Fiba 3/2010

3/2010

FIBA

Sisällysluettelo:

Helsingin yliopiston arkeologian opiskelijoiden pää-äänenkannattaja.

Julkaisija FIBULA ry.

Pääkirjoitus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3 Minna Rönkä

80. lehti 20. vuosikerta ilmestyy 4 kertaa vuodessa Toimituskunta: Päätoimittaja: Minna Rönkä Toimittajat: Marko Marila Heini Pulli Rauno Nikula

Puhis puhkuu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4 Anna Ylitalo Tiukkaa faktaa Fibasta . . . . . . . . . . . . . . . . . 5 Minna Rönkä Juhlapäivystys ja hitunen historiaa . . . . . . . 6 Minna Rönkä Fiba ja Fibulan maskotit . . . . . . . . . . . . . . 8 Minna Rönkä Fuksihuumoria R.I.P. . . . . . . . . . . . . . . . 11 Rauno Nikula Arkeologiaa vuonna 5000 . . . . . . . . . . . 12 Terminator Abdullah abu El-Hanni

Yhteystiedot:

Laitoksen labra-asut - uhka vai haaste? . . . 14 Paul Kalle Hänninen

Sähköposti: minna.ronka@helsinki.fi

Opetuskaivaukset 2010 . . . . . . . . . . . . . . 16 Heini Pulli

Postiosoite: Fibula ry./Fiba KulTu/Arkeologian oppiaine PL 59 00014 HELSINKI

Archaeology - a long time ago, shit happened . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19 Lauri Mäntylä

Paino: Picaset

Jälleen kaivamaan . . . . . . . . . . . . . . . . 34 Katri Toivakka, Jenna Karhu ja Liisa Jalkanen

Suuri Fuksikysely 2010 . . . . . . . . . . . . . . . 21 Dr. Fiba ja fuksit

Etukansi: Mammuttien syksy Tyyne Takala

ISSN 1237-2084

Takakansi: Sarjakuva Lauri Mäntylä

Pääkirjoitus

V

Minna Rönkä

apise, ystävä! Fiba täyttää 20 vuotta ja tämä käsissäsi lepäävä lehti on kaikkien aikojen 80. numero. Huh, huh! Eikö tunnekin jo historian siipien havinan kutittavan selkäpiitäsi? Me ainakin täällä Fibassa tunsimme, joten tulet varmaan huomaamaan, että tämänkertaisen lehden sivuilta löytyy jonkun verran teemallisia ja graafisia viittauksia armaan julkaisumme menneisyyteen.

Viime aikoina olen selaillut vanhoja Fiboja ehkä enemmän kuin olisi mielenterveyden kannalta järkevää. Minkäs sille mahtaa, että ne ovat aivan loistavaa luettavaa kaikessa oveluudessaan, tyrmäävyydessään ja käsittämättömyydessään. Sitä paitsi niistä löytyy hyviä vinkkejä lehden tekemiseen. Esimerkiksi Miika Vanhapiha antaa lehden 2-3/91 pääkirjoituksessa järisyttävän uskottavan selityksen sille, miksi edellinen Fiba jäi tulematta: se oli jo menossa painoon kun yllättäen katosi banaaniolevaisuuteen.

Tästä ei selitys enää parane, joten sitä kannattanee lainata mikäli joskus ajautuu samaan tilanteeseen.

Harmillista kyllä, niistäkin Fiboista, jotka ovat joskus ilmestyneet, osa on sittemmin tainnut lähteä kyseisen lehden seuraksi banaaniolevaisuuteen, sillä niitä ei tunnu löytyvän enää mistään. Toimituksen olisi pitänyt säästää jokaista lehteä ainakin yksi kappale omassa arkistossaan, ettei tarvitsisi metsästää niitä ex-fibulistien kokoelmista ja kirjastojen pölyisimmistä kellareista. Kyllä, Fiboja on joskus jopa viety kirjastoon. Opiskelijakirjastossa on neljä varhaista numeroa, ja jos virkailijat sattuvat löytämään ne (mihin uppoaa muutama päivä), niitä voi sitten tutkiskella siellä, kotiin vietäväksi ne ovat ilmeisesti aivan liian arvokkaita. Kannattaa muuten varautua siihen, että kun kirjastossa asioi, joutuu vastaamaan vähintään viisi kertaa kysymykseen ”mikä lehti tämä Fiba oikein on”...

No, käännetäänpä katse lopuksi vielä menneisyyden sijasta tulevaisuuteen: Fibaan saavat edelleenkin kirjoittaa muutkin kuin toimituksen jäsenet, ja toivoisinkin erityisesti fuksien rohkaistuvan ja lähettävän lehteen teräviä mielipiteitä, hassuja kuvia tai päättömiä seikkailutarinoita - mitä ikinä mieleen juolahtaa. On yleinen harhaluulo, että juttujen pitäisi muka liittyä arkeologiaan...

Fiba 3/2010

T

ervetuloa takaisin yliopistolle, armaat fibulistit! Kesä simahti ohi pyytämättä ja riskialttiin liukkaat tanssilattian parketit viittaavat vääjäämättä siihen, että talvi tekee jälleen tuloaan. Olette toivottavasti jo huomanneet, että laitoksella könyää taas joukko uusia, innokkaita naamoja. Näitä ihmisolentoja kutsutaan fukseiksi. Fuksit ovat mukavia otuksia, eivät pure tai räyhää, ja ovat käytöstavoiltaankin vielä toistaiseksi timankiapriimaa. Seuraava tieto saattaa pureutua tajuntaan yllätyksenä ja aiheuttaa sähköistettyä kihinää käpylisäkkeessä: Fuksit ovat puhekykyisiä ihmisolentoja. Heillä on taito ymmärtää toisten opiskelijoiden kommunikaatioyrityksiä.

Fukseille juttelemisen voi aloittaa vaikkapa seuraavilla keskustelunavauksilla: a.) Moikka! b.) Heippa! c.) Moi! Ja jatkaa astetta radikaalimmalla kanssakäymisellä, kuten: a.) Oletko nyt aloittanut opiskelun? b.) Mikä nimesi on? c.) Mistä olet kotoisin?

HC-levelille päätyneet tosi-keskustelijat voivat uskaltautua tiedustelemaan lisäksi seuraavaa: a.) Oletko viihtynyt Helsingissä/ yliopistossa? b.) Miten on arkeologian opiskelu lähtenyt käyntiin? c.) Mitä kuuluu?

Thesprotialaiset Korfulla

Kokeilkaa ja yllättykää! Ei ole aivan niin haastavaa kuin aluksi voisi kuvitella.

Fibula käynnistelee toimintaansa kesätauon jälkeen ja kausi lähtee komeasti liikkeelle fuksiaisista ja lokakuun Puolan ekskursiosta. Marraskuun alussa kerhohuone vallataan koko päivän kestävälle Indiana Jones -leffamaratonille ja joulukuussa häämöttävät ei-niin-perinteiset pikkujoulut. Kuka mahtaa voittaa Vuoden Kaivaja -kilpailun tänä vuonna?

Tervetuloa takaisin kuvioihin arvon fibulistit!

- Anna, peejii

FIBA 20 VUOTTA

Tiukkaa faktaa Fibasta Minna Rönkä

F

iban päätoimittaja lueskeli vanhoja Fiboja ja keräsi ylös kaikenlaista knoppitietoa, joka on sinänsä turhaa, mutta Fiban ystävien mielestä varmasti äärettömän mielenkiintoista. Huomatkaa, että lehtien kokoelma ei ole ollut aivan täydellinen, mikä saattaa vääristää tilastoja.

1.

Fiban kansien väri on vaihdellut valkoisesta pinkkiin, mutta suosituimmat kannen värit ovat olleet kirkkaan punainen (11 kpl), kirkkaan keltainen (10) ja vaalean sininen (7).

2.

Fiban logo (joka on myös tämän lehden kannessa) oli käytössä vuosina 1992-2001 sekä lyhyen aikaa myös vuonna 2005. Logosta järjestettiin kilpailu, jonka voitti Satu Frondeliuksen ehdotus. Logosta luovuttiin vuoden 2001 uudistusmielisen vappunumeron kirkkoveneellä kuvitetussa kannessa.

3.

