Sirius - tähtitaivaan kirkkain kiintotähti

Sirius eNorssi-verkoston lehti 3/2019

eNorssi-verkoston syysseminaari Joensuussa

Norssien uudet tohtorit: esittelyssä Laura Rantavuoren väitöskirja

Supervoimia Oulussa

Uusi kirja: Matematiikan opetus ja oppiminen

eNorssiverkoston uusin julkaisu

Sirius - tähtitaivaan kirkkain kiintotähti Normaalikoulut eli Norssit ovat yliopistojen harjoittelukouluja.

Norssien tehtävänä on perusopetuksen lisäksi järjestää ohjattua opetusharjoittelua.

Norsseissa tapahtuu monipuolista tutkimus-, kokeiluja kehittämistoimintaa.

Siriuksen tavoitteena on tehdä tätä toimintaa tunnetuksi.

Toimittaja: Sanna Isopahkala sanna.isopahkala@staff.uta.fi

Haluaisitko esitellä omaa jatkotutkimustasi tai muuta tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistoimintaa?

Tai haluaisitko kirjoittaa yhteistyöstä normaalikoulujen kanssa?

Oletko käynyt mielenkiintoisella koulutusmatkalla, josta voisit raportoida?

Lähetä tekstisi meille!

Toimittaja: Olli-Pekka Salo olli-pekka.salo@norssi.jyu.fi

Yhteystietoja

eNorssi-verkoston puheenjohtaja Heikki Ervast heikki.ervast@ulapland.fi eNorssi-verkoston projektivastaava Sampo Forsstrรถm: sampo.forsstrom@uef.fi

Julkaisija: eNorssi-verkosto

HARREn puheenjohtaja Mikko Ripatti mikko.ripatti@uef.fi

Toimittajalta Syksy on käynnistynyt ja kouluissa arki rullaa jo siinä mukavassa vaiheessa, kun rutiineihin on päästy kiinni eikä syksyn pimeys ole vielä väsyttänyt liikaa. Useimmissa norsseissa opetusharjoittelut ovat jo käynnistyneet. Meillä Tampereella yliopistossa on uusi opetussuunnitelma, ja elämme sitä vaihetta, kun opiskeljioita tulee opetusharjoitteluun uudella ja vanhalla opetussuunnitelmalla.

Ei ainakaan ohjaava opettaja pääse liikaa urautumaan!

Syksyn eNorssi-seminaaria vietettiin Joensuussa. Teemana oli Luovuuden monet kasvot ja kuulimme loistavia esityksiä aiheesta. Kaikki työryhmät pitivät preseminaaripäivänä omia kokouksiaan, niistä kerrotaan lisää Siriuksen alkusivuilla.

Tässä numerossa päästään tutustumaan myös Laura Rantavuoren väitöskirjaan. Norssien uusia tohtoreita onkin nyt esitelty lähes joka numerossa!

Toivotan antoisaa lukuhetkeä seminaarinumeron parissa ja oikein mukavaa syksyä!

Sanna Isopahkala

TutKoKe-ryhmän preseminaarissa keskityttiin pedagogiseen tukeen

Erityisen tuen osaamisen vahvistaminen opettajankoulutuksessa on tärkeä päämäärä.

opettajankoulutukseen, moniammatillisen yhteistyömallin kehittäminen ja kokeilu opettajankoulutuksessa, toimijoiden täydennyskoulutus ja vielä kerätä arviointitietoja tulosten hyödynnettävyydestä.

TutKoKe-ryhmän preseminaarissa kuultiin TUVET-hankkeessa työskentelevien Aino Äikäksen ja Erkka Soinnun esitys vaativaan erityiseen tukeen liittyvistä näkökulmista.

- Tiedetään, että mielenterveyspalveluiden tarve on kasvanut räjähdysmäisesti lasten ja nuorten kohdalla.

Siksi tarvitaan selkeitä toimintamalleja eri ammattilaisten TUVET on hanke, jonka tavoitteena tekemästä moniammatillisesta yhteistyöstä, Äikäs painottaa. on tutkimusperustainen, vaativaan erityiseen tukeen liittyvän osaamisen vahvistaminen Siitä esimerkinä on ItäSuomen yliopiston Rantakylän opettajankoulutuksessa ja täydennyskoulutuksessa. Hanketta normaalikoulun tuore panostus lasten ja nuorten johtaa professori Eija Kärnä. mielenterveystyöhön.

- TUVET-hankkeessa halutaan koota ja levittää tutkimustietoa vaativan erityisen tuen pedagogisista ratkaisuista, Aino Äikäs kertoo.

Lisäksi tavoitteena on kehittää vaativan erityisen tuen sisältöjä

- Siellä aloitti tässä elokuussa psykiatrinen sairaanhoitaja. Hän ei ole jäänyt työhuoneeseen tekemään toimistotyötä, vaan hän liikkuu koulupäivän aikana siellä missä lapset ja nuoretkin. Äikäs korostaa, että

yhteistyö aikuisten kesken pohjautuu ammattilaisen vahvaan osaamiseen.

oppilaat ja huoltajat kokevat psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa työskentelyn.

Tärkeää on oman ammatillisen roolin tunteminen; jos henkilö kokee olevansa vahva osaaja, silloin hänen ei tarvitse tuntea epävarmuutta omasta roolistaan vaan uskaltaa heittäytyä yhteistyöhön.

Tutkimuksella pyritään kehittämään koulun toimintakulttuuria (vaativan) erityisen tue oppilaita, yleisen ja tehostetun tuen oppilaita sekä koko kouluyhteisöä paremmin tukevaksi. Prosessista valmistuu myös graduja.

