Minerva 2 näytesivut

Minerva 2 FI2 Etiikka

Minerva 2 FI2 Etiikka on vuoden 2021 opetussuunnitelman mukainen lukion filosofian 2. moduulin oppikirja. Siinä tutustutaan moraalisen toiminnan lähtökohtiin ja peruskäsitteisiin.

Kirjassa tarkastellaan etiikan keskeisiä käsitteitä ja teorioita sekä elämänfilosofisia kysymyksiä, kuten kuolevaisuutta ja onnellisuuden tavoittelua.

Oppimateriaali sisältää runsaasti harjoituksia ja tehtäviä, jotka auttavat ottamaan filosofian tietoja ja taitoja haltuun. Sarja kehittää ajattelun taitoja ja auttaa soveltamaan filosofiaa eri elämänalueille.

Jaana Hallamaa | Kaisa Heinlahti | Tuomas Nevanlinna | Sami Pihlström | Ukri Pulliainen

978-951-37-7745-6 J11

Minerva2 FI2 Etiikka

Minerva2 FI2 Etiikka

Jaana Hallamaa | Kaisa Heinlahti | Tuomas Nevanlinna Sami Pihlström | Ukri Pulliainen

EDITA HELSINKI

Tilaukset Edita-myyntipalvelu asiakaspalvelu.publishing@edita.fi p. 020 450 05 www.edita.fi Tiedustelut Edita Publishing Oy, Helsinki opettajapalvelu@edita.fi p. 020 450 010 www.edita.fi

Toimitus: Riina Lahtinen Kuvatoimitus: Riina Lahtinen Graafinen suunnittelu: Virve Kivelä Kansi: Virve Kivelä Kannen teos: summer, somewhere © Charlotte Evans / Bridgeman Images Taitto: Petteri Kivekäs Kuvalähteet kirjan lopussa.

1. painos © Tekijät ja Edita Publishing Oy Tämä teos on oppikirja, joka on suojattu tekijänoikeuslailla (404/61).

Tämän teoksen tai sen osan valokopiointi, skannaaminen tai muu digitaalinen kopiointi tai käyttö edellyttää oikeudenomistajan luvan. Kopiosto ry myöntää teosten osittaiseen kopiointiin lupia. Tarkistakaa, mitkä valokopiointi- ja digiluvat ovat kohdallanne voimassa. Lisätietoja luvista: www.kopiosto.fi. Teoksen tai sen osan muuntelu on kielletty.

ISBN 978-951-37-7745-6 Otavan Kirjapaino Oy Keuruu 2021

Lukijalle Minerva 2 FI2 Etiikka on lukion filosofian toisen moduulin oppikirja.

Siinä tutustutaan moraalisen toiminnan lähtökohtiin ja peruskäsitteisiin.

Kirjassa tarkastellaan myös etiikan keskeisiä teorioita ja elämänfilosofisia kysymyksiä, kuten kuolevaisuutta ja onnellisuuden tavoittelua. Erilaisia soveltavan etiikan kysymyksiä käsitellään kirjan jokaisessa pääluvussa.

Kirjan kaaviot, tiivistelmät, kuvat ja monipuoliset tehtävät tukevat keskeisten asioiden omaksumista. Minerva 2 edistää laaja-alaista osaamista muun muassa vuorovaikutuksen, monitieteisyyden ja yhteiskunnallisen osaamisen kautta.

Tervetuloa etiikan maailmaan!

Tekijät

I

Aloitustarina johdattaa pääluvun aiheeseen.

Moraali ja toiminta

T

4

ien pientareella on päiväkausia seissyt konttiperävaunu.

Onko se jätetty odottamaan tulevaa käyttöä, vai rikkoutuiko se kesken matkan? Onko vaunu hylätty penkalle?

Kontti ei kaiketi haittaa muuta liikennettä. Voi kai se seisoa siinä, vaikka se rumentaakin maisemaa.

Pientareelle ei kuitenkaan saa pysäköidä. Pitäisikö kontista ilmoittaa poliisille? Vai olisiko parasta vielä odottaa, että joku ilmestyy hakemaan omaisuutensa? Muiden asioihin sekaantumisesta koituu usein vain harmia.

Onko kontti tyhjä vai muhiiko sisällä pilaantuva lasti? Entä jos perävaunun uumenista alkaa kohta valua jotain ympäristöön? Siinä tapauksessa viivyttely pahentaa ongelmaa.

Voisiko lukitussa vaunussa olla ihmisiä? Ovatko salakuljettajat hylänneet kuljetuksen? Kukaan ei kai matkusta suljetussa tilassa, ellei ole pakko. Jos kontissa on ihmisiä, he ovat kyydissä laittomasti.

Mitä jos sisällä olisi oma perheenjäsen tai ystävä, eikä kukaan tekisi mitään?

Monenlaisia hyviä Hyviä on erityyppisiä

Minkä hyvän teon olet tehnyt viimeksi?

Mikä motivoi sinua hyvän tekemiseen?

Motivointikuva kunkin luvun alussa virittää lukijan luvun aihepiiriin.

Selkeät kaaviot auttavat omaksumaan uusia asioita.

G. H. von Wright ja erilaiset hyvät

Ihmisen hyvä esimerkiksi hyvinvointi, tyytyväisyys ja

onnellisuus Hyvä on yleisimmin käytettyjä adjektiiveja, koska niin monia asioita voidaan Nautinnon hyvä Välineen hyvä kutsua hyviksi. Tomaatti on hyvä ainesosa, jos haluaa tehdä ruokaa nopeasti esimerkiksi tyydytystä esimerkiksi veitsen kypsyvistä tai sellaisenaan syötävistä aineksista. Sitä voi myös suositella tuottavat harrastukset terävyys ja tietokoneen ja seksi akun kestävyys raaka-aineena, jota voi käyttää sekä salaattiin että pääruokaan. Jos taas etsii tuoretuotteita, jotka säilyvät kuukausia, kannattaa tomaatin sijaan valita ERILAISIA HYVIÄ keräkaali tai lanttu. Ne ovat hyviä säilyvyytensä puolesta mutta myös siltä i huomaa Tekninen hyvä kannalta, että ne ovat ravintoarvoltaan täysipainoista ja edullista ruokaa.

Lukiessas Terveydellinen hyvä esimerkiksi kokin esimerkiksi hyvin taitavuus vaativan Elintarvikkeita voidaan kutsua hyviksi suhteessa erilaisiin tarkoituksiin.

• Miten tavat ja laki eroavat moraalista? toimivat keuhkot ja ruokalajin hyvä kuulo Niiden hyvyyttä voidaan myös vertailla keskenään. Kun mietitään,•ovatko valmistajana Ovatko moraalikäsitykset ikuisia?

Utilitaarinen hyvä minitomaatit parempia kuin pihvitomaatit, tarvitaan tietoa niiden käyttötar• Milloin ihminen on vastuussa teoistaan? esimerkiksi koituksesta. Minitomaatit ovat parempia naposteltaviksi kuin jättikokoiset ammattiin johtava koulutus pihvitomaatit, mutta pihvitomaatit päihittävät minitomaatit, kun tomaatti halutaan täyttää ja paistaa uunissa. Vastaavasti voidaan kyllä kysyä, kumpi on parempi, tomaatti vai lanttu, mutta vastaaminen on mahdotonta, ellei Tomaatti on ruokakuvissa lanttua värikkäämpi, mutta siitä on vaikeaa tiedetä, mihin niiden keskinäinen paremmuus on suhteutettava. valmistaa raastetta. Lanttu taas soveltuu hyvin suomalaisen joulupöydän perinteisiin mutta huonosti herkkävatsaisen ruokavalioon. Sekä tomaatti että lanttu ovat terveellisiä vitamiinipommeja, mutta ne sisältävät hyvin niukasti proteiinia.

Hyvyydestä puhuminen yhdistetään yleensä moraaliin, mutta se sopii myös toisenlaisiin yhteyksiin. Monien erityyppisten asioiden hyvyydestä voidaan puhua tarkastelemalla, kuinka käyttökelpoisia ne ovat välineinä johonkin toimintaan tai jonkin tavoitteen toteuttamiseen. Asioiden hyvyyttä voidaan vertailla keskenään, mutta mielekäs vertailu edellyttää kuitenkin, että tiedetään, minkä suhteen asioiden hyvyyttä halutaan arvioida.

Ihmisistäkin voidaan esittää vastaavanlaisia hyvyyttä koskevia luonnehdintoja. Esimerkiksi Pedro ja Antti voivat olla hyviä. Jotta virke olisi ymmärrettävä, on tiedettävä, millaisesta hyvyydestä puhutaan. Silloin voidaan täydentää esimerkiksi, että kyseiset miehet ovat hyviä kokkeja. Pedro osaa valmistaa näyttäviä salaatteja, ja Antti on puolestaan taitava perinneruokien laittaja. Ihmisiä voidaan kutsua hyviksi jonkin taidon, kuten kokkaamisen, suhteen. Tällaisessakaan yhteydessä hyvyys ei ole moraalinen ominaisuus, vaan sillä tarkoitetaan lähinnä taitavuutta.

52 | Arvot ja normit

Arvot ja normit | 53

Moraali ja toiminta | 3

Monipuolinen kuvitus avaa uusia näkökulmia tekstissä esiteltyihin asioihin.

Keskeiset käsitteet on tummennettu, ja ne löytyvät kirjan lopussa olevasta hakemistosta.

Ihmisen hyvyys

Mikä tekee elokuvasta hyvän?

Onko arvioinnissa kyse ainoastaan makuasioista? Vuonna 2020 parhaan elokuvan Oscar-palkinnon saanut eteläkorealainen Parasite oli ensimmäinen ei-englanninkielinen elokuva, jolle tunnustus on myönnetty.

Taito-laatikot selventävät esimerkkien kautta filosofiaan liittyviä taitoja, joita laatikoiden lopussa olevat tehtävät auttavat omaksumaan.

Hyvät ruoanlaittajat voivat ilmoittautua kokkikilpailuun. Silloin heidän hyvyyttään kokkeina arvioidaan erilaisin tavoin kilpailun kuluessa. Joku kilpailijoista voi olla paineisista tilanteista huolimatta aina ystävällinen ja auttaa muita välittämättä siitä, että nämä kilpailevat voitosta häntä vastaan.

Tällaista kilpailijaa voidaan luonnehtia kutsumalla häntä hyväksi ihmiseksi.

Kuvaus koskee silloin hänen moraalista laatuaan.

Koostuuko ihmisen moraalinen hyvyys erityisistä taidoista vai onko pikemminkin kysymys ominaisuuksista, jotka ovat yhteisiä hyville ihmisille? Hyvä ihminen ilmentää oivallisella tavalla piirteitä, joita pidetään arvostettavina erityisesti ihmisten välisissä suhteissa. Tällaista ihmistä kuvataan yleensä avuliaaksi, ystävälliseksi ja epäitsekkääksi. Hän osoittaa rohkeutta puolustaessaan heikompia ja toimii oikeudenmukaisesti. Hänen valmiuteensa tarjota apua luotetaan, koska avuliaisuuden taustalla ei ole laskelmointiin perustuva halu hyötyä itse, vaan aito tahto auttaa toisia.

Hyvä ihminen on hyveellinen, ja hänen toimintaansa ohjaa valmius toimia oikeudenmukaisesti, epäitsekkäästi tai rohkeasti.

Hyvän ihmisen luonne ilmenee erityisesti toiminnassa, joka vaikuttaa muihin. Ketään ei kutsuta hyväksi sen perusteella, että hän pyrkii järjestämään oman elämänsä mukavaksi, helpoksi tai turvalliseksi, vaan hyvyys näkyy teoissa, jotka ovat muiden kannalta hyödyllisiä. Tämän vuoksi hyvistä ihmisistä puhuminen voi tuoda mieleen elämänsä toisten hyväksi uhraavat sankarit, jotka luopuvat omista haaveistaan auttaakseen muita.

Voiko hyvän, muiden hyväksi toimivan ihmisen elämä olla myös hänen omalta kannaltaan hyvää? Vai olisiko itseensä keskittyminen sittenkin paras onnellisuuden resepti? Filosofit ovat antiikista lähtien yhdistäneet hyvän elämän muille osoitettuun hyvyyteen.

Moraalinen hyvyys on heidän mukaansa onnellisen elämän olennainen tekijä. Hyvälle ihmiselle voi elämässä käydä huonosti, ja pahat ihmiset voivat menestyä erinomaisesti. Hyvän ihmisen onnellisuus ei perustu ulkoisiin palkintoihin vaan mielenrauhaan, tyyneyteen ja itsekunnioitukseen.

Muiden kohteleminen arvostavasti, oikeudenmukaisuuteen pyrkiminen ja muiden tarpeiden huomioon ottaminen vaikuttavat ihmisen minäkuvaan. On vaikea pitää yllä itsekunnioitusta, jos kohtelee muita huonosti.

Suhtautuminen muihin vaikuttaa ihmisen onnellisuuteen myös sitä kautta, että ihmiset toimivat vastavuoroisesti: ystävällisyyteen ja avuliaisuuteen vastataan useimmiten ystävällisyydellä ja avuliaisuudella. Muita halveksivasti kohtelevaan suhtaudutaan puolestaan vihamielisesti.

Miksi hyvän tekemistä kannattaa jatkaa, vaikka vaikeuksien ja vääryyksien määrä tuntuu loputtomalta?

Monenlaisia arvoja Sanaa hyvä voidaan käyttää monessa eri yhteydessä. Niitä kaikkia yhdistää se, että hyväksi kutsuttu asia ilmentää jotakin arvoa. Arvot ovat asioita tai ominaisuuksia, joita pidetään hyvinä tai tärkeinä ja joita tahdotaan suojella,

56 | Arvot ja normit

Arvot ja normit | 57

Ta ito

Suomessa yli puolet solmituista avioliitoista päättyy eroon.

Ovatko nuoret aikuiset liian kypsymättömiä tekemään avioliiton solmimista koskevaa suurta päätöstä? Pitäisikö vanhempien ja sukulaisten saada vaikuttaa puolison valintaan nykyistä enemmän?

arvioinnissa pitäisi ottaa huomioon muutakin kuin ravintoarvo.

Mitä enemmän arviointiperusteita otetaan käyttöön, sitä hankalammaksi arvion tekeminen tulee. Mikä arvo olisi annettava ruoan ravintoarvolle, ja missä määrin voidaan keskittyä valitsemaan ruokia maun perusteella? Pelkkiin mieltymyksiin perustuvat valinnat voivat johtaa siihen, että ruokavalio yksipuolistuu.

Todelliset kulinaristit altistavat itseään uusille mauille ja pyrkivät laajentamaan makumaailmaansa ennakkoluulottomilla kokeiluilla. Ruokaa kasvatetaan nykyisin harvoin itse, minkä vuoksi ei ole aina selvää, mitä ravinto sisältää ja kuinka se on tuotettu. Tuotteita pitää verrata toisiinsa myös niiden alkuperän ja tuotantotavan mukaan.

Ruokaa koskevassa arvioinnissa vedotaan monenlaisiin perusteisiin. Hyvyyttä voidaan tarkastella terveyden, hyvinvoinnin tai mielihyvän kannalta. Ruokavalioita voidaan verrata toisiinsa myös moraalin näkökulmasta kysymällä, kuinka syöminen vaikuttaa muihin ihmisiin, eläimiin ja luontoon ja niiden hyvän toteutumiseen.

ARVOKESKUSTELU onet moraalikysymykset jakavat voimakkaasti näkemyksiä. Esimerkiksi abortti, eläinkokeet ja pakolaisten auttaminen saavat ihmiset puolustamaan kantaansa raivokkaasti ja vastustamaan siitä poikkeavaa käsitystä. Erimielisyyden taustalla voivat olla osapuolten toisistaan poikkeavat käsitykset tosiasioista, mutta tavallisesti kiista koskee arvoja ja niiden keskinäistä tärkeysjärjestystä. Keskustelussa kannattaa edetä selvittämällä ensin tosiasioita koskevat käsitykset ja siirtyä sen jälkeen tarkastelemaan, mitä keskustelun osapuolet pitävät tärkeänä eli mitä arvoja he edustavat.

Esimerkiksi suuri osa maailmassa nykyään solmituista avioliitoista on vanhempien tai suvun järjestämiä. Menettelyn tavoitteena on yleensä säilyttää suvun asema ja varallisuus tai vahvistaa niitä. Vanhempien ajatellaan myös olevan aikuisia lapsiaan kypsempiä tekemään merkittäviä päätöksiä. Järjestettyjen avioliittojen välityksellä pyritään toteuttamaan sellaisia arvoja kuin suvun kunnia ja ylläpitämään omaksuttuja perinteitä.

Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa suhtaudutaan nykyään vieroksuen järjestettyihin avioliittoihin. Hyväksyttävänä avioliiton perustana pidetään romanttista rakkaustarinaa, joka etenee kahden ihmisen ihastumisesta rakastumiseen ja viimein siihen, että he tahtovat sitoutua elämään toisiaan rakastaen.

