Glasnost 1/2011

1/2011 1

Toivottavasti mennyt kevät on ollut ja tuleva kesä tulee olemaan sinulle onnellinen. Ja jos ei, niin so not. Monet meistä asettavat keväälle ja kesälle paljon vaatimuksia ja suoritettavaa itselleen. Kouluun pitää päästä sisään, valmistua, löytää töitä, vietettävä paras kesä ikinä.. Ja sitten on näitä tavoitteita; älä masennu potkuista, yritä saada vuokra jotenkin maksettua, älä välitä, jos toistaiseksi elämän suurin ihmissuhde valuu viemäristä alas.

Joku on ehkä huomannut etteivät kaikki suunnitelmat toteudu ja elämässä häviää usein. Muistaakseni 19-vuotiaana olin näihin aikoihin juuri kotiutettu Meikun kirurgiselta jossa oli lahonnut kuluneen talven ja kevään vuodepotilaana letkujen pumppaamassa ja imemässä roinaa kehoni jokaisesta sisään mentävästä aukosta. Fiilikset olivat aika heikot.

Espoolaisen teinin tulevaisuuden usko ja itsetunto olivat romuna. En osannut handlata tätä suunnitelmien muuttumista.

Olin hävinnyt elämälle. Pitkän toipumisen myötä tajusin pikkuhiljaa, että oikeastaan tärkein taito minkä ihminen voi oppia on häviäminen. Oikein häviämällä olet jo henkinen voittaja. Tämä on voittamisen tärkein muoto. Funaa tätä hetki, kyllä sä tajuut!

Kesästä tässä lehdessä puhuu enemmän järjestömme puheenjohtaja Antti Kurko, henkisyyden paineista Ilkka Hautala, taiteesta ja kaiken katoavaisuudesta Niia Virtanen, joten eI näistä enempää.

Oikeastaan minun pitäisi käyttää tämän lehden päätoimittajan esipuhe kaikkien viime lehden asiavirheiden korjaamiseen.

Niistä kertyi kuitenkin niin pitkä lista, etten välittänyt vaivautua. Virheistä on kuitenkin opittu ja olenkin todella hyvin mielin tehnyt tätä lehteä yhdessä sen loistavien tekijöiden kanssa. Kiitos taas kaikille avustaneille! Ansaitsette sen. Harmillisesti jouduimme lehden AD:n kanssa jättämään muutaman jutun pois tilan puutteen vuoksi. Syksylle on kuitenkin suunnitteilla taas uusi timanttinen lehti.Järjestömme väistyvää puheenjohtajaa Dan Koivulaaksoa lainaten: Kohti loputonta voittoa!

LAINEN NUORI! TÄMÄ FANZINE ON GLASNOST. ETELÄ-SUOMEN

TERVE UUSIMAA

VASEMMISTONUORTEN JÄSEN- JA JÄRJESTÖLEHTI. lehdentekijät:

henri salonen minna kallinen milja rämö

2

heidi auvinen, tuukka brunila, antti kurko, sameli muurimäki, jussi peevo, antti pukari jasu setälä, tomi strömberg, niia virtanen ja juha

KOHTI IKUISTA KESÄÄ!

Kesä tuntuu todella hyvältä pitkän ja kylmän talven jälkeen. Nyt on vihdoin aikaa nauttia parin kuukauden ajan lämmöstä ja valosta, pyöräillä ja uida. Itse olen päättänyt, että tämän kesän ohjenuorana toimii Teflon Brothersin viime vuotinen biisi ”Skippaa duunit”.

Oma mielipiteeni on se, että Suomen kesä on sen verran lyhyt, että siitä kannattaa ottaa kaikki mahdollinen irti. Töitä kannattaa tehdä juuri sen verran että pakollisten laskujen jälkeen rahaa jää yli sen verran että sillä saa ostettua ruokaa ja festariliput.

Viime syksystä lähtien Etelä-Suomen Vasemmistonuorten (ESVN) toiminta keskittyi eniten eduskuntavaalien ympärille. Näkyvintä toimintaa vaaleissa oli ESVN:n järjestämä keikkakiertue joka tarjoili räppiä ja reggaeta Helsingissä ja muissa Uudenmaan kaupungeissa. Pidimme myös Helsingissä ”Safkaa & Soundia” -tapahtumia joissa jaettiin linssikeittoa ihmisille. Osa haki ruokaa nälkäänsä, moni tuli tanssimaan ilokseen. Olimme selkeästi vaihtoehto niille ihmisille jotka välittävät ympäristöstä ja halusivat kamppailla tuloerojen kasvua vastaan hyväksymättä kuitenkaan rasismia. Nuoret ehdokkaamme keräsivät kokonaisuudessaan hienon äänisaaliin.

Kesässä on hienoa se, että poliittinen toiminta pysyy silloin aktiivisena koska ihmiset eivät jää yhtä helposti kotisohvalle television tai facebookin ääreen.

Toiminnan muodot myös muuttuvat kesällä erilaisiksi: kabinettivaikuttaminen vähenee ja politiikka siirtyy kuumille kaduille. Kriittiset pyöräretket, kadunvaltaukset ja ulkoilmafestarien järjestäminen ovat kesäistä toimintaa. Toiminnan mainostaminen on itsessään myös tärkeää. Tämän vuoksi ESVN tulee pitämään pöytää kesän festareilla kuten Pridellä, Paxissa, Facesissa sekä muissa vastaavissa tapahtumissa. Nämä ovat hyviä paikkoja tulla tutustumaan aktiiveihin!

Olen toista kautta puheenjohtajana ja tänä aikana on ollut mahtavaa huomata kuinka aktiivisten jäsenten määrä on kasvanut. Se mikä myös on ollut hienoa huomata on

se, että mukaan lähteneet tyypit ovat olleet kaiken ikäisiä opiskelijoita, työntekijöitä ja työttömiä. Helsingissä vappumarssiin osallistui enemmän ihmisiä kuin vuosikymmeniin – poliisin arvion mukaan 5000 henkeä. Eräs iäkkäämpi vasemmistolainen henkilö sanoi minulle marssin aikana, että on hienoa että nuoret ovat löytäneet jälleen marssimisen vaikka rivit eivät ole enää suoria eikä vasen jalka nouse kolmannella. Kuitenkin maailma muuttuu ja me muutumme sen mukana.

Vappumarssinkin oli jo aika muuttua. Myös Vasemmistoliitto onnistui uudistamaan itseään

josta kertoo Helsingissä 3,6% kannatuksen kasvu.

Liikkeen on kuitenkin mentävä eteenpäin sillä poliittiselle työlle on vielä tarvetta.

Eduskunta on yhä oikeiston käsissä ja kansallismielinen populismi nousussa. Kunnon työehtojen ja siirtolaisten oikeuksien puolesta on jatkossakin kamppailtava mutta voimakkaammin kuin ennen. NATOa ja ydinvoimaa on vastustettava sekä osoitettava solidaarisuutta alistetuille niin Palestiinassa, Tiibetissä kuin muuallakin. Kesästä on helppo nauttia samaan aikaan kun tekee poliittista toimintaa. Parasta iltapäivätoimintaa onkin pyöräillä kavereiden kanssa halki kaupungin ja osallistua piknikkiin vallatulla kadulla.

Nauttia musiikista ja ihmisistä ympärillä. Muistetaan nauttia kesästä sillä kesä 2011 on silkkaa rakkautta!

Antti Kurko puheenjohtaja Etelä-Suomen Vasemmistonuoret

3

Toivottavasti mennyt kevät on ollut ja tuleva kesä tulee olemaan sinulle onnellinen. Ja jos ei, niin so not. Monet meistä asettavat keväälle ja kesälle paljon vaatimuksia ja suoritettavaa itselleen. Kouluun pitää päästä sisään, valmistua, löytää töitä, vietettävä paras kesä ikinä.. Ja sitten on näitä tavoitteita; älä masennu potkuista, yritä saada vuokra jotenkin maksettua, älä välitä, jos toistaiseksi elämän suurin ihmissuhde valuu viemäristä alas.

Joku on ehkä huomannut etteivät kaikki suunnitelmat toteudu ja elämässä häviää usein. Muistaakseni 19-vuotiaana olin näihin aikoihin juuri kotiutettu Meikun kirurgiselta jossa oli lahonnut kuluneen talven ja kevään vuodepotilaana letkujen pumppaamassa ja imemässä roinaa kehoni jokaisesta sisään mentävästä aukosta. Fiilikset olivat aika heikot.

Espoolaisen teinin tulevaisuuden usko ja itsetunto olivat romuna. En osannut handlata tätä suunnitelmien muuttumista.

Olin hävinnyt elämälle. Pitkän toipumisen myötä tajusin pikkuhiljaa, että oikeastaan tärkein taito minkä ihminen voi oppia on häviäminen. Oikein häviämällä olet jo henkinen voittaja. Tämä on voittamisen tärkein muoto. Funaa tätä hetki, kyllä sä tajuut!

Kesästä tässä lehdessä puhuu enemmän järjestömme puheenjohtaja Antti Kurko, henkisyyden paineista Ilkka Hautala, taiteesta ja kaiken katoavaisuudesta Niia Virtanen, joten eI näistä enempää.

Oikeastaan minun pitäisi käyttää tämän lehden päätoimittajan esipuhe kaikkien viime lehden asiavirheiden korjaamiseen.

Niistä kertyi kuitenkin niin pitkä lista, etten välittänyt vaivautua. Virheistä on kuitenkin opittu ja olenkin todella hyvin mielin tehnyt tätä lehteä yhdessä sen loistavien tekijöiden kanssa. Kiitos taas kaikille avustaneille! Ansaitsette sen. Harmillisesti jouduimme lehden AD:n kanssa jättämään muutaman jutun pois tilan puutteen vuoksi. Syksylle on kuitenkin suunnitteilla taas uusi timanttinen lehti.Järjestömme väistyvää puheenjohtajaa Dan Koivulaaksoa lainaten: Kohti loputonta voittoa!

LAINEN NUORI! TÄMÄ FANZINE ON GLASNOST. ETELÄ-SUOMEN

TERVE UUSIMAA

VASEMMISTONUORTEN JÄSEN- JA JÄRJESTÖLEHTI. lehdentekijät:

henri salonen minna kallinen milja rämö

2

heidi auvinen, tuukka brunila, antti kurko, sameli muurimäki, jussi peevo, antti pukari jasu setälä, tomi strömberg, niia virtanen ja juha

KOHTI IKUISTA KESÄÄ!

