Issuu

Tiedustelut Edita Publishing Oy, Helsinki opettajapalvelu@edita.fi p. 020 450 010 www.edita.fi

Ääni tukee oppimista Itsearviointi auttaa asettamaan omia tavoitteita ja seuraamaan oppimista opiskelun eri vaiheissa. Tavoitteet ja keskeiset opiskeltavat asiat on koottu pääluvun alkuun. Käsitteet on listattu jokaisen luvun alussa ja tummennettu tekstistä.

Toimitus Alina Mehto ja Katariina Voutilainen

Kuvatoimitus Alina Mehto

Graafinen suunnittelu Sari Väkelä

Kuvitus Mikko Sinervo Kuvalähteet kirjan lopussa 1. painos © Silvia Hosseini, Katri Karvonen, Pirjo Sallinen ja Edita Publishing Oy

Lue lisää -tekstit syventävät opiskeltavia asioita ja tuovat niihin uusia näkökulmia. Tietolaatikot ja kuviot kokoavat keskeisiä asioita, muistilistoja ja vinkkejä. Esimerkit havainnollistavat tekstilajien ominaisuuksia ja ilmaisukeinoja sekä tarjoavat malleja tekstien tulkintaan ja tuottamiseen. Ohjeet opastavat vaiheittain tekstien analysointiin ja keskeisten tekstilajien kirjoittamiseen. Tehtävät on jaoteltu kolmeen ryhmään: Muista ja ymmärrä -tehtävissä harjoitellaan opiskeltavien tietojen ymmärtämistä ja käsitteiden käyttöä.

Tämä teos on oppikirja, joka on suojattu tekijänoikeuslailla (404/61). Tämän teoksen tai sen osan valokopiointi, skannaaminen tai muu digitaalinen kopiointi tai käyttö edellyttää oikeudenomistajan luvan. Kopiosto ry myöntää teosten osittaiseen kopiointiin lupia. Tarkistakaa, mitkä valokopiointi- ja digiluvat ovat kohdallanne voimassa. Lisätietoja luvista: www.kopiosto.fi. Teoksen tai sen osan muuntelu on kielletty.

Sovella ja analysoi -tehtävissä hyödynnetään tietoja tekstien analysointiin, tulkintaan ja tuottamiseen. Arvioi ja luo uutta -tehtävissä yhdistetään aiempia tietoja, kehitetään kriittistä lukutaitoa ja tuotetaan laajoja tekstejä.

ISBN 978-951-37-8065-4 Otavan Kirjapaino Oy Keuruu 2022

Aineistoina on monipuolisesti eri tekstilajien tekstejä. Digiaineistot voi lukea, katsoa ja kuunnella Ääni 6 Opiskelijan digiaineistoista. Aineistopaketti sisältää digitaaliset ja audiovisuaaliset tekstit painetun oppikirjan käyttäjälle.

SISÄLLYS

ÄI 6

ALUKSI ........................................................................................ 4 Itsearviointi ..................................................................................... 6 Tavoitteet ja opiskelusuunnitelma ............................................... 8 Kokoavat tehtävät ....................................................................... 10 Lue ja tulkitse kirjallisuutta ......................................................... 14

SYVENNY KIRJOITUSPROSESSIIN ......................... 16 1 2 3

Tekstin ideointi ........................................................................ 18 Kirjoita fiktiota......................................................................... 34 Tekstin rakenteen suunnittelu ............................................... 36 Aineistojen kanssa keskusteleminen .................................... 48

KIRJOITUSTAIDOT KOHENEVAT ............................. 62 4 5 6 7

Vakuuttavan pohdinnan ainekset ......................................... 64 Oman ajatuksen kuljettaminen ............................................. 73 Kieli ja tyyli .............................................................................. 83 Kirjoita fiktiota......................................................................... 92 Tekstin muokkaaminen ja hiominen ..................................... 94

LUKU- JA KIRJOITUSTAIDON TEHTÄVÄT.......... 104 Ohje lukutaidon ja kirjoitustaidon kokeeseen ....................... 106 Lukutaidon tehtävät .................................................................. 108 Kirjoitustaidon tehtävät .............................................................111 Hakemisto ....................................................................................117 Kuvalähteet .................................................................................117 Oppimisen havainnointi ............................................................ 118

Video Kirjailija Silvia Hosseinin haastattelu Keskustelkaa kirjoittamisesta. a. Katsokaa haastattelu kirjailija Silvia Hosseinin kirjoittamiskokemuksista. Keskustelkaa kirjoittamisesta videon pohjalta. Millaisia tekstejä Hosseini on kirjoittanut? Millä tavoin Hosseini suunnittelee tekstejään? Miten analysoivien ja pohtivien tekstien kirjoitusprosessit eroavat toisistaan? Mikä Hosseinin mielestä kirjoittamisessa on helppoa? Entä vaikeaa? Miten Hosseini selättää kirjoittamisessa kohtaamiaan vaikeuksia? Mikä kirjoittamisessa innostaa Hosseinia? b. Haastattele pariasi kirjoittamisesta. Voit kysyä samoja kysymyksiä kuin videon haastattelijat tai keksiä kysymykset itse. c. Esittele parisi kirjoittamiskokemuksia muulle ryhmälle.

SYVENNY KIRJOITUSPROSESSIIN TAVOITTEET kehittyä erilaisten tekstien ideoinnissa harjoitella tekstin aiheen rajaamista ja oman näkökulman valintaa harjoitella analysoivien ja pohtivien tekstien suunnittelua oppia hyödyntämään aineistoja analysoivissa ja pohtivissa teksteissä kokeilla erilaisia työskentelytapoja ja rohkaistua kirjoittajana

OPINTOJAKSON AIKANA syvennytään analysoivien ja pohtivien tekstien ideointiin ja suunnitteluun vahvistetaan aineistojen analysointi- ja tulkintataitoja harjoitellaan aineistojen hyödyntämistä omissa teksteissä tehdään omaa kirjoittajan ääntä vahvistavia sanataideharjoituksia

OMAT TAVOITTEET Lue tavoitteet. Mieti, mitkä asiat ovat sinulle tuttuja ja mitkä vaativat harjoittelua. Kirjoita itsellesi konkreettisia tavoitteita. Esimerkiksi: Kokeilen erilaisia ideointitapoja, kun suunnittelen tekstiäni. Hyödynnän tekstien suunnittelussa aineistoja. Pyydän palautetta kirjoitusprosessin eri vaiheissa.

KÄSITTEET tekstilaji tekstin ideointi kirjoitusprosessi havaintojen ryhmittely ja nimeäminen aiheen rajaus sanoma ydinajatus näkökulma aineisto

Eri tekstilajeilla on erilaisia tavoitteita, joten niitä myös ideoidaan eri tavoin.

SYVENNY KIRJOITUSPROSESSIIN

Tekstin ideointi

Kaikki alkaa ideasta Kun kirjoittaja aloittaa työskentelynsä, valmis tuotos on olemassa vasta pelkkänä ideana. Tuosta ideasta kaikki kuitenkin saa alkunsa. Jo kirjoittamisen ensimmäisiin vaiheisiin vaikuttaa se, millaista tekstiä on tarkoitus tuottaa. Eri tekstilajeilla on erilaisia tavoitteita, joten niitä myös ideoidaan eri tavoin. Tekstin ideointi on usein kirjoitusprosessin inspiroivin vaihe: saa valita käsittelyn näkökulmat, herätellä aisteja, innostua aineistoista, tehdä mielenkiintoisia havaintoja ja kirjoittaa muistiin nokkelia ajatuksia. Kertovan tekstin tavoitteena on saada lukija eläytymään tarinaan. Reportaasin tai novellin ideoinnin voikin aloittaa esimerkiksi tekemällä muistiinpanoja tapahtumapaikan yksityiskohdista ja tunnelmasta. Miljööstä edetään tapahtumien ja henkilöhahmojen ideointiin: millaisia käänteitä kertomuksessa tapahtuu ja kenelle? Jos tekeillä on fiktiivinen teksti, kertomuksen yksityiskohtia voi myös ideoida jonkin luovan kirjoitusharjoituksen avulla. Ohjaavien tekstien ideointi alkaa kohderyhmästä ja tekstin tavoitteesta. Lapsille tarkoitettu ohje internetin turvallisesta käytöstä suunnitellaan eri tavoin kuin uuden sähköauton ostamiseen houkutteleva mainos. Siksi on mietittävä ohjeistuksen tyyliä ja sävyä: puhutaanko selkeästi ja suorasukaisesti, vai olisiko tarkoituksenmukaisempaa viestiä vähäeleisemmin? Lukio-opinnoista tutut analysoivat tekstit, kuten lukutaidon tehtävät, kuuluvat kuvaaviin teksteihin. Niiden pyrkimyksenä on tehdä havaintoja erilaisten tekstiaineistojen piirteistä, kuten sisällöstä, rakenteesta ja keinoista. Analysoivissa teksteissä on aina myös pohtivien tekstien piirteitä, koska niissä esitetään kriittisiä päätelmiä ja tulkintoja. Pohtivien ja kantaa ottavien tekstien tavoite on punnita jotakin ilmiötä tai ongelmaa. Tekstien ero on rakenteessa ja sävyssä: Kantaa ottavan tekstin kirjoittaja pyrkii saamaan lukijan oman näkemyksensä kannalle. Sen sijaan pohtivassa tekstissä ei yleensä perustella vain yhtä mielipidettä, vaan aihetta käsitellään laajasti ja vähemmän arvottavaan sävyyn.

Tekstilajien rajat eivät aina ole tarkkoja. Jotkin tekstit hyödyntävät useiden tekstilajien piirteitä. Sekä pohtivissa että kantaa ottavissa teksteissä keskeistä on argumentointi eli väitteiden esittäminen ja niiden perusteleminen. Kumpaankin voi hyvin sisällyttää myös kertovia jaksoja ja kaunokirjallisia keinoja, jos ne tukevat sitä, mitä kirjoittaja haluaa sanoa. Vaikka tehtävänanto ja aineistoihin perehtyminen korostuvat tekstien ideoinnissa, kannattaa myös varata aikaa rentoon mietiskelyyn. Parhaat oivallukset eivät aina synny koneen ääressä, vaan hyvä idea voi tulla mieleen iltakävelyllä tai kaverin kanssa jutustellessa. Joskus lukiossa kirjoitettavat tekstit voivat tuntua muusta elämästä irrallisilta. Kirjoittamisen harjoittelu kuitenkin kehittää ajattelu- ja ilmaisutaitoja, joista on paljon iloa jatko-opinnoissa ja työelämässä. Lisäksi ajatusten jäsentäminen tekstiksi auttaa ymmärtämään mieltä askarruttavia yhteiskunnan ja kulttuurin ilmiöitä sekä omia tunteita paremmin. Kirjoittaminen ei siis ole vain tekninen suoritus vaan parhaimmillaan mielekäs osa elämää. Lukiossa kirjoitetaan pääasiassa analysoivia sekä pohtivia ja kantaa ottavia tekstejä, joten niiden kirjoitusprosessiin kannattaa perehtyä tarkkaan.

Tekstilajiryhmien ominaispiirteitä Kertovat tekstit esittävät jonkin tapahtumasarjan. Kaunokirjallisuuden lajeista romaanit ja novellit ovat tyypillisesti kertovia tekstejä. Mediateksteistä reportaasit, artikkelit ja uutiset hyödyntävät kerronnallisuuden keinoja.

Kuvaavat tekstit, kuten tutkielmat, tietokirjat ja asiantuntija-artikkelit, tarkastelevat, nimeävät, luokittelevat ja vertailevat asioita ja ilmiöitä.

Ohjaavat tekstit ohjailevat ja suostuttelevat toimimaan tekijänsä toivomalla tavalla. Ohjaavia tekstejä ovat esimerkiksi ohjeet, säännöt ja mainokset.

Kantaa ottavat tekstit tavoittelevat lukijaa puolelleen. Mielipidekirjoitukset, arvostelut ja kolumnit esittävät jonkin mielipiteen tai näkemyksen, perustelevat sitä ja tukevat argumentointia retorisin keinoin.

Pohtivat tekstit, erityisesti esseet sekä jotkin artikkelit ja blogikirjoitukset, punnitsevat aiheena olevan ilmiön taustoja ja vaikutuksia monipuolisesti. Ne pyrkivät omaperäiseen ajatteluun ja ilmaisuun.

Tekstin ideointivaiheessa voi hyödyntää elettyä ja koettua. Ajatuksia voi myös visualisoida esimerkiksi piirtämällä. Kuva: Siru Tirronen (2021).

Analysoivan tekstin ideointi perustuu tehtävänantoon

Tehtävänannon verbi voi vaihdella Analysoi eli erittele ja tee päätelmiä, tutki ja tarkastele aineiston ominaisuuksia. Arvioi eli analysoimisen lisäksi pohdi, toimivatko aineiston keinot suhteessa sen tavoitteeseen ja kohderyhmään. Vertaile eli analysoi kahta aineistoa siten, että vertailet niitä toisiinsa.

Tekstin aiheen rajaaminen on tärkeä osa kirjoitusprosessia.

