maltti_1a_opas_nayte_issuu

O PE T TA J AN OPAS

Lissu Halonen Janne Junttila Tuula Pesonen Minna Salminen

NÄYTE

JAKSON ALOITUS

1

A-jat-te-lun tai-dot O-pi-taan • ni-me-ä-mään o-mi-nai-suuk-si-a • luo-kit-te-le-maan ja tun-nis-ta-maan sään-nön-mu-kai-suuk-sia • hah-mot-ta-maan ja ver-tai-le-maan lu-ku-mää-ri-ä.

Tein yh-teis-työ-tä.

6

Jakson sisällöt ja tavoitteet Maltti-kirjan ensimmäisessä jaksossa edetään maltillisesti. Tavoitteena on oppia tärkeitä työskentelyn taitoja, kuten • ohjeiden mukaan toimiminen • työskentelyn ylläpitäminen • yhdessä työskenteleminen • tehtävien loppuun saattaminen • konkreettisten välineiden tarkoituksenmukainen käyttäminen.

Ajattelun taidot ja matematiikan oppiminen Matematiikan ajattelun taidot muodostavat perustan koko myöhemmälle matematiikan oppimiselle. Suunta- ja sijaintikäsitteet, vertailu, luokittelu ja säännönmukaisuuksien havaitseminen auttavat oppilasta jäsentämään ympäristöään, tunnistamaan rakenteita ja tekemään loogisia päätelmiä. Nämä taidot ovat välttämättömiä sekä ongelmanratkaisun että matemaattisten yhteyksien ymmärtämisen kannalta.

Lukukäsitteen kehittyminen perustuu näihin varhaisiin ajattelun taitoihin. Ennen kuin oppilas voi ymmärtää lukumäärän idean, hänen on 2

Työs-ken-te-lin sin-nik-kääs-ti.

7

osattava tunnistaa esineiden eroja ja yhtäläisyyksiä, arvioida määriä ja hahmottaa järjestyksiä.

Näiden taitojen avulla oppilas oppii kiinnittämään huomionsa siihen, että jokainen esine vastaa yhtä lukua, ja että lukumäärä pysyy samana, vaikka järjestys muuttuu.

Luokittelu ja vertailu auttavat ymmärtämään, että lukusana kuvaa määrää, ei esineen ulkoisia ominaisuuksia. Suunta- ja sijaintikäsitteet tukevat lukujen lukemista ja kirjoittamista sekä etenemistä lukusuoralla, ja säännönmukaisuuksien havaitseminen vahvistaa ymmärrystä lukujen välisistä suhteista. Kun nämä ajattelun taidot ovat kehittyneet, oppilas pystyy muodostamaan vahvan lukukäsitteen, joka luo perustan sujuvalle laskutaidolle ja myöhemmille matematiikan sisällöille.

Sfon-tendenssi ja matematiikan oppiminen Sfon‑tendenssi on lapsen luontainen taipumus kiinnittää huomiota lukumääriin arjen tilanteissa ilman erillistä ohjausta. Lapsi esimerkiksi huomaa itse, että toisessa ryhmässä on enemmän palikoita tai että kaverilla on kaksi kirjaa ja hänellä yksi. Tämä taipumus on tärkeä, koska se ennakoi matemaattista kehitystä: lapset, jotka

spontaanisti havaitsevat lukumääriä, omaksuvat myöhemmin helpommin lukujonon, peruslaskutoimitukset ja muut varhaiset matemaattiset taidot. Sfon‑tendenssi toimii ikään kuin sisäisenä huomion ohjaajana, joka tukee lukumäärien, suhteiden ja matemaattisten rakenteiden ymmärtämistä jo ennen varsinaista opetusta. Lukuvuoden alussa on hyvä varmistaa, että jokainen oppilas kiinnittää huomiota lukumääriin. Jos näin ei ole, oppilasta tulee johdonmukaisesti ohjata huomaamaan lukumääriä ympäristössään.

Subitisaatio ja matematiikan oppiminen Subitisaatio tarkoittaa kykyä tunnistaa pieniä lukumääriä (1–4) ilman laskemista. Lapsi esimerkiksi näkee kolme esinettä ja tietää heti, että niitä on kolme. Subitisaatio muodostaa perustan lukujen rakenteelliselle ymmärtämiselle: lapsi oppii näkemään kokonaisuuksia ja niiden osia, kuten että “kolme on kaksi ja yksi”. Tämä taito tukee hajotelmien oppimista, yhteen‑ ja vähennyslaskun sujuvuutta sekä lukujen suhteiden hahmottamista. Subitisaation myötä lapsi alkaa ymmärtää lukumääriä visuaalisina kokonaisuuksina sen sijaan, että kokisi ne vain yksitellen laskettavina esineinä. Ekaluokkalaisen tulisi hahmottaa laskematta lukumäärät viiteen asti.

Arviointi Ensimmäiselle luokalle tulevien oppilaiden matemaattiset lähtövalmiudet vaihtelevat suuresti.

Opettaja voi halutessaan käyttää Maltti 1A -alkukartoitusta kartoittaakseen, millaisia perustaitoja oppilailla on jo ennen varsinaisten sisältöjen opetusta. Kartoitus antaa opettajalle yleiskuvan oppilaiden ajattelun taidoista ja auttaa suunnittelemaan tarvittavaa eriyttämistä.

Maltti-alkukartoituksessa arvioidaan mm.

• ajattelun taitoja • lukumääräisyyden tajua • lukujonotaitoja • numerosymboleiden tunnistamista.

Jos oppilaalla on haasteita kartoituksen tehtävissä, on tärkeää vahvistaa hänen ajattelun taitojaan ja lukumäärien hahmottamista ennen siirtymistä seuraaviin sisältöihin. Alkukartoituksen tulokset tukevat opettajaa oppilasryhmän tarpeiden hahmottamisessa sekä tukitoimien ja oppimispolkujen suunnittelussa. Ensimmäisessä jaksossa ei tehdä koetta.

Työskentelyn aikana tarkastellaan oppilaan matemaattista ajattelua eri tavoilla: puhutun ilmaisun kautta, välineillä työskentelyn aikana näkyvänä ajatteluna, piirtämällä tuotettuna

matematiikkana sekä kirjallisissa tehtävissä. Erityisesti välineillä työskentely paljastaa paljon oppilaan ymmärryksestä ja siitä, miten hyvin hän on omaksunut käsiteltävät sisällöt.

Ensimmäisen jakson aikana huomio kiinnittyy siihen, miten oppilas kehittyy suunta- ja sijaintikäsitteiden käytössä, ominaisuuksien vertailussa, luokittelutaidoissa sekä säännönmukaisuuksien tunnistamisessa ja tuottamisessa. Lisäksi seurataan, miten oppilas edistyy lukumäärien vertailussa ja vertailumerkkien käytössä.

Ajattelun taidot -jakson oppikirjan tehtävät toimivat keskeisenä arvioinnin välineenä. Kirjatehtävät antavat opettajalle hyvän käsityksen oppilaan osaamisesta ja hänen ajattelutaitojensa tasosta.

Oppilas tekee itsearviointia kirjansa sivulla 7.

Jakson aloitusaukeaman kuva toimii myös jakson sisältöjen arvioinnin välineenä. Kuvasta voidaan etsiä jakson sisältöjä, kuten suunta- ja sijaintikäsitteitä, ominaisuuksien vertailuja, luokittelua, säännönmukaisuuksia ja lukumääriä.

Itse- ja vertaisarviointia voidaan harjoitella esimerkiksi tehtävissä, joissa tehdään huolellisesti kuvioita. Vertaisarviointia voidaan kehittää myös keskustelemalla parityöskentelyn sujumisesta.

Aloituskuvan tarkasteleminen Jakson alussa tutustutaan jakson tavoitteisiin, jotka on kuvattu aloituskuvassa. Samalla nimetään kuvan teema, joka on koulu. Aloituskuvan tarkastelu toimii sekä tavoitteiden avaamisena että keskustelun herättäjänä.

Jakson lopussa oppilas tekee itsearvioinnin aloituskuvaan. Lisäksi kuvaan palataan tutkimalla sitä nyt jakson sisältöjen näkökulmasta.

Oppilas voi esimerkiksi osoittaa ja selittää kuvan osia, jotka liittyvät jakson opeteltuihin käsitteisiin. Näin aloituskuva toimii sekä oppimisen lähtökohtana että arvioinnin välineenä.

Oppilaat etsivät kuvasta hipon, jonka kuva on vaaleansinipaitaisen lapsen paidassa.

Esimerkkejä kuvan käsittelyyn sisällön mukaan.

• Nimetään eri suuntia ja sijainteja, käyttäen käsitteitä edessä, takana, välissä, keskellä, ylhäällä, alhaalla jne.

• Luokitellaan lapsia eri tavoin. (esim. vaatteiden värien, hihan pituuksien, hiusten värien mukaan) • Nimetään säännönmukaisuus kuvasta. (viirit) • Lasketaan lukumääriä kuvasta. Vertaillaan kuvan lukumääriä käyttäen käsitteitä enemmän, vähemmän ja yhtä monta.

3

1. HAHMOTTAMINEN Opitaan

Opettamisessa huomioitavaa

• tekemään havaintoja yksityiskohdista • hahmottamaan kokonaisuuksia • tunnistamaan ominaisuuksia.

Matematiikan sisältöjen omaksumisessa tarvitaan hahmottamisen taitoa. Hahmottaminen on havaitsemista, jäsentämistä, ymmärtämistä ja kokonaisuuden oivaltamista. Tämä luo pohjaa lukujen ja laskujen oppimiselle sekä myös geometrialle.

Kokonaisuuden havaitsemiseen tarvitaan osien välisten suhteiden tai yhteyksien huomaamista.

Lisäksi on tärkeää kiinnittää huomiota esineiden ja asioiden yksityiskohtiin sekä ominaisuuksiin.

Käsitteet • samanlainen, erilainen

Välineet • värikiekot (kuori) • Aarrejahti -moniste (liite 1) • rakennuspalikat • askartelutikut

Opettaminen Matematiikan eri osa-alueiden omaksuminen edellyttää kykyä hahmottaa. Tämän kappaleen harjoitukset ja oppikirjan tehtävät auttavat opettajaa tunnistamaan oppilaiden taidot hahmottamisessa ja hienomotoriikassa. Matematiikan opiskelu edellyttää molempia taitoja. Mahdollisia puuttuvia taitoja on syytä pysähtyä harjoittelemaan.

Hahmottamisen harjoittelu alkaa eri oppimisympäristöjen ja esineiden tai asioiden tarkkailusta, jolloin huomio kiinnittyy myös yksityiskohtiin. Havainnoinnin yhteydessä opetellaan tunnistamaan samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia sekä vertailemaan ja erottamaan ominaisuuksia toisistaan. Opettajan rooli on ohjata oppilasta huomaamaan seikat, jotka ovat hahmottamisen kannalta merkityksellisiä.

Hahmottamista harjoitellaan tekemällä havaintoja oppilaista, esineistä, oppimisympäristöistä ja kuvista. Lisäksi taitoa voidaan vahvistaa pelaamalla hahmottamista kehittäviä pelejä sekä rakentamalla mallista. Mallit voivat olla sekä kaksi- että kolmiulotteisia. Tällaisia pelejä ja harjoituksia löytyy myös digitaalisista oppimisympäristöistä.

Hienomotoriset taidot kehittyvät kynätehtävillä, muovailemalla, saksilla leikkaamalla ja rakentelulla. Erilaiset piirtämis- ja väritystehtävät vahvistavat kynän hallintaa.

4

Muista teettää toistuvasti lukumäärän laskemisen ja lukujonotaitojen harjoituksia sivuilta 40–115.

Arvaa ystäväni Leikitään koko ryhmän kanssa. Oppilaat muodostavat seisomapiirin. Opettaja näyttää ensin, miten leikki toimii. Opettaja valitsee yhden oppilaan ”ystäväkseen”, mutta ei paljasta valintaa muille.

Oppilaat yrittävät selvittää, kuka on opettajan valitsema kaveri. He esittävät kysymyksiä, jotka liittyvät ulkoisiin ominaisuuksiin, kuten: • Onko ystävällä tumma tukka?

• Onko ystävällä farkut?

• Onko ystävällä punainen paita?

Opettaja vastaa jokaiseen kysymykseen vain ”kyllä” tai ”ei”. Jos vastaus on ”ei”, kaikki ne oppilaat, joilla on kyseinen ominaisuus, istuvat alas. Leikki jatkuu, kunnes jäljelle jää vain yksi seisova oppilas – hän on opettajan valitsema ystävä. Valitsijaa vaihdetaan, ja leikki aloitetaan uudelleen.

Huomaa ero asennossa Tarvitaan: tila, jossa oppilaat voivat liikkua ja muodostaa asentoja.

Opettaja mallintaa leikin. Oppilaat seisovat tai istuvat tilassa niin, että he näkevät opettajan.

Opettaja muodostaa kehollaan yksinkertaisen asennon, esimerkiksi nostaa toisen käden ylös ja toisen sivulle, kääntää vartaloa tai tekee tasapainoasennon.

Oppilaat katsovat asentoa hetken ja kääntyvät sitten selin tai sulkevat silmänsä. Opettaja muuttaa asentoa hieman – esimerkiksi vaihtaa käsien

paikkaa tai siirtää jalan asentoa. Oppilaat kääntyvät takaisin ja yrittävät muistaa, miten asento on muuttunut. He kertovat tai näyttävät, mikä on ero alkuperäiseen asentoon verrattuna.