Sivumäärältään suurimmat Fibat ovat numerot 3/90 ja 2/02, joissa on kummassakin 40 sivua. Moraalisesti voitto menee kuitenkin varhaisemmalle lehdelle, jossa on käytetty puolet pienempää fonttia kuin myöhemmässä. Sitä paitsi numeron sisältökin on omaa luokkaansa, sillä peräti 77,5% siitä on tieteellistä artikkeleja tai asiakirjoituksia kuten matka- ja kongressikertomuksia. Jälkimmäisessä lehdessä vastaava luku on 47,5%.

4.

Sivumäärältään vaatimattomin varsinainen lehti puolestaan on numero 1/98, jossa on ruhtinaalliset 4 sivua. Niistäkin yksi on omistettu kuvalle uudesta Fibulan hallituksesta ja toinen Fibula ry:n säännöille. Tästäkin lärpäkkeestä voiton vie silti numero 4/01, joka ilmestyi vasta numeron 1/02 yksivärisenä erikoisliitteenä (ts. keskiaukeamalle taitettu tyhjä A4).

5.

Tiettävästi Fibasta on vuosien saatossa sensuroitu ainoastaan yksi, ”Dickson-niminen anaaliaiheinen sarjakuva” (Fibaa 4/97 mukaillen). Sen sijaan lehden julkaisupolitiikka on ollut puheenaiheena useasti. Monet muistavat arkeologien sähköpostilistalla toissa keväänä syntyneen kohun, joka liittyi Fibassa 2/08 julkaistuun kirjoitukseen Arkeologipäivistä ja herätti kysymyksen siitä, voiko ”väärien mielipiteiden” julkaiseminen lehdessä leimata ihmisen jo opiskeluaikana. Samaa pohdittiin jo vuonna 1997, jolloin kohun kohteena oli Fibassa 3/97 julkaistu kritiikki kaivausten esittelytilaisuudesta. Fiba on kuitenkin aina ottanut tiukan kannan, että tällaiset kohut eivät vaikuta lehden julkaisupolitiikaan, joka ei syrji asiallista kritiikkiä.

Fiba 3/2010

Juhlapäivystys ja hitunen historiaa Minna Rönkä

Perjantaina 1.10. Fibulan päivystysperinnettä juhlistettiin Fiban 20-vuotisjuhlan merkeissä approhenkisellä, suosikkipaikkoja yhteen keräävällä päivystysmaratonilla.

Fibulistit ovat päivystäneet innokkaasti jo ainakin kymmenen vuotta. Fiban kriisipäivystykset aloitettiin tiettävästi vuoden 2000 alussa Vuorikadun Tubessa, jossa iso opiskelijatuoppi maksoi 18 markkaa. Päivystystä mainostettiin Fibassa 1/2000 seuraavasti:

”Jos sinulla ei ole kriisiä, tule paikalle, ja me kehitämme sinulle mittatilaustyönä ikioman, juuri sinun vartalollesi sopivan kriisin. Kaikki ovat tervetulleita ikään, sukupuoleen, ihonväriin, rinnanympärykseen tai poliittiseen vakaumukseen takertumatta. Tietysti toivottua olisi, jos mahdollisimman moni osallistujista olisi Baywatch-mitat täyttävä vaaleaverinen naissukupuolen edustaja (toim. huom.)”

Valitettavasti Tube on sittemmin kadonnut kaupungin kartalta. Sen sijaan toinen varhaisaikojen päivystyspaikka, ravintola Om’pu Siltasaarenkadulla, on yhä olemassa. Om’pu oli yleinen päivystyspaikka ainakin vuoden 2002 alussa, kun Fiban toimituskunta kävi läpi Kampin ravitsemusliikkeitä etsien Om’pulle vaihtoehtoja (Fiba 1/2002). Taitaapa Fibulan nettisivuilla olevassa Fiban historiikissa vieläkin lukea, että lehden toimitus päivystää Om’pussa joka keskiviikkona...

Viime vuosina suosituimpia päivystyspaikkoja ovat olleet mm. Chaplin, Lilla Helsingfors ja karaokebaari Jone’s, joissa kaikissa onkin itse asiassa jo tänä vuonna ehditty päivystää. Juhlakierrokselle ne eivät päässeet mukaan, vaan kohteiksi valikoitui hieman tuntemattomammiksi jääneitä, mutta hyviksi todettuja ravitsemusliikkeitä.

Kalliossakin on päivystetty aina silloin tällöin, useimmiten on käyty Aleksis K: ssa. Nykyisin opiskelijat ovat vain yllättävän laiskoja lähtemään Pitkän sillan tuolle puolen halvempien tuoppien perässä, joten keskustan päivystykset keräävät enemmän väkeä. Näin siitä huolimatta, että Fiban virallisen ja täysin objektiivisen kannan mukaan Kallion baarit ovat huomattavasti viihtyisämpiä.

Juhlapäivystykseen osallistui yli 20-päinen joukko, joka hajaantui vain kerran kun nälkäisimmät kävivät välillä syömässä pizzeria Sabassa. Aika moni suoritti kaikki kierroksen kuusi paikkaa ja ansaitsi itselleen siten Fiba-tohtorin arvon, ja jatkoipa muutama vielä sen jälkeen karaokebaari Populuksen kautta kotijatkoillekin...

Päivystyskulttuuri siis elää ja voi hyvin fibulistien keskuudessa - toivottavasti perinne kukoistaa vielä vähintäänkin seuraavat kymmenen vuotta!

FIBA 20 VUOTTA Aleksis K on usein ollut Fibulan kokousten ja päivystysten epävirallisena jatkopaikkana

Las Vegasin viihtyisä sisustus ja opiskelijaystävälliset hinnat oikeuttaisivat päivystyksiin useamminkin

Vinkki: Sabasta saa kallion parhaimmat pizzat halvalla, ja tuopin vielä halvemmalla!

Pub Ikkunan etuna on sen hyvä sijainti, vaikka hintataso ei olekaan kaupungin matalimpia

U. Kalevassa ei ole lähiaikoina juuri päivystetty, mutta se on edelleen vanhan fibulistipolven suosiossa

Memphisissä humanistit saavat alennusta, mutta paikan tunnelma ei kyllä vedä vertoja perinteisille päivystyspaikoille

Fiba 3/2010

Fiba ja Fibulan maskotit

F

Minna Rönkä

ibassa on vuosien varrella vilissyt jos jonkinlaisia piirros- ja sarjakuvahahmoja. Tämä innoitti toimitusta tutkimaan tarkemmin Fibulalle erityisen rakkaiden hahmojen taustaa ja sitä, mikä yhteys niillä on Fibaan.

Anatoli,

Fibulan luurankoystävä, seikkaili Fiban sivuilla 1990-luvun alussa niin seikkailukertomuksissa kuin lehden kuvituksissakin. Julkaistiinpa numerossa 2-3/91 jopa Anatoli-paperinukke. Fyysisen Anatolin tarina on kuitenkin ehtinyt unohtua nykyfibulisteilta, ja viime vuonna Fiba pyysikin luurangon historian tuntevia kertomaan tietonsa toimitukselle. Timo Salminen, Fibulan sihteeri vuodelta 1989, kertoo vastauksessaan seuraavaa: ”Tuolloin vielä nimetön luuranko saapui arkeologian laitokselle keväällä 1988, mistä, en enää muista. Läsnä olleet kertovat, että se sai nimensä Fibulan kevätjuhlassa, jossa siitä käytiin huutoäänestys paikalla vierailleiden virolaisten ja venäläisten arkeologien välillä.

Anatoli oli virolaisten ehdotus, esikuvana Neuvostoliiton tiedeakatemian materiaalisen kulttuurin instituutin Leningradin osaston johtaja Anatoli Nikolajevitsh Kirpitshnikov.

Liekö jollakulla ollut kalavelkoja maksettavina hänelle, tiedä häntä. Anatolin kokosi kesällä 1988 Panu Nykänen.

Ensimmäisen vuotensa, jolloin laitos siis oli Nervanderinkadulla, Anatoli asui luentosalissa. Joku heittikin joskus ilmaan jopa ajatuksen, että hänelle pitäisi anoa yliopiston rehtorilta oma opintokirja suoritusten merkitsemistä varten. Sitä ei kuitenkaan muistaakseni yritetty koskaan toteuttaa. Arkeologian laitoksen muutettua Meritullinkadulle syksyllä 1989 Anatoli sai paikan kirjastosta.

Silloin Fibula järjesti myös suuret Anatolinnostajaiset, joissa hänet muodollisesti kohotettiin paikalleen.

Tilaisuuden pääideoijana oli jo äsken mainittu P. Nykänen.

