Tämä kirje on katsaus globaaliin lähetys- ja raamattukoulutukseen, jota Fida tukee yhdessä Suomen helluntaiseurakuntien kanssa
Jumala tekee ihmeitä raamattukoulujen kautta! Raamattukoulutyön uutiskirje 1/2020
Jeesuksen opetuslapsiksi tuleminen edellyttää hänen sanojensa tuntemista. Tarvitsemme siis yhä tervettä sanan opetusta.
Lue enemmän, luulet vähemmän Käsissäsi on ensimmäinen Fidan globaalin raamattu- ja lähetyskoulutuksen uutiskirje. Terve raamatullinen opetushan on perusta hengelliselle hyvinvoinnille. Se edellyttää, että tunnemme raamatullisia totuuksia niiden luulottelun sijaan. Evankeliumin ydin ei aukene olettamuksilla, vaan uskomalla. Lähetystyön yksi ydintehtävistä kaikkialle menemisen lisäksi onkin opetuslasten varustaminen. Saamamme lähetyskäskyn mukaisesti Jeesuksen seuraajia on opetettava noudattamaan kaikkea, mitä Hän on käskenyt. Toiminnallisen painopisteen vääristyessä annetun ydintehtävän toteuttaminen voi unohtua. Jeesuksen opetuslapsiksi tuleminen edellyttää hänen sanojensa tuntemista. Tarvitsemme siis yhä tervettä sanan opetusta. Uusien seurakuntien istuttaminen, yhteistyötahojamme opettaminen maailmanlaajuiseen lähetysvastuuseen, suurkaupunkien lasten ja nuorten tavoittamista unohtamatta eivät toteudu luulottelun avulla. Raamatullisten totuuksien tunteminen ja niiden relevantti jalkauttaminen tämän päivän todellisuuteen ovat haaste, jossa haluamme edelleenkin olla mukana yhdessä kanssasi. Innostakoot tämän uutiskirjeen kertomukset sinua edelleenkin yhteistyöhön! Ari Joensuu Lähetystyön vanhempi neuvonantaja, Itä-Afrikka
Maailma luokkahuoneessani Kun vuosia sitten saavuin ensimmäistä kertaa raamattukoululle sateisen harmaana päivänä, vanha, valkoinen rakennus ilmestyi sumun keskeltä täysin yllätyksenä. Saimme kannettua matkatavaramme huoneisiin ja lähdimme tutustumaan uuteen ympäristöön. Kierroksen aikana tapasimme opiskelijoita monelta mantereelta. Continental Theological Seminary -raamattukoulu Brysselissä, Belgiassa on kouluttanut työntekijöitä seurakuntiin ja lähetysjärjestöihin ympäri maailmaa jo kuudenkymmenen vuoden ajan. Vaihtuva opiskelijajoukko kattaa vuosittain yli kaksikymmentä eri kansalaisuutta. Raamattukoulun tunnuslauseeksi on muodostunut: ”Changing lives to change the world!” Tutkintopohjainen koulutus on aikaavievää, mutta moninkertaistamisen periaate on todennettu käytännössä. Valmistuneita opiskelijoita löytyy ympäri maailmaa mitä erilaisemmista työtehtävistä, projekteista ja organisaatioista.
Tutkintopohjainen koulutus on aikaavievää, mutta moninkertaistamisen periaate on todennettu käytännössä.
Myöhemmin palatessani takaisin raamattukoululle opettajan roolissa, otin tavakseni kysellä opiskelijoilta, miksi he ovat tulleet opiskelemaan. –Tulin tänne, koska haluan syventää Raamatun tuntemustani. –Koen kutsumusta pastorin työhön. –Jumala on puhunut minulle tietyn kansan saavuttamisesta evankeliumilla. Vaikka vastaukset usein toistuvat, kysyn kysymykseni joka vuosi yhtä kiinnostuneesti. Vastaukset muistuttavat minua Jumalan jo aloittamasta työstä jokaisen opiskelijan kohdalla. Valmistumiseen on ehkä vielä pitkä matka, mutta maailma on luokkahuoneessani. Moninkertaistamisprosessi on alkanut. Johanna Wyrval, Belgia
Tyttö ja kitara Mahdollisuus yhdistää teologian ja musiikin opinnot innostaa portugalilaista Rebeccaa. CTS-kampuksella asumisen hyvinä puolina hän luettelee muihin kulttuureihin tutustumisen, yhteisen rukouksen ja rohkaisevan ilmapiirin. Joskus kuitenkin intensiivinen ympäristö ja opiskelu väsyttävät. Silloin Rebecca kertoo muistuttavansa itseään olennaisimmasta –Tärkeintä on, että opiskeltavat asiat muuttuvat todellisuudeksi sydämessäni.
Tapauksen jälkeen sain kylässä uuden tittelin ”kristitty noitatohtori.”
