Innolla eturintamassa

Teksti ja kuva Mikko Säynäjärvi

Genomitestaus kehittyy ja laajenee vauhdilla. Mukaan tulee jatkuvasti uusia testattavia ominaisuuksia. Ne innostavat muiden FabaLabin palvelujen rinnalla Sonja Närkkiä, joka haluaa omalta osaltaan edistää kotieläintalouden kilpailukykyä ja eläinten hyvinvointia.

Lukiossa Sonjan, 28, haave oli eläinlääkärin ammatti, sillä hän oli jo lapsesta saakka tiennyt, että haluaa työskennellä eläinten parissa. ”Opon tunnilla silmiini osui sattumalla sana kotieläintiede. Siinä olivat taikasanat kotieläin ja tiede”, Sonja kertoo tiestään Viikkiin opiskelemaan. Valinta oli varmasti oikea, sillä onhan FabaLabin toiminta kotieläintieteen eturintamassa.

Huimaa kehitystä

Faba on Sonjalle tuttu jo opiskeluaikoina tehdystä yritysharjoittelusta ja FabaLabin tuurauksista. Hänen pro gradu -työnsä käsitteli D3-vitamiinin vaikutusta karjujen jalkaheikkouteen. Työn valmistuttua ja erittäin mielenkiintoisen NHK-keskuksessa tehdyn työjakson jälkeen Sonja palasi FabaLabin palveluvastaavaksi.

Genomitestauksen merkitys kasvaa huimaa vauhtia. ”Kiristyvässä kilpailussa eläinten perinnöllisen tason varhainen selvittäminen on yhä tärkeämpää. Testaamalla hiehonkasvatuskulut voidaan pitää kurissa. Testeihin tulee koko ajan lisää ominaisuuksia ja lihakarjan tautitestaukset ovat yhä suositumpia. Jonkin ajan kuluttua suomenkarjakin saadaan genomitestauksen piiriin”, Sonja kertoo kasvunäkymistä.

Muutaman vuoden sisällä tekniikka on muuttunut nopeasti. Näytteenotto on siirtynyt veriputkista DNA-korvamerkkeihin ja 10k-snipin sirusta on hypätty 80k-siruun. ”Aivan käsittämättömiä kehityshyppyjä. Missä ollaankaan viiden vuoden kuluttua”, Sonja ihmettelee.

Kannustavaa palautetta

Palvelujen rinnalla Sonjaa työllistävät ohjelmistokehitys ja erilaiset projektit. Lisäksi yhteistyötä tehdään muun muassa VikingGeneticsin ja Växa Sverigen kanssa. ”Paljon on töitä. Tämä työ on kuitenkin kiehtovaa ja asiakkailta saatu hyvä palaute kannustaa”, Sonja toteaa työstään.

Sonja on pesunkestävä riihimäkeläinen, mutta juuret ovat maalla Jämsässä. ”Mummoni oli tarkkailukarjakko ja maatilan emäntä. Enoni jatkoi tilalla viljanviljelyä ja sikalan pitoa. Lapsuudessa sikalan työt tulivatkin tutuiksi. Lisäksi hevoset ja koirat ovat kuuluneet elämääni aina”, Sonja kertoo.

Sonja asuu SAKOn tehtaalla työskentelevän puolisonsa Samin kanssa Riihimäellä, heidän sanomanaan Riksussa. Kotona on myös tanskalais-ruotsalainen pihakoira Hertta. ”Olen aloittanut sen kanssa Nose Work -harrastuksen. Hertta osaa jo istuutumalla merkata eukalyptukselta tuoksuvan löydön”, Sonja kertoo.

Genomilaatikkojen kasvavalle virralle ei näy loppua.