Issuu

ILMASTOVUOSIKATSAUS 2021

S ISÄLTÖ

ILMASTOVUOSIKATSAUS

2021

Hieman edellisiä viileämpi vuosi — 4 Suomen keskilämpötila — 6 Myrskypäivät ja sademäärä — 8 Säätapahtumia maailmalta — 10 Kasvihuonekaasujen pitoisuudet — 11 Itämerellä jäätalvi oli tavallista lyhyempi — 12 Merijää vähenee Jäämerellä — 15

Julkaisussa olevat havaintotiedot on tarkastettu päivittäin. Tiedoissa on puutteita, jotka korjataan havaintojen lopullisen tarkastuksen aikana. Täsmälliset tiedot kaikilta Suomen havaintoasemilta ovat käytössä viimeistään 1,5 kk jälkikäteen ja ladattavissa osoitteesta https://ilmatieteenlaitos.fi/havaintojen-lataus Lainatessasi lehden sisältöä muista mainita lähde. VUODEN 2021 SÄÄ JA TILASTOT: https://ilmatieteenlaitos.fi/ilmasto

ILMASTOVUOSIKATSAUS 2. vuosikerta ISSN: 2341-6408 DOI: 10.35614/ISSN-23416408-IVK-2021-00 Ilmestyy Ilmastokatsauksen liitteenä vuosittain tammi- helmikuussa

ILMASTOVUOSIKATSAUS 2021

JULKAISIJA Ilmatieteen laitos PL 503 00101 Helsinki www.ilmastokatsaus.fi ilmastokatsaus@fmi.fi Vaihde: 029 539 1000

TOIMITUS Hilppa Gregow Tiina Ervasti Ilari Lehtonen Mika Rantanen Tuomas Laurila Jaakko Seppänen Pekka Alenius Jouni Vainio Niko Tollman Heidi Pettersson Milla Johansson

KANNEN KUVA Adobe Stock

KUVA: SASU KARTTUNEN

ILMASTOVUOSIKATSAUS 2021 |

-39,7 °C

Vuoden alin lämpötila, Utsjoki, Kevojärvi, 20.2.

34,6 m/s

Vuoden kovin keskituulen nopeus mitattiin Saana-tunturilla 4.10.

1,5–2 Mm3

Paula-rajuilma kaatoi 1,5–2 miljoonaa kuutiometriä metsää 22.6. Pohjois- Pohjanmaalla, Kainuun pohjoisosissa ja Koillismaalla.

106 cm

Vuoden suurin lumensyvyys, Puolanka, Paljakka, 10.4.

14.9.

Osassa Pohjois-Pohjanmaata ja Meri-Lappia satoi iltapäivällä 14.9. useita senttimetrejä märkää lunta. Ensilumen t ulon ajankohta oli tällä alueella poikkeuksellisen varhainen.

227 ha

Alkukesän sitkeän kui vuuden päätteeksi Kalajoen Rautiossa syttyi heinäkuun lopulla maastopalo, joka poltti 227 hehtaaria metsää.

27,6 m/s

Merialueilla vuoden kovin keskituulen nopeus mitattiin Hangon Russarössä 26.5.

+34,0 °C

Vuoden ylin lämpötila, Heinola, Asemantaus, 15.7.

ILMASTOVUOSIKATSAUS 2021

881,8 mm

Vuoden suurin sademäärä, Puolanka, Paljakka

71,4 mm

Vuoden suurin sademäärä vuorokaudessa, Kuhmo, Kalliojoki, 3.8.

31 päivää

Kouvolan Anjalassa koettiin 18.6.–18.7. ennätyksellisen pitkä 31 vuorokauden mittainen hellejakso.