SYVENNY KIRJOITUSPROSESSIIN

Analysoivan tekstin tai lukutaidon tehtävän ideointi alkaa analysoitavaan aineistoon perehtymisestä. Jatko-opinnoissa ja työelämässä kirjoittaja valitsee analyysin näkökulman useimmiten itse, mutta lukutaidon vastauksissa se sisältyy tehtävänantoon. Ensimmäinen lukukerta voi olla silmäilevä, mutta viimeistään toisella kerralla on hyvä lukea syventyen. Samalla aineistosta tehdään tehtävänannon näkökulman kannalta olennaisia muistiinpanoja. Analysoivien tekstien tavoitteena on osoittaa kykyä ymmärtää aineistona olevaa tekstiä ja soveltaa tekstien analysoinnin ja tulkinnan käsitteitä. Ideoinnin yhteydessä on siksi hyvä käyttää kunnolla aikaa tehtävänannon huolelliseen lukemiseen ja aineistoon tutustumiseen. Ei kannata kiirehtiä kirjoittamaan ryhtymistä, ettei mitään tärkeää jää huomaamatta. Tehtävän antoon voi palata useasti ideoinnin aikana, jotta muistaa pysyä olennaisessa. Jo ideointivaiheessa kannattaa ottaa huomioon analysoitavan aineiston tekstilaji ja julkaisukonteksti. Mediatekstejä analysoidessa tulee tarkastella myös kohderyhmää. Jos aineistona on esimerkiksi mainos, reportaasi tai haastattelu, kannattaa miettiä, kenelle se on suunnattu. Oletettu lukijakunta on vaikuttanut siihen, millaisia keinoja tekstin kirjoittaja on käyttänyt. Viihdyttämään pyrkivän naistenlehden henkilöhaastattelussa nostetaan esiin eri asioita kuin Suomen Kuvalehdessä, vaikka haastateltava olisi sama. Fiktiiviset tekstit harvoin pyrkivät kuvaamaan maailmaa täysin realistisesti. Ei siis kannata moittia novellin henkilöhahmojen kummallista käytöstä vaan tulkita, mikä selittää hahmon toimintaa tarinan luomassa fiktiivisessä todellisuudessa. Selitys voi löytyä historiallisesta tai kulttuurisesta kontekstista: 1800-luvulla kirjoitetun realistisen kertomuksen hahmot toimivat sosiaalisessa ympäristössä, joka rajoittaa heidän mahdollisuuksiaan esimerkiksi työn tai puolison valinnassa. Tulkintoja tehdessä on hyvä ottaa huomioon aineistojen erilaiset kontekstit.

Havaintojen ryhmittely ja nimeäminen Analysoivan tekstin ideoinnissa havainnot ja päätelmät ryhmitellään eli jaetaan kokonaisuuksiin. Jos tehtävänä on eritellä sanomalehtiartikkelin vaikuttamisen keinoja, ideointivaiheessa on tarkoituksenmukaista jaotella tekstistä tehdyt havainnot omiksi ryhmikseen. Artikkelin kuvat ja kuvitukset voivat esimerkiksi muodostaa yhden ryhmän. Kielelliset keinot, kuten retoriset keinot, kielikuvat ja kuvailu, voivat muodostaa toisen ryhmän. Kolmas ryhmä voi koostua vaikkapa visuaalisista piirteistä, kuten artikkelin graafeista ja tietolaatikoista. Kyse on siis havaintojen nimeämisestä tekstien analysoinnin ja tulkinnan käsitteiden avulla. Novellianalyysissa esimerkiksi juoni, kerronta, henkilöhahmot, miljöö ja tyyli voivat kukin muodostaa omat ryhmänsä. Jos yhteen muistiinpanojen osioon kertyy paljon havaintoja, sen voi jakaa kahteen tai useampaan ryhmään. Joskus taas samaan päätelmään päätyvät havainnot ryhmittyvät luontevasti yhteen kappaleeseen. Kun malttaa tehdä ideointivaiheen huolellisesti, on jo pitkällä kirjoitus prosessissa: ryhmittely on tekstin kokonaisrakenteen ja jaksotuksen eli kappalejaon pohja.

Erilaiset kontekstit vaikuttavat teksteistä tehtäviin havaintoihin ja päätelmiin. Nick Brandt käsittelee taidekuvissaan rakennetun ympäristön suhdetta luontoon. Taiteilijan kuvissa villieläimet esiintyvät yllättävissä ympäristöissä. Nick Brandt: Bus Station with Elephants Retreating (2018).

Kun malttaa tehdä ideointivaiheen huolellisesti, on jo pitkällä kirjoitusprosessissa.

Kirjoitusprosessin ensimmäisessä vaiheessa syntyneestä ideasta tarkentuu tekstin ydinajatus eli se, mitä kirjoittaja haluaa tekstillään sanoa. Markus Varesvuo: Suula sukelluksissa (2014).

SYVENNY KIRJOITUSPROSESSIIN

Pohtivan tekstin ideointi – ideasta sanomaksi Pohtivan tai kantaa ottavan tekstin ideointi kannattaa aloittaa vapaasti aiheen pohjalta. Vaikka tekstissä olisi tarkoitus käyttää aineistoja, ideoita on hyvä koota muistiin jo ennen aineistojen huolellista lukemista. Ajatukset voi muotoilla esimerkiksi listaksi tai ajatuskartaksi. Ne voivat olla yksittäisiä avainsanoja, kysymyksiä tai väitelauseita. Luova ideointi auttaa silloinkin, kun tehtävänanto ei heti tunnu houkuttelevalta: Miksi aihe on yhteiskunnallisesti tärkeä? Onko aihetta käsitelty esimerkiksi oppikirjoissa, uutisissa tai elokuvissa? Mikä siinä puhuttelee tai koskettaa? Tuleeko mieleesi aiheeseen liittyviä henkilökohtaisia muistoja? Kun ideoinnin lähtökohdaksi ottaa omat kokemuksensa, havaintonsa, harrastuksensa tai vaikka suosikki-tv-sarjansa, aihe saattaa paljastua mielekkääksi. Omaehtoinen ideointi vahvistaa tekstin omistajuutta: kirjoittaminen ei ole sääntöjen noudattamista vaan sitä, että saa äänensä kuuluviin. Jo ideoidessa on hyvä pyrkiä liikkumaan konkreettisella ja yleisellä abstraktiotasolla. Ideoi omien kokemustesi ja havaintojesi pohjalta, mutta pohdiskele aihetta myös laajemmin eri näkökulmista: Miten ilmiö näkyy esimerkiksi sosiaalisissa yhteisöissä, kuten perheessä tai kaveripiirissä? Vaikuttavatko taustalla haitalliset normit tai uskomukset? Tuottaako ilmiö sukupuolten epätasa-arvoa, tai onko epätasa-arvo ongelman syy? Onko taustalla psykologisia syitä tai tiedon puutetta? Miten talous tai markkinamekanismit vaikuttavat ilmiöön? Mitä seurauksia sillä on ympäristölle? Voisiko pohdintaan soveltaa filosofian tai etiikan näkökulmia? Pohtivien ja kantaa ottavien tekstien ideointivaiheessa selvitetään, mitä tekstillä halutaan sanoa. Silloin rajataan aihe, muodostetaan rajauksen pohjalta tekstin ydinajatus eli sanoma ja valitaan käsittelyn näkökulmat. Onnistuneessa tekstissä aihe on rajattu niin, että sen sanoma on selkeä. Rajaus ei kuitenkaan saa olla liian tiukka, jottei teksti jää yksipuoliseksi. Jos tavoitteena on kirjoittaa kantaa ottava teksti, sanoma on väite. Jos taas kyseessä on pohtiva teksti, sanoman voi muotoilla myös kysymykseksi.

Tehtävänanto Lukutaidon tai lukemisen hyödyllisyys on mahdollista rajata esimerkiksi yhteiskunnallisiin hyötyihin. Kantaa ottava teksti voisi siis keskittyä siihen, miksi lukutaito on välttämätöntä demokratian ja yhteiskunta rauhan kannalta. Ydinajatuksen voisi muotoilla seuraavasti: lukutaito on demokratian ehto. Samasta aiheesta voi ideoida myös pohtivan tekstin, jossa punnitaan laajemmin lukutaidon roolia. Tällaisen tekstin ydinajatus voi olla kysymys: Mihin lukutaitoa tarvitaan yhteiskunnassa? Sanan ydinajatus synonyymina käytetään usein sanaparia tekstin näkökulma. On kuitenkin hyvä hahmottaa, että yhdessä tekstissä samaa väitettä tai kysymystä käsitellään yleensä useammasta näkökulmasta. Kysymystä Mihin lukutaitoa tarvitaan yhteiskunnassa? pohtiva kirjoittaja voi tarkastella esimerkiksi opinnoissa ja työelämässä pärjäämistä, yhteiskunnallista vaikuttamista sekä lukutaidon merkitystä digitalisoituneessa tietoyhteiskunnassa. Alussa muotoiltu väite tai kysymys on vasta tekstin työotsikko. Lopullista otsikkoa ei kannata ideoidessa pähkäillä, vaan sen voi tehdä tekstin viimeistelyvaiheessa.

Tekstin ydinajatus muotoutuu Tekstin aihe

Tekstin ydinajatus Näin minusta tuli himolukija

Suhtautuminen lukemiseen

Lukutaidon ja lukemisen hyödyllisyys

Jos lasten- ja nuortenkirjallisuus ei ole esillä mediassa, sitä ei lueta

Lisääkö lukeminen empatiakykyä? Työelämässä ei menesty ilman lukutaitoa Miksi pojat eivät lue?

Lukeminen ja tasa-arvo

Lukeminen ja kulttuuri

Lukutaidottomuus eriarvoistaa Suomessa ja maailmalla

Harry Potter -sarjan vaikutus populaarikulttuuriin Tylypahkasta Impivaaraan – kirjallinen maku muuttuu Lukeminen on kirjoittamista – fani fiktiossa lukija on myös tekstin tekijä

Lukeminen muutoksessa

Äänikirjojen hyvät ja huonot puolet

Aineistot mukaan ideointiin OHJE

Näin valitset sopivat aineistot 1. Selvitä aineiston tekstilaji ja tavoite Mitä tekstilajia aineisto edustaa? Mainosvideoon tai kolumniin on suhtauduttava tietolähteinä eri tavalla kuin tietokirjakatkelmaan. Mikä on tekstin pääväite, sanoma tai teema? Kuka tekstissä puhuu ja kenelle? Mitä näkökulmia on valittu? Miksi? Mitä näkökulmia on jätetty pois?

2. Tarkastele aineiston tyyliä ja sävyä Millainen on tekstin tyyli? Miten se vaikuttaa tekstin tulkintaan? Onko kirjoittaja tosissaan, vai käsitteleekö hän aihetta humoristisesti tai ironisesti? Miten asennoituminen näkyy tekstissä?

3. Selvitä aineiston taustat Kuka tekstin on kirjoittanut? Milloin ja missä teksti on julkaistu? Millaisessa yhteydessä teksti on julkaistu? Onko tekstin tieto ajankohtaista? Millä muulla tavalla julkaisukonteksti vaikuttaa tekstin tulkintaan?

4. Arvioi aineiston käyttökelpoisuutta Miten luotettavana tekstin välittämää tietoa voi pitää? Ovatko tekstissä esitetyt mielipiteet perusteltuja, vai onko argumentointi heikkoa? Onko aineisto sopiva oman tekstisi lähteeksi? Tukeeko teksti ajatuksiasi, tai houkutteleeko se vastanäkemyksiin? Mitä uusia näkökulmia teksti tuo pohdintaasi?

SYVENNY KIRJOITUSPROSESSIIN

Aineistoihin kannattaa pohtivaa tai kantaa ottavaa tekstiä kirjoittaessa syventyä vasta, kun omia ajatuksia on ehtinyt syntyä. Näin huolehdit jo ideointivaiheessa, että sinulla on omaa sanottavaa, eikä valmis tekstisi ole liikaa aineistojen varassa. Siinä vaiheessa, kun tekstin sanoma alkaa hahmottua, on aika kääntyä muiden tekstien puoleen. Lähteiden valinta alkaa niiden tulkitsevasta lukemisesta. Pohdi siis lukiessasi aineistojen tavoitetta ja arvioi niiden luotettavuutta ja vaikuttavuutta. Pohtivassa tai kantaa ottavassa tekstissä ei ole tarkoitus varsinaisesti analysoida aineistoja. Ennen kirjoittamiseen ryhtymistä on kuitenkin tarpeen ymmärtää, millaisten tekstien kanssa aikoo keskustella. Valittuja aineistoja luetaan oman tekstin sanoma mielessä. Lu kiessa on hyvä tehdä muistiinpanoja, ja apuna voi käyttää esimerkiksi ajatuskarttaa tai listausta. Mistä olet kirjoittajan tai artikkelin haastateltavan kanssa samaa mieltä? Miksi? Mitä lisätukea ja syvyyttä saat aineistosta omille perusteluillesi? Pystytkö poimimaan tietotekstistä oman kokemuksesi tueksi jonkin faktoihin tai tutkijan auktoriteettiin perustuvan argumentin? Toimisiko novellin kohtaus esimerkkinä tunteisiin vetoavalle argumentillesi? Merkitse ideointipaperiisi tai -tiedostoosi muistiin aineiston kohtia, joita voit tekstissäsi hyödyntää. Aineistosta haetaan tukea omille väitteille ja ajatuksille, mutta sitä ei pidä tehdä mielivaltaisesti. Esimerkiksi kolumnista ei voi poimia yhtä virkettä, joka sopii omien väitteiden perusteluksi mainitsematta, että kirjoittaja on aiheesta muuten aivan eri mieltä. On myös tärkeää suhtautua lukemaansa kriittisesti: mitä sellaista aineisto ei ota huomioon, minkä olet itse havainnut? Luetun haastaminen osoittaa kykyä kriittiseen ajatteluun. Aineistojen kanssa ei siis tarvitse olla samaa mieltä. Kriittisyys ei kuitenkaan tarkoita aineistojen kirjoittajien tai ajatusten haukkumista vaan niiden punnitsemista ja kehittelyä – sekä harkitusti ilmaistua erimielisyyttä. Aineistoista on hyötyä kirjoittajalle etenkin silloin, kun omia ideoita ei tahdo syntyä. Tietokirjakatkelmaa lukiessa saattaa mieleen juolahtaa jokin aiheeseen liittyvä kokemus, tai räväkkä mielipideteksti voi innostaa keksimään vastanäkemyksiä ja perusteluja. Paras aineisto onkin sellainen, joka tuo ideointiin lisää näkökulmia ja avaa omaa ajattelua uuteen suuntaan.

