Page 1


pääkirjoitus

“HEI ÄLÄ KOSKAAN IKINÄ MUUTU” ?

T

ottumuksen voima on suuri. Muutoksen vastustaminen ja uuden kokeminen jonkinlaisena uhkana on ihmisluonteeseen kuuluva primitiivinen reaktio. Silloin kun kännykkä tuli markkinoille, olin varma etten koskaan tarvitsisi sellaista kapistusta. Silloisen poikaystäväni halon kokoinen matkapuhelin peitti telineessään huomattavan osan näkyvyyttä auton tuulilasista. Se armeijan vanhaa lähetintä muistuttava kapistus ei mielestäni voinut mitenkään olla tulevaisuutta. Ja mitä ideaa oli tekstiviesteissä kun saman asian saattoi puhua? Sittemmin olen oivaltanut puhumattomuuden käytännöllisyyden. Vastustin alkuun myös navigaattoria. Olin sitkeästi sitä mieltä, että perinteinen kartta on aivan yhtä hyvä ja kätevä. Vaikka navigaattori ei ollut tehnyt minulle mitään pahaa, tunsin vahvaa tarvetta todistaa se turhaksi. “Kaikkea ne keksii” ja “kyllä ennen on pärjätty ihan hyvin ilman”-lausahdukset kaikessa korniudessaan vain pääsivät suustani. Pikkuhiljaa olen kuitenkin myöntänyt tämänkin laitteen näppäryyden. Kun digiboksi ilmaantui, monet protestoivat ja sanoivat irti televisiolupamaksujaan. (Niitä ensimmäisiä vikoja viliseviä bokseja tosin oli hieman syytäkin boikotoida…) Nyt vastaavasti nämä uudet, seuraavan sukupolven HD-teräväpiirtotelevisiot tuntuvat ihan turhilta. Minun on vaikea käsittää miten televisiosta nykyisillään näkyvä kuva voisi mitenkään enää olla terävämpi? Jälkipolvilla riittää varmasti vielä naureskeltavaa tässäkin kommentissani. Muutosvastarinta on havaittavissa muuallakin kun tekniikan kehityksen saralla. Esimerkiksi alkoholistia saattaa pelottaa raitis arki ilman tuttua turvallista päihdyttävää olotilaa, tupakkalakkolaista ensimmäinen stressitilanne ilman hermosauhuja, ja huumeista eroon taistelevaa vanhempaa saattaa pelottaa uudenlainen arki kuivilla lapsen kanssa (ks. artikkeli s. 30 Vauva auttoi irti huume-elämästä). Maailma kuitenkin muuttuu halusimme tai emme, tuoden mukanaan uudet haasteet myös kasvatukseen – muutkin kuin

että enää emme saa leikkiä Kuka pelkää mustaa miestä tai syödä Neekerin pusuja. Olemme ensimmäinen sukupolvi joka ei voi enää kasvattaa lapsiaan samalla lailla kuin mitä meitä on kasvatettu. Esimerkiksi suvaitsevaisuus- ja seksuaalikasvatus on harpannut aimo askeleen. Taannoin Pikku Kakkosessa Kylli-tädin kukka-niittyjen sijaan piirrettiin kuvaa perheestä jossa on kaksi äitiä. Meitä ympäröi myös aivan erilainen mediatulva mitä ennen. Tarjonta jo pelkissä lastenohjelmissa on nykyään rajaton, ja väkivaltaviihteen määrä on totaalisen eri mitä ennen. Enää emme voi tuudittautua ajatteluun, että; “ihan normaaleita meistäkin tuli” tai siihen, että;“pojat ovat poikia”, jos kaikki aika meinaa kulua esimerkiksi sotapelien maailmassa. Lukijoidemme pyynnöstä julkaisemmekin tässä numerossa päivityksen Asennetta-lehdessä 4/2007 olleesta mediakasvatusartikkelista. Tärkeintä olisi olla antamatta periksi, vaikka nuori osaa käyttää tietokonetta paljon taitavammin ja tietää todennäköisesti myös päihteistä paljon vanhempaansa enemmän. Tämän ei saa antaa hämätä. Vaikka nuori osaakin teknisesti käyttää tietokonetta, hän tarvitsee silti aikuisen tukea oppiakseen kriittistä medianlukutaitoa. Ja vaikka nuori osaisikin ulkoa huumeiden lääketieteelliset sisällöt, se ei tarkoita että hän osaisi kriittisesti punnita niiden aiheuttamia riskejä. Aikuisen läsnäoloa siis tarvitaan.

Olemme ensimmäinen sukupolvi joka ei voi enää kasvattaa lapsiaan samalla lailla kuin miten meidät on kasvatettu.

Kiitos lukijoillemme ja tukijoillemme kuluneesta vuodesta ja oikein hyvää Joulua!

Mirkka Torikka mirkka@asennetta.fi

80-luvulla vielä tuntematon sairaus aids sai primitiivisen pelkoreaktiomme äärimmilleen. Näitä valitettavasti vieläkin eläviä sitkeitä myyttejä hi-viruksen ympäriltä puretaan tässä numerossa kahdessakin eri artikkelissa. Maailman aidspäivää vietetään 1. joulukuuta.

TOIMITUS Jyväskylän Multimagia Oy Pelkosentie 14 40250 Jyväskylä mirkka@asennetta.fi

TOIMITUSNEUVOSTO Mirkka Torikka Pauli Ketonen Heli Sarkapalo Meri-Tuuli Haunia

KANNEN KUVA Mikko Harma

5. vuosikerta ISSN 1795-9705

JULKAISIJA/KUSTANTAJA Asennetta-Kampanja Oy Salomonkatu 17 A 00100 Helsinki www.asennetta.fi

TILAAJAPALVELU Puh. 045 139 8902 Fax 09 753 0557 info@asennetta.fi

PAINO Oy Scanweb Ab Korjalankatu 27 45100 Kouvola

TAITTO Kimmo Korhonen Jyväskylän Multimagia Oy www.multimagia.com

PÄÄTOIMITTAJA Mirkka Torikka mirkka@asennetta.fi

MIRKAN KUVA Liisa Karling

ASENNETTA 4/09

KOTISIVUT www.asennetta.fi


Asennetta-kampanjalla puhaltavat uudet tuulet ○

4

Inhimillistä toimintaa – ruiskujen vaihtopiste MILLI ○

44

42

Asennetta-spalt på svenska ○

41

Kolumni Ristikko ○

34

Asennetta-seinäkalenteri 2010 – Pintaa syvemmältä ○

30

Nuoren ääni -kolumni

Mediamyllytys hallintaan

24

20

Kuin mikä tahansa perhe – vauva auttoi irti huume-elämästä ○

15

Matka-juttu: Brasilia ○

HIV – liioittelun ja vähättelyn ristiriidassa ○

12

Positiivinen mieli positiivisessa ruumiissa ○

9

Asennetta-palsta: Jasper Pääkkönen ○

46 ○

What’s up world -uutiset Tukijamme

48

Asennetta-lehti on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton ehkäisevän päihdetyön ja elämänsuojelun lehti, joka toimii Asennettapäihdekasvatus-bussin tiedotuskanavana. Asennetta-lehden tuotoilla rahoitetaan päihdekasvatusbussin liikkumista. Asennetta-lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa.


Asennetta-kampanjalla puhaltavat uudet tuulet Asennetta-päihdekasvatuskampanjan syksy on hurahtanut uuden bussin matkassa. Värikkäistä kyljistään tutuksi tulleen vanhan Sisu-bussin jäätyä eläkepäiville palvelukseen astui puolustusvoimien käytössä ollut MAN-merkkinen linja-auto, joka pikkuhiljaa alkaa olla valmis vastaamaan kovaan kysyntään. Mirkka Torikka & Anna Mäkelä, Kuvat: Mirkka Torikka & Jukka Koponen

usi bussi Asennetta-kampanjan käyttöön löytyi pitkällisen etsinnän jälkeen Autolinja Oy:ltä Koskelosta. Vanhan bussin “pillerinaaman” tilalla kylkiä koristavat nyt Asennettarintanapeista tutut päihteiden vastaiset sloganit. Hiljalleen paikkansa ovat löytäneet tavarat myös bussin sisällä ja koko komeuden kruunasi upouudet pirteät verhot. Uudistusten myötä myös videotykistä valkokankaineen on luovuttu ja Duudsoneita katsellaan nyt taulutelevisiosta. Uudistukset eivät suinkaan loppuneet vielä tähän, sillä syyskuussa Asennetta-Kampanja sai tiimiinsä uuden päihdeohjaajan Essi Lahtisen Anna Mäkelän siirtyessä tekemään Mirkka Torikan äitiysloman

U

4

sijaisuutta. Essi on kiertänyt bussin matkassa kouluilla ja tapahtumissa syyskuun alusta lähtien. Hän opiskelee kansalaistoimintaa ja nuorisotyötä, ja on vaikuttanut aiemmin muun muassa YAD ry:n leivissä. Essi on viihtynyt reissutyössä ja nauttii siitä ettei mikään päivä ole tässä työssä samanlainen. Myöskään yllätyksiltä ei bussin matkassa voi välttyä, sillä koska vaan voi sattua mitä vaan kun edessä on usein satoja kilometrejä koululta toiselle. Tätä työtä ei voisi tehdä ilman joustavuutta, huumorintajua ja kärsivällisyyttä. Syksy on ollut kiireinen ja keikkojen täyteinen. Ensimmäisen kerran bussin uusia upeita kylkiä pääsi ihastelemaan Jyväskylässä, Hyvän

Olon viikonloppuna 12.-13. syyskuuta. Lokakuussa Asennetta-kampanja muun muassa otti osaa Keski-Suomessa, Äijälässä, järjestettyyn nuorten Asennetta-tapahtumaan, jossa illan aikana soitti sekä paikallisia, että lähikuntien bändejä. Illan aikana Asennetta-bussissa vieraili niin nuorta, kuin vanhempaakin väkeä ja juttua riitti. “Kasiluokkalaisten poikien mukaan heidän ikäluokassaan tuntuu olevan enemmän päihteettömiä kuin niitä jotka doksuilisi. Kiva juttu. He myös kertoivat, että ovat saamassa bändikämppätilat käyttöönsä Laukaassa”, kertoo Essi. Lokakuun toinen tapahtuma oli Ikaalisissa järjestetty Music Against Drugs, joka isompana kokonaisuutena vaatii oman esittelynsä.