30 vuoden katkeamaton rukousketju Eräs Kaakkois-Aasiassa sijaitseva raamattukoulu perustettiin noin 35 vuotta sitten. Se syntyi kasvavasta tarpeesta kouluttaa pastoreita syntyviin seurakuntiin. Myöhemmin työ laajeni sellaisten kansanryhmien pariin, joiden kylissä ei koskaan aikaisemmin ollut ollut kristillistä seurakuntaa. Koulun historia pitää sisällään rukousketjun, joka on ollut katkeamaton 30 vuotta! Näiden vuosien aikana valmistuneet opiskelijat ovat istuttaneet jo 2 500 seurakuntaa eri puolille maata. Eräs entinen opiskelija, nykyinen pastori kertoi seuraavan rukousvastauksen. “Vuonna 2002 tulin alueelle, jossa oli kolme kristittyä perhettä. Kodit avautuivat seurakunnan tilaisuuksille siihen saakka, että saimme oman tontin ja seurakuntarakennuksen. Kylässä oli suosittu ja tunnettu noitatohtori. Hän kykeni parantamaan kaikki mahdolliset sairaudet. Eräänä päivänä hänen oma poikansa sairastui. Kun hänen kohdallaan harjoitettiin perinteisiä taikoja, pojan tilanne vain paheni.
Tuo noitatohtori saapui luokseni ja pyysi minua rukoilemaan poikansa puolesta. Vaimoni pelkäsi, että tilanne on ansa. Pyysimme lisäaikaa ja rukoilimme, kertoo pastori. Kun saavuimme noitatohtorin kotiin, poika hengitti raskaasti. Ihmisiä oli kokoontunut jopa ikkunoiden taakse ja tilannetta todistettiin lukuisten ihmisten taholta. Ennen rukousta kerroin kaikille: ”Minä en voi ketään parantaa. Hän joka voi, on Jeesus Kristus. Jos haluatte uskoa, minä rukoilen.” Kun kodissa vastattiin ”kyllä,” poika parani, riemuitsee pastori. Tapauksen jälkeen sain kylässä uuden tittelin ”kristitty noitatohtori.” Seurakuntani on kasvanut, mutta vielä on 30 perhettä, jotka eivät julkisesti tunnustaudu kristityiksi – heidän joukossaan entinen noitatohtori.” Jaana Forsström
Keskellä Harriet entisten vankilaystäviensä kanssa. Nyt hekin ovat löytäneet Kristuksen elämäänsä ja yhdessä naiset tutkivat Raamatun elämänohjeita.
“Entinen elämämme on kuin pahaa unta” Noitatohtorina toiminut John sekä hänen vaimonsa Harriet tuomittiin 15 vuodeksi samaan vankilaan Ugandassa, syytettynä lapsiuhrauksesta. Heidän kolme lastaan sijoitettiin isovanhempien luokse asumaan. Pariskunta pääsi harvoin näkemään toisiaan. Vankilassa Harriet sai Raamatun. Hän piti sitä niska- ja selkätukena. Vuosia kului ja Harriet masentui syvästi. Hän alkoi kokea pelkotiloja muistellessaan kokemiaan noituuden harjoituksia. Eräänä päivänä Harriet pyysi kristittyä sellitoveriaan rukoilemaan puolestaan. Rauha ja ilo täyttivät hänen sisimpänsä. John puolestaan oli katkera ja päättänyt tappaa viidakkoveitsellä monia vankilasta vapauduttuaan. Hän vihasi kaikkia, mutta eniten itseään. Eräänä päivänä vankilaan tuli vierailija, jonka puhe kosketti syvästi Johnia. Valtava syyllisyys menneisyydestä tuntui tukahduttavan hänet ja hän juoksi vankilakirkon alttarille. Ristin juurella hän sai kokea anteeksiantamuksen. Mikä valtava vapautuksen tunne se olikaan kaikesta sielua painaneesta syyllisyydestä! Heti tilaisuuden tultua hän kertoi Harrietille, joka jakoi iloiten oman kokemuksensa. Molemmat ilmoittautuivat vankilassa järjestettävälle raamattukurssille.
Harriet näki eräänä yönä unen, jossa noituudessa käytetyn uhrialttarin sijalla oli kirkko! Uni oli suuri rohkaisu hänelle. Viime syksynä Harriet ja John kävelivät käsi kädessä vankilan porteista ulos vapauteen. Heidän kotinsa oli ränsistynyt ja kaikki omaisuus oli ryöstetty. Lapset palasivat vanhempiensa luo ja perhe opetteli uutta arkea. John opiskeli puusepäksi. Harriet avasi kampaamon. Naapureiden ja sukulaisten nähtyä valtavan muutoksen pariskunnan elämässä, he eivät enää pelänneet heitä. Suhteita rakennettiin uudelleen. Pariskunta aloitti kodin lähellä sijaitsevalla slummialueella rukousryhmän. He saivat pienen tontin, jonka ison puun alla nyt tutkitaan Raamattua ja rukoillaan. Heidän sydämellään on tukea ja rohkaista muita vankilasta vapautuneita. – Se, että saimme kokea vankilassa syntiemme anteeksiantamuksen ja vapautuksen pimeyden kahleista, pelasti meidät. Entinen elämämme on kuin pahaa unta. Olemme kiitollisia, että saimme juurtua Raamattuun ja sen opetuksiin. Sen avulla olemme pystyneet rakentamaan uutta perustusta elämällemme. Jumala suuresti siunatkoon niitä tahoja, jotka mahdollistivat tämän kurssin meille ja monelle muulle, Harriet sanoo. Heidi Söderlund
Teini-ikäisenä muutin pois kotoa ja majailin linja-autoterminaalin tiloissa kolme vuotta.
