Opus 1 Ihminen, ympäristö ja historia

Opus

Jari Aalto | Marja-Leena Hänninen | Susanna Niiranen | Nina Penttinen | Mikko Puustinen | Mikko Saikku | Anna Veijola

Ihminen, ympäristö ja historia on lukion vuoden 2021 opetussuunnitelman mukainen historian ensimmäisen moduulin oppikirja. Kirja käsittelee ihmisen suhdetta ympäristöön ja yhteiskunnallista kehitystä maanviljelyksen alusta nykypäivään. Kirja on syntynyt opettajien ja historiantutkijoiden yhteistyönä. Opus 1 sisältää runsaasti erilaisia historiallista ajattelua kehittäviä lähdetehtäviä ja perehdyttää opiskelijan huolella lähteiden tulkintaan. Opus-sarja kehittää monipuolisesti opiskelijan historiallisen ajattelun taitoja. Sarjan aineistot ovat saatavilla sekä painettuina kirjoina että digitaalisina oppimateriaaleina.

Opus HI1 Ihminen, ympäristö ja historia

978-951-37-7775-3 K90

Opus Ihminen, ympäristö ja historia

Jari Aalto Marja-Leena Hänninen Susanna Niiranen Nina Penttinen Mikko Puustinen Mikko Saikku Anna Veijola

Edita | Helsinki

Tiedustelut Edita Publishing Oy, Helsinki opettajapalvelu@edita.fi p. 020 450 010 www.edita.fi

Toimitus: Minna Sallanen Kuvatoimitus: Minna Sallanen Graafinen suunnittelu ja taitto: Virve Kivelä Kansi: Virve Kivelä Kartat: Spatio Oy, Kauko Kyöstiö Kuvalähteet kirjan lopussa. 1. painos © Jari Aalto, Marja-Leena Hänninen, Susanna Niiranen, Nina Penttinen, Mikko Puustinen, Mikko Saikku, Anna Veijola ja Edita Publishing Oy. Tämä teos on oppikirja, joka on suojattu tekijänoikeuslailla (404/61). Tämän teoksen tai sen osan valokopiointi, skannaaminen tai muu digitaalinen kopiointi tai käyttö edellyttää oikeuden­omistajan luvan. Kopiosto ry myöntää teosten osittaiseen kopiointiin lupia. Tarkistakaa, mitkä valokopiointi- ja digiluvat ovat kohdallanne voimassa. Lisätietoja luvista: www.kopiosto.fi. Teoksen tai sen osan muuntelu on kielletty. ISBN 978-951-37-7775-3 Otavan Kirjapaino Oy Keuruu 2021

4041 0037 Painotuote

Lukijalle Opus 1 Ihminen, ympäristö ja historia on lukion vuoden 2021 opetussuunnitelman mukainen historian ensimmäisen moduulin oppikirja. Kirja käsittelee ihmisen suhdetta ympäristöön sekä yhteiskunnallista kehitystä maanviljelyksen alusta nykypäivään. Ilmastonmuutos ja maapallon kantokyvyn riittäminen koskettavat kaikkia. Ihmiset ovat kohdanneet erilaisia luonnon ja oman toimintansa aiheuttamia ympäristökriisejä ennenkin. Aiemmin kriiseistä on selvitty. Historian tunteminen auttaa kestävien ja kaikkia hyödyttävien ratkaisujen löytämisessä tulevina vuosikymmeninä, jolloin ilmaston lämpeneminen aiheuttaa muutoksia yksilöille, yhteiskunnille, ympäristölle ja taloudelle. Historia ei kuitenkaan tarjoa valmiita ratkaisuja, ja pitkän aikavälin muutoksia voi olla joskus vaikea hahmottaa. Tämän helpottamiseksi käytämme kirjassa esimerkkinä saksalaista Kölnin kaupunkia. Köln perustettiin Rooman aikana, se koki keskiajan taantuman, kasvoi uudella ajalla ja muuttui perusteellisesti teollistumisen myötä. Kölnin historia auttaa hahmottamaan yhteiskuntien sekä ihmisen ja ympäristön suhteen muutosta paikallistasolla. Historiallinen tieto on aina tulkinnallista. Se perustuu parhaaseen mahdolliseen tulkintaan menneisyydestä kertovasta todistusaineistosta. Siksi historian osaaminen ei tarkoita vain kykyä muistaa, mitä menneisyydessä on tapahtunut, vaan myös kykyä ymmärtää ja soveltaa menneisyyttä koskevaa tietoa. Opuksen oppimateriaalien tavoitteena on ohjata lukijaa kehittämään historiallisen ajattelun taitoja. Historiallinen ajattelu tarkoittaa kykyä tulkita ja jäsentää menneisyyttä eri perspektiiveistä. Se rakentuu historian tekstitaitojen ja sisältötiedon varaan. Historian tekstitaidot kuuluvat jokaisen kansalaisen perusvalmiuksiin: niiden avulla oppii tarkastelemaan kriittisesti kaikkea vastaan tulevaa informaatiota ja harjaantuu lukemaan rivien välistä. Tervetuloa ajattelemaan historiallisesti! Oppikirjailijat HISTORIALLINEN AJATTELU •  syy- ja seuraussuhteet •  aikakäsitys •  muutos ja jatkuvuus •  historiallinen merkittävyys •  historiallinen empatia Sisältötiedot •  tapahtumat •  toimijat •  aikakaudet

Historian tekstitaidot •  vertailu •  kontekstualisointi •  taustoittaminen

Kirjan oppimista edistävät ominaisuudet I

Maanviljely

iirtyminen maanviljelyyn noin 10 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua muutti ihmisten elämän pysyvästi. Kiertelevä, metsästykseen ja keräilyyn perustunut elämäntapa alkoi väistyä peltojen ympärille syntyneen kylämäisen asutuksen tieltä. Väestön määrä kasvoi ja kylistä kasvoi vähitellen kaupunkeja. Samalla ihmisistä tuli aikaisempaa eriarvoisempia. Maaomaisuudesta tuli tärkein varallisuuden muoto, ja jotkut saivat maata hallintaansa enemmän kuin toiset. Kilpailu hyvästä viljelymaasta johti entistä useammin myös sotiin. Ympäristön muokkaamisesta johtuvat ympäristöongelmat alkoivat lisääntyä.

Kirjan aloitus­aukeaman teksti johdattaa kunkin pääluvun teemoihin.

Jääkausi päättyy

10 000 eaa.

Maata aletaan viljellä Lähi-idässä ja Egyptissä

9 000 eaa.

8 000 eaa.

...

S

Maanviljely mullistaa ihmisen elämänpiirin

5 000 eaa.

Antiikin Kreikan ja Rooman yhteiskunnat muistuttivat monella tapaa aiempia maanviljelykulttuureja. Pieni yläluokka keskittyi esimerkiksi tieteeseen, taiteeseen ja politiikkaan. Pientilalliset ja orjat huolehtivat ruumiillisesta työstä. Laajat kauppaverkostot mahdollistivat tavaroiden, ajatusten ja uskontojen leviämisen yhä kauemmaksi. Rooman valtakunnan hajoaminen 400-luvulla jaa. teki eurooppalaisten elämästä paikallisempaa. Kauppayhteydet ja kaupungit surkastuivat. Euroopan keskiajaksi kutsuttuna ajanjaksona maan omistaminen oli edelleen vaurauden edellytys ja syntyperä määritti ihmisen yhteiskunnallisen aseman.

Mesopotamiaan ja Egyptiin kaupunkimaista asutusta

4 000 eaa.

Ihminen omaksuu metallien käytön Mesopotamian ja Egyptin ensimmäiset valtakunnat

3 000 eaa.

Kirjoitustaito kehittyy 2 000 eaa.

Raudankäyttö yleistyy

Varhaiset korkeakulttuurit

Antiikin aika alkaa

1 000 eaa.

Ateenan kukoistuskausi

Aukeaman kartta antaa yhden, valikoidun näkökulman pääluvun aihepiiriin.

Mesopotamia (3500 eaa.– ) Mesoamerikka (mayat, atsteekit) (1000 eaa.– )

Egypti (3300 eaa.– )

Uruk Ur

Keltaisenjoen laakso (1600 eaa.– )

Egyptiläinen hautamaalaus 1200-luvulta eaa. (kopio)

✔ Millä tavoin yhteisöjen elinkeinorakenne ja vallanjako muuttui maanviljelyyn siirtymisen seurauksena?

395 jaa. Rooma jakautuu Itä- ja Länsi-Roomaan

✔ Mitkä syyt aiheuttivat nämä muutokset elinkeinorakenteessa ja vallanjaossa?

Andien alue (inkat) (1400 eaa.– )

Länsi-Rooman hajoaa ja keskiaika alkaa

✔ Millaisia ympäristövaikutuksia maanviljelyyn siirtymisellä oli? ✔ Miltä osin antiikin ja keskiajan maatalousyhteiskunnat muistuttivat tai erosivat varhaisista viljelykulttuureista? ✔ Millainen merkitys luvussa kuvatulla elinkeinojen muuttumisella on nykypäivän näkökulmasta?

16

0

Rooman keisarikunta laajimmillaan

AVAINKYSYMYKSET

Indus-joen laakso (2500 eaa.– )

Feodaalinen järjestelmä kehittyy

Maanviljely mullistaa ihmisen elämänpiirin

Ilmiömäistä

I

Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus hyväksyttiin Yhdistyneiden kansakuntien eli YK:n yleiskokouksessa vuonna 1948. Sen neljännen artiklan mukaan ketään ei saa pitää orjana tai orjuutettuna ja kaikki orjuuden ja orjakaupan muodot on kiellettävä. Orja on ihminen, joka on alistettu toisen omaisuudeksi. Hän ei ole voinut valita osaansa, vaan hänet on pakotettu siihen. Orja ei saa korvausta työstään, eikä hänellä ole henkilökohtaista vapautta tai oikeutta ruumiilliseen koskemattomuuteen. Ajatus kaikkien ihmisten jakamattomasta ja yhtäläisestä ihmisarvosta on historiallisesti varsin tuore. Orjuutta pidettiin luonnollisena ilmiönä tuhansia vuosia, eikä orjuus päättynyt maailmasta ihmisoikeuksien julistuksen myötä. Antiikin ihmisille orjuus oli itsestään selvä ilmiö, jota ei kyseenalaistettu. Orjien kohtelua saatettiin kritisoida, mutta ei orjuutta sinänsä. Kreikassa ja Roomassa orjatalouden kasvu liittyi valtioiden vaurastumiseen ja laajenemiseen. Orjia saatiin erityisesti sotien yhteydessä vallatuilta alueilta. Orjuut-

1000 17 jaa.

taminen ei siis perustunut esimerkiksi ihonväriin. Rooman valtakunnan kristillistyminen ei välittömästi lopettanut orjuutta, mutta orjien pito loppui vähitellen. Maaorjuus, joka sitoi viljelijät viljelemäänsä maahan, sen sijaan jatkui vuosisatoja. Euroopassa varsinainen orjuus oli tyypillisesti vähemmistöjen ja ei-kristittyjen kohtalo. Esimerkiksi Romanian alueelle keskiajalla vaeltaneet romanit alistettiin orjiksi, ja romanien orjuuttaminen jatkui siellä 1800-luvun puoliväliin saakka. Islamin oppien mukaan orjien omistaminen oli sallittua, ja isäntä saattoi kohdella orjia mielensä mukaan. Orjina saattoi kuitenkin pitää vain orjien jälkeläisiä ja sodassa vallattujen alueiden asukkaita. Rauhan aikana orjia myös ostettiin islamilaisen maailman ulkopuolella. Arabit ostivat orjia erityisesti Saharan eteläpuolisesta Afrikasta. Yksityiskohta keisari Marcus Aureliuksen sotilaallisten voittojen kunniaksi pystytetystä 30 metriä korkeasta pylväästä esittää orjuuteen joutuvia epätoivoisia ja kärsiviä sotavankeja.

54

Aukeaman vasemmalla sivulla annetaan ohjeita historiallista ajattelua kehittävien tehtävien tekemiseen.

Historiallinen ajattelu

HAMMURABIN LAIN TULKINTA Historian tekstitaidot Historiallinen tieto on aina tulkinnallista, sillä käsityksemme menneisyydestä perustuu ihmisten tuottamiin teksteihin tai kuviin. Tekstidokumentti on lähde, joka kertoo jostakin oman aikansa ilmiöstä kirjoittajan näkökulmasta. Siksi historiallisen tekstin tulkinta aloitetaan aina taustoittamalla ja kontekstualisoimalla lähde.

Lähdetekstin taustoitus • Kuka on laatinut lähteen? • Miksi, milloin ja missä teksti on kirjoitettu tai lähde on laadittu? • Mikä on kirjoittajan näkökulma ja mihin hän pyrkii? • Miten lähteen taustatiedot vaikuttavat sen luotettavuuteen?

Tutki oheisia katkelmia Hammurabin laista. Pohdi esseessäsi, mitä Hammurabin laki kertoo aikansa yhteiskunnasta. Entä mitä sen pohjalta ei voida päätellä? Kirjoita esseevastaus vastaamalla kysymyksiin: • Millaisessa yhteiskunnassa ja miksi Hammurabin laki on syntynyt? • Millaisia päätelmiä lakikokoelman avulla voi tehdä babylonialaisesta yhteiskunnasta ja sen arvoista? Hammurabin lakikivi sijaitsee nykyisin Pariisissa, missä se on osa taidemuseo Louvren kokoelmia.

Lähde Otteita Hammurabin laista Jos joku on varastanut härän tai lampaan tai aasin tai sian tai laivan, jos se on jumalan tai palatsin (omaisuutta) maksakoon 30-kertaisesti, jos se on vapaan omaisuutta korvatkoon sen 20-kertaiseksi, jos se on puolivapaan, korvatkoon sen 10-kertaisesti; jos varkaalla ei ole millä maksaa, surmattakoon hänet.

Esseevastauksen laatiminen

Jos vaimo ei huolehdi talosta, juoksentelee ulkona, hävittää taloaan ja laiminlyö miestään, niin vaimo hukutettakoon.

Aineistoon perustuvan esseevastauksen runko 1. Johdantokappale • Esitä muutamalla lauseella vastauksesi pääajatus. • Määrittele käsitteet. • Ajoita keskeiset asiat, ilmiöt ja tapahtumat. 2. Käsittelykappaleet • Esitä keskeiset ajatuksesi ja osoita, miten lähteet tukevat näkemyksiäsi. • Taustoita ja kontekstualisoi käyttämäsi lähteet. • Tee yhteyksiä annetun lähteen tai lähteiden ja muiden tietojesi välillä. 3. Päätäntökappale Tee esitetyn kysymyksen mukainen yhteenveto, jossa pohdit asiaa eri näkökulmista.

66

Tehtävä Hammurabin laki on vanhin tunnettu lakikokoelma. Lait kokosi Babylonian kuningas Hammurabi, joka hallitsi vuosina 1750–1729 eaa. Laki jakautuu 282 pykälään.

Lähdetekstin kontekstualisointi • Mitkä tapahtumat, ihmiset tai ilmiöt olivat merkittäviä lähteen laatimisen aikaan? • Miten ne vaikuttavat lähteen sisältöön? • Missä määrin, miten hyvin ja kenen näkökulmasta lähde kuvaa omaa aikaansa?

Hyvä esseevastaus muodostuu kokonaisista lauseista ja on kirjoitettu hyvällä yleiskielellä. Kieli on täsmällistä ja neutraalia. Vastaus ei sisällä tunnepitoisia ilmauksia ja asioiden ja ilmiöiden arvottamista. Kun kirjoitat, pohdi tarkasti mitä kysytään ja rajaa vastauksesi kysymyksenannon mukaisesti. Käytä historialle ominaisia käsitteitä. Käytä esimerkkejä aineistosta, historialliseen tietoon perustuvaa pohdintaa ja viittauksia laajempiin asiayhteyksiin.

Maanviljely mullistaa ihmisen elämänpiirin

Vauraassa Euroopassa monet köyhemmistä maista tulleet maahanmuuttajat elävät edelleen orjuuden kaltaisissa olosuhteissa. He tekevät työtä maksaakseen velkansa ihmissalakuljettajille, eivätkä saa itse juuri mitään palkkaa. Myös prostituutio on vahvasti kytköksissä ihmiskauppaan.

Tehtävät 1 Millä eri tavoilla orjuutta on perusteltu? Entä ketkä sen olemassaolosta ovat hyötyneet?

2 Pohdi: a) Miksi historiallista tietoa on enemmän parempiosaisten kuin orjien tai muiden alistettujen ihmisryhmien elämästä? b) Miten historiantutkimus voi antaa äänen sellaisille ihmisryhmille, jotka on perinteisesti sivuutettu historiankirjoituksessa?

3 Tutki internetin avulla, miten orjuus ilmenee nykymaailmassa. Pohdi, miten saatat tietämättäsi itse hyötyä orjuuden kaltaisissa olosuhteissa tehdystä työstä.

Maanviljely mullistaa ihmisen elämänpiirin

Tehtävien aineistot löytyvät aukeaman oikealta sivulta. Monipuolisten aineistojen avulla harjoitellaan lähteiden kriittistä tulkintaa ja historialle ominaisten käsitteiden käyttöä. Jokaisen pääluvun lopussa on historiallista ajattelua harjoittava aukeama. Aukeamat on laadittu niin, että ne auttavat kertaamaan pääluvun ja koko kirjan keskeisiä sisältöjä sekä valmistavat ylioppilaskokeisiin.

Avainkysymykset auttavat jäsentämään pääluvun asioita ja huomaamaan, mikä tekstissä on tärkeintä. Vastaamalla näihin kysymyksiin voit tehdä itsellesi tiivistelmän pääluvun oleellisim­mista asioista.