Music Against Drugs on konkreettinen työkalu ehkäisevän päihdetyön tekemiseen Vuonna 2008 Tuhkalehto-bändin laulaja, Sampo-Ilmari Tuhkalehto lähti puuhamaan huumeiden vastaista kiertu-

nettiin nykyiseen muotoonsa, viikon mittaiseksi kokonaisuudeksi. Ehkäisevän päihdetyön valmiin paketin voi tilata koulu- tai nuorisotoimi. Music Against Drugs -viikkoon kuuluu muun muassa valmiita aamunavauksia cd:llä ja valistusmateriaalia. Viikon voi selkeiden ohjeiden avulla toteuttaa vaikka kaksi vastuuoppilasta tai joku henkilökunnasta. Kaikki ohjelma tapahtuu välitunneilla, aamunavauksissa ja ruokatunneilla, eli se ei häiritse perusopetusta. Viikko huipentuu Music Against Drugs -tapahtumaan jossa pääesiintyjinä ovat bändit Tuhkalehto Jyväskylästä ja Snow White´s Poison Bite Joensuusta. Lisäksi mukana on YAD-infopiste, juontaja, kilpailuja, DJ, Nintendo Wii, sekä ääni ja valotekniikka. Nuorisotoimen tarvitsee vain järjestää tila, lupa/vakuutusasiat, sekä järjestysmiehet. Homma toimii niin sanotulla avaimet käteenperiaatteella, eli se on tehty mahdollisimman helpoksi tilaajille. Lokakuussa 2009 myös Asennetta-kampanja oli mukana Ikaalisten Music Against Drugs -tapahtumassa

etta yhteistyössä Youth Against Drugs (YAD) ry:n kanssa. Aikaiseksi saatiin kokonaisuus, jossa tapahtumatuotantoyhtiö ACE Revolutions vastasi kaikista käytännön järjestelyistä ja YAD ry puolestaan päihdekasvatusmateriaalien sisällöstä. Ensimmäiset Music Against Drugs -tapahtumat järjestettiin kevät-talvella 2009 muunmuassa Raahessa, Loimaalla, sekä Varkaudessa ja kohderyhmänä olivat ylä- ja alakoululaiset. Kevään tapahtumat menivät hienosti ja tästä rohkaistuneena tapahtuma laajen○

Kampanjan ideologiaa Asennetta-päihdekasvatusbussi on yksityinen ehkäisevää päihdetyötä tekevä yksikkö, jonka tarkoituksena on herättää keskustelua päihdekysymyksistä, saada nuoret miettimään suhtautumistaan päihdeasioihin ja ottamaan niihin kantaa. Bussi ei kierrä jakamassa lääketieteellistä tietoa päihteiden koostumuksista, vaan bussissa kumotaan päihdemyyttejä ja opitaan oman oivalluksen kautta. Bussin ideana on tarjota kaikkea muuta kuin perinteistä “infotauluja seinällä” tyyppistä valistusta, vaan nimemme mukaisesti teemme asennekasvatusta tavoitteenamme saada nuoret ajattelemaan itse. Lähdemme siis käsittelemään päihdekysymyksiä eri näkökulmasta kuin mitä perinteinen ainesidonnai-

nen huumevalistus on tehnyt, sillä ongelman ydinhän ei ole aineissa vaan niitä käyttävissä ihmisissä – sen vuoksi pelkkä informaation levittäminen ei ole riittävä keino. Nuoret ovat turtuneet päihteiden vaaroja liioittelevaan valistukseen. Omien kokemustensa kautta he huomaavat että nämä pelottelut eivät aina pidä paikkaansa ja se vie uskottavuuden faktoilta ja koko ehkäisevältä työltä. Keskustelun on lähdettävä liikkeelle nuorten omista kokemuksista liioittelematta ja vähättelemättä. Huumeista on puhuttava neutraalisti, varoen niiden esittämistä tärkeinä. Koska päihdeongelmien ehkäisy on tärkeä asia, esitetään päihteetkin yleensä virheellisesti tärkeinä, vaikka tarkoituksena on esittää päihteetön elämä tärkeänä. On tärkeä viestittää,

infopisteen muodossa. “Aika mahtava juttu! Porukkaa kävi yhteensä koko illan aikana tapahtumassa lähes 200 nuorta ja kauempaakin kuin lähipaikkakunnilta oli jengiä tullut. Bändien aikana ei infopisteellä vilskettä käyny, vaan rintama oli lähinnä lavan edustalla. Soitannan lakatessa alkoi infopistepöytäkin löytymään ja ihmetystä sekä naurua aiheutti meidän pöydän pinssit. Fiilis paikan päällä oli melkein yhtä korkeella, kun liikuntahallin kattokin. Tapahtumassa sai myös pelata Nintendo wii:tä ja ottaa osaa YADin huumetestiin jossa arvottiin muunmuassa Asennetta-paitoja! Nuoret vastaili hienosti kilpailukysymyksiin, jotka tietysti liitty huumeisiin, eikä yhtään väärää vastausta tainnu tulla, eli melkosen tietäväistä kansaa on meidän nuoriso, kertoilee Asennettakampanjan infopöytää pystyssä pitänyt Essi Lahtinen. Lisätietoja Music Against Drugsista: Juho-Heikki Korhonen p. 044 334 8039 tai juhoheikki.korhonen@acerevolutions.com www.musicagainstdrugs.info ○

että päihteet ovat vain todellisen elämän tylsä korvike. Päihteistä informoijan paras asenne on se, että hänelle itselleen päihteet eivät ole merkityksellisiä – sen paremmin negatiivisessa kuin positiivisessakaan mielessä. Tämä asenne antaa myönteisen samaistumiskohteen nuorille kuulijoille. Käyttötapojen muutos, kokeilujen lisääntyminen ja uudet aineet ovat nostaneet uudella tavalla esille käytön ehkäisyn sekä käyttöön liittyvät riskit ja haitat. Uudenlaiset käyttökontekstit houkuttelevat yhä useampia nuoria huumekokeiluihin ja tämä on synnyttänyt tarpeen uudenlaiselle ehkäisevälle huumetyölle. Nuorten keskuudessa huumeiden käyttäjää ei enää nähdä vain stereotyyppisenä riutuvana narkomaanina, vaan usein trendikkäänä juhlijana. Käytön ehkäiseminen vaatiikin uudenlaisia lähestymistapoja vanhojen rinnalle ja tilalle. Ehkäisevässä työssä on tuettava lasten ja nuorten sosiaalisia taitoja, omaa kriittistä ajattelua ja omien voimavarojen hyödyntämistä. Pyrimme kytkemään työhömme myös yhteiskunnallisen näkökulman.

5


Nuorille on kerrottava huumeista myös globaalina ja yhteiskunnallisena kysymyksenä, jolloin huumeiden käytön kytkennät maailmanlaajuiseen rikollisuuteen ja eriarvoisuuteen tulevat esille. Mitä bussissa tapahtuu?

ONNEA VOITTAJILLE! Jyväskylän Hyvän Olon viikonlopussa 12.-13.9.2009 arvottiin kuusi kappaletta Asennetta t-paitoja. Arpa suosi seuraavia henkilöitä: Satu Kosonen Jyväskylästä, Helena Noponen Jyväskylästä, Jari Luostarinen Laukaasta, Veli-Pekka Välisaari Korpilahdelta, Valtteri Maurola Jyväskylästä ja Vertti Mäkikyrö Jyväskylästä. Onnea voittajille ja kiitos kaikille arvontaan osallistuneille!

Bussin kotoisat tilat mahdollistavat intensiivisen jutustelun paremmin kuin koulujen isot juhlasalit. Keskuspitävät keskustelua kyllä tärkeänä, telunherättäjänä bussissa näytematonta. mutta keskustelu on käytännössä tään tällä hetkellä Extreme Duudsokuitenkin sitä, että vanhemmat saarneiden tekemä video “Ajatelkaa sitä Kohderyhmänä myös vanhemmat naavat ja lapset kuuntelevat vastenryyppäämistä”, jolla he kertovat suhtahtoisesti. Nuorten mielestä vantautumisestaan päihteisiin, ja näytBussin voi tilata myös vanhemhemmat eivät haluakaan ymmärtää tävät että sekoilla voi selvin päinkin. painiltaan. Päihteet herättävät vanheitä, ja asiallinen keskustelu päätNämä nuorten idolit saavat nuoret hempien mielessä epämääräistä tyy usein riitelyyn. Siksi olisikin hyvä kuuntelemaan ja päihdevalistus pelkoa ja avutonta ahdistusta. Päihalkaa keskustella lasten kanssa todennäköisesti menee perille teteet kun eivät ole enää vain tietyn päihteistä silloin, kun he ovat vielä hokkaammin heidän suustaan kuin alakulttuurin, kuten rikollisten onmelko pieniä. Näin päihteistä tulee opettajien, poliisin tai vanhempien. gelma, vaan aivan tavallisten lasten yksi normaali keskusteltava asia Bussissa käydään läpi yleisimpiä ja nuorten keino paeta arkea ja muiden joukossa. päihdemyyttejä ja niitä kumotaan hakea elämyksiä. Vanhemmat kokeUsein vanhempi myös pelkää, että yhdessä. Päihteisiin kun liittyy palvat usein, että heidän on hankalaa nuori puhuu hänet hienoilla termeiljon vääriä uskomuksia, ylistystarikeskustella, erityisesti murrosikäislä pussiin ja perustelee lääketieteelnoita niiden hienoudesta, joita nuoten, lastensa kanssa. Päihteistä lisillä “faktoilla” päihteitä niin että ret tulevat kuulemaan. Mietimme jo puhuminen voi olla lähes mahdovanhempi jää sanattomaksi. Onkin etukäteen miksi nämä tarinat eivät tonta. hyvin todennäköistä, että nuori tieole totta. Mikäli lapsi kieltäytyy keskusteletää päihteistä enemmän kun hänen Bussissa voi kokeilla myös “känmasta, ei tule lannistua vaan ottaa vanhempansa. Tästä huolimatta asia nilaseja”, jotka päähän laitettaessa asia puheeksi uudelleen toisena on uskallettava ottaa puheeksi. vääristävät maailman humalatilaa päivänä ja toisena ajankohtana. Päihteistä puhuminen ei lisää niiden vastaavaksi. Itsekontrollin ja suoriKeskustelua varten ei tule rakentaa kiinnostavuusarvoa. Sen sijaan ylituskyvyn heikkenemistä havainnolmitään erityistä tilannetta, vaan kesampuva päihteillä pelottelu on epälistetaan erilaisilla tehtävillä. Näin kustella voi minkä tahansa lomasuskottavaa. Jos vanhempi ottaa elähuomaa miten maailma humalassa sa. Tällöin keskustelu ei myöskään mäntehtäväkseen lapsen suojelun muuttuu. Lasit päässä tulee myös selkeästi lopu, vaan sitä voidaan huumeilta, ja näkee peikkoja joka helposti huono olo. Muistutamme, helpommin jatkaa milloin vaan. Enpuolella, saattaa hän vain lisätä että lasit saa onneksi nopeasti pois, sisijaisesti tärkeämpää kuin varsipäihteiden kiinnostavuusarvoa lapmutta oikea humala kestää tunteja. naisen päihdevalistuksen perille sen silmissä ja edesauttaa näin lapTämä harjoitus on sen joutumistaan riskiyleensä hyvin hauska Vanhemman ja huvittava. Siinäkin Bussissa käydään läpi yleisimpiä päihdemyyttejä ryhmään. on myös tärkeä ymmärpiilee valistuksen sietää, ettei hänen tarvitse ja niitä kumotaan yhdessä. men: humalassa näytolla päihteiden asiantää naurettavalta. tuntija voidakseen puuttua. Bussin sisältö on suunniteltu pääsaaminen, on keskusteluyhteyden Ehkä tärkein asia, miten voimme asiassa 5.-8.luokkalaisille. Toiminsyntyminen. Niin kauan kun nuori tukea nuorta päihteettömään elätamme kautta tavoitamme noin kokee että vanhempi ei ole hänen mään, on itsetunnon vahvistaminen. 10 000 nuorta vuodessa. Bussi on puolellaan eikä ymmärrä häntä Kun hänet hyväksytään omana itsekouluille ilmainen, ja se kiertää yhtään, tämä ei varmasti ota todesnään, kun häntä tuetaan hyviin ihisoilla ja pienillä kouluilla valtakunta mitään mitä vanhempi sanoo. missuhteisiin, harrastuksiin ja yksinallisesti Helsingistä Utsjoelle. BusJoidenkin vanhempien mielestä löllisyyteen ja kun hän tuntee kuulusi osallistuu myös erilaisiin tapahtupäihteistä ei edes tarvitse puhua, vansa johonkin, hänellä on hyvät miin, messuille, festareille, vanhemkoska asia ei kosketa heidän permahdollisuudet selvitä ilman päihpainiltoihin ja leireille. Bussilla on hettään. He ajattelevat, että kun dekokeiluja. kova kysyntä ja vierailua joutuu asiasta ei puhuta, se ei ole myösVanhemmat ovat esikuvia lapsilkeskimäärin jonottamaan noin vuokään mielessä. Päinvastoin kuitenleen ja heillä on peiliin katsomisen den. Toiminta rahoitetaan Asennetkin asiallinen keskusteleminen tarpaikka myös suhteessa omaan ta-lehden, -kalenterin, mainosten ja joaa lapselle tilaisuuden miettiä päihteiden käyttöönsä. muiden oheistuotteiden myynnistä suhtautumistaan päihteisiin turvallisaatavilla tuotoilla. Toiminta on ussessa ympäristössä. Jotkut vankonnollisesti ja poliittisesti sitoutuhemmat ovat tämän ymmärtäneet ja

