Fiba 1/2011

FIBA

Sisällysluettelo:

Helsingin yliopiston arkeologian opiskelijoiden pää-äänenkannattaja.

Julkaisija FIBULA ry.

Pääkirjoitus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3 Minna Rönkä

82. lehti 21. vuosikerta ilmestyy 4 kertaa vuodessa

Tiedätte kyllä kenen tiedätte kyllä mikä . . . . 4 Aleksi Pienimäki Fibulan hallitus ja Fiban toimitus 2011 . . . . . 5 Fiban sijoitus HYYn lehtikilpailussa . . . . . 11

Toimituskunta: Päätoimittaja: Minna Rönkä Toimittajat: Marko Marila Rauno Nikula Elisa Väisänen Minna-Maria Bonsdorff

Ötzi - esihistoriallisen henkirikoksen uhri? . . 12 Minna Rönkä Vuoden kaivaja 2010 . . . . . . . . . . . . . . . 15 Mitä se tuo mieleeni . . . . . . . . . . . . . . 16 Marko Marila

Yhteystiedot:

Aurorapäivät 5.-6.3.2011 Turussa . . . . . . . 18 Katri Toivakka

Tutkimusprosessin vaiheet . . . . . . . . . . . 22 Rauno Nikula

Sähköposti: minna.ronka@helsinki.fi

Puuhatehtävä . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23 Minna Rönkä

Postiosoite: Fibula ry./Fiba KulTu/Arkeologian oppiaine PL 59 00014 HELSINKI

Etukansi: Kesä mielessä Tyyne Takala

Paino: Picaset Tämä julkaisu saa HYYn järjestölehtitukea.

ISSN 1237-2084

Takakansi: Sarjakuva Lauri Mäntylä

Pääkirjoitus Minna Rönkä Olette varmaan huomanneet, että lähiaikoina monet asiat ovat olleet muutoksessa. Yliopistossa on ollut tekeillä kaiken maailman laitos- ja opintokokonaisuusuudistuksia, joista tavallinen opiskelijatallaaja ei ole tahtonut pysyä perillä. Arkeologian piireissä taas lisämyllerrystä on tuonut Museoviraston organisaatiouudistus. Entäs sitten valtakunnan tasolla? Eduskuntavaalit lähestyvät, ja pian täytyy taas alkaa opetella uusien ministerien nimiä. Jopa Fibulassa on hallitus jälleen kerran vaihtunut.

On luonnollista, että tällaisten suurten muutosten keskellä ihminen joutuu painimaan alituisen epävarmuuden tunteen kanssa. Sitä kysyy itseltään: onko tässä maailmassa enää mitään varmaa ja pysyvää? No, voin lohduttaa teitä, että ainakin yksi tällainen asia on. Ja se on se, että Fiba-lehti ilmestyy tuttuun tapaansa neljä kertaa vuodessa, sulostuttaa arkeanne ja luo elämäänne turvallisuuden tunnetta. Älkää siis synkistelkö, vaan kantakaa Fibaa mukana taskussa, tarttukaa siihen ahdistuksen iskiessä ja tuntekaa itsenne vapaiksi ja keveiksi kuin suuret punaiset kuumailmapallot kesäisen Helsingin taivaalla.

Fiba 1/201 1/2011

Tämä on tiedätte kyllä kenen tiedätte kyllä mikä No niin!

Te olette valinneet minut tämän sirkuksen tirehtööriksi, ja sen minä teille vielä kostan. Nimeni on Aleksi Pienimäki, ja se jää historiaan.

Toimintatapani tulette tuntemaan.

Fibula paahtaa uuteen vuoteen panssarijunan pysäyttämättömällä voimalla: rahaa on niin että ranteita pakottaa ja hallitus painaa uskonnollisella pieteetillä töitä öin ja päivin. Toimintaa on luvassa reippaasti. Kohta raiteille vieritetään sitsit, KAKSI ekskursiota, laskiainen, vappu, kaudenavajaiset sekä lukematon määrä pieniä pieniä viheltäviä, röhkiviä ja piipittäviä kriisipäivystyksiä. Kronos ja Historicus jyrätään ihan harrastuksen vuoksi paintballissa. Katsokaakin, että olette silloin paikalla – tästä kerrotaan vielä lapsenlapsillekin! Älkää siis luulkokaan, että voitte jäädä loukkoihinne röhnöttämään (”joo eeeeeeeei, emmä voi tulla ku mun pitää ruokkia mun murmelia”). Sen sijaan hypätkää kyytiin ja pitäkää kiinni kaksin käsin!

