Astalo 2/2019

2/19

$ Taas monta tuntia kolikoiden kiillottamista niska limassa, ja käteen jäi vain pari hassua seteliä!

Oletkos ikinä miettinyt, miksi asiat ovat näin?

SISÄLLYS AGITAATTORI ANKKA & PATRIANKAATTI

2

PÄÄKIRJOITUS

5

ARTON HAASTATTELU

6

MIKÄ VANUSSA VETOAA?

8

ELOKAPINA 10 KOLMEN SUORA: TISSIT! 12 KIRJA-ARVIO: NOIN 10 MYYTTIÄ FEMINISMISTÄ

14

ANTIRASISTINEN SUUNNISTUSOPAS

16

MUSIIKKI <3 POLITIIKKA 20 SAK:LAISEN HUOMIOITA 22 PÄIVÄN RANT 24 OSASTOJEN KUULUMISIA 26 PORVOON EPÄPOLIITTISUUS 29 TULEVAT TAPAHTUMAT 30 Päätoimittaja: Minna Majaniemi Taitto: Valtteri Harakka Byrokraatti: Mikael Kinanen Julkaisija: Etelä-Suomen Vasemmistonuoret ry.

-4-

PÄÄKIRJOITUS Teksti: Minna Majaniemi

Syksyn tulo tietää aina uusia alkuja. Uusi alku voi tarkoittaa opintojen aloittamista tai paluuta vanhaan kouluun uusin ajatuksin. Joillakin alkaa uusi työ ja toiset aloittavat uuden harrastuksen. Syksyn tuoksuun liittyy kuitenkin aina pieni kutkuttava tunne mahanpohjassa jostain uudesta. Myös Vasemmistonuorille tämä syksy tarkoittaa uutta alkua monin tavoin. Olemme saaneet paljon uusia jäseniä mukaan toimintaan, jee ja tervetuloa! Vanhoillekin jäsenille lähestyvä talvi tuo uusia tuulia, sillä liittokokous lähenee - toisin sanoen on aika valita uusi keskushallitus. Tämä liittari on historiallinen, sillä ensi kertaa järjestön historiassa puheenjohtajistosta järjestetään neuvoaantava jäsenäänestys (demokratiaa, vau!!). Henkilövalintojen lisäksi poliittinen ohjelma, toimintastrategia ja järjestön toiminnan painopisteet saavat tuuletusta. Mikä tarvitsisi päivittämistä? Mitä voimme tehdä paremmin?

Keskushallituksen lisäksi piirit ja osastot valitsevat uudet hallitukset syksyn mittaan. Poliittisen vaikuttamisen paikkoja on siis tarjolla yllin kyllin tulevina kuukausina. Tämän vuoksi Astalon syksyn lehden teema onkin poliittinen osallistuminen. Lehden jutuissa on käsitelty poliittisen osallistumisen eri muotoja Elokapinan aktioista siihen, mikä Vanussa vetoaa järjestönä. Toisaalta poliittisuus ja mahdollisuus saada äänensä kuuluviin eivät ole mitään itsestäänselvyyksiä tänäkään päivänä. Monet rakenteelliset tekijät, kuten syrjintä ja rasismi, estävät osallistumista. Demokratian edistäminen vaatii keskustelua myös siitä, miten voimme mahdollistaa toisten vapauden toteutumisen. Tätä on solidaarisuus - muiden nostamista omien etuoikeuksien tuijottamisen sijaan.

Astalon toimituksen mielestä poliittisen osallistumisen pitäisi olla normaalia ja osa jokaisen kansalaisen arkea, enemmän tai vähemmän. Siksipä kannustamme jokaista jäsenistöstä hakemaan sopivalta tuntuviin tehtäviin järjestössämme - ei haittaa vaikka kokemusta ei paljoa olisi. Demokratiakasvatus on Vanun yksi tärkeimmistä tehtävistä, joten antaa mennä vaan jos vähänkään ajatus luottamustehtävään hakemisesta kutkuttaa! Maasta se pienikin ponnistaa.

-5-

ARTON HAASTATTELU Teksti: Tyrni Rankka Kuva: Arton arkistot

Artoa on kuvailtu mm. geneerisimpänä Vasemmistonuorten jäsenenä. Voit haastattelun jälkeen päättää oletko samaa mieltä.

1. Minkä ikäsenä liityit vasemmistonuoriin?

Elikkäs sehän oli 16 vuotiaana.

2. Kuinka kauan olet ollut nyt yhteensä VANUn jäsen?

13 v. (Jos oon töissä vanulla vielä 4 vuotta niin sitten 2023 tulee tilanne, että olisin ollut järjestössä puolet elämästäni - viimeistään siinä vaiheessa mua kannattaa ohjata hiljalleen muualle.)

3. Mikä sai sinut liittymään?

No nyt pistit pahan, kun siitä on niin helkkarin kauan. Tuon ikäisenä mulla on ollut jonkinlainen herääminen oikeudenmukaisuutta ja elämää kohtaan. Rauhanaate, luonto ja globaali eriarvoisuus on silloin olleet mulle olennaisia asioita. Meitä oli kaveripiirissä useampikin Vasemmistonuori, varmaan liityttiin samaan aikaan kun joku sitä ehdotti.

4. Mikä sai sinut aktivoitumaan? Ja mikä on pitänyt sinut toiminnassa näin pitkään?

Aika heti liityttyä lähdin Opalle, mutta sitten pari vuotta kului hiljaiseloa Liberoa ja piirilehti Glasnostia (nyk. Astalo) lukiessa, kunnes tutustuin Juuso Aromaahan, jolla oli suuri hinku perustaa Hyvinkäälle vanun paikallisosasto.

-6-

Siitä sitten alkoi toiminnan kautta tutustumaan muihin vanuihin.

Toiminnassa pitää mukana toivo siitä, että yhdessä me saadaan muutettua maailmaa ja tehtyä siitä parempi paikka elää.

Aatetovereiden kanssa maailman pahuutta on vähän helpompi sietää.

5. Mikä on paras muistosi VANUn toiminnassa?

Maalattiin 2016 Suvilahteen iso graffiti, jossa vaadittiin hallitukselta uutta translakia. Ensin pidettiin piiritoimistolla suunnittelusessiot ja pari päivää myöhemmin vietettiin aurinkoinen kesäpäivä maalatessa. Sain jakaa omaa osaamistani muille tovereille ja lopputuloksesta tuli hemmetin hieno. Maalaus päätyi myös Palefacen musavideolle “Emme suostu pelkäämään”.

