Fiba kevät 2015

Fiba Helsingin yliopiston arkeologian opiskelijoiden lehti

Teemana

kuolema.

Suzie Thomas

ja kriminologia.

Kev채t 2015

Konservoinnin

salaisuudet.

Sisällysluettelo ELÄMÄSTÄ, KUOLEMASTA JA KOIRISTA 3 ONKO SINUSTA KONSERVAATTORIKSI? 4 SARJAKUVA

9

HISTORIAN ELÄVÖITTÄMINEN - AATTEESTA ASIAAN!

10

V**UT, V**TTAAKO?

13

KIRJA-ARVOSTELU: THE COMPLETE JACK THE RIPPER

14

TAKING OVER HELSINKI - AN INTERVIEW WITH SUZIE THOMAS 16 UPS! VOIHAN…

4

14

20

KANDI- JA GRADUTENTTI

23

AJANKOHTAISTA

28

SARJAKUVA

29

KUULTUA

30

16

FIBA Helsingin yliopiston arkeologian opiskelijoiden pää-äänenkannattaja Julkaisija: Fibula ry.

92. lehti, 25. vuosikerta. Ilmestyy 2 kertaa vuodessa. Digilehti: issuu.com/fiba-lehti Päätoimittaja: Paula Mitikka Toimittajat: Tuuli Kasso, Heidi Moisio, Linda Sairanen, Ilari Väkiparta Taitto: Paula Mitikka Kansikuva: pixabay.com CC0 Public Domain Sähköposti: fibatoimitus@gmail.com Postiosoite: Fibula ry./Fiba; FHKT/Arkeologian oppiaine; PL 59; 00014 HELSINKI Paino: Multiprint Oy Painos: 50 kpl Tämä julkaisu saa HYYn järjestölehtitukea.

2

Pääkirj

Elämästä,

itus

kuolemasta ja

koirista Paula Mitikka

N

äin kevään tullen uudet alut ovat taas ajankohtaisia. Ei ole sattumaa, että esimerkiksi pääsiäinen, jolloin tätäkin kirjoitan, sijoittuu juuri kevääseen. Uudestisyntyminen ja elämän virkoaminen kuolleesta kuuluvat nimenomaan kevääseen – ymmärrettävästi jo vuodenkierron kautta – ja näiden symbolit ovat tärkeässä osassa kevään perinteissä. Mikäpä siis olisikaan luontevampaa kuin kuolema-Fiba?

Toisaalta ei elämää ilman kuolemaa, kyseessähän on nimenomaan vanhasta syntyminen, kiertokulku. Ja myönnettäköön, arkeologeja nyt vain kiinnostaa kuolleet jutut.

Toisena esille nousseena teemana tässä numerossa on toisiaan sivuavien alojen yhteistyö, tuo kaikkien arkeologiasta puhuvien lempiaihe (heti kivien jälkeen). Haastattelimme Suzie Thomasia muun muassa arkeologian ja kriminologian leikkauspinnoista, ja pääsemme kurkistamaan sekä konservoinnin että arkeologian opiskelijoiden arkeen.

Kevät tarkoittaa fibulistille ja opiskelijalle paljon muutakin kuin lisää valoa ja kasautuvia deadlineja. Samoihin aikoihin kuin tämä lehti tulee ulos, pääsemme juhlimaan Fibulan 46. vuosijuhlia. Keski-ikäinen järjestömme elää ja voi hyvin, niin kuin toivottavasti lehdenkin sivuilta käy ilmi. Samalla Fiba viettää 25v-juhlavuottaan, kuten kannen ruusukkeesta saattoi huomata. Hurraa, tästä on hyvä jatkaa vaikka miten korkealle! Kenttäkauden, vapun, ja kesälomien tai –töiden lähestyessä pidetään lippu (jollainen muuten liehunee Fibulan väreissä ensi kertaa vappuna!) korkealla ja nautitaan valosta, vaikka se viekin aamu-unet! Seuraava Fiba saadaan käsiin taas syksyllä, kun ollaan palattu kampuksen suojiin.

Koska koirat ovat kivempia kuin pääkirjoitus (varmasti myös lukijan mielestä?), piirsin tähän mäyräkoiran. Ja hei, koirathan tykkäävät luista vähintään yhtä paljon kuin arkeologit! d

3

Onko sinusta konservaattoriksi?

Teksti Tuuli Kasso / Kuvat Polina Semenova

4

5

K

onservointi ja konservaattorin ammatti kiinnostaa paljon arkeologian opiskelijoita ja arkeologeja. Verrattuna arkeologian opiskeluun Helsingin yliopistossa, konservaattorin neljän vuoden opinnot Metropolia Ammattikorkeakoulussa eroavat melkoisesti toisistaan.

Metropolia Ammattikorkeakoulussa voi valmistua laillistetun konservaattorin (AMK) ammattiin kuudelta erikoistumislinjalta: historiallisten interiöörien, maalaustaiteen, tekstiilien, esineiden, huonekalujen tai paperikonservoinnin linjalta. Valintakokeet kestävät kaksi päivää ja sisältävät mm. kädentaitoihin ja värien hahmottamiseen liittyviä tehtäviä, sekä haastattelun. Kullekin linjalle valitaan kerralla noin kymmenen opiskelijaa, eikä samaan ryhmään voi hakea ennen edellisen valmistuttua, näin ollen haku kuhunkin ryhmään järjestetään vain joka neljäs vuosi. Opetus on pääosin lähiopetusta ja 6

työharjoittelut tärkeä osa opintoja.

Haastattelimme parhaillaan kolmatta vuotta esinekonservointia opiskelevaa 22-vuotiasta Polina Semenovaa.

Miksi hakeuduit opiskelemaan konservointia? Mistä aiheesta olet erityisesti kiinnostunut konservoinnissa?

Kaiketi yleinen kiinnostukseni historiaa ja ihmisyyttä kohti löysi jonkinlaisen risteämäpisteen konservoinnista. Olen asunut pienen ikäni vuonna 1809 rakennetussa talossa ja säännöllisin väliajoin jumiutunut fiilistelemään kaikkia niitä ihmisiä, jotka ovat vuosien saatossa kulkeneet samoja rappusia, avanneet samoja ovia ja katselleet samoista ikkunoista samoja maisemia. Esinekonservointi puolestaan jo nimensäkin mukaisesti tarjosi mahdollisuuden koskettaa historiaa käytännössä - saada materiaa tarinoiden ympärille.

Millainen kuva sinulla oli konservoinnista ennen kuin aloitit opiskelun – ja entä millaisiin stereotypioihin törmäät usein konservaattorin ammatin parissa?