+27,5 °C

Merivesi oli Suomenlahdella h einäkuun puolivälissä ennätyksellisen lämmintä. Haminan mareografilla mitattiin 16.7. eriveden pintalämpötilaksi peräti 27,5 °C m

SÄÄV U OSI 2021

Hieman edellisiä viileämpi vuosi

KUVA: PIXABAY

Maailmanlaajuisesti viimeiset seitsemän vuotta ovat olleet mittaushistorian lämpimimmät seitsemän vuotta, mutta 2021 oli silti kahta edellistä vuotta viileämpi. Myös Suomessa vuosi oli edellisiä vuosia viileämpi. Vuoden 2021 keskilämpötila oli Suomessa hyvin lähellä vertailukauden 1991–2020 keskiarvoa. Helmi-, syys- ja joulukuussa oli selvästi tavanomaista kylmempää, ja kesä-heinäkuussa oli poikkeuksellisen lämmintä. Kesäkuu oli suuressa osassa Suomea koko mittaus historian lämpimin. Kesä oli viileästä elokuusta huolimatta ennätyksellisen lämmin osassa Etelä- ja Keski-Suomea. Vuoden ylin lämpötila oli Heinolassa 15.7. mitattu 34,0 °C. Tämä oli neljäs vuosi peräkkäin, jolloin kesän ylin lämpötila oli yli 33 astetta. Hyvin korkeita lämpötiloja mitattiin kesällä ympäri maata. Utsjoen Kevolla mitattiin 5.7. peräti 33,6 °C, joka oli havaintoaseman uusi lämpöennätys. Tampereen Härmälässä 22.6. mitattu 33,2 °C ylitti kaupungin 9.7.1914 mitatun aiemman lämpöennätyksen 0,1 °C:n erolla. Kaakkois-Suomessa Parikkalassa 22.6. mitattu 33,6 °C jäi puolestaan vain 0,2 °C Ähtärissä vuonna 1935 mitatusta kesäkuun lämpöennätyksestä. Kesäkuun lisäksi kuukauden lämpö ennätys oli lähellä rikkoutumista myös toukokuussa ja joulukuussa. Kesäkuun 22. päivänä etenkin Pohjois-Pohjanmaalla riehunut Paula-rajuilma oli viime vuosien merkittävin raju ilma Suomessa ja kaatoi metsää jopa 1,5–2 miljoonaa kuutiometriä. Heti seuraavana päivänä toinen merkittävä rajuilma koetteli Etelä- Suomea ja Savon maakuntia.

Lämpimyyden lisäksi alkukesä oli harvinaisen kuiva. Kalajoen R autiossa syttyi heinäkuun lopulla maasto palo, joka poltti 227 ha pääosin o jitetulla turvemaalla kasvanutta metsää. Yh dessä Muhoksella noin 250 ha m etsää polttaneen kesän 2020 metsäpalon kanssa kyseessä oli suurin metsäpalo Suomessa kesän 1970 jälkeen. Koko vuoden sademäärä oli Lounais- Suomessa ja Pohjois-Lapissa vähän normaalia pienempi ja muualla enim mäkseen jonkin verran normaalia suurempi, eräin paikoin jopa h arvinaisen suuri. Sateisia kuukausia olivat toukokuu, elokuu ja lokakuu. Talven merkittävimpiin säätapah tumiin lukeutuivat Etelä-Suomeen 12.1. osunut voimakas lumipyry ja Suomen oloissa poikkeuksellisen voimakas jäätävän sateen tilanne 21.2. Toinen m erkittävä jäätävän sateen tilanne Etelä Suomessa sattui 10. joulukuuta, jolloin Helsinki-Vantaan lentoasema suljettiin säätilanteen takia noin 2,5 tunnin ajaksi. Loppuvuoden merkittävin lumipyry osui Itä-Suomeen 30. marraskuuta, ja joulun tienoilla sakeita lumisateita saatiin monilla rannikkoalueilla. Vaasassa lunta satoi jouluaattona jopa 30 senttiä vain alle kolmessa tunnissa. Maailmanlaajuisesti viimeiset seitsemän vuotta ovat olleet mittaushistorian seitsemän lämpimintä. T yynellämerellä

