9/2019 — Arktinen merijää on syyskuussa pienimmillään — Otsonikerros suojaa ultra violettisäteilyltä —
S ISÄLTÖ
9/2019
Pääkirjoitus — 3 Syyskuun alkupuoli oli vielä lämmin — 4 Sääkehitys syyskuussa — 6 Syyskuun säätapahtumia maailmalta — 7 Otsonikerros suojaa ultraviolettisäteilyltä — 8 Arktinen merijää on pienimmillään syyskuussa — 10 Kuukauden havainto — 11 Itämeri — 12 Arktiset alueet — 13 Kasvihuonekaasupitoisuudet Suomessa — 14 Tilastoista poimittua — 15 Lämpötiloja ja sademääriä syyskuussa — 16 Syyskuun kuukausitilasto — 18 Syyskuun tuulitiedot — 19 Lämpötilan viikkoennusteet — 20 Summary of September 2019 — 21
Julkaisussa olevat havaintotiedot on tarkastettu päivittäin. Tiedoissa on puutteita, jotka korjataan havaintojen lopullisen tarkastuksen aikana. Täsmälliset tiedot kaikilta Suomen havaintoasemilta ovat käytössä viimeistään 1,5 kk jälkikäteen ja ladattavissa osoitteesta https://ilmatieteenlaitos.fi/havaintojen-lataus Lainatessasi lehden sisältöä muista mainita lähde. SYYSKUUN SÄÄ JA TILASTOT: https://ilmatieteenlaitos.fi/syyskuu
ILMASTOKATSAUS 21. vuosikerta ISSN: 2341-6408 DOI: 10.35614/ISSN-23416408-IK-2019-09-00 Ilmestyy noin kuukauden 20. päivänä
2 | ILMASTOKATSAUS 9/2019
JULKAISIJA Ilmatieteen laitos PL 503 00101 Helsinki www.ilmastokatsaus.fi ilmastokatsaus@fmi.fi Vaihde: 029 539 1000
PÄÄTOIMITTAJA Hilppa Gregow
KANNEN KUVA Hadassa Hovestadt
TOIMITTAJAT Tiina Ervasti Hadassa Hovestadt Ilari Lehtonen Petra Roiha
ULKOASU Marko Myllyaho
© Ilmatieteen laitos
PÄÄ KI RJ OI T U S
Termisestä vuodenajasta toiseen Syyskuu tuntuu usein uudelta alulta, kun kesälomien jäl keen hypätään kiireiseen työarkeen ja koulut ja harrastukset alkavat. Syyskuu aloittaa Suomessa myös uuden vuoden ajan, sillä useimmiten terminen syksy käynnistyy syyskuussa koko maassa. Termiset vuodenajat määritetään keskilämpötilojen pe rusteella. Esimerkiksi terminen kasvukausi tarkoittaa, että vuorokauden keskilämpötila on pysyvästi +5 asteen yläpuo lella. Tällaiset vuorokaudet kerryttävät kasvukauden mittari na toimivaa lämpösummaa. Terminen syksy tarkoittaa, että vuorokauden keskilämpötila laskee pysyvästi +10 asteen alapuolelle. Vastaavasti terminen talvi alkaa, kun vuorokau den keskilämpötila on pysyvästi 0 asteen alapuolella. Tällöin maahan alkaa muodostua routaa ja vesistöt jäätyvät. Tänä vuonna syksy eteni ryminällä syyskuun puoli välissä, kun sää kylmeni nopeasti. Terminen syksy alkoi 13.9. ja 17.9. välisenä aikana lähes koko maassa. Ajankohta on Pohjois-Suomessa hieman keskimääräistä myöhäisem pi ja E telä-Suomessa taas keskimääräistä aikaisempi. Myös terminen kasvukausi alkaa olla loppusuoralla. Tänä vuonna termisen kasvukauden aikana kertynyt lämpösumma oli pohjoisessa hyvin lähellä tavanomaista, kun taas eteläs sä hieman tavanomaista suurempi siitäkin huolimatta, että terminen syksy etelässä alkoi varhain. Ilmastokatsauksen kuuden viikon ennusteista sivulla 20 nähdään, että terminen talvi olisi ehkä alkamassa koko maassa marraskuun puolivälin jälkeen. Huomatkaa jälleen myös, että marraskuun lopun ennustetaan kuitenkin olevan keskimääräistä marraskuun loppua paljon lauhempi. Vielä pidemmät ennusteet marras-joulu-tammikuulle ennakoi vat, että keskimääräistä lauhempi jakso voisi ulottua jopa tammikuun puolelle. Jonkinlaista suuntaa keskimääräistä kylmemmälle helmi-maaliskuun taitteelle malliennusteista sen sijaan löytyy. Syyskuun Ilmastokatsaus on tältä vuodelta viimeinen numero, josta voi vielä seurata lämpimän vuodenajan piir teitä salamakartan ja lämpösummakartan avulla. Ensi nu merossa kesäiset kartat vaihtuvat lumensyvyyttä kuvaaviksi kartoiksi ja tilastoiksi. Alamme toimituksessa odotella termi sen t alven tuloa.
HILPPA GREGOW Päätoimittaja
Terminen syksy alkoi syyskuussa ryminällä. Talven tulo näkyy jo pit kissä ennusteissa.
