Fiba syksy 2016

Fiba Helsingin yliopiston arkeologian opiskelijoiden lehti Syksy 2016

Pikaopas Turkuun. Olutta (myรถs) Galileassa. Hurjat galluptulokset.

Sisällysluettelo Pääkirjoitus

3

Kyl määki Turuus - Pikopas vanhaan pääkaupunkiin

5

3+1 syytä (lisää) lähteä Turkuun!

8

Fibulan käsityöpiiri

9

Oispa kaljaa Galileassa

11

Gallup 17 Fuksiesittelyt

18

Ajankohtaista

22

5

11

Kuultua 23

17 FIBA Helsingin yliopiston arkeologian opiskelijoiden pää-äänenkannattaja Julkaisija: Fibula ry.

94. lehti, 26. vuosikerta. Ilmestyy 2 kertaa vuodessa. Digilehti: issuu.com/fiba-lehti Päätoimittaja: Linda Sairanen Toimittajat: Linda Sairanen, Paula Mitikka, epätoivo, kuolema Taitto: Paula Mitikka Kansikuva: Thomas Ermala Sähköposti: fibatoimitus@gmail.com Postiosoite: Fibula ry./Fiba; FHKT/Arkeologian oppiaine; PL 59; 00014 HELSINKI Paino: Unigrafia Painos: 50 kpl Tämä julkaisu saa HYYn järjestölehtitukea.

2

Pääkirj

itus

Pääkirjoitus

tää on oikea tarina ei pelkkä haiku

(kolme kokoelmaa kohtalosta) Linda Sairanen

Turussa kerran arkeologit ja yö kohtasi jälleen

Kaikilla kiire toimitusta väsyttää mitä nyt tehdään?

Askel hatara mutta mielessä varmuus kuin mammutti suur

Järkeä enää ei ole missään ketään mikä ajatus?

Älkää epäilkö virkottiin kaatuvalle ja taasen noustiin

Jos Fiba vuoteen ei päivänvaloa nää huomaako kukaan?

Valkeni aamu tuomiokirkon haamu kaikki yhdessä

Ja huomaamatta koe empiirinen tehtiin kuinkas kävikään?

Intohimosta niin kiviin kuin kuolemaan ääneen hurrattiin Ja näin huomattiin Turku ja alkoholi se on ikuista

Youtube-kerho näe viisauden koira tiedä kohtalosi

3

Kyl

Pikopas Ilari Aalto

S

uomen Turusta tulee äkkiä mieleen monta asiaa: Turun linna ja tuomiokirkko, joulurauhan julistus, Matti ja Teppo ja Paavo Nurmi. Mutta on Aurajoen rannoilla tarjota muutakin kuin merellinen viima ja lounaissuomalainen mentaliteetti: Turku on sentään Suomen vanhin kaupunki, ja sellaisenaan täynnä arkeologiaa. Tässä tarjotaankin oivallisia tärppejä Turkuun, ettei helsinkiläisen tutkimusmatkailijan tarvitse näyttää ihan föristä jääneeltä1.

Keskiajan Turku vasta-alkajalle

T

urku on perustettu vuoden 1300 paikkeilla, ja keskiajalla se paisui reilun 1500 asukkaan metropoliksi kirkkoineen, toreineen ja kivitaloineen.

Nykyään keskiajan Turkua voi olla vaikea löytää Turun vuoden 1827 palon jälkeen uusklassisen ilmeen saaneiden talojen

seasta, mutta kyllä se siellä on, kunhan osaa katsoa. Keskiajan Turku koostui neljästä korttelista, Kirkkokorttelista tuomiokirkon ympärillä, Mätäjärven korttelista Hämeentien takana, Luostarikorttelista Suurtorin ympäristössä ja Aninkaisten korttelista Aurajoen toisella puolen.

Kaikissa näissä kortteleissa voi yhä päästä käsiksi keskiaikaan.

Tuomiokirkko

K

irkkokorttelissa tuomiokirkolla on itsestäänselvä osa. Sen yli 85 m korkuinen torni on hyvä maamerkki kaikille seikkailijoille, joita Turun ruutukaava hämmentää. Kirkko on rakennettu Unikankareen mäelle keskiaikaisen kaupungin itälaidalle. Se on vihitty käyttöön vuonna 1300, mutta tiilistä kirkkoa on alettu muuraamaan vasta vuosisadan lopussa. Nykyisen asunsa kirkko sai pitkälti jo 1400-luvun lopussa. Kirkko on

1 Föri on Turun tunnetuimpia nähtävyyksiä – pieni sini-oranssi lossi, joka on seilannut Åbo-Turku-väliä jo vuodesta 1903.

4

määki Turuus vanhaan pääkaupunkiin

auki päivittäin, ja siellä on jokaisen muinaistutkijan syytä käydä ihailemassa keskiajan harmonista tiiliarkkitehtuuria, uuden ajan näyttäviä hautalaakoja ja ehkä jopa keskiajalta säilyneitä kirkollisia loistoesineitä tuomiokirkkomuseossa (opiskelijalta sisäänpääsy 1e).

Hirsipuunmäki

K

irkkokorttelin vieressä sijaitsevassa Mätäjärven korttelissa ei ole niinkään paljon keskiaikaista nähtävää, mutta Uudenmaankadun ja Hämeentien kulmassa on Åbo Akademin päärakennuksen tontti, josta löytyi huomattavan hyvin säilyneitä keskiaikaisten hirsirakennusten jäänteitä vuonna 1998. Åbo Akademin tontin kaivaus onkin Turun suurimpia. Yksi konkreettinen keskiajan paikka täältäkin tosin löytyy. Rohkea vierailija voi kavuta joko kuivatun Mätäjärven yli Hovioikeuden katua tai viereistä Kerttulin katua ylös Kerttulinmäelle, joka tunnettiin uudella ajalla Hirsipuunmäkenä. Siellä on Kerttulin koulun vieressä säilynyt kalliopaljastuma, jonka laella oli

keskiajalta 1600-luvulle kaupungin hirsipuu. Paikalta on yhä miellyttävät näkymät, ja mäellä voi käydä vaikka piknikillä muistelemassa wanhojen hyvien aikojen kurinpitoa. Kerttulinmäen nimitys periytyy sekin keskiajalta, jolloin mäen juuressa Uudenmaankadulla sijaitsi Pyhän Kerttulin kilta. Nyt siinä on Cocoloco-baari.