Keskilämpötila Suomessa vuonna 2021

Lämpötilan poikkeama normaalista (°C) 4 3 2 1 0 -1 -2 -3 -4

Sademäärä (% normaalista) 200

5 6 7 8 Kuukausi

9 10 11 12

Sademäärä Suomessa vuonna 2021

175 150 125 100 75 50 25 0

6 7 8 Kuukausi

9 10 11 12

Kuva 1: Keskilämpötilan ja sademäärän poikkeama Suomessa vuonna 2021 jakson 1991–2020 keskiarvosta. aikuttaneen La Niña -ilmiön vuoksi v 2021 oli kuitenkin paria edellistä vuotta sekä vuosia 2016 ja 2017 viileämpi. ILMASTOVUOSIKATSAUS 2021 |

S UO MEN KESKILÄM P ÖT I L A

SUOMEN KESKILÄMPÖTILA VUONNA 2021

Monen lämpimän vuoden jälkeen vuosi 2021 päätyi lämpötiloiltaan hyvin lähelle keskimääräistä, eli vuosien 1991–2020 keskiarvoa. Maan eteläosassa vuosi 2021 oli muutamia asteen kymmenyksiä keskimääräistä lämpimämpi, kun taas maan keski- ja pohjoisosassa vuosi oli saman verran keskimääräistä kylmempi. Koko maan keskiarvoa tarkasteltaessa vuosi oli 0,1 astetta normaalia viileämpi ja edellinen tätä kylmempi vuosi oli 2012. Viime vuotta edeltänyt vuosi 2020 oli puolestaan mittaushistorian lämpimin vuosi. Ilmatieteen laitos siirtyi vuonna 2021 käyttämään ilmastollista vertailukautta 1991–2020. Uusi vertailukausi on noin 0,6 astetta edellistä vertailukautta 1981–2010 lämpimämpi, eli vuosi 2021 oli puoli astetta jakson 1981–2010 keskiarvoa lämpimämpi. Vaikka vuosi oli kokonaisuudessaan lähellä keskimääräistä, niin vuoden keskilämpötilassa usein erittäin lämpimät ja kylmät säät kumoavat toinen toisensa. Näin kävi myös viime vuonna. Kesä 2021 oli yksi kaikkien aikojen lämpimimmistä, ja erityisesti alkukesä eli

KESKILÄMPÖTILA

KESKILÄMPÖTILAN POIKKEAMA VERTAILUKAUDESTA 1991–2020

Kuva 2. Keskilämpötila (°C) Suomessa vuonna 2021 ja keskilämpötilan poikkeama (°C) jakson 1991–2020 keskiarvosta.

ILMASTOVUOSIKATSAUS 2021

S U O M E N K E S K I L Ä M PÖT I LA

esäkuu oli ennätyksellisen lämmin. Koko Suomen keskiarvoa tarkasteltaessa tätä lämk pimämpi kesä on ollut vain vuonna 1937. Monilla etelä- ja keskisuomalaisilla sääasemilla, kuten Helsingin Kaisaniemessä, kesä oli ennätyksellisen lämmin. Kuuman kesän vastapainoksi syys- ja joulukuut olivat pitkästä aikaa selvästi tavanomaista viileämpiä. Myös helmikuu oli selvästi tavanomaista viileämpi kuukausi. Suomen mittaushistorian viisi lämpimintä vuotta ovat 2020, 2015, 1938, 2014 ja 1989. Jos tarkastellaan tilastoja vuodesta 1900 alkaen, vuosi 2021 sijoittuu lämpimyydessään vasta sijalle 32. Globaali ilmaston lämpeneminen vaikuttaa myös Suomessa, vaikka verrattain suuresta sään ja ilmaston luontaisesta vaihtelusta johtuen ennätyksiä ei rikota niin usein kuin maailmanlaajuisesti. Pitkän ajan trendi on kuitenkin lämpenevä Suomessakin, ja tavanomaista lämpimämmät vuodet ovat selvästi painottuneet 2000-luvulle (kuva 3). 1900-luvun alkuun verrattuna Suomen ilmasto on lämmennyt hieman yli kaksi astetta.