Kaikista tärkein osa Fibulaa olette TE. Ei jäseniä -> ei Fibulaa. Fibulan toiminta ei saa, eikä voi näivettyä

muutaman ADHD-aktiivin keskenään pyörittämäksi kuppikunnaksi (sitä paitsi me riemuidiootit saamme joka tapauksessa tuijotella toisiamme silmiin loputtomissa kokouksissa aivan kylliksemme). Toimitamme kivijalan on oltava koko fibulistikuntaa mahdollisimman kattavasti puhuttelevassa ohjelmassa, ja siinä työssä voi jokainen kantaa raskaan osan avaamalla suunsa ja sanomalla reilusti ääneen, mitä haluaisi tehdä: jos haluatte purkkisillinsyöntikilpailut, niin silloin me hitto soikoon järjestämme sellaiset!

Jätetään siis turha pönöttäminen suosiolla puluille, ja pidetään vaihteeksi hauskaa. Kerranhan tässä vain ollaan fibulisteja.

Aleksi Pienimäki pj AD 2011 ps. Kuulinko jonkun sanovan ”pieni ainejärjestö”? HA!

Fibulan hallitus ja Fiban toimitus vuonna 2011

J

älleen kerran on valta vaihtunut järjestössämme. Kuka tästedes spämmää teitä sähköpostilla? Kenet voi bongata kerhisillan jälkeisenä aamuna S-marketin pullonpalautuskoneen jonosta kahden jätesäkin kanssa?

Esittelyssä Fibulan uudet vaikuttajat − ja muutama vähän vanhempikin.

Aleksi Pienimäki Pj… En tykkää kirjoittaa itsestäni, joten päätin sivuuttaa koko ikävystyttävän tehtävän luettelemalla sattumanvaraisia tosiasioita itsestäni: 1. Osaan nylkeä hirviä.

2. Vedätin viisaudenhampaani, kun niitä särki aina ikävästi krapulassa 3. Lapsuuteni oli niin onnellinen, että pahaa tekee!

4. Ampumisharrastus kehittää keskittymiskykyä, mutta kokemus on osoittanut, ettei siitä nykyään kannata liikaa pitää meteliä…

5. Renessanssiaan elävä puukkokulttuuri puukottaa tällä menolla itseään selkään.

6. Asuintalon pitää olla sellainen, että sen ympäri voi juosta alasti ilman, että kukaan traumatisoituu.

7. Gaddafi on hullu. Toivottavasti ovat saaneet sen ulos Libyasta siihen mennessä, kun tämä menee painoon.

… Ja sitä rataa. Alkoi maistua kitkerästi Facebookkaukselta kolmannen kohdan jälkeen, joten katsoin oikeudekseni vaihtaa aihetta.

Fiba 1/2011 Heikun keikun!

Olen Niko Anttiroiko ja touhuan tätä nykyä kolmatta vuotta niin yliopistolla kuin Fibulan hallituksessakin, jossa toimin niin varapuheenjohtajan kuin vanhan kävynkin ominaisuudessa. Kontollani on lisäksi liuta kaikenkarvaisia vastaavuuksia, sekä syksyllä lopullisen hahmonsa saavan suurta ja mahtavaa Fibulan Venäjän ekspedition järjestely yhdessä Katrin ja Heinin kanssa.

Minttu Bonsdorff Olen fibulan hallituksen hajamielinen sihteeri ja kulttuurivastaava.

Olen myös lupautunut kirjoittamaan upeaan lehteemme Fibaan kykyjeni ja ajatuksenjuoksuni mukaan. Päädyin enemmän tai vähemmän kaikkiin tehtäviini vahingossa, kuten minulla on elämässäni tapana toimia. Toimintatapa on osoittautunut varsin hedelmälliseksi. Useimmissa tapauksissa.