Kolumbuksen purjehduksesta Amerikkaan alkoi 1800-luvun loppupuolelle kestänyt ajanjakso, jolloin Amerikan mantereilla ja Karibianmeren saarilla orjuutetut ihmiset erottuivat vapaista ihmisistä nimenomaan ihonväriltään. Orjat olivat joko Amerikan alkuperäisväestöä tai 1600-luvulta alkaen afrikkalaisperäisiä, vapaat ihmiset taas eurooppalaisia. Afrikkalaiset myivät sotavankejaan orjiksi eurooppalaisille, jotka kuljettivat orjat Atlantin toiselle puolelle. Orjista huomattava osa kuoli jo laivamatkan aikana. Amerikassa orjia käytettiin erityisesti maanviljelyssä suurtilojen työvoimana. Elinolot olivat kehnot ja orjien kuolleisuus korkea. Niinpä orjia tarvittiin jatkuvasti lisää. Orjuus ja rasismi kytkeytyivät toisiinsa erityisesti 1800-luvulla. Tuolloin afrikkalaisten orjuuttamista perusteltiin biologian avulla ja väitettiin, että afrikkalaiset sopivat orjiksi paremmin kuin muut "rodut". Orjien määrän on arvioitu olleen suurimmillaan 1700-luvulla, jolloin orjia oli erityisen paljon eurooppalaisten siirtomaissa. Valistuksen aikana 1700-luvulla orjuutta alettiin Euroopassa myös arvostella. Ranskan suuren vallankumouksen yhteydessä annettu ihmisoikeuksien julistus voimisti kritiikkiä, ja 1800-luvulla vaatimukset orjuuden lopettamisesta kiihtyivät. Ensimmäisenä orjakaupan kielsi Iso-Britannia, ja 1800-luvun kuluessa yhä useampi Euroopan maa otti siitä mallia. Kiista orjuudesta oli keskeinen Yhdysvaltain sisällissodan (1861–1865) syy. Monissa pohjoisissa osavaltioissa orjuus oli lakkautettu jo 1800-luvun alkupuolella, mutta maatalousvaltaisissa etelävaltioissa orjilla oli edelleen suuri merkitys. Orjuus lakkautettiin kaikkialla Yhdysvalloissa sisällissodan päätyttyä. Orjuus ei kuitenkaan poistunut maailmasta. Esimerkiksi Saudi-Arabiassa ja Jemenissä orjuus kiellettiin vasta vuonna 1962. Nykyään orjuus ei ole laillista missään, mutta käytännössä ihmisiä elää orjuuden kaltaisissa olosuhteissa monissa maissa, myös Euroopassa.

ORJUUDEN PITKÄ HISTORIA

Ilmiömäistä-aukeaman tekstit paneutuvat syvemmin johonkin tiettyyn historialliseen ilmiöön ja kuvaavat sen pitkän ajan kehitystä historian saatossa.

Aikajana asettaa aikakauden tapahtumia ajalliseen yhteyteen.

Jos rakennusmestari rakentaa talon ja talo luhistuu ja surmaa isännän, tapettakoon rakennusmestari. Jos talo luhistuessaan surmaa isännän pojan, tapettakoon siltä rakennusmestarilta poika. Jos talo surmaa isännän orjan, antakoon rakennusmestari hänelle toisen orjan sijaan Jos joku puhkaisee vapaan miehen silmän, niin puhkaistakoon hänen silmänsä. Jos joku lyö vertaiseltaan mieheltä hampaan, niin lyötäköön häneltä hammas. Jos hän lyö puolivapaalta mieheltä hampaan, niin maksakoon 1/3 minaa hopeaa. Jos kapakoitsijatar ei ota vastaan viljaa juovutusjuoman hintana, vaan ottaa hopeaa suuren kivipunnuksen mukaan tai saattaa juovutusjuoman arvon pienemmäksi kuin viljan arvon, niin ko. kapakoitsijatar todistettakoon vikapääksi ja heitettäköön veteen ja hukutettakoon. Jos poika lyö isäänsä, hakattakoon pojalta kädet poikki. Jos joku on ollut laiska vahvistamaan peltonsa patoa eikä ole vahvistanut patoaan ja häneen patoonsa syntyy repeämä ja aiheuttaa veden ryöstäytymisen vainioille, niin se, jonka patoon repeämä tuli, korvatkoon tuhoutuneen vilja.

Maanviljely mullistaa ihmisen elämänpiirin

67

55

Aukeaman tehtävät johdattelevat tekemään omia tulkintoja ja tiedonhankintaa käsiteltävästä aiheesta.

Opus-sarjan tehtävät Kaikki kirjan tehtävät on jaoteltu kolmeen vaikeus­ tasoon. Tasolla yksi harjoitellaan sisältötiedon hallintaa ja helpompien lähteiden tulkintaa. Tason kaksi tehtävät edellyttävät tiedon soveltamista. Tason kolme tehtävät ovat edistyneempiä historiallista ajattelua harjoittavia tehtäviä. Roomassa puolestaan sijaitsi tuomioistuin, johon provinssien asukkaat saattoivat tehdä valituksia heitä huonosti kohdelleista virkamiehistä. Valtakunnan eri osilla oli edustajansa pääkaupungissa, sillä senaattiin valittiin keisarikaudella yhä enemmän provinssien asukkaita. Myös monet keisarit olivat syntyneet provinsseissa. Hallinnon lisäksi tärkeä koossa pitävä tekijä oli armeija. Se huolehti viime kädessä valtakunnan turvallisuudesta ja puolusti rajoja ulkoista vihollista vastaan. Roomalaiset perustivat uusia kaupunkeja valtakunnan harvaan asutuille alueille, usein liikenteen solmukohtiin tai puolustuksen kannalta tärkeille rajaseuduille. Kun Rooman laajeneminen oli pysähtynyt, valtakunnan raja varustettiin linnoituksin ja suojamuurein. Rajan varrella sijaitsi sotilasleirejä, joiden yhteyteen keskittyi myös muuta asutusta ja kauppaa. Näistä yhteisöistä kehittyi vähitellen kaupunkeja, kuten nykyisen Itävallan pääkaupunki Wien (Vindobona) ja Unkarin Budapest (Aquincum). Rooman valtakunta menestyi myös sen vuoksi, että roomalaiset osasivat soveltaa hyvin teknisiä uudistuksia. Roomalaisten

Sisältöjen kannalta keskeisimmät termit on tekstissä lihavoitu. Käsitteet avataan leipätekstissä, mutta löydät niiden selitykset myös kirjan lopusta. Kuvatekstit sisältävät kuvien, karttojen ja tilastojen tulkintaan johdattelevia kysymyksiä.

eri puolille valtakuntaa rakennuttamat tiet ja sillat olivat kestäviä ja palvelivat sekä armeijan että kaupan tarpeita. Keisarit ja provinssien virkamiehet teettivät paljon julkisia rakennuksia, ja roomalainen rakennustekniikka oli hyvin kehittynyttä. Vesijohtoverkkoja on pidetty roomalaisen insinööritaidon mestarinäytteinä. Vesijohtoja eli akvedukteja, jotka saattoivat olla jopa 100 kilometrin pituisia, rakennettiin sekä pääkaupunkiin että provinsseihin. Vesijohdot valmistettiin lyijystä, ja keisarikauden roomalaisten onkin epäilty kärsineen lyijymyrkytyksestä. Uusin tutkimus ei kuitenkaan tue tätä käsitystä, sillä vesiputkiin kertyneet kalkkisaostumat hankaloittivat lyijyn liukenemista veteen. Nykyihminen joutuu tekemisiin huomattavasti suurempien lyijymäärien kanssa kuin roomalaiset aikoinaan. Vesijohtojen ansiosta Rooman kaupunkiin virtasi 200-luvulla jaa. arviolta yli miljoona kuutiometriä juomakelpoista vettä vuorokaudessa. Varakkaat roomalaiset saivat vetensä suoraan kotiin, köyhempi väki nouti sen julkisista kaivoista. Akveduktien päätealtaista rakennettiin toreille usein koristeellisia suihkulähteitä.

Tehtävät 1 Tarkastele kirjan sivulla 38 olevaa karttaa. a) Miksi antiikin kreikkalaiset perustivat siirtokuntia? b) Mikä merkitys siirtokunnilla oli antiikin ajan kreikkalaiselle kulttuurille ja kaupankäynnille? c) Pohdi, miksi antiikin kreikkalaiset perustivat siirtokuntansa kartassa näkyville alueille.

2 Rooman valtakunnan laajentumisen myötä Välimeren alueesta muodostui yhtenäinen kaupankäynnin alue. Pohdi: a) Miksi Roomaan ja muihin antiikin suurkaupunkeihin tuotiin viljaa muualta? b) Millaisia vaikutuksia Rooman kaupunkiin tuodulla viljalla oli Italian alueen maanviljelijöiden kannalta? c) Tutki viereisen taulukon tietoja laivamatkojen keskimääräisistä pituuksista. Millaisia tuotteita oli kannattavaa kuljettaa provinsseista Rooman kaupunkiin tai toisiin provinsseihin?

3 Pohdi Rooman imperiumin laajenemiseen johtaneita tekijöitä. a) Katso asiaa Rooman provinssien asukkaiden näkökulmasta: Millä perusteella Rooman valta voisi olla kannattavaa hyväksyä? Millä perusteella Rooman valtaa voisi vastustaa? b) Tarkastele teemaa teemaa roomalaisten näkökulmasta: Mitä Rooma voisi yhtäältä vaatia ja toisaalta tarjota valloitettujen alueiden asukkaille, jotta alueet pysyisivät mahdollisimman rauhallisina ja Rooma hyötyisi niistä taloudellisesti?

Laivamatkan arvioitu kesto vuorokausina suotuisien tuulten vallitessa Rooma – Karthago

3–5

Rooma – Tarraco (nyk. Tarragona Espanjassa)

6

Rooma – Aleksandria

12

Opus-sarjan oppimateriaalit sisältävät runsaasti erilaisia lähdetekstejä ja niiden tulkintaan liittyviä tehtäviä.

Rooma – Ceasarea (nyk. Israelissa) 20

Pont du Gard valmistui vuoden 19 eaa. tienoilla osaksi lähes 50 kilometrin pituista vesijohtoa, jossa virtasi päivittäin noin 200 miljoonaa litraa vettä Etelä-Ranskassa Nemausuksen eli nykyisen Nîmesin kylpylöihin, suihkulähteisiin ja koteihin.

42

43

Opuksen tehtävissä yleisimmin käytetyt tehtävänannot Analysoi

Kuvaa ilmiötä tai annettuja aineistoja tehtävänannon mukaisesti, esimerkiksi osoittaen ja kartoittaen niiden syitä, seurauksia, muutoksia tai jatkuvuutta.

Arvioi

Kuvaa ensin ilmiö tai lähteet, joihin tehtävänannossa viitataan. Tee sitten tulkintasi niiden pohjalta. Joskus arviointi edellyttää useamman ilmiön tai lähteen vertailua.

Selitä

Kerro kysytystä ilmiöstä tai tapahtumasta siten, että selität siihen liittyviä syitä ja seurauksia.

Tarkastele / erittele

Tulkitse aineistoa tai lähteitä eri näkökulmista käsin.

Ota kantaa

Muodosta oma mielipiteesi siten, että ensin kuvaat ja arvotat tehtävänannon mukaisesti ilmiön tai tapahtuman ja sen jälkeen esität siitä oman perustellun mielipiteesi. Kannan ottaminen edellyttää pohtimista.

Pohdi

Kuvaile, vertaile ja puntaroi eri vaihtoehtoja tehtävänannon mukaisesti. Pohtiminen edellyttää laajaa asian käsittelyä joko eri näkökulmista, eri aikakausista tai vaikkapa eri yhteiskuntajärjestelmistä käsin. Osoita siis ilmiöiden suhteet, vaikutukset sekä niiden merkitys.

Vertaile

Kuvaile ja vertaile ilmiötä tai asiaa vähintään kahdesta eri näkökulmasta käsin. Pyri löytämään eroja ja yhtäläisyyksiä ja selittämään niitä.

Sisällys

Johdanto: Historia – tiede ja oppiaine

8

Mitä on historia? 8 Lähteet kertovat menneisyydestä 9 Historia on lähteiden tulkintaa 11 Historia on kehityskulkujen ymmärtämistä 12 Aikakausijako on työkalu 13

I Maanviljely mullistaa ihmisen elämänpiirin 1

Varhaiset pyyntikulttuurit 18 Metsästäjä-keräilijöiden yhteisöt 19 Maanviljelystä maatalouteen 19 Väestö kasvaa ja perheen merkitys korostuu 21 Ammatit eriytyvät ja työnjako kehittyy 22 Maanviljelijöiden elämänlaatu 23

2 Jokilaaksojen korkeakulttuurit 26 27 29 30 32

3 Antiikin Kreikka ja Rooma Maanviljely Välimeren alueella Kauppa ja kulkuyhteydet kehittyvät Kaupunkivaltioiden Kreikka Kreikkalainen asutus laajenee Rooman nousu johtoasemaan Rooman provinssit ja valtakuntaa koossa pitävät voimat

34 35 37 38 39 41

4 Antiikin yhteiskunnat ja väestö Kaupunkien asukkaat 44 Antiikin perhe 46 Väestökehitys 47 Orjien asema 48

6   Sisällys

5 Keskiaikainen maatalousyhteiskunta

16

Keräilijöistä maanviljelijöiksi

Kylistä kaupungeiksi Ensimmäiset suurkaupungit syntyvät Ihminen oppii kirjoittamaan Elämä korkeakulttuureissa Varhaiset ympäristöongelmat

Rooman valtakunta heikkenee 50 Imperiumin loppu 51 Ilmiömäistä: Orjuuden pitkä historia 54

Antiikista keskiajalle Maanomistus varallisuuden lähteenä Feodaalisen yhteiskunnan piirteitä Maaseudun työtätekevät Maanviljely tehostuu ja väestö kasvaa Luonnonvarojen kulutus kiihtyy Kasvun seuraukset Historiallinen ajattelu: Hammurabin lain tulkinta

II Kaukokauppa yhdistää

56 57 58 60 61 62 63

66 68

6 Keskiajan kaupungit ja kaupankäynti Kaupankäynti kasvattaa kaupunkeja Pohjois-Italian kauppamahdit Ylellisyystuotteita silkkitietä pitkin Pohjois-Euroopan kauppakeskittymät Kaupankäyntiä Itämeren piirissä Talouskasvun seurauksia

70 72 73 75 76 77

7 Euroopan nousu maailmankaupan johtoon Maailma vuonna 1500 80 Eurooppalaisen ekspansion syyt 81 Maailmanvalloituksen tekniset edellytykset 83 Portugali ja Espanja laajentavat valtapiiriään 84 Eurooppalaiset purjehtivat länteen 84 Maailma jaettavana 85

8 Amerikka liitetään osaksi maailmankauppaa Kolonialismin kausi 88 Taudit mahdollistavat Amerikan valloituksen 88

Kolumbiaaninen vaihto 90 Työvoimapula kiihdyttää orjakauppaa 92 Atlantin kolmiokauppa 93 Ilmiömäistä: Tautien ja lääketieteen historiaa 96

9 Eurooppalainen yhteiskunta murroksessa Säätyjen merkitys korostuu Maaomaisuus jakautuu epätasaisesti Hallitsijoiden valta kasvaa Uusia suurvaltoja syntyy Kauppa ja talous kehittyvät Kauppakomppanioiden valta kasvaa

13 Teollistuneet yhteiskunnat 98 100 101 102 104 105

10 Väestö keskiajalla ja uuden ajan alussa

Väkiluvun heilahtelua 108 Musta surma aiheuttaa väestökatastrofin 109 Väestö lähtee uuteen kasvuun 111 Globaali väestökehitys 112 Perheen ja suvun voima 113 Naisten rajat ja mahdollisuudet 114 Vähemmistöjä siedettiin ja vainottiin 115 Historiallinen ajattelu: Sankari vai konna? Kolumbus historiallisena henkilönä eri aikoina 118

III Teollistuminen muuttaa maailman

120

11 Muutos alkaa Englannista Kohti teollisuusyhteiskuntia Vapautta, osaamista ja pääomia Villakaupasta tekstiiliteollisuuteen Maailma koneistuu ja sähköistyy Jatkuvan kasvun maailma Antroposeenin aikakausi

122 123 124 126 127 129

12 Teollistumisen seuraukset Arki muuttuu Koulutustaso kasvaa Ympäristöongelmat lisääntyvät Väestönkasvu kiihtyy

Siirtolaisuus Amerikkaan lisääntyy 136 Massasiirtolaisuus kasvattaa kaupunkeja 138 Ilmiömäistä: Köyhyyden ikuinen ongelma 142

131 132 133 134

Siirtomaat osaksi maailmantaloutta Uudet aatteet valtaavat alaa Luokkajako muuttaa yhteiskuntaa Työväenliike syntyy Kohti kansanvaltaa Historiallinen ajattelu: Antroposeeni – uuden geologisen ajan syitä ja seurauksia

IV Monimutkainen nykyaika

144 146 147 149 150

152 154

14 Globaali talous Kulutusyhteiskunta syntyy Sosialistinen suunnitelmatalous Suuri lamakausi leviää koko maailmaan Uusi energiamuoto, ydinvoima Kaksinapainen maailmantalous Taloudellinen yhteistyö tiivistyy Koko maailma markkinapaikkana Hyvinvointivaltio tasaa varallisuutta Ilmiömäistä: Luonnonsuojelun historiaa

156 157 158 159 160 161 163 164 166

15 Kasvun rajat tulevat vastaan

Väestönkasvun pitkä linja Kohta meitä on kahdeksan miljardia Väestöräjähdyksen seurauksia Kohti kestävää kehitystä? Ilmastonmuutos, ongelmista suurin Ihmiskunnan ratkaisujen vuodet Historiallinen ajattelu: Ilmastonmuutos ja kasvun rajat

Keskeiset käsitteet Lähteet

168 170 171 172 174 174

176 178 183

Sisällys   7

Johdanto

Historia – tiede ja oppiaine

M

Mitä on historia? aailma on muuttunut viime aikoina erityisesti globalisaation eli maapallon eri osien keskinäisriippuvuuden lisääntymisen, ilmastonmuutoksen ja digitalisaation eli tietotekniikan käytön yleistymisen seurauksena. Jotta voisimme ymmärtää muutosta, on olennaista tuntea niitä menneisyyden kehityskulkuja, jotka ovat johtaneet nykytilanteeseen. Historiallinen tieto auttaa ymmärtämään kulttuurin, yhteiskuntien sekä ympäristön paikallista ja maailmanlaajuista kehitystä. Sana historia merkitsee monia asioita. Antiikin Kreikassa ja Roomassa historia tarkoitti ennen kaikkea kertomusta. Vielä nykyäänkin historia tarkoittaa kertomusta tai kuvausta menneisyydestä. Arkikielessä sanalla historia viitataan yleisesti menneisyyteen. Kun kutsumme

8

jotakin asiaa tai tapahtumaa historialliseksi, korostamme samalla sen arvoa ja merkityksellisyyttä. Historia on sekä koulussa opetettava oppi­­ aine että menneisyyttä tutkiva tiede. Historioitsijat tutkivat ensisijaisesti ihmisen toimintaa ja sen seurauksia. Historiaa voidaan kuitenkin tutkia useista eri näkökulmista. Huomiota voidaan kiinnittää esimerkiksi yhteiskuntien poliittiseen, taloudelliseen tai kulttuuriseen kehitykseen. Ympäristöhistoria tutkii ihmisen vaikutusta ympäristöönsä. Se ei ole täysin uusi tieteenala. Jo Ranskassa 1900-luvun alkupuolella syntynyt historiantutkimuksen koulukunta, annalistit, piti maantieteen tutkimusta perustana kaikelle historialle. Pengerrettyjä riisipeltoja Thaimaassa.