ILMASTOKATSAUS 9/2019 | 3
-8,1 °C
Salla, Naruska, 19.9.
+26,2 °C
Lappeenranta, Konnunsuo, 10.9.
Kuukauden ylin ja alin lämpötila
153,8 mm
Kuukauden suurin sademäärä, Rauma, Pyynpää.
4 | ILMASTOKATSAUS 9/2019
10.9.
Kesän viimeinen helle päivä oli kaikkien aikojen toiseksi myöhäisin hellepäivä Suomessa.
KU U KAU S I KATSAUS
Syyskuun alkupuoli oli vielä lämmin Syyskuu oli lämpöoloiltaan kaksijakoinen. Kuun alku oli selvästi tavanomaista lämpimämpi, mutta puolivälissä sää viileni ja viileä sää jatkui lähes syyskuun loppuun asti. Länsi-Suomessa satoi syyskuussa tavanomaista enemmän. Pohjois-Suomessa ja merialueilla syys kuu oli monin paikoin noin asteen verran normaalia lämpimämpi, mutta muualla kuukauden keskilämpötila oli lopulta hyvin lähellä pitkän ajan keski arvoa. Kuukauden alkupuoli oli kuiten kin koko maassa selvästi tavanomaista lämpimämpi ja loppupuoli vastaavasti viileämpi. Viimeksi kylmempi syyskuun loppu oli vuonna 2002. Syyskuun alku puoli oli suuressa osassa maata vielä lämpimämpi viimeksi vain vuosi sitten, mutta esimerkiksi Kajaanissa syyskuun alkupuoli oli lämpimin yli 60 vuoteen. Viime vuosina syyskuut ovat o lleet lämpimiä, ja useilla paikkakunnilla syyskuun keskilämpötila oli jo yhden tenätoista peräkkäisenä vuotena jak son 1981–2010 keskiarvoa korkeampi.
KUVA: ILARI LEHTONEN
LÄNSI-SUOMESSA SATOI ENITEN Syyskuun sademäärä oli suuressa osassa maata melko tavanomainen tai jonkin verran normaalia suurempi. Pääsääntöisesti Länsi-Suomessa satoi enemmän kuin maan itäosissa. Syyskuussa eniten satoi Lou nais-Suomen ja Selkämeren rannikoilla, monin paikoin yli 100 mm. Näillä alu eilla kuukauden sademäärä ylitti pitkän ajan keskiarvon noin kaksinkertaisesti.
Rauman Pyynpäässä satoi syyskuussa 153,8 mm, joka oli syyskuun suurin sa demäärä Suomessa. Kainuussa puoles taan satoi syyskuussa vain hieman yli puolet normaalista. Lapissa sademäärässä oli suuria alu eellisia vaihteluita. Esimerkiksi Enon tekiön Kilpisjärvellä satoi vain 36,7 mm, mutta Kaaresuvannossa peräti 113,0 mm. Samoin Sallan kirkonkylällä satoi 57,7 mm ja vajaan 50 kilometrin päässä Naruskassa melkein tuplasti enemmän, 99,4 mm. Lapissakin sateisinta oli pää osin maakunnan läntisessä osassa. Syyskuussa sateet painottuivat kuu kauden alkuun ja puoliväliin, kun taas kuun loppupuoliskon sää oli korkeapai nevoittoista ja siten vähäsateisempaa.
SÄÄ VIILENI SYYSKUUN PUOLIVÄLISSÄ Syyskuun alussa jatkui elokuun lopul la alkanut harvinaisen lämpimän sään jakso. Länsirannikolla lämpötila nousi paikoin hellerajan yli ja reilusti yli 20 asteen lämpötiloja mitattiin Lappia myöten. Esimerkiksi Sodankylän Tähte lässä 2.9. mitattu 23,5 °C jäi vain puoli astetta aseman syyskuun lämpöennä tyksestä vuodelta 1938. Sää viileni lännestä alkaen 2.–3.9. ja lämpötilat laskivat lähelle ajankohdan
tyypillisiä lukemia. Myös useampi sa dealue liikkui syyskuun ensimmäisellä viikolla Suomen yli itään. Syyskuun 10. päivänä kaakosta vir tasi uudestaan hyvin lämmintä ilmaa Suomeen. Lappeenrannan Konnun suolla mitattiin tällöin kuukauden ylin lämpötila 26,2 °C. Tämä oli samalla korkein syyskuun lämpötila Suomes sa vuoden 1992 jälkeen ja ylipäätään korkein näin myöhään syyskuussa Suomessa mitattu lämpötila. Vielä myöhemmin syksyllä hellelukemia on mitattu vain 17.9.1947, jolloin Tampe reella ja Ylistarossa mitattiin 25,2 ºC. Syyskuun puolivälissä saatiin mel ko runsaita sateita laajan matalapai neen alueen liikkuessa Suomen yli itään. Tämän jälkeen pohjoisesta virtasi Suomeen kylmää ilmaa ja kylmä sää jatkui lähes syyskuun loppuun asti. Öisin oli usein pakkasta ja päivisinkään lämpö tila ei noussut etelässä juuri yli 10 asteen eikä pohjoisessa paljoa yli 5 asteen. Sää lämpeni 25.9. jälkeen, mut ta kylmeni Pohjois-Lapissa uudelleen aivan kuukauden lopulla ja siellä syk syn ensilumi satoi 29.–30. syyskuuta. Syyskuun viimeisen päivän aamuna Inarin Angelin ja Kittilän Kenttärovan havaintoasemilla lunta oli maassa 7 cm. Ilari Lehtonen ILMASTOKATSAUS 9/2019 | 5
SÄÄKEHITYS SYYS KU U SSA Kuvat ovat Ilmatieteen laitoksen säätilanneanalyysejä ajanhetkiltä 12 UTC eli klo 14 Suomen normaaliaikaa (kesäaikana klo 15).
