”Iso onnistunut hyppy”

TILAN ELÄMÄÄ

Kahdesta karjasta syntyi kovalla työllä ja lyhyessä ajassa hieno kokonaisuus. Kovatasoisella eläinaineksellakin oli osuutensa.

Tila: Lappala mty, Siilinjärvi. Omistajat: Anna, Jussi ja Juha-Pekka Lappalainen. Holstein-lehmiä 222 ja kolme ayrshireä. Keskituotos: 12 124 kg EKM. Peltoa yhteensä 350 ha, josta 100 ha viljalla.

Teksti: Mikko Säynäjärvi / Kuvat: Jari Kesänen

Lappalan maatilayhtymä muodostuu kolmesta tilasta. Anna Lappalaisen kotitilasta Niskalasta, Jussi Lappalaisen kotitilasta Lappalasta ja Annan tädiltä ostetusta Hovista. Niskalassa ja Lappalassa on ollut jo kauan korkeatasoiset karjat. Hovi oli aiemmin kasvinviljelytila ja nyt sen pellot ovat kokonaan nurmella.

Anna, 57, ja Jussi, 61, aloittivat Lappalan tilalla 1987, jolloin lypsylehmiä oli 16 ja charolais-emoja 30. Lappalan charolais-sonneista tunnetuimpia olivat keinosiemennyssonnit Lappalan Olle ja rotunsa championiksi yltänyt Lappalan Flip. ”Emolehmistä jouduimme luopumaan 1998, koska niille ei saatu tukea. Olisi ollut liian kallis harrastus, mutta sympatia rodulle on kyllä säilynyt,” Anna toteaa.

Pellot ja tuotantorakennukset alkavat olla kunnossa. Vanha aittakin saa ryhtinsä takaisin myöhemmin.

Lypsykarja oli aluksi pääosin ayrshireä, mutta rotu vaihtui vähitellen holsteiniksi. Karjan koko kasvoi ja taso kohosi kovaa vauhtia pitkälti alkionsiirtojen ansiosta. Hyvän tuotoksen lisäksi karja keräsi näyttelypalkintoja. Ennen Niskalaan muuttoa lypsäviä oli 62.

Niskalan karja oli Suomen ensimmäisiä friisiläis-karjoja. Suomenkarja vaihtui friisiläiseksi 1960-luvun puolivälissä. Suomessa ei juuri ollut tarjolla hiehoja ja sonnivalikoimakin oli hyvin olematon. ”Isäni Tuomo Niskanen oli uuden etsijä. Hän osti Tanskasta ja Ruotsista hiehoja. Ne tulivat Suomeen Haaparannan kautta junalla. Lisäksi hän hankki 14 hiehoa Askolan kartanosta”, Anna kertoo.

Ruotsalaisten joukossa oli Hallandista hankittu Karola-hieho. Sen tytär Siri myytiin Lappalaan, jossa se poiki syksyllä 1975 keinosiemennyskäyttöön päässeen Lappalan Emalin. Karolan suku on jatkunut hienosti näihin päiviin asti. Nyt sitä edustavat muun muassa Lappalan Jedarin tyttäret LadyAsha, LadyLuck, LadyKey, LadyBird, Medar ja NeitiJedar ja lukuisa joukko niiden jälkeläisiä. Lisäksi LadyBirdin poika VH Spectre (Silver x Picanto) oli kolme vuotta sitten käyttölistalla ja Lappalan molemmat satatonnarit olivat samaa sukua.

Peetu, Katri ja Heikki ehtivät kuvaan. Lauri, Antti ja Jukka-Pekka olivat yrittäjäkursseilla.

Anna osti Niskalan huhtikuussa 2017. ”Vanha navettamme oli kokenut kaiken, eikä Lappalan maille voinut enää rakentaa. Niskalan isäntä, veljeni Tapio, oli loukkaantunut vakavasti auto-onnettomuudessa ja Niskalaa hoidettiin pitkälti tilapäistyövoimalla. Korjausvelkaa oli syntynyt joka puolelle, mutta 2003 valmistunut navetta oli karjojen yhdistämiselle sopiva. Lisäksi Tapio oli onneksi jatkanut jalostusta vaikeuksista huolimatta. Jasut oli tehty ja niitä oli noudatettu”, Anna kertoo.