Sählään paikasta toiseen kamalalla kiireellä, joten ainakin osaksi hajamielisyyden voi laittaa sen piikkiin... loput... johtunee hiustenväristä :D

Olen ensimmäisen vuoden opiskelija, joten olen myös ensimmäistä kertaa mukana hallituksessa ja fiban toimituksessa. Kuljen virallisesti nimellä Minna-Maria Bonsdorff, mutta tottelen huomattavasti paremmin vuosi toisensa jälkeen nimeä Minttu.

Siispä,jos huomaatte minut pörräämässä yliopistolla tai missä tahansa muualla ja haluatte herättää huomioni käyttäkää viimeiseksi mainittua nimeä, nykäiskää hihasta tai heittäkää jollakin (eläimet, eliöt ja elintarvikkeet kielletty).

Olen Enni Lappela, toisen vuoden opiskelija. Tieni Fibulan hallituksessa alkoi kunniakkaasti jo edellisen hallituksen aikana ja urakehitykseni onkin ollut huimaa. Olen toiminut salaisena ylimääräisenä varajasenenä ja ympäristövastaavana, ja nykyään olen virallinen varajäsen, ympäristö- ja mammuttivastaava. Ympäristö onkin kaltaiselleni ituhipille tärkeä, samoin kaikkien mammuttiemme hyvinvointi Maunon lisäksi.

Fiba 1/2011 Karoliina Niska Toimin tilavastaavana, avustavana ekskuvastaavana sekä liikuntavastaavana Fibulassa. Ekskuvastaavana minulla ei ole ollut tänä vuonna vielä tekemistä, kun kaikki lähitulevaisuuden ekskut on jo niin hyvällä mallilla. Ehkä syksyllä päästään toimeen, kun Venäjän ekskun valmistelut lähtevät käyntiin! Niin ja jonkun piti olla myös tilavastaava, joten minulle lankesi se pesti myös. Päädyin hallitukseen vähän vahingossa, mutta ei se mitään. Fuksina vähän katselen mitä tämä touhu on.

Marko Marila Neljännen vuoden arkeologian opiskelija, Fibulan hallituksen jäsen, Fiban toimittaja, laitoksen opetuksensuunnittelutyöryhmän opiskelijajäsen, Suomen Semiotiikan Seuran sihteeri ja rahastonhoitaja sekä Filosofis-arkeologisen Klubin (http://faklubi.wordpress. com/) perustajajäsen. Innokas kirjoittaja, jonka kiinnostuksenkohteita ovat menneisyydentutkimuksen filosofia ja semiotiikka. Kirjoitan tieteestä ja taiteesta sekalaisesti mutta harvakseltaan metaarkeologiseen blogiini, joka löytyy osoitteesta http://archaeblogy.wordpress.com/.

Olen Katri Toivakka, toisen vuoden opiskelija ja myöskin toista vuotta Fibulan hallituksessa. Teen ilmeisesti jonkinlaista historiaa, sillä jatkan täysin vapaaehtoisesti toista vuotta taloudenhoitajana (ja olen humanisti, joka vihaa matikkaa...?)

- aivan, ette siis vieläkään pääse minusta eroon, vaikka sitä haluaisitte. Lisäksi toimin edellisvuoden tapaan Fibulan atk-vastaavana, eli minulle voi valittaa, kun nettisivut ovat jälleen kerran monta kuukautta päivittämättä ja muutenkin rempallaan. Uutuutena tittelilistallani on toisen bilevastaavan virka, eli toimin yleishäseltäjänä kaikissa mahdollisissa kissanristiäisissä.

Jos on kysyttävää tai toiveita minkä tahansa asian suhteen em. asioiden saralla, niin rohkeasti vain hihasta kiinni tai s-postia tulemaan. :) Heippa!

Olen Elisa Väisänen ja tehtävinäni Fibulan tämän vuoden uudessa uljaassa hallituksessa on järjestää bileitä ja muita mahtavia illanviettoja toisen tapahtumavastaavamme Katrin kanssa. Lisäksi olen ottamassa ensi syksyn pieniä fukseja avosylin vastaan (=tuutorvastaavana, aivan!) ja lisäksi ajattelin kirjoitella satunnaisia juttuja Fibaan eli toimittajaksi päädyin myös. Repäiskää minua reippaasti hihasta jos vastaavuusalueisiin liittyen tulee ideoita tai ajatuksia, ja katsotaan mitä tästä sopasta tulee.

