Ilmastokatsaus 1/2020

1/2020 — Tammikuussa rikottiin lämpöennätyksiä — Maastopalot koettelevat Australiaa —

S ISÄLTÖ

1/2020

Pääkirjoitus — 3 Tammikuussa rikottiin lämpöennätyksiä — 4 Sääkehitys tammikuussa — 6 Tammikuun säätapahtumia maailmalta — 7 Maastopalot koettelevat Australiaa — 8 Kuivuuskin vaatii varautumista — 10 Kuukauden havainto — 11 Itämeri — 12 Arktiset alueet — 13 Kasvihuonekaasupitoisuudet Suomessa — 14 Tilastoista poimittua — 15 Lämpötiloja ja sademääriä tammikuussa — 16 Tammikuun kuukausitilasto — 18 Tammikuun tuulitiedot — 19 Lämpötilan viikkoennusteet — 20 Summary of January 2020 — 21

Julkaisussa olevat havaintotiedot on tarkastettu päivittäin. Tiedoissa on puutteita, jotka korjataan havaintojen lopullisen tarkastuksen aikana. Täsmälliset tiedot kaikilta Suomen havaintoasemilta ovat käytössä viimeistään 1,5 kk jälkikäteen ja ladattavissa osoitteesta https://ilmatieteenlaitos.fi/havaintojen-lataus Lainatessasi lehden sisältöä muista mainita lähde. TAMMIKUUN SÄÄ JA TILASTOT: https://ilmatieteenlaitos.fi/tammikuu

ILMASTOKATSAUS 22. vuosikerta ISSN: 2341-6408 DOI: 10.35614/ISSN-23416408-IK-2020-01-00 Ilmestyy noin kuukauden 20. päivänä

2 | ILMASTOKATSAUS 1/2020

JULKAISIJA Ilmatieteen laitos PL 503 00101 Helsinki www.ilmastokatsaus.fi ilmastokatsaus@fmi.fi Vaihde: 029 539 1000

PÄÄTOIMITTAJA Hilppa Gregow

KANNEN KUVA Samuli Lehtonen

TOIMITTAJAT Tiina Ervasti Hadassa Hovestadt Ilari Lehtonen Petra Roiha

ULKOASU Marko Myllyaho

© Ilmatieteen laitos

PÄÄ KI RJ OI T U S

Vuosikymmenet ja visiot Aloitimme uuden vuosikymmenen. Vuosikymmenet ovat kiehtovia, sillä niiden aikana tapahtuu paljon, niistä näkee kehityskaaret ja niille voi asettaa suuremmat tavoitteet. Seuraavassa nojaan Dacren julkaisuun ja kerron, kuinka meteorologinen tutkimus on vuosikymmenten aikana kehittynyt. 1920-luvulla alettiin Bjerknesin johdolla edistää matalapaineiden konseptuaalista mallinnusta. Käytössä olivat maanpinnan ilmanpaine-, lämpötila- ja tuulihavainnot. 1930-luvulla Palménin johdolla selvitettiin matalapaineiden kolmiulotteinen rakenne. 30-luvulla tehtiin jo luotauksiakin. 1940-luvulla Bjerknes ja Holmboe ymmärsivät, miten pystyvirtaukset ja matalapaineiden kehitys liittyivät toisiinsa. Toisen maailmansodan jälkeen päivittäisiä säähavaintoja oli saatavilla maailmanlaajuisesti, ja ne antoivat sysäyksen Pettersenin 1950-luvun myrskyratatutkimuksille. 1960-luvulla lentokonehavainnot ja Danielsenin tutkimukset valottivat voimakkaiden laskuvirtausten merkitystä. 1970-luvulla mm. Browning pääsi satelliittien ja tutkahavaintojen avulla käsiksi lämpimän rintaman pilvenmuodostuksen prosesseihin. 1980-luvulla etenkin Sanders ja Gyakum tutkivat räjähdysmäisesti kehittyviä myrskyjä, joissa matalapaineen keskuksen paine syveni vähintään 24 hPa vuorokaudessa. 1990-luvulla Shapiro ja Keyser löysivät hyvin voimakkaista pohjoisista myrskyistä nk. lämpimän ilman taskun, jonka takana voi ilmetä vaarallisen voimakkaita puuskia, kuten Alli-myrskyssä 31.1.1997. Viimeiset 20 vuotta numeerinen mallinnus on kehittynyt ja säähän liittyvät varoitukset tarkentuneet merkittävästi. Ilmastopalveluiden visio vuosikymmenelle on tuoda uusi harppaus sää- ja ilmastotieteeseen ja ilmastopalveluihin tekoälypohjaisella mallinnuksella. Poikkitieteellinen yhteistyö auttaa parantamaan päivien, viikkojen ja kuukausien ennusteita myös vaikutusten näkökulmasta. Tavoite on, että ilmastonmuutoksen riskienhallinta paranee ja kestävät ratkaisut löytyvät ajoissa. Ilmastokatsausta on julkaistu nykymuodossaan digilehtenä nyt vuoden ajan ja toivomme yhä useamman lukijan löytävän sen jatkossa. Tämä ilmastokatsaus kertoo ääri-ilmiöistä Suomessa ja maailmalla. Kuuden viikon ennusteista näemme, että pieni talvinen tuulahdus voisi vielä saapua Suomen eteläosiin, vaikka lauha sää jatkuukin koko maassa.