Ideoi kuin kirjailija – luovan tekstin suunnittelu

irjailijoilta kysytään usein, mistä he saavat i deansa. Yleensä vastaus kuuluu, että ne syntyvät sattumalta, silloinkin, kun ei ole tarkoitus kirjoittaa mitään. Siksi moni ammatikseen kirjoittava tekee jatkuvasti muistiinpanoja. Näin toimii myös runoilija Veera Antsalo. Hänen ideansa syntyvät intuitiivisesti: ”Niiden ääressä pitää muistaa olla avoin ja vastaanottavainen.” Proosakirjailija Erkka Mykkänen korostaa niin ikään sattumanvaraisuutta. Novellikokoelma tai romaani on saattanut saada alkunsa yhdestä pienestä ideasta, joka on juolahtanut mieleen kadulla kävellessä. Tietokirjailija Antto Vihma saa ideansa pääosin lukemalla: ”Aluksi luen teemasta ja sen ympäriltä kurittomasti ja vailla suunnitelmaa. Seuraan erilaisia johtolankoja.” Jotta idea kantaa kirjaksi asti, sen pitää Vihman mukaan vaivata mieltä lakkaamatta. Lisäksi sen tulee vaatia pitkää muotoa: osa ajatuksista toimii paremmin kolumnina tai artikkelina. Luovaa ideointivaihetta ei yleensä kestä kovin kauan. Kun kirjan kokonaisidea on hahmottunut, työskentelystä tulee tietoisempaa ja tarkoitushakuisempaa. Kirjailijan on mietittävä, mitä käsikirjoituksesta vielä puuttuu: Mikä näkökulma tukisi kirjan sisältöä ja teemaa? Tarvitaanko lisää taustatyötä tietokirjaa varten? Mitä oman elämän tapahtumia romaanissa voisi vielä hyödyntää? Lisäksi on valittava, mitkä jo syntyneistä ideoista otetaan kirjaan ja mitkä vaativat vielä kehittelyä. Veera Antsalo sanoo asettavansa eri vaihtoehtoja rinnakkain ja pyrkivänsä ennakkoluulottomiin valintoihin: ”Kysyn itseltäni: miksi ei?” Erkka Mykkänen tekee karsintaa ideoiden toimivuuden pohjalta: ”Joskus joudun poistamaan nokkelan

Antto Vihma

Erkka Mykkänen

tai kauniin kohtauksen, repliikin tai yksityiskohdan, jos se ei tue tekstin henkeä. Kun kirjoittaa paljon, oppii pian huomaamaan, mikä törröttää esiin.” Rakenteen suunnittelussa kirjailijat käyttävät erilaisia menetelmiä. Tietokirjailija Vihma sanoo leikkivänsä alustavalla sisällysluettelolla, jotta hahmottaisi kokonaisuuden. Se ei kuitenkaan ohjaa kirjoittamista: ”Menetelmäni toimii enemmän alhaalta ylös kuin ylhäältä alas. Kirjoitan alalukuja, jonkinlaisia tekstikokonaisuuksia, ja katson, mistä aiheesta tuntuu riittävän sanottavaa.” Jotkin kirjan osiot on kirjoitettava rakenteen ehdoilla, jotta kokonaisuus toimisi: ”Ne sitten puserretaan kasaan vaikka väkisin.” Myös Mykkänen hyödyntää joskus synopsista kirjoittamisprosessin tukena. Esimerkiksi novellin suunnitelman hän jakaa osiin: ensimmäisen 2 000 merkin pitää esitellä novellin henkilöhahmot ja asetelma, seuraavassa 3 000 merkin pituisessa osiossa on käynnistettävä juoni – ja niin edelleen. Usein rakenne syntyy kuitenkin intuitiivisesti: ”Romaania kirjoitin luvun päivässä, ja vaisto sanoi, mikä olisi kiinnostava asetelma tai tapahtumapaikka seuraavaan lukuun.” Antsalon kirjojen rakenne syntyy aina kirjoittaessa: ”En ole hyvä suunnittelemaan etukäteen, eli teksti löytää muotonsa työstämisen kautta. Jossain myöhäisessä vaiheessa se alkaa ikään kuin tekeytyä itsekseen.” Kirjailijat korostavat työssään paljon intuitiota ja vaistoa. Miten näitä ominaisuuksia voi kehittää ja vahvistaa? Erkka Mykkäsen mukaan lukemalla paljon, katsomalla elokuvia, kuuntelemalla musiikkia. Kun paneutuu taiteeseen ja viihteeseen, mieleen tarttuu muotoja ja tekemisen tapoja: ”Se mikä tuntuu intuitiolta tai vaistolta, on sanatonta tietoa siitä, mikä toimii.”

Veera Antsalo

Pohtivan tai kantaa ottavan tekstin rakenne Myös pohtivaa tai kantaa ottavaa tekstiä jäsennellessä kannattaa aloittaa ideointipaperista tai -tiedostosta. Kuten analysoivan tekstin rakennesuunnitelmassa, omia ideoita voi järjestellä tekstin ajatusjuonta palvelevaksi esimerkiksi numeroimalla. Jos tarkoituksena on käyttää aineistoja, ne on hyvä pitää mielessä, jotta niiden kanssa keskustelu ei unohdu tekstin loppupuolelle. Pohtivaa tai kantaa ottavaa tekstiä suunnitteleva voi hyödyntää erilaisia tekstin rakennemalleja. Näkökulmajärjestys sopii pohtivaan tekstiin, jossa ei ole tarkoitus päätyä tiettyyn mielipiteeseen vaan käsitellä aihetta monipuolisesti eri näkökulmista. Se toimii silloin, kun tekstin aihe näyttää erilaiselta sen mukaan, mistä näkökulmasta tai kenen kannalta sitä tarkastellaan. Ongelmanratkaisujärjestys sopii sekä pohtivaan että kantaa ottavaan tekstiin silloin, kun tekstin tarkoitus on keksiä ratkaisuja johonkin hankalaan pulmaan. Argumentointijärjestys toimii kantaa ottavassa tekstissä, jossa on selkeä väite, jota perustellaan. Argumentointijärjestyksen mukaisessa tekstissä kirjoittaja ottaa huomioon vastapuolen mielipiteet ja torjuu ne omilla perusteluillaan.

Kolme tekstin rakennemallia Näkökulmajärjestys

Argumentointijärjestys

1. Asian esitteleminen

1. Johdanto: aiheen esitteleminen ja lukijan kiinnostuksen herättäminen

Lukutaidon ja lukemisen yhteiskunnalliset hyödyt

2. Ensimmäinen näkökulma Pohdintaa lukutaidon ja lukemisen merkityksestä yksilölle opinnoissa ja työelämässä

3. Toinen näkökulma Pohdintaa lukutaidon ja lukemisen merkityksestä yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja demokratian toteutumisen kannalta

4. Kolmas näkökulma Pohdintaa lukutaidon hyödyistä digitalisoituneessa tietoyhteiskunnassa

5. Muut näkökulmat 6. Lopetus eli yhteenveto

Lukutaito on demokratian edellytys.

2. Oman näkemyksen esitteleminen: teesi ja ensimmäinen perustelu eli argumentti Heikentyvä lukutaito uhkaa demokratiaa, sillä heikosti lukeva ihminen – on altis disinformaatiolle – ei ymmärrä yhteiskunnan toimintaa eikä politiikkaa – ei ymmärrä omia mahdollisuuksiaan vaikuttaa.

3. Vastanäkemysten esitteleminen ja niiden torjuminen On tapana sanoa, että nuorten älylaitteiden käyttö on myös lukemista, mutta – sosiaalisen median lyhyet tekstit eivät kehitä lukutaitoa ja ymmärrystä yhteiskunnasta riittävästi – somessa on paljon väärää tietoa, minkä vuoksi on tärkeää tottua lukemaan myös uutisia, artikkeleita ja tietokirjoja.

4. Lisäperusteluja oman näkemyksen puolesta ja vastanäkemystä vastaan Lukutaitoa ja lukuintoa pitää kohentaa, koska – heikko lukutaito on yhteydessä köyhyyteen ja huono osaisuuteen – on olemassa esimerkkejä maista, joissa disinformaatio on johtanut eri yhteisöjen väliseen väkivaltaan.

5. Lopetus: usein yhteenveto, jossa teesi toistetaan ja voidaan tehdä kokoava ehdotus

SYVENNY KIRJOITUSPROSESSIIN

Valittua rakennemallia ei ole pakko noudattaa säännönmukaisesti. Siitä voi luovasti poiketa, kunhan tekstin punainen lanka ei katkea ja teksti muodostaa kokonaisuuden. Esimerkiksi näkökulmajärjestyksen mukaan etenevässä tekstissä voi ilmetä ongelma, jota voi tekstin loppupuolella lähteä ratkomaan kuten ongelmanratkaisujärjestystä noudattavassa tekstissä. Rakennetta suunnitellessa kannattaa miettiä, mitä lukija voisi seuraavaksi kaivata ja mikä palvelee tekstin tavoitetta. Pitäisikö faktapohjaisten kappaleiden jälkeen vedota tunteisiin? Keventyisikö tekstin rytmi, jos pohdinnan katkaisisi kertomalla henkilökohtaisen, aiheen kannalta merkityksellisen muiston? Löytyisikö aineistosta jokin uusi näkökulma oman argumentoinnin lomaan? Pohtivat ja kantaa ottavat tekstit antavat kirjoittajalle monenlaisia mahdollisuuksia omien näkemysten esittämiseen. Rakennetta voi lähestyä myös kirjoittajan valintojen ja tekstin hallinnan kannalta: millaisilla rakenneratkaisuilla saat lukijan parhaiten kuljetettua haluamaasi suuntaan? Tekstin työstämistä ei tarvitse aloittaa ensimmäisestä eikä edes toisesta kappaleesta. Kirjoittaminen kannattaa käynnistää kohdasta, joka lähtee helpoiten sujumaan. Varsinkin alkuvaiheessa voi kirjoittaa vähän sieltä täältä. Selkeä kokonaisrakenne ja looginen käsittelyjärjestys on silti syytä pitää mielessä. Tekstin kappaleet järjestetään rakennesuunnitelman mukaiseksi muokkausvaiheessa, kun tekstin sisältö ja rakenne alkavat hahmottua.

Rakennemallia ei ole pakko noudattaa säännönmukaisesti. Siitä voi luovasti poiketa, kunhan tekstin punainen lanka ei katkea.

Ongelmanratkaisujärjestys 1. Ongelman määritteleminen: Mikä ongelma on? Miten se ilmenee? Pojat lukevat yhä vähemmän, ja monen lukutaito heikkenee. Miksi?

2. Syiden kartoittaminen: Mitä tekijöitä taustalla on? Poikien vähentyvän lukemisen taustalla vaikuttavat – sukupuolittuneet asenteet – perheiden huono-osaisuus – vaikeus löytää sopivaa luettavaa – nuorten vähäinen vapaa-aika – digilaitteiden koukuttavuus.

3. Seurausten pohtiminen: Mitä ongelmasta seuraa? Mihin kaikkeen se vaikuttaa? Ongelmasta seuraavia ongelmia ovat esimerkiksi – heikko lukutaito – alttius disinformaatiolle – koulupolun katkeaminen ja syrjäytyminen.

4. Ratkaisun hakeminen: Miten ongelman voi ratkaista? Miten ratkaisut eroavat toisistaan? Mikä ratkaisu on paras? Poikien lukemista voidaan ratkoa siten, että – asenteet muuttuvat ja lukemiseen kannustetaan – huono-osaisia perheitä tuetaan – kiinnostavia kirjoja nostetaan esiin opetuksessa ja mediassa.

5. Ratkaisujen etujen kokoaminen ja perusteleminen: Mitä hyvää seuraa? Mitä huonoa seuraa, jos ongelmaa ei ratkaista?

Aloitus ja lopetus viimeistelevät tekstin

Vetävän aloituksen ja mieleenpainuvan lopetuksen voi kirjoittaa vasta loppuvaiheessa, mutta niihin kannattaa panostaa.