6. Minkä olet kokenut eniten toimivan Vasemmistonuorissa?

Ihmisiä yhdessä pitävänä liimana on tietysti älyttömän skarppi poliittinen keskustelu. Lisäksi meillä toiminnassa otetaan huomioon tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskysymykset tosi vakavasti.

7. Onko jokin asia mielestäsi toiminnassa muuttunut vuosien varrella? Hyvään suuntaan? Pahaan suuntaan? Miksi?

Kun aloitin vanussa tuli toimintakutsut tekstarilla ja kokoukset oli tärkein tekemisen paikka. Sitten tuli sosiaalinen media ja suuri osa aktivismin arjesta siirtyi FB-ryhmiin. Nettiaktivismin helppous on tarkoittanut, että kaikenlaisia keskusteluja on aivan suunnattoman paljon ja nopealla rytmillä. Nyt näkisin, että halutaan palata jossain määrin somesta takaisin kaduille ja kabinetteihin.

8. Miksi on tärkeää olla poliittisesti aktiivinen?

Pääoma, voima ja valta ottavat aina sen minkä saavat. On eettinen velvollisuus vastustaa ihmisten ja luonnon sortoa siinä määrin kun kykenee.

9. Mitä neuvoja antaisit uusille jäsenillemme?

Sinä riität juuri sellaisena kuin olet! Ei tarvii tietää mitään eikä osata mitään. Tärkeintä on että saapuu paikalle ja osallistuu. Tiedot ja taidot karttuu sitten tekemisen myötä.

10. Kuuluuko ananas pizzaan? Perustele. (tää, ei siks, et ite tykkään kysyy tota, mut tää on asia, joka kiinnostaa ihmisiä emt miks) Ananas kuuluu sinne minne ananas itse haluaa kuulua.

-7-

VANU

ASTALO

ELOKAPINA

Teksti: Oskari Päätalo Kuva: Elokapina

”I’m sorry my friends / I didn’t want to stop you / When you were having such a fine time / But this is an emergency / Your house is all on fire / And if we do not rise up now / All this will turn to ashes…”

Haikea kuorolaulu käy heinäkuisena sunnuntaina Helsingin Makasiinitorilla. Laulun aikana kymmeniä litroja tekoverta kaatuu ämpäreistä torikiveykselle ja lähes kaksikymmentä ihmistä kellahtaa tekoverilammikkoon tiimalasimerkkikylttien kanssa esittämään kuollutta. Ihmiset käyvät heittämässä kukkia maassa makaavien veristen ihmisten päälle. Turistit räpsivät kuvia innoissaan.

Kyseessä on Elokapinan, muualla maailmassa Extinction Rebellionina tunnetun, suoran toiminnan ilmastoliikkeen performatiivinen Meidän veremme -niminen aktio. Liike on tullut kevään aikana tunnetuksi ympäri maailmaa hengensalpaavien performanssiensa, luovien aktioidensa ja karnevalististen kadunvaltaustensa vuoksi.

- 10 -

Liike pohjautuu Rising Up! -nimiseen akateemikkojen kampanjaan, jossa tutkittiin kahden vuoden ajan toimivimpia keinoja ilmastokatastrofiin johtavan systeemin kumoamiseksi. Kampanjaan osallistuneet aloittivat Elokapinan lokakuussa 2018, jolloin myös julkaistiin hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n järkyttävä raportti.

Elokapinan globaaleiksi tavoitteiksi ovat muotoutuneet ilmastohätätilan julistaminen, hiilineutraaliuden saavuttaminen 2025 ja suoran demokratian muodostaminen kansalaiskokouksien avulla.

Liikkeen toimintaa määrittävät myös kymmenen nimettyä arvoa, joihin kuuluu muun muassa aktiivinen hierarkioiden purkaminen ja toksisen järjestelmän haastaminen kaikkialla. Kymmenen perusarvoa muistuttaa myös, ettei ketään yksilöä pitäisi asettaa häpeään, vaikka tämä edesauttaisi ilmastokriisin etenemistä esimerkiksi työssään. ”Täysin väkivallaton massakansalaistottelemattomuus on Elokapinan voittoon johtava strategia. Vallanpitäjät eivät voi jatkaa päivittäistä rutiiniaan kohti tuhoa, kun ihmiset ovat estäneet kaupunkien tavanomaisen toiminnan valtaamalla kadut. Askel askeleelta vaatimukset täyttyvät ja fossiilikapitalismi kaatuu”, Meidän veremme -aktioon osallistunut Suvi Haapaniemi tiivistää.

Liike järjesti kansainvälisen kapinaviikon 15.4.2019 alkaen, jolloin tämän jäsenet ympäri maailmaa järjestivät upeita aktioita ja Lontoon ydin pysäytettiin karnevalistisilla kadunvaltauksilla lähes kahdeksi viikoksi. Kapinaviikon aikana pelkästään Lontoossa pidätettiin 1130 väkivallatonta mielenosoittajaa ja protestit noteerattiin medioissa ympäri maailman. Iso-Britannian parlamentti vastasi mielenosoituksiin nopeasti julistamalla valtakunnallisen ilmastohätätilan.

Seuraava tapahtumantäyteinen kapinaviikko aloitetaan 20. syyskuuta. Luvassa on massa-aktioita ympäri maailmaa. Viikko päättyy perjantaina 27.9. järjestettävään maailmanlaajuiseen ilmastoyleislakkoon.

Suomessa Elokapinalla on aktiivista toimintaa ainakin Helsingissä, Tampereella, Lahdessa ja Joensuussa. Useita uusia paikallisryhmiä on myös perusteilla.

- 11 -

KOLMEN SUORA: TISSIT! Teksti: Anna Orama Kuvitus: Minna Majaniemi

4.7.19 Helsingin Sanomissa oli uutinen otsikolla “Ketä varten nainen käyttää rintaliivejä? Somessa keskustellaan jälleen seksuaalisesta häirinnästä”. Tässäpä teille kolme syytä.

Käytän itse cis-sukupuolisena naisena rintaliivejä sillon, kun haluan, siksi koska haluan.

(Mun) tissit ovat arat ja herkät. Esimerkiksi menkkojen aikaan tissit ovat niin arat, ettei juoksemisesta tule ilman liivejä mitään. Siispä käytän, koska liivit auttaa siihen, ettei mua satu. Haluan, ettei mua satu: siispä käytän, koska haluan. Tissien arkuus on kuitenkin biologinen fakta, joten syy ei ole pelkästään, koska haluan, vaan joskus se on välttämätöntä hyvinvointini kannalta. Mutta eniten painaa se, että haluan. Tissit muuten painaa, aika paljon!

