Ilmastovuosikatsaus 2023

ILMASTOVUOSIKATSAUS 2023

S ISÄLTÖ

ILMASTOVUOSIKATSAUS

2023

Lämpimänä alkanut vuosi kylmeni lopussa — 4 Suomen keskilämpötila — 6 Myrskypäivät ja sademäärä — 8 Säätapahtumia maailmalta — 10 Kasvihuonekaasujen pitoisuudet — 11 Vuosi oli enimmäkseen leuto myös Itämerellä — 12 Merijää vähenee Jäämerellä vääjäämättä — 15

Julkaisussa olevat havaintotiedot on tarkastettu päivittäin. Tiedoissa on puutteita, jotka korjataan havaintojen lopullisen tarkastuksen aikana. Täsmälliset tiedot kaikilta Suomen havaintoasemilta ovat käytössä viimeistään 1,5 kk jälkikäteen ja ladattavissa osoitteesta https://ilmatieteenlaitos.fi/havaintojen-lataus Lainatessasi lehden sisältöä muista mainita lähde.

VUODEN 2023 SÄÄ JA TILASTOT: https://ilmatieteenlaitos.fi/ilmasto

ILMASTOVUOSIKATSAUS 4. vuosikerta ISSN: 2341-6408 DOI: 10.35614/ISSN-23416408-IVK-2023-00 Ilmestyy Ilmastokatsauksen liitteenä vuosittain tammi-­ helmikuussa

2

|

ILMASTOVUOSIKATSAUS 2023

JULKAISIJA Ilmatieteen laitos PL 503 00101 Helsinki www.ilmastokatsaus.fi ilmastokatsaus@fmi.fi Vaihde: 029 539 1000

TOIMITUS Hilppa Gregow Tiina Ervasti Ilari Lehtonen Mika Rantanen Jaakko Seppänen Hermanni Aaltonen Juha Hatakka Niko Tollman Hedi Kanarik Heidi Pettersson Milla Johansson

KANNEN KUVA Adobe Stock / Daniel Rönneberg

© Ilmatieteen laitos

KUVA: ADOBE STOCK

ILMASTOVUOSIKATSAUS 2023 |

3

40,6 m/s

Vuoden kovin keskituulen nopeus tuntureilla, Muonio, Laukukero, 27.2.

-37,5 °C

Vuoden alin lämpötila, Kittilä lentoasema, 24.3.

128 cm

Vuoden suurin lumensyvyys, Ristijärvi, Mustavaara, 29.3.

-7,7 °C

Saana-tunturilla Enontekiön Kilpisjärvellä mitattiin 1.6. uusi kesäkuun kylmyysennätys

1066,5 mm

103,3 mm

Vuoden suurin sademäärä, Nurmes, Mujejärvi

Vuoden suurin sademäärä vuorokaudessa, Multia, Pirttiperä, 28.7.

+33,6 °C

+24,9 °C

Vuoden ylin lämpötila, Rauma, Pyynpää, 7.8.

28,3 m/s

Vuoden kovin keskituulen nopeus merialueilla, Kökar, Bogskär, 20.9.

Vuoden ylin meriveden pintalämpötila, Hamina, Pitäjänsaari, 30.6.

+16,4 °C

Kotkan Haapasaaressa mitattiin Suomen säähavaintohistorian ylin syyskuun keskilämpötila

7,8 m

Vuoden suurin merkitsevä aallon­ korkeus havaittiin ­varsinaisen ­Itämeren pohjoisosassa 22.11.

4

|

ILMASTOVUOSIKATSAUS 2023

SÄÄV U OSI 2023

Lämpimänä alkanut vuosi kylmeni lopussa

KUVA: PIXABAY

Säävuosi 2023 eteni Suomessa syyskuun loppuun asti yhtenä havainto­ historian lämpimimmistä, mutta kylmä loppuvuosi pudotti koko vuoden keski­lämpötilan lähelle jakson 1991–2020 keskiarvoa.

