8/2020 — Elokuussa oli kauniita loppukesän päiviä — Miten cirruspilvi syntyy?
S ISÄLTÖ
8/2020
Pääkirjoitus — 3 Elokuussa oli kauniita loppukesän päiviä — 4 Sääkehitys elokuussa — 6 Elokuun säätapahtumia maailmalta — 7 Miten cirruspilvi syntyy? — 8 Kesän kauneimmat säät koettiin kesä- ja elokuussa — 10 Kuukauden havainto — 11 Itämeri — 12 Arktiset alueet — 13 Kasvihuonekaasupitoisuudet Suomessa — 14 Tilastoista poimittua — 15 Lämpötiloja ja sademääriä elokuussa — 16 Elokuun kuukausitilasto — 18 Elokuun tuulitiedot — 19 Lämpötilan viikkoennusteet — 20 Summary of August 2020 — 21 Julkaisussa olevat havaintotiedot on tarkastettu päivittäin. Tiedoissa on puutteita, jotka korjataan havaintojen lopullisen tarkastuksen aikana. Täsmälliset tiedot kaikilta Suomen havaintoasemilta ovat käytössä viimeistään 1,5 kk jälkikäteen ja ladattavissa osoitteesta https://ilmatieteenlaitos.fi/havaintojen-lataus Lainatessasi lehden sisältöä muista mainita lähde. ELOKUUN SÄÄ JA TILASTOT: https://ilmatieteenlaitos.fi/elokuu
ILMASTOKATSAUS 22. vuosikerta ISSN: 2341-6408 DOI: 10.35614/ISSN-23416408-IK-2020-08-00 Ilmestyy noin kuukauden 20. päivänä
2 | ILMASTOKATSAUS 8/2020
JULKAISIJA Ilmatieteen laitos PL 503 00101 Helsinki www.ilmastokatsaus.fi ilmastokatsaus@fmi.fi Vaihde: 029 539 1000
PÄÄTOIMITTAJA Hilppa Gregow
KANNEN KUVA Tiina Ervasti
TOIMITTAJAT Hada Ajosenpää Tiina Ervasti Ilari Lehtonen Petra Roiha
ULKOASU Marko Myllyaho
© Ilmatieteen laitos
PÄÄ KI RJ OI T U S
Mihin mennään? Kysymys päämäärästämme toistuu useasti, etenkin kun nykyajan olosuhteet aiheuttavat monille epävarmuutta. Koronakriisi tarkoittaa monille sitä, ettei pysty matkustamaan haluamaansa paikkaan tai saavuttamaan elämänsä päämääriä tällä hetkellä. Koronauutiset voivat olla epäselviä tai vaikeaselkoisia, ellei saada lisää neuvontaa ja hyväksytä monimutkaisuutta. Silti näyttää siltä, että on parempi kuunnella asiantuntijoita mahdollisesta epämiellyttävyydestä huolimatta. Ilmastopalvelut ja ilmastopalvelujen tuottajat ovat joskus samankaltaisessa tilanteessa viestinnän osalta, vaikkakin ilmaston vaihtelun ja muutosten havainnointi on kehittynyt todella paljon koronaviruksen seurantaa pidemmälle. Tämän vuoden elokuun ilmastotiedot eivät sisällä erityisen äärimäisiä ilmiöitä tai trendiä Suomelle, mutta joitain signaaleja on silti nähtävissä. Esimerkiksi sademäärät olivat lähes koko maassa keskimääräistä pienempiä ja lämpötilat puolestaan olivat hiukan keskimääräistä korkeampia. Vähäinen sademäärä ei välttämättä ole merkki trendistä, kun taas hiukan noussut keskimääräinen lämpötila sopisi yhteen keskilämpötilan nousevan trendin kanssa. Vaikuttavampi signaali on merijään supistuminen niin, että tänä vuonna elokuussa arktisen merijään laajuus oli kolmanneksi pienin satelliittimittausten aikakaudella, joka on alkanut vuonna 1979. Erityinen mahdollisuus tänä vuonna on seurata koronaviruspandemian vaikutuksia maailman kasvihuonekaasupäästöihin. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus ei ole vähentynyt paljoakaan Ilmatieteen laitoksen mittausten mukaan. Ilmeisesti koronaviruksesta huolimatta maailman hiilidioksidipäästöt eivät ole juuri vähentyneet, eivätkä ainakaan pysyvästi. Näin kertoo heinäkuussa Nature Climate Change -lehdessä julkaistu tutkimus. Eli vaikka meistä tuntuu siltä, että olisimme supistaneet kulutustamme ylipäätään, koko maailman fossiilisten polttoaineiden kulutus on pysynyt lähes samalla tasolla kuin aiemmin. Tästä seikasta heijastuu sekä positiivinen että varoittava viesti. Positiivista on, että valtavan pandemian keskellä ja paikallisista kärsimyksistä huolimatta ihmiskunta on onnistunut huolehtimaan ihmisten arkipäivän perustarpeista. Toisaalta varoittava viesti kertoo, että siirtymä ilmastoneutraaliin maailmaan ei ole helppo ja se vaatii pitkäjänteisiä ponnisteluja myös omien tapojen muuttamiseksi. Mutta ihmisten muutosta ja saavutuksiakin voimme havainnoida, ja havaintojen avulla voimme näyttää kuinka muutos on mahdollinen. ’Mittaa vaan’ on ilmastotieteen viesti. Näin syntyy lopulta viisautta.
