Issuu

Tiedustelut Edita Publishing Oy, Helsinki opettajapalvelu@edita.fi p. 020 450 010 www.edita.fi

Ääni tukee oppimista Itsearviointi auttaa asettamaan omia tavoitteita ja seuraamaan oppimista opiskelun eri vaiheissa. Tavoitteet ja keskeiset opiskeltavat asiat on koottu pääluvun alkuun. Käsitteet on listattu jokaisen luvun alussa ja tummennettu tekstistä. Lisätietoa-tekstit syventävät opiskeltavia asioita ja tuovat niihin uusia näkökulmia.

Toimitus Katariina Voutilainen ja Tiia Kähärä

Kuvatoimitus Alina Mehto

Graafinen suunnittelu, taitto ja kansi Sari Väkelä

Kartat Kauko Kyöstiö Kuvalähteet kirjan lopussa

Tietolaatikot ja kuviot kokoavat keskeisiä asioita, muistilistoja ja vinkkejä. Esimerkit havainnollistavat kielen ilmaisukeinoja teksteissä sekä tarjoavat malleja tekstien tulkintaan ja tuottamiseen. Ohjeet opastavat vaiheittain tekstien analysointiin ja keskeisten tekstilajien kirjoittamiseen. Tehtävät on jaettu kolmeen ryhmään:

1. painos

Muista ja ymmärrä -tehtävissä harjoitellaan opiskeltavien tietojen ymmärtämistä ja käsitteiden käyttöä.

Sovella ja analysoi -tehtävissä hyödynnetään tietoja kielestä puhuttujen ja kirjoitettujen tekstien analysointiin, tulkintaan ja tuottamiseen.

Tämä teos on oppikirja, joka on suojattu tekijänoikeuslailla (404/61). Tämän teoksen tai sen osan valokopiointi, skannaaminen tai muu digitaalinen kopiointi tai käyttö edellyttää oikeudenomistajan luvan. Kopiosto ry myöntää teosten osittaiseen kopiointiin lupia. Tarkistakaa, mitkä valokopiointi- ja digiluvat ovat kohdallanne voimassa. Lisätietoja luvista: www.kopiosto.fi. Teoksen tai sen osan muuntelu on kielletty. ISBN 978-951-37-7783-8 Otavan Kirjapaino Oy Keuruu 2021

Arvioi ja luo uutta -tehtävissä yhdistetään aiempia tietoja kielen ilmiöistä, tehdään laajoja harjoituksia ja tuotetaan omia tekstejä.

Aineistoina on monipuolisesti eri tekstilajien tekstejä. Digiaineistot voi lukea, katsoa ja kuunnella Ääni 2 Opiskelijan digiaineistoista. Aineisto paketti sisältää digitaaliset ja audiovisuaaliset tekstit painetun oppikirjan käyttäjälle.

SISÄLLYS

ÄI 2

ALUKSI ........................................................................................ 4 Itsearviointi...................................................................................... 6 Tavoitteet ja opiskelusuunnitelma ............................................... 8 Kokoavat tehtävät ....................................................................... 10 Lue ja tulkitse kirjallisuutta ......................................................... 12

MINÄ KIELENKÄYTTÄJÄNÄ ........................................ 14 1 Kielitaito ja monikielisyys...................................................... 16 2 Kieli ilmaisun välineenä ja identiteetin osana.................... 28

KIELI YHTEISKUNNASSA .............................................. 38 3 Kielten ideologisuus ja jatkuva muutos ............................. 40 4 Kieli poliittisena rakennelmana ........................................... 52 5 Kielellinen moninaisuus......................................................... 64

TEKSTIEN MONET MAAILMAT ................................... 74 6 Tiedonalojen kieli................................................................... 76 7 Kielten ja kulttuurien välissä ............................................... 87

LUKU- JA KIRJOITUSTAIDON TEHTÄVÄT............ 98 Lukutaidon tehtävät................................................................... 100 Kirjoitustaidon tehtävät............................................................. 110 Hakemisto.................................................................................... 116 Kuvalähteet .................................................................................117 Oppimisen havainnointi............................................................. 118

Videokeskustelu Monikielisyys ja kielellinen identiteetti Miksi kielet ovat tärkeitä? a. Katsokaa opiskelijoiden videokeskustelu Monikielisyys ja kielellinen identiteetti. b. Keskustelkaa osaamistanne kielistä pienryh mässä. Kootkaa lista kielistä, joita itse käytätte eri tilanteissa. c. Pohtikaa kielten merkitystä itsenäisesti ja ryh män kesken. Miksi kielet ovat teille tärkeitä? Mitä mahdollisuuksia monikielisyys avaa? d. Tehkää tiiviit kirjalliset tai suulliset kuvaukset seuraavista asioista: Tarvitsemme eri kieliä näissä tilanteissa Näitä kieliä on tärkeää opiskella Näin kielijuuret vaikuttavat kielenkäyt töömme Miten vaihdamme kieltä ja kielenkäytön rekisteriä eri tilanteissa? Näin käyttämämme kielet ovat osa identi teettiä.

MINÄ KIELENKÄYTTÄJÄNÄ TAVOITTEET oppia tarkastelemaan kieliä identitee tin osana oppia ymmärtämään ihmisen kielitai don monipuolisuutta harjoitella ymmärtämään kielten mo ninaisuutta ja sen merkitystä tunnistaa ja vertailla eri kieliä ja erilai sia merkkijärjestelmiä ymmärtää kielen eri rekistereitä ja ilmaisutapoja

OPINTOJAKSON AIKANA tutustutaan monipuolisesti esimerk keihin kielenkäytön tavoista opiskellaan kielitaitoon ja kielen analysointiin liittyviä käsitteitä harjoitellaan tunnistamaan ja vertai lemaan kielen rekistereitä ja merki tyksiä

OMAT TAVOITTEET Lue tavoitteet. Mieti, mitkä asiat ovat sinulle tuttuja ja mit kä vaativat harjoittelua. Kirjoita itsellesi konkreettisia tavoitteita. Esimerkiksi: Pyrin ymmärtämään, mitkä asiat vai kuttavat kielitaitoon ja identi teettiin. Opiskelen kielenkäyt töön ja kielen analysointiin liit tyviä käsitteitä.

Punit J. Hiremath. Muraali Helsingin Itä-Pasilassa.

KÄSITTEET kielitaito kielellinen repertuaari yleiskieli ja puhekieli alueellinen murre sosiaalinen murre erikoiskieli ja slangi rekisteri äidinkieli ja ensikieli monikielisyys kielitietoisuus

Kielitaito ja monikielisyys

Mitä kielitaito on? Kun kesätyöhakemuksessa kerrotaan omasta kielitaidosta, yleensä laaditaan jonkinlainen lista virallisista kielistä, kuten suomi, ranska tai arabia. Kielitaito on kuitenkin paljon hienosyisempi ilmiö kuin usein tullaan ajatelleeksi. Jo siinä kielessä, jonka on omaksunut ensimmäisenä tai jota osaa kaikkein parhaiten, kielitaito on ennemminkin kokoelma erilaisia osittaisia kielellisiä repertuaareja kuin yksi kokonaisena opittu kieli. Samaan tapaan kuin muusikolla on valikoima kappaleita, jotka hän hallitsee, jokaisella kielenkäyttäjällä on oma kielellinen repertuaarinsa. Se kuvaa yksilön kielitaidon eri osa-alueita: yleiskielen, puhekielen, eri murteiden ja kielimuotojen hallintaa, kirjoitustaitoa, kielen ymmärtämisen taitoa sekä kieliopin osaamista. Kuten esiintyvän taiteilijan repertuaari, myös kielitaito kasvaa ja kehittyy vain harjoittelun ja käytännön toiminnan kautta. Esimerkiksi kirjoitetun kielen perustaito opitaan yleensä vasta koulussa ja kirjoitustaitoa hiotaan läpi elämän, kun kohdataan uusia tekstilajeja opinnoissa, työelämässä ja vapaa-ajalla. Kielitaidon monimuotoisuutta voi pohtia tarkastelemalla sitä, miten yksittäinen kieli vaihtelee sisäisesti. Jokainen maailman kieli vaihtelee tyylillisesti niin, että siinä on erilaisia kielenkäytön tapoja arkisiin ja muodollisiin tilanteisiin. Jos kieltä käyttää laajalle alueelle levittäytynyt puhujajoukko, siinä on usein myös maantieteellistä vaihtelua ja murteita. Lisäksi yksilöt käyttävät kieltä monin eri tavoin erilaisisissa sosiaalisissa ryhmissä ja tilanteissa.

MINÄ KIELENKÄYTTÄJÄNÄ

Yleiskieli ja puhekieli Yleiskieli on tyyliltään asiallinen kielimuoto, jota opitaan koulussa ja jonka käyttöä varten on laadittu lukuisia sääntöjä. Niillä säädellään oikeinkirjoitusta sekä sanojen ja lauseiden rakennetta ja muotoa. Yleiskieltä käytetään muun muassa oppi- ja tietokirjoissa sekä lehtien ja uutissivustojen teksteissä. Se on myös viranomaisviestinnän sekä radion ja television uutisten kielimuoto, jota ymmärretään kaikkialla Suomessa. Samassa merkityksessä käytetään joskus nimityksiä kirjakieli ja standardikieli. Vaikka yleiskielen on tarkoitus toimia kaikkien suomea käyttävien yhteisenä kielenä, ei se useinkaan ole ensimmäiseksi opittu kielimuoto. Useimmiten kielimuoto, jonka lapsi omaksuu ensimmäiseksi lähiympäristönsä ihmisiltä, on jonkinlaista puhekieltä. Puhekieli on yleisnimitys yleiskieltä arkisemmalle ja tyyliltään vapaammalle kielenkäytölle, jonka ei tarvitse noudattaa yleiskielen sääntöjä. Käsitteenä puhekieli onkin varsin laaja: sillä voi kuvata hyvin monenlaista kielenkäyttöä, kuten arkikeskusteluja tai kavereille lähetettyjä viestejä.

Samaan tapaan kuin muusikolla on valikoima kappaleita, jotka hän hallitsee, jokaisella kielenkäyttäjällä on oma kielellinen repertuaarinsa.

Murteet Puhekieli vaihtelee maantieteellisesti: esimerkiksi suomen kielessä on useita erilaisia murteita. Perinteisesti suomen kielen murteiden pääryhminä on pidetty jakoa itä- ja länsimurteisiin. Nykytutkimuksessa myös pohjoismurteet nähdään usein omana pääryhmänään. Kielentutkimuksessa jaottelua eri murteisiin tehdään varsinkin kielimuotojen äännehistorian pohjalta. Esimerkiksi itä- ja länsimurteet voidaan erottaa toisistaan selvimmin siitä, mitä äännettä niissä käytetään yleiskielen d:n tilalla. Idässä kokeesta saadut täyvet pisteet ovat lännessä täyret pisteet. Keskeinen osa murteita ovat erot äänenkäytön piirteissä eli prosodiassa, kuten puheen äänenkorkeudessa, painotuksessa ja intonaatiossa. Esimerkiksi lounaismurteiden puhuma-alueella voi kuulla paikallisen kertovan vaihtelevalla sävelkululla mää asuun Turuus. Usein puhujan alueellinen tausta on tunnistettavissa juuri äänenkäytön piirteistä silloinkin, kun hänen puhekielensä ei muuten edusta mitään murretta. Kaupungistuminen on vaikuttanut monin tavoin aluemurteisiin. Monissa maissa alueelliset murteet ovat tasoittuneet sitä mukaa kuin ihmisten liikkuvuus on kasvanut ja tiedonvälityksestä on tullut tehokkaampaa. Kun ihmisten elämänpiiri laajenee, kaikkein paikallisimmat murrepiirteet vähenevät ja laajempien alueiden kielimuodot alkavat muistuttaa enemmän toisiaan. Perinteiset aluemurteet eivät enää nyky-Suomessa erottelekaan eri kylien ja kaupunkien asukkaita toisistaan niin kuin maatalousyhteiskunnassa. Alueelliset kielimuodot eivät silti ole kadonneet, vaan ne ovat edelleen osa paikallista identiteettiä. Oma murre voi kuitenkin olla hyvin erilaista kuin vaikkapa omien isovanhempien murre, vaikka suku olisi pysynyt samoilla seuduilla.

Stadin slangi on kehittynyt työväenluokkaisten poikien puhetavasta vähitellen nuorison kieleksi ja sittemmin osaksi pääkaupunkiseudun puhekieltä. Nuorisoryhmien puhetavat ovat keino erottua vanhemmista ja muista nuorista.

MINÄ KIELENKÄYTTÄJÄNÄ

Eri ryhmien ja tilanteiden kieli Joskus käsitettä murre käytetään myös silloin, kun kuvataan kielen sosiaalista vaihtelua. Sosiaalinen murre eli sosiolekti on tietyn sosiaalisen ryhmän käyttämä kielimuoto. Niitä ovat esimerkiksi eri ammattien, tieteenalojen ja harrastusten erikoiskielet ja slangit. Erikoiskieliä ovat esimerkiksi lääketieteen kieli ja lakikieli. Ne eroavat yleiskielestä varsinkin sanastoltaan, ja niitä käytetään sekä kirjoitettuina että puhuttuina kielimuotoina. Erikoiskieliin lukeutuvat eri tiedonalojen kielet, joihin perehdytään jo koulussa opiskelemalla eri oppiaineita. Slangilla tarkoitetaan jonkin sosiaalisen ryhmän puhumaa kielimuotoa, joka voi poiketa hyvinkin paljon yleiskielestä. Tuttuja esimerkkejä slangeista ovat Helsingin eli Stadin slangi ja nuorisoslangi, mutta slangeja on myös monilla ammattikunnilla, harrastusryhmillä ja muuten tiiviillä sosiaalisilla yhteisöillä. Voidaan puhua esimerkiksi armeijaslangista ja nettislangista, mutta myös harrastajapiirien, kuten lautailijoiden tai pelaajien, slangista. Jokaisessa kielessä on myös kielimuotoja, joita käytetään tietyissä tilanteissa. Tällöin puhutaan kielen rekistereistä. Rekistereitä voivat olla esimerkiksi urheiluselostusten kieli, mainoskieli tai puhetapa, jota käytetään vielä kieltä omaksuvien lasten kanssa. Lisäksi rekisteriä käytetään yläkäsitteenä, jolla viitataan yleisemmin kielen tyylilliseen, käyttäjäryhmien väliseen ja tilannekohtaiseen vaihteluun. Tästä näkökulmasta niin yleiskieli ja puhekieli kuin erilaiset sosiaaliset murteetkin ovat esimerkkejä kielen rekistereistä. Kielenoppiminen ei lopu koskaan. Sen sijaan, että omaksuisimme lapsuudessa jonkin kokonaisen kielen, opimme läpi elämän erilaisiin toimintoihin, tilanteisiin ja sosiaalisiin ryhmiin liittyviä kielenkäytön tapoja. Navigoimme arjessa erilaisten tekstien ja kielenkäyttötilanteiden keskellä. Luemme esimerkiksi uutisia, romaaneja ja sosiaalisen median viestejä ja tutustumme eri tiedonalojen kieleen. Kohtaamme kielenkäyttäjiä sekä kasvokkain että medioiden välityksellä. Kaikissa näissä tilanteissa kielitaito kasvaa vähitellen niin, että erilaiset kielenkäyttötavat tulevat tutummiksi ja oma kielellinen repertuaarimme laajenee.