HILPPA GREGOW Päätoimittaja

Vuosikymmenet ovat kiehtovia, sillä niiden aikana tapahtuu ­paljon, niistä ­näkee kehitys­kaaret ja niille voi asettaa suuremmat ­tavoitteet.

ILMASTOKATSAUS 1/2020 | 3

-38,8 °C

Utsjoki, Kevojärvi, 27.1. ja 28.1.

+9,2 °C

Kruunupyy, Kokkola-­­ Pietarsaaren lentoasema, 21.1. Turku, Artukainen, 21.1. Jomala, Jomalaby, 21.1.

Kuukauden ylin ja alin lämpötila

+3,0 °C

Tammikuun keskilämpötila ­Helsingin Kaisaniemessä ylit­ti­aseman mittaus­ historian ­aiempien 191 vuoden ­ennätyksen peräti 1,6 °C:n erolla.

4 | ILMASTOKATSAUS 1/2020

14

Tammikuun aikana ­helmiäis­pilviä havaittiin­ yhteensä 14 päivänä.

KU U KAU S I KATSAUS

Tammikuussa ­rikottiin lämpöennätyksiä

KUVA: ANTTI PELTOLA

Tammikuun keskilämpötila oli etelästä Oulun korkeudelle asti ­ennätyksellisen korkea. Useilla paikkakunnilla mitattiin myös uusia tammikuun asema­ kohtaisia lämpöennätyksiä. Tammikuu oli Suomen etelä- ja keski­ osissa ennätyksellisen leuto. Kuukauden keskilämpötila ylitti vertailukauden 1981–2010 keskiarvon laajoilla alueilla noin 7–8 asteella. Vielä Etelä-Lapissa oli 4–7 astetta tavanomaista leudompaa, mutta päälaen Lapissa tammikuu oli tavanomaisen lämpöinen. Suomen pohjoisimmalla sääasemalla Utsjoen Nuorgamissa tammikuu oli jopa 0,5 °C normaalia kylmempi. Etelä-Suomessa leudoin tammikuu oli ennen tätä vuotta koettu vuonna 1930 ja muualla pääosin vuonna 1925. 1930-luvun jälkeen perustetuilla Eteläja Keski-Suomen havaintoasemilla leudoin tammikuu tilastoissa oli aiemmin ollut lähes poikkeuksetta joko vuoden 1989 tai 2008 tammikuu. Vuoden 1930 tammikuuhun verrattuna keskilämpötila oli Etelä-Suomessa nyt peräti puolisentoista astetta korkeampi. Ylin kuukausikeskilämpötila, 4,6 °C, mitattiin Kökarin Bogskärin majakkaluodolla ulkomerellä. Eräillä lounaissaariston havaintoasemilla lämpötila ei käynyt koko kuukautena kertaakaan pakkasen puolella, mitä ei ollut tammikuussa tapahtunut aiemmin. Koko maan keskilämpötilaa tarkasteltaessa vuoden 1925 tammikuu jäi kuitenkin leudoimmaksi, koska Lapissa oli silloin selvästi tämänvuotista lauhempaa.

Suomen pitkäikäisimmällä sääasemalla Helsingin Kaisaniemessä tammikuun keskilämpötila oli 3,0 °C ja se ylitti vuoden 1930 aiemman ennätysarvon 1,6 °C:n erolla. Ylin lämpötila oli Kaisaniemessä ensimmäistä kertaa tammikuussa kaikkina päivinä plussan puolella. Yli 5 asteen lämpötila nousi Kaisaniemessä peräti 15 päivänä, kun taas alin lämpötila kävi pakkasella vain kahdeksana päivänä. Aiemmin yli 5 asteen päiviä oli ollut eniten, 8 kpl, ja pakkaspäiviä vähiten, 10 kpl, tammikuussa 1930. Lisäksi tammikuun alin lämpötila Kaisaniemessä, -4,2 °C, oli ennätyksellisen korkea. Paikoin myös tammikuun ylimmät lämpötilat olivat ennätyksellisen korkeita. Yhteensä 16 pitkäikäisellä havaintoasemalla mitattiin uusi tammikuun asemakohtainen lämpöennätys ja lisäksi ennätystä sivuttiin neljällä asemalla. Koko maan tammikuun ylin lämpötila oli 9,2 °C ja se mitattiin 21.1. Jomalassa, Turussa ja Kruunupyyssä. Tämä ei kuitenkaan ollut ennätyksellinen lukema, sillä vuosina 1971, 1973 ja 1992 on tammikuussa mitattu jopa yli 10 asteen lämpötiloja. Lista uusista tammikuun lämpötila-, sademäärä- ja lumensyvyysennätyksistä pitkäikäisillä havaintoasemilla on tämän artikkelin yhteydessä ilmastokatsaus.fi -sivustolla.