Psykiatrisen sairaanhoitajan toiminnasta Rantakylän normaalikoulussa tehdään myös tutkimusta. Kiinnostavaa on, millaisena opettajat,

Teksti ja kuvat: Sanna Isopahkala

Esitysten välissä TutKoKe-ryhmäläiset tutustuivat Tulliportinkadun Normaalikoulun avoimiin oppimisympäristöihin.

PIQ-kyselyllä tietoa koulujen tarpeisiin

Yksi TutKoKe-ryhmän preseminaaripäivän esityksistä kuultiin etäyhteyden avulla.

Oppilaiden tuen tarpeita kartoitetaan usein erilaisten kyselyiden avulla. PIQ-kyselyn kokeilusta suomalaisessa perusopetuksessa kertoi turkulainen tutkija Teija Koskela.

PIQ- kyselyn taustalla on ollut halu löytää kouluille selkeä ja ilmainen väline, jolla löydetään tietoa oppilaiden kokemuksista inklusiivisessa koulussa.

Koskelan mukaan lähtökohtana on ollut kysyä lapsilta liittyen muun muassa sosiaaliseen hyvinvointiin ja omaan akateemiseen suoriutumiseen. Kysely on ollut alun perin saksaksi, joten se on käännetty suomeksi.

Kyselylomake on laadittu sekä oppilaalle, opettajalle että huoltajalle. Suomalaisen

PIQ-kyselyn pilotointiin on osallistunut 467 lasta.

Kysely on osoittautunut käyttökelpoiseksi koulun välineeksi. Mittari on tuottanut samankaltaista tulosta tyttöjen ja poikien osalta eli sukupuoli ei ole osoittautunut määrittäväksi tekijäksi.

Koskela muistuttaa, että kysely on kehitetty koulujen käyttöön eikä tutkimuskäyttöön sinällään.

Jos nyt ajatellaan, mihin tällaista mittaria voitaisiin tarvita, niin siihen että löydetään lapset, joiden oma käsitys on, että mulla ei ole koulussa hyvä olla.

PIQ-kysely on Koskelan mukaan onnistunut väline siksikin, että kouluhyvinvointikyselyssä ei olla löydetty kaikkia lapsia, jotka tarvitsisivat tukea sosiaalisen, emotionaalisen tai akateemisen osaamisensa tueksi.

Teksti ja kuvat: Sanna Isopahkala

Askeleita inkluusioon – kokemuksia Rantakylän normaalikoulusta TutKoKe-ryhmän monipuolisessa preseminaarissa kuultiin myös käytännön esimerkki paikallisesta inkluusion toteutuksesta.

Erityisluokanopettaja Juuso Pursiainen kertoo toimivansa 5-6 luokan pienryhmän opettajana.

Rantakylän normaalikoulussa on upouudet tilat, ja vajaan kolmensadan oppilaan koulussa on kolme pienryhmää, 1-2 luokille, 3-4 luokille ja 5-6 luokille kullekin yksi.

oppilaat ovat voineet siirtyä isoon ryhmään, kun kokevat olevansa siihen valmiit. Isoon ryhmään siirtyminen on ollut tavoitteena, johon pyritään.

Esimerkiksi keskittymisvaikeuksista kärsivät oppilaat ovat halutessaan kokeilleet työskentelyä ison ryhmän kanssa ja käydä joustavasti pienryhmätilassa tekemässä osan tehtävistä, jos keskittyminen ei isossa ryhmässä onnistu. Tilojen muunneltavuus ja joustavuus on ollut tässä tärkeää.

Välitunneilla pienryhmien oppilaat ovat luontevasti pelanneet ja leikkineet suuremman ryhmän oppilaiden kanssa.

Näillä kolmella luokkatasoilla on kullakin suurempi noin 80 oppilaan ryhmä, jotka opiskelevat useamman opettajan johdolla.

Keskustelussa keskusteltiin myös avoimista oppimisympäristöistä ja pienryhmän oppilaiden erityistarpeista.

Malli on pääsääntöisesti toiminut hyvin. Pienryhmässä opiskelevat

Kokonaan avoimet oppimisympäristöt eivät

Esitykset herättivät monipuolista keskustelua.

Pursiaisen mielestä ole kaikille oppilaille hyväksi. Joidenkin erityisoppilaiden terapeutit ovat olleet tyytymättömiä siihen, että kaikkien edellytetään siirtyvän avoimiin, suuriin ryhmätiloihin.

Tämä on liittynyt tilanteisiin, joissa oppilas alkanut viihtymään omassa turvallisessa pienryhmässään usean vuoden jälkeen.

Pursiainen painottaa sitä, että erityisoppilaiden kanssa on tärkeää mennä vahvuuksien ja myönteisen palautteen kautta.

Monilla oppilailla on hyvinkin rankkoja tilanteita kotona. Eräs huoltaja ja oppilas olivatkin ilahtuneita, kun repun jäätyä kotiin Wilma-merkintä antoikin positiivisen palautteen siitä, että oppilas oli tullut kouluun.

Teksti: Juha Mikkonen Kuvat: Sanna Isopahkala

Ohjaajakoulutuksen työryhmä tapasi SOOLin edustajia Tavoitteena ohjattujen harjoittelujen kehittäminen Ohjaajakoulutustyöryhmä kokoontui Joensuussa eNorssin syysseminaarin yhteydessä keskiviikkona 28.8. Ohjaavia opettajia oli tällä kertaa mukana 12 henkilöä eri normaalikouluista.

Ohjaajakoulutustyöryhmän työskentelyyn osallistuivat lisäksi kutsuttuina Soolin hallituksen edustajina opettajaopiskelijat Markus Helin ja Asser Kakko.