Fiba 1/2011 Olen Rauno Nikula, toisen vuoden arkeologian opiskelija. Jätin lupaavasti alkaneen uran Fibulan hallituksessa yhteen kauteen, mutta jatkan Fiban freelancerina. Kuluvalla kaudella haluan panostaa informatiiviseen viihteeseen, ja julkaisen tässä numerossa havainnollisen kuvajaisen alkoholinkäytön suhteutumisesta akateemiseen tutkimuksentekoon. Fiban päämammutti julkaissee myös Katkeroituneen Väinämöisen, riipivän ajankuvan humanismin ahdingosta. Pidän tätä syväpaino/viivasyövytys/happoetsauksena toteutettua työtä tähän astisen urani päätyönä, ja kaikki jatkossa julkaisemani kuvallinen tai kirjallinen materiaali tulee käsittää lähinnä marginaaliviitteinä Katkeroituneeseen Väinämöiseen.

Heipä hei vaan!

Olen Minna Rönkä ja jatkan tänä vuonnakin Fiban päämammutin kunniakkaassa pestissä. Hallitushommista jäin eläkkeelle, vaikka teki kyllä tiukkaa luopua erityisesti mammuttivastaavuudesta. Sitten onneksi tajusin, että mammuttivastaavuushan on vähän niin kuin presidenttiys - arvonimi säilyy, vaikka virka on jo ohi!

Oli miten oli, minulle voi siis edelleen osoittaa vihaiset valitukset siitä, miksei uusi Fiba ole vielä ilmestynyt... Tosin tehokkaampi tapa edistää lehden ilmestymistä on kirjoittaa tänne juttuja. Suosittelen kaikille!

10

Fiban sijoitus HYYn järjestölehtikilpailussa Fiba 3/2010 osallistui HYYn järjestövaliokunnan lehtikilpailuun. Valitettavasti emme saaneet sijoitusta, mutta palautteesta päätellen lehtemme otettiin kuitenkin hyvin vastaan. Tässä kilpailun raadin kommentit::

“

Helposti lähestyttävä ja sympaattinen lehti, omaa huumoria. Teksti hyvää ja luettavaa - joko kirjoittajat ovat poikkeuksellisen hyviä ilmaisemaan asiansa tai editoija on loistava. Esittelee ilmeisesti kaikki uudet fuksit. Mahtavaa! Kertoo siitä, että lehti ymmärtää asemansa aineen opiskelijoiden yhdistäjänä ja ottaa hommansa vakavasti - vaikkakaan ei vakavissaan. Suuri osa artikkeleista on humoristisia, osa pelkkiä vitsejä. Näin hyvillä kirjoittajilla ei tarvitse pelätä vakavampiinkaan aiheisiin tarttumista - vakava ei ole sama kuin tylsä!

Yhdelle palstalle taitetut jutut aiheuttavat tukkoisen tekstierämaan. Esim. pääkirjoitus kannattaa ehdottomasti taittaa vähintään kahteen palstaan. Kuvankäyttöön voisi panostaa enemmän, eikä sivuja saa tunkea liian täyteen (-> pienentäkää kirjasinkokoa ja lisätkää sivujen laidoille marginaaleja).

”

Fiba kiittää raatia arvokkaasta palautteesta! Muuten, pienet marginaalit ja tiivis taitto ovat tietenkin tietoisia, ideologisia valintoja, joilla pyritään vähentämään paperin tuhlausta ja säästämään siten ympäristöä (emme sano tätä siksi, että haluaisimme valittaa sijoituksesta, vaan siksi, että toivomme ympäristöystävällisyyden täten nostavan Fibulan lehtitukea).

11

Fiba 1/2011

Ötzi - esihistoriallisen henkirikoksen uhri?

Otteita samannimiseltä maallikkosalapoliisien keskustelupalstalta osoitteessa http://www.murha.info --- Tekijää tuskin on mahdollista saada enää selville, saati vastuuseen, ellei hänkin makoile syväjäädytettynä jossain vuorenrinteellä Ötzin verta käsissään --- jos ei tällä palstalla löydetä näinkin vanhalle henkirikokselle ratkaisua, niin ei sitten missään Kyynel 12.12.2007 klo 15:30 --- vaikka Ötz olikin henkirikoksen uhri, niin ainakin tilanne oli luultavasti se, että hän tiesi kuolevansa ja ympärillä oli mahdollisesti muitakin ihmisiä samaan aikaan. Yksin luolassa kuoleminen epätietoisena olisi minusta paljon pahempaa, kun vain odottelisi ja odottelisi ja odottelisi. Tietty hypotermiassa olisi taas se hyvä puoli ollut, että kipuja olisi paljon vähemmän ja ihminen lipuisi kuoleman rajan yli tietämättään. Ainakin näin

12

olen käsittänyt, että se on yksi parhaista kuolintavoista...