Stadin slangi ja nuorisoslangi TUTUIN ESIMERKKI SLANGISTA on Stadin slangi,

joka on syntyperäisten helsinkiläisten puhetavaksi mielletty kielimuoto. Stadin slangilla on pitkä historia: se syntyi 1800-luvun lopulla Helsingin kaksikielisissä työläiskortteleissa suomenja ruotsinkielisiä yhdistäneeksi kielimuodoksi. Vanhassa slangissa keskeisenä rakennusaineena oli ruotsin kieli, mutta suomen lisäksi siinä oli lainasanoja myös esimerkiksi venäjästä. Stadin slangille ovatkin tyypillisiä runsas lainasanojen kirjo sekä suomen kielessä epätavalliset äänneyhdistelmät, kuten sanoissa spora ’raitiovaunu’ ja friidu ’tyttö’. Alkuvaiheessa slangia voitiin puhua niin, että suomenja ruotsinkieliset käyttivät samoja slangisanoja viestimiseen, vaikka puheen pohjana oli kummallakin oma ensikieli. Vasta myöhemmin suomenja ruotsinkielinen slangi eriytyivät toisistaan ja kielimuoto sai vahvemman leiman nuorten ikäryhmän kielenä. Nykyään Stadin slangin kerrostumat elävät osana eri-ikäisten pääkaupunkiseutulaisten kielenkäyttöä. Aikanaan työväenluokkaisten poikien puhetavasta nuorisokieleksi kehittynyt slangi on sittemmin muutunut osaksi pääkaupunkiseudun puhekieltä. Enää kaikki slangisanat eivät liity leimallisesti johonkin yhteiskunnalliseen asemaan tai ikäkauteen. Eri-ikäiset ja erilaisista taustoista tulevat pääkaupunkiseutulaiset kulkevat esimerkiksi matkojaan sporalla, ja arkiselta tuntuva bussikin on alun perin ollut slangisana. Slangit elävät myös nuorisoporukoiden kielenä, jota vain tiettyyn ryhmään kuuluvat täysin ymmärtävät. Slangit ovatkin usein hyvin paikallisia kielimuotoja, joilla erottaudutaan niin aikuisista kuin muista nuorista. Nykyään

kielelliset vaikutteet nuorisoslangiin tulevat erityisesti englannista ja uudemmista Suomessa puhuttavista kielistä, kuten somalista ja arabiasta. Yksi tällainen nuorisoslangiin vakiintunut ilmaus on alun perin arabian kielestä peräisin oleva wallahi. Ilmaus kääntyy suomeksi kutakuinkin ’vannon Jumalan nimeen’, vaikka arabiankielisessä keskustelussa sitä usein käytetäänkin suunnilleen samaan tapaan kuin suomen kielen ilmauksia ihan totta ja oikeesti. Tässä merkityksessä sitä käytetään myös nuorten puhekielessä. Kiinnostavaksi wallahin tekee se, että se haastaa syvään juurtuneita käsityksiä kielten ja kielimuotojen rajoista. Vaikka ilmaus on alun perin arabiaa, wallahin kaltaiset arabiankieliset ilmaukset ovat erityisesti islamin kautta osa paljon laajemman kulttuuripiirin kielenkäyttöä. Onkin vaikea sanoa, mistä kielestä wallahi on suomalaiseen nuorisoslangiin tullut. Kielentutkija Heini Lehtosen helsinkiläisestä yläkoulusta keräämässä aineistossa wallahia käyttivät suomenkielisessä puheessaan esimerkiksi somali-, kurdi-, ja turkkilaistaustaiset nuoret. Lisäksi ilmaus on kotiutunut suomen kieleen niin, että sille on vakiintunut myös suomenkieliset vastineet mä vannon ja mä lupaan, joita käytetään rinnakkain wallahin kanssa. Wallahi ja sen valtakielisiä vastineita löytyy myös monista muista eurooppalaisista kielistä, kuten ruotsista, tanskasta, saksasta ja norjasta. Näissä kielissä wallahi ja sen vastineet ovat vahvasti nuorten ja erityisesti monietnisten nuorisojoukkojen kielenkäyttöä. On kuitenkin hyvä muistaa, ettei wallahi ole vain nuorisokieltä. Esimerkiksi arabiaa puhuville wallahi on osa arkista puhekieltä, johon ei liity mielikuvia tietyn ikäryhmän kielenkäytöstä.

Aktiivinen ja passiivinen kielitaito

Monikielisen henkilön ensimmäiseksi omaksuma kieli ei välttämättä ole se kieli, jota hän käyttää eniten tai osaa parhaiten.

Kielitaidolle on tyypillistä se, että kyky tunnistaa erilaisia kielenkäyttötapoja on aina vahvempi kuin taito tuottaa niitä aktiivisesti. Toisin sanoen passiivinen kielitaito on aina aktiivista kielitaitoa suurempi. Tämä pätee myös ensimmäiseksi opittuun kieleen, sillä kielenpuhujat tunnistavat ja ymmärtävät yleensä useampia murteita kuin pystyvät itse tuottamaan. Sama koskee tiettyihin tilanteisiin liittyviä kielenkäytön tapoja. Esimerkiksi kesätoimittajan työ sanomalehden toimituksessa harjaannuttaa uutiskielen rekisteriin aivan eri tavalla kuin uutisten seuraaminen. Syvällisin kielitaito kehittyykin niille kielenkäytön osa-alueille, joilla pääsee itse toimimaan aktiivisesti. Tästä näkökulmasta jokaisen kielitaito on aina eletyn elämän näköinen. Nykyään yhteiskunta muuttuu kielellisesti yhä monimuotoisemmaksi, joten kahden kielenkäyttäjän kielitaidot ovat harvoin samanlaisia.

Kuka on monikielinen?

Jos edes vain yhtä kieltä hallitsevat kielenkäyttäjät eivät käytä arjessaan vain yhdenlaista kieltä, kuka sitten on monikielinen? Kun puhutaan pienen lapsen kielen oppimisesta, käytetään yleensä termiä kielen omaksuminen. Kielen omaksumisella tarkoitetaan prosessia, jossa lapsi oppii kieltä ympäristöstään ilman varsinaista opetusta. Myöhemmin opittujen kielten kohdalla puhutaan vastaavasti kielen oppimisesta. Tähän erontekoon liittyy ajatus siitä, että varhaislapsuuteen ajoittuu kielen oppimisen herkkyyskausi, joka tekee kielen oppimisesta helpompaa. Herkkyyskauden sanotaan jatkuvan noin kahdeksaan ikävuoteen asti. Ajatus kielen oppimisen herkkyyskaudesta näkyy myös siinä, millaisena kielitaitoa on pidetty. Kielitaidon mittariksi on otettu Kaksikielinen vai äidinkieltä vastaava kielitaito, jonka on katsottu yleensä olevan monikielinen? varhaisin ja kaikkein laajin henkilön kielitaidoista. Äidinkieleen Kahta tai useampaa kieltä voi oppia liittyy ajatus, että se on automaattisesti kieli, johon kielenkäytjo varhaislapsuudessa yhtä aikaa. täjällä on kaikkein vahvin tunneside. Perinteisesti on puhuttu kaksikieli syydestä. Kaksikielisyyteen on usein Monikielinen kielenoppiminen ei kuitenkaan ole näin yksiliittynyt oletus siitä, että lapsi omaksuu selitteistä. Monikielisen henkilön ensimmäiseksi omaksuma kumpaakin kieltä jo kotona vanhem kieli ei välttämättä ole se kieli, jota hän käyttää eniten tai osaa miltaan ja saavuttaa molemmissa hyvin parhaiten. Kaikenlainen kielitaito on mahdollista unohtaa, jos vahvan kielitaidon. On tehty selvä ero kieltä ei lainkaan käytä. Tämä koskee myös aivan ensimmäikaksikielisten perheiden ja yksikielisen kasvuympäristön välillä. seksi opittua kieltä. Myöskään kieleen samastuminen ei aina ole Nykyisin kaksi- tai monikielisen niin suoraviivaista, että vahva kielitaito ja kielen merkitys idenkielenkäyttäjän kielitaidon ei oleteta titeetille kulkisivat käsi kädessä. Suomen kieli voi olla esimerolevan kokoelma täydellisiä kielitaitoja kiksi hyvin tärkeä samastumisen kohde ulkomailla syntyneelle vaan erilaisia kielen palasia. Kaksi- tai suomalaiselle, vaikka hänen suomen kielen taitonsa ei kattaisimonikielinen perhe ei myöskään ole edellytys sille, että yksilöstä tulee mo kaan kaikkia kielenkäytön osa-alueita. Ei pidä myöskään oletnikielinen, koska kielitaidot kehittyvät taa, että kielenkäyttäjällä voisi olla vain yksi kieli, johon hänellä läpi elämän. on vahva tunneside tai että tuo kieli olisi välttämättä ensikieli.

MINÄ KIELENKÄYTTÄJÄNÄ

Kielen omaksumisen herkkyyskausi on vain osittain totta: se näyttää vaikuttavan lähinnä kielen ääntämiseen. Myöhemmin opittua kieltä on vai keampi oppia ääntämään ensikielisen puhujan tavoin, jos kielen oppiminen alkaa varhaislapsuuden jälkeen. Kielen omaksuminen ja oppiminen eivät silti rajaudu lapsuuteen, vaan uusiin kieliin sosiaalistutaan läpi elämän. Eri kielimuotoja opitaan toiminnan kautta, kun vastaan tulee uudenlaisia kielenkäyttötilanteita. Samalla ympäröivä yhteisö sosiaalistaa kieleen niitä, joille kieli tai kielenkäyttötapa on vielä uusi. Esimerkiksi aikuiset sosiaalistavat jo pientä lasta kieleen auttamalla häntä hahmottamaan kielen avulla ympäristöään. Työelämässä sosiaalistaminen voi olla esimerkiksi uuden työntekijän ohjeistamista siitä, miten yrityksessä puhutellaan asiakkaita: sinutellaanko, teititelläänkö vai käytetäänkö asiakkaan etunimeä. Nykyään monikielisyys määritellään kyvyksi käyttää kahta tai useampaa kieltä arjessa. Sen vuoksi monikielisyys on yhä useammalle arkipäivää myös nyky-Suomessa silloinkin, kun perheen asumishistoria tai sukujuuret eivät vie Suomen ulkopuolelle. Myös maailmanlaajuisesti monikieliset ihmiset edustavat selkeää enemmistöä.

Uusiin kieliin ja kielen rekistereihin sosiaalistutaan toiminnan kautta. Esimerkiksi harrastuksissa opitaan samalla kyseiselle lajille tai toiminnalle ominaisia kielenkäyttötapoja.

Kielitietoisuus on osa kielitaitoa KIELITIETOISUUS tarkoittaa tietoisuutta kielistä, niiden

käyttötavoista ja yhteiskunnallisesta asemasta sekä kieliin ja niiden puhujiin kohdistuvista asenteista. Kielitietoisuutta on esimerkiksi kyky tunnistaa erilaisia kielen rekistereitä ja mukauttaa omaa kielenkäyttöään tilanteen vaatimilla tavoilla. Kun esimerkiksi huomioi harrastuspiirin uuden tulokkaan selittämällä porukan käyttämiä slangisanoja, tulee hyödyntäneeksi kielitietoisuuttaan. Kielitietoisuus on tärkeä osa kielitaitoa jo varhaislapsuudesta lähtien. Se kasvaa samalla, kun ihminen sosiaalistuu erilaisiin kieliin ja kielimuotoihin. Orastavasta kielitietoisuudesta kertoo esimerkiksi se, että pienetkin lapset osaavat leikkiessään imitoida vaikkapa vanhempien tai lääkärin tyypillisiä puhetapoja. Kuten muutakin kielitaitoa, kielitietoisuutta voi kehittää monin eri tavoin. Usein tutut kielenkäyttöön liittyvät tavat menevät arjessa ohi huomaamatta. Kun tarkastelee

tietoisesti erilaisia kielenkäytön tapoja, kielen tarjoamia mahdollisuuksia voi oppia hyödyntämään monin tavoin. Kielenkäytön tietoinen havainnointi ja pohdinta tukee esimerkiksi opiskelua, koska se auttaa hahmottamaan eroja eri kielten, kielimuotojen ja erilaisten tekstien välillä. Siitä on paljon hyötyä opiskelussa ja työelämässä, koska jokaisella tiedonalalla on omia tyypillisiä kielenkäytön tapoja ja tekstilajeja. Kun oppii tuntemaan vaikkapa matematiikan kielen tyypillisiä käyttötapoja, se auttaa kehittämään omaa vastaustekniikkaa matematiikan opiskelussa. Kielitietoisuus on myös yhteiskunnallista tiedostamista. Kielet ja niiden puhujat eivät ole yhteiskunnassa tasa-arvoisia, vaan tietyn kielen puhujaksi syntyminen voi tarkoittaa, ettei omalla kielellä ole tarjolla esimerkiksi kouluopetusta. Kieliin ja niiden puhujiin kohdistuu usein myös erilaisia asenteita, jotka voivat syrjiä tiettyjä kieliryhmiä. Tällaisten yhteiskunnallisten rakenteiden ja syrjivien asenteiden tunnistaminen on osa kielitietoisuutta.

Päivi Eskelinen: Mielikuvia X. 2018. © Kuvasto 2021.

MINÄ KIELENKÄYTTÄJÄNÄ

TEHTÄVÄT 1.

Kielet kehossani a. Piirrä paperille summittainen ihmishahmo, jolla on pää ja vartalo. b. Pohdi suhdettasi eri kieliin ja omaan kielelliseen repertuaariisi. Onko jokin kieli sydämen tai tunteittesi kieli? Mikä kieli on sinulla järjen (aivojen) kieli? Mikä kieli voisi liittyä käsiin ja tekemiseen? Liittyykö jokin kieli liikkumiseen ja jalkoihin? Mitä tunteita eri kielet herättävät sinussa? Missä ne tuntuvat?

Mistä kielitaito koostuu? a. Mieti, mitä seuraavat käsitteet tarkoittavat sinulle. Listaa vastauksesi napakasti. äidinkieli – ensikieli toinen kieli – myöhemmin opittu kieli yleiskieli – puhekieli – murre aktiivinen kielitaito – passiivinen kielitaito b. Mitä kieliä ja millaista kieltä olet käyttänyt eri ikävaiheissa? c. Miten kielitaitosi ja kielirepertuaarisi on muuttu nut elämäsi aikana?

c. Sijoita kaikki osaamasi kielet piirtämällesi keho kartalle. Huomaa, että kielet voivat tuntua monessa eri kohdassa.

d. Miten toivot kielitaitosi muuttuvan ja kehittyvän tulevaisuudessa? Millaiset asiat muutokseen voi vat vaikuttaa?

d. Vertailkaa karttojanne parin kanssa. Mitä yhtäläi syyksiä ja eroja kartoissanne on?

e. Millainen kielitaito olisi sinulle hyödyllisin? Miksi?

e. Esitelkää kolme havaintoa karttojenne eroista ja yhtäläisyyksistä koko ryhmälle.

f. Vertailkaa vastauksianne pareittain. Esitelkää muille tulevaisuuden toivekuva kielitaidostanne.

Kölvi ja keuna – suomalaisten murteet ovat rikkaus, joka täytyy säilyttää

T WITTERISSÄ kysyttiin leikkimielisesti, onko kotitalou

den oikea lempinimi köksä vai kotsa. Siellä keskustellaan säännöllisesti myös siitä, onko saunassa käytettävä väline vihta vai vasta ja onko niillä jotain eroa. Minulla menee näistä keskusteluista pää solmuun. Saatan käyttää kumpaakin, sillä äitini on kotoisin Koillismaalta ja isä Päijät-Hämeestä. Murre-ero olisi suurempi vain siinä tapauksessa, että isäni sattuisi olemaan Satakunnasta, missä käsittämättömistä syistä jätetään sanoista kirjaimia pois kun niitä voisi aivan hyvin lissäellä. Pahin on verbin kehdata merkitysero. Kotimaisten kielten keskuksen mukaan länsimurteissa se tarkoittaa sitä, hävettääkö jonkun asian tekeminen. Itämurteissa merkitys on sama kuin jaksaa. Enpä kehtaa lähteä tarkoittaa idässä ja lännessä aivan eri asioita. Minä tietenkin käytän niitä sekaisin ja aiheutan hämmennystä itsessäni ja ympäristössäni. Aivan oma lukunsa ovat koillismaan murteen erityiset sanat, joita on viljelty Kalle Päätalon vaikutuksesta etenkin kotonani. Niitä ei ymmärretä välttämättä edes Oulussa, saati Etelä-Suomessa. Vai sanovatko keuna, hemesti, hummeetivesi tai tanu mitään? LAPSENA opin nopeasti vaihtamaan murretta kulloisenkin olinpaikan mukaan. Päijät-Hämeessä koillismaalaiset tekkee- ja selevä-tyyppiset sanat erottuvat selkeästi. Oli parempi olla kerjäämättä verta nenästään ja puhua kuin ”normaalit ihmiset”.

Aikuiselämässä murteet ovat lähinnä hauskoja kurio siteettejä. Ainakin Tampereella, missä erilaisiin puhetapoihin ollaan totuttu. Pääkaupunkiseudulla Itä- ja Pohjois-Suomen murteita puhuva saa nopeasti kuulla olevansa juntti. Teini-ikäisenä sain itsekin siellä kuulla satunnaisesta murteestani ja minua käskettiin puhumaan normaalisti. Suhtautuminen voi olla myös kummallisen eksotisoivaa. Lapin murteita tai mie ja sie -pronomineja käyttävät kuulevat puhuvansa söpösti tai heihin suhtaudutaan alentuvasti, vähän tyhminä. Suomen yleiskieli on muotoutunut pitkälti länsimurteiden mukaan. Tuntuu epäreilulta, että sen vuoksi monet länsimurteiden sanat ja ilmaisutavat ovat oikeita ja itäsuomalaiset omituisia. TOIVON, että murteiden noloudesta päästäisiin vähitellen eroon. Suomen rikkaat murteet eivät ole mikään itsestäänselvyys. Niiden monimuotoisuus on edelleen vaarassa, vaikka asiasta onkin viime vuosina keskusteltu julkisuudessa. On mahtavaa, että meillä on satoja erilaisia tapoja ilmaista asioita. Murreilmaisut lisäävät kielen kuvailevuutta ja tuovat siihen eloa ja parhaimmillaan huviakin. Viime aikoina olen ollut erityisen ilahtunut tamperelaisista poikia kuvaavista sanoista nöösi ja kölvi. Stina Alapirtti. Aamulehti 2.8.2019.

Mitä kielen rekistereitä tunnet? a. Keskustelkaa ryhmässä kielen rekistereistä. Miten käyttämänne puhekieli vaihtelee eri tilanteissa: kotona, koulussa, harrastuksissa, ystävien kanssa ja asiointitilanteissa? Mitä vaihtelua olette havainneet toisten ihmis ten puhekielessä? Mitkä asiat ja ilmaisutavat kielenkäytössä muuttuvat tilanteesta toiseen? Missä kohtaatte yleiskieltä? Miten kirjoittamanne kieli vaihtelee? b. Kirjoittakaa neljä esimerkkivirkettä tai lyhyttä dia logia, joissa näkyy jokin kielellinen rekisteri. c. Lukekaa esimerkit muille ja pyytäkää heitä tun nistamaan ja nimeämään kielellinen rekisteri.

