Glasnost 2/2012

Päätoimittajan tervehdys Uskomattoman paljon maailmassamme on kiinni ainoastaan poliittisesta tahdosta. Surullisen usein tuo tahto kuitenkin tuntuu puuttuvan. Itsensä on enemmän kuin helppo kokea voimattomaksi. Maailman tapahtuvat tuntuvat joltain, johon on lähes mahdotonta saada muutosta.

Vaihtoehtoja on kaksi. Olla tekemättä mitään. Mutta tämä onkin juuri sitä mitä suuryritykset, omistavaluokka ja vastaavat eduistaan kiinni pitävät tahot haluavat meidän tekevän. Toinen vaihtoehto on tehdä osansa. Jokaiselta kykyjensä mukaan.

Toimitus: Päätoimittaja Lauri Linna Toimittajat Niia Virtanen Henri Salonen M. Heikkinen Emilia Emenike Tuukka Brunila Kuvitus Sameli Muurimäki Onni Nieminen Jasu Setälä Valokuvat Henri Salonen Tomi Floor Taitto Sameli Muurimäki Glasnost 02/2012

#

Koska haluan edes jossain määrin kokea kuuluvani jälkimmäiseen ryhmään, päätin ryhtyä Glasnostin päätoimittajaksi. Näin koska minulle on 18-vuoden iästäni huolimatta kertynyt jo hieman kokemusta pienlehtien päätoimittamisesta.

Nyt ylpeänä tarjota tämän lehden teidän luettavaksenne.

Emilia Emeniken artikkeli Suomessa työskentelevistä ulkomaalaisistan marjanpoimijoista valaisee heidän asemaansa eräänlaisina nykyajan torppareina ja yritysten uhreina. Tuukka Brunilan alkoholimainontaan ja mainonnan poliittisuuteen pureutuva juttu herättää näkemään yhteiskuntaamme ujuttautunutta huolestuttavaa ilmiötä.

Mukana on myös annos poliittista runoutta. Näin jotta muistettaisiin poliittisuuden olevan muutakin kuin vaalikamppailuja. Tänä runoudelle epäedullisena aikana on myös tärkeää muistuttaa runouden tärkeydestä ja ennen kaikkea poliittisen runouden tärkeydestä. Sekä poliittisen runouden että vasemmiston elinvoimaisuus riippuu siitä kuinka tarmokkaasti niiden eteen jaksetaan tehdä työtä ja uhrata voimia.

Lauri Linna lauri.linna@welho.com

Ps. Millaisia toiveita teillä on Glasnostin suhteen?

Ehdotuksia, ideoita ja uusia avauksia kuin myös juttuja saa vapaasti lähettää.

Pikavilppi.com -siellä se velkavankeus on-

Varapuheenjohtajan terveiset Suhatudun itse vaaleihin välillä ristiriitaisesti. Politiikka kaikessa monimuotoisuudessaan on aivan liian tärkeätä että antaisimme sen kutistua käsitteenä koskemaan ainoastaan äänestämistä. Toisaalta juuri vaalien aikaan poliittiset kysymykset tulevat melkeinpä jokaiselle päin näköä arjessa, oli se sitten ehdokkaana, tukiryhmäläisenä, äänestäjänä tai kahvipöydässä väittelemällä. Kunnallisvaalit ovat siitä mukavat että keskustelu käy, tai ainakin pitäisi käydä, hyvin arkisten kysymysten ympärillä. Esimerkiksi terveydenhuolto, koulut, julkinen liikenne ja kirjastot ovat niin jokapäiväisiä asioita että niiden poliittisuus helposti unohtuu. Yhteys päätöksentekoon ilmenee´ viimeistään kun aletaan puhua rahasta, tai yhä useammin sen puutteesta. Tällöin esille nousevatkin abstraktimmalta tuntuvat kysymykset kuntaliitoksista, verotuksesta ja leikkauslistoista.

