Sirius6 2017

Sirius

eNorssin TutKoKe-toiminnan tiedotuslehti nro 11 (6/2017)

Kielititietoisuus Lähtölaukaus tieteen tielle Saudiarabialaiset kolmessa norssissa Arvioinnin kahdet kasvot Tieteen päiviä ja öitä

Sirius - tähtitaivaan kirkkain kiintotähti Normaalikoulut eli Norssit ovat yliopistojen harjoittelukouluja.

Norssien tehtävänä on perusopetuksen lisäksi järjestää ohjattua opetusharjoittelua.

Norsseissa tapahtuu monipuolista tutkimus-, kokeiluja kehittämistoimintaa.

Siriuksen tavoitteena on tehdä tätä toimintaa tunnetuksi.

Toimittaja: Sanna Isopahkala sanna.isopahkala@staff.uta.fi

Haluaisitko esitellä omaa jatkotutkimustasi tai muuta tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistoimintaa?

Tai haluaisitko kirjoittaa yhteistyöstä normaalikoulujen kanssa?

Oletko käynyt mielenkiintoisella koulutusmatkalla, josta voisit raportoida?

Lähetä tekstisi meille!

Toimittaja: Olli-Pekka Salo olli-pekka.salo@norssi.jyu.fi

Yhteystietoja

eNorssi-verkoston puheenjohtaja Tapio Heino: tapio.heino@utu.fi eNorssi-verkoston projektivastaava Sampo Forsstrรถm: sampo.forsstrom@uef.fi

SIRIUS: siriusenorssi@gmail.com Julkaisija: eNorssi-verkosto

HARREn puheenjohtaja Heikki Happonen: heikki.happonen@uef.fi

Toimittajalta Tähän Siriukseen olen koonnut juttuja Tampereelta, Turusta, Oulusta, Savonlinnasta ja Joensuusta. Norssien uudet tohtorit -sarja täydentyy jyväskyläläisen Pirjo Pollarin väitöskirjan esittelyllä.

Siriuksen juttuja lukiessa laajenee käsitys siitä, miten valtava kehitystyö koulutuksen kentällä on käynnissä.

Arviointia kehitetään, digitaaliset oppimisympäristöt ovat luonteva osa arkea jo useimmissa kouluissa ja kodin ja koulun yhteistyö pääsee monin paikoin ihan uusille taajuuksille eri tapahtumien muodossa.

Koulun arjessa on usein käytännön syistä hektinen vire ja asioita tapahtuu yhtä aikaa paljon. Joskus koulun henkilökunta saa kokea pysäyttäviä muistutuksia siitä, mikä kuitenkin on oppilaan mielestä tärkeintä. Kuulin tällä viikolla työyhteisömme yhteisestä ponnistuksesta, joka on kerrottava laajemminkin.

Ekaluokkalaisella oppilaalla oli välituntileikeissä mennyt rikki tärkeä pehmolelu. Neuvokkaana lapsena hän meni pyytämään virastomestarin apua. Virastomestari otti asian hoitaakseen ja lähti lapsen kanssa yhdessä etsimään käsityön opettajaa, joka voisi korjata pehmolelun. Lelu sai lisää elinpäiviä ja kaikki olivat tyytyväisiä. Lapselle tapahtuma jäi luultavasti mieleen ikuisiksi ajoiksi.

Pidetään huolta tärkeimmistä asioista!

Sanna Isopahkala

”Toisaalta ilmaston muutos ja sen mukanaan tuomat globaalit seuraukset sekä post-truth, totuuden jälkeinen aikakausi sosiaalisen median vaikutuksineen tuo tähän päivään ja tulevaisuuteen paljon uhkakuvia ja epävarmuutta.

Sosiaalisen median suosittelualgoritmit tuottavat meille maailman, jossa kaikki näyttävät olevan samaa mieltä kanssamme. Maailmankuvamme kutistuu pieneksi informaatiokuplaksi, jossa vallitsee näennäinen harmonia ja vastaäänien puute.

Mielipiteiden polarisoituminen poistaa keskustelusta vaihtoehtoiset ja erilaiset näkökulmat, mikä antaa sijaa ääriliikkeille.

Tulevien vuosikymmenten uhkat ja mahdollisuudet kulkevat käsikädessä. Emme voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mitä taitoja ja ominaisuuksia 20 ja 30 vuoden päästä tarvitaan.”

Yllä oleva teksti on ote professori Tuija Turusen puheesta Rovaniemellä 2017.

Lähtölaukaus tieteen tielle Mistä intoa oman työn kehittämiseen? Millaisia kokemuksia jatkotutkimuksen tekemisestä?

Näistä teemoista keskustelimme Tampereen yliopiston normaalikoululla järjestetyssä ”Lähtölaukaus tieteen tielle” –tapahtumassa.

Vaikka tapahtuma järjestettiin iltapäivällä, eli kiireisimpään ohjaus- ja suunnitteluaikaan, osallistujia oli lähemmäs 20.

Tapahtuman tavoitteena oli rohkaista kaikkia Norssin lehtoreita pedagogiseen kehittämiseen.

- Myös oman tutkimus-, kokeiluja kehittämistyön raportointi on tärkeää, tilaisuuden avannut OlliTaavetti Kankkonen muistutti.

Raportointiteemasta alusti koulumme uusi lehtori Laura Rantavuori, joka viimeistelee tällä hetkellä väitöskirjaansa.

Rantavuori innosti kollegoitaan

tutkimuksen tielle omilla esimerkeillään.

- Väitöskirjan myötä olen kerännyt itselleni valtavaa materiaalipankkia, josta on varmasti hyötyä opetusharjoittelujen ohjaamisessa, Rantavuori kuvaili.

Lähtölaukaus tieteen tielle –tapahtuma oli inspiroiva kokemus ja osallistujat toivoivat vastaavanlaisia lisää.

Teksti ja kuvat: Sanna Isopahkala

Laura Rantavuori viimeistelee tällä hetkellä väitöskirjaansa Tampereen yliopistolle.

Väitöskirjan aihe on Relationaalisen asiantuntijuuden kehittyminen joustavassa esi- ja alkuopetuksessa.

Kodin ja koulun tiedepäivä Turun normaalikoulussa

Turun normaalikoulussa vietettiin perjantaina 29.9.2017 perusopetuksen Kodin ja koulun tiedepäivä.