Teksti: Ilari Lehtonen
1.9. Syyskuun alussa Suomeen virtasi etelästä hyvin lämmintä ilmaa. Länsiran nikolla lämpötila kohosi hellerajan tuntu maan ja muuallakin reilusti yli 20 asteen. Ruotsissa ollut rintamavyöhyke liikkui seuraavan vuorokauden aikana Suomen yli itään. Tämän jälkeen lännestä virtasi meille viileämpää polaari-ilmaa.
10.9. Kaakosta virtasi vielä kerran hyvin lämmintä ilmaa Suomeen. Etelä-Suomessa lämpötila nousi ylimmillään 25 asteen vaiheille. Seuraavana päivänä lämmintä ilmaa virtasi Lappiin asti ja eteläisellä Itä merellä ollut matalapaine puolestaan liikkui Lounais-Suomeen aiheuttaen paikoin voimakkaita sadekuuroja.
18.9. Syyskuun puolivälissä matalapaineen alue liikkui Suomen yli itään ja sen jälkeen pohjoisesta alkoi virrata kylmää ilmaa. Brittein saarilla oli korkeapaineen kes kus, joka liikkui seuraavina päivinä itään. Länsi-Euroopasta virtasi tällöin hyvin lämmintä ilmaa Ruotsin ja Norjan eteläosiin, mutta ei Suomeen asti, vaan meillä kylmä pohjoisvirtaus jatkui vielä noin viikon ajan. 26.9. Fennoskandiassa oli vielä korkea paineen alue ja poutaa, mutta kylmin ilma oli jo väistynyt maamme itäpuolelle. Pohjois-Atlantilla oli laaja matalapaineen alue, joka syyskuun viimeisiksi päiviksi liikkui Pohjois-Euroopan ylle tuoden m ukanaan sateita ja myös lämpimämpää ilmaa.
6 | ILMASTOKATSAUS 9/2019
SYYS KU U N SÄÄTA PA H TU MI A M AAI LM ALTA
MERKITTÄVIMPIÄ SÄÄTAPAHTUMIA MAAILMALLA SYYSKUUSSA 2019 MAAPALLON KESKILÄMPÖTILA Syyskuun keskimääräinen maa- ja merialueiden pintalämpötila oli mittaushistorian korkein ja jakaa kärkisijan vuoden 2015 syyskuun kanssa. Mittauk set aloitettiin vuonna 1880.
POHJOIS-AMERIKKA Pohjois-Amerikassa koettiin mittaushistorian lämpimin syyskuu. Yhdysvalloissa syyskuu oli mittaushistorian toiseksi lämpimin, yhdessä vuoden 2015 syyskuun kanssa, ja Alaskassa kolmanneksi lämpimin.
HAVAIJI Havaijilla syyskuu oli mittaus historian toiseksi lämpimin ja jää jälkeen vain vuodesta 2015.
ARKTINEN MERIJÄÄ Arktisen merijään keskimääräinen laajuus oli noin kolmanneksen pienempi kuin vuosien 1981–2010 syyskuun keskiarvo. Satelliitti havaintoihin perustuva syyskuun merijään laajuus oli vuonna 1979 alka neen mittausjakson kolmanneksi pienin. Arktinen merijää saavutti vuo sittaisen miniminsä 18.9.2019 ja jakaa toiseksi pienimmän jään laajuuden sijoituksen vuosien 2007 ja 2016 kanssa.
EUROOPPA Euroopassa syyskuu oli mittaushistorian kahdek sanneksi lämpimin.
AASIA Aasian alueella syyskuu oli mittaushistorian kolman neksi lämpimin ja jäi jälkeen vain vuosista 2016 ja 2005.
TROOPPINEN MYRSKY IMELDA 17.–21. syyskuuta 2019 Max. keskituulennopeus 18 m/s (65 km/h) Imelda-myrsky saapui mantereelle 18.9. Texasin kaakkoisosassa ja toi alueelle runsaasti voimakkaita sateita.
ETELÄ-AMERIKKA Etelä-Amerikassa koettiin mittaus historian kolmanneksi lämpimin syyskuu. Vain vuosien 2015 ja 2014 syyskuut olivat lämpimämpiä.
AUSTRALIA Suuressa osassa Australiaa sade määrä jäi tavanomaisesta ja kulunut kuukausi olikin kymmenenneksi kuivin syyskuu mittaushistoriassa.
AFRIKKA Afrikassa syyskuu oli mittaushistorian toiseksi lämpimin. Vain vuonna 2017 oli lämpimämpää.