Leikkiä voidaan jatkaa niin, että oppilaat vuorollaan tekevät alkuasennon ja muuttavat sitä.

Muut yrittävät tunnistaa muutoksen.

Kenen reppua ajattelen?

Tarvitaan: jokaisen oppilaan oma reppu.

Reput asetetaan riviin, niin että kaikki näkevät ne. Oppilaat harjoittelevat kysymysten esittämistä, loogista päättelyä ja tarkkaa havainnointia.

Opettaja valitsee mielessään yhden repun, mutta ei paljasta valintaa muille. Oppilaat esittävät vuorotellen kyllä–ei-kysymyksiä repun ominaisuuksista, esimerkiksi: • Onko repussa vetoketjua?

• Onko repussa sinistä väriä?

• Näkyykö repussa avaimenperä?”

• Onko repussa eläinkuvioita?

Opettajan vastauksen perusteella oppilaat poistavat vaihtoehtoja eli sulkevat pois reput, jotka eivät sovi vastaukseen. Esimerkiksi jos vastaus on ”ei”, reput joissa on kyseinen ominaisuus, siirretään pois. Leikki jatkuu, kunnes jäljelle jää yksi reppu – se, jota opettaja ajatteli. Seuraavaksi yksi oppilaista on ”repun ajattelija”, ja muut arvuuttelevat. Leikkiä voi jatkaa myös pareittain tai pienryhmissä.

Rakennelma mallin mukaan Tarvitaan: rakennuspalikoita.

Opettaja rakentaa palikoista rakennelman käytävälle. Oppilas saa käydä katsomassa rakennelmaa niin monta kertaa kuin haluaa. Malliin ei saa koskea.

Oppilaat palaavat omalle paikalleen ja rakentavat muistinsa perusteella samanlaisen rakennelman omalle paikalleen. Lopuksi malli tuodaan esiin. Oppilaat vertaavat omaa rakennelmaansa malliin. Keskustellaan yhdessä: • Mikä onnistui?

• Mikä oli vaikeaa muistaa?

• Miten voisi parantaa?

Etsi yksityiskohta Tarvitaan: kuvakortteja, joissa näkyy pieniä yksityiskohtia eri oppimisympäristöistä.

Kuvia kannattaa ottaa eri korkeuksilta: lattian tasolta, silmän korkeudelta ja ylhäältä.

Opettaja kuvaa eri oppimisympäristöjä ja tulostaa kuvista kuvakortteja. Ennen leikin alkua keskustellaan siitä, miten kuvien kohteita voi tunnistaa. Oppilaita ohjataan kiinnittämään huomiota esimerkiksi muotoihin, väreihin ja materiaaleihin.

Jokainen oppilas saa yhden kuvakortin, jossa näkyy jokin yksityiskohta opetustilasta, aulasta, tai pihalta. Oppilas etsii kuvassa näkyvän kohteen. Kun hän löytää sen, hän kertoo opettajalle, mistä sen löysi. Kun kohde on löydetty, oppilas saa uuden kortin ja etsintä jatkuu.

Toista kuvio Tarvitaan: alusta, joka erottuu selkeästi maasta Opettaja rakentaa kuvion alustalle käyttäen luonnosta kerättyjä materiaaleja. Kuvio sijoitetaan niin, etteivät oppilaat näe sitä suoraan omalta paikaltaan. Oppilaat käyvät vuorotellen katsomassa mallikuviota. He havainnoivat sen muotoa, rakennetta ja käytettyjä materiaaleja.

Oppilaat palaavat omalle rakentelupaikalleen ja yrittävät tehdä mahdollisimman samanlaisen kuvion kuin mallissa.

Aarrejahti koulun pihalla Tarvitaan: moniste (liite 1), jossa on kuvia koulun pihalta löytyvistä asioista (esim. kiipeilyteline, keinu, roskis, roskia, penkki, puu, hiekkalaatikko).

Tehtävän voi suorittaa yksin, pareittain tai pienryhmissä. Oppilas saa monisteen, jossa on rastitettavia kohteita. Oppilas etsii monisteessa mainittuja asioita pihalta. Kun oppilas löytää kohteen, hän rastittaa sen monisteesta. Esineitä ei tarvitse koskea, riittää että ne havaitaan ja tunnistetaan. Kun kaikki kohteet on löydetty, oppilas palaa opettajan luo ja tarkistaa löydöt yhdessä opettajan kanssa.

Vinkki: Leikkiä voi muokata niin, että oppilaat rakentavat pareittain tai ryhmissä. Vaikeustasoa voi nostaa lisäämällä palikoiden määrää.

5

1. Hah-mot-ta-mi-nen

3

Piir-rä mal-lin mu-kaan.

4

Et-si 10 e-ro-a-vai-suut-ta. Ym-py-röi.

5

Kul-je las-ten rei-tit.

ky-nä-ote

Ym-py-röi.

1

2

Yh-dis-tä.

Jat-ka.

Ym-py-röi sa-man-lai-nen.

Ym-py-röi e-ri-lai-nen.

8

9

6

Jat-ka.

9

Täy-den-nä vä-ri-su-do-ku.

Su-do-kus-sa on jo-kai-sel-la pys-ty-ri-vil-lä ja vaa-ka-ri-vil-lä pu-nai-nen, kel-tai-nen ja si-ni-nen vä-ri-kiek-ko.

7

8

10

6

10

Jat-ka.

11

Ra-ken-na sa-man-lai-nen. Tar-vit-set 10 ra-ken-nus-pa-lik-kaa.

12

Täy-den-nä sa-man-lai-sek-si.

Vä-ri-tä rep-pu mal-lin mu-kaan.

Piir-rä reit-ti leik-ki-ken-täl-le.

11

13

14

Jat-ka.

Löy-tyy-kö ku-vas-ta? Mer-kit-se

15

Tee sa-man-lai-nen.

16

Mit-kä pa-li-kat tar-vit-set? Yh-dis-tä.

.

12

13

17

Piir-rä sa-man-lai-nen.

18

Ra-ken-na sa-man-lai-nen. Vä-ri-tä.

Tar-vit-set 13 vä-ril-lis-tä pa-lik-kaa.

14

7

2. SIJAINTI- JA SUUNTAKÄSITTEET Opitaan

Opettamisessa huomioitavaa

• nimeämään ja vertailemaan ominaisuuksia • asettamaan esineet järjestykseen valitun ominaisuuden mukaan.

Sijainti- ja suuntakäsitteitä tarvitaan, kun työskennellään esim. konkreettisilla matematiikan välineillä tai kun työskennellään kirjan parissa.

Suunta- ja sijaintikäsitteet ovat tärkeitä myös lukujonojen ja lukujen paikkojen hahmottamisessa sekä geometriassa. Esimerkiksi käsitteet ennen, jälkeen ja välissä auttavat ymmärtämään lukujen järjestystä lukujonossa. Geometriassa sijaintikäsitteitä tarvitaan, kun tehdään rakennelmia ohjeen mukaan tai tutkitaan rakennelmia.

Myöhemmin ne ovat hyödyllisiä myös laskutoimituksissa, kuten allekkainlaskussa, jossa tarvitaan esimerkiksi käsitteitä yläpuolelle, alapuolelle ja viereen.

Käsitteet • esim. edessä-takana, vieressä, vastakkain, päällä-alla, välissä, ylä- ja alapuolella, jono, rivi sekä vasemmalla ja oikealla

Välineet • värikiekot (kuori) • nallekortit (kuori) • suunnalliset esineet • rakennuspalikat

Opettaminen Suunta- ja sijaintikäsitteillä kuvataan, missä jokin asia tai esine sijaitsee. Niitä voidaan tarkastella omasta tai toisen näkökulmasta tai suhteessa johonkin esineeseen. Käsitteiden ymmärtäminen voi olla haastavaa, koska ne toimivat eri tavoin kaksi- ja kolmiulotteisessa ympäristössä.

Oppimista tuetaan monipuolisilla harjoituksilla: • kehon ja esineiden käyttö tilassa • kolmi- ja kolmiulotteisten välineiden hyödyntäminen • kuvien ja piirrosten tarkastelu.

Tavoitteena on, että oppilas oppii sekä noudattamaan ohjeita että antamaan niitä itse, käyttäen oikeita käsitteitä. Harjoittelussa käytetään käsitteiden vastakohtia alla – päällä, edessä – takana, oikea – vasen, yläkulma – alakulma, sisällä – ulkona jne.

Arkikielessä käytetään usein epätarkkoja sanoja kuten ”tuolla” tai ”tänne”. Opettaja voi vahvistaa oppimista korvaamalla ne täsmällisillä sijainti- ja suuntakäsitteillä.

Ope käskee -leikki sijaintikäsitteillä Tarvitaan: tila, jossa on huonekaluja ja tilaa liikkua (esim. tuoleja, pöytiä, kaappeja).

Opettaja antaa oppilaalle ohjeen, joka kertoo, mihin kohtaan luokkaa oppilaan tulee siirtyä.

Ohjeessa käytetään suunta- ja sijaintikäsitteitä, kuten ”pöydän viereen” tai ”tuolin taakse”.

Kun oppilas on siirtynyt annettuun paikkaan, opettaja kysyy: 8

• Missä olet? (”Olen tuolin takana.”)

• Missä tuoli on? (”Tuoli on edessäni.”)

Leikkiä jatketaan antamalla uusia sijaintikäskyjä oppilaille. Näin harjoitellaan sekä oman sijainnin että esineiden sijainnin ilmaisemista.

Esimerkkejä ohjeista: Ope käskee mennä...

• tuolin taakse • pöydän eteen • tuolin ja pöydän väliin • tuolin päälle • pöydän alle • pöydän oikealle puolelle • tuolin viereen • kaapin eteen.

Vinkki 1: Tätä leikkiä voidaan leikkiä myös siten, että opettaja sijoittaa käskyllään oppilaita jonoon tai riviin tietyssä järjestyksessä. Esimerkkejä ohjeista: Ope käskee mennä...

• Nikon vasemmalle puolelle • Lotan eteen • Alman ja Joonan väliin.

Vinkki 2: Tätä leikkiä on hyvä leikkiä myös ulkona. Esimerkkejä annettavista ohjeista: Ope käskee mennä...

• puun taakse • kiven päälle • kahden puun väliin • oksien alle • kannon päälle.

Sijoita esineet ohjeen mukaan

Tarvitaan: pieniä luokitteluun sopivia esineitä, joilla on selkeä suunta esim. erilaisia eläinhahmoja, autoja tai nalleja.

Opettaja mallintaa leikin. Kaikilla on samat esineet edessään. Esineiden lukumäärällä voidaan muokata toiminnan vaikeustasoa. Opettaja antaa ohjeita, joiden mukaan esineet asetellaan.

Ohjeissa käytetään suunta- ja sijaintikäsitteitä (kuten eteen, taakse, viereen, oikealle, vasemmalle, väliin, keskelle, vastakkain tai vastapäätä, vasemmalle, oikealle, riviin ja jonoon).

Aluksi opettaja sijoittaa esineet yhdessä ohjeiden kanssa, jotta oppilaat oppivat käytettyjen käsitteiden merkityksen.

Tämän jälkeen oppilaat työskentelevät pareittain. Parit asettuvat selät vastakkain. Toinen oppilas asettelee ensin omat esineensä haluamallaan tavalla. Sen jälkeen hän antaa parilleen ohjeita, joiden mukaan pari sijoittaa esineensä.

Pedagoginen vinkki: On tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että esim. edessä ja takana käsitteitä käytetään suhteessa esineiden suuntaan.

Palikkarakennelma ohjeen mukaan Tarvitaan: erivärisiä rakennuspalikoita.

Opettaja mallintaa leikin. Kaikilla on samat palikat edessään. Palikoiden lukumäärällä voidaan muokata toiminnan vaikeustasoa. Opettaja antaa ohjeita, joiden mukaan palikoita asetellaan pöydälle. Ohjeissa käytetään suunta- ja sijaintikäsitteitä, kuten eteen, taakse, viereen oikealle tai vasemmalle puolelle, päälle, alle, keskelle ja väliin. Aluksi opettaja sijoittaa esineet yhdessä ohjeiden kanssa, jotta oppilaat oppivat käytettyjen käsitteiden merkityksen.

Tämän jälkeen oppilaat työskentelevät pareittain asettuen selät vastakkain. Toinen oppilas rakentaa ensin oman rakennelmansa ja antaa sen jälkeen ohjeet parilleen, joka rakentaa samanlaisen mallin ohjeiden perusteella.

Lopuksi vertaillaan rakennelmia ja pohditaan: • Ovatko rakennelmat samanlaiset?

• Mitkä ohjeet olivat selkeitä?

• Mikä oli vaikeaa hahmottaa?

Leikkiä jatketaan, jotta molemmat oppilaat pääsevät harjoittelemaan sekä ohjeiden antamista että niiden seuraamista.

Pedagoginen vinkki: On tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että nyt esineellä ei ole suuntaa, joten palikat sijoitetaan oppilaan näkökulmasta katsottuna.

Sijoita värikiekot ohjeen mukaan Tarvitaan: erivärisiä värikiekkoja (kuori).

Opettaja mallintaa leikin. Kaikilla on samat värikiekot edessään. Värikiekkojen lukumäärällä voidaan muokata toiminnan vaikeustasoa.