6


Asennetta-bussin aikataulua Marraskuu 2009

Huhtikuu 2010

3.-5.11 Janakkala kierros, Tervakosken ja Turengin yhteiskoulut 9.-12.11 Kontiolahti, Kontiolahden koulu 18.11 Lohja, Silmulan pienryhmäkoti 19.-20.11 Vantaa, Rajatorpan koulu 30.11 Anjalankoski, Sippolan koulukoti

7.4 Oulainen, Oulaisten yläaste 8.4 Nivala, Niva-Kaijan koulu 13.-14.4 Varkaus, Päiviönsaaren, Kuoppakankaan ja Könönpellon yläasteet 15.-16.4 Heinävesi, Heinäveden yläkoulu 20.4 Oripää, Oripään koulu 21.-23.4 Huittinen, Pellonpuiston peruskoulu

Joulukuu 2009 1.12. Lappeenranta, Itä-Suomen koulu 2.-3.12 Joensuu, Joensuun lyseon peruskoulu 7.-10.12 Lieksa, Nurmes, Juuka 15.12 Kerava, Kalevan koulu 16.-17.12 Helsinki, Laajasalon koulu.

Tammikuu 2010 12.-15.1 Tampere, Lielahden yhtenäiskoulu 18.-21.1 Kangasala (Vatialan, Suoraman, Sariolan koulut)

Helmikuu 2010 9.-10.2 Ilomantsi, Pogostan koulu 11.2 Punkaharju, Punkaharjun koulu 16.2 Helsinki, Pitäjänmäki, Strömbergin koulu, ala-aste 17.-18.2 Helsinki, Vuosaaren peruskoulu 19.2 Helsinki, Auroran koulu 23.-26.2 Rantasalmi, Rantasalmen yläaste Joroinen, Joroisten yläaste

Toukokuu 2010 4.5 Juupajoki 11.-12.5 Valkeala, Valkealan yläkoulu 27.5 Jyväskylä, Lyseo, kevättapahtuma

Kesäkuu 2010 1.-2.6 Toukofest, Jyväskylä

HUOM! Kesäkuussa vielä vapaita aikoja. Tilaa bussi esimerkiksi rippileirille tai nuorten tapahtumaan! Ole nopea, päivät viedään käsistä!

Bussin aikataulutiedustelut: Aikatauluvastaavan Mirkka Torikan äitiyslomansijaisuutta hoitaa päihdeohjaaja Anna Mäkelä. anna@asennetta.fi p. 045 126 8155

Maaliskuu 2010 9.-10.3 Helsinki, Maunulan yhteiskoulu 11.3 Espoo, Jalavanpuiston koulu 16.-17.3 Espoo, Espoonlahden koulu 18.-19.3 Humppila, Humppiilan Ylä-aste ja Ypäjä, Ypäjän Kartanon koulu 23.-24.3 Helsinki, Torpparinmäen koulu

Bussin mukana kentällä kiertää kesään 2010 asti päihdeohjaaja Essi Lahtinen. essi@asennetta.fi p. 045 126 8169

Aikataulun muutokset mahdollisia. Päivitetty aikataulu löytyy osoitteesta www.asennetta.fi . Nettisivuiltamme löytyy myös palautetta ja kuvia vierailuista.

77


Päihdekasvatusbussi muistuttaa, ettei lintukotoja ole Pia Mattila-Lonka Artikkeli on julkaistu 20.8.2009 Alasatakunta-lehdessä.

S

äkyläläiset koululaiset seuraavat päihdekasvatusbussissa hiiskumattoman hiljaa, kuinka Extreme Duudsoneiden videossa näytetään, että sekoilla voi selvinkin päin. Suurimman vaikutuksen kuitenkin tekee, kun vuoron perään saadaan urheiluhallin edustalla kokeilla, miltä maailma näyttää “kännilasien” läpi. Asennetta-päihdevalistuskampanjan Säkylään pariksi päiväksi tilannut erityisryhmien ohjaaja Karoliina Tuomola-Heino on tyytyväinen siihen, että tilasi bussin paikkakunnalle jo vuosi sitten. Huumeasia kun on tänä syksynä koko Pyhäjärviseudulla hyvin ikävällä tavalla ajankohtainen. Nuoret myös kuuntelevat erilaisessa ympäristössä tarjottavaa päihdevalistusasiaa paremmin kuin vaikkapa vastaavaa koulutunneilla tapahtuvaa luennointia. “Ei Säkyläkään mikään lintukoto ole ja toivonkin vanhemmilta valppautta ja tietoa siitä, missä nuoret kulkevat. Kotiintuloajoistakin olisi syytä pitää huolta”, tuumii Karoliina.

8

Kankaanpään kaupungin nuorisotoimesta takaisin kotiseudulleen Säkylään perheineen tullut Karoliina yrittää kaikin voimin puhallella nuorisotoimeen uutta eloa. Erityisryhmien ohjaajana naisen työsarkaa ovat paitsi nuoret niin myös kehitysvammaiset sekä vanhukset. Vanhempien vastuu korostuu Nuorten kanssa työtä tekevä pienten lasten äiti korostaa työssään läsnäoloa nuorten elämässä. Moni nuori on liian paljon vailla vanhempiensa huomiota ja kerjää sitten huomiota rankoilla kokeiluillaan ja rankoilla aineilla. Osalla nuorista toki menee hyvin, mutta osalla todella huonosti, myös Säkylässä. “Vanhemmuutta ei tarvitse suinkaan suorittaa, vaan vanhempien pitäisi olla läsnä siellä kotona”. Erityisen huolissaan hän on siitä, että lapsilla on tietokoneet omissa huoneissaan. “Vanhempien pitäisi tietää, missä nuoret netissä käyvät ja jos nuori poistaa aina “historian” koneensa muistista, sen pitäisi olla

hälytysmerkki. Joku IRC-Galleria esimerkiksi, sieltä monet nuoret hakevat ihan sairaanloisella tavalla huomiota. Koneilla ei myöskään saisi roikkua rajoituksetta”, hän pohtii. Nuorten maailma muuttuu ja myös uhkakuvat muuttuvat. Jotakin positiivistakin kentältä näkee. Päihdekasvatusbussilla Suomea jo reilun kahden vuoden ajan kolunneet päihdeohjaaja Anna Mäkelä ja kuljettaja Jukka Koponen luonnehtivat, että ainakin tupakka on selvästi vähentänyt nuorten parissa suosiotaan: “ Se ei ole in, ja on jopa siistiä olla savuton”. Päihdekasvatusbussi saapui Säkylään ilmaiseksi, ja koko kampanjan toiminta rahoitetaan Asennettalehden ja muiden oheistuotteiden myynnistä saatavilla tuotoilla. “Auto ei kuitenkaan liiku ilman polttoainetta, ja täällä bussille bensat lahjoitti yrittäjä Mika Reunanen”, kiittelee Karoliina Tuomola-Heino. Asennetta-kampanja kiittää myös vuolaasti Mika Reunasta toimintamme tukemisesta!!!


Puhtaasti inhiMILLIstä Kymmenen vuotta sitten Suomessa aloitettiin toiminta, joka herätti ristiriitaisia tunteita. Uusia huumeruiskuja alettiin vaihtaa käytettyjen tilalle. Puhuttiin huumeisiin yllyttämisestä. Ruiskuista saatujen hiv-tartuntojen määrä on kuitenkin romahtanut ja vaihtotoimintaa toteuttaa nyt ympäri Suomea jo 30 pistettä. Turussa ydinkeskustassa toimii terveysneuvontapiste Milli.

Jussi Riihimäki Kuvat: Jussi Riihimäki & Plugi

S

e on vähintäänkin kaksipiippuinen juttu monelle. Jakaa nyt suonensisäisten huumeiden käyttäjille puhtaita ruiskuja ja neuloja käytettyjä vastaan. Ja piikittäminen jatkukoon niin kauan kuin terveyttä ja rahaa aineisiin riittää. Tuntuu hivenen samalta, jos alkoholisteille jaettaisiin pannuja ja pönttöjä sekä tarkat ohjeet puhtaan pontikan keittelyä varten. Eivät sitten menisi kippaamaan lasinpuhdistusnesteitä tai trokareiden epämääräisiä pulloja, joiden yksihiilistä sisältöä juomalla lähtee hyvällä tuurilla vain näkö. Olisihan se hienoa, jos huumeidenkäyttäjät panisivat itse stopin harrastukselleen. Melkoinen siivu terveydenhuollon rahoista ainakin vapautuisi muuhun käyttöön. Ja rikostilastot näyttäisivät paremmilta, se on selvä. Tällainen vaihtoehto ei kuitenkaan ihan vielä siinnä näköpiirissä, joten pitää minimoida ja ennaltaehkäistä muita haittoja. Yksi suuri ongelma on likaisten ja yhteisesti käytettyjen huumeruiskujen levittämät taudit, vaarallisimpina hepatiitti ja hiv. Ristiriidat ovat arjessa ja yhteiskunnassa läsnä niin, ettei ole mahdollista tehdä selkeästi vain hyvää tai huonoa ratkaisua. Yleensä vaihtoehdot ovat siltä väliltä. Huumeetonta maailmaa todellisemmalta ratkaisulta tuntuu neulojenja ruiskujen vaihtopisteiden toteuttama haittojen minimoinnin politiikka.