Tekstin aloitustapoja Oma kokemus tai tarina Kuvaus jostakin tilanteesta tai tunnelmasta Aiheeseen johdatteleva sitaatti Väite tai kärjistys Taustoitus Suoraan asiaan mene minen Tekstin pääkäsitteen määrittely Tunnetun aloituksen mukailu Viittaus viimeaikaiseen tapahtumaan tai yleiseen keskusteluun

Tekstin aloituksen ja lopetuksen välille voi rakentaa kielellisiä ja temaattisia siltoja. Jos yhteyden saa toimimaan, se tuottaa mielihyvää sekä tekstin kirjoittajalle että sen lukijalle. Outi Kirves: Vaeltajat (2013).

SYVENNY KIRJOITUSPROSESSIIN

Vetävän aloituksen ja mieleenpainuvan lopetuksen voi kirjoittaa vasta loppuvaiheessa, mutta niihin kannattaa panostaa. Analysoivalle tekstille ominainen aineistoviittausaloitus on pohtivaan tai kantaa ottavaan tekstiin usein kuivakka. Sen sijaan aloitustavaksi voi valita esimerkiksi suoraan asiaan menemisen, tiukan väitteen tai kärjistyksen. Nämä tavat sopivat etenkin kantaa ottavaan tekstiin. Pohtivan tekstin voi käynnistää esimerkiksi taustoittamalla aihetta, mukailemalla jonkin kirjan tunnettua aloitusta, pienellä aiheeseen liittyvällä tarinalla tai napakalla sitaatilla. Houkuttelevan aloituksen jälkeen kannattaa edetä pian itse asiaan. Hyvä aloitus ei tunnu itsetarkoitukselliselta tai irralliselta, vaan se toimii lyhyenä siltana aiheeseen. Toimiva aloitus ja lopetus luovat vaikutelman viimeistellystä, retorisesti harkitusta tekstistä. Aloituskappaletta suunnitellessa kannattaakin miettiä myös lopetusta: parhaissa teksteissä aloituksen ja lopetuksen välille syntyy yhteys, jonka oivaltamisesta lukija saa mielihyvää. Jos tällaisen yhteyden luominen tuntuu liian hankalalta, tulee ainakin huolehtia, että lopetus sulkee tekstin käsittelykappaleiden pohdinnan vakuuttavasti.

Tekstin lopetustapoja Tiivistelmä tai yhteenveto Kokoa tekstisi keskeiset ajatukset.

Usein ajattelemme, että henkisenä tavoitteenamme tulisi olla hyväksyä tietoinen läsnäolo, eläminen vain tässä hetkessä. Mutta talvinen metsä on opettanut minulle jotain muuta: että on tärkeää ajatella historiaa. Metsä pystyy näyttämään meille viimeiset viisi tuntia, viimeiset viisi päivää, viimeiset viisi vuosisataa, kaikki yhtä aikaa. Metsä on puita, kariketta, maatuvia lehtiä, kimmeltävää kuuraa ja yöllä satanutta, jo sulavaa lunta, mutta se on myös erilaisten laskennallisten ajanjaksojen näyttämö. Metsässä talvinen ilma rätisee mahdollisuuksia. Helen McDonald: Talvinen metsä. Teoksessa Iltalentoja. 2020. Suom. Irmeli Ruuska 2021.

Viittaus seurauksiin tai tulevaisuuteen Osoita, mitä ongelmasta seuraa.

Vanha Eurooppa voi pelastua ainoastaan yksilöiden, kansalaistensa, ansiosta. Mutta se edellyttää, että heissä säilyy kunnioitus kulttuuriperintöään kohtaan sekä halu ajatella, vapautua itse aiheutetusta alaikäisyyden tilasta. Aito eurooppalainen ei suostu aikakautemme rahvaanideologian – aivottoman konsumerismin – mukaiseksi huvitettavaksi ääliöksi, joka haluaa syödä paljon mutta pysyä laihana. On haihattelua väittää Euroopan suurimmiksi ongelmiksi taloudellisen kilpailukyvyn menetystä tai hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjan murenemista. Nämä takaiskut eivät ole mitään hengen kuoleman ja traditioiden haipumisen rinnalla. Tommi Melender: Vanha Eurooppa. Teoksessa Kuka nauttii eniten. Esseitä. 2010.

Kysymys Kiteytä tekstisi sanoma kysymyksellä.

Ehkä me emme halua kontaktia ulkoavaruuden asukkaisiin niinkään oppiaksemme heidän maailmastaan ja kulttuuristaan, vaan koska odotamme salaa, että nuo muukalaiset olisivat kuten ketkä tahansa turistit. Jospa he näkevät meissä jotain, jota emme itse kykene näkemään? Jospa he osaisivat kertoa, keitä me oikein olemme? Janne Siironen: Muukalaiset. Kuinka 90-luvun ufo-ohjelmien hullu hullu maailma arkipäiväistyi ympärillämme. Teoksessa Kaisu Tervonen (toim.): 13 katseluasentoa. Miltä televisio tuntuu? 2020.

Vaatimus, vetoomus tai toive Kehota tarttumaan toimeen tai esitä toive paremmasta tulevaisuudesta.

Dystopioissa kerronnan kannalta olennaista jännitettä pitää elossa pieni toivonkipinä. Tuo toivo voisi vaihteeksi nousta kunnolla esiin ja valaista pimeät tulevaisuusnäkymme. Eleonoora Riihinen: Handmaid’s Tale tarvitsee rinnalleen kertomuksen, jossa naiset on vapautettu raskaudesta – mutta olisiko se dystopia vai utopia? Helsingin Sanomat 21.7.2018.

Mielipide tai väite Päätä pohdinta kärkevästi.

Nykyaikainen lihansyöjä on varmasti läskipää, addikti, laiskuri, raukka ja pelkuri, joka ei uskalla rikkoa lakia, jonka tietää vääräksi, mutta perusluonteeltaan hän kenties onkin lihateollisuuden sivutuote, jonka valmistus automaattisesti lakkaa samalla sekunnilla, kun viimeinen lähtijä sammuttaa valot teurastamosta ja kouluviikon ainoa liharuokapäivä lopetetaan kunnanvaltuuston päätöksellä ilman äänestystä. Antti Nylén: Mitä lihansyöjä tekee? Teoksessa Halun ja epäluulon esseet. 2010.

Oivallus Tiivistä tekstisi keskeinen idea.

Meitä lähinnä ympäröivä yhteisö ja sisäinen maailmamme muodostavat yhdessä ainoan kulttuurin, jonka voimme koskaan kunnolla tuntea. Kaikki muu on vierailua. Jantso Jokelin: Kahdeksas maanosa. Teoksessa Matkaopas ei-minnekään. Esseitä. 2012.

Viittaus Päätä tekstisi sanontaan, sitaattiin tai muuhun puhuttelevaan tekstiviittaukseen.

Mutta ilman kirjailijan luottamusta, tietämättömyyttä ja tuntemattomaan hyppäämistä – kohti sinää, lukijaa – ei kirjallisuutta synny. Kontakti jää solmimatta. Sana vilpittömyys merkitsee sitä, kirjoittaa filosofi Emmanuel Lévinas, että astuu esiin aseettomana ja alttiina. Sara Enholm Hielm: Verta samettisohvalla. Kulttuuriherra debatti. Teoksessa Ja sydän oli minun. Esseitä. 2018. Suom. Kaisa Sivenius 2018.

Kirjoittamisen tuska ja mielekkyys KIRJOITTAMINEN on usein tuskallista. Toimivaa raken-

neratkaisua ei tahdo löytyä, tekstin tuottaminen takkuaa, ja joskus pelkän idean saaminen on työn takana. Kirjoitelman parissa puurtajaa saattaa lohduttaa tieto siitä, että kirjoittaminen on vaikeaa myös kirjoittamisen ammattilaisille, kuten toimittajille ja kirjailijoille. Palautuspäivä lähestyy, mutta some ja suoratoistopalvelut vetävät puoleensa ja jopa siivoaminen tuntuu yhtäkkiä houkuttelevalta puuhalta. Kaiken lisäksi kaveri kirjoittaa niin hienoja tekstejä, että kateus uhkaa tukahduttaa kirjoittamisinnon kokonaan. Miten toimia, kun tekstiä ei kerta kaikkiaan synny? Tietokirjassa Kotvimisen vallankumous (2018) kirjoittajat Jenny Kangasvuo, Jonna Pulkkinen ja Katri Rauanjoki muistuttavat, että tehokas työskentely vaatii myös lepoa ja joutilaisuutta eli kotvimista. Kotviminen on maa taloustermi, joka tarkoittaa työn tietoista tauottamista ja seisottamista. Esimerkiksi juuri kaadetun puun pitää antaa levätä ja kuivua, ennen kuin sitä voi käyttää rakentamiseen. Vetkuttelu on siis osa luovaa prosessia, ja aiheen liepeillä harhaileminen ja rento mietiskely ovat kirjoittamisen menetelmiä. Merkittävä osa ajatusprosessista voi tapahtua silloin, kun näennäisesti ei näytä tapahtuvan mitään. On kuitenkin tärkeää erottaa kotvimisen tarve mukavuudenhalusta tai hoitoa vaativasta uupumuksesta. Valitettavasti lukiolaisella on harvoin mahdollisuuksia kunnon kotvimiseen. On silti hyvä, että kurssiaikataulut ohjaavat sitoutumaan kirjoittamiseen. Hyvä uutinen on myös se, että paljon kirjoittavalle yleensä syntyy

SYVENNY KIRJOITUSPROSESSIIN

työskentelyä helpottavia rutiineja. Romaanin kirjoittaminen on hidasta, mutta moni kirjailija saa kolumnin aikaan käden käänteessä. Erilaisten tekstilajien ominaispiirteiden tuntemus ja hallinta laskevat myös lukio-opiskelijan kirjoittamisen kynnystä. Harjoittelun lisäksi on syytä luopua liiallisesta täydellisyyden tavoittelusta. Kirjoittamista ei edistä vertailu muihin. Kadehtimisen sijaan mieti, mitä sanottavaa sinulla on. Mihin haluat kirjoittajana edetä? Millainen on sinun äänesi? Kunnianhimo on kirjoittajalle tarpeellinen ominaisuus, kunhan se ei johda epäonnistumisen pelkoon ja kirjoittamatta jättämiseen. Jos päättää etukäteen kirjoittaa jotain nerokasta, tulee todennäköisesti pettymään. On parempi ottaa kirjoitelman lähtökohdaksi ongelmanratkaisu tai jonkin ilmiön utelias tutkailu. Kirjoittaminen on keino tehdä monimutkainen maailma ja omat tuntemukset itselle ymmärrettäviksi. Valmiin tekstin tuoma merkityksellisyyden tunne on ylittämätön, ja sen eteen kannattaa kärsiä. Ja jos kirjoitus on onnistunut, se tarjoaa oivaltamisen ilon myös lukijalleen. Kun kärvistelee keskeneräisen tekstinsä kanssa aallonpohjassa, kannattaa lukea Antti Nylénin lauseet teoksesta Halun ja epäluulon esseet (2010): ”Kaikkein kamalinta kuitenkin olisi, jos kirjoittaminen olisi helppoa, jos esseet syntyisivät pelkästä kosketuksesta, taikaiskusta, ilman raskautta ja haudontavaihetta. On tärkeää ja arvokasta, että tärkeiden ja arvokkaiden asioiden luominen on vaikeaa.”

TEHTÄVÄT 1.

Tutkikaa aloituksia ja lopetuksia.

Kirjoitetaan aloituksia.

a. Tutkikaa pienessä ryhmässä laatikon aineistotekstien aloituksia. Vertailkaa aloituksia ja valitkaa kaksi suosikkianne.

a. Lue Tuukka Tuomasjukan artikkeli ”Nuoret eivät tajua kirjoittavansa runoutta” (aineisto 1, s. 44–45).

b. Tutkikaa valitsemienne tekstien aloituksia ja lopetuksia ja verratkaa niitä opetustekstin esimerkkeihin.

b. Kirjoita aloituskappale lukutaidon tehtävään, jossa erittelet artikkelin moniäänisyyttä. Käytä kirjoittaessa apunasi kuviota Kolme tekstin rakennemallia s. 38–39.

Millaisia aloitus- ja lopetustapoja tapoja kirjoittajat käyttävät? Miten aloitus ja lopetus liittyvät toisiinsa? Millaisia kielellisiä keinoja havaitsette? Miten tekstilaji näkyy tai vaikuttaa?

c. Kirjoita aloituskappale kantaa ottavaan tekstiin, jonka aiheena on luovuus tai kirjoittaminen. Aloita kärjistyksellä tai väitteellä. Tuo aloituksessa selkeästi esille näkökulmasi valitsemaasi aiheeseen, esimerkiksi "Kirjoittamista ei harjoitella riittävästi".

c. Keskustelkaa aloituksista ja lopetuksista. Millaisia aloituksia ja lopetuksia suositte pohtivissa tai kantaa ottavissa teksteissä?

d. Kirjoita aloituskappale pohtivaan tekstiin, jossa käsittelet sitä, onko lukiolaisen elämässä tilaa luovuudelle. Taustoita aihetta, jäljittele tunnettua aloitusta, kerro tarina tai lainaa artikkelista jonkun haastateltavan ajatusta.