Millainen on suhteesi murteisiin? a. Lue Stina Alapirtin kolumni murteista (aineisto 1 s. 23). Vastaa kysymyksiin. Millaisena taitona murteen osaaminen kuva taan kolumnissa? Millaisia mielikuvia murteisiin liitetään? Mitkä kolumnin esimerkkisanoista ovat sinulle tuttuja? Mitkä ovat vieraita? Miksi murteiden monimuotoisuus on kirjoitta jan mukaan vaarassa? b. Kuvaile suhdettasi oman alueesi murteeseen tai perheenjäsentesi käyttämään murteeseen. Kir joita lyhyt teksti (noin 2 000 merkkiä) siitä, mil laista murre on ja mikä on oma suhteesi murteen puhumiseen ja käyttöön.

Tutustu nuorten slangisanaston kehitykseen. a. Lue Kaisu Moilasen artikkeli nuorisoslangista (aineisto 2 s. 24–25) ja vastaa kysymyksiin. Mitä slangisanojen syntymisestä kerrotaan? Mistä kielistä slangisanoja tällä hetkellä tulee suomeen? Miten wallah-sanan merkitys on muuttunut? Miten sanat tyypillisesti muuttuvat? Miten kielen eri muodot syntyvät porukoissa? Millä tavalla sanasto ilmaisee identiteettiä? Mitä ”väärien ihmisten” käyttämästä slangista sanotaan? b. Kirjoita lista käyttämistäsi sanoista, jotka poik keavat yleiskielestä. c. Vertailkaa listoja ryhmässä. d. Tarkastelkaa tietolaatikkoa Uutta ja vanhaa slangisanastoa. Pohtikaa, mitkä sanat ovat teille tut tuja ja mitkä ovat vieraita tai vanhentuneita. e. Kootkaa omista listoistanne ryhmänne slangisa nojen lista. Selittäkää sanojen merkitykset.

MINÄ KIELENKÄYTTÄJÄNÄ

Helsingin nuoret hokevat nyt arabiankielistä uskonnollista sanaa ja vannovat Raamatun kautta

SE on ihan legit asia, vakuuttaa helsinkiläinen Emilia Hil-

tunen, 22. Hiltunen tarkoittaa, että asia on oikeasti, todellakin näin: LOL on poissa muodista. Nyt naurua tarkoittava kirjainyhdistelmä on LMAO [laughing my ass off ]. Siinä nauretaan niin, että pylly repeää. Vanhemmassa LOL:ssa [laughing out loud] naurettiin vain lujaa ääneen. Nuorten kieli muuttuu nopeasti ja paikallisesti. Iso osa sanoista elää vähän aikaa, kun sosiaalisessa mediassa syntyy jatkuvasti uutta. Kampissa vastaan kiiruhtavat parikymppiset Lara Haapala ja Wenla Väisänen. ”Mulle tulee mieleen uusimmat legit, bible ja no cap”, Haapala luettelee. Legit tulee ilmeisesti englannin sanasta legitimate, joka tarkoittaa legitiimiä eli laillista. Kadulla se kuitenkin tarkoittaa ”oikeasti”, Haapala opastaa. ”Bible tarkoittaa, että vannoo käsi Raamatulla ja no cap tarkoittaa, että ei valehtele”, Haapala sanoo.

NÄITÄ sanoja riittää. Aiemmin nuorilla oli loputtomasti sanoja poliisille, juopottelulle tai maalaisille. Miksi nyt on tarve vannoa ja olla tosissaan? Kielentutkija Heini Lehtonen Helsingin yliopistosta kertoo törmänneensä samankaltaiseen sanaan ”wallah” omassa tutkimusaineistossaan jo 2000-luvun alkupuolella. Sen jälkeen sana näyttää levinneen yhä laajempaan käyttöön. Wallah on alun perin arabiaa, mutta on Lehtosen mukaan rantautunut Suomeen arabian, somalin ja kurdin kielen kautta. Sanan merkitys on kuitenkin arkipäiväistynyt jo ennen suomalaistumista. ”Alun perin wallah on tarkoittanut vannomista jumalan nimeen. Se on levinnyt kieliin ja alueille, joilla on islaminuskoa.” Wallah voi Lehtosen mukaan tarkoittaa tilanteesta riippuen joko vannomista tai vannomista jumalan nimeen. Sen lisäksi se voi myös tarkoittaa suunnilleen samaa kuin ”oikeasti”. RINNALLE on tullut myös suomenkielinen versio: ”mä lu-

paan”. Näiden ilmausten merkitys on myös muuttunut. Lupaaminen ei välttämättä tarkoita sitoutumista tai lupausta, eikä vannominen ehdotonta totuutta. Lehtonen kertoo, että ”mä vannon” on enemmän oman mielipiteen tueksi esitetty vahvistus. Joku saattaa vaikka sanoa, että ”kaikki on lihonut, mä lupaan”.

Suomen kielen emeritusprofessori Heikki Paunosen mukaan vakuutteleminen ja vannominen eivät välttämättä ole uusi ilmiö. ”Kyllä aiemminkin on kysytty, että ihanko totta. Nyt sosiaalisessa mediassa on tarve nopeaan reagointiin, siihen tarvitaan lyhyitä sanoja kuten legit tai no cap.” ON asioita, joille kaivataan vuosikymmenestä toiseen uusia sanoja. Tällaisia ovat Paunosen mukaan esimerkiksi päihteisiin, seksiin ja sukupuolielimiin viittaavat sanat. Sukupuolielimiin viittaavia slangisanoja on edelleen hyvin paljon, Paunonen sanoo. Sen sijaan sanan ”maalainen” erilaiset muunnokset ovat vähentyneet; maahanmuuttajia tarkoittavia sanoja tulee Paunosen mukaan jatkuvasti lisää. Monet niistä ovat avoimen rasistisia. Samaan tapaan useita naista tarkoittavia sanoja voidaan pitää sovinistisina haukkumasanoina. Se on slangille Paunosen mukaan hyvin tyypillistä. ”Slangissa ei ole tabuja. Ei ole koskaan ollut. Aiemmin niitä tabuja oli niillä keskiluokkaisilla vanhemmilla, mutta kadulla käytetyssä kielessä kaikelle löytyi sanoja.” PALATAAN vielä Kamppiin ja arjen asiantuntijoiden luo.

Sanooko kukaan enää cringe [nolo]? Ei, Väisänen ja Haapala nauravat. ”Se on teinien kieltä”, Haapala sanoo. Erilaisia kielialueita voi syntyä hyvin pienille alueille tai ryhmien sisälle. Valtaosa sanoista ei koskaan välttämättä leviä – vain muutamat hittisanat ovat kaikkien huulilla. Voidaan jopa kysyä, onko mitään yhtä yhteistä nuorisokieltä lainkaan, kielentutkija Lehtonen sanoo. Se miten puhutaan, liittyy enemmän siihen, missä porukoissa pyöritään. ”Nuoret eivät erottaudu vain vanhemmistaan vaan myös toisistaan, ja se näkyy kielessä. Hiphop-piireissä puhe voi olla hyvin inklusiivista ja monikulttuurista. Samoin esimerkiksi manga-porukoissa, joissa voi olla ilmauksia japanista.” ”Kyse ei ole eri kielistä vaan eri tyyleistä. Kenen kanssa on, mitä tekee ja kehen haluaa samaistua.” JOSKUS yksittäiset sanat leviävät kuitenkin pienistä pii-

reistä yleiseen käyttöön. Tällaiset sanat ovat hittisanoja, jotka kaikki tuntevat: MP, flexata, legit tai wallah. Sanat leviävät koko Suomen käyttöön pääkaupunkiseudulta, usein Itä-Helsingistä. ”Itä-Helsinki on slangiveturi. Sieltä leviää sanoja räppipiireistä ja alueilta, joissa on kulttuurista sekoittumista”, sanoo Paunonen.

JOSKUS hittisanat elävät pitkän ja tapahtumarikkaan elä-

män.

Niin kävi esimerkiksi 2000-luvun muotisanalle ”pöhinä”. Sanalla tarkoitettiin Itä-Helsingissä alun perin amfetamiinia. Sana löysi tiensä Notkean Rotan julkaisuun ja pian pääministeri Jyrki Katainen puhui hallituksen ”hyvästä pöhinästä”. Tämä oli tietysti myös koko pöhinän loppu, professori Paunonen kertoo. Sana oli valunut osaksi keskiluokkaista kielenkäyttöä. Samalla se oli muuttunut alkuperäisille käyttäjilleen todennäköisesti arvottomaksi. Niin käy slangille, kun sitä alkavat käyttää väärät ihmiset, Paunonen sanoo. ”Jo silloin kun 1880-luvulla slangi syntyi, se oli kaupunkiin muuttaneiden maalaisten lapsille tapa erottua murretta puhuvista vanhemmistaan.” NOPEIDEN hittien lisäksi slangissa on aina vanhoja klas-

sikoita: ne kokevat uuden nousukauden kun aikaa kuluu riittävästi. Tällaisia ovat juuri nyt esimerkiksi sanat mamis, muija tai sälli. Osa vanhoista sanoista on saanut myös uutta sisältöä. ”En kutsuisi kaveria muijaksi, siinä on vähän halventava sävy”, sanoo Emilia Hiltunen. Sanaa ei käyttäisi ystävästä myöskään Hiltusen ystävä Meri Ronkainen. ”Ystävää voi sanoa veljeksi. Ehkä saatan joskus sanoa bro, mutta se on enemmän läpällä”, Ronkainen tiivistää. Läpällä eli läbällä tai LPL. Siis vitsinä. Tuttuja kaikuja 1990-luvulta.

Kaisu Moilanen. Helsingin Sanomat 25.9.2020. Lyhennetty.

Uutta ja vanhaa slangisanastoa Simpata Tulee englanninkielisestä slangi-ilmauksesta simp, joka tarkoittaa mielistelyä. Lit/Littii Tulee englannin slangi-ilmauksesta lit, joka tarkoittaa hauskaa ja jännittävää. Mintti Tarkoittaa upeaa, mahtavaa tai hienoa, mutta voi olla myös komea tai hyvännäköinen. Esim. mintti äijä tarkoittaa komeaa poikaa. Gäisi Gäisi tai gäissi tarkoittaa nuuskaa. CC Tulee englannin kielen sanoista cute couple. Tarkoittaa söpöä pariskuntaa. Rektata Tarkoittaa ”voittaa ylivoimaisesti”. Tullut englannin sanasta wreck, joka tarkoittaa murskaamista, romuttamista tai romua. Cringe Tulee englannin kielen slangisanasta cringe, joka tarkoittaa hävettävän noloa. Jonne Tarkoittaa poikaa. Saattaa sisältää halventavan sävyn, esimerkiksi es-jonnella viitataan usein tietoko nepelien pelaajaan, joka juo energiajuomia. 25

Kirjoittakaa pareittain mielipidekirjoitus. a. Lue katkelma Karoliina Knuutin artikke lista Helsingin ”kielitaidottomat” kielinerot (aineisto 3). Vastaa kysymyksiin. Mitä seurauksia on siitä, että Suomessa voi rekisteröidä vain yhden äidinkielen? Millaisia ongelmia monikielisyyden tilastoi misessa on artikkelin mukaan? Miksi Suomessa ei tilastoida etnisyyttä? Mitä siitä seuraa? Mitä kaksi- ja monikielisyydestä kerrotaan? b. Käykää vastaukset läpi parin kanssa. Millai sia kokemuksia teillä on monikielisyydestä? Miten kielitaitoon ja monikielisyyteen mieles tänne suhtaudutaan? c. Kirjoittakaa yhdessä noin 3 000 merkin mieli pideteksti, jossa otatte kantaa yhteen seuraa vista väitteistä: Englanti on kaikkien kieli. Jokainen ilmaisee itseään parhaiten äidin kielellään. Suomessa pitää saada palvelua suomeksi. Ihmisen on hyvä hallita monia kieliä. Kielet sekoittuvat kaikkialla. Kielten opiskelusta on hyötyä.

Ohje yhdessä kirjoittamiseen Sopikaa pääväitteenne. Listatkaa pe rusteluja ja taustatietoja, jotka tukevat väitettä. Listatkaa vastaväitteitä omalle väitteel lenne. Sopikaa, miten esitätte asianne niin, että otatte vastaväitteet huo mioon. Suunnitelkaa tekstin rakenne yhdessä. Sopikaa kirjoittamisen työnjako esi merkiksi kappaleittain suunnitelman pohjalta. Kirjoittakaa mielipidekirjoituksen luon nos käyttämällä jaettua tiedostoa. Lukekaa teksti kokonaisuutena ja muo katkaa se yhdessä valmiiksi. Julkaiskaa mielipidekirjoitus koko ryh mälle.

MINÄ KIELENKÄYTTÄJÄNÄ

Helsingin ”kielitaidottomat” kielinerot

Tutkimukset ja tulevaisuusskenaariot vakuuttavat, että monikielisyys on voimavara ja tärkeä tulevaisuustaito. Miksi sitten puhumme Helsingin kielikartan muutoksesta niin huolestuneina? KELLO on kymmentä yli neljä ja Myllypuron Pallomyllyn

ovi avautuu ja sulkeutuu. Sisään valuu teinipoikia pipot ja isot urheilukassit märkinä. On talven ainoa päivä, jolloin Helsingissä sataa kunnolla lunta. Paitsi että lumi on räntää ja kasaantuu loskaksi, joka kastelee lahkeet polviin asti. Helsingin PK-35 B-juniorien jalkapallotreenien pitäisi alkaa varttia yli. Mutta tähän joukkueeseen tullaan kaukaakin ja monelle on tullut kiire ammattikoulusta tai lukiosta. Paikalla oleva kamera ja telineille nousevat salamavalot sähköistävät tunnelmaa. Someajalla kasvaneista 15–17-vuotiaista osa vaikuttaisi toivovan, että spontaani kaverikuva päätyisi kameran kennolle ja sieltä lehteen. Yhtäkkiä pojat alkavat hölkätä viivojen väliä edestakaisin ja pyöritellä käsivarsiaan. Valmentaja on laittanut matkalta WhatsApp-viestin ja komentanut pelaajat aloittamaan lämmittelyn. Kurinalaisuus ei ole ihme, sillä pojat pelaavat ikätasonsa korkeimmalla tasolla ja monet toivoisivat jalkapallosta itselleen ammattia. PK-35 treenaa neljänä iltana viikossa ja lähes joka viikonloppu on peli. Käynnissä ovat tiukat karsinnat SM-sarjaan pääsystä. Mukaan mahtuu kymmenen joukkuetta, ja PK-35:lle yksikin tappio tietäisi tässä vaiheessa putoamista pois. ”Jokaisen pelaajan on treenattava kunnolla ja oikealla asenteella, jotta pääsee peleihin. Kilpailu peliajasta on kovaa myös joukkueen sisällä”, sanoo joukkuejohtaja Anitta Tamminen, itsekin entinen futaaja ja yhden pelaajan vanhempi. ”Tällä tasolla kaikki ovat niin hyviä, ettei taidoissa ole isoja eroja. Pelin voittaa joukkue, joka haluaa voittoa enemmän.” Treenien aikana Tamminen pääsee selittämään lajista ja joukkueesta monta muutakin asiaa juurta jaksain, sillä jalkapallo on yksi niistä monista kielistä, joita itse en puhu. Tamminen laskee mielessään. Pelaajat puhuvat ainakin yhtätoista eri kieltä – suomen ja englannin lisäksi. Eli nyt puhutaan äidinkielistä, ensikielistä, kotikielistä.

He puhuvat ainakin arabiaa, espanjaa, vietnamia, albaniaa, venäjää ja lingalaa. Ihan tarkkaa varmuutta kaikkien kielitaidosta ei ole, sillä treeneissä puhutaan, noh, suomea tietenkin. Ja tietysti sitä jalkapalloa. VUONNA 2007 tehdyn edellisen FIFA:n laskennan aikaan

maailmassa oli 270 miljoonaa jalkapallon pelaajaa, harrastajaa ja ammattilaista. Kun mukaan lasketaan katsojat, skaala hahmottuu. Esimerkiksi vuonna 2018 jopa puolet maailman väestöstä, 3,6 miljardia ihmistä, seurasi World Cup - finaaleja joko paikan päällä tai kotonaan televisiosta. Vertailun vuoksi maailman yleisintä kieltä mandariinikiinaa puhuu 918 miljoonaa ihmistä. Englantia taas puhuu maailmanlaajuisesti 379 miljoonaa ihmistä – tai 1,5 miljardia ihmistä, riippuen siitä lasketaanko mukaan toisena tai myöhempänä kielenään englantia puhuvat. Joka tapauksessa olemme tottuneet kuulemaan eri kieliä jalkapallokentältä. Sellaista me kutsumme kansainvälisyydeksi. Tämäkin juttu voisi kertoa kansainvälisestä Suomesta ja eri taustaisten suomalaisfutaajien lupaavasta tulevaisuudesta. Mutta juttu ei kerro, sillä olemme pahamaineisessa monikulttuurisessa Itä-Helsingissä. Juuri siellä, mihin huolestuneet puheenvuorot viittaavat, kun puhutaan ongelmalähiöistä, asuinalueiden segregaatiosta, vieraskielisten tai kielitaidottomien määrän kasvusta Suomessa tai murehditaan suomen kielen tulevaisuutta.