Suhon hallituksesta mukana oli varapuheenjohtaja Tarja Haveri. Tarkoituksena oli jakaa Soolin edustajien toiveiden ja kysymysten pohjalta ajatuksia ja kokemuksia opetusharjoitteluista ja niiden kehittämisestä.

Toinen teemamme oli eri yksiköiden luokanopettaja- ja

aineenopettajakoulutusohjelmien harjoitteluiden opetussuunnitelmat ja niiden sisältöjen hyödyntäminen ohjauksessa.

Sool on vasta (5/2019) julkaissut päivitetyt Tavoitteet opettajankoulutukselle ja uudet Suositukset opetusharjoittelulle ovat tulossa.

Keskustelun tavoitteena oli mm. avata opetusharjoittelun järjestämisprosessia ja sisältöjä niin ohjaavan opettajan kuin opettajaopiskelijankin näkökulmasta.

Suositukset opetusharjoittelulle on tarkoitettu kaikkien opetusharjoittelijoiden ja harjoittelun ohjaajien käyttöön ja julkaisut ovat olleet materiaaleina myös eNorssin järjestämissä ohjaajakoulutuksissa.

Soolin edustajat Markus Helin ja Asser Kakko olivat mukana ohjaajakoulutustyÜryhmän preseminaarissa.

Ohjaajakoulutustyöryhmän toimintasuunnitelmaamme kirjasimme seuraavat tavoitteet:

· Ryhdytään mahdollisuuksien mukaan valmistelemaan sähköistä harjoittelukorttia.

·Järjestetään eNorssi-verkoston suunnitelmien mukaista ohjaajakoulutusta eri yksiköissä.

Työryhmämme kokoontuu seuraavan kerran tammikuussa 2020 Helsingissä.

· Huomioidaan erilaiset perehdyttämisen mallit osana harjoittelukoulujen rekrytointia ja uusien ohjaavien opettajien koulutusta.

Teksti: Anne Ervast Kuvat: Sanna Isopahkala

· Jatketaan ja tiivistetään yhteistyötä Suomen opettajaksi opiskelevien liiton (Sool) ja opiskelijoiden paikallisyhdistysten kanssa. · Selvitetään opiskelijoiden harjoitteluihin liittyviä odotuksia, pelkoja ja muita tarpeita. · Osallistutaan uuden Soolin Suositukset opetusharjoittelullejulkaisun laadintaan. · Kehitetään ohjausta harjoitteluiden opetussuunnitelmien mukaisesti. · Osallistutaan eNorssiverkoston julkaisutoimintaan.

TVT-ryhmässä tavattiin yhteistyökumppaneita Joensuun eNorssi-seminaarin yhteydessä pidettiin TVTryhmän preseminaari, joka aloitettiin Tulliportin kiinteistössä yritysyhteistyön merkeissä, kun Maxellin (Hitachi) edustajat esittelivät Lecture Capture -järjestelmää.

Työryhmäosuudessa kuultiin talokohtaisia terveisiä eri norsseista, tutustuttiin aivopantatutkimukseen ja suunniteltiin tulevan

lukuvuoden tehtäviä.

Työryhmä päätti valmistaa kuluvan lukuvuoden aikana oppimisympäristöjulkaisun II osan.

Iltapäivällä ryhmä vieraili uudessa Rantakylän koulussa tutustumassa mm. koulun AV-tekniikkaan ja tietoteknisiin ratkaisuihin.

Teksti: Tuomo Tammi ja Mikko Horila Kuvat: Sanna Isopahkala

TVT-ryhmä kuvasi Joensuun tapaamisista myös videot: https://www.youtube.com/watch?v=qeRfqODbpps&feature=youtu.be https://www.youtube.com/watch?v=qeRfqODbpps&feature=youtu.be

OPS-työryhmä uusien linjauksien äärellä Opetussuunnitelmatyöryhmä kokoontui rehtori Heli Lepistön johdolla Joensuun Tulliportin normaalikoulussa ke 28.8.2019 päivää ennen eNorssi-syysseminaaria.

harjoittelukouluverkoston täydennyskoulutushankkeen Opettajan uranaikaisen arviointiosaamisen kehittyminen -koulutusohjelman osion 3 tavoitteista, sisällöistä ja toteutuksesta, Työryhmässä keskusteltiin harjoittelukouluverkoston uudesta ajankohtaisista asioista mm. julkaisusta Kielitietoisen opettajan Opetushallituksen perusopetuksen opas ja Kaaro-hankkeesta. opetussuunnitelman luvun 6 Teksti: Ulla Ilomäki-Keisala oppimisen arvioinnin linjausten Kuvat: Sanna Isopahkala tulevasta nettikommentoinnista,

Syysseminaarin avauksessa kuultiin opettajankoulutuksen merkityksestä “Itä-Suomen yliopistossa opettajankoulutus on erittäin laaja ja monipuolinen. Siksi tämä on oiva paikka viettää eNorssi-seminaaria.”

Näin puhui Itä-Suomen yliopiston rehtori Jukka Mönkkönen tervetuliaispuheessaan.

Mönkkösen mukaan opettajankoulutus on ollut myös jo Joensuun yliopiston kivijalka, jonka ympärille kaikki muu on rakentunut.

Mönkkönen muistutti, että harjoittelukoulut ovat merkittävä osa opettajankoulutusta ja osa tutkimusyhteistyötä, jota kasvatustieteiden tiedekunnissa tehdään. Hän paljasti olevansa itse Oulun normaalikoulun kasvatti ja entinen oppilas.