En käytä liivejä siksi, että nännini olisivat rumat, tai koska “olisi epäkohteliasta muille olla käyttämättä”.

Jos haluan, menen kaupungille ilman liivejä. Mun tissit on mun omat, eikä niitä seksualisoi kukaan muu kun minä itse, perkele. Sillon kun tissit eivät oo kipeät, vedän mielellään ilman liivejä - koska se on mukavaa. Ja mä haluan, että mul on mukavaa. Paidan läpi näkyvät nännit ja tissit ei oikeuta ketään rikkomaan toisen fyysistä koskemattomuutta.

Naisten ja kaikkien muidenkin tissit ja nännit saa näkyä siinä missä miestenkin. Mies ilman paitaa saa asioida kaupassa (ehkä laissa kiellettyä, mutta käytännössä ei valvota). Siispä naisten ja kaikkien muiden tulee saada kulkea halutessaan tissit paljaana, koska kenenkään tissit ja nännit ei oo kenenkään muun omaisuutta. Ei kenenkään. Sukupuolesta tai sukupuolettomuudesta riippumatta.

Jos miesten nännit ja tissit ei oo automaattisesti seksualisoidut, niin ei oo kyllä mun tai kenenkään muunkaan. Perkele.

- 12 -

Miltä sinusta tuntuisi, jos tämä ei olisi sensuroitu?

Mitä näkisit jos tämä ei olisi sensuroitu?

Mitä tapahtuisi, jos tämä ei olisi sensuroitu?

KIRJA-ARVIO: NOIN 10 MYYTTIÄ FEMINISMISTÄ Teksti ja kuva: Antti Kylmänen

Noin 10 Myyttiä Feminismistä, Maryan Abdulkarim ja Eveliina Talvitie (SKS 2018) “Myyttien purkamiseen ja muutokseen ei vain nyt yksinkertaisesti sovi nöyristely ja varovaisuus.” Tästä lähtö kohdasta Maryan Abdulkarim ja Eveliina Talvitie lähtevät “myyttäreihin” teoksessaan Noin 10 Myyttiä Feminismistä (SKS 2018).

Vahvasti feministeiksi profiloitunut toimittajakaksikko ei ole ensi kertaa myyttien äärellä: Talvitie on niittänyt mainetta kirjailijana aiemmilla teoksillaan Miten helvetissä minusta tuli feministi (WSOY 2016) ja Keitäs tyttö kahvia (WSOY 2013) kun taas Abdulkarim tunnetaan paremmin kansalaisaktivismistaan ja kolumneistaan.

- 14 -

Kevyt, lähes taskuun menevä kirjanen on ikään kuin opas jokaiselle feminismistä kiinnostuneelle. Jokaisen myytin käsittely ponkaistaan liikkeelle tarinalla, jonka ainekset on selkeästi ammennettu kirjoittajien henkilökohtaisista elämänkokemuksista.

Kirja rakentuu pääosin Abdulkarimin ja Talvitien välisestä dialogista.

Kaksikko ei suinkaan puhu alaspäin lukijalle, vaan on kuin lukija olisi itse mukana kahvipöydässä, jonka äärellä kaksi kaverusta käy kiihkeää keskustelua. Kappaleiden väliin on viljelty ahkerasti sitaatteja kirjailijoilta, runoilijoilta ja ajattelijoilta, aina Minna Canthista Tiina Rosenbergiin ja Fannie Lou Hameriin. Jokaisen luvun lopussa myös avataan lyhyesti feminismin keskeistä terminologiaa. Vastapainona kirjailijakaksikon revittelylle lukijalle tarjotaan siis myös tiukkaa faktaa ymmärrettävässä muodossa.

Kirja sisältää sivukaupalla mielenkiintoista ja syväluotaava pohdintaa feminismin merkityksestä ja vaikutuksesta eri elämänaloilla, unohtamatta pilkettä silmäkulmassa. Puhekielinen tyyli pitää tekstin sävyn rentona, vaikka käsiteltävät aiheet ovatkin ajoittain raskaita. Abdulkarim ja Talvitie huolehtivat myös hienosti, että lukijalle teroitetaan, mistä missäkin on kyse. Tämä tekee kirjasta helppolukuisen niillekin, jotka eivät ole perehtyneet feministiseen ideologiaan sen syvemmin.

Loppua kohden kirjan rytmi kärsii hieman, kun keskustelu muuttuu venyessään hieman poukkoilevaksi. Koska käsiteltävät teemat ovat niin isoja, punainen lanka hukkuu välillä ja teksti muuttuu enemmän ajatuksenvirtamaiseksi. Tämä voi tietysti jonkun mielestä olla hyväkin asia, mutta itse koin sen hankaloittavan kokonaisuuden solmimista nätiksi paketiksi. Toisaalta juuri pieni rönsyily ja tekstin eloisuus ovat iso osa teoksen viehätystä.

Vaikka patriarkaalisen yhteiskunnan sortavat rakenteet eivät tarjoa sitä kevyintä sisältöä kahvipöytäkeskusteluun, on teoksen suurimpia onnistumisia sen tapa höystää kovat faktat ja itsereflektio sopivalla määrällä huumoria, viemättä kuitenkaan huomiota pois käsiteltävien aiheiden merkityksestä ja painoarvosta. Hienointa on teoksen tapa kannustaa lukijaa itsetutkiskeluun ja ajattelutyöhön, painottaen samalla, että viime kädessä muutosta ei tapahdu ilman toimintaa. Noin 10 Myyttiä Feminismistä auttaa tarkastelemaan omaa etuoikeutettua asemaa kyseenalaistavasta näkökulmasta, rohkaisten epämukavaankin sisäiseen dialogiin.

- 15 -

ANTIRASISTINEN SUUNNISTUSOPAS Teksti: Liban Sheikh kuvitus: Valpuri Alanen Rasismia on sellainen ajattelu, jossa maailman ajatellaan koostuvan erilaisista ihmisroduista. Rasismia on ajatella, että nämä niin kutsutut rodut eroavat toisistaan esimerkiksi kykyjensä tai luonteenpiirteidensä mukaan. Rasistista ajattelua on myös näiden niin kutsuttujen rotujen asettaminen jonkinlaiseen arvojärjestykseen. Tämä rodulliseen jaotteluun ja hierarkisointiin pohjaava tapa jäsentää maailmaa pohjautuu historiasta - mutta leimaa myös nykypäivää. Rasismin yleisyyden ymmärtämiseksi on huomio kiinnitettävä niihin toimintatapoihin, joilla eriarvoistavia valtasuhteita ylläpidetään ja tuotetaan. Rasismi on siis sekä tietoista ja suoraa ajattelua, mutta myös ei-tiedostettuja toimintamalleja, jotka kumpuavat rodullisesti syrjivistä asenteista.