KYLMÄ POLAARISTRATOSFÄÄRI ­­ TOI HELMIÄISPILVET TAIVAALLE Polaaristratosfäärissä yli 10 kilometrin korkeudella talvisin muodostuva napapyörre, jota kiertävät voimakkaat länsituulet, oli tammikuussa harvinaisen voimakas. Napapyörteen sisällä ilma jäähtyy voimakkaasti ja Islannissa mitattiin 3.1. yläilmakehän luotauksessa ilman lämpötilaksi noin 25 kilometrin korkeudella peräti -96 °C. Stratosfäärissä ilma on hyvin kuivaa. Vain erittäin kylmissä lämpötiloissa stratosfäärin vähäinen kosteus voi vuoristoaaltojen myötävaikutuksella härmistyä aamu- ja iltahämärän aikoihin nähtäviksi helmiäispilviksi, jotka hohtavat valkeina tai pastellisävyissä. Suomessa helmiäispilviä nähtiin tammikuussa runsaasti, yhteensä 14 päivänä. Stratosfäärin napapyörre vaikuttaa myös alemman ilmakehän sääoloihin. Tammikuussa vahva napapyörre ylläpiti jatkuvia lännen- ja lounaanpuoleisia tuulia. Erittäin lauhan sään lisäksi läntiset ilmavirtaukset toivat suureen osaan maata runsaita sateita. Lapissa satoi paikoin tuplaten tavanomaiseen verrattuna ja lumipeite vahvistui jopa metrin paksuiseksi, kun taas etelämpänä oli vähälumista tai lumetonta. Ilari Lehtonen ILMASTOKATSAUS 1/2020 | 5

SÄÄKEHITYS TA MM I KU U SSA Kuvat ovat Ilmatieteen laitoksen säätilanneanalyysejä ajanhetkiltä 12 UTC eli klo 14 Suomen normaaliaikaa (kesäaikana klo 15).

Teksti: Ilari Lehtonen

7.1. Tammikuun alkupuolella suursäätilanne pysyi pitkään samankaltaisena. Korkea­ paineen alue ulottui Venäjältä Keski-Euroopan yli Pyreneiden niemimaalle ja matalapainetoiminta Pohjois-Atlantilla oli vilkasta. Pohjois-Euroopassa vallitsevana oli hyvin lauha lännen ja lounaan välinen ilmavirtaus.

15.1. Lounaasta virtasi Pohjolaan erittäin lauhaa ilmaa ja Etelä-Ruotsissa lämpötila nousi yli 10 asteeseen. Suomen läntisimmässä kolkassa, Märketin majakkaluodolla Ahvenanmerellä, mitattiin 9,1 °C. Muutamilla Etelä- ja Kaakkois-Suomen havainto­asemilla saavutettiin mittaushistorian ylimmät tammi­kuun lämpötilat.

21.1. Keski-Euroopan korkeapaineen paino­ piste oli siirtynyt Brittein saarille ja Fenno­ skandiassa vallitsi voimakas länsivirtaus. Virtauksen puhaltaessa Skandien vuoriston yli, vallitsi vuoriston suojanpuolella kuiva ja lämmin laskuvirtaus, föhn-tuuli, joka nosti meillä lämpötilat jälleen muutamilla paikkakunnilla uusiin tammikuun ennätyslukemiin.

27.1. Jäämereltä ulottui korkeapaineen ­selänne Pohjois- ja Itä-Suomeen. Lapissa pakkanen oli kireää. Pohjois-Atlantilla oli edelleen laaja matalapaineen alue, joka kierrätti lauhaa ilmaa Skandinavian eteläosiin. Lämpötilaero Pohjois-Lapin ja Ahvenanmaan välillä oli yli 40 astetta. Kylmän ja lauhan ilman erottava rintamavyöhyke ­lumisateineen mutkitteli Suomen ­keskiosissa. 6 | ILMASTOKATSAUS 1/2020

TA MM I KU U N SÄÄTA PA H TU MI A M AA I LM ALTA

MERKITTÄVIMPIÄ SÄÄTAPAHTUMIA MAAILMALLA TAMMIKUUSSA 2020 MAAPALLON KESKILÄMPÖTILA Tammikuun keskimääräinen maa- ja merialueiden pintalämpötila oli mittaushistorian korkein. Mittaukset aloitettiin vuonna 1880.

ARKTINEN MERIJÄÄ Arktisen merijään keskimääräinen laajuus oli noin 6 prosenttia pienempi kuin vuosien 1981–2010 tammikuun keskiarvo. ­S atelliittihavaintoihin perustuva tammikuun merijään laajuus oli vuonna 1979 alkaneen mittausjakson kahdeksanneksi pienin yhdessä vuoden 2014 kanssa.

ALASKA Alaskassa koettiin kylmin tammikuu vuoden 2012 jälkeen.

YHDYSVALLAT Yhdysvalloissa tammikuu oli ­mittaushistorian viidenneksi lämpimin. Kaikissa osavaltioissa tammikuun keskilämpötila oli tavanomaista lämpimämpi.

HAVAIJI Havaijilla tammikuu oli mittaushistorian toiseksi lämpimin.

EUROOPPA Euroopassa tammikuu oli mittaus­ historian toiseksi lämpimin. Vain vuoden 2007 tammikuu oli vielä lämpimämpi. Useissa Euroopan valtioissa tammikuu oli keskilämpötilaltaan viiden lämpimimmän tammikuun joukossa.

AASIA Suuressa osassa Venäjää koettiin t­ avanomaista korkeampia keskilämpötiloja. Poikkeama ­tavanomaisesta oli vähintään +5 astetta tai jopa enemmän. Koko Aasian alueella tammikuu oli mittaushistorian toiseksi lämpimin.

KARIBIAN ALUE Karibian alueella tammikuu oli mittaus­historian toiseksi lämpimin.

ETELÄ-AMERIKKA Etelä-Amerikassa koettiin mittaus­historian toiseksi ­lämpimin tammikuu.

