Sirius
eNorssin TutKoKe-toiminnan tiedotuslehti nro 11 (6/2017)
Kielititietoisuus
Lähtölaukaus tieteen tielle
Saudiarabialaiset kolmessa norssissa
Arvioinnin kahdet kasvot
Tieteen päiviä ja öitä
Sirius - tähtitaivaan kirkkain kiintotähti
Normaalikoulut eli Norssit ovat yliopistojen harjoittelukouluja. Norssien tehtävänä on perusopetuksen lisäksi järjestää ohjattua opetusharjoittelua.
Norsseissa tapahtuu monipuolista tutkimus-, kokeiluja kehittämistoimintaa.
Siriuksen tavoitteena on tehdä tätä toimintaa tunnetuksi.
Toimittaja: Sanna Isopahkala sanna.isopahkala@staff.uta.fi
Haluaisitko esitellä omaa jatkotutkimustasi tai muuta tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistoimintaa?
Tai haluaisitko kirjoittaa yhteistyöstä normaalikoulujen kanssa?
Oletko käynyt mielenkiintoisella koulutusmatkalla, josta voisit raportoida?
Lähetä tekstisi meille!
Toimittaja: Olli-Pekka Salo olli-pekka.salo@norssi.jyu.fi
Yhteystietoja
eNorssi-verkoston puheenjohtaja Tapio Heino: tapio.heino@utu.fi
eNorssi-verkoston projektivastaava Sampo Forsström: sampo.forsstrom@uef.fi
SIRIUS: siriusenorssi@gmail.com
Julkaisija: eNorssi-verkosto
HARREn puheenjohtaja Heikki Happonen: heikki.happonen@uef.fi
Toimittajalta
Tähän Siriukseen olen koonnut juttuja Tampereelta, Turusta, Oulusta, Savonlinnasta ja Joensuusta. Norssien uudet tohtorit -sarja täydentyy jyväskyläläisen
Pirjo Pollarin väitöskirjan esittelyllä.
Siriuksen juttuja lukiessa laajenee käsitys siitä, miten valtava kehitystyö koulutuksen kentällä on käynnissä. Arviointia kehitetään, digitaaliset oppimisympäristöt ovat luonteva osa arkea jo useimmissa kouluissa ja kodin ja koulun yhteistyö pääsee monin paikoin ihan uusille taajuuksille eri tapahtumien muodossa.
Koulun arjessa on usein käytännön syistä hektinen vire ja asioita tapahtuu yhtä aikaa paljon. Joskus koulun henkilökunta saa kokea pysäyttäviä muistutuksia siitä, mikä kuitenkin on oppilaan mielestä tärkeintä. Kuulin tällä viikolla työyhteisömme yhteisestä ponnistuksesta, joka on kerrottava laajemminkin.
Ekaluokkalaisella oppilaalla oli välituntileikeissä mennyt rikki tärkeä pehmolelu. Neuvokkaana lapsena hän meni pyytämään virastomestarin apua. Virastomestari otti asian hoitaakseen ja lähti lapsen kanssa yhdessä etsimään käsityön opettajaa, joka voisi korjata pehmolelun. Lelu sai lisää elinpäiviä ja kaikki olivat tyytyväisiä. Lapselle tapahtuma jäi luultavasti mieleen ikuisiksi ajoiksi.
Pidetään huolta tärkeimmistä asioista!
Sanna Isopahkala
”Toisaalta ilmaston muutos ja sen mukanaan tuomat globaalit seuraukset sekä post-truth, totuuden jälkeinen aikakausi sosiaalisen median vaikutuksineen tuo tähän päivään ja tulevaisuuteen paljon uhkakuvia ja epävarmuutta.
Sosiaalisen median suosittelualgoritmit tuottavat meille maailman, jossa kaikki näyttävät olevan samaa mieltä kanssamme. Maailmankuvamme kutistuu pieneksi informaatiokuplaksi, jossa vallitsee näennäinen harmonia ja vastaäänien puute.
Mielipiteiden polarisoituminen poistaa keskustelusta vaihtoehtoiset ja erilaiset näkökulmat, mikä antaa sijaa ääriliikkeille. Tulevien vuosikymmenten uhkat ja mahdollisuudet kulkevat käsikädessä. Emme voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mitä taitoja ja ominaisuuksia 20 ja 30 vuoden päästä tarvitaan.”
Yllä oleva teksti on ote professori Tuija Turusen puheesta Rovaniemellä 2017.
Lähtölaukaus tieteen tielle
Mistä intoa oman työn kehittämiseen? Millaisia kokemuksia jatkotutkimuksen tekemisestä?
Näistä teemoista keskustelimme
Tampereen yliopiston normaalikoululla järjestetyssä ”Lähtölaukaus tieteen tielle” –tapahtumassa.
Vaikka tapahtuma järjestettiin iltapäivällä, eli kiireisimpään ohjaus- ja suunnitteluaikaan, osallistujia oli lähemmäs 20.
Tapahtuman tavoitteena oli rohkaista kaikkia Norssin lehtoreita pedagogiseen kehittämiseen.
- Myös oman tutkimus-, kokeiluja kehittämistyön raportointi on tärkeää, tilaisuuden avannut OlliTaavetti Kankkonen muistutti.
Raportointiteemasta alusti koulumme uusi lehtori Laura Rantavuori, joka viimeistelee tällä hetkellä väitöskirjaansa.
Rantavuori innosti kollegoitaan
tutkimuksen tielle omilla esimerkeillään.
- Väitöskirjan myötä olen kerännyt itselleni valtavaa materiaalipankkia, josta on varmasti hyötyä opetusharjoittelujen ohjaamisessa, Rantavuori kuvaili.
Lähtölaukaus tieteen tielle –tapahtuma oli inspiroiva kokemus ja osallistujat toivoivat vastaavanlaisia lisää.
Teksti ja kuvat: Sanna Isopahkala
Laura Rantavuori viimeistelee tällä hetkellä väitöskirjaansa Tampereen yliopistolle. Väitöskirjan aihe on Relationaalisen asiantuntijuuden kehittyminen joustavassa esi- ja alkuopetuksessa.
Kodin ja koulun tiedepäivä
Turun normaalikoulussa
vietettiin perjantaina
Turun normaalikoulussa yliopiston tukijoita ja professoreja pitämään mielenkiintoisia esitelmiä eri tieteen aloilta.