Vuosi 2023 oli Suomessa koko maan keskilämpötilaa tarkasteltaessa 0,3 °C normaalikauden 1991–2020 keskiarvoa lämpimämpi. Vielä syyskuussa näytti siltä, että vuodesta olisi tulossa yksi havaintohistorian lämpimimmistä. Esimerkiksi Helsingin Kaisaniemessä vuosi oli syyskuun loppuun mennessä ollut vuodesta 1829 alkavan havaintohistorian toiseksi lämpimin ja Sodankylän Tähtelässä vuodesta 1908 alkavan havaintohistorian lämpimin yhdessä vuoden 1989 kanssa. Kylmä loppuvuosi kuitenkin tasoitti keskilämpötilaa.

Erityisesti tammikuu, helmikuu ja syyskuu olivat huomattavan leutoja kuukausia (kuva 1). Syyskuu oli Pohjois-Lappia lukuun ottamatta jopa ennätyksellisen lämmin. Myös tammikuu oli Etelä-Lapissa paikoin leudoin lähes 90 vuoteen. Tavanomaista viileämpää oli loppuvuoden kuukausien lisäksi maaliskuussa ja heinäkuussa. Talven 2022–23 alin lämpötila, -37,5 °C, mitattiin Kittilän lentoasemalla vasta 24.3.

Myös kesäkuun alkuun osui kolea sääjakso, ja Saana-tunturin laelle vuonna 1991 perustetulla sääasemalla mitattiin 1.6. uusi kesäkuun kylmyysennätys, -7,7 °C. Kesän ylin lämpötila oli Raumalla kuumassa kaakkoisvirtauksessa 7.8. mitattu 33,6 °C, joka oli samalla Satakunnan maakunnan uusi lämpöennätys.

Huhtikuusta kesäkuuhun asti Suomen säätä hallitsivat korkeapaineet.

Aurinko paistoi ja sateet jäivät niukoiksi, ja monin paikoin alkukesästä kärsittiin kovasta kuivuudesta.

Heinäkuusta lokakuuhun kaikki kuukaudet olivat puolestaan tavanomaista sateisempia, ja koko vuoden sademäärä kohosi suurimmassa osassa maata tavanomaista suuremmaksi. Sateisimmaksi paikkakunnaksi osoittautui toisena vuotena peräkkäin Nurmeksen Mujejärvi, missä vuoden sademäärä oli 1066,5 mm.

Vähiten satoi edellisten vuosien tapaan Utsjoen Kevolla, 423,3 mm.

Keskilämpötila Suomessa vuonna 2023

Lämpötilan poikkeama normaalista (°C) 4 3 2 1 0 -1 -2 -3 -4

1

2

3

Sademäärä (% normaalista) 200

MAAILMANLAAJUISESTI VUOSI OLI ENNÄTYKSELLISEN LÄMMIN

4

5 6 7 8 Kuukausi

9 10 11 12

Sademäärä Suomessa vuonna 2023

175 150 125

Maapallon keskilämpötila oli vuonna 2023 ennätyksellisen korkea, noin 0,6 °C jakson 1991–2020 keskiarvoa ja noin 1,5 °C esiteollisen ajan keskiarvoa korkeampi. Keskilämpötilaennätyksen syntyyn myötävaikutti Tyynellämerellä käynnistynyt El Niño -ilmiö.

Ensimmäistä kertaa kalenterivuoden kaikki päivät olivat yli asteen esiteollisen ajan keskiarvoa lämpimämpiä. Loppuvuodesta maapallon keskilämpötila oli enimmäkseen yli puolitoista astetta esiteollisen ajan keskiarvoa korkeampi, ja kesäkuusta joulukuuhun kaikki kuu-

100 75 50 25 0

1

2

3

4

5

6 7 8 Kuukausi

9 10 11 12

Kuva 1: Keskilämpötilan ja sademäärän poikkeama Suomessa vuonna 2023 jakson 1991–2020 keskiarvosta. kaudet olivat maailmanlaajuisesti ennätyksellisen lämpimiä. Lämpötilan poikkeama oli suurin syyskuussa.