Vaikka kuinka toitotettaisiin ideologioiden kuolemasta ja vastakkainasettelun ajan olevan ohi, on selvää että näihin kysymyksiin on tarjolla perusteellisen erillaisia vastauksia. Ja niitä järkevämpiä on tarjoamassa liuta mahtavia nuoria vasemmistolaisia ehdokkaita kunnassa kuin kunnassa.

On hyvä muistaa että vaalienkin jälkeen on elämää, vaikka varsinkin ehdokkaiden ja tukiryhmäläisten sitä välillä on vaikea uskoa kampanjoinnin keskellä. Etelä-Suomen Vasemmistonuorissa politiikkaa tehdään, jos ei järjestönä ihan päivittäin, niin aika pitkälti viikottain vuoden ympäri. Ja toisin kuin vielä tällä hetkellä vaaleissa, ei edes tarviste olla 18 vuotta täyttänyt voidakseen olla mukana toimimassa toisenlaisen huomisen puolesta. Eikä tarvitse pettyä jos tulevan toiminnan kalenterista ei löydy mieleistä tapahtumaa, sen kun tuo esille idean jostakin uudesta, niin tehdään se mahdolliseksi yhdessä.

Syksyn punertavin terveisin, Valter Söderman, Varapuheenjohtaja Etelä-Suomen Vasemmistonuoret

Lauri Linna: Uudistuksia seuraa sarja yhteiskunnallisia uudistuksia: opetetaan Kampin teinitytöt puhumaan latinaa pyydetään vartjoita tuomaan heille tyynyjä ja pillimehuja tarpeen vaatiessa jäämään pelaamaan totuutta ja tehtävää jonkun pitäisi myös tehdä selväksi, että kun puhutaan rahasta ongelmat sijaitsevat Caymansaarilla

Marjanpoimijat

2000-luvun torppareita?

Kirjoittanut Emilia Emenike Kuva Antti Kurko

Suomi sai tänäkin syksynä lähes 3000 uutta yrittäjää. He eivät suinkaan pakkautuneet pääkaupunkiseudulle, vaan ryhtyivät harjoittamaan toimintaansa paljon pohjoisemmassa. Jotkut Oulun korkeudella, toiset Lapissa. He ovat Thaimaasta tulleita marjanpoimijoita.

Vaikka Ruotsissa viranomaiset melko samanlaisissa olosuhteissa ovat todenneet poimijan ja yrityksen välillä olevan työsuhde, ovat marjanpoimijat Suomessa edelleen yrittäjiä. Yrityksien puolesta poimijoiden rekrytoinnin hoitaa Thaimaassa toimivat koordinaattorit.

“Kuulin työpaikasta veljeltäni. Hän on ollut täällä aikaisempina vuosina”, Orajärven kyläkoululla majoittuva Nawa kertoo. Matkaan liittyvät käytännönjärjestelyt hoituvat veljen kautta. Koordinaattoria Nawa ei tavannut kertakaan, mutta lasku koordinaattorin järjestämistä lentolipuista ja asiakirjoista tuli.

Se oli 3500e. Rahat thaimaassa maanviljelyllä itsensä elättävä Nawa sai lähipiiriltään ja pankista. “Olen täällä jo toista kertaa, sillä viime vuonna velka jäi maksamatta. Nyt maksettavana on vielä 800e”.

Nawa jakaa tarinansa monen muun kanssa.

Luusuon ,ja Orajärven -kyläkouluilla lähes poikkeuksetta poimijat kertoivat jääneensä ensimmäisenä vuonna velkaa niin pankille kuin koordinaattorillekin.

Poimijat nukkuvat, syövät ja peseytyvät marjat ostavan yrityksen tiloissa. He ajavat yrityksen järjestämillä autoilla ja siirtyvät yrityksen toimesta paikasta toiseen kypsyvien marjojen perässä. Mikä heistä siis tekee itsenäisiä yrittäjiä?

Ruotsissa työsuhteen edellytysten katsotaan täyttyneen, kun poimijalle maksetaan

palkkioperustaista korvausta. Suomessa turistiviisumilla maahan tulo, jokamiehenoikeuksien nojalla marjojen poimiminen ja niiden myynti haluamalleen taholle katsotaan kuitenkin yrittäjyydeksi.