29.9.2017
perusopetuksen Kodin ja koulun tiedepäivä.
Tapahtuma liittyi valtakunnalliseen
Kodin ja koulun päivään, johon yhdistyi Turun yliopiston
Tutkijoiden yö– tapahtuma.
Turun normaalikouluun tuli Turun
Peruskorjatun kouluun avoimet oppimisympäristöt tukivat hyvin tapahtuman järjestämistä.
Professori Seppo Mattila kertoi uusista havainnoista avaruudesta. Yleisön mielenkiinnon vangitsi professori Virpi Lummaa kertomalla omasta tutkimustyöstään elefanttien parissa.
Tohtorikoulutettava Tarja Pitkämäki johdatteli nykypäivän löytöretkeilyyn tietämättömässä viidakossa ja professori Risto Kalliola avasi Amazonin sademetsien kiehtovaa kehityshistoriaa.
Monikielisistä aivoista esitelmöi apulaisprofessori Maija Peltola ja tohtorikoulutettava Heidi Parisod kertoi, miten pelit voivat tukea terveyttämme.
Tutkijat esitelmöivät oppilaiden ikätason huomioiden. Esitelmät oli suunnattu eri ikäryhmille ja osa esityksistä pidettiin myös englanniksi kansainvälisen koulun oppilaille ja vanhemmille.
Kodin ja koulun tiedepäivänä Turun yliopiston fysiikan laitoksen palkittu Tiedepaukkutiimi tuli ratkaisemaan arjen
arvoituksia ja selvitti yhdessä oppilaiden kanssa löytyykö mysteereille tieteellinen selitys.
Oppilaat pääsivät osallistumaan tieteellisiin demonstraatioihin.
Yleisöstä kuului haltioitunut huokaus: ”Minusta tulee isona tiedemies- eikun nainen!”
Teksti: Mirjam Virtanen Kuvat: Pirjo Lammila-Räisänen ja Mirjam Virtanen
Valmistava opetus osana opetusharjoittelua Oulun yliopiston harjoittelukoululla
Oulun normaalikoulun
Koskelan yksikössä toimii maahanmuuttajataustaisille oppilaille tarkoitettu perusopetukseen valmistavan opetuksen ryhmä.
Ryhmästä käytetään nimitystä
Valo. Valo-ryhmällä on käynnissä nyt jo viides vuosi luonnollisena osana harjoittelukoulun toimintaa. Tänäkin vuonna ryhmässä opiskelee 11 oppilasta eri puolilta maailmaa.
Valmistavassa opetuksessa olevan oppilaan opiskelun päätavoitteena on suomen kielen taidon kehittäminen ja valmiuksien antaminen perusopetuksessa opiskelua varten.
Ryhmän opetuskielenä on suomi. Oppilaat opiskelevat valmistavan opetuksen ryhmässä keskimäärin vuoden ajan.
Valo-ryhmässä työskentelee
opettajan työparina koulunkäynninohjaaja, joka on mukana kaikessa ryhmän toiminnassa.
Valossa opiskelevat oppilaat ovat iältään 7–13-vuotiaita. Jokainen oppilas etenee opinnoissaan oman opinto-ohjelman mukaisesti.
Opinto-ohjelma suunnitellaan oppilaantuntemuksen karttuessa ja opettajan kartoittaessa oppilaan aikaisempia tietoja ja taitoja. Tavoitteena on, että oppilaan opiskelumotivaatio säilyy opetuksen ja käytettyjen opiskelumateriaalien ollessa sopivan tasoisia.
Kaiken suunnittelun perustana on valmistavan opetuksen ryhmässä olevat oppilaat, valmistavan opetuksen opetussuunnitelma sekä perusopetuksen opetussuunnitelma soveltuvin osin.
Valmistavan opetuksen
anti opetusharjoittelulle
Valmistava opetus on luonteva osa harjoittelukoulun toimintaa.
Valo-opettaja sekä S2-opettaja pitävät yhdessä jokaisen harjoittelujakson alussa kaikille opiskelijoille tarkoitetun maahanmuuttajataustaisten oppilaiden opetukseen liittyvän suurryhmäohjauksen.
Opetusharjoittelijat käyvät seuraamassa
valmistavan opetuksen ryhmän toimintaa kaikissa
harjoitelluissaan 1–2 oppitunnin ajan. Aiheet syvenevät harjoittelujen edetessä eri kieli- ja kulttuuriryhmiin kuuluvien oppilaiden opetuksen opetusjärjestelyistä kohti kielitietoista koulua.
opiskelijat kohtaavat päivittäin tilanteita, jolloin he ohjaavat oppilaita, joiden suomen kielen taito ei riitä annettujen ohjeiden tai opetuksen ymmärtämiseen.
Koulullamme harjoittelevat
Yhteisissä suurryhmäohjauksissa opiskelijoille annetaan eväitä opetuksen suunnitteluun ja korostetaan havainnollistamisen ja konkretisoinnin merkitystä kaikessa toiminnassa.
Valo-ryhmä on turvallinen yhteisö, jossa vasta Suomeen tulleet oppilaat uskaltavat heikollakin kielitaidolla ilmaista itseään ja ottaa kontaktia opetusharjoittelijoihin.
Kun opiskelijat vierailevat
Valo-ryhmässä, he pystyvät havainnoimaan oppilaiden suomen kielen taitoa ja vuorovaikutustaitoja.
Oppilaat integroituvat taide- ja taitoaineissa omiin kotiluokkiinsa, jolloin myös näissä luokissa harjoittelua suorittavat opiskelijat joutuvat suunnittelemaan opetustaan siten, että he ottavat huomioon oppilaan vasta kehittymässä
olevan suomen kielen taidon.
Esimerkiksi musiikin, liikunnan, kuvataiteen ja käsityön tunneilla opetusharjoittelijat miettivät tunnin rakenteen ja ohjeistukset niin selkeiksi, että oppilas pystyy opiskelemaan yhdenvertaisesti. Valmistavan opetuksen ryhmä vaikuttaa näin koko koulun toimintakulttuuriin.