Suurtori ja Aboa Vetus & Ars Nova

A

ikoinaan Kirkkokorttelin ja Luostarikorttelin erotti toisistaan Mätäjärvestä Aurajokeen virrannut oja, Krooppi. Nyt suurin piirtein niillä main kulkee Uudenmaantie. Tien toisella puolella Tuomiokirkkotorista on Vanha Suurtori, jolta vuosittain julistetaan joulurauha. Suurtoria voi hyvin mielin nimittää Turun Gamla staniksi, koska ainoastaan siellä voi aistia keskiajan asemakaavaa tiiviisti rakennettuine kivitaloineen.

Pitkänomaisen torin päässä on Vanha Raatihuone, jonka kellarit ovat peräisin keskiajalta. Muissakin torin ympäristön 5

rakennuksissa on keskiaikaisia kellareita, ja Katedralskolanin talossa on pystyssä enemmänkin keskiaikaisia seiniä. Brinkkalan talon sisäpihalla on viehättävä underground-kulttuurien kohtauspaikka, Kirjakahvila, josta saa kuumien juomien lisäksi vegaaneja herkkuja. Brinkkalan talon ja Katedralskolanin välissä kulkee pieni kuja, Luostarin välikatu, joka on ainoa yhä maanpinnalla näkyvä keskiaikainen tielinjaus Turussa. Lyhyttä kujaa pitkin pääsee Rettigin palatsille, jossa on toiminut vuodesta 1995 Aboa Vetus & Ars Nova -museo. Historiaa ja nykytaidetta yhdistävä museo on ehdoton kohde kaikille keskiajasta kiinnostuneille. Palatsin alueelta on nimittäin kaivettu usean keskiaikaisen kivitalon rauniot, joihin pääsee tutustumaan museon maanalaisella Aboa Vetus (”Vanha Turku”) -puolella. Luostarin välikadulla pääsi kävelemään keskiaikaista katulinjaa, mutta täällä pääsee todella kävelemään keskiaikaista katupintaa. Museossa pääsee myös kurkkaamaan keskiajan raunioihin ja näkemään keskiajan elämästä kertovia löytöjä, joita tontilta on kymmeniä tuhansia. Ainakin turkulaiset arkeologian opiskelijat pääsevät museoon ilmaiseksi, joten muidenkin kannattaa kokeilla.

Pyhän Olavin dominikaanikonventti

V

ain kivenheiton päässä Aboa Vetus & Ars Novalta on Kaskenmäki, jossa sijaitsi viimeistään 1300-luvun alusta Pyhän Olavin dominikaanikonventti. Konventtiin kuului suuri kirkko ja neliskulmainen umpipiha, sekä liuta talousrakennuksia ja aittoja jokirannassa.

Dominikaaniveljien taru päättyi Turussa luostarin paloon vuonna 1537. Luostarista ei näy nykyään mitään maanpinnalle, ja sen päälle rakennetut kivitalot ovat tuhonneet suuren osan jäännöksistä.

6

Kaskenkadun alla on kuitenkin yhä jäljellä luostarin refektorion jäännöksiä ja osa hautausmaasta. Kerjäläisveljien muistoksi on Olavinpuistoon Veritaksen konttorin eteen pystytetty muistomerkki, johon on piirretty myös konventin kaivauksissa selvitetty pohjakaava. Oluenpanotaidostaan tunnettuja mustiaveljiä voi käydä muistamassa Uusi Apteekki -nimisessä viihtyisässä olutravintolassa aivan kaskenkadun juuressa. Jos tuuri käy, voi oluen äärestä löytää tähtitieteilijä Esko Valtaojan tai dekkaristi Reijo Mäen.

Aninkainen ja Pyhän Hengen talo

E

ntinen Aninkaisten korttelin puoli jokea on etenkin kesäaikaan kauneinta Turkua. Tunnelmallinen jokiranta kahviloineen ja ravintoloineen on sellainen tuulahdus Eurooppaa, ettei vastaavaa löydä monesta paikasta Suomesta. Keskiajalla täällä ”Uudessakaupungissa” toimi Pyhän Hengen talo -niminen armeliaisuuslaitos, jonka yhteydessä oli kappeli ja hautausmaa. Kokonaisuus sijaitsi nykyisen Julinin tontin paikalla, ja sitä kaivettiin laajasti 1980-luvulla. Nykyään Pyhän Hengen talon jäännöksiä näkee kahdessa paikassa: keskellä Julinin Lidliä on valkoiseksi rapattuina ilmeisesti keskiaikaisen kivitalon seinät.

Julinin rakennuksen läpi kulkee käytävä, jonka keskeltä lukitun lasioven takaa johtavat kierreportaat Pyhän Hengen kappeliin. Tontille rakennettiin 1500-luvun lopussa kivikirkko, joka oli vain lyhyen aikaa käytössä. Kirkon uudelleen kirkkotilaksi vihittyyn kuoriin pääsee, kun käy pyytämässä avaimet viereisestä ravintola Paninista. Kappeli on mielenkiintoinen, salainen paikka keskellä kaupunkia.

Oman viehätyksensä tuovat ehkä seinäkomerot, joissa säilytetään paikalta kaivettuja luurankoja.

Aninkaisten korttelissa kannattaa myös piipahtaa tyylikkään kaupunginkirjaston sisäpihalla, missä on Miina Äkkijyrkän peltilehmien vieressä lasilla peitetty 1400-luvun lopun kivitalon raunio. Rakennus löytyi kaivauksissa vuonna 2006.