Tällainen avioliittokäsitys ilmentää keskeisenä

M

Paremmuuden suhteuttaminen Arvioimista koskevat esimerkit paljastavat, että arvioinnin tulos riippuu perusteista, joita vertailussa käytetään. Ennen kuin asioita koskevasta paremmuudesta voidaan keskustella, on tiedettävä, mihin paremmuutta suhteutetaan. Vertailun tekeminen edellyttää myös, että otetaan huomioon, kuinka asioiden tulkinnallisuus ja vertailijoiden erilaiset mieltymykset voivat vaikuttaa arvioon. eto Vertailujen tekemistä koskevia vaikeuksia on käytetty perusteena väit-Ti teelle, että asioiden paremmuudesta voidaan puhua vain suhteessa kunkin METAETIIKKA

70 | Arvot ja normit

Tieto-laatikot tarjoavat aihetta koskevaa lisätietoa, jota syvennetään tehtävillä.

Esimerkkinä järjestetty avioliitto

Arvokeskustelussa punnitaan eri näkemysten taustalla olevia arvoja.

Onko esimerkiksi väite, jonka mukaan toisen auttaminen on hyvä teko, tosi tai epätosi samalla tavalla kuin havaintoa kuvaava lause, kuten ”pöydällä on juomalasi”? Onko ylipäänsä mielekästä puhua moraaliväitteiden totuudesta ja epätotuudesta?

Osa metaeetikoista ajattelee, että etiikassakin on kysymys totuudesta ja epätotuudesta, kuten kaikessa tutkimuksessa. Toisten mukaan etiikassa käytettävät ilmaisut eivät ole ulkopuolista todellisuutta koskevia väitelauseita vaan ilmaisevat tunnetta tai asennetta tai ovat toimintakehotuksia. Jos joku sanoo, että auttaminen on hyvää, hän ei väitä mitään maailmasta, auttamisesta ja hyvyydestä sinänsä vaan ilmaisee ainoastaan suhtautuvansa muiden auttamiseen myönteisesti. Hyvyyttä voidaan kuitenkin pohtia etiikassa ratkaisematta lopullisesti metaetiikan vaikeita merkitystä ja käsitteitä koskevia kysymyksiä. •

Harjoittele Yksi metaetiikan keskeisistä näkökulmista moraaliin on pohtia käytettyjen käsitteiden merkityksiä. Erittele, mitä eri merkityksiä käsitteellä paha voi olla. Miten paha eroaa esimerkiksi väärästä tai huonosta?

Etiikan osa-alueet

Metaetiikka Mitä tarkoittaa käsite ”oikein”?

46 | Moraali ja toiminta

4 | Moraali ja toiminta

Harjoittele

Tiivistelmäsivut kokoavat jokaisen pääluvun lopussa sen keskeisimmät tiedot, käsitteet ja taidot.

Ihmisten käsitykset uskollisuudesta parisuhteessa poikkeavat toisistaan. Joidenkin mielestä kaikki flirttailu on uskottomuutta, kun taas toisten mielestä parisuhde voi olla avoin ja muidenkin kuin oman puolison kanssa on lupa harrastaa seksiä. Mitä arvoja eri uskollisuuskäsitysten taustalla on?

Arvot keskustelussa

Kunnia ja perinteet

tiikassa tutkitaan muun muassa, millaiset teot ovat hyviä ja pahoja tai oikeita ja vääriä. Tällaista tutkimusta kutsutaan normatiiviseksi etiikaksi. Sen avulla voidaan muodostaa sääntöjä eli normeja oikean toiminnan tai hyvän elämän toteuttamiseksi.

Voidaan kuitenkin kysyä myös käytännön toiminnasta ja erilaisista elämänkäsityksistä irrallaan, mitä etiikan tutkimuksessa oikeastaan pyritään tekemään ja mitä siinä käytetyt käsitteet merkitsevät. Tällaista etiikan tutkimusta kutsutaan metaetiikaksi.

Metaetiikka on eettisten käsitteiden ja moraaliväitteiden merkityksen tutkimista.

Siinä missä normatiivisen etiikan tutkija pohtii, mikä on hyvää, metaeetikko miettii, mitä käsite hyvä tarkoittaa tai miten hyvyys voitaisiin määritellä. Metaetiikka pureutuu moraalisen kielen merkityksiin erittelemällä, mistä puhutaan puhuttaessa moraalisesti oikeasta ja väärästä tai hyvästä ja pahasta. Metaetiikan tavoite on syventää ja lisätä ymmärrystä etiikan luonteesta.

Hyvä on keskeinen käsite etiikassa. Joidenkin metaeetikoiden mukaan hyvän käsitteellä on kielessä ja ajattelussa perustava merkitys siinä mielessä, että sitä ei voida määritellä muiden käsitteiden avulla.

Toinen tärkeä metaetiikan teema koskee sitä, voidaanko moraaliväitteitä pitää tosina.

E

arvona yksilön valinnanvapautta ja oikeutta päättää itse omasta elämästään.

Arvokeskustelut johtavat harvoin siihen, että keskustelija saa muut vakuuttuneeksi omien arvojensa ja näkemystensä paremmuudesta. Arvoista keskusteleminen on tästä huolimatta tärkeää, koska se auttaa ihmisiä ymmärtämään erilaisia näkemyksiä ja niiden perusteita. Julkinen keskustelu tärkeinä pidetyistä asioista muuttaa arvoja ja laajentaa käsitystä hyvän elämän toteuttamisen muodoista vähä vähältä, kun ihmiset tutustuvat erilaisiin näkökulmiin ja saavat pohtia omaa kantaansa rauhassa.

Väittelyssä erilaisten näkemysten erot korostuvat. On kuitenkin tärkeää huomata, että eri käsitysten taustalla on usein myös yhteisiä arvoja. Sekä järjestettyjen että osapuolten vapaasti solmimien avioliittojen tavoitteena on edistää samoja arvoja, rakkautta ja hyvää perhe-elämää. •

Normatiivinen etiikka Onko oikein välttää veroja tallettamalla rahaa veroparatiiseihin?

Soveltava etiikka Millainen lainsäädäntö toteuttaa moraalin mukaista verosuunnittelua?

Valinnanvapaus

Tiiviste

lmä

I Moraali ja toiminta

oraali kuvaa ihmisten käsityksiä oikeasta ja väärästä. Nämä käsitykset vaihdella eri kulttuurien Arvot ja normit | saattavat 71 välillä ja muuttua ajan kuluessa. Moraalin filosofista tutkimista kutsutaan etiikaksi.

Moraali koskee ihmisen korkeimpia hyviä ja päämääriä kuten ihmisyyttä, tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta. Moraalin näkökulma saattaa joissain tapauksissa poiketa yhteisön tavoista tai oikeusjärjestelmän laeista.

Teon moraalisessa arvioinnissa tulee tunnistaa moraalinen teko ja sen tekijä eli moraaliagentti sekä kohteet. Myös tekemättä jättämistä eli omissiota voidaan arvioida moraalisesti. Teon tekijää voidaan pitää moraalisesti vastuussa teostaan, jos hän kykenee harkintaan, on vapaa tekemään valintoja ja toimii tarkoituksellisesti.

Moraalisia toimijoita voivat olla vain ihmiset, mutta moraalisen teon kohteita ovat myös eläimet ja luonto. Ihmiskeskeisyys eli antroposentrismi pitää luontoa tärkeänä, koska siitä on hyötyä ihmiselle. Luontokeskeisyys eli biosentrismi korostaa luonnon ja eri lajien merkitystä itsessään. •

M

teet Keskeiset käsit • • • • • • •

moraali etiikka moraaliagentti teko moraalin kohde antroposentrismi biosentrismi

Hannah Arendt (1906–1975) oli saksalais-yhdysvaltalainen filosofi, joka pohti muun muassa kansallissosialistien toimintaa moraalin kannalta.

t Keskeiset taido • moraalin näkökulman etsiminen • käsitteiden määritteleminen • moraalisen teon, sen tekijän ja kohteen tunnistaminen

Opiskeluvinkki Jätitkö tänään soittamatta isoäidille, pyytämättä luokan yksinäistä mukaan ryhmätyöhön tai auttamatta avunpyytäjää kadulla? Arkielämä on täynnä paitsi erilaisia tekoja myös omissioita. Pohdi, mitä moraalisesti oikeita tekoja sinulta jää arkisesti tekemättä.

Moraali ja toiminta | 47

Päälukujen lopussa olevat Kertaa ja syvennä -aukeamat sisältävät monipuolisia tehtäviä, joiden avulla oppimistaan voi täydentää ja sisäistää.

syvennä Kertaa ja 1.

Venäläinen punk rock -yhtye ja aktivistiryhmä Pussy Riot herätti vuonna 2012 kansainvälistä huomiota performanssillaan. Ryhmä esitti luvatta Kristus Vapahtajan katedraalissa Moskovassa ”punkrukouksen”, jossa kritisoitiin muun muassa presidentti Vladimir Putinia ja ortodoksikirkkoa sekä vaadittiin naisille parempaa asemaa Venäjällä. Arvioi tapausta tapojen, lain ja moraalin näkökulmasta.

2.

Ovatko seuraavat teot tapojen, lakien tai moraalin mukaan hyväksyttäviä? a) Mies kieltäytyy sekä asepalveluksesta että siviilipalveluksesta. b) Kiinnijäänyttä vihollissotilasta kidutetaan, jotta tämä paljastaisi tietoja. c) Lapsista koulutetaan sotilaita. d) Sotilas levittää hermomyrkkyä siviilialueille sotatilanteessa. e) Sotilas ampuu tahallaan vihollisten ohi.

3.

a) Tunnista seuraavasta uutisesta tekijä, teko ja teon kohde.

Vietnamin sodassa 1960- ja 70-luvuilla ei käytetty tappavia kaasuja, mutta Yhdysvallat levitti maan viidakoihin miljoonia litroja Agent Orange -kasvimyrkkyä, jonka tavoitteena oli kuivattaa puut pystyyn ja tehdä viljelysmaa hedelmättömäksi. Vietnamin hallituksen mukaan miljoonat ihmiset kärsivät edelleen tällaisten aineiden jälkivaikutuksista kuten epämuodostumista. Myös noin 40 000 amerikkalaista sotaveteraania on vaatinut hallitukseltaan korvauksia dioksiinia sisältäneiden kasvimyrkkyjen haitoista kuten syöpätaudeista. Vain muutama tuhat heistä on saanut korvauksia, joita veteraanijärjestöt pitävät niitäkin liian pieninä.

Lähde: Yle Uutiset 22.8.2013, toimittajana Jukka Palmen

näkymättömäksi tekevästä sormuksestaan. J. R. R. Tolkienin Hobitti-tarinassa Bilbo Reppuli löytää vastaavanlaisen taikasormuksen, joka muuttaa käyttäjänsä näkymättömäksi. Näkymättömyyssormuksen turvin voisi muun muassa valehdella, varastaa ja vakoilla ilman kiinnijäämisen riskiä. Pohdi, mitä tekisit, jos saisit taikasormuksen. Olisitko valmis tekemään mitä tahansa?

b) Arvioi tekoa.

4.

Aiemmin lapsityövoimaa on käytetty Suomessakin yleisesti esimerkiksi apuna maatalon töissä tai tehtaissa. Nykyään lapsityövoiman käyttöä pidetään kuitenkin tuomittavana. a) Määrittele lapsityövoiman käsite. b) Listaa perusteluja lapsityövoiman käytön puolesta ja sitä vastaan. c) Anna esimerkkejä muista ilmiöistä, joiden suhteen yleiset moraalikäsitykset ovat muuttuneet Suomessa.

5.

Käsitykset oikeasta ja väärästä vaihtelevat eri aikoina ja eri kulttuureissa.

Mitkä asiat ovat kuitenkin sellaisia, että niitä pidetään useimmissa kulttuureissa ja eri aikoina yleisesti tuomittavina?

6.

Sotilas ei voi halutessaan lähteä vapaasti rintamalta kotiin. Rangaistukset rintamakarkuruudesta ovat usein ankaria. Keksi sotatilanteista muita esimerkkejä asioista, jotka rajoittavat ihmisen valinnanvapautta.

7.

Antiikin tarustossa on kertomus Lyydian kuninkaasta Gygeestä ja hänen

8.

Miksi on tärkeää käydä keskustelua siitä, miten käsitteet sota tai terrorismi määritellään?

9.

Kirjoita muutaman kappaleen mittainen teksti siitä, mitä moraali ei ole.

Käytä apunasi seuraavia kysymyksiä: Milloin tavat ja laki eroavat moraalista? Onko teko moraaliton, jos sen tekee väärästä syystä? Missä tapauksissa teon tekijää ei voida pitää moraalisesti vastuullisena teoistaan?

10. Alleviivaa ensimmäisestä pääluvusta noin kymmenen mielestäsi keskeisintä käsitettä. Määrittele käsitteet lyhyesti.

48 | Moraali ja toiminta

Moraali ja toiminta | 49

Monet onnettomuusalueilla ja kriisipesäkkeissä toimivat avustustyöntekijät saavat työstä rahakorvauksen. Onko tällainen toiminta moraalisesti vähemmän arvokasta kuin palkaton auttaminen?

toiminnan seuraus. Vaikka ihminen tietäisi auttamisen tuovan hyvää mieltä, itselle koituva tyydytys ei useinkaan ole peruste, josta toiminta kumpuaa.

Altruismi voi olla ongelmallinen käsite, jos siitä puhuminen johtaa ajattelemaan, että moraalinen toiminta edellyttää omien tavoitteiden panemista syrjään. Ihminen pyrkii kaikella toiminnallaan saamaan aikaan asioita, joiden hän toivoo toteutuvan ja joita hän pitää tässä mielessä hyvinä. Puhe tavoitteista, joilla ei ole mitään tekemistä toimijan hyvän kanssa, on toiminnan käsitteen vastaista, sillä kaikki toiminta toteuttaa tai edistää myös jotain toimijan hyvänä pitämää asiaa.

Lukujen lopussa olevat Harjoittele-tehtävät kertaavat käsiteltyä aihepiiriä ja sen kannalta keskeisiä taitoja.

1.

Harjoittele-tehtävät tukevat keskeisten asioiden omaksumista.

2.

Taito-tehtävät harjoittavat filosofisia taitoja.

3.

Syventävät tehtävät ohjaavat ymmärtämään ja soveltamaan opittuja asioita.

Harjoittele

78 | Arvot ja normit

1.

Kenen etua ajattelee ensisijaisesti a) egoisti b) altruisti?

2.

Tekeekö moraalinen elämä ihmisen aina onnelliseksi?

3.

Keksi premissit praktiseen syllogismiin, jossa johtopäätöksenä on: ”Emma ilmoittautuu vapaaehtoistyöntekijäksi pakolaisten vastaanottokeskukseen.”

4.

Ota kantaa Sokrateen väitteeseen: ”Jos ihminen tietää, mikä on oikein, hän myös toimii sen mukaan.”

5.

Voiko kukaan olla täysin egoistinen tai täysin altruistinen?

Perustele.

Tekijät Jaana Hallamaa, TT, Helsingin yliopiston sosiaalietiikan professori Kaisa Heinlahti, FM, filosofian, elämänkatsomustiedon ja psykologian opettaja Tuomas Nevanlinna, toimittaja ja kirjailija Sami Pihlström, FT, Helsingin yliopiston uskonnonfilosofian professori Ukri Pulliainen, FM, Kallion lukion filosofian ja elämänkatsomustiedon opettaja Moraali ja toiminta | 5

Sisällys

I Moraali ja toiminta

11

1 Mitä moraali on?

12

2

3

Tavat ja käyttäytyminen Lakien merkitys Moraalin luonne Käsitykset oikeasta ja väärästä vaihtelevat Moraalin muuttuminen Taito: Moraalin näkökulman etsiminen Harjoittele

12 14 16 18 20 22 23

Moraalinen toimija ja teot

24

Vastuu kuuluu moraaliin Harkinta ja tarkoituksellisuus Tekojen moraalinen arviointi Tekojen tunnistaminen Taito: Käsitteenmäärittely etiikassa Harjoittele

24 27 29 31 32 33

Moraalin kohde

34

Omistaminen ja moraali Eläimet moraalin kohteena Ihmiset ja moraalin piiri Ihmisten yhdenvertaisuus Taito: Moraalikysymysten analysoiminen Harjoittele Tieto: Metaetiikka Tiivistelmä Kertaa ja syvennä

34 35 38 40 44 45 46 47 48

II Arvot ja normit

51

4

Monenlaisia hyviä

52

Hyviä on erityyppisiä Ihmisen hyvyys

52 56

5

6

7

Monenlaisia arvoja Taito: Tosiasioiden ja arvojen erottaminen Harjoittele Tieto: Tuoko kehittyvä tekniikka mukanaan uudenlaisia eettisiä ongelmia?