Tapahtuma liittyi valtakunnalliseen Kodin ja koulun päivään, johon yhdistyi Turun yliopiston Tutkijoiden yö– tapahtuma.

Turun normaalikouluun tuli Turun

yliopiston tukijoita ja professoreja pitämään mielenkiintoisia esitelmiä eri tieteen aloilta.

Peruskorjatun kouluun avoimet oppimisympäristöt tukivat hyvin tapahtuman järjestämistä.

Professori Seppo Mattila kertoi uusista havainnoista avaruudesta. Yleisön mielenkiinnon vangitsi professori Virpi Lummaa kertomalla omasta tutkimustyöstään elefanttien parissa.

Tohtorikoulutettava Tarja Pitkämäki johdatteli nykypäivän löytöretkeilyyn tietämättömässä viidakossa ja professori Risto Kalliola avasi Amazonin sademetsien kiehtovaa kehityshistoriaa.

Monikielisistä aivoista esitelmöi apulaisprofessori Maija Peltola ja tohtorikoulutettava Heidi Parisod kertoi, miten pelit voivat tukea terveyttämme.

Tutkijat esitelmöivät oppilaiden ikätason huomioiden. Esitelmät oli suunnattu eri ikäryhmille ja osa esityksistä pidettiin myös englanniksi kansainvälisen koulun oppilaille ja vanhemmille.

Kodin ja koulun tiedepäivänä Turun yliopiston fysiikan laitoksen palkittu Tiedepaukkutiimi tuli ratkaisemaan arjen

arvoituksia ja selvitti yhdessä oppilaiden kanssa löytyykö mysteereille tieteellinen selitys.

Oppilaat pääsivät osallistumaan tieteellisiin demonstraatioihin.

Yleisöstä kuului haltioitunut huokaus: ”Minusta tulee isona tiedemies- eikun nainen!”

Teksti: Mirjam Virtanen Kuvat: Pirjo Lammila-Räisänen ja Mirjam Virtanen

Valmistava opetus osana opetusharjoittelua Oulun yliopiston harjoittelukoululla Oulun normaalikoulun Koskelan yksikössä toimii maahanmuuttajataustaisille oppilaille tarkoitettu perusopetukseen valmistavan opetuksen ryhmä.

Ryhmästä käytetään nimitystä Valo. Valo-ryhmällä on käynnissä nyt jo viides vuosi luonnollisena osana harjoittelukoulun toimintaa. Tänäkin vuonna ryhmässä opiskelee 11 oppilasta eri puolilta maailmaa.

opettajan työparina koulunkäynninohjaaja, joka on mukana kaikessa ryhmän toiminnassa.

Valossa opiskelevat oppilaat ovat iältään 7–13-vuotiaita. Jokainen oppilas etenee opinnoissaan oman opinto-ohjelman mukaisesti.

Opinto-ohjelma suunnitellaan oppilaantuntemuksen karttuessa ja opettajan kartoittaessa oppilaan aikaisempia tietoja ja taitoja. Tavoitteena on, että Valmistavassa opetuksessa olevan oppilaan opiskelumotivaatio oppilaan opiskelun päätavoitteena säilyy opetuksen ja käytettyjen opiskelumateriaalien on suomen kielen taidon ollessa sopivan tasoisia. kehittäminen ja valmiuksien antaminen perusopetuksessa Kaiken suunnittelun perustana on opiskelua varten. valmistavan opetuksen ryhmässä olevat oppilaat, valmistavan Ryhmän opetuskielenä on opetuksen opetussuunnitelma suomi. Oppilaat opiskelevat valmistavan opetuksen ryhmässä sekä perusopetuksen opetussuunnitelma keskimäärin vuoden ajan. soveltuvin osin.

Valo-ryhmässä työskentelee

Valmistavan opetuksen anti opetusharjoittelulle Valmistava opetus on luonteva osa harjoittelukoulun toimintaa.

Valo-opettaja sekä S2-opettaja pitävät yhdessä jokaisen harjoittelujakson alussa kaikille opiskelijoille tarkoitetun maahanmuuttajataustaisten oppilaiden opetukseen liittyvän suurryhmäohjauksen.

opiskelijat kohtaavat päivittäin tilanteita, jolloin he ohjaavat oppilaita, joiden suomen kielen taito ei riitä annettujen ohjeiden tai opetuksen ymmärtämiseen.

Yhteisissä suurryhmäohjauksissa opiskelijoille annetaan eväitä opetuksen suunnitteluun ja korostetaan havainnollistamisen ja konkretisoinnin merkitystä kaikessa toiminnassa.

Opetusharjoittelijat käyvät seuraamassa valmistavan opetuksen ryhmän toimintaa kaikissa harjoitelluissaan 1–2 oppitunnin ajan.

Valo-ryhmä on turvallinen yhteisö, jossa vasta Suomeen tulleet oppilaat uskaltavat heikollakin kielitaidolla ilmaista itseään ja ottaa kontaktia opetusharjoittelijoihin.

Aiheet syvenevät harjoittelujen edetessä eri kieli- ja kulttuuriryhmiin kuuluvien oppilaiden opetuksen opetusjärjestelyistä kohti kielitietoista koulua.

Oppilaat integroituvat taide- ja taitoaineissa omiin kotiluokkiinsa, jolloin myös näissä luokissa harjoittelua suorittavat opiskelijat joutuvat suunnittelemaan opetustaan siten, että he ottavat huomioon oppilaan vasta kehittymässä

Koulullamme harjoittelevat

Kun opiskelijat vierailevat Valo-ryhmässä, he pystyvät havainnoimaan oppilaiden suomen kielen taitoa ja vuorovaikutustaitoja.

olevan suomen kielen taidon.

Yhteiskunnallinen merkitys

Esimerkiksi musiikin, liikunnan, kuvataiteen ja käsityön tunneilla opetusharjoittelijat miettivät tunnin rakenteen ja ohjeistukset niin selkeiksi, että oppilas pystyy opiskelemaan yhdenvertaisesti. Valmistavan opetuksen ryhmä vaikuttaa näin koko koulun toimintakulttuuriin.

Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden opetukseen perehtyneiden opettajien tarve Suomessa on kasvanut paljon viime vuosina.

Syksyllä 2016 maahanmuuttajataustaisia oppilaita oli perusopetuksessa 33877.

