Faba 2/23

Pienistä puroista isoihin virtoihin

Teksti: Anna Oksa-Pulliainen / kuva: Faban arkisto

Kaikissa karjan kehittämiseen liittyvissä asioissa pätee se, että ensin on tiedettävä, missä mennään ja vasta sen jälkeen voidaan sanoa, missä on korjattavaa.

Terveydenhuoltosuunnitelma on keino löytää karjan terveyden sudenkuopat ja tasoittaa ne. Omien silmien tottuessa helposti tuttuihin ympyröihin, tarjoaa eläinlääkäri ulkopuolisen ja objektiivisen katseen asioiden havainnointiin.

Terveydenhuoltosuunnitelmassa käydään kattavasti läpi koko karja. Tähän kuuluvat utare-, sorkka- ja vasikkaterveys, hedelmällisyys, ruokinta ja bioturvallisuus. Kattavien tietojen ja navettakäynnin sekä karjanomistajan kanssa käydyn keskustelun kautta muodostuu kokonaiskuva karjan tilanteesta. Terveydenhuoltosuunnitelmaan kirjataan asiat, joissa on onnistuttu ja ne, jotka tarvitsevat kohennusta. Suunnitelmaan tehdään myös toimenpide-ehdotukset tuotannon rajoittajien poistamiseksi ja ylimääräisten kustannusten minimoimiseksi. Terveydenhuoltosuunnitelmasta löytyy siten kaikki ne asiat, jotka jokaisen menestyvän karjanomistajan pitäisi haluta tietää karjastaan.

Terveydenhuoltosuunnitelma ei ole rutiininomainen, vuosittain tehtävä suunnitelma, vaan siitä on aidosti hyötyä. Kun asiantuntijan saa tilalleen, kannattaa tilanne hyödyntää mahdollisimman hyvin. Suunnitelmaa ei myöskään tule jättää pöytälaatikkoon pölyttymään, vaan eläinlääkärin kirjaamia toimenpiteitä kannattaa ryhtyä reippaasti toteuttamaan. Kaikkea ei ole tarkoituskaan saada kerralla kuntoon, vaan liikkeelle lähdetään muutamasta tärkeimmästä asiasta. Kuinka paljon terveysongelmien ennaltaehkäisyllä ja korjaamisella voi saavuttaa taloudellista hyötyä?

Utareterveys

Tutkimukset osoittavat, että maidon solupitoisuuden noustessa yli 100 000:n, laskee lehmäkohtainen maitotuotos 2–10 % solupitoisuuden mukaan. Utaretulehdukset aiheuttavat myös lääke-, hoito- ja työkuluja. Meijeriin kelpaamaton maito aiheuttaa omalta osaltaan tulonmenetyksen. Jos oletetaan, että kesällä kolmen kuukauden ajaksi nousee karjan keskimääräinen solupitoisuus 200 000:een, tarkoittaa se keskimäärin 10 000 kg lypsävän 150 lehmän karjassa reilun 13 000 maitokilon menetystä. Maidon hinnan ollessa 0,52 €/l, on kyseessä noin 7000 euron tulonmenetys.

Sorkkaterveys

Sorkkaterveydessä tulonmenetykset tulevat pääasiassa epäsuorista tulonmenetyksistä. Kipeät sorkat eivät innosta lehmiä liikkumaan syömään ja lypsylle. Lisäksi sorkkaongelmista kärsii myös hedelmällisyys ja kiimantarkkailu vaikeutuu. Tulonmenetysten lisäksi sorkkaongelmat aiheuttavat jonkun verran ylimääräisiä hoitokuluja. Esimerkiksi valkoviivan repeämää on noin 11 prosentilla lehmistä ja yhden tapauksen kustannuksiksi on arvioitu 221–590 € vakavuudesta riippuen eli keskimäärin 406 €/tapaus. Näillä tiedoilla laskettuna pelkkä valkoviivan repeämä aiheuttaisi 150 lehmän karjassa vajaan 7000 euron edestä kuluja ja tulonmenetyksiä.