Täällä kenenkään ei tarvitse valehdella Turussa Aninkaistenkatu 10:ssä toimii terveysneuvontapiste Milli. Katutason ikkunat ovat tiukasti sälekaihtimilla ummistetut ja ovessa oleva nimen sekä aukioloajat kertova lappu on huomaamaton. Ensimmäistä kertaa paikalle tuleva menee taatusti aluksi ohi. Täältä he saavat niitä. Suonensisäisten huumeiden käyttäjät puhtaita ruiskuja ja neuloja. Ja paljon muuta. Mitä, terveydenhoitaja Marjukka Takala? - Toiminta on paljon muutakin kuin ruiskujen vaihtoa, se on haittojen minimointia ja asiakkaan kohtaamista. Täältä saa hiv- ja hepatiittitestejä. Rokotuksia. Kondomeja ja liukuvoidetta. Sekä erilaista neuvontaa asiakkaiden ja heidän läheistensä tarpeista riippuen, hän luettelee. Lisäksi paikalla on kerran viikossa lääkäri, joka keskittyy pääosin raskauksien ehkäisyyn. Hän voi määrätä myös antibiootteja tulehduksiin, mutta ei esimerkiksi rauhoittavien kaltaisia lääkkeitä. Takala on ollut perustamassa Milliä liki kymmenen vuotta sitten. Ovet avattiin vuonna 2000, pienellä viiveellä Helsingin jälkeen. - Paine paikan perustamiselle ja ruiskujen vaihdon aloittamiselle oli juuri nuo ihan 90-luvun lopun hivtartunnat Helsingissä. Myös Turun piti tehdä jotain. Perustamisen jälkeen olin kahdeksan ja puoli vuotta

mukana aids-tukikeskuksen toiminnassa, ja sitten tässä sellaisena hiv-yhdyshenkilönä. Huolehdin rokotuksista ja verinäytteistä. Ehdotus ruiskujen vaihdon aloittamisesta herätti vastalauseita ja suurta epäluuloa. Perusargumentti oli se, että toiminta yllyttää huumeiden käyttöön. Tai ettei siitä lopulta ole suurtakaan hyötyä, taudit tulevat jos ovat tullakseen. - Viranomaistahot olivat alkuun vastaan. Mutta vuodet ovat näyttäneet, että tämä on todella kustannustehokasta toimintaa. Ensimmäiset vuodet odotettiin, että se hiv tulee tänne, mutta eipäs tullutkaan. Koko aikana ei ole ollut yhtään hivtartuntaa tässä pisteessä, vaikka vuositasolla tavoitetaan 800-1000 tuhat kävijää. Toiminta on ollut tehokasta laajemminkin. Ruiskuhuumeista saatuja hiv-tartuntoja on kirjattu tänä vuonna Suomessa vain kaksi, kun niitä kymmenen vuotta sitten oli yli 90 ja vielä viimekin vuonna seitsemän. Suomessa toimii nykyään 30 terveysneuvontapistettä. Paikallisista eroista huolimatta pohjalla on samanlainen toiminta-ajatus. Takala pitää onnistumisen edellytyksenä sitä, että asiakkaisiin suhtaudutaan arvostaen. Kaiken ei tarvitse pyöriä huumeiden ympärillä. Käyttäjillä on muiden ihmisten tavoin harrastuksensa ja vapaaaikansa, ja jos joku haluaa puhua näistä asioista, niin sitten niistä

9


10


Huumeetonta maailmaa todellisemmalta ratkaisulta tuntuu huumeruiskujen vaihtopisteiden toteuttama haittojen minimoinnin politiikka.

puhutaan. Kenenkään ei myöskään tarvitse kainostella Milliin tulemista. Ruiskut saa nopeasti puhumattakin. - Tätä työtä ohjaa yksi arvo ja se on ihmisarvo, täällä kenenkään ei tarvitse valehdella. Kaikki me tiedämme, mistä ne mustelmat ja neulan jäljet asiakkaan käsivarressa johtuvat.

Vaihtoehtoja Suomalaisille huumeiden käyttäjille juuri pistäminen tuntuu Takalan kokemuksen mukaan olevan erikoisen tärkeää. Suun tai nenän limakalvojen kautta otetaan harvoin mitään. Kaikki subutexiä myöten murskataan ja pannaan suoneen. Ainekoukun lisäksi on siis pistämisen koukku. Neulan pistos aiheuttaa aina infektioriskin, joten tapa on vaarallinen puhtaillakin välineillä. Asiakkaille pyritään antamaan siihen elämäntilanteeseen parhaat mahdolliset neuvot omasta terveydestään huolehtimiseen. Eli jos on pakottava tarve piikittää, sen voi tehdä puhtailla välineillä ilman, että tartuttaa itseensä tai muihin hepatiittia tai hivirusta. Neuloja ei kuitenkaan syydetä ihmisille ja kaduille, vaihtamiselle on ehtonsa. Vaihtaminen tarkoittaa kirjaimellisesti vaihtamista. Neula neulasta, ruisku ruiskusta. Jos Milliin tulee sadan ruiskun ja neulan kanssa, saa saman kokoisen pussin puhtaita mukaansa. Toimintaa ohjaa siis panttiajatus. Mutta ei tyhjin käsin paikalle uskaltautunutta ensikertalaistakaan passiteta matkoihinsa, vaan sellaisessa tapauksessa saa kolme ruiskua. Käytettyjen välineiden palautusaste on noin 98 prosenttia eli käytännössä kaikki. Takalan mukaan heidän asiakkaansa ovat tässä suhteessa erittäin fiksuja, valistus on mennyt perille. Tämä on tärkeä asia ja sitä seuraavat tarkasti myös päättäjät. Jos neuloja vain jaettaisiin ulos jäämään sitten piikittämisen jälkeen pistelemään rantahiekkoihin ja lasten leikkipuistoihin, voisi tulla vaike-

uksia. Eikä se myöskään olisi terveysneuvontapisteiden idean, veriteitse tarttuvien infektioiden ennaltaehkäisyn, mukaista. Ehtoihin kuuluu myös se, että asiakkaat käyttäytyvät Millissä asioidessaan asiallisesti. Ja tämä on toteutunut. Takalan mukaan minkäänlaisia vaaratilanteita ei ole ollut. Ja yksi ehto on vielä. - Mistään rikollisesta toiminnasta ei täällä puhuta. Jos jotain sellaista meinaa tapahtua, keskustelu pannaan heti poikki. Vaikka ihminen yritetään hyväksyä sellaisena kuin hän on, ei se tarkoita sitä, että pitäisi hyväksyä esimerkiksi varastaminen ja huumeiden hankkiminen.

Hyvä päivä Millissä hoitoonohjaus ei ole kuningasajatus, vaikka niinkin voisi luulla. Terveyttä kun halutaan kuitenkin edistää. Suurin osa täällä käyvistä käy erilaisissa hoidoissa jatkuvasti. Toisinaan paremmin, toisinaan laihemmin tuloksin. Mutta kun käyttäjän kanssa on päässyt mutkattomiin väleihin, on mahdollista antaa oikea ärsyke oikeaan aikaan. - Joskus joku tilittää, miten kämppä menee alta, ja ihmissuhteet ja kaikki muukin menee päin helvettiä. Silloin voi kysyä, että olisiko omassa elämässä ja toiminnassa mitään, mitä voisi miettiä uudestaan, kertoo Takala esimerkin hetkestä, jolla voi olla suuri vaikutus. Asiakkaat ovat tärkeitä, vaikkei

suuren määrän takia heitä kaikkia olekaan mahdollista muistaa. Mutta kun joku tuttu kasvo on piilossa pitkää, se panee ajattelemaan. - Kyllä me mietimme, että onkohan hän hoidossa tai vankilassa. Vai olisiko jotain muuta tapahtunut. Kaikkia ei muista ja uusia tulee koko ajan. Yksi suurimmista riskeistä, jonka huumeiden käyttäjä kohtaa, on paluu hoitolaitoksesta tai vankilasta takaisin arkeen. Siellä odottavat vanhat ystävät ja vanhat harrastukset. Takalan mukaan kiusaaminen “vain yhden piikin ottamisesta” alkaa yhtä helposti kuin ryypyn tai sätkän tarjoaminen niiden käytön lopettaneelle. Nyt kiusaaminen on vain vähän vaarallisempaa. Takala toivookin, että tähän vaiheeseen olisi mahdollista saada joku tukihenkilö. Muuten laitoksen tekemä katkaisuhoito valuu helposti hukkaan. Toisinaan syy näkymättömyyteen on se paras mahdollinen. Ja siitä tulee tässä työssä ahkeroivalle hyvä mieli ja päivän pelastus. Takala selittää, miten kuiville päässeet ja elämästä otteen saaneet asiakkaat tulevat usein itse kertomaan tilanteestaan. Hyvä palaute auttaa muutenkin jaksamaan. - Parhaat vieroittautumiset tapahtuu niin, että ihminen itse päättää sen. Oma motivaatio on se, mikä ohjaa toiminnan muutokseen, hoitoon ja saa pysymään siellä.

11


12

Kuva: Christian Westerback / Lehtikuva


asennetta -palsta Haastattelu: Mirkka Torikka

Jasper Pääkkönen uskoo, että fiksu nuorisomme osaa kyseenalaistaa kaatokännijuomisen ja aloittaa näin kaivatun kulttuurinmuutoksen. Hienoa saada sinut lehtemme vieraaksi Jasper. Mitä kuuluu? Minulle kuuluu lähinnä kiirettä, työprojekteja on ollut runsaasti, viimeisenä äänityö Planeetta 51 -leffan pääosahahmona ja iso rooli Dome Karukosken Napapiirin Sankarit -elokuvassa, jota kuvaamme Ylläksellä koko alkutalven.

Olet ollut aiemmin mukana Elämä on Parasta Huumetta ry:n toiminnassa, joten päihteiden vastainen työ taitaa olla lähellä sydäntäsi? Mikä voisi olla toimiva tapa saada nuoret ymmärtämään päihteiden riskit, kun tiedämme ettei pelottelu ja saarnaaminen ainakaan toimi? Olin EOPH:n kasvona usean vuoden ajan, sillä koin, että se oli mahdollisuuteni vaikuttaa tärkeään asiaan. Huumevalistusta tehdään Suomessa sekä hyvin että huonosti: liiallinen pelottelu tai faktojen vääristely aiheuttaa lapsissa ja nuorissa ainoastaan vastareaktioita. Tosiasioiden esittäminen selkeässä muodossa ja oikeassa yhteydessä tuottaa tulosta, kuten myös huumevalistuksen nykyaikaistaminen. Nuoret tietävät aiheesta paljon, vuosi vuodelta enemmän. Jos faktat eivät valistuksessa ole kunnossa niin koko työltä putoaa pohja pois. EOPH:n toiminnassa, kuten teidänkin, pidän siitä, että viestiä ei tuputeta tai pakkosyötetä. Lisäksi tunnettujen kasvojen mukanaolo sai nuorison kiinnostumaan aiheesta aivan eri tavalla. Tämän huomasin tehdessämme koulukiertueita ympäri Suomen - mukana olleet silloiset suosikkibändit kuten Kwan toivat uskottavuutta tapahtumille. Muistan omasta nuoruudestani, kuinka Tony Halme kävi koulullamme kertomassa omista päihdeongelmistaan ja siitä aiheutuneista vaikutuksista koko elämäänsä. Viesti meni perille, sillä edessämme oli uskottava, ihailtu (siihen aikaan Halme oli tunnettu showpainija, TV:stä tuttu kovanaama) ja kiinnostava julkisuuden henkilö, joka puhui rehellisesti omasta päihteiden käytöstään. Muistan myös elävästi erään toisen, useamman kerran vankilassa olleen entisen huumeiden käyttäjän koulullemme pitämän esitelmän aiheesta. Opettajien pitämät päihdevalistukset menivät toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Parhaiten päihdevalistuksen viesti menee perille niin, että puhujana on ihminen, jota nuori kuuntelee, ja jonka sana kiinnostaa.

Kuinka paljon itse olet törmännyt huumeisiin? Väitän, että jokainen nuori törmää nykyään melko varhaisessa vaiheessa huumeisiin. Muistan, kuinka kerran yläasteen äidinkielen tunnilla opettajamme totesi tunnistavansa huumeita käyttävän nuoren, ja olevansa iloinen siitä, että meidän luokallamme ei tätä ongelmaa selvästikään ollut. Kympin arvosanoja kirjoittavat tytöt tirskuivat, sillä kannabis oli jo moneen kertaan heidän kesken kokeiltu, ja alkoholin kanssa oli syöty lääkkeitä. Pari läheisintä kaveriani lapsuudesta ja nuoruudesta on nykyään vakavassa huumekoukussa, enkä itse asiassa tiedä ovatko he enää elossa.