57 59 59

Hyvien toteuttaminen

61

Sääntöjen ja ohjeiden luonne Sääntöjen ja ohjeiden noudattaminen Kiellot ja kehotukset moraalin sääntöinä Taito: Arvojen ja normien yhteys Harjoittele

61 62 65 65 66

Hyvä, parempi, paras

67

Hyvien vertaileminen Perusteet ratkaisevat arvioinnin Paremmuuden suhteuttaminen Taito: Arvokeskustelu Harjoittele

67 69 70 71 72

Moraali toiminnan perusteena

73

Järkevän toiminnan periaatteet Taito: Arvot, toiminta ja päättely Moraali ja motivaatio Harjoittele Tiivistelmä Kertaa ja syvennä

73 74 75 78 79 80

60

III Etiikan teoriat

83

8

Normatiivinen etiikka

84

Toiminnan moraaliset perustelut Taito: Aidot ja väärät dilemmat Heikkotahtoisuus ja moraalinen sankaruus Välittäminen ja välinpitämättömyys Traaginen valinta Tekojen moraalisuuden arvioiminen Harjoittele

84 85 86 89 91 93 94

9

Hyvät seuraukset

Seurausetiikka ja erilaiset hyvät Seuraukset ja periaatteet seurausetiikassa Seurausten arvioiminen Taito: Hyödyn laskeminen Harjoittele 10 Velvollisuudet

Velvollisuusetiikka ja moraalilaki Universaalius ja ehdottomuus Taito: Ajatuskokeet etiikassa Vapaus ja järki Kategorinen imperatiivi Harjoittele 11 Hyveet

Moraaliteorioiden kriisi Antiikin hyve-etiikka Hyve-etiikka ja nykyaika Taito: Filosofinen keskustelu moraalista Harjoittele 12 Oikeudet ja sopimukset

Ihmisoikeuksien kehittyminen Ihmisoikeuksien perusteleminen Oma etu ja moraali Taito: Eri näkökulmien omaksuminen Moraali sopimuksena Harjoittele Tieto: Moraali ei ole teoriaa Tiivistelmä Kertaa ja syvennä

95 95 98 100 100 102 103 103 104 107 108 109 111 112 112 114 116 118 119 120 120 122 123 125 126 127 128 129 130

IV Elämänfilosofia

133

13 Pieni, suuri ihminen

134

Ihminen ja maailmankaikkeus Tieteellisen tiedon merkitys Elämän tarkoitus Taito: Erilaisten kysymysten tunnistaminen Harjoittele 14 Kuolevaisuus

Tietoisuus kuolemasta Sovinto kuoleman kanssa Äärellisyyden filosofia Vapaus ja toiset ihmiset Taito: Etiikka, elämänfilosofia ja kaunokirjallisuus Harjoittele Tieto: Ilmastoahdistus 15 Yksilö ja muut ihmiset

Lumouksen haihtuminen Romantiikan aika ja elämä taideteoksena Erilaisuuden kanssa eläminen Kaiken suhteellisuus Kaunosieluisuus ja uushenkisyys Taito: Synteesin laatiminen Harjoittele 16 Elämän merkityksellisyyden osatekijät

134 136 138 143 143 144 144 145 148 149 150 152 153 154 154 155 158 159 161 162 164 165

Onnellisuus 165 Rakkaus ja välittäminen 166 Luovuus 169 Taito: Omien näkemysten tarkasteleminen 170 Itsereflektio 171 Harjoittele 172 Tiivistelmä 173 Kertaa ja syvennä 174 Hakemisto 176 Kuvalähteet 179

132 | Elämänfilosofia

IV

Elämänfilosofia Maailmankaikkeus on niin vanha, että sen ikää on vaikea hahmottaa. Yksi yritys havainnollistaa asiaa kosmologinen kalenteri. Siinä maailmankaikkeuden historia kuvitellaan yhden vuoden mittaiseksi. Tässä mittakaavassa maapallon emogalaksi Linnunrata syntyy vasta maaliskuun tienoilla. Aurinko, jota Maa kiertää, muodostuu syyskuussa. Monisoluista elämää alkaa ilmaantua joulukuun alussa.

Dinosaurukset kehittyvät joulupäivän ratoksi.

Uudenvuodenaattona tunnelma alkaa tihentyä. Aamulla syntyvät ihmisapinat, ja päivemmällä nähdään jo esi-ihmisiä. Homo sapiens syntyy kahdeksan minuuttia ennen puoltayötä. Maanviljelys ilmestyy kuvaan vasta vuoden viimeisellä minuutilla. Mozartia ja Billie Eilishiä pääsee kuuntelemaan sekuntia ennen vuoden päättymistä.

Maailmankaikkeuden laajuus huimaa sekin päätä. Jos maapallo kuvitellaan hiekanjyvän kokoiseksi, Linnunradan halkaisija on yli kahdeksan miljoonaa kilometriä. Linnunrata on silti vain hiekanjyvä sekin, koska galakseja on maailmankaikkeudessa varovaisten arvioiden mukaan noin sata miljardia.

Maailmankaikkeuden mittakaavassa ihmiskunta ja kulttuurit ovat mitättömiä ilmiöitä. Inhimilliseltä kannalta puolestaan jopa maailmankaikkeuden kaikkein suurikokoisimmat kappaleet ovat vailla merkitystä. Niillä ei nykytieteen näkökulmasta ole mitään sen kummempaa mieltä, tarkoitusta tai päämäärää. Niillä ei ole tavoitteita eikä ylipäätään minkäänlaista suhdetta omaan olemiseensa – ne vain ovat.

Lukiessa

a si huoma

• Auttaako elämänfilosofia elämään oikein ja tulemaan onnelliseksi?

• Onko mielekästä kysyä elämän tarkoitusta?

• Mikä tekee elämästä mielekästä?

Elämänfilosofia | 133

13

Pieni, suuri ihminen Ihminen ja maailmankaikkeus

Interstellar-elokuvassa (2014) etsitään ihmiskunnalle uusia asuinpaikkoja avaruudesta elinkelvottomaksi käyneen maapallon tilalle. Avaruuden aikavääristymät siirtävät päähenkilöitä hetkessä vuosikymmeniä eteenpäin. Millaiseksi kuvittelet maailman, jos hyppäisit silmänräpäyksessä 50 vuoden päähän?

Tähtitaivas ei kerro, miten siihen on suhtauduttava tai mitä mahdollista elämänoppia siitä voitaisiin ammentaa. Jo ennen nykytieteen syntyä ihminen on pohdiskellut tähtitaivasta ja sen tapahtumia. Ihmiselle voi tähtitaivaan alla toisaalta häivähtää myös ajatus häntä suunnattomasti suuremmasta kaikkeudesta, joka on jollakin tavalla luonut ihmisen tunteman maailman tai ainakin edeltänyt sitä. Kaikkeus jää olemaan, vaikka yksilö kuolee. Näin tähtitaivas voi saada aikaan ikuisuuden pilkahduksen ihmisen mielessä. Kokemuksen ei tarvitse ahdistaa, vaan siihen sisältyy nöyrtymistä, kiitollisuutta ja ihmetystä.

Suurimman osan kulttuurihistoriastaan ihminen onkin pitänyt tähtitaivaalla toistuvia tapahtumia merkityksen ja turvan lähteenä. Kosmisten ilmiöiden on ajateltu valavan perustan maailmanjärjestykselle, joka tarjoaa ihmiselle ennustettavuutta ja lohtua. Vasta nykyaikana on yleistynyt kokemus, jonka mukaan tähtitaivas ja sen äärettömyys ovat joko merkityksettömiä tai ruokkivat tarkoituksettomuuden tunnetta ja kosmista yksinäisyyttä.

134 | Elämänfilosofia

Pythagoras on innoittanut sekä matematiikan tutkimusta että mystiikan harjoitusta. Hän uskoi, että matematiikka on ikuista ja muuttumatonta.

Pythagoraan lause

Pythagoras

Antiikin Kreikan filosofit etsivät maailmankaikkeuden järjestystä koskevasta tiedosta ohjenuoraa hyvälle, oikeudenmukaiselle ja onnelliselle elämälle. He ajattelivat, että ihmiselämän päämäärien tulee olla sopusoinnussa maailmassa itsessään ilmenevien päämäärien kanssa. Ihmisen ohjenuoraksi eivät riitä kylän, kaupungin tai valtion muuttuvat lait ja normit, vaan elämässä on suuntauduttava sen mukaan, mikä todellisuudessa on ikuista ja muuttumatonta.

Antiikin filosofit olivat kiinnostuneet elämänfilosofiasta. Sen keskeinen kysymys on, miten ihmisen tulisi elää. Tavoitteena ei toisin sanottuna ollut pelkästään tieto tai viisaus. Elämänfilosofiaa koskevat näkemyserot saattoivat silti olla suuria, ja erilaisten käsitysten kannattajat muodostivat koulukuntiaan. Stoalaiset opettivat, että ihmisen tulee oppia saavuttamaan mielentyyneys maailman tapahtumien ja niiden aiheuttamien tunteiden edessä. On viisautta hyväksyä maailmanjärjestys sellaisena kuin se on.

Epikurolaiset sen sijaan kiistivät jumalten ja kohtalon vaikutuksen.

He tiivistivät hyvän mielihyväksi ja pahan mielipahaksi. Niinpä he kehottivat ihmisiä välttämään kärsimystä. Sitä aiheuttavat ennen kaikkea turhat pelot, kuten kuolemanpelko. Epikuros sanoikin: ”Kun minä olen, kuolemaa ei ole. Kun kuolema on, minua ei ole.”

Elämänfilosofian keskeisiä kysymyksiä

Miten tulisi elää?

Mikä on elämän tarkoitus?

Onko elämällä merkitystä?

Elämänfilosofia | 135

Antiikin elämänfilosofiset koulukunnat Miten voidaan saavuttaa mielenrauha?

Stoalaiset: vapautumalla tunteista

Epikurolaiset: edistämällä nautintoja ja välttämällä kärsimystä

Skeptikot: vapautumalla maailmaa koskevista uskomuksista

Elämänfilosofiset koulukunnat ohjasivat antiikin filosofeja valitsemaan teoriaan sopivan elämäntavan, jonka ohjenuorana ovat ikuinen ja muuttumaton totuus sekä pyrkimys hyvään. Tällainen tapa elää on yhdenlaista asketismia, järjestelmällistä ja henkistä itsensä kehittämistä kaupungin laeista ja tavoista riippumatta. Antiikin elämänfilosofit tavoittelivat tietoa, jonka varassa on mahdollista toimia oikein, mitä vuorostaan pidettiin ainoana tienä todellisen onnellisuuden saavuttamiseen.

Tieteellisen tiedon merkitys Antiikin filosofisessa ajattelussa ja nykytieteen lähtökohdissa on monia yhtäläisyyksiä, onhan tiede osin kehittynyt antiikin filosofian pohjalta. Yhteistä on pyrkimys löytää muuttumattomat lait, jotka ohjaavat maailmassa tapahtuvia muutoksia. Nykytiede poikkeaa antiikin ajattelusta pitäessään luonnonlakien hallitsemaa maailmaa moraalin suhteen mykkänä: siitä ei voi johtaa tai päätellä minkäänlaisia eettisiä päämääriä.

Useimmat ihmiset pohtivat joka päivä oman elämänsä ongelmia ja kysymyksiä, mutta eivät useinkaan rinnasta niitä maailmankaikkeuden kokoon. Vaikka vertailuun ryhtyisikin, useimmat ihmiset pitävät elämäänsä ja elämänvalintojaan merkityksellisinä siitä huolimatta, että ne tuntuvat mitättömiltä tieteen kuvaamaan maailmaankaikkeuteen suhteutettuna.

Ajatusleikki, jossa maailmankaikkeuden historian tapahtumat suhteutetaan yhteen ainoaan vuoteen, on keinotekoinen sen kannalta, mitä ihmiset ajattelevat tai mitä heidän pitäisi ajatella maailmasta ja elämästä. Ajatusleikin äärellä koetaan ehkä ohikiitävä tunnelma, joka saattaa olla lohdullinen: kun yksilö rinnastaa mieltään piinaavat ongelmat kosmoksen mittasuhteisiin, ne ehkä näyttävät hänestä pieniltä, ohimeneviltä ja hieman naurettavilta.

136 | Elämänfilosofia

Ajatus suunnattomasta maailmankaikkeudesta saattaa myös lohduttaa ja tuoda helpotusta samalla tavalla kuin huumori.

Kosmoksen pohtiminen voi synnyttää ihailua ja ihmetystä, vaikka ihminen ei uskoisikaan antiikin filosofien tapaan maailmankaikkeuden ikuisiin päämääriin. Ihailua voi herättää se, että ihmiskunta on ylipäätään saanut selville asioita maailmankaikkeudesta ja sen mittakaavasta. Ihmisen kyky ahdistua omasta vähäisyydestään ja merkityksettömyydestään saattaa oikeastaan kertoa hänen suuruudestaan: ihmisen tietoisuudesta, laajakatseisuudesta, uteliaisuudesta ja ymmärryksestä. Tieteen tulosten äärellä ihminen voisi näin ihailla itseään.

Itsensä ihailulla on silti rajansa, koska ihminen ei ole luonut maailmaa eikä hallitse sitä. Esimerkiksi mikään avaruusteknologian kehittyminen, taivaalle lähetetyt satelliitit ja rakettimatkailu eivät tuo ihmiskuntaa piiruakaan lähemmäksi avaruuden valloittamista. Tämän oivaltaminen saattaa nöyrryttää ihmistä, joka on huumaantunut nykymaailman teknisestä kehityksestä.

Viimeisen sadan vuoden kuluessa tiede on kyennyt tuottamaan esimerkiksi kvanttifysiikan alalla tietoa, jota ei voi enää hahmottaa havaittavaan maailmaan perustuvien mielikuvien tai käsitteiden avulla. Ihminen, joka kokee kaiken olevan samantekevää, voi saada vahvistusta tunteelleen tieteellisistä kuvauksista, jotka vaikuttavat käsittämättömiltä, kylmiltä ja

Vaikka kaikki inhimillinen olisi maailmankaikkeuden rinnalla kuinka olemattoman pientä tahansa, rakkaus tai ystävyys voivat olla ihmiselle merkitykseltään suurempia kuin koko maailmankaikkeus yhteensä.

Elämänfilosofia | 137

Mielen ja tunteiden hallinta on ollut keskeistä intialaisessa ajattelussa.

Intialaisten elämänfilosofioiden vaikutus näkyy niin antiikin stoalaisten ajattelussa kuin 2010-luvun mindfulnesstrendissä.

autioilta. Hän tuskin kuitenkaan ajattelee, että kaikki on samantekevää.

Sen sijaan hän saattaa olla pettynyt maailmaan, elämäänsä tai itseensä.

Pettymyksen taustalla on jonkinlainen ajatus siitä, että maailman pitäisi olla mielekäs ja merkityksentäyteinen paikka. Pettynyt ihminen kenties kokee, että maailma on luvannut hänelle täyttymyksen tai mielekkään elämän, jota ei sitten ole tullut.

Avaruutta ja maailmankaikkeutta koskevista tieteellisistä kuvauksista ei seuraa elämän kannalta kovinkaan paljon, eikä kukaan omaksu niitä elämän ainoiksi ohjenuoriksi. Kun esimerkiksi rakastettu vastaa rakkauteen, onko mitään väliä sillä, kuinka monta galaksia avaruudessa on? Saako tietoisuus kaikkeuden koosta vanhemmat lopettamaan parantumattomasti sairaan vauvansa hoivaamisen? Vastaus kumpaankin kysymykseen on kieltävä, joten matka kaikkeuden huikeille reunoille kiertyy takaisin ihmiseen.

Elämän tarkoitus Mistä ihmisen elämässä sitten pohjimmiltaan on kyse? Tai niin kuin asia usein muotoillaan: mikä on elämän tarkoitus? Kysymykseen elämän tarkoituksesta voi suhtautua sanomalla, että kysymys on asetettu väärin. Puhe tarkoituksesta sisältää ajatuksen, että elämällä olisi sen ulkopuolelta hah138 | Elämänfilosofia

Erilaisia vastauksia kysymykseen elämän tarkoituksesta tai merkityksestä

perhe

onnellisuus

Mikä on elämän tarkoitus?

eloonjääminen

Mikä antaa elämälle merkityksen?

yhteisö

lisääntyminen

mielenrauha

yksilön menestyminen taide

filosofinen pohdinta elämän tarkoituksen etsiminen

kuolemaan valmistautuminen

usko

42 tiede

ei mikään

motettu käyttösuunnitelma. Se tuntuisi edellyttävän uskoa jonkinlaiseen mestarijuoneen, kuten luonnontarkoitukseen tai Jumalan suunnitelmaan.

Lisäksi tulisi voida tietää, mikä suunnitelma on tai mitä se ihmiseltä vaatii, sillä muutenhan jouduttaisiin takaisin lähtöpisteeseen.

Jos ajatellaan kokeeksi, että ihmisen olisi mahdollista saada selville, mikä hänen päänsä menoksi juonittu tarkoitus on, haluaisiko hän tietää sen? Eikö hän tuntisi, että elämä on pelattu etukäteen hänen puolestaan?

Tieteen näkökulmasta evoluution peruslain mukaisesti elävät olennot kyllä pyrkivät jäämään eloon ja lisääntymään, mutta eloonjäämiselle ei voitane olettaa mitään siitä erillistä tai sitä suurempaa tarkoitusta. Tarkoituksena on

Mitä sinä vastaisit kysymykseen elämän tarkoituksesta? Mikä tekee sinun elämästäsi merkityksellistä?

Mitä kaikkea kuuluu hyvään elämään?

Elämänfilosofia | 139

Japanilainen käsite Ikigai tarkoittaa syytä olla olemassa, elämisen iloa ja syytä nousta aamulla. Mikä on tai voisi olla asia, josta olet kiinnostunut, jossa voit tulla taitavaksi ja josta voisit jopa saada elantosi?

vain jatkaa elämää. Vaikka biologisella elämällä ei olisi eloonjäämistä kummempaa tarkoitusta, ihminen ei kuitenkaan voi olla pohtimatta elämänsä tarkoitusta – sitä, millä ehdoilla hänen elämästään tulisi merkityksellistä tai mielekästä. Suomen kielen sana tarkoitus on tässä yhteydessä hieman harhaanjohtava. Englanniksi elämän tarkoitusta koskeva kysymys kuuluu: ”What is the meaning of life?” Kysytään siis elämän merkitystä. Saksankielisellä kysymyksellä ”Was ist der Sinn des Lebens?” peräänkuulutetaan elämän mielekkyyttä tai mieltä.