Käsitykset siitä, millainen ja keiden toiminta on tutkimisen arvoista, ovat vaihdelleet ajan saatossa. 1900-luvulle asti tutkittiin pääasiassa poliittista historiaa ja suurmiehiä. Nykyään tutkitaan myös naisten ja lasten, orjuuden ja köyhyyden sekä erilaisten vähemmistöjen historiaa. Yksi viime aikojen nousevista aloista on ollut ympäristöhistoria. Ympäristöhistorioitsijat tutkivat esimerkiksi menneisyyden ilmastoa, maisemaa, eläimistöä ja ympäristön saastumista sekä ihmisen suhdetta kaikkeen tähän. Kiinnostus ympäristöhistoriaa kohtaan on kasvanut sitä mukaa, kun tietoisuus esimerkiksi ilmastonmuutoksesta, eläinten oikeuksista ja luonnon hyvinvointivaikutuksista on lisääntynyt. Kaikki historiankirjoitus ei synny tieteellistä tutkimusta varten. Moni yksityinen ihminen etsii juuriaan tutkimalla omaa sukuaan. Erilaiset yhteisöt, kuten yhdistykset ja yritykset, voivat selvittää historiaansa. Historia vaikuttaa myös perimätietona, joka kuvastaa yhteisön itseymmärrystä, mutta ei välttämättä vastaa varsinaisista historiallisista lähteistä saatavaa kuvaa menneisyydestä. Perimätietoa ovat esimerkiksi sukuun tai kotiseutuun liitetyt tarinat.

Lähteet kertovat menneisyydestä Historiatiede perustuu menneisyyden jäänteisiin eli lähteisiin, joiden antamaa tietoa tutkijat tulkitsevat. Lähteet voivat olla esineitä, erilaisia tekstejä tai muita jäljelle jääneitä todisteita menneisyyden elämästä. Tyypillisiä lähteitä ovat erilaiset kirjoitukset. Ne voivat olla käsin kirjoitettuja tai painettuja ja käsitellä mitä

tahansa elämänaluetta, esimerkiksi lainsäädäntöä, uskontoa, tiedettä, taloutta tai arkielämää. Kirjallisia lähteitä ovat myös piirretyt kartat ja vaikkapa kaupankäynnin myötä syntynyt kirjanpito. Kaikki säilyneet lähteet antavat tietoa oman aikansa ihmisten toiminnasta ja ajattelusta. Eri aikakausilta on kuitenkin säilynyt lähteitä eri tavoin. Kun lähteitä on paljon, tutkija valitsee, mitä lähteitä hän käyttää ja mitä ei. Kun käytössä on vähän lähteitä, tutkija taas joutuu tekemään päätelmiä monilta eri tahoilta saaduista tiedonsirpaleista. Kaikkia lähteitä on syytä arvioida kriittisesti ja pohtia, kuinka luotettavia ne ovat ja mitä tietoa ne antavat menneisyydestä. Tätä kutsutaan lähdekritiikiksi. Historian opiskelu vahvistaakin kriittistä ajattelua ja monilukutaitoa, joita jokainen tarvitsee nykyajan tietotulvan keskellä. Mitä kauemmaksi menneisyyteen tutkimus kohdistuu, sitä vähemmän tutkijalla on yleensä käytettävissään kirjallisia lähteitä. Esimerkiksi antiikin historian tutkijoilla on käytössään hyvin vähän varsinaisia asiakirjoja. Niiden ohella he käyttävät lähteinään muita säilyneitä kirjoituksia, jotka on kaiverrettu kiveen tai muulle kestävälle materiaalille. Antiikin aikaa tutkittaessa keskeiseksi nousee myös arkeologisen tutkimuksen merkitys. Arkeologit tekevät tulkintoja menneisyydestä pääosin kaivauksien yhteydessä tehtyjen esinelöytöjen perusteella.

Historia perustuu lähteiden tulkintaan. Lähteet ovat useimmiten kirjoituksia, mutta ne voivat olla myös esineitä. Arkeologien joulukuussa 1912 löytämä Egyptin kuningatar Nefertitin rintakuva on peräisin noin vuodelta 1345 eaa.

Johdanto   9

Monipuoliset lähteet ovat tärkeitä, sillä vain yhden lähderyhmän käyttö saattaa vääristää tutkimustuloksia. Jos tutkitaan vaikkapa kirjoitettuja lakeja, saadaan selville ainoastaan yhteiskunnan normit. Se, miten ihmiset arkielämässään toimivat, ei lainsäädännöstä selviä. Esimerkiksi antiikin Roomassa tytöt saatettiin lain mukaan naittaa jo 12-vuotiaina. Muiden lähteiden nojalla on kuitenkin päätelty avioitumis­iän olleen yleensä selvästi korkeampi. Lakeja paremmin antiikin ihmisten elämästä ja kuolemasta kertovat kiveen hakatut hautakirjoitukset, joissa mainitaan toisinaan vainajan ikä ja avioliiton kesto. Antiikin tutkijoita saattaa vaivata lähteiden niukkuus, mutta mitä lähemmäksi nykyaikaa tullaan, sitä suuremmaksi ongelmaksi tutkijalle voi muodostua lähteiden runsaus. 1800–1900-lukujen tutkijoilla saattaa olla käytettävissään jo

10

valtavasti erilaisia lähteitä. Syynä on sekä väestön määrän että sen toiminnan dokumentaation lisääntyminen. Myös lehdistön ja muiden medioiden yleistyminen tuo oman lisänsä käytössä olevien lähteiden määrään. Historian ja arkeologian lisäksi myös muut tieteenalat tutkivat menneisyyttä erilaisten lähteiden pohjalta. Kuvia ja veistoksia tutkitaan usein taidehistoriallisen analyysin kautta, jolloin tarkastellaan tekniikoita ja tyylipiirteitä. Kielitieteet tarjoavat oman näkökulmansa kielten kehityksestä, väestön liikkeistä ja eri kulttuuripiirien vaikutuksesta toisiinsa. Arkeologeja työssään kaivauksilla. Nykyisin arkeologian menetelmin pystytään tutkimaan tarkemmin monenlaisia orgaanisia jäänteitä, kuten ihmisten ja eläinten luita. Luututkimuksen eli osteologian avulla on voitu tutkia esimerkiksi menneisyyden ihmisten geeniperimää, terveyttä ja ruokavaliota.

Digitaaliset arkistot säilyttävät 1900-luvun lopulla yleistyneitä digitaalisia lähteitä. Myös vanhempia lähteitä on siirretty digitaaliseen muotoon. Pohdi, minkälaisiin ongelmiin tulevaisuuden historioitsijat törmäävät, kun he tutkivat 2020-luvun Suomea.

Historia on lähteiden tulkintaa Lähteiden tulkinta on historiantutkimuksen ydinaluetta, ja se on keskeisessä roolissa myös tässä oppikirjassa. Lähteiden tulkinnan tueksi lähdekritiikki on Opus-sarjassa jaettu kahteen vaiheeseen: taustoittamiseen ja kontekstualisoin­ tiin. Lähteen tulkinta alkaa taustoittamisella, jolloin pohditaan, mistä lähteessä on kysymys, kuka sen on laatinut ja miksi se on laadittu. Kontekstualisointi tarkoittaa puolestaan lähteen sijoittamista historialliseen asiayhteyteensä, esimerkiksi sen suhteuttamista aikakauden tapahtumiin, ajattelutapoihin ja käsityksiin. Samoin toimivat myös historiantutkijat: he yhdistelevät lähteistä saamiaan tietoja, vertailevat niitä aikaisempiin tutkimuksiin ja tekevät tämän pohjalta päätelmiä. Jostakin historian tapahtumasta tai ilmiöstä tehty aikaisempi tulkinta voi

muuttua, kun löydetään uusia lähteitä, joiden olemassaolosta ei ole aiemmin tiedetty. Joskus tutkija voi tutkia jo tunnettuja lähteitä, mutta esittää niille uusia kysymyksiä uusien tutkimusmenetelmien tai käsitteiden avulla. Onkin sanottu, että jokainen sukupolvi kirjoittaa oman historiansa. Tämä tarkoittaa sitä, että lähteille esitetyt kysymykset kumpuavat aina siitä ajasta, jossa tutkija elää. Historiaa arvioidaan siis jatkuvasti uudelleen.

Lähteen tulkinta Mihin aikakauteen lähde liittyy?

Mikä lähde on kyseessä? Kuka on sen laatinut?

Lähteen taustoittaminen

Miksi lähde on laadittu?

Lähdekritiikki

Lähteen kontekstualisointi

Mihin tapahtumiin tai ilmiöön lähde liittyy?

Miten lähteen julkaisuajankohta vaikuttaa sen sisältöön?

Johdanto   11

Historiatieteiden luonteeseen kuuluu, että menneisyydestä tehdyt tulkinnat voivat joskus olla toisistaan poikkeavia tai jopa ristiriitaisia. Muut tutkijat – ja joskus laajempikin yleisö – arvioivat lähteiden ja niistä tehtyjen tulkintojen luotettavuutta ja sopivuutta. Tulkinnoista keskustellaan tieteellisissä julkaisuissa ja mediassa. Tarvittaessa aiempaa tutkimusta korjataan tai täydennetään. Joskus on tarpeen haastaa aiemmat tutkimustulokset. Näin kokonaiskuva menneisyydestä rakentuu ja muuttuu vähitellen. Populaarikulttuuri tekee historiasta omat tulkintansa, jotka eivät aina ole paikkaansa pitäviä. Vikings-televisiosarjan tummasävyiseen puvustukseen otettiin vaikutteita metallimusiikista ja tulevaisuuteen sijoittuvista dystopiaelokuvista. Arkeologisten löytöjen perusteella varakkaat viikingit pukeutuivat kuitenkin mielellään kirkasvärisiin vaatteisiin. Kankaat ja langat värjättiin kasviväreillä.

12

Historia on kehityskulkujen ymmärtämistä Historiallisen tiedon rakentuminen voi olla hyvin monisyinen prosessi. Samaa asiaa tai aikakautta voidaan tutkia monesta eri näkökulmasta. Yksi tutkija voisi esimerkiksi tutkia puiden vuosirenkaiden kasvua tietyllä ajanjaksolla ja alueella. Tämän tutkimuksen pohjalta hän saattaisi tehdä päätelmiä ilmastossa tapahtuneista muutoksista. Toinen tutkija taas voisi tutkia samaa maantieteellistä aluetta ja aikaa, mutta paneutua ihmisten käyttämiin elintarvikkeisiin, tutkia keittokirjoja ja kuvauksia siitä, mitä ihmiset ovat syöneet. Kolmas tutkija puolestaan hankkisi tietoa alueen perheiden arkielämästä kirjeenvaihdon kautta. Jokainen tutkimus kasvattaisi ymmärrystämme tutkimuksen kohteena olevan alueen sääoloista, ihmisten ravinnosta,

Keskiaika on yli 1000-vuotinen aikakausi Euroopan historiassa. Sydänkeskiajalla sai alkunsa muun muassa eurooppalainen yliopistolaitos. Kuvassa keskiaikainen kirjasto 1300-luvulta.

keskinäisistä suhteista sekä elintavoista. Erilaisilla lähteillä ja menetelmillä saadut tulokset saattaisivat kuitenkin olla jopa keskenään ristiriitaisia. Tällöin tutkijat pyrkisivät keskustelemaan keskenään ja perustelemaan omia näkemyksiään. Joskus tutkimusten väliset ristiriidat ratkeavat vasta, kun uusi tutkimus tuo uusia näkökulmia, jotka kallistavat tulkinnan johonkin suuntaan tai mullistavat aiemmat tulokset. Hyvänä esimerkkinä on ”pimeää keskiaikaa” koskevien käsitysten muuttuminen valoisammiksi. Uuden tutkimuksen myötä on oivallettu, että keskiajalla – kuten millä tahansa muullakin aikakaudella – oli niin pimeät kuin valoisammatkin puolensa. Aiemmin esimerkiksi ajateltiin, että keskiaikaisten kaupunkien asukkaat viskasivat kaikki jätteet kadulle. Nykytutkimus on osoittanut, että kaupunkien puhtaanapitoa yritettiin kehittää osittaisella viemäröinnillä ja keskitetyillä tunkioilla. Tietenkään kaikki kaupunkilaiset eivät keskiajallakaan noudattaneet puhtaanapitomääräyksiä tai yhteisiä sopimuksia, kuten eivät noudata nykyäänkään. Historian tulkinnallisuuden vuoksi historian oppiaineen arvo ei synny yksittäisten tapahtumien ulkoa oppimises-

ta vaan kehityskulkujen ymmärtämisestä. Menneisyyden ihmisten toiminta ja heidän tekemänsä päätökset vaikuttavat nykypäivään samalla tavalla kuin nyt tekemämme päätökset ja toimintamme vaikuttavat tulevaisuuteen. Historia auttaa meitä hahmottamaan, kuinka ihminen on ajatellut ja toiminut eri aikoina eri kulttuureissa ja ympäristöissä.