Esinekonservoinnissa erityisesti viehätti valintavaiheessa työn piiriin kuuluvien materiaalien monipuolisuus. Varsin nopeasti tämä osoittautui myös koulutussuuntauksen, klusterin, tai miksikä näitä luokkia nyt sanotaankin, Akilleen kantapääksi. Mitään materiaalia ei opi tuntemaan perusteellisesti ja opetusvaatimusten laajuus ja hajanaisuus poistaa opettajalta vastuun. Kaikessa ei voi olla ammattilainen. Mutta sitten meidän kuitenkin täytyisi oppia olemaan kaikessa ammattilaisia.

Aloittaessa konservointi vaikutti lähes aivokirurgiaan verrattavissa olevalta mystiseltä alalta, johon ei kuka tahansa tallaaja pysty. Motoriset kyvyt pitäisi olla huippuluokkaa, samoin kulttuurin ja historian tuntemus. Kuvittelin myös konservaattoreiden tunnistavan pelkällä

vilkaisulla jokaisen esine x:n alkuperän ja arvon. Ja tietysti, että kaikki vanha kama on arvokasta ja säilyttämisen arvoista.

Kuvaile lyhyesti tyypillinen koulupäiväsi.

Periaatteessa kuuluisi olla siten, että aamupäivällä olisi teoria-osuus ja iltapäivällä käytännön työskentelyä omaan tahtiin, kukin opiskelija oman projektinsa äärellä. Käytännössä kaikki on välillä melko kaaosta, ja välillä on vaikea saada kysymyksiinsä apua.

Konservointi ja arkeologia ovat molemmat pieniä aloja. Mitä näillä on mielestäsi yhteistä ja missä olisi parantamista?

Esinekonservointi etenkin liippaa varsin läheltä arkeologiaa, joudummehan käsittelemään myös arkeologista esineistöä. Toisaalta arkeologinen materiaali eroaa käsittelymetodeiltaan varsin paljon historiallisesta materiaalista – ehkä sille olisi syytä varata konservointiopinnoissa enemmänkin huomiota kuin yhden kurssin verran. Mutta tämä

7

konservoinnissa on juuri niin vaikeaa.

Esinekonservointi käsitteenä jo on harhaanjohtava. On triljoona asiaa, joista pitäisi tietää, ne eivät välttämättä risteä mitenkään keskenään (ne samat My Little Ponyt vs. arkeologinen Jeesuksen kastemalja). Henkilökohtaisesti kyllä haluaisin erikoistua jollekin spesifille alalle, mutta käytännöllisesti erikoistuminen on vaikeaa sillä alaamme ei ole määritelty.

Onko jotain mitä arkeologian opiskelijan kuuluisi ehdottomasti tietää konservoinnista?

Tuota, arkeologisissa esineissä kaikki prosessit voivat olla ennalta arvaamattomia, nopeita ja lopullisia. Siksi ei ehkä kannata tehdä mitään, jos ei tiedä mitä tekee.

Konservoinnin opintoihin kuuluu 8

pakollisena viisi kuukautta työharjoittelua. Kerro omista kokemuksistasi.

Ah Portugali, oi Portugali! Siellä olin neljä kuukautta ensimmäisessä harjoittelussa ja se oli ihanaa! Kyseessä oli Lissabonissa sijaitseva Laboratório José de Figueiredo, joka palvelee maan suurimpia museoita kansallisena konservointilaboratoriona. Mentorinani toimi metallikonservaattori Belmira Maduro ja on myönnettävä, että opin tämän teräksisen old school -konservaattorileidin komennossa enemmän kuin koko koulu-urallani. Olen harkinnut kirjoittaa opinnäytetyöni myöskin Lissabonissa, Belmiran ohjauksessa.

Kerro mielenkiintoisimmasta konservointikohteesta jonka kanssa olet työskennellyt. Hyvät/huonot puolet jne.

Varmaankin juuri Portugalissa työn alla olleet pronssiset ulkoveistokset ovat jääneet asumaan sydämeeni. Siinä jotenkin oivalsi koko kaupunkimaiseman aivan uudella tavalla: ei mikään pysti pönötä missään itsestään, joku on sen sinne laittanut ja jonkun sitä on hoidettava.

Viehätyin myös jotenkin teosten koosta, ne oli jotakuinkin reaalielämän mittasuhteessa. Tosin myös WhiteSpiritiä* tuli impattua samassa kokosuhteessa, mikä ei ehkä ollut niin hyvä juttu.

Lopuksi – Kansallismuseo palaa, apua! Olet ainoa konservaattori jolla on savusukelluspuku ja tehtäväsi on pelastaa museon tärkein aarre. Minkä valitset?

Mä tykkään siitä lastenpajan hevosesta yläkerrassa... Onks tää nyt väärä vastaus? d

* Konservaattoreiden pahamainen ihmeaine, toim. huom.

Sarjakuva

Lauri M채ntyl채

9

Historian elävöittäminen Aatteesta asiaan!

Teksti Tuuli Kasso / Kuvat Kiran Santhosh (Kiitos Julius Väliaho ja Laura Väisänen!)

H

istorialliset epookkidraamat ovat olleet kuluneina vuosina suosittuja niin televisiossa kuin valkokankaalla – tai ainakin historialliselta vaikuttavat, uskottavuudesta jokin kriitikko voisi olla taas omaperäisesti eri mieltä. Historian viihteellistämisellä on kuitenkin myös hyviä puolia, nimittäin kiinnostuksen herääminen aiheen tutkimusta tai harrastamista kohti. Ehkä osaa kokee valaistumisen myös Kansallismuseon esihistoriallisen osaston vitriinejä kurkkiessa. Mutta taitaapa yleisellä huhupuheella, nimittäin Indiana Jonesin hahmolla arkeologian opintojen aloittamisen inspiraationa olla monenkin kohdalla totuuspohjaa. Natsien muksiminen sikseen, haluaisitko oppia miekkailua tai pukeutua rautakautiseen asuun? Joten, sen sijaan että isket hatun päähän ja uppoudut Indiana Jonesin maailmaan televisioruudulla taas perjantai-iltana, kokeile jalkautua ulos samanhenkistesi seuraan ja huomaa, ettet ole yksin!

Muistatko vielä fuksiaisten päätepisteen, hämyisän viininjuonnin Pukkisaaressa? Pelastiko hengähdyshetki nuotion 10

äärellä pahimmalta fuksiaiskuolemalta? Paina siis mieleen Sommelo ry, joka kehittää Pukkisaaressa yleisöpalvelua mm. järjestämällä opastusta. Sommelo ry on 1997 perustettu aatteellinen yhdistys, jonka tarkoituksena on edistää suomalaista esihistoriaa koskevaa tietoutta ja tutkimusta varsinkin nuoremman rautakauden (550-1150/1300 jKr.) osalta. Yhdistys kokoaa yhteen eri tieteenalojen keräämiä tietoja ja taitoja puhaltaakseen niihin elämää käytännön toiminnan kautta. Jäsenilleen Sommelo ry tarjoaa mm. tiedotusta tapahtumista, kursseja ja ajanviettoa samanhenkisen väen seurassa.