Käytännössä poimijoiden mahdollisuudet harjoittaa yrittäjänvapautta myymällä marjat esimerkiksi eniten tarjoavalle ovat kuitenkin vähäiset. Tarjoamalla poimijoille sangot, poimurit ja autot, jälkimmäiset tietysti maksua vastaan, varmistavat yritykset itselleen etulyöntiaseman marjojen ostossa. Poimijoiden ja yritysten välinen suhde perustuu siis lähinnä torpparimaiseen työhön. Kuten torpparien vuokrasuhteet 1800-lopulla, ovat myös marjanpoimijoiden sopimukset suullisia.

Ajatteleepa poimija sitten itsensä yrittäjänä tai työntekijänä ovat he kaikki tulleet Suomeen samasta syystä. “Tulimme tänne rahan vuoksi.

Sen tähden jaksamme taistella”, Orajärven leirissä kerrotaan. Raha ei kuitenkaan putoa suoraan poimijan käteen. Vasta poimintakauden lopussa leireissä työskenlevät johtajat laskevat poimijan tulot yhteen päivittäisten marjamäärien perusteella. Ansaitut tulot lähetetään tilinsiirtona Thaimaahan, jossa koordinaattori lunastaa oman palkkionsa ja pankki perii velkansa. Tämän jälkeen poimija saa joko palkkionsa tai vielä maksettavaksi jääneen velan. Koska marjanhinta vaihtelee päivittäin, on lopullisia tuloja mahdotonta tietää etukäteen. Mutta sellaistahan se yrittäjän arki on. Epävarmaa.#

% §+0 =

Teksi ja runo: Tuukka Brunila

Mielipidemarkkinointi, the American way

nuorille suunnatun alkoholimainonnan? Vaikka moni ei epäilisikään suomalaisen ymmärrystä omasta Alkoholimainonnasta ja sitä koskevasta parhaastaan, niin harva tuskin voi kieltää mainonnan lainsäädännöstä voi toki olla montaa mieltä, mutta tehokkuutta. kukaan tuskin kieltää sitä arveluttavuutta, jonka julkista Kun asia ilmaistaan yksipuolisesti, retorisesti miltei tilaa omistava yritys yksityisine intresseineen teoillaan vastaansanomattomalla sanojen asettelulla, niin ei herätti viime kesänä. Jo pelkkä ajatus yksityisyrityksen voida puhua edes mistään "keskustelun pyrkimyksistä vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin pitäisi herättämisestä". Kun pureskelemattomien mielipiteiden tuoda mieleen kuvat Atlantin takana vastaavasta tavasta pakkosyöttö yleistyy arjessamme, on suomalainen tehdä politiikkaa. JCDecaux on ottanut käyttöön, omaa yhteiskunta ottanut uuden askeleen kohti liikevaihtoaan mielessä pitäen, poliittisen amerikkalaista tapaa hoitaa politiikkaa: taloudellisten mielipidemarkkinoinnin, eli mainosten tehokas intressien sanelemana.# luikertelu ihmismieleen on valjastettu poliittisiin tarkoituksiin. Älkää äänestäkö Obamaa, syökää kanaa.

Jättäkää mielipiteenne ovella, kiitos Mainoskampanjoille luonteenomainen epärehellisyys oli helposti nähtävillä kesällä ympäri Ja käsky kuului, Kutsukaa työnhakijoista Helsinkiä olleissa julisteissa, joissa ihmisiltä kysyttiin, seuraava sisään vähentäisivätkö he juomistaan mainonnan vähentyessä.