Millaisen aloituksen tai lopetuksen kirjoittaminen tuntuu vaativimmalta? Mitä haluaisitte asiasta oppia? d. Mitä hyvän aloituksen tai lopetuksen kirjoittaminen vaatii tekstin tekijältä?

e. Lukekaa aloituksia ja vertailkaa tekstejänne. Millaisia havaintoja teette? Miten tekstilaji näkyy aloituksissa? Miten tekstilaji vaikutti aloitusten kirjoittamiseen?

e. Jakakaa ajatuksianne koko ryhmälle.

Aineistot Antti Holma: ”Kympin ja ysin oppilasta ei erota taitotaso vaan itsevarmuus” – Antti Holma oival si, mitä rentoudesta voi oppia s. 110 Elina Rantalainen: Suomi haluaa kestävän mat kailun ykkösmaaksi, mutta asiantuntijat pitävät sitä viherpesuna: ”Matkailun haitat ylittävät sen hyödyt” s. 55–56 Hertta Huovila: Eläköön Oy Minä Ab s. 80–81 Jaina Saviainen: Häikäilemätön nainen s. 45 Leo Minkkinen: Oi Rambo s. 44 Lucia Berlin: Matkapäiväkirja s. 57–60

Erilaiset näkökulmat a. Lukekaa pareittain lista erilaisista pohtivaa tekstiä varten rajatuista aiheista. b. Valitkaa laatikosta yksi aihe. Keksikää aiheesta useita eri näkökulmia. Rajatkaa ensin päänäkökulma ja listatkaa sitten tekstin sisäisiä näkökulmia. c. Järjestäkää näkökulmanne mahdolliseksi näkökulmarakenteen mukaisesti etenevän tekstin rakenteeksi. d. Kirjoittakaa tekstiin aloituskappale.

Minuuttiteksti kirjoittamisesta a. Lue teksti Kirjoittamisen tuska ja mielekkyys s. 42. b. Valitse 1–2 virkettä, jotka kiinnostavat, hämmentävät, tuntuvat vaikealta tai kertovat juuri sinusta. Kopioi virkkeet muistiinpanoihisi. c. Kirjoita noin seitsemän minuutin ajan vapaasti siitä, mitä virkkeet sinussa herättävät. Pyri välttämään kaikkea kontrollia: kirjoita ajatuksesi juuri sellaisena kuin ne tulevat mieleesi.

Aiheita Digitaalisuus ja hyvinvointi Liikuntaharrastuksen vaikutus ihmissuhteisiin Ystävyyssuhteet ja hyvinvointi Lukio-opinnot ja työnteko

d. Lue tekstisi kirjoittamisen jälkeen. e. Keskustelkaa pareittain, millaisia asioita tekstistä nousi ja mitä ajattelette kirjoittamisesta. Jakakaa ajatuksenne koko ryhmälle. 43

KÄSITTEET aineisto viittaustekniikka aineistoviittaus referointi sitaatti suhde aineistoon havainnot, päätelmät ja tulkinnat kulttuurinen lukutaito

aineiston tekijän nimi ja titteli

aineiston tekstilaji

otsikko

julkaisuaika ja -paikka

tekstin aihe

SYVENNY KIRJOITUSPROSESSIIN

3 Aineistojen kanssa keskusteleminen Aineistoon viittaaminen Artikkelin, mielipidekirjoituksen tai tutkielman kirjoittajat hyödyntävät usein jonkun toisen esittämiä näkemyksiä tai tutkimustuloksia omien pohdintojensa tukena. Tekstiin pitää tällöin merkitä selvästi, kenen ajatuksista on kulloinkin kyse – kirjoittajan vai lähteiden. Asiatekstin eri äänten tulee siis erottua toisistaan. Muiden ajatusten esittäminen ominaan on luvatonta, ja lukijakin haluaa tietää, kenelle kunnia tiedoista ja oivalluksista kuuluu. Tekstissä hyödynnettyihin aineistoihin eli lähteisiin tulee viitata mahdollisimman tarkasti. Muiden kirjoittajien ja erilaisten tekstien kanssa keskustelemisen taitoa tarvitaan jatko-opinnoissa ja työelämässä. Siksi asianmukaisesta viittaustekniikasta on hyvä luoda lukio-opintojen parissa rutiini. Ensimmäisen viittauksen yhteydessä aineistosta annetaan tarkat tiedot eli tehdään aineistoviittaus. Viittauksessa kerrotaan aineiston tekijän nimi sekä titteli, jos se on olennainen, aineiston tekstilaji, otsikko, julkaisuaika ja -paikka sulkeissa sekä tekstin olennainen sisältö eli aihe. On hyvä huolehtia, että viittaus on tiivis ja sujuva. Pitkät otsikot voi panna lainausmerkkeihin. Neurologi Markku T. Hyyppä kirjoittaa 2 esseessään 3 ”Ei enää mutua vaan tutkittua tietoa” 4 (Tiede, 24.6.2018) 5 lukemisen lukuisista hyötyvaikutuksista. 1

Ensi viittauksen jälkeen aineiston tekijään viitataan kirjoittajan suku nimellä, ei koskaan pelkällä etunimellä. Sanaa kirjoittaja voi käyttää tai nimikettä toimittaja, jos kyseessä on journalistinen teksti. Kolumnin kirjoittajaa voi kutsua kolumnistiksi. Myös rakennetta Hyypän mukaan tai tekstin mukaan voi käyttää. Välillä voi myös viitata aineiston tekstilajiin: esseessä sanotaan, artikkelissa mainitaan, uutisessa kerrotaan. Aineistoon viittaavia ilmauksia on hyvä vaihdella, jottei teksti muutu yksitoikkoiseksi.

Harjoittele viittaus tekniikkaa Ääni Kielenhuolto: Aineistoon viittaaminen

Tarkkuutta viittauksiin Kirjoittajan pitää olla erityisen huolellinen silloin, kun aineistossa itsessään viitataan toiseen tekstiin tai kun toimittaja haastattelee jotakuta. Viittauksessa pitää käydä ilmi, kuka puhuu ja kenen tekstissä: Hyyppä mainitsee tutkimuksen, jonka mukaan... Kokkosen haastattelema tutkija Kaisa Leino kertoo... Joskus toimittaja saattaa kirjoittaa tekstinsä haastateltavan monologiksi. Tällaiseen aineistoon viitatessa tulee muistaa, että vaikka teksti tuntuisi olevan suoraan haastateltavan suusta, sen on kuitenkin laatinut toimittaja. Viittauksilta vaaditaan tarkkuutta myös silloin, kun aineisto on kaunokirjallinen. Romaanit, novellit ja runot ovat kirjailijan tekemiä, joten ensimmäinen aineistoviittaus tehdään tavalliseen tapaan. 1 5

Anja Erämajan 2 romaanin 3 Imuri kuvataan yksinhuoltajan kaoottista arkea.

(2019) luvussa Haarukka

Heti alun jälkeen pitää kuitenkin muistaa tehdä ero tekijän ja tekstin äänten välillä. Proosatekstin tapahtumiin ei viitata sanoilla Kirjailija Anja Erämaja kuvailee, koska kertomuksen välittää lukijalle fiktiivinen ääni eli kertoja. Kertoja kuvailee ja kertoo, mitä tarinassa tapahtuu ja mitä henkilöhahmot ajattelevat. Sama koskee lyriikkaa. Runoilija ei välttämättä ole itse runojensa minä, ja siksi viitataan runoilijan nimen sijaan runon puhujaan. Sanaa aineisto ei kuulu omassa tekstissä käyttää. Jos haluaa viitata aineistoon kokonaisuutena, sen voi tehdä nimeämällä tekstilajin: runossa on, novellissa kerrotaan, romaani muistuttaa lukijaa ystävyyden tärkeydestä... Tällaiset viittaukset ovat käyttökelpoisia etenkin silloin, kun aineistolla on monta tekijää: Lukukeskuksen esitteessä tuodaan esiin; elokuvassa ilmenee. Aineistoon viitatessa käytetään aina preesensmuotoista verbiä: sen tekijä toteaa, sanoo tai kirjoittaa – ei totesi, sanoi tai kirjoitti. Näin on tapana toimia silloinkin, kun aineisto on vanha. Suosi referointia eli selostusta, ja käytä sitaatteja eli suoria lainauksia säästeliäästi. Kannattaa siteerata vain ne kohdat, joissa on jotain sellaista, mitä on vaikea selostaa omin sanoin. Mitä harvemmin siteeraa, sitä enemmän yksittäinen sitaatti saa painoarvoa. Aineistoviittaukset ja sitaatit tehdään teknisesti samalla tavalla, oli kirjoittamassa millaista tekstiä tahansa. Sen sijaan se, missä määrin aineistoa käytetään ja miten sen kanssa keskustellaan, vaihtelee sen mukaan, onko tekeillä analysoiva vai pohtiva tai kantaa ottava teksti.

aineiston tekijän nimi

aineiston tekstilaji

otsikko

julkaisuaika

tekstin aihe

Sitaattitavat Johtolause ja sitaatti: Hyyppä kertoo aloittaneensa koulun jo viisivuotiaana: ”Se oli opettajaisäni hätäratkaisu eikä suinkaan osoitus varhaiskypsyydestäni.” Sitaatti ja johtolause: Hyyppä kertoo aloittaneensa koulun jo viisivuotiaana. ”Se oli opettajaisäni hätäratkaisu eikä suinkaan osoitus varhaiskypsyydestäni”, hän kirjoittaa. Upotus: Hyyppä kertoo aloittaneensa koulutaipaleensa jo pienenä, mutta ei varhaiskypsyyden vuoksi, vaan ”opettajaisän hätäratkaisuna”. Muutakaan hoitopaikkaa ei nimittäin ollut.

Äänikolumni Erkka Mykkänen: Lopeta valittaminen, aloita kirjoittaminen. 2021. Äänikolumneja kirjoittamisesta a. Kuunnelkaa Erkka Mykkäsen äänikolumni. b. Keskustelkaa Mykkäsen esittämistä kirjoit tamisen tavoista. Kumpaa tapaa haluaisitte kokeilla, aikataulutettua kirjoittamista vai salassa kirjoittelua? c. Tehkää pareittain pohtivan tekstin kirjoittamisohje. d. Tehkää ohjeestanne äänikolumni. e. Kuunnelkaa äänikolumneja pienissä ryhmissä.

KIRJOITUSTAIDOT KOHENEVAT TAVOITTEET harjoitella omien ajatusten, pohdin nan ja ilmaisun esittämistä tarkastella kielellisten valintojen vai kutuksia tekstin tavoitteeseen, sisäl töön ja tyyliin pyytää palautetta omista teksteis tä ja hyödyntää saatua palautetta tarkoituksenmukaisesti harjoitella analysoivien ja pohtivien tekstien muokkaamista ja viimeistelyä vahvistaa omaa kirjoittajan ääntä

OPINTOJAKSON AIKANA opitaan oman pohdinnan syventä mistä eri teksteissä harjoitellaan sidosteisen tekstin tuottamista opitaan analysoimaan ja hyödyntä mään erilaisia tyylejä teksteissä harjoitellaan tekstin muokkaamista ja hiomista tehdään sanataideharjoituksia

OMAT TAVOITTEET Lue tavoitteet. Mieti, mitkä asiat ovat sinulle tuttuja ja mitkä vaa tivat harjoittelua. Kirjoita itsellesi konkreettisia tavoitteita. Esimerkiksi: Harjoit telen tekstini muokkaamista ja viimeistelyä. Opettelen kiinnittä mään huomiota tekstini sidostei suuteen. Lukiessani teen havain toja erityisesti tekstin tyylistä ja kielestä.

KÄSITTEET pohdinta havainnollistaminen tekstin abstraktiotasot pohdinnan syventäminen

4 Vakuuttavan pohdinnan ainekset Kiinnostava teksti liikkuu eri tasoilla Esseiden, mielipidekirjoitusten ja kirjoitustaidon vastausten sisältö koostuu pohdinnasta: väitteistä ja näkemyksistä, niiden perusteluista sekä havain nollisista esimerkeistä. Vakuuttava pohdinta vaatii asiantuntemusta ja yleis sivistystä. Siksi kirjoittajan kannattaa hyödyntää annettujen aineistojen lisäksi esimerkiksi lukio-opinnoissaan kartuttamaansa tietoa. Kielen ja kirjallisuuden tuntemuksen lisäksi kirjoittaja voi soveltaa vaik kapa historian, yhteiskuntaopin, psykologian, biologian tai maantieteen tie tojaan tehtävänannon mukaisessa pohdinnassa. Myös omien harrastusten ja kiinnostuksen kohteiden parissa opittua kannattaa hyödyntää, oli kyseessä partio, jalkapallo tai manga-sarjakuvien piirtäminen. On kuitenkin hyvä pyrkiä esittämään faktat mielenkiintoisella tavalla. Lukija ei välttämättä innostu lauseista, jotka ovat tyyliltään oppikirjamaisia.

Vakuuttava pohdinta vaatii asiantuntemusta ja yleissivistystä.

Ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus. Ihmisen toimintaan vaikuttaa siis psyyke eli mieli, fysiikka eli keho sekä vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa.

Katkelma ilmentää kirjoittajan asiantuntemusta, ja se sopisi hyvin esimer kiksi psykologian koevastaukseen. Se on kuitenkin ilmaisultaan melko teo reettinen. Saman asian voisi ilmaista myös eläväisemmin, esimerkiksi käyt tämällä lukijan huomioon ottavaa pronominia me ja vivahteikkaampaa kieltä: Me ihmiset olemme monimutkaisia olentoja, tai kuten psykologiassa sanotaan, psyko-fyysis-sosiaalisia kokonaisuuksia. Mielemme ja ruumiimme ovat toisinaan ristiriidassa, ja myös yhteisön paine vaikuttaa päätöksiimme.