ADRIAAN PERRELS Tutkimusprofessori
Erityinen mahdollisuus tänä vuonna on seurata korona viruspandemian vaikutuksia maailman kasvi huonekaasu päästöihin.
ILMASTOKATSAUS 8/2020 | 3
-4,2 °C Salla, Naruska, 28.8.
+29,4 °C
Kruunupyy, KokkolaPietarsaaren lentoasema, 8.8.
Kuukauden ylin ja alin lämpötila
98,8 mm 7,8 mm Kuukauden suurin sademäärä, Pudasjärvi, Jaurakkajärvi
4 | ILMASTOKATSAUS 8/2020
Kuukauden pienin sademäärä, Hailuoto, Keskikylä
KU U KAU S I KATSAUS
Elokuussa oli kauniita loppu kesän päiviä
KUVA: UNSPLASH
Elokuu oli vähän tavanomaista lämpimämpi ja kuukauden aikana oli paljon kauniin aurinkoisia loppukesän päiviä. Elokuussa satoi tavanomaista vähemmän lähes koko maassa. Elokuun keskilämpötila oli suurimmassa osassa maata vajaan asteen verran korkeampi kuin keskimäärin vertailukaudella 1981–2010. Kaakkois-Suomessa ja aivan pohjoisimmassa Lapissa keskilämpötila oli hyvin lähellä pitkän ajan keskiarvoa, kun taas lounaisilla saaristoalueilla sekä Koillismaalla ja Keski-Lapissa oli reilun asteen verran normaalia lämpimämpää. Suurimman osan elokuuta Suomi oli korkeapaineen vaikutuspiirissä ja kuukauden aikana oli pitkiä aurinkoisia poutajaksoja. Aurinkoisessa säässä erityisesti päivälämpötilat olivat tavanomaista korkeampia, kun taas yöt olivat välillä kylmiä. Elokuun sademäärä jäi enimmäkseen selvästi tavanomaista pienemmäksi. Erityisen kuivaa oli Perämeren ympäristössä, Keski-Suomen maakunnassa sekä Selkämeren rannikon tuntumassa. Hailuodon Keskikylässä satoi elokuussa vain 7,8 mm. Myös Raumalla ja Oulussa satoi elokuussa vain noin 10 mm. Jyväskylän Muuratjärven havaintoasemalla puolestaan mitattiin aseman 55-vuotisen havaintohistorian pienin elokuun sademäärä, 25,4 mm. Kesälle tyypillisesti elokuun sademäärissä oli kuitenkin suuria paikallisia vaihteluita. Pohjois-Lapissa sekä Uudellamaalla ja osassa Itä-Suomea elokuun sademäärä oli tavanomainen.
Kuukauden suurin sademäärä mitattiin Pudasjärven Jaurakkajärvellä, missä satoi 98,8 mm. Suurin vuorokausisademäärä, 48,5 mm, mitattiin puolestaan Pöytyän Yläneellä elokuun 22. päivänä. Myös elokuun alkupäivinä saatiin paikoin rankkoja sateita, ja 4. päivänä laajemminkin Karjalan maakunnissa itärajan lähellä. Tällöin eniten satoi Joensuun Linnunlahdessa, 41,9 mm vuorokauden aikana.
KORKEAPAINEVOITTOINEN SÄÄ VALLITSI PITKÄÄN Elokuun alkupäivinä oli ajoittain epävakaista, mutta kuukauden 6. päivästä alkaen Suomi kuului kahden viikon ajan korkeapaineen vaikutuspiiriin, ja tänä aikana oli enimmäkseen poutaista. Aluksi korkeapaine vahvistui meille etelästä käsin, ja samalla Keski-Euroopasta virtasi lämmintä ilmaa. Elokuun 7.–9. päivinä mitattiin laajalti hellettä ja Krunupyyssä 8.8. mitattu 29,4 °C oli elokuun ylin lämpötila Suomessa. Tämän jälkeen korkeapaineen painopiste oli välillä maamme länsi- ja välillä eteläpuolella. Sää oli enimmäkseen aurinkoista ja päivisin varsin lämmintä. Viikonloppuna 15.–16.8. Etelä-Suomessa oli jälleen hellettä. Sen sijaan etenkin 17. ja 18. päivien vastaisina öinä oli
maan keski- ja pohjoisosissa monin paikoin hallaa. Elokuun 18.–21. päivinä korkeapaineen alueen painopiste oli maamme itäpuolella ja ilmavirtaus kääntyi meillä eteläiseksi. Etenkin Länsi-Suomessa lämpötila nousi jälleen hellelukemiin. Kesän viimeinen hellepäivä oli 21.8., ja vielä seuraavana päivänä Kruunupyyssä mitattiin tasan 25 astetta. Viikonloppuna 22.–23.8. sää oli epävakaista ja tuulista, mutta vielä lämmintä. Paikoin saatiin rankkojakin sadekuuroja, ja viikonlopun aikana paikannettiin noin 4 000 salamaniskua. Koko elokuun aikana maasalamoita paikannettiin reilut 12 000, mikä on alle puolet pitkän ajan keskiarvosta. Vaivion kylässä Liperissä syöksyvirtaukset aiheuttivat kuitenkin paikallisesti merkittävää tuhoa elokuun 9. päivänä. Elokuun viimeisellä viikolla sää muuttui selvästi aiempaa syksyisemmän tuntuiseksi, vaikka lämpötilat pysyivätkin lähellä ajankohdalle tyypillisiä lukemia. Muutamana yönä oli kuitenkin jo varsin kylmää. Monin paikoin 28. päivän vastainen yö oli elokuun kylmin. Paikoin hallaa oli Etelä-Suomessakin ja Lapissa halla oli monin paikoin ankaraa. Sallan Naruskassa mitattiin 28.8. myös elokuun alin lämpötila, -4,2 °C. Ilari Lehtonen ILMASTOKATSAUS 8/2020 | 5
SÄÄKEHITYS ELOKU U SSA Kuvat ovat Ilmatieteen laitoksen säätilanneanalyysejä ajanhetkiltä 12 UTC eli klo 14 Suomen normaaliaikaa (kesäaikana klo 15).