AUSTRALIA Australiassa koettiin mittaushistorian kolmanneksi lämpimin tammikuu. Queenslandissa tammikuu oli mittaus­ historian toiseksi lämpimin ja Uudessa Etelä-Walesissa viidenneksi lämpimin.

ANTARKTIKSEN MERIJÄÄ Merijään keskimääräinen laajuus oli tammikuussa noin 10 % pienempi kuin vuosien 1981–2010 tammikuiden keski­­ar­vo. ­S atelliittihavaintoihin perustuva tammikuun merijään laajuus oli vuonna 1979 alkaneen mittausjakson kymmenenneksi pienin ja tasoissa vuoden 2011 kanssa.

KESKILÄMPÖTILAN POIKKEAMA TAMMIKUUSSA 2020 JAKSON 1981–2010 KESKIARVOSTA MAAILMALLA (VASEMMALLA) JA EUROOPASSA (OIKEALLA).

LISÄTIETOA

https://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/202001 https://climate.copernicus.eu/climate-bulletins

Lähde: NOAA/NCDC Copernicus Climate Change Service Suomennos: Ilmastokatsaus-toimitus ILMASTOKATSAUS 1/2020 | 7

Maastopalot koettelevat Australiaa

8 | ILMASTOKATSAUS 1/2020

AU STR A L I A N M AASTO PALOT

Australian ekosysteemiin olennaisesti kuuluvat maasto­palot ovat raivonneet poikkeuksellisen voimakkaasti mantereen ­kaakkoisosassa syyskuusta 2019 lähtien. Maastopalokauden 2019–2020 paloja on luonnehdittu Australian modernin historian tuhoisimmiksi. Tammikuun puolivälissä palojen arvioitiin polttaneen siihen mennessä jo yli 18 miljoonaa hehtaaria eli yli puolta Suomen pinta-alasta vastaavan alueen. Paloissa on tuhoutunut myös yli 5000 rakennusta ja menehtynyt yli 30 henkeä. Maastopaloja on esiintynyt ympäri A ­ ustraliaa, mutta eniten maan kaakkoisosassa Uuden Etelä­ Walesin ja Victorian osavaltioissa (kuva 1). Miljoona­ kaupungit Sydney ja Melbourne ovat ajoittain peittyneet savuun ja ilmanlaatu on ollut kaupungeissa harvinaisen huono. Australian pääkaupunkiin Canberraan julistettiin tammikuun lopussa maastopalojen takia hätätila, joka muun muassa velvoittaa kansalaisia valmiuteen jättää kotinsa 20 minuutin varoitusajalla maastopalon uhatessa.

KUVA: PIXABAY

MAASTOPALOJEN LAAJUUDEN TAUSTALLA ON PITKÄÄN JATKUNUT KUIVUUS Maastopalojen poikkeuksellinen laajuus johtuu ennen kaikkea pitkään jatkuneesta kuivuudesta pahiten paloista kärsineillä alueilla. Vuosi 2019 oli Australiassa sekä lämpimin että kuivin vuosi 1900-luvun alusta alkavan mittaushistorian aikana. Vuoden sademäärä oli keskimäärin 40 % normaalia pienempi. Uudessa Etelä-Walesissa ja Victoriassa kuivuudesta on kärsitty vuodesta 2017 asti. Näiden osavaltioiden alueella sijaitsevalla Murray-Darlingin jokialueella, joka on Australian tärkein maatalousalue, kuivuusjakson on arvioitu olevan pahin viimeisten 120 vuoden aikana. Kuivuutta on voimistanut poikkeuksellinen kuumuus. Joulukuu oli Australiassa mittaus­historian lämpimin ja 18.12. vuorokauden ylimmän lämpötilan koko Australian yli laskettu keskiarvo oli 41,9 °C, mikä teki päivästä ennätyksellisen kuuman. Tammikuussa selvästi tavanomaista lämpimämpi sää jatkui Australian itäosissa. Mantereen länsiosassa runsaat sateet toivat monin paikoin helpotusta kuivuuteen, mutta Uuden Etelä-Wale-

Kuva 1. Australian osavaltiot ja territoriot ­pääkaupunkeineen.

sin alueella kuivuus jatkui tammikuun sademäärän ollessa keskimäärin kolmanneksen normaalia pienempi. Keskilämpötila oli samaan aikaan paikoin jopa viisi astetta tavallista korkeampi.

MIKÄ ON ILMASTONMUUTOKSEN ­ VAIKUTUS PALOIHIN? Ilmaston lämpeneminen voimistaa haihduntaa ja lähinnä paikallisen talven ja kevään aikana sademäärät näyttäisivät lisäksi jonkin verran pienenevän Australian eteläosassa. Australian sateisiin vaikuttaa merkittävästi ­Intian valtameren dipoli-ilmiö, jonka positiivisessa vaiheessa pintavedet lämpenevät Intian valtameren länsiosassa ja viilenevät puolestaan Sumatran sekä Jaavan saarten rannikoiden edustoilla. Kaikki Etelä- ja Kaakkois-Australian tunnetut kuivuusjaksot ovat olleet yhteydessä Intian valtameren dipoli-ilmiön positiiviseen vaiheeseen. Nature-­ tiedelehdessä vuonna 2014 julkaistun tutkimuksen mukaan dipoli-ilmiön voimakkaasti positiivisen vaiheen tilanteet todennäköisesti yleistyvät ilmaston lämmetessä. ILMASTOKATSAUS 1/2020 | 9