ILMASTOVUOSIKATSAUS 2023 |

5

S UO MEN KESKILÄM P ÖT I L A

SUOMEN KESKILÄMPÖTILA VUONNA 2023

Suomessa keskilämpötila oli vuonna 2023 noin 0,3 °C normaalikauden 1991–2020 ­keskiarvoa korkeampi. Uudellamaalla ja Kaakkois-Suomessa sekä Koillismaalla ja ­osassa Itä-Lappia vuosi oli noin puoli astetta tavanomaista lämpimämpi, kun taas ­Ahvenanmaalla, Pohjanmaan maakunnissa ja Meri-Lapissa keskilämpötila oli hyvin ­lähellä pitkän ajan keskiarvoa (kuva 2).

Syyskuun loppuun asti vuosi oli ollut vielä yksi havaintohistorian lämpimimmistä, mutta kylmän loppuvuoden seurauksena vuosi ei Suomessa aivan yltänyt 20 lämpimimmän havaitun vuoden joukkoon. Kuitenkin etelärannikon tuntumassa, missä keskilämpötilan poikkeama oli suurin, vuosi oli esimerkiksi Hangon Russarössä vuodesta 1881 alkavan havaintoaikasarjan kahdeksanneksi lämpimin ja Helsingin Kaisaniemessä vuodesta 1829 alkavan havaintoaikasarjan 11:nneksi lämpimin, ja suurin osa lämpimämmistä vuosista on koettu edellisten vajaan 20 vuoden aikana.

KESKILÄMPÖTILA

KESKILÄMPÖTILAN POIKKEAMA VERTAILUKAUDESTA 1991–2020

Kuva 2. Keskilämpötila (°C) Suomessa vuonna 2023 ja keskilämpötilan poikkeama (°C) jakson 1991–2020 keskiarvosta.

6

|

ILMASTOVUOSIKATSAUS 2023

S U O M E N K E S K I L Ä M PÖT I LA

Keskilämpötila vaihteli lounaissaariston reilusta 7 asteesta Luoteis-Lapin alle -1 asteeseen.

Ylin vuosikeskilämpötila, 7,6 °C, havaittiin ulkosaaristossa Kökarin Bogskärin ja Paraisten Utön havaintoasemilla ja alin, -2,7 °C, Saana-tunturin laella Enontekiön Kilpisjärvellä sijaitsevalla sääasemalla.

Suomen keskilämpötila on noussut nopeasti 1980-luvun jälkeen (kuva 3). Lämpeneminen on ollut Suomessa noin kaksi kertaa niin nopeaa kuin maapallolla keskimäärin.

Viimeisten noin kymmenen vuoden aikana lämpötila on ollut meillä keskimäärin pari astetta korkeampi kuin 1900-luvun alussa ja 1950–80-luvuilla. Suomen säähavaintohistorian lämpimin vuosi oli 2020, jolloin keskilämpötila oli 1,9 °C normaalikauden 1991–2020 keskiarvoa korkeampi.

Lämpötilan poikkeama (1991–2020) [°C] 2 1 0 -1 -2 -3 -4 1900

1920

1940

1960 Vuosi

1980

2000

2020

Kuva 3. Suomen vuosikeskilämpötilan poikkeama jakson 1991–2020 keskiarvosta vuosina 1900-2023. Punaiset pylväät kuvaavat tavanomaista lämpimämpiä vuosia ja siniset pylväät tavanomaista kylmempiä vuosia.

Musta viiva kuvaa keski­lämpötilan 10-vuotista liukuvaa keskiarvoa.