Merkityksen tai mielekkyyden kokemuksen tekee mahdolliseksi se, että ihmisellä on kieli. Eri eläinlajit voivat ilmaista välittömiä tuntemuksiaan signaalein tai kehottaa varoitushuudoillaan lajitovereitaan esimerkiksi varomaan lähestyvää petoeläintä. Ihminen voi kuitenkin puhua myös poissa olevista tai kokonaan olemattomista asioista. Ihminen kykenee muistelemaan mennyttä ja haaveilemaan tulevasta. Hän pystyy kieltä käyttämällä keksimään uusia tavoitteita. Hän osaa juoruilla ja kertoa tarinoita.

Kertomusten avulla voidaan myös saada suuri määrä ihmisiä tuntemaan yhteenkuuluvuutta ja tekemään yhteistyötä. Ihmisiä yhteen sitovia kertomuksia voidaan kutsua myyteiksi. Kukaan suomalainen ei tunne kaikkia suomalaisia, mutta suomalaisia yhdistävät kertomukset yhteisestä

140 | Elämänfilosofia

menneisyydestä, Kalevalan hahmoista, seitsemästä veljeksestä, talvisodasta, vahvoista naisista, hyvinvointivaltiosta tai vaikkapa jääkiekosta. Ne ovat suomalaisten kansallisia myyttejä. Niiden avulla voidaan tuntea yhteenkuuluvuutta ihmisten kanssa, joita ei ole koskaan tavattu.

Filosofia ja myöhemmin tiede ovat pyrkineet tarkastelemaan myyttejä kriittisesti. Niiden tavoitteena ei ole luoda erilaisia mieltä kiehtovia kertomuksia vaan löytää ja esittää totuus. Kuitenkin ihminen elää aina jossakin kielellisessä todellisuudessa, joka ei sinänsä ole tosi eikä epätosi, sillä vasta sen pohjalta asioilla on ylipäätään jokin merkitys, joka voidaan jakaa. Jos jokaisella olisi aivan oma kieli, ihmiset eivät enää ymmärtäisi toisiaan. Myös filosofinen tutkiskelu tapahtuu aina tällaista kielellistä taustaa vasten.

Suurimman osan historiaansa ihmisen ei ole tarvinnut kysyä itseltään, mitä hänen pitäisi tehdä elämässään. Vastaus oli useimmiten selvä jo hänen syntymänsä hetkellä. Sääty-yhteiskunnassa aatelisten pojat perivät kartanon ja piian tyttärestä tuli piika. Esivalta ja kirkko kertoivat, mitä maailmasta piti ajatella. Kysymys omista yksilöllisistä tavoitteista tai haaveista ei edes virinnyt. Ihmisen kunniatehtävä elämässä oli täyttää mahdollisimman hyvin paikka, joka hänelle oli määräytynyt. Yhteiskunnan ei katsottu koostuvan yksilöistä, eikä ihmisen tavoitteena ollut toteuttaa itseään. Hän pyrki selviämään kunnialla tehtävästä, joka oli osoitettu hänelle osana kokonaisuutta.

Muu olisi ollut häpeällistä, eikä se olisi tullut useimmille entisajan ihmisille edes mieleen.

Kun taloustiede syntyi 1700-luvun Euroopassa, se loi aivan uudenlaisen ajattelutavan. Se ravisteli vuosituhansien ajan itsestään selvänä pidetyn moraalisen ajattelun perusteita. Yksilöllistä itsekkyyttä alettiinkin uudessa taloustieteessä pitää paheen sijasta hyveenä. Kun jokaisen annetaan ahkeroida oman asemansa parantamiseksi, syntyy taloudellista toimeliaisuutta,

Fingerporin kaupunginjohtaja Homelius on usein pulassa kielellisten väärinymmärrysten vuoksi. Oletko itse kohdannut kielenkäytön aiheuttamia väärinkäsityksiä tai kommelluksia?

Elämänfilosofia | 141

Senaatintori Helsingissä täyttyi pop up -ravintoloista kesällä 2020. Toria ympäröivät monet valtiollisesti keskeiset rakennukset, kuten Tuomiokirkko, yliopiston päärakennus sekä Valtioneuvoston linna.

joka kasvattaa koko yhteiskunnan varallisuutta. Uuden taloustieteen lähtökohtana oli myös se nykyään yleinen ajatus, että yksilöt ja yksilön hyvä ovat elämän peruslähtökohtia.

Elämän tarkoitusta koskevaan kysymykseen tuntuu liittyvän historiallisesti seuraavanlainen ristiriita: Jos siihen on tarjolla jokin itsestään selvä vastaus, sitä ei ole tarvinnut kysyä. Jos sitä taas on tarpeen kysyä, siihen ei voida enää antaa yksiselitteistä vastausta. Koska nykyihmiseltä puuttuu kehys, jonka kuningasvalta, säädyt ja pappissäädylle annettu uskonnollinen valtuutus tarjosivat, hänelle on luontevaa ajatella, että elämällä ei ole annettua tarkoitusta. Lähtökohta on pikemminkin, että elämän tarkoitus on löytää elämän tarkoitus − ja että kunkin yksilön on löydettävä se aina uudestaan. Etsiessään elämänsä tarkoitusta yksilö kuitenkin törmää vääjäämättä yksilöllisyytensä rajoihin, omaan kuolevaisuutensa ja siihen, että on perimmäisellä tavalla riippuvainen muista.

142 | Elämänfilosofia

Ta i t o ERILAISTEN KYSYMYSTEN TUNNISTAMINEN ivaltavasti asetetut kysymykset ovat filosofiassa usein tärkeämpiä kuin niihin annetut vastaukset, koska ne saavat ajattelemaan tuttua asiaa uudella tavalla ja kyseenalaistamaan aiempia käsityksiä.

Esimerkki tällaisesta kysymyksestä on, onko nykyään elävien ihmisten elämä tulevien sukupolvien elämää tärkeämpää.

Huonosti asetetuilla kysymyksillä voidaan puolestaan hämätä ja sekoittaa, eikä niiden pohtiminen juuri vie keskustelua eteenpäin.

Huonosti asetettuja ovat vaikkapa seuraavat kysymykset: Kumpi tuli ensin, muna vai kana?

Mitä tapahtui ennen alkuräjähdystä? Onko Ranskan nykyinen kuningas kalju?

Aidot kysymykset ovat sellaisia, joihin kysyjällä ei ole vastausta, mutta joihin on periaatteessa mahdollista vastata. Retoriseen kysymykseen puolestaan ei kenenkään oletetakaan vastaavan.

Osaa filosofisista kysymyksistä kutsutaan ikuisuuskysymyksiksi, joihin ei löydy selvää

O

vastausta ahkerasta pohtimisesta huolimatta.

Monet elämänfilosofian kysymykset, kuten elämän tarkoitus, ovat ikuisuuskysymyksiä. •

Erilaisia kysymyksiä ✔ Oivaltavasti asetetut kysymykset ✔ Huonosti asetetut kysymykset ✔ Aidot kysymykset ✔ Ikuisuuskysymykset

Harjoittele Arvioi, millaisia seuraavat kysymykset ovat. a) Mihin maailmankaikkeus loppuu? b) Miksi pikemminkin on jotain kuin ei-mitään? c) Ollako vai eikö olla? d) Onko itsemurha ainoa todella tärkeä filosofinen kysymys?

Harjoittele 1.

Mitä on elämänfilosofia?

2.

Mikä oli elämänfilosofian keskeinen periaate a) stoalaisilla b) epikurolaisilla?

3.

Arvioi, millaisia seuraavat kysymykset ovat. a) Onko vastaus tähän kysymykseen ei? b) Voidaanko mitään kokea objektiivisesti? c) Onko Jumala olemassa? d) Voivatko vain ihmiset olla persoonia?

4.

Miksi tieteellinen tieto ei välttämättä riitä antamaan vastausta elämän perimmäisestä tarkoituksesta?

5.

Filosofi Immanuel Kantin mukaan oli olemassa kaksi asiaa, jotka täyttivät hänen mielensä ihmetyksellä ja ihailulla sitä enemmän, mitä useammin ja tarkemmin hän niitä ajatteli. Ne olivat ”tähtitaivas ylläni, moraalilaki sydämessäni”. Mitä Kant tarkoittaa?

Elämänfilosofia | 143

14

Kuolevaisuus Tietoisuus kuolemasta

Elysium-elokuvassa ihmisten enemmistö asuu saastuneella maapallolla ja rikas eliitti avaruusasemalla, jossa teknologia pystyy parantamaan taudit, luomaan uusia ruumiinosia ja jopa pysäyttämään vanhenemisen. Mitä seuraisi, jos et tästedes vanhenisi?

Kuoleminen on luonnollinen osa elämän kiertokulkua. Miksi sitten kuolemista pelätään usein ja sen edessä ahdistutaan? Yksi luonteva selitys nojaa evoluutioteoriaan. Sen mukaan kuolemanpelko on biologisesti ohjelmoitunut olentoihin, jotka pyrkivät pysymään elossa ja jatkamaan elämää. Asiaa muuttaa kuitenkin olennaisesti se, että ihmisellä on tietoisuus ja sen myötä tietoisuus kuolemasta. Ihminen pelkää kuolemaa eri tavalla kuin muut eläimet, sillä hän voi ajatella kuolemaa, vaikka hänen henkensä ei olisi juuri kyseisellä hetkellä uhattuna.

Ihminen on tietoinen kuolevaisuudestaan, ja jokainen tietää kuolevansa jonain päivänä. Mihin tämä tietoisuus perustuu? Onko se yksinkertaisesti tosiasia, jonka lääketiede on todistanut? Vai päättelevätkö ihmiset sen siitä, että kaikki ihmiset ovat kuolleet viimeistään noin 120-vuotiaina? Monet ajattelijat ovat kuitenkin sitä mieltä, että tietoisuutta omasta kuolemasta ei hankita päättelemällä tai lukemalla, vaan se kuuluu olennaisesti ihmisenä olemiseen.

Ihmiset ovat olleet tietoisia kuolevaisuudestaan jo kauan ennen lääketieteen kehittymistä. Kuolevaisuus ei voi liioin olla kokemuspohjainen

144 | Elämänfilosofia

päätelmä, koska tällä hetkellä elossa olevat ihmiset eivät ole vielä kuolleet.

Ihminen ei kykene edes kuvittelemaan omaa kuolemaansa. Psykoanalyysin perustaja itävaltalainen Sigmund Freud (1856–1939) totesi, että yrittäessään kuvitella olevansa kuollut tai olematon ihminen on aina tarkkailijana mukana kuvitteluyrityksessään, joka epäonnistuu tämän vuoksi väistämättä.

Oma kuolema ei myöskään ole väite, jonka ihminen sisimmässään hyväksyy.

Tämän huomaa muun muassa unista, joissa edesmennyt läheinen saattaa esiintyä hyvissä ruumiinvoimissa samalla kun unennäkijä oudosti tiedostaa tämän olevan kuollut.

Yksi kulttuuristen ponnistelujen taustalla oleva tekijä on pyrkimys taata itselleen kuolemanjälkeinen maine. Sitä voidaan pitää yrityksenä paikata omaa katoavaisuuttaan. Hallitsijat rakennuttavat itselleen muistomerkkejä ja monumentteja kuin saadakseen niiden kautta ikuisen elämän. Monet taiteilijat ja tutkijat unelmoivat siitä, että heidän teoksensa tai tutkimuksensa tekisi kulttuuriin lähtemättömän vaikutuksen. Sekin, joka luopuu suurten saavutusten tavoittelusta, on huolissaan siitä, millaisena muut ihmiset muistavat hänet.

Yksi perheenlisäyksen suunnittelemisen motiivi voi olla ihmisen haave oman itsensä ja omien toiveidensa jatkumisesta jälkeläisten elämän kautta.

Silloinkin kun ihminen yrittää kieltää kuoleman tai kuolevaisuutensa, hän joutuu tunnustamaan sen. Muutenhan kieltämisellä ei olisi kohdetta.

Monet merkittävien artistien teokset ovat jääneet elämään tekijän kuoleman jälkeen, mutta voiko kuolemanjälkeinen kunnia olla kenenkään varsinainen tavoite? Useat kuuluisat muusikot ovat kuolleet 27-vuotiaana, mikä on saanut ihmiset nimittämään heitä 27-kerhoksi.

Sovinto kuoleman kanssa Uskonnolliseen ajatteluun saattaa kuulua lohduttavien ajatusten esittäminen kuolemasta. Katoavaisen ihmisen vakuutetaan olevan ennen kaikkea osa jotakin itseään suurempaa kokonaisuutta tai jatkumoa. Uskonnollisia Elämänfilosofia | 145

käsityksiä virheellisinä tai kuvitteellisina pitävä voi ajatella vastaavalla tavalla esimerkiksi kokiessaan siirtävänsä eteenpäin jotakin arvokasta perinnettä tai olevansa osa luontoa.

Vaikka jokaisessa uskonnossa ei ole ajatusta kuolemanjälkeisestä elämästä, niissä kaikissa pohditaan, miten kuolevaisuus vaikuttaa elämään.

Juuri tästä syystä ei voida sanoa, että uskonnoissa kuolema tai kuolevaisuus torjuttaisiin. Pikemminkin niissä kohdataan ja käsitellään sitä. Buddhalaisuudessa ja hindulaisuudessa kuoleminen on suorastaan tavoite, sillä vasta se vapauttaa ihmisen kärsimyksen kierrosta. Juutalaisten Heprealaisessa Raamatussa sanotaan Aabrahamista ja Jaakobista, että he kuolivat ”rauhallisen vanhuuden jälkeen korkeassa iässä ja elämästä kylläksensä saaneena”.

Kuolemanjälkeisillä tapahtumilla ei ole tässä painoa, eikä niistä esitetä tai arvailla mitään.

Kirjailija Eugene Ionescon (1909– 1994) näytelmässä Kuningas kuolee kuningas huudahtaa: ”Minkä joskus täytyy loppua, on loppu jo nyt.”

Miten lausahdus pitäisi ymmärtää?

146 | Elämänfilosofia

Myös filosofian avulla ihminen voi saavuttaa tyyneyden kuoleman edessä. Platon kertoo, että Sokrates (noin 470–399 eaa.) asetettiin syytteeseen epäiltynä Ateenan nuorison turmelemisesta ja tuomittiin kuolemaan. Tämä suhtautui asiaan tyynesti ja tyhjensi lopulta hänelle annetun myrkkymaljan vapaaehtoisesti.

Platonin kirjoittama Faidon-dialogi kertoo Sokrateen viimeisistä hetkistä. Sokrates esittää, että koko filosofia on valmistautumista kuolemaan. Filosofien päämäärä on sielun vapautuminen ja erkaneminen ruumiista. Mitä vahvemmin ihmisen elämä perustuu ikuisia asioita koskevaan tietoon, sitä vapaampi hän on ruumiistaan ja sitä vähemmän hän pelkää kuolemaa. Tästä syystä, toteaa Sokrates, filosofit pelkäävät kuolemaa vähiten. Dialogissa Sokrates esittää myös lukuisia perusteluita sielun kuolemattomuuden puolesta. Apologia-dialogissa Sokrates pitää mahdollisena myös sitä, että kuollut ikään kuin vain nukkuu unia näkemättä. Siinä ei hänen mukaansa ole mitään pelottavaa.

Antiikin filosofit ajattelivat, että ikuinen ja muuttumaton on sekä todellisempaa että arvokkaampaa kuin syntyvä ja katoava. He päätyivät tämän käsityksen pohjalta usein johtopäätökseen, että arvokkuus on ihmisellekin mahdollista vain, jos hän suuntaa elämäänsä sen mukaan, mikä on ikuista ja muuttumatonta. Laji on todellisempi ja arvokkaampi kuin yksilö, sillä laji säilyy, kun yksilö menehtyy. Vastaavasti yhteisö on todellisempi ja arvokkaampi kuin yksittäinen ihminen.

Ajatus, että vain ikuinen merkitys on todellinen, ei ole vieras nykyihmisellekään. Ajatellessaan kuolemaa ihminen saattaa surra sitä, että hänen kokemuksensa pyyhkiytyvät sen myötä pois ja ennen pitkää kaikki hänen tärkeinä pitämänsä asiat katoavat. Äärimmäinen johtopäätös tällaisista ajatuksista on, että kaiken kuoleminen, maailmanloppu, vie koko todellisuudelta mielen. Lopulta kaikki häviää pimeyteen.

Vaikka ihminen onkin periaatteessa tietoinen omasta tulevasta kuolemastaan ja sen vääjäämättömyydestä, asia ei yleensä pyöri mielessä jatkuvasti. Nuori ja terve ihminen kokee olevansa haavoittumaton.

Onnettomuusuutisia lukiessaan moni tulee vaistomaisesti ajatelleeksi, että noin käy muille, muttei itselle.

Elämänfilosofia | 147

Äärellisyyden filosofia

On havaittu, että ihmiset katuvat kuolinvuoteellaan enemmän tekemättä jättämisiään kuin tekemisiään. Lisäksi he katuvat usein sitä, etteivät eläneet omia arvojaan ja päämääriään tavoitellen vaan mukautuivat siihen, mitä olettivat muiden pitävän tärkeänä.