SÄÄN ÄÄRI- ILMIÖ I HI N VA R AU T U M I N EN

Australian laaja manner sisältää ekologisesti monenlaisia alueita, joista suurin osa on kuitenkin erittäin paloherkkiä. Lukemattomat paikalliset eläin- ja kasvilajit ovat paloista joko suoraan tai välillisesti riippuvaisia. Paradoksaalisesti viime kuukausien palot ovat ilmeisesti aiheuttaneet silti joidenkin uhanalaisten eläinlajien sukupuuttoja, mikä johtuu ennen kaikkea siitä, että Australian alkuperäisfauna on kärsinyt voimakkaasti ihmistoiminnan ja vieraslajien puristuksessa. Australian tunnetuimpia paloista hyötyjiä ovat eukalyptukset, joiden yli 700 lajia muodostavat noin kolme neljäsosaa Australian metsistä. Valta-asemansa eukalyptukset ovat saavuttaneet ”polttamalla” kilpailijansa pois. Eukalyptukset ovat täynnä räjähdysherkkiä öljyjä, joita ne kuumalla ilmalla haihduttavat ja lisäksi niiden kuori irtoaa suurina syttymisherkkinä liistakkeina. Useat eukalyptuslajit kykenevät luontaisesti lisääntymään vain metsä­ palojen yhteydessä. Australian kaakkoisimmassa osassa, missä ilmasto on kesälläkin yleensä kostea, eukalyptusmetsät kasvavat jopa yli 50 metriä korkeiksi. Nämä metsät palavat luontaisesti harvoin, mutta erittäin voimakkaasti. Kaakkois-Australian ilmastolle ovat myös tyypillisiä kuumalla säällä sisämaasta puhaltavat kovat tuulet, jotka saavat palot leviämään hallitsemattomasti. Ennen eurooppalaisten uudisasukkaiden tuloa Australiaa asuttaneet aboriginaalit käyttivät ­tulta monin tavoin. Metsäpaloja he hallitsivat polttamalla vuosittain laajoja alueita, jolloin palojen intensiteetti pysyi maltillisena, kun palavaa materiaalia ei palojen välillä ehtinyt maastoon paljoa kertyä. Metsien palokuormat kasvoivat, kun a ­ b­originaalit joutuivat väistymään palovaaraa ymmärtämättömien uudisasukkaiden tieltä. 6.2.1851 syttyi valtava palo, joka poltti Victorian alueella yhdessä päivässä viisi miljoonaa hehtaaria. Hehkuvia ­kekäleitä ja tuhkaa satoi tuona päivänä laivoihin merellä yli 30 kilometrin päässä rannikolta. Maastopalokaudella 1974–75 Australiassa paloi ennätyksellisesti 117 miljoonaa hehtaaria eli 15 % koko mantereen pinta-alasta. Nämä palot olivat luonteeltaan hyvin erilaisia viime kuukausien paloihin verrattuna. Ne levisivät pääosin mantereen länsiosan asumattomilla ja niukkakasvuisilla erämaa-alueilla, joilla kasvillisuus oli aiemmin poikkeuksellisesti vihertynyt runsaiden sateiden takia. Ilari Lehtonen 10 | ILMASTOKATSAUS 1/2020

KUVA: ANTONIN HALAS

MAASTOPALOT OVAT OLENNAINEN OSA AUSTRALIAN EKOSYSTEEMIÄ

Kuivuuskin vaatii varautumista Australian metsäpalot ovat hyvä esimerkki äärimmäisen kuivuuden aiheuttamasta riskistä luonnolle ja yhteiskunnalle. Suomessa kuivuusjaksot ovat olleet pääosin paikallisia ja verraten lyhytkestoisia. Olemme viime vuosina välttyneet suurilta metsäpaloilta, mistä on kiittäminen Suomen kosteaa ilmastoa ja metsäpaloihin hyvin varautunutta pelastuslaitosta. Kesien 2018 ja 2019 kuivuusjaksot näyttivät, millaisia ongelmia kuivuus voi aiheuttaa maataloudelle ja vesihuollolle. Huhtikuun 2019 kuivuusharjoitus Laitilassa antoi selkeän viestin, kuinka tärkeää kuivuuteen varautuminen on. Tulevaisuus tuo myös Suomeen entistä pahempia kuivuusjaksoja, jotka aiheuttavat entistä haastavampia tilanteita eri sektoreille. Meidän tulee tarkastella nykyisiä suunnitelmiamme ja miettiä, olemmeko varautuneet riittävästi voimistuviin sään ääri-ilmiöihin. Hyvien suunnitelmien laadinta edellyttää ajantasaisimman tiedon ja parhaiden käytäntöjen omaksumista. Varautuminen auttaa ehkäisemään tai ainakin laimentamaan riskejä, ja näin välttämään Australian mittakaavan luonnonkatastrofit. Pekka Parkkila, Varsinais-Suomen ELY-keskuksen vesitalousasiantuntija

KU U KAU D EN HAVA I N TO

KUVA: ILARI LEHTONEN

Siitepölykausi alkoi erittäin aikaisin. Pähkinäpensas aloitti kukintansa Etelä-­ Suomessa jo tammikuun ­puoli­välissä ­ennätyksellisen lauhan sään takia. Tammikuun lopussa myös lepän kukinta oli alkamassa ja ­Turun yliopiston Aerobio­ logian yksikkö j­ulkaisi kevään ensimmäisen siitepöly­tiedotteen.