HELSINGIN kaupungin koko väestöstä reilu seitsemännes,

15 prosenttia, oli vieraskielisiä vuonna 2018. Ennusteiden mukaan jo vuonna 2030 työikäisistä helsinkiläisistä useampi kuin joka neljäs olisi vieraskielinen, eli rekisteröinyt äidinkielekseen jonkin muun kielen kuin suomen, ruotsin tai saamen. Luvut vaikuttavat suoraviivaisilta, mutta todellisuus niiden takana on paljon monimutkaisempi. Suomessa voi nimittäin rekisteröidä äidinkielekseen vain yhden kielen. Myös siis vaikkapa kaksikieliset suomenruotsalaiset joutuvat valitsemaan rekisteriin vain toisen kielistään, toinen jää tilastoissa näkymättömiin. Monikielisyyttä ei tilastoida missään, eikä sitä koskevia ennusteita ole saatavilla. Tulkintoja hankaloittaa entisestään se, ettei Suomessa ole sallittua tilastoida etnisyyttä. Ilmoitetusta äidinkielestä

tehdään siksi paremman puutteessa toisinaan päätelmiä maahanmuuttajataustaisten ihmisten määristä ja vaikkapa suomen kielen taitotasosta tietyillä asuinalueilla. Näin tehdään, vaikka tilastot eivät kerro vieraan kielen äidinkielekseen ilmoittaneiden ihmisten suomen kielen taidosta. Ja sehän vaihtelee, sillä osa näistä ihmisistä on Suomessa syntyneitä toisen tai kolmannen polven maahanmuuttajia, joilla suomen kieli voi olla jopa vahvempi kuin perheen tai suvun kotikieli. Rekisteröintipäätöksen taustalla voivat tällöin vaikuttaa muut seikat, kuten oikeus koulutukseen myös toisella kotikielistä. Vaikka Suomen järjestelmä sallisi useamman äidinkielen ilmoittamisen, monikielisyyttä olisi silti äärimmäisen vaikea tilastoida tarkasti. Asiaan liittyy esimerkiksi seuraavanlaisia määrittelypulmia. Millä tasolla eri kielet tulisi hallita, jotta voisi kutsua niitä äidinkielikseen? Pitääkö kielet oppia kotona vai voiko monikieliseksi tulla vasta aikuisena? Ovatko englanniksi töitä tekevät ja amerikkalaiskulttuurin keskellä kasvaneet suomenkieliset kaksikielisiä? Tutkijoilla on kuitenkin asiasta jonkin sortin konsensus: kaksi- tai monikielisyys on maailmassa yleisempää kuin yksikielisyys. Suuri osa maailman maista, kuten esimerkiksi Afganistan, Kiina, Intia, ja useat Keski-Euroopan maat ovat olennaisesti monikielisiä. Osa niistäkin valtioista, jotka helposti mielletään yksikielisiksi, ovat itse asiassa monikielisiä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa viidennes väestöstä puhuu äidinkielenään muuta kuin englantia, suurimmissa kaupungeissa määrä on jopa puolet. Tilastojen ja ennusteiden taulukkoviidakkoon hukkuu siis paljon mielenkiintoista tietoa Suomen ja koko maailman kielellisestä pääomasta. Karoliina Knuuti. Maailman Kuvalehti 17.4.2020. Lyhennetty.

Kieli ja identiteetti

Kieli on käyttäjilleen kuin iho: olennainen osa meitä, jota ilman emme olisi sellaisia kuin olemme. Toisaalta kieli on kuin vaatteet, joita vaihdetaan aina tarpeen ja tilanteen mukaan.

Tunnistettavat kielenkäytön tavat tarjoavat asiaan perehtyneille mutkattoman tavan viestiä keskenään ja tunnistaa muut samaan ryhmään kuuluvat. Erikoiskielen taito ja jäsenyys ryhmissä on aina asteittaista.

MINÄ KIELENKÄYTTÄJÄNÄ

Kieli on väline, jonka avulla toimitaan erilaisissa tilanteissa, konteksteissa ja yhteisöissä. Kun skeittaaja kertoo, että hän landasi lipparin hänkkään, ilmaus avautuu toiselle skeittaajalle mutta voi saada jonkun muun ymmälleen. Lisäselitys, että lippari on lautailutemppu, jossa liu’utaan reunaa pitkin, ja hänk käri on puolestaan kaide, saattaa kertoa, että skeittaaja on käyttänyt kaidetta lipslide-temppuun. Samaan tapaan esimerkiksi poliisin työssä on kielelliset rutiinit sille, miten liikennevalvonnassa toimitaan asiakkaiden kanssa tai viestitään hätäkeskukseen. Poliisi voisi todeta kesäiltana kollegalleen: ”Eiköhän me laiteta rahasampo ja piipparinpaljastin päälle ja lähdetä skradari töyräällä iltalentoa seuraamaan.” Poliisislangia tuntemattomalle ei välttämättä avaudu, että puhuja ehdottaa tutkan ja tutkanpaljastimen päälle kytkemistä ja yli nopeuksien valvontaa moottoritiellä ilta-aikaan. Tunnistettavat kielenkäytön tavat tarjoavat asiaan perehtyneille mutkattomia tapoja viestiä keskenään. Lisäksi eri kielimuodot ovat tärkeä osa ihmisen kielellistä identiteettiä. Identiteetillä tarkoitetaan yksilön tai ryhmän käsitystä itsestään erillisenä, muista erottautuvana kokonaisuutena. Hyvin usein kielenkäyttötavat ovat keskeinen tapa identifioida eli tunnistaa henkilö johonkin ryhmään kuuluvaksi. Samalla tavalla kuin piipparinpaljastimista puhuminen identifioi henkilön liikennepoliisiksi, puhe lippareista kertoo puhujan harrastavan skeittausta. Eri kielimuodot ja kielet tarjoavat aina mahdollisuuden identifioitua eli samastua niihin. Identiteetti on helppo hahmottaa yksilökeskeiseksi, sillä sen perustana ovat jokaisen persoonalliset ominaisuudet. Kukaan ei kuitenkaan ole ominaisuuksiensa tai kielenkäyttötapojensa kanssa täysin yksin. Kielellinen identiteetti on ennemminkin yksilön suhde eri kieliin ja kielimuotoihin ja niiden puhujiin. Kielitaidon tapaan se on kokonaisuus, joka muovautuu jatkuvasti elämän mukana. Jossain vaiheessa esimerkiksi harrastus- tai ammattiryhmän kieli voi olla tärkeä osa identiteettiä, mutta menettää myöhemmin merkitystään, jos harrastus jää taka-alalle tai vaihtaa ammattia tai työpaikkaa. Juuri tämä kielellisten kokemusten yksilöllisyys tekee identiteetistä ainutkertaisen, vaikka samastummekin ryhmiin ja niiden kielenkäyttötapoihin.

Moneen suuhun sopiva mie ”MIE ROMAHAN”, parahtaa viihdeohjelma Putouk-

sen sketsihahmo Antsku, ja kotisohvilla herää mielikuva Itä-Suomeen sijoittuvasta henkilöhahmosta. Murteista tulee helposti mieleen ajatus, että ne voidaan rajata tiettyihin käyttäjäryhmiin. Näyttäähän murteiden levikki karttojen perusteella varsin suoraviivaiselta. Vaikka murrealueet ovat osa nyky-Suomen kielimaisemaa, eivät murteet ole vain näiden alueiden asukkaiden käytössä. Sen sijaan murrepiirteet ovat monille tuttuja kielenkäyttötapoja, joita mistä tahansa kotoisin olevat puhujat voivat hyödyntää vuorovaikutuksessa. Murrepiirteet irtaantuvatkin välillä murrealueilta laajempaan käyttöön. Yksi tällainen kielenpiirre on yksikön ensimmäisen persoonan pronomini mie. Kyseistä minä-pronominin murteellista vastinetta käytetään Kaakkois-Suomessa, Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Suomessa osana paikallista puhekieltä. Se kuuluu niin imatralaiseksi sijoitetun sketsihahmo Antskun kuin Rovaniemeltä lähtöisin olevan poptähti Antti Tuiskun puhetapaan. Lisäksi mie-pronominia kuulee sellaisten ihmisten puheessa, jotka eivät ole koskaan asuneet perinteisillä murrealueilla. Miksi hekin käyttävät välillä mie-pronominia? Millaisia sosiaalisia merkityksiä miellä on? Suomen murteisiin liittyy vahvoja mielikuvia. Kun kielenkäyttäjät kuvailevat eri alueiden murteita, usein esimerkiksi pohjalaisten kieltä kuvataan rehdiksi ja jäyhäksi, savolaisten lupsakaksi ja karjalaisten iloiseksi ja hyväntuuliseksi. Luonnehdinnoille on yhteistä se, ettei niissä

kuvata vain kieltä vaan ennemminkin kielen puhujia. Toisin sanoen kieli ja sen tyypilliset käyttötilanteet ja puhujat ovat sulautuneet yhteen ihmisten mielessä. Tällaiset stereotyyppiset eli voimakkaan yksinkertaistavat käsitykset eri alueilla asuvista suomalaisista juontavat juurensa pitkälle. Esimerkiksi jo Zacharias Topeliuksen 1875 julkaistussa Maamme kirjassa on osin samanlaisia luonnehdintoja alueellisista tyyppipiirteistä. Esimerkiksi karjalaisia Topelius kuvaa avomielisiksi, ystävällisiksi, toimeliaiksi, vilkkaiksi ja hieman lapsenomaisiksi. Myös mien sosiaalinen merkitys pohjautuu osittain näihin stereotyyppisiin käsityksiin. Alueeltaan irtautunutta murrepiirteiden käyttöä tutkinut Liisa Raevaara huomasi mien olevan yksi niistä tavoista, joilla helsinkiläisen nuorisotalon nuoret viittasivat itseensä. Helsingissä nuoret ja usein vanhemmatkin viittaavat itseensä tyypillisesti mä-pronominilla. Nuorisotalolla nuoret kuitenkin käyttivät joskus myös mietä, varsinkin kun he ilmaisivat tietämättömyyttään. Sellaisissa ilmauksissa kuten en mie tiiä sanan mie käyttäminen ilmaisi anteeksipyytävää tai viatonta asennoitumista – tai sellaisen esittämistä. Pronomini mie sopiikin moneen suuhun ympäri Suomea. Ei kuitenkaan ole sattumaa, että anteeksipyytävää tai viatonta asennoitumista ilmaistaan juuri karjalaiseen puheenparteen yhdistyvillä kielenpiirteillä, jotka välittävät mielikuvaa iloisuudesta ja leikkisyydestä. Puhuja ikään kuin tuo hetkeksi murrepiirteiden avulla esiin, että hän suhtautuu omaan tietämättömyyteensä pilke silmäkulmassa.

Videopuheenvuoro Mitä kielet merkitsevät sinulle? Keskustelkaa kielten ja kielitaidon merkityksestä elämässä. a. Katsokaa videoitu puheenvuoro kielten merkityksestä nuoren elämässä. b. Keskustelkaa pareittain tai pienessä ryhmässä siitä, miten käytätte kieltä eri tilanteissa. Mikä merkitys eri kielillä on elämässäsi? Missä tilanteissa käytät kieltä virallisesti? Milloin monen kielen osaamisesta on hyötyä? Miten käytät omaa äidinkieltäsi eri tilanteissa? Millaisena kielenkäyttäjänä pidät itseäsi? Millaiseksi kielitaituriksi haluat kehittyä? Miten?

KIELI YHTEISKUNNASSA TAVOITTEET tarkastella kieltä yhteiskunnallisena toimintana ja vallankäytön välineenä oppia analysoimaan kielen ideologi suutta ja kielipolitiikkaa oppia tarkastelemaan kielen muuttu mista ja vaihtelua eri tilanteissa

OPINTOJAKSON AIKANA

Roi Vaara: Mapping. Tuntemattomien territorioiden kartoitusta. 2014.

opiskellaan kielten moninaisuuteen ja kielen poliittisuuteen liittyviä fak toja ja käsitteitä tutustutaan kielen muuttumiseen ja sen syihin luetaan tekstejä kielestä ja analysoi daan tekstien kieltä ja muita ilmaisu tapoja

OMAT TAVOITTEET Lue tavoitteet. Mieti, mitkä asiat ovat sinulle tuttuja ja mitkä vaati vat harjoittelua. Kirjoita itsellesi konkreettisia ta voitteita. Esimerkiksi: Luen joka viikko ainakin pari tekstiä, joissa käsitellään kieltä. Tarkastelen eri tyisesti tekstien kieleen liittyviä piirteitä kirjoittamissani teksteissä.

Kieli muuttuu jatkuvasti

Uusia sanoja vuodelta 2017 haamuasema (saks. Geisterbahnhof) suljettu, käytöstä poistettu tai alkujaankin käyt tämättömäksi jäänyt julkisen raideliikenteen asema #metoo-kampanja (engl. me too ’minä myös’) kansainvä linen seksuaalista häirintää vastustava kampanja, jonka rinnalle nousi Suomessa #me myös-kampanja. sateenkaaripappi pappi, joka vihkii samaa sukupuolta ole via pareja vebab kebabin tapainen vegaa ninen ruoka

KIELI YHTEISKUNNASSA

Maailma muuttuu, ja kielet muuttuvat väistämättä maailman mukana. Äärimmäisissä tapauksissa kielen muutos voi johtaa kielen katoamiseen. Suomen kaltaisen varsin suuren kansalliskielen kohdalla tällainen huoli on kuitenkin aiheeton. Myös puhe suomen kielen rappiotilasta on liioittelua. Kielen muutoksesta puhutaan usein kuin se kohtaisi kokonaisia kieliä, vaikka muutos on ylenssä paikallisempaa. Kaikkein nopeimmin kielissä uudistuu yleensä sanasto. Kotimaisten kielten keskuksen kokoamista vuoden 2019 uusista sanoista löytyvät muun muassa curly girl -metodi, jolla hiustenhoitorutiinien avulla luonnonkiharista hiuksista saadaan entistä taipuisammat, ja ilmastolakko, joka tarkoittaa ilmastotekoja vaativien nuorten koulupäivän aikana järjestämää mielenosoitusta. Listalla ovat myös lentohäpeä eli häpeä, jota lentomatkustajat kokevat matkansa ilmastovaikutuksista, ja uudissukunimi eli sukunimi, jota ei ole vielä kellään muulla. Sanat kertovat siitä todellisuudesta, jossa kulloinkin eletään: tässä tapauksessa kauneudenhoidon uusista trendeistä, ilmastokysymysten ajankohtaisuudesta ja vuonna 2019 uudistuneesta sukunimilaista, joka tarjoaa nimikäytänteisiin uusia vaihtoehtoja. Huomattavasti sanastoa hitaammin muuttuvat kielen äänne- ja muotopiirteet sekä lauserakenteet. Koska kielenkäytössä on niin paljon vaihtelua, tällaista muutosta on vaikea havainnoida. Tutkimusten mukaan puhekielessä esimerkiksi me mennään -tyyppinen monikon muoto on korvannut lähes kokonaan me menemme -tyyppiset muodot. Samoin omistusliitteelliset muodot, kuten minun kynäni, ovat korvautuneet puhekielessä minun/mun kynä -tyyppisillä muodoilla. Vaikka tällaiset muodot ovat niin yleisiä, että ne saattavat luiskahtaa myös asiateksteihin, normitettuun yleiskieleen ne eivät kuulu. Vaikka kielen rakenne muuttuu hitaasti, esimerkiksi vanhoja televisio-ohjelmia katsoessa tulee tunne siitä, että kieli on muuttunut merkittävästi. Yksi selitys on kielen käyttöalojen muutos eli se, missä tilanteissa on odotuksenmukaista käyttää yleiskieltä ja missä puhekieltä. Julkiset puhetilanteet ovat kaiken kaikkiaan rentoutuneet niin, että työpaikoilla ja asiointitilanteissa toimitaan puhekielellä. Tämä koskee myös mediassa esiintymistä.