Yhdistyksen toiminnalla on kolme lähtökohtaa: arkeologinen ja kansatieteellinen

tietopohja, käsityöläistaito ja –tieto sekä kulttuurin kokonaisnäkemys. Yhdistyksen toiminnan osa-alueita ovat mm. tiedonhankinta, kokemusperäisen tiedon saaminen käsityötekniikoista, koulutuskurssit ja asiantuntijaluennot sekä esineistön valmistus ja markkinointi ja julkaisutoiminta. Yhteistyössä arkeologian ja kansatieteen asiantuntijoiden sekä perinteen säilyttäjien kanssa on tutkittu käsityötaitoja ja niitä yhdistyksen piirissä harjoittaa mm. seppiä, keraamikkoja, kutojia ja puuastioiden tekijöitä.

Entäs se miekkailu ja samaistuminen vaikkapa rautakautiseen seppään? Nyt pois GIS-labrasta ja hetkeksi ulkoilmaan!

Harmaasudet ry on pääasiassa Helsingin alueella toimiva historianelävöittämis- ja

liveroolipeliyhdistys. Yhdistys pyrkii realistiseen historianelävöittämiseen ja eläytymiseen romantisoimatta tai silottelematta ajan oloja ja tapoja. Pääpaino toiminnassa on eläytymisellä ja kokemisella. Toiminta painottuu Itämerenalueen rautakauteen, keskiaikaan ja uuden ajan alkuun, mutta muutkaan ajat ja paikat eivät ole poissuljettuja.

Harmaasudet järjestää säännöllistä toimintaa syksystä kevääseen. Kesäisin toimintaan kuuluvat matkat historianelävöittämistapahtumiin, kuten viikinki- ja keskiaikamarkkinoille sekä uuden ajan alun tapahtumiin. Yhdistyksen jäsenistö myös järjestää muutaman larpin vuodessa. Sommelo ry on Harmaasudet ry:n yhteistyötaho. d 11

Harmaasusien toimintaa 2015: HUHTIKUU 7.4. Terästaistelutreenit 12.4. V&E: Puolanopetusta 14.4. Terästaistelutreenit 26.4. Näyttämötaistelutreenit 21.4. Terästaistelutreenit 28.4. Terästaistelutreenit TOUKOKUU 5.5. Terästaistelutreenit 10.5. V&E: Papukaija-Jussin rosvojahti -larpin pelinjohdon järjestämää ohjelmaa 15.-17.5.

Ropecon 2015 Espoon Otaniemessä 18.5. Terästaistelutreenit KESÄKUU 6.-7.6. Papukaija-Jussin rosvojahti –liveroolipeli Kuhmoisissa HEINÄKUU 18.7. Bitwa pod Grunwaldem, eli Grunwaldin taistelu Puolassa 23.-25.7. Saltvikin viikinkimarkkinat Ahvenanmaalla

12

31.7.-2.8. XXI Festiwal Slowian i Wikingów Wolinissa Puolassa ELOKUU 14.8.-16.8. Sotahuuto 2015 Raaseporissa 21.-23.8. Hämeen keskiaikamarkkinat Hämeenlinnassa 24.-27.8. Konna.info –liveroolipelin esipeli pääkaupunkiseudulla 28.-30.8.

Konna.info –liveroolipeli pääkaupunkiseudulla SYYSKUU Pukkisaaren muinaismarkkinat Helsingissä LOKAKUU 23.-25.10. Slag om Grolle 1627 Groenlossa Hollannissa Lisätietoa: www.sommelo.fi / sommelo@sommelo.fi / Sommelo-ryhmä Facebookissa www.harmaasudet.fi / tiedotus@harmaasudet.fi / Harmaasudet-ryhmä Facebookissa

V**ut, v**ttaako?

Horatio Pohl

Vuosijuhlien lähestyminen vaikuttaa opiskelijaan monella lailla, varsinkin hänen järjestäessään juhlia. Koska ilmeisen monelle tämä on uutta ja varmasti kiinnostavaa tietoa, aion esitellä havaintojani noin viiden viikon mittaiselta vuosijuhlia edeltävältä ajanjaksolta. Olen valinnut tarkkailujoukossa seurattaviksi piirteiksi alkoholin kulutuksen ja kiroilun määrän, sillä nämä vaikuttavat oleellisesti vuosijuhlajärjestäjän stressitasoon, kuten jäljempänä tulen osoittamaan.

K

uten kuvaajasta 1. käy ilmi, molemmat käyrät nousevat jyrkemmin vuosijuhlien ollessa lähempänä, kuitenkin niin, että alkoholin kulutuksen kasvaessa kiroilun määrä vähenee merkittävästi ennen viikkoa yksi ennen vuosijuhlia. Aiemmin julkaistujen tutkimusten perusteella voidaan olettaa, että stressaantunut opiskelija kiroilee tiuhempaan, joten kiroilukäyrä kuvaa jokseenkin osuvasti opiskelijan mielentilaa.

Viikon viisi kohdalla oleva poikkeama selittyy ensimmäisen vuosijuhlatapaamisen osumisella kohdalle. Äsken esitetyn suhteen ja oheisen kuvaajan mukaan

alkoholin nauttiminen puolestaan laskee opiskelijan stressitasoa.

Vuosijuhlien ilmoittautumisajan umpeutumisen tullessa lähemmäs, tarkkailuryhmä alkaa kirota vähäistä aktiivisuutta ja käyrät lähentyvät. Kaksi viikkoa ennen vuosijuhlia tarkkailuryhmän käytös tekee odottamattoman muutoksen – tämä selittyy kuitenkin ulkopuolisilla tekijöillä, joita ryhmä ei saattanut eliminoida.

Viimeisen viikon arvot ovat arvioita, jotka pohjautuvat tarkkailuryhmältä saatuihin tietoihin vuosijuhlajärjestelyjen tilasta ja aikataulusta. Johtopäätöksenä voidaan siis todeta, että vuosijuhlien järjestäminen lisää opiskelijan sekä alkoholinkäyttöä että kiroilua, joka on suoraan verrannollinen stressitasoon. Alkoholi puolestaan näyttää vaikuttavan päinvastaisesti. Näin vähäisen tutkimusmateriaalin perusteella jää kuitenkin epäselväksi onko näillä kahdella muuttujalla syy-seuraus-suhdetta, ja jos, niin kumpaan suuntaan. Aihe vaatii lisää tutkimusta, ja siihen on perehdyttävä uudelleen viimeistään seuraavien vuosijuhlien yhteydessä. d

kuvaaja 1.

13

Kirja-arvostelu

The Complete Jack Ripper

the

Sara-Mai Paavilainen

3

1. elokuuta 1888, Whitechapel.

