Fiba 4/2010

FIBA

Sisällysluettelo:

Helsingin yliopiston arkeologian opiskelijoiden pää-äänenkannattaja.

Julkaisija FIBULA ry.

Pääkirjoitus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3 Minna Rönkä

81. lehti 20. vuosikerta ilmestyy 4 kertaa vuodessa Toimituskunta: Päätoimittaja: Minna Rönkä Toimittajat: Marko Marila Heini Pulli Rauno Nikula Yhteystiedot:

Puhiksen patinat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4 Anna Ylitalo Tomubileet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5 Aleksi Pienimäki Kuulumisia Länsinaapurista . . . . . . . . . . . . 8 Heidi Vuorenmaa Pronssihome . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10 Rauno Nikula Fibulan ekskursio Puolaan . . . . . . . . . . . 11 Lauri Mäntylä ja Heini Pulli Tapaus Biskupin . . . . . . . . . . . . . . . . . 14 Ojcóvin kansallispuisto . . . . . . . . . . . . 17 Eksoottisia makuelämyksiä . . . . . . . . . 19

Sähköposti: minna.ronka@helsinki.fi

Lisää aikuisten sarjakuvia . . . . . . . . . . . . 22 Rauno Nikula

Postiosoite: Fibula ry./Fiba KulTu/Arkeologian oppiaine PL 59 00014 HELSINKI

Fiban textaripalsta . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23

Paino: Picaset

Sarjakuva. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25 Lauri Mäntylä Puuhatehtävä . . . . . . . . . . . . . . . . . . 26 Niko Anttiroiko Etukansi: Joulu-Indy Tyyne Takala Takakansi: Maukan joulu Lauri Mäntylä

ISSN 1237-2084

Pääkirjoitus Minna Rönkä

Päätoimittajan työ on todella antoisaa.

Varsinkin, kun Fiban tapauksessa päätoimittaja on yhtä kuin taittaja. Tosin pienen persoonallisuushäiriön takia nämä kaksi identiteettiä ovat jotenkin kierosti vinksahtaneet erilleen eivätkä tunnu oikein osaavan kommunikoida keskenään. Päätoimittaja on määrätietoinen ja itsepäinen ja tahtoo hinnalla millä hyvänsä pysyä asettamassaan aikataulussa, mutta eikös vain taittajan lurjus heitä kapuloita rattaisiin aloittamalla työskentelyn aina viime tingassa! Lopputulos on, että molemmat huhkivat hiki hatussa viimeisenä yönä ennen kuin lehti pitäisi saada painoon.

Päätoimittajan työ on antoisaa myös siksi, että tietää olevansa tekemässä julkaisua, jota koko fibulistikunta odottaa aina henkeään pidättäen.

Sellaisia kommentteja kuin ”Miksi se viimeinen Fiba pitäisi muka saada valmiiksi ennen pikkujouluja, eihän sitä kuitenkaan kukaan lue” ei siis koskaan ole tarvinnut kuulla. On itsestään selvää, että fibulistin joulu ei ole joulu ilman punakantista, piparintuoksuista ja fibulismintäyteistä lukupakettia.

Uskomattomiin sfääreihin antoisuus nousee kuitenkin sen takia, että ei koskaan tarvitse olla kiristämässä, lahjomassa tai uhkailemassa ketään kirjoittamaan lehteen. Jutut ikään kuin ilmestyvät jostain madonreiästä omia aikojaan - ja tietenkin aina hyvissä ajoin ennen deadlinea.

Niin, tämä vuosi on toden totta ollut antoisa. Siksi ja siitä huolimatta haluan kiittää kaikkia, jotka ovat osallistuneet lehdentekoon - niin toimituskuntaa kuin vapaita taiteilijoitakin. Mutta vaikka vuosi on lopuillaan, voi katseen kääntää jo seuraavaan Fiba-vuoteen. Toimitukseen kaivataan keväällä jälleen uusia voimia, jotka valitaan tuttuun tapaan Fibulan vuosikokouksessa. Saapukaa siis sinne paikalle ja liittykää uljaan julkaisumme ryhdikkäisiin riveihin!

- Päämammutti

Fiba 4/2010

Puhiksen patinat

J

Anna Ylitalo

oulukuu 2010. Vuosi lähenee vääjäämättä loppuaan. Takana on ollut antoisa Fibula-vuosi, jonka varrella on ehditty juhlistaa laskiaista kelkkajengillä, sitsata, osoittaa mieltä, käväistä Puolassa, hankkia ultimaattisen päheä apinapeli ja tämän kaiken lomassa vielä pitää kerhiksen kattoa koreasti korkealla! Mahtavan vuoden saattaavat päätökseen Fibulan pikkujoulut, ja tammikuussa rakas ainejärjestömme paahtaa uusiin tuuliin uuden hallituksen voimin. Huhu kertoo, että keväälle on suunnitteilla ainakin Fibulan 42-vuotisjuhlat sekä ekskursio kotimaamme häkellyttäviin kohteisiin, mutta näistä lisää ensi vuonna...