Uusia sanoja vuodelta 2018

Uusia sanoja vuodelta 2020

flossaus hammaslankatanssi (engl. floss ’hammaslanka’) lasten ja nuorten muotitanssi, jossa hei lutetaan lantiota ja käsiä edes takaisin tavalla, joka muistuttaa hammaslangan käyttöä

karanteenitaide erityisesti koronaajan harrastus, jossa ihmiset ku vaavat omia versioitaan taideklas sikoista kotoa löytyvän rekvisiitan avulla

toksinen maskuliinisuus ”myrkyl linen miehisyys”, korosteinen miehisyys, joka asettaa miehenä olemiselle liian ahtaat rajat slaimi (engl. slime ’lima’) leikkilima, liman kaltainen, muovailuvahaa löysempi aine, jonka sekoitta misesta ja jolla leikkimisestä on tullut lasten muotivillitys

pörriäisteko pölyttävien hyönteisten elintilaa suojeleva teko, esim. kuk kien istuttaminen ja hyönteishotel lin perustaminen QAnon-liike Yhdysvalloista liikkeelle lähtenyt salaliittoteoriaa kannatta va liike, jonka maailmaa pyrkii hal litsemaan paha, salainen valtaeliitti ja esimerkiksi koronapandemia olisi vain kansalaisten hallitsemi seksi sepitetty peitetarina

Omaa ja lainattua – kieltenväliset vaikutteet

ksi voimakkaimmista kieli-ideologioista liittyy kielen puhtauteen eli siihen, että kieli säilyy vieraista vaikutteista vapaana. Tällä hetkellä suurimpana uhkana nähdään usein englannin kieli, jonka pelätään vaikutteillaan jyräävän suomen kielen. Sinä-passiiviin tai kielikuvien kuten pitkässä juoksussa ja smoothien kaltaisten suorien lainasanojen ajatellaan vähitellen nakertavan kieltä. Kieltenväliset vaikutteet ovat kuitenkin hyvin vanha ilmiö. Suomen kielessä on monenlaisia historiallisia kerrostumia sen varhaisemmista kieli- ja kulttuurikontakteista, jotka palautuvat tuhansien vuosien taakse. Tuossa vaiheessa suomi tosin ei ole ollut nykyisenkaltainen kieli, jolla on myös standardoitu kirjakieli, vaan joukko erilaisia pelkästään puhuttuna välittyneitä kielimuotoja. Jo suomalais-ugrilaisen kantakielen aikaan noin 6 000 vuotta sitten esisuomalaiset ovat tutustuneet naapuriensa välityksellä uusiin ilmiöihin. Tuon aikaisesta indoeurooppalaista kantakielestä ovat peräisin sellaiset sanat kuin jyvä

ja pata. Noin 3 000 vuotta sitten kantasuomea puhuttiin jo nykyisen Suomen alueella ja Itämeren ympäristössä laajemminkin. Tuolloin esisuomalaiset olivat kontaktissa sekä balttilaisten että germaanisten kielten puhujien kanssa. Kantagermaanista ovat peräisin esimerkiksi maanviljelyyn ja karjanhoitoon liittyvät sanat ruis, kaura, lammas ja kana ja kantabaltista puolestaan ohra, härkä ja vuohi. Kantagermaaninen laina on myös perhesanastoon kuuluva äiti, jonka useimmat mieltävät kotoperäiseksi sanaksi. Kotoperäinen sana on sen sijaan emä, joka nykyisin viittaa eläimen äitiin. Kaiken kaikkiaan on arvioitu, että jopa 95 prosenttia suomen johtamattomista ja yhdistämättömistä sanoista on eri-ikäisiä lainoja. Lainautumisen syyt ovat pysyneet pitkälti samoina: nimet uusille asioille ja ilmiöille on helposti lainattu sieltä, mistä uudet asiatkin. Mikä sitten suomen kielessä on omaa, jos sen sanastosta on suurin osa lainaa? Omaa kielessä on suomalais-ugrilaisille kielille tyypillinen rakenne ja kielioppi, joka on muuttunut hyvin hitaasti.

TEHTÄVÄT 1.

Mitä kuvalla voi viestiä?

a. Katso kuvaa (aineisto 1) parin minuutin ajan hil jaa itseksesi. b. Tulkitse kuvan viestiä käyttämällä apuna seuraa via kysymyksiä. Kirjoita tulkinnastasi muutaman virkkeen mittainen teksti. Mitä 9 000–13 000 vuotta sitten eläneet ihmi set halusivat käsien avulla kertoa? Mihin ihmisten välisiin suhteisiin viesti voisi liittyä? Miten? Cueva de las Manos eli Käsien luola Argentiinassa. Luolan käsiä esittävien kalliomaalausten arvellaan olevan n. 9 000–13 000 vuotta vanhoja.

c. Tee oma kuvaviesti. Voit piirtää, käyttää emojeja tai valokuvata. d. Jakakaa kuvaviestejä ryhmässä. Pohtikaa, millai sia viestejä kuvat voisivat välittää.

Tutkikaa ammattinimikkeitä. a. Lukekaa teksti Kieli-ideologiat ja sukupuolineutraali kieli sivulta 43 ja Duunitori-sivuston suosi tuslista sukupuolineutraaleista ammattinimik keistä (aineisto 2). b. Keskustelkaa ryhmässä ammattinimikkeistä. Millaista vaihtelua ammattinimikkeissä on? Kiinnittäkää huomiota esimerkiksi ammattien yleisyyteen eri aikoina. Miten neutraalit ammattinimikkeet on muo dostettu? Voidaanko kaikki ammattinimikkeet muuttaa sukupuolineutraaleiksi? Mitä mieltä olette nimikkeiden muutoksista? Mihin asioihin tai ilmiöihin sillä on vaikutusta, että ammattinimike on neutraali? Missä tilanteissa mielestänne voitaisiin tarvita sukupuolen esiin tuovaa nimitystä, kuten naiskirjailija tai mieskirjailija? c. Listatkaa yhdessä viisi suosikkiammattianne sukupuolineutraaleissa muodoissaan.

Analysoikaa sanakirjojen uusia ruokasanoja. a. Lukekaa ryhmässä listat uusista ruokasanoista eri vuosikymmeniltä. Mitkä ruokasanat ovat teille tuttuja? Miksi joistakin sanoista on kaksi kirjoitusasua? Selvittäkää teille vieraiden sanojen merkitys. Millaisia muutoksia sanakirjoihin kerätyissä sanoissa näkyy? Mitä sanat kertovat ajastaan? Mihin ruokatrendeihin ja ilmiöihin uudemmat sanat ja ilmaukset liittyvät? b. Keksikää lisää ruokaan liittyviä uusia sanoja, joita ei ehkä vielä ole sanakirjassa. c. Pohtikaa, mitkä sanat ja kirjoitusasujen muutok set säilyvät kielessä. Mistä muutokset johtuvat? d. Mitkä uusimmista sanoista todennäköisesti jää vät kieleen seuraavien 20 vuoden ajaksi? Valit kaa kolme todennäköisintä sanaa ja keksikää perustelut valinnoillenne. e. Kirjoittakaa sanat kaikkien näkyville. Kerätkää koko ryhmän yhteinen lista sanoista, jotka saa vat eniten mainintoja ja ovat mielestänne käy tössä vielä 20 vuoden päästä.

Uusia ruokasanoja eri aikoina 2

Verkkosivu Duunitori: Sukupuolineutraalit ammattinimikkeet. https://duunitori.fi/ sukupuolineutraalit-ammattinimikkeet/ 2019.

Vuonna 1994 Perussanakirjaan otettiin uudissa noina seuraavia ruokaan liittyviä lainasanoja: kanneloni tai cannelloni, dippi, kebab, kuskus tai couscous, mousse, musaka tai moussakas, pai, ratatui tai ratatouille, rakletti tai raclette, relissi, suflee, taco, texmex ja tortelliini. Kotimaisten kielten keskuksen sanatietokan taan lisättiin vuosina 2018–2019 muun muassa seuraavat ruokaan liittyvät uudissanat: aamiaiskaappi, donitsiseinä, kombucha, kasviliha tai kasvisliha, lautashävikki, scopy tai SCOBY, sirkkis, planetaarinen ruokavalio, lounaspussi tai pussilounas, yhteisöjääkaappi ja valevegaani.

KIELI YHTEISKUNNASSA

Tarkastele suomen ja englannin eroja. a. Lue katkelma Kersti Juvan teoksesta Löytöretki suomeen (aineisto 3). Mistä kielen ilmiöstä teksti kertoo? b. Alleviivaa tekstistä sanat, jotka ovat sinulle vie raita. Ota selvää, mitä ne tarkoittavat. c. Katkelmassa keskitytään suomen ja englannin eroavaisuuksiin. Mikä on mielestäsi tekstin pää väite? Mitä havaintoja tekstissä tehdään suo men ja englannin kielestä? d. Miten suomen kieli poikkeaa muista osaamistasi kielistä? Keksi esimerkkejä.

Kersti Juva on palkittu kääntäjä. Hän on kääntänyt useita englan ninkielisiä klassikoita suomeksi, esimerkiksi J. R. R. Tolkienin teoksen Taru sormusten herrasta ja A. A. Milnen lastenkirjaklassikon Nalle Puh.

Tutki kieli-ideologioita. a. Lue katkelma artikkelista Meillä on kaunis kieli: miksi emme pidä siitä huolta? s. 44. Mitkä kielen ilmiöt ovat kiinnittäneet kirjoitta jan huomion? Mikä niissä on ongelmana? Miten kirjoittajan mielestä pitäisi suhtautua kielen muoti-ilmiöihin? b. Lue kielentutkijan analyysi artikkelista s. 45. Millaiset kieleen liittyvät ideologiat ovat tutki jan mukaan yleisiä kielikeskustelussa? Mitkä kielikeskustelulle tyypilliset ilmiöt ja asenteet tulevat näkyviin artikkelissa? Miksi voidaan sanoa, että keskustelu kielen rappiosta on ajatonta? c. Lue mielipidekirjoitus kielen muutoksesta (aineisto 4 s. 50). Mitä kielen muutoksia kirjoittaja nostaa esiin? Tee havaintoja tekstissä näkyvistä kieli asenteista. d. Missä tilanteissa olet huomannut kielenkäyt töön liittyviä ideologioita tai asenteita? Valitse jokin ilmiö ja kirjoita lyhyt kommentti, jossa otat ilmiöön kantaa. Käytä apuna tehtävien aineis toja ja tekstiä Kieli-ideologiat ja sukupuolineutraali kieli s. 43.

3 Eniten uutta opin ehkä lähtiessäni tutkimaan toimijaa suomen kielessä. Intuitio siitä, että paikallissijat asettuvat usein englannin subjektin saappaisiin, johdatti ymmärtämään, että tekeminen ja tapahtuminen ilmaistaan meillä eri tavalla kuin englannissa. Tekemisen fokus on tekijässä, tapahtumien keskiössä on paikka. Paikallisuudella on kielessämme jokin perustavanlaatuinen tehtävä. Avainasemassa on lausetyyppi jossakin on jotakin ja sen variaatiot. Me näemme paikallisesti sellaista, mihin englanti tarvitsee tekijän/toimijan. Erityisen kiinnostava ilmiö on henkilöstä puhuttaessa. Minulla on, hänestä tulee, sinulta puuttuu… henkilö ei aktiivisesti tee mitään, vaan jotakin asettuu häneen, tulee hänestä, on häneltä pois. Henkilö on paikka, jossa jotain tapahtuu.

Toinen pohjattoman kiinnostava alue on subjektin puuttuminen. Verhon läpi näkee. Jos minulta kysytään. Suomalaisen kielitajun näkökulmasta on oikeastaan hölmöä sanoa, kuka jotakin tekee silloin kun varsinaista tekijää ei ole, kun tekijä on epämääräinen me kaikki tai joku, jota ei osata tai haluta mainita. Indoeurooppalaisesta näkökulmasta tämä tendenssi on joskus nähty vastuun pakoilemisena, mutta yhtä hyvin tekijän ilmaisemisen pakon voisi nähdä syyllisten etsintänä. En usko, että kummastakaan on kysymys: minusta tuntuu, että eri kielten puhujat kyllä kokevat maailman varsin samansuuntaisesti, he vain ilmaisevat kokemustaan eri tavoin. Ja se on suuri rikkaus. Kersti Juva: Löytöretki suomeen. 2019.

KÄSITTEET kansalliskieli virallinen kieli vähemmistökieli kielenohjailu kielipolitiikka

4 Kieli poliittisena rakennelmana Kieli on vallankäytön väline

Kieli on vallankäytön väline: kielellisten valintojen avulla muokataan maailmaa.

KIELI YHTEISKUNNASSA

Kieli hahmotetaan helposti kieliopilliseksi rakenteeksi, mutta jokainen kieli on myös poliittinen rakennelma. Tämä tarkoittaa sitä, että kielenkäyttö on politiikan tavoin ideologioihin pohjautuvaa toimintaa, jolla pyritään usein tietoisestikin vaikuttamaan muihin. Esimerkiksi tapa nimittää Suomen vuoden 1918 sisällissotaa on kertonut usein siitä, millä tavalla puhuja asennoituu kyseiseen sotaan ja millaisesta poliittisesta näkökulmasta hän lähestyy sitä. Sodan nimityksestä on kiistelty lähes koko itsenäisyyden ajan: sitä on nimitetty muun muassa kansalaissodaksi, vapaussodaksi, punakapinaksi, veljessodaksi ja vuoden 1918 tapahtumiksi. Kieli on vallankäytön väline: kielellisten valintojen avulla muokataan maailmaa. Ne tahot, joilla on valtaa, pystyvät usein määrittelemään, miten jostakin aiheesta puhutaan ja millaiset äänenpainot tulevat kuuluviin. Tämä ei tarkoita vain valtiollisia tai virallisia tahoja, vaan samankaltaista valtaa käytetään myös mediassa. Esimerkiksi vuoden 2015 lisääntyneen maahanmuuton yhteydessä monet tiedotusvälineet puhuivat maahanmuuton vyörystä ja tulvasta. Rinnastamalla muuttoliikkeen hillitsemättömiin luonnonilmiöihin media kuvasi sen synnyttämää uhkaa ja häivytti näkyvistä yksilöiden näkökulmaa sekä kokemukseen liittyvää inhimillistä hätää. Kielen yhteys valtaan näkyy myös siinä, että tietynlaisella kielitaidolla voi edetä yhteiskunnassa toisia kielitaitoja helpommin. Esimerkiksi Suomessa virallisten kielten suomen tai ruotsin yleiskielen hallinta on useimmiten edellytys ylioppilastutkinnon suorittamiseen ja korkeakouluopintoihin. Kieleen liittyvät ideologiat ylläpitävätkin osaltaan vallan epätasaista jakautumista.

Viralliset kielet Suomessa on kaksi kansalliskieltä eli virallista kieltä: suomi ja ruotsi. Suomi on kielistä laajalevikkisin: se on merkitty äidinkieleksi 87,3 prosentille väestöstä. Ruotsinkielisiä on puolestaan 5,2 prosenttia Suomen väkiluvusta. Ruotsia ensikielenään käyttävää väestöä asuu suhteellisesti eniten länsi- ja etelärannikolla, mutta myös sisämaan suurissa kaupungeissa. Suomi on valtiona kaksikielinen. Tämä tarkoittaa sitä, että laki velvoittaa julkisen vallan tarjoamaan suomenja ruotsikieliselle väestölle samanlaiset mahdollisuudet koulutukseen ja muihin palveluihin omalla kielellä. Valtion ja kunnan henkilöstön, kuten poliisien, hallintohenkilöstön ja lääkärien, on koko maassa osattava kumpaakin virallista kieltä. Laista huolimatta erityisesti ruotsinkielisiä palveluita on usein hankala saada ruotsinkielisten paikkakuntien ulkopuolella. Suomen väestörekisterit eivät sen sijaan tunne kaksi- tai monikielisyyttä. Jokaiselle Suomessa oleskelevalle merkitään väestötietojärjestelmään vain yksi äidinkieli, vaikka hän olisi käytännössä kaksi- tai monikielinen. Viralliset kielitilastot kuvaavatkin hyvin huonosti monikielisyyttä yksilötasolla. Äidinkielen lisäksi nykyään rekistereihin merkitään myös asiointikieleksi suomi tai ruotsi, jos äidinkieleksi on merkitty jokin muu kieli. Tämä liittyy muunkielisen väestön kasvuun.

Virallisten kielten suomen ja ruotsin lisäksi Suomessa puhutaan noin 160:tä muuta kieltä.

Suomessa puhuttavat kielet 2019 Kieli

Puhujamäärä

suomi

4 822 690

87,3

ruotsi

287 954

5,2

2 004

0,0

412 644

7,5

Kieli

5 525 292

100

saamen kielet muut kielet Kaikki yhteensä

Lähde: Tilastokeskus 2020.

Suomen kuntien kieliprofiili Suomi on kaksikielinen maa, mutta kunnat voivat olla yksi-, kaksi- tai monikielisiä. Kaksikielisissä kunnissa puhutaan kum paakin virallista kieltä niin, että pienem män kansalliskielen puhujia on joko yli 8 prosenttia tai 3 000 henkeä. Vuonna 2017 Suomessa oli – 262 yksikielistä suomenkielistä kuntaa – 16 yksikielistä ruotsinkielistä kuntaa (Ahvenanmaalla) – 33 kaksikielistä kuntaa (länsi- ja etelä rannikolla).

Muiden kielten puhujamäärät 2019

2009

1999

venäjä

81 606 (1.)

51 683 (1.)

25 681 (1.)

viro

49 427 (2.)

25 096 (2.)

10 024 (2.)

arabia

31 920 (3.)

9 682 (5.)

4 605 (6.)

englanti

22 052 (4.)

12 063 (3.)

6 780 (3.)

somali

21 920 (5.)

11 681 (4.)

6 251 (4.)

kurdi

14 803 (6.)

7 135 (6.)

2 860 (11.)

farsi

14 118 (7.)

kiina

13 064 (8.)

7 078 (7.)

2 867 (10.)

albania

11 806 (9.)

6 736 (8.)

3 010 (9.)

vietnam

11 094 (10.)

5 313 (9.)

3 453 (7.)

5 276 (10.)

3 239 (8.)

saksa Lähde: Tilastokeskus 2020.