Oman näkökulmanAnatoli arkeologian laitoksen luentosalissa maaliskuussa 1989 sa tapahtumiin osaisi

FIBA 20 VUOTTA

Mikko Lehmusvyöryn kuvittama Anatoli Fibasta 3/90

varmaan kertoa myös Pirjo Hamari Museovirastosta, sillä hänet uhrattiin tuossa tilaisuudessa.

Keskeisiin ohjelmansuorittajiin kuuluivat myös Petro Pesonen ja Sirpa Leskinen.

Joskus 1990-luvulla Anatolista tuli seikkailufiktion päähenkilö, sillä Miika Vanhapiha kirjoitti Fibaan moniosaisen tarinan hänen retkistään maailmalla.

Toisaalta Meritullinkadun aikoina alkoi Anatolin yleiskunnon ja terveydentilan vähittäinen heikkeneminen ja sitä myöten myös statuksen lasku. Siksi olinkin ainakin itse iloisesti yllättynyt tavatessani hänet nyt viime keväänä pitkästä aikaa ihmisten ilmoilta projektityötilasta.”

Anatolin terveydentilasta oltiin tosiaan huolestuneita jo parikymmentä vuotta sitten. Lehdessä 1/91 Marianne Schauman-Lönnqvist toteaa haastattelussaan Anatolin potevan mahdollisesti osteoporoosia ja kärsivän muuntumistaipumuksista: ”Hän ei tahdo pysyä luurankona kaiken aikaa ja se puolestaan saattaa aiheuttaa jonkinasteista skitsofreenisyyttä.” Anatolin muisteluita on julkaistu aiemmin myös Fibassa 4/95.

Maukka

Mammutti ilmestyi Fiban sivuille lehdessä 3/99 ja kirmaili siellä ahkerasti läpi Oula Seitsosen päätoimittajakauden. Mammutti oli vuoden ajan nimetön, kunnes Fiba järjesti sen nimestä kilpailun. Lehdestä 1/01 paljastuu, että voittajaehdotus oli peräisin Mikko Keräseltä, joka sai kekseliäästä ideastaan palkinnoksi Jallu-pullon.

Harva kuitenkaan muistaa, että Maukalla on toinenkin nimi. Toiseksi tullut Tita Azinurin ehdotus (ja muita ehdotuksia ei kyllä tullutkaan) annettiin Maukalle nimittäin lisänimeksi. Näin ollen sen koko nimi kaikessa komeudessaan kuuluukin: Maukka Örhö-Mammutti. Syystä tai toisesta toinen nimi on kuitenkin jäänyt pois arkikäytöstä...

Sittemmin Maukka on vakiintunut Fiban ajoittaiseksi vieraaksi ja esiintyy

Fiba 3/2010 silloin tällöin mm. kansikuvissa ja puuhatehtävissä. Komeileepa kaveri edelleen myös Fibulan nettisivujen yläpalkissa.

Fibulan 40-vuotisjuhlissa Vare ry lahjoitti Fibulalle mammuttipehmolelun, jonka he olivat nimenneet Maunoksi.

Vaikka on kuullut väitettävän, että turkulaiset olisivat sekoittaneet Maukan ja Maunon, ja vaikka fibulistit joskus itsekin sekoittavat ne keskenään, niin totuushan on, että Mauno on Maukan serkku. Maukka on siis edelleen olemassa vain aineettomassa muodossa.

Viinisiili

on totuttu näkemään kunniavieraana kaikissa Fibulan juhlissa, mutta Fibassa se ei ole näyttäytynyt kovinkaan useasti (viimeksi kuitenkin aivan taannoin, lehden 4/09 puuhatehtävässä). Kerran Viinisiili on kuitenkin päässyt jopa lehden kanteen. Numerossa 2/95 Matti Huurre nimittäin kertoo Viinisiilin syntytarinan, joka esitetään tässä lyhennettynä.

50-luvulla Ella Kivikoski luennoi Skandinavian rautakaudesta ja luetteli roomalaisia tuontitavaroita, joista viinisiivilä lyhentyi kätevästi viinisiiliksi. Tästä Matti Huurteen kynä sai inspiraation ja hahmotteli luentomuistiinpanojen reunaan Viinisiilin muotokuvan. Myöhemmin 60luvulla perustetun PADAYn (Pienarkeologien Demokraattinen Ammattiyhdistelmä) lehden nimeksi tuli Viinisiili.

Pienarkeologit lahjoittivat Fibulalle sen 10-vuotisjuhlissa 1979 Viinisiilin näköispatsaan, joka jäi majailemaan arkeologian laitokselle. Kun laitos muutti pois Nervanderinkadulta, Viinisiili unohtui sinne, ja se lahjoitettiin Fibulalle uudelleen 20-vuotisjuhlissa. Sen jälkeen Viinisiilistä on pidetty tarkempaa huolta, tosin vuosien saatossa sen käsi on katkennut ja jalusta kadonnut. Tämän historian valossa on varsin ymmärrettävää, miksi Tuija Rankama lahjoitti Fibulalle 40-vuotisjuhlissa Uuden Viinisiilin, joka myös Viskisiilinä tunnetaan. □

10

Matti Huurteen piirtämä ensimmäinen hahmotelma Viinisiilistä, julkaistu Fibassa 2/95

Fuksihuumoria R.I.P. Rauno Nikula

Niin meni ensimmäinen vuoteni arkeologian laitoksella, enkä

enää voi vedota vihreyteeni, kun menen Rakennushistorian osastolle kertomaan kiinnostuksestani kivikautta kohtaan. Myös viaton, asioilla leikittelevä luentohuumori on muuttunut synkäksi asiattomuuksissa rypeväksi poikkitaiteeksi. Siispä, ei

sarjakuvia:

enää fuksihuumoria, vaan aikuisten

11

Fiba 3/2010

Arkeologiaa vuonna 5000

Lusikka ja rintakoru, n. 2000 jaa.

R

yhmämme teki kaivauksia Espoon kalifikunnassa sijaineen suuren kulttipaikan alueella kesällä 5000. Vanhan kirjallisuuden mukaan paikan nimi oli Ämmänsuo. Ilmeisesti alueella on upotettu suohon naisia, mutta tutkimukset eivät toistaiseksi ole voineet todistaa asiaa. Luulöydöissä esiintyi etupäässä vain koirien, kissojen, kanojen, nautojen ja jopa sikojen luita. Vm. saastaista eläintä jopa syötiin Suomessa (Suomen emiirikunnan tuolloinen nimi), Euroopan Yhdysvaltojen alueella. Lisäksi paikalla oli uhrattu tai

12

tarkoituksellisesti hukattu erilaisia esineitä. Ilmeisesti tuon ajan ihmiset uskoivat, että uhraamalla tai hukkaamalla esineitä voitiin saada enemmän aineellista hyvää, tai että kuoleman jälkeen hukattu esine voi olla vainajan käytössä. Tutkittava alue on hyvin suuri, useita kymmeniä hehtaareita, joten jouduimme tekemään vain koekaivauksia.

Koekaivausruudusta nro 36 löytyi kaksi mielenkiintoista esinettä.

Kuvan ylälaidassa on taidokkaasti plastiikki-nimisestä aineesta tehty

lusikka, jota käytettiin aterimena.

Löydöt todistavat, että ns. kertakäyttökulttuuri kukoisti noina ainoina ko. alueella. Jostakin syystä esineitä ei tehty kestäviksi. Tässä lusikassa esiintyy myös omistajan nimi; Zimas. On ilmeistä, että esim. suurten uskonnollisten juhlien aikana jokaisella oli nimetty lusikka, etteivät aterimet olisi menneet sekaisin. Lusikan muoto on erikoinen. Kokeellisen arkeologian yhteydessä sillä pystyi nostamaan vain sosemaista ruokaa tai ravintotahnaa. Nämä ruokatyypit ovat olleet tunnettuja jo vuonna 2000 jaa. Ajoitus tehtiin uudella Plastic-AMS-500 -tekniikalla.

myös valmistettu plastiikki-nimisestä aineesta, mutta se on värjätty valkoiseksi. Valkoinen mainitaan historiakirjallisuudessa puhtauden väriksi. Mielenkiintoista asiassa on, että esineitä on löydetty myös muista ns. Pohjoisista Maista - ja usein juuri Scandic -nimisen jumalan palvontapaikoista. Koru saattaa siis olla kulttiesine. Esine on ajoitettu samaisella tutkimusmenetelmällä, mutta tutkimustulosta voi vääristää se, että siitä on löytynyt pieniä määriä muita plastiikki-aineen osia. Arvokasta raaka-ainetta on voitu uusiokäyttää.