Syrjintä puolestaan on enemmän kuin yksilöllisiä asenteita. Tämä on tärkeää havaita. Rodullista syrjintää, kuten muutakin syrjintää, ilmenee usein neljällä eri tasolla: 1) henkilökohtaisella tai 2) rakenteellisella tasolla, sekä 3) suorana tai 4) epäsuorana syrjintänä.

Esimerkkejä näistä ovat esimerkiksi huutelu kadulla (yksilötaso), vähäisempi tuki vähemmistöön kuuluville oppilaille instituutioissa (rakenteellinen taso), ulossulkeminen leikeistä (suora taso) sekä koulujen laajempi etninen eriyttäminen (epäsuora taso). Syrjintää on vaikea usein nimetä juuri tästä syystä: Se on monitasoista ja harvoin ilmiselvää. Rasismi ajatellaan helposti pelkästään suorana aggressiona, mutta useammin se on juuri piilevää ja jättää tahmean maun ja epävarman olon tilanteesta.

Antirasismi, eli rasismin vastaisuus, on vastalääke ja väline syrjinnän sekä eriarvoisuuden murtamiseen. On tärkeä huomata ja tunnistaa, että emme elä eriarvoisuudesta vapaassa yhteiskunnassa. Kaikki toimintamme on siten kolmenlaista: 1) eriarvoisuutta kasvattavaa, 2) eriarvoisuutta ylläpitävää tai 3) eriarvoisuutta vähentävää. Antirasismi pyrkii aina jälkimmäiseen.

- 16 -

Antirasistista toimintaa on se työ, joka vähentää etnistä syrjintää ja syrjivien käytäntöjen vaikutuksia. Kun alat ymmärtää, että ongelma ei ole niinkään ihmisissä vaan käytännöissä ja politiikassa, olet ottanut ensimmäisen askeleesi antirasistina.* Valkoisuus on näkymättömiin häivytetty etninen identifikaatio.

Valkoisuus on vaaleaa ihonväriä ja siksi siis suoja rodullista syrjintää vastaan. Mutta valkoisuus on muutakin: se asettaa itsensä hiljaiseksi standardiksi. Tämä tarkoittaa sitä, että valkoisuuden ajatellaan olevan sosiaalinen normi, ikään kuin peili erilaisuudelle. Kieltäytyessään tunnustamasta olevansa vain väri muiden joukossa, valkoisuus etäännyttää itsensä vaikutuksistaan.

Juuri tästä syystä tulee puhua valkoisuudesta, kun puhumme rasismista tai sen vastaisuudesta. Ei riitä, että huomaamme syrjivät käytännöt ja sen, keitä tilasta puuttuu - tulee myös tunnistaa keiden ääni kuuluu ja vaikuttaa yhteiskunnassamme kaikkein eniten.

Valkoinen etuoikeus, ylemmyyden tunne sekä valtahierarkiassa positio(ituminen) ovat faktoja myös Suomessa.

Valkoisuus normina suhteessa muuhun: • Valkoisuutta on nähdä muut kuin valkoiset henkilöt etnisyyden omaavina.

• Valkoisuutta on sen uskominen, että vaaleat ihmiset ovat lähtökohtaisesti suomalaisia ja ruskeat ihmiset ovat aina polven X maahanmuuttajia.

• Valkoisuutta on eurosentrinen ja keskiluokkainen feminismi.

• Valkoisuutta on puhua valkoisten nuorten kohdalla siitä mitä kaikkea hienoa he voisivatkaan olla sopivilla resursseilla JA pohtia ruskeiden nuoren kohdalla siitä, mitä kaikkia ongelmia he voivatkaan aiheuttaa resursseista huolimatta.

Valkoisuus ylemmyytenä: • Valkoisuutta on ohittaa ihmisten ääni, jota asiat suoraan koskevat.

• Valkoisuutta on ylemmyys, jolla toimittaja tarjoaa kokemusposition ruskealle ihmiselle aiheesta, josta ei itse tiedä, mutta jonka suhteen haastateltava on ammattilainen.

• Valkoisuutta on vaatia feminismin nimissä musliminaisia pukeutumaan tietyllä tavalla, ja olla näkemättä yhtymäkohtaa patriarkaattiseen kehokontrolliin ja vallankäyttöön.

- 18 -

• • • • •

Valkoisuutta on messiaaninen asenne, jossa itsensä ylentävät auttajat ovat tarinan keskiössä eikä mikään muutu syrjittyjen osalta.

Valkoisuutta on kertoa eikä kuunnella ja puhua asianomaisten yli, ohitse ja päälle.

Valkoisuutta on puhua kunniaväkivallasta vähemmistöerityisenä asiana Suomessa, kun maamme johtaa perheväkivaltatilastoja Euroopassa.

Valkoisuutta on getoista puhuminen, kun puhutaan siirtolaisenemmistöisistä lähiöistä.

Valkoisuutta on nähdä ruskeat ihmiset ihmisryhmän edustajina, ei yksilöinä.

Valkoisuus valta-asemana: • Valkoisuutta on vastuu eräille, mutta valta toisille.

• Valkoisuutta on kansallisen identiteetin portinvartijana oleminen.

• Valkoisuutta on esittää sosiaalipoliittiset epäkohdat etnisinä ongelmina.

• Valkoisuutta on olla näkemättä luokkayhteiskuntaa ja olettaa, ettei rasismi tai muu syrjintä ole usein hyvinkin materiaalista.

• Valkoisuutta ovat yhdenvertaisuuden verkostot ja viranomaiset, jotka koostuvat vain valkoisista henkilöistä, näkemättä sitä ongelmana.

• Valkoisuutta on tunnustaa rasismi, mutta kieltäytyä oman toimintansa reflektoinnista.

• Valkoisuutta on olla ottamatta palautetta vastaan ruskealta henkilöltä.

• Valkoisuutta on oikeus olla yksilö, eikä erityisen ihmisryhmän edustaja.

• Valkoisuutta on olla olematta valkoinen.

• Valkoisuutta on kieltää rasismi.