Suomen monikielisin kunta on Inari, jossa on neljä virallista kieltä: suomi, pohjois saame, inarinsaame ja koltansaame. 53

Kieli vai murre?

ielellä on tiiviit yhteydet valtiolliseen vallankäyt- seuraamaan suomenkielistä kouluopetusta. Tilanne rattöön. Ne näkyvät myös siinä, määritelläänkö jokin kaistiin tarjoamalla opetusta oppilaiden omalla murteella. kielimuoto itsenäiseksi kieleksi vai jonkin kielen Kielimuotoa alettiin kutsua nimellä meänkieli. Nykyään murteeksi. Kielellisin perustein erillisiksi kieliksi määri- meänkieli on suomen kielen tavoin yksi Ruotsin virallisista tellään yleensä kielimuodot, joiden puhujat eivät ymmärrä vähemmistökielistä, ja sillä on noin 30 000 puhujaa. Kietoisiaan. Saman kielen murteita taas ovat ne, joiden puhu- limuodolla on myös oma kirjakieli. Suomen puolella Torjat pystyvät ymmärtämään toisiaan. Esimerkiksi suomi ja nionjokilaaksossa puhuttavasta murteesta meänkieli eroaa viro on helppo määritellä eri kieliksi: vaikka viron kie- monin tavoin. Siinä on muun muassa paljon nuoria ruotlessä on paljon tuttua, viroa ja suomea puhuvat eivät täy- salaislainoja, mutta myös vanhaa sanastoa, joka Suomen sin ymmärrä toisiaan, jos toisen kieli ei ole ennestään tuttu. puolen murteista on jo väistynyt. Toinen suomen kieltä rakenteellisesti vastaava kieliUsein kielelliset perusteet eivät kuitenkaan ole ainoa syy muoto, jolla on asema erillisenä kielenä, on kveeni. Kveenin siihen, miksi jokin kielimuoto on erillinen kieli. Joskus kieli voidaan määritellä valtiorajojen perusteella. kieltä puhutaan Norjan pohjoisosissa, ja se on kehittynyt Yksi tällainen kieli on Ruotsin puolella Tornionjokilaak- suomen peräpohjalaisiin murteisiin kuuluvista Ruijan mursossa puhuttu meänkieli. Rakenteellisesti meänkieli vas- teista. Lisäksi kveenin kielessä on paljon sanastoa norjan taa pitkälti Suomen puolella Tornionjokilaaksossa puhut- kielestä ja alueella puhuttavasta pohjoissaamesta. Kveeninkielinen väestö on muotoutunut 1700- ja tuja murteita, joita kutsutaan toisinaan myös meänkieleksi. Ruotsissa kuitenkin meänkielellä on asema suomen kie- 1800-luvuilla Pohjois-Norjaan muuttaneista suomalailestä erillisenä vähemmistökielenä. Tämä johtuu historial- sista. Kveenit joutuivat 1800-luvun kuluessa norjalaistamispolitiikan kohteeksi ja suomen kielen käyttö esimerlisista kehityskuluista. Kun Suomi tuli osaksi Venäjän keisarikuntaa vuonna kiksi koulussa oli rangaistuksen uhalla kiellettyä. Omakie1809, syntyi Tornionjokilaaksoon uusi valtakunnanraja. lisen opetuksen puute johti siihen, että kveenien puhuma Rajan toiselle puolelle jäi alueella asunut suomenkielinen kieli eriytyi Suomessa puhuttavasta suomesta. Virallisen väestö, ja meänkieli alkoi eriytyä omaksi kielekseen. Aluksi vähemmistökielen aseman kveeni sai Norjassa vuonna suomenkielisten asema Ruotsissa oli varsin hyvä. Koulu 2005. Nykyisin kveenejä on noin 15 000 – 20 000, mutta opetusta järjestettiin suomeksi, ja opettajiakin koulutettiin kveeniä puhuu noin parituhatta henkeä. Meänkieli ja kveeni ovat esimerkkejä kielistä, jotka ovat suomen kielellä. Suhtautuminen kuitenkin muuttui 1800luvun loppupuolella. Silloin aloitettiin voimakkaat ruot- saaneet erillisen kielen aseman valtiorajojen vuoksi. Maailmalla on myös päinvastaisia esisalaistamistoimet, joiden seuraukmerkkejä. Joskus toisistaan poiksena suomen käyttö kouluissa kielkeavia eri valtioissa puhuttuja kielettiin. Suomalaisperheiden lapset limuotoja pidetään samaan kieleen eristettiin kouluviikkojen ajaksi perkuuluvina, vaikka niiden puhujat heistään työtuville, joissa sai käyttää eivät välttämättä ymmärrä toisiaan. vain ruotsia. Suomen kieli kuitenkin Arabia on esimerkki tällaisesta kiesäilyi perheiden kielenä, ja myös kirlestä: siinä on vain yksi standardikon piirissä puhuttiin suomea. kieli, jota ei kuitenkaan juuri puhuta Meänkielen asema muuttui vasta arjen tilanteissa. Käytännössä erot 1950-luvulla, kun Ruotsin kouluviarabian murteiden välillä ovat niin ranomaisten kanta oppilaiden ensisuuria, että esimerkiksi Pohjois-Afkieliin muuttui: oppilaita ei enää rikasta ja Irakista tulevat puhujat saanut kieltää puhumasta omaa kieleivät välttämättä ymmärrä toisiaan, tään. Kouluaineeksi suomi tuli jäljos he eivät ole tottuneet vuorovaileen 1970-luvun alussa. Silloin kuikutukseen muiden alueiden arabian tenkin huomattiin, etteivät oppilaat, puhujien kanssa. jotka olivat oppineet kotona Tor- Rosa Liksomin romaani Everstinna nionjokilaakson murretta, pystyneet (2017) on kirjoitettu meänkielellä.

KIELI YHTEISKUNNASSA

TEHTÄVÄT 1.

Pohtikaa kielten arvostusta. a. Järjestä osaamasi kielet arvojärjestykseen sen mukaan, kuinka tärkeinä itse pidät niiden osaa mista. Perustele valintasi.

a. Lue sivuilta 114–115 haastattelu, jossa kaksi saa melaisnuorta kertoo elämästään ja ajatuksistaan.

b. Vertailkaa listojanne pienessä ryhmässä ja vas tatkaa kysymyksiin.

b. Vastaa kysymyksiin haastattelun pohjalta: Mitä saamelaisuus merkitsee Sammelille ja Sunnalle? Millaisena haastateltavat kuvaavat suhdettaan saamelaiskulttuuriin? Mistä asioista haastateltavat ovat saamelaisuu dessa ylpeitä? Mitkä saamelaiskulttuuriin liittyvät asiat huoles tuttavat tai pelottavat Sammelia ja Sunnaa? Millainen Sammelin ja Sunnan suhde saamen kieleen on ollut? Miten se on muuttunut?

Mitä yhtäläisyyksiä ja eroja listoissanne on? Mitkä kielet ovat Suomessa arvostettuja? Minkä kielten osaamista ei arvosteta? Mistä erot arvostuksessa johtuvat? Keksikää esimerkkejä siitä, miten arvostus vaihtelee. Mikä voisi muuttaa tilannetta? c. Keksikää kuvitteellisia tilanteita, jotka muut taisivat kielten arvostusta Suomessa. Esitelkää ideoitanne ryhmässä.

b. Tehkää päätelmiä tilastoista: Millaisia muutoksia havaitsette tilastoista? Mistä muutokset voivat johtua? Etsikää avuksi lisätietoa internetistä. c. Arvioikaa, millainen Suomen kielitilanne on kym menen vuoden päästä. Perustelkaa arvionne.

c. Kirjoita lukemasi pohjalta muistiin ajatus jonkin itsellesi tärkeän kielen ja kulttuurin merkityksestä sinulle. Jaa ajatus keskustelussa pienryhmässä.

Mitä kieliä Suomessa puhutaan? a. Vertailkaa pienessä ryhmässä sivun 53 tilastoja Suomessa puhutuista kielistä.

Tutkikaa meänkieltä. a. Lue teksti Kieli vai murre? sivulta 58. b. Vastatkaa ryhmässä kysymyksiin tekstin pohjalta: Missä meänkieltä puhutaan? Miksi suomalaiset ymmärtävät meänkieltä? Millä perusteella meänkieli on murre tai kieli? c. Ottakaa kantaa meänkieleen: Miksi ja kenelle meänkieli on tärkeä? Miksi meänkieltä pitäisi arvostaa kielenä? Miten meänkielen katoaminen vaikuttaisi Tornionjokilaakson ihmisten elämään? d. Selailkaa meänkielen sanakirjaa (aineisto 1). Vertailkaa suomen kieltä ja meänkieltä: Etsikää sanakirjasta meänkielisiä vastineita sanoille tyttö, mies, raha, lapsi ja poro. Mitkä sanojen merkitykset tunnistatte suomen kielen perusteella? Mitä suomalaista ja ruotsalaista sanoissa on? Miksi lapselle ja porolle on meänkielessä pal jon synonyymeja? e. Muodostakaa keskusteluryhmiä. Kootkaa aja tuksenne meänkielen sanojen tutkimisesta. Kir joittakaa kolme väitettä meänkielen piirteistä. f. Jakakaa väitteet koko ryhmän kesken.

Tutustu saamelaisnuorten ajatuksiin kielestä ja kulttuurista.

Miten englanti vaikuttaa muihin kieliin? a. Lue englannin kielen asemaa ja käyttöä käsitte levät tekstit Englanti syö suomen (aineisto 2 s. 60–62) ja Miksi englanti on kansainvälisen viestinnän kieli? (aineisto 4 s. 63). b. Vastaa kysymyksiin aineistojen pohjalta. Mitkä ovat kielentutkija Minna Palander-Col linin mielestä keskeiset syyt englannin kielen kehittymiseen maailmankieleksi? Mitä kielentutkija Janne Saarikivi väittää eng lannin kielen asemasta Suomessa? Mitkä seikat ovat Saarikiven mukaan ongelmal lisia englannin yleistymisessä? Miksi monikielistyvä maailma olisi Saarikiven mukaan tasa-arvoisempi ja toimivampi? Millaisessa maailmassa elämme, jos suuri osa 7 000 puhutusta kielestä tuhoutuu? c. Kirjoita noin 1 500 merkin mittainen kannanotto englannin tai muiden kielten puolesta kansain välisessä vuorovaikutuksessa. Valitse näkökulma kysymysten avulla tai rajaa näkökulma itse. Miksi kaikkien pitää osata englantia? Miten muiden 7 000 kielen asemaa pitäisi vah vistaa? Miten englannin kielen asema yhteisenä kie lenä pitäisi kyseenalaistaa? Miten muut kielet voivat säilyä elinvoimaisina englannin kielen vallatessa alaa?

Sanakirja Meänsuomi: Meänkielen sanakirja. http://meankielensanakirja.com. 59

Video Tietokirjailija Linda Liukkaan haastattelu Katsokaa tietokirjailija Linda Liukkaan video haastattelu. a. Keskustelkaa videon pohjalta eri aloille tyypillisistä kielenkäyttötavoista ja teksteistä. Mitä ajatuksia ohjelmointialan kieli ja kielenkäyttötavat herättävät sinussa? Millaiset piirteet ovat teknologian kielelle tyypillisiä? Mitä eroja ja yhtäläisyyksiä luonnollisilla kielillä ja ohjelmointikielillä on? Mitä haastattelusta jäi erityisesti mieleesi? Mistä asioista haluaisit ottaa selvää ja saada lisätietoa? b. Kirjatkaa ajatuksianne muistiin. Poimikaa keskusteluun yksi tärkeänä pitämänne ajatus.

TEKSTIEN MONET MAAILMAT TAVOITTEET oppia tarkastelemaan kieltä eri tiedonalojen teksteissä ja yhteiskunnallisissa diskursseissa oppia analysoimaan ja tulkitsemaan tekstejä tunnistettavien diskurssien näkökulmasta oppia analysoimaan eri tiedonalojen tekstejä ja erilaisia yhteiskunnallisia diskursseja

OPINTOJAKSON AIKANA tutustutaan eri tiedonaloille tyypilliseen kieleen ja teksteihin opiskellaan tiedonaloihin liittyvää sanastoa ja ilmaisukeinoja harjoitellaan eri tiedonalojen diskurssien ja kielenkäytön analysoimista tehdään puhuttuja ja kirjoitettuja tulkintoja kielestä yhteiskunnallisena ilmiönä

OMAT TAVOITTEET Lue tavoitteet. Mieti, mitkä asiat ovat sinulle tuttuja ja mitkä vaativat harjoittelua. Kirjoita itsellesi konkreettisia tavoitteita. Esimerkiksi: Pyrin kiinnittämään huomiota eri tiedonalojen tapoihin ilmaista asioita. Tutkin ainakin yhden oppiaineen tekstejä tarkasti kielen näkökulmasta. Kirjoitan mielipidetekstin kielten ja kulttuurien omistajuudesta.

P. J. Crook: Deadline. 1995.

KÄSITTEET rekisteri diskurssi tekstilaji tieteellinen teksti yleistajuinen teksti arkikieli monilukutaito kieleen sosiaalistuminen

Diskurssi muodostuu usein tietynlaisesta näkökulmasta puheena olevaan ilmiöön. Esimerkiksi taloustieteen ja luonnonsuojelun tavat puhua metsästä poikkeavat toisistaan.

TEKSTIEN MONET MAAILMAT

6 Tiedonalojen kieli Tiedonaloille tyypilliset kielenkäyttötavat Jokaisella tiedonalalla on sille ominainen tapansa käyttää kieltä sekä hahmottaa maailmaa. Tiettyihin tunnistettaviin käyttöyhteyksiin ja kielenkäyttäjiin liittyviä kielimuotoja kutsutaan kielen rekistereiksi. Voidaan puhua esimerkiksi urheiluselostusten tai mainosten rekisteristä. Myös eri ammateilla, harrastuspiireillä ja tiedonaloilla on omia rekistereitä: esimerkiksi koodareilla, tanssinharrastajilla ja matematiikan alalla on tunnistettavat kielenkäytön tapansa. Kun halutaan katsoa jonkin alan tyypillisiä tapoja hahmottaa maailmaa, voidaan puhua tiedonaloille ominaisista diskursseista. Diskurssit ovat melko pysyviä ja tunnistettavia tapoja kuvata asioita ja ilmiöitä tietystä näkökulmasta ja sopivilla kielellisillä keinoilla. Puhutaan esimerkiksi lääketieteen, talouden ja politiikan diskurssista. Diskurssi muodostuu usein tietynlaisesta näkökulmasta puheena olevaan ilmiöön. Esimerkiksi taloustieteen ja luonnonsuojelun tavat puhua metsästä poikkeavat toisistaan. Taloustieteen näkökulmasta metsä näyttäytyy usein taloudellisesti hyödynnettävänä resurssina, kun taas biologille se on suojelun kohde. Toisaalta tietyn tiedonalan diskurssi on kuin sateenvarjo, joka kokoaa alleen joukon samankaltaisia kielenkäytön tapoja. Esimerkiksi lääketieteen diskurssia voidaan pitää kokonaisuutena, jonka sisään mahtuu monenlaisia tekstilajeja, kuten lääkärin kirjaus potilaskäynnistä, tieteellinen tutkielma tai artikkeli lääkäreiden ammattilehdessä. Näissä tekstilajeissa on jotain lääketieteelle tyypillistä, mutta ne ovat teksteinä myös samantapaisia kuin vastaavat tekstilajit muilla aloilla. Suurelle yleisölle suunnattu aikakauslehden artikkeli lääketieteen aiheista muistuttaa monin tavoin tähtitieteen aiheista kertovaa artikkelia, vaikka jutut edustavatkin eri diskursseja. Ne ovat samaa

tekstilajia, jolla on yhteisiä tunnistettavia piirteitä erilaisesta sisällöstä riippumatta. Esimerkiksi lääketieteen kieli ei ole yhtenäinen kielenkäytön tapa, vaan toimintaa, joka vaihtelee tilanteen, ajan, paikan, vastaanottajan ja tavoitteen mukaan.

Kielenkäyttö vaihtelee tilanteen mukaan Tiedonalan sisällä kielenkäyttö vaihtelee hyvin paljon tilanteen ja tekstin tavoitteen mukaan. Tieteellinen teksti on suunnattu saman alan ammattilaisille, joten sen ilmaisu on usein tiiviistä ja tarkkaa. Tieteelliset tekstitkään eivät ole kaikki samanlaisia. Esimerkiksi pienelle erikoislääkärien joukolle suunnattu tutkimusartikkeli sydämen vajaatoiminnasta on hyvin erilainen kieleltään kuin lääketieteen opetuksessa käytettävät tekstit samasta aiheesta. Koska opiskelijoilla on vähemmän tietoa aiheesta, tekstissä tarvitaan enemmän käsitteiden määrittelyä ja ilmiöiden selittämistä. Suurelle yleisölle suunnattuja tekstejä kutsutaan yleistajuisiksi teksteiksi. Sellainen on vaikkapa terveysaiheisiin keskittyvän aikakauslehden juttu sydänterveydestä. Keskeistä yleistajuisissa teksteissä on ymmärrettävyys, minkä vuoksi ilmaisu on yleensä vähemmän täsmällistä ja käsitteitä on harvemmin kuin tieteellisessä tekstissä. Tiedonalalle tyypilliset diskurssit eivät rajaudu kirjoitettuun kieleen tai jonkin erityisalan osaajiin. Esimerkiksi lääketieteen diskurssista voi näkyä piirteitä myös arkikeskustelussa, kun joku kertoo kahvitauolla työkaverilleen sairaskertomuksestaan. Tällöin ei yleensä kuitenkaan puhuta kovin teknisin termein: lääketieteen sanastosta puheessa voivat vilahdella diagnoosit, kuten sydämen vajaatoiminta, tai tutkimukset, joita sairaalassa on tehty.

Eri alojen diskurssin voi tunnistaa monista tekstilajeista, myös arkikeskusteluista. Miika Nousiaisen romaani Metsäjätti (2011) ja siihen perustuva samanniminen elokuva (2020) käsittelevät metsää talouden näkökulmasta, kuitenkin fiktion keinoin.

TEHTÄVÄT 1.