Turun linna

J

os tässä vaiheessa ei ole jo aivan ryytynyt, voi Kauppatorilta hypätä bussin 1 kyytiin ja viipottaa parin kilometrin matka Turun linnalle. Linnan valkoiset muurit tunnistaa kyllä, joten oikealla pysäkillä jääminen tuskin on ongelma. 1280-luvulla perustettu linna on ikoninen niin Turulle, Suomelle kuin Turun sinapillekin. Linnalle kannattaa tosin varata aikaa, koko kierros kestää helposti pari tuntia ellei enemmänkin. Etenkin uudistunut perusnäyttely on tosin vierailemisen arvoinen: esillä on koko joukko upeita arkeologisia löytöjä, videoita ja vahanukkeja, jotka kertovat linnan historiasta. Parasta on tietysti pukuhuone, jossa voi itse laittaa keskiaikamekon päälleen tai pukeutua haarniskaan ja istahtaa valtaistuimelle.

Suut makiaks!

V

iimeistään keskiaikakierroksen päätteeksi alkaa jo nälättää, mutta ei hätää, Turku on sentään ravintolakaupunki! Jos korkeahkot hinnat eivät pelota, on jokirannassa loistavia ravintoloita, kuten Blanco, Smör ja Tintå. Suositella voi myös tunnelmallista, vanhaan hirsitaloon rakennettua kahvila Tiirikkalaa. Nykyisen keskustan puolella kannattaa piipahtaa myös tutustumassa kauppahallin haju- ja makumaailmaan. Vuonna 1898 ovensa avanneesta kauppahallista löytyy erinomaisen liha- ja kalatiskin lisäksi useita hyviä (joskin pieniä) ruokapaikkoja, kuten ehkä Turun paras sushipaikka Kado. Kauppatorin ympäriltä taas

löytyy kolme Hesburgeria, Turussa kun ollaan. Jos kaipaa eksoottisempaa ruokaa, on Hämeenkadun varrella intialaisia, italialainen ja kiinalainen ravintola, sekä muutama kebabbila. Erityisesti voi suositella intialaista Delhi Darbaria ja kiinalaista Yangtzea. Jos haikailee opiskelijahintaista ruokaa, on suurin osa opiskelijaravintoloista ripoteltu Yliopistonmäen kampusalueen ympäristöön tuomiokirkon taakse. Vinkkinä: Åbo Akademin puolella on yleensä paremmat sapuskat. Lääkiksen Mikro-ruokalasta taas saa ilmaisen kahvin klo 13 jälkeen.

Ruoan jälkeen maistuu jo huurteinen, ja Turussa onkin useita erinomaisia (tai ainakin välttäviä) juottoloita. Aitoa henkeä tavoitteleva suuntaa hipsterien kansoittamaan rähjäiseen (ja luultavasti homeiseen) Dynamoon, joka sijaitsee jokirannassa aivan Tuomiokirkkosillan kupeessa. Kreisibailaamista voi harrastaa esimerkiksi yökerho Fortessa Aurakadulla tai Marilynissä Eerikinkadulla. Rauhallisempaa paikkaa kaipaavan on syytä suunnata joko Kauppatorin kulmassa sijaitsevaan vinoon, keltaiseen Teerenpeliin tai Eerikinkadulla seisovaan panimoravintola Kouluun. Kummastakin löytyy itsepantuja oluita, ja Koulussa on erikseen myös viinipuoli. Oluen ja sarjakuvien ystäville taas ei ole parempaa paikkaa kuin Cosmic Comic Café Kauppiaskadulla, kirjastolta Kauppatorille mentäessä. Kavereiden kesken Kosmikki on paitsi sarjakuvataiteilijoiden, myös arkeologien kantapaikka. Vareen perjantaipäivystykset ovat siellä viikoittain klo 19 eteenpäin.

Toivon lämpimästi, että tämä pikakatsaus Turun auvoisuuteen madaltaa fibulalaisten kynnystä reissata Aurajoen aurinkoisille rannoille. Lyhyestä virsi kaunis: Tul sääki Turkkuseen! d 7

3+1 syytä (lisää) Turkuun!

lähteä

Kulttuurin, historian, ja kulttuurihistorian lisäksi opiskelijoita kauempaakin vetää Turkuun erilaiset opiskelijatapahtumat. Kartalta löydät joitakin Fiban toimituksen poimintoja. d Glöggrundan joulun alla Yksi suurimpia suomenruotsalaisia opiskelijatapahtumia. Merkantila klubbenin järkkäämä jouluappro.

Pikkulaskiainen helmikuussa Koska kellepä riittäisi yksi laskiainen. Mäkitapahtuma ja appro pari viikkoa ennen oikeaa laskiaista. ”Pitäis varmaa päästä täält turust joskus pois”

Akateeminen Aurajokilaivuritutkinto 11.5.2017 eli tuttavallisemmin AATU, iloinen jokilaiva-appro keväisessä Turussa. ”tahdon turkuun tahdon approilemaan tahdon jokilaivalle hyi”

8

”Tästä shamaanikännistä tietenkin seuraa infernaalinen darra. Mutta se kuuluu tietenkin astiaan ja kokonaisarvosanaksi antaisin 5/5.”

Varjopäivät 15.4.2017 Arkeologinen opiskelijaseminaari, joka kerää yhteen alan opiskelijoita koko maasta. Vuorovuosin Helsingissä, Turussa, ja Oulussa, vuonna 2017 Turussa.

Fibulan Jenna Savolainen

K

käsityöpiiri

iinnostaako sinua oppia uusia tai vanhoja, ehkäpä muinaisia käsityötaitoja? Entä kiinnostaisiko sinua tietää, miksi oikeastaan tällaisia menetelmiä on käytetty ja mikä mahtaa olla taidon historia? Meitä se kiinnosti.