Aikakausijako on työkalu Historiassa menneisyyden tapahtumia jäsennetään ajan avulla. Menneisyys on tapana jakaa aikakausiin. Aikakausien määritelmät ja rajat ovat aina syntyneet jälkikäteen. Ne ovat siis tässä mielessä keinotekoisia ja toisinaan jopa mielivaltaisia. Antiikin ihminen ei tiennyt elävänsä antiikin aikaa eikä keskiajan ihminen julistanut elävänsä keskiajalla. Meillä käytetty aikakausijako on myös pitkälti kiinnittynyt Euroopan historiaan, eikä se huomioi maapallon muiden osien kehitystä. Aikakausinimitykset ovatkin vain työkaluja, jotka auttavat menneisyyden hahmottamisessa. Esihistorialla tarkoitetaan yleensä sellaisia aikakausia, joilta ei ole säilynyt kirjallisia lähteitä ja joita voidaan tutkia vain arkeologian ja luonnontietei-

Johdanto   13

Aikakausijako

esihistoria

500–1500 keskiaika

antiikki

1000 eaa.– 500 jaa.

varhaiskeskiaika

sydänkeskiaika

myöhäiskeskiaika

500–1000

1000–1300

1300–1500

uusi aika

moderni aika

lähihistoria

1500–1800

n. 1800–

1945–

ajanlaskumme alku

den keinoin. Käytännössä 99 prosenttia ihmiskunnan historiasta on esihistoriaa. Kirjoitustaito kehittyi eri puolilla maailmaa eri aikaan, ensimmäiseksi Mesopotamiassa ja Egyptissä. Niitä pidetäänkin varhaisimpina korkeakulttuureina. Antiikin ajalla tarkoitetaan kreikkalais-roomalaista kulttuuria, jonka alku ajoitetaan kreikkalaisen kaupunkivaltioiden syntyyn noin vuonna 1000 ennen ajanlaskumme alkua (eaa.) Antiikin ajan päättyminen on tulkintakysymys, kuten sen alkukin, mutta useimmiten sen päätepisteenä pidetään Länsi-Rooman keisariuden päättymistä 400-luvun lopulla ajanlaskumme alun jälkeen (jaa.) Euroopan keskiaika käsitetään noin 1000-vuotiseksi ajanjaksoksi vuosien 500–1500 välillä. Se alkoi muun muassa Rooman hajoamisen, antiikin perinnön hiipumisen ja kristinuskon yleistymisen myötä. Aikakausi on tapana jakaa karkeasti kolmeen osaan: varhaiskeskiaikaan, sydänkeskiaikaan ja myöhäiskeskiaikaan. Keskiajan katsotaan päättyneen noin vuonna 1500 tieteen, niin sanottujen löytöretkien ja kirjapainotaidon mahdollistamiin maailmankuvan muutoksiin sekä reformaatiota seuranneeseen uskonsotien aikakauteen. Keskiajan päätyttyä alkoi niin sanottu uusi aika, joka ulottui 1500-luvulta

14   Johdanto

1700-luvulle. Keskiajan ja uuden ajan väliin sijoittuu renessanssiksi nimetty ajanjakso, joka enteili uudenlaista, keskiaikaan verrattuna maallisempaa ja tutkivampaa ihmiskäsitystä. Tuona aikana, 1300–1400-luvuilla, eläneet oppineet keksivät nimityksen ”keskiaika”, joka oli heidän mielestään antiikin ja uuden ajan välissä. Nykytutkijat ovat aiheellisesti kysyneet, koskiko renessanssin sivistys ja taide muita kuin vaurastuneiden kaupunkivaltioiden varakkaita asukkaita. Toiset taas ovat sitä mieltä, että renessanssi oli jatkumoa keskiajalle, eikä aikakausia voi oikeastaan toisistaan erottaa. Joka tapauksessa renessanssiin tai myöhäiskeskiaikaan kuuluvien ilmiöiden merkitystä laajemmin tieteelle ja kulttuurille ei voida kiistää. Uutta aikaa leimasivat suuret valtameripurjehdukset, kirjapainotaidon yleistyminen ja katolisen kirkon uudistusta vaatinut reformaatio, joka johti protestanttisten kirkkojen syntyyn. Ne muuttivat eurooppalaisten kulttuuria ja maailmankuvaa. Uutta aikaa luonnehtivina kulttuurisina ja yhteiskunnallisina piirteinä pidetään usein valtiollisen vallan keskittymistä ja itsevaltiuden nousua, luonnontieteiden nopeaa kehittymistä, yhteiskunnan

maallistumisen alkua ja muun maailman valtaansa alistaneen eurooppalaisen kolonialismin sekä sotilaallisen ja teknologisen ylivallan alkua. Teollistumisen myötä 1800-luvulla siirryttiin moderniin aikaan. Modernin ajan alkupuolesta puhutaan toisinaan uusimpana aikana, jonka katsotaan päättyneen toiseen maailmansotaan. Seuraavaa ajanjaksoa 1940-luvulta nykyhetkeen nimitetään lähihistoriaksi. Mitä lähemmäs nykyaikaa tullaan, sitä monitulkintaisempia aikakausijaottelut ovat. Aikakausien perustana olevien muutosten havaitsemiseksi tarvitaan yleensä pitkää aikaperspektiiviä.

Tehtävä Listaa erilaisia lähteitä, joita sinusta itsestäsi on jäänyt viimeisen vuoden aikana. a) Pohdi, millaisen kuvan historioitsija voisi niiden pohjalta muodostaa elämästäsi 2020-luvulla. b) Millaisia virhetulkintoja lähteiden perustella voi tehdä? Renessanssia on pidetty yhtenä jakajana keskiajan ja uuden ajan alun välissä. Sandro Botticellin maalaus Kevät (noin 1480) ammentaa silti antiikin mytologiasta ja filosofiasta. Teemana on rakkaus ja hedelmällisyys.

15

Teollistuva maailma

I

III

Teollistuminen muuttaa maailman

sosta-Britanniasta käynnistynyt teollistuminen alkoi 1700-luvulla muuttaa maanviljelyyn perustunutta yhteiskuntamallia. Koneet korvasivat vähitellen ihmisten lihasvoimalla tehdyn työn. Teollistuminen lähti liikkeelle tekstiiliteollisuudesta, mutta levisi nopeasti kaikille yhteiskunnan alueille. Syntyi itseään vauhdittanut kierre, jossa keksinnöt tuottivat uusia keksintöjä. Nopean kehityksen kääntöpuolena olivat lisääntyneet ympäristöongelmat. Koneiden avulla yhä pienempi joukko ihmisiä kykeni tuottamaan ruokaa yhä suuremmalle joukolle ihmisiä. Ruuantuotannon tehostuminen mahdollisti nopean väestönkasvun teollistuneilla alueilla.

Ihmiset muuttivat kaupunkeihin, joissa erityisesti tehdastyöläisten työ- ja asuinolot olivat kurjat. Osa lähti siirtolaisiksi etsimään parempaa elämää esimerkiksi Amerikasta. Syntyi myös työväenliike, joka pyrki parantamaan työväestön oloja joukkovoiman avulla. Teollistuminen mullisti perinteiset yhteiskuntaroolit. Tehtaiden omistajilleen tuoma vauraus syrjäytti maaomaisuuden tärkeimpänä varallisuuden muotona. Se merkitsi sääty-yhteiskunnan loppua. Kehittyi luokkayhteiskunta, jossa varallisuus ja henkilökohtaiset kyvyt alkoivat muodostua syntyperää tärkeämmäksi. Myös naisten asema koheni, sillä mahdollisuus palkkatyöhön ja myöhemmin koulutukseen mursi vanhoja sukupuolirooleja.

Teollistumisen leviäminen Englannista Manner-Eurooppaan 1800-luvulla

1840-luvulla 1850-luvulla 1860-luvulla 1870-luvulla

1880-luvulla

120    0

200

400 km

1750

1776 Yhdysvallat itsenäistyy

Teollistuminen käynnistyy Englannissa

Väestönkasvu kiihtyy länsimaissa 1800

Ympäristöongelmat lisääntyvät Kaupungistuminen kiihtyy LänsiEuroopassa

Massasiirtolaisuus Amerikkaan alkaa

1850

Kuparikaivos ja -sulattamo Montanassa, 1910.

AVAINKYSYMYKSET

Imperialismin aika alkaa

✔ Mitkä syyt johtivat teollistumiseen? ✔ Miten teollistuminen muutti elinkeinorakennetta ja vallanjakoa?

Sosialistinen työväenliike syntyy

✔ Millaisia ympäristövaikutuksia teollistumisella on ollut? ✔ Miten teollisuusyhteiskunta erosi maatalousyhteiskunnasta? ✔ Millainen merkitys luvussa kuvatulla elinkeinojen muuttumisella on nykypäivän näkökulmasta?

1900

Teollistuminen muuttaa maailman   121

11

Muutos alkaa Englannista Kohti teollisuusyhteiskuntia

Työ kivihiilikaivoksissa oli raskasta ja vaarallista. Englantilaisen hiilikaivoksen työläisiä 1890-luvulta.

122

Uudet energialähteet ja teknologiset innovaatiot mahdollistivat teollistumisen ja tuotannon koneistamisen 1700-luvulta eteenpäin. Teollistumisella tarkoitetaan muutosta, jossa yhteiskunnan talouden perusta muuttuu maatalouteen pohjautuvasta järjestelmästä tehdastuotantoon perustuvaksi. Teollistuminen oli osa yhteiskunnan laajempaa modernisoitumiskehitystä, jonka myötä poliittinen päätöksenteko demokratisoitui ja yksilönvapaudet kasvoivat. Sen seurauksena myös ihmisten ajattelumallit – esimerkiksi suhde työntekoon ja ympäristöön – muuttuivat.

Niin sanotun teollisen vallan­kumouk­ sen lähtölaukauksena on pidetty kutomakoneiden laajamittaista käyttöönottoa 1700-luvun lopun Englannissa. Vallankumouksesta puhuminen on kuitenkin ongelmallista, sillä teollistuminen ei tapahtunut yhtäkkiä. Se oli pikemminkin kiihtyvä prosessi, joka jatkuu edelleen. Teollistuminen perustui teknologian nopeaan kehitykseen ja uusien energialähteiden hyödyntämiseen. Myös perinteistä vesivoimaa opittiin hyödyntämään uusien koneiden voimanlähteenä. Merkittäviä teollisuuskeskittymiä syntyi 1800-luvulla ympäri Eurooppaa ja Poh-

jois-Amerikkaa paikoille, joissa vuolaat kosket voitiin valjastaa energiantuotantoon. Merkittävä käännekohta oli skotlantilaisen James Wattin 1700-luvulla kehittämä höyrykone, joka voitiin kytkeä lähes minkä tahansa laitteen voimanlähteeksi. Se toimi sielläkin, missä ei ollut saatavilla helposti hyödynnettävää vesivoimaa. Höyrykone toimi puulla tai kivihiilellä ja muutti lämpöenergian paineen avulla liike-energiaksi. Se oli ensimmäinen siirrettävä energianlähde, jonka erilaiset sovellukset levisivät nopeasti ympäri maailmaa. Myös liikenne mullistui, kun höyrykoneella toimivat junat ja laivat 1800-luvun kuluessa syrjäyttivät hevosvankkurit ja purjelaivat. Suurten ja tehokkaiden höyrykoneiden rakentamiseen käytettiin rautaa, jonka jalostaminen vaati paljon energiaa. Puulla oli huono hyötysuhde energiantuotannossa ja metsävarat alkoivat nopeasti ehtyä kasvukeskusten läheisyydessä. Niinpä kivihiilikaivosten määrä kasvoi 1800-luvun aikana räjähdysmäisesti kaikkialla teollistuvassa maailmassa. Helposti hyödynnettäviä hiiliesiintymiä löytyi ensin Englannista ja eri puolilta Keski-Eurooppaa, mutta myöhemmin myös esimerkiksi Yhdysvalloista ja Venäjältä.

Vapautta, osaamista ja pääomia Englannista kehittyi 1800-luvun puoliväliin mennessä maailman ensimmäinen teollisuusyhteiskunta, eli yhteiskunta, jossa teollinen toiminta työllistää suuren osan väestöstä ja tuottaa suurimman osan kansantulosta. Englanti Ison-Britannian ydinalueena oli monin tavoin luonnollinen synnyinpaikka uudenlaiselle teollisuusyhteiskunnalle.

Iso-Britannia oli monien siirtomaidensa ja tehokkaan maataloustuotantonsa ansiosta vaurastunut ja tiheästi asuttu alue. Maan sisäiset ja ulospäin suuntautuvat liikenneyhteydet olivat erityisesti Englannissa maailman huipputasoa. Ison-Britannian laivasto oli maailman suurin. Englantilaisilla oli vuosisatojen kokemus kaupankäynnistä. Maassa vallitsi ajankohtaan nähden laaja elinkeinova­ paus, ja siellä oli huomattavan kehittynyt markkinatalous rahoituslaitoksineen. Teollistumisen myötä Englannissa syntyi aivan uudenlainen ajattelutapa, jossa yksittäisiä ihmisiä kannustettiin vaurastumaan tehokkaaseen tuotantoon perustuvan yritystoiminnan avulla. Skottifilosofi Adam Smithia (1723– 1790) pidetään taloudellisen liberalis­ min tärkeimpänä oppi-isänä. Vuonna 1776 ilmestyneessä teoksessaan Kansojen varallisuus Smith esitti, että varallisuus ei suinkaan perustunut jalometalleihin tai pääomiin kuten oli aiemmin ajateltu. Vaurauden perusta oli Smithin mukaan

Englannin kehittynyt pankkilaitos oli yksi teollistumisen edellytyksistä. Vuonna 1797 julkaistussa pilakuvassa Englannin pääministeri yrittää saada kultaa yli satavuotiaalta Englannin pankilta käydäkseen sotaa Ranskaa vastaan. "Vanha rouva" on haluton luopumaan kullastaan.

Teollistuminen muuttaa maailman   123

Yhdysvallat ohitti Englannin puuvillakankaiden tuotannossa 1800-luvun lopussa. Puuvillasta valmistettiin muun muassa farkkuja. Myös nykyaikainen mainonta syntyi teollistumisen seurauksena. Levi Starussin mainos 1800-luvun lopulta.

työssä. Jos ihmisten annetaan työskennellä tehokkaasti omaksi edukseen, myös valtion varallisuus kasvaa. Yritysten vapaa kilpailu mahdollisimman suurista voitoista takaisi tuotannon jatkuvan tehostumisen ja hyödyttäisi lopulta kaikkia. Smith ja hänen seuraajansa kannattivat myös valtioiden välisten tullien hävittämistä eli vapaakauppaa. Tällaista ajattelutapaa edusti myös suomalainen Anders Chydenius (1729–1803), joka elinkeinovapauden lisäksi ajoi Ruotsissa sanan- ja uskonnonvapautta sekä talonpoikien ja työläisten aseman parantamista. Ajatus itse työnteon tehostamisesta jakamalla tuotantoprosessi tarkasti määriteltyihin vaiheisiin ja erikoistuneiden työntekijöiden tehtäväksi sai kannatusta 1800-luvulta alkaen. Huippuunsa ajatus teollisuustyön organisoinnista kehitettiin sittemmin 1900-luvun alun liukuhihnatehtaissa, joissa jokainen työntekijä keskittyi vain yhteen, tarkasti määriteltyyn työvaiheeseen. Englannista löytyivät siten kaikki teollistumisen edellytykset: yrittäjäosaamista, pääomia, uusia koneita ja niille käyttövoi-

124    Teollistuminen muuttaa maailman

maa sekä riittävästi työntekijöitä. Raaka-aineita maalla oli niin omasta takaa kuin siirtomaissa. Myös valtio suhtautui myönteisesti yritystoimintaan, johon se itsekin osallistui. Teollisuustuotannon kasvun perusedellytys oli kuitenkin löytää hyvä tuote ja sille laajat markkinat.

Villakaupasta tekstiiliteollisuuteen Britteinsaarilla oli pitkät perinteet kangaskaupassa. Kauppiaat ostivat valmiita kankaita siirtomaista, erityisesti Intiasta. Villakankaita teetettiin myös kotimaassa maaseudun alihankkijoilla. 1700-luvun lopulta alkaen keksinnöt alkoivat muuttaa kankaiden valmistustapoja ja kiihdyttää tekstiiliteollisuuden kehittymistä. Ensimmäinen varsinainen kehruukone, käsikäyttöinen ”Kehruu-Jenny”, tuotti lankaa kymmeniä kertoja nopeammin kuin perinteiset rukit. Kutomakoneet kehittyivät nopeasti ja syrjäyttivät pian käsin vedettävät kangaspuut. Uudet laitteet kasvoivat nopeasti koossa ja muuttuivat entistä tehokkaammiksi. Ne saivat käyttövoimansa vesirattaasta tai höyrykoneesta, joiden aikaansaama liikevoima johdettiin koneisiin akselien ja hihnojen avulla. Puuvilla alkoi yleistyä Englannissa valmistettavien kankaiden raaka-aineena sen jälkeen, kun Yhdysvalloissa keksittiin puuvillaloukutin (cotton gin). Laitteen avulla puuvillan siemenet saatiin tehokkaasti erotettua kuiduista. Puuvillaa, jota oli perinteisesti viljelty Intiassa, ryhdyttiin nyt kasvattamaan kaikkialla, missä luonnonolosuhteet sen mahdollistivat. Puuvillan laajenevalla tuotannolla oli merkittäviä taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristövaikutuksia ympäri maailmaa. Puuvillan kasvatus vaati paljon työvoimaa, ja siksi esimerkiksi Yhdysvaltojen

eteläosien talous tuli 1800-luvun alkupuoliskolla entistä riippuvaisemmaksi orjatyövoimasta. Puuvilla köyhdytti maaperän nopeasti, joten uutta viljelyalaa oli raivattava jatkuvasti lisää. Puuvillan tuotannon mahdollistamien suurten voittojen takia eurooppalaisasutus ja orjatalous levisivät Yhdysvalloissa uusille alueille. Tekstiiliteollisuudesta muodostui ensimmäinen modernin suurteollisuuden muoto. Sen markkinat olivat maailmanlaajuiset. Kankaiden hinnat laskivat teollisen tuotannon myötä, kun ostajien määrä kasvoi jatkuvasti. Puuvilla jalostettiin kankaiksi Euroopan satamakaupunkien tekstiilitehtaissa, jonne puuvillalastit saapuivat maailman eri kolkista, erityisesti Yhdysvaltojen eteläosista. Tärkeimmäksi tuotantokeskukseksi nousi Englannin Liverpool. Englannin nopeasti kasvava väestö tarjosi työvoi-

Tekstiiliteollisuudesta muodostui ensimmäinen modernin suurteollisuuden muoto. Kuvassa englantilainen huopatehtaan työläinen vuodelta 1898.

maa tekstiili- ja muille tehtaille. Vaikka palkat tehtaissa olivat huonoja ja elämä kaupungeissa usein turvatonta, houkuttelivat teollisuuskeskittymät puoleensa maaseudun maata omistamatonta ”ylijäämäväestöä”. Työläisperheiden lapsista nouseva teollisuus sai entistä edullisempaa työvoimaa. Eurooppalaisia puuvillakankaita, joita 1800-luvun lopulta lähtien pystyttiin värjäämään kemianteollisuuden kehittämillä uusilla synteettisillä väriaineilla, vietiin kaikkialle maailmaan. Edullisten tekstiilien vienti siirtomaihin tyypillisesti lamautti niiden oman, vähemmän teollistuneen tuotannon.