ILMASTOVUOSIKATSAUS 2023 |

7

MYR SKY PÄ IVÄT JA SA D EM ÄÄ R Ä

MYRSKYPÄIVÄT SUOMEN MERIALUEILLA

50 40 Myrskypäivät (kpl)

30 20 10 0 06

20

07

20

08

20

09

20

10 20

11 20

12 20

13 20

14 20

15 20

16 20

17 20

18 20

19 20

20 20

21 20

22 20

23 20

Kuva 4: Vuosien 2006–2023 myrskypäivät, eli päivät jolloin ainakin yhdellä Suomen merisäähavainto­ asemista on ­mitattu 10 minuutin k ­ eskituulen nopeudeksi vähintään 21 m/s.

SADEMÄÄRÄ

SADEMÄÄRÄ PROSENTTEINA VERTAILUKAUDESTA 1991–2020

Kuva 5: Sademäärä (mm) Suomessa vuonna 2023 ja sademäärän osuus (%) jakson 1991–2020 keskiarvosta.

8

|

ILMASTOVUOSIKATSAUS 2023

SÄÄT I L ASTOI STA P OI M I TTUA

KUVA: ADOBE STOCK

Vuosi 2023 oli ­maailman säähavaintohistorian ­lämpimin vuosi. Mittauksiin perustuvat arviot ­maapallon keskilämpö­ tilasta ulottuvat 1800-luvun puoliväliin. Vuosi oli noin 1,5 °C esiteollisen ajan keski­arvoa lämpimämpi, ja kesäkuusta j­oulukuuhun kaikki kuukaudet olivat maailmanlaajuisesti ennätyksellisen lämpimiä.

ILMASTOVUOSIKATSAUS 2023 |

9

SÄÄTAPAHTUMIA M AA I L M A LTA

SÄÄTAPAHTUMIA MAAILMALTA VUONNA 2023:

•

Vuosi 2023 oli maailmanlaajuisesti mittaushistorian lämpimin. Vuoden maailman­ laajuinen keskilämpötila oli noin 14,98 °C. Maapallon keskilämpötila oli 0,6 °C vertailukauden 1991–2020 keskiarvoa korkeampi ja noin 1,48 °C korkeampi kuin keskimäärin vuosina 1850–1900 (esiteollinen aika).

Heinä- ja elokuu olivat mittaushistorian kaksi lämpimintä kuukautta.

Euroopassa vuosi oli mittaushistorian toiseksi lämpimin: 1,02 °C vertailukauden 1991– 2020 keskiarvoa lämpimämpi. Euroopan lämpimin mitattu vuosi 2020 oli vain 0,17 °C vuotta 2023 lämpimämpi.

Euroopassa jokainen vuoden 2023 kuukausi oli vertailukauden 1991–2020 keskiarvoa lämpimämpi ja syyskuu oli lämpimin mitattu.

Skandinaviassa loka–joulukuun sääolosuhteet olivat kylmät, vaikka koko Euroopan tasolla syksy oli mittaushistorian toiseksi lämpimin.

Merien pintalämpötilat olivat epätavallisen korkeita ja saavuttivat kuukausikohtaiset lämpöennätykset kaikkina kuukausina huhti–joulukuussa. Korkeat meriveden pintalämpötilat vaikuttivat osaltaan maapallon lämpötilaennätyksen rikkoutumiseen.

Säävuosi 2023 koetteli yhteiskuntia ympäri maailmaa. Monin paikoin kärsittiin pitkittyneestä kuivuudesta ja toisaalta myös tuhoisista tulvista. Helleaallot rikkoivat paikallisia lämpöennätyksiä ja muun muassa Kanadassa ja Euroopassa oli laajoja maastopaloja.

Portugalia (36,9 °C), Espanjaa (38.8 °C), Marokkoa (yli 41 °C) ja Algeriaa (yli 40 °C) huhtikuussa korventaneet lämpötilat olivat vuodenaikaan nähden jopa 20 °C tavanomaista lämpimämpiä. Ilman ilmastonmuutosta tällaisten lämpötilojen todennäköisyys olisi ollut lähes olematon.