Lämpötilan poikkeama (1991–2020) [°C] 2 1 0 -1 -2 -3 -4 1900

1920

1940

1960 Vuosi

1980

2000

2020

Kuva 3. Suomen vuosikeskilämpötilan poikkeama jakson 1991–2020 keskiarvosta vuosina 1900-2021. Punaiset pylväät kuvaavat tavanomaista lämpimämpiä vuosia ja siniset pylväät tavanomaista kylmempiä vuosia. Musta viiva kuvaa keskilämpötilan 10-vuotista liukuvaa keskiarvoa. ILMASTOVUOSIKATSAUS 2021 |

MYR SKY PÄ IVÄT JA SA D EM ÄÄ R Ä

MYRSKYPÄIVÄT SUOMEN MERIALUEILLA

50 40 Myrskypäivät (kpl)

30 20 10 0 06

10 20

11 20

12 20

13 20

14 20

15 20

16 20

17 20

18 20

19 20

20 20

21 20

Kuva 4: Vuosien 2006–2021 myrskypäivät, eli päivät jolloin ainakin yhdellä Suomen merisäähavainto asemista on mitattu 10 minuutin k eskituulen nopeudeksi vähintään 21 m/s.

SADEMÄÄRÄ

SADEMÄÄRÄ PROSENTTEINA VERTAILUKAUDESTA 1991–2020

Kuva 5: Sademäärä (mm) Suomessa vuonna 2021 ja sademäärän osuus (%) jakson 1991–2020 keskiarvosta.

ILMASTOVUOSIKATSAUS 2021

SÄÄT I L ASTOI STA P OI M I TTUA

KUVA: ADOBE STOCK

Vuoden 2021 keskilämpötila oli niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa lähellä jakson 1991–2020 keskiarvoa. Kesä oli kuitenkin kesä-heinäkuun helteiden ansiosta paikoin ennätyksellisen lämmin. Kesä-heinäkuun hellejakson aikana Suomessa kärsittiin myös kuivuudesta, kun taas L änsi-Eurooppaa koettelivat heinäkuun puoli välissä ennätykselliset rankkasateet ja tulvat.

ILMASTOVUOSIKATSAUS 2021 |

SÄÄTAPAHTUMIA M AA I L M A LTA

SÄÄTAPAHTUMIA MAAILMALTA VUONNA 2021

•

Maailmanlaajuisesti viimeiset seitsemän vuotta ovat olleet mittaushistorian seitsemän lämpimintä vuotta. Vuosi 2021 oli viidenneksi lämpimin. Vuonna 2021 maapallon keskilämpötila oli 0,3 °C vertailukauden 1991–2020 keskiarvoa korkeampi ja noin 1,1–1,2 °C korkeampi kuin keskimäärin vuosina 1850–1900. Euroopassa vuosi oli vain 0,1 °C vertailukauden 1991–2020 keskiarvoa lämpimämpi, eikä näin yltänyt kymmenen lämpimimmän vuoden joukkoon. Kesä 2021 oli kuitenkin Euroopassa mittaushistorian lämpimin. Heinäkuussa rankkasateet johtivat Keski-Euroopassa tulviin, jotka aiheuttivat mittavia tuhoja ja yli 200 kuolonuhria Saksassa, Belgiassa, Luxemburgissa ja Alankomaissa. Välimeren alueella koettiin heinä-elokuussa voimakas helleaalto, jonka aikana Italian Sisiliassa mitattiin huimat 48,8 °C. Lämpötila oli 0,8 °C korkeampi kuin Euroopan aikaisempi lämpöennätys vuodelta 1977. Uusi lämpöennätys odottaa vielä vahvistusta Maailman ilmatieteen järjestöltä (WMO). Monissa Välimeren ympäristön maissa kärsittiin kuuman ja kuivan kesän aikana rajuista maastopaloista. Kesäkuussa Yhdysvaltojen luoteisosissa ja Kanadan länsiosissa koettiin poikkeuksellinen helleaalto, jonka esiintyminen olisi ollut lähes mahdotonta ilman ilmastonmuutosta. Kanadassa mitattiin uusi kansallinen lämpöennätys 49,6 °C ja m onin paikoin lämpöennätykset rikkoutuivat usealla asteella.

