vanhuspalveluissa parannettavaa

järjestää Juvankadun sujuva ylitys.

Vapaaehtoisia vanhusten avuksi

– Kauppa-aukion parkkipaikka on silmiinpistävän ruma alue. Täytyykö

Kaukajärven keskustan näyttää näin siivottomalta ja epäviihtyisältä? kaukajärveläinen Maritta tokaisee.

– Kaupunginosan käyntikortille pitäisi tehdä jotain.

Pääosin Maritta on tyytyväinen Kaukajärven alueen palveluihin, mutta parempiakin ne voisivat olla.

– Hyvää ovat ilmaiskonsertit, tapahtumat, Haiharan alue, Kaukajärvi ja luonto. Laboratoriopalveluista on pulaa. Ikäihmisille tarvittaisiin neuvontapiste, josta saisi apua arkielämän ongelmiin. Monet asukkaat tarvitsevat esimerkiksi digineuvontaa puhelimiensa ja muiden älylaitteidensa kanssa, hän luettelee.

Liikunnallinen Maritta toivoo myös lisää liikuntamahdollisuuksia ja -tiloja.

Koulun suunniteltu korjaaminen ja oppilasmäärän kasvu huolettavat häntä. Isoissa kouluissa kiusaamista on vaikeampi hallita. Koulun yhteyteen tulee vihdoin tilat nuorisolle, ehkä oma paikka vähentää alueella nuorten kanssa esiintyviä ongelmia.

– Alueen syrjäytyneitä täytyy yrittää tavoittaa. Eikö voida tehdä jotain erilaista. Käsillä tekemistä ja jotain puuhaa. Tuoda muualla kokeiltuja, uudenlaisia ja hyväksi todettuja malleja ja ottaa niitä hyödynnettäväksi

Kaukajärvellä ja Annalassa. Erityisen tärkeänä Maritta pitää vanhuksista huolehtimista. Hän miettii mallia, jossa vapaaehtoinen voisi auttaa, vaikka vain yhden kerran tai sitoutua itselle sopivalla tavalla useampaankin kertaan.

– Vapaaehtoiset voisivat viedä vanhuksia ulkoilemaan ja kauppaan tai mennä yksinäisille seuraksi. Kun tekisi oman jaksamisen ja aikataulun mukaan, se ei kävisi raskaaksi. Jos olisi useampia vapaaehtoisia, riittäisi apua monille. Pienikin apu riittää.

Asuntohallituksen yliarkkitehti kävi Tampereella, ihastui Pispalaan, vihastui Hervantaan. Merkilliseltä asiassa tuntuu vain se, että asuntohallitus lienee kyllä ollut tietoinen

Hervannan yliraskaasta ja korkeasta rakentamisesta jo vuosikaudet.

Jo Hervannan alueen piirustuksista voi nähdä talojen läheisyyden ja laskea asukasmäärän tonttineliömetriä kohden. Keskeneräistä taideteosta ei voi arvostella, mutta keskeneräistä, jopa suunnitteluvaiheessa olevaa asuntoaluetta tulee arvostella, jotta se voisi parhaalla mahdollisella tavalla vastata tulevien asukkaiden tarpeita myös viihtyvyyden suhteen. Hervannassa vierailevan on kyllä vaikea pitää alueesta. Talojen korkeus ja kaavamaisuus on liian tyrmäävää ensikertalaiselle. Lisäksi autosta aluetta katseleva näkee vain leveät kadut, suuret pysäköintialueet ja rakennusten toimimattoman ulkokuoren.

Mutta, jos ihastuminen onkin vaikeaa, sitä voimallisempaa on ajan myötä syntynyt kiintymys alueeseen. Hervantakin voidaan tuntea omaksi. Miksi? Hervannassa ei kohtaa useille asuinalueille tyypillistä vastakkainasettelua, kanta-asujatmuuttajat. Suurin osa alueelle muuttajista koostuu lapsiperheistä, joille muutto merkitsee usein huomattavaa parannusta. Asuminen on aina kompromissi, jossa erilaiset arvot asettuvat omaan järjestykseensä.

Ymmärrän hyvin, että pienten lasten äideille lämpimät huoneet, riittävät tilat ja hyvät pesumahdollisuudet merkitsevät enemmän kuin olohuoneen ikkunasta näkyvä järvenselkä. Ja ajan kuluessa menettää merkityksensä sekin, onko rakennuksessa kolme, viisi vai kahdeksan kerrosta.

Yliraskaan rakentamisen rinnalle, löytyy Hervannasta valopilkkuja suunnittelussakin: jalankulku ja kevyt liikenne on järjestetty lähes täysin autoliikenteen väylistä riippumattomaksi. Hervannassa uskaltaa laskea lapset pihapiiriin.

Hervannan väestörakenne on kieltämättä omalatuinen: vanhus- ten vähäinen osuus tuntuu ja näkyy. Mutta samalla on todettava, että asukkaiden samanikäisyys edistää helppoa ja joustavaa kanssakäymistä. Samassa elämäntilanteessa elävien nuorten perheiden kysymykset ja ongelmat ovat samat.

Pihapiirissä lapset kasvavat itsestään sosiaalisuuteen ja toistensa huomioimiseen.

Parhaimmillaan voidaan suuressa kerrostalossa kokea eräänlaisen kyläyhteisön tuntua. Erilaiset juhlat, talkoot, lenkkisaunat ja porraskäytäväkutsut luovat yhteenkuuluvuuden tunnetta: asiat koetaan yhteisiksi, asukkaita kohdatessa löytyy aina puheenaihetta ja naapurissa on helppo piipahtaa.

Ainakin Hervannassa on monissa taloyhtiöissä tehty määrätietoisesti työtä näiden seikkojen eteen, sillä on selvästi oivallettu yhteyden merkitys viihtyvyydelle. Asuinalueen hyväkään suunnittelu ei itsestään takaa viihtyvyyttä, vielä vähemmän huono suunnittelu.

Viihtymisen avain on muualla ja sitä on määrätietoisesti lähdettävä etsimään, sillä tosiasiaksi jää, että suurin osa suomalisista asuu lähiöiksi sirotelluissa kerrostaloyhteisöissä ja tulee asumaan vielä vuosikymmenet eteenpäin.

Hervannassa viihtyvä Lasse Vahtola luontoaltistus mahdollisesti atooppisen ihottuman oireita.

Hervantalainen Lasse Vahtola osasi aikanaan katsella Hervantaa vähän toisin. Kirjoitus julkaistiin 16.9.1979 Aamulehdessä ja seuraavalla viikolla Hervannan Sanomissa.

Nykyään uskotaan, että vähentynyt luonto- ja mikrobialtistus on yhteydessä esimerkiksi allergioihin, astmaan ja tyypin 1 diabetekseen.

Atooppisen ihottuman lisääntymisen uskotaan johtuvan nykyiseen elämäntyyliin liittyvästä hygieniatason noususta ja elinympäristön mikrobien monimuotoisuuden kaventumisesta. Esimerkiksi maatiloilla elävillä lapsilla on todettu vähemmän allergioita kansainvälisissä tutkimuksissa

Tutkimuksen toteuttavat Tampereen yliopisto ja Luonnonvarakeskus.

Lähde: Tampereen yliopisto