- Meillä Joensuussa on nyt uusi Rantakylän normaalikoulu, josta olemme iloisia ja ylpeitä.

Mikä oikeastaan on rikki?

eNorssi-verkoston pj. Heikki Ervast ja HARREn pj. Mikko Ripatti

Onko koulu rikki, vai onko koulua koskeva keskustelu rikki? Tätä pohtivat avauspuheenvuorossaan eNorssi-verkoston puheenjohtaja Heikki Ervast ja HARREn puheenjohtaja Mikko Ripatti.

Koulua koskevaan keskusteluun liittyy paljon kokemusperäistä tulkintaa, koska kaikki ovat käyneet koulua ja kaikilla on siitä omakohtaista kokemusta, miehet muistuttivat.

Siksi on erityisen tärkeää, että harjoittelukouluissa

pidetään yllä tutkimuksiin perustuvaa keskustelua opetuksesta ja kasvatuksesta.

- Tämän syksyistä koulutusta koskevaa yhteiskunnallista keskustelua seuratessa on tullut myös mieleen, ovatko kärjekkäät lehtijutut oiretta yhteiskunnan muutoksesta, Ripatti pohti.

- Voidaan myös sanoa, että kehitys kehittyy, mutta onko kehitys aina edistystä, Ervast kannusti miettimään.

Teksti ja kuvat: Sanna Isopahkala

Design-, ihmis- ja kulttuuritaidot digitalisaation ytimessä Tietojenkäsittelytieteiden professori Matti Tedre puhui tiedon, tieteen ja työn digitaalisesta murroksesta hengästyttävällä diamaratonilla, mutta kuitenkin johdonmukaisesti ja asiantuntevasti.

Tedre aloitti esittämällä mediassa esiintyneitä käsityksiä ohjelmointitaitojen merkityksestä ja osoitti ne kaikki vääriksi.

Esimerkiksi ajatus siitä, että koulussa pitää opettaa ohjelmointia, koska yritykset tarvitsevat yhä enemmän koodareita, osittautuu kyseenalaiseksi, kun tiedetään, tietotekniikkajätti Microsoft ei ole muutamaan vuoteen palkannut koodareita, vaan koneoppimisen asiantuntijoita.

Ohjelmointi ei myöskään ole lukemisen tai laskemisen kaltainen kansalaistaito, kuten on väitetty, sillä koodaaminen ei tule olemaan keskeinen osa nykynuorten tulevaa työelämää. Ohjelmoimisen

oppiminen ei myöskään kehitä väitteistä huolimatta yleisiä ongelmanratkaisutaitoja. Tämän on kasvatustieteellinen tutkimus osoittanut jo 30 vuoden ajan.

Tedre osoitti myös, että poliittisessa retoriikassa paljon käytetty termi digiloikka on harhaanjohtava, sillä digitalisaatio on edennyt hiljalleen vuosikymmenten kuluessa – ja etenee edelleen.

Merkittävinä askeleina hän mainitsi muun muassa sensoriteknologian läpimurron, joka on murtanut digitaalisen ja materiaalisen rajan. Teknisen tuntemuksen merkitys on vähentynyt, kun laitteista ja sovelluksista on tullut helpommin käytettäviä.

Koneoppiminen on tehnyt tietotyön automaatiosta arkipäivää, eivätkä monet perinteiset työt, väitteistä huolimatta, ole kadonneet, vaan ne tehdään nykyisin

Esityksen jälkeen monet halusivat keskustella professori Tedren kanssa lisää.

koneellisesti. Tedre huomautti, että mikä tahansa työ, jossa on paljon toisteisuutta, on automatisoitavissa.

Mitkä taidot tänä väistämättä lisääntyvän digitalisaation aikakautena ovat tarpeen?

Tedren mukaan olennaiseksi muodostuvat design-, ihmis- ja kulttuuritaidot. Menestyäksemme meidän pitää osata viestiä tarkoituksenmukaisesti, kysyä oikeita kysymyksiä sekä ymmärtää yhteisöjä ja yhteisöllisyyttä.

Luovien ratkaisujen etsimisen ja tunneälyn merkitys kasvaa, samoin kuin kyky mentoroida ja olla mentoroitavana. Lisäksi olisi hyvä osata toimia muutostilanteissa ja miettiä, miten digitaalinen ja materiaalinen yhdistyvät opetus- ja ohjaustyössä uusilla, kiinnostavilla tavoilla.

Tedre puhui tiedonkäsityksen muuttumisesta ennen kaikkea luonnontieteellistä näkökulmasta, sillä ihmistieteissä digitalisaatio ei ole samalla tavoin mullistanut tutkimusta tai tieteen tekemistä.

Luonnontieteissä murros on ollut sitäkin suurempi, sillä

teoreettisen ja kokeellisen metodologian rinnalle on tullut laskennallinen metodologia.

Tedre puhui uudesta tietoteoriasta, jossa tiedon rajat asettaa laskentakapasiteetti ja jossa näkemys tieteellisestä tiedosta on simulaatioiden myötä muuttunut.

Digitalisaation mahdollistamat avoin data, julkaisu ja arviointi ovat myös vahvistaneet tieteen itsekorjautuvuutta.

Teksti: Olli-Pekka Salo Kuvat: Sanna Isopahkala

Tilaa ja aikaa luovuudelle Luovuuskasvatuksen professori Antti Juvonen Itä-Suomen yliopistosta pohti luennossaan, missä määrin luovuudelle on tilaa nykyisessä koulutyössä. Juvonen muistutti meneillään olevasta EU:n luovuuden teemavuodesta ja totesi Kari Uusikylään viitaten luovuuden olevan lahjakkuuden korkein muoto.