Ja hän astuu, istuu ja Kampanja esimerkiksi referoi tutkimusta, jonka hän kysymyksen saa, mukaan 93% suomalaisista ei vähentäisi alkoholin mitä kansa mielestänne haluaa käyttöään, jos mainosläinsäädäntöä kiristettäisiin entisestään. Tämä ei sinällään pitäisi yllättää ketään, sillä Lopulta tulee vastaus, tilastot kertovat enemmistöllä suomalaisista ei alunperinkään ole kansasta tästä tarvetta vähentää juomistaan. Suurin osa väestöstä ei tai ainakin näistä kansalaisista, kansanmaisista ole, klassisesta mielukuvasta huolimatta, kiitos, ongelmakäyttäjiä. On siis varsin ymmärrettävää, että seuraava sisään harva kokee tarvetta vähentää juomistaan.

Mainonnan (ja mahdollisen mainonnan lisäämisen) Ja tämä jatkuu, vaikutuksista ei kamppanja sen sijaan mainitse mitään. toinenkin käännytetään, rehellisyyttään Mitä tapahtuu, kun mielikuvamarkkinointi masinoi jätetään, seuraava sisään

kunnes kolmas kuultuaa kysymyksen pälyilee epäluuloaan, sulkee verhot ja vastaa, kysyy Mitä te kansan haluatte tahtovan kiitos, seuraavaan sopimukseen lisää nimenne siihen sisään

Vallankumous lähtee kansasta, lyömällä

teksti ja kuvat: Henri Salonen

Rakkaudesta lajiin Ihmiset tykkäävät urpoilla ryhmissä. Jotkut ovat sitä mieltä, että jalkapallofanit ovat urpoja.

Erityisen urpoa on myös joidenkin mielestä tappeleminen ja kaljan juonti.

Niistä saa aivovaurioita. Mutta niin saa vähäisistä yöunistakin. Tämä on juttu rakkaudesta lajiin.

Itsehän en tiedä tästä lajista juuri mitään, mutta jalkapallo tuntuu Suomessa pieneltä. Pieneltä, vaikka harrastajia sillä on enemmän kuin jääkiekolla. Kuten syysmasennuksen oireet, voi suomifutauksenkin nostetta haistaa ilmasta. Hiihto ei lajina ole vieläkään selvinnyt hemohessiövereistään ja ehkäpä mäkihypyn yleisen perseyden takia media seuraa entistä tarkemmin jalkapalloa niin täällä Suomessa kuin ulkomailla.

Joidenkin suurempien seurojen otteluissa on alkanut jopa näkyä taas katsojia.

Vielä 2000-luvun alkupuolella uutisointiin nolosti ja hekottelevasti niin sanotuista ”ladeistä”, eli kundiporukoista jotka katsoivat urheilubaareissa brittiläistä jalkapalloa ja olivat jonkin Machester Unitedin ja Liverpoolin kannattajia. Näille lädeille nyt tottakai naurettiin, että huh huh miten noloa ja, että hakisivat Englannin kansalaisuutta!

Jokunen vuosi sitten oli tietty vielä helvetisti nolompaa jos ylipäänsä myönsi julkisesti seuraavansa suomalaista jalkapalloa, saati sitten käyvänsä katsomassa livenä otteluita.

Nyt Suomessakin on kansa taas heräämässä siihen, että jalkapallo on maailman suosituin urheilu ja, että täällä ugrilassakin halutaan olla taitava lajissa, jolla oikeasti saa kansainvälistä arvostusta. Sählyllä tai suunnistuksella ei saa. Ne eivät ole cool tai kosher, tai mitään sinne päinkään.

Yhtenä, mutta sitäkin merkittävämpänä sivuilmiönä jalkapallossa on sen kannatuskulttuuri.

Kannatuskulttuuri Suomessa on kasvanut uudestaan 70 ja 90-lukujen paremmista päivistä (vaikkei erivuosikymmenten menoa voi juurikaan toisiinsa verrata) herkkään käymisvaiheeseen jossa nykyään ollaan. Sama lippis tässä tapauksessa tuntuu sopivan kaikkien päähän sillä fudiskulttuuri on jopa häiritsevän yhdenmukainen maasta tai mantereesta riippuen. Tietty Italialaisessa kannatuslätsässä saattaa olla 8 raitaa ja saksalaisessa on brodeeraus, mutta lippiksiä ne molemmat silti ovat. Sikailua, huutelua, ärsyttäviä ja provokatiivisia jalkapallohoilutuksia ja niin, sitä huliganismia. Muun muassa näistä koostuu katsomoiden jalkapallotavat.