• • •

• • •

•

•

6 °C 3 2 1 0,5 0,2 -0,2 -0,5 -1 -2 -3 -6

Kuva 6: Keskilämpötilan poikkeama vuonna 2023 jakson 1991–2020 keskiarvosta.

LISÄTIETOA

Copernicus Climate Change Service World Weather Attribution

10

|

ILMASTOVUOSIKATSAUS 2023

Suomennos: Ilmastokatsaus-toimitus

I TÄM ERI KASV I H U O N E KAAS UJ E N P I TO ISUUD ET Kasvihuonekaasuhavainnot ovat alustavia ja voivat vielä muuttua tarkistusprosessin aikana.

HIILIDIOKSIDIN JA METAANIN PITOISUUDET VUONNA 2023

Pallaksen Sammaltunturin mittausasemalla hiilidioksidin pitoisuuden keskiarvo oli 423,0 ppm (ilmatilavuuden miljoonasosaa), joka oli 2,1 ppm korkeampi kuin vuoden 2022 keskiarvo. Saaristomerellä Utön mittausasemalla vuosikeskiarvo oli 424,1 ppm, ja kasvu edellisvuodesta oli 2,8 ppm. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvunopeus on kiihtynyt, kun tarkastellaan muutosta vuosikymmenten yli. Menneen vuosikymmenen aikana kasvu näyttäisi tasaantuneen reilun 2 ppm:n tasolle vuodessa, kun vuosien välinen keskihajonta kasvunopeudessa on 0,4 ppm. Maailmanlaajuiseen pitoisuuden kasvunopeuteen verrattuna vuosittainen kasvunopeus Suomen asemilla on hyvin samalla tasolla.

Metaanin pitoisuus Pallaksen asemalla oli keskimäärin 2023 ppb (ilmatilavuuden miljardisosaa), joka oli 10 ppb suurempi kuin vuonna 2022. Ilmakehän metaanipitoisuus on kasvanut nopeasti. Kymmenvuotisjaksolla 2014–2023 kasvua oli keskimäärin 11 ppb vuodessa, kun sitä edeltävän yhdeksän vuoden jaksolla vuosittainen kasvunopeus oli 5 ppb. Utössä metaanipitoisuuden vuoden 2023 keskiarvo oli 2020 ppb, jossa oli 9 ppb kasvua edellisvuodesta. Mittausasemillamme viime vuosina havaittu voimakas lisäys metaanin kasvunopeudessa on linjassa metaanipitoisuuden maailmanlaajuisen kasvun kanssa.

PALLAS - SAMMALTUNTURI hiilidioksidi (CO2), ppm

PALLAS - SAMMALTUNTURI metaani (CH4), ppb 2100

440

2050 420 2000 400 1950 380

1900 1850

360 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010 2012 2014 2016 2018 2020 2022 2024

2004 2006 2008 2010 2012

2014

2016

2018 2020 2022 2024

(ppm = parts per million, tilavuuden miljonasosa ja ppb = parts per billion, tilavuuden miljardisosa)

Kuva 7: Havainnot ilmakehän hiilidioksidi- (CO2, sininen käyrä) ja metaanipitoisuuksien (CH4, punainen käyrä) pitkän aikavälin kehityksestä Pallas-Sammaltunturin asemalla. Hiilidioksidipitoisuuksia on mitattu Pallaksella vuodesta 1998 lähtien ja metaanipitoisuuksia 2004 lähtien.