ANTARKTIKSEN MERIJÄÄ Merijään keskimääräinen laajuus oli syyskuussa 1,3 % pienempi kuin vuosien 1981–2010 syyskuiden keskiarvo. Antarktiksen merijää saavutti 30. syyskuuta mahdollisesti suurimman vuotuisen laajuutensa, joka oli tänä vuonna hieman keskimääräistä pienempi.
KESKILÄMPÖTILAN POIKKEAMA SYYSKUUSSA 2019 JAKSON 1981–2010 KESKIARVOSTA MAAILMALLA (VASEMMALLA) JA EUROOPASSA (OIKEALLA).
LISÄTIETOA
https://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/201909 https://climate.copernicus.eu/climate-bulletins
Lähde: NOAA/NCDC Copernicus Climate Change Service Suomennos: Ilmastokatsaus-toimitus ILMASTOKATSAUS 9/2019 | 7
Otsonikerros suojaa ultra violettisäteilyltä
8 | ILMASTOKATSAUS 9/2019
OTS O N IKERROS
Hento otsonikerros suojaa meitä auringon haitoilta, joten siitä on syytä pitää huolta. Kansainvälistä otsonikerroksen suojelu päivää vietetään Montrealin pöytäkirjan vuosipäivänä 16.9. Ilmakehän otsoni suojaa meitä tehokkaasti au ringon haitalliselta ultraviolettisäteilyltä. Ilma kehässä otsonia on kuitenkin hyvin vähän. Jos kaikki ilmakehän otsoni tuotaisiin maanpinnalle, siitä muodostuisi ainoastaan kolmen millimetrin paksuinen kerros. Otsonikerros sijaitsee stratos fäärissä 20 kilometrin korkeudessa. Sielläkin ot sonin pitoisuus on vain noin kuusi miljoonasosaa tilavuudesta. Maapallon hento otsonikerros muo dostuu ilmakehän koostumuksen, säteilyolosuh teiden sekä dynamiikan yhteisvaikutuksesta ja on siten herkkä ulkoisille häiriöille. Jo 1970-luvulla tutkijat varoittivat, että halo genoiduista hiilivedyistä vapautuva kloori voisi heikentää otsonikerrosta. Vaikutuksen oletettiin kuitenkin olevan vaatimaton ja hidas. Toisin kävi, koska jo 1980-luvun puolessa välissä Etelämante reen yllä havaittiin otsoniaukko. Miksi näin sitten tapahtui, ja miten ongelma ratkaistiin?
KUVA: LEIF BACKMAN
HAVAINNOT OSOITTIVAT SYYLLISEN OTSONIKATOON Tunnetuimmat otsonia tuhoavat aineet ovat CFC-yhdisteet, eli freonit, sekä halonit. Freonit ovat klooria ja fluoria sisältäviä hiilivety-yhdistei tä, kun taas halonit sisältävät myös bromia. Freo neja käytettiin ponnekaasuna aerosolipulloissa ja fysikaaliset ominaisuudet tekevät niistä sopivia myös kylmälaitteisiin. Lisäksi freoneja hyödyn nettiin vaahdotusaineina, vaahtomuovien valmis tuksessa sekä liuottimina. Haloneita käytettiin laajasti palosammuttimissa. Freonit ovat hyvin inerttejä, eli ne eivät reagoi kemiallisesti muiden aineiden kanssa. Ominaisuus tekee freoneista tur vallisia käyttää, mutta toisaalta sen vuoksi elinikä ilmakehässä on pitkä. Näin freonit ehtivät kulkeu tua stratosfääriin asti, jossa auringon säteily ha jottaa molekyylit ja kloori vapautuu. Pian otsoniaukon löytymisen jälkeen havainnot osoittivat, että otsonikato johtui korkeista kloori pitoisuuksista. Laboratoriokokeiden ja mallinnuk sen avulla pystyttiin selittämään, miksi otsonika
90 %
otsonista sijaitsee stratosfääris sä 10-50 kilometrin korkeudella. Suurimmat otsonipitoisuudet esiintyvät 10-30 kilometrin kor keudella niin kutsutussa otsoni kerroksessa.
198
Montrealin pöytäkirjan päästö vähennyksiä on sitoutunut nou dattamaan 198 osapuolta, muun muassa kaikki YK:n jäsenvaltiot. Sopimuksen avulla otsonikato on saatu hallintaan. to oli voimakasta juuri polaarialueilla. Polaariyön kylmässä stratosfäärissä syntyy helmiäispilviä, jotka koostuvat pienistä jääkiteistä. Niiden pinnal la klooriyhdisteet muuntuvat tehokkaasti aktiivi seen muotoon, minkä seurauksena otsoni katoaa lähes kokonaan noin 20 kilometrin korkeudella.