Kesä tuntuu todella hyvältä pitkän ja kylmän talven jälkeen. Nyt on vihdoin aikaa nauttia parin kuukauden ajan lämmöstä ja valosta, pyöräillä ja uida. Itse olen päättänyt, että tämän kesän ohjenuorana toimii Teflon Brothersin viime vuotinen biisi ”Skippaa duunit”.

Oma mielipiteeni on se, että Suomen kesä on sen verran lyhyt, että siitä kannattaa ottaa kaikki mahdollinen irti. Töitä kannattaa tehdä juuri sen verran että pakollisten laskujen jälkeen rahaa jää yli sen verran että sillä saa ostettua ruokaa ja festariliput.

Viime syksystä lähtien Etelä-Suomen Vasemmistonuorten (ESVN) toiminta keskittyi eniten eduskuntavaalien ympärille. Näkyvintä toimintaa vaaleissa oli ESVN:n järjestämä keikkakiertue joka tarjoili räppiä ja reggaeta Helsingissä ja muissa Uudenmaan kaupungeissa. Pidimme myös Helsingissä ”Safkaa & Soundia” -tapahtumia joissa jaettiin linssikeittoa ihmisille. Osa haki ruokaa nälkäänsä, moni tuli tanssimaan ilokseen. Olimme selkeästi vaihtoehto niille ihmisille jotka välittävät ympäristöstä ja halusivat kamppailla tuloerojen kasvua vastaan hyväksymättä kuitenkaan rasismia. Nuoret ehdokkaamme keräsivät kokonaisuudessaan hienon äänisaaliin.

Kesässä on hienoa se, että poliittinen toiminta pysyy silloin aktiivisena koska ihmiset eivät jää yhtä helposti kotisohvalle television tai facebookin ääreen.

Toiminnan muodot myös muuttuvat kesällä erilaisiksi: kabinettivaikuttaminen vähenee ja politiikka siirtyy kuumille kaduille. Kriittiset pyöräretket, kadunvaltaukset ja ulkoilmafestarien järjestäminen ovat kesäistä toimintaa. Toiminnan mainostaminen on itsessään myös tärkeää. Tämän vuoksi ESVN tulee pitämään pöytää kesän festareilla kuten Pridellä, Paxissa, Facesissa sekä muissa vastaavissa tapahtumissa. Nämä ovat hyviä paikkoja tulla tutustumaan aktiiveihin!

Olen toista kautta puheenjohtajana ja tänä aikana on ollut mahtavaa huomata kuinka aktiivisten jäsenten määrä on kasvanut. Se mikä myös on ollut hienoa huomata on

se, että mukaan lähteneet tyypit ovat olleet kaiken ikäisiä opiskelijoita, työntekijöitä ja työttömiä. Helsingissä vappumarssiin osallistui enemmän ihmisiä kuin vuosikymmeniin – poliisin arvion mukaan 5000 henkeä. Eräs iäkkäämpi vasemmistolainen henkilö sanoi minulle marssin aikana, että on hienoa että nuoret ovat löytäneet jälleen marssimisen vaikka rivit eivät ole enää suoria eikä vasen jalka nouse kolmannella. Kuitenkin maailma muuttuu ja me muutumme sen mukana.

Vappumarssinkin oli jo aika muuttua. Myös Vasemmistoliitto onnistui uudistamaan itseään

josta kertoo Helsingissä 3,6% kannatuksen kasvu.

Liikkeen on kuitenkin mentävä eteenpäin sillä poliittiselle työlle on vielä tarvetta.

Eduskunta on yhä oikeiston käsissä ja kansallismielinen populismi nousussa. Kunnon työehtojen ja siirtolaisten oikeuksien puolesta on jatkossakin kamppailtava mutta voimakkaammin kuin ennen. NATOa ja ydinvoimaa on vastustettava sekä osoitettava solidaarisuutta alistetuille niin Palestiinassa, Tiibetissä kuin muuallakin. Kesästä on helppo nauttia samaan aikaan kun tekee poliittista toimintaa. Parasta iltapäivätoimintaa onkin pyöräillä kavereiden kanssa halki kaupungin ja osallistua piknikkiin vallatulla kadulla.

Nauttia musiikista ja ihmisistä ympärillä. Muistetaan nauttia kesästä sillä kesä 2011 on silkkaa rakkautta!

Antti Kurko puheenjohtaja Etelä-Suomen Vasemmistonuoret

3

Ka nto ksi b tel rin k ussi a de laan ulma mm n j viik lta e l a S si ä tar stä torsta htev Wa ja i-il ät H rs arv tan els -tie ioi a. i täm daa Ma ngin yk n n tkall rau se t n k aiste a ke atieorr n k sku ela au sati neu ota . teksti ja kuva : niia virtanen

Yritän nukkua, mutta vieressäni Justus säestää melodicalla työväenlaulukuoroa, joka laulaa neljään asti aamulla. Olen vihainen ja rakennan mielessäni diplomaattista, mutta tarpeeksi painavaa, lausetta jolla ilmaista se. En sano mitään, mutta perillä minut kuvataan lyömässä Justusta melodicalla.

Makaamme nurmikoilla Pohjankartanon koulun pihalla, joku käsikassaraa lukien, joku nukkuen. Keskustelen eteläsuomalaisten kanssa hallintarekisteristä ja Wille Rydmanista; vertailemme näkemiämme variaatioita Rydmanin vaalimainokselle kaduilla tehdyistä muutoksista.

Pääsemme sisään kouluun ja saamme aamupalaksi sämpylät. Ilmoittaudumme demokratiaseminaariin ja pakotamme silmämme auki. Turhaudun, koska aihe ja puhujat kiinnostavat mutten pysty väsymykseltäni keskittymään. Oulun lähidemokratia, globaali hallinta, DEMO ry. Paneelissa esitän demokratiaa kyseenalaistavan kysymyksen ja tulen kai väärinymmärretyksi, nolottaa.

Liittokokous alkaa kokouskäytäntöjen hyväksymisellä, hyväksytään sihteeristö, hyväksytään ääntenlaskijat, hyväksytään äänestystavat. Varapuheenjohtajaehdokas Hanna Sarkkinen pitää yleiskeskustelun ensimmäisen puheenvuoron.

Alkaa aloitteiden esittely ja kannatus.

Antti Saarelainen kannattaa aloitettaan kasvisruoan opetuksen lisäämisestä kotitaloustunneilla.

Heli Mahkonen paljastaa jättäneensä aloitteen ympäristötyöryhmän perustamisesta.

Puheenvuoroni on

Helin jälkeen. Olen kirjoittanut valmiiksi kannatuspuheenvuoron hänen aloitteelleen. Astuessani lavalle toinen kokouksen puheenjohtajista kertoo minulla olevan kolmen minuutin sijasta vain yksi. Puhun ja palaan paikalleni, ärsyttää, puheenvuoroni oli tyhmä. Yleiskeskustelu päättyy seitsemältä. Päätän pitää kaikki hyvät puheenvuoroni lauantaina.

Ruokailun jälkeen aloitamme suunnistuksen kohti Raatin nuorisotaloa käsikassaran kartan varassa.

Ihastun Ouluun, näemme horisontissa tuulivoimaloita.

Sekoitamme kartassa meren ja maan ja saavumme siksi myöhässä paikalle. Ehdin kuitenkin onneksi hallitusehdokkaiden esittelyyn, jossa tehtäväksemme annetaan kuvailla itseämme kolmella sanalla.

Olen tosi hauska. Sanat punainen ja vihreä toistuvat.

Kaksi kolmasosaa puheenjohtajaehdokkaista käyvät paneelikeskustelun, samoin puheenjohtajaehdokkaat. Olen jo päätökseni tehnyt ja saan paneelivastauksista vahvistusta.

Ahdistelen toveria, joka ei pidä puheenjohtajaehdokkaan kampanjapinssiä näkyvillä. Ohjelmassa Apina soittaa energisen keikan, toisesta tilasta kuuluu Bella Ciao. Pakenen työväenlauluja terassille ja päädyn keskustelemaan uusien ihmisten kanssa. Valomerkki johdattaa meidät jatkamaan iltaa Oulun keskustaan. Antti Kurko neuvottelee meidät Loost Koosin keikalle, ilta on mahtava.

”Perillä minut kuvataan lyömässä Justusta melodicalla päähän.”

4

Lauantai jatkuu yleiskeskustelulla. Pidän miljoona puheenvuoroa ja saan siitä toveripalautetta. Tutkailen ja kuuntelen kokousta ja sen edustajia. Liittokokous on politiikan leikkikenttä. Huomaan imitoivani ammattipoliitikkojen retoriikkaa, katsomon välihuudahdukset muistuttavat kyselytunneista.

Poliittisen työryhmän puheenjohtaja Saila Ruuth pukeutuu armynvihreään hattuun ja näyttää sissiltä.

Ensimmäiset kolme tuntia kuluvat pikkutarkkojen muutosesitysten parissa. Väittelemme sanoista ja niiden merkityksistä; ekososialistinen, punavihreä, punavihreä sosialisti. Äänestämme lisäyksistä ja poistoista yhä nopenevaan tahtiin, aika alkaa loppua. Katsomossa syödään puheenjohtajaehdokas Milla Pyykkösen kampanjakarkkeja. Saarelaisen muutosesitys kasvisruoan opetuksesta kotitaloustunneilla torpataan perusteluitta, ekososialisti alkaa kuulostaa minulle aivan samalta kuin punavihreä.

Lounaalla kasvisruoka loppuu kesken, ohitan odottavien jonon päästäkseni vegaanipisteelle. Kahvimaidoksi vegaaneille tarjotaan soijaruokakermaa. Ohjelmassa on mielenosoitus perustulon puolesta. Poliittinen työryhmä päättää kuitenkin jatkaa työtään mielenosoituksesta huolimatta ja jään istumaan saliin päivän kuudenneksi, seitsemänneksi ja kahdeksanneksi tunniksi. Hakkaamme Saila Ruuthin johdolla viimeisetkin muutosesitykset läpi kuuteen mennessä. Henkilövalintojen kannatuspuheenvuorot ovat vain minuutin pituisia.

Puhun lavalla Juuso Aromaan rakkaudesta järjestöämme kohtaan ja toivon, että tarpeeksi usea valitsisi Juuson varapuheenjohtajaksemme. Pidetyistä puheenvuoroista päätellen en ole ainoa. Kokouksen keskeydyttyä tuleva ensimmäinen varapuheenjohtajamme kertoo päivällisjonossa herkistyneensä yhden minuutin aikana.