Opettaja antaa ohjeita, joiden mukaan värikiekkoja asetellaan pöydän pinnalle. Ohjeissa käytetään suunta- ja sijaintikäsitteitä, kuten viereen oikealle, yläpuolelle, alapuolelle ja väliin.

Yhdessä oppilaiden kanssa pohditaan, mitä tarkoittavat tässä tilanteessa käsitteet päällä ja yläpuolella, sekä alla ja alapuolella. Lisäksi keskustellaan siitä, voiko nappien sijoittelussa käyttää käsitteitä eteen ja taakse, ja mitä ne tarkoittavat pöytätasossa. Aluksi opettaja sijoittaa esineet yhdessä ohjeiden kanssa, jotta oppilaat oppivat käytettyjen käsitteiden merkityksen.

Tämän jälkeen oppilaat työskentelevät pareittain asettuen selät vastakkain. Toinen oppilas sijoittaa ensin omat värikiekkonsa ja antaa sen jälkeen ohjeet parilleen, joka rakentaa samanlaisen ohjeiden perusteella. Lopuksi vertaillaan rakennelmia ja keskustellaan: • Ovatko rakennelmat samanlaiset?

• Mitkä ohjeet olivat selkeitä?

• Mikä oli vaikea hahmottaa?

Sijoita kuvakortit ohjeen mukaan Tarvitaan: jokaiselle oppilaalle omat nallekortit (kuori).

Opettaja mallintaa leikin. Hän antaa oppilaille ohjeita, joiden mukaan kuvakortteja asetellaan pöydälle. Ohjeissa käytetään suunta- ja sijaintikäsitteitä, kuten viereen, vasemmalle, oikealle, väliin, keskelle, yläpuolelle, alapuolelle, vasempaan yläkulmaan, keskimmäiselle riville, yläriville, alariville jne.

Oppilaat sijoittavat korttinsa pöydälle ohjeen mukaisesti. Korttien asettelu tapahtuu siten, että muodostuu rivejä ja sarakkeita. Lopuksi opettaja tekee kysymyksiä korteista, esim. Mikä kuva on • istuvan punapaitaisen nallen alapuolella?

• seisovan keltapaitaisen vasemmalla puolella?

Tämän jälkeen oppilaat työskentelevät pareittain asettuen selät vastakkain. Toinen oppilas antaa ohjeita korttien sijoitteluun, ja pari toteuttaa ohjeet. Vuorot vaihdetaan, jotta molemmat pääsevät harjoittelemaan sekä ohjeiden antamista että niiden seuraamista.

9

s. 15 t. 1

s. 16 t. 4

Tarvitaan: puuvärit.

Tehtävässä väritetään lasten paidat opettajan ohjeen mukaan. Väritä • selät vastakkain seisovien lasten paidat ovat punaiset.

• keltaisella rivin keskimmäisen lapsen paita.

• sinisellä rivin oikeanpuoleisen lapsen paita.

• vihreällä jonon viimeisen lapsen paita.

• ruskealla niiden lasten paidat, jotka seisovat vastakkain tai toisiaan vastapäätä.

• punaisella jonon ensimmäisen lapsen paita.

• sinisellä sen lapsen paita, joka seisoo jonossa punapaitaisen takana.

• keltaisella sen lapsen paita, joka seisoo jonossa vihreäpaitaisen edessä.

• oranssilla sen lapsen paita, joka kurkistaa toisen lapsen selän takaa.

• mustalla sen lapsen paita, joka seisoo jonossa sinipaitaisen ja keltapaitaisen välissä.

Tarvitaan: värikynät.

Oppilas värittää ohjeiden mukaan: • Tuolin alla oleva pallo on sininen.

• Tuolin edessä oleva tuoli on keltainen.

• Tuolin vieressä oleva pallo on vihreä.

• Tuolin päällä oleva pallo on oranssi.

• Kahden tuolin välissä oleva pallo on ruskea.

• Tuolin takan oleva pallo on musta.

s. 16 t. 2 Tarvitaan: puuvärit.

Ennen tehtävän tekemistä nimetään jonossa olevat lelut (juna, nalle, robotti, auto, dino, nukke ja juna).

Oppilas värittää lelut ohjeiden mukaan: • Robotin takana oleva lelu on keltainen.

• Junan edessä oleva lelu on oranssi.

• Nallen ja auton välissä oleva lelu on vihreä.

• Nuken takana oleva lelu on sininen.

• Auton ja nuken välissä oleva lelu on ruskea.

• Nallen edessä oleva lelu on musta.

10

s. 17 t. 5 Tarvitaan: puuvärit.

Ennen tehtävän tekemistä nimetään rivissä olevat lelut (nalle, auto, dino, nukke, robotti, juna ja ankka).

Oppilas värittää lelut ohjeen mukaan: • Auton vasemmalla puolella oleva lelu on ruskea.

• Nuken ja junan välissä oleva lelu on keltainen.

• Rivin oikeanpuoleisin lelu on oranssi.

• Dinon oikealla puolella oleva lelu on sininen.

• Ankan ja robotin välissä oleva lelu on vihreä.

• Rivin vasemman puoleisimman lelun vieressä on punainen lelu.

• Mikä jäi värittämättä? (dino) s. 17 t. 6 Tarvitaan: jokaiselle parille kuvan esineet tai vastaavanlaiset.

Työskennellään pareittain. Oppilas ohjeistaa pariaan sijoittamaan esineitä käyttäen opeteltuja käsitteitä.

s. 16 t. 3

s. 17 t. 7

Tarvitaan: puuvärit.

Ennen tehtävän tekemistä nimetään hyllyt (ylä-, ala- ja keskihylly, sekä hyllyillä olevat esineet).

Oppilas värittää ja piirtää ohjeiden mukaan: • Alarivillä on nallen ja värikynien välissä vihreä pallo.

• Ylärivin keskimmäinen noppa on punainen.

• Keskimmäisen hyllyn vasemman puoleinen pallo on sininen.

• Keskihyllyllä on lautapelien alapuolella keltainen pallo.

• Ylähyllyllä siveltimien yläpuolella on violetti pallo.

• Alahyllyn noppapinon alimmainen noppa on vihreä.

• Ylähyllyn kirjan vieressä on punainen omena.

Tarvitaan: puuvärit.

Ennen tehtävän tekemistä nimetään ruudukon kaikki rivit: ylärivi, toiseksi ylin rivi, toiseksi alin rivi ja alarivi. Oppilas värittää ympyrät ohjeen mukaan: • Ylärivin punaisen omenan alapuolelle on sininen ympyrä.

• Alarivin vihreän omenan vieressä on keltainen ympyrä.

• Toiseksi alimman rivin punaisen omenan yläpuolella on oranssi ympyrä.

• Ylärivin omenoiden välissä on vihreä ympyrä.

• Alarivin punaisen omenan yläpuolelle on musta ympyrä.

• Mustan ympyrän oikealla puolella on punainen ympyrä.

• Oranssin ympyrän yläpuolella on keltainen ympyrä.

• Sinisen ympyrän alapuolella on punainen ympyrä.

• Toiseksi ylimmän rivin vihreän omenan vieressä on ruskea ympyrä.

Värittämisen jälkeen voidaan esittää kysymyksiä ruudukosta. Esimerkkejä kysymyksistä: • Mikä on sinisen ympyrän yläpuolella? (punainen omena) • Mikä on vihreän ympyrän vasemmalla puolella? (vihreä omena)

2. Suun-ta- ja si-jain-ti-kä-sit-teet

e-des-sä

ta-ka-na

pääl-lä

ta-ka-na

vie-res-sä

al-la

va-sem-mal-la pääl-lä al-la

vas-tak-kain

vä-lis-sä y-lä-puo-lel-la oi-ke-al-la a-la-puo-lel-la

e-des-sä 1

Vä-ri-tä oh-jeen mu-kaan.

s. 18 t. 9 Tarvitaan: puuvärit ja lyijykynä.

Oppilas piirtää ja värittää ohjeen mukaan: • Kiven päällä on lintu.

• Vasemmanpuoleista lasta vastapäätä on toinen lapsi.

• Kiipeilytelineen sisällä on kissa.

• Vasemmanpuoleisen lapsen selän takana on harmaa kivi.

• Kiipeilytelineen yläpuolella on kaksi pilveä.

• Oikeanpuoleinen pilvi on vaaleansininen.

• Kiipeilytelineen oikealla puolella on kolme kukkaa rivissä. Keskimmäinen kukka on pisin ja vasemmanpuoleinen on lyhin.

• Kiipeilytelineen alla on siili.

• Kiipeilytelineen vasemmanpuoleisten tikapuiden alimmalla askelmalla roikkuu punainen nauha.

• Kiipeilytelineen katon laudoista joka toinen on ruskea.

• Väritä lyhin kukka keltaiseksi ja pisin kukka punaiseksi.

• Kahden pilven välissä lentää musta lintu.

15

11

2

Vas-taa ky-sy-myk-siin. Vä-ri-tä oh-jeen mu-kaan.

5

Vas-taa ky-sy-myk-siin. Vä-ri-tä oh-jeen mu-kaan.

3

Piir-rä ja vä-ri-tä oh-jeen mu-kaan.

6

Tar-vit-set ku-van e-si-neet. Si-joi-ta ne pa-rin oh-jeen mu-kaan.

7

Vä-ri-tä oh-jeen mu-kaan.

8

Tar-vit-set vä-ri-kiek-ko-ja. Si-joi-ta ne pa-rin oh-jeen mu-kaan.

4

Vä-ri-tä oh-jeen mu-kaan.

16

18

12

17

9

Piir-rä ja vä-ri-tä oh-jeen mu-kaan.

10

Piir-rä ku-vat ruu-duk-koon. An-na oh-jeet pa-ril-le.

3. OMINAISUUKSIEN VERTAILU Opitaan

Opettamisessa huomioitavaa

• tunnistamaan sekä nimeämään esineiden ja asioiden eri ominaisuuksia • asettamaan esineitä järjestykseen eri ominaisuuksien mukaan.

Matematiikassa opitaan ensin vertailemaan esineiden ja asioiden erilaisuutta tai samankaltaisuutta. Seuraavaksi vertaillaan niiden eri ominaisuuksia. Myöhemmin opitaan vertailemaan lukumääriä, lukujen suuruutta, mittaustuloksia sekä kappaleita, tasoja ja niiden ominaisuuksia.

Fyysisten ominaisuuksien tunnistaminen sekä nimeäminen syventää ymmärrystä siitä, mitä ominaisuus tarkoittaa. Luvuilla on myös erilaisia ominaisuuksia ja myöhemmin opitaan vertailemaan lukuja niiden eri ominaisuuksien mukaan.

Esineiden ja asioiden ominaisuuksien mukaan järjestykseen asettaminen pohjustaa lukujonotaitoa.

Käsitteet • esim. pitkä-lyhyt, korkea-matala, painavakevyt, paksu-ohut, leveä-kapea, suuri-pieni, sileä-karhea, vanha-nuori, kylmä-kuuma, nopea- hidas

Välineet • arjen esineitä, esim. värikynät, kirjat, lelut.

Opettaminen Vertailussa tunnistetaan ja nimetään esineiden ominaisuuksia, kuten väri, muoto, koko ja massa.

Massasta voidaan alkuopetuksessa käyttää nimitystä paino. Esineiden kokoa vertailtaessa ei käytetä mittaamista, vaan vertaillaan esineen kokoa toisiinsa. Kysyttäessä oppilailta esineen tai asian kokoa, vastaavat he aina ensin sanoilla suuri tai iso. Kappaleen tavoitteena on ymmärtää, että koosta puhuttaessa esine voi olla myös pitkä, lyhyt, kapea, leveä, matala, korkea, kevyt, painava jne.

Järjestykseen asettaminen perustuu valittuun ominaisuuteen, ja esineitä verrataan toisiinsa nimetyn ominaisuuden mukaan. Lisäksi pitää osata vertailun strategia. Vertailu opetetaan tekemään vaiheittain: ensin etsitään suurin, pisin tai painavin, sitten toiseksi suurin jne. Vertailun seurauksena muodostuu järjestys ja esineiden järjestyksestä puhuttaessa käytetään sijaintikäsitteitä, kuten ennen, jälkeen ja välissä.

Esineet voivat olla samankaltaisia, mutta eivät täysin samanlaisia. Esimerkiksi ”iso” esine voi olla suurempi tai pienempi kuin toinen ”iso” esine. Vertailussa käytetään adjektiivien vertailumuotoja, kuten suuri – suurempi – suurin. Kaikkien ominaisuuksien mukaan ei voi asettaa järjestykseen​ Oppilaat pituusjärjestykseen Tarvitaan: 5-6 oppilasta ja tilaa muodostaa jono tai rivi.

Opettaja ohjaa vertailuharjoituksen, jossa oppilaat asetetaan riviin pituuden perusteella. Pituuksia arvioidaan silmämääräisesti, ja tarvittaessa oppilaat voivat seisoa selät vastakkain, jotta eroja on helpompi havaita.

Rivin muodostaminen aloitetaan yhdestä oppilaasta. Sen jälkeen jokainen uutta oppilasta verrataan vuorollaan jo rivissä oleviin, ja hänet ohjataan oikealle paikalle pituusjärjestyksessä.

Leikkiä voi jatkaa keskustelemalla käsitteistä kuten pisin, lyhin, pidempi kuin, lyhyempi kuin ja keskellä. Tämä harjoitus tukee vertailutaitoja ja järjestykseen asettamista konkreettisella tavalla.