Kaupanteon jälkeen käynnistyi Annan mukaan iso hyppy. Navettaremontin suunnittelu alkoi 4dBarnin tuella. Pohjaratkaisu muutettiin, ikkunat vaihdettiin verhoseiniksi, lehmäpaikkoja lisättiin ja hankittiin neljä Lelyn A4-robottia. Niskalan navetassa oli alun perin kolme robottia, mutta ne olivat vaihtuneet lypsyasemaksi 2010. ”Meidän olisi pitänyt siirtyä kolme kertaa päivässä lypsyyn, eikä meillä kellään ollut siihen kiinnostusta. Robottilypsyn aloitimme 2002, eivätkä pojat ole koskaan lypsäneet”, Anna perustelee robottien valintaa.

”Pesulla oli suuri merkitys. Sen jälkeen navetta muuttui täysin toiseksi”

Remontilla haluttiin tehdä navetasta mahdollisimman hyvä niin lehmille kuin hoitajillekin. Navetan huolellinen pesu ja ritilöiden uritus antoivat vielä viimeisen silauksen. ”Pesulla oli suuri merkitys. Sen jälkeen navetta muuttui täysin toiseksi”, Anna toteaa.

Karjojen yhdistäminen ei vaatinut uusien seinien rakentamista. Niskalasta löytyivät tilat vasikoille ja umpilehmille. Lappalan navetta tarjosi puolestaan hyvät tilat hiehoille. Peltojen sijainti lähellä Niskalan tilakeskusta oli yksi hyvistä puolista. Hovin pellot olivat hyvässä kunnossa ja matkaa Niskalaan on vain neljä kilometriä. Niskalan pelloilla oli paljon korjausvelkaa. ”Salaojitukset on tehty, mutta kunnostusta on vielä jäljellä. Haluamme saada pellot mahdollisimman hyvää kasvukuntoon”, Anna kertoo.

Maidontuotanto pyöri täysillä molemmissa navetoissa suunnittelun ja remontin ajan. ”Tuotannon on rullattava mahdollisimman tehokkaasti suurten muutostenkin aikana” Anna korostaa. Karjojen yhdistäminen alkoi lokakuussa 2017 umpilehmien muutolla Lappalasta Niskalaan. Viimeiset lehmät muuttivat kesäkuussa 2018. Lappalan lehmien keskituotos oli tuolloin yli 11 000 kiloa ja Niskalan alle 9 000 kiloa. Karjat poikkesivat myös terveydeltään. Niskalassa esiintyi resistenttiä aureusta, eikä sorkkahoitoja ollut tehty säännöllisesti. Emovet Oy:n eläinlääkärien laatiman terveydenhuoltosuunnitelman mukaan resistentit aureus-lehmät karsittiin ja aloitettiin säännöllinen sorkkahoito. Näin Lappalan lehmien, joita oli kolmannes uuden karjan eläimistä, oli turvallista tulla uuteen ympäristöön ja joukkoon.

”Hyvissä olosuhteissa Niskalan lehmien kova perinnöllinen taso tuli esille.”

Karjoilla oli onneksi yksi tärkeä yhteinen tekijä. Molemmat olivat perinnölliseltä tasolta erittäin hyviä. ”Niskalan lehmät yllättivät. Kun olosuhteet ja ruokinta saatiin kuntoon, niin niiden keskituotos lähti kovaan nousuun. Hyvissä olosuhteissa kova perinnöllinen taso tuli esille”, Anna kertoo. Kuluvana talvena maatalousyhtymän toiminta on päässyt normaaliin rytmiin. Viimeisen 12 kuukauden keskilehmäluku on 225 ja keskituotos peräti 12 124 kiloa EKM. Hiehot ovat Lappalassa, jonne on matkaa reilut 25 kilometriä. Hiehot siirtyvät sinne seitsemän kuukauden iässä ja palaavat Niskalaan kaksi kuukautta ennen poikimista. Kuljetusta varten tilalle on hankittu vanha eläinkuljetusauto.