Kyselen kaikilta kierrekorkinavaajaa, mutta tarkoitan viinipullonavaajaa. Kaiverran pikkuviinipullon korkkia avaimilla ja lopulta työnnän korkin pullon sisälle. Käteni ovat punaiset ja joudun työntämään kelluvaa korkkia kynällä syvemmälle viiniin voidakseni juoda pullosta. Tunnen itseni voittajaksi, ja lähdemme matkaan.

Iltajuhlissa nuorisotalolla on vastassa lämmintä mehua ja banaaneja. Big band soittaa soulia, työväenlauluja säestetään vaihteeksi kitaralla.

Terassilla on täyttä ja kaikki keskustelevat, tuntemattoman ja tutun välille ei tehdä eroa. Nautin ilmapiiristä ja tovereiden seurasta. Teen mielessäni kokoavaa edustusta viikonlopun kokemuksista.

Olen ennen kaihonnut sellaista vasemmistonuoruutta, jota Mikko Niskasen elokuva Lapualaismorsian tai kaikki Kaj Chydeniuksen laulut edustavat. Mietin, ettei tämä siitä kai oikeastaan eroa. Yhdeksältä aamulla ää-

nestetään uusi puheenjohtaja näyttämällä ensin ääntenlaskijoille henkilökohtainen edustajakortti ja kirjoittamalla vaalilipukkeeseen ehdokkaan etu- ja sukunimi. Minulla on ongelmia edustajakortin kanssa, saan kuitenkin äänestettyä. Li on voittopuheessaan aidosti innostunut, Milla kertoo positiivisesti tulevaisuudensuunnitelmistaan. Varapuheenjohtajavaalin jälkeen henkilötyöryhmä esittelee ehdotuksensa tulevan liittokokouskauden hallitukseksi. Myös minut valitaan ja saan varaedustajakseni mieluisan Heli Mahkosen. Tunnen itseni päteväksi ja vastuulliseksi.

Yritän vahingossa noutaa lavalta viime kauden hallituslaisille tarkoitettuja viirejä myös minulle ja Helille.

”Käteni ovat punaiset ja jouduntyöntävää kelluvaa korkkia kynällä syvemmälle viiniin.”

5

Ka nto ksi b tel rin k ussi a de laan ulma mm n j viik lta e l a S si ä tar stä torsta htev Wa ja i-il ät H rs arv tan els -tie ioi a. i täm daa Ma ngin yk n n tkall rau se t n k aiste a ke atieorr n k sku ela au sati neu ota . teksti ja kuva : niia virtanen

Yritän nukkua, mutta vieressäni Justus säestää melodicalla työväenlaulukuoroa, joka laulaa neljään asti aamulla. Olen vihainen ja rakennan mielessäni diplomaattista, mutta tarpeeksi painavaa, lausetta jolla ilmaista se. En sano mitään, mutta perillä minut kuvataan lyömässä Justusta melodicalla.

Makaamme nurmikoilla Pohjankartanon koulun pihalla, joku käsikassaraa lukien, joku nukkuen. Keskustelen eteläsuomalaisten kanssa hallintarekisteristä ja Wille Rydmanista; vertailemme näkemiämme variaatioita Rydmanin vaalimainokselle kaduilla tehdyistä muutoksista.

Pääsemme sisään kouluun ja saamme aamupalaksi sämpylät. Ilmoittaudumme demokratiaseminaariin ja pakotamme silmämme auki. Turhaudun, koska aihe ja puhujat kiinnostavat mutten pysty väsymykseltäni keskittymään. Oulun lähidemokratia, globaali hallinta, DEMO ry. Paneelissa esitän demokratiaa kyseenalaistavan kysymyksen ja tulen kai väärinymmärretyksi, nolottaa.

Liittokokous alkaa kokouskäytäntöjen hyväksymisellä, hyväksytään sihteeristö, hyväksytään ääntenlaskijat, hyväksytään äänestystavat. Varapuheenjohtajaehdokas Hanna Sarkkinen pitää yleiskeskustelun ensimmäisen puheenvuoron.

Alkaa aloitteiden esittely ja kannatus.

Antti Saarelainen kannattaa aloitettaan kasvisruoan opetuksen lisäämisestä kotitaloustunneilla.

Heli Mahkonen paljastaa jättäneensä aloitteen ympäristötyöryhmän perustamisesta.

Puheenvuoroni on

Helin jälkeen. Olen kirjoittanut valmiiksi kannatuspuheenvuoron hänen aloitteelleen. Astuessani lavalle toinen kokouksen puheenjohtajista kertoo minulla olevan kolmen minuutin sijasta vain yksi. Puhun ja palaan paikalleni, ärsyttää, puheenvuoroni oli tyhmä. Yleiskeskustelu päättyy seitsemältä. Päätän pitää kaikki hyvät puheenvuoroni lauantaina.

Ruokailun jälkeen aloitamme suunnistuksen kohti Raatin nuorisotaloa käsikassaran kartan varassa.

Ihastun Ouluun, näemme horisontissa tuulivoimaloita.

Sekoitamme kartassa meren ja maan ja saavumme siksi myöhässä paikalle. Ehdin kuitenkin onneksi hallitusehdokkaiden esittelyyn, jossa tehtäväksemme annetaan kuvailla itseämme kolmella sanalla.

Olen tosi hauska. Sanat punainen ja vihreä toistuvat.

Kaksi kolmasosaa puheenjohtajaehdokkaista käyvät paneelikeskustelun, samoin puheenjohtajaehdokkaat. Olen jo päätökseni tehnyt ja saan paneelivastauksista vahvistusta.

Ahdistelen toveria, joka ei pidä puheenjohtajaehdokkaan kampanjapinssiä näkyvillä. Ohjelmassa Apina soittaa energisen keikan, toisesta tilasta kuuluu Bella Ciao. Pakenen työväenlauluja terassille ja päädyn keskustelemaan uusien ihmisten kanssa. Valomerkki johdattaa meidät jatkamaan iltaa Oulun keskustaan. Antti Kurko neuvottelee meidät Loost Koosin keikalle, ilta on mahtava.

”Perillä minut kuvataan lyömässä Justusta melodicalla päähän.”

4

Lauantai jatkuu yleiskeskustelulla. Pidän miljoona puheenvuoroa ja saan siitä toveripalautetta. Tutkailen ja kuuntelen kokousta ja sen edustajia. Liittokokous on politiikan leikkikenttä. Huomaan imitoivani ammattipoliitikkojen retoriikkaa, katsomon välihuudahdukset muistuttavat kyselytunneista.

Poliittisen työryhmän puheenjohtaja Saila Ruuth pukeutuu armynvihreään hattuun ja näyttää sissiltä.

Ensimmäiset kolme tuntia kuluvat pikkutarkkojen muutosesitysten parissa. Väittelemme sanoista ja niiden merkityksistä; ekososialistinen, punavihreä, punavihreä sosialisti. Äänestämme lisäyksistä ja poistoista yhä nopenevaan tahtiin, aika alkaa loppua. Katsomossa syödään puheenjohtajaehdokas Milla Pyykkösen kampanjakarkkeja. Saarelaisen muutosesitys kasvisruoan opetuksesta kotitaloustunneilla torpataan perusteluitta, ekososialisti alkaa kuulostaa minulle aivan samalta kuin punavihreä.

Lounaalla kasvisruoka loppuu kesken, ohitan odottavien jonon päästäkseni vegaanipisteelle. Kahvimaidoksi vegaaneille tarjotaan soijaruokakermaa. Ohjelmassa on mielenosoitus perustulon puolesta. Poliittinen työryhmä päättää kuitenkin jatkaa työtään mielenosoituksesta huolimatta ja jään istumaan saliin päivän kuudenneksi, seitsemänneksi ja kahdeksanneksi tunniksi. Hakkaamme Saila Ruuthin johdolla viimeisetkin muutosesitykset läpi kuuteen mennessä. Henkilövalintojen kannatuspuheenvuorot ovat vain minuutin pituisia.

Puhun lavalla Juuso Aromaan rakkaudesta järjestöämme kohtaan ja toivon, että tarpeeksi usea valitsisi Juuson varapuheenjohtajaksemme. Pidetyistä puheenvuoroista päätellen en ole ainoa. Kokouksen keskeydyttyä tuleva ensimmäinen varapuheenjohtajamme kertoo päivällisjonossa herkistyneensä yhden minuutin aikana.

Kyselen kaikilta kierrekorkinavaajaa, mutta tarkoitan viinipullonavaajaa. Kaiverran pikkuviinipullon korkkia avaimilla ja lopulta työnnän korkin pullon sisälle. Käteni ovat punaiset ja joudun työntämään kelluvaa korkkia kynällä syvemmälle viiniin voidakseni juoda pullosta. Tunnen itseni voittajaksi, ja lähdemme matkaan.

Iltajuhlissa nuorisotalolla on vastassa lämmintä mehua ja banaaneja. Big band soittaa soulia, työväenlauluja säestetään vaihteeksi kitaralla.

Terassilla on täyttä ja kaikki keskustelevat, tuntemattoman ja tutun välille ei tehdä eroa. Nautin ilmapiiristä ja tovereiden seurasta. Teen mielessäni kokoavaa edustusta viikonlopun kokemuksista.

Olen ennen kaihonnut sellaista vasemmistonuoruutta, jota Mikko Niskasen elokuva Lapualaismorsian tai kaikki Kaj Chydeniuksen laulut edustavat. Mietin, ettei tämä siitä kai oikeastaan eroa. Yhdeksältä aamulla ää-

nestetään uusi puheenjohtaja näyttämällä ensin ääntenlaskijoille henkilökohtainen edustajakortti ja kirjoittamalla vaalilipukkeeseen ehdokkaan etu- ja sukunimi. Minulla on ongelmia edustajakortin kanssa, saan kuitenkin äänestettyä. Li on voittopuheessaan aidosti innostunut, Milla kertoo positiivisesti tulevaisuudensuunnitelmistaan. Varapuheenjohtajavaalin jälkeen henkilötyöryhmä esittelee ehdotuksensa tulevan liittokokouskauden hallitukseksi. Myös minut valitaan ja saan varaedustajakseni mieluisan Heli Mahkosen. Tunnen itseni päteväksi ja vastuulliseksi.

Yritän vahingossa noutaa lavalta viime kauden hallituslaisille tarkoitettuja viirejä myös minulle ja Helille.

”Käteni ovat punaiset ja jouduntyöntävää kelluvaa korkkia kynällä syvemmälle viiniin.”