Maisterivaiheessa on mahdollista suorittaa opetusharjoittelu kokonaan valmistavan opetuksen ryhmässä. Tällöin harjoittelun reunaehdot ja tuntimäärät ovat yhteneväiset perusopetuksessa tapahtuvan opetusharjoittelun kanssa.
Palaute opiskelijoilta on ollut erittäin positiivista. Kun valmistavan opetuksen ryhmä toimii harjoittelukoulun yhteydessä, maahanmuuttajataustaisten oppilaiden koulupolun alkuvaihe tulee näkyväksi ja tulevat opettajat saavat valmiuksia ja rohkeutta kohdata maahanmuuttajataustaisia oppilaita ja heidän perheitään.
Yhteiskunnallinen
merkitys
Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden opetukseen perehtyneiden opettajien tarve Suomessa on kasvanut paljon viime vuosina.
Syksyllä 2016 maahanmuuttajataustaisia oppilaita oli perusopetuksessa 33877.
Syksystä 2013 toiminut Oulun normaalikoulun valmistavan opetuksen ryhmä on tällä hetkellä Suomen ainoa harjoittelukoulun yhteydessä toimiva ryhmä.
Maisterivaiheessa on mahdollista suorittaa opetusharjoittelu kokonaan valmistavan opetuksen ryhmässä.
Jotta tulevat opettajat
saisivat välineitä maahanmuuttajataustaisten oppilaiden opettamiseen ja kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön, tarvitaan paitsi opintojen aikaista teoreettista opetusta myös riittävästi pedagogista harjoittelua ja autenttisia kohtaamisia. Tulevat opettajat ovat kaksisuuntaisen kotoutumisen mahdollistajia. He voivat myös toimia tulevissa työpaikoissaan asenteiden ja ilmapiirin myönteisinä muokkaajina.
Sen vuoksi valmistavan opetuksen ryhmällä on opetusharjoittelun
kautta tärkeä alueellinen ja yhteiskunnallinen merkitys. Yhteiskunnallisen tilanteen huomioiden olisi toivottavaa, että yhä useammassa yliopiston harjoittelukoulussa toimisi perusopetukseen valmistavan opetuksen ryhmä.
http://edu.fi/download/186997_ PEVA_verkko.pdf
Outi Laitinen Lehtori, valmistavan luokan opettaja
Helena Nissilä Lehtori, S2-opettaja
Identiteettiin tutustumista
taiteen keinoin
Tampereen
yliopiston opiskelijat
tekevät syventävässä vaiheessa projektiharjoittelun.
Kuudesluokkalaisten syksy alkoi tänä vuonna opiskelijan luotsaaman identiteettiprojektin värittämänä.
Koulumme H- siivessä parhaillaan olevassa näyttelyssä on esillä 6A- luokan oppilaiden Minä- projektin tuotoksia.
Projektin aikana oppilaat tutustuivat identiteettiin eli siihen, mistä asioista me muodostumme ja mitkä asiat meihin vaikuttavat.
Näyttelyn töiden aiheet ovat oppilaista itsestään lähtöisin.
Yhden oppilasparin työn aiheena on jotakin mistä he pitävät, toisen parin työ kertoo puolestaan jostakin mistä he eivät pidä.
Joku ryhmä saattoi ilmaista työssään mielipiteensä itselle tärkeästä asiasta. Näyttelyn töiden toteutustapa oli myös oppilaiden itsensä valitsema. Toteutustapoja oli aina graffitin tekemisestä elokuvan kuvaamiseen ja installaatioon.
6A- luokan oppilaiden uurastus ja ahkerointi sai arvoisensa palkinnon, kun Minä- projekti huipentui näyttelyn avajaisiin. Avajaisissa kierreltiin katselemassa esille laitettuja töitä ja annettiin arviointeja muiden tekemistä töistä.
Näyttelyssä on esillä myös oppilaiden Omakuva naamion takaa- työt. Jokainen sai miettiä minkälaisen hahmon ja naamion taakse haluaisi valokuvassa piiloutua.
Naamiot suunniteltiin ensin
huolellisesti ja toteutettiin sitten erilaisista materiaaleista. Lopuksi oppilaista otettiin valokuva naamio kasvoilla.
Naamioista ja valokuvista tuli kerrassaan upeita!
Sanna Lahtinen, Tampereen yliopisto, 6A- luokan opetusharjoittelija
Torilla tavattiin Tampereella
Tampereen yliopiston
kasvatustieteiden tiedekunnassa järjestettiin syyskuussa Torilla tavataan –tilaisuus. Sinne oli kutsuttu Normaalikoulun väkeä, muiden oppilaitosten ja myös kaupungin edustajia. Tilaisuuden aluksi professori Anja Heikkinen muistutti yhteistyön tärkeydestä.
- Nykyään painotetaan entistä enemmän vuorovaikutuksen merkitystä ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Mitä se voisi tarkoittaa kasvatustieteissä, Heikkinen herätteli pohtimaan.
Osallistujat jaettiin neljään
ryhmään, jotka kiertelivät eri pisteillä visioimassa tulevaisuutta. Keskustelujen pääaiheet olivat Harjoittelu, Kumppanuusviestintä, Täydennyskoulutus ja Tutkimus ja hankkeistaminen.
Oli mielenkiintoista kuulla muiden toimijoiden ajatuksia kasvatukseen ja opetukseen liittyen. Tilaisuus poiki paljon ajatuksia myös tiedekunnan opetussuunnitelmatyöhön.
Teksti ja kuvat: Sanna Isopahkala
Keskusteluissa syntyi esimerkiksi idea gradujen esittelemisestä muuallakin kuin omassa opinnäytetyöryhmässä. Monet gradut sopisivat aiheiltaan esiteltäväksi myös muiden alojen työntekijöille.
Tieteen päivät -tapahtuman toiminnalliset työpajat
Savonlinnassa
Opettajaksi opiskeleville tulisi jo koulutuksessa tarjota mahdollisuus opiskella itse ja opettaa 2000-luvun taitoja, joita tarvitaan pärjätäkseen nyky-yhteiskunnassa niin vapaalla kuin työssäkin.