Järjestötoiminta on itselleni ollut parasta aikaa yliopistossa. Toivon, että Fibula suuntaa vuoteen 2011 innokkaana ja raikaskasvoisena, sekä entistä vastaanottavaisempana. Suunnitelmat fuksien saalistamiseksi mukaan toimintaan kannattaa aloittaa jo hyvissä ajoin! Tulevaisuudessa oppiaineiden väliset rajat eivät välttämättä tule noudattamaan totuttua kaavaa, jolloin ainejärjestö saattaa yhä voimakkaammin muodostua samanhenkisten opiskelijoiden kohtauspaikaksi ja liitäntäkappaleeksi. Pohtiessani kulunutta vuotta voin tuntea itseni tyytyväiseksi ja fiilistellä mennyttä kaikkien mahdollisten tunteisiin vetoavien sääntöjen mukaan.

Kuten jokaisen eläkkeelle vetäytyvän puheenjohtajan kuuluukin, aion jättää uudelle hallitukselle viimeisen, vaatimattoman toiveen: ensi vuonna FIBULA voittaa laskiaisen mäenlaskukisan mammuttikoristeisella viikinkilaivalla ja jättää KAIKKI muut puremaan puuterilunta, HAHAHAHHAAAAAAAAAAAAAAA!!!!!!!!!

Puheenjohtaja kiittää kaikkia, ja erityisesti hallitustovereitaan, menneestä vuodesta ja siirtää katseensa vähitellen etiäpäin. Mukavaa joulua kaikille, unohtumatonta Uutta Vuotta ja muistakaa pitää hauskaa!

- Anna Ja kun kerran, toverit, kaikki on nää vain unhottunutta multaa ylioppilaslakkimme jälkeen jää, hiven lyyrassa kiiltää kultaa.

Näin teinit, toverit, eli ja joi, ja elämän kirjaa nakersi koi.

Tomua, tomua, tomua...

Aleksi Pienimäki

O

n synkkä ja myrskyinen yö marraskuussa 19.10.2010. Lohduton tuuli piiskaa Mannerheimintietä kaapaten sateen piiskaamalta kadulta hylätyn toissapäivän ilmaislehden, joka alistuneesti kahahtaen nousee kuran peittämästä unestaan. Merkityksettömän hetken ajan mieltä vailla oleva puhuri tanssittaa lehdenraasua ylös, alas, oikealle, vasemmalle ja jälleen ylös, kunnes lento loppuu yhtä äkisti kuin alkoikin. Rääsyinen paperi kohtaa Uuden Ylioppilastalon parvekkeen, jossa Kronoksen bilevastaava monottaa sisään Uuden Ylioppilastalon ulko-ovea. Sisällä Fibulan urhea taloudenhoitaja nuokkuu mausoleumissaan, jonka täydellisen pysähtyneisyyden rikkoo vain kaiken säälimättä tomuksi jauhavan ajan rattaan hiljainen kirskunta. Hetken aikaa olemisen vääjäämätön mielettömyys on sanattomaksi jättävällä tavalla totta. Sitten sanomalehti putoaa. Hiljaisuus laskeutuu.

Kuten kaikilla suurilla kertomuksilla, myös Tomubileillä on juurensa harmittomassa ajatuksessa, joka pulpahti muuan pahaa-aavistamattoman arkeologin mieleen tämän pohtiessa, mistä lähteestä kumpuaa historian ja arkeologian opiskelijoiden sielun sopukoissa lymyävä hengenheimolaisuus.

Tuskin oli kysymys kunnolla ehtinyt raivata tietään läpi kalkkeutuneiden neuronien metsän aivojen syvyyksistä primäärikorteksissa lilluvan tietoisuuden käsittelyyn, kun vastaus jo toimitettiin samaa hämäräperäistä reittiä: tomu.

Meitä yhdistää tomu. Kaiken pysähtyneen, menneen, unohtuneen

Fiba 4/2010

ja kuolleen armollisesti alleen hautaava pöly istuu muinaistutkijoiden tiedostamattomassa Platonisessa ideamaailmassa kunniapaikalla. Vasta unohdus, henkinen toiseus luo menneisyyden, ja tuon toiseuden materiaalisena symbolina toimii tutkijan kohteestaan eristävä harmaa, musta, kellertävä tai punertava kerros tomua - Connection lost.