ILMASTOKATSAUS 1/2020 | 11

ITÄMERI Ilmatieteen laitos on tuottanut Itämeren pintalämpötila- ja jääanalyysit Marine Copernicuksen aineistosta. Keskiarvot on laskettu päivittäisistä arvoista. Jäällisen alueen rajana pidetään 15 %:n peittävyyttä. Asemakohtaiset kuvaajat perustuvat Ilmatieteen laitoksen mareografihavaintoihin.

KESKIMÄÄRÄINEN ITÄMEREN PINTALÄMPÖTILA JA JÄÄTILANNE Meriveden keskimääräinen pintalämpötila tammikuussa 2020 (vas.) ja pintalämpötilan poikkeama jakson 1982–2011 keskiarvosta (oik.). Pintalämpötilan havaitut päiväkeskiarvot tammikuussa 2020 on esitetty 9 asemalta. Jääanalyysi kuvaa jäätilanteen kuukauden keskiarvoa, ja jään klimatologia kuvaa jäällisen alueen keskimääräistä rajaa jaksolla 1982–2011.

MERIVEDEN KORKEUS HAMINA PITÄJÄNSAARI

RAUMA ULKO-PETÄJÄS

HELSINKI KAIVOPUISTO

PIETARSAARI LEPPÄLUOTO

FÖGLÖ DEGERBY

KEMI AJOS

Meriveden korkeus suhteessa teoreettiseen keskivedenkorkeuteen tammikuussa 2020. Kuvaajissa on esitetty mareografeilla tunneittain mitattu keskimääräinen vedenkorkeus. Keltainen vaakaviiva kuvaa korkean vedenkorkeuden ­varoitusrajaa. 12 | ILMASTOKATSAUS 1/2020

A R KTI S E T ALUEET

ARKTISEN MERIJÄÄN LAAJUUS JA POIKKEAMA TAVANOMAISESTA TAMMIKUUSSA

Arktinen merijää peitti tammikuussa 13,5 miljoonaa neliökilometriä. Merijään laajuus oli ­ 0,9 miljoonaa neliökilometriä eli noin 6 % vertailukauden (1981–2010) keskiarvoa ­pienempi. Merijään laajuus oli kuitenkin lähellä viimeisten kymmenen vuoden keskiarvoa. Merijään laajuus oli tammikuussa alle keskiarvon monilla Pohjoisen jäämeren alueilla, erityisesti Labradorinmerellä, Grönlannin itärannikolla, Vienanmereltä Novaja Zemljalle ulottuvalla vyöhykkeellä, Beringinmerellä ja Ohotanmeren pohjoisosissa. Merijään reuna oli lähellä keskimääräistä Huippuvuorien pohjoispuolella sekä Ohotanmeren eteläosissa ja näillä alueilla merijäätä oli jopa hieman keskiarvoa enemmän.

Merijään keskimääräinen peittävyys arktisella alueella tammikuussa 2020. Värillinen viiva kuvaa jäällisen alueen keskimääräistä rajaa jaksolla 1981–2010, kun jäällisen alueen rajana pidetään 15 %:n peittävyyttä.

Merijään peittävyyden poikkeama arktisella alueella jakson 1981-2010 keskiarvosta tammikuussa 2020.

LÄHTEET

ECMWF Copernicus Climate Change Service Suomennos: Ilmastokatsaus-toimitus

ILMASTOKATSAUS 1/2020 | 13

KASVIHUONEKAAS U P I TOI SU U D ET SU OM ESSA Kasvihuonekaasuhavainnot ovat alustavia ja voivat vielä muuttua tarkistusprosessin aikana.

PALLAS - SAMMALTUNTURI

UTÖ

1 kk

1 vuosi

Useita vuosia

(ppm = parts per million, tilavuuden miljonasosa ja ppb = parts per billion, tilavuuden miljardisosa)

Hiilidioksidi- (CO2) ja metaani- (CH4) pitoisuuksien havaitut tuntikeskiarvot viimeisen kuukauden jaksolla (ylin rivi) sekä viimeisen vuoden jaksolla (keskimmäinen rivi) Pallas-Sammaltunturin ja Utön asemilla. Alarivin kuvissa esitetään hiilidioksidipitoisuuden kehitys useamman vuoden ajalta.

TAUSTATIETOA

• Hiilidioksidi (CO2) ilmakehässä on peräisin kasvien ja maaperän hengityksestä sekä poltto­­­­ pro­sessista ja sementintuotannosta. • Metaanin (CH4) merkittävimmät päästöt ilmakehään tulevat soilta, maakaasun purkautumisesta, märehtijöistä, kaatopaikoilta, riisinviljelystä ja fossiilisten polttoaineiden käsittelystä. • LUE LISÄÄ: ilmatieteenlaitos.fi

14 | ILMASTOKATSAUS 1/2020

T I L ASTOI STA P OI M I T T UA

Tammikuussa tuulet o ­ livat tavallista kovempia ja ­vallitseva tuulensuunta oli enimmäkseen lounaasta tai lännestä. Lounaanpuoleiset tuulet nostivat Itämeren vedenpintaa ja useilla Suomen rannikon paikka­ kunnilla merivesi pysyi koko kuukauden keski­ määräistä korkeammalla.