Ruumiillisuus tekee ihmisestä olentona äärellisen. Ihminen syntyy ja kuolee, ja hänen elämällään on alku ja loppu. Kuvitellaan, että ihminen olisikin ikuinen. Tällaisen olennon elämässä kaikki inhimillinen menettäisi kuitenkin merkityksensä. Olisi yhdentekevää, mitä ihminen valitsisi, koska loputtomassa ajassa millään ratkaisulla ei olisi painoa. Häneen ei kohdistuisi mitään uhkia. Mitä tai ketä tällainen olento rakastaisi? Mitä hän punnitsisi tai pohtisi? Viime kädessä kaikki olisi samantekevää.

Alkaa näyttää siltä, että äärellisyys ei sittenkään vie ihmisen elämältä merkitystä vaan mahdollistaa sen. Vain siksi, että ihmisen aika on rajallinen, elämässä voi olla mieltä. Vain silloin valinnoilla voi olla aitoja seurauksia.

Vain äärellisellä ihmisellä voi olla perinteitä, ja vain äärellisenä hän voi luoda jotakin uutta ja rakastaa toista aidosti.

Saksalaisen filosofin Martin Heideggerin (1889–1976) mukaan ihmisen elämä on ”olemista kuolemaa kohti”. Kuolema tekee mahdolliseksi yksilöllisyyden, vapauden ja aidot valinnat. Jokaisen on kuoltava oma kuolemansa, mutta juuri tästä syystä jokaisella on myös oma elämänsä. Tietoisuus olemisesta kuolemaa kohti ilmenee ensin ahdistuksena. Viime kädessä se kuitenkin pakottaa ihmisen tekemään valintoja, joissa hän ei vain sopeudu olemassa oleviin vaatimuksiin ja odotuksiin vaan päättää elämästään omaehtoisesti.

Martin Heideggerin ajattelu innoitti niin kutsuttuja eksistentialisteja. Heistä kenties tunnetuin on ranskalainen Jean-Paul Sartre (1905–1980). Hän korosti, että ihminen on radikaalisti vapaa solmimaan suhteensa olemassaoloon. Ihmisen olemassaolo edeltää olemusta: hänellä ei ole valmista luontoa, vaan kunkin elämän luonne syntyy elämisen myötä. Vaikka ihminen syntyy aina häntä edeltäneeseen maailmaan ja elää tietyissä olosuhteissa ja tilanteissa, ihminen voi aina kieltää ne tai muuttaa suhtautumistaan niihin. Ihminen on ”pakotettu vapauteen”.

Eksistentialismin näkökulmasta ihminen on aina tyhjyyden edessä: mitään ei ole määrätty edeltä, ja kaikki on sattumanvaraista. Siksi vapauden kääntöpuolelta paljastuu ahdistus. Se saa ihmisen pakenemaan vapauttaan ja vastuutaan. Hän alkaa perustella tekojaan vetoamalla esimerkiksi auktoriteettien käskyihin tai siihen, mitä muut tekevät. Tällaiset perustelut ovat kuitenkin Sartren mukaan itsepetosta.

148 | Elämänfilosofia

Jean-Paul Sartre oli paitsi filosofi myös poliittinen aktivisti.

Hän kampanjoi muun muassa eri ihmisryhmien oikeuksien ja heidän vapautensa puolesta.

Vapaus ja toiset ihmiset Jean-Paul Sartre kirjoitti näytelmässään Suljetut ovet (1944), että ”helvetti on toiset ihmiset”. Sartren ajatuksen mukaan vapaan tietoisuuteni kannalta se, että toisia vapaita tietoisuuksia on olemassa, uhkaa omaa vapauttani.

Kun toinen tietoisuus tarkastelee minua, minusta tulee jonkun toisen tietoisuuden kohde tai esine, vaikka minun tulisi olla vapaa tietoisuus.

Se, että vapaita tietoisuuksia on monta, miltei loukkaa yksittäistä vapaata tietoisuutta: ovatko nuo minun maailmaani kuuluvat toiset ihmiset muka yhtä lailla ehdottoman vapaita kuin minä?

Eksistentialismi ✔ Eksistentialismi on filosofinen suuntaus, joka syntyy 1900-luvulla Ranskassa. Sen mukaan ihminen on vapaa olemaan olemassa itse valitsemallaan tavalla.

Elämänfilosofia | 149

Ta i t o ETIIKKA, ELÄMÄNFILOSOFIA JA KAUNOKIRJALLISUUS ilosofian huipputeoksia on koottu erilaisiksi listoiksi. Ne sisältävät yleensä aina filosofisten klassikoiden lisäksi myös kaunokirjallisia teoksia. Filosofia tieteenä edellyttää esitettyjen väitteiden selvää muotoilemista ja systemaattista perustelemista.

Erityisesti monia etiikan ja elämänfilosofian kysymyksiä voidaan silti lähestyä myös ja nimenomaan kaunokirjallisuuden keinoin.

Romaania lukiessaan lukija eläytyy väistämättä jollain tasolla kirjan henkilöhahmoihin.

Näin kehittyy eettisen toiminnan kannalta keskeisen tärkeä empatian eli myötäelämisen kyky. Kaunokirjallisuuden avulla voidaan eläytyä toisten ihmisten ajatuksiin ja kokemuksiin sekä ymmärtää, että muiden ihmisten näkökulma maailmaan poikkeaa omasta.

Romaanissa on mahdollista myös käsitellä jotakin teemaa niin, että tarinan henkilöt edustavat erilaisia näkemyksiä. Esimerkiksi Leo Tolstoin romaanissa Ylösnousemus (1899– 1900) kukin hahmo edustaa erilaista kantaa kysymykseen, onko ihmisellä oikeus tuomita toinen ihminen ja rangaista tätä. Henkilöiden ajatukset ja tapahtumat, joihin he tempautuvat tarinan pyörteissä, tarjoavat perustelut heidän edustamalleen näkemykselle.

Kaunokirjallisuudessa voidaan myös kuvata oivaltavasti ihmisenä olemisen perustunteita ja -kokemuksia. Venäläiset mainitsevat yhdek-

F

si suurimmista filosofeistaan kirjailija Fjodor Dostojevskin (1821–1881). Teoksessaan Rikos ja rangaistus hän kuvaa nuoren miehen sisäistä moraalista kuohuntaa ja tappamisen aiheuttamaa syyllisyydentunnetta. •

Harjoittele Mitä filosofista teemaa katkelmassa käsitellään?

Tarkoitukseton ja päämäärätön rauhattomuus nykyhetkenä ja tulevaisuudessa alinomaista itsensä uhraamista, joka ei johtanut mihinkään tulokseen – siinä kaikki, mitä hänellä oli elämältä odotettavana. Ja mitä merkitsikään se, että hän kahdeksan vuoden kuluttua oli vasta kahdenneljättä vuoden ikäinen ja voi aloittaa elämänsä uudestaan? Mitä varten hän sitten eläisikään? Missä tarkoituksessa? Mihin pyrkien?

Eläisikö hän vain ollakseen olemassa? Olihan hän jo aikaisemmin ollut tuhat kertaa valmis uhraamaan elämänsä jonkin aatteen, toiveen, jopa pelkän haaveenkin vuoksi. Pelkkä olemassaolo oli aina ollut hänelle liian vähän; hän oli aina pyrkinyt johonkin enempään. Kenties olikin juuri tämä toiveiden väkevyys ollut ainoa seikka, jonka takia hän oli päätellyt, että hänelle oli suotu enemmän kuin muille ihmisille.

Lähde: Fjodor Dostojevski, Rikos ja rangaistus, suomennos J. A. Hollo

Kaikkien aikojen parhaat filosofiset teokset 1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

Platon: Valtio Aristoteles: Nikomakhoksen etiikka Bertrand Russell: Länsimaisen filosofian historia Friedrich Nietzsche: Hyvän ja pahan tuolla puolen Robert M. Pirsig: Zen ja moottoripyörän kunnossapito René Descartes: Mietiskelyjä ensimmäisestä filosofiasta Arthur Schopenhauer: Maailma tahtona ja mielteenä Marcus Aurelius: Itselleni: Keisarin mietteitä elämästä Liezi: Salaisuuksien tien kulkija Fjodor Dostojevski: Karamazovin veljekset Lähde: Whytoread.com

150 | Elämänfilosofia

Filosofian klassikkoja on mahdotonta laittaa paremmuusjärjestykseen. Samat teokset saavat kuitenkin usein mainintoja eri listoilla.

Kerro minulle jotain hyvää -romaanissa ja elokuvassa (2016) Louisa toimii halvaantuneen, katkeroituneen Willin hoitajana. Hän johdattaa tämän erilaisiin tilanteisiin osoittaakseen, että elämä voi olla elämisen arvoista suurista menetyksistä huolimatta.

Sartre saattaa kuitenkin liioitella. Edellyttääkö ihmisen vapaus välttämättä sitä, että hän on täysin riippumaton toisista? Onko se, että ihmiset ovat toisistaan riippuvaisia, todellakin loukkaus tai skandaali? Eikö se ennemminkin ole ihmisyyden kaikkein perustavin tosiasia?

Ihminen syntyy toisesta ihmisestä, biologisesta äidistään. Ilman aikuisten hoivaa vauva ei selviydy. Ruokituksi tuleminen ei ole mekaaninen tapahtuma, vaan siihen kuuluu kosketus, läheisyys ja turva. Mahdollisuus luottaa ja rakastaa myöhemmällä iällä perustuvat näihin varhaisiin kokemuksiin.

Ilman toista ihminen ei opi myöskään puhumaan eikä ajattelemaan.

Nämä ilmeiset perusasiat usein unohtuvat, kun korostetaan yksilöä ja hänen hyväänsä kaiken lähtökohtana ja päämääränä. Ihminen ei voi edes tunnistaa itseään erilliseksi yksilöksi muuten kuin toisten ihmisten kautta.

Lisäksi hänen persoonansa arvo tai arvokkuus ei toteudu, jos toiset eivät tunnusta sitä. Se, että yksilö voi ajatella itseään yksilönä, edellyttää sosiaalista suhdetta: yksilöksi tulemisen ehto on, että kasvattajat ja muu yhteiskunta kohtelevat ihmistä alusta saakka yksilönä.

Sinä et lähikauppaa kohti tallustellessasi välttämättä ajattele olevasi erityisen arvokas. Silti sinulle ei ole yhdentekevää, tunnustavatko muut sinun arvokkuutesi. Kuvitellaan, että ihmisarvoasi ei tunnustettaisi. Olisit muille pelkkä väline tai esine, ja sinua voitaisiin kohdella miten tahansa, esimerkiksi töniä, pudottaa viemäriin tai sysätä kaatopaikalle rottien syötäväksi. Vastalauseesi olisivat turhia, ja olisi samantekevää, mitä sanoisit, sillä sinua ei pidettäisi järkevänä eikä tuntevana olentona.

Elämänfilosofia | 151

Tällainen arvon tunnustamatta jättäminen on ihmiselle kuolemaakin pahempi kohtalo. Silti ihmiset ovat sekä historiassa että yhä nykyään kohdelleet toisiaan tällä tavalla kauhistuttavan usein. Orjuudesta hyötyneet ovat väittäneet luonnolliseksi, että toiset ovat orjia ja toiset isäntiä tai emäntiä.

Rasismissa erirotuisia pidetään ali-ihmisinä, jotka eivät ansaitse samaa kuin muut. Kenties kammottavin esimerkki on natsi-Saksan rakennuttama Auschwitzin keskitysleiri. Se oli kuin organisoitu tehdas, jossa elävästä ihmisraaka-aineesta tuotettiin ruumiskasoja.

Harjoittele 1.

Mitä filosofi Martin Heidegger tarkoittaa kirjoittaessaan, että ihmisen elämä on ”elämää kuolemaa kohti”?

2.

Miksi monet ihmiset pelkäävät kuolemaa?

3.

Mitä teemaa Jean-Paul Sartre käsittelee alla olevassa romaanikatkelmassa? Mitä filosofista suuntausta hänen pohdintansa edustaa?

Tiistaina Pelkkää olemassaoloa.

Keskiviikkona Aurinko heittää paperiselle pöytäliinalle pyöreän täplän. Täplällä paistattelee päivää uninen kärpänen hieroen etujalkojaan vastakkain. Valmistaudun tekemään sille palveluksen. Etusormeni lähenee uhkaavana. Sen punertavat karvat kiiltävät auringossa. Kärpänen ei huomaa mitään.

– Ei, monsieur, älkää tappako sitä, Itseoppinut huudahtaa.

Läjähdys. Kärpäsen pienet valkoiset suolet ruiskahtavat ulos. Olen vapauttanut sen, sen ei tarvitse enää olla olemassa. Sanon kuivasti: – Se oli palvelus, joka minun oli sille tehtävä.

Miksi olen täällä? Ja miksi en olisi? Päivä on puolessa ja odotan iltaa ja unta.

Jean-Paul Sartre: Inho. Suomennos Juha Mannerkorpi

4.

a) Tarinoissa vampyyrit ja haltijat voivat elää ikuisesti. Miten elä mä muuttuisi, jos ihminen olisi kuolematon? b) Anna esimerkkejä tavoista, joilla ihmiset ovat tavoitelleet kuolemattomuutta.

5.

Miksi jokaisen ihmisen ihmisarvon tunnustaminen on ehdottoman tärkeää?

152 | Elämänfilosofia

T i eto ILMASTOAHDISTUS ahdeksanvuotiaana tiesin, että maailma tuhoutuu kaksintaistelussa suurvaltojen. Kahdeksanvuotiaana etsin kartalta kaukaista paikkaa, joka välttäisi laskeuman.” Näin Anni Sinnemäki muisteli aikoinaan 1980-luvun alun lapsuuttaan Ultra Bra -yhtyeen Kahdeksanvuotiaana-kappaleessa.

Sanoittajan ikätoverit ymmärtävät, mistä hän puhuu: kyseessä on tuota sukupolvea yhdistävä ratkaiseva kokemus. Maailmansotien välillä vaikuttaneen sosiologi Karl Mannheimin (1893–1947) mukaan nuoruusajan tärkeät, yhteiset kokemukset muovaavat sen, millainen sukupolvesta tulee. Esimerkiksi 1920-luvulla syntyneille tällainen sukupolvea määritellyt kokemus oli toinen maailmansota ja 1940-luvun loppupuolella syntyneille suurille ikäluokille taas Vietnamin sota.

Nykynuorison ratkaiseva yhteinen kokemus on varmaankin ilmastonmuutos. Siitä käytävä julkinen keskustelu välittää kahdessakin mielessä huolestuttavaa viestiä. Ensinnäkin tiedepalstat pursuavat tietoa ilmastonmuutoksen etenemisestä sekä siitä johdetuista katastrofaalisista tulevaisuudennäkymistä.

Jos asiaan ei aleta puuttua rivakasti heti, on liian myöhäistä.

Toiseksi politiikot ja päättäjät kyllä puhuvat ilmastonmuutoksesta, mutta mitään olennaista ei tunnu tapahtuvan. Tämä ilmasto-ongelman myöntäjissä ilmenevä puheiden ja tekojen ristiriita on konsanaan suurempi ongelma kuin ilmastonmuutoksen kieltäjien pieni mutta äänekäs joukko.

Tilanne ahdistaa varmasti jossain määrin useimpia, mutta erityisesti niitä, joilla suurin osa elämää on vielä edessä. Voi syntyä tunne, että matkustaa avuttomana kohti rotkoa puksuttavassa junassa. Miten tehdä omia elämänsuunnitelmia, jos muutaman vuosi-

”K

kymmenen päästä maailmaa, sellaisena kun se nyt tunnetaan, ei enää ole?

Ilmastoahdistus voi tutkitusti aiheuttaa vakaviakin psykologisia oireita: paniikkikohtauksia ja traumakokemuksen jälkeistä stressiä muistuttavia tiloja. Näitä oireita voi toki lievittää terapian avulla, mutta pidemmän päälle terapiasta ei ole apua. Se on tarkoitettu henkilökohtaisesta elämänhistoriasta kumpuavien ongelmien selvittelyyn. Ilmastonmuutos ei ole yksilöllinen ongelma, vaan se koskee koko ihmiskuntaa. Siksi ainoa lääke ilmastoahdistukseen on julkinen, yhteinen ja poliittinen toiminta. Se paitsi kanavoi ahdistusta tekoihin, myös osallistuu sen juurisyynä olevan todellisen ongelman ratkaisuun. •

Harjoittele Mitä haittaa ja hyötyä voi olla ilmastoahdistuksesta?

Elämänfilosofia | 153

15 Yksilö ja muut ihmiset Lumouksen haihtuminen

Onko kuvassa henkien asuttama tila, suomalaiskansallinen maisema, hyvää polttopuuta vai mahdollinen sijoituskohde?

Eurooppalainen historia jaotellaan tutkimuksessa erilaisiin aikakausiin.

Puhutaan antiikista, keskiajasta, renessanssista, uudesta ajasta sekä teollistumisen ja Ranskan suuren vallankumouksen jälkeisestä modernista ajasta.

Nämä aikakaudet erotetaan toisistaan ennen kaikkea maailmankuvassa tapahtuneiden muutosten perusteella. Uudesta aikakaudesta on perusteltua puhua esimerkiksi silloin, kun syntyy uudenlainen tapa ajatella ihmisen suhdetta maailmaan ja luontoon.