Tällaiset käsittämättömät ajatuskulut ovat keskimäärin harmittomia; kaikki ajattelevat joskus älyttömiä. Ikävä kyllä toisinaan ihmisiin iskee myös pahanlaatuinen ajatus, joka salakavalasti, mutta päättäväisesti kiemurrellen hajottaa vallitsevan hiljaisuuden ja saa konkreettisen muodon osana todellisuutta. Jotkut kutsuvat näitä ajatuksen äpäriä jopa ideoiksi, mutta mielestäni moinen on paitsi yliampuvaa, myös ilmiön vakavan luonteen huomioon ottaen erittäin mautonta!

Ajatus tomusta historia-aineita lukevien piruparkojen yhteisenä tekijänä oli pakeneva ajatus vakavinta sorttia.

Kerran lieasta päästettynä se riehui mielettömänä leviten Fibulaan, saastuttaen Historicuslaisten herkät mielet ja raivaten tiensä aina Kronoksen historianopiskelijoiden resistentin joukon sitkeimpäänkin sissiin. Opiskelijajoukko reagoi paenneeseen meemiin ikivanhalla, hyväksi koetulla puhdistautumisriitillä: päätettiin järjestää bileet – tomubileet.

Niinpä kaikkien kolmen ainejärjestön väki nousi lokakuisena perjantaina löytölaatikkojen täyttämistä kellareista, loputtomien arkistohyllykilometrien sokkeloista, kirjastoista ja museoiden unohdetuista nurkista

– tuosta rottien salaisesta maailmasta – kohti Uuden Ylioppilastalon Humanistiklusteria, ravistaakseen pölyt harteiltaan.

Niinpä tämä pullonpohjasilmälaseihin, kauluspaitoihin, pitkäkauluksisiin pukuihin, suoranaisiin rääsyihin ja muihin arkistomuodin mukaisiin vaatekappaleisiin sonnustautunut joukko kokoontui Urho Kaleva Kekkosen kaikkinäkevän silmän alla. Efektin maksimoimiseksi järjestettiin myös turhan tiedon tietokilpailu, jonka kysymykset pureutuivat saumattomasti päivän teeman kovaan ytimeen. Vai mitä olette mieltä esimerkiksi seuraavista kysymyksistä:

?

Ketkä kaksi henkilöä on valittu Suomen presidenteiksi kahdesti?

Minä vuonna Matti Klinge on syntynyt?

Millä nimillä gini tunnettiin 1700-luvun Englannissa?

niinpä…

Voittajajoukkuetta juhlistettiin asianmukaisesti mauttomalla tyylillä avaamalla halpa kuohuviinipullo tylpällä keskiaikaisen miekan kopiolla – eikä oikeaoppisesti aito kallis shampanjapullo Napoleonin sotien aikaisella antiikkisapelilla. Valitulla tiellä oli pysyttävä! □

TOIM. HUOM. Koska arkeologit tunnetusti kuitenkin tuntevat viehtymystä sellaiseen informaatioon, joka muissa piireissä voitaisiin määritellä turhaksi, epäkiinnostavaksi tai peräti mielenterveyden kannalta haitalliseksi, päätimme että tämähän on hyvä puuhatehtävä. Mutta koska toimitus ei jaksanut tarkistaa vastauksia, saatte oikeat vastaukset jossain tulevassa numerossa. Tässä kuitenkin vinkkejä: Vinkki 1: Molemmat ovat olleet Suomen presidenttejä Vinkki 2: Samana vuonna kuin tohtori Fiban kummin serkun kaima Vinkki 3: Giniä juotiin 1700-luvulla mm. Englannissa

Fiba 4/2010

Kuulumisia länsinaapurista Heidi Vuorenmaa

T

jena täältä Ruotsista, joka tällä hetkellä on myrskyisä, luminen ja kylmä. Olen ollut täällä nyt jo kolme kuukautta ja aika on mennyt sekä nopeasti että mukavasti. Opiskelen siis osteologiaa Stockholms Universitetissa. En kuitenkaan asu Tukholmassa todella surkean asuntotilanteen takia, vaan Nynäshamnissa, joka on Tukholmasta 50 kilometriä etelään ja avomeren äärellä. Maisemat ovat upeat ja ihmiset aivan superystävällisiä ja tämä on kaunis pieni kaupunki, jossa viihdyn tosi hyvin, varmaan paremminkin kuin Tukholman hektisessä sykkeessä. Ja kuitenkin Stokis on lähellä ja täältä on sinne ihan hyvät kulkuyhteydet, joskin Ruotsin vastine VR:lle, SL, on lähes vaan ei aivan yhtä surkea.