Teollistuminen muuttaa maailman   125

Maailman teollisuustuotannon jakautuminen 1750–1938 1750

1800

1860

1900

1938

Englanti

1,9

4,3

19,9

18,5

10,7

Saksa

2,9

3,5

4,9

13,2

12,7

Ranska

4,0

4,2

7,9

6,8

4,4

Venäjä/NL

5,0

5,6

7,0

8,8

9,0

Yhdysvallat

0,1

0,8

7,2

23,6

31,4

Kiina

32,8

33,3

19,7

6,2

3,1

Intia

24,5

19,7

8,6

1,7

2,4

muut maat

28,8

28,6

24,8

21,2

26,3

yhteensä

100

100

100

100

100

nykyiset teollisuusmaat yhteensä

27,0

32,3

63,4

89,0

92,8

muu maailma

73,0

67,7

36,6

11,0

7,2

24

28

42

100

311

koko maailman teollisuus­ tuotanto (1900=100)

Maailma koneistuu ja sähköistyy Teollistuminen levisi nopeasti Ison-Britannian alueelta Manner-Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. 1800-luvun tekninen ja taloudellinen kehitys siirsi suuren osan ihmiskunnasta uudenlaiseen, jatkuvaan kasvuun pohjautuvaan talouteen. Teollistuneen maailman rahoitus- ja sijoitusjärjestelmät ja siten myös yleinen hyvinvointi tulivat riippuvaisiksi talouskasvun jatkuvuudesta. Taloustieteilijät mittaavat tuotantoprosessin tuottavuutta panoksen ja tuotoksen välisellä suhteella. Kun tuotannon kehittämisen, vaikkapa koneistamisen, seurauksena prosessin tuottavuus kasvaa, tuotannossa saadaan enemmän aikaan vähemmällä panostuksella. Tällöin syntyy lisätuloja eli lisäarvoa. Lisäarvo mahdollistaa esimerkiksi tuotantovälineiden omistajien vaurastumisen ja työntekijöiden palkkatason nousun.

126    Teollistuminen muuttaa maailman

Tuottavuuden kasvun teki mahdolliseksi maailman koneistuminen. Koneistumisen kannalta keskeistä puolestaan oli metallurgian eli metallien jalostus- ja valmistusmenetelmien kehitys. Laadukasta vähähiilistä rautaa eli terästä opittiin valmistamaan entistä tehokkaammin 1800-luvun kuluessa. Uutta teknologiaa hyödyntävät konepajat pystyivät yhä nopeammin valmistamaan teollisuuskoneita, siltoja, höyryvetureita, rautatiekiskoja ja rautaisia laivoja. Rautateiden rakentaminen vaati suuria investointeja, mutta mahdollisuus valtaviin voittoihin houkutteli sijoittajia. Monet valtiot tukivat rautateiden rakentamista. Esimerkiksi Yhdysvalloissa liittovaltio tuki rautatiehankkeita lahjoittamalla yrityksille maata. Siellä rautatieverkoston laajuus nelinkertaistui 1800-luvun lopulla vain kolmessakymmenessä vuodessa. Insinööritaidon kehitys ja uusi teknologia mahdollistivat myös suurisuuntaiset kanavaprojektit: Suezin kanava valmistui vuonna 1869 ja Panaman kanava vuonna 1914. Rahtiliikenne mannerten välillä nopeutui, kun raaka-aineita ja teollisuustuotteita kuljettavien laivojen ei enää tarvinnut kiertää Afrikan ja Etelä-Amerikan mantereita. Polttomoottorin yleistymisen myötä öljystä tuli ennen pitkää maailman tärkein energianlähde, vaikka kivihiili säilyttikin keskeisen asemansa pitkälle 1900-luvulle. Sähkögeneraattorin kehittäminen 1800-luvun aikana taas mahdollisti energian siirron ennenkokemattomalla tavalla. Vesija höyryvoimalaitosten tuottama energia voitiin muuttaa sähköksi, kuljettaa johtoja pitkin toiseen paikkaan ja muuttaa takaisin liike-energiaksi. Kaupunkikuvakin muuttui, kun sähkövalaistus, raitiovaunut ja sähköjunat yleistyivät 1900-luvun alussa.

Jatkuvan kasvun maailma Kehittynyt energiateknologia ja liikenneyhteyksien jatkuva parantuminen höyrylaivojen ja rautateiden myötä mahdollistivat 1800-luvun kuluessa teollisuustuotannon siirtämisen yhä lähemmäksi raaka-ainevarastoja tai edullista työvoimaa. Sopiville paikoille ympäri Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa syntyi kuin tyhjästä uusia teollisuuskaupunkeja. Yksi näistä oli 1700-luvun lopulla energiaa tarjonneen Tammerkosken äärelle perustettu Tampereen kaupunki. Vanhatkin kaupungit teollistuivat. Esimerkiksi Kölniin perustettiin 1800-luvulla kehräämöjä, kutomoita, metalli- ja konepajateollisuutta sekä panimoita. Talouselämän tarpeita palvelivat kaupunkiin syntyneet pankit ja vakuutuslaitokset. Kaupunkia kehitettiin monin tavoin: vuonna 1859 Reinin yli rakennettiin ensimmäinen pysyvä silta sitten roomalais­

ajan. Teollistumisen myötä Kölnin asukasluku kymmenkertaistui vuodesta 1800 vuoteen 1910 mennessä. Sijoittajat investoivat myös kotimaidensa ulkopuolelle. Esimerkiksi Venäjän nopea teollistuminen käynnistyi ranskalaisten ja englantilaisten investointien ansiosta. Erityisen nopeaa teollistuminen oli 1800-luvun lopun Yhdysvalloissa, josta oli vuosisadan vaihtuessa tullut maailman johtava teollisuusmaa. Muita johtavia teollisuusmahteja olivat perinteiset Englanti ja Ranska sekä nopeasti nousevat Saksa ja Venäjä. Yhdessä nämä alueet muodostivat teollistuneen maailman ytimen, jonka taloudellista menestystä muut maat pyrkivät jäljittelemään. Jatkuvan kasvun maailmassa myös informaatio kulki ennennäkemättömällä nopeudella. Tiedonvälitys tehostui, kun sähköä hyödyntävät lennätin, puhelin ja radio keksittiin 1800-luvun kulues-

1800-luvun lopulla Intiaan rakennettiin kapearaiteinen rautatie, joka yhdisti brittihallinnon kesäpääkaupungin Shimlan muun Intian rautatieverkostoon. Rata on 96 kilometriä pitkä ja siinä on yli 900 siltaa. Vuonna 2008 radasta tuli UNESCON maailmanperintökohde.

127

Tiedonvälitys tehostui teollistumisen myötä ja siivitti osaltaan yhteiskunnallista ja taloudellista muutosta. Sanomalehtiä myyvät lapset olivat tavallinen näky 1900-luvun alussa.

sa. Lennätin oli ensimmäinen viestintäväline, jolla pystyttiin luomaan käytännössä reaaliaikaiset kansainväliset yhteydet. Julkaisutoiminta mullistui, kun paperikoneet ja tehokkaat painokoneet tulivat käyttöön. Paperinvalmistuksen helpottuminen heijastui nopeasti painotuotteiden kuten kirjojen ja sanomalehtien hintaan. Lukutaidon yleistyessä myös lukijamäärät kasvoivat jatkuvasti.

128    Teollistuminen muuttaa maailman

Lukukokemus demokratisoitui, kun yhä useampi pystyi tilaamaan sanomalehtiä ja ostamaan viihdekirjallisuutta. Tieteellisestä tiedosta, kokeellisesta tutkimuksesta ja sen soveltamisesta käytäntöön tuli yksi modernin valtion tunnuksista. Koulutuksen merkitys kansakunnan hyvinvoinnille ymmärrettiin teollisuusmaissa, ja yhä laajemmat kansankerrokset saivat mahdollisuuden opiskella. Erityisesti kemian ja fysiikan nopea kehitys 1800-luvulla ruokkivat teollistumiskehitystä, jonka vauhti kiihtyi entisestään. Parantuneet liikenneyhteydet mahdollistivat myös matkustamisen pitkien matkojen päähän. 1800-luvun lopulla Yhdysvaltoihin kuljettiin Euroopasta muun muassa Red Star Line -yhtiön laivoilla.

Antroposeenin aikakausi Maailman teollisuustuotanto yli kolminkertaistui 1800-luvun aikana. Maailmantalous kasvoi jatkuvasti, ja pienen notkahduksen jälkeen 1880-luvulla alkanut nousukausi jatkui aina ensimmäisen maailmansodan syttymiseen vuonna 1914. Teollisuusvaltioiden kilpailu maailman raaka-ainevaroista ja teollisuustuotteiden markkinaosuuksista oli tärkeä taustatekijä sodan syttymiselle. Myös aseteknologia ja sotatarviketeollisuus olivat kehittyneet teollistumisen myötä nopeasti ja aseiden tuhovoima oli kasvanut. Ensimmäisestä maailmansodasta tuli konflikti, jossa myös kuolemaa pystyttiin ensimmäistä kertaa aiheuttamaan teollisessa mittakaavassa. Tieteen ja teknologian kehityksen mahdollistamien uusien aseiden kuten konekiväärien tuhovoima osoittautui suuremmaksi kuin kukaan oli osannut kuvitella. Teollistuminen eteni eri tahtiin eri puolilla maailmaa, eikä koko maailma suinkaan teollistunut 1800-luvun kuluessa. Ainoastaan viitisen prosenttia maailman asukkaista sai 1900-luvun alussa elantonsa teollisuudesta. Pienimuotoista ja käsityövaltaista teollisuutta harjoittaneiden Aasian maiden osuus maailman tavaratuotannosta päinvastoin romahti vuosisadan aikana. Kaupankäynnillä oli pitkät perinteet erityisesti Kiinassa ja Intiassa, mutta pääomien ja teknisen tiedon puute hidastivat niiden teollistumiskehitystä. Valmiiksi laajat kotimarkkinat ja ulkomaankaupan tiukka säätely eivät nekään rohkaisseet yritteliäisyyteen tai uusien teknologioiden omaksumiseen. Afrikka jäi tässä vaiheessa vielä täysin syrjään teollistumiskehityksestä, mutta joissakin Latinalaisen Amerikan maissa prosessi oli jo hyvässä vauhdissa.

Teollistumisen seurauksena tehtaan portista tuli lähes päivittäinen näky miljoonille kaupunkilaisille. Tampereen Finlaysonin työntekijöitä työpäivän päätyttyä 1940-luvun alussa.

Epätasaisesta maantieteellisestä jakautumisestaan huolimatta teollistumiskehitys kosketti koko maailmaa. Se käynnisti yhteiskunnallisten ja taloudellisten muutosten vyöryn, joka jatkuu yhä. Jotkut tunnetut tutkijat ovat jopa esittäneet, että teollistumisen seurauksena käynnistyi kokonaan uusi ajanjakso, niin sanottu antroposeeni.

Teollistuminen muuttaa maailman   129

Antroposeenin aikakaudella ihminen, yksi ainoa laji muiden joukossa, pystyy vaikuttamaan koko maapallon toimintaan tavalla, joka vertautuu geologisiin voimiin. Ihmistoiminnan vaikutuksen ulkopuolelle ei enää jää mikään maapallon osa, ja esimerkiksi niin sanottu eliölajien kuudes joukkosukupuutto on kiihtynyt voimakkaasti. Aiemmat sukupuuttoaallot johtuivat asteroiditörmäyksistä, pitkän aikavälin ilmastonmuutoksesta, mannerlaattojen

Valaanpyyntiä 1900-luvun alun Alaskassa. Alaskan alkuperäiskansat saalistivat vain pieniä valaita, ja isojen valaiden pyydystys alkoi siellä vasta 1800-luvun lopussa. Vuonna 1931 valaiden saalistusta ryhdyttiin säätelemään kansainvälisesti. Kaupallinen valaanpyynti kiellettiin kokonaan vuonna 1984. Silti kaikki valaslajit ovat nykyisin uhanalaisia.

liikkeistä tai muista vastaavista koko maapallon historian taitekohdista. Parhaillaan käynnissä oleva lajien joukkosukupuutto johtuu lähinnä ihmisen toiminnasta.

Tehtävät 1 a) Mitkä tekijät mahdollistivat sen, että teollistuminen alkoi juuri Englannista? b) Pohdi, mikä motivoi yrittäjiä kehittämään teollista tuotantoa ja sijoittamaan siihen pääomia.

2 Teollistumisen on esitetty aloittaneen maapallon historiassa kokonaan uuden ajanjakson, niin kutsutun antroposeenin. Miten teollistuminen muutti ihmisten vaikutusta koko maapalloon?

130    Teollistuminen muuttaa maailman

3 Tutki sivun 126 tilastoa, joka kuvaa teollistumiskehitystä. a) Vertaile teollistumiskehitystä eri maissa ja pohdi havaitsemiesi muutosten syitä. b) Miten teollistumisen eteneminen vaikutti maanosien välisiin voimasuhteisiin? c) Pohdi, millaisin keinoin teollisuuden kehitystä voidaan tutkia ja millaisia epävarmuustekijöitä niihin liittyy.

12

Teollistumisen seuraukset

Arki muuttuu

Teollistumisen myötä syntynyt teknologia ja sen nopea kehitys herättivät ihmisissä monenlaisia ajatuksia. Yleensä teollistumisen ajateltiin helpottavan ihmisten elämää. Koneita ja niiden tehokkuutta ihailtiin. Teollistuminen herätti toisaalta myös pelkoja: ihmisten ajateltiin muuttuvan pelkäksi koneen jatkeeksi. Teollistumisen vastaiset äänet saivat pontta myös siitä, että esimerkiksi kehrääjien palkkiot romahtivat uusien tehokkaiden koneiden käyttöönoton jälkeen. Koneistumiseen perustuvan uuden tuotannon vastustajia alettiin kutsua luddii­ teiksi kuvitteellisen koneentuhooja Ned Luddin mukaan. Tuotannon tehostumisen aiheuttamat huolet työttömyydestä ja palkkojen laskusta eivät ole vuosisatojen

kuluessa kadonneet minnekään. Robotit, automaatio ja työn ulkoistaminen halvemman tuotannon maihin uhkaavat edelleen monia perinteisiä ammattiryhmiä. Tehdastyö muutti radikaalisti ihmisten aikakäsitystä ja elämisen rytmiä. Työn määrä tai työpäivän pituus ei enää riippunut vuodenajasta, kuten aiemmin maataloustöissä. Tehtaissa töitä tehtiin koneen tahdissa, usein monessa vuorossa ja sunnuntaita lukuun ottamatta kellon ympäri. Ihmisten arki aikataulutettiin nyt tarkasti, sillä työ alkoi ja päättyi aina määrättynä kellonaikana. Kellot yleistyivät, sillä kaupunkien työntekijöiden oli ehdittävä ajoissa työpaikalleen. Työmatkatkin taittuivat tarkkojen aikataulujen mukaan kulkevilla

Englantilainen postikortti vuodelta 1911 kuvaa tehdastyöläisen arkea ja loma-aikaa. Mitä postikortilla on haluttu viestiä?

Teollistuminen muuttaa maailman   131

Teollistuvat yhteiskunnat tarvitsivat myös naisten työpanosta, ja naisten koulunkäynti yleistyi vähitellen. Western High Schoolin opiskelijoita Washington D.C.:sta 1900-luvun alusta.

132

uusilla joukkoliikennevälineillä. Kaupungissa myös kaupat noudattivat aukioloaikoja, ja huvituksetkin alkoivat määrätyllä kellonlyömällä. Tehtaissa työtä valvottiin entistä tarkemmin. Työskentelyolosuhteet varhaisissa tehtaissa olivat usein kurjia, sillä koneet olivat meluisia ja tehdassalien ilma heikkolaatuista. Työturvallisuuteen kiinnitettiin vain vähän huomiota: koneet olivat huonosti suojattuja ja työtapaturman uhriksi joutuminen yleistä. Työssä vammautuneiden saamat korvaukset olivat yleensä mitättömiä. Tehdastyö kuitenkin tarjosi maaseudun maattomille köyhille aivan uusia mahdollisuuksia. Työtä oli ensinnäkin tarjolla jatkuvasti ympäri vuoden. Työja vapaa-aika myös erottuivat entistä selvemmin toisistaan. Säännöllisesti maksettava rahapalkka oli monelle kaupunkiin muuttaneelle aivan uusi ilmiö. Pienuudestaan huolimatta se mahdollisti vaatimattoman kulutuksen ja jopa erilaiset huvitukset ja harrastukset.

Koulutustaso kasvaa Teollistumiskehitys mullisti naisten perinteisen aseman, kun naimattomat naiset saattoivat kaupungeissa työllistyä paitsi palvelijoiksi myös tehdastyöläisiksi. Erityisesti tekstiiliteollisuudessa naisten osuus työvoimasta oli suuri. Myös lapsityövoiman käyttö oli yleistä. Fyysisesti raskaampi konepajateollisuus taas työllisti lähinnä miehiä. Omat säännölliset tulot lisäsivät naisten itsenäisyyttä ja rohkaisivat yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen. 1800-luvun kuluessa naiset alkoivat vaatia oikeutta myös aiemmin vain miehille varattuun koulutukseen. Koulutuksen myötä naimattomille naisille avautui aivan uusia työmahdollisuuksia, kun esimerkiksi opettajien ja konttoristien kysyntä lisääntyi 1800-luvun kuluessa. Teollistumisen edetessä työtehtävät muuttuivat vaativammiksi ja niistä suoriutuminen edellytti kouluttautumista. Niinpä koulunkäynti yleistyi kaikkialla

teollistuvassa maailmassa. Länsi-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa tavoitteeksi alkoi tulla koko kansan kouluttaminen. Säännöllisen koulunkäynnin katsottiin istuttavan oppilaisiin paitsi tietoja myös kansallisvaltion arvostamia hyveitä: isänmaallisuutta, siveyttä, täsmällisyyttä ja tottelevaisuutta. Ajan myötä vastuullisimpia tehtäviä suorittavista työläisistä muotoutui ammattimiehiksi kutsuttu joukko, joilla oli rivityöntekijöitä parempi palkka. Heidän elintasonsa ei enää paljon poikennut kaupunkien pienyrittäjistä tai alemmasta virkamiehistöstä, eli pikkuporvaristosta. Suurin osa kasvavien kaupunkien väestöstä oli kuitenkin huonosti palkattua aputyövoimaa, jonka elinolosuhteet säilyivät kurjina. Työttömyyden kohdatessa yhteiskunnan turvaverkostot olivat olemattomat, ja esimerkiksi teollisuuskaupunkien työttömät naiset ajautuivat usein prostituutioon.