Käytät itse alkoholia hyvin vähän. Kotonasi on kuulemma laaja tuliaspullo-kokoelma, mikä on jäänyt korkkaamattomana kirjahyllyyn? Pullojen määrä taitaa lähennellä kohta sataa, heh. En voisi ikinä kuvitella käyttäväni alkoholia kotiolosuhteissa. Alkoholi kuuluu sosiaaliseen, hauskaan, riemukkaaseen illanviettoon ystävien kanssa, ja jos kännien vetäminen alkaa muodostua itsetarkoitukseksi niin liikutaan vaarallisilla vesillä.

Miksiköhän meille suomalaisille humala on niin hauskaa ja hyväksyttävää? Suomalaisilla on geeniperimässä tai äidinmaidossa tullut eräänlainen rakkaus alkoholiin. Se on nähdäkseni suoraan verrannossa suomalaisten kyseenalaisiin meriitteihin, kuten kärkisijaan maailman itsemurhatilastoissa. Mielestäni elokuva Paha Maa käsittelee päihteitä ja niiden aiheuttamia ongelmia varsin realistisesti. Tutustuin rooliani varten AA- ja NA-kerhojen toimintaan (narcotics anonymous) mikä avasi silmiäni siihen minkälaisen helvetin todelliset päihdeongelmat voivat ihmiselle muodostaa.

Mitenköhän saataisiin kulttuurinmuutos käyntiin? Nuoren polven myötä uskon, että suomalainen juomakulttuuri muuttuu hieman vähemmän kaatokännihakuiseksi, enemmän ns. eurooppalaiseksi alkoholikulttuuriksi. Yökerhoissa on mielestäni pikkuhiljaa nähtävissä se, että konttauskunto ei enää ole monen juhlijan tavoite, vaan lähinnä säälittäväksi luokiteltavaa toimintaa.

Olet ollut vaihto-oppilaana Yhdysvaltoissa, Baltimoressa. Asuit kuulemma kaikkia päihteitä (ja Simpsoneita?) hysteerisesti välttelevässä perheessä nimeltä Crack? Tästä on pakkoa kysyä lisää? Olin vaihto-oppilaana 17-vuotiaana, ja minulla kävi hieman huono tuuri vaiho-oppilasperheen kanssa. Sukunimi oli Krack, ja kyseessä oli vahvasti uskovainen perhe, jotka eivät päästäneet minua iltaisin ulos koska “amerikkalaiset nuoret saattavat käyttää päihteitä”. Simpsonien katsominen oli kiellettyä, koska siitä sai huonoja vaikutteita. Vaihdoin perhettä kuuden viikon jälkeen.

13


Olet myös ollut mukana Punaisen Ristin Nälkäpäivä-tempauksessa, jossa julkisuudesta tutut henkilöt yrittivät elää lähes viikon pelkällä avustusruoalla. Olet laittanut itsesi likoon monen tärkeän asian puolesta. Mikä on oudoin pyyntö minkä olet saanut hyväntekeväisyyden nimissä? Minua pyydettiin hiljattain ilmastonmuutosaiheiseen julkisuuden henkilöjen valokuvasarjaan, jossa oli tarkoitus esiintyä ilman paitaa hikisenä, juuri saunasta tulleena. Kieltäydyin, näin hiljattain lööpeissä otsikon “Julkkikset rohkeissa kuvissa!”, ja olin melkoisen helpottunut oikeasta päätöksestä. Kampanjassa oltiin oikealla asialla, mutta julkimoiden mukanaolo ei aina ole oikotie onneen, vaan saattaa kääntyä jopa hyvää asiaan vastaan tai varastaa kaiken huomion itse asialta.

Skippasit tammikuussa Rööperi-elokuvan ensi-illan ja lähdit Karibialle surffaamaan. Kuulemma julkkistoimittajat karttavat sinua koska olet “vaikea tapaus”. Nykypäivänä kun julkisuus on halpaa, onko yksityisyydestä tullut luksusta? Lähdin itse asiassa Karibialle kalastamaan, asuin Belizessä pienellä atollilla teltassa kalastelemassa. Se tuntui paremmalta ratkaisulta kuin ensi-iltahumu kylmässä ja pimeässä Helsingissä. Julkisuus ei varsinaisesti enää vaikuta elämääni, mutta välillä on tarpeellista päästä pois Suomesta, jossa aina julkisilla paikoilla liikkuessaan on tavalla tai toisella pienen suurennuslasin alla.

Millaisissa tilanteissa väsyt julkisuuteen? Tuntuuko usein siltä että ihmiset tuijottavat kaupassa esim. minkä merkkistä vessapaperia ostat? En itse kiinnitä huomiota muiden reaktioihin paljoakaan, mutta ystäväni saattavat joskus ahdistua tuntemattomien osoittamasta kiinnostuksesta. Kuulen jatkuvasti “miten sä kestät tota osoittelua” -tyylisiä kommentteja, vaikka en ole itse huomannut kenenkään tuijottaneen tai osoitelleen.

Tämä on nyt tosi kliseistä, mutta on pakko silti kysyä kun itseäni aidosti kiinnostaa, että mikä tekemäsi elokuva on lähinnä sydäntäsi? Elokuvia on hyvin vaikea laittaa minkäänlaiseen arvojärjestykseen, mutta voin melko helposti nostaa Paha Maa - ja Matti-leffat tietynlaiseen erikoisasemaan. Mielestäni Paha Maa on yksi merkittävimmistä suomalaisista nyky-elokuvista, ja oli hienoa saada olla mukana tekemässä sitä. Matti-elokuva taas on läheinen siksi, että kyseessä on minun ja ohjaaja Aleksi Mäkelän alkuperäisidea, projekti jota kahdestaan valmistelimme vuosien ajan ennen kuin vihdoin saimme tuottajan vakuuttuneeksi siitä, että Matista voi tehdä elokuvan. Toki myös Pahat Pojat on tärkeä, kenties tärkein, elokuva urallani, koska se oli ensimmäinen iso roolini, ja avasi ovet muihin projekteihin. Se on myös Suomen kaikkien aikojen tuottoisin elokuva, joka kertoo siitä että jotain tehtiin suuren yleisön mielestä oikein.Yleisö on minulle paljon tärkeämpi kuin kriitikkojen mielipide.

Edellisen lisäksi toimittajien vakiokysymyksiä näyttelijöille kuulemma on, että miten ihmeessä ne vuorosanat voi oppia muistamaan. Mihin muuhun kysymykseen olet jo väsynyt vastaamaan? Miten on pelit mennyt, oletko pelannut paljon pokeria viime aikoina? En pelaa pokeria lähes ollenkaan, mutta lehdistö on kirjoittanut siitä huolimatta aiheesta paljon. Näinhän se menee, että kun iltapäivälehti kirjoittaa jonkun pelaavan pokeria, niin se pitää sitten paikkansa. Ja miksipä sitä toisaalta kyseenalaistaisi. Minulla ei aika riitä pelaamiseen, lukuunottamatta satunnaisia turnauksia. Pokeri ei ole minulle muuta kuin hauska ajanviete. Eräs iltapäivälehden toimittaja kysyi minulta kerran kuulumisia, johon kerroin olleeni juuri Vegasissa. “Voititko?”, kysyi toimittaja. “En pelannut ollenkaan, vaan aika kului muissa merkeissä kuten Jay-Z:n keikalla ja Cirque du Soleil -esityksissä.” Seuraavan päivän lehdessä sitten luki “Jasper palasi juuri Vegasista jossa pelasi innokkaasti pokeria”. Että semmosta.

Ps. Onko ässä iso vai pieni? Ässä voi olla joko 1 tai 14: A2345 on suora yhdestä viiteen, AA on suurempi pari kuin KK.

Sulla on Facebookissa kuvia hurjista vonkaleista. Taidat olla aika kalamies? Kalastus on ehdottomasti rakkain harrastukseni, olen ollut intohimoinen kalastaja kirjaimellisesti yksivuotiaasta saakka, jolloin äidin ompelulanka riitti siimaksi ja pihakaivo kalapaikaksi. Perhokalastusta olen harrastanut aktiivisesti jo 17 vuotta. Kalastus kuljettaa minua nykyään paljon ulkomaille, sillä olen hurahtanut trooppisten vesien perhokalastukseen niinkin ikävissä paikoissa kuin Kuuba, Belize ja muut Karibian alueen paratiisimaiset kohteet. Seuraava reissu on suunnitteilla, ja kohteena tule todennäköisesti olemaan Costa Rica, jossa tavoitteena on valtavat tarponit.

Meinaatko paeta talvea jonnekin lämpimään, vai pitääkö uudet projektit liian kiireisinä? Olen leffan kuvauksissa kiinni lähes koko talven, ja vasta leffan kuvausten päätyttyä helmikuun puolella voi alkaa suunnitella reissua lämpimään. Edellä mainittu Costa Rica lienee todennäköisin kohde.

Sitten kerrohan vielä, aiotko tehdä lupauksia uudelle vuodelle? En yleensä tee uudenvuoden lupauksia, mutta tällä kertaa voisin luvata urheilevani enemmän ensi vuonna. Kiireessä monesti unohtuu sporttipuoli kokonaan…

14


15


- Ei omalla nimellä, se ei ole kivaa Suomessa. Siihen voi keksiä jonkun ja panna iäksi vaikka 50 plus, sanoo Risto. - No minä olen sitten 40 plus, jatkaa Paula ja molemmat alkavat nauramaan. Istumme Helsingissä Paciuksenkaari 27:ssä sijaitsevan Positiiviset ry:n toimipisteen työhuoneessa. Tilat ovat tavallisen kerrostalon pohjakerroksessa. Työhuoneen lisäksi on oleskelutila, jossa on kaksi sohvaa, tietokone ja televisio. Ja viherkasveja, joita pitäisi kuulemma kastella useammin. Myös keittiö löytyy ja pitkissä pöydissä paikat noin parille kymmenelle ruokailijalle. Lounas on vajaan tunnin kuluttua. Lihapullia. Ne tuoksuvat jo. Risto ja Paula. Nimet ovat siis keksittyjä haastateltavien toiveita kunnioittaen. Molemmat ovat hivpositiivisia. Heidän kielessään ei tosin pahemmin hiv-etuliitettä käytetä, vaan sairaat ovat positiivisia ja terveet negatiivisia. Tämä luo kiinnostavan kaksoismerkityksen. Kuten yhdistyksen nimi: Positiiviset ry. Mikä olisikaan sen myönteisempää. Molemmat ovat olleet kantajia jo kauan, Risto 23 vuotta ja Paula 17 vuotta. Vuodet eivät ole olleet helppoja. Niihin on mahtunut kyyneleitä, salailua ja masennusta. Molemmat ovat kuitenkin onnistuneet säilyttämään huumorintajunsa vaikka elämä meinasikin koitua kuolemaksi. Vaikka taudin hoidossa on menty huimasti eteenpäin, asenteet ja suhtautuminen on pitkälti samaa kuin silloin ennen. Siksi positiivisista ei oteta kuvia eikä puhuta oikeilla nimillä, se on yhdistyksen politiikka. Vaikka jollakin halua ja rohkeutta olisi, on mietittävä läheisiä ja esiintymisen vaikutusta esimerkiksi omiin lapsiin. Tuntuu viisaammalta olla näkymätön.

kuukautta aikaisemmin. Miehellä oli ollut useita avioliiton ulkopuolisia suhteita, joten Paula halusi testit kaikista mahdollisista sukupuolitaudeista. Raskauden

selvittää, kuinka tartuttava ihminen on. Eli sairastunutta ei voitu hoitaa mitenkään, piti vain pelätä ja odottaa. Vasta 90-luvun puolivälissä saavutettiin läpimurto, kolmoislääkitys, jonka avulla oli mahdollista vaientaa virusta niin, ettei se ollut aktiivinen. - Kyllähän mä tietysti paljon itkin, kun tuli tällainen moka tehtyä. Siihen riitti yksi ulkomaanmatka ja yksi suojaamaton seksikontakti, ei se muuta tarvinnut. Tyhmäähän se oli ja vielä suhteellisen selvin päin, muistelee Risto. - Mähän meinasin kuolla. Olin tosi sairas välillä, mutta sitten viime hetkessä sain uudet lääkkeet, jotka luojan kiitos tehosi. Ja vuonna 1996 sain kolmoislääkityksen viime tingassa, juuri kun kaikki positiiviset tutut kuoli. Nyt mä olen taas melkein terve. Me kuulutaan tähän long time survival –ryhmään, jatkaa Risto ja hymyilee Paulalle. - Sä olet tosiaan ollut ihan kiikun kaakun ja varmaan ainoa täällä käyvistä, joka on oikeasti meinannut kuolla, innostuu Paula ystävänsä sitkeydestä.