Päivät siis kuluvat yliopistolla, Osteologiska forskningslaboratorietissa, jossa meillä kaikilla on omat työpöydät. Sen lisäksi että me opetellaan siellä luita, pidetään myös luennot samassa tilassa. Vaikkei me 14 opiskelijaa oikeasti vielä paljon osata niin näyttää aika ammattilaiselta kun pyöritään siellä valkoisissa labratakeissa. Meidän opettaja on Jan ”Janne” Storå, joka on juuriltaan suomalainen vaikkakin jo 20 vuotta asunut Ruotsissa, joten Janne puhuu tarvittaessa myös suomea. Itse kuitenkin keskustelen kaikkien kanssa ruotsiksi, haluan toki saada täällä olostani irti luiden oppimisen lisäksi myös kielen oppimisen kunnolla.

Kuten sanottu, meitä on siis 14 opiskelijaa, joista kaikki muut ovat ruotsalaisia paitsi minä, Anne-Mari Turun yliopistosta ja Alessandra, joka

on italialainen. En ole vieläkään päässyt selville miten hän on päätynyt Ruotsiin, kun kukaan hänen sukulaisistaan ei ole ruotsalainen eikä hän puhu ruotsia, eikä juuri sitä edes ymmärrä. On kuitenkin vissiin ihan hyvin pysynyt kärryillä koska vielä on mukana. Yksi opiskelija keskeytti heti toisena päivänä ilmeisesti siksi että hänellä oli muitakin kursseja arkeologian puolelta, eikä tällä opiskelutahdilla mielestäni muuta ehtisikään kun kurssi vaatii niin paljon keskittymistä. Ihmisluut siis käsiteltiin ensimmäisen kymmenen viikon aikana, ja nyt on menossa kolmas viikko eläinosteologiaa, mielestäni huomattavasti vaikeampaa kuin ihmisosteologia lähinnä siksi että opeteltavia lajeja on niin paljon. Eivätkä ne edes lopu tähän vaan nyt käsitellään kotieläimet ja villieläimet ovat vuorossa keväällä.

Pakko myös tunnustaa, että olen täysin rakastunut Ruotsiin. Eräs opiskelukaveri totesikin: ”Once you go Sweden, you never go back!”, mutta kyllä Suomi tietysti on aina koti ja kaikkia tärkeitä ihmisiä on ikävä. Ensimmäiset kaksi viikkoa oli pahimmat mutta sitten se helpotti. Nyt vaan ainoa huolenaihe on se, ettei täältä saa joulutorttuja tai pääse saunaan!

Kaipa paratiisissakin jokin vika on oltava.

Hyvin tänne siis sopeutuu ja ehdottomasti voin suositella tänne vaihtoon tulemista. Vaikeinta alussa oli se, että hoidettavia asioita oli niin paljon, mutta kun sain kaikki kuntoon, niin eipä täällä sen kummempaa ole elää ja asua kuin Suomessakaan. Ja täältä pääsee tosi äkkiä kotomaahan jos kauhea ikävä yllättää. Joululoma meillä on kuukauden mittainen ja sen jälkeen on taas kiva palata tänne ja aloittaa kandidatsuppsatsin tekeminen. Sitten toukokuussa on tiedossa kenttäkurssia, mutta siitä lisää sitten kun se on ajankohtaisempaa.

Nyt lahden toinen puoli kiittää ja kuittaa ja lähtee Lidliin kauppaan myrskyn läpi (kyllä, täälläkin on tuo saksalaisten ylpeys). En harmi kyllä ehdi täältä legendaarisiin Fibulan pikkujouluihin joten toivotan kaikille jo etukäteen kollektiivisesti hyvää tulevaa itsenäisyyspäivää, joulua ja uutta vuotta!

☺

Med vänliga hälsningar; Heidi

PRONSSI HOME SWEET HOME

Fibulan ekskursio

Puolaan

Tekstit: Lauri Mäntylä ja Heini Pulli Kuvat: Lauri Mäntylä, Heini Pulli, Anna Ylitalo, Tyyne Takala, Annu Mikkonen

T

apahtuipa syksyisenä perioditauon lauantaina, lokakuun 23. päivänä 2010, että yhdeksän fibulistia uhmasi väsymystä ja opiskelun taakkaa matkaamalla ekskursiolle syksyiseen Puolaan. He tarttuivat laukkuihinsa ja kameroihinsa iloisin mielin osaamatta aavistaakaan kaikkea sitä, mitä he tulisivat kohtaamaan.

Viikon lentokone, juna, taksi, bussi ja perinteinen apostolinkyyti olivat vieneet matkailijoita ympäri Varsovaa ja Krakovaa katsomaan linnoja, museoita ja puistoja, seikkailemaan hyiselle Puolan maaseudulle, kiven sisään Wieliczkan suolakaivokseen ja ihmiskunnan sielun synkkiin koloihin Auschwitziin. Uupuneet matkalaiset palasivat Suomeen monta kokemusta rikkaampina, onnellisina mutta ylensyöneinä.

Nämä ovat heidän tarinoitaan.