• • • • •

• •

7 °C 5 3 2 1 0.5 0 -0.5 -1 -2 -3 -5

Data source: ERA5 Credit: C3S/ECMWF

-7

-5

-3

-2

-1 -0.5 0 0.5 1

-7

-5

-3

-2

-1 -0.5 0 0.5 1

-7

°C

Kuva 6: Keskilämpötilan poikkeama vuonna 2021 jakson 1991–2020 keskiarvosta.

LISÄTIETOA

Copernicus Climate Change Service NOAA State of the Climate World Weather Attribution

ILMASTOVUOSIKATSAUS 2021

Suomennos: Ilmastokatsaus-toimitus

I TÄM ERI KASV I H U O N E KAAS UJ E N P I TO ISUUD ET Kasvihuonekaasuhavainnot ovat alustavia ja voivat vielä muuttua tarkistusprosessin aikana.

HIILIDIOKSIDIN JA METAANIN PITOISUUDET VUONNA 2021

Pallaksen Sammaltunturin mittausasemalla ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden keskiarvo vuonna 2021 oli 418,7 ppm (ilmatilavuuden miljoonasosaa). Pitoisuus oli 2,7 ppm korkeampi kuin vuonna 2020. Utön mittausasemalla vuosikeskiarvo oli 418,9 ja kasvua edellisvuodesta oli 2,6 ppm. Havaijilla sijaitsevalla Mauna Loan asemalla, joka kuvaa koko pohjoisen pallonpuoliskon ilmakehän pitoisuutta, kasvu oli 2,2 ppm. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvunopeus on kiihtynyt. Pallaksella vuosikasvu oli keskimäärin 1,5 ppm v uosina 2000–2010 ja 1,9 ppm vuosina 2011–2021. Molempina COVID-pandemia vuosina 2020 ja 2021 hiilidioksidipitoisuus kasvoi 2,7 ppm. Metaanin pitoisuus vuonna 2021 Pallaksella oli keskimäärin 1,998 ppm, joka oli 0,019 ppm suurempi kuin vuonna 2021. Metaanin kasvunopeuden lisäys on suuri. Mittausjaksolla 2004–2021 se oli keskimäärin 0,007 ppm. Myös ensimmäisenä COVID-pandemiavuonna 2020 pitoisuus kasvoi huomattavasti 0,015 ppm. Utössä metaanipitoisuuden keskiarvo oli vuonna 2021 2,000 ppm ja kasvua oli 0,022 ppm edellisvuodesta.

PALLAS - SAMMALTUNTURI

UTÖ

(ppm = parts per million, tilavuuden miljonasosa ja ppb = parts per billion, tilavuuden miljardisosa)

Kuva 7: Hiilidioksidi- (CO2, sininen käyrä) ja metaanipitoisuuksien (CH4, punainen käyrä) havaitut tuntikeskiarvot vuoden 2021 jaksolla Pallas-Sammaltunturin ja Utön asemilla.

418,7 ppm HIILIDIOKSIDIPITOISUUS VUONNA 2021 SAMMALTUNTURILLA

416,0 ppm HIILIDIOKSIDIPITOISUUS VUONNA 2020 SAMMALTUNTURILLA

ILMASTOVUOSIKATSAUS 2021 |

Ilmatieteen laitos otti vuonna 2021 käyttöön uuden ilmastollisen vertailukauden 1991–2020. Ensimmäistä kertaa tuotimme säätilastojen lisäksi samalta ajanjaksolta tilastoja myösmeriveden korkeudesta ja lämpötilasta sekä jääpeitteen laajuudesta.