Maisterivaiheessa on mahdollista suorittaa opetusharjoittelu kokonaan valmistavan opetuksen ryhmässä. Tällöin harjoittelun reunaehdot ja tuntimäärät ovat yhteneväiset perusopetuksessa tapahtuvan opetusharjoittelun kanssa.

Syksystä 2013 toiminut Oulun normaalikoulun valmistavan opetuksen ryhmä on tällä hetkellä Suomen ainoa harjoittelukoulun yhteydessä toimiva ryhmä.

Palaute opiskelijoilta on ollut erittäin positiivista.

Kun valmistavan opetuksen ryhmä toimii harjoittelukoulun yhteydessä, maahanmuuttajataustaisten oppilaiden koulupolun alkuvaihe tulee näkyväksi ja tulevat opettajat saavat valmiuksia ja rohkeutta kohdata maahanmuuttajataustaisia oppilaita ja heidän perheitään.

Maisterivaiheessa on mahdollista suorittaa opetusharjoittelu kokonaan valmistavan opetuksen ryhmässä.

Jotta tulevat opettajat

saisivat välineitä maahanmuuttajataustaisten oppilaiden opettamiseen ja kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön, tarvitaan paitsi opintojen aikaista teoreettista opetusta myös riittävästi pedagogista harjoittelua ja autenttisia kohtaamisia.

Tulevat opettajat ovat kaksisuuntaisen kotoutumisen mahdollistajia. He voivat myös toimia tulevissa työpaikoissaan asenteiden ja ilmapiirin myönteisinä muokkaajina.

Sen vuoksi valmistavan opetuksen ryhmällä on opetusharjoittelun

kautta tärkeä alueellinen ja yhteiskunnallinen merkitys.

Yhteiskunnallisen tilanteen huomioiden olisi toivottavaa, että yhä useammassa yliopiston harjoittelukoulussa toimisi perusopetukseen valmistavan opetuksen ryhmä. http://edu.fi/download/186997_ PEVA_verkko.pdf Outi Laitinen Lehtori, valmistavan luokan opettaja Helena Nissilä Lehtori, S2-opettaja

Identiteettiin tutustumista taiteen keinoin

Tampereen yliopiston opiskelijat tekevät syventävässä vaiheessa projektiharjoittelun.

Kuudesluokkalaisten syksy alkoi tänä vuonna opiskelijan luotsaaman identiteettiprojektin värittämänä.

Koulumme H- siivessä parhaillaan olevassa näyttelyssä on esillä 6A- luokan oppilaiden Minä- projektin tuotoksia.

Yhden oppilasparin työn aiheena on jotakin mistä he pitävät, toisen parin työ kertoo puolestaan jostakin mistä he eivät pidä.

Joku ryhmä saattoi ilmaista työssään mielipiteensä itselle tärkeästä asiasta. Näyttelyn töiden toteutustapa oli myös oppilaiden itsensä valitsema.

Toteutustapoja oli aina graffitin tekemisestä elokuvan kuvaamiseen ja installaatioon.

6A- luokan oppilaiden uurastus ja ahkerointi sai arvoisensa palkinnon, kun Minä- projekti huipentui näyttelyn avajaisiin.

Avajaisissa kierreltiin katselemassa esille laitettuja töitä ja annettiin arviointeja muiden tekemistä töistä.

Näyttelyssä on esillä myös oppilaiden Omakuva naamion Projektin aikana oppilaat tutustuivat identiteettiin eli siihen, takaa- työt. Jokainen sai mistä asioista me muodostumme miettiä minkälaisen hahmon ja naamion taakse haluaisi ja mitkä asiat meihin vaikuttavat. valokuvassa piiloutua.

Näyttelyn töiden aiheet ovat Naamiot suunniteltiin ensin oppilaista itsestään lähtöisin.

huolellisesti ja toteutettiin sitten erilaisista materiaaleista.

Lopuksi oppilaista otettiin valokuva naamio kasvoilla.

Naamioista ja valokuvista tuli kerrassaan upeita!

Sanna Lahtinen, Tampereen yliopisto, 6A- luokan opetusharjoittelija

Torilla tavattiin Tampereella Tampereen yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa järjestettiin syyskuussa Torilla tavataan –tilaisuus. Sinne oli kutsuttu Normaalikoulun väkeä, muiden oppilaitosten ja myös kaupungin edustajia.

Tilaisuuden aluksi professori Anja Heikkinen muistutti yhteistyön tärkeydestä.

- Nykyään painotetaan entistä enemmän vuorovaikutuksen merkitystä ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Mitä se voisi tarkoittaa kasvatustieteissä, Heikkinen herätteli pohtimaan.

Osallistujat jaettiin neljään ryhmään, jotka kiertelivät eri pisteillä visioimassa tulevaisuutta.

Keskustelujen pääaiheet olivat Harjoittelu, Kumppanuusviestintä, Täydennyskoulutus ja Tutkimus ja hankkeistaminen.

Oli mielenkiintoista kuulla muiden toimijoiden ajatuksia kasvatukseen ja opetukseen liittyen. Tilaisuus poiki paljon ajatuksia myös tiedekunnan opetussuunnitelmatyöhön.

Teksti ja kuvat: Sanna Isopahkala

Keskusteluissa syntyi esimerkiksi idea gradujen esittelemisestä muuallakin kuin omassa opinnäytetyöryhmässä. Monet gradut sopisivat aiheiltaan esiteltäväksi myös muiden alojen työntekijöille.

Tieteen päivät -tapahtuman toiminnalliset työpajat Savonlinnassa

Opettajaksi opiskeleville tulisi jo koulutuksessa tarjota mahdollisuus opiskella itse ja opettaa 2000-luvun taitoja, joita tarvitaan pärjätäkseen nyky-yhteiskunnassa niin vapaalla kuin työssäkin.

Lisäksi opiskelijat esittelevät ja jakavat projektipohjaisen oppimisen tuotoksia toisilleen.

Näin opiskelijat saavat kerättyä jotain konkreettista omaan opettajan työkalupakkiinsa.

Nämä perusperiaatteet ovat ohjanneet toisen vuosikurssin opettajaksi opiskelevien opintojakson suunnittelua ja toteutusta, jossa teemana on opetus ja oppiminen tieto- ja viestintäteknologiaa soveltavissa ympäristöissä.