11

Fiba 4/2010

12

13

Fiba 4/2010

Tapaus Biskupin, puolalainen kymmenminuuttinen ja bussit, jotka eivät koskaan tulleet

K

oska pakettimatkat sekä muu liian organisoitu matkanteko on luovuttamista, lähdimme Puolan julkiseen liikenteeseen luottavasti matkaamaan kohti Biskupinia varhain lokakuisena tiistaiaamuna. Biskupin oli aikoinaan rautakautinen linnoitettu kylä, joka sijaitsi Pohjois-Puolassa, ja kuten pian huomasimme, kaukana kaikesta. Tähän on koottu seikkailuntäyteinen matka mutkineen.

10.00

Odotamme junaa, joka veisi meidät Poznanista Gnieznoon. On hyytävän kylmä ja tuulinen aamu. Juna on myöhässä ja saapuu viimein väärälle laiturille. Pääsemme kuitenkin kyytiin ja matka alkaa. Gnieznossa kukaan ei tunnu tietävän, mikä tai missä Biskupin on. Löydämme viimein ihmisen, joka osaa auttaa. Odotamme bussia yli tunnin, mutta kun se tulee, kuljettaja ei halua meitä kyytiin. Lopulta joudumme turvautumaan takseihin.

14

13.00 Saavumme Biskupiniin ja huomaamme, että kolmesta taksista yksi on

tullut tuntuvasti kalliimmaksi. Kaikilla on nälkä ja suuntaamme paikan ainoaan ravintolaan. Puolankielinen ruokalista tuottaa ongelmia, ja syömiseen vierähtää melkein kaksi tuntia.

15.00 Viimein pääsemme itse kohdetta katsomaan. Ilma viilenee entisestään eikä odotettu rautakautinen aurinko suostu näyttäytymään. Paikan parasta antia ovat hevoset, jotka jaksavat kiinnostaa kylmästä ilmanalasta huolimatta.

Ennen klo 16.00 Alamme

selvittää poispääsymahdollisuuksia. Henkilökunta ei suostu soittamaan taksia, eikä julkinen liikennekään kulje. He käskevät meidän kävellä seuraavaan kylään, joka on kuulemma ”Ten minutes, no problem.”

Kylään on 3 kilometriä. Wikipedian, joka toteaa kävelystä, että se on ”juoksemisen ja ryömimisen ohella ihmisen ja muiden jalallisten pääasiallinen liikkumismuoto maalla”, mukaan keskimääräinen ihmisen kävelynopeus on 5km/h, kun taas meidän tulisi taittaa samassa ajassa huimat 18 kilometriä.

16.20

Emme pysy vaadittavassa kävelytahdissa, mutta saavumme Gasawaan juuri Biskupinin rautakautinen kylä sopivaan aikaan. Seuraava bussi Gnieznoon on tulossa 16.25 Sitä ei kuitenkaan kuulu. Kyläläiset sulkevat kaikki kaupat, ravintolat ja ainoan julkisen vessan, mikä kohottaa mielialaamme entisestään. Kaikki näyttävät suuntaavan kylän keskellä kohoavaan mustaan kirkkoon. Osa fibulisteista uskaltautuu myös sinne lämmittelemään.

17.25 Odotamme seuraavaa bussia saapuvaksi. Tämäkin aikatauluun merkitty

bussi jättää tulematta, mutta myöhemmin tulee Rogowoon menevä bussi, jonka kuski ei usko mahdollisuuksiimme päästä kylästä Gnieznoon. Lähdemme hänen matkassaan Rogowoon. Ainakin pääsemme hetkeksi lämpimään.

15

Fiba 4/2010

17.50 Rogowossa olosuhteet ovat suotuisammat. Löydämme jopa pizzapaikan,

jossa on wc. Meillä on myös tuuria, sillä kuljettaja näyttää meille pysäkin, josta pitäisi päästä suoraan Poznaniin aivan hetken kuluttua. Bussia ei kuulu, ja myös seuraava Poznan-bussi jättää tulematta. Alamme muodostaa erilaisia ihmisryppäitä pitääksemme itsemme ja toisemme lämpiminä. Paikallinen mies liittyy seuraamme, ja kertoo ettei usko Poznaniin meneviin busseihin. Osa meistä on vielä luottavaisina: bussiaikataulut eivät ole uskonasia.

Vähänpä me tiesimme!

18.40

Bussi, johon paikallinen mies uskoi, tulee, mutta väärän puolen pysäkille. Puolalainen saa kuitenkin pysäytettyä sen meille, ja aloitamme viimein matkan kohti Gnieznoa.

Reitti on vähintäänkin mielenkiintoinen. Se kulkee pimeiTunnelma huipussaan Rogowon bussipysäkillä. den kärrypolkujen ja metsäBussin tuloon vielä 20 minuuttia. teiden kautta, ja joukossamme alkaa herätä pieniä epäilyksiä paikallista joukkoliikennettä kohtaan.