ILMASTOVUOSIKATSAUS 2021

I TÄM ERI

Itämerellä jäätalvi oli tavallista lyhyempi Itämeren jäätalvi oli jään laajuden osalta keskimääräinen, mutta kestoltaan tavanomaista lyhyempi. Kesällä pitkä hellejakso nosti meriveden pintalämpötilat paljon tavanomaista korkeammalle. Talvella 2020–2021 jään muodostuminen alkoi Perämeren pohjukan sisälahdissa marraskuun toisella viikolla, eli suunnilleen tavanomaiseen aikaan. Muilla merialueilla jäätyminen alkoi leudon alkutalven takia 1–4 viikkoa tavanomaista myöhemmin. Tammikuun puolivälin pakkasilla jäätä muodostui nopeasti koko Suomen rannikon pituudelta, mutta loppukuusta varsinkin eteläisillä merialueilla oli lauhaa ja jään määrä lisääntyi vain Perämerellä. Helmikuussa pohjoisesta virtasi kylmää ilmaa ja tuuli oli ajoittain voimakasta. Tämä sai Perämerellä jäät ajelehtimaan etelään. Pakkasesta huolimatta Perämerelle syntyi suuri jäätön alue, jota

pitkin laivaliikenne sujui pitkän matkaa ilman jäänmurtajien avustusta. Suuren avovesialueen syntymiseen vaikutti todennäköisesti myös erittäin lämmin säävuosi 2020, jonka vuoksi meren lämpövarasto oli kasvanut riittävän suureksi vastustaakseen jäätymistä. Jäällinen alue oli laajimmillaan 15. helmikuuta, jolloin jäätä oli 127 000 km2:n alueella. Tuolloin Perämeri oli kauttaaltaan jäässä ja myös Suomenlahti ja Riianlahti olivat suurilta osin jäässä. Helmikuun lopun erittäin lämpimät päivät näkyivät maaliskuun alussa heikkoina jäinä etelärannikon virtapaikoissa. Samalla länsituuli oli painanut

Jäällinen ala km2 400 000

300 000

200 000

KUVA: ADOBE STOCK

100 000

0 1.

1.1

. . . . . . .11 9.11 8.11 7.12 .12 5.12 1 10 2 16 2

1. 3.

.1.

.1. 30

. . .2 .2 17 26

7.3

.4 30

5 9.

.5 27

Kuva 8: Itämeren jääpeitteen laajuus talvella 2020–2021 (musta pistekäyrä) verrattuna vuosien 2007–2020 mediaanilaajuuteen (vihreä käyrä). Vaaleansininen varjostus esittää jääpeitteen laajuuden koko vaihteluvälin vuosina 2007–2020. Tummansininen varjostus kuvaa laajuuden tavanomaisinta vaihteluväliä, jonka sisälle puolet havaituista jääpeitteen laajuuksista asettuu (prosenttipisteet 25–75 %). ILMASTOVUOSIKATSAUS 2021 |

ITÄMERI

MERIVEDEN PINTALÄMPÖTILA VUONNA 2021 HELSINKI, KAIVOPUISTO

°C 25 20 15 10 5 0 tammi

helmi

maalis

huhti

touko

kesä

heinä

elo

syys

loka

marras

joulu

kuukausi Kuva 9: Meriveden pintalämpötila Helsingin mareografilla vuonna 2021 verrattuna pintalämpötilan keskimääräisiin vuorokausiarvoihin, jotka on laskettu vuosien 1999-2008 ja 2013-2020 havainnoista. Lämmin poikkeama on merkitty punaisella ja kylmä sinisellä. Perämeren jääkentän vasten Suomen rannikkoa, ja Suomenlahden ajojäät majailivat pääosin Venäjän puolella. Maaliskuun toisella viikolla jään määrä vielä lisääntyi, mutta loppukuusta jäällinen ala alkoi lauhan sään takia pienentyä nopeasti. Viimeiset jäät katosivat Perämereltä ja Selkämereltä 1–2 viikkoa tavanomaista aiemmin ja Suomenlahdelta puolestatoista kolmeen viikkoa tavanomaista aiemmin. Koko Itämeri oli jäätön 20. toukokuuta.