VoDKa 12.12.2007 klo 16:14 Muistaakseni Seuralehdessä oli laajahko reportti tästä Ötzistä.

Siinä taidettiin mainita, että Ötzi olisi ollut kastroitu. Ja että se olisi tapahtunut aikuisena, ehkä rangaistuksena jostakin? Tai vahingossa?

Tampereen Tyttö 12.12.2007 klo 21:33 Minä muistan nähneeni joitain skandaalilehtiä, joissa kerrottiin “tutkimusaineiston” selvästi viitanneen siihen, että Ötzi olisi ollut ns. homppeli. Jotkut seksuaalsta tasa-arvoa edistävät järjestöt muistaakseni käyttivät tätä vielä keppihevosenaan julkisuuden maksimoimiseksi.

EuroJR 13.12.2007 klo 16:12

--- Ainakin nykyisten faktojen valossa vaikuttaa aika epätodennäköiseltä se, että Ötzi olisi ollut jonkun uhrirituaalin ihmisuhri. En ole koskaan kuullut että ketään olisi uhrattu ampumalla nuolella selkään ja mottaamalla sitten kivellä päähän. Eikö ihmisuhririitit ole yleensä vähän monimutkaisempia?

Kyynel 13.12.2007 klo 16:55 --- On aika vaikea uskoa, että Ötzi uhrattiin.

Emmehän tietenkään tiedä minkälaisessa kulttuurissa Ötzi eli.

Ihan äkkiä ei tule mieleen kulttuuria, jossa uhrattiin ihmisiä siten, että uhreilla olisi ollut edes jonkinlainen pakenemisen mahdollisuus.

Varma tappo oli päivän sanana tuolloin ... wretch 13.12.2007 klo 17:22 --- Tuli muuten mieleen ajatus, että mitenköhän

siihen on reagoitu ryöstäjän kotikylässä, jos naapurin ukko on yhtäkkiä palannut vuorenriinteeltä ison lammaslauman kanssa? Vaimo on varmaan ollut ruoanlisään ihan tyytyväinen, eikä mitään kysellyt, mutta muualla kylässä on varmaan spekuloitu.

Varsinkin, jos Ötzi ja tappaja olivat samasta kylästä, eikä toinen palannut kotiin ollenkaan.

Jos nyt Ötzi oli edes paimen...

Kyynel 13.12.2007 klo 17:46 Jossakin, olisiko ollut Seura-lehdessä, ötziä luonnehdittiin “pahaksi mieheksi”. Vartalosta löytyi merkkejä lukuisista tappeluista.

Löytyy myös stooria, että yksi ötzin löytäjistä koki “muumion kirouksen” ja katosi tai kuoli alpeilla myöhemmin.

Tampereen Tyttö 13.12.2007 klo 22:02

olettaa, että Ötzin ampuja (murhaaja?) on se “paha mies”. ----- Voin hyvin kuvitella Ötzin olleen aikansa sankarihahmo, pitkään ikään elänyt sinnikäs soturi, jonka tatuoinnit ja tavarat kielivät aikansa tosimiehestä ja taistelujen veteraanista. Lähtö tuli lopulta, mutta vasta väijytyksessä ja kenties isolla porukalla. Sitä ennen pistettiin kova kovaa vastaan. Ötzi the Barbarian strikes back!

“What is best in life?

-To crush your enemies, see them driven before you and hear the lamentation of their women!”

Musta Nuoli 14.12.2007 klo 23:20

(Vastaus nimimerkille Tampereen Tyttö) Mitenhän nuolen saaminen takaapäin selkään tekee kenestäkään “pahaa miestä”? Pikemminkin tekisi mieli

13

Fiba 1/2011 --- Jos kyseessä on ollut ryöstö, miksi tappajat ovat jättäneet kuparikirveen, joka tuolloin olisi ollut harvinaisuus ja pienen omaisuuden arvoinen? Vai onko kupari ollut tuohon aikaan vielä niin harvinainen, etteivät ryöstäjät ole ymmärtäneet sen todellista arvoa?