Näitä taitoja ovat muun muassa ongelmanratkaisuja tiimitaidot, viestintä- ja teknologian käyttö erilaisissa toiminnoissa ja tilanteissa, vuorovaikutus- ja viestintätaidot.

Projektiperustainen oppiminen mahdollistaa niin sisältöön Kohderyhmä tai sisältö on voinut liittyvän tiedon lisääntymisen ohjata, missä opiskelijat ovat kuin myös näiden pehmeämpien 2000-luvun taitojen omaksumisen. projektejaan toteuttaneet.

Lisäksi projektiperustaisessa oppimisessa otetaan huomioon opiskelijoiden omat kiinnostuksen ja oppimisen kohteen.

Projektipohjaista oppimista voi toteuttaa autenttisissa ympäristöissä, missä opiskelijat saavat omakohtaista kokemusta soveltaa ja luoda uutta tietoa.

Kaksi vuotta sitten kohderyhmänä olivat maahanmuuttajat tai viimem vuonna painotettiin yrittäjyyttä, mutta yhteistä opintojaksolla ovat olleet pedagogiset lähestymistavat, jotka pohjautuvat tutkimalla oppimiseen ja tieto- ja viestintäteknologian hyödyntämiseen

tarkoituksenmukaisella tavalla.

Tavoitteena on edistää opettajaksi opiskelevien teknologispedagogista sisältöosaamista TPACK (Mishra & Koehler, 2006) teoreettista viitekehystä mukaillen.

Kati Mäkitalo-Sieglin lisäksi.

Opettajaksi opiskelevat ja ohjaajat kokoontuivat jo keväällä vaihtamaan ajatuksia työpajoista ja opiskelijat jatkoivat työskentelyä ryhmissään.

Tällä kertaa projektityöskentely liitettiin syyskuussa järjestettyyn Tiedepäivään, jossa opettajaksi opiskelevat suunnittelivat pidettäväksi kaksi teemaltaan erilaista työpajaa normaalikoulun oppilaille. Itsuunnittelija Aleksi Komu toimi opiskelijoiden toisena ohjaajana ja asiantuntijana professori

Syksyn alussa kokoonnuttiin muutamaan kertaan, käytiin läpi suunnitelmia ja aikatauluja sekä ohjeistusta, miten opiskelijoiden kannattaa aineistoa kerätä, jotta voivat sitten esittää ja raportoida projektejaan.

Ensimmäisessä työpajassa keskityttiin suunnitteluun ja

3D-tulostukseen ja toisessa oppilaat saivat oppia koodaamisesta ja erilaisten reittien rakentelusta roboteille, joita piti sitten ohjelmoida kulkemaan uusi rata.

Opettajaksi opiskelijat esiintyivät oppimisen tutkijoina ja oppilaat saivat olla suunnittelijoita tai robottitutkijoita valintansa mukaan.

Työpajat olivat toiminnallisia ja oppilaat aktiivisia prosessien ja tuloksien tuottajia. Tutkivan

oppimisen lähestymistapaan liitettiin ideoita ja ajatuksia design-ajattelusta.

Labyrintti-työpaja Työpajassa keskustelimme alkuun, mitä labyrintti tarkoittaa ja harjoittelimme erilaisten palojen asettamista ruutualustalle, joka oli pohjana labyrintille. Pari esimerkkiä teimme taululle, jotta oppilas hahmottaisi, miten paloja asetetaan: Viivojen suuntaisesti ja siten, että reitti löytyy lähdöstä maaliin. Jokainen

sai erivärisiä kartonkipaloja, joita he saivat asetella ruutualustalle mielensä mukaan.

Kun mieleinen labyrintti oli tehty kaksiulotteisesti, käytimme tablet-tietokoneita ja Blokifyohjelmaa muuntamaan labyrintti kolmiulotteiseksi.

3D-työpaja perustui 3D -tulostukseen. Oppilas suunnittelemassa omaa labyrinttiaan.

Blokify on sovellus, jossa 13x13 ruutuiselle alustalle pinotaan palikoita. Niistä voidaan rakentaa erilaisia muotoja tai rakennelmia. Tätä hyödynnetään myös esimerkiksi geometristen muotojen opetteluun.

myös kolmiulotteiseksi. Tässä auttoi paljon se, että Norssin 2B luokka oli aikaisemmin käyttänyt kyseistä ohjelmaa, joten siihen tutustuminen ei vienyt heiltä aikaa.

Jokainen oppilas sai myös joustavasti avustusta ja vinkkejä ohjaajilta.

Kun Blokifylla tehty labyrintti oli valmis, se lähetettiin tulostettavaksi. 3D –tulostin tulosti samaan aikaan esimerkkityö, jota oppilaat kävivät katsomassa ja seuraamassa.

Kahden tunnin työpajassa ei ehditty oppilaiden tuloksia tulostaa vaan oppilaat saivat labyrinttinsa jälkikäteen ja siihen mukaan kuulan, jolla sitä voi pelata.

Oppilas rakentaa pohjan, seinät ja lähtö- ja maaliportit. Tästä alkoi pajan haasteellisin osuus: Tehtävänä oli saada mallinnettua oma labyrintti kolmiulotteiseksi, ja tismalleen samanlaiseksi.

Ruutujen laskeminen on tarkkaa työtä ja vaatii oppilaalta hyvää hahmottamiskykyä.

Oppilailla oli myös lopputunnilla mahdollisuus tehdä haastatteluja pajaan liittyen. Viikin harjoittelukoulun opettajan Reetta Niemen esimerkin inspiroimana haastattelut tehtiin oppilaslähtöisesti: Yksi haastatteli, toinen kuvasi videokameralla ja kolmatta haastateltiin.

Oppilaat saivat kuitenkin hienosti mallinnettua labyrintin

Kysymykset oli valmiiksi tehty, ja innokkuutta haastatteluihin

oli huimasti. Paja eteni hienosti suunnitelman mukaisesti ja tällainen kokemus oli antoisa kaikin puolin.

Lopussa pidetyn lyhyen palautteen perusteella kaikki työpajaan osallistuneet lapset tykkäsivät järjestetystä toiminnasta.

kanssa miettiä, mitä omasta koulusta ja sen ympäristöstä löytyy ja miten niitä voi sitten hyödyntää opetuksessa ja oppimisessa. Opettaja voi myös etsiä uusia yhteistyökumppaneita esimerkiksi alueen yrityksistä tai oppilaitoksista.