Pedagoginen vinkki: Ohjataan oppilaita vertailemaan ensin kahden oppilaan pituutta toisiinsa.

Asetetaan heidät sovittuun järjestykseen. Sen jälkeen otetaan kolmas oppilas ja verrataan häntä kahteen edelliseen. Kolmas oppilas sijoitetaan pituusjärjestykseen vertailun perusteella.

Reput painojärjestykseen Tarvitaan: 5–6 oppilaan reput, joissa on päivän tavarat.

Opettaja mallintaa tarvittaessa leikin. Oppilaat nostavat vuorotellen toistensa reppuja ja arvioivat niiden painoa käsituntuman perusteella. Reppuja ei punnita, vaan paino arvioidaan vertailemalla.

Yhdessä oppilaiden kanssa asetetaan reput riviin joko kevyimmästä painavimpaan tai painavimmasta kevyimpään. Vertailu tehdään vaiheittain: ensin etsitään painavin tai kevyin reppu,

13

sitten seuraavaksi painavin jne. Käytetään vertailtaessa käsitteitä painavampi kuin, kevyempi kuin, painavin, kevyin ja yhtä painava.

Pohditaan reppujen painojärjestystä: • Mikä reppu tuntui painavimmalta?

• Mikä oli kevyin?

• Oliko helppo arvioida painoa?

• Mitä repussa oli, mikä vaikutti painoon?

• Mikä kirja on levein?

• Mikä on kapein?

• Oliko helppo havainnoida leveyttä?

• Vaikuttiko kirjan paksuus tai korkeus arviointiin?

Käytetään vertailukäsitteitä kuten leveämpi kuin, kapeampi kuin, levein, kapein, yhtä leveä ja leveämpi kuin, mutta kapeampi kuin toinen.

Kynien pituusvertailu

Kepit paksuusjärjestykseen

Tarvitaan: jokaiselle parille 5–6 puuvärikynää, jotka ovat eri pituisia.

Opettaja näyttää tarvittaessa, miten vertailu tehdään. Oppilaat tutkivat omia kyniään ja vertailevat niiden pituuksia. He asettelevat kynät joko pisimmästä lyhyimpään tai lyhyimmästä pisimpään.

Yhdessä keskustellaan kynien pituuksista ja siitä, missä järjestyksessä ne ovat. Käytetään vertailukäsitteitä kuten pidempi kuin, lyhyempi kuin, lyhin, pisin, yhtä pitkä ja lyhyempi kuin, mutta pidempi kuin toinen.

Tarvitaan: keppejä, jotka oppilaat etsivät luonnosta.

Jokainen oppilas etsii yhden kepin, joka hänen mielestään on paksu. Kepit tuodaan sovittuun paikkaan ja asetetaan riviin paksuusjärjestykseen joko paksuimmasta ohuimpaan tai ohuimmasta paksuimpaan.

Vertailu tehdään silmämääräisesti arvioimalla.

Yhdessä pohditaan: • Mikä keppi näyttää paksuimmalta?

• Mikä on ohuin?

• Oliko helppo arvioida paksuutta?

Käytetään vertailukäsitteitä kuten paksumpi kuin, ohuempi kuin, paksuin ja yhtä paksu kuin.

Esineet pehmeysjärjestykseen Tarvitaan: arjen esineitä opetustilasta.

Oppilaita pyydetään etsimään opetustilasta jokin esine, joka heidän mielestään tuntuu pehmeältä. Jokainen tuo oman esineensä yhteisesti sovittuun paikkaan.

Esineet asetetaan jonoon pehmeyden mukaan – joko pehmeimmästä kovimpaan tai päinvastoin.

Vertailu tehdään yksi esine kerrallaan tunnustelemalla ja keskustelemalla tuntemuksesta.

Kiinnitetään huomiota siihen, että vaikka kaikki esineet tuntuvat pehmeiltä, ne voivat silti erota toisistaan pehmeyden määrässä. Keskustellaan esineiden ominaisuuksista ja käytetään käsitteitä kuten pehmeämpi kuin, kovempi kuin, pehmein, kovin, yhtä pehmeä ja pehmeämpi kuin, mutta kovempi kuin toinen.

Vinkki: Leikkiä voidaan jatkaa etsimällä esine, joka on lyhyt, pieni tai sileä.

Kirjan kannet leveysjärjestykseen Tarvitaan: erilevyisiä kirjoja.

Oppilaat valitsevat kukin yhden kirjan, jonka kannen leveys heidän mielestään erottuu muista.

Kirjat tuodaan sovittuun paikkaan ja asetetaan pinoon leveyden mukaan – joko leveimmästä kapeimpaan tai päinvastoin. Vertailu tehdään silmämääräisesti tai vertailemalla kirjoja.

Yhdessä pohditaan: 14

Vertaillaan nalleja Tarvitaan: paljon erilaisia nalleja tms.

Vertaillaan nalleja toisiinsa. Kiinnitetään huomiota siihen, että vaikka kaikki vertailtavat esineet ovat nalleja, ovat ne kuitenkin keskenään erilaisia. Osa voi olla pieniä tai isoja, osa voi olla pehmeitä tai karheita jne.

Vinkki: Nallejen sijaan voidaan vertailla vaikka pikkuautoja, kotileikkiin tarkoitettuja hedelmiä tai muita vastaavia, jotka ovat ominaisuuksiltaan erilaisia.

Pohditaan käsitteitä Käsitteet pitkä ja lyhyt sekä korkea ja matala saattavat mennä sekaisin. Oppilaiden kanssa pohditaan, milloin käytetään käsitteitä pitkä ja lyhyt sekä milloin käytetään korkea ja matala.

Kysymyksiä: • Onko ihminen pitkä vai korkea? (pitkä) • Onko puu pitkä vai korkea? (korkea) • Onko talo pitkä vai korkea? (korkea) • Onko eläin pitkä vai korkea? (Tämä riippuu eläimestä. Kirahvi on korkea ja käärme on pitkä.

Joistain eläimistä voidaan käyttää molempia käsitteitä.)

Myös matkasta puhutaan pituutena.

s. 19 t. 1 Tehtävässä vertaillaan kuvien esineiden ja asioiden todellista kokoa. Oppilas merkitsee rastin ohjeen mukaan: Kumpi on • kapeampi, aikuinen vai lapsi? (lapsi) • pidempi, hyppynaru vai lapsi? (lapsi) • isompi, tuoli vai jalkapallo? (tuoli) • tilavampi, kuppi vai ämpäri? (ämpäri) • leveämpi, reppu vai penaali? (reppu) • painavampi, hiiri vai norsu? (norsu) • matalampi, auto vai lentokone? (auto) • nopeampi, polkupyörä vai auto? (auto) s. 20 t. 2 Tarvitaan: punainen ja sininen väri.

Ennen jokaisen tehtävän tekemistä nimetään aina jokaisen ruudun esineet ja asiat. Tehtävässä vertaillaan esineiden ja asioiden todellista kokoa.

Kuvien alla olevat teksti kertovat aina, mikä kuvista väritetään punaisella värillä ja mikä sinisellä. Yksi kuvista jää aina värittämättä. s. 20 t. 3 Tarvitaan: jokaiselle parille kuvan esineet tai vastaavat.

Työskennellään pareittain. Opettaja nimeää ominaisuuden, jonka mukaan esineet asetetaan järjestykseen. Pari vertailee esineitä annetun ominaisuuden mukaan ja asettaa ne järjestykseen. Järjestykseen asettamisen jälkeen keskustellaan esineiden paikasta jonossa tai rivissä.

Esimerkkejä kysymyksistä: Mikä esineistä on • painavin/kevyin?

• isoin/pienin?

• levein/kapein?

• ohuin/karhein?

Järjestyksen asettamisen jälkeen opettaja nimeää uuden ominaisuuden. Tehtävän tavoitteena on ymmärtää, että ominaisuuden vaihtuessa esineen paikka jonossa tai rivissä vaihtuu.

Lisäksi tavoitteena on ymmärtää, että yhdellä esineellä on monta eri ominaisuutta.

ominaisuuksia. Oppilas värittää kynät ohjeen mukaan: • Yhtä korkeat kirjat ovat keltaisia.

• Levein (paksuin) kirja on sininen.

• Kapein (ohuin) kirja vihreä.

• Korkein kirja on punainen.

• Matalin kirja on oranssi. s. 21 t. 7 Tarvitaan: lyijykynä.

Oppilas piirtää ohjeen mukaan: • Ylärivin ensimmäiseen ruutuun vasemmalle piirretään pienempi lehti kuin keskellä oleva lehti ja oikealle suurempi.

• Ylärivin toiseen ruutuun vasemmalle piirretään matalampi puu kuin keskellä oleva puu ja oikealle korkeampi.

• Alarivin ensimmäiseen ruutuun vasemmalle piirretään lyhyempi kynä kuin keskellä oleva kynä ja oikealle pidempi kynä. Kynien paksuudella ei ole väliä.

• Alarivin toiseen ruutuun vasemmalle piirretään ohuempi kynä kuin keskellä oleva kynä ja oikealle paksumpi kynä. Kynien pituudella ei ole väliä.

3. O-mi-nai-suuk-si-en ver-tai-lu

pie-nem-pi suu-rem-pi

o-hu-em-pi pak-sum-pi

ly-hy-em-pi pi-dem-pi

ma-ta-lam-pi

kor-ke-am-pi

ka-pe-am-pi le-ve-äm-pi

ke-vy-em-pi

pai-na-vam-pi

1

Ver-taa o-mi-nai-suuk-si-a. Mer-kit-se

oh-jeen mu-kaan.

s. 20 t. 4 Tarvitaan: puuvärit.

Oppilas värittää kynät ohjeen mukaan: • Pisin kynä on keltainen.

• Paksuin kynä on punainen.

• Yhtä pitkät kynät ovat siniset.

• Ohuin kynä on oranssi.

• Lyhyin kynä on vihreä.

Kirjoja väritettäessä verrataan kirjan selän

19

15

2

3

4

20

16

Vä-ri-tä oh-jeen mu-kaan.

ka-pein

le-vein

ma-ta-lin

kor-kein

ke-vyin

pai-na-vin

kyl-min

kuu-min

nuo-rin

van-hin

si-lein

kar-hein

Tar-vit-set nel-jä e-si-net-tä. A-se-ta ne jär-jes-tyk-seen e-ri o-mi-nai-suuk-si-en mu-kaan.

5

Vä-ri-tä sa-man-pi-tui-set sa-man-vä-ri-sik-si.

6

Vä-ri-tä sa-man-pak-sui-set sa-man-vä-ri-sik-si.

7

Piir-rä oh-jeen mu-kaan.

pie-nem-pi

suu-rem-pi

ma-ta-lam-pi

kor-ke-am-pi

ly-hy-em-pi

pi-dem-pi

o-hu-em-pi

pak-sum-pi

Vä-ri-tä oh-jeen mu-kaan.

21

4. LUOKITTELU Opitaan

Opettamisessa huomioitavaa

• luokittelemaan asioita ja esineitä ominaisuuksien mukaan.

Luokittelu tarkoittaa esineiden ja asioiden vertaamista toisiinsa ja niiden ominaisuuksien tarkastelua – etsitään, mikä niissä on samanlaista ja mikä erilaista.

Luokittelussa hyödynnetään aikaisemmin opittua taitoa vertailla ominaisuuksia.

Myöhemmin luokittelua sovelletaan myös lukuihin ja geometrian kappaleisiin. Aluksi luvut luokitellaan esimerkiksi parillisiin ja parittomiin sekä yksi-, kaksi- ja kolminumeroisiin. Kun luvuille tulee lisää ominaisuuksia, niiden luokitteluperusteet monipuolistuvat: negatiiviset luvut, positiiviset luvut, kokonaisluvut, murtoluvut, desimaaliluvut jne.

Käsitteet • ryhmä • luokittelu

Välineet • nallekortit (kuori) • arjen esineitä • lajitteluun tarkoitettuja esineitä • lajitteluun tarkoitettuja kuvakortteja

Opettaminen Esineitä voidaan luokitella monin eri tavoin, esimerkiksi värin, koon, muodon tai käyttötarkoituksen perusteella. Kun vertailu on tehty, samankaltaiset esineet ryhmitellään yhteen valitun ominaisuuden mukaan. Tavoitteena on, että oppilaat osaavat sanoittaa, millä perusteella ryhmä on muodostettu.

Oppilaat harjoittelevat sekä oman luokittelun tekemistä että valmiiden ryhmien tunnistamista ja täydentämistä. He oppivat lisäämään ryhmään esineitä, joilla on sama ominaisuus kuin muilla ryhmän jäsenillä. Koska yhdellä esineellä voi olla useita ominaisuuksia, se voi kuulua useampaan ryhmään. Siksi samoja esineitä kannattaa luokitella eri tavoin, jotta kaikki niiden piirteet tulevat esiin.

Usein oppilaille helpoin tapa aloittaa luokittelu on värin mukaan. Tavoitteena on kuitenkin rohkaista oppilaita käyttämään myös muita luokitteluperusteita, kuten esineen valmistusmateriaalia, eläinten asuinpaikkaa, esineen käyttötarkoitusta tai yläkäsitteitä (esim. eläimet, kulkuvälineet, huonekalut, soittimet, vaatteet, urheiluvälineet).

Opettaja näyttää ensin, miten luokittelu toimii.