Uusiokäyttöä esiintyy siis jo tuona aikakautena.

Kuvan alalaidassa on kaunis rintakoru. Se voitiin kiinnittää asuun, koska esine taittuu kahtia. Tämä todistaa, että vuoden 2000 ihmiset olivat teknisesti niin kehittyneitä, että he olivat ratkaisseet ko. ongelman. Värin perustella voimme olettaa, että koru kuului ylhäisönaisen asuun. Korussa säilynyt tekokuituinen kangas lienee ollut vain koriste. On mahdollista, että koruun on kuulunut myös viuhka, sillä sellaista on varmaan tarvittu kesäisin 2000-luvun alkupuolella.

Tieteellisissä julkaisussa kerrotaan, että kesät olivät hyvin lämpimiä noin 500 vuoden ajan alkaen 2000-luvun alusta. Korulla on ollut siis toinenkin funktio. Esine on

Esineitä säilytetään nykyisin Italian emiirikunnassa, Rooman Keskusmuseossa. Lusikkaa ja rintakorua voi tutkia ja kosketella virtuaalisesti Future-3000 -tietokoneohjelman avulla.

Tutkimusryhmän puolesta, Terminator Abdullah abu El-Hanni, kortteliarkeologi, Espoon kalifikunta

13

Fiba 3/2010

Laitoksen labra-asut - uhka vai haaste?

A

rkeologian laitoksen labran työtakkien pesu voi olla hyvin haastavaa, sillä takkeihin on kerääntynyt vuosikausien aikana kilokaupalla arkeologista aineistoa. Fiba päätti konsultoida asiasta kotitalouskonsulentti Gunilla Puhto-Valkolaa.

“Voi kauheaa!” Huudahti Gunilla Puhto-Valkola nähdessään työtakit ja jatkoi; “Näiden pesuun tarvitaan järeitä aineita.” Hän suosittelikin pitkää esipesua + 80 asteen lämpötilassa ja lisäksi kloriitin käyttöä valkaisuun. “Kloriitti on vanha kunnon valkaisuaine jota käytetään nykyisin aivan liian vähän. Nämä takit ovat täynnä erilaisia tahroja ja nämä eivät tule puhtaaksi muuten kuin tehopesulla. Tavallinen pesukone riittää, mutta koneeseen on lisättävä kloriittia antamaan lisää tehoa. Aineita jotka suorastaan räjäyttävät lian pois!”

Konsulentti Gu-

14

nilla Puhto-Valkola otti takit mukaansa koelaboratorioonsa Espoon Leppävaaraan ja hän pesi takit siellä. Ensimmäinen pesu tapahtui ns. pitkällä pesuohjelmalla +80 asteen lämpötilassa. Sitä ennen Gunillarouva oli tarkastanut pesuohjeet työtakeista. Korkea lämpötila ja valkaisu olivat suositeltavia. Ensimmäinen pesu puhdisti pari takkia hyvin, mutta kaksi takeista vaati vielä erillistä liotusta kylmässä vedessä mihin oli lisätty kloriittia. On huomattavaa, että kuuma vesi, pesuaine ja kloriitti voivat kehittää yhdessä myrkyllisiä, jopa räjähtäviä kaasu-

ENNEN

ja, joten tupakointi pesutilassa ei ole suotavaa - ellei sitten halua räjäyttää koko paikkaa takkeineen ns. taivaan tuuliin.

Kaksi takkia pestiin siis uudelleen kloriittivalkaisun jälkeen ja tulos oli hyvä. Konsulentti Puhto-Valkola palautti takit seuraavana arkipäivänä ja esitteli tulostaan: “Näitä oli turha silittää, sillä asut kuitenkin rypistyvät nopeasti ja materiaali oli sangen hyvin itsestään siliävää. Arkeologista aineistoa kymmenistä eri tahroista huuhtoutui viemäriin varmaan noin kilon verran. Pesukoneen filtteri ei kuitenkaan mennyt tukkoon.

Näistä tuli kuitenkin puhtaita.

Olen iloinen hyvästä tuloksesta”,

JÄLKEEN

totesi Puhto-Valkola ja naurahti: “Tämä oli yksi haastavimpia tehtäviäni, mutta pesutulos oli hyvä.

Kuulin, että yksi takeista olisi ollut professori Meinanderin takki, mutta malli ja materiaali eivät vastanneet tuota aikakautta. Jos tulevaisuudessa tunnearvoltaan tärkeä työvaate halutaan säilyttää kaikkine likoineen, niin silloin on hyvä laittaa asu mallinuken päälle lasikaappiin. Museovirastoa kannattaa ehdottomasti konsultoida.”

Konsulentti Gunilla Puhto-Valkola otti kaksi kuvaa takeista - yksi ennen pesua ja yksi pesutuloksen jälkeen. Toimituksemme myöntää, että tulos on huomattava. Tässä voisi olla myös vaikkapa gradun aihe; “Arkeologian laitoksen laboratoriotakkien pesu - haaste vai uhka, ja mikä olikaan tulos?”

Graduaiheesta kiinnostuneita pyydetään ottamaan yhteyttä Fiban toimitukseen.

Haastattelijana kotitaloustoimittaja Paul Kalle Hänninen. □

15

Fiba 3/2010

Opetuskaivaukset 2010 Heini Pulli

M

aanantaina varhain aamulla 5. heinäkuuta oli innokas lauma arkeologinalkuja kerääntynyt laitoksen pihalle päämääränään Virolahti. Jännityksellä odotettiin, mikä ryhmää itärajan tuntumassa odottaisi. Löytyisikö paikkakunnalta kauppaa ja pankkiautomaattia ja voisiko paikallista vettä juoda vai täytyisikö se tuoda kauempaa? Moni osasi odottaa työntäyteisiä viikkoja, mutta kukaan tuskin oli valmistautunut tuleviin ennätyshelteisiin. Jo aamutuimaan mittari kohosi +30 helleasteeseen ja päivällä tuntuvasti sen yläpuolelle.

Tulisiko näistä kenties historian kuumimmat opetuskaivaukset?

Oikeaoppinen kaivausasento

Kohde oli myöhäiskivikautinen laaja asumuskohde, joka oli löytynyt oikeastaan vahingossa. Ensimmäisinä päivinä runsaslöytöisyys sai kaivajat ihastuksen valtaan, mutta alkuinnostuksen jälkeen kvartsi- ja luukeskittymät aiheuttivat lähinnä rasittunutta huokailua siitä, miten löydöt hidastivat kaivamista. Loppuun asti jaksettiin kuitenkin ihastella hienoa piitä ja meripihkaa ja kauhistella asbestikeramiikkaa sekä potea porfyriittikateutta. Myös media kiinnostui tästä varsin laaja-alaisesta asumuskohteesta ja toimittajia ramppasi solkenaan kaivauksilla.

Osa kavereistakin bongasi urheat kaivajat ja esiintymistä valtakunnallisissa tv-uutisissa kommentoitiin muun muassa ihastuneella ”sähän vaan seisoskelit siellä” -kommentilla.

16

Kaksi ka

ivaa ja lo put vaikuttaa seisoskelevat kuo p tutulta ( toim. hu an laidalla... om.)

Kuuma ilmanala teki tehtävänsä, ja jonkinlaisen keskipitkän tutkielman saisikin aikaan siitä, miten monella tapaa kohteen nimi Meskäärtty oli onnistuttu löytöpusseihin kirjoittamaan. Muutamia esimerkkejä eri versioista: Meskäärty, Mieskäärtty, Meskärttynen, Mesikäärtty ja Meskärmes yms. Myös paikkakunta Virolahti oli

jossain vaiheessa vaihtunut Virojoeksi, kun taas osa oli merkintöjensä mukaan ollut jo kesäkuussa kaivamassa kohteella.