Miten käsitteet rakentavat todellisuutta?

Vertaile eri oppiaineiden oppikirjojen kieltä.

a. Kirjatkaa pienessä ryhmässä muistiin 3–5 uutta ja julkisessa keskustelussa usein toistuvaa käsitettä, kuten ilmastoahdistus, toiseuttaminen, kulttuurinen omiminen, toksinen maskuliinisuus, totuudenjälkeinen tai metoo-kampanja.

a. Valitse viisi mahdollisimman erilaista oppimateriaalia, joita käytät eri oppiaineissa.

b. Keskustelkaa siitä, miten käsitteiden kuvaamia ilmiöitä on kuvattu ennen kuin sanat keksittiin.

c. Listaa sanat ja virkkeet.

b. Lue silmäillen oppikirjojen tekstejä. Poimi niistä esimerkkisanoja ja -virkkeitä, jotka mielestäsi kuvastavat oppiaineen tyypillistä kieltä.

c. Kuvatkaa ilmiöt käyttämättä kyseisiä käsitteitä.

d. Kerätkää yhteiseen tiedostoon tai taululle eri oppiaineiden tyypillistä kieltä.

Keskustelkaa käyttämistänne rekistereistä.

e. Mitä havaitsette? Mitä eroja huomaatte oppiaineiden välillä?

a. Kokoa lista rekistereistä eli tekstien käyttöyhteyksiin ja kielenkäyttäjiin liittyvistä kielimuodoista, joihin törmäät viikoittain. Niitä voivat olla vaikkapa oppikirjojen tekstit, vitsit, uutiset, keskustelut kavereiden kanssa tai urheilun kieli. b. Anna kahdesta rekisteristä esimerkki. c. Kuvaa yhden rekisterin ajattelutapaa. Anna esimerkkejä siitä, millaisia verbejä ja muuta sanastoa siihen kuuluu. Anna esimerkkejä virkerakenteista. Miten kieli osoittaa ajattelutapaa? d. Keskustelkaa käyttämistänne rekistereistä. Laatikaa pienryhmissä esityksiä, joissa kuvaatte eri rekistereiden ilmaisukeinoja ja käyttöyhteyksiä.

Lukekaa pareittain kolme lääketieteen alan tekstiä s. 80–81. a. Tutkikaa tekstiä 1. Mikä on tekstin käyttötarkoitus ja kohderyhmä? Mitkä piirteet tekevät tekstistä tieteellisen? Poimikaa kolme piirrettä. b. Tutkikaa tekstiä 2. Mikä on tekstin käyttötarkoitus ja kohderyhmä? Poimikaa tekstistä kielen piirteitä, jotka tekevät siitä toisaalta asiantuntijatekstin ja toisaalta yleistajuisen. c. Tutkikaa tekstiä 3. Mikä on tekstin käyttötarkoitus ja kohderyhmä? Miten teksti pyrkii vaikuttamaan ihmisten elintapoihin? Millaista huumoria tekstissä on? Miten kuva vaikuttaa lukukokemukseen? d. Keskustelkaa yhdessä, millaista lukutaitoa sydänterveyttä käsittelevät tekstit vaativat. Mitä haasteita terveysviestintään voi sisältyä? e. Etsikää joltakin tiedonalalta tieteellinen ja yleistajuinen teksti. Kirjoittakaa parin kanssa teksteistä analyysi (noin 2 000 merkkiä) samaan tapaan kuin lääketieteen tekstien analyysit on tehty.

Tutustu matematiikan kieleen. a. Lue katkelma matemaatikko Samuli Siltasen tietokirjasta Astu matematiikan maailmaan (aineisto 1 s. 83). Katso myös Siltasen video haastattelu (aineisto 2). b. Tekstistä on tummennettu matemaattisia käsitteitä. Miten Siltanen selittää ne? c. Pyytäkää ryhmässä asiantuntijalta selitys tekstissä käytetyille käsitteille. Voitte valita ryhmissä yhden käsitteen ja haastatella esimerkiksi matematiikan opettajaa. d. Miten matemaattiset käsitteet vaikuttavat lukukokemukseen? Ovatko ne tässä yhteydessä perusteltuja? Voisiko asiaa ilmaista ilman tieteellisiä termejä? Miten viesti muuttuisi? e. Mitä Siltanen kertoo haastattelussa kielen ja matematiikan suhteesta (10.22–13.30)? f. Miten Siltanen selittää videolla syväoppivien hermoverkkojen toimintaa (13.50–17.50)? g. Tiivistä Siltasen kertoma selitys matemaattisen algoritmin rakentamisesta tai syväoppivista hermoverkoista omin sanoin. h. Kirjoita noin 2 500 merkin mittainen pohtiva teksti aiheesta Matemaattiset kaavat ja luovuus. Rajaa tekstisi näkökulma. Valitse otsikko listasta tai keksi oma otsikko.

Pohtivan tekstin otsikoita Minä ja matematiikka Luovuus on inhimillinen ominaisuus Luovan ajattelun kuolema Oma tekoälyohjelmani kirjoittamiseen Tekoäly yksinkertaistaa liikaa Algoritmit valehtelevat Algoritmit helpottavat elämää

TEKSTIEN MONET MAAILMAT

1 OLETKO huomannut, kuinka hyviä suosituksia suora-

toistopalvelut tekevät? Itse olen komediasarjojen ystävä ja saan usein varsin osuvia ehdotuksia seuraavaksi koukuttavaksi katsomiskohteeksi. Sen perusteella, mitä olen aikaisemmin katsonut ja miten olen katsomaani arvostellut, matemaattinen algoritmi muodostaa todennäköisyysmallin mielipiteistäni. Se näyttää taianomaisesti tietävän, miten paljon tykkäisin jostakin elokuvasta tai sarjasta, jota en ole vielä katsonut enkä arvioinut. Miten se on mahdollista? Tämä perustuu matemaattiseen tekniikkaan nimeltä puristeinen luotaus. Suoratoistopalvelulla on esimerkiksi 10 miljoonaa käyttäjää ja 10 miljoonaa videota. Käyttäjillä on mahdollisuus liittää jokaiseen videoon esimerkiksi ”peukalo ylös” tai ”peukalo alas” -merkintä kertoakseen palvelufirmalle ja muille käyttäjille mielipiteensä. Voimme ajatella tätä tietoa suunnattoman suurena ruudukkona, jossa jokaiselle käyttäjälle on oma rivi. Kullekin tv-sarjalle ja elokuvalle on puolestaan oma sarake. Suoratoistofirma toivoisi olevansa seuraavanlaisessa mahdottomassa tilanteessa: Jokaisen teoksen kohdalla olisi valmiina ”peukalo ylös” tai ”peukalo alas” -merkintä aivan niin kuin käyttäjä ne siihen napsauttaisi, vaikka hän ei ole teosta vielä nähnyt. Silloin palvelun olisi helppo suositella filmejä, joissa peukalo osoittaa ylös ja olla suosittelematta muita. Mutta uudella käyttäjällä ei tietenkään ole yhtään merkintää. Nekin harvat peukalot, jotka käyttäjä vähitellen järjestelmään lisäilee, koskevat jo nähtyä materiaalia. Miten voimme ennustaa jokaisen käyttäjän arvion jokaiselle videolle käyttäen tuota hyvin vajavaista tietoa? Apuun tulevat tällä vuosituhannella kehitetyt puristeiset laskentamenetelmät. Niissä oletetaan, että monimutkaiselta näyttävän ilmiön takana on vain pieni määrä selittäviä tekijöitä. Puristeinen menetelmä etsii nuo selit-

tävät tekijät esiin automaattisesti, hyödyntäen vain oletusta, että niitä on pieni määrä. Selittävä tekijä voisi olla yksinkertaisesti ”romanttisten komedioiden ystävät tykkäävät myös psykologisista trillereistä”, mutta käytännössä ne ovat mutkikkaampia yhdistelmiä eri tyylilajeista. Puristeinen luotaus on käsittämättömän voimakas menetelmä. Kun käyttäjä on antanut arvionsa 25:stä tai useammasta videosta, puristeista luotausta käyttävä matemaattinen malli pystyy täyttämään oikein kaikki puuttuvat arviot koko kymmenen miljoonan filmin aineistolle. Saman tapaisia tuloksia on saatu myös musiikin saralla. Pääkomplementtianalyysi-niminen matemaattinen laskukaava paljasti, että koehenkilöiden musiikkimaku koostuu näistä viidestä rakenneosasta: – Pehmeä ja rentouttava musiikki. – Urbaani tyyli, johon kuuluvat räpin ja funkin tapaiset rytmimusiikin lajit. – Hienostunut musiikki, kuten klassinen, ooppera, ”maailmanmusiikki” ja jazz. – Raju musiikki, joka on äänekästä ja voimallista. – Maanläheinen, kikkailematon musiikkityyli, johon kuuluu esimerkiksi kantri. Jokaisella meistä on musiikkimieltymyksenä jokin yhdistelmä noista viidestä. Kullakin niistä on oma painotuksensa, ja epäilemättä yksi musiikkikappale voi sisältää aineksia useammasta kuin yhdestä rakennetyypistä. Mutta tulos on silti yllättävän yksinkertainen: musiikkimaun välimallinnus onnistuu vain viittä luokitusta käyttäen. Mitä tämä kertoo meistä ihmisistä? Minä ainakin haluaisin edustaa suurenmoista kulttuurillista makua, jota ei voi mallintaa yksinkertaisella kaavalla. Paitsi että näköjään voi. Taitaa olla nöyrtymisen paikka matematiikan voiman edessä. Samuli Siltanen: Astu matematiikan maailmaan. 2019.

Video Matemaatikko Samuli Siltasen haastattelu 83

Lue vaiheittain katkelma Miika Nousiaisen romaanista Metsäjätti (aineisto 7). a. Silmäile ja selvennä ennen lukemista: Selvitä tekstin aihe ja kerro se yhdellä lauseella. Etsi romaanikatkelmasta talousdiskurssin käsitteitä ja selvitä niiden merkitykset. b. Kysy, ennakoi ja työstä lukemisen aikana: Laadi tekstistä kaksi kysymystä, joista haluat etsiä lisätietoa. Ennakoi, mitä tarinassa tapahtuu myöhemmin.

c. Tiivistä, tulkitse ja arvioi lukemisen jälkeen: Tulkitse, mikä on romaanikatkelman teema. Tiivistä siitä olennaiset kohdat. Poimi kerronnan aukkoja: etsi tekstistä asioita, joita ei sanota suoraan. Analysoi tapoja, joilla pomo pyrkii vaikuttamaan minäkertojan mielipiteeseen. Miten hän käyttää talousdiskurssia? Millaisen vaikutelman puhekieliset ilmaukset antavat pomosta? Tulkitse pomon tavoitteita. Miksi hän puhuu esimerkiksi markkinaympäristön muutoksesta ja dollarin kurssista? d. Kirjoita lyhyt kuvaus pomosta.

7 – Se tehdas ei kannata. – Kannattaahan! Tuottaa voittoa joka neljänneksellä. Osoitan osavuosikatsausta kädessäni. – Ei tuota tarpeeksi, alle kymmenen prossaa liikevaihdosta. – Ei helvetissä sitä voi ajaa alas. Se tappaa sen kylän! Nousen kiihtyneenä tuolista. – Rauhoitu nyt hyvä mies. Ei tässä alasajosta puhuta, vaan järkeistämisestä. Markkinaympäristö on muuttunut. Niin se vaan on. Sinähän se aina vaahtoat niistä elämän realiteeteista. Elämä on kovaa. Ja joskus kova elämä vaatii kovia päätöksiä. – Puhu suomea. Mitä mä voin tehdä? – Auttaa niitä. Sen takia mä haluun sut tähän hommaan. Meet sinne haistelemaan tunnelmia. Kuulostelet ihmisiä ja pehmennät laskua. Ja ennen kaikkea katsot, miten sen saa kannattavammaksi. Tehdään se nätisti, metsäteollisuus ei kestä enää yhtään Kemijärveä. Menet sinne, muutama irtisanominen, pari suoraa ja kaunista eläkeputkea. Ei kapinaliikettä. Ei lööppejä. – Ja mitenköhän sellainen taikatemppu kuin kauniit irtisanomiset tehdään?

TEKSTIEN MONET MAAILMAT

– Helposti. Vanhat selitykset: markkinaympäristön muutos, Venäjän puutullit, dollarin hyvä tai huono kurssi. Pistät vielä pari kertaa sanan biopolttoaine sinne väliin. – Miks ihmeessä? – Se kuulostaa hyvältä ja kukaan ei tajua mitä se tarkoittaa. Tyytyväisyyttä hehkuva pomoni avaa työpöytänsä laatikon ja ottaa sieltä Metsäjätin logolla varustetun kansion. – Tossa on keskeiset luvut ja niihin liittyen sellaiset selitykset, ettei ne tajua mitään ja just sen vuoksi uskoo kaiken. – Tää tuntuu niin saatanan väärältä. Isä oli 20 vuotta sillä tehtaalla töissä. – Saat samalla senkin asian käsiteltyä. Win-win. Kaikki voittaa. – Paitsi ne irtisanotut. – No sellaista win-win-tilannetta ei olekaan, että ihan kaikki voittaa. Ne luottaa suhun, oman kylän poikaan. Go for it. Jos on pakko laittaa joku ulos, niin tehdään se tyylillä. Tehdään oikeesti hyvät irtisanomisehdot ja eläkejutskat. Miika Nousiainen: Metsäjätti. 2011.

7 Kielten ja kulttuurien välissä Kuka omistaa kielen?

KÄSITTEET kielellinen identiteetti kielen omistajuus kulttuuri kulttuurinen omiminen kulttuurinen sensitiivisyys vastadiskurssi toiseuttaminen eksotisointi

Kielellinen identiteetti voi rakentua monenkin kielen varaan. Esimerkiksi monissa Afrikan maissa arkiympäristössä voidaan puhua vaikkapa viittä kieltä, joiden välillä yhteisön jäsenet liikkuvat sujuvasti pienestä pitäen. Vastaavasti eri elämänvaiheet ja harrastukset voivat tutustuttaa uusiin kieliin, joista tulee itselle hyvin merkityksellisiä. Ajatellaan vaikkapa suomenkielistä nuorta, joka muuttaa Tanskaan, oppii uuden asuinmaansa kielen ja käyttää sitä arjessaan kodin ulkopuolella. Hän harrastaa intohimoisesti korealaista pop-musiikkia, aloittaa korean kielen opinnot ja haaveilee matkasta Etelä-Koreaan. Tällaisissa tapauksissa käsitteet äidinkieli tai ensikieli kuvaavat vaillinaisesti sitä, mitä kielet voivat merkitä yksilölle. Käsite äidinkieli asettaa yhden kielen muiden, myöhemmin opittujen kielten edelle. Se sisältää oletuksen, että ensimmäiseksi opittu kieli on aina tärkein. Äidinkieli on myös siinä mielessä hankala nimitys, että se on melko joustamaton kielenkäyttäjien luokittelutapa. Äidinkielinen puhuja on ikään kuin syntyperänsä vuoksi oikeutettu tiettyyn kielelliseen identiteettiin, jonka voi saavuttaa vain syntymällä tiettyyn ryhmään. Tämä voi luoda virheellisen mielikuvan, ettei muilla ole oikeutta tuntea kyseistä kieltä omakseen. 87

Monimerkityksinen kulttuuri K ULTTUURI on käsitteenä monimerkityksinen. Se tarkoit-

taa toisaalta jonkin ihmisryhmän jakamia ajattelu- ja toimintatapoja, toisaalta älyllisiä ja materiaalisia tuotoksia. Kulttuuria ovat siis yhtä lailla tyypilliset ruokailu- ja pukeutumistavat kuin uskonnon harjoittamiseen kuuluvat rituaalit tai tieteen ja taiteen saavutukset. Kielikin on osa kulttuuria, koska ryhmälle tyypilliset tavat hahmottaa maailmaa liittyvät tiiviisti kieleen.

Kielen omistajuus ei ole kiinni syntyperästä. Kielet kuuluvat kaikille riippumatta siitä, kuinka laaja ihmisen kielitaito on.

TEKSTIEN MONET MAAILMAT

Vaikka kulttuurivaikutteet lainautuvat ryhmältä toiselle, on omaksi koettu kulttuuri usein kielen tavoin tärkeä osa identiteettiä. Olemme lähtökohtaisesti monen kulttuurin kansalaisia, koska tietyssä valtiossa tunnistettavan pääkulttuurin lisäksi on aina olemassa monenlaisia osakulttuureja. Esimerkiksi jonkin ajanjakson nuorisokulttuuri koostuu nuorten tavasta tulkita senhetkistä maailmaa sekä siihen liittyvistä käyttäytymisen, kielenkäytön ja pukeutumisen tavoista.