Hän muodostaa ryhmän esineistä tai oppilaista ja kertoo, mikä ominaisuus yhdistää ryhmän jäseniä. Havainnointia voi vahvistaa tuomalla ryhmän viereen esineen tai asian, joka ei kuulu ryhmään, ja pyytämällä oppilaita perustelemaan havainnointi.

Muista teettää toistuvasti lukumäärän laskemisen ja lukujonotaitojen harjoituksia sivuilta 40–115.

Luokittelun perusteella muodostetun ryhmän koko kannattaa rajata 3–4 esineeseen tai asiaan.

Tämä määrä riittää luokitteluperusteen tunnistamiseen ja esineitä riittää kaikille. Aluksi luokitellaan yhden ominaisuuden perusteella, mutta taitojen kehittyessä ryhmät voidaan muodostaa useamman ominaisuuden mukaan. Yksi ryhmä voi saada useita nimiä, jos yhteisiä ominaisuuksia on useampia (esim. mustat linnut).

Luokitellaan oppilaita Opettaja havainnollistaa luokittelua muodostamalla oppilaista pieniä, 3–4 hengen ryhmiä niin, että jokainen oppilas sijoittuu johonkin ryhmään.

Ryhmät kootaan jonkin yhteisen ominaisuuden perusteella, joka voi vaihdella – esimerkiksi vaatteiden väri, kuvio, housujen pituus, sukkien ulkonäkö, hiusten väri tai pituus, silmien väri tai jokin muu havaittava ominaisuus.

Kun ryhmät on muodostettu, oppilaat tarkastelevat jokaista ryhmää ja yrittävät päätellä, mikä yhdistää ryhmän jäseniä. He harjoittelevat huomaamaan samankaltaisuuksia ja nimeämään luokitteluperusteen itse.

Pedagoginen vinkki: Ryhmiä muodostettaessa on hyvä välttää ns. negaatioon perustuvia luokitteluperusteita, kuten esim. ei raidalliset. Negaatioon pohjautuvaa nimitystä on vaikea havaita, koska sitä ei ole.

17

Luokitellaan lajitteluesineitä Tarvitaan: lajitteluun tarkoitettuja esineitä, joiden yhtenä ominaisuutena on väri (esim. kulkuvälineet, dinosaurukset, hedelmät, eläimet).

Ennen luokittelun aloittamista esineet ja niiden ominaisuudet nimetään – esimerkiksi väri, koko tai muoto. Tämä auttaa oppilaita hahmottamaan, mitä piirteitä he voivat käyttää luokittelun perusteena.

Opettaja näyttää ensin, miten luokittelu tehdään. Hän valitsee 3–4 esinettä, joita yhdistää jokin yhteinen ominaisuus. Oppilaat pohtivat, mikä ominaisuus yhdistää esineet ja antavat ryhmälle nimen. Samalla mietitään, mitkä muut esineet voisivat kuulua samaan ryhmään ja miksi.

Samankaltaisuutta voidaan havainnollistaa tuomalla ryhmän viereen esine, joka ei sovi ryhmään.

Kun luokitteluperuste on tunnistettu, tehtävää toistetaan eri ominaisuuksilla. Oppilaat saavat itse valita 3–4 esinettä, jotka muodostavat ryhmän jonkin yhteisen piirteen perusteella. He kertovat, millä perusteella ryhmä on muodostettu.

Harjoitusta tehdään useita kierroksia, jotta oppilaat oppivat tunnistamaan erilaisia ominaisuuksia ja käyttämään niitä luokittelun apuna.

Vinkki: Kun oppilas on saanut ryhmän valmiiksi, muut oppilaat voivat arvata, mikä ryhmän nimi on.

Luokitellaan erilaisia arjen esineitä Tarvitaan: paljon pieniä ja erilaisia arjen esineitä (esim. nappeja, noppia, helmiä, magneetteja, pinssejä, pieniä leluja, heijastimia, kotileikin välineitä, erilaisia muovisia leluja kuten eläimiä, autoja lentokoneita).

Esineet levitetään näkyville, esim. tarjottimien päälle. Oppilaat saavat itse valita 3–4 esinettä, jotka muodostavat ryhmän jonkin yhteisen piirteen perusteella. He kertovat, millä perusteella ryhmä on muodostettu.

Harjoitusta tehdään useita kierroksia, jotta oppilaat oppivat tunnistamaan erilaisia ominaisuuksia ja käyttämään niitä luokittelun apuna.

Vinkki: Kun oppilas on saanut ryhmän valmiiksi, muut oppilaat yrittävät arvata, mikä ryhmän nimi on.

Luokitellaan kuvakortteja

18

Tarvitaan: runsaasti valmiita kuvakortteja, jotka soveltuvat luokitteluun (esim.sanaselityspelin kuvakortit).

Oppilaat tutkivat kuvakortteja ja ryhmittelevät ne sen mukaan, mitä yhteisiä ominaisuuksia kortin kuvista löytyy. Kun ryhmät on muodostettu, oppilaat antavat niille nimet, jotka kuvaavat ryhmän yhteistä ominaisuutta.

Harjoitus toistetaan useita kertoja samoilla kuvilla, mutta joka kierroksella pyritään löytämään uusi näkökulma luokitteluun. Näin oppilaat oppivat tarkastelemaan samoja kuvia eri tavoin ja huomaamaan monipuolisesti erilaisia ominaisuuksia.

Vinkki: Luokittelua voi tehdä myös pareittain tai pienryhmissä, jolloin oppilaat voivat keskustella ja perustella valintojaan yhdessä.

Pedagoginen vinkki: Luokitellaan myös kuvakortteja, joilla on yhteinen yläkäsite kuten esim. eläimet tai kulkuvälineet. Tämä lisää ymmärrystä, että samaan ryhmään kuuluvia voidaan luokitella monin eri tavoin.

Luokitellaan nallekortteja Tarvitaan: nallekortit (kuori).

Oppilaat tutkivat nallekortteja ja ryhmittelevät ne sen mukaan, mitä yhteisiä ominaisuuksia kortin kuvista löytyy. Kun ryhmät on muodostettu, oppilaat antavat niille nimet, jotka kuvaavat ryhmän yhteistä ominaisuutta. Nallekortit voidaan ryhmitellä esimerkiksi: • asun ja asusteen värin mukaan • istuvat ja seisovat • rusetilliset ja paidalliset • seisovat ja paidalliset sekä seisovat ja rusetilliset.

Luokitellaan luonnonmateriaaleja Tarvitaan: riittävän suuri alusta, jolle luonnonmateriaalit kootaan.

Oppilaille annetaan tehtäväksi etsiä ja tuoda alustalle 2–3 erilaista luonnonmateriaalia, kuten lehtiä, käpyjä, kiviä tai oksia. Kun kaikki materiaalit on koottu, niitä tarkastellaan yhdessä ja ryhmitellään eri tavoin sen mukaan, mitä ominaisuuksia niissä havaitaan.

Luokittelussa voidaan käyttää monipuolisia näkökulmia, kuten: • väri (esim. ruskea, vihreä, harmaa) • koko (pieni, suuri, keskikokoinen) • löytöpaikka (puusta, maasta, veden ääreltä) • pinnan tuntuma (sileä, karhea, pehmeä, kova) Tavoitteena on huomata, että sama esine voi kuulua eri ryhmiin riippuen siitä, mitä ominaisuutta tarkastellaan.

4. Luo-kit-te-lu

kou-lu-tar-vik-keet

1

2

si-ni-set a-si-at

Yh-dis-tä kes-kel-tä oi-ke-aan ryh-mään. Yk-si jää y-li.

kul-ku-vä-li-neet

<kuva oppilaan kirjan s. 22>

<kuva oppilaan kirjan s. 23>

Yh-dis-tä oi-ke-aan ryh-mään.

3

Piir-rä yk-si ryh-mään kuu-lu-va a-si-a li-sää.

Pe-rus-te-le va-lin-ta-si pa-ril-le.

22

23

4

Mi-hin ryh-miin kes-kel-lä o-le-va a-si-a voi kuu-lu-a? Yh-dis-tä.

s. 23 t. 3

Esim.

Tässä tehtävässä on useita oikeita ratkaisuja.

Oppilaan tulee osata perustella esineen tai asian kuuluminen ryhmään. Esimerkki perusteluista: ”Piirsin ensimmäiseen ryhmään banaanin, koska ryhmän kaikki esineet ovat keltaisia.” s. 24 t. 5

5

Mi-kä ei kuu-lu ryh-mään? Ym-py-röi. Pe-rus-te-le pa-ril-le.

Tässä tehtävässä on useita oikeita ratkaisuja.

Oikea ratkaisu riippuu luokitteluperusteesta. Esimerkiksi ensimmäiseen ryhmään ei kuulu saapas, koska sitä käytetään vesisateella tai sukka, koska se ei ole kenkä tai lenkkitossu, koska siinä on nauhat tai varvastossut, koska niissä näkyy paljaat jalat.

Esim.

24

19

5. SÄÄNNÖNMUKAISUUS Opitaan

Opettamisessa huomioitavaa

• tunnistamaan sarjoista mallijakso ja säännönmukaisuuksia • tuottamaan säännönmukaisia sarjoja.

Säännönmukaisuuden ymmärtäminen tarkoittaa, että oppilas kykenee havaitsemaan toistuvan rakenteen jo valmiissa sarjassa ja osaa jatkaa sitä johdonmukaisesti. Sarjassa toistuva osuus – eli mallijakso – muodostaa pohjan, jonka mukaan sarja etenee. Oppilas oppii tunnistamaan tämän mallin ja jatkamaan sarjaa sen mukaisesti.

Sarjoja tuotetaan konkreettisilla ominaisuuksilla, kuten väreillä, muodoilla, materiaaleilla, esineillä ja toiminnoilla. Myöhemmässä vaiheessa oppilaat alkavat tunnistaa ja tutkia säännönmukaisuuksia myös luvuista ja lukujonoista, jolloin ajattelu siirtyy abstraktimmalle tasolle.

Käsitteet • mallijakso, jakso, sarja • sääntö, säännönmukaisuus

Välineet • värikiekot (kuori) • Muodosta sarja -kortit A ja B (liitteet 2–5) rakennuspalikat • lajitteluun tarkoitetut esineitä

Opettaminen Taitojen kehittyessä oppilas osaa itse rakentaa säännönmukaisia sarjoja. Hän suunnittelee mallijakson, jossa on 2–4 keskenään täysin erilaista (vihreä-sininen-keltainen-vihreä-sininen-keltainen) tai 3–4 osittain samanlaista elementtiä (vihreä-keltainen-vihreä-vihreä-keltainen-vihreä).

Mallijakso ilmaisee sarjan jaksojen säännön ja jaksoja toistamalla muodostuu säännönmukainen sarja. Sarjat rakennetaan vasemmalta oikealle, ja jaksollisuuden hahmottamista helpottaa ääneen toistaminen – se tukee sekä muistamista että virheiden havaitsemista.

Kun sarja on valmis, sen säännönmukaisuutta tarkastellaan vertaamalla jokaista jaksoa alkuperäiseen mallijaksoon. Jaksojen väliin voi asettaa esimerkiksi kynän tai askartelutikun, jolloin mallin toistumisen havainnointi helpottuu. Vaikka sarja päättyisi kesken mallijakson, sen jatkaminen mielessä tai ääneen auttaa ymmärtämään, että säännönmukaisuus voi jatkua loputtomasti.

Opettaja näyttää ensin, miten sarjoja muodostetaan. Hän rakentaa mallijakson ja toistaa sitä useamman kerran, samalla selittäen ääneen, mitä tekee ja miksi. Tämä ohjaa oppilaita kiinnittämään huomiota toistuvaan rakenteeseen.

Jokaisen uuden jakson kohdalla verrataan jaksoa malliin, jotta oppilaat oppivat tunnistamaan säännön ja sen toistumisen.

Sarjojen rakentamisessa käytetään sijaintikäsitteitä, kuten ensimmäinen, vieressä, viimeinen, välissä, ennen ja jälkeen, jotka auttavat 20

Muista teettää toistuvasti lukumäärän laskemisen ja lukujonotaitojen harjoituksia sivuilta 40–115. hahmottamaan elementtien paikkoja ja tukevat säännönmukaisuuden havaitsemista.

Mallijakso ja säännönmukaisuus oppilailla Opettaja näyttää ensin, miten säännönmukainen sarja muodostetaan aloittaen mallijaksosta. Hän valitsee jonkin helposti havaittavan piirteen, esimerkiksi hiusten värin, ja rakentaa siitä 2–3 osan mittaisen mallijakson (esimerkiksi vaalea tukka– tumma tukka). Mallijakso käydään yhdessä läpi ääneen luettelemalla.

Seuraavaksi opettaja rakentaa mallin perään uuden jakson, jossa samat elementit toistuvat samassa järjestyksessä. Oppilaiden kanssa tarkistetaan, että toistettu jakso noudattaa täsmälleen samaa sääntöä kuin alkuperäinen mallijakso. Tämän jälkeen opettaja lisää vielä kolmannen jakson, tällä kertaa verraten jokaista vaihetta ensimmäiseen mallijaksoon.

Kun säännönmukainen sarja on kasvanut kolmen jakson mittaiseksi, luetaan se yhdessä ääneen ja mietitään, kuka oppilaista sopisi seuraavaksi jatkamaan sarjaa. Sarjaa jatketaan niin pitkälle kuin elementtejä riittää. Lopuksi harjoitellaan jatkamista myös ilman konkreettisia elementtejä – ääneen luettelemalla, mitä seuraavaksi tulisi.