Käsityöt ovat katoavaa kansanperinnettä kasvavassa määrin ja tästä syystä on hyvä ylläpitää tietotaitoa. Kun osaamme itse valmistaa vaikkapa neulankinnasneulan tai käpypitsiä, pystymme hyödyntämään sitä tulevaisuudessa monin tavoin, eihän sitä koskaan tiedä, vaikka seuraavilla kaivauksilla juuri sinun kuopastasi nousisi fragmentoitunut lautanauhan palanen.

Käsityökerhon idea perustuukin juuri oppimiseen. Opiskelijat toimivat opettajina ja oppijina. Käsityöpiirin opetussuunnitelma rakentuu siis mielenkiinnosta.

Vaikka tietylle käsityötaidolle ei juuri löytyisikään taitajaa, lähtee käsityöpiiri etsimään yhdessä, miten tiettyä käsityötä tehdään. Yhdessä opettelu tekee käsityöpiiristä rennon ja hauskan harrastuksen.

Jokaisen kahden tai kolmen kokoontumisen jälkeen käsityöpiiriläinen on oppinut ainakin teoriatasolla uuden käsityötekniikan ja voi työstää ja syventää taitojaan kotona.

Käsityökerho järjestää myös retkiä. Keväällä 2016 pääsimme tutustumaan Kalevala korujen tuotantoon. Seuraavaksi kevääksi suunnitteilla on ainakin retki lasimuseoon. Kaikista retkistä ilmoitetaan myös yleisesti fibulisteille ja retkikohteita voi ehdottaa suoraan käsityökerhon vastaavalle.

Rohkeasti mukaan oppimaan käsityötaitoja! d 9

Oispa Nikolai Paukkonen

A

rkeologian oppiaine ei ole Helsingin yliopiston ainoa kaivauksia järjestävä toimija. Teologisen tiedekunnan eksegeetit ovat olleet elimellisesti mukana Israelin Galileassa toimivan Kinneret Regional Projectin kaivauksissa jo yli kymmenen vuoden ajan.

Suomalaisosaajien lisäksi projektin tärkeimpiä toimijoita ovat Leidenin yliopisto Hollannista ja Bernin yliopisto Sveitsistä. Henkilökunnan ja tutkijoiden ohella tiedekunta on tukenut opiskelijoiden 10

osallistumista vajaan kuukauden mittaiselle kaivauskaudelle, ja mukaan on toisinaan päätynyt myös arkeologian opiskelijoita humanistipuolelta. Niin oli myös tänäkin vuonna: suomalaisten joukossa oli peräti kaksi kappaletta arkeologian perustutkinto-opiskelijoita. Miltei nelikymmenpäisessä tiimissä oli edustettuna kuutta eri kansallisuutta, ja arkeologian opiskelijoiden ja ammattilaisten lisäksi joukossa oli muun muassa teologeja, latinisteja, assyriologeja ja judaistikkoja

kaljaa

L

Galileassa

ähdin matkaan käytännösä suoraan Tursiannotkon opetuskaivauksilta. Ehdin juuri ja juuri huuhtaista Pirkkalan mudat pelkastani ja pakata Jaloviinapullon ja pari paitaa laukkuuni – ja yhtäkkiä istuinkin autiolla Helsinki-Vantaalla epäinhimilliseen kellonaikaan, edessäni mahdollisimman ei-kosher aamiainen (ilmakuivattua kinkkua ja mozzarellaa) ja joutilas kirja. Epämääräisen habitukseni vuoksi tiesin jääväni Tel Avivin päässä jokaisen mahdollisen

lentokenttävirkailijan, järjestyksenvalvojan ja siivoojan interrogoitavaksi, joten päätin nauttia Turkish Airlinesin (Skytraxin Euroopan paras lentoyhtiö 2011, 2012, 2013, 2014 ja 2015) ilmaisista juomatarjoiluista rentouttaakseni olemustani.

Laskeutumisen jälkeen minut pysäytettiin neljästi. Nestetankkauskin oli epäonnistunut: katkonainen uni ja turkkilainen punaviini olivat lähinnä pahentaneet olemustani, joten ei mikään ihme, 11

että topakka nainen nykäisi minut joukosta erilleen miltei heti koneen ovesta astumisen jälkeen. What’s your name? Is this your first time in Israel? Why are you coming to Israel? Where are you staying? – samat kysymykset uudestaan ja uudestaan. Viimein istuin hiostavassa toimistossa katselemassa yrmeää Netanyahu-taulua ja ihmettelin, toisiko Mossadin salamurhaajalta näyttävä kaljupää koskaan passiani takaisin. Väittivät, että tarvitsisin työviisumin vapaaehtoistyöhön, ja niin edelleen. Vastalauseeni tuntuivat kaikuvan kuuroille korville, mutta yhtäkkiä, milteipä kesken lauseen, hiillostajani löi passin ja maahantulokortin käteeni, totesi ”OK, you may go”, ja haihtui. Jäin istumaan hölmistyneenä toimistoon, tulikuuma nahkatakki yhä ylläni (Suomen päässä oli ollut kylmä). Ehkä Isoveli kyllästyi viattoman ja vähä vähältä entistä krapulaisemman opiskelijaparan kiusaamiseen.

K

esän 2016 kaivauskohteena oli Horvat Kurin myöhäisantiikkinen synagoga ja sitä ympäröivä kylä, joita oli ehditty tonkia ja mittailla jo vuodesta 2007 alkaen. Oikeastaan kohde olisi alkuperäisen suunnitelman mukaan pitänyt jo pistää pakettiin, mutta 2015 löytynyt mosaiikkilattia muutti suunnitelmia.