LÄMMIN MERIVESI HELLI KESÄ-HEINÄKUUSSA Suomen rannikoilla tehdyt havainnot osoittavat, että meriveden pintalämpötila oli tavanomaista korkeampi kesäkuussa ja heinäkuun alkupuolella. Elokuun jälkipuolella ja syyskuussa merivesi oli tavanomaista viileämpää. (kuva 9) Suomenlahdella Harmajalla meriveden pintalämpötila oli jo huhtikuusta asti tavallista korkeammalla. Kesäkuun alussa lämpötila nousi nopeasti ja oli selvästi tavanomaista korkeammalla, joinakin päivinä jopa ennätyksellisen korkealla 19. heinäkuuta asti. Suomenlahden itäosassa merivesi oli heinäkuun puolivälissä viikon ajan noin 25-asteista ja korkein meriveden lämpötila, 27,5 °C, mitattiin 16.7. Haminan Pitäjänsaaren mareografilla. Korkeita meriveden lämpötiloja mitattiin koko Suomen rannikon pituudelta: esimerkiksi Kemissä mitattiin 10.7. meriveden lämpötilaksi 24,4 °C. Heinäkuun puolivälin jälkeen pintavesi jäähtyi Suomenlahden rannikolla nopeasti keskimääräistä viileämmäksi kumpuamisen takia. Paikoin merivesi viileni vähäksi aikaa jopa alle 10-asteiseksi. 14

ILMASTOVUOSIKATSAUS 2021

KEVÄÄLLÄ TEHTIIN AALLOKKOENNÄTYKSIÄ Vuonna 2021 merenpinnan korkeuden vaihtelut Suomen rannikolla olivat pääosin tavanomaisia: korkeus vaihteli eniten syksyllä ja talvella, ja kesä oli rauhallisempi. Kova länsituuli nosti 22.10. meriveden korkealle Suomenlahdella ja sai paikoin ranta-alueet tulvimaan. Korkein arvo, +145 cm teoreettisen keskiveden suhteen, mitattiin Haminassa, missä vesi nousi korkeammalle kuin kertaakaan lokakuussa vuosina 1928–2020. Haminan ennätyksestä, +197 cm tammikuussa 2005, jäätiin silti vielä reilusti. Perämeren ja Suomenlahden aaltopoijut nostettiin pois talven 2020–2021 ajaksi jäätilanteen takia. Pohjoisen Itämeren ja Selkämeren aaltopoijut olivat ankkuroituna läpi talven. Maalis- ja huhtikuussa aallokko oli keskimääräistä korkeampaa, ja merkitsevän aallonkorkeuden kuukauden ennätysarvoja mitattiin 6.3. Selkämerellä, 4,9 m, ja 9.4. Pohjoisella Itämerellä, 5,9 m. Myös lokakuussa aallokko oli tavanomaista korkeampaa, mutta kuukauden ennätys mitattiin vain Suomenlahdella 22.10. lounaismyrskyssä, jossa merkitsevä aallonkorkeus kasvoi 4,6 metriin. Vuoden 2021 mittauskausina korkein merkitsevä aallonkorkeus, 6,2 metriä, mitattiin Pohjoisella Itämerellä 12.1. etelämyrskyssä. Rauman merenpinnan korkeuden mittausasema, eli mareografi, siirrettiin vuonna 2021 uuteen paikkaan. Vuoden aikana Ilmatieteen laitoksen vedenkorkeustiedotuksessa ja verkkosivuilla otettiin käyttöön N2000-vedenkorkeusjärjestelmä aiemman teoreettisen keskiveden rinnalle. Lisäksi otettiin käyttöön uusi ilmastollinen vertailukausi 1991–2020, joka kattaa myös meritilastot meriveden korkeudesta ja lämpötilasta sekä jääpeitteen laajuudesta.