Oppilaat pääsevät tämän jälkeen itse suunnittelemaan oman mallijakson. Ennen työn aloittamista oppilaan kannattaa kertoa opettajalle, millaisen mallijakson hän aikoo tehdä.

Näin varmistetaan, että suunniteltu sarja on

toteuttamiskelpoinen ja selkeä. Selkeitä ominaisuuksia, joita voidaan käyttää, ovat esim. vaatteiden värit. Jatketaan sarjaa toistamalla mallijaksoa.

Mallijakso ja säännönmukaisuus palikoilla Tarvitaan: paljon värillisiä rakentelupalikoita.

Oppilaat harjoittelevat erilaisten säännönmukaisten sarjojen tekemistä opettajan antamien ohjeiden perusteella (esimerkkejä alla). Kun ohje on annettu, oppilas järjestää valitsemansa palikat haluamaansa järjestykseen ja muodostaa näin oman mallijaksonsa. Sen jälkeen oppilasta pyydetään toistamaan sama mallijakso uudelleen – ensin kerran ja sitten vielä toisen kerran.

Kun kolme jaksoa on valmiina, oppilas tarkistaa, että sarja on säännönmukainen. Hän asettaa toistetut jaksot mallijakson alle ja vertailee niitä keskenään. Tämän jälkeen jaksot palautetaan peräkkäin sarjaksi, ja oppilas lukee koko sarjan ääneen.

Alla olevat ohjeet ovat vaikeutuvassa järjestyksessä, joten ne kannattaa tehdä annetussa järjestyksessä. Esimerkkejä ohjeista: Valitse • 2 palikkaa, jotka ovat erivärisiä.

• 3 palikkaa, jotka kaikki ovat erivärisiä.

• 3 palikkaa, joista kaksi ovat samanvärisiä.

• 4 palikkaa, jotka kaikki ovat erivärisiä.

• 4 palikkaa, joista kaksi ovat samanvärisiä.

• 4 palikkaa siten, että kolme ovat samaa väriä.

Etsi mallijakso lajittelun esineillä Tarvitaan: lajitteluun tarkoitettuja esineitä.

Työskennellään pareittain. Molemmat aloittavat muodostamalla esineistä joko värin tai muun ominaisuuden mukaan (eläimet, kulkuneuvot, hedelmät, dinosaurukset, elefantit jne.) 2–4 elementin mittaisen mallijakson. Mallijaksossa esineet voivat olla kaikki keskenään erilaisia tai osa samanlaisia. Oppilaat toistavat kumpikin oman mallijaksonsa kaksi kertaa. Oppilaspari vaihtaa keskenään paikkoja, kun sarja on valmis. Molemmat luettelevat ääneen edessään olevan sarjan, etsivät mallijakson sekä tarkistavat jaksojen oikeellisuuden.

Muodosta sarja ja tunnista mallijakso Tarvitaan: paljon värillisiä rakentelupalikoita ja Muodosta sarja -kortit A (liitteet 2–3).

Toimitaan vaiheittaisten ohjeiden mukaan.

• Opettaja antaa jokaiselle oppilaalle Muodosta sarja -kortin.

• Oppilas rakentaa kortin mukaisen sarjan

palikoilla. Rakentaminen alkaa vasemmalta.

Sarjan viimeinen jakso voi päättyä kesken jakson. Kun sarja on rakennettu, oppilas antaa kortin pois.

• Oppilas lukee muodostuneen sarjan ääneen vasemmalta oikealle. Hän yrittää tunnistaa sarjan mallijakson.

• Kun oppilas löytää mallijakson, hän erottaa kaikki jaksot toisistaan sekä tekee viimeisen jakson loppuun asti.

• Opettaja tarkistaa säännönmukaisen sarjan jaksojen oikeellisuuden.

Tehtävä toistetaan monta kertaa.

Vinkki 1: Sama tehtävä voidaan tehdä käyttäen värikiekkoja (kuori) ja Muodosta sarja -kortteja B (liitteet 4–5).

Vinkki 2: Sama tehtävä voidaan tehdä lajitteluun tarkoitetuilla esineillä ja Muodosta sarja -kortteja B (liitteet 4–5). Korteissa on värilliset ympyrät, mutta niitä voidaan hyödyntää siten, että ympyröiden tilalle valitaan ympyrän värinen esine. Tällöin vain väri on merkitsevä elementti säännönmukaisuuksia tehdessä.

Säännönmukaisuuksia kehorytmeillä Sovitaan käytössä olevat kehorytmit (esim. taputus, napsutus, tömistys, taputus reisiin, koputus pöytään). Keksitään yhdessä 2–4 kehorytmin mallijakso, jota toistetaan monta kertaa.

Muodostetaan parit. Jokainen pari keksii oman mallijakson käyttäen sovittuja kehorytmejä. Pari esittää sarjan muille toistaen mallijakso useaan kertaan. Muut selvittävät sarjan mallijakson.

Säännönmukaisuus luonnonmateriaaleilla Tarvitaan: iso alusta, jolle esineet tuodaan (ohje s. 145).

Tehdään yksi yhteinen sarja opettajan ohjeen mukaan. Jokainen oppilas tuo sarjaan yhden jakson luonnon esineitä, esim. kivi, käpy ja käpy.

Opettaja tekee mallijakson samoista esineistä ja oppilaat tuovat vuorollaan oman jaksonsa sarjaan. Luetaan lopuksi muodostunut säännönmukainen sarja ääneen. Pohditaan seuraavia asioita: • Kuinka monta jaksoa sarjassa on?

• Kuinka monta kiveä sarjassa on?

• Kuinka käpyä sarjassa on?

Toistetaan uusi sarja uusilla ohjeilla.

21

-dis-tä.

5. Sään-nön-mu-kai-suus

2

Lue ri-vi pa-rin kans-sa. Ym-py-röi sar-jan jak-sot.

3

Ym-py-röi sar-jan jak-sot. Jat-ka sar-jaa.

4

Tee vä-ri-kie-koil-la e-ri-lai-si-a sar-jo-ja. Vä-ri-tä niis-tä kak-si.

Sar-jas-sa mal-li-jak-so tois-tuu.

mal-li-jak-so

1

Lue ri-vin vä-rit pa-rin kans-sa. Ym-py-röi sar-jan mal-li-jak-so.

le.

25

5

26

s. 25 t. 1

Tut-ki sar-jaa. Ym-py-röi sar-jan jak-sot. Jat-ka sar-jaa.

Oppilaspari lukee jokaisen rivin sarjan ääneen: ”Vihreä auto, keltainen auto, vihreä auto, keltainen auto, vihreä auto, keltainen auto.”. Tässä tehtävässä väri on elementti joka toistuu. Yhdessä pari etsii kunkin rivin alusta mallijakson ja ympäröi vain sen. s. 25 t. 2 6

Ym-py-röi mal-li-jak-so. Jat-ka sar-jaa.

Oppilaspari lukee jokaisen rivin sarjan ääneen.

Tässä tehtävässä esineen nimi on elementti, joka toistuu. Lisäksi sarjan viimeinen jakso päättyy kesken. Yhdessä pari etsii mallijakson sekä ympyröi kaikki sarjan jaksot.

<kuva oppilaan kirjan s. 27>

7

Kum-pi tu-lee seu-raa-vak-si? Mer-kit-se

.

s. 25 t. 4 Tarvitaan: värikiekot (kuori).

Oppilas tekee värikiekoilla sarjan, jonka mallijakso on 2–4 kiekon mittainen. Hän toistaa mallijakson 4–5 kertaa ja värittää muodostuneen sarjan kirjaan.

k-si.

27

22

6. LUKUMÄÄRÄN HAHMOTTAMINEN Opitaan

Opettamisessa huomioitavaa

• hahmottamaan lukumäärät 0–5 laskematta.

Lukumääräisyyden taju on synnynnäinen, ei-kielellinen kyky erottaa lukumääriä. Se sisältää pienten lukumäärien 1–4 nopean tunnistamisen (subitisaatio) sekä lukumäärien välisten erojen likimääräistä arviointia. Haasteet lukumääräisyyden tajussa näkyvät hitaana ja yksittäin laskemisena ja ennustavat matemaattisia oppimisvaikeuksia. Lisäksi oppilaiden erot siinä, kuinka spontaanisti he kiinnittävät huomiota lukumääriin (SFON), vaikuttavat matemaattisten taitojen kehittymiseen.

Käsitteet • lukumäärä

Välineet • lukumääräkortit (kuori) • lautapeli (kirjan takakansi) • lukumääräbingo (liitteet 6–7) • lukumääräkortit (liitteet 8–11) • lukumääräalusta (liitteet 12–14) • nappeja tms.

• arjen esineitä

Opettaminen Osa oppilaista huomaa luonnostaan lukumääriä ympäristöstänsä ja harjoittelee lukumäärien laskemista arjessa. Tämä kehittää heidän lukumäärien laskemisen taitoa, lukumäärien visuaalista hahmottamista ja lukujonotaitoja. Niiden oppilaiden kohdalla, jotka eivät tee tätä spontaanisti, opettajan tehtävä on ohjata huomiota lukumäärien tarkasteluun esimerkiksi toistuvalla kysymyksellä ”Kuinka monta?”.

Lukumäärän laskeminen edellyttää lukusanojen sujuvaa luettelemista sekä yksi yhteen -vastaavuuden hallintaa: jokainen lueteltu lukusana liitetään täsmälleen yhteen laskettavaan esineeseen.

Lukumäärien visuaalinen hahmottaminen kehittyy, kun oppilas saa toistuvasti harjoitusta pienten lukumäärien hahmottamisesta ilman yksittäin laskemista. Ekaluokkalaiselta odotetaan yleensä lukumäärien 1–5 tunnistamista, mikä vaatii toistoa ja harjoittelua. Lukumäärien tulee olla eri tavoin esitettyjä. Lukumäärien hahmottamista helpottaa, jos esineet tai kuvat ovat samanlaisia.

Opettajan on tärkeää selvittää jokaisen oppilaan taitotaso sekä yksi yhteen -vastaavuudessa että lukumäärien visuaalisessa hahmottamisessa, jotta harjoituksia voidaan eriyttää.

Muista teettää toistuvasti lukumäärän ja lukujonotaitojen harjoituksia sivuilta 40–115.

Lukumäärien laskeminen oppimisympäristössä Tarvitaan: lukumääräkortit (kuori).

Oppilas valitsee lukumääräkorteista yhden kutakin lukumäärää. Kortit asetetaan pöydälle kuvapuoli ylöspäin.

Opettaja nimeää esineen tai asian oppimisympäristöstä, jota on maksimissaan 6 kappaletta.

Esim. ohjeesta: Kuinka monta • kaappia • ovea • ikkunaa • pöytää.

Oppilas laskee lukumäärän ja näyttää vastaavan lukumääräkortin.

Lukumääräkorttien lukumäärän nimeäminen Tarvitaan: lukumääräkortit (kuori).

Työskennellään pareittain. Lukumääräkortit sekoitetaan ja asetetaan pöydälle pinoon kuvapuoli alaspäin. Kumpikin oppilas kääntää vuorollaan yhden kortin pinosta ja nimeää kortissa olevan lukumäärän. Toinen tarkistaa, oliko lukumäärä nimetty oikein.

Vinkki: Kun toistoja on tehty riittävästi, niin korteilla voidaan kisata nopeimmin nimetystä lukumäärästä. Tällöin kumpikin oppilas kääntää vuorollaan yhden kortin pinosta ja nopeimmin kortissa olevan lukumäärän nimennyt oppilas saa kortin itselleen pisteen merkiksi. Eniten kortteja kerännyt oppilas voittaa kisan.

23

Lukumääräbingo lukumääräkorteilla

Muistipeli lukumääräkorteilla

Tarvitaan: lukumääräbingo (liitteet 6–7), lukumääräkortit 1–6 (liitteet 8–11) ja 9 nappia tms.

Oppilaalla on bingoalusta ja 9 nappia. Ennen bingon pelaamista etsitään bingosta lukumäärät 1–6. Opettaja nimeää jokaisen lukumäärän ja oppilas etsii sen bingostaan. Lukumäärät 1–3 esiintyvät bingossa yhden kerran ja lukumäärät 4–6 esiintyvät bingossa kaksi kertaa.

Opettaja näyttää lukumääräkortin. Oppilas asettaa napin kyseisen lukumäärän päälle.

Ensimmäisenä kolmen suoran saanut voittaa bingon.

Tarvitaan: lukumääräkortit (kuori).

Pelataan pareittain. Lukumääräkortit sekoitetaan ja asetetaan pöydälle kuvapuoli alaspäin. Kumpikin kääntää vuorollaan kaksi korttia.

Pelaaja nimeää korttien lukumäärät. Jos korteissa on samat lukumäärät, niin kortit kääntänyt pelaaja saa ne itselleen pisteen merkiksi. Jos korteissa on eri lukumäärät, niin kortit käännetään takaisin kuvapuoli alaspäin ja vuoro siirtyy seuraavalle pelaajalle. Eniten kortteja kerännyt pelaaja voittaa pelin.

Vinkki: Pelataan bingoa ns. tarkkuusbingona.

Pelin voittaa, kun on saanut koko alustan täyteen.