P y ll y P a l lo

li i t t o

Lajin hiljattainen ja loiva nousu Suomessa voidaan pitkälti nähdä aktiivisen kannatuskulttuurin ansioksi.

Lajia rakastavat ihmiset ovat myös ne jotka antavat touhulle sielun ja kulttuurin.

Kannatuskulttuuriin kuuluvista herjaavista lauluista, hätäsoihduista ja yleisestä nujakoinnista eri seurojen kannattajien kesken on napsahtanut Palloliiton antamia sakkoja tai muita rangaistustoimenpiteitä useita kymmeniä jo kuluneen kesän aikana. Rangaistussakot napsahtavat sääntöjen mukaan joukkueiden maksettavaksi ja nämä kymmeniätu.. hmmm.. No, ainakin joidenkin eurojen arvoiset lisäkulut ovat nekin jo liikaa maksettavaa valmiiksi persaukisille seuroille.

e,

e m sa

. . t bu

H: Mitä joukkuetta tai joukkueita kannatat ja miksi?

Frank: En paljasta suosikkijoukkuettani.

Se on lapsuudesta saakka ollut sama.

inuhe itse S a s s a H: Noo.. Käytkö paljon tappelemassa ttama tuus jonk t i o j r i rin k n sama to todennu essä otteluiden jälkeen? a t l a W d a aa Mika essä todet soituksiss huutaa yh Frank: Harvemmin, Suomen skene on k si leno tiläis aada Egyp seasti mie iemu on s minkä vuo tuntee sen verran pieni, että tuota on u r olen an suurin äliä sillä, n jokainen huutaa, liioiteltu median toimesta turhan v i s "Kan le paljon huutaessaa nka vuoks della, ja paljon. u o eikä taan, vaan ja asian, jo ykkään hu jat i a t e huud väkeväks " Itsehän n kannatt H: Miksi käyt myllyttelemässä ä e i. n a j itsens si oikeaks ös seuroj a natt ja silloin kun käyt? y k n a a m o k t n a ai n an untuv utam een poliisi ita t u n m i i n n s ävän. tuudestaa imenomai yhmään jo in Frank: Kuten jo aiemmin vastasin. ä k k y n t e n ar yys Mikään muu asia ei tarjoa Tiesin luvat tähän aan ongelm tsutaan. P samanlaisia säväreitä kuin se. i ku k uu oim jotka iton profil ligaaneiks ä juttua t u i Pallol jalkapalloh ltavaksi tä njan nyt i e myös kin haast emmän l an häntä ystä y n id a ja sai yhden p an. Sanot meisestä s alla m j l varten sävaikutta i, koska i jutussa o s ä s skene Frankik t esittäyty u a ia vaikk ei halunn n om meille e n ä k h ä Fran ään. nkilta lloon, sek a r l l F e a nim Kyselin jalkap tifioituun riin. n a a i uks ille mys lukulttuu m a t t j edeso ntaiseuraa ajien tappe t sunnu llokannat a jalkap

sa m

H: Miksi olet huligaani?

Frank: Olen ensisijaisesti kannattaja. Harrastan jalkapalloa niin katsojana kuin pelaajanakin, sekä seuratoimijana. Oheistoiminta sen sijaan on jännityksen hakua tylsään elämään. Lahen Jukkaa lainatakseni: "ei löydy sellaista päihdettä tai seksiä, joka vetäisi vertoja sille tunteelle, joka tästä syntyy".

H: Onko mitään järkeä tappelemaan selvinpäin?

mennä

Frank: On. H: Mutta onhan humalassa tappeleminen yleensä paljon hauskempaa?

Frank: Ei välttämättä.

H: Tuleeko ikinä sellaista tilannetta vastaan, milloin ajattelet "O, ou, mä en kyllä ton jäbän kanssa halua olla samassa tiimissä.."