Rasismin vastaisuus vaatii ymmärrystä, mutta ennen kaikkea konkreettisia tekoja. Se on tilan antamista, mikin siirtämistä toiselle sekä sen varmistamista, että myös ruskeat kehot ovat näihin tiloihin tervetulleita. Ihmiset, jotka eivät koe itse syrjintää ja hyötyvät eriarvoisesta systeemistä, tulevat todennäköisesti aina tekemään antirasismissa virheitä. Antirasismi edellyttää ymmärrystä, joka tulee suoraan vähemmistöiltä, heidän tukemistaan ja yhteisten strategioiden käyttöönottoa.

- 19 -

MUSIIKKI <3 POLITIIKKA Teksti: Ava Dahlvik kuvitus: Minna Majaniemi

1970-luvulla laulu raikui vasemmistopiireissä. Veljeyttä, rakkautta, vihaa, turhautuneisuutta ja tulevaisuuden toivoa jaettiin muille musiikin kautta. 70-luvun laululiike onkin jäänyt elämään tietynlaisen kulttimaineen saaneena esimerkkinä toisenlaisesta poliittisesta vaikuttamisesta; toisaalta taas nykypäivänä laululiikkeen poliittinen agenda on ehkä hieman unohtunut. Teoksia arvostetaan musiikillisesta näkökulmasta, mutta sanoma ja aate jäävät usein toissijaisiksi piirteiksi.

- 20 -

Eikö nykypäivänä sitten ole tarvetta poliittiselle musiikille? Vai eikö monta vuosikymmentä sitten vaikuttaneen laululiikkeen sanoma ole enää ajankohtainen? Onko nykypäivänä edes olemassa poliittista musiikkia?

Vaikkei Agit-Propin, KOM-teatterin ja muiden vastaavien kaltaista musiikkia enää nykypäivänä tuoteta, poliittisen musiikin aika ei silti ole ohi. Nykyään poliittinen musiikki on ottanut uuden muodon.

Enää se ei ole vain jonkun tietyn ryhmän, artistin tai genren juttu.

Politiikkaa, sanomaa ja aatetta viljellään hyvin monella eri tavalla hyvin monien eri artistien tuotantoon. Vaikkakin sitä tehtiin jo vuosikymmenet sitten, on se nyt saavuttanut erilaisen mittakaavan.

Pop-ikoni Beyoncé on tehnyt useita kappaleita, jotka käsittelevät feminismiä, rasismia ja ihmisoikeuksia. Rap-yhtye Brockhampton ottaa monilla kappaleillaan kantaa LGBT-oikeuksiin. Ruotsalaisen rap-artisti Silvana Imamin koko ura on rakentunut hänen vahvojen kannanottojensa ympärille. Silvanan musiikissa keskeisessä osassa ovat antifasismi ja –rasismi, feminismi ja seksuaalivähemmistöt.

Kaikki edellä mainitut artistit ovat suuressa suosiossa. Se meinaa sitä, että mitä ikinä he sanovatkin sen tulee kuulemaan miljoonat ihmiset.

Poliittisen musiikin aika ei siis todellakaan ole ohi. Se kukoistaa juuri nyt. Edelleen turhautuneisuutta maailman menoon puretaan musiikin kautta. Kun jotain tapahtuu maailmalla, joku artisti kirjoittaa aiheesta kantaa ottavan biisin. Monet artistit myös rakentavat koko artisti-imagonsa tietyn arvon, kuten vaikka feminismin, ympärille.

Poliittista musiikkia on joka puolella. Sitä soi radiossa, sitä on Spotifyn Top 50 –listalla. Se, ettei työväenlaulut enää kuulu kaduilla ei meinaa, että ihmiset olisivat lopettaneet poliittisen vaikuttamisen musiikin kautta. Ajat muuttuvat ja niin muuttuu myös se, miten ihmiset tuovat sanomaansa ja agendaansa esiin musiikillisesti.

Kun kuuntelemme oikein tarkkaan, voimme kuulla kuinka paremman maailman puolesta edelleen taistellaan tarttuvan melodian tahdissa.

- 21 -

SAK:LAISEN HUOMIOITA Teksti: Christian Karau Kuva: Mikael Kinanen

Suomessa ja kansainvälisesti on lukuisia liikkeitä, joissa vasemmiston merkitys on ollut suuri. On myös liikkeitä, joiden merkitys vasemmistoon on suuri. Tunnetuimpana näistä voi pitää ammattiliittoja, ammatillisesti järjestäytyneiden työntekijöiden yhdistyksiä. Ammattiyhdistysliikkeessä toimiminen on useille Vasemmistonuorille kuitenkin yllättävänkin vierasta ainakin kursseilla, leireillä ja muissa tapahtumissa käymistäni keskusteluista päätellen. Tämä itsessään ei ole poikkeavaa nuorten keskuudessa.

Yhä harvempi nuori kuuluu liittoon tai ylipäätään tietää liitoista mitään. Minkälaista siis ay-liikkeessä vaikuttaminen todellisuudessa on ja miksi jokaisen kannattaisi kykyjensä mukaan aktivoitua?

Ay-vaikuttaminen lähtee useimmilla oman ammattiosaston toiminnasta. Useimmat ammattiosastot ovat alueellisia tietyn ammattialan järjestöjä ja niiden toiminta on liittotoiminnan perustasoa. Järjestetään virkistysiltoja, tehdään yhteistyötä muiden ammattiosastojen kanssa, tarjotaan paikallisia etuja jäsenille, huolehditaan yhdistyksen taloudesta ja niin edelleen. Tähän toimintaan mukaan lähteminen on suhteellisen helppoa jokaiselle järjestötoimintaa vähänkin harjoittaneelle. Vaikka perustason toiminta voi vaikuttaa näpertelyltä, sillä on positiivinen merkitys liiton jäsenistölle. Perustaso luo liikkeen ja yhteisön: Loppujen lopuksi se mahdollistaa myös kansallisen tason vaikuttamisen.

- 22 -

Liittojen ja keskusjärjestöjen päätöksenteko onkin sitä korkeampaa (ja useammin uutisotsikoihin päätyvää) ay-vaikuttamista.

Vaikuttaminen tällä tasolla on hieman erilaista. Ainakin SAK:ön kuuluvien liittojen päätöksenteko pohjaa hierarkiaan demareiden (enemmistö) ja vasemmiston (vähemmistö) kesken. Päätöksenteon keskeisin toiminta tapahtuu liittokokouksissa. Niissä valitaan liitojen hallitus, valtuustot/edustajistot sekä toimintaa sitovat linjapaperit.