Vasikkaterveys

Vasikkana luodaan pohja hyvälle lypsylehmälle tai pilataan se. Vasikkana sairastettu ripuli alentaa ensikkotuotosta 350 kiloa ja vasikan kuollessa, menetetään geneettisesti mahdollisesti hyvää eläinainesta. Lisäksi uusi vasikka on saatava tilalle. Jos 150 lehmän karjassa puolet uudistusvasikoista sairastaa ripulin, alentaa se laskennallisesti ensikkotuotoksia yhteensä 6563 kg eli noin 3400 €.

Hedelmällisyys

Poikimaväliä lyhentämällä saadaan lehmien tuotosta nostettua, koska tällöin lehmien pienen maitomäärän päivät jäävät vähäisemmiksi. Tutkimuksissa on selvitetty, että parhaaseen tuotokseen päästään noin vuoden poikimavälillä.

Tuotosseurantakarjojen keskimääräinen poikimaväli oli 403 pv, jolloin poikimaväli on noin 28 pv yli optimin. Tällainen poikimaväli tarkoittaa 150 lehmän karjassa reilun 10 000 euron edestä ylimääräisiä ylläpitokuluja.

Optimaalinen hiehojen poikimaikä on noin 24 kuukautta. Tämän ikäisenä poikineet hiehot lypsävät todennäköisesti paremmin ja niiden elinikäistuotos on korkeampi kuin muun ikäisenä poikineilla. Kannattaa kuitenkin muistaa, että tuotosseurannan mukaan 22–23 kuukauden ikäisenä poikineilla oli vielä korkeampi tuotos. Liian nuori poikimaikä voi kuitenkin johtaa poikimisongelmiin, joten sitä ei sen vuoksi suositella. Jos hiehot poikivat 26 kuukauden ikäisinä, niitä on periaatteessa kasvatettu turhaan 60 vuorokautta. Kustannuksia kasvatuksesta tulee tällöin 132 euroa/ hieho, mikä 150 lehmän karjassa 25 % uudistusprosentilla tarkoittaa 5000 euron suuruisia turhia vuosikuluja.

Ruokinta

Ruoka on perustarpeita ja ruokinnan on oltava kunnossa vasikasta lehmään. Lehmä ei voi päästä huipputuotoksiin, jos ruokinta ei ole optimaalinen. Ruokinnassa on myös hyvä muistaa, että se toteutettava taloudellisesti järkevällä tavalla. Säilörehun tulisi olla parasta mahdollista. Lisäksi rehusta teetetään analyysit ja rehua täydennetään mahdollisten puutosten osalta. Tutkimusten mukaan piilevää ketoosia esiintyy 20–50 % lehmistä. Ketoosi laskee päivätuotosta 1,5–3 kg/vrk, heikentää munasolujen laatua sekä valkosolujen toimintaa ja immuunipuolustusta. Jos 150 lehmän karjasta 53 lehmää sairastuu ketoosiin, on parin viikon ajalta menetetty tuotos noin 2226 kiloa. Euroissa tämä tarkoittaa reilun 1160 euron saamatta jäänyttä tuloa.

Bioturva eli tautisuojaus

Tautien pääsyn estäminen tilalle on ensiarvoisen tärkeää. Yhtä tärkeää on huolehtia, että taudin päästyä tilalle, voidaan tilannetta hallita siten, ettei tauti leviä koko karjaan. Tautien aiheuttamat kulut ja tulonmenetyksen vaihtelevat tautien mukaan, salmonellan ollessa yksi pahimmista. Yhden robotin tilalla salmonellan saneerauskustannukset voivat olla 80 000–100 000 euroa.

Pienistä puroista kasvaa iso virta! Tämä pätee myös huonosti hoidettuun lypsylehmien terveyteen ja sen seurauksena syntyviin tulonmenetyksiin ja ylimääräisiin kuluihin. Lehmien terveys ja hyvinvointi eivät ole mitätön asia talouden kannalta, joten siihen kannattaa kiinnittää huomiota! œ