Suomessa ei ole syntynyt yhtään positiivista lasta, jos äidin tartunta on ollut tiedossa ja lääkitys kohdallaan.

Kun maailma muuttui positiiviseksi Tammikuussa 1993 Paula oli viisi kuukautta vanhan lapsen äiti, kun hän sai tietää saaneensa tartunnan heteroseksistä. Todennäköisesti exmieheltään, josta oli eronnut kolme

16

alkuvaiheessa hän oli ollut terve, mutta ei enää. Ennen tutkimuksiin menemistä Paulalla oli ollut yksi suojaamaton yhden illan juttu. Mutta kun ex-miehellä todettiin myös tartunta, näytti siltä, että virus tuli häneltä ennen eroa. Tuohon maailman aikaan varmojen tulosten odottaminen oli pitkänsitkeää touhua, mutta odottaminen palkittiin. Lapsi oli terve. Tieto ei lisännyt vain tuskaa, se järkytti. Oma tartunta jäi kuitenkin taka-alalle ja mielessä oli vain yksi toive. Se, että lapsi olisi terve. - Se tuntui niin ihanalta. Lapsen kanssa se rumba ja arjen rutiinit auttoi itseäkin eteenpäin. Oma tilanne oli tietysti sokki, kun puhuttiin kymmenen vuoden odotteesta. Itkin ja soitin Punaisen ristin puhelimeen. Myöhemmin hoitajat antoivat toivoa ja lohduttivat, että koko ajan keksitään lääkkeitä ja mitä tahansa voi tapahtua, kuvailee Paula alkutaivaltaan tartunnasta kuulemisen jälkeen. Ulkomaanmatkan jälkeen vuonna 1986 Risto sai kroppaansa merkin. Ja se pelotti. Homopiireissä, joihin Risto kuului, uuden tappavan taudin oireet olivat ainakin osittain tiedossa. Ylävartaloon levisi ihottuma, jonka takia oli pakko pitää töissäkin pitkähihaisia paitoja, ettei kukaan näkisi. - Tiesin kyllä, mikä hiv oli. Mä olin käynyt pari kertaa testeissä aiemmin ja tulokset olivat olleet negatiivisia. Mutta nyt tuo oireilu ihottumana oli ihan uutta ja niin selvää, että jotenkin sen tajusi. Testitulos ei sitten enää ollut niin suuri järkytys, selittää Risto. Paula sairastuessa 90-luvun alussa oli vain yhtä lääkettä. Riston aikana ei ollut sitäkään. Eikä virusmäärätestejä, joilla voidaan

Raskas salaisuus Sekä Risto että Paula muistelevat, miten alussa oli aivan varma siitä, että muut ihmiset näkevät jotain olevan vialla. Nyt tämä asia naurattaa molempia, vaikka tuolloin epämukava tunne olikin täyttä totta. Ei hi-virus kasvoista tai kropasta näkynyt ainakaan silloin, mutta kyllä muutoksiakin tapahtuu pikkuhiljaa. Paula selittää, miten positiivisilla naisilla rasva kertyy mahaan vaikkei sitä muualla olisikaan. Riston tapauksessa taas rasva katoaa kasvoista niin, että luuston erottaa selvästi ja silmien ympärille syntyy kuopat. Tätä korostaa se, että mies on muutenkin pitkä ja hoikka. Ennen kuin ensimmäisiä tulkinnanvaraisiakaan fyysisiä muutoksia oli tapahtunut, oli tehtävä jotain. Puhuttava. - Lähisuvulle en kertonut mitään, mutta muutamalle ystävälle oli pakko. Niin iso juttu on pakko jakaa, ei sitä jaksa yksin kantaa, kertoo Risto


ja selittää myös, miksei tällainen salaisuus välttämättä säily. - 80-luvun puolivälissä homopiireissä oli niin iso asia, että jollain oli hiv, että kun muutamalle ystävälle kertoi, niin juttu levisi. En mä tiedä kuitenkaan, oliko siitä mitään haittaa. Joitain ystäviä olen menettänyt tämän takia, mutta monet ovat valistuneita ja tietävät, ettei se kuitenkaan niin helpolla tartu. Paula kertoo miettineensä tarkasti, kelle salaisuuden voi uskoa. Kaikkien ei voi olettaa osaavan käsitellä asiaa tai tietävän tarpeeksi, tai sitten he eivät vaan olleet niin läheisiä. Hän muistuttaa lisäksi, että jos näin suuren salaisuuden jollekin kertoo, myös uskotun ystävän on hyvin tärkeää päästä purkamaan asiaa itsekin. Positiiviset ry auttaa sairaiden läheisiä eteenpäin. - Puoli vuotta meni ennen kuin kerroin veljelle, ja äiti sai tietää muuta kautta neljän vuoden päästä. En ruvennut sitten inttämään ja kieltämään. Se oli aika hurjaa hänelle, sellainen vanhan kansan ihminen. Hän sai kuitenkin hyvää tukea ja infoa SPR:n työntekijältä, niin selvisi järkytyksestä. Veli sanoi silloin, että olisi ollut parempi, kun ei olisi kuullut koko asiasta, naurahtaa Paula muistellessaan, miten vaikeaa veljen oli sulattaa asiaa. Hän kertoo, että vaikkei hänelle ole onneksi käynyt niin, jotkut positiiviset ovat kuitenkin menettäneet perheenjäseniään ja läheisiään taudin takia.

Vertaistuen tärkeys - Vasta myöhemmin mä tajusin, miten tärkeää vertaistuki on. Ammatti-ihmisiltä saa faktatiedon, mutta se ei riitä. Negatiiviset ystävät kuuntelee ja auttaa, mutta ne eivät voi täysin ymmärtää tätä asiaa. Todella vakavat asiat tulee puitua ainoastaan toisten positiivisten kanssa. Jotkut tällaiset ystävät on hirveän tärkeitä ja heidän seuraansa oikein kaipaa. Varsinkin viime vuosina tämä on korostunut, sanoo Risto silminnähden vakavoituen. Vaikka hänellä oli alussa yksi

positiivinen tuttu, organisoidumpi auttaminen puuttui. Ei ollut aids-tukikeskusta. Ei ollut positiivisten järjestöä. Vertaistukiryhmät tulivat kuitenkin muutamassa vuodessa, samoin tukikeskus ja 20-vuotispäiväänsä tänä vuonna viettänyt Positiiviset ry. Aina ihminen ei kuitenkaan tartu tukeen tai osallistu toimintaan, vaikka sitä olisikin tarjolla. - En käynyt alkuun täällä vaikka olinkin Positiiviset ry:n esitteitä nähnyt, ajattelin että olen nyt töissä ja mulla on kaikki hyvin, enkä tarvitse mitään. Se oli myös ajankäyttöjuttu. Vasta töiden lopettamisen jälkeen ajattelin, että miksen mä nyt voisi käydä, Risto jatkaa. - Mun aikana oli jo vertaistukiryhmiä ja kaveri kertoi aids-tukikeskuksesta. Kun mä kävin Auroran sairaalassa, niin SPR:llä oli viikonloppukurssi positiivisille naisille ja mä menin heti sinne. Se taisi olla maaliskuussa, kun tammikuussa olin saanut tietää sairaudesta. Ja sieltä sitten yksi nainen toi mut tänne, muistelee Paula yhdistyksen toimintaan mukaan tulemista.

Elämän jatkaminen Kun ihminen kohtaa vakavan sairauden kaltaisen tragedian elämässään, pahinta on jäädä kotiin yksin. Masennus ottaa helposti vallan. Mielekäs tekeminen, kuten työ ja opiskelu, tulevat Paulalta ja Ristolta kuin yhdestä suusta vaihtoehtoina yksinololle. Joitain auttaa perhe ja parisuhde. - Etsimällä etsin ja löysin positiivisen miehen, ja me haluttiin lapsia. Se on aika turvallista, kun on oikea lääkitys ja virustaso alhainen. Mutta ystäville tätä piti selittää kovastikin. Mä tiesin että ne ajattelee mun olevan ihan hullu, kun positiivisena alan vääntämään lisää lapsia. Suomessa ei ole syntynyt yhtään positiivista lasta, jos äidin tartunta on ollut tiedossa ja lääkitys kohdallaan, selittää Paula oman elämänsä voimavaraa. Yhdessä he ovat saaneet kaksi tervettä lasta. Risto on elänyt kuluvaa vuotta sinkkuna ja myöntää yksinäisyyden suurimmaksi haasteeksi. Hiv on osa syytä, kuten myös homokulttuurin

nuoruuden ihannointi. Mutta Risto ei halua itselleen nuorta miestä. - Kyllä mäkin olen käyttänyt paljon mielialalääkkeitä ja psykiatrit ovat tulleet hyvin tutuiksi. Niitä on käytettävä, että pääsee yli jonkun vaiheen. Vakaviakin masennuksiakin on ollut. Ei tämä sillä tavalla helppo tilanne ole, kertoo Risto. Keskustelu palaa siihen, miten salailu tekee elämästä vaikeaa. Pitää miettiä etukäteen valmiita vastauksia, eri sävyisiä valheita, tai yksinkertaisesti kartella määrättyjä tilanteita. Positiivisen elämä ei jatku entisellään vaan sen mahdollisimman luontevaan jatkumiseen pitää keskittyä, ja se teettää paljon työtä. Muutaman kuukauden välein toistuvien lääkärikäyntien kootut selitykset ystäville. Hiv-lääkkeiden piilottamista kotona. Niiden ottamista salaa töissä. Lääkkeiden syömisen säännöllisyys on erittäin tärkeää, koska muuten hoito saattaa pettää ja luoda pahimmassa tapauksessa niille vastustuskykyistä viruskantaa. Esimerkiksi huumeita käyttävälle ei lääkkeitä anneta juuri sen vaaran takia, ettei niitä muistakaan ottaa. Ja tietysti uudet ihmissuhdekuviot. Paula muistelee, miten stressaavaa oli, jos yhden illan juttu olisikin pitänyt nähdä uudestaan. Paine kertoa totuus kasvoi. Totuutta hän ei kuitenkaan halunnut jakaa. - Suomen lain mukaan ei ole pakko kertoa, kunhan muuten huolehtii asiasta. En minä esimerkiksi edellisessä noin vuoden seksisuhteessani puhunut siitä ollenkaan. Jotkut kyllä arvaa, mutta aina ensin kiellän ja sitten vasta myönnän. Eikä tästä aiheesta voi kapakassa puhua, summaa Risto.