Luovuutta voidaan tarkastella neljän elementin avulla. Nämä ovat yksilö, produkti, prosessi sekä ympäristö. Juvosen mukaan ympäristöllä on luovuuden mahdollistajana keskeinen rooli.

Luovat ja poikkeavat ihmiset kohtaavat usein hankaluuksia tiukkaan normitetussa sääntöyhteiskunnassa.

Luovuudelle ja leikkisyydelle ei tahdo löytyä tilaa edes koulussa.

Luova yksilö on riippumaton ja omaperäinen ja hänellä on erilaisia ja vastakkaisia toimintamalleja.

Hän on valmis muuttamaan ajatussuuntaansa ja hänen hyvä itsetuntonsa auttaa kestämään kritiikkiä ja epäonnistumista.

Juvosen mukaan luovuudelle luodaan edellytyksiä, kun oppilaille annetaan tilaisuuksia keksiä omia ratkaisuja ja tilaa erehtymiselle.

Opettajan tulee myös antaa avoimia tehtäviä, joihin ei ole valmiita oikeita vastauksia, sekä riittävästi aikaa tehtävien tekemiseen. Opettaja voi vahvistaa oppilaan itsetuntoa hyväksymällä hänet sellaisena kuin hän on ja välttämällä negatiivista arvostelua ja oppilaiden keskinäistä vertailua.

Suorituskeskeisyyttä tulisi välttää, eikä oppilasta tule myöskään kiirehtiä tehtävän suorittamisessa.

Luovuudella on monta ilmenemismuotoa, mutta ennen kaikkea sitä leimaa ratkaisukeskeinen asenne ja pyrkimys uusien näkökulmien etsimiseen.

Teksti: Olli-Pekka Salo

Arviointi ja luovuus käsikädessä “Arvioinnin tutkijana monet minut ehkä tuntevat, mutta luovuuden äärellä olen ensimmäistä kertaa.”

Professori Päivi Atjosen luennon aiheena oli “Luovuus ja arviointi toistensa ystävät vai viholliset?”

Atjonen muistutti, että luovuutta voi myös arvioida, koska luovuus kuuluu kaikille ja sille on asetettu tavoitteita.

Eri asia on, miten sitä arvioidaan.

Opetussuunnitelma korostaa useassa kohtaa luovuutta.

Luova-käsitettä käytetään opetussuunnitelmassa noin 100 kertaa ja Atjosen mukaan jopa enimmäkseen käsite löytyy opetussuunnitelmatekstissä jostain muualta kuin taito- ja taideaineiden yhteydestä.

Atjonen herätteli huomamaan,

että luovuus kuuluu kaikille – ajattelu auttaa ottamaan etäisyyttä käsitykseen huippuoppilaasta, huippulahjakkuudesta.

Se on kasvattajille usein tarpeellinen näkökulma. Ei tarvitse tavoitella huippua, kun luovuus kuuluu kaikille.

Atjosen mukaan luovuuteen kasvattamisessa tarvitaan jotain sellaista, joka auttaa oppilasta kurottautumaan jotakin kohti, mitä ei ole vielä olemassa.

Tärkeä muistutus tuli myös siitä, että oppilas keskittyy siihen, mitä opettaja arvioi.

Jos arvioinnissa aina tukeudutaan kynä-paperi –kokeeseen, annetaan mahdollisuus osoittaa vain yhdenlaista osaamista.

“Vähäeleinen kaurapuuroluovuus on arvokasta.”

Arvioinnin pitäisi tunnistaa erilaisia oppilaita. Heitä ei voi kohdella kuin

liukuhihnalla kulkevia nappuloita.

Huolestuttavaa on, kun joillekin oppilaille muodostuu negatiivinen arviointiura ja kokemus siitä, että olen huono enkä kelpaa.

Arvioinnin tasa-arvoisuudesta Atjonen huomautti, että usein arvioinnissa aletaan kuin vaivihkaa arvostaa samantyyppisiä tuotoksia. Arviointi –sanan käsitteen juuri tulee latinan kielen sanasta assidere tai ad sedere joka Samanlaisuus on laatua vain siinä tapauksessa, kun puhutaan tarkoittaa istua vieressä. kappaletavarasta. Arviointi ei Sitä arviointi Atjosen mukaan saisi tuottaa samanlaisuutta. parhaimmillaan on. Viereen “Jos opettajana arvostat asettumista, rinnalla kulkemista ja siinä oppilaan tukemista. virheettömyyttä, siihen oppilaasi vimmaisesti pyrkivät. Jos Teksti ja kuva: Sanna Isopahkala arvostat soveltamista ja erilaisia tuotoksia, oppilaat tuottavat omanlaisiaan tuotoksia.”

Mikä on eTwinning?

- eTwinning on EU-komission pysyvä hanke, jota Suomessa hallinnoi Opetushallitus.

Hankkeesta eNorssi-väelle kertoi Yrjö Hyötyniemi OPH:sta. eTwinningissä on mukana 42 maata, mutta se ei silti edellytä matkustamista tai siirtymistä pois omasta luokasta vaan yhteyttä pidetään virtuaalisesti.

Hyötyniemen mukaan eTwinning on maksuton ja vaivaton opettajan ja opettajankouluttajan työväline.

- Yksinkertaisimmillaan eTwinningissä on kyse siitä, että kreikkalaiset ja suomalaiset oppilaat vertailevat sääolosuhteita kouluvuoden aikana omassa kotimaassaan ja ovat aiheen äärellä yhteydessä toisiinsa virtuaalisesti, Hyötyniemi kertoi. eTwinning kuitenkin mahdollistaa moneen ja myös laajempia ja syvällisempiäkin projekteja voi toteuttaa.