Pelkkää kaivamista kaksiviikkoinen rupeama ei tietenkään ollut. Majoitus tapahtui paikallisen urheiluseuran majalla, jonka opetuskaivauslaiset jakoivat muutaman norjalaisturistin kanssa. Vapaa-aikoina uitiin, saunottiin ja jaksoivat jotkut masokistit jopa harrastaa liikuntaa, kuten sulka- ja pesäpalloa sekä lenkkeilyä kaivauspäivien päätteeksi. Vierailuja tehtiin alueen lähellä sijaitseville kiinnostaville arkeologisille kohteille, kuten linnavuorelle, eri aikakausille sijoittuville asu-

17

Fiba 3/2010

muskohteille sekä bunkkereihin. Paikallisesta pubista tilattiin pizzaa kaivauksille ja siellä myös nautittiin jalkapallosta ja paikallisen tarinaniskijän kertomuksista.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja iltamyöhään 16. heinäkuuta itä sai jäädä taakse ja väsynyt, mutta onnellinen porukka saapui jälleen Helsinkiin. □

Opetuskaivausten kootut Rauno Nikula

Ote kaivauspäiväkirjasta, päivämäärämerkintä epäselvä: ”Epäilen että riimut on tulkittu väärin. Olemme kaivaneet kohta kaksi viikkoa; temppelin sisäänkäyntiä ei ole vieläkään löytynyt. Kärsimättömyys kaivajien keskuudessa kasvaa.” ”Hei antakaa niitä muovisia löytöpusseja, täällä on lisää norsunluuta.”

– yleinen lause luulöytöjen yhteydessä ”Tortut kostuu!” - Marja Tyrni oli suosittu kaivajien keskuudessa Lupaava kaivauslaulun aihio: ”Jätin kuokan, jätin pelkan, jätinkirkon, jätin kuopan..” (Vrt. Chisu: Jätin miehen, jätin naisen, jätin kissat koirat kaiken..) ”Piitä pitää kuunnella, jotta tietää pulputtaako se” – Vanhempi opetushenkilökuntaan kuuluva mies (fuksit: iskukuhmu = bulb)

18

Archaeology - a long time ago, shit happened

O

Lauri Mäntylä

letko hukassa teoreettisen viitekehyksesi kanssa? Eivätkö tieteenfilosofiset ajanjaksot tahdo painua kaaliin? Onko joku arkeologian työvaihe jäänyt epäselväksi? Nyt kaikille, joille arkeologian hienommat osa-alueet aiheuttavat hämmennystä, tarjoamme tämän yksinkertaisen ja selkeän lunttilapun, jonka avulla saat kaikki arkeologian osa-alueet helposti hanskaan.

Early archaeology: Let’s pick up and sell this shit.

Evolutionism: Maybe once this shit happened enough, it became our shit.

Culture history: Hey, this shit looks different from that shit.

Diffusionism: Yeah, they spread this shit all over the place.

Functionalism: This shit can only be understood as part of a complex system.

Materialism: The upper classes have always been after our shit.

New archaeology: This shit is, like, radical!

Positivism: We can explain why this shit happened.

Systems theory: This shit happened on multiple levels at the same time.

Processualism: Let us create predictive models of shit happening.

Post-processualism: Shit can never be predicted, we can can only hope to understand it once it has happened.

Postmodern archaeology: Is this shit still shit if we look at it from a different perspective?

Gender archaeology: Men have always been shit.

19

Fiba 3/2010 Cognitive archaeology: Shit happens in your head.

Agency theory: Shit makes things happen.

Forensic archaeology: Shit happened illegally.

Marine archaeology: Deep shit.

Experimental archaeology: Let’s make shit happen like they made shit happen.

Chaine operatoire: If we just pick up every piece of this shit, we can reconstruct how it happened.

Ethnoarchaeology: Excuse me, can I watch shit happen to you?

Historical archaeology: Whee, castles, knights and shit.

Historical archaeology according to grant proposals: We believe textual sources on shit are insufficient to give us a full picture of the period and should be subjected to thorough criticism through multifaceted archaeological examination, that we might better understand its happening.

Nationalist archaeology: Our shit is cooler than your shit.

Classical archaeology: There’s shit on amphoras.

Assyriology: Ooh! There are inscriptions on this shit!

Egyptology: This shit got mummified.

Biblical archaeology: Maybe Jesus touched this shit.

Popular archaeology: Please, look at our shit!

Pseudoarchaeology: This shit happened in Atlantis.

Amateur archaeology: Shit shit shit. Goddamn it, shit!

TV archaeology: Wow, man! Look! Can you believe this shit?

Movie archaeology: Let’s blow up this shit.

Rescue archaeology: Aw, shit, there it goes again.

Survey: Maybe we’ll step on some shit.

Conservation: This shit will last forever.

Material research: Let’s stare all day long at this shit.

Field archaeology: We dig this shit.

20

Suuri Fuksikysely 2010

O

n taas se aika vuodesta, kun uudet, intoa puhkuvat pikku fuksipuksimuksoset ovat tulleet sulostuttamaan laitoksen käytäviä ja Fibulan tapahtumia herttaisella ja viattomalla olemuksellaan. Mutta kuinka viattomia he todellisuudessa ovatkaan, sen voi paljastaa vain Fiban Suuri Fuksikysely tohtori Fiban tiukkoine ja syväluotaavine analyyseineen.

1. Fuksin kontekstitiedot ja sanallinen kuvaus museoviraston ohjeistusta mukaillen. Selvittävä ainakin seuraavat tiedot: - Kohteen (fuksin) nimi - Kohteen ajoittuminen - Löytöpaikka ja saapumistapa Lisäksi vapaamuotoinen sanallinen kuvausosa!

2. Jos saisit poikkeusluvan ajaa laitoksen bunkkeriin visusti kätketyllä Tohtori Fiban aikakoneella minne tahansa menneisyyteen, minne menisit ja miksi?

3. Jos voisit samalla aikakoneella käydä ryöstämässä nykyisyyteen yhden menneisyyden henkilön, hakisitko a) Sokrateen b) Jeesuksen c) Neanderthal-äijän d) alkoholisoituneen sankariarkeologi Sakari Pälsin?

4. Keksi jokin päräyttävä käyttötarkoitus kivikautiselle pallonuijalle (mokomissa kun on usein niin kapea varttamisreikä, ettei niihin olisi hyvällä tahdollakaan saanut kiinni ainakaan iskuja kestävää puuvartta) 5. Suuri käsitteellinen vääntö prosessualistien ja postprosessualistien välillä on jatkunut jo pari vuosikymmentä(!) ilman että kumpikaan osapuoli olisi saanut kunnollista niskalenkkiä aikaiseksi. Nyt on korkea aika lopettaa mokoma v-mäinen jaarittelu muutaman yhdentekevän asian liepeillä, ja pistää tappelulle kerralla piste: päätä kumpi osapuoli on OIKEASSA ja perustele kantasi muutamalla rivillä!

6. Solvaa J.R. Aspelinia

21

Fiba 3/2010 1. Olen Annina Luostarinen, kotoisin kaupungista nimeltä Kajaani. Ajoitukseni sijoittuu vuoden 1991 loppuun.

Helsinkiin saavuin yliopistojen hakuopasta lueskelemalla ja bongaamalla sieltä arkeologian oppiaineen.

2. Koska on aivan liian vaikeaa päättää vain yhtä aikaa, tekisin minikierroksen moneen eri aikaan. Vierailisin ensin antiikissa katselemassa olympialaisia ja teatteria, sitten matkustaisin keskiajalle tutustumaan sen ajan arkeen ja viimeiseksi voisin käydä renessanssin ajalla.

Siinä saisi paljon tietoa eri ajoista samalla kertaa.

3. Nyt kun olen tässä lueskellut ihmisen kehityshistoriaa, niin hakisin ehdottomasti Neanderthal-äijän, sillä se toisi varmaan lisäpisteitä tentissä!

4. Nuijanhan tarkoituksena on hakata jotain. Jos siihen ei saa vartta kiinni, niin silloin sitä on varmaan käytetty niin, että sitä on pidetty kädessä ja hakattu sitten.

Ehkä niitä on valmistettu sille varalle, että joku toinen tyyppi alkaa ärsyttää, niin sitten tilanteen tullen tällaisen pallonuijan voi napata käteensä ja kolauttaa sillä toista päähän. Toinen mahdollinen käyttötarkoitus on, että niitä on valmistettu vain siksi, että me nyt saisimme sitä miettiä.

5. Näkeehän sen jo nimestäkin: postprosessualismi post-liitteellä on nykyaikaisempaa ja olemmehan me yliopistollakin humanistinen aine. Mutta mitä turhia pohtimaan kumpi on parempi – kehitetään itse näitä kumpaakin parempi suuntaus! Sitä odotellessa…

6. Aspelinia pidetään Suomen arkeologian isänä, eli se on sitten tämän herran syytä, että minä nyt täällä olen juurikin tätä kyseistä ainetta opiskelemassa. Ja kun vielä laajemmin tätä syy-ketjua tarkastellaan niin se, että jos en saa töitä, on myös Aspelinin syytä!