Ympäristöongelmat lisääntyvät Teollistuminen ja kaupungistuminen johtivat aivan uudenlaisiin ympäristöongelmiin. Tehtaat laskivat käsittelemättömät jätevetensä suoraan luontoon. Kivihiilen poltto kasvoi räjähdysmäisesti, ja teollisuuskaupunkien ilma oli täynnä nokea. Välillä sakea savusumu peitti kaupungit päiväkausiksi. Tällöin väestön kuolleisuus nousi välittömästi. Asuminen uusissa teollisuuskaupungeissa oli usein ahdasta, sillä asuntorakentaminen ei pysynyt väestönkasvun tahdissa. Kokonaiset perheet asuivat usein yhdessä huoneessa. Ahtaat elinolosuhteet ja huono hygienia tarjosivat tartuntataudeille oivan kasvualustan. Epidemiat levisivät nopeasti teollisuuskaupunkien tiheään asutuissa työläiskortteleissa.

Toimivista vesijohdoista ja viemäröinnistä oli kaupungeissa huutava pula. Jätevedet johdettiin haiseviin avo-ojiin, jotka saastuttivat kaupunkilaisten käyttämät kaivot. Kaupunkien kadut täyttyivät kuljetuksiin käytettyjen hevosten lannasta. Vasta autojen yleistyminen 1900-luvun alussa toi parannuksen tähän ongelmaan. Kolera- ja lavantautiepidemiat olivat yleisiä ennen kuin vesihuoltoon, viemäröintiin ja jätevesien käsittelyyn alettiin kiinnittää enemmän huomiota 1800-luvun lopulla. Aluksi viemäröinti saattoi kuitenkin jopa pahentaa ympäristöongelmia, sillä varhaiset vesivessat huuhtoivat käsittelemättömät jätteet kaupunkien lähivesiin. Ympäristöongelmat olivat erityisen räikeitä kaupunkien laitamilla, missä köyhimmät työläiset asuivat.

Lontoon läpi kulkevan Thames-joen "suuri löyhkä" yltyi välillä niin valtavaksi, että parlamenttitalo täytyi sulkea. Millaisia ympäristövaikutuksia teollistumisella oli 1800-luvulla?

Teollistuminen muuttaa maailman   133

Kaupunkien viihtyvyyttä kehitettiin monin tavoin. Kölnin kaupungin keskiaikaiset muurit purettiin 1880-luvulla ja muurien tilalle rakennettiin leveä bulevardi, joka tunnetaan nykyisin nimellä Kölner Ringe. Kuva on 1890-luvulta.

Viranomaisten oli ennen pitkää pakko puuttua kaupunkien ympäristöongelmiin. Kaikkialla teollistuneessa maailmassa pyrittiin erilaisilla terveysohjelmilla parantamaan kaupunkilaisten elinolosuhteita. Teknologian nopea kehitys 1800-luvun lopulla mahdollisti paitsi puhtaan juomaveden tehokkaan jakelun myös jätevesien käsittelyn erityisissä laitoksissa. Vesihuollon ohella huomiota kiinnitettiin kaavoitukseen ja kaupunkiympäristön yleisen viihtyvyyden parantamiseen. Toimivat kaasu- ja sähköverkot paransivat ilmanlaatua ja tekivät kaupungissa asumisesta entistä mukavampaa. Muutos oli kuitenkin asteittainen. Lämmin vesi ja sisävessa saapuivat viimeisenä työläiskaupunginosiin, usein vasta 1900-luvun jälkipuoliskolla. Monin paikoin kaupunkien varakkaampi väki alkoi muuttaa uusiin, puutarhamaiseksi rakennettuihin esikaupunkeihin. Myös kaupunkien keskustoihin tai niiden tuntumaan alettiin suunnitella suuria puistoja asukkaiden virkistykseksi. Tunnettuja tänä aikana perustettuja puistoja löytyy Lontoosta. Myös New Yorkin

134    Teollistuminen muuttaa maailman

Central Parkia alettiin kehittää 1800-luvun puolivälissä. Kasvitieteellisistä puutarhoista ja eläintarhoista tuli osa teollistuneen maailman kaupunkikuvaa. Esimerkiksi aivan Kölnin keskustaan perustettiin vuonna 1801 kasvitieteellinen puutarha. Kaupunki kehittyi ja kasvoi vauhdilla, joten jo reilun viidenkymmenen vuoden päästä puutarha siirrettiin hieman etäämmäksi keskustasta uuden rautatieaseman tieltä. Kaupunkien keskustoissa rakennustekniikan kehitys mahdollisti kasvun myös pystysuunnassa. Teräsbetonisesta pilvenpiirtäjästä tuli 1900-luvun alussa suurkaupungin symboli erityisesti Yhdysvalloissa. Kaupunkien kasvaessa yhteiskuntaluokat eriytyivät entisestään. Suurkaupunkeihin syntyi selkeärajaisia ”paremman väen” ja työväen kaupunginosia, joiden asukkaat olivat vain harvoin tekemisissä toistensa kanssa. Nopeasti kehittyvä julkinen liikenne kuitenkin yhdisti kaupunginosat yhä tehokkaammin. Monissa teollisuusmaissa rautatie-, raitiovaunu- ja bussilinjojen kattavuus saavutti huippunsa 1900-luvun alkupuolella ennen yksityisautoilun yleistymistä.

Väestönkasvu kiihtyy Väestönkasvu lähti jyrkkään nousuun 1800-luvun teollistuvassa maailmassa. Euroopassa väestön elinolot paranivat. Monin paikoin saatiin nauttia pitkistä rauhan kausista, mikä pidensi väestön elinikää. Parantunut hygienia ja ravitsemus laskivat väestön kuolleisuutta. Katovuosista tuli 1800-luvun lopun Euroopassa entistä harvinaisempia, kun maanosaa vaivannut tavanomaista kylmempi ilmastojakso, niin sanottu pieni jääkausi, hiipui ja ilmasto lämpeni.

Tehostunut valtionhallinto pystyi myös parantuneiden liikenneyhteyksien avulla entistä tehokkaammin lievittämään paikallisia nälänhätiä. Teollistuminen lisäsi ihmisten liikkuvuutta Euroopan sisällä. Maanomistus keskittyi suurtilallisille ja maattomien määrä lähti jyrkkään nousuun. Monet maattomista etsivät mieluummin toimeentuloa teollisuuskaupungeista kuin jäivät maatyöläisen turvattomaan asemaan. Maaseutu ei kuitenkaan tyhjentynyt, sillä syntyvyys säilyi korkeana. Ihmisten ravitsemustilanne koheni, kun maatalouden tuottavuus kasvoi. Tämä oli seurausta paitsi maanjaon uudistuksista, uusista viljelymenetelmistä ja kasvilajikkeista myös teollistumisesta. Maatalousteknologia kehittyi teollistumisen myötä: maatöitä helpottivat teollisesti tuotetut keksinnöt, kuten va-

lurautainen aura sekä erilaiset leikkuuja puimakoneet. Euroopan ulkopuolella väestönkasvu sen sijaan hidastui. Näin tapahtui erityisesti Itä-Aasiassa ja Afrikassa. Toistuvista sadonmenetyksistä johtuneet nälkävuodet vaivasivat Kiinaa, ja Afrikassa oli pulaa hyvästä viljelysmaasta. Transatlanttisen orjakaupan vaikutus Afrikan pitkän aikavälin väestörakenteeseen on kiistelty tutkimusaihe: miljoonien parhaassa työiässä olleiden ihmisten pakkosiirto Amerikkaan saattoi vaikuttaa mantereen väkimäärään vielä kauan orjakaupan päättymisen jälkeen. Henkilökohtaiseen hygieniaan alettiin kiinnittää enemmän huomiota: esimerkiksi liina- ja alusvaatteiden käyttö yleistyi myös köyhemmän kansanosan keskuudessa. Hampaiden harjaamisesta tuli tavallinen tapa kuitenkin vasta toisen maailmansodan jälkeen. Chicagolaisia koululaisia hammaspesulla 1900-luvun alussa.

135

Maapallon väkiluku 1750–1900 väestömäärä miljoonina 1700

Maapallon väkiluku

1600

väestömäärä miljoonina

1400 1200

8 000

1000

7 000

800

6 000

600 400

5 000

200

4 000

0

3 000

1700

1750

1800

1850

1900

2 000 1 000

2000

1800

1900

1700

1500

1600

1400

1300

1100

1200

1000

800

900

700

500

600

400

1

200

–500

–1000

–2000

–3000

–5000

–4000

–10 000

0

Siirtolaisuus Amerikkaan lisääntyy Lääketiede kehittyi 1800-luvulla suurin harppauksin ja vähensi kuolleisuutta. Esimerkiksi bakteriologia, eli ihmisen ymmärrys bakteereista tautien aiheuttajana, kehittyi 1800-luvun kuluessa. Näin monien tautien alkuperä onnistuttiin selvittämään. Eurooppalaiset olivat jo 1700-luvun lopulla huomanneet, että lehmärokon sairastaminen teki ihmisestä immuunin isorokolle, joka oli tärkein kuolinsyy monissa Euroopan maissa. Brittiläisen Edward Jennerin kehittämä isorokkorokote yleistyi nopeasti 1800-luvulla. Rokotteen ansiosta isorokkokuolleisuus lähti länsimaissa laskuun. Vuonna 1980 Maailman Terveysjärjestö WHO julisti isorokon kadonneen maailmasta ensimmäisenä ihmisen onnistuneesti hävittämänä tautina. Viruksesta on tosin yhä tallella näytteitä ainakin kahdessa laboratoriossa.

136    Teollistuminen muuttaa maailman

Väestön kasvaessa eurooppalaisten siirtolaisuus Amerikkaan – erityisesti Yhdysvaltoihin – kiihtyi. Merkittävimpiä siirtolaisryhmiä Yhdysvalloissa olivat 1800-luvun alkupuolella saksalaiset, irlantilaiset, englantilaiset ja skandinaavit. Irlantilaisten massamuuton suurin syy oli nälänhätä, joka johtui Euroopassa 1840-luvulla raivonneesta perunarutosta. Myös uudet uskonnolliset ja utopistiset liikkeet halusivat perustaa oppiensa mukaisia ihanneyhteisöjä Yhdysvaltoihin. Nopea väestönkasvu, taloudellisten mahdollisuuksien puute, uskonnollinen ja poliittinen vaino sekä pyrkimys välttää pakollista sotapalvelusta kotimaassa ajoivat yhä uusia eurooppalaisia siirtolaisiksi Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan. 1800-luvun loppupuolella Yhdysvaltojen aktiivinen värväystoiminta ja liikenneyhteyksien kehitys helpottivat siirtolaiseksi ryhtymistä.

Yhdysvaltojen väestökehitys ja siirtolaisuus siirtolaisten määrä (milj.)

väestön koko (milj.) 350

12 10

ensimmäinen maailmansota

Kalifornian kultaryntäys

250 200

suuri lama

Yhdysvaltojen sisällissota

6

300 toinen maailmansota

8

150

4

100

2

50

0

väestö Siirtolaisten lähtöalueet: ei määritelty Oseania Afrikka Aasia

2010

1990

2000

1970

1980

1950

1960

1930

1940

1910

1920

1890

1900

1870

1880

1850

1860

1830

1840

1820

1790

0 1660

Monia siirtolaisia houkutti Yhdysvaltoihin mahdollisuus saada omaa maata. 1860-luvulla säädetyn asutustilalain mukaan Yhdysvaltoihin tulevat uudisasukkaat saivat ilmaista maata maan länsiosasta. Laki houkutteli miljoonia uusia siirtolaisia Euroopasta, missä viljelymaan hankkiminen vaati paljon varallisuutta. Samalla tavoin entiset orjat muuttivat etelävaltioista lännen rajaseudulle tasa-arvoisemman elämän toivossa. Yhdysvaltojen Keskilännen preeriat raivattiin pelloiksi uusilla tehokkailla kääntöauroilla, ja alueesta muotoutui nopeasti maailman vehnänviljelyn keskus. Muodollisesti Yhdysvallat hankki lisämaata eurooppalaisilta siirtomaavalloilta, mutta käytännössä se riistettiin alkuperäisasukkailta. Vehnänviljely ja karjankasvatus syrjäyttivät paikallisten kulttuurien elinkeinot muutamassa vuosikymmenessä. Pohjois-Amerikan tasankointiaanien elämäntapa tuhoutui, kun yhdysvaltalaiset metsästäjät hävittivät valtavat biisonilaumat käytännössä sukupuuttoon. Kaupallinen metsästys johti myös maailman runsaslukuisimman lintulajin, muuttokyyhkyn, katoamiseen.

muu Amerikka Karibia Meksiko Kanada Eurooppa

Nebraskalaisen uudisasukasperheen preerialla sijaitseva talo on rakennettu maaperästä saatavista raaka-aineista, sillä puutavara oli kallista. Vaatimattomasta ulkoasustaan huolimatta tällaiset talot olivat viileitä kesällä ja lämpöisiä talvella. Kuva on vuodelta 1886.

137

Suurimmat väestöliikkeet 1500–1914 Suurimpia muuttoliikkeitä esittävässä kartassa näkyy korostuneimmin eurooppalaisten muuttoliike Amerikkaan sekä lähinnä orjakaupasta johtunut afrikkalaisten pakkomuutto samaan suuntaan. Myös Kiinan alueelta lähteneiden ihmisten siirtyminen Kaakkois-Aasiaan korostuu.

Venäjä POHJOISAMERIKKA VÄLIAMERIKKA

10 milj. EUROOPPA 1 milj. (1880–1914) 2,2 milj. (1880–1914) 14) 9 1 – (1880–1914) 0 62 1 ( . j l i Kiina m Japani 32 AASIA 4) 22 milj. 191 (1820–1914) 1,5 milj. 30 – 5 1 ( . Intia j l 8 milj. (1850–1914) 7,4 mi (1900–1914) 3 milj. 12 mil (1850–1914) j. (1530 4,3 milj. –1860) (1500–1900)

AFRIKKA

Kaakkois-Aasia

ETELÄAMERIKKA AUSTRALIA 3 milj. (1790–1914)

Uusi-Seelanti

Massasiirtolaisuus kasvattaa kaupunkeja Yhdysvalloissa teollistuminen oli nopeaa, sillä vesivoimaa ja erilaisia raaka-aineita kuten puuta, kivihiiltä, rautamalmia ja öljyä oli saatavilla lähes rajattomasti. Kotimarkkinat kasvoivat jatkuvasti siirtolaisuuden ja eurooppalaisasutuksen laajenemisen myötä. Atlantin ja Tyynenmeren rannikot yhdistettiin rautateillä vuonna 1869. Yhdysvaltojen ensimmäiset aasialaissiirtolaisetkin olivat lännen rautateitä rakentamaan houkuteltuja kiinalaisia. Myös Kanadassa ja monissa Latinalaisen Amerikan maissa rautatiet mahdollistivat eurooppalaisasutuksen leviämisen uusille alueille. Latinalaisessa Amerikassa teollistuminen oli vaatimattomampaa kuin Yhdysvalloissa, Kanadassa tai Euroopassa. Siellä useimpien valtioiden talous oli riippuvainen muutamista maatalouden vientituotteista, joita olivat esimerkiksi Kuubassa sokeri, Brasiliassa kahvi ja Argentiinassa karjata138    Teollistuminen muuttaa maailman

loustuotteet. Yhdysvaltojen vaikutusvalta Latinalaisessa Amerikassa lisääntyi 1900-luvun alkuvuosikymmeninä, kun se syrjäytti lopullisesti eurooppalaiset alueen taloudellisena ja sotilaallisena voimatekijänä. Yhdysvaltoihin ja Kanadaan saapui 1800-luvun lopussa, muutaman vuosikymmenen aikana, lähes 30 miljoonaa siirtolaista. Räjähdysmäisesti kasvavat kaupungit olivat yhteiskunnan muutoksen keskipisteessä: kaupunkiväestö kasvoi Yhdysvalloissa yli seitsenkertaiseksi vuosien 1860 ja 1910 välisenä aikana. Kasvu keskittyi jo olemassa oleviin kaupunkeihin, mutta lännen asuttaminen loi maatilojen ohella myös uusia suurkaupunkeja. Sekä Pohjois- että Etelä-Amerikassa kaupunkien kasvu 1880-luvulta eteenpäin johtui erityisesti uudesta eurooppalaisesta siirtolaisaallosta. Ennen 1880-lukua eurooppalaissiirtolaiset olivat saapuneet Yhdysvaltoihin

ja Kanadaan lähinnä Britteinsaarilta ja Pohjois-Euroopasta, etenkin Saksasta ja Skandinaviasta. Uudet tulokkaat olivat sen sijaan yhä useammin kotoisin Etelä- ja Itä-Euroopasta ja erosivat monessa suhteessa vanhemmasta siirtolaispolvesta. He puhuivat romaanisia, slaavilaisia ja suomalais-ugrilaisia kieliä ja edustivat usein eri kirkkokuntia kuin edeltäjänsä. Miljoonien juutalaisten ja katolisten siirtolaisten määrä hämmensi protestanttista valtaväestöä. Etelä-Amerikassa erityisesti Argentiina, Uruguay ja Brasilia olivat eurooppalaissiirtolaisten suosiossa. Alue houkutteli miljoonia siirtolaisia lähinnä Espanjasta ja Italiasta. Siirtolaisten haaveet omasta

maatilasta kariutuivat kuitenkin keinottelun korottamiin maan hintoihin. Moni siirtolainen päätyikin suurtilallisen vuokraviljelijäksi. Alkuperäiskulttuurien tuhouduttua Argentiinan ja Uruguayn kulttuuri muovautui hyvin eurooppalaisvaikutteiseksi. Siirtolaisuus Keski-Amerikkaan jäi vähäisemmäksi, ja alkuperäisamerikkalainen väestö sekä mestitsit eli alkuperäisväestön ja eurooppalaisten jälkeläiset säilyivät siellä enemmistönä. Vuoden 1900 väestönlaskennassa New Yorkissa asui jo 3,5 miljoonaa asukasta. Kaupungin väestö koostui siirtolaisista, jotka olivat muuttaneet Yhdysvaltoihin eri puolilta maailmaa.