Teksti: Ilari Lehtonen
7.8. Elokuun alkupäivien jälkeen Keski- ja Pohjois-Euroopan ylle vahvistui laaja korkeapaineen alue, jonka myötä helteisen lämmintä ilmaa virtasi pitkälle Pohjolaan asti. Keski-Euroopassa lämpötila nousi monin paikoin jopa yli 35 asteeseen.
16.8. Elokuun puolivälissä korkeapaineen alue ulottui Pohjois-Atlantilta Itämeren eteläosien yli kohti Mustaamerta. Meillä sää jatkui etupäässä aurinkoisena ja lämpimänä. Ajoittain pohjoisesta virtasi kuitenkin viileää ilmaa ja tällöin esiintyi paikoin yöhalloja.
21.8. Korkeapaineen alue ulottui Etelä-Euroopasta Luoteis-Venäjälle, kun taas Britteinsaarilla oli syvä matalapaine. Suomeen virtasi lämmintä ilmaa etelästä, ja päivä oli kesän viimeinen hellepäivä. Seuraavina päivinä Britteinsaarten matalapaine liikkui koilliseen ja sää muuttui epävakaiseksi.
27.8. Elokuun viimeisellä viikolla säässä alkoi olla vahvasti orastavaa syksyn tuntua. Päivälämpötilat vaihtelivat Etelä-Suomessa enimmäkseen 15 ja 20 asteen välillä, mutta Lapissa lämpötila jäi koleimpina päivinä lähemmäs 10 astetta. Öisin esiintyi monin paikoin halloja. Nämä lämpötilat olivat kuitenkin vuodenaikaan nähden melko tyypillisiä. 6 | ILMASTOKATSAUS 8/2020
E LO KU U N SÄÄTA PA H TU M I A M AAI LM ALTA
MERKITTÄVIMPIÄ SÄÄTAPAHTUMIA MAAILMALLA ELOKUUSSA 2020 MAAPALLON KESKILÄMPÖTILA Elokuun keskimääräinen maa- ja merialueiden pintalämpötila oli mittaushistorian toiseksi korkein. Mittaukset aloitettiin vuonna 1880. POHJOIS-AMERIKKA Pohjois-Amerikassa elokuu oli mittaushistorian lämpimin.
ARKTINEN MERIJÄÄ Arktisen merijään keskimääräinen laajuus oli noin kolmanneksen pienempi kuin vuosien 1981–2010 elokuun keskiarvo. Satelliittihavaintoihin perustuva elokuun merijään laajuus oli kolmanneksi pienin vuonna 1979 alkaneella mittausjaksolla.
HURRIKAANI LAURA Lauran aiheuttamat rankkasateet johtivat tulviin ja maanvyörymiin osissa Karibiaa. Laura rantautui Louisianan osavaltiossa ja oli voimakkain Louisianaan iskenyt hurrikaani vuoden 1856 jälkeen. EUROOPPA Euroopassa elokuu oli mittaushistorian kolmanneksi lämpimin.
YHDYSVALLAT Yhdysvalloissa elokuu oli mittaushistorian kolmanneksi lämpimin.
ETELÄ-AMERIKKA Etelä-Amerikassa elokuu oli mittaushistorian neljänneksi lämpimin.
AASIA Aasiassa elokuu oli mittaushistorian seitsemänneksi lämpimin.
HONGKONG Hongkongissa elokuu oli mittaushistorian lämpimin.
UUSI-SEELANTI Uusi-Seelanti koki mittaus historiansa neljänneksi lämpimimmän elokuun. AUSTRALIA Australiassa elokuu oli mittaushistorian kuudenneksi lämpimin.
ANTARKTIKSEN MERIJÄÄ Merijään keskimääräinen laajuus oli elokuussa lähellä tavanomaista.
KESKILÄMPÖTILAN POIKKEAMA ELOKUUSSA 2020 JAKSON 1981–2010 KESKIARVOSTA MAAILMALLA (VASEMMALLA) JA EUROOPASSA (OIKEALLA).
LISÄTIETOA
https://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/202008 https://climate.copernicus.eu/climate-bulletins
Lähde: NOAA/NCDC Copernicus Climate Change Service Suomennos: Ilmastokatsaus-toimitus ILMASTOKATSAUS 8/2020 | 7
Miten cirruspilvi syntyy?