Tämän tason vaikuttamisen miellyttävyys voi vaihdella todella paljon liitosta toiseen riippuen työnantajapuolen sekä tasavallan hallituksen muodostamasta paineesta. Etenkin Sipilän hallituksen selkeästi työnantajia hyödyntävät linjaukset aiheuttivat kitkaa jokaisessa liitossa.

Suoraan epäkohtiin pääsee tarttumaan myös ihan omalla työpaikallaan hakeutumalla luottamusmieheksi tai työsuojeluvaltuutetuksi. (Huom. käytän tässä virallista nimitystä luottamusmiehelle. Sukupuolineutraaleja vaihtoehtoja ovat luottari, luottis, luotto yms. Valitettavasti luottamushenkilö tarkoittaa itsessään joko luottamusmiestä tai työsuojeluvaltuutettua. Tämä onkin yksi epäkohta, johon tulisi vaikuttaa.) Tänä syksynä valitaan laajasti palvelualoilla uusia luottamushenkilöitä. Nämä tehtävät muodostavat suurimman osan tavan duunarien vaikuttamisen paikoista. Onkin siis selvää, että näihin tehtäviin tarvitaan ihmisiä, joilta löytyy paloa suorittaa niitä. Suosittelen jokaista teistä lukijoista lähtemään ehdolle näihin tehtäviin. Koulutuksen niihin saa kyllä omalta liitoltaan.

Vaikka liittorakenteissa on monia eri tasoja, kaikkea toimintaa yhdistää kuitenkin yksi tekijä: joukkovoima. Kaikki liittotoiminta pohjaa tähän, eli käytännössä järjestäytymiseen. Vain (ja ainoastaan vain) yhdistämällä voimansa voivat työntekijät kamppailla pääomaa ja massikeisareita vastaan. Joukkovoima ei synny ja toimi itsestään.

Se vaatii aktiivisia toimijoita. Toimijoita, joilla on selkeä visio siitä, miten työntekijät voivat saada äänensä selkeästi kuuluviin.

Toimijoita, jotka haluavat toimia eriarvoisuutta vähentävänä voimana. Toimijoita, jotka uskaltavat haastaa menneen maailman normit ja käytännöt. Uskon, että jokainen tätä lehteä lukeva omaa potentiaalia vaikuttamiseen – eli maailman muuttamiseen. Tarvitsee vain lähteä mukaan liikkeeseen.

- 23 -

PÄIVÄN RANT

Teksti: Anna Orama Kuvitus: Minna Majaniemi

Jokainen meistä kaksituhattaluvun taitteessa (ja sitä ennen) syntyneistä varmasti muistaa, millaisia yläasteen seksuaalisuutta käsittelevät terveystiedon tunnit olivat: heteronormatiivisia, binäärisiä, penetraatio-keskeisiä. Tai näin ainakin omalla yläasteellani oli. Pöydälle iskettiin kuminen penis, jolle piti osata laittaa kondomi, koska tyttöjen vastuulla on osata huolehtia raskauden ehkäisemisestä. Tunnit olivat täynnä binääristä yhdyntää, taudeilta ja raskaudelta välttymistä. Sanalla sanoen seksuaalikasvatus oli mielestäni paskaa. Kahdella tosi paskaa.

On sanomattakin selvää, että taudit ja raskauden ehkäiseminen ovat osa seksuaalikasvatusta. Itseäni on kuitenkin yhä enenevissä määrin ottanut päähän seksuaalikasvatukselle valittu negatiivinen lähestymistapa, sekä toki seksin ja seksuaalisuuden tekeminen yhdeksi ja samaksi asiaksi. Ja tähän vielä toki se, että biologinen sukupuoli määrittäisi seksuaalisuuden, vaikka sukupuoli, seksuaalisuus ja seksi ovat kolme itsenäisesti tarkasteltavaa osaaluetta.

Yläasteen tunneilla ei puhuttu puolella sanallakaan suostumuksesta, siitä, kuinka jokaisella on oikeus fyysiseen koskemattomuuteen ja omiin rajoihin. Että seksin kaikilla osapuolilla tulee olla turvallinen olo ja suostumus aktiin. Tunneilla ei puhuttu sanallakaan NAUTINNOSTA. Lähtökohta oli taudit ja raskaus: aivan kuin seksi olisi jotain luonnotonta ja pahaa: siitä seuraa vain tauteja ja teinivanhemmuutta! Wäää!

- 24 -

Masturbaatiosta puhuttiin ehkä yhdellä sanalla, vaikka se on äärimmäisen hyvä, ellei paras, keino tutustua itseensä, omaan seksuaalisuuteen - siihen, mistä itse pitää. Bi- ja homoseksuaalisuus mainittiin sanalla, mutta esimerkiksi pan- ja aseksuaalisuus jäivät kokonaan pois, samoin polyamoria ja polyamorinen suhde. Menkat käytiin tyttöjen tunneilla kyllä läpi, mutta MENKKASEKSI! Siitä ei puhuttu sanallakaan!

Sukupuolen binäärisyys oli lähtökohta, vaikka tiedämme, ettei sukupuoli ole binäärinen. Meillä tytöt ja pojat olivat kaksilla eri tunneilla, vaikka kaikkien sukupuolesta tai sukupuolettomuudesta riippumatta olisi mielestäni hyvä tietää ja tuntea perusasiat esimerkiksi eri seksuaalisista suuntauksista, suostumuksesta, nautinnosta, ehkäisystä, kehoista, sukupuolen moninaisuudesta (esim. trans- ja cis-sukupuolisuus, muunsukupuolisuus, sukupuolettomuus, intersukupuolisuus), oman seksuaalisuuden toteuttamisesta ja taudeista.

Jaon varmaan ajateltiin luovan tietynlaista turvallisuuden tunnetta, mutta se jätti ulkopuolelle kokonaan ei-binääriset ihmiset, eikä jako ole mielestäni tarpeellinen. Koska luokassa istuvista oppilaista kenen vaan mahdollisesti tuleva(t) partneri(t) voi olla mitä vaan sukupuolta tai olla sukupuoleton, ja koska kenen tahansa luokassa istuvan oma seksuaalinen suuntautuminen voi olla mitä tahansa, on tällainen jako mielestäni turha ja vanhanaikainen. Se sisältää liikaa olettamia.