KIRJOITUSTAIDOT KOHENEVAT

Edeltävät virkkeet jäävät kuitenkin melko yleiselle tasolle. Käsitteelliset aja tukset kaipaavat yhteyteensä havainnollistamista: konkreettisia esimerk kejä siitä, miten väite ilmenee käytännössä ja liittyy tekstin aiheeseen, tässä tapauksessa lukemiseen. Havainnollistavien esimerkkien avulla kirjoittaja ottaa ikään kuin faktat haltuunsa ja tuo tekstiin oman persoonallisen äänensä. Me ihmiset olemme monimutkaisia olentoja, tai kuten psykologiassa sano taan, psyko-fyysis-sosiaalisia kokonaisuuksia. Mielemme ja ruumiimme ovat toi sinaan ristiriidassa, ja myös yhteisön paine vaikuttaa päätöksiimme. 2 Järke ni sanoo, että kännykän näpertämisen sijaan minun olisi hyvä keskittyä lukemi seen, mutta kirja ei onnistu kilpailemaan tykkäysten tuottamien dopamiiniryöp pyjen kanssa. Lisäksi kavereitteni mielestä lukeminen on tylsää. 1

käsitteellinen ajatus

konkreettinen esimerkki

käsitteellinen ajatus

Hyvä pohtiva teksti syntyy tekstin abstraktiotasojen vaihtelusta eli käsit teellisten ajatusten ja konkreettisten esimerkkien yhdistelemisestä. Sen voi tehdä siirtymällä kappaleessa yleisen tason pohdinnasta henkilökohtaiseen, kuten edellä. Jos taas aloitat kappaleen jostain arkisesta esimerkistä, pyri päättämään se abstraktimpaan väitteeseen, näkemykseen tai toteamukseen. 1 Kotimatkalla kiinnitin huomiota mainosten paljouteen: Pysäkin seinää k oristi iso kolajuomamainos, linja-auton kylki oli teipattu vakuutusyhtiön vä reillä, ja jalkakäytävien varsilla seisoi valtavia mainostelineitä, joiden vaihtuvat kuvat houkuttelivat tarttumaan entistä parempiin tarjouksiin. Bussin tv-ruutu jen loputtomat mainokset välkkyivät jopa suljettujen luomien läpi. 2 Kulutus kulttuuria ei pääse pakoon, vaikka siltä sulkisi silmänsä.

Konkretiaa voi ammentaa tekstiin omista elämänkokemuksista. Omat koke mukset nuorille kohdennetun mainonnan vaikutuksista rikastavat kantaa ottavaa tekstiä, jonka tarkoitus on kritisoida kulutuskulttuuria. Kysymyk seen Miksi pojat eivät lue? voi hakea vastauksia kertomalla, miten poikien lukemiseen on omassa perheessäsi tai koulussasi kannustettu. On hyvä muistaa, että tekstin kirjoittaja ei edusta kaikkia ihmisiä. Sub jektiiviset havainnot kytketään laajempaan kehykseen: Mitä mainosten vetoavuus kertoo ihmismielen alttiudesta houkutuksiin? Mitä voit omien kokemustesi pohjalta päätellä kirjallisuuden arvostuksesta suomalaisessa kulttuurissa? Ei kannata unohtua omiin kokemuksiin ja muistoihin vaan syventää pohdintaa. Näin tulee ottaneeksi huomioon laajan lukijakunnan, eikä vain lukijoita, joilla on samanlainen tausta tai näkökulma aiheeseen.

Pohtivassa tekstissä hyödynnetään erilaisia tekstin abstraktiotasoja. Tällöin käsitteelliset ajatukset ja konkreettiset esimerkit täydentävät toisiaan.

TEHTÄVÄT 1.

Pikapohdintaa

a. Lue esimerkkiteksti pohdinnan syventämisestä s. 67.

Pohdinta alkaa konkreettisesta a. Lue Karl Ove Knausgårdin essee Polkupyörät (aineisto 1).

Mitä tunnetta Oona Pohjolainen käsittelee? Mitä kirjoittaja sanoo tunteesta? Millaisiin pohdintoihin kirjoittaja etenee?

Mihin abstrakteihin asioihin Knausgårdyhdis tää polkupyörät? Mikä on esseen sanoma? Miten Knausgård havainnollistaa pohdin taansa?

b. Valitse jokin tunne, esimerkiksi ilo, suru tai viha. c. Kirjoita valitsemastasi tunteesta keskeytyksettä viisi minuuttia. Voit esimerkiksi kuvailla tunnetta, kertoa tunteeseen liittyvän muiston, verrata tun netta muihin tunteisiin tai pohtia, miten tuntee seen suhtaudutaan.

b. Valitse yksi seuraavista abstrakteista aiheista: yksinäisyys, itsetunto, haaveet, tulevaisuus tai riemu. c. Keksi konkreettinen esine tai asia, joka liittyy valitsemaasi aiheeseen.

d. Lukekaa tekstejänne pienissä ryhmissä. Pohtikaa seuraavia kysymyksiä:

d. Keksi omakohtainen esimerkki, joka liittyy aiheeseesi.

Mitä yleistyksiä olette tehneet? Mitä esimerkkejä olette käyttäneet?

e. Keksi yksi yksi historiallinen tai poliittinen esi merkki, joka liittyy aiheeseesi.

e. Jakakaa havaintonne koko ryhmälle.

f. Kirjoita 2–3 kappaleen mittainen pohtiva teksti.

Kuvaile tekstin alussa c-kohdassa keksimääsi esinettä tai asiaa. Etene kuvailusta esimerkkeihin. Tee lopuksi havainto ja päätelmä abstraktista aiheesta.

Kokeile yleisen ja konkreettisen vuorottelua. a. Palaa johonkin luvun 1 tehtävissä tekemääsi suunnitelmaan tai valitse jokin seuraavista aiheista ja suunnittele teksti. Mitä hyötyä on negatiivisista tunteista? Muistot rakentavat meidät Miksi sananlasku itku pitkästä ilosta varoittaa suomalaisia iloitsemasta? b. Kirjoita suunnittelemaasi tekstiin kappale, joka alkaa yleisellä pohdinnalla ja etenee konkreetti seen esimerkkiin. c. Kirjoita suunnittelemaasi tekstiin kappale, joka alkaa konkreettisella esimerkillä ja etenee ylei seen pohdintaan. d. Vertailkaa kirjoittamianne kappaleita pienessä ryhmässä. Listatkaa tekstienne pohjalta, mitä kaikkea esimerkit voivat olla (esim. oma koke mus). e. Jakakaa tekemänne lista koko ryhmälle.

Vertaile äidinkielen ja reaaliaineen tekstejä. a. Lue lukiolaisen pohtiva teksti Huomisen telos (aineisto 2, s. 70). Mikä on tekstin aihe? Mitä yleistyksiä kirjoittaja esittää? Mitä esimerkkejä kirjoittaja käyttää? Keksi parisi kanssa kolme lisäesimerkkiä, jotka sopisivat tekstiin. Perustele, miksi teksti sopii paremmin äidin kielen tekstiksi kuin reaalivastaukseksi. b. Valitse parisi kanssa jokin seuraavista reaaliai neista: filosofia, historia, fysiikka, terveystieto tai maantiede. c. Kirjoittakaa valitsemaanne oppiaineeseen sopiva reaalivastauksen alku, joka käsittelee aikaa. d. Lukekaa kirjoittamanne tekstin aloitus koko ryh mälle. Pohtikaa, mikä yhdistää aloituksia.

KIRJOITUSTAIDOT KOHENEVAT

Polkupyörät

POLKUPYÖRÄ on mekaaninen kulkuväline, jossa on

runko, kaksi pyörää ja toiseen pyörään ketjulla yhdistetyt polkimet. Sen rakenne on niin yksinkertainen ja tehokas, ettei voi kuin ihmetellä, että se keksittiin vasta 1800-luvulla. Miksei vaikkapa Leonardo da Vinci, joka piirsi lentoko neiden ja sukellusveneiden ja panssarivaunujen prototyyp pejä, tullut ajatelleeksi polkupyörää? Tai Emanuel Sweden borg, sillä hänkin suunnitteli lentokoneen ja oli pakkomiel teisen kiinnostunut mekaanisista keksinnöistä? Polkupyö rän nerokkuus piilee voimansiirrossa polkimista ketjuun ja edelleen pyöriin sellaisella tavalla, että voima lisääntyy vaihe vaiheelta, niin että kuka tahansa, pieni lapsikin, voi liikkua huomattavaa vauhtia mutta yhtä pienin ponnistuk sin kuin kävellen ja laajentaa liikkuma-aluettaan merkit tävästi. Ja ehkäpä juuri polkupyörän yksinkertaisuus, kan sanomaisuus ja demokraattisuus estivät mekaniikan suuria ajattelijoita keksimästä sitä. He ajattelivat suuria, katsoivat taivaalle, avaruuteen, vedenalaiseen maailmaan, ja polku pyörä on pieni. Muista kulkuneuvoista poiketen se ei ole visuaalisesti järin vetovoimainen; kun näkee ihmisen pyö rän selässä, huomio kiinnittyy ihmiseen, ei pyörään. Polku pyörä on vähäpätöinen ja vaatimaton, eikä se suojaa ihmistä niin kuin auto vaan päinvastoin paljastaa ihmisen ja hänen haavoittuvuutensa. Arkipäivän tilanteissa haavoittuvuutta ei tule ajatelleeksi, mutta sotatilanteissa sen huomaa. Pyö räilevä sotilas ei pelota ketään eikä ole erityisen uljas näky, toisin kuin ratsastava sotilas. Polkupyöriä on käytetty oike astaan vain ensimmäisessä maailmansodassa, ja silloinkin etupäässä viestijoukoissa. Esimerkiksi Adolf Hitler pal veli lähettinä Saksan armeijassa ja toimitti pyörällä vies tejä sodanjohtokeskuksesta rintamalle, juoksuhaudoissa taisteleville sotilaille. Pyöräilevästä Hitleristä ei tietääk seni ole valokuvia eikä filminpätkiä, mutta hän tuskin olisi tehnyt kovin erilaista vaikutusta kuin muutkaan polkupyö räsotilaat, jotka kypärään ja univormuun sonnustautuneina ja hieman horjuen ajoivat sorateitä pitkin, pikemminkin Charlie Chaplinin kuin Homeroksen hahmojen kaltai sina. Nykyaikaisessa sodankäynnissä, jossa käytetään lähes yksinomaan raskasta kalustoa, kuten helikoptereita, hävit täjiä, sukellusveneitä, ohjuksia, panssarivaunuja ja lentotu kialuksia, ja jossa sotilaatkin muistuttavat koneita runsaine varusteineen, ei ole polkupyörälle sijaa. Poliisi on viime

vuosina perustanut polkupyöräpartioita, mutta itse asiassa käyttääkseen hyväksi samaa pehmeyttä, josta armeija pyr kii eroon, siis näyttääkseen inhimillisen puolensa ja häivyt tääkseen rajaa poliisin ja kansalaisten välillä. Mutta tosi tilanteissa, mennessään piirittämään talon, jossa on terro ristiepäilty tai pankkiryöstäjä, poliisi ei pyöräile paikalle. Polkupyörä kuuluukin nykyisin lähinnä perhe-elämän pii riin ja on olennainen osa sitä, ainakin minun maailmas sani, jossa kaikki lapset saavat tietyssä iässä polkupyörän ja ajamaan opetteleminen on tärkeä initiaatioriitti. Tie dän aikuisia, jotka eivät osaa ajaa autoa, ja monia, jotka eivät osaa uida, mutta en ole koskaan tavannut ketään, joka ei osaisi ajaa pyörällä. Koska pyörä ei suojaa vaan paljas taa, pyörän selkään hyppääminen voi tuntua kolaukselta arvovallalle, sillä ihminen näyttää aivan erilaiselta mus tan Chryslerin ratissa kuin punaisen Crescentin satu lassa. Tuo arvovaltatappio johtuu täysin autosta, ei ihmi sestä itsestään, ja polkupyörä päinvastoin palauttaa ihmi sen oikeaan kokoonsa. Jos näyttää pieneltä pyörän selässä, se johtuu siitä, että on pieni. Niin minä ajattelin, ehkä loh dukseni, kun jokin aika sitten ostin uuden pyörän ja upo uusi kypärä päässäni talutin pyörän autoni vierestä tielle, asetin jalan polkimelle, heilautin toisen satulan yli ja ryh dyin polkemaan istuen hädin tuskin puolentoista metrin korkeudella, täysin suojattomana ja paljaana. Vanhin tyttä reni, joka myös oli saanut uuden pyörän sinä päivänä, kii lasi eteeni hiukan huterasti liian pienellä vaihteella, sot kien vinhasti pitkillä jaloillaan, ja hellyyden aalto pyyhkäisi lävitseni, koska pyörän selässä kaikki se, millä hän yleensä piti maailmaa loitolla, hänen koko fyysinen ja psyykki nen suojavarustuksensa – meikki ja vaatteet ja puhetapa, niskan nakkelu ja silmien muljauttelu – poistui pelistä hänen keskittyessään tasapainoa ja vauhdin hallintaa vaa tivaan suoritukseen, joka selvästikin vei hänet niihin aikoi hin, jolloin pyöräily oli hänelle vielä uutta, sillä kun sain hänet kiinni ja hän katsoi minuun, hänen silmistään loisti varaukseton ilo. Karl Ove Knausgård. Teoksessa Kesä. 2016. Suom. Jonna Joskitt-Pöyry 2017.

