1 minute read
INTOHIMONA
Neuloa voi vaikka automatkalla.
NEULOOSIN VALLASSA
Advertisement
TEKSTI: MARJA TAMMINEN KUVA: MIRA PÖLLÄNEN
Yrittäjä Mira Pöllänen hullaantui neulomisesta vuonna 2005 ja se vei kertaheitolla toimeliaan naisen mukanaan.
Olen aina rakastanut askartelua ja kaikenlaista ”näpertelyä”, mutta neuloa en erityisemmin osannut enkä ollut siitä aiemmin kiinnostunut. Vuonna 2005 Novita ja Pirtin Kehräämö toivat markkinoille uusia tuotteita, ja lankahyllyt alkoivat näyttää enemmän karkkihyllyiltä kuin värittömiltä lankakasoilta. Mielenkiintoni syttyi.
Ensimmäisenä työnäni olivat lapaset, jotka kyllä päätyivät pian jatkokäyttöön askarteluun. Kolme vuotta sitten ostin ensimmäisen neulekoneen ja olin siinä suurinta aaltoa edellä. Tällä hetkellä koneneulonta on nimittäin nouseva trendi. Neulekoneella neulon pitkät villasukat ja ohuet neuleet. Pääasiassa neulon villasukkia, mutta myös huiveja ja yksi villapaita suomenlampaan villasta on nyt puikoilla.
Jokaiseen tunnetilaan, toimintaan ja kehon vireystilaan ovat omat työnsä tekeillä. Käsilaukussa on aina joku pieni työ, autossa ”odotussukat” ja niin edelleen. Sovitan neuletyön vaikeusasteen siihen, missä tilanteessa neulon. Neulominen on todella rentouttavaa. Sen huomaa konkreettisesti: aivot kääntyvät eri asentoon, kun ottaa puikot käsiinsä. Vuosi sitten vihdoin ymmärsin satsata myös kunnon neuloihin, ja työt tulevat nyt heti pääteltyä ja viimeisteltyä. Ennen ne jäivät lojumaan viimeistelemättä.
Koen, että pystyn tukemaan toisia pienyrittäjiä hyvin. Viimeksi ostin pienyrittäjältä sukkien viimeistelyyn käytettävät vaneriset sukkaplokit, joissa näkyy ehta laatu ja suomalainen käsityö. Vaikka koneneulonta nostaa päätään, käsineulonnalle on aina paikkansa. Villasukkia ei ole koskaan liikaa.