MAAILMANLAAJUINEN SOPIMUS PELASTI OTSONIKERROKSEN Otsoniaukon löytyminen vauhditti toimia suojella otsonikerrosta. Syyskuussa 1987 syntyi Montrea lin pöytäkirja, jossa sovittiin otsonia tuhoavien aineiden tuotannon ja käytön rajoittamisesta. Alkuperäiset toimet olivat riittämättömiä, joten pöytäkirjaa on myöhemmin täydennetty. Freonit ILMASTOKATSAUS 9/2019 | 9
ARKTIN EN MERIJÄÄ
ovat voimakkaita kasvihuonekaasuja, joten Mont realin Pöytäkirjan avulla on saavutettu myös mer kittävää ilmastohyötyä. Montrealin pöytäkirjan päätökset ovat nojan neet tieteellisiin tuloksiin, ja tutkimus on alusta lähtien ollut tärkeässä asemassa uhan tunnista misessa, otsoniaukon löytymisessä sekä polaa rialueiden otsonikadon selittämisessä. Vuorovai kutus Montrealin pöytäkirjan ja tutkijoiden välillä on säilynyt tiiviinä. Otsonikerroksen ja päästöjen seuranta, uusien uhkien tunnistaminen sekä tule van kehityksen arviointi vaativat tiedeyhteisöltä kansainvälistä yhteistyötä. Ilmatieteen laitos on ollut aktiivisesti mukana kansainvälisissä havain toverkostoissa, satelliitti-instrumenttien kehitys hankkeissa sekä tutkimushankkeissa, joissa on muun muassa mallinnettu otsonikerrosta. Freonien korvaajiksi kehitettiin ensin HCFCja myöhemmin HFC-yhdisteet. Merkittävimmät viimeaikaset lisäykset Montrealin pöytäkirjaan koskevat juuri näitä yhdisteitä. HCFC-yhdisteissä osa fluorista on korvattu vedyllä, jolloin yhdisteet hajoavat herkemmin jo ala-ilmakehässä ja aiheut tavat siten vähemmän otsonikatoa. Yhdisteiden käyttö kuitenkin kasvoi voimakkaasti ja siitä muo dostui uhka otsonikerrokselle. HCFC-yhdistei den nopeutetusta alasajosta sovittiin Montrea lissa 2007. HFC-yhdisteet eivät sisällä klooria tai bromia, eivätkä näin aiheuta otsonikatoa. Olikin aluksi epäselvää, voidaanko niitä sisällyttää Mont realin pöytäkirjaan. HFC-yhdisteiden liittäminen sopimukseen Kigalissa 2016 oli merkittävä saavu tus, koska HFC-yhdisteet ovat erittäin voimakkai ta kasvihuonekaasuja.
OTSONIKERROS TOIPUU HILJALLEEN Vuonna 2009 Montrealin pöytäkirjasta tuli ensim mäinen ympäristösopimus, jonka kaikki maailman maat ovat ratifioineet. Montrealin pöytäkirjan ansiosta otsonikerros on hiljalleen lähtenyt toi pumaan. Stratosfäärin otsoni palautuu entisel leen arviolta tämän vuosisadan keskivaiheella ja Etelämantereen yllä hieman myöhemmin. Ilmas tonmuutos kuitenkin muuttaa olosuhteita myös stratosfäärissä, jo kiellettyjä aineita valmistetaan jossain määrin laittomasti ja uusia otsonikerrok selle haitallisia aineita saatetaan ottaa käyttöön. Vaikka pahin uhka on torjuttu, haasteita riittää.
Arktinen merijää on pienimmillään syyskuussa Arktisen merijään peittämä ala on pienentynyt ja jää on ohentunut ilmastonmuutoksen seurauksena. Ennen vuotta 2000 merijään vuosittainen pienin laajuus vaihteli 6,2–7,9 miljoonan km2 välillä. Viimeisen kymmenen v uoden aikana jään laajuus on vaihdellut 3,6–5,4 miljoonan km2 välillä. Vuodesta 1979 merijään laajuus on pienentynyt noin 13 % vuosikymmenessä. Vuoden 2019 syyskuussa jään minimilaajuus oli 4,15 miljoonaa km2. Merten jääpeite on yksi ilmastonmuutoksen indikaattoreista. Pohjoisella jäämerellä merijäätä muodostuu syksyn ja talven aikana ja laajimmillaan jääpeite on maaliskuussa. Kevään ja kesän aikana osa jäästä sulaa, mutta kymmenien tuhansien vuosien ajan jää on peittänyt merkittävän osan merestä myös kesällä. Pienimmillään merijää on syyskuussa. Merijään supistumiseen ja ohentumiseen on vaikuttanut monta tekijää, mutta perimmiltään muutokset johtuvat arktisen alueen lämpenemisestä. Lämmenneiden talvikuukausien ansiosta merijää ei kasva yhtä paksuksi kuin aikaisemmin. Toisaalta jää sulaa entistä nopeammin kesäkauden aikana. Sulamiskauden yli selvinneestä jäästä muodostuu monivuotista jäätä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana erityisesti yli viisi vuotta vanhan jään määrä on vähentynyt merkittävästi. Jään ohentuminen on myös muuttanut jääkenttää hauraammaksi, minkä johdosta sen kiertoliike on voimistunut ja jää ajautuu nopeammin Jäämereltä Pohjois-Atlantille.
Leif Backman
Eero Rinne, Jari Haapala ja Hadassa Hovestadt
10 | ILMASTOKATSAUS 9/2019
KU U KAU D EN HAVA I N TO
KUVA: MARIKA MARNELA
Arktisen merijään laajuus oli syyskuussa pienimmil lään 4,15 miljoonaa neliö kilometriä. Tämä oli toiseksi pienin arktisen merijään minimilaajuus vuodesta 1979 alkavien satelliittihavaintojen aikana. Vain syyskuussa 2012 merijään ala oli arktisella alueella vielä pienempi.