Nykyistä, modernia aikaa luonnehtivat tieteen ja sen pohjalta kehitetyn teknologian valta sekä markkinatalouden kehittymisen ruokkima yksilöllisyyden voimistuminen. Lisäksi yhteiskunta on maallistunut eli uskonnon julkinen merkitys on vähentynyt. Modernissa maailmassa luontoa ei pidetä välttämättä jumalallisena suunnitelmana, vaan pikemminkin ihmisen voimavarana, jota voidaan hallita ja ohjata haluttuihin uomiin tekniikan avulla. Yhteiskunnallinen työnjako ei enää ole kirkon ja kuninkaan pyhittämä muuttumaton järjestys, vaan ihmisten välinen neuvoteltava sopimus.

Tunnettu saksalainen sosiologi Max Weber (1864–1920) kuvasi modernisoitumisesta aiheutuvaa kulttuurista kokemusta lumouksen haihtumiseksi.

Filosofian historia ANTIIKKI

Aikakausi:

KESKIAIKA

UUSI AIKA

RENESSANSSI

VALISTUS

Murroskohta: Filosofian synty n. 600-luvulla eaa.

Platonin Akatemian sulkeminen 529

Descartesin epäilevä minä teoksessa Mietiskelyjä ensimmäisestä filosofiasta 1641

Kaikkea pyritään hallitsemaan järkiperäisesti, mutta kokonaisuudessa on yhä vähemmän mieltä. Vaikka järkiperäistymistä voidaan sinänsä pitää edistyksenä, ilmaus lumouksen haihtumisesta sisältää kohtalokkaan kysymyksen, onko modernisaation myötä myös menetetty jotain olennaista.

Monet pitävät hyvänä sitä, että uskonnon poliittinen ja tiedollinen merkitys on vähentynyt ja vähenee edelleen. Kuitenkin uskonnoissa on myös pyritty vastaamaan kysymyksiin elämän merkityksestä, pyhyydestä, kauneudesta ja totuudesta. Jo 1800-luvun alkupuolella monet ajattelijat alkoivat pohtia, merkitseekö lumouksen haihtuminen sitä, että lakataan kokonaan kysymästä näitä ihmisen elämälle keskeisiä kysymyksiä. Silloin uhkaa nihilismi eli arvojen ja mielen katoaminen.

Nihilismi ✔ Nihilismi on näkemys, jonka mukaan mitään todellisia arvoja ei ole olemassa eikä elämällä ole mitään mieltä tai tarkoitusta.

Romantiikan aika ja elämä taideteoksena Merkitysten katoamista ja nihilismiä torjumaan syntyi romantiikaksi kutsuttu taiteellinen ja filosofinen liike. Se sai alkunsa Ranskan vallankumouksen jälkimainingeissa 1700-luvun lopussa. Romantiikka pyrkii vastaamaan taiteen avulla kysymyksiin, joita oli ennen totuttu esittämään lähinnä uskonnon piirissä. Romantiikka ammentaa ajattelutavasta, jossa aiemmin Jumalan yksinoikeutena pidettyjä ominaisuuksia ja mahdollisuuksia aletaan Elämänfilosofia | 155

Kirjailija Olavi Paavolainen (1903–1964) kirjoitti teoksessaan Nykyaikaa etsimässä, että hehkulamppu on uusi orkidea.

Mitä hän tarkoitti?

pitää ihmisen ominaisuuksina ja mahdollisuuksina. Jos Jumala oli aiemmin maailman perimmäinen tuomari, joka ratkaisi oikean ja väärän kysymykset, ihminen on nyt tuossa tuomarin asemassa. Niin kuin romanttisten filosofien välitön edeltäjä Immanuel Kant muotoili: ihmisjärki säätää itselleen moraalilain ja on siksi moraalisesti autonominen.

Kristillinen perinne oli pitänyt maailmaa ja ihmistä Jumalan luomana, mutta romantiikan myötä ihmisestä tuli luova. Ihmisen taiteellinen toiminta ei enää jäljitellyt luonnon muotoja, vaan ihminenkin alkoi luoda vapaasti maailmaan sellaista, jota siinä ei ennen ole ollut. Romantiikka omaksui lähtökohdakseen ajatuksen ihmisestä uutta luovana olentona, ja siinä alettiin korostaa ainutlaatuisen yksilön oikeutta luoda ja ilmaista itseään vapaasti.

Ennen romantiikan esiinmarssia Euroopassa oli pidetty taidetta luonnon kauniiden muotojen jäljittelynä tai opettavaisten kertomusten esittämisenä.

Taiteen tekemisessä tuli nojata antiikista omaksuttuihin sääntöihin. Taiteilija oli käsityöläinen, jolla oli kyky luoda kauniita ja puhdasmuotoisia teoksia näitä sääntöjä seuraamalla. Kirjallisuudessa kullekin lajityypille oli varattu omat ohjeensa: esimerkiksi tragedioiden runoilemiseen pätivät yhdet säännöt ja komedioiden kirjoittamiseen toiset.

Romantiikan ajan ajattelussa taiteilijaa alettiin pitää nerona, joka kuvittelee ja luo uusia maailmoja. Julistettiin, että etukäteen määritellyt säännöt eivät saa kahlita taidetta. Taideteos luo jotain, mitä ei ole ollut ennen.

Samalla se luo säännöt ja mittapuut, joiden valossa sitä on arvioitava. Näkemys ilmenee esimerkiksi siinä, että romantiikka alkoi suosia romaania: vapaata kertomusta, jolle ei ole etukäteen saneltu muotosääntöjä toisin kuin esimerkiksi antiikin klassisille tragedioille. Jokainen romaani kysyy, mitä romaani kirjallisuutena ja taiteena on, ja vastaa siihen omalla tavallaan.

Romanttisen ajattelutavan myötä syntyi mahdollisuus ajatella myös ihmisen elämää taideteoksena. Niin kuin taideteos, jokainen ihminen ilmentää jotakin ainutlaatuista. Ihminen ei ole vajavainen heijastus ikuisesta ideasta, vaan hän muokkaa ja luo uusia olemisen muotoja ja mahdollisuuksia samaan tapaan kuin romanttinen taiteilija työstää taideteostaan. Jokainen ihminen asettaa tavoitteensa vapaasti mutta on samalla ylin kriitikkonsa samoin kuin omia tavoitteitaan kyselevä taideteos. Jokainen elämä jää aina kesken mutta on silti aina kokonainen.

156 | Elämänfilosofia

Monet 1800-luvun taiteilijat alkoivatkin suhtautua elämäänsä kuin se olisi itsessään taideteos. Muun muassa ranskalainen runoilija Charles Baudelaire (1821–1867) ja englantilainen kirjailija Oscar Wilde (1854–1900) tunnettiin dandy-hahmoina, jotka rakensivat elämästään taiteellista ja tyylitietoista kokonaisuutta.

Aikanaan rohkeasta ja uudistusmielisestä romanttisesta ajattelutavasta on nykypäivänä tullut osa kulttuurista arkea. Yleisesti ajatellaan, että jokaisen tulisi toteuttaa omia ainutlaatuisia mahdollisuuksiaan. Paljon puhutaan siitä, että ihmisen on löydettävä sisimpänsä tai toteutettava itseään. Tällainen puhe on romantiikan jälkivaikutusta.

1800-luvulla syntyi kansallisromantiikaksi kutsuttu suuntaus, jossa kunkin kansan kuviteltu erityisluonne ja keskinäinen yhteisyys pyrittiin perustelemaan taiteen avulla.

Mallia otettiin antiikin kreikkalaisista, joiden nähtiin luoneen itsensä kansana myyttiensä, jumaltarustonsa ja niiden pohjalta laaditun näytelmäkirjallisuuden kautta.

Kuvassa Akseli Gallen-Kallela ja Sammon puolustus -fresko.

Elämänfilosofia | 157

Irlantilainen Oscar Wilde oli erittäin menestynyt kirjailija. Dorian Grayn muotokuva -romaanissa päähenkilön elämä ja muotokuva ovat kiinteässä yhteydessä toisiinsa.

Etiikan ydinkysymys on suhde toisen hyvään. Jos elämä on ennen kaikkea yksilön taideteos, esteettiset eli kauneuteen liittyvät arvot sivuuttavat moraaliset kysymykset toisen ihmisen hyvästä ja oikeudenmukaisuudesta. Toisesta ihmisestä tulee romantiikan ajattelutavassa taideteoksen katsoja tai ihailija.

Erilaisuuden kanssa eläminen Eri ihmiset näyttävät pitävän erilaisia asioita arvokkaina. Joku tavoittelee aineellista hyvää, toinen etsii nautintoja, kolmas alistaa elämänsä jaloina pitämilleen tarkoituksille. Itseään taideteoksena tyylittelevä ihminenkin pitää omia elämänvalintojaan hyvinä. Se, että ihmiset etsivät elämästä erilaisia asioita, on tosiasia. Varsinainen filosofinen kysymys on, miten tähän tosiasiaan pitäisi suhtautua.

Joku voi pitää erilaisia arvomaailmoja valitettavana merkkinä siitä, että monet elävät huonoa tai vääränlaista elämää. Omasta hyvän elämän ihanteesta poikkeava elämä nähdään silloin osoituksena vaikkapa huonoista tottumuksista, heikkoudesta, vääristä käsityksistä tai pahuudesta. Tästä ei suinkaan välttämättä seuraa, että omiin ihanteisiinsa uskova ihminen haluaisi kieltää muilta toisenlaisen elämän tai vainota heitä. Hän voi sen sijaan alkaa levittää omia hyvän elämän ihanteitaan kaikkien keskuuteen tai ajatella, että muut ovat niin toivottomassa tilanteessa, ettei heistä kannata välittää. Hän voi myös elää hiljaisesti omien ihanteidensa mukaan ja toivoa esimerkkinsä vaikuttavan vähitellen muihin.

Omien ihanteiden korostaminen ja niiden mukaiset toimintatavat edustavat arvokonservatismia. Konservatiivi pitää ylpeänä kiinni perimistään arvoista. Arvoliberaali ajattelee toisin: hän kysyy, voiko ihminen olla niin varma siitä, että hänen elämänihanteensa ovat oikeat. Kuka voi sanoa toiselle, miten hänen pitää elää? Pitääkö kaikkien ihmisten todella elää samojen sääntöjen mukaan? Eikö erilaisuus ole rikkautta?

158 | Elämänfilosofia

Arvoliberalismi ja arvokonservatismi Miten arvoihin tulee suhtautua?

Arvokonservativismi: Perinteiset arvot säilyttäen

Arvoliberalismi: Jokaisen yksilön arvoja, vapautta ja erilaisuutta kunnioittaen

Arvoliberaali suhtautuu hyvää elämää koskevien käsitysten ja elämäntapojen moninaisuuteen eri tavalla kuin konservatiivi. Se, että on monenlaisia käsityksiä hyvästä elämästä ja eri ihmisten ihanteet ovat keskenään ristiriidassa, ei ole arvoliberaalille pelkkä tosiseikka, vaan sellaisenaan hyvä asia.

Maailmassa vallitseva näkemysten ja elämäntapojen kirjo ei ole epäkohta, vaan tavoiteltava tilanne.

Arvokonservatiivin ja arvoliberaalin ero on pienempi kuin ensisilmäyksellä näyttää. Arvoliberaalikin pitää omaa kantaansa parhaimpana ja eniten totena. Hän ei väitä tietävänsä, mitä hyvä elämä on, mutta hän ajattelee silti, että arvoliberalismi on parempi eettinen lähtökohta kuin arvokonservatismi.

Arvoliberaali pitää kenties oikeutetusti ajatteluaan avarakatseisena, mutta se antaa hänelle samalla perusteen paheksua suvaitsemattomuutta ja olla sitä mieltä, että sen väheneminen tekisi maailmasta paremman paikan. Lisäksi arvoliberaali ajattelee usein, että arvokonservatiivin käsitys hyvästä elämästä perustuu virheellisiin, vanhentuneisiin tai järjenvastaisiin uskomuksiin. Näin ajatellessaan hän katsoo myös tietävänsä enemmän kuin arvokonservatiivi.

Kaiken suhteellisuus Arvoliberaali ajattelutapa lähenee usein kulttuurirelativismia, jonka mukaan mitään ehdottomia totuuksia tai arvoja ei ole, vaan on olemassa ainoastaan erilaisia kulttuureja ja niiden edustamia erilaisia arvostuksia.

Ihmiset kasvavat erilaisissa kulttuureissa ja oppivat siksi arvostamaan oman kulttuuripiirinsä hyvinä pitämiä asioita. Jos kaikki kulttuurit ovat kehittyneet ja muuttuneet historian kuluessa, olisi pelkkää mahtailua asettaa oma kulttuurinsa muita kulttuureja korkeammalle. Yhden kulttuurin ihanteita ei voida sinänsä pitää parempina kuin toisten.

Elämänfilosofia | 159

Kulttuurirelativismi ✔ Kulttuurirelativismi on filosofinen näkemys, jonka mukaan mitään ehdottomia totuuksia tai arvoja ei ole, vaan ne ovat aina suhteessa kulttuuriin, jossa ne ovat syntyneet.

Kulttuurirelativismi esitetään usein vallitsevana tosiasiana. Jos näin tehdään, tilanteesta ei voida kuitenkaan johtaa arvoarvostelmaa: siitä miten asiat ovat, ei voida loogisesti johtaa sitä, miten asioiden pitäisi olla. Ei voida ensin todeta, että kaikki arvostukset ovat suhteellisia, ja sen jälkeen päätellä, että se on hyvä tai toivottava asiaintila.

Kulttuurirelativismia kannatetaan sittenkin jonkin arvon tai ihanteen vuoksi. Tausta-ajatuksena on ihmisten väliseen tasa-arvoon rinnastettu kulttuurien tasa-arvo. Kulttuurirelativismi ei olekaan pelkkä tosiasia, vaan se on johdettu yhtäläisen ihmisarvon ihanteesta. Sekin on historian kuluessa syntynyt ja vaalittu arvo. Arvoliberaalin omaa argumenttia mukaillen voidaan kysyä, millä perusteella se on parempi kuin joissakin toisissa kulttuureissa kehittyneet toisenlaiset arvot. Ihmisen on vaikea pitää omista ihanteista poikkeavia ihanteita yhtä hyvinä kuin omiaan − eikö tämä päde myös yhtäläistä ihmisarvoa puolustavaan liberaaliin?

Arvoja ja mieltymyksiä ei pidä sekoittaa toisiinsa. Kuvitellaan, että joku ilmoittaa pitävänsä vaahtokarkeista. Harvoin kukaan, joka inhoaa niitä, närkästyy tällaisesta ilmoituksesta. Hän ei vaadi toiselta perusteluita tuon mieltymyksen tueksi eikä yritä käännyttää vaahtokarkeista pitävää eri kannalle.

Toisin voi käydä, jos joku ilmoittaa vaikkapa, että ranskalaisen taiteilijan Claude Monet’n maalaussarja Lumpeet on ruma ja viheliäinen. Silloin eri kannalla oleva saattaa kiihtyä ja alkaa esittää näkökohtia oman näkemyksensä tueksi.

Taideteoksia koskeviin kokemuksiin ja näkemyksiin sisältyy usein odotus tai vaatimus, että toiset jakavat saman kannan. Tämä saa ihmiset väittelemään taiteesta kiivaastikin, vaikka he tietävät aivan hyvin, ettei kukaan voi todistaa kantojaan tieteellisesti ja yksimielisyys saavutetaan vain harvoin.

Eettisiä hyvän ihanteita ei voida todistaa oikeiksi, mutta ne eivät myöskään ole sen tapaisia makuasioita kuin vaahtokarkeista pitäminen. Jos ihmisen eettiset ihanteet kuitataan vääriksi, naurettaviksi tai yhdentekeviksi, tämä nousee tavalla tai toisella vastarintaan. Sille, joka ajattelee, että elämän tarkoitus on toisten auttaminen, ei ole samantekevää, että toinen ilmoittaa elämän tarkoitukseksi oman edun ajamisen ja nautinnon tavoittelun hinnalla millä hyvänsä.

160 | Elämänfilosofia

Erimielisyys käynnistää eettisen keskustelun. Sitä voidaan käydä järkiperäisesti, vaikka kukaan ei voikaan todistaa kantaansa todeksi samalla tavalla kuin matemaattiset lauseet voidaan todistaa. Voidaan kartoittaa, mistä lähtökohdista keskustelijat ovat samaa ja mistä eri mieltä. Voidaan myös koetella eettisten päätelmien johdonmukaisuutta sekä punnita niiden omaksumisen yhteiskunnallisia seurauksia tai mielekkyyttä elämän kannalta.

Kaunosieluisuus ja uushenkisyys

Claude Monet’n Lumpeitanimellä tunnettua maalaussarjaa pidetään mullistavana modernin taiteen historiassa. Mihin sarjan merkittävyys perustuu?

Onko nykymaailman pääongelma pahuus – ahneus, julmuus, sodat? Kaunosieluinen ihminen vastaa kysymykseen myöntävästi. Hän pitää maailmaa pahana, mutta itseään hyvänä. Vai onko modernin maailman perusongelma sittenkin merkityksettömyys, henkinen tyhjyys ja aineellisten arvojen perässä juokseminen? Näin ajattelee uushenkinen ihminen. Hän etsii elämälleen sellaista henkistä tai hengellistä merkitystä, jota laitoskirkon tai poliittisten aatteiden valtavirta ei pysty tarjoamaan.