Hiljan 46 vuotta täyttänyt Mary Ann Nichols suuntaa askeleensa kohti East Endin ujeltavia varjoja hämärän jo peitellessä alleen Lontoon nokisia

14

katuja. Maryn jokailtaisena tavoitteena on kohdata ainakin yksi avokätinen herrasmies, joka hellisi sieluparkaa muutamalla lantilla vastineeksi Maryn naiseuden suomista palveluksista. Parhaimpina iltoinaan Mary on saattanut saada jopa yösijan; olisipa tänäänkin sellainen tuuri! Aamun valjetessa asia on selvä, pimeä tosiaankin soi Marylle leposijan. Kertakäyttösängyn sijasta petinä toimi kuitenkin ikuinen puinen arkku.

Tästä brutaalista teurastuksesta sai alkunsa yhä edelleenkin verhoja kahisuttava prostituoitujen murha-aalto, jonka identifioimatonta tekijää alettiin aikakauden median piirissä kutsua nimellä Viiltäjä-Jack (engl. Jack the Ripper). Nimen etymologia ei selityksiä tarvinne. Ainakin viisi yhden ja saman henkilön suorittamaksi tunnistettua murhaa on liitetty Viiltäjä-Jackin ansiokansioon, mutta todellinen hautakivien määrä saattaa olla jopa tiedettyä suurempi. Oli miten oli, Viiltäjä-Jack on eittämättä yksi maailman tunnetuimmista sarjamurhaajista, ja onnistuu vielä nykypäivänäkin valtaamaan tilaa lehtien sivuilta!

Johtava ¨rippertologi¨ ja rikoshistorioitsija Donald Rumbelow on yksi niistä henkilöistä, jotka ovat omistaneet elämänsä tämän selvittämättömäksi jääneen murhaajan paljastamiselle.

Kirjassaan The Complete Jack the Ripper sympaattinen britti Rumbelow luo taitavasti ja elävästi raamit Viiltäjä-Jackia koskevien aikalaisraporttien ja poliisikertomusten ympärille, ja valottaa murhien kammottavien yksityiskohtien lisäksi myös yleistä elämänmenoa 1800-luvun Lontoossa. Kirsikkana kakussa hän käsittelee lisäksi aikalaispoliisien todennäköisimpinä syyllisinä pitämiä henkilöitä.

Teoksen loistavaa sisältöä täydentävät myös ihastuttavat kuvanivaskat, jotka sisältävät muun muassa aitoja, sensuroimattomia otoksia Viiltäjä-Jackin uhreista in situ, sekä kuuluisimpien epäiltyjen kuvia! Kirjailijan ehdoton tiedonmäärä ja aiheelle omistautuminen käy ilmi kirjan

jokaisella sivulla, ja pienoisena Viiltäjä-Jack fanaatikkona voin suoraan sydämestä todeta, että Rumbelowin teos on ¨rippertologian¨ todellinen helmi. Kirjailija järjestää Lontoossa myös viikoittain Jack the Ripper Walk – kävelyjä, joissa hänen johdollaan käydään kaikilla murhapaikoilla ja kuullaan murhaajan koko tarina ihanalla brittiaksentilla höystettynä. Parhaat 12 puntaa, jotka olen ikinä käyttänyt! d

Donald Rumbelow: The Complete Jack the Ripper (1975)

Rikospaikkakuva Mary Jane Kellystä, Viiltäjä-Jackin viidennestä uhrista, 1888 / City of London police

15

Taking o Helsink AN INTERVIEW WITH SUZIE THOMAS Teksti Tuuli Kasso / Kuvat Paula Mitikka

16

over ki

EVERYONE HAS PROBABLY SEEN SUZIE THOMAS, PHD AND UNIVERSITY LECTURER IN MUSEOLOGY, OR AT LEAST HER NAME APPEARING CONSTANTLY IN SEMINARS AND COURSES. WE INTERVIEWED HER TO GET TO KNOW HER A LITTLE BETTER, AND SHARE SOME THOUGHTS ABOUT CRIMINOLOGY - A FIELD THAT IS VERY POPULAR AMONGST ARCHAEOLOGISTS THESE DAYS. Could you tell us a little about yourself?

I’ve been living in Finland since the end of March last year, I’m from the UK originally and I currently lecture museology at the University of Helsinki. Ja minä puhun suomea huonosti!

What are your interests in archaeology?

I’m definitely at the cultural heritage studies end of the spectrum. I’ve probably not done what would be considered ‘proper’ archaeological fieldwork for at least five years if not more (and rarely even then!), but I am really interested in the different ways that people choose to engage with or relate to the past. This covers everything from how museums are laid out (and used by visitors and volunteers), through to the activities of amateur (voluntary) archaeologists, those with what might be considered ‘alternative’ theories about the past, and of course treasure hunting. I think that understanding different perspectives and priorities, and understanding that there are different ontologies out there than those of ‘mainstream’ archaeology is vital for comprehending why people get interested (or not) in such different ways.

We understand that you are also interested about treasure hunting in archaeology and the illicit trade of antiquities. Do you have any comments 17

on this and about how we should fight to embrace interdisciplinarity in our reagainst the black market? search and teaching more generally. But For my PhD I researched the relationit’s also perhaps a sign that many archaship between archaeologists and metal eologists are becoming more and modetectorists in England and Wales, which re aware of the implications of activigave me an opportunity to really get inties that damage archaeological heritato the details of the perspectives and acge. There is an awful lot of very good litivities of the metal detecting terature and research on the community in the UK. There is I THINK IT’S REALLY illicit trade in antiquities, ina ‘dark’ side of nighthawking (il- GOOD THAT TERMS LI- volving archaeologists but also legal metal detecting) but also KE “BLOOD ANTIQUI- lawyers, criminologists, journamany who operate within the TIES” AND “CONFLICT lists and others. This has inspilaw and even actively participa- ANTIQUITIES” HAVE red many, I think probably bete in archaeology projects in dif- EMERGED RECENT- cause as academics and pracferent ways. So it is not a clear LY, AS THESE DRAW titioners with an interest in the black and white situation in ma- AN IMMEDIATE PARAL- past, anything that causes unny cases, especially in countries LEL WITH CONCEPTS necessary damage to that past where metal detecting is per- SUCH AS “BLOOD DIA- naturally bothers us. Recentmitted in the law, such as Fin- MONDS”, WHICH MANY ly I’ve been working with a criland and the UK. I also worked PEOPLE ARE ALREADY minologist in the University of at the University of Glasgow, beLoughborough on putting togetAWARE OF. fore I came to Helsinki, as a Reher a book on ‘heritage crimes’ search Associate on the ERC-funded promore generally, that as well as illicit traject called “Trafficking Culture” (http:// ding explores criminal activities such as traffickingculture.org). Trafficking Cultuvandalism, illegal forestry, unauthorised re researches the global trade in looted building development, and even theft of cultural objects, and has tried to identimaterials such as lead from historic builfy international trafficking networks of dings has impacted cultural heritage. It is different types of antiquities. As to a soa huge, holistic area to study, so there is lution, I’m not sure it’s been found yet! a lot of scope for new research to emerObviously awareness raising and eduge with practical applications. cation are a continual battle, but policy How about the methods of criminoneeds tightening as well to make it harlogy used in archaeology and vice verder to use transit portals for moving obsa? Pros and cons? jects. I think it’s really good that terms liInteresting question! Criminology uses ke “blood antiquities” and “conflict antiboth qualitative and quantitative data, quities” have emerged recently, as these as does archaeology, although the datadraw an immediate parallel with consets are different of course. There have cepts such as “blood diamonds”, which been some really interesting initiatives many people are already aware of. using archaeological techniques for deWhy do you think that criminology is tecting heritage crimes, such as the “Tibecoming more popular in archaeology? me Crime” programme in the USA some That’s great if it is! I think it might be years ago in which police were trained to part of a bigger trend for disciplines to identify and record signs of looting at arstart to work together, as we continue chaeological sites. And there are many 18