139

Pohjois-Amerikan vanhemman polven siirtolaiset olivat olleet valmiiksi englanninkielisiä tai omaksuneet englannin kielen nopeasti. Monet yhdysvaltalaiset ja kanadalaiset vastustivat kiivaasti alempiarvoisena pidettyjen kulttuurien maihinnousua Pohjois-Amerikkaan. Esimerkiksi kiinalais- ja japanilaissiirtolaisten tulo pyrittiin estämään kokonaan. Yhdysvalloissa ja Kanadassa säädettiin-

140

kin 1920-luvulla joukko kiintiölakeja, joilla rajoitettiin siirtolaisuutta Etelä- ja Itä-Euroopasta, muun muassa Suomesta. Suurimmat siirtolaiskiintiöt myönnettiin Länsi-Euroopan maille. Monissa Yhdysvaltojen suurissa kaupungeissa on omat China Towninsa, joissa on perinteisesti asunut kiinalaisia maahanmuuttajia ja heidän jälkeläisiään. Kuva on New Yorkin China Townista.

Tehtävät 1 Miten teollistuminen vaikutti a) ihmisten aikakäsitykseen b) naisten asemaan c) ympäristöön?

2 a) Mitkä tekijät houkuttelivat eurooppalaisia lähtemään siirtolaisiksi Pohjois-Amerikkaan? b) Pohdi, miksi suuret muuttoliikkeet voivat herättää vastustusta sekä lähtö- että kohdemaissa.

3 Lue lähteet 1 ja 2, jotka kuvaavat kaupunkien rakennetta ja teollistumisen aiheuttamia yhteiskunnallisia ongelmia. a) Taustoita ja kontekstualisoi lähteet, eli pohdi, miten aineistojen laatijoiden tavoitteet ja julkaisuajankohta vaikuttavat niiden sisältöön. b) Vertaile katkelmien tapaa kuvata teollistumisen ajan ongelmia ja ongelmien syitä

Lähde 1

Lähde 2

”Manchester on valtava, ylikasvanut kylä, jota ei ole rakennettu minkään selkeän kaavan mukaan. Tehtaita on noussut jokien ja Rochdalen kanavan varsille. Työläisten kodit on rakennettu tehdasalueille. Tehtailijoiden edut ja hyödyt ovat säädelleet kaupungin kasvua ja kasvun luonnetta, kun taas mukavuus-, terveysja onnellisuusnäkökohtia ei ole otettu huomioon. Manchesterissa ei ole yleistä puistoa tai muuta paikkaa missä asukkaat voisivat kävellä ja hengittää raitista ilmaa. Kaikki mukavuudet on uhrattu tuottavuudelle.”

”Enemmän kuin neljännes slummeissa asuvien kansalaisten päivittäisistä ansioista kuluu pubien ja muiden juottoloiden tiskeillä. Lauantai-iltaisin kaikki väestön tarvitsemien tavaroiden toimittajat – teurastajat, leipurit, vihanneskauppiaat, vaatturit, huonekalumyyjät – pitävät ovensa auki myöhään. Heidän liikkeitään on sadoittain joka puolella, mutta yhdessäkään he eivät ansaitse edes kolmen kapakoitsijan verran illassa. Tämä on totisesti huolestuttavaa. Kapakkaan astuva näkee niiden olevan tungokseen asti täynnä. Työläiset juovat palkat, joilla heidän pitäisi vaatettaa jälkikasvunsa. Naiset törsäävät rahat joilla tulisi ostaa ruokaa, jonka puutteessa lapset ovat kuolemassa nälkään.   Lauantai-iltojen hurjan juopottelun vaikutukset ovat parhaiten nähtävissä huonoilla asuma-alueilla kapakoiden sulkemisajan jälkeen. Silloin kaduilla liikkuu kymmenittäin ihmisparkoja, jotka hoipertelevat kohti kodin virkaa toimittavia säälittäviä murjuja. Kaatuessaan ajoradalla jotkut loukkaavat itsensä niin että veri vuotaa. Jotkut ovat tuhlanneet jok’ikisen pennyn väkijuomiin.”

Manchesteriläisen lääkäri Robertonin kirje vuonna 1840 parlamentin kaupunkien terveysasioista vastaavalle komitealle. Lähde: Internet Modern History Sourcebook.

Toimittaja ja kirjailija George Sims kirjassaan Horrible London (1889). Kirja on koottu Simsin Daily News-lehdessä julkaistuista artikkeleista.

Teollistuminen muuttaa maailman   141

Ilmiömäistä

KÖYHYYDEN IKUINEN ONGELMAD

M

enneisyyden köyhyyden tutkiminen ei ole helppoa, sillä vanhimmilta ajoilta ei ole olemassa köyhyydestä kertovia tilastoja. Tietoja joudutaan kokoamaan monista eri lähteistä, esimerkiksi kirjeistä, päiväkirjoista tai kertomakirjallisuudesta. Ongelmana on, että niillä, jotka eniten kärsivät köyhyydestä, ei ollut välttämättä kirjoitustaitoa. Siksi köyhyys ei näy kovin hyvin kirjoitetuissa lähteissä. Antiikin maailmassa ihmisen paikan ratkaisivat syntyperä ja varallisuus. Nälänhädät olivat tavallisia, ja ihmisten enemmistö eli nälkärajalla. Parempiosaiset suhtautuivat eri tavoin työtätekeviin köyhiin ja vailla toimea oleviin kerjäläisiin. Työttömiä köyhiä voitiin syyttää löyhästä moraalista ja pitää syypäinä omaan kurjuuteensa.

Ajanlaskumme alun Roomassa köyhyys alettiin nähdä sosiaalisena ongelmana ja köyhien auttaminen hyveenä. Omien varojen käyttö yhteiseksi hyväksi toi rikkaalle kansalaiselle arvostusta. Niukkoina aikoina myös viranomaiset pyrkivät helpottamaan nälänhätää esimerkiksi viljan hintaa säätelemällä. Roomassa viljaa jaettiin kansalaisille säädeltyyn hintaan tai ilmaiseksi. Tavoitteena oli pitää suurkaupungin köyhempi väestö tyytyväisenä, sillä pula ruoasta aiheutti levottomuuksia. Myöhäisantiikissa eliitti oli entistä haluttomampaa osallistumaan julkisiin kustannuksiin. Sen sijaan kristittyjen seurakunnat pitivät huolta leskistä, orvoista ja sairaista. Kristinuskon pyrkimystä huolehtia heikommista on pidetty yhtenä syynä sen suosion kasvuun.

“Kerjäläiset” on Pieter Brueghel vanhemman maalaus vuodelta 1568. Köyhyyttä sivuava aihepiiri on melko epätyypillinen tuon ajan maalaukselle ja yhden tulkinnan mukaan kuvan kerjäläisten hatut osoittavat kuvan olevan satiiri oman aikansa eri yhteiskuntaluokista. Miten itse tulkitset kuvaa?

142

Lontoon ensimmäisiä asunnottomien suojia oli pelastusarmeijan ylläpitämä “arkkutalo”, joka tarjosi kodittomille neljällä pennillä yö peiton ja puulaatikon, jossa saattoi nukkua. Valokuva on otettu vuonna 1901.

Keskiajalla kirkko huolehti köyhäin- ja sairaanhoidosta. Seurakuntien yhteyteen perustettiin ensin majataloja pyhiinvaeltajille, sitten hospitaaleja, sairastupia ja köyhäinhoitoloita etenkin niille, joilla ei ollut perhettä. Varakkailla kaupungeilla oli kunnallisia lääkäreitä, jotka hoitivat myös köyhiä. 1200-luvulla jopa kolmannes Euroopan väestöstä eli toimeentulorajan alapuolella tai juuri sen tuntumassa. Iso osa köyhyydestä oli pakon sanelemaa, mutta kristillisessä ajattelussa köyhyyttä ja askeettista elämää jopa ihannoitiin. Vapaaehtoista Kristuksen köyhyyttä jäljittelevää elämäntapaa edustivat kerjäläisveljestöiksi kutsutut luostarijärjestöt, dominikaanit ja fransiskaanit. Reformaation jälkeen 1500-luvulla protestanttisissa maissa tapahtui muutos suhtautumisessa köyhyyteen. Köyhyyttä ei ihannoitu, ja köyhien auttaminen siirtyi vähitellen seurakuntien ja myöhemmin valtioiden vastuulle. Tätä on pidetty nykyisen hyvinvointivaltioajattelun alkuna. Lainsäädäntö köyhien ja muiden apua tarvitsevien ”vaivaisien” auttamiseksi vahvistui 1600–1700-luvuilla. Suomessa vaivaishoitoasiat olivat ensin seurakunnilla ja siirtyivät kunnille 1800-luvulla. Tällöin sosiaalisia ongelmia olivat köyhyyden lisäksi turvattomat lapset ja lapsityövoiman käyttö, joka vei lapsilta mahdollisuuden koulunkäyntiin ja sitä kautta elinolojen parantamiseen.

Varhaiset tehtaat perustivat omia koulujaan monissa maissa 1600–1800-luvuilla. Koulutuksen merkitys paitsi tehtaiden työntekijöiden myös yksilön ja kansakunnan menestykselle alettiin ymmärtää. Koko kansalle suunnattu opetus alkoi yleistyä 1800-luvun lopulta alkaen. Köyhäinhoitomenojen kurissa pitämiseksi kunnat pyrkivät antamaan apua vain sitä eniten tarvitseville. Siksi vapaaehtoisjärjestöjen ja kirkon rooli nousi köyhäinhoidossa uudelleen tärkeäksi 1800–1900-luvulla. Työväestöä kuormittivat tällöin pienet palkat, ahdas ja epähygieeninen asuminen sekä taudit. Köyhille naisille ja tytöille prostituutio saattoi olla ainoa mahdollisuus elannon turvaamiseen. Hyvinvointivaltioajattelu vahvistui vähitellen, kun työväestön ja vähäväkisten oloja alettiin parantaa valtiojohtoisesti. Esimerkiksi Saksassa tähän pyrittiin sosiaalivakuutuksin jo 1800-luvulla ja Englannissa vuonna 1908 vanhuuseläkkeen perustamisella. Köyhyyden poistaminen on edelleen yksi ihmiskunnan suurimmista haasteista. Köyhyys tappaa vuosittain enemmän lapsia ja aikuisia kuin mitkään sodat.

Tehtävät 1 Mihin tietomme menneiden aikojen köyhyydestä perustuvat?

2 Miten köyhyyteen on suhtauduttu eri aikoina ja miten köyhyyteen liittyviä ongelmia on pyritty ratkaisemaan?

3 Äärimmäisen köyhyyden rajana pidetään 1,90 dollarin päiväansioita. Joten jos maailman kaikille äärimmäisen köyhille saataisiin järjestettyä 1,91 dollarin ansiot, äärimmäinen köyhyys katoaisi. Pohdi, mitä ongelmia tällaisessa mittaamistavassa on. Millä tavoin köyhyys on muutakin kuin taloudellista puutetta?

Teollistuminen muuttaa maailman   143

13

Teollistuneet yhteiskunnat

Siirtomaat osaksi maailmantaloutta Afrikassa ja Aasiassa sijainneet siirtomaat sidottiin 1800-luvun aikana entistä vahvemmin eurooppalaisten emämaiden talousjärjestelmiin. Niihin alettiin perustaa tehtaita ja uusia kaivoksia sekä rakentaa rautateitä ja lennätinlinjoja. Uudessa imperialismiksi kutsutussa järjestelyssä siirtomaiden omistamisesta ja niiden talouden tiukasta kontrolloinnista tuli entistä selvemmin vahvan valtion tunnusmerkki. Siirtomaiden ruoantuotanto ja omavaraisuus vähenivät, kun niiden peltoala valjastettiin vientiin menevien raaka-aineiden viljelyyn. Koska raaka-aineiden hinnat tyypillisesti vaihtelevat enemmän kuin jalostettujen tuotteiden, tämä lisäsi

144

siirtomaiden riippuvuutta kaupan suhdanteista. Siirtomaiden tuotannon painottuminen raaka-aineisiin ja niiden talouksien suhdanneherkkyys on edelleen tyypillinen piirre maailmantaloudessa. Nationalismin eli kansallisuusaatteen hengessä Euroopan kansakunnat kilpailivat myös siirtomaaomistuksiensa laajuudella. Siirtomaat vallattiin nyt sotilaallisesti sisämaata myöten ja euroopNationalismi ja imperialismi kietoutuvat yhteen myös aikakauden taiteessa, jossa usein kuvattiin taistelua valloitettavien alueiden alkuperäisväestöä vastaan. Vasili Verestshaginin maalauksessa “Yllätyshyökkäys” (1871) kuvataan venäläisten Kazakstanin valloitusta.

palaisten siirtolaisuutta uusille alueille rohkaistiin. Väkirikkaista siirtomaista, kuten Ison-Britannian hallitsemasta Intiasta, tuli tärkeitä markkina-alueita emämaiden teollisuustuotteille. Useimmat Latinalaisen Amerikan valtiot olivat itsenäistyneet jo 1800-luvun alkupuolella, mutta taloudellinen valta niissä siirtyi ensin brittiläisille ja sen jälkeen yhdysvaltalaisille yrityksille. Siirtomaavallat rakensivat valtaamilleen alueille tehokkaan hallintojärjestelmän, jonka johdossa olivat emämaasta tulleet virkamiehet. Monin paikoin eurooppalaissiirtolaiset onnistuivat tehostamaan maatalouden tuottavuutta uusilla viljelytekniikoilla. He tuottivat siirtomaiden halvan työvoiman avulla suurtiloillaan kahvia, teetä ja hedelmiä jatkuvasti kasvaville maailmanmarkkinoille. Siirtomaiden paikallinen yläluokka toimi usein yhteistyössä valloittajien kanssa ja hyötyi tästä taloudellisesti. Muuten paikallisväestön asema oli täysin riippuvainen siirtomaaisäntien tahdosta.

Uusina valtioina kilpailuun siirtomaista liittyivät yhdistynyt Saksa, Italia ja sodassa vuonna 1898 Espanjan kukistanut Yhdysvallat. Venäjän keisarikunta laajensi sekin vaikutusaluettaan 1800-luvun aikana liittäen itseensä Suomen ja Puolan ohella laajoja alueita Kaukasuksella, Keski-Aasiassa ja Kaukoidässä. Kiinasta siirtomaavallat eivät fyysisesti onnistuneet valtaamaan kuin pieniä osia, mutta Aasian perinteisen mahtivaltion talouselämä alistettiin niiden käyttöön. Kilpailu siirtomaista keskittyi erityisesti Afrikkaan, joka 1800-luvun aikana pilkottiin lähinnä Ison-Britannian, Ranskan ja Saksan kesken. Imperialistiset siirtomaavallat piirtelivät konferensseissaan valtionrajoja piittaamatta valtaamiensa alueiden etnisistä tai kulttuurisista erityispiirteistä.

Tervaa ja höyheniä! Siirtomaiden hallinto tuli emämaista, mikä saattoi herättää tyytymättömyyttä asukkaiden keskuudessa. Kuvassa amerikkalaiset tervaavat epäsuosittua brittihallinnon edustajaa muutamia vuosia ennen Yhdysvaltain itsenäistymistä.

Teollistuminen muuttaa maailman   145

Esimerkiksi nykyinen Kongon demokraattinen tasavalta luovutettiin siirtomaavaltojen yhteisellä sopimuksella vuonna 1885 Belgian kuninkaan Leopold II:n yksityiseksi siirtomaaksi. Siirtomaahallinto Kongon ”vapaavaltiossa” oli harvinaisen häikäilemätöntä. Julmuuksien paljastuminen johti kansainväliseen skandaaliin ja Kongon muuttamiseen tavalliseksi, Belgian hallituksen valvonnan alaiseksi siirtomaaksi vuonna 1908.

Uudet aatteet valtaavat alaa Teollistumiskehitys muokkasi yhteiskuntaa monella tasolla. Vanha sääty-yhteiskunta mureni 1800-luvun teollistuvissa maissa. Uuteen kapitalistiseen markki­ natalouteen liittyivät olennaisesti yrittämisen vapaus sekä tavaroiden ja työvoiman liikkuvuus. Ne tarjosivat yhä useammalle mahdollisuuden henkilökohtaiseen vaurastumiseen ja sosiaaliseen nousuun. Uusi varallisuus muokkasi säätyyhteiskunnan luokkayhteiskunnaksi, jossa ihmisen arvoa mitattiin syntyperän sijaan hänen omaisuutensa määrällä. Myös demokraattiset eli kansanvaltaiset ajatukset saivat kannatusta teollistuvissa yhteiskunnissa. Yhä yleisemmin ajateltiin, että hallintovallan edustajien tulisi kyvykkyydellään nousta kansan joukosta ja että hallintovallan tulisi toteuttaa kansan tahtoa. Kansan yleisillä vaaleilla valitsemien edustajien muodostama lainsäädäntöelin eli parlamentti alkoi muodostua merkittäväksi toimijaksi länsimaisissa yhteiskunnissa. Laajaan äänioikeuteen perustuvien vaalien toteutuminen puolestaan edellytti jonkinasteista ilmaisun- ja lehdistönvapautta sekä oikeusvaltiota.