8 | ILMASTOKATSAUS 8/2020
C I R R U SPI LVET
Suurimmalla osalla eri pilvityypeistä nettovaikutus on jäähdyttävä, mutta ohuet yläpilvet, eli cirruspilvet, lämmittävät ilmastoa enemmän kuin viilentävät. Lämmitysvaikutuksen suuruus on kuitenkin epäselvä, kuten on myös ihmisperäisten pienhiukkaspäästöjen vaikutus cirruspilvien ominaisuuksiin. Cirruspilviä esiintyy pääasiassa 6 – 20 kilometrin korkeuksilla, alle -30 celsiusasteen lämpötiloissa. Niiden paksuus vaihtelee sadasta metristä kilometreihin, ja ne peittävät 20 – 25 % maapallon pinta-alasta, tropiikissa jopa 70 %. Cirruspilvet koostuvat 0,01 – 2 mm kokoisista jääkiteistä. Yli 0,1 mm kokoiset kiteet valuvat gravitaation johdosta alaspäin, mikä vaikuttaa cirruspilvien ulkonäköön (latinan sana cirrus tarkoittaa hiuskiehkuraa). Jääkiteitä cirruspilvissä on keskimäärin 30 kappaletta ilmalitraa kohti, mutta määrä vaihtelee valtavasti, välillä 0,0001 – 10 000 per litra. Pilvet, joissa jääkidepitoisuus on alhainen, ovat ihmissilmälle näkymättömiä, mutta pilviä havainnoivat satelliitti-instrumentit näkevät ne. Cirruspilvien ilmastovaikutukset riippuvat jääkiteiden pitoisuudesta, koosta, muodosta sekä pilvien paksuudesta. Pääsääntönä voi sanoa, että yksittäisellä pilvellä jäähdytysvaikutus on lämmitysvaikutusta suurempi ainoastaan silloin, kun jääkiteet ovat hyvin pieniä. Kidekoko määräytyy pilven syntymekanismin mukaan, mihin vaikuttavat pilven syntyolosuhteet – lämpötila ja kosteus – sekä ilmassa olevien aerosolihiukkasten määrä ja laatu. Tämän ymmärtämiseksi kerrataan hieman pilvien syntyyn liittyvää termodynamiikkaa. Alailmakehän vesipilvet ja sumut muodostuvat kun ilma jäähtyy kastepisteeseen, jolloin ilman suhteellinen kosteus on noussut sataan prosenttiin. Vastaavasti voisi ajatella, että jääpilvet syntyvät nollan celsiusasteen alapuolella, kun ilma jäähtyy härmistymispisteeseen, jolloin ilman suhteellinen kosteus jään suhteen on sata prosenttia. Näin ei kuitenkaan ole; lämpötilan pitää useimmiten pudota reilusti alle härmistymispisteen ennen kuin cirruspilvi syntyy. Joissain tapauksissa suhteellinen kosteus jään suhteen voi nousta jopa 170 prosenttiin.
liuospisara
kiinteä hiukkanen
homogeeninen nukleaatio
depositionukleaatio
jääkiteet
KUVA: EIJA VALLINHEIMO
Pilvet vaikuttavat ilmastoon toisaalta viilentävästi, koska ne heijastavat auringonvaloa takaisin avaruuteen, mutta toisaalta myös lämmittävästi pidättäessään maapallon pinnalta tulevaa lämpösäteilyä.
jääydin ja liuospisara immersiojäätyminen
Kuva 1: Jääkiteiden synnyn laukaiseva jäänukleaatio voi tapahtua usealla eri tavalla. Kuvan lähde: Bertram Research Group verkkosivu Jääkiteiden synnyn laukaisee niin kutsuttu jäänukleaatio, ilmiö, joka voi tapahtua usealla eri tavalla (Kuva 1). Niin kutsuttu homogeeninen nukleaatio tapahtuu, kun ilmassa leijuva alijäähtynyt liuospisara jäätyy. Tyypillisiä ilmakehän liuospisaroita, myös cirruspilvien korkeuksilla esiintyviä, ovat sulfaatti- ja merisuolahiukkaset, jotka imevät itseensä vettä riittävän korkeassa kosteudessa. Kyseiset liuospisarat ovat aerosoleja, joiden koko on pääsääntöisesti alle millimetrin tuhannesosan. Homogeeninen nukleaatio tapahtuu -40 celsiusasteen lämpötilassa suhteellisen kosteuden (jään suhteen) ollessa 150 %, kun taas -90 asteen lämpötilassa vaaditaan 170 % suhteellinen kosteus. Jos ilmassa leijuva liuospisara sisältää kiinteän hiukkasen – esimerkiksi sopivan mineraalipölyhidun, jonka pinnalta jääkide voi alkaa kasvaa, tapahtuu niin kutsuttu immersiojäätyminen. Tämä jäänukleaation muoto tapahtuu alhaisemmassa suhteellisessa kosteudessa kuin homogeeninen nukleaatio. Kuinka paljon alhaisemmassa, riippuu jääytimen tehokkuudesta, mikä vaihtelee mineraalilajista toiseen voimakkaasti. Mineraalien lisäksi jääytiminä voivat toimia esimerkiksi nokihiukkaset, lentotuhkat, eräät bakteerilajit sekä siitepölyt. ILMASTOKATSAUS 8/2020 | 9