Frank: Kyllä.

H: Miten tappelupaikat sovitaan ja kuka niistä sopii?

Frank: Muutama luotettava henkilö.

Yleensä puhelimen välityksellä.

H: Onko pitkä prosessi päästä sisään tähän tappelemis-skeneen?

Tuskin voin tulla mihin vain otteluun ja aloittaa kyselemään muilta kannattajilta, onko hässäkkää tänään? Sehän on varmasti yhtä noloa jos kyselisi jokaiselta vastaantulijalta asematunnelissa, että onko Ekii näkynyt?

Frank: Se on vähä niinkuin kovien huumeiden hankkiminen. Se tapahtuu hiljalleen. En osaa selittää, miten siihen lopulta päätyy, mutta pian olet sisällä skenessä.

naistappelija? Voisitko lyödä naista ihan täysillä tissiin?

Frank: En ole miettinyt asiaa.

Tuskin.

H: Onko jalkapallohuliganismi suomessa eräänlaista larppausta?

Frank: Ei, itseasiassa vaatii enemmän luonnetta, koska porukka on toisilleen tuttuja koko maassa. Se on eräänlaista ug-toimintaa, josta ei asiaan todella vihkiytyneet paljon puhu.

H: Haaveiletko suurista ulkomaanmatkoista joissa pääset vain katsomaan jalkapalloa ja hulinoimaan?

Frank: Haaveilen siitä, että pääsen katsomaan oman joukkueeni matseja ulkomaille. … Rakastan jalkapalloa.

Katson jalkapalloa lähes kaikilla sarjatasoilla, jopa junioreiden otteluita.

H: Miten tappeluihin valmistutaan H: Lempioluesi? ja koska niistä on sopivaa poistua?

Frank: ESB ja Kilkenny.

Frank: Sovittu aika sovitussa paikassa. Niistä poistutaan ennen H: onko sinulla suosikkipelaajaa virkavallan saapumista paikalle tai suomalaisessa jalkapallosta ja jos jos tulos näyttää selvältä. on niin miksi juuri se tyyppi?

H: Oletko saanut/antanut jollekin pahasti niissä myllyissä turpaan?

Frank: Timo Furuholm. Se on mulkku mieheksi, positiivisella tavalla.

Frank: En.

H: Mitä mieltä olet Palloliiton antamista sakkorangaistuksista?

H: Mitä jos vastapuolella olisi

Frank: Huvittaisi ellei asiasta olisi seuroille niin paljon haittaa.

Palloliitto on halunnut tehdä sellaisesta asiasta ongelman, joka ei sitä ole.

H: Mikä on mielestäsi hyvää ja tervettä kannatuskulttuuria?

Frank: Oman joukkueen kannattaminen, vastustajan dissaaminen tavalla, joka voi saada heidät sekaisin. Ja vaihtoehtoiset harrasteet on syytä pitää pienen piirin hommana ilman, että siihen sekoitetaan yhtäkään ulkopuolista henkilöä. Koodiston on hyvä olla tiukka, näin vältytään suuremmilta ongelmilta. ...Terveellä tavalla itsekäs ihminen on epäitsekkäämpi kuin epäitsekkyyttä teeskentelevä ihminen.#

Lauri Linna ltapäivällä liukuportaissa Natalia, joka on yhä kaukana Ukrainastaan metrossa ja metrotunneleissa poikia, jotka eivät ole oppineet perusasioita katselen ikkunasta pukumiehen pään yli ulos nauran kuvittelen mainosten tilalle tietoiskuja faktoja ja hieman runoutta liukuportaissa hiljainen mies, muuttanut tänne Kuopiosta, Lapista, Itä-Suomesta

takanani seisova mies kuiskaa minulle jotain radikaalia, mutta minulla on kiire ulkona näen kuinka koko katu on pysähtynyt kuuntelemaan puhetta

M. Heikkinen

Nuoren postimiehen runo

Vitaliteetti tai vitaalisuus kirjoitusasu tai aateperintö.

Tässä vaiheessa. Aivan sama. Haluan elää!