Mosaiikissa oli katkelma menorasta (seitsenhaarainen juutalainen kynttelikkö) sekä arameankielinen kirjoitus El’azar bar Judan bar Susu, joka lienee ollut mosaiikin lahjoittajan nimi. Mosaiikki oli viety Jerusalemiin konservoitavaksi, mutta odotimme tietysti innolla löytävämme sille jatkoa. Seudultahan on löydetty sensaatiomaisia synagogamosaiikkeja, kuten vastikään Helsingissä vierailleen Jodi Magnessin johtaman Huqoq-projektin upeat Samson-aiheiset löydöt. Mosaiikkien lisäksi Horvat 12

Kurin lattia oli muutenkin sangen mielenkiintoinen, sillä kalkittuja lattiatasoja löytyi lukuisia päällekäin, lomittain ja limittäin. Jo etukäteen tiedettiin, että paikalla on ollut ainakin kaksi eri muotoista synagogaa eri ajankohtina, mutta tarkemman kuvan muodostaminen näistä vaiheista oli yksi kauden tärkeimmistä tavoitteista.

Horvat Kurin kylä sijaitsee kukkulalla Galilean- tai Genesaretinjärven (tuttu Raamatusta) luoteispuolella. Se on ollut asuttu ainakin roomalaisajalta alkaen, ja asutus on päättynyt 700-luvulla jaa., hieman arabiekspansion jälkeen. Kylä on

ollut juutalainen, mutta lähistöllä sijaitsi myös Kapernaumin ja Tabghan (Heptapegon) kaltaisia kristittyjä asutuskeskuksia. Alue oli ja on edelleenkin melko harvaanasuttua maaseutua, joten antiikin elämästä seudulla ei juurikaan ole kirjallisia lähteitä. Oppineiden ja lainlaatijoiden teksteissä kristitty Rooman imperiumi ottaa pääsääntöisesti hyvin jyrkän kannan kaikkia ei-kristittyjä kohtaan, mutta todellisuus Horvat Kurin kaltaisissa kylissä lienee ollut toinen. Kauppa ja muu kanssakäyminen läheisten kristittyjen yhteisöjen kanssa on ollut yleistä ja kannattavaa.

I

sraelin myydyin olut on tumma Gold Star -lager. Youth Hostelimme kahviossa puolen litran pullo maksoi 15 shekeliä (noin 3,5 euroa – ei mitenkään erityisen halpaa). Kuparin värinen Gold Star on helppo ja lyhytmakuinen janojuoma, jota 40 asteen helteessä puurtanut joukkomme siemaili iltapäivisin hyvällä juomahalulla. Janoiset hollantilaiset joivat kahviomme varastot kuitenkin parissa päivässä kuiviksi, joten iltojen piristäjäksi valikoitui Makkabi. Verenhimoisten seleukideja vastaan kapinoineiden makkabilaissotureiden mukaan nimetty juoma maistui israelilaiselta nationalismilta ja Karjalalta – halvemman hinnan (12 shekeliä) vuoksi se oli siis erinomainen korvike Gold Starille. Iltaisin kannoimme muovituolit rantaveteen, työnsimme Makkabi-pullot järveen viilenemään ja odotimme Golanin takaa nousevaa valtavaa punaista kuuta.

Lopulta Makkabikin katosi kahviosta, ja tilalle tuli sellaisia länsimaisia erikoisuuksia kuin Heineken tai Tuborg. Tästä tuskastuneina organisoimme iskuja läheisen Magdalan kylän supermarketiin, josta sai Makkabi Strongia (!) ja tietenkin paikallisia viinejä ja muita käymisja tislaustuotteita. Levanttilaista anisviinaa arakkia ostettiin runsaasti, ja sen avulla saimme viimein myös eteläkarolinalaiset small talk -kaivajatkin hiljentymään hetkeksi hartaaseen arkeologiseen pohdintaan.

V

iikonloppuisin teimme ekskursioita lähiseudun arkeologisille kohteille. Tutuiksi tulivat Herodes Suuren rakennuttama Caesarea Maritima, sekä hänen poikansa Antipaan pystyttämä Sepphoris. Mainittakoon tämän Fiban teemaan liittyvänä kuriositeettina Sepphoriissa oleva loistelias 200-luvulta peräisin oleva villa, 13

kymmenessä kohteessa keräämässä aijonka tricliniumia koristavan mosaiikin neistoa ja inspiraatiota. Bar’amin synaaiheena on Herakleen ja Dionysuksen viininjuontikilpailu. gogan ovenpielestä löysimme piirtokirViimeisenä viikonloppuna suurin osa joituksen, jossa mainittiin El’azar bar joukostamme – erityisesti ensimmäistä Judan – sama nimi kuin Horvat Kurissa, sattumaako? Gush Halavin synagokertaa Israelissa olevat – lähti Jerusalemiin. Palattuaan he kertoivat ga löytyi ilmiömäisen maastoajoSynagoganörtit suorituksen jälkeen erään aution arabien ja juutalaisten turvaljäivät kuitenkin lisuusjoukkojen välisistä mellanotkelman pohjalta. Raukeat lehGalileaan. koista (ramadan oli juuri päätmät katselivat hämmentyneinä, Meillä oli käy- kun toikkaroimme ohdakkeisessa tynyt), sekä ikimuistoisesta saktössämme mini- maastossa ja räpsimme valokusalaisten benediktiinisisarten bussi, kolme vuo- via vanhoista kivistä. Katzrinin syemännöimästä MM-jalkapalrokautta ja kou- nagoga edusti toista ääripäätä: se lon kisastudiostaan. rallinen synagoSynagoganörtit jäivät kuitenlöytyi keskeltä teemapuistomaisga-eksperttejä kin Galileaan. Meillä oli käytösta muinaiskylän rekonstruktiota, tai -entusiasteja. joka lupasi ”Authentic Talmudc sämme minibussi, kolme vuorokautta ja kourallinen synaExperiencen”. Olo oli sen jäljiltä goga-eksperttejä tai -entusiasteja. Osa eittämättä sangen talmudinen, kun pistäydyimme hengähtämässä paikallisen synagogista oli hyvin hoidettuja nähtävyyksiä, osa epämääräisiä rauniokasoja kosher-panimon ravintolassa.