Kolmas cirruspilvien kannalta merkittävä jäänukleaatiomuoto on depositionukleaatio, jossa jääkide syntyy vesihöyryn härmistyessä suoraan jääytimen pinnalle, Tämä vaatii sen, että jääydin ei ole liuospisaran sisällä, vaan leijuu ilmassa sellaisenaan. Laboratoriokokeissa on havaittu depositionukleaation olevan tehokkaampaa kuin immersiojäätymisen, eli tietty jääydinlaji aiheuttaa jäänukleaation alhaisemmassa suhteellisessa kosteudessa leijuessaan ilmassa sellaisenaan verrattuna tilanteeseen, jossa se on liuospisaran sisällä. Syntyvän cirruspilven ominaisuuksien kannalta on merkittävää tapahtuuko jääkiteiden muodostuminen homogeenisen nukleaation kautta vai jääytimien laukaisemana. Ilmassa on yleensä paljon enemmän liuospisaroita kuin tehokkaita jääytimiä, olivat ne sitten pisaroiden sisällä tai eivät. Homogeenisen nukleaation tapahtuessa syntyy yleensä pilvi, jossa jääkiteitä on hyvin suuressa pitoisuudessa. Tällöin ilmassa oleva, jääkiteisiin tiivistyvä vesihöyry jakaantuu suureen määrään kiteitä, ja kiteiden koko jää pieneksi. Tällainen cirruspilvi heijastaa auringonvaloa suhteellisen tehokkaasti avaruuteen, ja sen jäähdytysvaikutus saattaa ylittää lämmitysvaikutuksen. Jos jääkiteiden synnyn puolestaan laukaisee alhaisessa pitoisuudessa oleva joukko tehokkaita jääytimiä, jääkiteet voivat kasvaa suuriksi, ja syntyvän pilven ilmastovaikutus on lämmittävä. Ilmastomallinnuksen kannalta cirruspilvet ovat hankala pilvityyppi. On vain hyvin vähän havaintotietoa siitä, minkälaisia jääytimiä cirruspilvien korkeuksilla esiintyy eri puolilla maapalloa, missä pitoisuuksissa, ja ovatko ne pääasiassa liuospisaroissa vai sellaisenaan. Tästä syystä ilmastomallien tulokset niin cirruspilvien lämmittävästä vaikutuksesta kuin myös siitä, paljonko ihmisperäiset aerosolipäästöt sitä muokkaavat, vaihtelevat suuresti. Myös jäänukleaatiomekanismien – erityisesti jääytimien kautta tapahtuvien – ymmärrys on sangen puutteellista. Ilmatieteen laitos johtaa Suomen Akatemian rahoittamaa projektia, jossa tutkitaan laboratoriomittauksin erilaisten jääydinten depositionukleaatiotehokkuutta. Projektissa on havaittu, että monilla jääytimillä depositionukleaatio on tehokkainta tietyssä lämpötilassa (usein noin -50 celsiusasteen kieppeillä) ja vähemmän tehokasta lämpimämmässä tai kylmemmässä lämpötilassa. Tämä itse asiassa viittaa siihen, että depositionukleaatio koostuisi kahdesta eri mekanismista, joista ”lämpimämmässä” saattaisi olla kyse jääytimien pinnalle tiivistyneiden pisaroiden jäätymisestä ja ”kylmemmässä” höyryn tiivistymisestä suoraan jääkiteiksi. Onko näin, siitä saadaan toivottavasti lisätietoa lähivuosina infrapunaspektroskopian keinoin. Ari Laaksonen 10 | ILMASTOKATSAUS 8/2020
KUVA: UNSPLASH
KO KO KESÄ N SÄÄ
Kesän kauneimmat säät koettiin kesäja elokuussa Kesä eli kesä-elokuun kattava kolmen kuukauden jakso oli Suomessa tavanomaista lämpimämpi. Kesäkuu oli maan länsiosissa jopa ennätyksellisen lämmin ja muuallakin selvästi tavanomaista lämpimämpi. Kesäkuu oli myös hyvin aurinkoinen ja monin paikoin kärsittiin kuivuudesta, kunnes kuukauden viimeisenä päivänä Itä-Suomessa satoi Päivö-myrskyn yhteydessä erittäin runsaasti. Heinäkuu oli viileä ja sateinen, mutta elokuu oli jälleen melko lämmin ja aurinkoinen. Niinpä heinäkuu, joka yleensä on kesän lämpimin kuukausi, oli tänä vuonna osassa maata kesän kolein kuukausi. Kesän hellepäivien määrä oli Itä- ja PohjoisSuomessa hyvin tavanomainen, mutta LänsiSuomessa hellepäiviä oli tavanomaista enemmän. Helteet painottuivat kesäkuuhun, jolloin havaittiin myös kesän ylin lämpötila, kun Niinisalon lentokentällä Kankaanpäässä mitattiin 25.6. peräti 33,5 °C. Kesän sademäärä vaihteli pitkän ajan keskiarvon molemmin puolin. Lounaissaaristossa ja paikoin Länsi-Suomessa satoi alle 150 mm, kun taas lähinnä Itä-Suomessa sadetta saatiin eräin paikoin yli 300 mm.
Ilari Lehtonen
KU U KAU D EN HAVA I N TO
KUVA: TIINA ERVASTI
Menneenä kesänä sää suosi monien luonnon marjojen sadon onnistu mista. Marjojen kukinta- aikaan alkukesään osuneet lämpimät ja aurinkoiset säät varmistivat pölytyksen onnistumisen ja heinäkuun sateet tarjosivat marjojen kehittymiselle riittävästi kosteutta. Etenkin mustikka ja suomuurain tuottivat runsaan sadon.
ILMASTOKATSAUS 8/2020 | 11
ITÄMERI Ilmatieteen laitos on tuottanut Itämeren pintalämpötila- ja jääanalyysit Marine Copernicuksen aineistosta. Keskiarvot on laskettu päivittäisistä arvoista. Jäällisen alueen rajana pidetään 15 %:n peittävyyttä. Asemakohtaiset kuvaajat perustuvat Ilmatieteen laitoksen mareografihavaintoihin.