Seksi on kuitenkin vuorovaikutusta, aktin välisten osapuolten välistä kanssakäymistä. Miksi siis kouluissa pitäisi luoda ilmapiiri, että on erikseen tyttöjen tai poikien juttuja, joista puhutaan vain tyttöjen tai poikien kesken? Miksi kouluissa pitäisi luoda ilmapiiri, että esimerkiksi menkkaseksistä ei ole turvallista puhua muuta kun kohdun ja munasarjojen omaavien kesken? Ei miksikään, on minun vastaukseni. Seksistä ja seksuaalisuudesta on puhuttava avoimesti niin aktin aikana kuin sen ulkopuolellakin. Muutosta parempaan on kuitenkin selkeästi tapahtumassa, sillä nuoret osaavat vaatia itselleen oikeutta saada turvallista ja monipuolista seksuaalikasvatusta. Parasta! Hyvä me!

- 25 -

OSASTOJEN KUULUMISIA Helsinki: Samuel Drake

Hikeä ja verta vaatineen vaalikevään ja tätä seuranneen “kesäloman” jälkeen olemme menossa kovaa vauhtia kohti uutta vuodenaikaa ja uusia kiireitä. Tulevaisuuden näkymät ovat kirkkaan toiveikkaat, eikä vähiten putkeen menneiden vaalien ansiota!

Ai miten niin putkeen menneiden vaalien ansiota? No, Helsingin vaalipiirissä Vasemmisto onnistui saamaan uuden lisäpaikan. Tuoreena kansanedustajana suurimmalla äänimäärällä pääsi läpi 36-vuotias Mai Kivelä, joka on ollut monen toverimme tuttuja etenkin siltä ajalta, kun hän toimi Vasemmistonuorten pääsihteerinä 2013-2015. Tämän lisäksi Vasemmistonuorten entinen puheenjohtaja Paavo Arhinmäki sai uusittua paikkansa ja tohtori Veronika Honkasalo pääsi tuoreena kolmantena sisään.

Tämä voitto ei olisi ollut mahdollinen ilman meidän ahkerien ehdokkaidemme ja heidän tukiryhmiensä panostusta. Helvanulaiset ehdokkaat, Suldaan Said-Ahmed, Ajak Majok ja Lauri Linna saivat yhteensä kerättyä 4648 ääntä. Hyvin harvoin onnistumme sekä saavuttamaan että sitouttamaan ihmisiä äänellään niin tehokkaasti kuin nyt.

Onnistuneiden vaalien seurauksena olemme saaneet uuden hallituksen joka koostuu tällä hetkellä parhaimmasta mahdollisesta kansanrintama-koalitiosta. Punavihermultaleppäkerttu-kokoonpanolta on odotettavissa oleellisia parannuksia ihmisoikeuksien ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden osalta. Tämä tuo uusia ja raikkaita vaikutusmahdollisuuksia meille hallituspuolueen nuorisotyötä tekevänä järjestönä!

Vaikka olosuhteet ovat nyt otollisia, ja voimme olla optimistisia, meidän on pysyttävä valppaina. Uuteen hallitukseen ja puolueisiin ei pidä luottaa sokeasti, vaan täytyy osata tarpeen mukaan nousta barrikadeille. Helsingin Vasemmistonuoret ovat edellisen hallituskauden aikana osoittanut mieltä useita kymmeniä kertoja. Se on varmasti samalla useampi kymmenen kertaa enemmän kuin muilla poliittisilla nuorisojärjestöillä. Meidän tehtävämme on vaikuttaa jatkossakin, oli se sitten kaduilla tai kabineteissa.

- 26 -

Hyvinkää: Waltteri nummelin Vuoden 2019 kevään Hyvinkään seudun Vasemmistonuorten aktiivit toimivat tarmokkaasti Vasemmistoliiton vaalityötä tehden.

Tätä selitti osittain allekirjoittaneen eduskuntavaaliehdokkuus.

Pienehkön, mutta sitäkin pippurisemman aktiiviemme joukon energia on kohdentunut tasaisesti myös opiskelijakuntatoimintaan, ilmastolakkoiluun, sekä puolueen paikallisosastossa toimimiseen.

Täten ei voida puhua vain vaalimenestyksen eteen suoritetusta pakkopullasta, vaan aidosta palosta ajaa työväenluokan asiaa moninaisin keinoin eteenpäin.

Muiselen lämmöllä niitä kertoja kun olemme olleet Järjestötalolla häärimässä mielenosoituskylttien kanssa, juhlistamassa railakkaasti Vappua, tahi pelailemassa rennosti lautapelejä. Väistyvänä puheenjohtajana tiedän jättäväni toimintaa osaaville ja aikaansaaville tovereille.

Tulevasta toiminnasta voin mainita syksyn hiljaisuutta rikkovan osaston sääntömääräisen syyskokouksen. Vuosi tulee huipentumaan HyseVanun 10 vuotisen taipaleen juhlistamistilaisuuteen. HyseVanun nykyinen jäsenistö, takavuosien toimijat, sekä jo vanu-uransa kunnialla päättäneet konkaritkin ovat kaikki sydämellisesti tervetulleita mukaan siirtämään Hyvinkääläisen vasemmistonuoruuden seuraavalle kymmenvuotiselleen!

- 27 -

Vantaa: Chau Nguyen Missä nuori ihminen oleskelee?

Viime aikoina verkostoituminen on kiehtonut. Oikeastaan se on kiehtonut aina, mutta viime vuosina sitä on päässyt tekemään myös työn ja politiikan parissa. Täysikäisyyteen siirtyminen oli iso askel, sillä silloin tunsi ensimmäistä kertaa olevansa yksin.

Yksin vastuussa omasta elämästä ja osittain siksi myös yksin yhteiskunnassa. Alaikäisille on järjestetty erilaisia oleskelutiloja, kuten nuorisotalo. Mutta missä nuori aikuinen ihminen oleskelee ja tapaa ihmisiä, jos ei ole rahaa? Suomen kaltainen yhteiskunta on kovin rajoittunut siinä mielessä, että kun tulee täysi-ikäiseksi, jää myös tiettyjen yhteiskunnassa kiinni pitävien sosiaalisten verkostojen ulkopuolelle. Kävimme Vantaan Vasemmistonuorten kanssa vierailemassa Vantaan ensimmäisessä pelitalossa, jossa alaikäiset voivat viettää aikaa istuen koneella, tuntematta toisiaan. Tämä oli loistava uudistus! Täysikäisille sen sijaan on tarjolla eläkeläisten nettikahvila. Verkostoituisitko täysin eri elämäntilanteessa olevien ihmisten kanssa luontevasti? Epäilen, että moni nuori aikuinen tuntee oloaan kotoisaksi ikäihmisten parissa, vanhuksia ja heidän tarpeitaan väheksymättä. Olisiko syytä tehdä muutos? Kenties nuorten aikuisten olohuone kaupungin toimesta olisi osittainen ratkaisu nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi.