Näitä taitoja ovat muun muassa ongelmanratkaisuja tiimitaidot, viestintä- ja teknologian käyttö erilaisissa toiminnoissa ja tilanteissa, vuorovaikutus- ja viestintätaidot. Projektiperustainen oppiminen mahdollistaa niin sisältöön
liittyvän tiedon lisääntymisen kuin myös näiden pehmeämpien 2000-luvun taitojen omaksumisen.
Lisäksi projektiperustaisessa oppimisessa otetaan huomioon opiskelijoiden omat kiinnostuksen ja oppimisen kohteen.
Projektipohjaista oppimista voi toteuttaa autenttisissa ympäristöissä, missä opiskelijat saavat omakohtaista kokemusta soveltaa ja luoda uutta tietoa.
Lisäksi opiskelijat esittelevät ja jakavat projektipohjaisen oppimisen tuotoksia toisilleen. Näin opiskelijat saavat kerättyä jotain konkreettista omaan opettajan työkalupakkiinsa.
Nämä perusperiaatteet ovat ohjanneet toisen vuosikurssin opettajaksi opiskelevien opintojakson suunnittelua ja toteutusta, jossa teemana on opetus ja oppiminen tieto- ja viestintäteknologiaa soveltavissa ympäristöissä.
Kohderyhmä tai sisältö on voinut ohjata, missä opiskelijat ovat projektejaan toteuttaneet.
Kaksi vuotta sitten kohderyhmänä olivat maahanmuuttajat tai viimem vuonna painotettiin yrittäjyyttä, mutta yhteistä opintojaksolla ovat olleet pedagogiset lähestymistavat, jotka pohjautuvat tutkimalla oppimiseen ja tieto- ja viestintäteknologian hyödyntämiseen
tarkoituksenmukaisella tavalla.
Tavoitteena on edistää opettajaksi opiskelevien teknologispedagogista sisältöosaamista
TPACK (Mishra & Koehler, 2006) teoreettista viitekehystä mukaillen.
Tällä kertaa projektityöskentely liitettiin syyskuussa järjestettyyn Tiedepäivään, jossa opettajaksi opiskelevat suunnittelivat pidettäväksi kaksi teemaltaan erilaista työpajaa normaalikoulun oppilaille. Itsuunnittelija Aleksi Komu toimi opiskelijoiden toisena ohjaajana ja asiantuntijana professori
Kati Mäkitalo-Sieglin lisäksi.
Opettajaksi opiskelevat ja ohjaajat kokoontuivat jo keväällä vaihtamaan ajatuksia työpajoista ja opiskelijat jatkoivat työskentelyä ryhmissään.
Syksyn alussa kokoonnuttiin muutamaan kertaan, käytiin läpi suunnitelmia ja aikatauluja sekä ohjeistusta, miten opiskelijoiden kannattaa aineistoa kerätä, jotta voivat sitten esittää ja raportoida projektejaan.
Ensimmäisessä työpajassa keskityttiin suunnitteluun ja
3D-tulostukseen ja toisessa oppilaat saivat oppia koodaamisesta ja erilaisten reittien rakentelusta roboteille, joita piti sitten ohjelmoida kulkemaan uusi rata.
Opettajaksi opiskelijat esiintyivät oppimisen tutkijoina ja oppilaat saivat olla suunnittelijoita tai robottitutkijoita valintansa mukaan.
Työpajat olivat toiminnallisia ja oppilaat aktiivisia prosessien ja tuloksien tuottajia. Tutkivan
oppimisen lähestymistapaan liitettiin ideoita ja ajatuksia design-ajattelusta.
Labyrintti-työpaja
Työpajassa keskustelimme alkuun, mitä labyrintti tarkoittaa ja harjoittelimme erilaisten palojen asettamista ruutualustalle, joka oli pohjana labyrintille. Pari esimerkkiä teimme taululle, jotta oppilas hahmottaisi, miten paloja asetetaan: Viivojen suuntaisesti ja siten, että reitti löytyy lähdöstä maaliin. Jokainen
sai erivärisiä kartonkipaloja, joita he saivat asetella ruutualustalle mielensä mukaan.
Kun mieleinen labyrintti oli tehty kaksiulotteisesti, käytimme tablet-tietokoneita ja Blokifyohjelmaa muuntamaan labyrintti kolmiulotteiseksi.
3D-työpaja perustui 3D -tulostukseen. Oppilas suunnittelemassa omaa labyrinttiaan.
Blokify on sovellus, jossa 13x13 ruutuiselle alustalle pinotaan palikoita. Niistä voidaan rakentaa erilaisia muotoja tai rakennelmia. Tätä hyödynnetään myös esimerkiksi geometristen muotojen opetteluun.
Oppilas rakentaa pohjan, seinät ja lähtö- ja maaliportit. Tästä alkoi pajan haasteellisin osuus: Tehtävänä oli saada mallinnettua oma labyrintti kolmiulotteiseksi, ja tismalleen samanlaiseksi. Ruutujen laskeminen on tarkkaa työtä ja vaatii oppilaalta hyvää hahmottamiskykyä.
myös kolmiulotteiseksi. Tässä auttoi paljon se, että Norssin 2B luokka oli aikaisemmin käyttänyt kyseistä ohjelmaa, joten siihen tutustuminen ei vienyt heiltä aikaa.
Oppilaat saivat kuitenkin hienosti mallinnettua labyrintin
Jokainen oppilas sai myös joustavasti avustusta ja vinkkejä ohjaajilta.
Kun Blokifylla tehty labyrintti oli valmis, se lähetettiin tulostettavaksi. 3D –tulostin tulosti samaan aikaan esimerkkityö, jota oppilaat kävivät katsomassa ja seuraamassa.
Kahden tunnin työpajassa ei ehditty oppilaiden tuloksia tulostaa vaan oppilaat saivat labyrinttinsa jälkikäteen ja siihen mukaan kuulan, jolla sitä voi pelata.
Oppilailla oli myös lopputunnilla mahdollisuus tehdä haastatteluja pajaan liittyen. Viikin harjoittelukoulun opettajan
Reetta Niemen esimerkin inspiroimana haastattelut tehtiin oppilaslähtöisesti: Yksi haastatteli, toinen kuvasi videokameralla ja kolmatta haastateltiin.
Kysymykset oli valmiiksi tehty, ja innokkuutta haastatteluihin
oli huimasti. Paja eteni hienosti suunnitelman mukaisesti ja tällainen kokemus oli antoisa kaikin puolin. Lopussa pidetyn lyhyen palautteen perusteella kaikki työpajaan osallistuneet lapset tykkäsivät järjestetystä toiminnasta.