Tohtori Fiba vastaa: Jäämme kaikki tosiaan innolla odottamaan, minkälaisen uuden suuntauksen tämä fuksi kehittää. Todennäköisesti se tulee saamaan paljon kannatusta, ainakin mikäli sen kehittäjä pitää mukanaan pallonuijaa ja kolhii sillä kaikkia vastustajia.

22

1. Elisa Väisänen, ajoitettu noin vuoden 1990 puoliväliin. Löytöpaikka Helsinki. Hahmotettavissa kuitenkin suomalaisten kulttuuripiirteiden lisäksi espanjalaisia piirteitä, eli kompleksinen kohde kyseessä.

2. Liian vaikea valinta! Jos nyt yksi paikka ja aika pitäisi sanoa niin vaikka johonkin roomalaisaikaiseen kylpylään ja viinijuhliin... jokainen voi päätellä miksi. Tai sitten, hmm…

3. Varmaankin Pälsin kun siitä on kuullut ja lukenut niin mielenkiintoisia juttuja, että olisi jännä tavata.

4. Tuli nyt sitten ensimmäiseksi mieleen, että jos ei kerran nuija niin sitten jonkin pitkulaisen metsästysvälineen, luultavimmin keihään, teline tai tuki, josta keihäs on imenyt itseensä symbolista voimaa. Keihään kautta tämä voima on virrannut myös ihmiseen ja tuonut lisää onnistumisen ja varmuuden tunnetta metsästysretkille.

5. Ei kumpikaan. Osalla fukseista on kehitteillä (ainakin oli eräänä myöhäisenä iltana) täysin uusi suuntaus, josta he eivät itsekään ole täysin selvillä, mutta josta tullaan kuulemaan vielä tulevaisuudessa.

6. Arkeologi mikä arkeologi, virheitä onnistumisten joukossa, mutta en nyt keksi enää tässä vaiheessa yötä pahempia solvauksen syitä.

Tohtori Fiba vastaa: Ah! Roomalainen kylpylä mosaiikkeineen, höyryävine altaineen, hierovine palvelijoineen...

Tohtori varaa paikan samasta aikakoneesta! Hiukan kyllä jäi ihmetyttämään tämä sukupolvien välinen kuilu, sillä tohtorin nuoruudessa muiden solvaaminen oli huomattavasti suositumpi myöhäisillan aktiviteetti kuin uuden tieteellisen suuntauksen kehittäminen...

1. Kohteen nimi: Karoliina Niska.

Kohteen ajoittuminen: alkuvuonna 1987 AD. Löytöpaikka ja saapumistapa: Löytynyt Kumpulasta, jonne on päätynyt suunnilleen 3 ja puoli vuotta sitten Espoosta. Espoossakaan ei kohde kauaa viipynyt,

23

Fiba 3/2010 vain noin 5 vuotta. Alkuaineanalyysin mukaan kohde on kotoisin Kauniaisista, tutummin Granista.

Saapumistapa pääkaupunkiin on melko tuttu ja tavallinen: ensin lukioon Helsinkiin, jonka aikana muutto Helsingin parhaimpaan kaupunginosaan, Kumpulaan.

Yliopistolle kohde päätyi kolmannen hakukerran jälkeen. Käynyt tuona kolmena vuonna ammattikorkeakoulun Porvoossa. Kaikki merkit viittaavat siihen, että Porvoossa käyty vain opiskelumielessä, mitään pysyvämpää sinne ei oltu rakennettu. Kävi sen sijaan Tukholmassa, löydöt kuitenkin viittaavat siihen, ettei asutus sielläkään ollut pysyvää.

No mitäs sitä vielä kertoisi. Kävin Steinerkoulussa yläasteen ja lukion, kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 2007. Lukiosta menin suoraan ammattikorkeakouluun, josta pitäisi vielä tänä vuonna valmistua. (Opinnäyte liittyykin sopivasti matkailuun ja arkeologiaan, saa tulla juttelemaan siitä jos haluaa, myös kriittisesti :) Koska opiskelin matkailua, olen matkustellut myös aika paljon. Se on vähän kuin ammattitauti, aina seuraava matka varattuna ja jos ei varattuna, niin ainakin ajatuksen tasolla ja suunnitteilla. Joskus jopa niinkin, että ennen kuin matka edes alkaa, on seuraavakin jo varattuna. Työskentelen Tallink Siljalla koulun ohella, koska palkkaakin täytyy vähän saada, että riittää rahaa esim. siihen matkustamiseen.

2. En kauhean kauas historiassa kyllä välttämättä lähtisi. Ehkäpä 60-luvulle katsomaan “kultaista kuuskytlukua”. Peace and Love!

3. Kyllä haluaisin kuulla niitä hurjia tutkimusmatkakertomuksia ihan itse Pälsiltä, mitä kaikkea se joutuikaan tekemään, kun rahat loppuivat kesken reissun jne. Kyllä on täytynyt olla niin cool äijä että oksat pois!

4. Ei me vielä osata näitä esineitä, kun se aineistotuntemuksen kurssikin on vasta keväällä.. Mutta jos sille ei kerta ole vielä keksitty mitään käyttötarkoitusta, niin sehän on sitten tietysti joku rituaalinen, uskonnollinen tai muuten jotenkin mystinen esine.

5. Prosessualistit ovat oikeassa?? Olisi postprosessualismi tyrmännyt aikanaan prosessualismin jos se olisi enemmän oikeassa, niin kuin prosessualismi aikanaan edeltäjänsä. Prosessualismi on myös mukavasti positiivisempaa.

6. En uskalla!! Hei haloo :D

24

Tohtori Fiba vastaa: Näette edessänne Selviytyjän. Pari kolme tutkintoa taskussa ja mieluiten jo ennen arkeologian opintojen alkua - siinä olisi tavoiteltava pyrkimys meille kaikille. Terve kunnioitus (ja pelko) vanhoja tieteen sankareita kohtaan on myös hieno asia, tavallaan.

1. Kohteen nimi: Jesper Wallenius (ei toistaiseksi tieteellistä nimeä). Kohteen ajoittuminen: n. 2.4.1991 jKr. - nykyaika. Löytöpaikka ja saapumistapa: Lohja, saapunut arkeologian laitokselle valintakokeella vain hyvän onnen ja käsittämättömien sattumuksien kautta (huom. selvitetään hamassa tulevaisuudessa) Hiukseni ovat vaaleat ja silmät vihreät. Pukeudun farkkuihin ja vihertäviin paitoihin, yleensä huppariin. Minut havaitsee yleensä keskustakampuksen alueella pyörimässä täysin tietämättömän näköisenä (ei tarkoita, että olisin eksynyt).

Minulla on säälittävä nimimuisti, joten jos ja kun tulette juttelemaan niin älkää ihmetelkö hämmentynyttä ilmettäni.

2. Matkustaisin mielelläni katsomaan sitä kuuluisaa aikaa Suomessa, jolloin lunta oli ympäri vuoden polveen saakka, mutta kesällä oli kuitenkin lämmintä ja aurinkoista ja merivesi sopivaa uimiselle, ukkoset olivat silloin vielä ukkosia ja ihmiset kulkivat eläimennahkoihin kääriytyneinä ja hiihtivät paikasta toiseen itse tehdyillä suksilla. Leipä oli kovaa, keitto laihaa ja toimeentulo epävarmaa. Suomalaiset olivat kuitenkin rautaa ja kestivät tämän kaiken valittamatta. Silloin kaikki oli paremmin. Puhun nyt tietenkin ajasta, jolloin meidän kaikkien vanhemmat elivät ja matkustaisin sinne vain nähdäkseni puhuvatko he totta!

3. Minä tahansa muuna aikana hakisin tietenkin legendaarisen Pälsin, mutta tällä hetkellä joudun valitsemaan Jeesuksen, sillä en keksi parempaa tapaa päästä eroon Kampin edustalla parveilevista Kristillisdemokraattien feissareista.

4. Pallonuija? Pyh! Sehän on ilmiselvä keilapallo! Nyt voidaan vääntää enää kättä siitä olivatko ihmiset silloin yksisormisia vai eivätkö he vain jaksaneet porata kolmea reikää.

5. Postprosessualistit ovat oikeassa. Arkeologian kuuluu olla ihmiskeskeistä tiedettä eikä historiaa voi selittää vain jatkuvina prosesseina. Perhanan optimistit!