ILMASTOKATSAUS 9/2019 | 11
ITÄMERI Ilmatieteen laitos on tuottanut Itämeren pintalämpötila-analyysit Marine Copernicuksen aineistosta. Keskiarvot on laskettu päivittäisistä arvoista. Asemakohtaiset kuvaajat perustuvat Ilmatieteen laitoksen mareografihavaintoihin.
KESKIMÄÄRÄINEN ITÄMEREN PINTALÄMPÖTILA Meriveden keskimääräinen pintalämpötila syyskuussa 2019 (vas.) ja pintalämpötilan poikkeama jakson 1982–2011 keskiarvosta (oik.). Pintalämpötilan havaitut päiväkeskiarvot syyskuussa 2019 on esitetty 9 asemalta.
MERIVEDEN KORKEUS HAMINA PITÄJÄNSAARI
RAUMA ULKO-PETÄJÄS
HELSINKI KAIVOPUISTO
PIETARSAARI LEPPÄLUOTO
FÖGLÖ DEGERBY
KEMI AJOS
Meriveden korkeus suhteessa teoreettiseen keskivedenkorkeuteen syyskuussa 2019. Kuvaajissa on esitetty mareografeilla tunneittain mitattu keskimääräinen vedenkorkeus.
12 | ILMASTOKATSAUS 9/2019
A R KTI S E T ALUEET
ARKTISEN MERIJÄÄN LAAJUUS JA POIKKEAMA TAVANOMAISESTA SYYSKUUSSA
Arktisen merijään keskimääräinen laajuus syyskuussa 2019 oli havaintohistorian kolman neksi pienin. Merijää peitti syyskuussa 4,2 miljoonaa neliökilometriä. Merijään laajuus oli 2,4 miljoonaa neliökilometriä eli noin kolmanneksen vertailukauden (1981–2010) keskiar voa pienempi. Syyskuussa merijääpeite saavuttaa yleensä vuosittaisen minimilaajuutensa, joka tänä vuonna oli 4,15 miljoonaa neliökilometriä. Merijään laajuus oli selvästi alle keskiarvon useilla Pohjoisen jäämeren reuna-alueilla, mm. Beaufortinmerellä, Tšuktšimerellä, Itä-Siperian merellä, Laptevinmerellä, Karan merellä sekä Barentsinmerellä. Vain muutamalla pienellä alueella Huippuvuorten läheisyydessä merijäätä oli hieman keskiarvoa enemmän.
Merijään keskimääräinen peittävyys arktisella alueella syyskuussa 2019. Värillinen viiva kuvaa jäällisen alueen keskimääräistä rajaa jaksolla 1981–2010, kun jäällisen alueen rajana pidetään 15 %:n peittävyyttä.
Merijään peittävyyden poikkeama arktisella alueella jakson 1981-2010 keskiarvosta syyskuussa 2019.
LÄHTEET
ECMWF Copernicus Climate Change Service Suomennos: Ilmastokatsaus-toimitus
ILMASTOKATSAUS 9/2019 | 13
KASVIHUONEKAAS U P I TOI SU U D ET SU OM ESSA Kasvihuonekaasuhavainnot ovat alustavia ja voivat vielä muuttua tarkistusprosessin aikana.
PALLAS - SAMMALTUNTURI
UTÖ
1 kk
1 vuosi
Useita vuosia
(ppm = parts per million, tilavuuden miljonasosa ja ppb = parts per billion, tilavuuden miljardisosa)
Hiilidioksidi- (CO2) ja metaani- (CH4) pitoisuuksien havaitut tunti keskiarvot viimeisen kuukauden jaksolla (ylin rivi) sekä viimeisen vuoden jaksolla (keskimmäinen rivi) Pallas-Sammaltunturin ja Utön asemilla. Alarivin kuvissa esitetään hiilidioksidipitoisuuden kehitys useamman vuoden ajalta.
TAUSTATIETOA
• Hiilidioksidi (CO2) ilmakehässä on peräisin kasvien ja maaperän hengityksestä sekä poltto prosessista ja sementintuotannosta. • Metaanin (CH4) merkittävimmät päästöt ilmake hään tulevat soilta, maakaasun purkautumisesta, märehtijöistä, kaatopaikoilta, riisinviljelystä ja fossiilisten polttoaineiden käsittelystä. • LUE LISÄÄ: https://ilmatieteenlaitos
14 | ILMASTOKATSAUS 9/2019
T I L ASTOI STA P OI M I T T UA
Terminen syksy alkoi lähes koko maassa muutaman päivän sisällä 13.9. ja 17.9. välillä. Lapissa terminen syksy alkoi paikoin jo syyskuun ensimmäisellä viikolla. Pohjois-Suomessa syk syn tulon ajankohta oli tavanomaista myöhäi sempi. Terminen s yksy alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila laskee pysyväisluonteisesti alle 10 asteen.