423,0 ppm

HIILIDIOKSIDIPITOISUUS VUONNA 2023 SAMMALTUNTURILLA

398,4 ppm HIILIDIOKSIDIPITOISUUS VUONNA 2013 SAMMALTUNTURILLA

ILMASTOVUOSIKATSAUS 2023 |

11

Itämerellä jäätalvi 2022–23 oli kahdeksas leuto jäätalvi ­viimeisten kymmenen talven aikana. Talven maksimijään­ laajuuden keskiarvo on näinä talvina ollut Itämerellä vain ­ 94 000 km2, mikä tekee ­jaksosta selvästi leudoimman 10-vuotisjakson 1700-luvun ­alkupuolelle ulottuvassa Itämeren jäähavaintojen aikasarjassa.

12

|

ILMASTOVUOSIKATSAUS 2023

I TÄM ERI

Vuosi oli enimmäkseen leuto myös Itämerellä Jäätalvi 2022–23 oli kahdeksas leuto jäätalvi Itämerellä viimeisten kymmenen talven aikana. Syksyllä 2023 jäätyminen alkoi kuitenkin aikaisin. Kesällä ei ollut yhtä voimakkaita merellisiä lämpöaaltoja kuin edellisinä vuosina.

Jäätalvi 2022–23 oli Itämerellä jään laajuudella mitattuna leuto. Perämeri kyllä jäätyi kauttaaltaan, ja koko Suomen rannikko oli kiintojäässä. Suomenlahdella ajojäät pysyivät koko talven käytännössä Suursaaren itäpuolella. Saaristomerellä ulkosaaristo säilyi avoimena. Selkämerelläkään ei juuri tavattu ajojäitä rannikon jäiden ulkopuolella. Perämerellä jääkenttä oli paikoin ahtautunut, mutta ei niin pahasti kuin joinakin muina leutoina talvina.

Kiintojään suurin paksuus vaihteli Perämerellä välillä 20–70 cm, Selkämerellä se oli 10–30 cm, Saaristomerellä 5–20 cm ja Suomenlahdella 10–40 cm.

Ulapalla jään paksuus oli Perämerellä suurimmillaan 20–65 cm ja Suomenlahdella 10–30 cm.

Talven laajin jäätilanne saavutettiin vasta 12. maaliskuuta, jolloin jäätä oli 81 000 km2:n alueella (kuva 8). Vuodesta 1720 alkavassa Itämeren jäätalvien havaintoaikasarjassa viimeinen 10-vuotiskausi on leudoin selvällä erolla: tänä ­ aikana talven maksimijäänlaajuus on ollut keskimäärin vain 94 000 km2. Seuraavaksi leudoin oli 10-vuotisjakso 1930–1939, jolloin ei myöskään ollut yhtään ankaraa jäätalvea, kun taas kylmimpänä 10-vuotiskautena 1780–1789 kaikki jäätalvet olivat ankaria.

Ankaran jäätalven rajana Itämerellä pidetään 235 000 km2:n jään laajuutta. Viimeksi Itämerellä oli ankara jäätalvi talvella 2010–11.

Jäällinen ala km2 400 000

300 000

200 000

KUVA: ADOBE STOCK

100 000

0 1.

1.1

1.

1.

2.

2. 2.

2. 4.1. 2.1. 0.1. 8.1.

11.

9. 17.1 25.1 3.1 11.1 19.1 27.1 1 2 2

2.

5.

.

.2

13

.

.2

21

.

1.3

.

3 9.

. . . . . . . . . . .3 5.3 2.4 10.4 8.4 6.4 4.5 2.5 0.5 8.5 17 1 1 2 2 2 2

Kuva 8: Itämeren jääpeitteen laajuus talvella 2022–2023 (musta pistekäyrä) verrattuna vuosien 2007–2022 mediaanilaajuuteen (vihreä käyrä). Vaaleansininen varjostus esittää jääpeitteen laajuuden koko vaihteluvälin vuosina 2007–2022. Tummansininen varjostus kuvaa laajuuden tavanomaisinta vaihteluväliä, jonka sisälle puolet havaituista jääpeitteen laajuuksista asettuu (prosenttipisteet 25–75 %).