Opettajuuden näkökulmasta pääsimme harjoittelemaan yhteisopettajuutta, toiminnan suunnittelua ja toteuttamista tiimissä sekä oppimisympäristön mahdollisuuksien hyödyntämistä.
Hyvät yhteistyö- ja vuorovaikutustaidot ovat opettajan ammatissa toimimisen edellytyksiä nykypäivänä, koska yksin puurtamisesta on siirrytty kohti yhdessä tekemistä.
Savonlinnan normaalikoulun tilat ja teknologia antavat paljon mahdollisuuksia toteuttaa erilaisia työpajoja ja tutustua uudenlaiseen tieto- ja viestintäteknologiaan.
Toki tiedostamme, että kaikissa kouluissa tilanne ei ole sama, mutta olemme myös ymmärtäneet, että käyttämällä luovuutta ja kekseliäisyyttä opettaja voi yhdessä oppilaiden
kanssa miettiä, mitä omasta koulusta ja sen ympäristöstä löytyy ja miten niitä voi sitten hyödyntää opetuksessa ja oppimisessa. Opettaja voi myös etsiä uusia yhteistyökumppaneita esimerkiksi alueen yrityksistä tai oppilaitoksista.
Työpajan ansiosta saimme tulevina opettajina tietoa teknologian mahdollisuuksista, mikä lisää kykyämme soveltaa ja hyödyntää sitä käytännössä.
Robotiikkaa
koululaisten kanssa
Olemme neljä toisen vuoden luokanopettajaopiskelijaa ja pidimme robotiikka-aiheisen työpajan viidesluokkalaisille Tiedepäivän yhteydessä
Savonlinnan normaalikoululla.
Pajassamme harjoittelimme robottien ohjelmointia ja ohjaamista yksinkertaisten ratojen läpi. Aluksi pidimme pienen ohjeistustuokion roboteista ja niiden ohjelmoinnista, jonka jälkeen oppilaat pääsivät kokeilemaan robotteja.
Oppilaat olivat todella taitavia robottien käsittelyssä, joten pääsimme pian aloituksen jälkeen suunnittelemaan erilaisia ratoja roboteille.
Oppilaat saivat suunnitella ratoja itse ja pääsivät kokeilemaan myös luokkatovereidensa suunnittelemia ratoja. Oppilaat olivat erityisen innoissaan siitä, että saivat itse suunnitella oman näköisensä radan, jotka rakennettiin kierrätysmateriaaleista.
Oppilaiden antama palaute oli
positiivista, ja kaikilla tuntui olevan hauskaa robottien parissa.
Oppilaat olisivat mieluusti käyttäneet enemmänkin aikaa toisen suunnittelemien ratojen läpikäymiseen, joten tähän toimintaan kannattaa varata aikaa enemmänkin.
Oppilaat olivat kokeilleet robottien ohjelmointia, joten palautteiden mukaan oppilaat saivat ennemminkin uusia kokemuksia robottien parissa kuin uutta tietoa niistä.
Meille pajan pitäminen oli opettava kokemus ja oli mukavaa päästä harjoittelemaan opettamista käytännössä. On hienoa saada kokemusta teknologian käytöstä opetuksessa, sillä teknologia on yhä enemmissä määrin oppilaiden arkea myös kouluopetuksessa.
Tämä kokemus sai meidät innostumaan teknologian käytöstä opetuksessa. Tulevaisuudessa tällaisesta lisäkokemuksesta ei ainakaan ole haittaa!
Aikaisempaan opettajaksi opiskelevien palautteeseen
liittyen työpajan vetäjät kokivat autenttisen ympäristön edistävän heidän oppimistaan ja lisäävän kokemusta ja positiivista asennetta tieto- ja viestintäteknologian opetuskäyttöä kohtaan.
Positiivisten kokemusten on nähty voimaannuttavan opettajaksi opiskelevia ja rohkaisevan hyödyntämään uusia opetusmenetelmiä ja teknologioita opetuksessaan.
Savonlinnan normaalikoulu on edelläkävijä teknologian käytössä opetuksessa ja opettajat innostuneita opetuksen kehittäjiä,
joka luo hyvän oppimisympäristön opettajaksi opiskeleville.
Lisäksi normaalikoulun väki on ollut valmis kokeilemaan uusia ideoita ja ajatuksia, joten yhteistyö opettajankoulutuksen ja normaalikoulun välillä on todellakin ollut innovatiivista ja tuottoisaa.
Ohjaus ja käydyt keskustelut pienryhmissä ovat oppimiskokemus niin opettajaksi opiskeleville kuin ohjaajillekin tuottaen uusia ideoita ja tietoa, joita saa sitten jakaa eteenpäin.
teksti ja kuvat:
Kati Mäkitalo-Siegl, professori Aleksi Komu, It-suunnittelija
Ronja Haaja, opiskelija
Mervi Hiltunen, opiskelija
Titta Luukkonen, opiskelija
Lotta Metsälä, opiskelija
Veera Ollikainen, opiskelija
Noora Penttilä, opiskelija
Anne Paavilainen, opiskelija
Laura Pylvänen, opiskelija
Maria Vasankari, opiskelija
content knowledge: A framework for teacher knowledge. Teachers College Record, 108, 1017-1054.
Niemi, R. (2017). Research-based knowledge, school curriculum and teacher research: Impact on a teacher’s working life. Oral presentation at the 4th meeting in the Nordic Forum in Gothenburg, the 15th of September, 2017.
Lähteet
Mishra, P., & Koehler, M. J. (2006). Technological pedagogical
”Savonlinnan normaalikoulu on edelläkävijä teknologian käytössä opetuksessa ja opettajat
innostuneita opetuksen kehittäjiä, joka luo hyvän oppimisympäristön opettajaksi opiskeleville.”
Musiikinopettaja oman työnsä tutkijana
Suomalainen yhteiskunta on murroksen äärellä. Maahanmuuton
lisäntyessä ja yhteiskunnan moninaistuessa myös suomalainen koulu moninaistuu.