Tarkastellaan ensin kaunosieluisuutta. Hänen mukaansa maailma on paha. Väitteen oikeuttamiseksi riittää esimerkkejä, mutta kaunosieluisen asenteen ongelmat kuitenkin piilevät tätä helppoa ajatusta syvemmällä.

Kaunosielu nimittäin leimaa maailman pahaksi, jotta hän voisi todeta oman hyvyytensä. Maailman pahuus ja oma hyvyys alkavat vaivihkaa edellyttää toisiaan. Siksi kaunosielu oikeastaan haluaa maailman pysyvän pahana.

Kaunosieluisuuden ilmiön tunnisti jo filosofi G. W. F. Hegel (1770– 1831). Se on silti edelleen ajankohtainen. Onhan median uutistarjontaa Elämänfilosofia | 161

päivittelevän nykyihmisen vaikea välttää kaunosieluista asennoitumista: ”Voi voi, siellä ne taas sotivat. Miksi ne eivät voi vain purkaa aggressioitaan kuntosalilla niin kuin minä?”

Voidaan myös ajatella, että maailman perusongelma ei piile niinkään pahuudessa kuin henkisessä tyhjyydessä tai merkityksettömyydessä. Tieteestä ei ole tähän pulmaan apua, koska siitä on ammennettavissa niukalti aineksia elämän merkityksen etsintään. Samalla perinteiset uskonnot saattavat tuntua laitosmaisilta ja tylsiltä. Niinpä monet hakevat elämäänsä syvyyttä

Ta i t o SYNTEESIN LAATIMINEN elkein mistä tahansa asiasta on esitetty lukuisia erilaisia näkemyksiä.

Keskustelu eri kantojen välillä juuttuu usein eipäs juupas -jankuttamiseksi, joka ei vie asiaa eteenpäin. Usein olisikin hyödyllistä tarkastella eri kantojen vahvuuksia ja pohtia, ovatko eri näkemykset vain näennäisesti vastakkaisia. Monet kannat ovatkin tavalla tai toisella sovitettavissa yhteen. Niistä voi toisin sanoen laatia synteesin.

Aristoteles kutsuu eri kantojen yhteensovittamista ilmiöiden pelastamiseksi. Tässä menetelmässä kootaan ensin yhteen kaikki merkittävät näkemykset jostain asiasta. Tämän

M

Teesi väite

Antiteesi vastaväite Synteesi väitteen ja vastaväitteen yhdistäminen Uusi teesi uusi väite, jolle voidaan esittää uusia vastaväitteitä

162 | Elämänfilosofia

jälkeen tarkastellaan kunkin näkemyksen puutteita ja käsitysten keskinäisiä ristiriitaisuuksia.

Lopuksi eri näkemykset yhdistetään ristiriidattomaksi kokonaisuudeksi niin, että niiden ongelmallisista kohdista päästään eroon, mutta eri näkemysten vahvuudet säilyvät.

Hegelin dialektiikassa on puolestaan kyse väitteiden eli teesien ja niiden vastaväitteiden eli antiteesien esittämisestä ja edelleen kehittelemisestä. Väitteestä ja vastaväitteestä voidaan luoda yhdistelmä eli synteesi, joka yhdistää ne säilyttämällä kummastakin jotain.

Yhdistelmästä tulee aina uusi väite, jolle voidaan esittää uusia vastaväitteitä.

Filosofinen keskustelu noudattaa usein erilaisten näkemysten vuoropuhelun ja muokkautumisen logiikkaa. Usein järkevät kannat voidaan muotoilla erilaisia näkemyksiä yhdistämällä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki näkemyserot voidaan tai kannattaa ratkaista luomalla vesitetty kompromissi äärikantojen välille. •

Harjoittele Palauta mieleen normatiivisen etiikan teoriat. Ovatko ne kaikki osatotuuksia, joista voisi yhdistellä jonkinlaisen synteesin?

joogasta, meditaatiosta, mindfulness-harjoituksista tai vaihtoehtohoidoista.

Aiemmin tätä uskomusten sekä mielen- ja ruumiinharjoitusten kirjoa kutsuttiin yhteisnimellä New Age. Nykyään puhutaan useimmiten uushenkisyydestä. Sen juuria voi hakea 1800-luvun teosofiasta. Sen tavoitteena oli etsiä kaikkien uskontojen yhteistä ydintä. Siitä versoi sittemmin moninainen ja elinvoimaiseksi osoittautunut uususkonnollinen mosaiikki. Siihen kutoutuvat niin vanhoista myyteistä ja aasialaisista uskonnoista poimitut vaikutteet kuin erilaiset salatieteet. Mukaan omaksutaan jatkuvasti myös uusia vaikutteita ja menetelmiä.

Uushenkisyys on nykyisin hyvin tuotteistettua: tarjolla on erilaisia kursseja, terapioita, hoitoja ja luontaislääkkeitä. Uushenkisten kurssien ja palveluiden suosio ei perustu siihen, että niiden taustalla oleviin oppeihin sitouduttaisiin filosofisesti tai uskonnollisesti tosina. Keskeisempää on kokemus harjoitusten tai hoitojen toimivuudesta omassa elämässä.

Piilevä oletus uushenkisyyden eri muodoissa on usein, että kaikki länsimaisesta kulttuurista peräisin oleva epäilyttävää. Tätä taustaa vasten puhe yksisarvisistakin tulee mielekkääksi – ainakin se on jännittävämpää kuin puhe talouden suhdanteista tai pappien tutuiksi käyneet tarinat Jeesuksesta. Myös länsimaista lääketiedettä pidetään uushenkisyyden piirissä yksipuolisena, koska se ei lähesty ihmistä kokonaisuutena vaan hoitaa yksittäisiä oireita.

Uushenkisen kurssin tarjoaja lupaa usein osoittaa tien itsensä löytämiseen. Puhutaan ydinitsestä tai henkisestä syvyysulottuvuudesta. Uushenkisyyden ihmiskuva on yleensä myönteinen: ihminen on pohjimmiltaan

Ovatko historialliset romaanit ja scifi kaunosielujen tapa paeta todellisuutta?

Elämänfilosofia | 163

Uushenkisyyden piirissä on monenlaista liiketoimintaa. Usein luvataan parantaa jotakin, mitä lääketiede ei pysty hoitamaan.

hyvä, kunhan tietoisen mielen rakentamista esteistä ja tukkeumista päästään eroon.

Uushenkisyyteen kuuluu kirjavuus ja vaihtuvuus.

Siksi sen suuntaukset eivät useinkaan vaadi, että niistä kiinnostuneiden olisi liityttävä johonkin uskonnolliseen yhteisöön. Uushenkisyyttä harrastaa yleensä kukin tykönään. Ystävien kanssa voi toki vaihtaa hoitoihin tai kursseihin liittyviä kokemuksia ja vinkkejä.

Uushenkisyys heijastaa nykyihmisen identiteettiä kuluttajana ja valitsijana. Sen sijaan, että muokattaisiin vanhemmilta perittyä uskoa, uskomusten ja harjoitteiden valintamyymälästä poimitaan itselle sopiva kooste. Se, ovatko uskomukset johdonmukaisia tai perusteltuja, on toissijaista. Voihan omaksutun mielen- tai ruumiinharjoituksen taas huomenna vaihtaa toiseen.

Kaunosieluisuus ja uushenkisyys eivät istu yksiselitteisesti liberalismin ja konservatismin väliseen erotteluun. Niin liberaali kuin konservatiivi voivat, kumpikin omista syistään, pitää maailmaa pahana ja itseään hyvinä.

Myös uushenkisiä etsijöitä voivat kannatella hyvin erilaiset moraaliset ja poliittiset arvot – elleivät he sitten katso päässeensä kokonaan yli maallisista ajattelutavoista.

Harjoittele 1.

a) Mitä on nihilismi? b) Miksi sitä pidetään usein uhkana?

2.

Miten arvokonservatismi ja arvoliberalismi eroavat toisistaan?

3.

Yhden näkemyksen mukaan pahuus on ihmisen erottamaton ja pysyvä ominaisuus. Toisen kannan mukaan pahuudessa on kyse yksilön omista valinnoista vaihtelevissa tilanteissa. Millaisen synteesin näiden kantojen pohjalta voisi rakentaa?

4.

Mikä yhdistää taideteosta ja ihmiselämää?

5.

Millä nimellä voidaan kutsua ilmiötä, joka näkyy siinä, että elämän mielekkyyden kokemus on vähentynyt tieteen kehityksen myötä?

164 | Elämänfilosofia

16 Elämän merkityksellisyyden osatekijät Onnellisuus Onko elämän tarkoitus onnellisuuden löytäminen? Näin tuskin voidaan sanoa, mikäli onnellisuus ymmärretään henkilökohtaiseksi tyytyväisyyden ja nautinnon tilaksi. Vain mieleltään sairas olisi valmis pitämään yksilöllisen onnen tavoittelua millä hinnalla hyvänsä tavoiteltavana tai oikeutettuna.

On monia elämäntilanteita, joissa ihminen sivuuttaa henkilökohtaisen onnensa taatakseen toisen ihmisen hyvän. Vaikka lenkkeily tekisi jonkun onnelliseksi, hänkin pysähtyy metsässä juostessaan auttamaan suonsilmäkkeeseen juuttunutta lähimmäistä.

Joku saattaisi sanoa, että lenkkeilijäkin tavoittelee vain omaa onnellisuuttaan. Tekeehän toisen auttaminen myös auttajan onnelliseksi. Näin voi olla.

Ei kuitenkaan ole selvää, tuottaako toisten auttaminen todella ihmiselle aina enemmän mielihyvää kuin jokin muu, täysin henkilökohtainen nautinto. Jos niin olisi, itsekkäät ihmiset eivät muuta tekisikään kuin auttaisivat muita.

Näyttää siis siltä, että toisten auttaminen tekee ihmisen vain joskus onnellisemmaksi kuin omaan nautintoon keskittyminen. Ihminen tuskin

Oletko osallistunut hyväntekeväisyyteen?

Henri Alén valmisteli ruokakasseja keväällä 2021. 1000 annoksen tarina -hyväntekeväisyysprojektissa ravintola Ultiman henkilökunta laati ruokaelämyksen 1000 kertaa kolmessa viikossa. Ruoka-apu toimitettiin Diakonissalaitoksen kautta.

Elämänfilosofia | 165

kuitenkaan laskee joka tilanteessa erikseen, tuottaisiko toisen auttaminen vai yksin saatava nautinto hänelle enemmän mielihyvää. Tilanne, jossa toista on autettava, kerta kaikkiaan ilmenee tilanteena, jossa toista on autettava, ja silloin ihminen yleensä auttaa toista miettimättä nautintojaan sen kummemmin.

Aristoteleen mukaan vain onnellisuus on asia, jota tavoitellaan sen itsensä vuoksi. Onnellisuuden tavoittelu millä hinnalla hyvänsä ei kuitenkaan hänenkään mukaansa ole oikeutettua eikä tavoiteltavaa. Aristoteles ei tarkoittanut onnellisuudella subjektiivista tai psykologista onnellisuutta vaan hyveellisen elämän aikaansaamaa tasapainotilaa. Sen voi saavuttaa, kun viljelee elämän hyviä asioita sopivassa mitassa. Ajatus ei ole se, ettei minään elämän hetkenä saisi syödä tai juoda liikaa tai ettei koskaan saisi keskittyä omiin nautintoihinsa. Mitan ja kohtuullisuuden tavoite koskee elämää kokonaisuutena.

Aristoteleen mukaan ihminen ei eettisiä hyveitä viljellessään tee hyvää vain muille vaan viime kädessä myös itselleen. Hyveiden vaaliminen ei kuitenkaan tee ihmistä onnelliseksi siitä syystä, että se tuottaisi hänelle yksilöllistä mielihyvää. Pikemminkin ainoastaan omiin nautintoihinsa keskittyvän ihmisen elämästä katoaa kohtuus ja mitta. Lopulta tällainen ihminen erkanee yhteisöstä ja jää yksin kuin saalista jahtaava villipeto.

Se on onneton kohtalo, sillä ihminen on olemukseltaan yhteisössä elävä eettinen olento.

Rakkaus ja välittäminen Mitä ihmiselämän merkityksen ja mielekkyyden tarkasteleminen filosofian ja sen historian opastuksella on antanut? Voidaanko löytää suuria linjoja, joihin elämänsä suuntaa pohtiva voisi yhä tukeutua?

Monet ajattelevat, että pelkkä yhteisöön kuuluminen ei riitä onnellisuuden saavuttamiseksi, vaan siihen vaaditaan vielä jotain muuta: rakkautta.

Onhan rakkaus ihmisen korkeimman autuuden ja sen puute syvimmän epätoivon lähde. Ei ole sattuma, että lähes kaikki romaanit ja elokuvat käsittelevät tavalla tai toisella rakkautta.

Rakkaudella tarkoitetaan kuitenkin hyvin monta eri asiaa. Vanhempi rakastaa lapsiaan ja lapsi rakastaa vanhempiaan. Ehkä lapsi rakastaa nalleaankin. Puolisoaan voi rakastaa monella eri tavalla, niin huumaantuneena kuin tasaista kiintymystä tuntien. Ihminen voi rakastaa epätoivoisesti 166 | Elämänfilosofia

Usein pitkään yhdessä olleet parit kertovat kohdanneensa taipaleensa aikana myös suuria vaikeuksia.

Sitoutuminen on kuitenkin kantanut vaikeuksien yli, vaikka rakkauden tunteet ovatkin saattaneet välillä olla kateissa.

jotakuta, joka ei vastaa hänen rakkauteensa. Monet sanovat rakastavansa isänmaataan. Silti ei ole tavatonta, että ulkomailta palannut huudahtaa rakastavansa vaikkapa Irlantia tai Espanjaa. Monissa uskonnoissa kehotetaan rakastamaan Jumalaa mutta myös lähimmäistä. Jotkut humanistit puhuvat rakkaudesta ihmiskuntaa kohtaan. Ihmiset voivat rakastaa myös eläimiä, ja joskus he jopa sanovat rakastavansa jotakin ruokalajia tai näkemäänsä elokuvaa.

Rakkaudeksi kutsuttuja ilmiöitä säestävät monenlaiset tunteet. Rakkauteen voi liittyä sukupuolista halua, tykkäämistä, lämpöä, hellyyttä tai ylevää Elämänfilosofia | 167

kohottuneisuutta. Ei ole harvinaista, että rakkaistakaan ihmisistä ei aina pidä tai että tuntee heitä kohtaan suorastaan katkeruutta tai vihaa. Vaikka rakkauteen usein liittyy väkeviä tunteita, rakkautta ei voida pohjimmiltaan määritellä niiden kautta. Rakkaus on välittämistä. Se on yhdentekevyyden vastakohta.

Rakkaus ei ole sama asia kuin halu. Rakkauteen voi kyllä liittyä halua, mutta halu ei ole rakkauden riittävä eikä välttämätön ehto. Halu voi kohdistua myös ihmisiin, joista ei juurikaan välitä. Heistä voi esimerkiksi olla hyötyä jonkin tehtävän suorittamisessa tai he voivat tarjota ohimenevää seksuaalista mielihyvää.

Joku voi esittää vastalauseen ajatukselle, ettei rakkautta voida määritellä tunteiden kautta. Onhan välittäminenkin tunne jonkin asian, ihmisen tai eläimen tärkeydestä. Välittäminen ei kuitenkaan olisi välittämistä, ellei se ilmenisi tekoina. Jos rakkaus on välittämisen muoto, sekin on teko. Se voi olla sitoutumisen, hoivaamisen tai palvelemisen teko. Ennen kaikkea rakkaus on ehdoitta antamisen teko. Rakastava ihminen ei aseta kohteen joitakin ominaisuuksia rakkautensa ehdoksi. Toisin kuin halu, rakkaus kohdistuu olentoon itseensä tämän yksittäisistä ominaisuuksista riippumatta.

Onko rakkaus sitten elämän tarkoitus? Ihminen ei valitse rakkautta, vaan rakkaus valitsee hänet. Hän ei voi päättää alkaa rakastaa jotakuta eikä varsinkaan, että joku toinen alkaisi rakastaa häntä. Rakkaus ei voi olla elämän tarkoitus, jos tarkoitus edellyttää pohtimista tai valintaa. Toisessa mielessä se kuitenkin on: kun rakastaa, rakkauden kohteesta tulee osa elämän tarkoitusta.

Ihminen on osa jotakin itseään suurempaa. Joillekin tuo suurempi kokonaisuus on Jumala, joillekin luonto, joillekin taas ihmiskunta ja joillekin jokin perinne. Tieto, että tuon kokonaisuuden osana välittää jotakin itseään suurempaa eteenpäin, antaa kuolevaisen elämään mieltä ja lohtua. Ihminen ei kuulu vain luontoon tai maailmankaikkeuteen, vaan ennen kaikkea ihmisten muodostamaan monisäikeiseen verkostoon. Tämä voi kuulostaa itsestään selvältä, mutta nykyisellä yksilöllisyyden aikakaudella ihmisen perimmäinen riippuvaisuus muista usein unohtuu. Myös yksilöllisyys on sidoksissa moniin yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin käytäntöihin, kuten vapaisiin vaaleihin, yksilön mielipiteiden arvostamiseen ja kuluttajavalintoihin talouden perustana. Yksilö voi olla vain suhteessa toisiin ihmisiin: ainutlaatuinen ihminen on ainutlaatuinen nimenomaan muihin verrattuna.