ILMASTOVUOSIKATSAUS 2023 |

13

ITÄMERI

MERIVEDEN PINTALÄMPÖTILA VUONNA 2023 HELSINKI, HARMAJA

°C 25

max 90 % keskiarvo 10 % min 2023

20 15 10 5 0 tammi

helmi

maalis

huhti

touko

kesä

heinä

elo

syys

loka

marras

joulu

kuukausi

Kuva 9: Meriveden pintalämpötila Harmajan mittauspisteellä vuonna 2023 verrattuna lämpötilan vuorokausikeskiarvojen jakaumaan vertailujakson (29.6.1995–13.12.2022) aikana. Vaaleansininen alue kuvaa vertailujakson minimi- ja maksimiarvoja, ja tummempi raja havaittujen arvojen ylintä ja alinta kymmenystä.

Perämerellä ja Merenkurkussa jäätalvi kuitenkin päättyi keväällä 2023 viikosta kahteen tavanomaista myöhemmin, ja Itämeri oli jäätön 29.5.

Syksyllä jäätyminen alkoi aikaisin. Perämerellä ensimmäiset jäät havaittiin 22.10., ja kylmän sään jatkuessa myös jäänmurtajien toiminta käynnistyi selvästi tavanomaista aikaisemmin 27.11. alkaen.

Joulukuun lopulla kiintojään paksuus oli Perämeren rannikolla noin 40 cm ja Selkämeren sekä Suomenlahden rannikoilla noin 20 cm.

MERIVESI OLI LÄMMINTÄ KESÄKUUN LOPULLA JA SYYSKESÄLLÄ Itämerellä ei havaittu yhtä korkeita meriveden pintalämpötiloja kuin parina edellisenä kesänä, mutta vuoden aikana oli kaksi jaksoa, jolloin merivesi oli harvinaisen lämmintä (kuva 9). Ensimmäinen lämmin jakso osui kesäkuun loppupuolelle, jolloin mitattiin kesän korkeimmat meriveden pintalämpötilat. Kesäkuun viimeisenä päivänä meriveden pintalämpötila oli kaikilla Suomen rannikon mareografeilla yli 20 °C ja Haminassa meriveden pintalämpötilaksi mitattiin 24,9 °C. Toinen lämmin jakso ajoittui alkusyksyyn. Syyskuussa merivesi oli lähes jatkuvasti ajankohtaan nähden harvinaisen lämmintä ja Suomenlahdella sekä Selkämerellä mitattiin ajankohdan ennätyslämpötiloja. Syys-lokakuun vaihteessa merivesi oli Suomen merialueilla Perämerta lukuun ottamatta vielä vähintään 15-asteista.

14

|

ILMASTOVUOSIKATSAUS 2023

Kylmä loppuvuosi laski meriveden pintalämpötiloja selvästi, ja esimerkiksi Hangossa merivesi oli joulukuussa keskimäärin kylmempää kuin yhtenäkään edellisinä kymmenenä vuotena.

TUULET NOSTATTIVAT AALLOKKOA JA HEILUTTIVAT MERIVEDEN VEDENKORKEUTTA Kovien etelätuulten aikana 8.8. varsinaisen Itämeren pohjoisosassa mitattiin elokuun aallonkorkeuden ennätys, kun merkitsevä aallonkorkeus kasvoi 5,6 metriin. Samaan aikaan useimmilla Saaristomeren ja Selkämeren mittausasemilla merivesi nousi korkeammalle kuin koskaan aiemmin elokuussa pääosin 1920-luvulla alkaneiden mittausten aikana.

Lokakuussa aallokko oli tuulisen sään vaikutuksesta keskimääräistä kovempaa, ja 15.10. merivesi nousi Suomenlahdella länsituulten painamana korkealle. Haminassa vedenkorkeudeksi mitattiin +144 cm teoreettisen keskiveden suhteen, joka hipoi lokakuun ennätystä.