Kun luokassa on oppilaita, jotka tulevat toisistaan runsaastikin erilaisista taustoista, on opetuksen järjestäjien ja suunnittelijoiden pohdittava, kenelle ja kenen ehdoilla opetus sisältöineen on suunniteltu?
Entä kuinka opettajat voivat luoda oppimisympäristöjä, jotka ottavat moinaisen oppilasryhmän tarpeet niin demokraattisesti kuin mahdollista?
Minä olen musiikinopettaja yläkoulussa ja lukiossa, ja olen pohtinut näitä kysymyksiä oman oppiaineeni kontekstissa. Mielenkiintoni johti minut
väitöskirjatyön pariin.
Olen työtäni varten observoinut omaa opetustani monikulttuurisen yläkoulun opettajana. Aineistoni koostuu oppilashaastatteluista, videoiduista oppitunneista ja opettaja-tutkijan päiväkirjasta.
Oma tutkimuksellinen mielenkiintoni keskittyy populaarimusiikin opetuksen suhteista koulun normatiivisiin rakenteisiin: millaista on koulun monikulttuurinen politiikka, kun sitä peilaa populaarimusiikin opetukseen? Entä miten oppilaat neuvottelevat demokratiasta ja miten opettaja ohjaa neuvotteluja?
Suomalaisen musiikkikasvatuksen erikoisuus on kansainvälisesti tarkasteltuna siinä, että kun muualla maailmassa pyritään nostamaan populaarimusiikin osuutta opetuksessa, on populaarimusiikilla suomalaisessa musiikinopetuksessa hegemoninen asema.
Populaarimusiikin laajamittaista
käyttöä pidetään demokraattisena, koska sitä on helppo soittaa ison ryhmän kanssa, jolla ei ole koulun ulkopuolista musisointikokemusta. Lisäksi populaarimusiikkia pidetään nuorten omana musiikkina. Kun tarkastellaan populaarimusiikin käyttöä suhteessa oppilaiden taustoihin, on kuitenkin syytä pohtia, onko tunneilla soitettava musiikki todella kaikkien nuorten omaa musiikkia? Miten esimerkiksi populaarimusiikin sukupuolittunut kuvasto vaikuttaa musiikinluokkaan tuotuna eri sukupuoliin?
Entä onko länsimainen populaarimusiikki samastuttavissa monikulttuurisen oppilasryhmän jokaiselle oppilaalle?
Oppilaiden erilaisten lähtökohtien huomioimiseksi käytän teoreettisena työkaluna intersektionaalisen feminismin käsitettä, jonka avulla on mahdollista tarkastella paitsi sukupuolta ja kulttuuria, myös muita erontekoja kuten seksuaalisuutta, vammaisuutta ja yhteiskuntaluokkaa.
elämässä eronteot saattavat myös ristetä tai kasautua.
Suomalaisen peruskoululla on tutkitusti yhteiskunnallista yhdenvertaisuutta lisäävä vaikutus. Viimeaikaiset tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että koulun eriarvoisuutta tasaava vaikutus on vähentynyt.
Haluan omalla tutkimuksellani viitoittaa sellaista polkua, jota kulkemalla suomalaisesta musiikkikasvatuksesta osana suomalaista koulua tulisi entistä yhdenvertaisempaa ja täten pyrkiä takaamaan tasaarvoisen peruskoulun myös tulevaisuuden lapsille ja nuorille.
Teksti ja kuva: Minja Koskela
Lisäksi intersektionaalisuus auttaa havaitsemaan, että yhden ihmisen
Saudiarabialaiset opiskelevat
Tampereella, Turussa ja Joensuussa
Suomeen saapuneet
Saudi-opettajat, -tarkastajat ja -rehtorit on jaettu kolmeen eri yliopistoon; Tampereelle, Joensuuhun ja Turkuun. Yliopistot ovat yhteistyössä laatineet ohjelman.
Projekti kestää 6kk, joista kolme ensimmäistä oli englannin kielen opiskelua ja kolme seuraavaa koulutyöskentelyä.
Kokemuksia Tampereen
Saudi-projektista
Tampereella 20 opettajaa on jaettu edelleen neljään eri mentorryhmään Norssilla. Lisäksi heitä ohjaavat tutorit yliopistolla.
Projektin tarkoituksena on perehdyttää Saudi-opettajat suomalaiseen koulujärjestelmään alakoulusta lukioon.
Yksi päivä viikosta on yliopiston tutoreiden Päivi Kupilan, Milla Kinnusen ja Inkeri Rissasen luotsaama. Muutoin opiskellaan Norssin arkisen koulutyön keskellä mentoreiden, Nina Sipilän, Minna van Nunenin, Kari Niemisen ja Jari Aarnion opastuksella.
Jokaisella viikolla on oma teemansa. Monipuolisilla teemoilla, tehtävillä ja observoinneilla pyritään antamaan mahdollisimman kattava kuva sekä suomalaisen koulutyön arjesta että sen tieteellisestä perustasta.
Kokemukset näin kuukauden koulutyöskentelyn jälkeen ovat positiivisia. Osallistujat ovat sekä todellisia ammattilaisia että motivoituneita oppimaan uutta. Joillakin osallistujilla englannin kieli tuo haastetta, mutta ryhmän muut jäsenet auttavat.
Oppiminen on ollut molemmin puolista. Tällaisen pilottihankkeen suunnitteleminen ja toteuttaminen on valtavan antoisaa.
Toivomme, että samanlainen projekti voisi toistua. Uskoaksemme kokemukset ovat olleet positiivisia puolin ja toisin.
Finland University on jo jättänyt tarjouksen seuraavasta projektista.
Minna van Nunen, lehtori, Tampereen yliopiston normaalikoulu
Nina Sipilä, lehtori, Tampereen yliopiston normaalikoulu
Kokemuksia Turun
Saudi-projektista
Turussa mukana on 24 osallistujaa. Heidät on jaettu viiteen pienryhmään. Yksi
ryhmistä koostuu rehtoreista ja tarkastajista, muut neljä ryhmää koostuvat opettajista. Opettajat ovat pääasiassa englannin ja matematiikan opettajia laajasti joka asteelta alakoulusta lukioon.
Jokaiselle ryhmälle on oma mentoriopettajansa Norssissa sekä akateeminen tuutori yliopistolla. Mentorit on erikseen valittu Norssin omien opettajien joukosta juuri tätä hanketta/projektia varten.