KESKIMÄÄRÄINEN ITÄMEREN PINTALÄMPÖTILA JA JÄÄTILANNE Meriveden keskimääräinen pintalämpötila elokuussa 2020 (vas.) ja pintalämpötilan poikkeama jakson 1982–2011 keskiarvosta (oik.). Pintalämpötilan havaitut päiväkeskiarvot elokuussa 2020 on esitetty 9 asemalta. Jääanalyysi kuvaa jäätilanteen kuukauden keskiarvoa, ja jään klimatologia kuvaa jäällisen alueen keskimääräistä rajaa jaksolla 1982–2011.
MERIVEDEN KORKEUS HAMINA PITÄJÄNSAARI
RAUMA ULKO-PETÄJÄS
HELSINKI KAIVOPUISTO
PIETARSAARI LEPPÄLUOTO
FÖGLÖ DEGERBY
KEMI AJOS
Meriveden korkeus suhteessa teoreettiseen keskivedenkorkeuteen elokuussa 2020. Kuvaajissa on esitetty mareografeilla tunneittain mitattu keskimääräinen vedenkorkeus.
12 | ILMASTOKATSAUS 8/2020
A R KTI S E T ALUEET
ARKTISEN MERIJÄÄN LAAJUUS JA POIKKEAMA TAVANOMAISESTA ELOKUUSSA
Arktinen merijää peitti elokuussa 4,9 miljoonaa neliökilometriä, joka on kolmanneksi pienin elokuussa satelliiteilla mitattu merijään laajuus. Satelliittimittaukset alkoivat vuonna 1979. Merijään laajuus oli 2,6 miljoonaa neliökilometriä eli noin kolmanneksen vertailukauden (1981–2010) keskiarvoa pienempi. Pienin elokuun merijään laajuus mitattiin vuonna 2012, jolloin merijään laajuus oli yli 40 % keskiarvoa pienempi. Merijään laajuus oli elokuussa selvästi keskimääräistä pienempi useilla Pohjoisen jäämeren reuna-alueilla ja etenkin kaistaleella, joka ulottuu Huippuvuorten pohjoispuolelta Tšuktšimerelle. Siperian rannikkoalue (nk. Koillisväylä) oli lähes jäätön. Ainoastaan jäämeren keskiosissa sekä pienellä alueella Beaufortinmerellä merijään konsentraatio oli tavanomainen tai hieman keskiarvoa suurempi.
Merijään keskimääräinen peittävyys arktisella alueella elokuussa 2020. Värillinen viiva kuvaa jäällisen alueen keskimääräistä rajaa jaksolla 1981–2010, kun jäällisen alueen rajana pidetään 15 %:n peittävyyttä.
Merijään peittävyyden poikkeama arktisella alueella jakson 1981-2010 keskiarvosta elokuussa 2020.
LÄHTEET
ECMWF Copernicus Climate Change Service Suomennos: Ilmastokatsaus-toimitus
ILMASTOKATSAUS 8/2020 | 13
KASVIHUONEKAAS U P I TOI SU U D ET SU OM ESSA Kasvihuonekaasuhavainnot ovat alustavia ja voivat vielä muuttua tarkistusprosessin aikana.
PALLAS - SAMMALTUNTURI
UTÖ
1 kk
1 vuosi
Useita vuosia
(ppm = parts per million, tilavuuden miljonasosa ja ppb = parts per billion, tilavuuden miljardisosa)
Hiilidioksidi- (CO2) ja metaani- (CH4) pitoisuuksien havaitut tuntikeskiarvot viimeisen kuukauden jaksolla (ylin rivi) sekä viimeisen vuoden jaksolla (keskimmäinen rivi) Pallas-Sammaltunturin ja Utön asemilla. Alarivin kuvissa esitetään hiilidioksidipitoisuuden kehitys useamman vuoden ajalta.
TAUSTATIETOA
• Hiilidioksidi (CO2) ilmakehässä on peräisin kasvien ja maaperän hengityksestä sekä poltto prosessista ja sementintuotannosta. • Metaanin (CH4) merkittävimmät päästöt ilmakehään tulevat soilta, maakaasun purkautumisesta, märehtijöistä, kaatopaikoilta, riisinviljelystä ja fossiilisten polttoaineiden käsittelystä. • LUE LISÄÄ: ilmatieteenlaitos.fi
14 | ILMASTOKATSAUS 8/2020
T I L ASTOI STA P OI M I T T UA
Kesän ensimmäinen hellepäivä oli 1.6. ja viimeinen 21.8. Yhteensä helleraja ylittyi jossain päin maata kesän aikana 40 päivänä, mikä on neljänä päivänä enemmän kuin keskimäärin vertailukaudella 1981–2010. Eniten hellepäiviä oli Artukaisten havaintoasemalla Turussa, kaikkiaan 28.