studies that rely on interview data from all sorts of individuals, including professional archaeologists and cultural heritage managers, antiquities dealers, collectors and enforcement agencies, to better inform recommendations for policy and practice reforms. My experience of working with criminological colleagues also suggests that bringing the perspectives and disciplinary traditions together can be a very rewarding process, if you are working with excellent colleagues who are willing to learn from each other. Both bring ways of seeing a situation, and different questions to ask of that situation, to the table. Of course a down side of this sort of interdisciplinary work may be that you have to familiarise yourself with a whole new subject and its theories, schools of thought and seminal reading. This might take a while, but

ultimately it’s rewarding!

How would you encourage archaeology students and others that are interested in criminology and its multidisciplinary field?

The first thing? Read. Get up to speed with the literature in the area that interests you most. If it is a field which has had, to date, relatively less academic analysis (such as museum security issues, which I’m researching right now in a new project), you may also have to consult practitioner literature such as toolkits, management reports and websites.

You can also glean a lot from the media, although this should be read with care and a pinch of salt, since recent events such as the activities in Mosul Museum have shown that even leading journalists can present stories inaccurately from time to time. d

19

Ups! Voihan…

Teksti ja kuvat Tuuli Kasso

STRESSAATKO SIITÄ ETTÄ JÄTIT KAHVIN RISTUSRAUDAN JOHTO IRTI SEINÄSTÄ?

KOKONAAN KIINNI? PAKKO-OIREINEN HÄ KAIKKI OLE SILTÄ TURVASSA – STRESSI TYMISTÄ. MUTTA SAMALLA KUN KAADA NITONTA JA AVAAT SEN SALAISEN MIELI LÄ HISTORIALLISILLA MOKILLA, JOITA E KU OLISI MUISTANUT TARKISTAA SEN ILM ME, NELJÄ, VIISI, KUUSI, SEITSEMÄN, KA

A

leksandrian kirjaston tuho, 48 eaa. Plutarkhoksen mukaan Julius Caesar pelkäsi joutuvansa saarretuksi mereltä käsin käydessään sisällissotaa vallantavoittelijoita vastaan.

Määrätessään omat laivansa poltettaviksi, tuli levisi vahingossa koko satamaan ja lopulta kirjastoon, tuhoten kaiken tieltään. Jos kirjastosta mitään tulipalosta säilyi, 300-luvulla jaa. kristinuskon tullessa Rooman viralliseksi uskonnoksi, pakanalliset temppelit ja muistomerkit joutuivat hävitettäväksi. Viimeisen niitin Aleksandrian kirjastolle antoivat kuitenkin historiallisten lähteiden mukaan arabit vuonna 642. Kalifi Umar määräsi: ”Jos kirjaston kirjat sisälsivät samoja asioita 20

kuin Koraanissa, ne voitiin hävittää tarpeettomina, ja jos niissä taas oli Koraanin vastaisia asioita, ne voitiin hävittää harhaoppisina”. Kerrotaan, että papyruskääröillä lämmitettiin Aleksandrian tuhansia kylpylöitä tuhat vuotta.

V

asa-laivan uppoaminen 1628.

Ruotsin noustessa 1600-luvun alussa Pohjolan suurvallaksi tuli tarve vahvalle laivastolle ja erityisesti komealle lippulaivalle. Ruotsalaiset rakensivat sotalaivan, joka ei pysynyt pystyssä.

Vasa-laiva valmistui vuonna 1628. Neitsytmatkan ensimmäinen etappi olisi ollut vain lyhyt, ankkuripaikalle suuntautuminen Tukholman saaristossa. Sataman

NKEITTIMEN PÄÄLLE? TULIHAN SE SUOMENIKÖHÄN SE PAKASTIMEN LUUKKU ÄIRIÖ ON KAVALA VIHOLLINEN, EIVÄTKÄ KUN LISÄÄ PAKKO-OIREISTA KÄYTTÄYAT KUPPIISI VAIHTEEKSI JOTAIN KOFEIIIHYVÄKIRJASI, LOHDUTA ITSEÄSI NÄILEI KENTIES OLISI TAPAHTUNUT JOS JOMEISIMMÄN PARIKIN KERTAA, TAI KOLAHDEKSAN...

tuulensuojasta poistuessaan Vasa-laivaan tarttui kuitenkin tuulenpuuska. Ensimmäisestä toivuttiin, mutta toisen iskiessä Vasa-laiva kallistui niin jyrkästi, että hörppäsi vettä vielä kunnialaukausten jälkeen avoinna olevien tykkiporttiensa kautta. Laivalasti lähti liikkeelle, ja Vasa kaatui nurin. Laiva upposi muutamassa minuutissa ja vaikka pelastustyöt aloitettiin heti, aikalaisraporttien mukaan onnettomuudessa kuoli 30-50 ihmistä. Vasan uppoamisen syy oli sen rakenteessa, sillä painopiste oli liian korkealla joten laiva oli yksinkertaisesti suunniteltu väärin. Myös runsaat koristeet pahensivat ongelmaa, sillä ne siirsivät painopistettä edelleen ylemmäs. Vaikka

Vasa-laiva on kaunis ainoa kokonaisena säilynyt 1600-luvun alus, on muistettava, ettei pienestäkin tuulenvireestä kaatuvaa alusta todellakaan voi pitää hyvänä laivana.

L

ontoon palo 1666. Farrinerin Pudding Lanella sijainneen leipomon sammuttamattomista leivinuuneista – huonosta työstä epäillään yleensä talon palvelustyttöä – syyskuun toisena yönä lähtenyt palo tuhosi suurimman osan keskiaikaisesta Lontoosta vuonna 1666.