Umm el-Qanatirin synagoga ansaitlehmänlantaisten taivalten takana. Ehdimme joka tapauksessa käydä lähes see myöskin maininnan, jos ei muuta,

14

niin eksentrisen ”tutkimushistoriansa” vuoksi. Professori Haim Ben-David, joka johti yhä käynnissä olevaa projektia, oli yllätykseksemme henkilökohtaisesti paikan päällä pitämässä meille parin tunnin esitelmän kohteesta. Raskaista basalttikappaleista rakennettu myöhäisantiikkinen synagoga oli syrjäisyytensä vuoksi säilynyt yli puolitoista vuosituhatta pahimmalta ryöstelyltä, ja oli sen vuoksi muistuttanut löytöhetkellään pikkulapsen auki repimää Lego-pakkausta, jonka rakennusohjeet vain olivat kadoksissa (muistinvarainen sic). Ben-David ja hänen yhteistyökumppaninsa olivat 3D-mallintaneet röykkiön, ja alkaneet virtuaalisesti mallailla osia yhteen kivi kiveltä. Kiviin oli porattu RFID-sirut ja niille oli annettu omat tunnukset, jotta niiden sijainti voitiin jäljittää seuraavissa työvaiheissa. Tämän jälkeen alueelle rahdattiin jättiläismäinen satamanosturi (!!!), jollaisilla yleensä lastataan tavarakontteja

rahtilaivoihin. Keltainen nosturi oli yhä paikoillaan, kun kävimme kohteella. Nosturin avulla he olivat nostaneet kaikki seinät pystyyn (ilman laastia tai muita apuvälineitä), niin että synagoga seisoi nyt edessämme kattoa vaille kokonaisena. Hässäkkä herätti epäluuloja ja hämmennystä, mutta oli samalla kieltämättä vaikuttava.

T

aybeh-olutta pyrin juomaan aina, kun se oli mahdollista. Sitä tehdään Taybeh’n kylässä Länsirannalla, joten sen ostaminen tukee palestiinalaisväestöä. Tietääkseni kaikki Israelin puolella myytävä Taybeh tosin on Saksassa valmistettua ja sieltä Levanttiin rahdattua, mikä on melko nurinkurista.

Se on ehdottomasti paremman makuista kuin Gold Star tai Makkabi, mutta saatavuus on valitettavan huono. Taybeh’n panimo on myös vanhempi, kuin yksikään israelilainen pienpanimo, ja vie jo pelkällä sympaattisuudellaan sellaiset

15

hipsterioluet kuin Negev tai Malka.

Eri kansallisuudet järjestivät kukin vuorollaan oman juhlailtansa. Suomalaiseen juhannukseen kuului salmiakkia, kömpelöä huumoria ja yrityksiä hukkua alasti Galileanjärveen; hollantilaiset leikkivät omituisia leikkejä, sveitsiläiset olivat hillittyjä ja täsmällisiä, ja jenkit soittivat countrya ja resitoivat itsenäisyysjulistustaan (juhla sattui heinäkuun neljännelle). Viimeisen illan juhlassa päätimme kenttäkauden arvokkaalla illallisella, jossa kaikki saivat todistukset osallistumisestaan. Herakleen ja Dionysuksen aiemmin mainittua kilvoittelua muistuttavissa merkeissä sain huomata saaneeni mahdollisen aiheen gradulleni, sekä verkostoituneeni kuin huomaamattani tavattoman pätevien ja älykkäiden ihmisten kanssa ympäri Euroopan ja Pohjois-Amerikan.

Tällä kertaa Israeliin oli vaikea päästä sisään, mutta sieltä oli helppo päästä pois – aiemmalla vierailullani 2013 asia oli päinvastoin. Kuljetin itseni kuin transsissa lentokoneeseen potemaan edellisen illan juhlien jälkitiloja. Matkalla koneeseen tosin piipahdin Tax Free -myymälään, jossa lipevältä vaikuttanut myyntiesittelijä paljastuikin pelastuksen arkkienkeliksi tarjotessaan hyvin huolellisen maistiaiskierroksen tarjolla olleista luksusvodkista. Mieleen jäi Roberto Cavalli -vodka, joka oudoista ja nostalgisista 16

mielleyhtymistään (tyylikkäästi harmaantuneet italialaiset miehet, hyvinleikatut milanolaiset puvut, sikarin ja hevospooloa pelatessa kihonneen hien väkevä haju, italialainen impressionismi, ja niin edelleen) huolimatta, tai ehkä juuri niistä johtuen, oli erinomaista juomaa. Harmi, etten ostanut – Suomesta sitä ei saa.

S

uosittelen Kinneret Regional Projectiin osallistumista kaikille kanssaopiskelijoilleni, eritoten, mikäli itäinen Välimeri, Lähi-itä tai kreikkalaisroomalainen kulttuuripiiri kiinnostavat. Menetelmät ovat yllättävän lähellä niitä, joita olen Suomessa kohdannut, tutkimuskohteet ovat monipuolisia ja mielenkiintoisia, ja Israel on ylipäänsä käymisen arvoinen maa. Kenttäkoulun hinta kirpaisi kovaa (lähemmäs 1500 euroa), joskin se sisältää majoituksen, ruoat, sekä useimmat viikonloppujen ekskursioista. Teologian pääaineopiskelijat saavat tiedekunnaltaan tukea maksuun, mutta humanistin vaihtoehdoksi jäävät erilaiset apurahat (esim.

HY:n rahastojen apurahoja on mahdollista hakea tällaisiin hankkeisiin). Ensi vuonna ei tosin kaiveta, mutta tietääkseni 2018 KRP jatkaa alueella. d

Lisätietoja: http://kinneret-excavations. org/

Gallup

Kenen

luennolle menisit mieluiten humalassa?

koska hipsterit<3

koska nousuhumalassa hhhot......<3 4%

32%

14%

18%

32%

Marko Marila 32%

Wesa Perttola 18%

Mika Lavento 4%

Antti Lahelma 32%

Paula Kouki 14% 17

Fuksiesittelyt

Koonnut Linda Sairanen / Kuvat fuksit ja Fiban toimitus Nimeni on...