Tiistaisin osallistujat ovat yliopistolla akateemisten tuutoreiden kanssa ja silloin
he opiskelevat teoriaa.
Tuutorit puolestaan on valittu tiedekunnan henkilökunnan joukosta. Muina päivinä kuin tiistaisin osallistujat ovat Norssissa mentoreiden kanssa.
Tavalliseen päivään Norssissa kuuluu päivän teemaan orientoitumista, tuntien seuraamista, keskustelua, erilaisia toiminnallisia työpajoja.
Osallistujat kirjoittavat portfoliota, jonka tehtävä on mentorin avulla nivoa yhteen teoria ja käytäntö.
Teemoja ovat mm.
opetussuunnitelma, arviointi, oppimisympäristöt.
Ohjelman lopuksi osallistujat tekevät lopputyön, jolloin he keskittyvät yhteen valitsemaansa teemaan laajemmin.
Työstämisessä ovat tukena sekä mentori että tuutori.
Saudi-opettajilla on suuria suunnitelmia ja toiveita muutoksista, joita he toivovat voivansa pistää vireille kotiin palattuaan. Lopputyöt ovat omalta osaltaan osa tätä prosessia.
Mentorin työ on hyvin
erilaista luokanopettajan työhön ja harjoittelun ohjaamiseen verrattuna. Mentorin tärkein työkalu on oma ammattiosaaminen ja laaja ymmärrys suomalaisen koulujärjestelmän perustasta. Työnkuva on laaja. On otettava huomioon oman mentoriryhmänsä tarpeet ja vastattava matkan varrella nouseviin kysymyksiin.
”Kollegat
ovat vastaanottaneet saudikollegat sydämellisesti ja avoimesti. Uskomme, että samanlainen projekti olisi ehdottomasti toteutettavissa uudelleen.”
Työ on erittäin intensiivistä ja paikoin varsin vaativaakin, mutta samalla myös äärimmäisen palkitsevaa ja innostavaa.
Yhteistyö hyvin erilaisesta kulttuurista tulevien ihmisten sekä toisaalta myös kasvatustieteen eri alueiden asiantuntijoiden kanssa avaa omatkin silmät
näkemään meidän itsestään selvyyksinä pitäviä asioita sekä omaa työtämme eri kulmasta. Mentorityö on antanut mahdollisuuden myös omaan kouluun tutustumiseen tavalla, joka normaalissa arjessa ei onnistu.
Ammattitaitoisten kollegojen tuntien seuraaminen yhdessä Saudi-vieraiden kanssa, asettuminen oman työnsä ulkopuolelle ja sen tarkastelu ”ulkopuolelta” on entisestään laajentanut omaa ymmärrystä siitä, miten suomalainen koulutus
on maailman kärkiluokkaa.
Turussa kokemukset ovat erittäin positiiviset. Kollegat ovat vastaanottaneet saudikollegat sydämellisesti ja avoimesti. Uskomme, että samanlainen projekti olisi ehdottomasti toteutettavissa uudelleen.
Pilottikierroksen kokemukset luovat erinomaisen mahdollisuuden muokata tulevaisuuden ohjelmia yhä paremmiksi.
Tuire Suvitie, lehtori, Turun yliopiston normaalikoulu
Marjukka Skantsi, lehtori, Turun yliopiston normaalikoulu
Tuija Niemi, lehtori, Turun yliopiston normaalikoulu
Samran Khezri, lehtori, Turun yliopiston normaalikoulu
Saudiprojektin kuulumisia
Joensuusta
Työskentelemme 15 osallistujan kanssa Joensuun normaalikoulun alakoulun tiloissa. Käytössämme on yhteistila ja lisäksi kolmelle mentorille pienryhmätilat.
Ruokailemme päivittäin koulun ruokalassa yhdessä
koululaisten kanssa.
Järjestelemme monipuolista opetustilanteiden havainnointia, kollega-asiantuntijoita alustamaan eri aiheista sekä erilaisia osallistujia aktivoivia työpajoja yhteistyöyliopistojen kanssa yhdessä laaditun ohjelman mukaan.
”Ammattitaitoisten kollegojen tuntien seuraaminen yhdessä Saudi-vieraiden kanssa,
asettuminen oman työnsä ulkopuolelle ja sen tarkastelu ”ulkopuolelta” on entisestään laajentanut omaa ymmärrystä siitä, miten suomalainen koulutus on maailman kärkiluokkaa.” Käymme ohjauskeskusteluja kunkin osallistujan tarpeita kuullen ja koulutuksellisia tavoitteita edistäen.
Aito kohtaaminen ja tutuksi tuleminen on tärkeää.
Osallistujilla on varsin monenlaisia henkilökohtaisia pyrkimyksiä ja odotuksia. Mentorin työ on vaativaa, työ edellyttää laajaa ja syvällistä peruskoulun käytännöllisen ja teoreettisen viitekehyksen tuntemusta, ja mikä keskeisintä niiden yhteyden siltaamisen taitoa.
Meillä Joensuussa Norssissa opiskelee myös saudiopettajian lapsia. Heitä on alakoulussa yhteensä 11. Oppilaiden ikähaitari on 7-13 vuotta.
Oppilaat aloittivat koulunkäynnin syyskuun alussa ja he opiskelevat yhtenä ryhmänä. Ryhmää opettavat maanantaisin ja tiistaisin kaksi opettajaa ja lisäksi ryhmällä on käytössä arabiankielen taitoinen koulunkäynninohjaaja.
Oppilaiden koulupäivä alkaa ennen yhdeksää ja koulupäivä päättyy kolmen maissa. Opetustunteja pidetään klo 9.00 – 13.30 välisenä aikana. Maanantaisin ja tiistaisin luokassa toimii kaksi opettajaa, jotta saamme
ryhmää jaettua ja eriytettyä. Työ saudilasten kanssa on erittäin intensiivistä, mutta antoisaa. Lapset ovat kotiutuneet osaksi norssia erittäin hyvin ja koulu on heille merkityksellinen asia. Laadimme elokuussa ryhmälle räätälöidyn opetussuunnitelman.