Tulipalo riehui neljä ja puoli päivää jättäen 70 000 kaupungin 80 000:sta asukkaasta kodittomiksi ja vaatien tuhansia kuolonuhreja. Palosta ei ehkä olisi 21

syntynyt niin suurta tragediaa, ellei Lontoo Cityn pormestari Sir Thomas Bludworth olisi astunut näyttämölle. Kesä oli ollut rutikuiva, puurakenteiset talot olivat rakennettu tiheästi ja kun mukaan lisätään vielä tosiseikka että valaistus ja ruoanlaitto hoidettiin avotulella, olisi jonkun mieleen voinut juolahtaa, että tulipaloihin pitäisi varautua. Sir Thomas Bludworth oli kuitenkin laiminlyönyt hankalia pakkolunastuksia vaativat purkutyöt katujen leventämiseksi, mutta tämäkään ei korvaa hänen tekemiänsä virheitä palon alkaessa. Farrinerin palavasta leipomosta lentäneet kipinät sytyttivät naapuritaloja, ja por- mestarilta pyydettiin lupaa purkaa rakennuksia tulen pysäyttämiseksi.

Sir Thomas Bludworth kyllä raahautautui keskellä yötä palon paikalle, vilkaisi roihuavaa tulta ja jäi historiaan

kommentillaan: ”Pöh! Nainenkin voisi pissiä tuon sammuksiin!”. Kello seitsemään mennessä arviolta 300 rakennusta oli jo liekeissä. Voimakas tuuli levitti kipinöitä aikalaiskuvauksen mukaan jopa 20 talon päähän. Vastahankainen pormestari ei edelleen antanut lupaa talojen purkamiseen, joten lopulta kuningas Kaarle II antoi käskyn. Tuli levisi vielä monta päivää ja tuloksia palon sammuttamisessa alettiin saada vasta, kun alettiin käyttämään ruutia palokujien raivaamiseen. Aikalaisten mukaan monet sammuttajat olivat talojen räjäyttelyssä turhankin innokkaita. Tuli saatiin lopulta aisoihin viides syyskuuta, vaikka palopesäkkeitä loimusi edelleen ympäri kaupunkia. Syyllistä katastrofin jälkeen etsittiin ankarasti, ja Lontoon palon muistomerkissä syytettiin paavin kätyreitä aina vuoteen 1830 saakka, jolloin teksti poistettiin. Suurpalon odottamaton seuraamus oli, että se pienensi kaupungin rottakantaa mikä puolestaan helpotti ruton esiintymistiheyttä.

M

uistathan kuitenkin, että mokat ja erehtymiset ovat inhimillisiä.

Vaikka jokin asia tuntuisi kuolemanvakavalta tai kuningasidea ”tuntui silloin hyvältä” paljastuu elämäsi pahimmaksi virheeksi – hei, elämä jatkuu! d

Faktat ja kertomukset poimittu laatukirjallisuudesta: Vesa Sisättö: Unohtunut avain joka upotti Titanicin + muita historian mokia, SKS 2014.

Chris McNab: Maailman pahimmat historialliset katastrofit – Tuhoisimmat suuronnettomuudet kautta aikojen, Amber Books Ltd 2005.

22

Kandi-

ja gradutentti

Haastattelut ja kuvat Tuuli Kasso

KYSYMYKSET: 1. NIMI, IKÄ JA OPISKELUVUOSI? 2. KANDISI/GRADUSI AIHE? 3. MIKSI VALITSIT JUURI TÄMÄN AIHEEN? 4. MIKÄ ON TÄHÄN MENNESSÄ OLLUT PARHAINTA KANDISI TAI GRADUSI TEKEMISESSÄ?

5. ENTÄ HAASTAVINTA? 6. SUUNNITELMASI KANDIN/GRADUN JÄLKEEN? 7. NEUVOJA TULEVILLE KANDIN TAI GRADUN TEKIJÖILLE?

roomalaisaikainen talo Pompejissa Italiassa ja oli koristeltu runsain mosaiikein.

Tutkimukseni kohteena on mosaiikkien aiheiden suhde niitä ympäröivään tilaan.

3. Olen kiinnostunut klassillisesta arkeologiasta ja mosaiikkejakin on tullut nähtyä aika paljon. Tästä aiheesta kuitenkin kiinnostuin Pompejia käsitelleellä kurssilla viime syksynä, sillä Pompejissa on säilynyt paljon sellaista mikä muualla on jo kadonnut. Mosaiikit tekivät vaikutuksen pienellä salaperäisyydellään. Aiheeseen liittyen tuli tutustuttua myös roomalaiseen asumiseen ja arkkitehtuuriin.

Tulevat kandimme...

1. Janne Soisalo. 38 vuotta ja menossa on toinen opiskeluvuosi.

2. Kandintyöni aihe on Casa del Faunon mosaiikit. Casa del Fauno on

4. Kandin tekemisessä on parasta ollut syventyminen sen aiheeseen. Samalla on tullut luettua valtava määrä roomalaiseen asumiseen ja arkkitehtuuriin liittyvää kirjallisuutta. Nyt voi jo siis sanoa tietävänsä aiheesta jotakin.

23

5. Haastavimmaksi on osoittautunut lähdeaineiston haaliminen. Pompejia on tutkittu paljon, mutta paljon on tutkimattakin. Lisäksi julkaistut tutkimukset voivat olla vaikeasti saatavilla. Kielitaito on ollut suureksi hyödyksi, koska vain harvat julkaisut ovat englanniksi.

6. Suunnitelmissa kandin jälkeen on pari matkaa klassillisen arkeologian pariin ja syksyllä kohti maisteriopintoja.

7. Neuvoksi ensi vuoden proseminaarilaisille voisin sanoa, että työn aihe kannattaa valita oman kiinnostuksen mukaan. Aikaa sen parissa tulee vietettyä paljon. Tästä syystä siitä voi saada paljonkin hyötyä myös muita opintoja ajatellen.

1. Hei vaan! Nimi on Aleksi Stenberg, ikävuosia on kertynyt 22 ja opiskelen arkeologiaa nyt toista vuotta.

2. Tutkielmani kulkee toistaiseksi otsikolla ”Jätinkirkkojen maiseman hahmottaminen laserkeilausaineiston avulla”. Vaikuttaa ehkä hämärältä, mutta lyhyesti ilmaistuna tarkoituksenani on laserkeilausaineiston avulla tarkastella, kuinka jätinkirkot asettuvat lähiympäristöönsä ja mikä on niiden suhde muihin lähettyvillä oleviin muinaisjäännöksiin. Jätinkirkkoja tunnetaan nelisenkymmentä, enkä missään nimessä kuvittele käyväni joka ikistä systemaattisesti läpi, vaan tarkoituksenani on käyttää kolmea esimerkkikohdetta.

3. Hyvä kysymys. Kun proseminaari alkoi syksyllä, minulla ei ollut mitään ajatusta siitä, mistä tutkielmani tekisin. Sattumalta löysin kirjahyllystäni artikkelin jätinkirkkoihin liittyvistä aurinkosuuntauksista ja kiinnostuin aiheesta. Tutkielman 24

aihetta rajattaessa seminaarin vetäjä Antti Lahelma ehdotti laserkeilausaineiston hyödyntämistä. Idea oli jollain kierolla tavalla kiinnostava ja haastava, ja siitä se sitten lähti.