ILMASTOKATSAUS 9/2019 | 15
L ÄMP ÖTILOJA JA SA D EM ÄÄ R I Ä SYYSKU U SSA
HELSINKI, KAISANIEMI
JOKIOINEN
JYVÄSKYLÄ
SEINÄJOKI, PELMAA
JOENSUU
SIIKAJOKI, RUUKKI
SODANKYLÄ
UTSJOKI, KEVO
Syyskuussa 2019 päivittäin mitattu vuorokauden keskilämpötila (musta), ylin lämpötila (pun.) ja alin lämpötila (sin.) lämpötila (°C) sekä vuorokauden sademäärä (mm, siniset pylväät). Tasoitetut vertailuarvot ovat kaudelta 1981–2010. Harmaa viiva kuvaa vuorokauden keskilämpötilan 50 %:n arvoa eli mediaania. Harmaa varjostus kuvaa aluetta, jonka sisällä 95 % vuorokauden keskilämpötiloista tilastollisesti esiintyy. 16 | ILMASTOKATSAUS 9/2019
L Ä MP ÖTI LOJA JA SA D E M ÄÄ R I Ä SYYSKUUSSA
KESKILÄMPÖTILA
KESKILÄMPÖTILAN POIKKEAMA VERTAILUKAUDESTA 1981–2010
SADEMÄÄRÄ
SADEMÄÄRÄ PROSENTTEINA VERTAILUKAUDESTA 1981–2010
ILMASTOKATSAUS 9/2019 | 17
SYYSKUUN KUUKAU SI T I L ASTO
HAVAINTOASEMA
PARAINEN UTÖ
KESKILÄMPÖTILA °C
YLIN LÄMPÖTILA °C
ALIN LÄMPÖTILA °C
SADEMÄÄRÄ MM
SUURIN VRK- HELLEPÄIVIEN SADEMÄÄRÄ LUKUMÄÄRÄ MM KPL
2019
1981– 2010
2019
PVM
2019
PVM
2019
1981– 2010
2019
PVM
2019
1981– 2010
13,3
12,6
21,9
1.
6,4
19.
100,0
55
15,7
8.
0
0
JOMALA JOMALABY
12,1
11,4
23,6
1.
1,0
26.
129,2
61
26,6
16.
0
0
HELSINKI KAISANIEMI
12,2
11,5
22,5
2.
1,4
23.
76,5
56
13,3
15.
0
0
HELSINKI-VANTAAN LENTOASEMA
11,3
10,7
23,4
2.
-1,0
23.
100,9
64
22,2
11.
0
0
JOKIOINEN ILMALA
10,0
9,9
24,1
1.
-2,7
23.
84,4
58
13,3
15.
0
0
KOUVOLA ANJALA
10,5
10,2
24,1
10.
-2,0
23.
64,6
65
15,8
15.
0
0
KANKAANPÄÄ NIINISALO
9,5
9,3
24,7
1.
-1,9
23.
113,1
66
17,8
5.
0
0
JYVÄSKYLÄ LENTOASEMA
9,0
8,8
23,1
2.
-3,8
20.
87,1
55
16,6
15.
0
0
SAVONLINNA PUNKAHARJU
10,0
10,2
23,9
2.
-2,3
25.
63,8
57
23,4
15.
0
0
SEINÄJOKI PELMAA
9,4
9,3
24,4
1.
-4,2
25.
85,8
51
19,6
30.
0
0
KUOPIO MAANINKA
9,6
9,4
24,2
2.
-2,7
25.
44,3
53
12,6
15.
0
0
LIEKSA LAMPELA
8,8
8,8
23,8
2.
-4,9
19.
42,9
64
9,1
12.
0
0
SIIKAJOKI RUUKKI
8,9
8,4
24,2
2.
-3,6
24.
43,5
50
11,0
2.
0
0
SUOMUSSALMI PESIÖ
7,8
7,3
22,0
2.
-2,6
24.
33,5
60
8,9
12.
0
0
ROVANIEMI APUKKA
7,7
7,0
22,8
2.
-4,3
21.
38,9
51
9,6
7.
0
0
SODANKYLÄ TÄHTELÄ
7,3
6,2
23,5
2.
-4,9
19.
35,9
49
9,9
29.
0
0
INARI SAARISELKÄ
6,2
5,3
20,1
2.
-6,1
21.
51,8
56
14,9
29.
0
0
ENONTEKIÖ KILPISJÄRVI
5,6
5,0
17,6
9.
-3,9
24.
36,7
36
12,0
5.
0
0
UTSJOKI KEVO
6,9
5,7
19,7
1.
-2,5
15.
27,8
38
5,0
2.
0
0
AURINGONPAISTETUNNIT
KASVUKAUDEN SEURANTA
KUUKAUSISUMMA
30.9.
SYYSKUUN MAASALAMATIHEYS salamoita / km2
PAIKKAKUNTA
2019
1981–2010
UTÖ
175,1
179
MAARIANHAMINA
157,3
163
TURKU
137,9
155
HKI-VANTAA
137,5
143
kova
KOTKA
145,5
156
0,08
JOKIOINEN
120,2
137
kohtalainen
KOUVOLA
117,8
129
0,025
JYVÄSKYLÄ
114,1
120
heikko
SEINÄJOKI
122,0
140
0,0025
KUOPIO
110,8
116
OULU
132,8
133
ROVANIEMI
94,5
112
SODANKYLÄ
97,6
105
UTSJOKI
91,2
89
18 | ILMASTOKATSAUS 9/2019
Tehoisan lämpötilan summa °Cvrk
eritt. raju 0,8 raju 0,25
SYYS KU U N TU U LI T I ED OT Tuulitilastoissa käytetyn aineiston havaintoväli on 10 min.