Asenteet ja haasteet nykyään Lääketieteen kehittymisestä huolimatta asenteet laahaavat Paulan ja Riston mielestä jäljessä, vaikka nykyään ollaankin keskimäärin valistuneempia. Ihmisten, joskus jopa hoitoalan ammattilaisten, tietämättömyys hämmästyttää. Ja tuntuu pahalta. - Hoitohenkilökuntaakin pitäisi paremmin kouluttaa. Aika nopeasti hiv varmaan opiskeluvaiheessa käydään läpi, tieto menee ehkä ohi

17


ja sitten tulee ne vanhat kauhukuvat, miettii Paula syitä liioiteltuun ylivarovaisuuteen. Aivan kuin edelleenkin pitäisi selittää, miten hiv tarttuu, ja vielä selkeämmin, miten se ei tartu. Pienemmillä paikkakunnilla on ollut tapauksia, joissa hoitoa on kieltäydytty antamasta positiiviselle potilaalle. Toiset eivät uskalla käydä lähimmässä yliopistollisessa sairaalassaan leimautumisen pelon takia. Tähän voi vaikuttaa esimerkiksi virka ja asema yhteiskunnassa, havainnollistaa Risto ja lisää, että on itse saanut aina asiallista hoitoa. Useimmista kaupungeista löytyvät omat lääkärit, jotka hoitavat juuri hepatiitti- ja hiv-potilaita. Risto huomauttaa, että monesti iltapäivälehtien tapa kirjoittaa aiheesta, ja varsinkin aiheen vierestä, tekee suurta hallaa. Asiallinen keskustelu jää raflaavien ’hiv-tartuttajalla ehkä kymmeniä uhreja’ – tyyppisten juttujen varjoon. Tällainen luo vain hysteriaa. Molemmat vakavoituvat miettimään, miten nuorille suunnatun valistuksen saisi tehokkaammaksi. Pelotteluun se ei voi perustua, muttei pelkkään seksiinkään pidä yllyttää sillä varjolla, että kaikkeen on lääkkeet. Riston mukaan homojen keskuudessa nuoret käyttäytyvät holtittomasti, kun taas keski-ikäiset ovat nähneet aids-kuolemat kivuliaan läheltä. Nykyään kuolee pari positiivista vuodessa, eivätkä hekään välttämättä itse tautiin. - Joka viidennellä testeissä käyvällä on klamydia eli kyllä suojaamatonta seksiä harrastetaan aika paljon vaikka kaikki tietää riskin, muistuttaa Paula. Niinpä, yhtä helposti siellä voisi näkyä hiv. Matkailussa on omat vaaransa, eikä seksiturismi ole taakse jäänyttä aikaa. Thaimaan sijaan voi mennä edullisesti ja helposti vaikka

Tallinnaan. Riston mukaan maksullisilta naisilta haetut palvelut eivät ole välttämättä kaikki, mitä asiakas saa. Hiv-riski on melkoinen. Ja matkailija saattaa saada jopa kannustavan töytäisyn vaaralliseen suuntaan. Paula muistaa kokousmatkalta reippaan naistaksikuskin, joka oli heti myymässä potenssipillereitä hansikaslokerosta, kun näki seurueeseen kuuluvat miehet. Sammunut pää ja silti toimiva kroppa synnyttä helposti tautista jälkeä.

Miltä tulevaisuus näyttää? Loppuvuosi on jännittämisen aikaa. - Raha-automaattiyhdistyksen kolmen vuoden vertaistukiprojektin rahoitus meille loppuu nyt. Kuinka paljon me sitten saamme rahaa ensi vuodeksi, se selviää ennen joulua. Kaikkea on kiristetty. Emmekä vielä tiedä, mitä toimintoja joudutaan supistamaan. Ja sama ongelmahan meillä on kuin kaikilla muillakin jär-

kysymyksin, eikä toisaalta jätetä ulkopuolelle yksinäisyyteen. Pienempiäkin ryhmiä eri elämäntilanteessa oleville on, ja ne voivatkin olla helpompi aloituspaikka uudelle. Riston mukaan toiveena on, että tulevaisuudessa Positiiviset ry:n kautta olisi mahdollisuus saada SPR:n kouluttama tukihenkilö auttamaan uutta positiivista kaikissa käytännön asioissa kädestä pitäen. Tämä olisi erittäin tärkeää. Rajusti muuttuneessa elämäntilanteessa ihminen on usein voimaton ja sokissa, eikä tiedä, mistä alkaisi vyyhtiään purkaa. Keskustelun ympyrä sulkeutuu. Vaikka rahaa tarvitaan, ei pienellä järjestöllä ole mahdollisuus organisoida varojenhankintakeräyksiä. Ei omilla kasvoilla. Ei Suomessa. Ei vielä. Entä tulevaisuudessa? Molemmat ovat aika epäileviä sen suhteen, ehtivätkö itse näkemään asenteiden muuttuvan ja ennakkoluulojen hälvenevän niin paljon. Taitaa mennä sukupolvia, kauan ainakin. - Toisaalta, mistä sitä tietää, kuinka vanhaksi vaariksi tässä vielä eletään, lisää Risto hivenen haaveellinen ilme kasvoillaan. Ja hymyilee perään kuin pikkupoika.

Vaikka nykyään ollaankin keskimäärin valistuneempia. Ihmisten, joskus jopa hoitoalan ammattilaisten, tietämättömyys hämmästyttää.

18

jestöillä eli että vapaaehtoistyöntekijöitä on liian vähän, kertoo Risto. Uusia tartunnan saaneita tulee lisää noin 200 joka vuosi. Verraten pienen potilasmäärän takia päällekkäisyyksiin ei ole rahaa. Aids-tukikeskus on keskittynyt enemmän alkuvaiheen tukitoimiin ja lopettanut omia vertaistoimintojaan, koska Positiiviset ry on saanut niitä varten rahoitusta. Paula toivoo myös, että ihmiset löytäisivät tämän paikan. Hän kertoo, miten oven ja ikkunoiden luona pyörijöitä kuulemma on, mutta monelle kynnys tulla sisälle on omassa päässä suuri. Ennakkoluulot saattavat vaivata sairastunutta itseäänkin. Täällä ketään ei kuitenkaan ahdistella


19


20 20


Maailmassa on paljon asioita, joita ei voi ennustaa ja joilta ei voi suojautua. Hiv ei ole yksi niistä. Tartunnalta suojautuminen on helpompaa kuin sen saaminen. Hiv tuntuu kuitenkin kärsivän yhä liioitelluista kauhukuvista ja silti samaan aikaan siitä, ettei sitä osata ottaa tarpeeksi vakavasti. Se on edelleen parantumaton sairaus, mutta kehittynyt lääkehoito on pidentänyt Matias A. Martin sairastuneiden elinikää jopa normaaliin. Mirkka Torikka Kuvat: Aids-tukikeskus

H

iv ei ole vain homojen tauti. Sillä ei ole sosiaalista omaatuntoa. Hiv ei ole sama asia kun aids, eikä viruksen saaminen ole välitön kuolemantuomio. Hiv tuntuu kärsivän yhä näistä liioitelluista kauhukuvista ja kuitenkin samaan aikaan siitä, ettei sitä osata ottaa tarpeeksi vakavasti. On tärkeää poistaa vääriä uskomuksia ja leimoja viruksen ympäriltä, ja uskaltaa puhua avoimesti tästä sairaudesta, mutta hivin arkipäiväistyminen on tuonut mukanaan uudet haasteet. Meillä on uusi sukupolvi, jolle lääkkeiden tehoa korostettaessa on mahdollisesti syntynyt käsitys, ettei hiv enää olisi vakavasti otettava tauti. Hiv on edelleen parantumaton sairaus, mutta mikään välitön kuolemantuomio se ei ole. Jatkuvasti kehittyvät hi-virukseen vaikuttavat lääkkeet hidastavat ja jopa pysäyttävät infektion etenemisen. Nykyään lääkehoidostaan huolehtivat hiv-positiiviset voivat odottaa elävänsä jopa yhtä kauan kuin väestö keskimäärin. Myös oheistautien ehkäisy ja varhainen hoito ovat pidentäneet elinikää ja parantaneet elämän laatua. Mutta vaikka lääkkeillä voidaankin antaa jopa kymmeniä vuosia lisää elinaikaa, kaikille ne eivät sovi, eikä kaikilla välttämättä riitä moti-

vaatiota hoitoon. Uutisiin hiv nousi laajemmin vuonna 1998, kun pistoshuumeiden käyttäjien keskuudessa todettiin epidemia, mikä on sittemmin tehokkaalla ruiskujen vaihdolla saatu kuriin. Viimeaikoina suomalaisten HIV-tartunnat ovat ylittäneet harvoin uutiskynnyksen. Kansanterveyslaitoksen tilastojen mukaan vuonna 2008 löytyi 148 uutta hiv-tartuntaa. Vuoden 2007 lukema oli. Vuonna 2006 määrä oli 193, joka on tähän mennessä korkein lukumäärä. Nyt pelätään hivin leviämistä nuoreen heteroväestöön, jossa klamydia on yleinen. Tartunnat leviävät tällöin helpommin, sillä infektiot voimistavat toistensa vaikutuksia. Suojautumalla klamydiaa, herpestä ja hpv-infektiota vastaan kondomilla estetään samalla hiv-tartunnat.

FAKTAA Hiv on virus, joka tuhoaa veren valkosoluja. hi-virus aiheuttaa pysyvän infektion, jonka seurauksena elimistön puolustusjärjestelmään syntyy vaurioita. Hiv on lyhenne sanoista Human Immunodeficiency Virus eli ihmisen immuunipuutosvirus. Aids on hiv-infektion viimeinen vaihe, jossa ihmisen puolustusjärjestelmä on saanut jo merkittäviä vaurioita ja vastustuskyky tauteja kohtaan on alentunut huomattavasti. Aids on

APUA JA TUKEA - Positiiviset ry (09) 692 5441 - Aids-tukikeskus 0207 465 700 - Aids-tukikeskuksen valtakunnallinen neuvontapuhelin 0207 465 705 ma–pe klo 10.00–15.30 - SPR:n Valtakunnallinen hiv-neuvontapuhelin 0203 2700 ma–to klo 17.00–20.00 - SPR:n kautta voi saada tukihenkilön - SPR:n Pluspisteet

lyhenne englanninkielisistä sanoista Acquired Immune Deficiency Syndrome eli hankittu immuunipuutosoireyhtymä. Hiv-infektion eteneminen aidsvaiheeseen kestää hoitamattomilla potilailla keskimäärin 10 vuotta. Nykyisin käytössä olevien lääkkeiden avulla hiv-infektio ei välttämättä lyhennä ihmisen elinikää ja aids-vaihe voi jopa jäädä kokonaan tulematta. Lääkkeet eivät kuitenkaan poista hivirusta elimistöstä.