Yhteisöissä ja perinteissä syntyneiden hyvien vaalimista ja eteenpäin siirtämistä voidaan pitää osana elämän tarkoitusta. Sitä voidaan kutsua 168 | Elämänfilosofia

välittämiseksi. Ihminen välittää eteenpäin niitä asioita, joista hän välittää.

Hän toimii kanavana niille ja muuntaa niitä. Myös rakkaus on välittämisen muoto, johon kuuluu vastarakkauden mahdollisuus. Se on välittämisen teoista kaikkein väkevin.

Jostakin asiasta välittämiseen kuuluu, että haluaa taata sille olosuhteet, joissa se voi kukoistaa vapaasti ja parhaalla mahdollisella tavalla. Sama pätee ihmisiin ja yhteisöihin, joista välitetään. Välittämisellä on siksi aina myös poliittinen ulottuvuus.

Luovuus

Luonnossa liikkuminen virkistää mieltä ja lievittää stressiä.

Joidenkin tutkijoiden mukaan elimistö rentoutuu luonnossa, koska luonto on ympäristö, johon ihminen on aikojen saatossa sopeutunut.

Inhimillisen kielen erityislaatu tekee ihmisestä kertomuksia esittävän, uteliaan ja tulevaisuutta hahmottavan olennon. Historia osoittaa, miten mullistava vaikutus ihmisen tekemillä keksinnöillä voi olla sekä inhimilliseen että biologiseen elämään, niin hyvässä kuin pahassa. Uusien kertomusten, tutkimustulosten, elämäntapojen ja vaihtoehtojen hahmottaminen ja kuvitteleminen ovat perustavasti inhimillistä toimintaa. Niin kuin romanttisessa Elämänfilosofia | 169

Ta i t o OMIEN NÄKEMYSTEN TARKASTELEMINEN n eri asia toistella toisten näkemyksiä kuin ajatella itse. On myös eri asia elää ajatustensa mukaan kuin lukea niistä kirjoista. Filosofiassa asioita tarkastellaan yleensä yleisellä tasolla. Elämänfilosofiaan kuuluu kuitenkin aina tiiviisti myös subjektiivinen, henkilökohtainen näkökulma. Elämänfilosofia, jolla ei ole vaikutusta yksilön ajatuksiin ja elämään, kuulostaa tyhjältä.

Joidenkin mielestä perimmäisten kysymysten kysyminen vain tuskastuttaa ja ahdistaa.

Tämä saattaa olla hinta siitä, että ymmärtää yksittäisen ihmisen pienuuden maailmankaikkeuden mittakaavassa ja elämän katoavaisuuden. Toisaalta pohdinta auttaa ymmärtämään omaa itseä, muita ihmisiä ja ympäröivää maailmaa. Tunne maailman kaoottisuudesta, hallitsemattomuudesta ja ahdistavuudesta voi myös lientyä.

Itsereflektio on jatkuvaa omien ajatusten ja toiminnan kyseenalaistamista. Omia sokeita pisteitä on mahdotonta huomata, ja siksi itsereflektio edellyttää omien näkemystensä peilaamista keskustelussa muiden kanssa.

O

Filosofian klassikot toimivat myös hyvinä keskustelukumppaneina ajatusten testaamisessa. On hyvä myös verrata omia näkemyksiään siihen, millaisten periaatteiden ohjaamana tosiasiassa toimii.

Etiikan ja elämänfilosofian opiskelu ei suoraan auta elämään oikein ja olemaan onnellinen. Ne voivat kuitenkin ohjata oikealle polulle kohti hyvää elämää. Kuten Matrix-elokuvassa (1999) sanotaan: ”Voin näyttää sinulle oven, mutta sinun on kuljettava siitä itse.” •

Harjoittele Filosofeilta jää usein elämään yksittäisiä lausahduksia, jotka innoittavat ihmisiä. Tällaisia ovat esimerkiksi Friedrich Nietzschen ”kaikki, mikä ei tapa, vahvistaa” ja Søren Kierkegaardin ”elämää on elettävä eteenpäin, mutta sitä voidaan ymmärtää vain taaksepäin”. Keksi itsellesi oma elämänfilosofinen tunnuslause.

ajattelussa korostetaan, ihminen on luova. Voidaan hyvin sanoa, että luovuus on osa ihmisen elämän tarkoitusta.

Eksistentialisti Jean-Paul Sartren mukaan ihminen on sidottu vapauteen.

Voisi sanoa, että ihminen on sidottu myös luovuuteen. Ihminen ei voi tehdä asioita täsmälleen niin kuin ennenkin on tehty, sillä tekemisessä kaikki aina hieman muuttuu. Voi yrittää esimerkiksi tanssia balettia kuten opettajansa, mutta oma tyyli kuitenkin poikkeaa väistämättä esikuvan tyylistä.

Luovuutta voidaan kehittää. Mielikuva yksin kammiossaan luovasta nerosta on harhaanjohtava, koska luovuus edellyttää harrastamista, harjoittelua, opiskelua ja yhteistyötä. Ihmiskunnalla on paljon kertynyttä kokemusta, yhteisiä taitoja, keksintöjä, laitteita ja tieteellisiä teorioita, joita pidetään itsestäänselvyyksinä. Kuitenkin ne ovat menneen luovan työn tuloksia. Luovuus ja perinteen edelleen välittäminen eivät ole ristiriidassa 170 | Elämänfilosofia

keskenään. Mikään ei synny tyhjästä. Kaikki, mitä keksitään tai kuvitellaan, perustuu jollakin tavalla aikaisemmin tehtyyn tai sanottuun.

Luovuus ei rajoitu taiteisiin ja tieteisiin. Luovat ratkaisut ovat tarpeen kaikkialla: perheen arjessa, riitatilanteissa, jalkapallon pelaamisessa, sisustamisessa ja leikeissä. Myös poliittinen luovuus on mahdollista. Yksi esimerkki tällaisesta luovuudesta on itsenäisyytensä puolesta kamppailleiden intialaisten harjoittama väkivallaton vastarinta. Intialaisten johtaja Mahatma Gandhi (1883–1944) jätti historiassa ennen kuulumattomalla tavalla tarttumatta aseisiin, mutta ei silti antautunut väkivallan edessä.

Itsereflektio Kuinka mielekästä on elämä, jota ihminen elää kuin automaattiohjauksen kuljettamana? Vastaus on kaiketi selvä. Lentäjä voi konetta ohjatessaan hyödyntää tietojaan ja taitojaan ja tehdä punnittuja ja tietoisia valintoja.

Hänen matkansa on varmasti mielekkäämpi kuin lentäjän, joka autopilotin käynnistettyään torkkuu koko lennon ajan. Sokrates esitti vastaavan ajatuksen sanoessaan, että elämä ilman itsensä ja muiden tutkiskelua ei ole elämisen arvoista.

Ihminen, joka on alkanut tutustua filosofiaan ja sen historiaan, oppii tutkimusmatkallaan paljon siitä, miten ennen on ajateltu ja miten filosofit nykyään ajattelevat. Filosofian harjoittamisessa ei kuitenkaan ole kysymys

Eettiseen toimintaan kuuluu myös anteeksipyytäminen, jos huomaa tehneensä väärin.

Yhtä lailla tärkeää on kyky antaa anteeksi.

Elämänfilosofia | 171

pänttäämisestä tai tietojen opiskelusta. Filosofia on ennen kaikkea oman ajattelunsa kyseenalaistamista, jota tehdään yhdessä muiden filosofien kanssa.

Omaan ajatteluun kohdistuvaa ajattelemista ja kyseenalaistamista kutsutaan itsereflektioksi. Se on tärkeää niin kulttuuriperinteille kuin yksilöille.

On selvää, että mikään perinne tai käytäntö ei uudistu ilman kyseenalaistamista. Ilman sitä ne eivät ylipäätään jatku eivätkä elä.

Filosofiaa voidaan pitää kaikille perinteille esitettynä kutsuna reflektoida itseään. Filosofia kehottaa ihmisiä tarkastelemaan omia oletuksiaan ja aikaansaannoksiaan kriittisesti. Se kannustaa jokaista kulttuuria läpikäymään, tarkastelemaan ja uudistamaan omaa perintöään. Tämä ei tarkoita oman perinteen heittämistä yli laidan vaan sen tutkiskelemista niin, että siitä voidaan ammentaa mahdollisuuksia ja näköaloja, joita ei aikaisemmin ole oivallettu.

Itsereflektio tarkoittaa aina oman osallisuutensa ja vastuun kyselemistä.

On pohdittava, millä tavalla tulee itse osallistuneeksi siihen, mitä pitää vääränä tai epäoikeudenmukaisena. Itsereflektiossa on kysyttävä myös, ovatko omat käsitykset vääryydestä ja epäoikeudenmukaisuudesta loppuun asti ajateltuja ja kestäviä.

Itsereflektio ei ole elämän ylimääräinen lisä tai mauste. Ilman sitä ei ole mahdollista elää vapaasti ja täysipainoisesti. Saksalainen filosofi Edmund Husserl (1859–1938) on sanonut: ”Eettinen elämä ei synny itsestään, eikä siihen voi ketään ulkoapäin pakottaa, vaan se kumpuaa vapaan ihmisen universaalista itsetutkiskelusta ja jatkuvasta uudistumisesta kamppailussa alentavia taipumuksia vastaan.”

Harjoittele

172 | Elämänfilosofia

1.

Voiko onnellisuus olla elämän tarkoitus?

2.

Mitä erilaisia rakkauden muotoja kirjan tekstissä mainitaan?

3.

Keksi kriittisiä kysymyksiä, jotka kyseenalaistavat nykyisiä näkemyksiäsi hyvästä elämästä.

4.

Psykoanalyytikko Sigmund Freudin määritelmän mukaan mielenterveys on kykyä rakastaa ja tehdä työtä. Voisivatko ne olla myös elämän tarkoitus? Perustele.

5.

Selitä, miten luovuus voi liittyä elämän tarkoitukseen.

Tiiviste

lmä

IV Elämänfilosofia

lämänfilosofia tutkii kysymystä, miten ihmisen tulisi elää. Siinä painottuu muista filosofian aloista poiketen henkilökohtainen, subjektiivinen näkökulma. Antiikin filosofeista stoalaiset vastasivat tuohon kysymykseen mielentyyneyttä tavoitellen ja epikurolaiset mielihyvää etsimällä ja kärsimystä välttämällä. Kysymys elämän tarkoituksesta tai siitä, mikä tekee elämästä merkityksellistä, on elämänfilosofinen ikuisuuskysymys. Siihen on tarjottu vastauksiksi muun muassa lajin säilymistä, yhteisöllisyyttä, yksilön menestymistä, taidetta ja elämää kuoleman jälkeen.

Nihilistien mukaan elämällä ei ole tarkoitusta.

Eksistentialismi on 1900-luvun filosofinen suuntaus, jonka mukaan ihminen on vapaa luomaan omasta olemassaolostaan omanlaistaan ja tämän vapauden ymmärtäminen saa ihmisen ahdistumaan. Ihmisen olemassaoloa määrittää aina tietoisuus kuolevaisuudesta.

E

id Keskeiset ta

Arvokonservatiivit painottavat yhteisön perinteisten arvojen mukaan elämistä ja perinteiden kunnioittamista. Arvoliberaalit puolestaan korostavat jokaisen yksilön omia arvoja ja vapautta sekä erilaisuuden kunnioittamisen tärkeyttä. Kulttuurirelativismi on filosofinen näkemys, jonka mukaan mitään ehdottomia totuuksia tai arvoja ei ole, vaan asiat ovat hyviä ja arvokkaita suhteessa johonkin kulttuuriin. •

ot

• filosofisten ajatusten soveltaminen oman elämän pohdintoihin • ikuisuuskysymysten tunnistaminen • synteesin laatiminen

si Keskeiset kä • • • • • • •

tteet

elämänfilosofia stoalaisuus epikurolaisuus arvoliberalismi arvokonservatismi eksistentialismi kulttuurirelativismi

Friedrich Nietzsche (1844–1900) oli yksi merkittävimmistä eurooppalaisista filosofeista.

Hänet tunnetaan muun muassa uskonnon sekä moraali- ja filosofiakäsitysten kritisoijana.

Opiskeluvinkki Eksistentiaalisella kriisillä tarkoitetaan tilannetta, jossa yksilö pohtii elämänsä ja olemassaolonsa mielekkyyttä. Tällaiset pohdiskeluvaiheet kuuluvat erityisesti elämän taitoskohtiin ja auttavat ihmistä elämään oman näköistään elämää. Elämänfilosofia saattaa sekä lietsoa eksistentiaalisia kriisejä että auttaa niiden ratkomisessa. Kokeile vaikka Kierkegaardin, Nietzschen tai Sartren tekstien lukemista seuraavan kerran, kun haluat saada aikaan eksistentiaalisen kriisin tai ratkaista sellaisen.

Elämänfilosofia | 173

s y ve n n ä Kertaa ja 1.

a) Listaa oppikirjassa esitetyt vastaukset kysymykseen, mikä on elämän tarkoitus. b) Täydennä listaa keksimällä muita mahdollisia vastauksia. c) Valitse vastausten joukosta oma suosikkisi tai luo vastauksista synteesi yhdistelemällä niitä. Perustele ratkaisusi.

2.

a) Mitkä ovat aborttia koskevan keskustelun ääripäät? b) Voiko niiden välille luoda synteesin vai onko toinen ääripää mielestäsi oikeassa?

3.

Mitä filosofista ajatusta Jean-Paul Sartre katkelmassa kuvaa?

Minäkin olen halunnut olla. Oikeastaan en ole muuta halunnutkaan. Siinä elämäni ratkaiseva sana. Kaikkien näennäisesti irrallisten yritysteni pohjalta tapaan saman tarpeen: olen yrittänyt karkottaa olemassaolon ulkopuolellani, poistaa hetkistä niiden nesteet, vääntää ne kuiviin, puhdistaa ja lujittaa itseni voidakseni lopulta kaikua yhtä selkeänä ja täsmällisenä kuin saksofonin ääni.

Lähde: Jean-Paul Sartre, Inho, suomennos Juha Mannerkorpi

4.

Sokrateen mielestä hänelle langetettu kuolemantuomio oli kohtuuton.

Katkelmassa Sokrates kertoo, mitä ajattelee tilanteesta.

Paljon mieluummin kuolen siksi, että olen puhunut niin kuin olen kuin eläisin siksi, että olin puhunut toisin. Oikeudenistunto ja sota ovat tilanteita, joissa en minä eikä kukaan saa panna parastaan vain keksiäkseen, miten pelastaisi nahkansa. [...] Te olette nyt tuominnut minut kuolemaan, mutta teidät on totuus tuominnut olemaan epäoikeudenmukaisia ja kelvottomia. Meidän molempien on pakko tyytyä oikeuden päätökseen. Näin oli määrä käydä ja uskon että se on paikallaan.

Lähde: Platon, Apologia, suomennos Marianna Tyni

a) Miksi Sokrates pitää parhaana alistua tuomioonsa?

b) Pidätkö Sokrateen päätöstä viisaana? Miten itse toimisit vastaavassa tilanteessa?

c) Voiko kuolemanrangaistus koskaan olla oikeudenmukainen? Perustele.

5.

Mikä seuraavista arvoista on tärkein: hyvyys, totuus vai kauneus? Perustele.

6.

Antiikin Kreikan taruissa Sisyfosta rangaistiin hänen petollisuudestaan määräämällä hänet vierittämään ikuisesti kiveä rinteen huipulle. Kun Sisyfos onnistui saamaan kiven vuoren päälle, se vieri jälleen alas, josta hänen oli taas saatava se ylös. Ranskalainen kirjailija Albert Camus (1913–1960) on pohtinut teoksessaan Sisyfoksen myytti (1942), miten Sisyfoksen tulisi suhtautua kohtaloonsa.

174 | Elämänfilosofia

a) Tekeekö ikuisesti samana toistuva tehtävä Sisyfoksen elämästä väis- tämättä mieletöntä vai voiko hän omalla suhtautumisellaan muuttaa elämänsä merkitykselliseksi ja onnelliseksi? b) Onko jokaisen elämä toistuvine arkisine tapahtumineen Sisyfoksen elä- mää, loputonta toistoa? c) Voiko ihminen omalla suhtautumisellaan vaikuttaa siihen, millaista hä- nen elämänsä on? d) Onko onnellisuus asennoitumiskysymys?

Sokrateen kuolema, Jacques Louis David 1787

7.

On väitetty, ettei ihmisen moraalinen kehitys ole uudella ajalla pysynyt tieteellis-teknisen kehityksen vauhdissa. Ota kantaa väitteeseen.

8.

Kuvaile valintasi mukaan joko hyvä elämä tai hyvä kuolema.

9.

Laadi eksistentialismista käsitekartta. Ota mukaan alla olevat sanat ja nimet.

Martin Heidegger oleminen Albert Camus

ahdistus

mielekkyys vastuu

vapaus Simone de Beauvoir kaunokirjallisuus

10. Ota kantaa ja perustele.

a) Mitkä ovat kolme tärkeintä arvoasi?

b) Millaisia arvoihisi pohjautuvia kielto- tai kehotusnormeja noudatat?

c) Mikä normatiivisen etiikan teorioista ohjaa eniten omaa käyttäytymis täsi?

d) Mikä on sinun elämäsi tarkoitus?

Elämänfilosofia | 175