Tällöin oppilas saa enemmän harjoitusta lukumääristä. Opettaja pystyy myös kiinnittämään huomiota siihen, kuka tarvitsee harjoitusta lukumäärien laskemisessa ja nimeämisessä.

Lukumääräalustan lukumäärien nimeäminen Tarvitaan: lukumääräalusta (liitteet 12–14).

Työskennellään pareittain ja jokaisella parilla on yksi lukumääräalusta. Lukumääräalusta asetetaan pystysuoraan pöydälle. Kumpikin oppilas vuorollaan nimeää yhden rivin lukumäärät ääneen. Lukumäärät luetaan vasemmalta oikealle. Kun kaikkien rivien lukumäärät on nimetty, käännetään alusta myötäpäivään, jolloin alusta on vaakasuorassa. Nyt alustalla on uudet lukumäärät, jotka nimetään vuorotellen rivi kerrallaan. Alusta käännetään kolme kertaa, jolloin saadaan aina uudet lukumäärät nimettäväksi.

Kirjan takakannen lautapeli lukumääräkorteilla Tarvitaan: kirjan takakannen lautapeli, pelimerkkejä ja lukumääräkortit (kuori).

Pelataan pareittain. Lukumääräkortit sekoitetaan ja laitetaan pöydälle pinoon kuvapuoli alaspäin. Pelimerkit asetetaan aloitusruutuun.

Jokainen pelaaja nostaa vuorollaan yhden kortin ja nimeää ääneen siinä olevan lukumäärän.

Kortin lukumäärä määrää, kuinka monta ruutua pelimerkkiä siirretään eteenpäin. Mikäli pelaaja päätyy oranssiin ruutuun, tulee hänen tehdä kortissaan olevan lukumäärän verran haara-perushyppyjä. Voittaja on se, joka etenee ensimmäisenä maaliin.

24

6. Lu-ku-mää-rän hah-mot-ta-mi-nen

2

Kuin-ka mon-ta? Vä-ri-tä.

3

Pe-laa bin-go-a lu-ku-mää-rä-kor-teil-la.

Lu-ku-mää-rän nel-jä voi e-sit-tää e-ri ta-voin.

1

Yh-dis-tä.

28

29

4

Kuin-ka mon-ta? Lu-e ää-neen pa-rin kans-sa.

s. 29 t. 3 Tarvitaan: lukumääräbingo (liitteet 6–7), lukumääräkortit 1–6 (liitteet 8–11) ja 9 nappia tms.

Oppilaalla on bingoalusta ja 9 nappia. Opettaja näyttää lukumääräkortin. Oppilas asettaa napin kyseisen lukumäärän päälle. Ensimmäisenä kolmen suoran saanut voittaa bingon.

5

Siir-ry kor-tin lu-ku-mää-rään. Kier-rä ra-taa ja ke-rää pis-tei-tä.

Tarvitaan: lukumääräkortit, pelimerkit ja pistemerkkejä Sovitaan peliaika. Pelaa parin kanssa yhteen kirjaan. Sekoittakaa kortit ja asettakaa ne pinoksi kuvapuoli alaspäin. Laita pelimerkkisi ruutuun, jossa on koulu. Nosta vuorollasi kortti ja siirry seuraavaan vastaavaan lukumäärään. Saat pistemerkin aina, kun ohitat koulun. Peliajan päätyttyä eniten pistemerkkejä kerännyt pelaaja voittaa.

s. 30 t. 5 Tarvitaan: lukumääräkortit (kuori), pelimerkit ja pistemerkkejä.

Sovitaan peliaika. Pelataan parin kanssa yhteen kirjaan. Kortit sekoitetaan ja asetetaan pinoksi kuvapuoli alaspäin. Pelimerkit asetetaan ruutuun, jossa on koulun kuva. Kumpikin nostaa vuorollaan kortin ja siirtyy seuraavaan vastaavaan lukumäärään. Pelaaja saa pisteen aina, kun hän ohittaa koulun. Peliajan päätyttyä eniten pistemerkkejä kerännyt pelaaja voittaa.

30

25

7. YHTÄ MONTA Opitaan

Opettamisessa huomioitavaa

• vertailemaan lukumääriä pareiksi yhdistämällä • ymmärtämään yhtä monta -käsite • merkitsemään yhtä monta -merkki

Lukumääriä vertailtaessa ei ole tarpeen laskea tai nimetä vertailtavia lukumääriä, koska vielä ei vertailla lukuja toisiinsa. Keskitytään oppimaan yksi vertailun strategioista: pareiksi yhdistäminen.

Mikäli yhtä monta -käsite on haastava ymmärtää, voidaan aluksi käyttää yhtä monta -käsitteen ohella tutumpia sanoja kuten yhtä paljon tai saman verran.

Yhtä monta -käsitteen oppiminen pohjustaa ymmärrystä myöhemmin lukujen vertailussa käytettävästä yhtä suuri kuin -käsitteestä.

Käsitteet • yhtä monta

Välineet.

• punakeltakiekot (kuori) • nallekortit (kuori) • lukumääräkortit (kuori) • liikuntakortit (liitteet 15–16) • lukumääräkortit (liitteet 8–11) • rakennuspalikat • napit tms

Opettaminen Lukumäärien vertailua harjoitellaan ensin konkreettisissa tilanteissa esineillä ennen siirtymistä varsinaisten lukujen vertailuun. Aluksi oppilaat tarkastelevat, onko esineitä yhtä monta. Vertailua helpottaa, jos esineet asetetaan pareittain kohdakkain, esimerkiksi kahteen jonoon. Näin on helppo nähdä, onko esineitä yhtä monta vai jääkö jommallekummalle puolelle ylimääräisiä esineitä.

Kirjoissa ja monisteissa lukumääriä ei voi siirtää pareiksi, joten vertailua voidaan tehdä yhdistämällä vertailtavat kuvat viivalla. Kun kuvat saa yhdistettyä pareiksi, on helpompi huomata, onko lukumääriä yhtä monta.

Tässä vaiheessa harjoitellaan käyttämään käsitettä ”yhtä monta”, joka tarkoittaa, että esineitä on täsmälleen saman verran. Myöhemmin, kun siirrytään lukujen vertailuun, sama ajatus muuttuu käsitteeksi ”yhtä suuri kuin”, jota käytetään lukuja verrattaessa toisiinsa.

Tee yhtä monta liikettä Tarvitaan: lukumääräkortit (liitteet 8–11) ja liikuntakortit (liitteet 15–16).

Liikunta- ja lukumääräkortit sekoitetaan ja asetetaan kummatkin omaksi pinokseen kuvapuoli alaspäin. Opettaja nostaa yhden liikuntakortin ja yhden lukumääräkortin. Oppilas tekee yhtä monta

26

Muista teettää toistuvasti lukumäärän ja lukujonotaitojen harjoituksia sivuilta 40–115.

liikettä. Oppilas laskee ääneen tekemänsä liikkeet. Liikkeitä voivat olla esimerkiksi: • haara-perushyppy • kyykkyyn-ylös hyppy • polvennosto • tasajalkahyppy • punnerrus • kyynärpää kosketta ristikkäistä polvea • kämmen koskettaa ristikkäistä jalkapohjaa selän takana • kädet koskettaa lattiaa (polvet suorina).

Tee yhtä monta taputusta Oppilas sulkee silmänsä. Opettaja tuottaa ääniä, kuten esimerkiksi: • taputuksia • tömistyksiä • sormien napsautuksia • koputuksia • soitinääniä (triangeli, klaveesit, kehärumpu, jne.)

• pudottaa helmiä lasipurkkiin.

Oppilas laskee kuulemansa äänien lukumäärän. Kun äänet päättyvät, oppilaan tehtävänä on taputtaa yhtä monta taputusta kun hän kuuli ääniä.

Sama väri tai lukumäärä -peli lukumääräkorteilla Tarvitaan: lukumääräkortit (kuori).

Peli pelataan pareittain. Kortit sekoitetaan ja asetetaan pöydälle ympyräksi kuvapuoli alaspäin.

Yksi kortti nostetaan ja laitetaan ympyrän keskelle kuvapuoli ylöspäin.

Pelaajat nostavat vuorollaan yhden kortin ympyrästä sekä sanovat ääneen kortin värin ja lukumäärän (esim. neljä ja keltainen). Jos kortin väri tai lukumäärä vastaa keskellä olevaa korttia, kortti asetetaan keskellä olevan kortin päälle.

Jos kortti ei sovi, pelaaja pitää kortin itsellään ja asettaa sen eteensä kuvapuoli ylöspäin.

Uuden kierroksen alussa pelaaja tarkistaa ensin omat korttinsa. Jos hänellä on kortti, joka sopii keskellä olevaan korttiin värin tai lukumäärän perusteella, hän saa pelata sen heti eikä nosta uutta korttia. Jos sopivaa korttia ei ole, hän nostaa uuden kortin ympyrästä.

Peli päättyy, kun ympyrästä ei ole enää kortteja nostettavaksi. Voittaja on pelaaja, jolla ei ole yhtään korttia jäljellä pelin lopussa.

ensin palikat pystysuoraksi jonoksi ja sitten viereen napit jonoksi. Koska palikat ja napit ovat eri kokoisia, pitää niiden kohdakkain asettelussa olla tarkkana. Lopuksi todetaan, onko palikoita ja nappeja yhtä monta.

Vinkki: Tämä tehtävä voidaan toteuttaa millä tahansa eri kokoisilla esineillä. Tärkeää on kiinnittää huomiota siihen, että esineet asetetaan jonoissa vierekkäin.

Anna nalleille yhtä monta värikiekkoa Tarvitaan: noppa, nallekortit ja punakeltakiekot (kuori).

Valitaan nallekorteista kaksi korttia, esim. punapaitainen ja keltapaitainen. Asetetaan kortit vierekkäin. Oppilas heittää noppaa. Hän asettaa punapaitaiselle nallelle nopan silmäluvun verran kiekkoja. Kiekot asetetaan kortin yläpuolelle pystysuoraksi jonoksi. Sen jälkeen oppilas antaa yhtä monta kiekkoa keltapaitaiselle nallelle.

Kiekkoja on yhtä monta, kun kiekoista muodostuneet jonot ovat yhtä pitkät.

Yhtä monta palikkaa torneissa

Rakennuspalikat tasapainovaa’assa

Tarvitaan: rakennuspalikoita Työskennellään pareittain. Toinen parista ottaa rakennuspalikoita kourallisen tai pienen kourallisen (riippuen palikoiden koosta). Hän muodostaa palikoista tornin. Hänen parinsa rakentaa ensimmäisen viereen toisen tornin, jossa on yhtä monta palikkaa. Palikoita on torneissa yhtä monta silloin kun tornit ovat yhtä korkeat.

Todetaan, että palikoiden lukumääriä ei tarvitse laskea, vaan tornirakennelma kertoo milloin palikoita on yhtä monta.

Tarvitaan: tasapainovaaka, rakennuspalikoita tms. ja yhtä monta -merkki (kuori).

Otetaan kourallinen rakennuspalikoita ja asetetaan ne tasapainovaa’an toiseen astiaan. Otetaan toinen kourallinen palikoita ja asetetaan ne toiseen vaa’an astioista. Todetaan, että jos vaaka on tasapainossa, on palikoita astioissa yhtä monta.

Tällöin voidaan laittaa yhtä monta -merkki sinitarralla vaa’an etuosaan. Jos vaaka ei ole tasapainossa, ei yhtä monta -merkkiä voida laittaa kiinni vaakaan.

Yhtä monta nappia jonossa

Vinkki: Mikäli tasapainovaakaa ei ole käytettävissä, voi sellaisen tehdä henkarista ja kahdesta läpinäkyvästä pussista.

Tarvitaan: samankokoisia nappeja tms.

Oppilas ottaa sormenpäillään kasan nappeja.

Hän asettaa napit pystysuoraksi jonoksi. Seuraavaksi hän ottaa uuden määrän nappeja. Hän asettaa uudet napit ensimmäisten nappien viereen. Oppilas selvittää vertailemalla, onko nappeja yhtä monta vai ei. Todetaan, että asettamalla napit parijonoksi, on helppo nähdä, onko nappeja jonoissa yhtä monta.

Yhtä monta palikkaa ja nappia jonossa Tarvitaan: rakennuspalikoita ja nappeja tms.

Oppilas ottaa kourallisen rakennuspalikoita ja sormenpäillään kasan nappeja. Hän asettaa

27

7. Yh-tä mon-ta

Si-ni-si-ä on yh-tä mon-ta kuin pu-nai-si-a.

2

Nap-pe-ja ei ole yh-tä mon-ta.

=

On-ko yh-tä mon-ta? Mer-kit-se

Nap-pe-ja on yh-tä mon-ta.

Kir-jo-ja on yh-tä mon-ta kuin ky-ni-ä.

<kuva oppilaan kirjan s. 31> 1

On-ko yh-tä mon-ta? Mer-kit-se

.

<kuva oppilaan kirjan s. 32>

.

31

3

Piir-rä yh-tä mon-ta.

4

Har-joit-te-le = -mer-kin piir-tä-mis-tä.

5

On-ko yh-tä mon-ta? Mer-kit-se = .

32

6

Tus-se-ja on yh-tä mon-ta. Piir-rä puut-tu-vat.

7

On-ko yh-tä mon-ta? Merkitse = .

=

=

=

= =

=

=

=

= 33

28

34

=

8. LUKUMÄÄRIEN VERTAILU Opitaan

Opettamisessa huomioitavaa

• vertailemaan lukumääriä • merkitsemään enemmän kuin ja vähemmän kuin vertailun merkeillä.