Opettajuuden näkökulmasta pääsimme harjoittelemaan yhteisopettajuutta, toiminnan suunnittelua ja toteuttamista tiimissä sekä oppimisympäristön mahdollisuuksien hyödyntämistä.

Työpajan ansiosta saimme tulevina opettajina tietoa teknologian mahdollisuuksista, mikä lisää kykyämme soveltaa ja hyödyntää sitä käytännössä.

Hyvät yhteistyö- ja vuorovaikutustaidot ovat opettajan ammatissa toimimisen edellytyksiä nykypäivänä, koska yksin puurtamisesta on siirrytty kohti yhdessä tekemistä.

Robotiikkaa koululaisten kanssa Olemme neljä toisen vuoden luokanopettajaopiskelijaa ja pidimme robotiikka-aiheisen työpajan viidesluokkalaisille Tiedepäivän yhteydessä Savonlinnan normaalikoululla.

Savonlinnan normaalikoulun tilat ja teknologia antavat paljon mahdollisuuksia toteuttaa erilaisia Pajassamme harjoittelimme työpajoja ja tutustua uudenlaiseen robottien ohjelmointia ja tieto- ja viestintäteknologiaan. ohjaamista yksinkertaisten ratojen läpi. Aluksi pidimme pienen Toki tiedostamme, että ohjeistustuokion roboteista ja kaikissa kouluissa tilanne ei niiden ohjelmoinnista, jonka ole sama, mutta olemme myös jälkeen oppilaat pääsivät ymmärtäneet, että käyttämällä kokeilemaan robotteja. luovuutta ja kekseliäisyyttä opettaja voi yhdessä oppilaiden

Oppilaat olivat todella taitavia robottien käsittelyssä, joten pääsimme pian aloituksen jälkeen suunnittelemaan erilaisia ratoja roboteille.

positiivista, ja kaikilla tuntui olevan hauskaa robottien parissa.

Oppilaat olisivat mieluusti käyttäneet enemmänkin aikaa toisen suunnittelemien ratojen läpikäymiseen, joten Oppilaat saivat suunnitella ratoja itse ja pääsivät kokeilemaan myös tähän toimintaan kannattaa luokkatovereidensa suunnittelemia varata aikaa enemmänkin. ratoja. Oppilaat olivat erityisen innoissaan siitä, että saivat itse Oppilaat olivat kokeilleet robottien ohjelmointia, joten suunnitella oman näköisensä palautteiden mukaan oppilaat radan, jotka rakennettiin kierrätysmateriaaleista. saivat ennemminkin uusia kokemuksia robottien parissa Oppilaiden antama palaute oli kuin uutta tietoa niistä.

Meille pajan pitäminen oli opettava kokemus ja oli mukavaa päästä harjoittelemaan opettamista käytännössä.

On hienoa saada kokemusta teknologian käytöstä opetuksessa, sillä teknologia on yhä enemmissä määrin oppilaiden arkea myös kouluopetuksessa.

liittyen työpajan vetäjät kokivat autenttisen ympäristön edistävän heidän oppimistaan ja lisäävän kokemusta ja positiivista asennetta tieto- ja viestintäteknologian opetuskäyttöä kohtaan.

Positiivisten kokemusten on nähty voimaannuttavan opettajaksi opiskelevia ja Tämä kokemus sai meidät rohkaisevan hyödyntämään innostumaan teknologian käytöstä uusia opetusmenetelmiä ja teknologioita opetuksessaan. opetuksessa. Tulevaisuudessa tällaisesta lisäkokemuksesta Savonlinnan normaalikoulu ei ainakaan ole haittaa! on edelläkävijä teknologian Aikaisempaan opettajaksi käytössä opetuksessa ja opettajat innostuneita opetuksen kehittäjiä, opiskelevien palautteeseen

joka luo hyvän oppimisympäristön opettajaksi opiskeleville.

Lisäksi normaalikoulun väki on ollut valmis kokeilemaan uusia ideoita ja ajatuksia, joten yhteistyö opettajankoulutuksen ja normaalikoulun välillä on todellakin ollut innovatiivista ja tuottoisaa.

Ohjaus ja käydyt keskustelut pienryhmissä ovat oppimiskokemus niin opettajaksi opiskeleville kuin ohjaajillekin tuottaen uusia ideoita ja tietoa, joita saa sitten jakaa eteenpäin. teksti ja kuvat: Kati Mäkitalo-Siegl, professori Aleksi Komu, It-suunnittelija Ronja Haaja, opiskelija Mervi Hiltunen, opiskelija Titta Luukkonen, opiskelija Lotta Metsälä, opiskelija Veera Ollikainen, opiskelija Noora Penttilä, opiskelija Anne Paavilainen, opiskelija Laura Pylvänen, opiskelija Maria Vasankari, opiskelija

Lähteet Mishra, P., & Koehler, M. J. (2006). Technological pedagogical

content knowledge: A framework for teacher knowledge. Teachers College Record, 108, 1017-1054.

Niemi, R. (2017). Research-based knowledge, school curriculum and teacher research: Impact on a teacher’s working life. Oral presentation at the 4th meeting in the Nordic Forum in Gothenburg, the 15th of September, 2017.

”Savonlinnan normaalikoulu on edelläkävijä teknologian käytössä opetuksessa ja opettajat innostuneita opetuksen kehittäjiä, joka luo hyvän oppimisympäristön opettajaksi opiskeleville.”

Musiikinopettaja oman työnsä tutkijana

Suomalainen yhteiskunta on murroksen äärellä.

Maahanmuuton lisäntyessä ja yhteiskunnan moninaistuessa myös suomalainen koulu moninaistuu.

Kun luokassa on oppilaita, jotka tulevat toisistaan runsaastikin erilaisista taustoista, on opetuksen järjestäjien ja suunnittelijoiden pohdittava, kenelle ja kenen ehdoilla opetus sisältöineen on suunniteltu?

Entä kuinka opettajat voivat luoda oppimisympäristöjä, jotka ottavat moinaisen oppilasryhmän tarpeet niin demokraattisesti kuin mahdollista?

Minä olen musiikinopettaja yläkoulussa ja lukiossa, ja olen pohtinut näitä kysymyksiä oman oppiaineeni kontekstissa.