5

ta s i s aa liitti ijaim l ai i po nsis tkut a m ä ta n e Jo ä t i a t et llisis luot eeni. i a m etee aan uks s jak an ti sta v kem n E hta lmi ko n u u ge n p kök aa A e nä sti om t ew rrell N se tsuva ksi, i ima i. ku stiko si, ta giks istä my rhök nolo itelm hö ome äär ila fen tta m tän a Mu . Yri lla m ena e viis kast llais tar a se on, ma in se atta ku tkem oliso en p siih kaa, a tiik konto us kka . tai dettä tie

6

teksti: juha kuva: jussi peevo

Haluan tässä kirjoituksessa tuoda esille tä että haluan muidenkin sen kokevan. Harkahden maailman yhteentörmäyksen. Asetan vaa kuitenkaan kiinnostaa istua aamuisin itseni nyt ”hipin” lokeroon havainnollis- tuntia paikallaan kun ruokakaappi on tyhjä tamisen vuoksi. Meditoin, huolehdin ter- ja kapitalisti hönkii niskaan. Nyt haluveellisistä elämäntavoista, käyn hengen ni tasa-arvon toteuttamiseen on oikeastaan ja tiedon messuilla ja joskus rummutan vielä suurempi. Kunpa kaikilla olisi edes shamaanirumpua henkisen puhdistautumisen yhtä hyvät elinolot kuin täällä. Minulla on merkeissä. Näistä asioista en halua kes- aikaa jonka voin käyttää vain istumiseen ja kustella poliittisten ystävieni kanssa, suurempien totuuksien etsimiseen. koen sen turhaksi. Kuuntelen kuitenkin heidän poliittista keskusteluaan päivit- Voisin toimia tehokkaasti poliittisella täin, vaikka se ei minua niinkään kiinkentällä, virkein mielin, ”valaistuneena” nosta. En ymmärrä siitä juurikaan ja aina asiain laidasta ja samaistumatta maailman politiikassa kaikki vaikuttaa menevän päin ulkoisiin tekijöihin. Politiikka ei kuitenhelvettiä. En siis ole mikään poliittinen kaan ole minun elämänalaani, vaikka tässä taistelija, mutta olen tyytyväinen elämää- suuria sanoja puhunkin. Voiko siitä syyttää? ni. Uskaltaisinko sanoa, että usein tyyty- Kuinka moni meistä nytkin nukkuu ja tyytyy. väisempi kuin ystäväni.

Minä sentään olen tietoisesti syrjäytynyt!

Ja ylpeä siitä. En koe tarpeelliseksi myydä Mielestäni hyvä yhteiskunta koostuu onnel- itseäni työmarkkinoille. Keskityn mieluumlisista ihmisistä. Miten minä voisin vai- min henkiseen trippailuun ja sisäisten maakuuttaa tähän? Pohdittuani asiaa tarkem- ilmojen tutkimiseen, omia oikeuksiani kuimin, ymmärrän, että voin tehdä vain itseni tenkaan unohtamatta. onnelliseksi. Näen ympärilläni maailman jossa tapahtuu sortoa ja jossa ihmiset Jos minä tiedän mitä onni on, vain silloin eivät ole tasa-arvoisia. Vääryyksiä tapah- voin sitä ympärilleni jakaa. Jos lähden aktuu niin Aasian hikipajoissa kuin kotosuo- tivismin tielle katkeroituneena, ei tekoni messakin. Tämä on ongelma. Tasa-arvo tuo ole optimissaan vaan tunteisiin reagointia. onnea, mutta tasa-arvoa ei ole. Pitääkö Kirjoitan tätä siksi että olen huomannut minun ottaa tämä henkilökohtaisesti? poliittisesti aktiivisten ihmisten keskuudessa halveksuntaa ihmisiä kohtaan jotka Mielessä syntyy ajatuksia. Ajatukset aihe- keskittyvät henkiseen kehitykseensä ja muuuttavat tunteita ja minä tunteiden kokija- hun terveydelliseen höpöhöpöön. Kaikkihan na olen vapaa valitsemaan reagoinko niihin nyt laiskoja hippejä vihaavat, vaikka hipit vai annanko niiden elää sisälläni kunnes yrittävät vain olla onnellisia. Hipit ovat ne katoavat. Tarkkailemalla tätä, toimin aloittaneet sen mikä poliittisilla aktivisharkitusti ja tehokkaasti, en tunteideteilla on vallankumouksen päässä. ni sokaisemana. Tällainen toimintatapa on meditaation tarkoitus. Ihmisen perimmäinen Voisi kuitenkin sanoa, että politiikka luonne on meditatiivinen tila jossa ajatus on kaikkea ja kaikkialla. Mutta sama päei hallitse. On vain tarkkailija joka on tee myös ihmisen sisäiseen maailmaan. Entasa-arvoinen ”hyviä” ja ”huonoja” tuntei- sin täytyy saada usko siihen mitä tekee. Ja ta kohtaan. Jotkut voivat kritisoida me- sitä löytyy aina kun vain katsoo sisälleen, ditaatiota todellisuudenpaosta. Maailma kohtaa pelkonsa ja hyväksyy ne. Täytyy hyja yhteiskunnalliset ongelmat ovat ulkona väksyä vallitseva tila ennen kuin sitä voi ja niihin pitäisi keskittyä! Tämä on myös rakentavasti alkaa muuttaa. En halua ehdototta. tella että kaikki alkaisivat istumaan zeniä joka aamu. Haluaisin vain että todellinen Kun nousen aamulla meditaatiosta ja koh- tasa-arvo alkaisi tässä ja nyt. Siellä sitaan päivän, ja maailma alkaa kertoa on- sälläsi. Henkiset elämäntavat ja poliittigelmistaan, kuulen ne yhtä lailla. Silmäni nen taistelu voidaan yhdistää. näkevät ja korvani kuulevat kärsimyksen, eivätkä tunteeni ole kadonneet mihinkään.

Tunnen myötätuntoa. Se tuntuu niin hyväl-

7

ta s i s aa liitti ijaim l ai i po nsis tkut a m ä ta n e Jo ä t i a t et llisis luot eeni. i a m etee aan uks s jak an ti sta v kem n E hta lmi ko n u u ge n p kök aa A e nä sti om t ew rrell N se tsuva ksi, i ima i. ku stiko si, ta giks istä my rhök nolo itelm hö ome äär ila fen tta m tän a Mu . Yri lla m ena e viis kast llais tar a se on, ma in se atta ku tkem oliso en p siih kaa, a tiik konto us kka . tai dettä tie

6

teksti: juha kuva: jussi peevo

Haluan tässä kirjoituksessa tuoda esille tä että haluan muidenkin sen kokevan. Harkahden maailman yhteentörmäyksen. Asetan vaa kuitenkaan kiinnostaa istua aamuisin itseni nyt ”hipin” lokeroon havainnollis- tuntia paikallaan kun ruokakaappi on tyhjä tamisen vuoksi. Meditoin, huolehdin ter- ja kapitalisti hönkii niskaan. Nyt haluveellisistä elämäntavoista, käyn hengen ni tasa-arvon toteuttamiseen on oikeastaan ja tiedon messuilla ja joskus rummutan vielä suurempi. Kunpa kaikilla olisi edes shamaanirumpua henkisen puhdistautumisen yhtä hyvät elinolot kuin täällä. Minulla on merkeissä. Näistä asioista en halua kes- aikaa jonka voin käyttää vain istumiseen ja kustella poliittisten ystävieni kanssa, suurempien totuuksien etsimiseen. koen sen turhaksi. Kuuntelen kuitenkin heidän poliittista keskusteluaan päivit- Voisin toimia tehokkaasti poliittisella täin, vaikka se ei minua niinkään kiinkentällä, virkein mielin, ”valaistuneena” nosta. En ymmärrä siitä juurikaan ja aina asiain laidasta ja samaistumatta maailman politiikassa kaikki vaikuttaa menevän päin ulkoisiin tekijöihin. Politiikka ei kuitenhelvettiä. En siis ole mikään poliittinen kaan ole minun elämänalaani, vaikka tässä taistelija, mutta olen tyytyväinen elämää- suuria sanoja puhunkin. Voiko siitä syyttää? ni. Uskaltaisinko sanoa, että usein tyyty- Kuinka moni meistä nytkin nukkuu ja tyytyy. väisempi kuin ystäväni.

Minä sentään olen tietoisesti syrjäytynyt!

Ja ylpeä siitä. En koe tarpeelliseksi myydä Mielestäni hyvä yhteiskunta koostuu onnel- itseäni työmarkkinoille. Keskityn mieluumlisista ihmisistä. Miten minä voisin vai- min henkiseen trippailuun ja sisäisten maakuuttaa tähän? Pohdittuani asiaa tarkem- ilmojen tutkimiseen, omia oikeuksiani kuimin, ymmärrän, että voin tehdä vain itseni tenkaan unohtamatta. onnelliseksi. Näen ympärilläni maailman jossa tapahtuu sortoa ja jossa ihmiset Jos minä tiedän mitä onni on, vain silloin eivät ole tasa-arvoisia. Vääryyksiä tapah- voin sitä ympärilleni jakaa. Jos lähden aktuu niin Aasian hikipajoissa kuin kotosuo- tivismin tielle katkeroituneena, ei tekoni messakin. Tämä on ongelma. Tasa-arvo tuo ole optimissaan vaan tunteisiin reagointia. onnea, mutta tasa-arvoa ei ole. Pitääkö Kirjoitan tätä siksi että olen huomannut minun ottaa tämä henkilökohtaisesti? poliittisesti aktiivisten ihmisten keskuudessa halveksuntaa ihmisiä kohtaan jotka Mielessä syntyy ajatuksia. Ajatukset aihe- keskittyvät henkiseen kehitykseensä ja muuuttavat tunteita ja minä tunteiden kokija- hun terveydelliseen höpöhöpöön. Kaikkihan na olen vapaa valitsemaan reagoinko niihin nyt laiskoja hippejä vihaavat, vaikka hipit vai annanko niiden elää sisälläni kunnes yrittävät vain olla onnellisia. Hipit ovat ne katoavat. Tarkkailemalla tätä, toimin aloittaneet sen mikä poliittisilla aktivisharkitusti ja tehokkaasti, en tunteideteilla on vallankumouksen päässä. ni sokaisemana. Tällainen toimintatapa on meditaation tarkoitus. Ihmisen perimmäinen Voisi kuitenkin sanoa, että politiikka luonne on meditatiivinen tila jossa ajatus on kaikkea ja kaikkialla. Mutta sama päei hallitse. On vain tarkkailija joka on tee myös ihmisen sisäiseen maailmaan. Entasa-arvoinen ”hyviä” ja ”huonoja” tuntei- sin täytyy saada usko siihen mitä tekee. Ja ta kohtaan. Jotkut voivat kritisoida me- sitä löytyy aina kun vain katsoo sisälleen, ditaatiota todellisuudenpaosta. Maailma kohtaa pelkonsa ja hyväksyy ne. Täytyy hyja yhteiskunnalliset ongelmat ovat ulkona väksyä vallitseva tila ennen kuin sitä voi ja niihin pitäisi keskittyä! Tämä on myös rakentavasti alkaa muuttaa. En halua ehdototta. tella että kaikki alkaisivat istumaan zeniä joka aamu. Haluaisin vain että todellinen Kun nousen aamulla meditaatiosta ja koh- tasa-arvo alkaisi tässä ja nyt. Siellä sitaan päivän, ja maailma alkaa kertoa on- sälläsi. Henkiset elämäntavat ja poliittigelmistaan, kuulen ne yhtä lailla. Silmäni nen taistelu voidaan yhdistää. näkevät ja korvani kuulevat kärsimyksen, eivätkä tunteeni ole kadonneet mihinkään.