ILMASTOKATSAUS 1/2020 | 15

L ÄMP ÖTILOJA JA SA D EM ÄÄ R I Ä TA M M I KU U SSA

HELSINKI, KAISANIEMI

JOKIOINEN

JYVÄSKYLÄ

SEINÄJOKI, PELMAA

JOENSUU

SIIKAJOKI, RUUKKI

SODANKYLÄ

UTSJOKI, KEVO

Tammikuussa 2020 päivittäin mitattu vuorokauden keskilämpötila (musta), ylin lämpötila (pun.) ja alin lämpötila (sin.) lämpötila (°C) sekä vuorokauden sademäärä (mm, siniset pylväät). Tasoitetut vertailuarvot ovat kaudelta 1981–2010. Harmaa viiva kuvaa vuorokauden keskilämpötilan 50 %:n arvoa eli mediaania. Harmaa varjostus kuvaa aluetta, jonka sisällä 95 % vuorokauden keskilämpötiloista tilastollisesti esiintyy. 16 | ILMASTOKATSAUS 1/2020

L Ä M P ÖTI LOJA JA SA D E M ÄÄ R I Ä TA MM I KUUSSA

KESKILÄMPÖTILA

KESKILÄMPÖTILAN POIKKEAMA VERTAILUKAUDESTA 1981–2010

SADEMÄÄRÄ

SADEMÄÄRÄ PROSENTTEINA VERTAILUKAUDESTA 1981–2010

ILMASTOKATSAUS 1/2020 | 17

TAMMIKUUN KUUKAU SI T I L ASTO

HAVAINTOASEMA

PARAINEN UTÖ

KESKILÄMPÖTILA °C

YLIN LÄMPÖTILA °C

ALIN LÄMPÖTILA °C

SADEMÄÄRÄ MM

SUURIN VRK- LUMENSYVYYS SADEMÄÄRÄ 15. PNÄ MM CM

2020

1981– 2010

2020

PVM

2020

PVM

2020

1981– 2010

2020

PVM

2020

1981– 2010

4,4

-0,9

7,6

15.

0,0

11.

36,7

44

9,0

11.

0

4

JOMALA JOMALABY

3,3

-2,1

9,2

21.

-5,4

11.

39,1

53

9,6

29.

0

5

HELSINKI KAISANIEMI

3,0

-3,9

8,3

21.

-4,2

5.

53,0

52

8,9

29.

0

14

HELSINKI-VANTAAN LENTOASEMA

1,9

-5,0

7,6

15.

-6,7

11.

60,9

54

9,3

15.

0

12

JOKIOINEN ILMALA

1,5

-5,6

7,8

15.

-7,4

11.

57,5

46

13,5

11.

0

17

KOUVOLA ANJALA

1,2

-6,3

7,5

15.

-7,9

11.

35,1

52

6,5

15.

0

22

KANKAANPÄÄ NIINISALO

0,9

-6,4

7,8

15.

-8,0

5.

72,5

51

9,9

11.

0

26

JYVÄSKYLÄ LENTOASEMA

-0,5

-8,3

7,8

21.

-15,1

27.

54,4

45

7,3

30.

7

30

SAVONLINNA PUNKAHARJU

-0,6

-8,3

6,9

21.

-17,2

27.

45,0

44

14,4

28.

2

29

SEINÄJOKI PELMAA

0,6

-6,9

8,6

21.

-8,9

27.

51,0

33

8,0

25.

0

20

KUOPIO MAANINKA

-1,3

-9,3

7,3

21.

-17,1

27.

37,3

44

5,9

28.

3

31

LIEKSA LAMPELA

-2,3

-10,5

5,7

21.

-25,6

27.

33,1

39

4,8

23.

6

35

SIIKAJOKI RUUKKI

-1,6

-9,3

6,2

21.

-18,3

27.

44,5

38

6,5

20.

0

25

SUOMUSSALMI PESIÖ

-4,9

-11,8

3,6

21.

-27,5

27.

68,1

46

10,2

18.

63

48

ROVANIEMI APUKKA

-8,2

-12,8

4,5

3.

-35,4

27.

50,2

38

10,7

18.

58

38

SODANKYLÄ TÄHTELÄ

-9,4

-13,5

3,0

3.

-34,4

27.

47,6

34

7,2

11.

85

51

INARI SAARISELKÄ

-10,8

-12,2

2,3

3.

-30,6

28.

46,1

39

6,0

14.

83

56

ENONTEKIÖ KILPISJÄRVI

-8,8

-12,9

3,0

3.

-33,9

27.

86,2

50

17,1

9.

82

62

UTSJOKI KEVO

-13,3

-14,0

2,1

10.

-36,4

28.

44,7

27

6,6

12.

68

48

AURINGONPAISTETUNNIT

LUMENSYVYYS 15.1.

KUUKAUSISUMMA PAIKKAKUNTA

2020

1981–2010

UTÖ

45,1

39

MAARIANHAMINA

42,8

39

TURKU

32,2

40

HKI-VANTAA

36,7

38

KOTKA

35,4

36

JOKIOINEN

-

36

KOUVOLA

26,0

31

JYVÄSKYLÄ

18,1

29

SEINÄJOKI

-

31

KUOPIO

24,2

28

OULU

15,2

24

ROVANIEMI

5,8

15

SODANKYLÄ

10,2

13

UTSJOKI

0,0

4

18 | ILMASTOKATSAUS 1/2020

31.1.

TA M M I KU U N TU U LI T I ED OT Tuulitilastoissa käytetyn aineiston havaintoväli on 10 min.