6. Vähänkö Aspelinin vanhemmilla oli tyhmät nimet ja teoria suomalais-ugrilaisten siirtymisestä pronssiesineistä takaisin kiveen oli täysin kestämätön. Hieno mies!

Tohtori Fiba vastaa: Pallonuija-keilapallo voisi kyllä olla Jeesustakin tehokkaampi ase feissareita vastaan, sillä on mahdollista, että Jeesus ryhtyisi itse feissariksi, ja häntä olisi varmasti vielä hankalampi väistellä kuin kristillisdemokraatteja. Hieno mies myös tuo Jesse. Jesse on jees. Siis Jesse James. Lännen sankari. Länkkärit ovat muuten hienoja elokuvia.

25

Fiba 3/2010 1. Kohteen nimi: Miia Listenmaa, kahdella ii:llä.

Kohde on nähnyt jo 26 kesää, joista viimeiset viisi ovat kuluneet kuopan reunalla, sekä kyyköttäen että pönöttäen. Kohde sijaitsi pitkään Suomen Turussa, Aurajoen rannalla sijaitsevassa Ylioppilaskylässä, mutta kaipuu kivikauden pariin oli vähitellen muuttunut niin sietämättömäksi, että kohde hyppäsi junaan ja saapui onnellisesti virnistellen Helsingin päärautatieasemalle.

Kohde rakasti yliopistoa jo ennen kuin ikää oli tarpeeksi. Muita ihastuksen kohteita ovat ainakin oma koira, feministinen taiteentutkimus, ihanat ihmiset, neulominen, museot, elokuvateatterit sekä esteettistä nautintoa tuottava kuvataide ja arkkitehtuuri.

2. Ajelisin aikakoneella ympäri Suomea ja sen lähialueita alkaen jääkauden päättymisestä aina metallikausien alkuun saakka. Olisi hienoa nähdä livenä täällä eläneet ihmiset ja saada selkoa heidän liikkeistään ja kontakteistaan, sekä päivittäisen elämän askareista, iloista ja murheista.

3. Luulen että Sokrateesta olisi meille eniten iloa. Ehkä.

4. No niihin tietysti sidottiin vahva naru ja sitten heilutettiin linkona pään yläpuolella ja singottiin saalista tai haitallista kanssaeläjää päin. Daaaah!

5. Kehoitan kaikkia osapuolia jatkamaan keskustelua, sillä yhtä oikeaa näkökulmaa ei ole olemassa.

6. Äh, solvaa ite.

Tohtori Fiba vastaa: Tohtori solvaa enemmän kuin mielellään ketä tahansa. Vaikkapa Turkua. Taas yksi sielu saatu loikkaamaan tois puolt kehätiet Stadin metropoliin, kjähähä!

1. Kohteen nimi: Joanna Luhtalampi. Kohteen ajoittuminen: vuodesta 1990 nykypäivään. Löytöpaikka ja saapumistapa: Löytöpaikka Nastola, asunut siellä koko ikänsä, pois lukien viime vuosi, joka kului Joensuussa englannin opintojen parissa. Heti lokakuun alussa tiedossa siirtyminen Helsinkiin.

Kohde tunnetaan yleisesti kirjahulluudestaan. Niitä on luettu varhaisajoista saakka ja vuosien myötä aina vain enemmän ja useammilla kielillä. Kohde on myös piilosarkastinen, usein huomaamattaan, jopa niin etteivät muutkaan tiedä milloin on tosissaan ja milloin sarkastinen. Halu parantaa maailmaa, ja tuntee vastenmielisyyttä

26

yleistä välinpitämättömyyttä kohtaan. Unelmoi maailmasta, jossa ei ole sotia ja kaikki armeijat on lakkautettu, tosin myös tunnustaa tämän mahdottomuudeksi. Ei puhu paljon, muttei silti ole varsinaisesti ujo, vaan puhuu jos on jotain mielekästä sanottavaa. Mieluummin tarkkailee muita ihmisiä ja kuuntelee mitä heillä on sanottavana.

2. Jos saisin matkustaa minne tahansa menneisyyteen, matkustaisin ehdottomasti kauas, kauas menneisyyteen, suunnilleen 200 miljoonan vuoden päähän varhaiselle jurakaudelle. Siihen on aika yksinkertainen syy. Olen nimittäin ihan pienestä saakka ollut ihan älyttömän kiinnostunut dinosauruksista. Muut pikkutytöt leikki nukeilla, minä leludinosauruksilla. Lisäksi olisi mielenkiintoista nähdä maailma, kun nykyiset mantereet oli vielä suunnilleen yhdessä. Eikä siloin ollut vielä ihmisiäkään sotkemassa kaikkea.

3. Sakari Pälsin tietysti! Suomalainen sankarimme! Haluaisin totta kai kuulla Pälsin tarinoita tutkimusmatkoistaan ja elämästään yleensä, ihan miehen omasta suusta. Ja ehdottomasti täytyisi kuulla tarina kuuluisan Antrean verkon löytymisestä! Mitäköhän mieltä hän olisi nykyarkeologiasta ja -arkeologeista? :) 4. Kivikautinen pallonuijahan voisi hyvin toimia eräänlaisena keilapallona, paitsi että sillä ei olisi tavoitteena kaataa keiloja, vaan kaikkia erityisen rasittavia ihmisiä. Itse ajattelen lähinnä poliitikkoja, joiden kakkapuhetta ei kestä edes huumorilla. Aina kun poliitikko sanoo jotain erityisen idioottimaista, tai selvästi vain kusettaa minkä kerkeää (eli hyvin mahdollisesti koko ajan), halukkaat yrittävät keilata poliitikon kumoon, tai vaihtoehtoisesti, mikäli nuija ei ole liian raskas, voidaan sitä käyttää ikään kuin mätien tomaattien asemesta, ja lingota se kohti poliitikkoa. Kieltämättä jälkimmäinen toiminta saattaa olla hieman väkivaltaista, mutta joskus on vaan pakko turvautua rajumpiin keinoihin! Se joka onnistuu kaatamaan poliitikon tai onnistuu ajamaan hänet pois lavalta tai missä onkaan puhumassa, saa tietysti palkinnoksi raikuvat aplodit ja erittäin hyvän mielen. Taas tuli parannettua maailmaa!

5. Ei minulta kannata tällaisia kysyä, olen aina sitä mieltä ettei mikään ole mustaa tai valkoista, oikein tai väärin, mutta.... kun kerran näin pyydetään asiantuntijamielipidettä, niin on kai pakko myöntyä, ja vastata, että postprosessualistit ovat oikeassa. Arkeologia ei ole puhdas luonnontiede, eivätkä ihmiset ja yhteisöt, joita se tutkii, käyttäydy konemaisesti. Jokainen kulttuuri on erilainen ja arvokas, ja niiden omat piirteet tulee ottaa huomioon niitä tutkittaessa. Ei voida tehdä universaaleja yleistyksiä ihmisistä, yhteisöistä tai kultuureista, niihin kaikkiin vaikuttavat ideologiat, uskomukset, erilaiset käytännöt. Prosessualistit katsovat maailmaa aivan liian mekaanisesti ja luonnontieteiden kannalta! Mihin jäi arkeologian humanistinen puoli?

6. J.R. Aspelin oli nationalistinen hölmö, joka halusi epätoivoisesti tehdä omasta kotimaastaan paljon suuremman ja mahtavamman, kuin se koskaan oli ollut.

Hän teki törkeän virheellisiä päätelmiä ”tutkimuksistaan” ”permalaisesta” kulttuurista, jota ei koskaan edes ollut! Tästä hän sitten teki massiivisen satukirjansa Muinaisjäännöksiä Suomen suvun asumusaloilta, josta hyvästä hänelle annettiin

27

Fiba 3/2010 ensimmäinen arkeologian professuuri! Sattumaa? Uskonpa, ettei Aspelin itse edes uskonut omiin juttuihinsa, vaan ainoastaan luotti suomalaisten typeryyteen, haluun uskoa, että heillä olisi jotain merkitystä maailmassa, ja kirjoitti yltiöisänmaallisen teoksen, jolla sai mainetta ja kunniaa! Kuka sellaista järkälettä sitä paitsi oikeasti edes jaksaa lukea?