Oppilaat osaavat yleensä nimetä enemmän ja vähemmän käsitteet. Haastavampaa on kertoa, kuinka paljon enemmän ja vähemmän vertailtavia esineitä on. Tällöin voidaan aluksi käyttää käsitteiden ohella tutumpia sanoja kuten liikaa, ylimääräisiä, liian vähän tai puuttuu.

Enemmän ja vähemmän käsitteiden oppiminen pohjustaa ymmärrystä myöhemmin lukujen vertailussa käytettävistä käsitteistä suurempi kuin ja pienempi kuin.

Käsitteet • enemmän ja vähemmän • enemmän kuin ja vähemmän kuin

Välineet • punakeltakiekot (kuori) • nallekortit (kuori) • hippo ja omenat (liitteet 17–18) • rakennuspalikat • napit tms.

• noppa • askartelutiku

Opettaminen Lukumäärien vertailussa on tärkeää opettaa useita eri strategioita, esimerkiksi pareiksi yhdistäminen, pois ottaminen ja ryhmien muodostaminen. Kaikki strategiat johtavat samaan lopputulokseen, ja niiden rinnakkainen käyttö tukee sisällön ymmärryksen kehittymistä ja auttaa oppilasta valitsemaan myöhemmin sopivimman tavan vertailla lukumääriä. Strategioiden toimivuus vaihtelee sen mukaan, vertaillaanko samankokoisia vai erikokoisia esineitä tai tehdäänkö vertailua konkreettisilla esineillä vai kuvilla. Piirroskuvissa strategiat toteutetaan yhdistämällä kuvat viivoilla, yliviivaamalla vinoviivoilla ja ympyröinnillä.

Lukumäärien vertailun yhteydessä käytetään aina laskemisen sijaan jotain edellä mainituista strategiaa, jotta vertailu konkretisoituu. Vertailun lopputuloksen yhteydessä käytetään aina molempia käsitteitä enemmän ja vähemmän. Näin oppilas ymmärtämään, että kun toisia on enemmän, niin toisia on vähemmän.

Kuinka paljon enemmän? ja Kuinka paljon vähemmän? -käsitteet ovat yleensä haastavampia oppia. Ensimmäisenä opitaan nimeämään Kuinka paljon enemmän? Kuinka paljon vähemmän? nimeämisen oppiminen vaati runsaasti harjoitusta konkreettisilla esineillä. On olennaista kiinnittää oppilaiden huomio siihen, että jos vertailtavia asioita on kaksi enemmän, niin silloin toisia on kaksi vähemmän.

Muista teettää toistuvasti lukumäärän ja lukujonotaitojen harjoituksia sivuilta 40–115.

Vertaillaan oppilaiden lukumääriä Muodostetaan oppilaista kaksi vierekkäistä jonoa sovitun ominaisuuden mukaan. Ominaisuuksina käytetään esimerkiksi: • hiusten väriä • silmien väriä • paitojen väriä • hihan pituutta.

Jonoja muodostettaessa pidetään huolta, että oppilaat ovat jonoissa vierekkäin. Näin voidaan nähdä ilman laskemista, onko jonoissa yhtä monta, enemmän vai vähemmän. Nimetään aina vertailun tulos.

Kun toisessa ominaisuudessa on enemmän ja toisessa vähemmän, selvitetään seuraavaksi, kuinka paljon enemmän ja vähemmän vertailtavia ominaisuuksia on. Ensin tarkastellaan, missä kohdassa jonoja oppilaita olisi yhtä monta. Sen jälkeen todetaan, että toinen jonoista on pidempi.

Lasketaan, kuinka monta oppilasta siinä on ylimääräistä. Todetaan myös, että toisessa jonossa oppilaita on vähemmän, eli sieltä puuttuu oppilaita. Lasketaan, kuinka monta oppilasta tarvittaisiin lisää, jotta molemmissa jonoissa olisi yhtä monta oppilasta. Huomioidaan, että luku, joka kertoo kuinka paljon enemmän tai vähemmän oppilaita on, on aina sama.

29

Vertaillaan rakennuspalikoiden ja nappien lukumääriä Tarvitaan: rakennuspalikoita ja nappeja tms.

Oppilas ottaa kourallisen palikoita ja sormenpäillään kasan nappeja. Vertaillaan esineiden lukumääriä asettamalla ne pystysuoraksi parijonoksi. Todetaan kumpia on enemmän ja kumpia vähemmän.

Sitten selvitetään, kuinka paljon enemmän ja vähemmän esineitä on. Ensin tarkastellaan missä kohdassa jonoja esineitä olisi yhtä monta.

Sen jälkeen todetaan, että toinen jonoista on pidempi. Lasketaan, kuinka monta esinettä siinä on ylimääräisenä. Todetaan myös, että toisessa jonossa esineitä on vähemmän, eli sieltä puuttuu niitä. Lasketaan, kuinka monta esinettä tarvittaisiin lisää, jotta molemmissa jonoissa olisi yhtä monta esinettä. Huomioidaan, että luku, joka kertoo kuinka paljon enemmän tai vähemmän esineitä on, on aina sama.

Pedagoginen vinkki: Vertaillaan samoja lukumääriä käyttäen myös pois ottamisen ja ryhmiä muodostamalla. Aloitetaan vertailu asettamalla esineet omiksi kasoikseen.

Pois ottamisen strategiassa otetaan aina kerrallaan yksi nappi ja yksi palikka pois. Tätä jatketaan niin kauan, kunnes jommasta kummasta ryhmästä loppuu esineet. Nimetään kuinka paljon enemmän ja vähemmän esineitä on.

Seuraavaksi vertaillaan esineitä muodostamalla niistä ryhmiä. Asetetaan aina yksi nappi ja yksi palikka omaksi ryhmäksi. Toistetaan ryhmien muodostamista kunnes jommasta kummasta ryhmästä loppuu esineet. Nimetään kuinka paljon enemmän ja vähemmän esineitä on. Todetaan, että kaikilla kolmella vertailun tavalla, saadaan aina sama tulos.

Hippo haluaa enemmän -leikki Peli leikitään kahdessa ryhmässä, jotta osallistujia ei tule kerralla liikaa. Jokaiselle ryhmälle valitaan oma pelialue tilasta.

Ryhmästä valitaan yksi hippo, joka menee hetkeksi tilan ulkopuolelle. Muut oppilaat ovat omenoita. Kaikki oppilaat eli omenat jakautuvat kahteen erikokoiseen ryhmään ja ryhmät siirtyvät omalle alueelleen.

Kun hippo kutsutaan takaisin sisään, hän asettuu omenaryhmien väliin ja alkaa mutustella mielessään kysymystä: Kummassa ryhmässä mahtaa olla enemmän omenoita? Jos hippo kaipaa lisätukea ajatteluun, hän saa järjestää omenoita vaikkapa jonoon.

30

Kun hippo on päässyt ratkaisuun, hän kääntyy kasvot siihen ryhmään päin, jossa on enemmän omenoita ja tekee käsillään ison vertailumerkin.

Ryhmässä, jossa on enemmän omenoita, omenat saavat karata karkuun. Omena, jonka hippo saa napattua kiinni, muuttuu seuraavaksi hipoksi.

Hippo haluaa enemmän Tarvitaan: hippo ja omenoita (liitteet 17–18).

Hippo haluaa aina syödä siitä kasasta, jossa on enemmän omenoita. Hipon suu on aina auki sinne, missä on enemmän. Hipon suussa on punainen vertailun merkki, jonka aukeamissuunta vaihtelee. Merkki avautuu aina siihen suuntaan, jossa on enemmän asioita. Luetaan kuvan vertailut ääneen: ”Kolme omenaa on enemmän kuin yksi omena” ja ”Yksi omena on vähemmän kuin kolme omenaa”. Kiinnitetään huomiota merkin kirjoitusasuun ja siihen, kumpaan suuntaan merkki aukeaa. Lukumäärien kanssa työskenneltäessä vertailun symbolista käytetään nimitystä enemmän kuin tai vähemmän kuin sen mukaan, mihin suuntaan merkki avautuu.

Enemmän, vähemmän ja vertailumerkki Tarvitaan: punakeltakiekot (kuori) ja askartelutikut.

Oppilas tarvitsee 10 punakeltakiekkoa ja 2 askartelutikkua. Opettaja näyttää miten kahdesta askartelutikusta tehdään vertailumerkit (enemmän, vähemmän ja yhtä monta).

Oppilas ottaa kiekot kämmenestään muodostamaansa kuppiin, asettaa toisen kämmenensä ensimmäisen päälle ja ravistaa kiekkoja. Sen jälkeen hän tiputtaa kiekot alustalle. Oppilas asettaa kiekot värien mukaan kahdeksi pystysuoraksi jonoksi. Jonojen väliin jätetään tilalle vertailumerkille. Oppilas vertailee kiekkojen lukumääriä ja muodostaa tikuista oikean vertailumerkin.

Lopuksi vertailu luetaan ääneen.

Ota kaksi nappia enemmän Tarvitaan: nappeja tms..

Oppilas ottaa sormenpäillään kasan nappeja.

Hän asettaa ne pystysuoraksi jonoksi. Opettaja antaa vaiheittaiset ohjeet ja ohjaa työskentelyä kysymyksin: • Ota 2 nappia enemmän: Ota ensin yhtä monta nappia.

• Aseta napit edellisten viereen kohdakkain.

• Pyysin ottamaan nappeja enemmän. Otetaanko nyt nappeja lisää vai otetaanko jonosta nappeja pois? (Otetaan lisää) • Minkä luvun sanoin? (2) • Ota 2 nappia lisää ja aseta ne jonoon.

• Kerro, kuinka monta nappia toisessa jonossa on enemmän ja kuinka monta nappia toisessa jonossa on vähemmän.

Toistetaan lukumäärillä 1 enemmän, 2 vähemmän ja 1 vähemmän. Kun pyydetään ottamaan vähemmän nappeja, niin ohjataan jälleen ottamaan ensin yhtä monta. Sen jälkeen otetaan kyseisestä jonosta nappeja pois pyydetty määrä.

Anna nallelle kiekkoja enemmän tai vähemmän Tarvitaan: vertailualusta kirjan liepeestä ja punakeltakiekot (kuori) sekä noppa.

Oppilas heittää noppaa. Hän antaa vasemmanpuoleiselle nallelle nopan silmäluvun verran kiekkoja. Opettaja antaa ohjeen siitä, kuinka monta enemmän tai vähemmän kiekkoja annetaan toiselle nallelle: • Anna punapaitaiselle 2 kiekkoa enemmän.

• Anna keltapaitaiselle 1 kiekko vähemmän.

• Anna punapaitaiselle 3 kiekkoa enemmän.

• Anna keltapaitaiselle 2 kiekkoa vähemmän.

Lopuksi vertailu luetaan ääneen.

8. Lu-ku-mää-ri-en ver-tai-lu Vähemmän voittaa -peli Tarvitaan: lukumääräkortteja lukualueelta 1–6 (liitteet 8–11).

Jokainen oppilas saa aluksi yhden lukumääräkortin, jota ei näytetä muille. Opettajalla on lisää kortteja jaettavaksi pelin aikana. Oppilaat liikkuvat vapaasti ympäri tilaa.

Kun opettaja antaa merkin, oppilaat muodostavat parin. Molemmat näyttävät korttinsa toisilleen. Se oppilas, jonka kortissa on suurempi lukumäärä, voittaa parin. Häviäjä antaa oman korttinsa voittajalle, joka käyttää tätä korttia seuraavalla kierroksella. Voittajan aiempi kortti viedään hänen omalle paikalleen pisteeksi.

Hävinnyt oppilas käy hakemassa opettajalta uuden kortin ja palaa takaisin peliin. Leikki jatkuu samalla tavalla, kunnes opettaja pysäyttää pelin.

Pelin lopussa voittaja on se oppilas, joka on kerännyt eniten kortteja.

Pu-nai-si-a on e-nem-män kuin si-ni-si-ä.

Kel-tai-si-a on vä-hem-män kuin vih-rei-tä.

Hip-po ha-lu-aa e-nem-män. vä-hem-män kuin

1

e-nem-män kuin

Ver-taa. Kum-pi-a on e-nem-män? Mer-kit-se

.

35

31

2

Ver-taa. Kum-pi-a on vä-hem-män? Mer-kit-se

3

Piir-rä oh-jeen mu-kaan.

4

.

Vä-ri-tä oh-jeen mu-kaan.

kak-si e-nem-män

Esim.

vä-hem-män

e-nem-män

yk-si vä-hem-män

kak-si vä-hem-män

5

Har-joit-te-le merk-ki-en < ja > piir-tä-mis-tä.

6

Kum-pi-a on e-nem-män? Mer-kit-se < tai > .

>

>

<

>

yk-si e-nem-män

<

37

36

7

9

Kum-pi-a on e-nem-män? Mer-kit-se < tai > .

Piir-rä oh-jeen mu-kaan.

Esim.

> 8

<

=

<

>

=

<

>

Ver-taa. Mer-kit-se < , > tai = .

10

=

>

<

=

Va-lit-se oh-jeen mu-kaan. Mer-kitse

.

kak-si vä-hem-män kuin

yk-si e-nem-män kuin

>

=

> kak-si e-nem-män kuin

< 38

32

>

< 39

MUISTIINPANOJA

33