Mielenkiintoni johti minut

väitöskirjatyön pariin.

Olen työtäni varten observoinut omaa opetustani monikulttuurisen yläkoulun opettajana. Aineistoni koostuu oppilashaastatteluista, videoiduista oppitunneista ja opettaja-tutkijan päiväkirjasta.

Oma tutkimuksellinen mielenkiintoni keskittyy populaarimusiikin opetuksen suhteista koulun normatiivisiin rakenteisiin: millaista on koulun monikulttuurinen politiikka, kun sitä peilaa populaarimusiikin opetukseen? Entä miten oppilaat neuvottelevat demokratiasta ja miten opettaja ohjaa neuvotteluja?

Suomalaisen musiikkikasvatuksen erikoisuus on kansainvälisesti tarkasteltuna siinä, että kun muualla maailmassa pyritään nostamaan populaarimusiikin osuutta opetuksessa, on populaarimusiikilla suomalaisessa musiikinopetuksessa hegemoninen asema.

Populaarimusiikin laajamittaista

käyttöä pidetään demokraattisena, koska sitä on helppo soittaa ison ryhmän kanssa, jolla ei ole koulun ulkopuolista musisointikokemusta.

Lisäksi populaarimusiikkia pidetään nuorten omana musiikkina. Kun tarkastellaan populaarimusiikin käyttöä suhteessa oppilaiden taustoihin, on kuitenkin syytä pohtia, onko tunneilla soitettava musiikki todella kaikkien nuorten omaa musiikkia? Miten esimerkiksi populaarimusiikin sukupuolittunut kuvasto vaikuttaa musiikinluokkaan tuotuna eri sukupuoliin?

Entä onko länsimainen populaarimusiikki samastuttavissa monikulttuurisen oppilasryhmän jokaiselle oppilaalle?

Oppilaiden erilaisten lähtökohtien huomioimiseksi käytän teoreettisena työkaluna intersektionaalisen feminismin käsitettä, jonka avulla on mahdollista tarkastella paitsi sukupuolta ja kulttuuria, myös muita erontekoja kuten seksuaalisuutta, vammaisuutta ja yhteiskuntaluokkaa.

Lisäksi intersektionaalisuus auttaa havaitsemaan, että yhden ihmisen

elämässä eronteot saattavat myös ristetä tai kasautua.

Suomalaisen peruskoululla on tutkitusti yhteiskunnallista yhdenvertaisuutta lisäävä vaikutus.

Viimeaikaiset tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että koulun eriarvoisuutta tasaava vaikutus on vähentynyt.

Haluan omalla tutkimuksellani viitoittaa sellaista polkua, jota kulkemalla suomalaisesta musiikkikasvatuksesta osana suomalaista koulua tulisi entistä yhdenvertaisempaa ja täten pyrkiä takaamaan tasaarvoisen peruskoulun myös tulevaisuuden lapsille ja nuorille.

Teksti ja kuva: Minja Koskela

Saudiarabialaiset opiskelevat Tampereella, Turussa ja Joensuussa Suomeen saapuneet Saudi-opettajat, -tarkastajat ja -rehtorit on jaettu kolmeen eri yliopistoon; Tampereelle, Joensuuhun ja Turkuun. Yliopistot ovat yhteistyössä laatineet ohjelman.

Projekti kestää 6kk, joista kolme ensimmäistä oli englannin kielen opiskelua ja kolme seuraavaa koulutyöskentelyä.

Yksi päivä viikosta on yliopiston tutoreiden Päivi Kupilan, Milla Kinnusen ja Inkeri Rissasen luotsaama. Muutoin opiskellaan Norssin arkisen koulutyön keskellä mentoreiden, Nina Sipilän, Minna van Nunenin, Kari Niemisen ja Jari Aarnion opastuksella.

Jokaisella viikolla on oma teemansa. Monipuolisilla teemoilla, tehtävillä ja observoinneilla pyritään antamaan mahdollisimman kattava kuva sekä suomalaisen koulutyön arjesta että sen tieteellisestä perustasta.

Kokemukset näin kuukauden koulutyöskentelyn jälkeen ovat Kokemuksia Tampereen positiivisia. Osallistujat ovat Saudi-projektista sekä todellisia ammattilaisia että motivoituneita oppimaan uutta.

Tampereella 20 opettajaa on Joillakin osallistujilla englannin jaettu edelleen neljään eri mentor- kieli tuo haastetta, mutta ryhmään Norssilla. Lisäksi heitä ryhmän muut jäsenet auttavat. ohjaavat tutorit yliopistolla.

Projektin tarkoituksena on Oppiminen on ollut molemmin perehdyttää Saudi-opettajat puolista. Tällaisen pilottihankkeen suomalaiseen koulujärjestelmään suunnitteleminen ja toteuttaminen alakoulusta lukioon. on valtavan antoisaa.

Toivomme, että samanlainen projekti voisi toistua.

Uskoaksemme kokemukset ovat olleet positiivisia puolin ja toisin.

Finland University on jo jättänyt tarjouksen seuraavasta projektista.

ryhmistä koostuu rehtoreista ja tarkastajista, muut neljä ryhmää koostuvat opettajista. Opettajat ovat pääasiassa englannin ja matematiikan opettajia laajasti joka asteelta alakoulusta lukioon.

Minna van Nunen, lehtori, Tampereen yliopiston normaalikoulu Nina Sipilä, lehtori, Tampereen yliopiston normaalikoulu

Jokaiselle ryhmälle on oma mentoriopettajansa Norssissa sekä akateeminen tuutori yliopistolla. Mentorit on erikseen valittu Norssin omien opettajien joukosta juuri tätä hanketta/projektia varten.

Kokemuksia Turun Saudi-projektista Turussa mukana on 24 osallistujaa. Heidät on jaettu viiteen pienryhmään. Yksi

Tiistaisin osallistujat ovat yliopistolla akateemisten tuutoreiden kanssa ja silloin

he opiskelevat teoriaa.

Tuutorit puolestaan on valittu tiedekunnan henkilökunnan joukosta. Muina päivinä kuin tiistaisin osallistujat ovat Norssissa mentoreiden kanssa.

Tavalliseen päivään Norssissa kuuluu päivän teemaan orientoitumista, tuntien seuraamista, keskustelua, erilaisia toiminnallisia työpajoja.