PARAINEN, UTÖ
VANTAA, HELSINKI-VANTAAN LENTOASEMA
KALAJOKI, ULKOKALLA
PELKOSENNIEMI, PYHÄTUNTURI
KOVATUULISET PÄIVÄT 0–1 m/s tyyni 1–4 m/s heikko
HAVAINTOASEMA
3.
4.
5.
6.
7.
8.
9. 10. 11. 12. 13. 14. 15. 16. 17. 18. 19. 20. 21. 22. 23. 24. 25. 26. 27. 28. 29. 30.
HELSINKI, HARMAJA HANKO, RUSSARÖ PARAINEN, UTÖ KÖKAR, BOGSKÄR
8–14 m/s navakka
RAUMA, KYLMÄPIHLAJA
21– m/s myrsky
2.
KOTKA, HAAPASAARI
4–8 m/s kohtalainen
14–21 m/s kova
1.
HAMMARLAND, MÄRKET
KRISTIINANKAUPUNKI VALASSAARET KALAJOKI, ULKOKALLA KEMI AJOS
Taulukon asemien kovatuuliset päivät (suurin 10 minuutin keskituulen nopeus vähintään 14 m/s) on esitetty oranssilla ja myrskypäivät (vähintään 21 m/s) punaisella värillä. Harmaa väri esittää puuttuvia havaintoja. ILMASTOKATSAUS 9/2019 | 19
KES KILÄ MP ÖTILAN V I I KKOEN N U ST EET JA P O I K K E A M AT V I I KO I L L E 4 2 - 47 Ennuste on tehty 18.10.2019 ja se perustuu Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskuksen (ECMWF) tuottamaan aineistoon.
21.10.–27.10.
28.10.–3.11.
4.11.–10.11.
11.11.–17.11.
18.11.–24.11.
25.11.–1.12.
°C
°C
°C
°C
Ennustettu keskimääräinen ilman lämpötila 2 metrin korkeudella (°C) seuraavien kuuden viikon aikana (ylemmät kuvat) ja ennustetun lämpötilan poikkeama (°C) jakson 1999–2018 keskiarvosta (alemmat kuvat).
20 | ILMASTOKATSAUS 9/2019
F M I ’S M O N TH LY C L I M ATE B U L L E TI N – S U MM A RY O F S E P TE M B ER 201 9
September began with warm weather The first half of September was considerably warmer than typically but the latter half of the month, on the contrary, was relatively cold. Many locations in the western parts of Finland received abundant precipitation in September. The mean temperature in September was eventually around 1 °C above the long-term average in many locations in Northern Finland and on many mar itime stations, according to the sta tistics of the Finnish Meteorological Institute. Elsewhere, the mean tem perature was very close to the longterm average. The first half of September was very warm while the latter half was cold. For instance, in Kajaani the first half of September was the warmest in over 60 years even though in most of Finland the first half of September was last time warmer just a year ago. The latter half of September was colder last time in 2002. In many locations, it was already 11th September in a row with above than average mean temperature. In September precipitation levels were rather typical or somewhat above the long-term average in most of Fin land. In general it was rainier in west ern than eastern parts of the country. Highest amount of precipitation, 153.8 mm, was measured in Pyynpää, Rau ma. Also many other locations along the coast of the Bothnian Sea and in Southwest Finland received more than 100 mm of precipitation. These precip itation levels were approximately dou ble the usual. On the contrary, in the region of Kainuu in Eastern Finland, it rained only slightly more than half of the typical rainfall amount.
In Lapland, precipitation levels var ied a lot. For example, in the municipal ity of Enontekiö, only 36.7 mm of pre cipitation was measured in the village of Kilpisjärvi but as much as 113.0 mm in the village of Kaaresuvanto. In the first half of September, it was particularly warm on 1–2 Septem ber and on 10 September. In Northern Finland also on 11 September. On the western coast, highest temperatures were around 25 °C in the beginning of the month. Temperatures clearly over 20 °C were measured as north as in Lapland. For instance, in Tähtelä, So dankylä, temperature of 23.5 °C was measured on 2 September which left only 0.5 °C short from the station’s monthly record from 1938. The highest temperature in Septem ber was 26.2 °C measured in Konnun suo, Lappeenranta on the 10th. It was the second-latest occurrence of te m perature above 25 °C in Finland in record, the latest being 25.2 °C in Tam pere and Ylistaro on 17 September 1947. In northern Lapland, first snow fell on 29 and 30 September. In the morn ing of the 30th, the highest snow depth of 7 cm was measured in Angeli, Inari and in Kenttärova, Kittilä.
Ilari Lehtonen
-8.1 °C Salla, Naruska,
19.9.
+26.2 °C Lappeenranta,
Konnunsuo, 10.9.
Highest and lowest temperatures
HIGHLIGHTS: SEPTEMBER 2019
• Globally, September was 0.57°C warmer than the average from 1981-2010, making it the warmest September in the record, although virtually on a par with 2016. • Temperatures in most of Europe were above average over most of the continent, especially in the south and south-east. Below-average temperatures occurred over much of Norway and Sweden, and over the far east of the continent. Source: Copernicus Climate Bulletin ILMASTOKATSAUS 9/2019 | 21
Ilmatieteen laitos ilmastokatsaus@fmi.fi www.ilmastokatsaus.fi