Paikallista kehittämistyötä

Perjantaiaamuna kuultiin muutama lyhyempi esitys paikallisesta eli joensuulaisesta kokeilu- ja kehittämistyöstä.

- Hanketoiminnan myötä yliopistoyhteistyöstä on tullut uusi normaali. Kehittämistyöllä ja yliopistoyhteistyöllä on suuri merkitys molemmille osapuolille: yliopisto saa tutkimusyhteistyökumppaneita ja normaalikoulu saa tutkimusperustaisia toimintamalleja käyttöönsä, rehtori Jyrki Korkki Itä-Suomen yliopiston normaalikoulusta taustoitti.

Rantakylän normaalikoulussa

erityisluokanopettajana toimiva Juuso Pursiainen kertoi, että koulussa, jossa on keskimääräistä enemmän tuen tarpeisia, pienryhmässä opiskelevia oppilaita, haasteena on se miten näitä oppilaita tuetaan inkluusiossa.

Pursiainen kertoi meneillään olevasta hankkeesta, jossa keskitytään vahvuuslähtöiseen arviointiin. Taustalla on Pursiaisen oma, viime vuonna valmistunut väitöskirja.

Teksti ja kuvat: Sanna Isopahkala

Marriage of three Yhtenä esimerkinä paikallisesta kehittämishankkeesta kuultiin kolmen Tulliportinkadun norssinopettajan yhteistyötä valottava esitys. Minna Haring, Ulla Sten ja Mika Mononen kertoivat, millainen on “Muuttuvat tilat, muuttuva pedagogiikka” –hanke heidän yhteistyönsä taustalla.

- Lähtökohtana hankkeelle oli meidän opettajien toive toisenlaisen pedagogiikan toteuttamisesta. Tavoitteena opetuksen toiminnallisuus, yhteisöllisyys, omistajuus ja kokemuksellisuus, kolmikko kertoo.

Opettajina he halusivat luoda tilan, joka tukee ja mahdollistaa näitä asioita. Syntyi hankehakemus Opetushallitukselle, jonka rahoituksen myötä tilojen muutos mahdollistui.

Tavoitteena oli myös esteettinen ja rauhallinen tila, jossa kaikilla olisi hyvä olla.

Kolmikon mielestä hienoa

on ollut myös se, että OPH on luvannut jatkorahoitusta hankkeelle ja siksi on ollut aikaa suunnitteluun, tutkimukseen, materiaalia- ja laitehankintoihin, yritysyhteistyöhön, tutustumiskäynteihin.

Myöhemmin päivällä eNorssivieraat saivat myös työpajojen yhteydessä tutustua tähän upeasti toteutettuun hankkeeseen myös käytännössä.

Teksti ja kuva: Sanna Isopahkala

ä l y k a t n a R

u u n

o n si

a rm

u l u o k ali

Ran taky

län

uus

i no

rma

alik oulu

Supervoimia ja kaverin käräytystä Oulun normaalikoulun 3-4B-luokassa bongaillaan uutteran työnteon lomassa supervoimia ja ope-tellaan tekemään hyvää ja kiittämään kaveria. Luokan toimintakulttuuri rakentuu positiiviselle pedagogiikalle, joka nostaa kouluarjen ytimeen myönteiset tunteet, luonteenvahvuudet ja välittävät ihmissuhteet.

Positiivinen pedagogiikka tuo koulupäiviin iloa ja merkityksellisyyttä ja voimaannuttaa niin oppilasta kuin opettajaakin.

Joskus positiivista pedagogiikkaa luullaan virheellisesti pinnalliseksi höttöpedagogiikaksi, jossa vain metsästetään hyviä fiiliksiä tai glitteröidään kouluarkea.

opetuksen oppilaiden hyvinvoinnin tavoitteelliseen edistämiseen.

Positiivisen pedagogiikan avulla luodaan paras mahdollinen perusta oppimiselle ja se toimii mainiona työkaluna nykyisen opetussuunnitelman sisältöjen toteuttamisessa.

3-4B-luokan motto ”Se, mihin keskitymme, lisääntyy” ohjaa fokusoimaan hyvään. Oppilaat selvit-tävät omat supervoimansa ja harjoittelevat käyttämään niitä apuna koulutyössä ja elämässä yleensä.

Kuukauden supervoiman myötä perehdytään jokaiseen luonteenvahvuuteen syvällisemmin ja keskitytään treenaamaan niitä vahvuuksia, joista on erityisesti luokan oppilaille hyötyä.

Näitä ovat esimerkiksi sinnikkyys, Kyse on kuitenkin vahvaan ystävällisyys, toiveikkuus ja teoreettiseen tietoon ja empiiriseen näyttöön perustuvasta ryhmätyötaidot. Syyskuun supervoima on itsesäätely. kasvatussuuntauksesta, joka Parhaillaan menossa onkin yhdistää korkealaatuisen

itsesäätelyhaaste, jossa jokainen luokkayhteisön jäsen opettajaa ja opetusharjoittelijoita myöten määrittivät itselleen viikon paastokohteen. Joku lupautui luopumaan lempikarkeista, toinen Netflixistä ja kolmas kynsien pureskelusta.

Positiivisen pedagogiikan menetelmät ohjaavat oppilaita löytämään hyvää myös ympäriltään.

Näitä havaintoja sanoitetaan kiitospiirissä tai lisäämällä sydämenmuotoisia tarralappuja luokan kehuseinään. Samalla harjoitellaan kiitollisuutta ja opitaan huomaamaan niitä lukemattomia asioita, jotka omassa elämässä ovat hyvin.