Pastoriksi saavuttamattomien pariin –Kasvoin rikkinäisessä kodissa. Vanhempani eivät olleet koskaan kotona ja tutustuin väärään ystäväpiiriin, kertaa nuori Paul edessäni rankkaa elämäänsä. –Teini-ikäisenä muutin pois kotoa ja majailin linja-autoterminaalin tiloissa kolme vuotta. Erään illan päätteeksi jouduin jengitappeluun ja tapoimme sotilaan. Olin 16-vuotias ja sain vankilatuomion. Tuomion jälkeen Paul pääsi laivaston palvelukseen. Samaan aikaan huumeet astuivat hänen elämäänsä. Paulin seuraava työpaikka oli tarjoilijana kansainvälistä prostituutiota harjoittavassa hotellissa. Miehen elämä muuttui, kun hän tutustui kaupungissa toimivaan pastoriin.
–Pastori oli raamattukoulun entinen opiskelija ja hänen kauttaan kuulin evankeliumin. Hänen pyynnöstään tulin opiskelemaan raamattukouluun, jossa pääsin lopullisesti eroon huumeista, iloitsee Paul. –Koin elämäni parhaimman hetken raamattukoululla, kun tutustuin henkilökohtaisesti Jeesukseen. Raamatun opiskelun myötä olen oppinut tuntemaan Jumalaa paremmin. Pastorin rukoillessa puolestani koin, että Jumala kutsuu minua kokoaikaiseen seurakuntatyöhön. Vuoden työharjoittelujakso seurakunnassa antoi minulle hyödyllistä kokemusta. Näkyni on palvella Jumalaa saavuttamattomien kansanheimojen parissa valmistumiseni jälkeen, Paul kertoo. Jaana Forsström
Jayn työ kantaa hedelmää haasteidenkin keskellä
Olin ensimmäisten pioneerityöntekijöiden joukossa, jotka lähetettiin saavuttamattoman kansanryhmän pariin.
–Molemmat isoisäni toimivat muslimiyhteisön noitatohtoreina, kertoo Jay. –Äitini isä kuuli evankeliumin pastorilta, joka tuli alueellemme evankelioimaan. Kulttuurimme tapojen mukaan vaimo ja lapset seuraavat isän uskontoa. Perheemme oli köyhä, eikä vanhemmillani ollut mahdollisuutta maksaa koulumaksujani. –Niinpä muutin lapsettoman pastoriperheen luokse ja he huolehtivat koulutuksestani aina lukioon saakka, jatkaa Jay. Jumala kutsui Jayn nuorena tyttönä työhönsä, mutta hän pakeni kutsua. Jumala ei kuitenkaan hylännyt kutsuaan ja eräässä rukouskokouksessa Jay antoi elämänsä Jumalalle. –Raamattukoulussa kuulin paljon lähetystyöstä. Toivoin päätyväni kentälle ja tämä oli myös koulun ehdotus kohdallani, kertoo Jay. – Olin ensimmäisten pioneerityöntekijöiden joukossa, jotka lähetettiin saavuttamattoman kansanryhmän pariin. Alueella ei ollut seurakuntaa ja kristittyihin suhtauduttiin hyvin varauksellisesti. Työni alkoi leivonnaisten avulla. Ystäväni leipoi, minä myin ovelta ovelle leivonnaisia. Ylijäämän jaoimme ilmaiseksi alueen köyhille. Jo toisena vuonna pieni uskovien yhteisö kokoontui kodissamme, iloitsee Jay. Myöhemmin Jay löysi toisen alueen, jossa oli tyhjä seurakuntarakennus. Vuoden ajan hän kulki alueella kertoen ilosanomaa. Kuusi perhettä löysi Jeesuksen luo. Erään kansanryhmän imaami totesi, että yhteisö, jota hän hengellisenä johtajana ohjaa, on uskollinen muslimiyhteisö. Hän ei hyväksyisi kenenkään kääntymistä kristityksi. Hän on myös varoittanut yhteisöään Jaysta. – Opiskelin esikoulun opettajaksi ja tällä hetkellä johdan esikoulua tämän kansanryhmän parissa, toteaa Jay. – Työni on haasteellista, sillä alueen muslimiyhteisö kokee kristillisen esikouluopettajan uhaksi lasten hengelliselle kasvulle. Pieni, noin 15–20 oppilaan kouluni on viranomaisten jatkuvan tarkkailun alaisena. Minulla on kuitenkin hyvä yhteys viranomaisiin, kertoo Jay. Jaana Forsström