I TÄM ERI JÄÄM

Laajuus [miljoonaa km2] 8

Merijää vähenee Jäämerellä

Tammikuussa 2021 arktinen merijääpeite oli laajuudeltaan mittaushistorian pienimpiä,

4 % alle vuosien 1991–2020 keskiarvon. Jäätalven edetessä arktisen merijään laajuus pysyi pääosin keskiarvon alapuolella ja suurin laajuus 21.3. oli 14,8 miljoonaa km². Maaliskuun keskiarvo oli 500 000 km² (3 %) keskimääräisen laajuuden alapuolella. Vaikka jäätyminen oli viime vuosia nopeampaa, jään kokonais tilavuus oli erittäin vähäinen koko jäätymis- eli talvikauden (kuva 11). Sulaminen eteni alkuun tavanomaisesti, mutta hidastui kesällä. Minimilaajuus 4,7

1980 1984 1988 1992 1996 2000 2004 2008 2012 2016 2020 vuodet

Kuva 10: Pohjoisen Jäämeren jääpeitteen keskimääräinen laajuus syyskuussa vuosina 1979–2021. Data: NSIDC Tilavuus [tuhatta km3]

20.0

miljoonaa km² saavutettiin 16.9. (kuva 10).

17.5

Syyskuun keskiarvo, joka oli 8 % alle vuosien

15.0

1991–2020 keskimääräisen laajuuden, oli 12:nneksi pienin satelliittihavaintojen historias-

12.5

sa. Grönlanninmerellä jään laajuus oli ennä-

10.0

tyksellisen pieni, mutta Beaufortinmeren ja

7.5

Tšuktšimeren alueilla taas suurin 15 vuoteen. Jäätymiskauden edetessä jään kokonaislaajuus oli poikkeuksellisen vähäjäisten vuosien 2012, 2019 ja 2020 yläpuolella. Jäätyminen eteni tavallista nopeammin Siperian pohjoispuolisilla merialueilla, mutta jäi selvästi tavallisesta Kanadan ja Grönlannin alueella.

2011-2020 keskiarvo Pienin tilavuus Suurin tilavuus 2021

22.5

5.0

1.1

1.2

1.3

1.4

1.5

1.6

. 1.7

1.8

. 1.9

1.1

Kuva 11: Pohjoisen Jäämeren jääpeitteen tilavuus vuonna 2021 verrattuna vuosien 2011–2020 keskiarvoon ja vaihteluväliin. Data: IL ja AWI paksuus [m]

Hudsoninlahti ja Labradorinmeri jäätyivät

1.6

myöhään korkeiden lämpötilojen vuoksi, joita

1.2

hidas jäätyminen osin ylläpiti.

0.8

Arktiset jäähavainnot perustuvat satelliit-

0.4

timittauksiin: jääpeitteen laajuutta on mitattu

0.0

vuodesta 1979 ja paksuutta vuodesta 2010.

-0.4

Pitkän aikavälin kehityksen kannalta kesän

-0.8

pienin laajuus ja kokonaistilavuus katsotaan

-1.2

merkittävämmiksi kuin talven maksimilaajuus. Pienin laajuus, joka on toistaiseksi mitattu aina syyskuussa, on pienentynyt selvästi mittaushistorian aikana (kuva 10). Jääpeitteen paksuutta, josta voidaan laskea jään kokonaistilavuus, on mitattu satelliittihavainnoista vuodesta 2010 (kuvat 11 ja 12).

.12

-1.6 -2.0

Kuva 12: Arktisen merijään paksuuden poikkeama 18.10.2021 vuosien 2011–2020 keskiarvosta. Ajankohdan suurin merijään laajuus tarkastelujaksolla on esitetty tummansinisellä varjostuksella. Data: IL ja AWI ILMASTOVUOSIKATSAUS 2021 |

Ilmatieteen laitos ilmastokatsaus@fmi.fi www.ilmastokatsaus.fi