Omia ilonaiheita kirjataan kiitollisuuspäiväkirjaan tai kiinnitetään tähdiksi luokan seinälle.

Koulupäivän tai vaikkapa ympäristöopin projektin lopuksi pysähdytään miettimään, mikä meni hyvin ja missä asioissa onnistuttiin.

Hyvin tärkeä tavoite luokassa on oppia auttamaan ja tekemään hyvää. Oppilaat laativat hyvien tekojen listoja, ja ystävällisen teon

tekijän saa käräyttää opettajalle.

Kun omaan käräytyspassiin kertyy 16 leimaa, saa oppilas palkaksi pienen herkun ja Mestarikäräyttäjän diplomin.

Yhdessä pohditaan myös keinoja hyvän tekemiseen oman koulun ulkopuolella. Parhaillaan luokan oppilaat valmistelevatkin piirustuksia, jotka lähtevät erään äidin mukana orpokodin lapsille Ugandaan asti.

Kehukehykset, openkaupat ja muut luokan käytänteet ovat oppilaille mieluisia.

Niitä paljon merkityksellisempi on kuitenkin se tapa, jolla opettaja päivittäin kohtaa lapsen.

Jokaisen oppilaan tulisi saada kokea itsensä ihanaksi, tärkeäksi ja hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on. Kun opettaja vielä vankkumattomasti uskoo lapsen kykyihin ja mahdollisuuksiin oppia ja kehittyä, rakentuu lapsen ympärille positiivinen panssari, joka pitää hänet pystyssä elämän tulevista kopsuista huolimatta.

Myönteisen asenteen tulisi kantautua myös koteihin.

Siihen Wilma on loistava apu. Paitsi että positiiviset

välittävä suhtautuminen auttavat heitä solmimaan oppilaisiin lämpimiä ja vastavuoroisia suhteita, mikä vahvasti edesauttaa kokemusta onnistuneesta harjoittelusta. Kun vielä opitaan Positiivinen pedagogiikka positiivisen palautteen voima sopii erinomaisesti myös sekä muutama strategia oman opetusharjoittelijoiden ohjaukseen. 3-4B-luokassa hyvinvoinnin tueksi, saavat opiskelijat aloittavat harjoittelun harjoittelijat reppuihinsa tutustumalla omiin supervoimiinsa monia kestäviä eväitä. ja opettelevat valjastamaan Teksti: KT, lehtori Eliisa Leskisenoja, ne opettajuutensa tueksi. terveiset koulusta lämmittävät ja kannattelevat, edistävät ne samalla vanhempien positiivista asennetta koulua kohtaan.

Opiskelijat ymmärtävät nopeasti, että hyvän huomaaminen ja

Oulun normaalikoulu Kuvat: Eliisa Leskisenoja ja Jarmo Kontiainen, sanomalehti Kaleva

Joustava esi- ja alkuopetus haastaa opettajia ylittämään ammatillisia, kulttuurisia ja institutionaalisia rajoja Vuosittain noin 63 000 perhettä valmistautuu Suomessa koulunaloitukseen.

Lapsen onnistunut siirtymä esiopetuksesta kouluun ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys.

käytännöt ja esiopettajien ja luokanopettajien erilaiset kulttuuriset ajattelutavat.

Kasvatustieteen maisteri Laura Rantavuoren väitöstutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa, Joustava esi- ja alkuopetus on millaisia uusia toiminnan esimerkki toimintamallista, jossa muotoja esiopetuksen ja koulun ammattilaiset voivat rakentaa rajavyöhykkeellä luotiin sekä lasten kehitystä ja oppimista millaisia resursseja ja esteitä tukevaa jatkumoa ja sitä tukevia moniammatilliset tapaamiset siirtymäkäytäntöjä. Ammattilaisten tuottivat relationaaliselle yhteistyö institutionaalisella asiantuntijuudelle. rajavyöhykkeellä voi kuitenkin olla haastavaa. Siksi on tärkeää Relationaalinen asiantuntijuus tunnistaa koulun ja esiopetuksen (Edwards, 2011) on tutkimuksen erilaiset institutionaaliset keskeinen käsite, jossa asiantuntijuuden ajatellaan rakentuvan ammattilaisten keskinäisissä suhteissa heidän ratkaistessaan yhdessä käytännön ongelmia.

- Tutkimustulokset osoittivat, että

relationaalisen asiantuntijuuden muodostuminen edellyttää tavoitteiden asettamista yhdessä ja yhteisen vuorovaikutustilan syntymistä. Responsiivisuus kaikkien ammattilaisten tiedolle on vuorovaikutuksessa keskeistä, Rantavuori toteaa.

Tutkimus tuo uutta tietoa relationaalisen asiantuntijuuden rakentumisesta siirtymässä esiopetuksesta alkuopetukseen.

Tietoa voidaan soveltaa muidenkin työyhteisöjen ja organisaatioiden rajapinnoilla tapahtuvaan yhteiseen toimintaan ja kehittämiseen.

Tutkimuksen aineisto koostuu joustavan esi- ja alkuopetuksen toimintamallin ensimmäisen lukuvuoden aikana videokuvatuista moniammatillisista suunnittelutapaamisista, opettajien ja hoitajien päiväkirjoista ja alkukartoituskyselyistä.