Ehkä tämä on vain nuoruuden hulluutta.

Ehkä työtovereideni silmäpusseihin mahtuu koko maailman viisaus.

Ehkäpä selkäleikkauskin pelkästään oikeus ja kohtuus.

Neoliberalismia sosialidemokratialla laimennettuna.

Voiko lopputuloksena olla muuta kuin morkkis ja darra?

Blandiksen kanssa saa juoman alas eikä jatketusta litkusta polttopulloakaan synny.

Siksi kai joka viikonloppu Demotivaatio ei raivoa kuin myrsky, eikä hyökkää kuin peto.

Talvipalatsikin vallattiin tuskin laukaustakaan ampumatta.

kännissä.

Sano vain: Nuori mies on hullu!

Mutta muista: Minäkään en sinua soimaa, vain koska olet demari.

teksti:Niia Virtanen

Helsingissä järjestettiin tänä kesänä useita kaupunkifestivaaleja, joista Glasnostin toimitus kävi tarkastamassa kaksi. Heinäkuun lopussa tutustuttiin tuntemattomampiin esiintyjiin Kuudes Aisti -festivaaleilla Kuudennen linjan ja Kuvataideakatemian alueella. Elokuun alussa Flow Festival tarjosi tuttuun tapaan Suvilahdessa laajan kattauksen tunnettuja ja kokeellisempia akteja.

Näistä kahdesta mystinen Kuudes Aisti sijoittui selvemmin kaupunkiin ja elävöitti Kallion kaupunginosaa festivaalijuhlijoilla ja alueen ulkopuolelle kaikuvilla esityksillä. Festivaalivenuet olivat enimmäkseen helsinkiläisille tuttuja, jopa arkisia.

Osa keikkapaikoista oli kuitenkin sijoitettu melko arvaamattomiin paikkoihin: elektroniseen musiikkiin keskittynyt Salamesta Kaikukadun

teollisuusrakennuksessa ja saunatiloihin pystytetty Stidilä antoivat festivaalikävijälle uusia näkökulmia tuttuun kaupunginosaan. Viikonloppu tarjosi monipuolisesti mielenkiintoisia esityksiä, joista mainittakoon Salamestan ”melkein kotimaan teknokatsaus” ja suomalaisen Circlen spandexinhohtoinen päälavan show.

Flow Festivalin sijainti ei ole samalla tavalla kaupunkitilassa kuin Kuudennen linjan tiilirakennukset. Julkisella liikenteellä pääsee lähelle, muttei keskelle festivaalia. Flow kuitenkin hyödyntää Suvilahden vanhan kaasutehtaan aluetta mielenkiintoisella tavalla ja osoittaa ohjelmatarjonnassaan kiinnostusta kaupunkikulttuuriin. Alueella festivaalin ulkopuolellakin toimiva graffititaiteeseen erikoistunut Make your mark -galleria oli avoinna koko viikonlopun ja sen tiloissa oli mahdollista seurata näyttelyn takana olleen taiteilijan työskentelyä.

Kansalaisjärjestö Oranssin tiloissa sijainnut Leffatalli pyöritti lyhytelokuvia jo tutulla Future Shorts -

Kaupunkifestivaalit ristipaineessa ******************** konseptilla. Festivaalin toimitusjohtaja Suvi Kallion mukaan ohjelmaa suunniteltaessa pyrittiinkin osallistamaan alueella toimivia yhdistyksiä ja taiteilijoita ja näin tarjoamaan pienemmillekin toimijoille mahdollisuuksia näkyä Helsingin kesässä..

Kumpikin festivaali sijaitsi kaupunkitilassa, mutta ne olivat tapahtumina selvästi kaupallisia ja ulossulkevia.

Tapahtumat oli rahoitettu osittain mainostuloin ja lippujen hinnat rajasivat osallistujat vain maksukykyisimpiin. Vaikka on kiinnostavaa tarkastella, miten festivaalien sisällä hyödynnetään kaupunkia tilana, herää kysymys siitä, miten vähävaraisemmatkin pääsisivät nauttimaan festivaalijärjestäjien pitkän työurakan hedelmistä.

