Uganda: Uusi työ alkoi koronavuoden keskellä

KyläpanKKi

Fidan tuella on perustettu kyläpankkeja, eräänlaisia säästöryhmiä. Kyläpankit tarjoavat pienlainaa elinkeinojen aloittamiseen. Loice Chepserum polkaisi pystyyn puodin, jossa myy teetä ja sokeria. – Saan jo niin paljon tuottoa, että voin laittaa lapseni kouluun, hän iloitsee.

Selina on osallistunut kylänsä terveysryhmään. Hän kertoo oppineensa paremmaksi imettäjäksi. – Nyt osaan pidellä vauvaani oikeassa asennossa, ja hän saa enemmän maitoa. Tyttö ei valita! Olen myös laittanut muut opit käyttöön: kotimme on siisti, ja meillä on käymälä. Tämä on muuttanut elämämme.

terveysryhmä

Kuvapankki tms

Karamojassa tapahtuu ihmeitä

Koronavuoden keskellä Fida aloitti työn uudella alueella Ugandassa yhdessä kumppaninsa PCU-helluntaikirkon kanssa. Vain parissa kuukaudessa suuri muutos lähti liikkeelle. Hellen Kamunuga, Fidan maaohjelmakoordinaattori, kertoo: – Synnyin Karamojan syrjäseudulla Pohjois-Ugandassa, jossa isäni työskenteli poliisina. Muutimme pois alueelta, kun olin vielä vauva. Seutu on levotonta. Sen asukkaat elättävät itsensä paimentamalla karjaa, mutta myös väkivaltaisia karjavarkauksia tehdään paljon. Kehitystyötä alueella tarvitaan kipeästi: tytöt ympärileikataan nuorina ja lapsista valtaosa ei käy koulua. Levottomuuksien vuoksi en ollut käynytkään siellä koko aikuisikänäni. Vuoden 2020 alussa aika oli viimein kypsä sille, että Fida aloittaisi työn Karamojassa. Löysimme sieltä yhteistyökumppaniksi Sign of Hope -järjestön. Olin innoissani lähdössä sinne – näkisin lopulta synnyinseutuni! Sitten puhkesi koronapandemia ja pääsimme aloittamaan työn vasta lokakuussa.

iloinen yllätys Joulukuussa matkustin katsomaan, miten työ alueella edistyy. Olin yllättynyt näkemästäni. Jumalan käsi oli koskettanut näitä perinteisiin kiinnittyneitä ihmisiä: he hyväksyivät apumme ja olivat halukkaita omaksumaan uusia ideoita.

Tapaamiseemme tuli 500 ihmistä. He istuivat auringon paahteessa kitukasvuisten pensaiden katveessa ja odottivat innokkaasti minun näkemistäni. Heidän kasvonsa säteilivät iloa. Edustin järjestöä, joka oli muuttanut heidän elämänsä. Ihmiset toivottivat minut tervetulleeksi tanssimalla. Tunsin itseni nöyräksi sellaisen vastaanoton edessä. Tunsin olevani kotona!

Ihmiset kehuivat Fidan työtä Karamojassa. Miehet kertoivat, että heidän elämänsä oli muuttunut koulutusten ansiosta: he auttoivat nyt vaimojaan tekemään kotiaskareita ja huolehtimaan lapsista. Kodeissa vallitsi rauha. Naiset puolestaan iloitsivat siitä, että heillä oli välittävät puolisot. Tytöt sanoivat, että heidän vanhempansa olivat lakanneet vaatimasta heitä menemään naimisiin.

Yhteisö oli oivaltanut, ettei karjanhoito ole ainoa mahdollinen elinkeino. Kaksi miestä esitteli minulle ylpeänä itse tekemiään mehiläispesiä. 30 henkilöä oli säästänyt yhteensä noin 350 euroa ostaakseen kanoja ja seitsemän ihmistä oli aloittanut oman yritystoiminnan. Muutamat esittelivät minulle uusia puutarhojaan. Ihmettelin, miten näin näkyvä muutos oli tapahtunut alle kolmessa kuukaudessa! .

Fida päätti nostaa vaikeat tabut keskusteluun. Kyläläiset kootaan ryhmiin, joissa käsitellään yhteisössä havaittuja haasteita, kuten ympärileikkauksia ja lapsiavioliittoja.

Yksi ryhmistä kokoontuu paikallisella koululla. 18-vuotias Esther oli joutunut lopettamaan koulun tultuaan avioikään. Opittuaan tuntemaan oikeutensa Esther sai vanhempansa vakuutettua siitä, että koulu on hänelle parempi kuin avioliitto. Itsevarmuutta uhkuva Esther toteaa: –Kun olen koulutettu, voin saada työtä ja pitää huolen itsestäni.

Oli koskettavaa palata synnyinseudulleni kaikkien näiden vuosien jälkeen ja nähdä muutos, joka oli syntynyt Fidan työn seurauksena.” Hellen Kamunuga, maaohjelmakoordinaattori