- 28 -

PORVOON EPÄPOLIITTISUUS Teksti: Tyrni Rankka

“Elämme oikeistohegemonian aikaa.” Näin sanoo Vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula. Oikeistohegemonia pyrkii ohjaamaan yleisesti keskustelua yhä oikeammalle. Ikäänkuin oikeistolaiset näkökulmat olisivat niitä tavallisia ja järkeviä. Isoäitini muistuttaa minua usein, että “vasemmistolaisena tai naisena on oltava vähintään kaksi kertaa parempi, kun muut”. Hän tarkoittaa tällä sitä, että vasemmistolaisena tai naisena aina pitää käyttäytyä paremmin, puhua rakentavammin ja toimia vain yksinkertaisesti parempi kuin muut. Ja silti voi saada vihaa niskaansa. Vasemmistolaisena täytyy varoa sanojaan samaa aikaa kun oikeistolaiset saavat käyttäytyä ihan miten lystäävät. Oikeistopopulistit saavat puhua puuta heinää, kun vasemmistolaisilta vaaditaan faktapohjaa mielipiteille.

Haluan tässä tekstissä kiinnittää huomion yhteen todella tärkeään, mutta huomaamattomaan osaan oikeistohegemoniaa: epäpoliittisuuteen. Olen huomannut, että nykyään on trendikästä olla ns. “puolueeton”, eli ei mukamas oikealla eikä vasemmalla.

Tämä trendi on mielestäni merkittävä osa oikeistolaista hegemoniaa, koska usein nämä ihmiset, jotka väittävät olevansa puolueettomia kuitenkin mieltävät helpommin oikeistolaiset ideat parempina.

Epäpoliittisuus antaa oikeistolle enemmän valtaa automaattisesti.

Epäpoliittisuus estää poliittista toimintaa, sillä se suurentaa kynnystä puhua ääneen omista mielipiteistään ja poliittisista identiteeteistään.

Itse olen kokenut tämän epäpoliittisuuden ilmapiirin omassa kotikunnassani Porvoossa.

On paljon helpompaa olla puolueeton. Politiikasta on tehty aivan liian vaikean oloista, mikä “ajaa” ihmisiä puolueettomuuteen.

Ihmiset vain olettavat, että poliitikot osaavat ja hoitaa heidän asiansa. Epäpoliittisuus on kuitenkin poliittista omalla tavallaan.

Oikeisto hyötyy “puolueettomuudesta”, koska ihmisten hyväksyvät nämä oikeiston “epäpoliittiset”, mutta “välttämättömät” ja “vaikeat” toimet, sillä vastaankaan ei ole sanomista. Ja jos sanoo vastaan, vaikka kuinka rakentavasti, niin no. Saa vihaa niskaansa.

- 29 -

TULEVAT TAPAHTUMAT UUSIEN JÄSENTEN ILTA 5.9.

Uusien jäsenten ilta, to 5.9., 18:00-19:30 Piiritoimistolla, Lintulahdenkatu 10, Helsinki ESVN VUOSIKOKOUS 7.9.

Etelä-Suomen Vasemmistonuoret ry, sääntömääräinen vuosikokous la 7.9. kello 12:00, Lintulahdenkatu 10, Helsinki HELVANU SYYSKOKOUS 22.10.

Helsingin Vasemmistonuoret ry, sääntömääräinen syyskokous 22.10. kello 18:00 Lintulahdenkatu 10, Helsinki VAVANUN VUOSIKOKOUS 16.9.

Vantaan Vasemmistonuoret ry, vuosikokous ma 16.9. kello 17:00 alkaen, Myyrinki, Vaskivuorentie 10 B, Kauppakeskus Isomyyrin 3. kerros HYVANUN VUOSIKOKOUS 5.9.

Hyvinkään Seudun Vasemmistonuoret ry, vuosikokous to 5.9 kello 17:00 Hyvinkään Järjestötalolla, Munckinkatu 49 LIITTARIKOULUTUS 5.10.

Liittokokouskoulutus edustajille lauantaina 5.10. klo 12-17 Piiritoimistolla, Lintulahdenkatu 10, Helsinki

Järjestön historiassa käydään nyt syksyllä ensimmäistä kertaa neuvoa-antava jäsenäänestys Vasemmistonuoret ry:n seuraavasta puheenjohtajasta. Jotta varmistat mahdollisuutesi osallistua äänestykseen, päivitäthän sähköpostiosoitetta ja puhelinnumeroasi koskevat tiedot tunnistautumista varten. Tiedot saat päivitettyä helpoiten lomakkeella:

www.vasemmistonuoret.fi/fi/yhteydenottolomake

SOLIDAARISUUSKOULU BRASILIASSA TAR VITSEE APUASI!

Vuonna 2016 Canguçussa, Etelä-Brasiliassa toimintansa aloittanut maatalouskoulu EFASUL (Escola Familia Agricola da regão sul), on nyt vaikeuksissa Bolsonaron oikeistohallituksen leikattua sen rahoitusta huomattavasti.

Koulu opettaa solidaarisuustalouden lisäksi ekologista viljelyä, ruokaomavaraisuutta ja ruokaturvaa. Koulu parantaa myös maaseudun nuorten sosiaalisia ja taloudellisia mahdollisuuksia, joten sen rooli yhteisössä on erittäin arvokas.

EFASUL tarvitsee tukeasi, jotta se voi jatkaa työtään pienviljelijöiden tukemiseksi!

Lahjoita nyt! kvsolid.fi/efasul

Liity Vasopiin!

Vasemmisto-opiskelijat eli Vasop on vuonna 2000 perustettu valtakunnallinen opiskelijajärjestö, jonka toimintaa ohjaavat vasemmistolaiset ja ekologiset arvot. Järjestön toiminnassa korostuvat solidaarisen ja tasa-arvoisen koulutuspolitiikan puolustaminen sekä markkinavoimien saneluvallan vastustaminen.

Työn murroksessa koulutuksen on oltava jokaisen perusoikeus!

Tavoitteitamme: • Koulutuksen on oltava jokaisen perusoikeus katsomatta henkilön taustaan, ikään, sukupuoleen, varallisuuteen tai muihin tekijöihin.

• Koulutusjärjestelmän tulee olla julkisrahoitteinen ja demokraattinen.

• Opiskelijoiden tulot on taattava kattavalla perustulojärjestelmällä • Ympäristökasvatus ja -tietoisuus läpäisevät koulutuksen niin oppisisällöissä kuin käytännön arjessa. www.vasemmisto-opiskelijat.fi