Hallitusohjelman tavoitteena yhtenäisempi kokonaisuus Tutkimus on erittäin ajankohtainen, sillä uudessa hallitusohjelmassa (2019, 163) on linjattu yhdeksi

tavoitteeksi esiopetuksen ja alkuopetuksen yhtenäisen ja joustavan kokonaisuuden laatiminen: ”Parannetaan varhaista perustaitojen oppimista muodostamalla esiopetuksesta ja perusopetuksen kahdesta ensimmäisestä vuosiluokasta nykyistä yhtenäisempi kokonaisuus. Siirtyminen eteenpäin tapahtuu joustavasti siinä vaiheessa, kun perustaidot ovat riittävän hyvin hallussa.”

Esiopettajien, luokanopettajien ja erityisopettajan yhteistyössä on mahdollista suunnitella moniammatillisesti lasten tarpeista lähteviä joustavia oppimisen käytäntöjä ja kohdentaa lapsille moniammatillista tukea.

Yhteistyö mahdollisti tutkimuksessa oppilaan ongelmien käsittelyn ja oppimisen tukemisen yli esiopetuksen ja koulun institutionaalisten rajojen. Yhteistyössä syntyi uusia yhteisiä käytäntöjä, kuten yhteisopettajuutta ja säännöllisiä suunnittelutapaamisia yli institutionaalisten rajojen.

Esiopettajien tietoa jäi

Norssien uudet tohtorit

hyödyntämättä Yhteinen toimintakulttuuri ei rakennu itsestään ja yhteistyössä tunnistettiin haasteita, sillä se vaatii syventyäkseen aikaa.

Esiopettajien resurssit eli esiopettajien tieto ja asiantuntijuus jäivät yhteistyössä osittain hyödyntämättä. Keskusteluissa tunnistettiin valta-asetelmia, sillä kaikkien ammattilaisten tietoa ei kuultu tai se hiljennettiin.

Edelleen on vallalla ajatus siitä, miten ensimmäisen luokan oppilailla on ”koulussa tärkeitä oppimistavoitteita, joilta yhteistyö esiopetuksen kanssa vie vain aikaa”.

- Ajattelutapojen muuttaminen vaatii opettajien täydennyskoulutusta ja teeman huomiointia opettajankoulutuksessa, jotta esiopetuksesta kouluun siirtymävaiheen merkitys ymmärrettäisiin paremmin.

- Esi- ja alkuopetuksen yhteistyökäytänteet vaihtelevat Suomessa paikallisesti ja meiltä puuttuvat selkeät kansallisen tason linjaukset, Rantavuori toteaa.

- Ilman kansallisia yhtenäisiä linjauksia koulunsa aloittavat oppilaat eivät ole tasaarvoisessa asemassa siirtymäkäytäntöjen osalta.

Laura Rantavuori työskentelee lehtorina Tampereen yliopiston normaalikoulussa.

KM Laura Rantavuoren kasvatustieteen alaan kuuluva väitöskirja Kohti relationaalista asiantuntijuutta joustavassa esi- ja alkuopetuksessa tarkastettiinn Tampereen yliopiston kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnassa lauantaina 31.8.2019.

Vastaväittäjänä toimi professori Tuija Turunen Lapin yliopistosta.

Kustoksena oli professori Kirsti Karila kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnasta.

Tämä väitöstiedote on julkaistu alunperin osoitteessa: https:// www.tuni.fi/fi/ajankohtaista/ joustava-esi-ja-alkuopetushaastaa-opettajia-ylittamaanammatillisia-kulttuurisia-ja

Norssien uudet tohtorit

eNorssi-verkoston uusi julkaisu: Kielitietoisen opettajan opas eNorssin yhteistyĂśverkosto on julkaissut kielitietoisen opettajan oppaan.

Teoksen on toimittanut Tarja Ruohonen ja sitä ovat olleet kirjoittamassa lukuisat harjoittelukoulujen opettajat.

Linkki oppaaseen: http://www.enorssi.fi/enorssi-verkosto/ uutisarkisto/kielitietoisen-opettajan-opas-on-julkaistu

Kirjaesittelyssä: Matematiikan opetus ja oppiminen toim. Jorma Joutsenlahti, Harry Silfverberg ja Pekka Räsänen

Niilo Mäki Instituutti on julkaissut jo viime vuoden puolella kirjan, joka pyrkii vastaamaan siihen, mitä tavoiteltu matematiikan osaaminen on ja mitä sen pitäisi olla.

Kirjan esipuheessa muistutetaan, etä matematiikan opetus- ja oppimiskulttuuri on uudistumassa sisällöllisesti ja menetelmällisesti. ”Matematiikan opetus ja oppiminen” -teos on tarkoitettu kaikille matematiikan opetuksen parissa työskenteleville opettajille ja opiskelijoille sekä kaikille aiheesta kiinnostuneille lukijoille.

Kirja on loistava perusteos Normaalikoulun lehtoreille, jotka ohjaavat matematiikkaa harjoittelevia opiskelijoita.

Asiantuntija-artikkelien otsikot ovat houkuttelevien ja selkeiden kuuloisia.

Teksti ja kuva: Sanna Isopahkala

Tulevia tapahtumia 26.-27.9. TutKoKe työseminaari Oulussa 3.10.2019 Ohjaajakoulutuksen Moduuli 2 (Rovaniemi-Oulu) Oulussa 9.10.2019 Ohjaajakoulutuksen Moduuli 3. Joensuussa Lukuvuoden 2019-2020 aikana järjestetään Ohjaajakoulutuksen Moduuli 2 (Helsinki-Tampere) 23.1.2020 Ops-ryhmän työseminaari 23.1.2020 Ohjaajakoulutusryhmän kokous Helsingissä 4.-6.3.2020. NERA2020-kongressi (NERA = Nordic Educational Reseach Association) Turussa. Abstraktien jättöaika 15.9.-15.11.2019. https://nera2020.fi/