Tanja Ranta Olen...

Hurahtanut harrastaja, joka pyrkii oikeaksi arkeologiksi.

Oikeasti olen...

Keski-ikäinen perheenäiti Lempäälästä.

Kivet vai kalmistot? Miksi?

Mieluiten kiviset kalmistot. Niitä on helpompaa esitellä maallikoille, kun on jotain näkyvää.

Mikä on suhteesi Indiana Jonesiin?

Ankaran nuhteleva. Riiviö kaipaisi saarnaa kontekstin merkityksestä.

Miksi juuri sinä olet arkeologian tulevaisuus?

En kuulu kysymyksen kohderyhmään.

Olen sen ikäinen, että jos minä olen tulevaisuus, se on melko lyhyt...

Nimeni on...

Tia Olen...

Ihan tavallinen perheenäiti Oikeasti olen...

En kerro Kivet vai kalmistot? Miksi?

Kalmistot, koska kuolleet ihmiset on parhaita ihmisiä Mikä on suhteesi Indiana Jonesiin?

Se on söpö Miksi juuri sinä olet arkeologian tulevaisuus?

Koska en voi vielä olla sen menneisyys 18

Nimeni on...

Nimeni on Anu Ketonen.

Olen...

Olen 23-vuotias.

Oikeasti olen...

Oikeasti olen ollut aina kiinnostunut arkeologiasta, mutta tajusin että sitä voi opiskella ihan oikeasti, niin vasta pari vuotta sitten.

Kivet vai kalmistot? Miksi?

Kalmistot, no kyllä kivetkin.. Kuolleet on kivoja ;D ja kivetkin voivat kertoa mielenkiintoisia tarinoita.

Mikä on suhteesi Indiana Jonesiin?

Pienenpänä tuli katsottua isin kanssa vähän liikaakin näitä leffoja (vanhat on parhaita!). :D Miksi juuri sinä olet arkeologian tulevaisuus?

Ikinä ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta mielenkiintoa ja innostusta riittää!

Nimeni on...

Nimeni on Teemu.

Olen...

Olen ahkera ja valveutunut arkeologian opiskelija.

Oikeasti olen...

Oikeasti olen kofeeinilla toimiva hömppägeneraattori (eli tavanomainen humanisti).

Kivet vai kalmistot? Miksi?

Mikäs sen kivempaa kuin kivat kivet, mutta mieluummin kulutan elämäni Tšingis-kaanin hautaa etsien kuin kiviä kaivaen.

Mikä on suhteesi Indiana Jonesiin?

Lapsuuden ihastus, aikuisuuden ahdistus. Suhde muotoutuu nykyään lähinnä lähipiirin vitsien ja lahjaruoskien kautta.

Miksi juuri sinä olet arkeologian

tulevaisuus?

Koska olen tarpeeksi hullu kaivaakseni koko kesän kuoppaa ruukunpalasen perässä ja tarpeeksi luova kirjoittaakseni siitä kymmenien sivujen mittaisen tutkielman.

19

Nimeni on...

Nimeni on Ville Hemminki Olen...

Olen 23v sinkku ja etsin seuraa tositarkoituksella. Harrastan monenlaista snobbailevaa ja tunnen muutenkin olevani parempi kuin muut. Jos tunnet olevasi harmaata massaa ja olet sitä mieltä, että minun on helppo tuntea paremmuutta läsnäollessasi ota ihmeessä yhteyttä!

Oikeasti olen...

Oikeasti olen Lappilainen nuorimies joka on viettänyt nuoruutta nuhjaamalla eri yliopistojen nurkissa. Ja täysin tyytyväinen itsekseen thank you very much Andy. Harrastan kyllä snobbailevia juttuja kuten golfia ja arkeologiaa. Ajoittain olen myös hauska.

Kivet vai kalmistot? Miksi?

Kivet. Kalmisto on vähän liian lähellä ihmistä, ja minä en välillä tykkää ihmisistä.

Kivissä pääasiana on ESINE, ASIA tai RAKENNUS, kalmistossa se kaikki liittyy sinne haudattuun ihmiseen.

Mikä on suhteesi Indiana Jonesiin?

Harrison Ford on viehättävä ihmisolento ollut nuorempana. Ja Indiana Jones on kumminki proffa. Suhtaudun Indiana Jonesiin pääosin positiivisesti.

Miksi juuri sinä olet arkeologian tulevaisuus?

Miksi olen arkeologian tulevaisuus?

Akateeminen tavoitteeni on todistaa Atlantiksen sijainneen Ahvenanmaalla.

Nimeni on...

Nimeni on Thomas Ermala.

Ei mikään Tuomas tai Tomas, vaan Thomas. Ei ole vaikeeta.

Olen...

Opiskelija.

Oikeasti olen...

RKP:n soluttautuja tähän yksikieliseen aineeseen.

Kivet vai kalmistot? Miksi?

Kivet. Niitä voi käyttää monipuolisemmin kuin jonkun kuopan maassa, esim. kivitykseen.

Mikä on suhteesi Indiana Jonesiin?

En pidä häntä juuri minään.

Miksi juuri sinä olet arkeologian tulevaisuus?

Toivon mukaan en ole arkeologian tulevaisuus.

20

Nimeni on...

Andreas Artto Olen...

Tunnettu nimellä Andy ja Ville Hemmingin mielestä antikristus.

Oikeasti olen...

Tyyppi, joka käyttää aivan liikaa aikaa ja rahaa pelikortteihin sekä biljardisaleissa oleiluun.

Kivet vai kalmistot? Miksi?

Hautakivet, koska molempi parempi.

Mikä on suhteesi Indiana Jonesiin?

