Kiitos sitoutuneille

Pienten paikallisten yhdistysten toiminta hiipuu, kaakkoisella alueellakin on tästä kadosta esimerkkejä.

Myös isot valtakunnalliset järjestöt menettävät jäseniään. Kukapa haluaa maksaa monta kymppiä jäsenmaksua, jos sillä rahoitetaan keskushallintoa sen sijaan, että nekin eurot käytettäisiin paikallisesti siellä, missä apua tarvitaan.

Keskushallinnossa laaditaan kampanjat ja strategiat, joihin paikallisten osastojen tulisi liittyä. Toki ne ovat hienoja, ajankohtaisia maailman parantamisen hankkeita, mutta ne ovat pelkkää lisäkuormaa pikkuosastojen uurastajille.

Niin sitten kentällä paikataan rahapulaa järjestämällä yhä uudelleen kirpputoreja ja arpajaisia, myymällä lettuja, kahvia ja makkaraa. Kun rahat on saatu kokoon, vasta sitten on varsinaisen toiminnan aika.

Eikö sitä jo tässä vaiheessa ole aivan poikki? Minä ainakin.

Voihan sitä torilla saada näkyvyyttä yhdistyksen toiminnalle, mutta rahankeruu on totisesti raskasta. Ja ilman rahaa jää monta hyvää juttua tekemättä.

Moni toiminta tukahtuu lopulta vapaaehtoisten puutteeseen. Usein meitä tekijöitä on viimeisillä metreillä enää kourallinen, vaikka hyvän tekemisen paloa vielä riittäisi, väsymys ja ikä painavat. Niinpä laitetaan lappu luukulle.

Kiitos uurastaneille, kiitos sitoutuneille.

Kyllä some meidät korvaa.

Perinteikkään Teekkariwapun juhlinta kestää kaksi viikkoa.

Lue lisää sivulta 10