Tunnen myötätuntoa. Se tuntuu niin hyväl-

7

Kaurismäen kriittisiä kommentteja Suomen selkärangasta. Jirin mielestä asenne on jollain tavalla muuttunut.

“Nyt uskalletaan tuoda politiikkaa esiin.

Toisaalta tiedetään myös, että politiikka voi olla hauskaa.”

Left Hooksin toiminnan taustalla on myös kaupallinen motivaatio. Jirin mukaan tarkoitus on kerätä rahaa, jotta voidaan esimerkiksi ostaa äänentoistokamaa mielenosoituksiin ja muihin vastaaviin tilaisuuksiin. Tämä lienee tervetullutta, monesti olen itsekin ollut miekkarissa, jossa huudellaan milloin minkäkin toimivan RCA-piuhan perään.

& LE V Y J E N PY Ö R I T TÄ M ISEN EPÄI T S E K Ä S KUNNIA

teksti: tomi strömberg kuvat: henri salonen

”Ota tosta kuva, Asa lämppää meitä!”, Tuomenos osoittaa lappua seinällä ja nauraa päälle. LeBonk Music Machine -klubin takahuoneen seinään on teipattu paperiarkki, josta käy ilmi illan esiintymisjärjestys: Olavi Uusivirta, Vuokko Hovatta ja Marzi Nyman, Alamaailman vasarat, Asa ja viimeisenä, aloittamassa klo 24, Left Hooks DJ:t.

Oikeasti Left Hooksin kaverit soittavatnäissäkin bileissä koko illan, siis artisteja ennen, settien välissä ja koko esiintyjäkaartin jälkeen. Nämäkin kekkerit järjestetään keskiviikkoiltana, joten keskiyön jälkeen aloittaminen olisi kyseenalainen kunnia.

Olen Helsingin vasemmiston vaalibileissä haastattelemassa Left Hooksin jannuja päätoimittajan pyynnöstä, tarkoituksenani kirjoittaa jonkinlaista tähtimyyttiä dj-sankareiden ympärille. Tietyllä tavalla DJ on kuitenkin hahmo, johon tällaiset legendat eivät helposti kiinnity. Left Hooksin kaverit paljastuivatkin aika arkkityyppisiksi tiskijukiksi.

MIKÄ IHMEEN LEFT HOOKS? Left Hooks on muutaman henkilön DJ-porukka, joka sai alkunsa pari vuotta sitten, kun eri tavoilla poliittisesti motivoituneisiin bileisiin tarvittiin levynsoittajia. Ryhmä on vapaamuotoinen, sen jäsenet ovat tulleet ja menneet. Nykyisin porukassa pyörii noin viisi tai kuusi vakituisempaa tiskijukkaa.

Jäseninä Left Hooksissa ovat muiden muassa Multitunes-blogia pyörittävät DJ:t Louis Althustler ja Disco Deleuze. He eivät olleet vaalibileissä paikalla ainakaan alkuillasta, joten tässä haastattelussa Left Hooksia edustavat DJ:t Tuomenos ja Jiri. Jiri on ollut jengissä mukana alusta asti, Tuomenos tullut

8

mukaan vähän myöhemmin. Mukana on muitakin, mutta ei tänään.

Vaalibileillan edetessä pidemmälle alkoi päässäni syntyä teoria siitä, mitä DJ:nä oleminen tarkoittaa. Jollain tavalla Left Hooks on lähellä DJ-toiminnan kovaa ydintä. Kyse on yhteishyvästä.

POLITIIKKAA JA MUSIIKKIA Vaikka haastattelutilanne meinaa joka vaiheessa kääntyä silloin vielä tulossa oleviin vaaleihin, onnistun esittämään muutaman aikakauslehteen sopivan kysymyksen. Keskustelu lähtee liikkeelle siitä, mikä Left Hooks on ja miksi. Bileet laitettiin pystyyn yhteisöllisistä syistä. ”Ylipäänsä oli ideana että voidaan järkätä jotain vasemmistohenkisiä iltoja ja klubeja.

Että jengi voi tavata toisiaan ja ehkä kehittää jotain vasemmistolaista juhlakulttuuria”, Jiri selventää.

Nuorisojärjestöissä on varmasti tiedetty jo pitkään, että politiikan teko voi olla hauskaa. Mutta nyt ollaan yksissä vaalikauden isoimmista bileistä. Täällä esiintyvät muiden muassa Olavi Uusivirta ja Asa, maan kuumimpiin kuuluvat vaihtoehtonuorisoidolit.

Mistä tämä kertoo?

Politiikka on tullut takaisin julkiseen keskusteluun eri tavalla, on vasemmistolaitsen taiteilijoiden toimintaryhmää Vatakia ja Aki

YHTEISHYVÄN HIKISET PUURTAJAT Teoriani DJ:n olemuksesta alkaa muodostua, kun katselen Jirin ja Tuomenoksen työskentelyä levysoittimien takana. DJ:n arki on piuhahelvettiä ja venailua. Ensin artisteja odotetaan paikalle ja sitten odotetaan, että artistien setit loppuvat. Välillä soitetaan musaa. Alkuillasta se on usein vain taustamusaa.

Tämä tuntuu kuitenkin ainakin Left Hooksin kavereille sopivan. ”Vihaan sitä, jos DJ-pöytä on lavalla ja joku lamppu paistaa sinne. Jengi tulee pyytämään huonoja biisejä.

Tai ei välttämättä huonoja, mut sellasia jota itse ei soittaisi siinä tilanteessa”, Tuomenos sanoo jossain vaiheessa iltaa.

Tällä kertaa DJ-pöytä on sijoitettu portaiden alle, lavasta selvästi sivulle.

Kerran luulen, että joku tulee jututtamaan levynpyörittäjiä, mutta vanhempi herrasmies haluaakin vain katsoa tarkemmin Vasemmiston vaalijulistetta.

Ehdokkaat ovat tämän illan tähtiä.

Minulla on kaksi teoriaa.

Ensimmäinen teoria: DJ on keikkamaailman seinäruusu. Levysoittimien takana

voi seistä luvan kanssa seinän vieressä ja katsella muita. Saa juoda ilmaista bäkkärisiideriä ja napostella karkkeja. Kukaan ei häiritse tai jos häiritseekin, voi esittää ettei kuule. Tai ottaa toiveen vastaan ja jättää soittamatta.

Toinen teoria: DJ on bileille sama kuin basisti rokkibändille. Sellainen on pakko olla, mutta kukaan ei kiinnitä siihen mitään huomiota. Paitsi jos mokaa.

Ja juuri niin meinaa tehdä Tuomenos, kun selitän tätä kuviota hänelle kesken setin.

Biisi meinaa loppua kesken, ilman että seuraava alkaa soimaan. Tuomenos hoitaa tilanteen, eikä kukaan huomaa mitään. Se on DJ:n osa. ”Olavi sä oot ihana!” joku huutaa. Kukaan ei huuda DJ:n nimeä. Vuokko Hovatalle huudetaan jo ennen kuin hän on edes päässyt lavalle. Ja huuto yltyy, kun laulaja ottaa mikin telineestä.

DJ = HEVONEN DJ on suomenhevonen, tanssilattioiden muodostaman sotatantereen hiljainen työjuhta, joka vetää raskainta taakkaa perässään. Eikä kukaan muista nimeä, ainakaan oikein.

Artistien settien välissä tapahtuman juontaja tulee puhumaan Jirille ja Tuomenokselle. ”Sori, saaks keskeyttää?”, Vilma Melasniemi kysyy. Jiri laittaa samalla hetkellä Manu Chaon biisin soimaan ja Melasniemi kääntyy takaisin, huutaen ”Ei voi keskeyttää, liian hyvä biisi!”

Tätä on DJ:n valta.

Joku on saattanut lähteä DJhommiin saadakseen naamansa esille, nimensä lehteen tai sänkyynsä seuraa. He ovat seuranneet DJ Tiëston ja muiden Armand Van Heldenien jalanjäljissä.

Left Hooksin kavereille tuntuu riittävän, että ihmisillä on hauskaa. Ja että seuraavassa miekkarissa on toimiva RCA-piuha ilman, että sitä tarvitsee erikseen yleisöstä kysyä.*

9

Kaurismäen kriittisiä kommentteja Suomen selkärangasta. Jirin mielestä asenne on jollain tavalla muuttunut.

“Nyt uskalletaan tuoda politiikkaa esiin.

Toisaalta tiedetään myös, että politiikka voi olla hauskaa.”

Left Hooksin toiminnan taustalla on myös kaupallinen motivaatio. Jirin mukaan tarkoitus on kerätä rahaa, jotta voidaan esimerkiksi ostaa äänentoistokamaa mielenosoituksiin ja muihin vastaaviin tilaisuuksiin. Tämä lienee tervetullutta, monesti olen itsekin ollut miekkarissa, jossa huudellaan milloin minkäkin toimivan RCA-piuhan perään.

& LE V Y J E N PY Ö R I T TÄ M ISEN EPÄI T S E K Ä S KUNNIA

teksti: tomi strömberg kuvat: henri salonen

”Ota tosta kuva, Asa lämppää meitä!”, Tuomenos osoittaa lappua seinällä ja nauraa päälle. LeBonk Music Machine -klubin takahuoneen seinään on teipattu paperiarkki, josta käy ilmi illan esiintymisjärjestys: Olavi Uusivirta, Vuokko Hovatta ja Marzi Nyman, Alamaailman vasarat, Asa ja viimeisenä, aloittamassa klo 24, Left Hooks DJ:t.