Intohimo lierihattuja, khakia ja ruoskia kohtaan. Lisäksi näytämme molemmat sankarillisen hyvältä likaisina ja lierihatuissa.

Miksi juuri sinä olet arkeologian tulevaisuus?

Taikuriharrastukseni antaa minulle taidon tuottaa rahaa tyhjästä; yhdistettynä luontaiseen showmies-luonteeseeni, rahoituksen hankkiminen minulle on helpompaa kuin hiekkalaatikon valtaaminen lapselta.

Nimeni on...

Leena Salonen.

Olen...

Kissamainen luonne.

Oikeasti olen...

Melkein muinaisjäännös itsekin.

Kivet vai kalmistot? Miksi?

Kalmistot ihan ehdottomasti. Jos kivet ovat timantteja niin sitten nekin käyvät.

Mikä on suhteesi Indiana Jonesiin?

Suhteeni Indiana Jonesiin - tapasimme jo viime vuosituhannella. Vanha kamu siis :) Miksi juuri sinä olet arkeologian tulevaisuus?

Miksi juuri minä: olen haka suunnittelemaan ja hankkimaan rahoitusta projekteille. d 21

Ajankohtaista 28.2. Laskiainen 9.3. Fibulan eksku luonnontieteelliseen museoon

12.4. Fibula Hesarin Approlla Fibulistiporukka lähtee valloittamaan Kalliota keskiviikkona approilun merkeissä. Toinen appropäivä tuttuun tapaan to 13.4., jos jano ei vielä sammunut.

12.3. Humanisticumin viidakkositsit

15.3. Fiban julkkarit

14.4. Varjopäivät Arkeologiset varjopäivät järjestetään tänä vuonna Turussa. Luvassa opiskelijoiden esitelmiä ja muiden kaupunkien arkeologeja.

17.3. Fibulan 48. vuosijuhlat Hurraa ja paljon onnea, Fibula! Ainejärjestöämme juhlistetaan tällä kertaa Sivistyksellä akateemisen pöytäjuhlan merkeissä.

19.4. Fibulan eksku kansallismuseoon Fibula tutustuu Kansallismuseon uuteen esihistorialliseen näyttelyyn museon arkeologin johdolla. Ryhmä on tällä hetkellä täynnä.

5.4. Huhtikuun kuukausipäivystys

30.4. Vappuaatto Fibula kokoontuu perinteiseen tapaan tarkastamaan Röksän, mistä voi jatkaa vaikkapa Mantan lakitukseen.

13.3. IV periodi alkaa

8.4. Uppopaistettu vappupääsiäinen Näissä bileissä yhdistyy kaikki kevään (ja elämän) parhaat jutut! Ilmoittautua voi esim. nyt :)

1.5. Vappupäivä Vappupäivää vietetään Ullanlinnanmäellä skumppabrunssin merkeissä.

8.5.(-31.5.) Intensiivijakso 11.5. AATU Jokilaiva-appro Turussa. Koska Turku on kauneimmillaan keväisenä päivänä jokilaivan kannelta katseltuna.

13.5. Floran päivä Toukokuussa Fibulan kevätkauden päätöstapahtuma Kokoonnutaan vielä kerran yhteen ennen kaivauksille kirmaamista. Tapahtuma tarkentuu myöhemmin.

22

Kuultua

Koonnut Tuuli Kasso

”Oppimispäiväkirja on ihan tyhmä formaatti - en mä jaksa lukea mitään 20 sivun oppimispäiväkirjaa.”

”Leikin diktaattoria!”

Marko Marila

”Avataan faktat:

Marko Marila ”Nyt mä oon käyttänyt teihin tarpeeksi valtaa ja kaikki kirjoittaa nyt tosi hienon esseen.”

mitä helvettiä!”

Marko Marila ”En oo tehnyt näitä luentoja vielä valmiiks...”

Marko Marila abduktiosta

”Tässäkin mä mietin sitä kun puhun täällä teidän edessä niin yksi kommentti yleisöstä voisi vetästä koko pohjan siltä auktoriteetilta.”

Marko Marila herättelee kriittiseen ajatteluun

Marko Marila kurssin aloitusluennolla ”Tää on nyt tämmönen asia jonka joku on ehkä lukenut pääsykoekirjasta – tai siis toivon että joku on lukenut sitä pääsykoekirjaa...”

Marko Marila

”Mulla oli niin villi perjantai

- mä harjoittelin leikkaamista!”

Wesa Perttola videoeditoinnista

”Ehkä tää mun paasaus - ehkä sillä on jonkinlainen tarkoitus. Mä haluaisin tuoda näihin meidän tapaamisiin jonkinlaista terapiaryhmävaikutusta - vai tuleeko tästä sittenkin mulle joku terapiaistunto.”

Marko Marila maanantaina ”Kyllä mä nyt oon sitä mieltä että on parempi että sinne laitetaan ekspertti eikä mitään harrastelija-aloittelijaa...”

Marko Marila kaivauksista Opiskelija: ”Tässä tullaan taas siihen että ei jalkapallolla saa seinästä ruuvia irti.”

Marko Marila: ”Niin mutta jos se ruuvi on silleen löysässä niin kyllä sen saa...”

Debattia esineiden käyttötarkoituksesta Arkeologian teoria ja metodit –kurssilla. ”Ei tää mun puheen – mikä se nyt oli – jäsentäminenkään nyt ole mikään esimerkki selkeydestä.”

”Tanks are collectibles!”

Marko Marila

Suzie Thomas toisen maailmansodan perintökohteista

”Jos klikkaa kaikkiin kohtiin ’ihan paska’ niin on parempi ettei tee ollenkaan.”

”Ihminen tämmösenä sopeutuva elukkana sopeutuu ympäristöönsä.”

Antti Lahelma kandipalautteesta

Marko Marila 23

Mielenterveys-

ja päih-

deongelmat huolettavat monia turkulaisia.

www.turku.fi

issn 1237-2084