Opetuksen suunnittelussa keskeisinä periaatteina olivat ilmiöpohjainen oppiminen ja toiminnallinen opetus. Tämä suunnitteluprosessi oli meille opettajille antoisa kokemus, koska
saimme luvan toteuttaa opetusta juuri siten kuten halusimme. Koulun alettua huomasimme, että suunnitelmat muuttuivat aika paljonkin sillä erilainen koulukulttuuri ja oppilaiden kieliympäristön muuttuminen toivat omat haasteensa opetuksen toteutukseen. Koulujaksoon sisältyy mm.
veneretki mökille, marjastusreissu metsään, kirjastovierailu jne. Teemme lisäksi yhteistyötä paikallisten urheiluseurojen kanssa ja ryhmän luona vierailee
esim. Katajan koripalloilijoita sekä pääsemme koko porukka (lapset ja aikuiset) vieraaksi jääkiekko-otteluun.
Sama mahdollisuus meillä on monipuoliseen ja moniaistilliseen toimintaan omien ”tavallisten” luokkiemme kanssa ja tämän kokemuksen jälkeen oma opetuksemme tapahtuu entistä enemmän luokkahuoneen ulkopuolella.
Samankaltainen projekti tulee varmasti toistumaan. Kun projektissa on mukana monta toimijaa, on tärkeää, että jatkoprojektin suunnittelussa kuunnellaan kaikkia projektiin
osallistuneita ja huomioidaan mahdolliset kehitystarpeet.
Vaikka kokemus on vahvasti positiivinen, ei kokonaisuus kuitenkaan pelkästään ruusuilla tanssimista ole. Päivät ovat erittäin intensiivisiä ja hengähdystauot ovat meillä opettajilla vähäiset.
Oppilaiden kouluvalmiuksissa on suuria eroja, samoin kielitaidossa.
Sampo Forrström, lehtori, Itä-Suomen yliopisto, Joensuun normaalikoulu
Mari Koivistoinen, KL, lehtori, Itä-Suomen yliopisto, Joensuun normaalikoulu
Minna Haring, KT, lehtori, Itä-Suomen yliopisto, Joensuun normaalikoulu
Hannu Koskela, KT, lehtori, Itä-Suomen yliopisto, Joensuun normaalikoulu
Hilkka Koivistoinen, KT, lehtori, Itä-Suomen yliopisto, Joensuun normaalikoulu
Arvioinnin kahdet kasvot
Huomio kiinnittyi
opiskelijoihin, joiden opintoja ja opiskelumotivaatiota arviointi haittasi.
Jyväskylän normaalikoulun auditoriossa tarkastettiin lauantaina 7.10.2017
Normaalikoulun englannin
lehtori Pirjo Pollarin väitöskirja (Dis)empowering assessment? Assessment as experienced by students in their upper secondary school EFL studies.
Vaikka arvioinnilla on koulussa suuri rooli, oppilasja opiskelija-arvioinnista on varsin vähän tutkimusta.
Pollarin väitöskirja onkin siksi tervetullut ja tarpeellinen lisä tutkimusalalle.
Arviointi voi kannustaa tai lannistaa
Väitöskirjassaan Pollari selvitti lukiolaisten kokemuksia arvioinnista osana englannin opintoja. Pääsääntöisesti lukiolaiset olivat tyytyväisiä nykyiseen arviointiin, mutta suhtautuminen on hyvin yksilöllistä.
Osa opiskelijoista voimaantui, osa koki asian merkityksettömäksi ja osalle arviointi aiheutti ahdistusta ja voimattomuuden tunnetta. .
Tutkimuksessa huomio kiinnittyi opiskelijoihin, joiden opintoja ja opiskelumotivaatiota stressaavana ja lannistava koettu arviointi haittasi.
Opiskelijat, joille ahdistusta aiheuttivat erityisesti tärkeät koetilanteet, kuten ylioppilaskirjoitukset, tuntuivat opiskelevan
Väittelijä Pirjo Pollari, kustos professori Ari Huhta ja vastaväittäjä dosentti Raili Hildén.
englantia lähinnä arvosanan tai ylioppilastutkinnon eivätkä omien päämääriensä vuoksi.
Nämä opiskelijat kokivat myös, että käytetyt arviointimenetelmät eivät antaneet heille mahdollisuutta osoittaa kaikkea osaamistaan.
Opiskelijoiden koeahdistusta helpottaakseen Pollari kokeili opiskelijakyselyn ohella väitöstutkimuksessaan kolmea erilaista arviointitapaa: portfolioarviointia, ns. lunttilappukoetta sekä henkilökohtaista palautetta.
Moni piti näitä arviointimenetelmiä hyvinä, sillä ne mahdollistivat mm. omien oppimistavoitteiden
mukaisen opiskelun ja arvioinnin. Lisäksi portfolioarviointi ja lunttilappukoe vähensivät koejännitystä. Ihanteellista arviointimenetelmää ei kuitenkaan löytynyt näistäkään. Muutama opiskelija ei pitänyt kokeilluista menetelmistä, sillä tavallinen arviointi ei olisi ollut niin työlästä.
Pirjon väitöskirjaan voit tutustua täällä: https://lyhyt.eu/pollari
Pirjon haastattelun voit kuunnella täällä: https://youtu.be/kVGfR9LHsZo
Ylen uutisjuttu Pirjon väitöksestä löytyy täältä: https://yle.fi/uutiset/3-9865935
Teksti ja kuva: Olli-Pekka Salo
”Jos selviytymistä tarkastellaan resilienssin näkökulmasta, niin silloin se on toisaalta selviytymistä ja toipumista vastoinkäymisistä, mutta toisaalta aktiivista vaihtoehtojen etsimistä, sinnikästä toimintaa ja valmistautumista uusiin, yllättäviinkin tilanteisiin.
Tästä näkökulmasta resilienssi on keskeinen tekijä aktiivisessa kansalaisuudessa ja elämänhallinnassa. Kasvatuksellisena tavoitteena se avaa oppilaille tulevaisuuden toivon ja mahdollisuuksien maailman.
Se auttaa heitä navigoimaan todellisuudessa, jossa tarvitaan paljon luovuutta, mediakriittisyyttä, kyseenalaistamista, eettistä pohdintaa, arvovalintoja ja omilla jaloilla seisomista.”
Professori Tuija Turunen