Kyynel 16.12.2007 klo 20:06 --- Kiinnostavana ajatusleikkinä: jos vaikkapa Suomeen oltaisiinkin tuomassa vähän muinaisemman kulttuurin edustajia pakolaisiksi, jotka vaatisivat oikeuksia toteuttaa “omiin perinnäistapoihinsa” kuuluvaa uhrausta, niin mitähän multikulturalistit ja äärisuvaitsijat toteaisivat? Iskisikö jostain mikkosilvennoisia puolustamaan vähemmistökulttuurin oikeutta omaan perinteeseensä, samoin kuin jotkut ovat jo puolustaneet lasten sukuelinten ympärileikkauksia ja muuta väkivaltaista alistamista?

Musta Nuoli 21.12.2007 klo 23:47

14

--- Varmasti kuparikirves oli helvetin arvokas tuolloin, mutta jos seudulla tunnetaan yksi tyyppi jolla on sellainen, joka yhtäkkiä katoaa, ja naapurin Ögöglg sitten tulee vastaan juuri hommaamansa uuden kuparikirveen kanssa...

Joka yllättäenn kaiken lisäksi on täsmälleen samanlainen kadonneen tyypin omistaman kanssa, niin tuskin edes tuonaikaisilla ihmisillä olisi ollut kovin suurta vaikeutta päätellä mitä oli tapahtunut.

CHG 27.2.2008 klo 21:32 (vastaus edelliseen) Tässä lienee tarkoituksena ollut esittää understatement, eikä vähättelevä lausunto 5000 vuotta sitten eläneiden eurooppalaisten sosiaalisista kyvyistä ja yleisestä alykkyydestä.

Heidän kyvykkyytensä on kanavoitunut heidän omaan ympäristöönsä ja elämiseen siinä. Pääasiassa kivikautisten työkalujen käyttäminen ei kuvasta ihmisten älyllistä eikä sosiaalista potentiaalia sen enempää.

Nykyisten länsimaisten

ihmisten ns. edistyneisyys perustuu kulttuuriperintöön, eikä niinkään siihen, että itse ihmiset olisivat ratkaisevasti kyvykkäämpiä kuin 5000 vuotta sitten. Nykyiseen väestön suureen lukumäärään toki mahtuu enemmän lahjakkaita yksilöitä kuin entiseen pieneen. teemu 2.3.2008 klo 13:05 (vastaus edelliseen) Kyllä vain, aivan tarkoituksellinen heitto tuo oli, tiedän että Homo Sapiens ei varsinaisesti ole pahemmin muuttunut esiintulonsa jälkeen, älykkyydellä on vain saatu kehitystä aikaan. Ideana juuri se, että tosiaankin kyllä tuo murha olisi selvitetty sekunneissa jo tuolloin jos joku olisi sen harvinaisen kirveen kanssa kylillä lähtenyt haahuilemaan... Jonka murhaajakin älykkäänä ihmisenä ymmärsi, ja siksi ei sitä ottanutkaan.

CHG 26.11.2008 klo 6:16 Kah, Ötzi sai töttiin.. otus 9.2.2009 klo 18:43 □

Vuoden Kaivaja 2010 15

Fiba 1/2011

Mitä se tuo mieleeni Kolumni ihmisen ja materiaalisen maailman kohtaamisesta eli materiaalisesta ihmisestä materiaalisessa maalimassa Marko Marila

T

änään kiskoessani epätoivoisesti vahvaa niittiä paperinipun yläkulmasta mieleeni muistuivat Roger-Pol Droitin Esineiden luonto -teoksen kuvaavat sanat paperiliittimestä. Klemmari on huomattavasti lempeämpi kuin niitti. Klemmari on eettisyyden metafora. Se ei läpäise tai jätä haavoja. Ainoastaan pitkään ja uskollisesti paikallaan viipyneenä se saattaa jättää jälkeensä ruosteenruskean jäljen.

Paperiliitin on mukava, niitti on ikävä. Samalla tavalla Faith in fakes -teoksessa Umberto Eco jakaa esineitä ikäviin ja mukaviin, tai tarkemmin rumiin ja kauniisiin.