Tyyli luo tunnelmaa. Ari Folmanin ohjaamassa animaatiodokumentissa Waltz with Bashir (2008) päähenkilö hahmottaa menneisyyttään. Värien ja rytmin avulla katsoja siirtyy tunnelmasta toiseen: sodan kauhuista uniin ja railakkaasta uhosta painostavaan hiljaisuuteen.

Kuluneita kielikuvia ei mennyt niin kuin Strömsössä epäonnistui kantaa kortensa kekoon osallistua, tehdä oma osansa kuin sieniä sateella runsaasti, paljon, valtavasti lähteä lapasesta menettää hallinta mennä tunteisiin, repiä pelihousunsa, vetää herne nenään hermostua, suuttua ottaa itseään niskasta kiinni ryhdistäytyä puhaltaa yhteen hiileen työskennellä yhdessä, tehdä yhteistyötä samassa veneessä samassa tilanteessa syntyä kultalusikka suussa syntyä varakkaaseen perheeseen veteen piirretty viiva hämärä, epäselvä, epätarkka vääntää rautalangasta selittää mahdollisimman yksinkertaisesti

KIRJOITUSTAIDOT KOHENEVAT

Tyyli luo mielikuvia Kaunokirjallisuudesta tutut keinot, kuten kielikuvat, ovat keskeisiä tyylin luomisen keinoja myös pohtivissa ja kantaa ottavissa teksteissä. Kielikuvia kannattaakin kokeilla omissa teksteissä mielikuvien herättämiseksi. Lukivaikeudesta kär sivälle lukeminen saattaa tuntua lauseiden viidakossa harhailulta, siinä missä toinen ahmii romaaneja ja sukeltaa onnellisena kertomusten mereen. Kiteytyneitä ja vakiintuneita kielikuvia eli fraaseja kan nattaa sen sijaan välttää. Jotkin kielikuvat ovat toistuneet teksteissä tai julkisessa keskustelussa niin paljon, että ne saa tetaan kokea kliseisiksi ja ne eivät enää herätä mielikuvia. Tällaiset kielikuvat on hyvä korvata yleiskielisillä sanoilla tai täsmällisemmillä ilmauksilla – ellei keksi tilalle uutta meta foraa. Englannin kielestä suoraan lainattujen fraasien kanssa tulee olla erityisen tarkkana, koska käännettyinä ne ovat usein merkitykseltään hämäriä. Esimerkiksi fraasin tehdä järkeä (’make sense’) voi sanoa suomeksi paljon selkeäm min: olla järkevää, vaikuttaa järkevältä. Kielikuvien lisäksi huomiota voi kiinnittää äännetasolla syntyviin mielikuviin. Sointuisuuden eli äänten harmo nian havaitsee tekstiä kuulostelemalla. Tyyliä voi luoda esi merkiksi alkusoinnulla: Typerää törsäämistä tai Onnellisesti ostolakossa toimisivat kulutuskriittisen tekstin otsikkoina.

Onomatopoeettiset sanat eli ääntä muistuttavat tai jäljittelevät sanat ovat usein havainnollisia, ja ne luovat vahvoja mielikuvia. Mainokset voivat mätkähtää postiluukusta sisään, ja alennuksista huolimatta kuluttajat voivat kitistä vaatteen kallista hintaa. Ehkä pikamuodin epäeettisyys ei ole vielä jysähtänyt heidän tajuntaansa? Aisteihin ja tunteisiin vetoavat sanat neutraalin asiatyylin lomassa teke vät tekstistä persoonallista ja lukemisesta innostavaa. Kannattaa kuitenkin välttää sitä, ettei sorru liialliseen erikoisuudentavoitteluun tai tunge koko tekstiä täyteen omaperäisyyksiä. Kun parhaiden tyylikeinojen antaa erottua joukosta, ne saavat enemmän painoarvoa. Lukemalla paljon ja monenlaisia tekstejä oppii tunnistamaan, millaiset ilmaisutavat ovat kuluneita ja millai set toimivat parhaiten.

Pyri kirjoittamaan eripituisia virkkeitä ja erilaisia pää- ja sivulauseiden yhdistelmiä.

Lauseet ja sävy tyylin tekijöinä Tekstin havainnollisuuteen ja täsmällisyyteen kannattaa kiinnittää huomiota myös lausetasolla. Ilmaisun selkeyttä edistävät lauseet, joissa on aktiivimuo toinen verbi ja joiden tekijä tai aihe käy heti alussa selväksi. Esimerkiksi lause epävarmuus on yleistä nuorten keskuudessa on turhan abstrakti – ikään kuin olisi olemassa jokin ”keskuus”, jossa epävarmuus velloo ihmisistä irral laan. Sen sijaan nuoret ovat usein epävarmoja kertoo selkeästi, millaisia nuo ret saattavat olla. Asenteissa on tapahtunut merkittävää muutosta on lauseena niin ikään abstrakti, mutta asenteet ovat muuttuneet merkittävästi kertoo suo remmin, mikä on muuttunut ja miten. Erityisesti verbillä on suuri ilmaisuvoima, joten verbejä kannattaa kirjoit taessa käyttää vaihtelevasti. On hyvä kiinnittää huomiota esimerkiksi siihen, ettei olla-verbi toistu liikaa. Kokonaisten virkkeiden tasolla sujuva tyyli syntyy myös rytmistä: kovin pitkät virkkeet ovat raskaslukuisia, kun taas pelkistä päälauseista koostuva teksti on luettelomainen ja rytmiltään töksähtelevä. Vaihtelu virkistää, joten pyri kirjoittamaan keskenään eripituisia virkkeitä ja erilaisia pää- ja sivulau seiden yhdistelmiä. Väitelauseiden joukossa voi olla huudahduksia ja kysy myksiä, kunhan niitä käyttää maltillisesti. On myös hyvä muistaa, että poh dinta ei tarkoita vain kysymysten esittämistä vaan myös niihin vastaamista. Tyyliin vaikuttavat lisäksi sanajärjestys ja välimerkit. Kaikki suomalaiset tulisi viedä viikoksi töihin bangladeshilaiseen hikipajaan, jotta pikamuodin ostaminen loppuisi.

Harjoittele asiatyyliä Ääni Kielenhuolto: Vieraiden kielten vaikutus Kapulakieli Muotisanat, toisto ja metateksti Merkitykseltään sekoittuvat ilmaukset Tyylin välimerkit

Kaikki suomalaiset tulisi viedä viikoksi töihin bangladeshilaiseen hikipajaan – loppuisi pikamuodin ostaminen!

Ensimmäisen esimerkin tyyli on toteava ja asiallinen. Virke sopisikin pika muodin ongelmia vakavasti pohtivaan tekstiin. Toisen virkkeen vaikutelma taas on epäsuoran sanajärjestyksen myötä kepeämpi. Toisaalta ajatusviiva ja huutomerkki tekevät väitteen sävystä varmemman, minkä vuoksi virke toi misi parhaiten sävyltään rennossa kantaa ottavassa tekstissä.

Kirjoita fiktiota 1.

Paras nimi

Jäinen seikkailu

a. Selvittäkää, mihin Vuoden nimi 2021 -kilpailun finalistien nimet viittaavat.

a. Keksikää mahdollisimman monta kylmyyteen ja selviytymiseen liittyvää kuvailevaa sanaa.

b. Järjestäkää ryhmässänne äänestys: mikä vuo den 2021 nimistä on mielestänne paras?

b. Lue katkelma teoksesta Naparetki (aineisto 1).

c. Etsikää voittaja ja perustelut. d. Keksikää pienissä ryhmissä kouluunne liittyviä kuvaavia nimiä ja nimityksiä esimerkiksi ruoka lalle, liikuntasalille ja aulatiloille. e. Esitelkää keksimänne nimet koko ryhmälle ja valitkaa paras tai kuvaavin nimi.

Nimistöntutkimuksen päivillä on vuodesta 2017 jaettu Vuoden nimi -palkinto tun nustuksena kuluneen vuoden aikana esillä olleesta hyvästä nimestä. Vuonna 2021 finaaliin ylsivät Koronavilkku, Kuuloliike Korvapuusti Oy, Kääkle, Leikkala, Lähde, Nuohtti ja Ruisperkele.

Sävy syntyy nimityksestä a. Valitse jokin seuraavista henkilönimityksistä: tantta, typykkä, ukko, jamppa, tyyppi, kukkahattutäti, äijä, poju, tipu tai hamppari. b. Keksi verbejä, jotka kuvaavat a-kohdassa valitse masi henkilön tapaa liikkua. c. Kirjoita kuvaus henkilöstäsi, kun hän kävelee kadulla kuvauksesi kertojaa vastaan. d. Lue parisi kuvaus. Pohdi parisi kanssa, millainen sävy kuvauksissanne on.

c. Kirjoita miesten tarinalle jatkoa. Käytä a-koh dassa keksimiänne sanoja. d. Alleviivaa tekstistäsi yhteisesti keksityt sanat. e. Lukekaa tekstejänne pienissä ryhmissä.

1 KOLME MIESTÄ JÄÄLAUTALLA , joka aje lehtii hitaasti etelään merivirtojen mukana, vie ressään jäännökset hajonneesta, asuinkelvotto masta majasta, jonka rakentamiseen on mennyt kaksi viikkoa. Lämpötila laskee. Arktisella ei ole lainkaan syksyä, viimeinen kesäpäivä muut tuu suoraan talveksi. Pian alkavat myrskyt. Mitä pidemmälle etelään he ajelehtivat, sen rikkaam maksi eläimistö käy. Kahdentoista päivän aikana he onnistuivat ampumaan neljä norppaa, yhden partahylkeen ja kaksi jääkarhua. Nyt heillä on ruokaa ainakin huhtikuun loppuun asti. Kun Andrée tapansa mukaan kiikaroi, hän havaitsee äkisti jotain horisontin laidalla: Muutoksen jään ja taivaan välisellä linjalla. Saaren. Heidän jäälauttansa tuntuu joutuvan saarta kiertävien pohjavirtauksien vietäväksi. Kun he ajelehtivat lähemmäksi, he näkevät, että se vai kuttaa koostuvan yhdestä ainoasta jäälohka reesta, jättimäisestä jäätiköstä, jonka laidat viet tävät luotisuoraan mereen. Bea Uusma: Naparetki. Minun rakkaustarinani. 2013. Suom. Petri Stenman 2015.

KIRJOITUSTAIDOT KOHENEVAT

Kotipaikkani

a. Lue itälappilaisen kirjailijan Juhani Karilan Pienen hauen pyydystys -romaanin alku (aineisto 2).

a. Katso kuvaa elokuvasta The Waltz with Bashir (s. 86). Kuva on painajaisesta, jota elokuvan päähenkilö toistuvasti näkee.

b. Keskustele parisi kanssa kertojan suhtautumi sesta kuvailemaansa paikkaan.

b. Mistä kuvan tunnelma syntyy? c. Kirjoita painajaisesta, jonka päähenkilö näkee. Vetoa eri aisteihin: mitä painajaisen päähenkilö näkee, kuulee ja tuntee? Valitse tekstiisi yhte näinen sävy, joka voi olla esimerkiksi vakava, mahtipontinen, humoristinen tai surullinen.

Mitä vastakkainasetteluja aloituksessa on? Mitä kuvailevia sanoja kertoja käyttää? Miten kertoja suhtautuu Itä-Lappiin? Millainen kuva Itä-Lapista syntyy? c. Kuvittele, että kirjoitat romaanin, joka sijoittuu kotipaikkakunnallesi.

d. Lukekaa pareittain toistenne tekstit. Arvatkaa tekstienne sävy ja etsikää teksteistä ilmaisut, joissa sävy tulee parhaiten esille.

d. Valitse romaanin genre: esimerkiksi rakkaus, dekkari, kauhu, historiallinen tai scifi. e. Kirjoita lähiympäristöstäsi genresi tyylillä. f. Lukekaa pienessä ryhmässä ääneen kirjoitta mianne kuvauksia. Kuuntelijoiden tehtävänä on arvata romaanin genre.

2 LÄHESTYMME lampea stratosfääristä.

Ensin näkyy Lappi. Sen osat ovat: 1) Jän nittävä Länsi-Lappi. Levit ja ylläkset, meän kieli, Mukka, Palsa ja Särestöniemi. 2) Eksootti nen Pohjois-Lappi. Saamelaiset, tunturit ja niitä jutaavat porotokat, Inarijärvi ja nieriät. 3) Tyhmä Itä-Lappi. Suo ja sääsket. Ei kiinnosta ketään. Paitsi meitä. Syöksymme sinne, vaikka tuulet painavat vas taan. Ei voi olla totta. Maapallokin haluaa mei dät länteen. Mutta minä laadin omat luonnonlakini. Tulemme ylhäältä, jotta ymmärrät. Lappi on iso. Vielä Sodankylästäkin saa posottaa autolla suoraan pohjoiseen melkein viisi tuntia, että pää see Jäämerelle. Unohda, autoilu on huono mittari. Teitä ei ole paljon. Eikä taloja. Eikä ihmisiä. Kairaa on. Epämääräistä mättäistöä, ikään kuin ylijäämää, jota jumala lätki ympäri pohjoiskalottia sen jälkeen, kun oli asettanut muualle nurmikot ja nummet ja sademetsät.