19.30 Saavumme Gnieznoon ja otamme junan Poznaniin.

23.15 Odotamme Poznanissa yöjunaa Krakovaan. Makuuvaunupaikkoja ei enää ole, emmekä saa edes paikkalippua. Juna on myös myöhässä, mikä ei yllätä enää ketään. Matka kestää koko yön. Osa porukasta saa hyttiinsä koiran, toisilla taas on matkaseurana vihainen setä ja aika ajoin myös vihainen täti. Yö menee valvoessa.

07.50 Odotamme Krakovan juutalaiskorttelissa aamiaispaikkojen aukeamista.

Erään kahvilan tarjoilija tulee huikkaamaan jo tutuksi käyneen ”ten minutes”.

Kahdenkymmenenviiden minuutin kuluttua rynnimme tarjoilijan ihmetykseksi sisään kahvilaan.

Matka on ollut rankka, mutta opettavainen. Kaikki tietävät nyt, että: 1) maailmassa on paikkoja, jonne on mahdotonta saada taksia, 2) ei pidä olettaa mitään yhteyttä todellisuuden, bussiaikataulujen ja pysäkkien välillä, 3) kannattaa aina tiedustella paikallisilta, mihin busseihin he uskovat ja uskoa samoihin, 4) kymmenen minuuttia on suhteellinen käsite.

16

K

Ojcówin kansallispuisto A Bridge Too Far

ohtalokas Operaatio Neanderthal käynnistyi perjantaina 29.10. noin klo 15:00. Ensisijaisena tehtävänä oli saavuttaa Krakovan liepeillä sijaitsevassa Ojcówin kansallispuistossa sijaitseva neandertaalinihmisten luola.

Kenties Operaatio Barbarossan tavoin Operaatio Neanderthal oli tuomittu epäonnistumaan jo ennen kuin se alkoikaan: aivan kuten Wehrmachtin sitoutuminen Balkaneille ja Pohjois-Afrikkaan kriittisesti myöhästytti operaation käynnistämistä, samoin Fibulan retkueen aamupäivän toiminta Wavelin kuninkaanlinnassa ja Krakovan kansallismuseossa oli kenties tehnyt Ojcówin strategisten tavoitteiden toteutumisen mahdottomaksi.

Tämä on kuitenkin teoretisoinita.

Varmaa on, että retken toteuttamista vaivasi logistiikan ja etukäteistiedustelun puutteellisuus, mikä johti vaikeuksiin paikantaa kuljetuksen lähtöpaikka Krakovassa.

Karkuruutta esiintyikin jo ennen varsinaisen operaation alkua. Ryhmä laskettiin pois Skalan kylässä klo 16:30, useita kilometrejä maalistamme koilliseen, ja viimeistään tällöin havaitsimme aikataulumme olevan vaarannettu.

Havainto Ojcówin reunalla sijaitsevista kalliomuodostelmista klo 17:05 kasvatti ryhmän moraalia huomattavasti: tiesimme kohteemOperatiivinen johto EI myönnä, että virheime lähestyvän. Viimeistään pimetä olisi tehty! än tulo teki kuitenkin selväksi, että olosuhteet retken tavoitteen toteutumiselle olivat muuttuneet epäsuotuisiksi.

Kiiruhdimme kuitenkin eteenpäin kohti tuntematonta. Kapinahenki miehistön keskuudessa kasvoi, ja tilanne alkoi vaikuttaa uhkaavalta, kunnes klo

17

Fiba 4/2010 17:50 ryhmän kärki teki näköhavainnon toissijaisesta maalistamme: Ojcówin keskiaikaisen linnan rauniot!

Saavutettuamme tämän strategisen päämäärän enemmistö joukkueesta päätyi toteuttamaan taktisen vetäytymisen, jonka tavoitteena oli varmistaa selusta ja estää paluureitin katkeaminen. Fibulan etuvartio lähti kuitenkin pimeydestä ja verkkoaidoista piittaamatta viimeiseen uhkarohkeaan nousuun, ja lopulta Ojcówin linna tuli vallatuksi perinteikkäällä ylämäkirynnäköllä.

Viimeinen syöksy Ojcówin linnaan

Fibula ehti pitää linnoitusta hallinnassaan kuitenkin vain n. 10 minuuttia, kunnes havaitsimme tarpeelliseksi välttää Napoleon Bonaparten virheen Moskovassa ja vetäytyä ennen kuin se oli liian myöhäistä. Onnistuminen oli hiuskarvan varassa: kuitenkin selustaa turvaamaan jäänyt ryhmä oli onnistunut soluttautumaan ja käyttöönottamaan bussin, jonka miehistö ilmoitti olevan viimeinen bussi pois Ojcówista. (Tiedustelun aiemmin raportoima tieto toisesta bussista noin tuntia myöhemmin jäi totuusarvoltaan epäselviksi.)