PARAINEN, UTÖ

VANTAA, HELSINKI-VANTAAN LENTOASEMA

KALAJOKI, ULKOKALLA

PELKOSENNIEMI, PYHÄTUNTURI

KOVATUULISET PÄIVÄT 0–1 m/s tyyni 1–4 m/s heikko

HAVAINTOASEMA

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9. 10. 11. 12. 13. 14. 15. 16. 17. 18. 19. 20. 21. 22. 23. 24. 25. 26. 27. 28. 29. 30. 31.

HELSINKI, HARMAJA HANKO, RUSSARÖ PARAINEN, UTÖ KÖKAR, BOGSKÄR

8–14 m/s navakka

RAUMA, KYLMÄPIHLAJA

21– m/s myrsky

2.

KOTKA, HAAPASAARI

4–8 m/s kohtalainen

14–21 m/s kova

1.

HAMMARLAND, MÄRKET

KRISTIINANKAUPUNKI VALASSAARET KALAJOKI, ULKOKALLA KEMI AJOS

Taulukon asemien kovatuuliset päivät (suurin 10 minuutin keskituulen nopeus vähintään 14 m/s) on esitetty oranssilla ja myrskypäivät (vähintään 21 m/s) punaisella värillä. Harmaa väri esittää puuttuvia havaintoja. ILMASTOKATSAUS 1/2020 | 19

KES KILÄ MP ÖTILAN V I I KKOEN N U ST EET JA P O I K K E A M AT V I I KO I L L E 8–1 3 Ennuste on tehty 17.2.2020 ja se perustuu Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskuksen (ECMWF) tuottamaan aineistoon.

17.2.–23.2.

24.2.–1.3.

2.3.–8.3.

9.3.–15.3.

16.3.–22.3.

23.3.–29.3.

°C

°C

°C

°C

Ennustettu keskimääräinen ilman lämpötila 2 metrin korkeudella (°C) seuraavien kuuden viikon aikana (ylemmät kuvat) ja ennustetun lämpötilan poikkeama (°C) jakson 1999–2018 keskiarvosta (alemmat kuvat).

20 | ILMASTOKATSAUS 1/2020

F M I ’S M O N TH LY C L I MATE B U L L E TI N – S U MM A RY O F JA N UARY 2020

January set many new temperature records The mean temperature in January was the mildest in record in southern and central ­parts of Finland. In addition, new station-specific warm temperature ­records were set in many locations. Compared to the normal period 1981–2010, the mean temperature in January was 7–8 °C higher widely in southern and central parts of Finland. In these areas, it was the mildest January in record. Also in southern Lapland, the mean temperature was 4–7 °C above the long-term average but in the most north-eastern corner of Lapland, the mean temperature was very close to the average. The northernmost weather station in Finland, located in the village of Nuorgam in Utsjoki, even reported 0.5 °C below average mean temperature. Previously, the mildest January in record had been in southern Finland in 1930 and elsewhere mainly in 1925. Compared to the year 1930, January was now in southern Finland approximately 1.5 °C warmer. As averaged over the whole of Finland, January 1925 was even milder than in this year, as it was considerably milder in Lapland back then. The highest mean temperature in January was 4.6 °C, recorded on the Bogskär islets in outer archipelago in Kökar. In some stations in the southwest archipelago, even the lowest temperature in January did not fall below 0 °C, first time in the recorded history. It was also the first time when maximum temperature was above 0 °C in each day of January in Kaisaniemi, Helsinki, the oldest operating weather station in Finland. On 15 days temperature climbed above 5 °C in Kaisaniemi,

while the minimum temperature fell below 0 °C only on eight days. The highest temperature in January was 9.2 °C, measured on the 21st in Jomala, Turku and Kronoby. This value did not set a record since temperatures above 10 °C were recorded in Finland in January in 1971, 1973 and Utsjoki, Kevojärvi, 27.1. and 28.1 1992. However, a total of 16 long-term observation stations still set a new station-specific warm temperature record Kronoby, Kokkola-Piein January. tarsaari Airport, 21.1. The extremely mild weather in JanTurku, Artukainen, 21.1. uary was caused by a very persistent Jomala, Jomalaby, 21.1. southwesterly and westerly airflow. The persistence of westerlies, in turn, was related to an exceptionally strong stratospheric polar vortex at altitudes above 10 km. Inside the polar vortex, air is very cold and on 3 January, a radiosonde measured a temperature of -96 °C above Iceland at an altitude of approximately 25 km. In these extreme cold temperatures Highest and lowest temperatures in winter stratosphere, polar stratospheric clouds (PSCs) may be formed with the help of lee waves generated HIGHLIGHTS: JANUARY 2020 by mountains. In January, PSCs were • The global temperature was warmer observed in 14 days in Finland. than any previous January in the record, but only marginally so (by In large parts of Finland, there was 0.03C) in the case of January 2016. only little snow in January. On the con• For Europe, last month was the trary in Lapland snow depth reached warmest January in this record, about 0.2ºC warmer than than the locally already 100 cm. The westerlies previous warmest January from brought abundant snowfall to Lapland 2007. It was 3.1°C warmer than the where precipitation levels were clearly average January in the period 19812010, with some areas more than above the average.

-38.8 °C

+9.2 °C

6°C above the 1981-2010 average.

Ilari Lehtonen

Source: Copernicus Climate Bulletin ILMASTOKATSAUS 1/2020 | 21

Ilmatieteen laitos ilmastokatsaus@fmi.fi www.ilmastokatsaus.fi