Jussi vastaa hiehojen hoidosta. Sen lisäksi hän hoitaa yhtymän ulkopuolisia metsiä. Jussin ajatuksissa on vähitellen väistyä yhtymästä ja antaa Antille, 34, mahdollisuus tulla hänen paikalleen. Antti vastaa tällä hetkellä rakentamisesta ja konehuollosta sekä osallistuu navettatöihin. Lauri, 30, on kiinnostunut karjasta ja jalostuksesta. Juha-Pekka, 32, on yhtymän osakas ja hänen harteillaan ovat peltoviljely sekä ruokinta talvella.

Heikki, 27, on pojista nuorin ja hänkin on tällä hetkellä tilalla töissä. Lisäksi tiimissä ovat mukana Juha-Pekan tyttöystävä Katri Airaksinen sekä yksi perhepiirin ulkopuolinen, Peetu Nuutinen. Lietteen vetoletkulevitys ja säilörehun teossa

Seinät ovat pysyneet paikoillaan, mutta muuten korjausvelkaa on lyhennetty reippaasti.

niitto, karhotus sekä ajosilppuri on ulkoistettu urakoitsijalle. ”Minulle kuuluvat talousasiat ja johtaminen. Lisäksi olen jokapaikanhöylä”, Anna toteaa.

Anna on edelleen tiiviisti mukana tilan jalostussuunnittelussa, mutta Lauri on ottanut tästä vastuuta yhä enemmän. Jalostusasiantuntija Tiina Tahvonen on tehnyt jo parikymmentä vuotta Lappalan ja Niskalan suunnitelmat. ”Ennen mentiin yhdessä karja lävitse lehmä lehmältä, mutta nyt Tiina laatii suunnitelman itsenäisesti ja tilaa sonnit verkkokaupasta. Yhdessä valitsemme kuitenkin sonnijoukon, jonka varaan suunnitelma tehdään. Lähdemme gNTM-arvoltaan parhaista ja kiinnitämme tällä hetkellä huomiota kokoon, takavetimien sijaintiin ja tuotokseen sekä pitoisuuksiin. Sopusuhtainen koko on meille todella tärkeä ominaisuus. Lypsettävyys on nyt kunnossa ja terveys- sekä hedelmällisyysominaisuudet ovat VG-sonneilla pääsääntöisesti hyvällä mallilla”, Anna kertoo. Lappalan karja on ollut mukana GenVik-projektissa sen alusta alkaen. Niskalan karja liitettiin projektiin mukaan karjojen yhdistyttyä testaamalla kaikki alle vuoden ikäiset naaraat. Tiina Tahvonen tekee myös kaikille FabaRANE-arvostelun. Lauri ja Anna hoitavat siemennykset. Heatime huolehtii puolestaan hiehojen ja lehmien kiimantarkkailusta.

”Rakenne on riittävän hyvä, eikä muita ominaisuuksia kannata uhrata kauneuden vuoksi.”

Lappalan karjalla on ollut aikoinaan näyttelymenestystä niin charolais-kehissä kuin holstein-areenoillakin. ”Kerran voitimme samassa näyttelyssä holsteinien senior ja junior champion -palkinnot. Se oli kieltämättä hieno hetki, mutta nyt ei näyttelyille ole enää aikaa. Rakennetta ajatellen ei ole tarvettakaan. Rakenne on riittävän hyvä, eikä muita ominaisuuksia kannata uhrata kauneuden vuoksi”, Anna toteaa.

Kovan työn jälkeen on päästy tasaiseen vaiheeseen. ”Tähän tilanteeseen emme voi jäädä, sillä kolmelle perheelle on tultava leipä. Seuraavat askeleet ovat poikien vastuulla. Suuria rakennushankkeita ei ole nyt tosin tiedossa. Tulevan kesän projekteja ovat siilojen laajennus ja etälietesäiliöiden teko. Pellot on saatava mahdollisimman hyvään kuntoon, sillä rehu pitää tuottaa tehokkaasti”, Anna toteaa.