4. Tiettyyn aiheeseen perehtyminen ja tiedon etsiminen ja ongelmien ratkaiseminen ja aina esiin nouseviin uusiin kysymyksiin vastauksien hakeminen vetoaa minun pieneen sisäiseen tutkijanalkuun.

Myös kirjoitusprosessiin liittyvä näppäimistön äärellä istuskelu ja pohdiskelu ja kahvipannullisten tyhjentäminen on ollut olennaisella tavalla nautinnollinen

osa tätä projektia.

5. Luonnollisesti kaikkien arkeologian opiskelijoiden arkkivihollinen, MapInfo.

Laserkeilausaineistojen pyörittely tällä ohjelmalla on suhteellisen kätevää, mutta oma osaamisen puute aiheuttaa välillä ongelmia.

6. Vielä on aikaista sanoa, mutta lyhyellä aikajänteellä tilanteeseen luultavasti liittyy lukuisten alkoholipitoisten virvokkeiden nauttiminen.

7.

Ei

paniikkia.

Tarkoituksena

on

kuitenkin vasta oppia tekemään tieteellinen tutkielma. Kukaan ei oleta, että heti syksyllä on kaikilla valmiina rajattu aihe ja tutkimuskysymys ja aineisto saatavilla. Aikaa on ihan hyvin ja apua on aina saatavilla. Kaikki kyllä järjestyy. Hyvin tai huonosti, mutta järjestyy kyllä.

...ja maisteri!

1. Elisa Väisänen, 24, 5. opiskeluvuosi 2. Yleisöarkeologia laajasti sanottuna.

Tarkemmin aion tapaustutkimuksen 25

kautta selvittää yhden museon oppaiden ja enemmän tai vähemmän toiminnallisille esihistoriakierroksille osallistuvien oppilaiden vuorovaikutusta haastattelujen ja kyselyjen avulla ja pureutua tätä kautta siihen miten esihistoriaa ja arkeologiaa opetetaan ja opitaan museossa.

3. Jo kandivaiheessa kiinnostuin hallinnollisesta arkeologiasta ja muinaisjäännöksiin liittyvästä arvottamishaasteesta ja sitä kautta siitä, miten ja minkälaista arkeologiaa ja historiaa ylipäänsä tuodaan esiin eri yhteyksissä ihmisille.

Kasvatustieteen opinnot saivat minut vakuuttumaan siitä, että tästä aiheesta teen gradun.

4. Parhainta on ollut se kun pääsee kirjoittamisen makuun ja yrittää saada aineistosta mielekkäitä ja mielenkiintoisia

26

asioita irti... ne hetket ovat olleet viime aikoina vähän liian harvassa...

5. Haastavinta on ollut saada lupapaperit kuntoon ja lähtövalmiiksi. Haastavin on vielä varmaan edessä, kun oppilaiden huoltajiltakin pitäisi saada ne osallistumisluvat. Lisäksi kirjoittamisen aloittaminen on tosi, tosi hankalaa, kun sitä aina keksii jotain sellaista (teko)syytä kuin ettei aika koskaan riitä tms...

6. Jos positiivisesti halutaan ajatella, niin tulevaisuudessa teen kaikenlaisia, monipuolisia, museoalaan liittyviä töitä. Väikkärikään ei olisi ihan mahdoton ajatus sitten joskus.

7. Pitäkää rohkeasti omista, itseä kiinnostavista aiheista kiinni ja järjestäkää tärkeää vertaistukiaikaa toisillenne! d

.

16. - 17.4.2015 Martti Ahtisaari -sali, Mattilanniemi, Jyväskylän yliopisto Kuka saa määritellä, mikä on kulttuuriperintöä? Kenelle kulttuuriperintö kuuluu? Kenen historiaa tallennamme ja esittelemme? Voidaanko tai pitääkö jostakin vaieta? Voiko museo tehdä kokoelmapoistoja? Museo on yhteiskunnan muisti, mutta onko yhteiskunnalla oikeus myös unohtaa? Millaista on museoetiikka 2010-luvulla?

Jyväskylän yliopiston Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitoksen museologian opiskelijoiden järjestämä vuotuinen museologiaseminaari järjestetään tänä vuonna 19. kertaa. Seminaari toteutetaan yhteistyössä ICOM Suomen komitean ja Suomen museoliiton kanssa. Seminaarin päivätapahtumiin on vapaa pääsy. Liput iltajuhlaan Jyväskylän taidemuseolla 3/5 €.

Ilmoittautuminen ja lisätietoja: museoetiikka.blogspot.com.

Löydät meidät myös facebookista ja twitteristä! #museoetiikka2

jyväskylän taidemuseo

27

Ajankohtaista 11.4. Fibulan 46. vuosijuhlat Armas järjestömme täyttää vuosia, ja sitä juhlitaan tietysti Alinassa sitsaamalla!

15.-16.4. Helsinginkadun appro Appro. Kaljaa. Kallio. Tarvitseeko muuta sanoa?

23.-24.4. Varjopäivät Arkeologiset varjopäivät järjestetään tänä vuonna Oulussa. Luvassa opiskelijoiden esitelmiä ja muun maan arkeologeja.

30.4. Vappukokoontuminen Röksällä Fibulistien perinteinen vappukokoontuminen Meilahden röykkiöllä. Mantan lakitus kuudelta. Mitä näitä nyt on.

1.5. Vappupiknik Ullanlinnanmäellä Koska mitä olisi Vappu ilman aamuskumppaa?

entistä näyttävämmin. Puutarhabileet Valtsikan sisäpihalla!

16.5. Suomenlinna Grand Prix Kannunvalajien organisoima vuosittainen neppiskilpailu Suomenlinnan hiekkarannalla. Huhut fibulistijoukkueesta kiertävät jo!

Toukokuun lopulla kevätolympialaiset Koska arkeologi on terve, kun se leikkii.

Uusi tapahtuma kevätkauden päätteeksi, leikkimielistä kisailua fibulistien kesken.

28.5. Suursitsit Senaatintorilla Juuri sitä, miltä kuulostaakin. Järjestöjen ilmoittautuminen päättyy 19.4.

29.5. Arkeologian pääsykoe Oi, arkeologian nuoret toivot! Tänä vuonna Fibula tarjoaa henkistä tukea, ja pitää kokeen jälkeen pääsykoepiknikin.

4.5.(-31.5.) intensiivijakso 13.5. Floran päivä Yloppilaiden perinteistä juhlapäivää vietetään HY:n 375v-juhlavuoden kunniaksi

28

12.-14.6. Hitchball 4000 Vuosittainen liftauskilpailu sinne, minne ikinä päädytkään. Kenen roadtrip on tänä vuonna eeppisin?