Viimeiset fibulistit evakuoitiin Ojcówista klo 18:30 mennessä. Tärisevän ajoneuvon kyydissä olleiden mielissä pyörivät kallisarvoiset opetukset: tiedustelun merkityksestä, ajoituksesta, uhkarohkeudesta tuntemattoman edessä ja ennen kaikkea saumattoman ryhmätyön ensiarvoisesta tärkeydestä.

18

Eksoottisia makuelämyksiä

K

urkistus kulissien taakse - millaisiin kulinaristisiin elämyksiin seikkailijamme törmäsivät matkallaan?

Nälässä ei Puolanekskursiolla tarvinnut kärvistellä ja aamupalatkin olivat melko tukevia.

Aina ei ruoka ollut yhtä esteettistä.

19

Fiba 4/2010

Le Scandalen kuuluisa mansikkakahvi Krakovassa.

Toukokuussa tilattu juoma edusti vielä huipputyyliä, jolle oli ominaista pitkälle viety koristeellisuus ja runsas suklaankäyttö sekoiteaineena.

Lokakuussa tilattu mansikkakahvi edustaa selvästi jo rappeutuvaa tyyliä, jonka voi huomata muun muassa koristelun köyhtymisestä.

Sen rinnalla on alkanut esiintyä muita erilaisia kahvijuomia. .

20

Puolanekskursion Top 3 juomat: 1. Desperados Oikeaoppinen kaljanjuontitapa junassa.

Hämmentävä tequilanmakuiseksi mainostettu olut, joka ei todellisuudessa maistu oluelta eikä tequilalta, mutta on hyvää.

2. Mansikkakahvi

Krakovassa joka aamuiseksi traditioksi muodostunut aamupalan kylkiäinen, ja Atkinsin painajainen. Erikoisuutena juoman olomuodon muuttuminen päivästä toiseen.

3. Kamikaze

Valikoitavana eri makuisia shotteja, joita tulee yhden sijasta aina neljä yhtä ihmistä kohden.

Kamikazeja menikin aika paljon.

21

Fiba 4/2010

L i s 채 채 a i k u i s t e n s a r j a k u v i a 22

R a u n o N i k u l a

Fiban textaripalsta Tämä on uusi palsta Fiban lukijoiden mielipiteiden, ilmoitusten ja kommenttien julkaisemiseksi.

Lähetä textarinmittainen viestisi Fiban toimitukseen, niin julkaisemme sen harkintamme mukaan.

Loukkaavat, toisen yksityisasioita levittävät, rasistiset, tyhmät ja fiksut kommentit voidaan jättää julkaisematta.

Hei arkeolookit! Osaax kukaan sanoa, mistä kantsis etsii jos haluis löytää Graalin maljan, viisasten kiven tai jonku muun semmosen jutun, joka ois niinku oikeesti merkittävä löytö ja josta sais paljon rahaa tai ainaski lisää elinaikaa tai muita taikavoimii? Kun mä oon lukenu varmaa koko wikipedian läpi mut ei siel oo mitään hyvää tietoo, ja ku mä en millään keksi mitä antaisin broidille joululahjax!

Se tykkää harry Potterist ja Jurassic parkist joten arkeolokiset jutut varmaan ois ihan kivoi. Jos teil on jotai vinkkei ni kertokaa plz!

Epätoivoinen Te, jotka kaikkien kuullen julkisissa tapahtumissa haukutte prosessualismia. Voisitte vähän miettiä miltä siitä tuntuu. Oisko kiva, jos teitä mollattais ja syrjittäis työpaikalla tai koulussa? Kiusaamisesta

voi jäädä elinikäiset traumat, niin että älkää olko niin ilkeitä. Usein sitä paitsi kiusaaminen on vaan merkki kiusaajan huonosta itsetunnosta, että miettikää sitä.

Kaikkien kaveri Halutaan ostaa vähän käytetty takymetri. Hintahaarukka 50-78 euroa. Erityisesti keltaiset mutta muunkin väriset käy. Yhteydenotot numeroon 060-9182736 Nopea toimitus!

Salainen tietovuoto: Vuonna 2006 tehdyn salaisen muistion mukaan kaikista Suomen muinaisjäännöksistä seuraavilla olisi terrorismin kohteeksi joutuessaan kohtalokkaimmat seuraukset: Meilahden hautaröykkiö, Oulun Pikisaaren historiallinen jätekuoppa, Lemminkäisen luola, Stonehenge ja Kruunupyyn pronssikautiset röykkiöt.

Wikileaks Hei sinä, joka pöllit mun kaivaushanskat viime kesänä Karjaan Shellillä. Jätin ne konepellille siks aikaa kun kävin juomassa kahvia.