146    Teollistuminen muuttaa maailman

Ensimmäiset merkittävät yritykset tasa-arvoisemman yhteiskunnan luomiseksi oli koettu jo 1700-luvun lopulla Yhdysvalloissa ja Ranskassa. Pohjois-Amerikassa Kanadan alueen eteläpuolelle muodostuneet 13 englantilaista siirtokuntaa toivoivat laajempaa taloudellista riippumattomuutta emämaasta. Kiistat kärjistyivät vuonna 1776 vallankumoukseen ja siirtokuntien itsenäisyysjulistukseen. Britit joutuivat sotatoimien jälkeen tunnustamaan siirtokunnat nimellä Amerikan Yhdysvallat. Uuden valtion perustuslaki hyväksyttiin vuonna 1788. Siirtokunnista muodostettiin demokraattinen liittovaltio, jossa perustuslain ja sen lisäyksien nojalla vallitsivat ennenkuulumattoman laajat kansalaisoikeudet, muun muassa uskonnon- ja sananvapaus. Toisin kuin Euroopassa, mitään uskontokuntaa ei korotettu valtionkirkon asemaan. Äänioikeus oli kuitenkin vain valkoisilla täysi-ikäisillä miehillä. Lisäksi erilaiset varallisuusvaatimukset rajoittivat äänioikeutettujen määrää ja eteläisissä osavaltioissa käytettiin edelleen orjatyövoimaa. Ranskassa itsevaltius alkoi murentua vuoden 1789 vallankumouksessa. Ranskalaisten yltiödemokraattinen tasavaltakokeilu taantui kuitenkin pian kilpailevien ryhmien väliseksi veriseksi kamppailuksi. Tasavalta säilyi vain kymmenkunta vuotta ja päättyi Napoleon Bonaparten yksinvaltiuteen vuonna 1799. 1800-luvulla Ranskan vallankumous ylilyönteineen vaikutti poliittiseen keskusteluun ja jakoi mielipiteitä. Poliittinen kehitys oli kuitenkin kaikkialla Euroopassa samansuuntaista: säätyerioikeuksia ja talouden rajoituksia purettiin samalla, kun liikkumisen vapaus ja vaatimukset kansalaisoikeuksista lisääntyivät.

Luokkajako muuttaa yhteiskuntaa Yhteiskunnan rakenne muuttui uuden luokkajaon kehittyessä. Aatelin ja papiston suhteellinen asema heikkeni jatkuvasti, kun niiden erioikeuksia poistettiin. Uudenlaisessa yhteiskunnassa porvaristo ei enää koostunut kaupunkien käsityöläisistä vaan lähinnä teollisuustoiminnasta tavalla tai toisella toimeentulonsa saavasta omistajaluokasta. Porvariston huipulla oli pieni suurporvarien ja tehtaanomistajien, suurkauppiaiden ja pankkiirien ryhmä. Monet heistä olivat syntyjään varakasta aatelia, mutta osa oli luonut rikkautensa omalla työl-

lään. Sosiaalisen liikkuvuuden lisääntyessä vanha eliitti aluksi halveksi nousukkaita, mutta ennen pitkää nämä sulautuivat yhteiskunnan johtavaan kerrostumaan. Yhteiskunnan uusi keskiluokka oli laajempi ja hajanaisempi. Ylempää keskiluokkaa edustivat korkeat virkamiehet, varakkaat kauppiaat ja koulutetut asiantuntijat kuten lääkärit ja juristit. Lukumäärältään huomattavasti suurempi oli alemman keskiluokan muodostanut niin sanottu pikkuporvaristo, jonka koostui pienyrittäjistä, teollisuuden ja kaupan toimihenkilöistä sekä alemmasta virkamiehistöstä.

1800-luvulla keskiluokka kasvoi koossa ja vaikutusvallassa. Se halusi erottua alemmista luokista niin tavoillaan kuin pukeutumisellaan. Erityisesti kaupungeissa asuvan keskiluokan vaurastuminen kasvatti yhteiskuntaeroja suhteessa työväestöön ja maaseudun väestöön.

Teollistuminen muuttaa maailman   147

Teollistumisen aiheuttamia ongelmia pyrittiin myös ratkaisemaan. Saltairen mallikylä Englannissa syntyi 1850-luvulla, kun Titus Salt rakennutti tehtaansa työläisille asuntoja ja palveluita, kuten sairaalan, vanhustentalon, apteekin ja koulun.

148

Keskiluokka halusi erottautua työväestöstä ja pyrki mahdollisuuksien mukaan jäljittelemään yläluokan tapakulttuuria ja kulutustottumuksia. Porvaristoa yhdisti ajatus siitä, että poliittisia oikeuksia, etenemistä virkauralla tai elinkeinon harjoittamista ei saanut sitoa syntyperään. Henkilökohtaisen kyvykkyyden tuli säätyjen erioikeuksien sijasta tarjota mahdollisuudet yksilön menestykselle. Tällaista koulutusta ja osaamista painottavaa järjestelmää kutsutaan meri­ tokratiaksi. Kaupunkeihin syntynyt työväen­ luokka oli lukumääräisesti suurin uusi yhteiskuntaryhmä. Sen työllisyys ja päivittäinen toimeentulo oli yhteiskuntaluokista kaikkein riippuvaisin nopeasti vaihtuvista taloussuhdanteista. Olemattomasta työttömyysturvasta huolimatta tämän ryhmän asema tyypillisesti vahvistui 1800-luvun kuluessa reaalipalkkojen

nousun myötä. Moni tavallinen työntekijä myös onnistui nostamaan tulotasoaan ja yhteiskunnallista asemaansa siirtymällä työnjohtajaksi tai pienyrittäjäksi. Kansan enemmistö sai 1800-luvun teollistuvissa valtioissa kuitenkin toimeentulonsa edelleen maataloudesta. Rahatalouden ja palkkatyön yleistyminen aiheutti yhteiskunnallisia muutoksia myös maaseudulla, joskin hitaammin kuin kasvavissa kaupungeissa. Omavaraisuuden ihanne alkoi väistyä. Maatalouden kaupallistuessa syntyi uusi, palkkatyötä tekevä maatyöläisten luokka. Maanviljelijät puolestaan muuttuivat maatalousyrittäjiksi, jotka pyrkivät jatkuvasti tehostamaan alati laajeneville markkinoille suunnattua tuotantoaan. Yleisestä vaurastumisesta huolimatta yhteiskunnalliset luokkaerot kasvoivat ja ongelmat kärjistyivät erityisesti nopeasti kasvavissa kaupungeissa.

Työläisten olojen heikentyminen ja tuloerojen kasvu kärjistivät yhteiskunnallisia ristiriitoja. Lontoon sataman ahtaajat lakkoilivat näkyvästi vuonna 1889.

Työväenliike syntyy Väestönkasvun seurauksena enemmistö kansalaisista oli 1800-luvulla entistä selvemmin säätyihin kuulumattomia tehdasja maatyöläisiä. Uudenlainen yhteiskuntarakenne heijastui myös politiikkaan. Ehkä merkittävin muutos oli työväen­ liikkeen synty 1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Palkkojen yleisestä noususta huolimatta työläisten asema oli pysynyt heikkona: työpäivät olivat pitkiä, työtapaturmat yleisiä, lomia tai työttömyysturvaa ei tunnettu eikä lakko-oikeutta tunnustettu. Aluksi työväenliikkeen johdossa oli työläisten ongelmiin myötämielisesti suhtautuvaa porvaristoa, joka pyrki lähinnä parantamaan työoloja. Työnantajat myös tukivat työväestön ohjattua harrastustoimintaa ja perustivat heitä varten kouluja ja kirjastoja. Työväestön tietoisuus asemastaan lisääntyi kuitenkin nopeasti. Työväenliike radikalisoitui ja irtautui yhteiskunnan ylempien luokkien ohjauksesta. Kasvava työväenluokka kaikkialla teollistuvissa maissa alkoi järjestäytyä puolueiksi ja ammattiliitoiksi sekä vaati

suurempaa osuutta työnsä tuloksista parempien palkkojen ja työsuhteiden muodossa. Tuotantovälineet omistavan porvariston ja työväenluokan etujen nähtiin olevan jyrkässä, jopa sovittamattomassa ristiriidassa keskenään. Työväestön tavoitteeksi tuli paitsi yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, myös varallisuuden tasaisempi jakautuminen yhteiskunnassa. Työväenliike kannatti uudenalaisia yritysmuotoja kuten osuus­ toimintaa, jossa osuuskunta harjoittaa taloudellista toimintaa jäsentensä tukemiseksi samalla, kun jäsenet käyttävät osuuskunnan palveluita. Työväen lopullisena tavoitteena oli tuotantovälineiden yhteisomistus. Tähän pyrittiin erilaisin keinoin. Sosialistit pyrkivät luomaan tuotantovälineiden yhteisomistukseen perustuvan yhteiskuntajärjestelmän rauhanomaisen kehityksen kautta, mutta kommunistien mukaan vallankumous oli välttämätön edellytys sosialismin saavuttamiseksi. Työnantajat alkoivat pitää voimastaan tietoista työväestöä ja sen ajatuksia luokkataistelusta uhkana yhteiskuntarauhalle. Teollistuminen muuttaa maailman   149

Kohti kansanvaltaa

Vallan epätasainen jakautuminen sai myös keski- ja yläluokan naiset vaatimaan oikeuksiensa laajentamista 1800-luvulta lähtien. Yhdysvaltalaisia suffragetteja marssilla vuonna 1913.

150

Työväestön lisäksi myös muut yhteiskuntaluokat järjestäytyivät valvomaan etujaan 1800-luvun kuluessa. Seurauksena oli se, että moderni puoluekenttä alkoi hahmottua. Lähes kaikissa Euroopan valtioissa puoluekenttä jakautui oikeistoon, keskustaan ja vasemmistoon. Kun työväestö kannatti sosialisteja, niin porvaristo ja maanomistajat jakautuivat uudistusmielisiin liberaaleihin ja perinteisiä arvoja kannattaviin konservatiiveihin. Vallankumouksen pelossa valtio ja työnantajat huomioivat nyt työväestön sosiaaliset ongelmat, joihin alettiin puuttua entistä tehokkaammin erilaisilla sosiaalipoliitti­ silla toimenpiteillä. Esimerkiksi Saksassa säädettiin 1880-luvulla lakeja, joilla luotiin työntekijöille sairausvakuutus- ja eläkejärjestelmät. Työsuhteiden ehtoja parannettiin, perustettiin sairasvakuutus- ja tapaturmakassoja sekä säädettiin lapsityövoiman käyttöä rajoittavia lakeja. Joissain maissa otettiin käyttöön minimipalkka.

Vähitellen kaikkialla Euroopassa alettiin siirtyä säätyvaltiopäivistä uusiin kansanedustuslaitoksiin, joissa säädyt menettivät perinteisen valta-asemansa. Jonkinasteinen edustuksellinen demokratia saavutettiin 1900-luvun alkuun mennessä kaikkialla teollistuneessa maailmassa, vaikka naisten ja köyhimpien äänioikeutta yhä tyypillisesti rajoitettiin. Jopa tiukan itsevaltaisella Venäjällä tehtiin kansanvaltaisia myönnytyksiä vuoden 1905 vallankumouksellisen liikehdinnän seurauksena. Erityisen dramaattinen muutos tapahtui Venäjän imperiumiin kuuluneessa Suomen suuriruhtinaskunnassa. Suomen vanhanaikaiset säätyvaltiopäivät päätettiin vuonna 1905 vaihtaa yleisillä ja yhtäläisillä vaaleilla valittuun eduskuntaan. Uuden kansanedustuslaitoksen kokoonpanoon saivat äänestämällä vaikuttaa myös kaikki täysi-ikäiset naiset varallisuudesta riippumatta.

Tehtävät 1 Miten teollistuminen vaikutti teollisuusmaiden ja siirtomaiden välisiin suhteisiin?

2 Tutki oheista pilakuvaa ”Teollisuuden suojelijat”. a) Tulkitse kuvaa ja pohdi, millaisen kuvan teollisesta yhteiskunnasta piirtäjä pyrkii luomaan. b) Miksi sosialismi sai kannatusta 1800-luvulla?

3 Tutki oheista tilastokuviota. a) Millaisia muutoksia tilasto kuvaa? Entä millä näitä muutoksia voidaan selittää? b) Samankaltaisia muutoksia tapahtui myös muissa Euroopan teollistuvissa maissa. Pohdi, millaisia yhteiskunnallisia vaikutuksia näillä muutoksilla oli.

Miestyövoiman jakautuminen elinkeinoittain Englannissa ja Walesissa 1381–1911 Osuus työvoimasta 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0% 1350

1400

1450

1500

1550

1600

1650

1700

1750

Maatalous

Palveluammatit

Jalostus

Kaivostyö

1800

1850

1900

Englantilais-yhdysvaltalaisen pilapiirtäjän Bernhard Gillamin vuonna 1889 julkaisemassa pilakuvassa ”Teollisuuden suojelijat” työläisten kannattelemiin tavarapinoihin on kiinnitetty lappusia, jotka kertovat eri ammattiryhmien viikkopalkoista. Kuvan ylälaidassa istuu amerikkalaisia yrityspohattoja, kuten Yhdysvaltojen rikkaimpana henkilönä pidetty William H. Vanderbilt.

151

Historiallinen ajattelu

ANTROPOSEENI – UUDEN GEOLOGISEN AJAN SYITÄ JA SEURAUKSIA Syiden ja seurausten analysointi Yksi tapa jäsentää historiallisia muutoksia on tarkastella tapahtumien syitä ja seurauksia. Historiallisten tapahtumien ja kehityskulkujen syynä voi olla ihmisten toiminta tai ne yhteiskunnalliset olosuhteet, joissa ihmiset toimivat. Ihmisen toiminnan seuraukset ovat vain harvoin täsmälleen sellaisia, kuin miksi ne on tarkoitettu. Kun arvioit aineiston avulla tapahtuman syitä ja seurauksia, muista tuoda esille vastauksessasi seuraavia näkökulmia: • Mikä on tapahtuman tai tapahtumien historiallinen konteksti? • Mitkä asiat ovat toisiinsa yhteydessä? Mitkä puolestaan tapahtuivat toisistaan riippumatta? • Mitkä asiat näyttäisivät tapahtuneen sattumalta? • Mitä vaikutuksia tapahtuneella oli yhteiskuntien, talouden tai ympäristön kannalta?

Tilastojen tulkinta Tilastojen avulla voidaan havainnoida tapahtuneita muutoksia sekä vertailla asioita. Kuten kaikkia lähdeaineistoja, myös tilastoja täytyy osata lukea ja tulkita. Etene näin, kun tulkitset tilastotietoja: • Kontekstualisoi tilasto, eli huomioi ajoitus, tilaston otsikko ja käytetyt mittayksiköt. • Tutki, kuvaako tilasto todellisia määriä vai prosenttilukuja. Huomioi se, miten muutosta esitetään tilastossa. • Kiinnitä huomiota tilaston esittämän muutoksen ajankohtaan, trendiin ja kokoon. Pohdi, mitkä tekijät selittävät näitä. Tehtävä 1 Antroposeeniksi kutsutaan maapallon nykyistä geologista aikakautta, jonka aikana ihminen vaikuttaa olennaisesti ympäröivään luontoon, kuten ilmastonmuutokseen. Lähteet A–C kuvaavat ihmisen vaikutusta ympäristöönsä. Millaisia muutoksia aineistot kuvaavat ja mistä nämä muutokset johtuvat? Tehtävä 2 Mitä seurauksia lähteiden kuvaamilla muutoksilla on ympäristön ja maapallon kantokyvyn kannalta? Tehtävä 3 Pohdi, miksi lähteiden A ja C kuvaaman kehityksen hidastaminen tai pysäyttäminen on vaikeaa.

152    Teollistuminen muuttaa maailman

Lähde A Maa-alan käyttö 100–2016 miljardia hehtaaria 5

rakennettu ympäristö laidunmaa viljelymaa

4 3 2 1 0 100 500 1000 1500 2016

Lähde: https://ourworldindata.org/land-use

Lähde B Talouskasvun vauhti 0–2100 Maailman bruttokansantuotteen kasvu 5%

Havaittu kasvu

4,5 %

Ennuste

4% 3,5 % 3% 2,5 % 2% 1,5 % 1% 0,5 % 2070–2100

2050–2070

2030–2050

2012–2030

1990–2012

1950–1990

1913–1950

1820–1913

1700–1820

1500–1700

1000–1500

0–1000

0%

Lähde: Thomas Piketty: Pääoma 2000-luvulla, 2016

Lähde C Energiankulutus 1820–2000 Gigajoulea henkeä kohden vuodessa 90

Ydinvoima Vesivoima Maakaasu Öljy Hiili Biopolttoaineet

80 70 60 50 40 30 20 10 0 1820

1840

1860

1880

1900

1920

1940

1960

1980

2000

Lähde: www.e-education.psu.edu

Teollistuminen muuttaa maailman   153