Ecolle kauniit esineet ovat haluttavia ja suhteellisen helposti hankittavia. Uima-altaat, makkarat, viina, lamput, jääkaapit ja moottoriveneet ovat kauniita esineitä. Niitä halutaan ja usein tarvi16

taankin mutta niitä ei välttämättä kerätä useita kappaleita. Kaikki kauniit esineet ovat hyödykkeitä, jotka on jaoteltu selviin, helposti ymmärrettäviin kategorioihin.

Nosturit, betonimyllyt, kaivinkoneet ja ylipäätään kaikki isot ja käyttötarkoitukseltaan epäselvät koneet (hydraulisetkin) ovat rumia. Niitä ei haluta, koska niitä tarvitaan harvoin tai niiden käyttämisessä vaaditaan erityistaitoja.

Niissä on päättömästi heiluvia roboottisia käsivarsia, teriä ja väkipyöriä. Kaikki rumat esineet ovat tuotantovälineitä, joita pitää omistaa monta, jotta niiden omistaminen hyödyttäisi.

Väkisinkin tulee ajatelleeksi, mitkä arkeologiset esineet ovat kauniita ja mitkä rumia. Pidän nostureista ja valokuvaan niitä mielelläni.

En kuitenkaan pidä teollisuusko-

Kuva: Niko Latvakoski

neista yleensä, tai teollisuusarkeologiasta. Teollisuuskoneet ovat äänekkäitä ja haisevat pahalta; teollisuusarkeologia-sana saa minut ajattelemaan tanssivaa miesryhmää suuressa tehdashallissa.

Jotakin YMCA:n tapaista.

Kivi-iskokset ova rumia. Niitä tarvitaan paljon, niiden hyödyllisyys riippuu selvästi määrästä, ei laadusta. Kaiken lisäksi kivi-iskokset ovat tuotannon jätettä, eivät hyödykkeitä. Joskus kivi-iskoksia on tuotettu paljon. Niitä on sanalla sanoen oikein tehtailtu.

Vasarakirveet ovat kauniita. Niiden tuotannon ajalla sellaisia on todennäköisesti tarvinnut tai halunnut omistaa vain yhden, aivan kuten jääkaappeja tai moottoriveneitä nykyään. Tämän päivän arkeologeillekin jo yhdestä kirveestä voi olla paljon iloa. Jokainen haluaisi sellaisen ikkunalaudalleen tai kirjahyllyynsä. □

17

Fiba 1/2011

Aurorapäivät 4.-5.3.2011 Turussa Katri Toivakka

T

ere tulemas ja nokka kohti Turkua!

Peräti kymmenen fibulistia uskaltautui ennen väliviikkoa kehäkolmosen ulkopuolelle ja aina Turkuun asti Vareen järjestämille Aurorapäiville (siis heidän versionsa Varjopäipaska lukematta , e n vistä). Ja ilmeisesti n Ja ja Marko kaikki kymmenen pääsivät myös takaisin Helsinkiin asti. Noin vuotta aikaisemmin pitkällisen pohdinnan ja hienoisen kädenväännön jälkeen oli syntynyt päätös, jonka mukaan Varjopäivät muuttuisivat kiertäväksi tapahtumaksi Helsingin, Turun ja Oulun välillä. Samalla syntyi myös ääneen julistamaton kilpailu: kuka järjestää parhaimmat Varjopäivät..? Ensimmäisenä tulikokeeseen joutuivat siis turkulaiset.

Kuten arkeologian opiskelijoille on tyypillistä, Aurorapäivillä kuultiin monta upeaa ja mielenkiintoista esitelmää aina seidoista ja ryssänuuneista saamelaiseen mytologiaan ja Italian Latiumin hautoihin asti. Myös helsinkiläiset kunnostautuivat esitelmien teossa, tästä esimerkkinä vaikkapa Markon ja Jannen

18

Helsinki-Turku pöytäfutisottelun

Helsinkiläis et, turkulais et ja oululaiset su lassa sovuss a

voittivat helsinkiläiset kirkkaasti

”Lukematta paska” - kansitaiteen merkityksenantoja arkeologisessa kirjallisuudessa. Pelkästään kannen perusteella on siis mahdollista sanoa, onko luvassa tiukkaa faktaa vai pelkkää fiktiota, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta tietenkin.