Äidinkielisyyden sijaan nykyään puhutaan ennemminkin kielen omistajuudesta. Omistajuuden ei tarvitse noudatella jakolinjoja syntyperän tai taustan mukaan vaan kuka tahansa voi saavuttaa sen. Omistajuus on hyvin henkilökohtainen tuntuma kieleen. Se ei tarkoita, että tuntuman saadakseen kielitaidon tarvitsisi olla kovin kattava. Se voi hyvin syntyä opittuun kieleen – joskus jo jonkin sanan tai ilmauksen syvällinen ymmärtäminen voi tuoda voimakkaan tunteen kielen omistajuudesta. Kielellinen identiteetti rakentuu myös suhteessa laajempiin yhteiskunnallisiin keskusteluihin eli diskursseihin. Nämä diskurssit näkyvät arjessa erilaisina teksteinä, joissa on aina jokin näkökulma esimerkiksi eri väestöryhmiin ja heidän kielitaitoihinsa. Erilaisilla kieleen liittyvillä ideologioilla ja asenteilla on siis tärkeä osa identiteetin rakentumisessa. Esimerkiksi kielen omistajuudesta puhuminen on suvaitsevaisempi kieli-ideologia kuin äidinkielisen käsitteeseen kuuluva syntyperäisyyden ihannointi. Tällaisilla käsitevalinnoilla rakennetaan maailmaa, jossa erilaisille kielitaidoille ja kieli-identiteeteille on aiempaa enemmän tilaa. Kielen omistajuus ei ole kiinni syntyperästä. Kielet kuuluvat kaikille riippumatta siitä, kuinka laaja ihmisen kielitaito on tai kuuluuko ääntämyksestä, että on oppinut kielen myöhemmin elämässään. Jokaisella on mahdollisuus valita, millaisia kielikäsityksiä omalla toiminnallaan edistää ja millaisista sanoutuu irti.

ESIMERKKI

Suomentajan viimeinen essee Pyöräilyturmassa toukokuun 19. päivänä 2020 kuollut suomentaja Tarja Roinila oli kirjoittamassa ensimmäistä esseekokoelmaansa. Miten Tarja Roinila oppi itselleen tärkeät kielet? Miksi hän ne opetteli? Esseessään hän kertoo. OLEN kahdeksan tai yhdeksän. Kävelen Olavinkatua ylämä-

keen. Valokuvausliike Jäniksen kohdalla teen äkkipysäyksen ja jään tuijottamaan asfalttiin. (Muistan vieläkin muhkurat.) Sitten ulkomaailma lakkaa olemasta, kun tulee kova, kirkas tieto: en koskaan saa olla kukaan muu. Olen Tarja Roinila, enkä koskaan saa kokea, miltä tuntuisi olla joku toinen. Se on järkytys. Mutta ei siksi, että oikeasti haluaisin vaihtaa osia kenenkään kanssa. Olen tullut siihen tulokseen, että osani on hyvä. Erityisen iloinen olen, että olen syntynyt tytöksi. Tyttöys on onnenpotku – vaikka olisi kyllä kiva kokeilla hetken, miltä tuntuu olla poika. Joku kehityspsykologi varmaan sanoisi, että minuuden rajojen piirtyminen on merkittävä askel. Ehkä tuo hetki olikin viimeinen niitti lapsuuden megalomanialle. Epämääräinen, ihana kuvitelma siitä, että edessä on vielä monta elämää, poksahti hajalle. Olin pettynyt, mutta urhea: näillä mennään. Herään vieläkin usein ajatukseen: ”Tarja Roinila.” Se on hiukan klaustrofobista. Tänäänkin on alistuminen siihen, että olen tämä yksi, tietty. Ei niin, että haluaisin olla kukaan muu tietty. Haluaisin olla myös muuta, edes välillä. Toisessa mäkeä-ylös-nousemis-muistossa olen jo melkein teini, ehkä seitsemännellä luokalla. Nousen Talvisalonmäkeä rivakasti, etten myöhästyisi koulusta. Päähäni välähtää involved. To be involved. Ajatus pysähtyy, jalat jatkavat matkaa. Tajuan täsmälleen, mitä tarkoittaa involved. Se on ihmeellistä, koska tajuaminen ei kulje minkään toisen kielen kautta. En osaa selittää sanaa toisilla sanoilla vaan ymmärrän sen suoraan. Pienen kielen palasen verran olen englannin sisällä, olen osa sitä, se on kasvanut minuun kiinni kuin ruumiinosa. Heti kun tämä on tapahtunut, älyän kummastella: miten tämä on mahdollista? Englantihan on minulle vieras kieli. Sitä päntätään. Opetellaan sanoja ja kielioppisääntöjä, tehdään käännöslauseita. Mennään suomen kautta. En ole ikinä puhunut englantia ilmielävän puhujan kanssa. Siitä huolimatta englannin kielestä tuli minulle sillä hetkellä jotain todellista. Se siirtyi luokkahuoneesta oikeaan maailmaan ja siirtyi minun ruumiiseeni. Koin tunnistavani involved-ilmauksessa jotain englannille omaa, joka oli mahtavaa juuri siksi, ettei sille ollut muuta sanaa. Samaa ei ollut suomeksi, tai jos oli, ei tullut mieleen, miten se sanottaisiin. Koin intiimin kohtaamisen vieraan kanssa, joka alkoi resonoida minussa. Kurkistin todellisuuteen, joka rakentui toisin. Tuo hetki tarkoitti, että toinen kieli voi tulla omaksi. Ihan mikä tahansa kieli?

Millaisina hetkinä olet kokenut jonkin kielen itsellesi läheiseksi?

ENNEN kuin synnyin, kieltä painautui minuun veden ja ihon

läpi. Äitini sanoja, saksan kielen sanoja ja sävelkulkuja. Tässä istun selkä suorana ja kirjoitan, tajuan suomen sanoilla, että saksa, saksalaisen äitini oma kieli, asui ruumiissani jo ennen kuin puserruin keskelle kieltä ja kulttuuria ja ihmisihon lämpöä. Tämä on hyvin ihmeellinen ajatus. Minun äidinkielenihän on suomi. Jos menisin ummikkona ”viidakkoon” tai Tyynenmeren saarelle, kokisinko jotain samankaltaista kuin lapsena, kun olen kuunnellut äitini kieltä (saksaa) ja isäni kieltä (suomea) ja vähä vähältä rakentanut kaikesta kuulemastani systeemin, jossa on oikeaa ja väärää, sääntöjä ja kategorioita? Kasvaisinko matkimisen, virheiden ja palautteen kautta puhujaksi puhujien joukkoon? Lukion jälkeen lähdin vuodeksi Ranskaan. Luin Caenin yliopiston ulkomaalaiskurssilla kieltä, kirjallisuutta ja yhteiskuntaoppia. Asuin ensimmäisessä omassa kodissa: vanharouva Lasnen omakotitalon päädyn kattohuoneessa, jonka tapeteissa oli suuret oranssit kuviot kuin Almodóvarin elokuvassa. Yhtenä iltapäivänä istuin bussissa omissa mietteissäni, pidin lepohetkeä jatkuvasta kielipinnistelystä. Sitten havahduin siihen, että jokin oli muuttunut. Ymmärsin takana istuvien puheen. Ja edessä istuvien. En voinut sille mitään. Sorina ja meteli, joka ympärillä velloi, oli muuttunut kieleksi. Kieltä virtasi korviin kuin ilmaa sieraimiin, minun ei tarvinnut tehdä mitään että se tarkoittaisi jotain. Virta oli jo merkitystä. Olin menossa mukana. Tuntui kuin siihen asti Caenissa viettämäni kuukaudet olisivat olleet jokin leikki. Olin leikkinyt ihmistä ja leikkinyt elämää. Tänäänkin olin noussut bussiin, vaihtanut bonjourit, maksanut lipun. Katsonut itseäni vähän vierestä, taas se onnistui, täydestä meni. Ettekö te huomaa että minä vain esitän. Ääntäminen on maagista. Kun jumppaa ääntöelimiin uudet asennot ja liikeradat, menee täydestä ja tulee hyväksytyksi. Jos ulkonäkö ja ihonväri mätsäävät valtaväestöön, voi esittää yhtä heistä, tai ainakin yrittää. Mutta nyt ei ollut kyse ulkoisista kelpoisuusehdoista. Oli kyse ruumiillisesta kokemuksesta: liikuin maailmassa uudella tavalla. Nyt kieli virtasi sisällä ja ulkona, minussa ja bussissa ja kadulla ikkunan takana. Sama bussi, sama katu heillä ja minulla. Ei voi olla totta. Jotenkin pyörrytti. Tarja Roinila. Julkaistu Helsingin Sanomissa 7.6.2020. Lyhennetty. 89

TEHTÄVÄT 1.

Mitä toiseuttaminen ja eksotisointi tarkoittavat? a. Pohtikaa pienessä ryhmässä käsitteiden toiseuttaminen ja eksotisointi merkityksiä ja käyttöä omassa elämässänne ja medioissa, joita seuraatte.

a. Laadi tekstin pohjalta määritelmät käsitteille kansallisromanttinen suomalaisuus ja kulttuurinen omiminen. Kirjoita määritelmät muistiin. b. Katsokaa ryhmässä blogitekstin Elovena-kuvia ja etsikää lisää kuvia aiheesta internetistä. Millaisia käsityksiä suomalaisuudesta erilaiset Elovenakuvat välittävät?

Millaista toiseuttamista olette havainneet eri medioissa ja sosiaalisen median palveluissa? Millaisia vaikutuksia toiseuttamisella voi olla? Missä tilanteissa ihmisiä eksotisoidaan? Millaista eksotisointia olette havainneet? Mitä haittaa eksotisoinnista voi olla? b. Laatikaa yhdessä kolmen kohdan ohje sosiaalisen median käyttäjälle, joka haluaa toimia kulttuurisensitiivisesti.

c. Etsikää ryhmässä lisätietoa kansallisromantiikasta Suomessa. d. Keskustelkaa kansallisromantiikan Suomikuvasta. Pohtikaa, millaiselta kansallisromanttinen suomalaisuus näyttää eri näkökulmista.

c. Jakakaa ohjeet koko ryhmän kesken.

Lue Jari Tammisen blogiteksti Elovena vaihtaa taas vaatteita (aineisto 1).

e. Kirjoittakaa tai videoikaa julkilausuma eli julkaistu mielipiteenilmaus otsikolla Oikeus olla suomalainen.

Elovena vaihtaa taas vaatteita

Ilmoitus Elovena-tytön vaatteiden vaihdosta herätti tunteita. Media kohisi ja sosiaalisessa mediassa kommentoitiin niin kuin siellä on tapana: pitkää päätyyn ja täysiä perään. Tämä onkin hyvä hetki miettiä Elovenan tarinaa ja siihen liittyviä merkityksiä. RAISIO MUUTTAA ELOVENA-TYTÖN (pahoittelut

tytöttelystä, firman käyttämä termi) asun. Jatkossa ikoninen hahmo näyttää sinisessä mekossaan lähinnä asialli sesti pukeutuneelta toimistotyöntekijältä ja agraari-Suomesta muistuttaa ainoastaan kainalossa pysyvä viljalyhde. Kuten odottaa saattoi, asun vaihtumista on pahoiteltu ja vedottu siihen, että ”asioiden voisi antaa olla niin kuin ne ovat olleet”. Harva kuitenkaan muistaa, että Viipuri-lähtöisen Elovena-tytön päällä oli alkujaan aito, karjalainen kansallispuku. Sotien jälkeen Karjalan evakoihin kuitenkin suhtauduttiin penseästi ja kaurahiutalepaketin puku haluttiin etäännyttää moisista negatiivisista ajatuksista. Hiuksetkin piti saada vaaleammiksi. Nykyään Elovena-paketissa näkyvä kansallispuku ei oikeasti ole kansallispuku vaan kansallispuvun näköinen fantasia-asu. Toki tämä fantasia on edustanut monille sitä aitoa ja oikeaa asiaa. Saattaisin kuvitella, että taannoinen päätös pukea Elovena-tyttö feikkikansallispukuun on perustunut riskien minimoimiseen. Fantasiapuvun kanssa ei ole vaaraa siitä, että tulisi jotain maan sisäistä kärhämää ja antipatioita jotain tiettyä aluetta ja sen kansallispukua kohtaan. Elovenan 95-vuotias historia on lähes yhtä pitkä kuin itsenäisen Suomen, ja tuotetta onkin markkinoitu pitkään

TEKSTIEN MONET MAAILMAT

kansallisromanttisella ajatuksella suomalaisuudesta. Tämä on sikäli sopivaa, että tuota tarinaa kansakunnasta on tehty vahvan visuaalisen viestinnän avulla. 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa monet taiteilijatkin osallistuivat kansallistunteen nostattamiseen ja suomalaisuuden myytin rakentamiseen. Tähän maaperään vuonna 1925 perustettu Elovena upposi hyvin. Oletteko muuten panneet merkille, että Elovena-tytön ääriviivat mukailevat Suomen kartan, eli Suomi-neidon, ääriviivoja? Jatkossa tosin tämäkin menee, kun vilkuttaminen loppuu. Elovena-tytön myötä rakentuva kuva suomalaisuudesta on tietenkin ongelmallinen: eivät kaikki suomalaiset ole vaaleatukkaisia ja hahmo on saanut osakseen myös kritiikkiä juurikin tarjoamansa yksipuolisen ihmiskuvan takia. Vaikka Elovena-tyttö on pukuaan myöten keinotekoinen, hän edustaa monille jotain hienoa, joskin epämääräistä ajatusta suomalaisuudesta. Muutokset tähän tietenkin ymmärrettävästi herättävät tunteita, varsinkin jos aihe on ns. sydämen asia itselle. Taiteilija Jani Leinonen on tullut tunnetuksi teoksistaan, joissa hän on käsitellyt suomalaisuuden muuttuvia muotoja ja kasvoja Elovena-paketin kautta. Leinonen on siis maalannut Elovena-tytölle erilaisia vaatteita ja esimerkiksi vaihtanut hänen etnistä taustaansa.

Raisio on – varmasti ihan ymmärrettävästi – ollut hieman nyreä näitä teoksia kohtaan. Harmistumisen sijaan yrityksessä oltaisiin tietysti voitu ilakoida siitä, että oma brändi on muuttunut niin ikoniseksi, että se voidaan valjastaa kansakunnan peiliksi. Haastattelin Leinosta tästä aiheesta ensimmäisen kerran jo reilu vuosikymmen sitten. ”Raision tulkinta suomalaisesta neidosta on ihan fine, mutta ei se ole koko totuus ja ongelma on juuri siinä, että Raision mielestä kaikki muut tulkinnat ovat vääriä. Taiteilijan tehtävä on antaa kuville muita merkityksiä.” Vaikka Raisio tuolloin uhkaili taiteilijaa oikeustoimilla, kyseenalaisti Leinonen yhtiön oikeuden määrittää kuvastostaan ja kuvastollaan käydyn keskustelun. ”Mainokset lainaavat jatkuvasti elementtejä ympäröivästä maailmasta, jolloin ne muuttuvatkin sitten mainostajan omaisuudeksi. Mielestäni yhteiskunnan pitäisi saada lainata jotain takaisin mainoksista. Kuvia ja symboleja lainatessaan yritykset yksityistävät merkityksiä. Ja väittävät sitten, että niillä on vain yrityksen itsensä tiukasti määrittelemä merkitys. Lain avulla pystytään yksityistämään kuva yhdelle omistajalle, ja se on mielestäni tekijänoikeuksien ja tuotemerkkien ongelma.” Me Häiriköt-päämajassakin olemme osallistuneet tähän Elovenan kautta käytyyn keskusteluun suomalaisuudesta. Pyysin Jania maalaamaan yhteen Elovena-pakettiin saamelaisaktivisti-taiteilija Jenni Laitin kuvan. Myös Laiti on suomalainen, mutta hänen edustamansa suomalaisuus ei putoa siihen kaikista latteimpaan määritelmään suomalaisuudesta. ”En koe olevani suomalainen”, Jenni puuskahti, kun ehdotin häntä suomalaisuuden yksiksi kasvoiksi.

”Minulla on Suomen passi ja olen Suomen kansalainen, mutta kuulun Saamen kansaan. Juridinen kansalaisuus ei kuitenkaan määritä identiteettiäni. Mikäli Saamenmaa olisi valtio, voisin olla saamelainen sekä identiteetiltäni että kansalaisuudeltani”, Laiti jatkoi. Tämän ristiriidan esiin nostaminen oli tietenkin teoksen tarkoitus alkujaankin. Leinosen maalaamassa teoksessa Laiti on pukeutunut mustaan gáktiin, saamenpukuun. ”Kaavoitus ja kaikki perinteiset osat on samoja, mate riaalit vain uusia ja samaa väriä. Musta on vähän käytetty väri nykypäivänä gákteissä, koska se viittaa kristilliseen värisymboliikkaan ja surupukuun. Entisaikaan musta verka myös oli köyhien verka. Myöhemmin käyttäessäni gáktia siihen on tullut enemmän merkityksiä. Sekä värinsä että materiaalinsa puolesta se symbolisoi surua. Mielenkiintoinen yksityiskohta on nurinpäin oleva hulpa, helman alin osa. Perinteisesti nurinpäin olevilla vaatteilla on voitu laittaa piruja liikkeelle ja tehdä muita noituuksia. Taikka sitten protestoida julkisissa tilaisuuksissa.” Raisio-konserni kertoi tiedotteessaan, että päätös pukea Elovena-tyttö asialliseen ja neutraaliin siniseen mekkoon liittyy kansainvälistymissuunnitelmiin. ”Uudistuksella Elovena-brändin visuaalinen ilme päivitetään uusiin innovatiivisiin tuoteryhmiin ja kansainvälisille markkinoille sopivaksi.” Uudistuksen myötä Elovena epäilemättä karistaa niskastaan ärsyttävän keskustelun suomalaisuuden luonteesta. Samalla se myös kertoo maailmalle, että suomalaiset pukeutuvat tylsiin sinisiin mekkoihin. Jari Tamminen. Voima 16.1.2020.