Suurimmalle osalle festivaalikävijöitä Euroopan mittakaavassa jopa edulliset, mutta silti korkeat hinnat tuskin ovat ongelma. Olisi kuitenkin toivottavaa, että kaupungissa olisi tarjolla enemmän kiinnostavia tilaisuuksia, joihin osallistuminen ei riippuisi kävijän varallisuudesta.

Tapahtumien järjestäminen Helsingissä on haastavaa.

Flow Festivalin toimitusjohtaja Suvi Kallion mukaan valtion ja kaupungin virastojen suhtautuminen festivaalien järjestämiseen on ristiriitainen: toisaalta tahdotaan lisätä kaupungin vetovoimaisuutta ja tarjota sen asukkaille kulttuuritapahtumia, toisaalta rajataan järjestäjien mahdollisuuksia ylenmääräisellä byrokratialla ja korkeilla vuokrilla. Esimerkiksi Flowta kaupunki tukee puolella siitä summasta, jonka festivaali joutuu maksamaan sille takaisin Suvilahden ja Kalasataman alueen vuokrina. Valtion taloudellinen tuki tapahtumalle on myös vähäinen. Tapahtuman rahoitus nojaakin vahvasti lipputulojen lisäksi sponsoreihin ja mainostajiin.

Kaupungin lupakäytäntöjen kanssa säätäminen väsyttää helposti pienet tapahtumajärjestäjät.

Tapahtumille asetettujen sääntöjen noudattaminen edellyttää runsaasti suunnitteluun käytettyjä henkilötyötunteja ja oikeanlaista varustelua, jolloin pienillä toimijoilla maksukyky voi nousta esteeksi tapahtuman järjestämiselle. Pystyäkseen noudattamaan kaupungin asettamia vaatimuksia Flow on esimerkiksi palkannut äänisuunnittelun ammattilaisia varmistamaan, että lavat on suunnattu oikein jotta melurajoja ei ylitetä. Kuudes Aisti onnistui välttämään vaikeimmat väännöt rajoissa pysymiseksi sijoittamalla keikat iltakymmenen jälkeen sisätiloihin,

lia on a a v i t s e f ti alusta as elle t e ht y i t s ille, e r e v a k a j kiilto n a h a r i e . silmissä Osa Kuudennen Aistin viehätyksestä liittyi sen pienimuotoisuuteen. Lavalta toiselle liikkuminen oli helppoa ja nopeaa ja lähes kaikille ahtomilleen keikoille pääsi pienen jonottamisen jälkeen. Flow sen sijaan joutuu virkamiesten nihkeästä suhtautumisesta huolimatta kehittelemään keinoja vastata yhä kasvavaan kiinnostukseen ja vuosittain lisääntyvään kävijämäärään. Festivaalin laajentuminen pienimuotoisesta Makasiineilla pidettävästä musiikkitapahtumasta nykymuotoiseen, Suomen mittakaavassa suuren luokan kaupalliseen kulttuurifestivaaliin johtuukin kasvaneesta kysynnästä.

Toimitusjohtaja Suvi Kallion mukaan festivaalia on alusta asti tehty tselle ja kavereille, ei rahankiilto silmissä.

Suvi Kallion mukaan kaupungin ja valtion päätökset kulttuuritoiminnan tukemiseksi ovat linjanvetoja siitä, millaista kaupunkia tahdotaan rakentaa.

Vasemmistolaisesta näkökulmasta tukien myöntämisessä tulisi painaa muun kuin stubbilaisen Suomi-brändin rakentamisen ja tapahtumia tulisi tehdä ensisijaisesti ihmisille, ei vientituotteeksi.

Vaikuttamalla tähän päätöksentekoon voimme tulevaisuudessa mahdollisesti nauttia yhtä mielenkiintoisista kulttuurikattauksista edullisemmin hinnoin ja paremmalla omatunnolla. #

antihero-adonis

Kuvat: Tommi Floor