Kaiken kaikkiaan oli mukavaa, että niin helsinkiläiset kuin oululaisetkin olivat jaksaneet nähdä hieman vaivaa ja tehdä esitelmiä Aurorapäiville, ettei esitelmien pitäminen jäänyt pelkästään jo päivät järjestäneiden turkulaisten harteille.

Esitelmien taso Aurorapäivillä oli siis kova. Huhu kertoo jopa, että Aurorapäivien esitelmistä yritettäisiin koota Helsingin, Turun ja Oulun arkeologian opiskelijoiden välinen yhteisjulkaisu, jotta tasokkaat esitelmät eivät katoaisi unholaan (ehdotus tähän syntyi turkulaisten mielissä). Onko sitten kyseessä ihan painettu tuotos vai nettiversio...? Katsotaan, miten käy. Muutenkin Aurorapäivien aikana oli puhetta jos jonkinlaisesta yhteistyöstä ainejärjestöjen välillä, kuten jonkinlaisen yhteisen sähköisen tietokannan tekeminen eri yliopistoissa val-

19

Fiba 1/2011

mistuneista arkeologian proseminaaritöistä ja graduista.

Ja jottei viikonloppu olisi ollut pelkkää vakavaa akateemista pönötystä ja kriittistä esitelmien kuuntelua, ohjelmassa oli myös Vareen järjestämää pia Vareen kop illanviettoa, kuten saunomista, pöytäfutista ja ruokailua. Helsinkiläiset ja oululaiset pääsivät tutustumaan niin Turun YO-kylän tiloihin, TTY:n saunaan kuin Vareen kerhotiloihin, eli ”koppiin”. Vaikka Vareen kerhotilat ovatkin huomattavasti pienemmät verrattuna meidän Uuteen ylioppilastaloomme, ei kopista voinut olla pitämättä. Tunnelma ja tilat, jotka muistuttivat lähinnä vallattua taloa seinämaalauksineen, diskopalloineen, patjoineen ja rikkinäisine vessoineen, olivat jotain vallan häkellyttävää.

Mitähän tapahtuisi, jos fibuKopin seinäm aalauksia listit yrittäisivät

20

maalata Uuden ylioppilastalon seiniin tikku-ukkoja, noitarumpuja tai teletappeja..?

Ehtipä osa fibulisteista käväistä matkan aikana vielä Aboa Vetus et Ars Nova museossakin, jossa yhdistyvät Suomen keskiaika ja nykytaiteen kulttuuriperintö varsin onnistuneesti. Museo, joka on kirjaimellisesti rakennettu esiin kaivettujen luostarikorttelin raunioiden ympärille, on hieno näky. Aboa Vetuksessa on mahdollista tutustua pääasiassa 1400-luvun Turun elämään ja Ars Novan puolella taas nykytaiteen näyttelyihin. Ja kukapa nyt ei haluaisi olla arkelogisilla kaivauksilla museon sisällä, jossa sääolot ovat mitä ihanteellisimmat – kaivauksia nimittäin tullaan jatkossakin jatkamaan.

Aboa Vetuksen perusnäyttelystä

Ja lopuksi suuri kiitos turkulaisille erittäin onnistuneiden Aurorapäivien järjestämisestä, sekä kaikille helsinkiläisille ja oululaisille, jotka osallistuivat päiville – ja kaikille muillekin, jotka olivat hengessä mukana. Jääkäämme mielenkiinnolla odottamaan ensi vuotta ja oululaisten suoristusta... □

21

Fiba 1/2011

22

Puuhatehtävä

V

Fiban 4/2010 puuhatehtävän oikea vastaus: 1.D 2.F 3.A 4.B 5.E 6.C

äritä ristikosta ruutuja ohjeiden mukaan nähdäksesi, kuka onkaan piiloutunut tämänkertaisen puuhatehtävän taakse! Jokaisen vaaka- ja pystyrivin reunassa on kerrottu vihjeenä kyseisen rivin peräkkäisten väritettävien ruutujen määrä. Esimerkiksi lukusarja 3 / 10 / 2 tarkoittaa, että rivillä on yksi kolmen, yksi kymmenen ja yksi kahden värillisen ruudun ryhmä. Jokaisen ryhmän väliin on tultava vähintään yksi tyhjä ruutu.