Tohtori Fiba vastaa: Vähäpuheisen ja lyhyestä kirjallisuudesta pitävän ihmisen kirjoittamaksi tässä vastauksessa on hämmästyttävän pitkiä virkkeitä. Tätäkään fuksia ei siis pidä aliarvioida! Jos hän ikinä lähtee mukaan Fibulan hallitukseen, jossa puheet toisinaan haiskahtavat yhtä pahasti ruumiineritteiltä kuin Arkadianmäellä, suosittelen hänen hallituskumppaneitaan varmistamaan ennen jokaista kokousta, ettei hänellä ole mukanaan tomaatteja eikä pallonuijaa.

1. Noora Savunen, 1982-, Tampere -> henkilöauto -> Helsinki 2. Menisin kivikauden Sarsaan Kangasalle, koska olen alunperin Kangasalta kotoisin.

3. Vaikea valinta. Vähäisin järkytys nykymaailmaan saapumisella olisi ehkäpä Sakari Pälsille, mutta olisi mielenkiintoisempaa seurata Neanderthalin ihmisen reaktioita tutustuessaan esimerkiksi ostoskeskukseen tai joukkoliikenteeseen. Vai olisiko se liian julmaa?

Jeesuksen etsiminen olisi ehkä mielenkiintoisinta, koska en voi olettaa että häntä löytyisi. Toisaalta voisin tuoda muutaman tuhannen vuoden takaa jonkun Jeesus- nimisen henkilön ja kertoisin hänen olevan “se” Jeesus. Eikös Jeesus ole ollut aika yleinen nimi?

Taidan kuitenkin taipua Sokrateen suuntaan. Hänen kanssaan voisi kyseenalaistaa kaiken, joka olisi minulle mielenkiitoisin kaikista keskustelun aiheista juuri nyt. Voisin häpeilemättä “heittää aivot narikkaan” ja yhtyä hänen elämänasenteeseensa: “tiedän, etten tiedä mitään”.

4. Kivikautiselle pallonuijalla on voinut olla monta eri käyttötarkoitusta. Tässä muutamia: keilapallo, petanque-pallo, pähkinänsärkijä.

5. Tietysti postprosessualistit ovat oikeassa! Jokaisella ihmisellä on ollut oikeus olla yksilö jo esihistoriallisella ajalla. Eläköön erilaisuus!

28

6. J. R. Aspelin ei voinut olla kovin merkittävä mies, koska eihän kukaan “normaali” ihminen edes tiedä kuka hän oli.

Tohtori Fiba vastaa: Tohtori toivottaa onnea Sokrateen etsimiselle, joka ei välttämättä ole lainkaan helpompaa kuin Jeesuksen. On se muuten hienoa, että joku pitää esihistoriankin individualistien puolta - kivikauden hipsterit olisivat onnensa kukkuloilla.

1.Nimekseni valittiin Suvi-Kristiina Tuominen, mutta Suvia tottelen!

Täytin viime heinäkuussa 21, mutta se jotenkin unohtu tossa ja olen saattanut alkusyksystä esittäytyä joillekin 20 vuotiaana… Löytöpaikkana on Helsinki, jonne viiletin syntymäkaupungistani Espoosta Air Maxit sauhuten ja niin lujaa kuin pääsin. Muita ominaisuuksia mm. fyysisen rääkin fiilistely, tanssiminen, tanssiminen, tanssiminen, xboxin pelailu ja jollain kieroutuneella tavalla fiilistelen Lionel Richietä… Kaikenlainen häröily on myös erittäin jees mielestäni!

2. Hmm… Mesoliittiselle kivikaudelle varmaankin, olisin varmasti onnellisempi siellä!!

3. Hakisin Jeesuksen ja kysyisin, että mikä sen kasvatuksessa meni pieleen… Saiks se tarpeeks rakkautta ja sillee……

4. Nehän on ollu tietenkin osana sitä seurapeliä missä pitää heittää rinkuloita ohuiden keppien ympärille. ( juuri näin hyvien arkeologien tulisi ajatella… öö eikö?)

5. HUHUU! Jäätävä kysymys, noh ei vaan… Siis, en ota kantaa siihen kumpi on oikeassa ja kumpi väärässä. Mutta ehdottaisin, että yleisen länkytyksen sijaan kaikki voisivat siirtää voimavaransa yhdessä tekemiseen ja antaa tilaa muiden ajatuksille, lopettaa itsesiittoisen ajattelun, ’’minä olen oikeassa, sinä väärässä’’asenteen ja viedä asioita eteenpäin kohti parempaa tulevaisuutta ja raikkaita uusia tuulia!

29

Fiba 3/2010 6. Lyhyesti: ’’Hei Aspis mään, get a life!’’

Tohtori Fiba vastaa: Lyhyt on ytimekästä ja raikkaat tuulet ovat aina tervetulleita, samoin kuin häröily ja seurapelit. Tässä fuksissa voisi totisesti olla fibulistikunnan tulevaisuus, mutta siitä Lionel Richiestä täytyy kyllä vielä neuvotella...

1. Kohteen nimi: Minna-Maria Bonsdorff. Yleisesti tunnetaan nimellä Minttu.

Kohteen ajoittuminen: 1991 vuoden alkupuoli. Löytöpaikka ja saapumistapa: löydetty harhailemasta yliopistolla. Saapumistapa kohteellekin tuntematon. Tarvitaan lisätutkimuksia :D 2. Matkustaisin Tohtori Fiban aikakoneella Egyptiin. Olisi hauska tutustua silloiseen elämään ja jumalanpalvontamenoihin. Toisaalta voi olla, että haluaisin matkustaa ajankohtaan, jolloin kiistellyn Suomen Susiluolan olisi pitänyt olla asuinkäytössä...

3. Hankala kysymys... Sokrates, Jeesus vai Neanderthal-äijä? Neanderthal-äijä olisi arvokas tutkimuskohde (kuinka suuri osa nykyihmisistä todellisuudessa on taantumassa Neanderthal-äijän tasolle), mutta Jeesus kyllä vie nyt voiton. Jeesus on yksi maailman kiistellyimmistä ihmisistä, joten selvyys Jeesuksen todenmukaisuudesta ja teoista olisi hyvä saada niin uskovien kuin pakanoidenkin tietoon.

Tuloksena voisi olla sotien päättyminen ihmetekoihin tai maailmanlaajuinen hysteria ja mielenosoitusaalto. Kuka uskoo, kuka ei... ja maailmahan on jo valmiiksi sekaisin.

4. Pallonuija on aivan väärä termi kyseiselle kapistukselle. Sehän on frisbee! Tuohon aikaan miehillä ja naisilla oli ihan erilaiset voimat, kun eivät istuneet tietokoneen edessä näpyttelemässä. Kivi-frisbeen heitto on verrattavissa kuulantyöntöön. Se saattoi myös olla ensimmäisiä pyöriä kottikärryihin! Siitä se viljelyidea sitten lähti... heh heh 5. Postprosessualistit ovat OIKEASSA! Jos tutkitaan ihmisen menneisyyttä niin tottakai se on humanistinen tieteenala eikä luonnontieteellinen! Luonnontiede on antanut paljon arkeologialle, mutta keskeisintä on yrittää ymmärtää ihmistä ja kulttuuria. Plus, että pidän postprosessualistien kuvailevasta tutkimusotteesta, jota prosessualistit niin arvostelevat.

6. Ei edesmenneitä saa solvata...

Tohtori Fiba vastaa: Kivi-frisbeenheitto on kyllä niitä urheilulajeja, joita tohtori seuraa mieluiten television välityksellä. Penkkiurheiluna se saattaisi itse asiassa olla hyvinkin viihdyttävää.

30

Jälleen kaivamaan (sävel: Dingon Autiotalo)

Johtaja astuu selkäsi taa ja peittää sun ruutusi profiilillaan ja fuksit laulaa: älä tule, njet njet tulet tai et silti työrauhani viet On kasvoillas vähäuniset yöt kun pimeässä pullon sun huulilles viet et uskalla edes ääneen hengittää jos tuoksusi vie tajuntani pimeään Ja pelkat kädessä kuljemme jälleen kaivamaan ja se minua niin ravistaa ja tämä hetki saa minut pian aivovaurioon kun pullon kuopalla kanssasi jaan ja pelkat kädessä kuljemme jälleen kaivamaan ja tämä hetki saa minut pian aivovaurioon Mä kantabaareihin sinua vien sä huojut ja sun laulus tukkii koko tien ja hiuksiini yrjöstä seppeleen saan olet narkomaani, mua ahdistellen Joku hullu on keksinyt seulomisen olin yksi heistä siihen turhautuen et enää kaivauskuoppaani tuu kun kaivajiesi into laantuu

31