Osallistujat kirjoittavat portfoliota, jonka tehtävä on mentorin avulla nivoa yhteen teoria ja käytäntö.

Teemoja ovat mm.

opetussuunnitelma, arviointi, oppimisympäristöt.

Ohjelman lopuksi osallistujat tekevät lopputyön, jolloin he keskittyvät yhteen valitsemaansa teemaan laajemmin.

Työstämisessä ovat tukena sekä mentori että tuutori.

Saudi-opettajilla on suuria suunnitelmia ja toiveita muutoksista, joita he toivovat voivansa pistää vireille kotiin palattuaan. Lopputyöt ovat omalta osaltaan osa tätä prosessia.

Mentorin työ on hyvin

erilaista luokanopettajan työhön ja harjoittelun ohjaamiseen verrattuna.

Mentorin tärkein työkalu on oma ammattiosaaminen ja laaja ymmärrys suomalaisen koulujärjestelmän perustasta.

Työnkuva on laaja. On otettava huomioon oman mentoriryhmänsä tarpeet ja vastattava matkan varrella nouseviin kysymyksiin.

”Kollegat ovat vastaanottaneet saudikollegat sydämellisesti ja avoimesti. Uskomme, että samanlainen projekti olisi ehdottomasti toteutettavissa uudelleen.”

Työ on erittäin intensiivistä ja paikoin varsin vaativaakin, mutta samalla myös äärimmäisen palkitsevaa ja innostavaa.

Yhteistyö hyvin erilaisesta kulttuurista tulevien ihmisten sekä toisaalta myös kasvatustieteen eri alueiden asiantuntijoiden kanssa avaa omatkin silmät

näkemään meidän itsestään selvyyksinä pitäviä asioita sekä omaa työtämme eri kulmasta. Mentorityö on antanut mahdollisuuden myös omaan kouluun tutustumiseen tavalla, joka normaalissa arjessa ei onnistu.

Ammattitaitoisten kollegojen tuntien seuraaminen yhdessä Saudi-vieraiden kanssa, asettuminen oman työnsä ulkopuolelle ja sen tarkastelu ”ulkopuolelta” on entisestään laajentanut omaa ymmärrystä siitä, miten suomalainen koulutus

on maailman kärkiluokkaa.

koululaisten kanssa.

Turussa kokemukset ovat erittäin positiiviset. Kollegat ovat vastaanottaneet saudikollegat sydämellisesti ja avoimesti.

Uskomme, että samanlainen projekti olisi ehdottomasti toteutettavissa uudelleen.

Järjestelemme monipuolista opetustilanteiden havainnointia, kollega-asiantuntijoita alustamaan eri aiheista sekä erilaisia osallistujia aktivoivia työpajoja yhteistyöyliopistojen kanssa yhdessä laaditun ohjelman mukaan.

Pilottikierroksen kokemukset luovat erinomaisen mahdollisuuden muokata tulevaisuuden ohjelmia yhä paremmiksi.

Tuire Suvitie, lehtori, Turun yliopiston normaalikoulu Marjukka Skantsi, lehtori, Turun yliopiston normaalikoulu Tuija Niemi, lehtori, Turun yliopiston normaalikoulu Samran Khezri, lehtori, Turun yliopiston normaalikoulu

Saudiprojektin kuulumisia Joensuusta Työskentelemme 15 osallistujan kanssa Joensuun normaalikoulun alakoulun tiloissa. Käytössämme on yhteistila ja lisäksi kolmelle mentorille pienryhmätilat.

Ruokailemme päivittäin koulun ruokalassa yhdessä

”Ammattitaitoisten kollegojen tuntien seuraaminen yhdessä Saudi-vieraiden kanssa, asettuminen oman työnsä ulkopuolelle ja sen tarkastelu ”ulkopuolelta” on entisestään laajentanut omaa ymmärrystä siitä, miten suomalainen koulutus on maailman kärkiluokkaa.”

Käymme ohjauskeskusteluja kunkin osallistujan tarpeita kuullen ja koulutuksellisia tavoitteita edistäen.

Aito kohtaaminen ja tutuksi tuleminen on tärkeää.

Osallistujilla on varsin monenlaisia henkilökohtaisia pyrkimyksiä ja odotuksia. Mentorin työ on vaativaa, työ edellyttää laajaa ja syvällistä peruskoulun käytännöllisen ja teoreettisen viitekehyksen tuntemusta, ja mikä keskeisintä niiden yhteyden siltaamisen taitoa.

Meillä Joensuussa Norssissa opiskelee myös saudiopettajian lapsia. Heitä on alakoulussa yhteensä 11. Oppilaiden ikähaitari on 7-13 vuotta.

Oppilaat aloittivat koulunkäynnin syyskuun alussa ja he opiskelevat yhtenä ryhmänä. Ryhmää opettavat maanantaisin ja tiistaisin kaksi opettajaa ja lisäksi ryhmällä on käytössä arabiankielen taitoinen koulunkäynninohjaaja.

Oppilaiden koulupäivä alkaa ennen yhdeksää ja koulupäivä päättyy kolmen maissa. Opetustunteja pidetään klo 9.00 – 13.30 välisenä aikana. Maanantaisin ja tiistaisin luokassa toimii kaksi opettajaa, jotta saamme

ryhmää jaettua ja eriytettyä.

Työ saudilasten kanssa on erittäin intensiivistä, mutta antoisaa.

Lapset ovat kotiutuneet osaksi norssia erittäin hyvin ja koulu on heille merkityksellinen asia.

Laadimme elokuussa ryhmälle räätälöidyn opetussuunnitelman.

Opetuksen suunnittelussa keskeisinä periaatteina olivat ilmiöpohjainen oppiminen ja toiminnallinen opetus. Tämä suunnitteluprosessi oli meille opettajille antoisa kokemus, koska

saimme luvan toteuttaa opetusta juuri siten kuten halusimme.

Koulun alettua huomasimme, että suunnitelmat muuttuivat aika paljonkin sillä erilainen koulukulttuuri ja oppilaiden kieliympäristön muuttuminen toivat omat haasteensa opetuksen toteutukseen.

Koulujaksoon sisältyy mm. veneretki mökille, marjastusreissu metsään, kirjastovierailu jne.