Sarjakuva

Hillevi Hanuman

29

Kuultua

joutunut ikävästi haaremiin, tai kivasti, miten sitä nyt katsoo...”

Koonnut Tuuli Kasso

Ville Lukkarinen ja orientalistinen taide

”Kyllä se kaivausalue kannattaa aidata ja jälkikäteen täyttää ettei joku marjastaja vaan putoa sinne kuoppaan.”

”Mun on pakko myöntää että mulla oli yläasteikäisenä tän maalauksen kuva seinälko antaa Wesa Perttola arkeologisten kentlä... Sittemmin olen ontätyömenetelmien perusteista neksi siirtynyt muunlaiesimerkin kulttuu seen taiteeseen.” ”Lapiollakin voi saada naapurin Ville Lukkarinen riperinnöstä varpaan irti jos yrittää – muistaJean-Louis-Ernest kaa työturvallisuus!”

Meissonierin vuoden

”Voit-

-

?”

Wesa Perttola ja raa’at tositarinat

Ei-arkeologian fuksi Johdatus kult- 1864 maalauksesta Campagne de France 1814. tuuriperinnön tutkimiseen ”Niin ja tässä oletuksena on se ettei–aloitusluennolla vät kiinteät muinaisjäännökset liiku – ellei tuolla nyt joku lapinraunio livistä...”

Wesa Perttola uskoo karttoihin enemmän kuin shamanismiin ”Meillähän ei noi muinaisjäännökset kauheasti liiku.”

Wesa Perttola ja kameran valotusaika

”Täähän oli jotain marginaalimarginaali –maalausta ja hörhöilyä pariisilaisessa ateljeessa.”

Ville Lukkarinen läpimurrosta

Claude

Monet’n

”Niin tää syy miksi mä nyt kerron teille tästä on se, että kirjoitin tästä kirjan.”

Anna Ripatti ”Kertoo renessanssitaiteen jäykkyydestä – pöydällä kiemurtelee nainen ja mies katsoo ristikon läpi.” on

Ville Lukkarinen ”Tässä pitäisi nyt olla jotain aksentteja... noin, toivottavasti se meni oikein. Nimistä on vähän vaikea tietää.”

”Tää nyt pääl-

lystetty tällaisella

Mervi Suhonen silmälasisoljista

kalvolla jolla normaalisti päällystetään hajuvesipulloja

– siitä voi sitten miettiä onko tässä mitään järkeä.”

Ville Lukkarinen, liitutaulu ja Jean Gérôme

Juhana Lahti postmodernista arkkitehtuurista

”Keskuksessa on yleensä aika pariisilaisen näköinen valkoinen nainen joka on 30

”Ensimmäisenä mieleen tulee, tämän kun näkee ei ole silmälasit vaan bikinit eli bikinisolki.”

”Näätsä sen ristikon nyt suorassa?”

W.P. tenttaa suorin jaloin haalareissa luennolle saapunutta fuksia klo 8 aamulla.

”Jos jollekin nykyajan riikinruotsalaiselle teinille näytetään jotain 1600-luvun asiakirjaa niin eihän se siitä siis paljoa mitään ymmärrä.”

Mirkka Lappalainen lohduttaa opiskelijoita vanhojen käsialojen parissa

”Mihin tälläistä näin isoa kivikirvestä on tarvittu?” ”Noo...” ”Jättiläisiä! Se on todiste!”

Aineistotuntemuksen perusteet -kurssilla käyty keskustelu

”Tää

on nyt vähän

”Jos te nyt muutatte jonnekin uuteen paikkaan ja ootte jonkun vaimo ja tiedätte että teidän pitää kokata siellä, kai se nyt vähän helpottaa kun on se oma kattila mukana.”

tällainen maus-

Elisabeth Holmqvist keramiikan eksogamiasta

”...Nuorena yritin tehdä monia asioita yhtä ”Perhaps this was read after teinen aikaa, joten otin tämän lunch – as you know we read kirjan mukaan souturet- Kiviä haistellaan Aineistotuntemuk- things better before lunch.” sen perusteet –kurssilla (T:n kellä --- Niinpä tämä hieOlli Salomies ja Mommsenin viimallinen esine) no Pompeji-kirja tuhoutui.” ninjuonti lounaalla

.”

Antero Tammisto ja urheiluharrastuksen uhka kirjallisuudelle ”Arkeologi vetää viivaa!”

”Niitä löytöluetteloita on tehnyt joku maisteri – tai siis joku ihan osaava ja koulutettu ihminen.”

Fuksi profiilin piirtämisestä

Antti Lahelma, Aineistopraktikum

Oikaisu: Dosentti Antero Tammiston pyynnöstä lisäämme hänen täsmennyksen liittyen edellisen numeron Kuultua -palstan kommentteihin:

”Vaikka myös grillatut herkkusienet ovat hyviä, niin parhaita ovat kyllä herkku- eli kivitatit! Grillatut kivitatit, jotka Asterixin ystävät voivat tulkita viittaukseksi yhteen parhaimmista Asterix-kirjojen aloitussivuista (muistaakseni vol. Asterix gallialainen), jossa gallit (Asterix, Obelix, Akvavitix ja tietysti Senilix) väittelevät parhaasta tavasta valmistaa sieniä.

Pyydän ystävällisesti laittamaan täsmennyksen myös Venäjän imperialismin kritiikistäni, josta kriittisesti puhuessani tarkoitin Putinin Venäjän (uus)imperialismin laajenemisen estämistä (kuten Krimin valtausta ja sen mahdollista laajentamista Itä-Ukrainaan ellei peräti koko Ukrainaan ja kuka tietää minne), ja tässä mielessä tuon imperialismin tuhoamista, ja ensisijaisesti muilla poliittisilla keinoilla kuin väkivallalla, jonka vuoksi en kannata Venäjän nykyisen imperiumin tuhoamista, joka olisi liian tuhoisaa venäläisten lisäksi muillekin osallisille. ” Fiban toimitus pahoittelee mahdollisia väärinkäsityksiä. Lisäksi toimitus haluaa kiittää dosentti Antero Tammistoa sienien roolin korostamisesta. Etsiessämme kivitatteja grillattavaksi (maaliskuussa olimme vain liian aikaisessa tai liian myöhässä), hämmästyimme sienien aliarvioidusta roolista jokapäiväisessä elämässämme. Sienilajeja tunnetaan nykyisin noin 100 000, mutta asiantuntijoiden mukaan lajeja voi olla jopa 3,5 miljoonaa! Ilman sieniä ei olisi myöskään antibiootteja, olutta eikä viiniä. Jättimäisen suuri, mikroskooppisen pieni tai ihan tavallinen kivitatti – kaikki sienet ovat arvokkaita!

31

Death is the cure for all diseases.

Thomas Browne

ISSN 1237-2084