Aika köyhä pitää olla, jos toisen hanskat pöllii! Ne oli mulle rakkaat, parhaat hanskat mitä mulla ikinä on ollut, koska ne oli kestäneet ehjinä jo kolme viikkoa! Jos

23

Fiba 4/2010

sulla on lainkaan sydäntä, palauta ne mulle, en tee rikosilmoitusta.

Voit jättää hanskat Fibulan postilaatikkoon.

Haluun ne takas Moi! Oon 23-vuotias arkeologian opiskelija ja oon tosissani harkinnut, että jättäisin opinnot ja hakisin ensi kauden Big Brother-kilpailijaksi. Luin jostain tilastojutusta, että ne työllistyy jopa 25 % todennäköisemmin omalle alalle kuin arkeologit. Mietin vaan, et voi olla aika ikävää opiskella jotain ja ryhtyy sit vaik siivoojaksi, kun voisi mennä BB-taloon ja tulla suoraan BB-julkkikseksi. Siinä ois sekin hyvä puoli, ettei tarttis kaivaa.

Kommentteja?

Mä vaan Rakas Joulupukki, haluaisin joululahjaksi Lego-Susiluolan.

Jasper Näin Sinut eräänä marraskuisena aamuna ArlaPron edessä. Tummat silmänalusesi, takkuiset hiuksesi ja risat farkkusi tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen. Pudotin lukemani Fiban lattialle, ja Sinä nostit sen minulle. Sormemme hipaisivat. En ole voinut ajatella ketään muuta sen jälkeen, enkä ole saanut öisin unta, kun olen miettinyt Sinua. Kuka olet? Missä asut?

Mikä on horroskooppisi? Tahdon

24

tietää lisää. Ota yhteyttä.

Jäin kaipaamaan Onx kellään tietoo, millon tulee seuraava Indy-elokuva? Kuulin et siin ois Harrison Fordin lisäx prinsessa Leia.

Dr. Jones Auttakaa! Olen suorittanut arkeologian perus-, aine- ja syventävät opinnot ja kohta pitäisi valmistua, enkä silti ole löytänyt elämän tarkoitusta, jota tulin etsimään yliopistoon. Meidän opo lukiossa sanoi, että täältä jos mistä se löytyy.

Enää en ole varma - mitä jos hän sekoittikin arkeologian kauppatieteisiin? Pitäisikö minun mennä etsimään sieltä? Entä jos sekin on turhaa? Mitä kannattaisi tehdä?

Ajattelen, siis olen?

Moi! Mun mielestä neandertaalit ei kuollu sukupuuttoon, vaan kaikki jotka niin sanoo, on väärässä ja tyhmiä!

I know something you don’t know Hei kultsi, tuo kaupasta siskonmakkaroita ja perunoita. Porkkanaa on, samoin sipulia. Suolaa voisi ostaa lisää. Mutta osta se pienempi pakkaus, kun sitä menee niin hitaasti. Kaurahiutaleetkin on loppu. Tuo hammastahnaa. Jos käyt Alepassa, muista S-kortti.

H.

25

Fiba 4/2010

Puuhatehtävä

Niko Anttiroiko ewis Henry Morgan kehitti teoksessaan Ancient Society (1877) luokituksen, jonka avulla kulttuurit pystyi järjestämään niiden kehittyneisyyden mukaisesti. Luokittelun perusteena Morgan käytti yhteisöjen materiaalisen kulttuurin piirteitä, sekä toimeentulomallia. Yhdistä kuvat oikeaan kehittyneisyyden tasoon.

L

A. Ylempi barbaria B. keskinen barbaria C. Alempi barbaria D. Ylempiä villiys E. Keskinen villiys F. Alempi villiys.

Lähteet: Morgan, Lewis Henry. 1877. Ancient society or Researches in the Lines of Human Progression from Savagery through Barbarism to Civilization. MacMillan & Company, London.

26

Fiban 2/2010 Puuhiksen vastaukset 1. Muinaisjäännös sijaitsee Bergtorin mailla.

2. Muinaisjäännös on Bjarnen mailla.

3. Tehtävä kolme tarjosi jo muita huomattavasti enemmän päänvaivaa. Kyseessähän oli itseasiassa hieman mukailtu vanha kunnon “Einsteinin ongelma”, jonka Einstein,tuo vanha vekkuli, kynäili jo 1800-luvun puolella.

Pitkittämättä jännitystä enää pitempään voidaankin jo paljastaa tarinan suurimman ketkun olleen Hans, jonka piironginlaatikossa kultamiekka lymyää.

Tehtävän oikein ratkaisseet voivat myös onnitella itseään, sillä Einsteinin arvion mukaan vain noin 2% ihmiskunnasta kykenee ratkaisemaan ongelman.

27

Fiba 4/2010

28