Teemme lisäksi yhteistyötä paikallisten urheiluseurojen kanssa ja ryhmän luona vierailee

esim. Katajan koripalloilijoita sekä pääsemme koko porukka (lapset ja aikuiset) vieraaksi jääkiekko-otteluun.

Sama mahdollisuus meillä on monipuoliseen ja moniaistilliseen toimintaan omien ”tavallisten” luokkiemme kanssa ja tämän kokemuksen jälkeen oma opetuksemme tapahtuu entistä enemmän luokkahuoneen ulkopuolella.

Samankaltainen projekti tulee varmasti toistumaan. Kun projektissa on mukana monta toimijaa, on tärkeää, että jatkoprojektin suunnittelussa kuunnellaan kaikkia projektiin

osallistuneita ja huomioidaan mahdolliset kehitystarpeet.

Vaikka kokemus on vahvasti positiivinen, ei kokonaisuus kuitenkaan pelkästään ruusuilla tanssimista ole. Päivät ovat erittäin intensiivisiä ja hengähdystauot ovat meillä opettajilla vähäiset.

Oppilaiden kouluvalmiuksissa on suuria eroja, samoin kielitaidossa.

Sampo Forrström, lehtori, Itä-Suomen yliopisto, Joensuun normaalikoulu Mari Koivistoinen, KL, lehtori, Itä-Suomen yliopisto, Joensuun normaalikoulu Minna Haring, KT, lehtori, Itä-Suomen yliopisto, Joensuun normaalikoulu Hannu Koskela, KT, lehtori, Itä-Suomen yliopisto, Joensuun normaalikoulu Hilkka Koivistoinen, KT, lehtori, Itä-Suomen yliopisto, Joensuun normaalikoulu

Arvioinnin kahdet kasvot

Huomio kiinnittyi opiskelijoihin, joiden opintoja ja opiskelumotivaatiota arviointi haittasi.

Norssien uudet tohtorit

Jyväskylän normaalikoulun auditoriossa tarkastettiin lauantaina 7.10.2017 Normaalikoulun englannin lehtori Pirjo Pollarin väitöskirja (Dis)empowering assessment?

Assessment as experienced by students in their upper secondary school EFL studies.

Vaikka arvioinnilla on koulussa suuri rooli, oppilasja opiskelija-arvioinnista on varsin vähän tutkimusta.

Pollarin väitöskirja onkin siksi tervetullut ja tarpeellinen lisä tutkimusalalle.

Arviointi voi kannustaa tai lannistaa Väitöskirjassaan Pollari selvitti lukiolaisten kokemuksia arvioinnista osana englannin opintoja. Pääsääntöisesti lukiolaiset olivat tyytyväisiä nykyiseen arviointiin, mutta suhtautuminen on hyvin yksilöllistä.

Osa opiskelijoista voimaantui, osa koki asian merkityksettömäksi ja osalle arviointi aiheutti ahdistusta ja voimattomuuden tunnetta. .

Tutkimuksessa huomio kiinnittyi opiskelijoihin, joiden opintoja ja opiskelumotivaatiota stressaavana ja lannistava koettu arviointi haittasi.

Opiskelijat, joille ahdistusta aiheuttivat erityisesti tärkeät koetilanteet, kuten ylioppilaskirjoitukset, tuntuivat opiskelevan

Väittelijä Pirjo Pollari, kustos professori Ari Huhta ja vastaväittäjä dosentti Raili Hildén.

englantia lähinnä arvosanan tai ylioppilastutkinnon eivätkä omien päämääriensä vuoksi.

mukaisen opiskelun ja arvioinnin.

Lisäksi portfolioarviointi ja lunttilappukoe vähensivät koejännitystä. Ihanteellista Nämä opiskelijat kokivat myös, että arviointimenetelmää ei kuitenkaan käytetyt arviointimenetelmät eivät löytynyt näistäkään. Muutama antaneet heille mahdollisuutta opiskelija ei pitänyt kokeilluista osoittaa kaikkea osaamistaan. menetelmistä, sillä tavallinen arviointi ei olisi ollut niin työlästä.

Opiskelijoiden koeahdistusta helpottaakseen Pollari kokeili Pirjon väitöskirjaan voit opiskelijakyselyn ohella tutustua täällä: väitöstutkimuksessaan kolmea https://lyhyt.eu/pollari erilaista arviointitapaa: portfolioarviointia, ns.

Pirjon haastattelun voit lunttilappukoetta sekä kuunnella täällä: henkilökohtaista palautetta. https://youtu.be/kVGfR9LHsZo Moni piti näitä arviointimenetelmiä hyvinä, sillä ne mahdollistivat mm. omien oppimistavoitteiden

Ylen uutisjuttu Pirjon väitöksestä löytyy täältä: https://yle.fi/uutiset/3-9865935 Teksti ja kuva: Olli-Pekka Salo

Tulevia tapahtumia 1.-2.11.2017 Norssien ”Oppimista edistävä arviointi arjessa” – foorumi Helsingissä 16.-17.11.2017 iPeda ja ILO-päivät Savonlinnassa 16.11.2017 LuKuLa – Lukemisen kulttuuria lapsille eNorssin koulukirjastopäivät Raumalla 29.11-1.12.2017 EAPRIL-konferenssi Hämeenlinnassa 28.-29.11.2017 Oppimisympäristöjen kehittämisseminaari Turussa https://tinyurl. com/Oppimisymparistoseminaari 18.-20.4.2018 eNorssi-verkoston kevätseminaari Savonlinnassa

”Jos selviytymistä tarkastellaan resilienssin näkökulmasta, niin silloin se on toisaalta selviytymistä ja toipumista vastoinkäymisistä, mutta toisaalta aktiivista vaihtoehtojen etsimistä, sinnikästä toimintaa ja valmistautumista uusiin, yllättäviinkin tilanteisiin.

Tästä näkökulmasta resilienssi on keskeinen tekijä aktiivisessa kansalaisuudessa ja elämänhallinnassa. Kasvatuksellisena tavoitteena se avaa oppilaille tulevaisuuden toivon ja mahdollisuuksien maailman.

Se auttaa heitä navigoimaan todellisuudessa, jossa tarvitaan paljon luovuutta, mediakriittisyyttä, kyseenalaistamista, eettistä pohdintaa, arvovalintoja ja omilla jaloilla seisomista.”

Professori Tuija Turunen