Oikeasti Left Hooksin kaverit soittavatnäissäkin bileissä koko illan, siis artisteja ennen, settien välissä ja koko esiintyjäkaartin jälkeen. Nämäkin kekkerit järjestetään keskiviikkoiltana, joten keskiyön jälkeen aloittaminen olisi kyseenalainen kunnia.

Olen Helsingin vasemmiston vaalibileissä haastattelemassa Left Hooksin jannuja päätoimittajan pyynnöstä, tarkoituksenani kirjoittaa jonkinlaista tähtimyyttiä dj-sankareiden ympärille. Tietyllä tavalla DJ on kuitenkin hahmo, johon tällaiset legendat eivät helposti kiinnity. Left Hooksin kaverit paljastuivatkin aika arkkityyppisiksi tiskijukiksi.

MIKÄ IHMEEN LEFT HOOKS? Left Hooks on muutaman henkilön DJ-porukka, joka sai alkunsa pari vuotta sitten, kun eri tavoilla poliittisesti motivoituneisiin bileisiin tarvittiin levynsoittajia. Ryhmä on vapaamuotoinen, sen jäsenet ovat tulleet ja menneet. Nykyisin porukassa pyörii noin viisi tai kuusi vakituisempaa tiskijukkaa.

Jäseninä Left Hooksissa ovat muiden muassa Multitunes-blogia pyörittävät DJ:t Louis Althustler ja Disco Deleuze. He eivät olleet vaalibileissä paikalla ainakaan alkuillasta, joten tässä haastattelussa Left Hooksia edustavat DJ:t Tuomenos ja Jiri. Jiri on ollut jengissä mukana alusta asti, Tuomenos tullut

8

mukaan vähän myöhemmin. Mukana on muitakin, mutta ei tänään.

Vaalibileillan edetessä pidemmälle alkoi päässäni syntyä teoria siitä, mitä DJ:nä oleminen tarkoittaa. Jollain tavalla Left Hooks on lähellä DJ-toiminnan kovaa ydintä. Kyse on yhteishyvästä.

POLITIIKKAA JA MUSIIKKIA Vaikka haastattelutilanne meinaa joka vaiheessa kääntyä silloin vielä tulossa oleviin vaaleihin, onnistun esittämään muutaman aikakauslehteen sopivan kysymyksen. Keskustelu lähtee liikkeelle siitä, mikä Left Hooks on ja miksi. Bileet laitettiin pystyyn yhteisöllisistä syistä. ”Ylipäänsä oli ideana että voidaan järkätä jotain vasemmistohenkisiä iltoja ja klubeja.

Että jengi voi tavata toisiaan ja ehkä kehittää jotain vasemmistolaista juhlakulttuuria”, Jiri selventää.

Nuorisojärjestöissä on varmasti tiedetty jo pitkään, että politiikan teko voi olla hauskaa. Mutta nyt ollaan yksissä vaalikauden isoimmista bileistä. Täällä esiintyvät muiden muassa Olavi Uusivirta ja Asa, maan kuumimpiin kuuluvat vaihtoehtonuorisoidolit.

Mistä tämä kertoo?

Politiikka on tullut takaisin julkiseen keskusteluun eri tavalla, on vasemmistolaitsen taiteilijoiden toimintaryhmää Vatakia ja Aki

YHTEISHYVÄN HIKISET PUURTAJAT Teoriani DJ:n olemuksesta alkaa muodostua, kun katselen Jirin ja Tuomenoksen työskentelyä levysoittimien takana. DJ:n arki on piuhahelvettiä ja venailua. Ensin artisteja odotetaan paikalle ja sitten odotetaan, että artistien setit loppuvat. Välillä soitetaan musaa. Alkuillasta se on usein vain taustamusaa.

Tämä tuntuu kuitenkin ainakin Left Hooksin kavereille sopivan. ”Vihaan sitä, jos DJ-pöytä on lavalla ja joku lamppu paistaa sinne. Jengi tulee pyytämään huonoja biisejä.

Tai ei välttämättä huonoja, mut sellasia jota itse ei soittaisi siinä tilanteessa”, Tuomenos sanoo jossain vaiheessa iltaa.

Tällä kertaa DJ-pöytä on sijoitettu portaiden alle, lavasta selvästi sivulle.

Kerran luulen, että joku tulee jututtamaan levynpyörittäjiä, mutta vanhempi herrasmies haluaakin vain katsoa tarkemmin Vasemmiston vaalijulistetta.

Ehdokkaat ovat tämän illan tähtiä.

Minulla on kaksi teoriaa.

Ensimmäinen teoria: DJ on keikkamaailman seinäruusu. Levysoittimien takana

voi seistä luvan kanssa seinän vieressä ja katsella muita. Saa juoda ilmaista bäkkärisiideriä ja napostella karkkeja. Kukaan ei häiritse tai jos häiritseekin, voi esittää ettei kuule. Tai ottaa toiveen vastaan ja jättää soittamatta.

Toinen teoria: DJ on bileille sama kuin basisti rokkibändille. Sellainen on pakko olla, mutta kukaan ei kiinnitä siihen mitään huomiota. Paitsi jos mokaa.

Ja juuri niin meinaa tehdä Tuomenos, kun selitän tätä kuviota hänelle kesken setin.

Biisi meinaa loppua kesken, ilman että seuraava alkaa soimaan. Tuomenos hoitaa tilanteen, eikä kukaan huomaa mitään. Se on DJ:n osa. ”Olavi sä oot ihana!” joku huutaa. Kukaan ei huuda DJ:n nimeä. Vuokko Hovatalle huudetaan jo ennen kuin hän on edes päässyt lavalle. Ja huuto yltyy, kun laulaja ottaa mikin telineestä.

DJ = HEVONEN DJ on suomenhevonen, tanssilattioiden muodostaman sotatantereen hiljainen työjuhta, joka vetää raskainta taakkaa perässään. Eikä kukaan muista nimeä, ainakaan oikein.

Artistien settien välissä tapahtuman juontaja tulee puhumaan Jirille ja Tuomenokselle. ”Sori, saaks keskeyttää?”, Vilma Melasniemi kysyy. Jiri laittaa samalla hetkellä Manu Chaon biisin soimaan ja Melasniemi kääntyy takaisin, huutaen ”Ei voi keskeyttää, liian hyvä biisi!”

Tätä on DJ:n valta.

Joku on saattanut lähteä DJhommiin saadakseen naamansa esille, nimensä lehteen tai sänkyynsä seuraa. He ovat seuranneet DJ Tiëston ja muiden Armand Van Heldenien jalanjäljissä.

Left Hooksin kavereille tuntuu riittävän, että ihmisillä on hauskaa. Ja että seuraavassa miekkarissa on toimiva RCA-piuha ilman, että sitä tarvitsee erikseen yleisöstä kysyä.*

9

Sameli Muurim채ki, 2010

Antti Pukari, 2011

10

Tuukka Brunila, 2011

11

Sameli Muurim채ki, 2010

Antti Pukari, 2011

10

Tuukka Brunila, 2011

11

teksti ja kuvat: henri salonen -Kaikki lähti siitä kun olin nuori.. Join tosi, tosi paljon. kirkkaita. Kavereiden kautta tuli kannabis mukaan kuvioihin joskus 15-16 vuotiaana. Pikkuhiljaa mua alkoi dokaaminen tympiä. Ärsytti olla aivan naamat koko ajan. Kannabis tuli oikeastaan korvaamaan sitä älytöntä dokaamista. Noin 17 vuotiaasta asti hamppua kasvattanut Keijo Hämärä (nimi muutettu) kertoo.

parikymmentä pistokasta. Poliisi suurenteli lukua kasvien määrästä jo kuulusteluissa.

Keijo pääsi seuraavana päivänä putkasta, kun asunnon omistaja oli myös saatu kiinni ja kuulusteltua. Putkasta vapauduttuaan Keijo palasi ystävänsä asunnolle siivoamaan ratsian jälkiä.

- Se sotku siellä kämpässä oli aivan älytön!

Kaikki paikat oli käännetty ylös alaisin ja tavarat heitelty pitkin seiniä. Pois viedyistä kasveista oli jäänyt kasoittain lehtiä lojumaan lattioille ja poliisi oli kaatanut suoraan kylpyhuoneen viemäriin noin satakiloa multaa jotka asunnosta oli löytynyt.

Keijon siivotessa asuntoa ilmeistyi eilisen pidätyksen tehneet poliisit yllättäen asunnolle ratsaamaan sitä uudestaan. Jostain lattian roskakasasta poliisit löysivät vielä noin gramman verran valmista marihuonaa josta Keijolle lätkäistiin hallussapito- ja käyttörikoksesta parinsadan euron sakot käteen.Oikeuden käsittelyssä meni muutama vuosi, mutta Keijo kertoo joutuneensa kiinni jäämisensä jälkeen olemaan jatkuvassa poliisien tarkkailussa.

- Mua pysäyteltiin varmaan kerran kuukaudessa aina kadulla tai ulkona liikkuessa. “Onko sitä pilvee, missä sun pilvet on?” Sellaista jatkuvaa kuumottamista ja mua kuskattiin pikatesteihin asemalle vaan varmistaakseen etten ole pilvessä.

Kirjallisen oikeuskäsittelyn seurauksena Keijo tuomittiin lopulta kolmen kuukauden ehdolliseen vankeuteen välttäen täpärästi

törkeän huumausainerikos syytteen.

- Tottakai tuomio masensi ja ahdisti mua.

Olin aika syvissä vesissä silloin. Lisäksi mua stressasi se jatkuva poliisin silmätikkuna oleminen.

Kysyässäni Keijolta vieläkö hän aikoo kasvattaa hamppua tuomiostaan huolimatta, Keijo vain toteaa, että kiinnijäämisen pelkko kyllä hermostuttaa, mutta kyllä hamppua aina jollakin kotona kasvaa. Keijo ei katso itse tehneensä mitään väärää. Hän kyllä tuomitsee hampun kasvattamisen myyntitarkoitukseen, mutta pitää yleisesti kotikasvatusta harmittomana.

- Se pitäisi dekriminalisoida, kuten pienien määrien hallussapitokin. Niin on tehty jo monissa euroopan maissa.

Keijon yksi kaveri jäi kotikasvatuksesta kiinni, jonka jälkeen kaveri siirtyi käyttämään ja myymään hasista.

- Hasiksen käytöstä ja sen myymisestä kiinni jäätyään tuttu poliisi oli tokaissut fredille; “Olisit pysynyt kotikasvatuksessa vain, niin tulisi vähemmän näitä ongelmia”. Olisi hienoa jos kaikki poliisit ajattelisivat noin Keijo naurahtaa.