ILMASTOKATSAUS 8/2020 | 15
L ÄMP ÖTILOJA JA SA D EM ÄÄ R I Ä ELOKU U SSA
HELSINKI, KAISANIEMI
JOKIOINEN
JYVÄSKYLÄ
SEINÄJOKI, PELMAA
JOENSUU
SIIKAJOKI, RUUKKI
SODANKYLÄ
UTSJOKI, KEVO
Elokuussa 2020 päivittäin mitattu vuorokauden keskilämpötila (musta), ylin lämpötila (pun.) ja alin lämpötila (sin.) lämpötila (°C) sekä vuorokauden sademäärä (mm, siniset pylväät). Tasoitetut vertailuarvot ovat kaudelta 1981–2010. Harmaa viiva kuvaa vuorokauden keskilämpötilan 50 %:n arvoa eli mediaania. Harmaa varjostus kuvaa aluetta, jonka sisällä 95 % vuorokauden keskilämpötiloista tilastollisesti esiintyy. 16 | ILMASTOKATSAUS 8/2020
L Ä M P ÖTI LOJA JA SA D E M ÄÄ R I Ä E LOKUUSSA
KESKILÄMPÖTILA
KESKILÄMPÖTILAN POIKKEAMA VERTAILUKAUDESTA 1981–2010
SADEMÄÄRÄ
SADEMÄÄRÄ PROSENTTEINA VERTAILUKAUDESTA 1981–2010
ILMASTOKATSAUS 8/2020 | 17
ELO KUUN KUUKAU SI T I L ASTO
HAVAINTOASEMA
PARAINEN UTÖ
KESKILÄMPÖTILA °C
YLIN LÄMPÖTILA °C
ALIN LÄMPÖTILA °C
SADEMÄÄRÄ MM
SUURIN VRK- HELLEPÄIVIEN SADEMÄÄRÄ LUKUMÄÄRÄ MM KPL
2020
1981– 2010
2020
PVM
2020
PVM
2020
1981– 2010
2020
PVM
2020
1981– 2010
18,3
16,6
23,7
18.
11,8
25.
70,4
59
37,8
24.
0
0
JOMALA JOMALABY
17,0
15,8
28,1
15.
5,3
28.
26,3
76
6,1
24.
1
2
HELSINKI KAISANIEMI
17,1
16,3
26,8
16.
8,6
29.
76,7
80
19,4
23.
2
2
HELSINKI-VANTAAN LENTOASEMA
16,8
15,8
28,7
9.
6,7
26.
86,3
79
21,8
23.
4
4
JOKIOINEN ILMALA
15,7
15,0
26,4
8.
3,6
28.
30,2
80
17,3
22.
4
4
KOUVOLA ANJALA
15,8
15,5
28,4
8.
3,7
29.
79,5
78
16,6
29.
4
5
KANKAANPÄÄ NIINISALO
15,4
14,5
27,3
8.
3,5
27.
36,6
74
18,7
22.
5
3
JYVÄSKYLÄ LENTOASEMA
14,8
14,1
28,6
8.
1,9
27.
18,4
78
6,5
22.
4
3
SAVONLINNA PUNKAHARJU
15,4
15,3
26,8
9.
6,5
18.
33,0
80
15,8
4.
2
3
SEINÄJOKI PELMAA
15,2
14,3
28,1
8.
2,6
18.
34,8
67
7,0
23.
5
4
KUOPIO MAANINKA
15,4
14,5
26,7
8.
3,1
18.
37,5
75
15,8
2.
1
2
LIEKSA LAMPELA
14,3
13,8
25,6
9.
0,9
18.
53,1
80
11,4
25.
1
2
SIIKAJOKI RUUKKI
14,0
13,5
27,4
8.
-1,1
28.
30,2
72
10,1
30.
2
2
SUOMUSSALMI PESIÖ
13,0
12,4
24,4
8.
2,7
30.
44,8
76
8,3
14.
0
1
ROVANIEMI APUKKA
13,2
12,3
24,9
8.
-1,2
28.
27,0
70
7,9
4.
0
1
SODANKYLÄ TÄHTELÄ
13,1
11,7
26,6
8.
-1,8
28.
32,2
66
7,5
23.
1
1
INARI SAARISELKÄ
11,4
10,5
23,6
8.
-2,4
28.
59,6
77
18,4
9.
0
0
ENONTEKIÖ KILPISJÄRVI
10,2
9,6
23,0
8.
-0,9
31.
68,6
47
31,9
23.
0
0
UTSJOKI KEVO
11,2
10,7
23,1
8.
1,2
26.
55,3
57
19,9
9.
0
1
AURINGONPAISTETUNNIT
KASVUKAUDEN SEURANTA
KUUKAUSISUMMA
31.8.
PAIKKAKUNTA
2020
1981–2010
UTÖ
340,5
259
MAARIANHAMINA
299,2*
235
TURKU
302,8
230
HKI-VANTAA
254,5
219
KOTKA
268,0
243
JOKIOINEN
274,9*
208
KOUVOLA
241,4
207
JYVÄSKYLÄ
268,6
199
SEINÄJOKI
240,6
211
KUOPIO
-
203
OULU
283,5
212
ROVANIEMI
208,0
182
SODANKYLÄ
203,9*
171
UTSJOKI
102,9
133
* merkityillä asemilla on joitakin puuttuvia havaintoja
18 | ILMASTOKATSAUS 8/2020
Tehoisan lämpötilan summa ° Cvrk
ELOKUUN MAASALAMATIHEYS
E LO KU U N TU U LI T I ED OT Tuulitilastoissa on käytetty 10-min keskituulta. Tuuliruusuissa käytetyn aineiston havaintoväli on 10 min ja Kovatuuliset päivät -taulukossa 1 min.