Vain unta

Tervetuloa tekstimuseoon! a. Jakautukaa pienryhmiin. Keksikää ryhmässä tekstin aihe, kuten ystävyys, raha tai valta. b. Rajatkaa aihettanne, esimerkiksi ystävyyden tärkeys, rahan mahti tai vallanhimo. c. Keksikää aiheeseenne liittyviä kielikuvia ja värik käitä ilmaisuja. d. Kirjoittakaa kukin 1–2 lyhyttä tekstiä rajatusta aiheestanne. Tekstit voivat olla esimerkiksi aforismeja, runoja, novelleja, pamfletteja tai esseitä. Keskity vaikuttavaan ilmaisuun ja hyö dynnä c-kohdassa keksimiänne ilmaisuja. e. Lukekaa toistenne tekstejä. Kootkaa tekstit tekstimuseoonne ja suunnitelkaa opastettu museokierros. f. Kiertäkää tekstimuseoissa ja kuunnelkaa ryh mien opastetut kierrokset.

Juhani Karila: Pienen hauen pyydystys. 2019.

KÄSITTEET tekstin muokkaaminen tekstin tavoite palaute tekstin viimeistely kieliasun hiominen otsikko

7 Tekstin muokkaaminen ja hiominen Hyvä teksti syntyy muokkaamalla

Jos kirjoittaminen ei tahdo sujua, kannattaa pitää tauko.

KIRJOITUSTAIDOT KOHENEVAT

Mitä enemmän tekstin sisältöä ja rakennetta on malttanut suunnitella, sitä helpommalla kirjoittaessa pääsee. Harva teksti tulee kuitenkaan valmiiksi ensimmäisellä kirjoituskerralla. Kirjoittamisen ammattilaiset käyttävät usein enemmän aikaa tekstin muokkaamiseen kuin ensimmäisen version kirjoit tamiseen. Myös opiskeluun liittyviä kirjoitusprojekteja suunnitellessa kan nattaa varata riittävästi aikaa palautteen pyytämiseen ja muokkaustyöhön. Tekstin muokkaamisen tavoitteena on huolehtia sisällön sopivuudesta ja käsittelyjärjestyksen loogisuudesta. Jos kesken analysoivan tekstin kirjoitta mista oivaltaa aineistosta jokin tärkeän seikan, siitä voi kirjoittaa uuden kap paleen tekstin lomaan. Pohtivaa tai kantaa ottavaa tekstiä kirjoittava saattaa huomata, että jokin kiinnostava esimerkki kannattaakin siirtää koko tekstin alkuun. Rakennetta voi siis muuttaa uuden idean pohjalta. Muokkaaminen ei aina ole oma, erillinen työvaiheensa. Taitava kirjoit taja muokkaa tekstiä pitkin matkaa, jo ensimmäistä versiota kirjoittaessaan – vaihtaa kappaleiden järjestystä, karsii toistoa ja turhia yksityiskohtia tai lisää tekstiin uusia ajatuksia. Harjaantumaton muokkaaja palaa korjaamaan kirjoittamastaan virkkeestä vain yhden kirjoitusvirheen, mutta kokeneempi tekijä saattaa kokeilla eri sanavalintoja ja virkerakenteita tai vaihtaa kappa leiden järjestyksen saadakseen tekstin ajatusjuonen selkeämmäksi. Ennen kaikkea tekstiä muokatessaan on hyvä huolehtia tekstin tavoit teen ja sanoman selkeydestä. Jos kyseessä on analysoiva teksti, pitää kirjoit tajan miettiä jokaista kappaletta työstäessään, ovatko tekstin havainnot ja esimerkit riittäviä ja valitun näkökulman mukaisia. Pohtivan tai kantaa otta van tekstin tekijä puolestaan tarkistaa, onko ydinajatus kirkas alusta loppuun. Perustelevatko ja havainnollistavatko kappaleet riittävästi tekstin sanomaa?

Palautteen pohjalta tai itsenäisesti Tekstiä muokatessa siitä kannattaa pyytää palautetta. Omaa työtään voi lue tuttaa opettajalla, koulukaverilla tai vaikka perheenjäsenellä kirjoittamispro sessin eri vaiheissa. Palautteen pyytäjän kannattaa miettiä, missä vaiheessa teksti on ja millaisesta palautteesta on eniten hyötyä. Keskeneräisestä työstä kannattaa toivoa kommentteja lähinnä sisällöstä, kun taas valmiimman teks tin palaute voi kohdistua käsittelyjärjestyksen loogisuuteen sekä aloituksen ja lopetuksen toimivuuteen. Kielestä ja tyylistä kannattaa yleensä kysyä kom mentteja vasta tekstin viimeistelyvaiheessa. Palautteen pyytäminen ei ole osoitus kirjoittajan taitamattomuudesta. Parhaatkin ammattilaiset uskovat kirjoituksensa ateljeekriitikon tai editoijan käsiin. Teksti saattaa tuntua valmiilta, mutta todennäköisesti sitä voi entises tään parantaa. Toinen lukija näkee tekstissä ansioita ja puutteita, joita tekijä ei ole huomannut. Palautetta pyytämällä kirjoittaja saa tietää, miten tekstin sanoma välittyy lukijalle ja mitä lukija ymmärtää ja lukemastaan ajattelee. Palautteen pohjalta voi esimerkiksi kirkastaa tekstin sanomaa, lisätä perus teluja ja tuoda mukaan uusia näkökulmia. Palautteen tehtävänä on tukea ja roh kaista kirjoittajaa tekstin kohentamisessa. Kannattaakin muistaa pyytää palautetta myös siitä, mikä tekstissä jo toimii hyvin. Mitä kohtaa ei enää kannata työstää? Mikä esimerkki tai sanavalinta kannattaa ehdottomasti säilyttää? Kaikkea palautetta ei ole välttämätöntä ottaa huomioon. Kir joittaja hyödyntää palautteesta sen, mistä on hänelle eniten apua. Mitkä kommentit auttavat etenemään seuraavan vaiheeseen? Aina tekstistä ei ole mahdollista saada palautetta. Silloin sitä kannattaa muokata itsenäisesti ohjeita hyödyntäen. Teksti kohenee, kun sen malttaa lukea ajatuk sella läpi. Ääneen lukemistakin on hyvä kokeilla. Siten todennäköisesti huomaa eniten muokkaamista vaativat kohdat. Eri työvaiheissa tekstin on myös hyvä antaa levätä. Varsinkin silloin, jos kirjoittami nen ei tahdo sujua, kannattaa pitää pieni tai hieman pidempi tauko. Teekupposen tai hyvien yöunien jälkeen omaa tekstiään katsoo uusin silmin. Juhani Karila muokkasi palautteen pohjalta romaania Pienen hauen pyydystys (2019). Alun perin päähenkilö oli kirjoitettu mieheksi, mutta muokkausvaiheessa Karila antoi päähenkilölle naisen nimen. Muutos raikasti teoksen tapaa kuvata eri sukupuolia. 95

Hiominen viimeistelee tekstin Hiomisvaiheessa eli tekstiä viimeistellessä huolehditaan, että valmis teksti on sidosteista, sujuvaa ja tyyliltään tavoitteeseen sopivaa. Yleensä tässä vai heessa ei enää tuoteta uutta sisältöä vaan keskitytään ilmaisukeinojen ja kielen viimeistelyyn sekä kieliasun hiomiseen. Tässäkin vaiheessa tekstistä kannattaa pyytää palautetta, mutta jos siihen ei ole tilaisuutta, viimeistelyn tukena voi käyttää tekstin hiomisen ohjetta. Yhdellä lukukerralla ei todennäköisesti pysty huomioimaan kaikkia vii meisteltäviä seikkoja. Oma teksti kannattaa siis lukea läpi vielä useamman kerran, vaikka kirjoitusprosessin loppuvaiheessa sen haluaisikin jo päästää käsistään. Hiominen saattaa tuntua tylsältä puurtamiselta, mutta mitä val miimmaksi teksti tulee, sitä nautittavammaksi sen lukeminen käy myös teki jälle itselleen. Kirjoittamisprosessin loppupäässä saa onnitella itseään moni vaiheisesta urakasta ja tuntea ylpeyttä tekstistään! Pohtivalle tai kantaa ottavalle tekstille keksitään viimeistään hiomisvai heessa lopullinen otsikko. Joskus työotsikko saattaa sopia otsikoksi sellai senaan, kuten Miksi pojat eivät lue? ja Näin minusta tuli himolukija. Vetävän otsikon voi saada aikaan myös tekstin sanomaksi muotoiltua väitettä lyhen tämällä. Tylypahkasta Impivaaraan – kirjallinen maku muuttuu sekä Lukeminen on kirjoittamista – fanifiktiossa lukija on myös tekstin tekijä ovat otsikoiksi melko pitkiä mutta lyhennettyinä sopivia: Tylypahkasta Impivaaraan, Lukeminen on kirjoittamista. Tekstiä viimeistellessä huolehditaan, että teksti on sidosteista, sujuvaa ja tyyliltään tavoitteeseen sopivaa. Larry Smart: Topiary Wave (1945–2005).

KIRJOITUSTAIDOT KOHENEVAT

OHJE

Näin hiot tekstiäsi 1. Tehtävänanto Tarkista vielä kerran, onko teksti varmasti alusta lop puun tavoitteen ja annetun näkökulman tai rajauksen mukainen.

2. Otsikko Vastaako otsikko tekstin sisältöä? Houkutteleeko pohtivan tai kantaa ottavan tekstin otsikko lukemaan?

3. Sidosteisuus ja sujuvuus Onko tekstiä helppo seurata? Tulevatko eri näkökulmien väliset suhteet selkeästi ilmi? Tarvitaanko kappaleiden alkuun ehkä uuteen näkö kulmaan johdatteleva virke tai asioiden välisiä kytköksiä osoittavia sanoja?

4. Virkerakenteet ja rytmi

6. Viittaukset aineistoon

Lue tekstiä ääneen itseksesi. Se on paras tapa kuulostella tekstin rytmiä ja huomata virkkeiden ongelmat.

Tuleeko aineistoviittauksissa ilmi kaikki tekstin olennaiset tiedot?

Ovatko lause- ja virkeraken teet ehjiä?

Onko sitaateissa selkeät johto lauseet, joista käy ilmi, kenen ajatuksesta on kyse?

Ovatko viittaukset aineistoihin luontevia?

Onko eri virkerakenteita käy tetty monipuolisesti?

Ovatko upotetut sitaatit sujuvi na osina lauseita?

Jos olet kirjoittanut liian lyhyi tä tai mutkikkaita virkkeitä, hio tekstiäsi lause lauseelta.

5. Tyyli

Ovatko suorien sitaattien väli merkit oikein?

7. Kieliasu

Sopivatko sanavalinnat ja tyyli tekstin tarkoitukseen? Onko analysoivan tekstin ilmaisu neutraalia? Onko havainnot ja päätelmät ilmaistu ymmärrettä vällä tavalla? Onko pohtivan tai kantaa otta van tekstin tyyli havainnollista ja eläväistä? Voisiko jonkin sanan vaihtaa konkreettisempaan tai persoonallisempaan?

Onko tekstissä turhaa sana toistoa? Keksi tilalle synonyy mi tai käytä pronominia.

Tarkista erityisesti ne kielen piir teet, joissa tiedät tekeväsi virheitä. Onko yhdyssanat kirjoitettu oikein? Ovatko verbimuodot subjektin luvun mukaisia: opiskelija lukee, mutta opiskelijat lukevat; moni ajattelee, monet ajattelevat? Ovatko omistusliitteet oikein: minun kirjani, hänen mielenkiin toinen kirjansa? Ovatko erisnimien isot alkukirjai met ja välimerkit paikoillaan?

Usein on paikallaan keksiä toinen, lukemaan houkutteleva otsikko. Jos lasten- ja nuorten kirjallisuus ei ole esillä mediassa, sitä ei lueta on kankea, mutta Soturikissojen maailmanvalloitus tai Lisää nuortenkirjakritiikkejä, kiitos! herät tävät kiinnostuksen. Työelämässä ei menesty ilman lukutaitoa -tekstin otsikko voisi olla Lukutaito on pääomaa. Jos lukutaidottomuuden globaalia eriar voistavuutta käsittelevän tekstin otsikko on Verta, hikeä ja kirjaimia, lukijalle herää otsikon perusteella mielikuvia tekstin ajatuksista ja tyylistä. Mielen kiintoisen otsikon keksimisestä ei kuitenkaan kannata ottaa paineita. Tär keintä on, että otsikko on havainnollinen ja paljastaa tekstin ydinajatuksen. Analysoivaa tekstiä kirjoittaessa ja muokatessa tehtävänantoa, kuten novellin kerrontakeinot tai kolumnin retoriikka, on hyvä pitää työotsikkona. Analysoivalle tekstille keksitään valmis otsikko, jos tehtävän laatija niin ohjeistaa. Lukutaidon kokeen vastauksille ei tehdä otsikkoa.