Vuoden suurin merkitsevä aallonkorkeus, 7,8 metriä, mitattiin varsinaisen Itämeren pohjoisosassa lounaismyrskyssä 22.11. Kyseessä oli myös marraskuun kuukausikohtainen ennätysaallokko.

Perämerellä vuoden kovin aallokko havaittiin koillismyrskyssä 28.11. Samalla merivesi laski Perämerellä poikkeuksellisen matalalle. Kemissä vedenkorkeudeksi mitattiin -125 cm ja Oulussa -114 cm teoreettisen keskiveden suhteen.

I TÄM ERI JÄÄM

Laajuus [miljoonaa km2]

Merijää vähenee Jäämerellä vääjäämättä

7

6

5

4

Vuoden 2023 merijään laajuus Arktisella alueella oli tyypillinen viime vuosikymmenelle. Jään kokonaismäärä jäi kautta vuoden alhaisemmaksi kuin vuonna 2022. Ennätyksiä ei syntynyt, sillä suurin ja pienin laajuus eivät kumpikaan saavuttaneet pienimpiä mitattuja arvoja.

Tammikuussa 2023 jääpeitteen laajuus pysytteli lähellä viimeisten 30 vuoden keskiarvoa ja oli laajimmillaan vuoden 2009 jälkeen. Helmikuussa jääpeitteen kasvu hidastui ja 6.3. mitattiin vuoden suurin laajuus, 14,6 miljoonaa neliökilometriä. Laajuus oli mittaushistorian viidenneksi pienin.

Kesän aikana jään laajuus oli yleisesti keskimääräistä pienempi, erityisesti Grönlanninmeren ja Itä-Siperian meren välissä. Huippuvuorten ja Laptevinmeren välillä jäätä oli keskimääräistä enemmän. Pienin laajuus 19. syyskuuta oli 4,24 miljoonaa neliökilometriä – kuudenneksi suppein havaintohistoriassa. Jääpeitteen laajeneminen hidastui syksyn lopulla ja jäi laajuudessaan jopa ennätysalhaisen vuoden 2012 alle. Laajeneminen kuitenkin kiihtyi taas joulukuussa.

Jääpeitteen laajuutta on mitattu satelliitein vuodesta 1979 ja paksuutta vuodesta 2010. Ilmastollisesti jääpeitteen kehitystä kuvaa hyvin syyskuun minimilaajuus (kuva 10).

Tilavuusarvioita (kuva 11) ei toistaiseksi tehdä satelliittidatasta kesälle, johtuen kesän mittauksiin liittyvistä suurista epävarmuuksista.

1980

1990

2000

2010

2020

vuodet

Kuva 10: Pohjoisen Jäämeren jääpeitteen keskimääräinen laajuus syyskuussa vuosina 1979–2023. Data: NSIDC Tilavuus [tuhatta km3] 2011-2022 keskiarvo Pienin tilavuus Suurin tilavuus 2023

20 18 16 14 12 10 8 6 4

.

1.1

.

1.2

.

1.3

.

1.4

.

1.5

.

1.6

.

1.7

.

1.8

.

1.9

0.

1.1

1.

1.1

2.

1.1

.

.12

31

Kuva 11: Pohjoisen Jäämeren jääpeitteen tilavuus vuonna 2023 verrattuna vuosien 2011–2022 keskiarvoon ja vaihteluväliin. Data: IL ja AWI paksuus [m] 1.6 1.2 0.8 0.4 0.0 -0.4 -0.8 -1.2 -1.6 -2.0

Kuva 12: Arktisen merijään paksuuden poikkeama 18.10.2023 vuosien 2011–2022 ajankohdan keskiarvosta. Turkoosi viiva kuvaa ajankohdan suurinta merijään laajuutta tarkastelujaksolla.

Data: IL ja AWI ILMASTOVUOSIKATSAUS 2023 |

15

Ilmatieteen laitos ilmastokatsaus@fmi.fi www.ilmastokatsaus.fi