PARAINEN, UTÖ
VANTAA, HELSINKI-VANTAAN LENTOASEMA
KALAJOKI, ULKOKALLA
PELKOSENNIEMI, PYHÄTUNTURI
KOVATUULISET PÄIVÄT 0–1 m/s tyyni 1–4 m/s heikko
HAVAINTOASEMA
3.
4.
5.
6.
7.
8.
9. 10. 11. 12. 13. 14. 15. 16. 17. 18. 19. 20. 21. 22. 23. 24. 25. 26. 27. 28. 29. 30. 31.
HELSINKI, HARMAJA HANKO, RUSSARÖ PARAINEN, UTÖ KÖKAR, BOGSKÄR
8–14 m/s navakka
RAUMA, KYLMÄPIHLAJA
21– m/s myrsky
2.
KOTKA, HAAPASAARI
4–8 m/s kohtalainen
14–21 m/s kova
1.
HAMMARLAND, MÄRKET
KRISTIINANKAUPUNKI VALASSAARET KALAJOKI, ULKOKALLA KEMI AJOS
Taulukon asemien kovatuuliset päivät (suurin 10 minuutin keskituulen nopeus vähintään 14 m/s) on esitetty oranssilla ja myrskypäivät (vähintään 21 m/s) punaisella värillä. Harmaa väri esittää puuttuvia havaintoja. ILMASTOKATSAUS 8/2020 | 19
KES KILÄ MP ÖTILAN V I I KKOEN N U ST EET JA P O I K K E A M AT V I I KO I L L E 4 0 – 4 5 Ennuste on tehty 24.9.2020 ja se perustuu Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskuksen (ECMWF) tuottamaan aineistoon.
28.9.–4.10.
5.10.–11.10.
12.10.–18.10.
19.10.–25.10.
26.10.–1.11.
2.11.–8.11.
°C
°C
°C
°C
Ennustettu keskimääräinen ilman lämpötila 2 metrin korkeudella (°C) seuraavien kuuden viikon aikana (ylemmät kuvat) ja ennustetun lämpötilan poikkeama (°C) jakson 1999–2018 keskiarvosta (alemmat kuvat).
20 | ILMASTOKATSAUS 8/2020
F M I ’S M O N TH LY C L I MATE B U L L E TI N – S U MM A RY O F AU G UST 2020
August saw mainly fair weather August set a rather warm and sunny end for the summer. A high-pressure area affected the weather for most of the month and precipitation levels remained mainly clearly below the long-term average. In most of Finland, the mean temperature in August was slightly less than 1 °C higher than on average during the normal period 1981–2010. In the south-eastern parts of the country and in the very northernmost Lapland, the mean temperature was very close to the average. On the other hand, on the islands of the Archipelago Sea, as well as in the central parts of Lapland and in Koillismaa region, the mean temperature surpassed the long-term average by more than 1 °C. Precipitation levels remained in many places clearly below the average. It was particularly dry around the Bothnian Bay and along the coast of the Bothnian Sea, as well as in the region of Central Finland. The lowest level of precipitation, only 7.8 mm, was recorded in Keskikylä on Hailuoto island. Also, in Oulu and Rauma, for example, it rained only about 10 mm in August. The weather station in Muuratjärvi, Jyväskylä in Central Finland, recorded its lowest precipitation level in August during the 55 years of observations with 25.4 mm of rainfall. As typical for summer months, there were considerable local variations in precipitation levels. The rainiest areas received very typical amount of precipitation. These regions included northern Lapland and the region of Uusimaa, as well as many places in eastern Finland. The highest level of precipitation in August, 98.8 mm, was recorded in Jaurakkajärvi, Pudasjärvi. The highest measured daily level of precipitation was 48.5 mm,
received in Yläne, Pöytyä on 22 August. There were many warm and sunny days in mid-August when a large high-pressure area was affecting the weather in Finland from the 6th until the 21st. Between 7 and 9 August temperature climbed widely over the threshold Salla, of 25 °C and similarly in southern FinNaruska, 28.8. land on the 15th and 16th and particularly in western Finland from the 18th until the 21st. The highest temperature of the Kronoby, month was 29.4 °C, measured at Kokkola- Kokkola-Pietarsaari Airport, 8.8. Pietarsaari Airport in Kronoby on the 8th. Despite the rather high daytime temperatures, there were a bunch of cold nights in August. In the central and northern parts of Finland, frost occurred in many places on the nights of 16 and 17 August, for instance. There were moreover many cold nights during the last week of the month. It was particularly cold in many places on the night of 28 August. The lowest temperature of the month, -4.2 °C, was Highest and lowest temperatures measured on that night in Naruska, Salla in eastern Lapland. Slightly above 12,000 cloud-to-ground HIGHLIGHTS: AUGUST 2020 flashes were recorded in August. It was • Globally, it was the fourth warmest less than half of the long-term average. August on record. Approximately 4,000 lightning strikes • Above average temperatures were seen over southwestern USA and were measured on the weekend of 22–23 northern Mexico, over north-westAugust and approximately 2,000 strikes in ern Siberia and much of the Arctic eastern Finland on 9 August. On the 9th, ocean. • Air temperatures over the ocean downbursts associated with the thunderwere mostly above average, though storms caused locally a lot of damage in in the Southern Hemisphere substanVaivio, Liperi in North Karelia. tial regions were below average.
-4.2 °C
+29.4 °C
Ilari Lehtonen
Source: Copernicus Climate Bulletin ILMASTOKATSAUS 8/2020 | 21
Ilmatieteen laitos ilmastokatsaus@fmi.fi www.ilmastokatsaus.fi