Keijo ei huoleta huumausainerikos merkinnän häiritsevän tulevaa työnhakua. - Jos se työnantajaa häiritsisi en haluaisi olla siellä töissäkään. Teekeekö huumausainerikos merkintä musta muka epäpätevän puusepän?

Keijolle heräsi jo nuorena kova mielenkiinto hamppua ja sen kasvattamista kohtaan, sekä koko kannabiskulttuuri ylipäänsä oli Keijosta kiehtova ja kiinnostava.

Vaikkei Keijo ole alkoholista täysin luopunutkaan on kannabis korvannut verotettavat päihteet lähes kokonaan.

- Joo, on mulla joskus olllut ongelmia päihteiden kanssa, lähinnä alkoholin ja kovempien aineiden.. Kovien huumeiden kanssa sekoiltua mulle tuli kyllä paljon ongelmia, mutta hampun kanssa ei niinkään. Keijo selittää omaa päihteiden käyttöään.

Keijo Hämärä käy nyt 26 vuotiaana Espoon kaupungin järjestämässä pajatoiminnassa noin neljä kertaa viikossa ja asuu vuokralla pienessä kaksiossa Espoossa. Eräänlaisen kaupungin kanssa tehdyn oppisopimuksen kautta Keijosta ollaan kouluttamassa puuesineiden entisöijää. Keijo kertoo olevansa tyyväinen kaupungin pajatoimintaan ja sen antamiin mahdollisuuksiin. Käsillään tekemisestä pitävä Keijo myöntää pajatoiminnan olevan hänelle ja muille tärkeä linkki syrjäytymisen välttämiseksi.

12

- 2008 asuin vanhempieni luona ja kasvattelin silloin hamppua frendini kämpillä. Tehtiin sellainen diili, että mä kasvatan ja hoidan niitä kasveja ja frendi vaan asuu siellä.

Eräänä päivänä Keijo lähti käymään hamppuasunnolla jonka rapussa siviiliasuiset poliisit tulivat vastaan. Poliisit tiesivät asunnon viljelmästä ja Keijo kiikutettiin raudoissa Kilon poliisiasemalle. Asemalla kuulustelut alkoivat heti, joissa Keijoa painostettiin tunnustamaan huumeiden myynti ja levitystarkoitus. Tähän Keijo ei suostunut vaan kertoin hampun olevan vain omaan käyttöön. Asunnosta oli löydetty keskisuuriviljelmä johon kuului muutama täysikasvuinen hamppu ja

13

teksti ja kuvat: henri salonen -Kaikki lähti siitä kun olin nuori.. Join tosi, tosi paljon. kirkkaita. Kavereiden kautta tuli kannabis mukaan kuvioihin joskus 15-16 vuotiaana. Pikkuhiljaa mua alkoi dokaaminen tympiä. Ärsytti olla aivan naamat koko ajan. Kannabis tuli oikeastaan korvaamaan sitä älytöntä dokaamista. Noin 17 vuotiaasta asti hamppua kasvattanut Keijo Hämärä (nimi muutettu) kertoo.

parikymmentä pistokasta. Poliisi suurenteli lukua kasvien määrästä jo kuulusteluissa.

Keijo pääsi seuraavana päivänä putkasta, kun asunnon omistaja oli myös saatu kiinni ja kuulusteltua. Putkasta vapauduttuaan Keijo palasi ystävänsä asunnolle siivoamaan ratsian jälkiä.

- Se sotku siellä kämpässä oli aivan älytön!

Kaikki paikat oli käännetty ylös alaisin ja tavarat heitelty pitkin seiniä. Pois viedyistä kasveista oli jäänyt kasoittain lehtiä lojumaan lattioille ja poliisi oli kaatanut suoraan kylpyhuoneen viemäriin noin satakiloa multaa jotka asunnosta oli löytynyt.

Keijon siivotessa asuntoa ilmeistyi eilisen pidätyksen tehneet poliisit yllättäen asunnolle ratsaamaan sitä uudestaan. Jostain lattian roskakasasta poliisit löysivät vielä noin gramman verran valmista marihuonaa josta Keijolle lätkäistiin hallussapito- ja käyttörikoksesta parinsadan euron sakot käteen.Oikeuden käsittelyssä meni muutama vuosi, mutta Keijo kertoo joutuneensa kiinni jäämisensä jälkeen olemaan jatkuvassa poliisien tarkkailussa.

- Mua pysäyteltiin varmaan kerran kuukaudessa aina kadulla tai ulkona liikkuessa. “Onko sitä pilvee, missä sun pilvet on?” Sellaista jatkuvaa kuumottamista ja mua kuskattiin pikatesteihin asemalle vaan varmistaakseen etten ole pilvessä.

Kirjallisen oikeuskäsittelyn seurauksena Keijo tuomittiin lopulta kolmen kuukauden ehdolliseen vankeuteen välttäen täpärästi

törkeän huumausainerikos syytteen.

- Tottakai tuomio masensi ja ahdisti mua.

Olin aika syvissä vesissä silloin. Lisäksi mua stressasi se jatkuva poliisin silmätikkuna oleminen.

Kysyässäni Keijolta vieläkö hän aikoo kasvattaa hamppua tuomiostaan huolimatta, Keijo vain toteaa, että kiinnijäämisen pelkko kyllä hermostuttaa, mutta kyllä hamppua aina jollakin kotona kasvaa. Keijo ei katso itse tehneensä mitään väärää. Hän kyllä tuomitsee hampun kasvattamisen myyntitarkoitukseen, mutta pitää yleisesti kotikasvatusta harmittomana.

- Se pitäisi dekriminalisoida, kuten pienien määrien hallussapitokin. Niin on tehty jo monissa euroopan maissa.

Keijon yksi kaveri jäi kotikasvatuksesta kiinni, jonka jälkeen kaveri siirtyi käyttämään ja myymään hasista.

- Hasiksen käytöstä ja sen myymisestä kiinni jäätyään tuttu poliisi oli tokaissut fredille; “Olisit pysynyt kotikasvatuksessa vain, niin tulisi vähemmän näitä ongelmia”. Olisi hienoa jos kaikki poliisit ajattelisivat noin Keijo naurahtaa.

Keijo ei huoleta huumausainerikos merkinnän häiritsevän tulevaa työnhakua. - Jos se työnantajaa häiritsisi en haluaisi olla siellä töissäkään. Teekeekö huumausainerikos merkintä musta muka epäpätevän puusepän?

Keijolle heräsi jo nuorena kova mielenkiinto hamppua ja sen kasvattamista kohtaan, sekä koko kannabiskulttuuri ylipäänsä oli Keijosta kiehtova ja kiinnostava.

Vaikkei Keijo ole alkoholista täysin luopunutkaan on kannabis korvannut verotettavat päihteet lähes kokonaan.

- Joo, on mulla joskus olllut ongelmia päihteiden kanssa, lähinnä alkoholin ja kovempien aineiden.. Kovien huumeiden kanssa sekoiltua mulle tuli kyllä paljon ongelmia, mutta hampun kanssa ei niinkään. Keijo selittää omaa päihteiden käyttöään.

Keijo Hämärä käy nyt 26 vuotiaana Espoon kaupungin järjestämässä pajatoiminnassa noin neljä kertaa viikossa ja asuu vuokralla pienessä kaksiossa Espoossa. Eräänlaisen kaupungin kanssa tehdyn oppisopimuksen kautta Keijosta ollaan kouluttamassa puuesineiden entisöijää. Keijo kertoo olevansa tyyväinen kaupungin pajatoimintaan ja sen antamiin mahdollisuuksiin. Käsillään tekemisestä pitävä Keijo myöntää pajatoiminnan olevan hänelle ja muille tärkeä linkki syrjäytymisen välttämiseksi.

12

- 2008 asuin vanhempieni luona ja kasvattelin silloin hamppua frendini kämpillä. Tehtiin sellainen diili, että mä kasvatan ja hoidan niitä kasveja ja frendi vaan asuu siellä.

Eräänä päivänä Keijo lähti käymään hamppuasunnolla jonka rapussa siviiliasuiset poliisit tulivat vastaan. Poliisit tiesivät asunnon viljelmästä ja Keijo kiikutettiin raudoissa Kilon poliisiasemalle. Asemalla kuulustelut alkoivat heti, joissa Keijoa painostettiin tunnustamaan huumeiden myynti ja levitystarkoitus. Tähän Keijo ei suostunut vaan kertoin hampun olevan vain omaan käyttöön. Asunnosta oli löydetty keskisuuriviljelmä johon kuului muutama täysikasvuinen hamppu ja

13

TA PA H T U M AKAL EN T E R I

teksti: niia virtanen kuva: pekka jylhä

tiistaina 28.6. klo 17-19 KULMA:ssa (Agricolankatu 13) “Punaista sateenkaaripolitiikkaa. Vasemmisto ja yhdenvertaisuus” -keskustelutilaisuus. Tule keskustelemaan vasemmistolaisesta yhdenvertaisuuspoltiikasta. Keskustelemassa vasemmiston tasa-arvopolitiikan konkareita ja uusia vaikuttajia. Pohditaan yhdessä, mitä erityistä on vasemmistolaisessa yhdenvertaisuuspolitiikassa ja kuinka maailmaa vielä pitäisi parantaa sateenkaaren päästä katsottuna. Osa Helsinki Prideä!

Glasnostin Niia Virtanen kysyy Animalialta miksi media on käsittellyt Pekka Jylhän teosta Seitsemän tyytyväistä jänistä vain yhdestä näkökulmasta.

lauantaina 2.7. Pride-kulkue ja puistojuhla. Kokoontuminen klo 12 (lähtö 13) Rautatientorilla. Tervetuloa osaksi sateenkaarenväristä blokkiamme!

Puistojuhla Kaisaniemen puistossa klo 13.30->. Vasemmistonuoria tavattavissa Vasemmiston teltalla.

mitä se kiire on?, 2011, Pekka Jylhä

Helsingin taidemuseon Peekaboo-näyttelyn yhteydessä avattu näyttelytila Kampin metrolaitureilla jatkaa toimintaansa Pekka Jylhän installaatiolla. Teoksessa Seitsemän tyytyväistä jänistä tuhisee rauhallista unta metroaseman hektisyyden keskellä” (omakaupunki.hs.fi, 4.3.2011), “jänisten olo näyttää olevan seesteinen ja kylläinen” (mtv3.fi, 4.3.2011). Installaation kuvauksen mukaan Jylhä tuo “onnellisen porkkanamaan” metromatkustajien ulottuville. Teos huokuu rauhaa ja onnea kerrotaan mtv3.fi:n uutisessa.

Suloisin ja hellittelevin sanoin kuvaillun installaation pääosassa ovat täytetyt metsäjänikset. Kuolleiden eläinten hyödyntäminen harmonisen tunnelman luomiseksi on vähintään ristiriitaista. Huvitusta ja naurua metromatkustajissa herättävä teos alentaa jänikset taiteenteon materiaaliksi.

Animalian tiedottaja Eeva-Kaisa Suhonen, miksi kuolleet eläimet koetaan teoksessa hellyttäviksi?

- Varmasti osin siksi, koska kysymys on pehmoisista jäniksistä jotka on aseteltu söpösti vierekkäin “nukkumaan”. Ihmisille ei välttämättä tule ensimmäisenä mieleen, että siinä on kuolleita, täytettyjä eläimiä. Kuolema on häivytetty taka-alalle, jänikset “nukkuvat”.

Millaisia ajatuksia kuolleiden eläinten käyttäminen “seesteisen” ilmapiirin luomiseksi herättää?

- Jänisten hyvinvoinnin kannaltahan niiden käytöllä ei enää ole teoksessa merkitystä, ne ovat kuolleita, eivätkä kärsi.

Se tietysti, onko minkään lajin kannalta kunnioittavaa laittaa niiden täytetty ruumis esille teokseen, on eri kysymys.

Miksi media käsittelee teosta vain yhdestä näkökulmasta?

- Ehkä osa mediasta on miettinyt myös kuolleiden eläinten käyttämisen eettisyyden aspektia, mutta ei halua nostaa aihetta esille, ettei leimaannu vouhkaavaksi kukkahattuihmiseksi.

Pohdintaa ja keskustelua eläinten käytöstä yhteiskunnassamme saisi olla huomattavasti lisää.

Teoksen kuvauksen mukaan jäniksiä ei ole tapettu teosta varten. Sitä, miten jänikset teokseen hankittiin tai minne ne käytön jälkeen päätyvät, ei kerrota.

14

viikonloppuna 2.-3.7. klo 14-22 Pax-festivaalit Alppipuistossa.

Etelä-Suomen Vasemmistonuoret esittelee toimintaansa molempina päivinä.

Tervetuloa! viikonloppuna 29.-31.7. Faces etnofestivaalit Gumnäsissä, Raseporissa.

Kuudelle aktiiviselle esittelijälle maksetaan festariliput ja 10e ruoka per päivä. Lähde pöydänpitäjäksi ja ilmoittaudu Heidille etela-suomi@vasemmistonuoret.fi.

Lisäksi kesällä tulossa punvihreä piknik yhdessä Helsingin demarinuorten ja Vihreiden nuorten kanssa ja poliittisten nuorisojärjestöjen välinen jalkapalloturnaus Raviksen kentälle Käpylään. Päivämäärät varmistuvat lähiaikoina. Lisätietoa sähköpostilistalta ja foorumilta. viikonloppuna 17.-18.9. feministisen itsepuolustuksen kurssi yhteistyössä SitVasin kanssa Kupolissa (Mannerheimintie 5 B 7.krs). Kouluttajina Aura Kostiainen ja Victoria Lindqvist. Lisätietoa ja ilmoittautuminen myöhemmin, mutta varaa jo viikonloppu kalenteristasi. jalkapallojoukkue fc merihaan betoni treenaa tiistaisin klo 19-21 Arabianrannassa (Arabianpolku 1). MeBessä pelaavat kaikki taidoista riippumatta. Ainoa vaatimus on, että nauttii jalkapallosta - huipputaidot tai aikaisempi pelikokemus eivät ole välttämättömiä. Tervetuloa mukaan!

Tykkää MeBestä facebookissa: http://www.facebook.com/pages/FC-Merihaan-Betoni/135103246505687?sk=info ääri-kuoro treenaa maanantaisin harjun nuorisotalolla klo 17-19.

Laulamaan ovat tervetulleita kaikki! Aikaisempaa laulukokemusta ei tarvita. Lisätietoja Ääristä: Saila Ruuth p. 0407466441.

Kaikesta saa lisätietoa minulta! Nähdään tapahtumissa!

Terveisin, -Heidi Auvinen Piirisihteeri p. 044 019 5901 --Etelä-Suomen Vasemmistonuoret ry Päijänteentie 35 00510 Helsinki

15

TA PA H T U M AKAL EN T E R I

teksti: niia virtanen kuva: pekka jylhä

tiistaina 28.6. klo 17-19 KULMA:ssa (Agricolankatu 13) “Punaista sateenkaaripolitiikkaa. Vasemmisto ja yhdenvertaisuus” -keskustelutilaisuus. Tule keskustelemaan vasemmistolaisesta yhdenvertaisuuspoltiikasta. Keskustelemassa vasemmiston tasa-arvopolitiikan konkareita ja uusia vaikuttajia. Pohditaan yhdessä, mitä erityistä on vasemmistolaisessa yhdenvertaisuuspolitiikassa ja kuinka maailmaa vielä pitäisi parantaa sateenkaaren päästä katsottuna. Osa Helsinki Prideä!

Glasnostin Niia Virtanen kysyy Animalialta miksi media on käsittellyt Pekka Jylhän teosta Seitsemän tyytyväistä jänistä vain yhdestä näkökulmasta.

lauantaina 2.7. Pride-kulkue ja puistojuhla. Kokoontuminen klo 12 (lähtö 13) Rautatientorilla. Tervetuloa osaksi sateenkaarenväristä blokkiamme!

Puistojuhla Kaisaniemen puistossa klo 13.30->. Vasemmistonuoria tavattavissa Vasemmiston teltalla.

mitä se kiire on?, 2011, Pekka Jylhä

Helsingin taidemuseon Peekaboo-näyttelyn yhteydessä avattu näyttelytila Kampin metrolaitureilla jatkaa toimintaansa Pekka Jylhän installaatiolla. Teoksessa Seitsemän tyytyväistä jänistä tuhisee rauhallista unta metroaseman hektisyyden keskellä” (omakaupunki.hs.fi, 4.3.2011), “jänisten olo näyttää olevan seesteinen ja kylläinen” (mtv3.fi, 4.3.2011). Installaation kuvauksen mukaan Jylhä tuo “onnellisen porkkanamaan” metromatkustajien ulottuville. Teos huokuu rauhaa ja onnea kerrotaan mtv3.fi:n uutisessa.

Suloisin ja hellittelevin sanoin kuvaillun installaation pääosassa ovat täytetyt metsäjänikset. Kuolleiden eläinten hyödyntäminen harmonisen tunnelman luomiseksi on vähintään ristiriitaista. Huvitusta ja naurua metromatkustajissa herättävä teos alentaa jänikset taiteenteon materiaaliksi.

Animalian tiedottaja Eeva-Kaisa Suhonen, miksi kuolleet eläimet koetaan teoksessa hellyttäviksi?

- Varmasti osin siksi, koska kysymys on pehmoisista jäniksistä jotka on aseteltu söpösti vierekkäin “nukkumaan”. Ihmisille ei välttämättä tule ensimmäisenä mieleen, että siinä on kuolleita, täytettyjä eläimiä. Kuolema on häivytetty taka-alalle, jänikset “nukkuvat”.

Millaisia ajatuksia kuolleiden eläinten käyttäminen “seesteisen” ilmapiirin luomiseksi herättää?

- Jänisten hyvinvoinnin kannaltahan niiden käytöllä ei enää ole teoksessa merkitystä, ne ovat kuolleita, eivätkä kärsi.

Se tietysti, onko minkään lajin kannalta kunnioittavaa laittaa niiden täytetty ruumis esille teokseen, on eri kysymys.

Miksi media käsittelee teosta vain yhdestä näkökulmasta?

- Ehkä osa mediasta on miettinyt myös kuolleiden eläinten käyttämisen eettisyyden aspektia, mutta ei halua nostaa aihetta esille, ettei leimaannu vouhkaavaksi kukkahattuihmiseksi.

Pohdintaa ja keskustelua eläinten käytöstä yhteiskunnassamme saisi olla huomattavasti lisää.

Teoksen kuvauksen mukaan jäniksiä ei ole tapettu teosta varten. Sitä, miten jänikset teokseen hankittiin tai minne ne käytön jälkeen päätyvät, ei kerrota.

14

viikonloppuna 2.-3.7. klo 14-22 Pax-festivaalit Alppipuistossa.

Etelä-Suomen Vasemmistonuoret esittelee toimintaansa molempina päivinä.

Tervetuloa! viikonloppuna 29.-31.7. Faces etnofestivaalit Gumnäsissä, Raseporissa.

Kuudelle aktiiviselle esittelijälle maksetaan festariliput ja 10e ruoka per päivä. Lähde pöydänpitäjäksi ja ilmoittaudu Heidille etela-suomi@vasemmistonuoret.fi.

Lisäksi kesällä tulossa punvihreä piknik yhdessä Helsingin demarinuorten ja Vihreiden nuorten kanssa ja poliittisten nuorisojärjestöjen välinen jalkapalloturnaus Raviksen kentälle Käpylään. Päivämäärät varmistuvat lähiaikoina. Lisätietoa sähköpostilistalta ja foorumilta. viikonloppuna 17.-18.9. feministisen itsepuolustuksen kurssi yhteistyössä SitVasin kanssa Kupolissa (Mannerheimintie 5 B 7.krs). Kouluttajina Aura Kostiainen ja Victoria Lindqvist. Lisätietoa ja ilmoittautuminen myöhemmin, mutta varaa jo viikonloppu kalenteristasi. jalkapallojoukkue fc merihaan betoni treenaa tiistaisin klo 19-21 Arabianrannassa (Arabianpolku 1). MeBessä pelaavat kaikki taidoista riippumatta. Ainoa vaatimus on, että nauttii jalkapallosta - huipputaidot tai aikaisempi pelikokemus eivät ole välttämättömiä. Tervetuloa mukaan!

Tykkää MeBestä facebookissa: http://www.facebook.com/pages/FC-Merihaan-Betoni/135103246505687?sk=info ääri-kuoro treenaa maanantaisin harjun nuorisotalolla klo 17-19.

Laulamaan ovat tervetulleita kaikki! Aikaisempaa laulukokemusta ei tarvita. Lisätietoja Ääristä: Saila Ruuth p. 0407466441.

Kaikesta saa lisätietoa minulta! Nähdään tapahtumissa!

Terveisin, -Heidi Auvinen Piirisihteeri p. 044 019 5901 --Etelä-Suomen Vasemmistonuoret ry Päijänteentie 35 00510 Helsinki

15

16