HIV VOI TARTTUA: Suojaamattomassa yhdynnässä, myös suuseksissä. Yhteisten neulojen, ruiskujen tai muiden ruiskeen antamiseen liittyvien välineiden käytössä. Verikontaktissa, kuten virusta sisältävän verensiirron tai muun verituotteen kautta (nykyään kehittyneen terveydenhoidon maissa kaikki verituotteet testataan). Äidistä lapseen raskauden tai synnytyksen aikana. Rintaruokinnassa. Hiv voi tarttua suojaamattomassa sukupuoliyhteydessä. Tartunta on mahdollinen, jos limakalvoille tai rikkoutuneelle iholle päätyy runsaasti virusta sisältävää kehon nestettä eli verta, siemennestettä, miehen virtsaputken suulle erittyvää limaista nestettä eli “touhutippoja” tai emättimen eritettä. Kondomin oikeanlainen käyttö yhdynnässä suojaa tartunnalta. Tarttumisen mahdollisuuteen vaikuttavat monet tekijät. Esimerkiksi muut samanaikaiset infektiot voivat aiheuttaa limakalvohaavaumia ja siten helpottaa viruksen pääsyä elimistöön. Tartunta on nykykäsityksen mukaan mahdollista myös suojaamattomassa suuseksissä, mutta mahdollisuus on selvästi pienempi 21


kuin yhdynnässä ilman kondomia. Muissa kehon eritteissä, kuten syljessä, kyynelnesteessä, virtsassa ja ulosteessa, on niin vähän viruksia, ettei tartunnan vaaraa ole, mikäli eritteessä ei näy verta. Hiv voi siirtyä myös hiv-tartunnan saaneesta äidistä lapseen raskauden tai synnytyksen yhteydessä tai imetyksen aikana äidinmaidon välityksellä. Äiti-lapsi -tartuntoja voidaan nykyään ehkäistä tehokkaasti lääkityksellä. Piikkihuumeiden käyttöön liittyvien välineiden yhteiskäyttö sisältää hiv-tartunnan riskin. Hiv voi tarttua elin- ja verensiirroissa ja verituotteiden kautta. Suomessa luovutetun veren testaus aloitettiin 1985, jonka jälkeen Suomessa ei ole tapahtunut verituotteiden välityksellä saatuja hiv-tartuntoja. Suurin osa Suomen hiv-tartunnoista on saatu seksin välityksellä.

hiv-positiiviset ovat useimmiten täysin oireettomia. Jos puolustuskyky heikkenee, voi puhjeta oheistauteja, mutta niistä suurin osa saadaan hoidettua. Tartunnan jälkeen hivinfektion kehitys riippuu tartunnasta sen toteamiseen kuluneesta ajasta, lääkityksestä, virustyypistä, tartuntahetkellä siirtyneestä virusmäärästä, tartunnan saaneen vastustuskyvystä, iästä, mahdollisista muista sairauksista ja monista muista tekijöistä. Tartunnan saaneen terveydentilaa seurataan ja hänen terveydestään huolehditaan muun muassa antamalla tarvittavia rokotuksia. Jos puolustusjärjestelmän tila heikkenee, kasvaa riski saada muita sairauksia. Silloin aloitetaan hi-virusten lisääntymisen estolääkitys. Uusilla tehokkailla hiv-lääkkeillä aids-kuolemat ovat jyrkästi vähentyneet.

MITEN HIV EI TARTU?

AIDS-PÄIVÄ KANNUSTAA TESTAAMAAN

Hiv ei tartu tavallisessa kanssakäymisestä eikä esimerkiksi halauksista, suudelmista, yskiessä, hyttysistä, kylpyvedestä, astioista tai yhteisen vessan tai suihkun kautta. Hivinfektion saanut ei muodosta riskiä ympäristölleen vaan voi toimia yhteiskunnassa lähes kaikissa tehtävissä täysin normaalilla tavalla.

Tämänvuotisen Maailman Aids-päivän teemana on hiv-testaus sekä testaukseen kannustaminen. Vuoden teema liittyy tuloillaan olevaan uuteen Hiv-testausohjeistukseen, jota valmistellaan tällä hetkellä sosiaalija terveysministeriössä. Aids-päivän viestinä on, että hiv-testaus kannat-

MITEN HIV-TARTUNNAN VOI EHKÄISTÄ? Kondomin oikeanlainen käyttö yhdynnässä suojaa hiv-tartunnalta. Samalla se tietysti ehkäisee myös muita sukupuolitauteja ja ei-toivottuja raskauksia. Piikkihuumeiden käyttäjillä kertakäyttöisten ja henkilökohtaisten ruiskujen, neulojen ja muiden huumeiden käytössä tarvittavien välineiden käyttö ehkäisee tartuntaa.

OIREET JA HOITO Hiv-tartuntaa ei voi todeta mistään niin sanotuista ensioireista. Osalle tartunnan saaneista kehittyy 1–8 viikon kuluessa tartuntahetkestä tavanomaisten flunssaoireiden kaltaisia oireita. Näistä tyypillisimpiä ovat kurkkukipu, kaularauhasten turvotus, kuume, ihottuma, lihaskivut ja päänsärky. Oireista saattaa tulla vain muutama ja nekin niin lievinä, ettei tartunnansaaja osaa epäillä hiv-tartuntaa ja joillekin ei ensioireita tule lainkaan. Hiv-tartunnan ja mahdollisten ensioireiden jälkeen

22 22

taa aina. Tuloksen ollessa negatiivinen elämä helpottuu, kun tautia ei tarvitse turhaan pelätä. Ajoissa havaittuna tauti on myös hyvin hoidettavissa lääkehoidolla. Päivän viestiä tuodaan esille päivää varten perustetussa Facebook-ryhmässä sekä nettibannereissa, jotka ohjaavat sivustoille www.maailmanaidspaiva.fi. Sivuston kautta voi lähettää tuntemilleen ihmisille testaukseen kannustavia viestejä. Bannerit tulevat näkyviin muutamille suosituille nettisivuille 15.11. alkaen. Eija Järviö Aids-tukikeskuksesta kertoo, että sosiaalinen media ja internet valittiin kohdekanaviksi erityisesti siksi, että niiden avulla tavoitetaan hyvin eri kohderyhmiä, muun muassa nuoret. -Internetmainonta on myös valtakunnallisesti kattavaa ja kustannustehokasta, Järviö toteaa. Testaukseen kannustavia viestejä on kahdenlaisia. Järviö kertoo, että toinen viestipohjista on suunniteltu lähetettäväksi kenelle tahansa, kun taas toinen viesti on tarkoitettu pääosin päättäjille. -Toisen viestin tarkoitus on lähinnä se, että testausmahdollisuuksia saataisiin parannettua kun päättäjätkin tiedostavat testauksen merkityksen, Järviö selventää.

MINNE VOI MENNÄ HIV-TESTIIN? - Terveyskeskukseen tai terveysasemalle (myös oman asuinalueen ulkopuolelle) - Yksityiselle lääkäriasemalle - Opiskelijaterveydenhoitoon - SPR:n Pluspisteeseen - Huumeenkäyttäjien Vinkki-neulanvaihtopisteeseen Hiv-tartunta todetaan suoniverinäytteestä tehtävällä hiv-vasta-ainetestillä. Hiv-tartunnan seurauksena elimistössä kehittyy vasta-aineita hivirukselle. Vasta-ainetestin tulos on luotettava kolmen kuukauden kuluttua mahdollisesta altistumisesta. Vaikka tartuntaa ei vielä pystyttäisi toteamaan hiv-testissä, voi tartunnan saanut levittää hiv-tartuntaa eteenpäin. Tämä niin sanottu ikkuna-aika (englanniksi window period) on aika, joka kuluu altistumisesta siihen, kun vasta-aineet tai antigeenit näkyvät testissä. SPR:n Pluspisteissä ja neulanvaihtopisteissä testi on maksuton ja nimetön, ja siihen ei tarvitse lähetettä. Julkisissa terveyskeskuksissa ja terveysasemilla hiv-testi on maksuton sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulain perusteella. Siellä testin voi myös teettää nimettömänä. Sosiaali- ja terveysministeriön ohjeiden mukaan testillä on erikoisasema terveydenhuollossa ja se tulee tehdä riippumatta siitä, onko henkilö kyseisen kunnan asukas vai ei. Testiin haluavalta ei pitäisi kysellä syitä tai tartuntaepäilyjä. Aids-tukikeskuksissa ei pääsääntöisesti oteta suoniverinäytteitä, vaan niistä tehdään niin sanottuja hiv-pikatestejä, joissa näyte otetaan sormenpäästä. Vastauksen saa samalla käynnillä noin 15 minuutissa. Jos pikatestin tulos on positiivinen, varmistusnäyte otetaan suoniverinäytteellä. Sama kolme kuukautta pitää olla kulunut epäillystä tartunnasta myös pikatestiin tultaessa.


24


Maailmasta tuskin löytyy toista kaupunkia, joka herättäisi yhtä monta mielikuvaa kuin uskomattomalla kauneudella siunattu Rio de Janeiro. Sen maailmankuulut rannat ja nähtävyydet, iloiset ihmiset ja samban rytmit viettelevät vastustamattomasti mukaansa ja sen huolettomaan elämäntyyliin on helppo antautua. Rion kauneuden totaalisena vastakohtana käy miljoonakaupunki Sao Paolo, jonka siluetti ei tarjoa muuta kuin silmänkantamattomiin harmaita pilvenpiirtäjiä. Myös Rio de Janeirolla on oma synkkä puolensa. Matias A. Martin io de Janeiro on Brasilian toiseksi suurin kaupunki ja maan tärkein turistikohde, joka tunnetaan erityisesti Copacabanan ja Ipaneman hiekkarannoista, Corcovadon vuorella olevasta Kristuspatsaasta ja Sokeritoppavuoresta. Vuosittainen kohokohta on Rion sambakarnevaali, johon ottaa osaa miljoonia ihmisiä. Karnevaaleja vietetään helmikuun lopussa, jolloin hinnat nousevat pilviin (tämä kannattaa muistaa lippuja varatessa). Toista viikkoa kestävät karnevaalit saavat kaupungin täysin sekaisin; ylivoimaisesti eniten riolaisia syntyykin yhdeksän kuukautta karnevaalien jälkeen. Auringonvalossa kylpevän, meren syleilemän ja vuorten ympäröimän kaupungin kauneus on suorastaan mykistävä. Varsinkin sen vehreys on silmiinpistävää. Riossa on maailman suurin kaupunkimetsä, sillä peräti 18 prosenttia kaupungin pinta-alasta on metsän peittämää. Rion jalokivinä ovat sen valkoisina hohtavat rannat. On vaikeaa uskoa olevansa yhdeksän miljoonan ihmisen kaupungissa,sillä vain muutaman askeleen päässä vilkkailta kaduilta huomaa olevansa rannoilla, joissa maailman murheet ja kiireet tuntuvat olevan valovuosien päässä. Niiden äärellä voi kuluttaa päiväänsä uiden, aurinkoa ottaen, hölkäten, rantalentopalloa tai -jalkapalloa pelaillen, tai vaikkapa vuokraamalla polkupyörän ja reippailla rannoilta toisille. Joka sunnuntai toinen leveistä rantakaduista suljetaan kokonaan liikenteeltä ja siitä tulee massiivinen, toistakymmentä kilometriä pitkä kaiken kansan kohtauspaik-

ka. Silloin väentungoksessa voi nähdä koko Rion kirjon; niin lapsiperheet kuin vanhuksetkin, kaupustelijat ja artistit, rakastavaiset käsi kädessä ja turisteja maailman joka laidalta. Rion rannat eivät koskaan nuku. Auringon laskiessa mailleen tunnelma senkun tiivistyy. Cariocat, joiksi riolaisia kutsutaan, pitävät siitä huolen. Katuravintoloiden äärille kerääntyy silloin paikallisia ihmisiä suurin joukoin illlalliselle ja nauttimaan drinkin tai pari kiireisen päivän päätteeksi. Leudon yötuulen puhaltaessa kuulumisia vaihdetaan niin tuttujen kuin tuntemattomienkin kanssa. Rioon ei voi olla rakastumatta. Turistit näkevät kaupungista kuitenkin vain sen minkä he haluavat nähdä. Vain vilkaisu olan yli, ja todellisuus näyttäytyy täysin toisenlaisena. Sellaista suurkaupunkia ei ole, josta ei varjoja löytyisi. Rio de Janeirossa, kuten muuallakin Brasiliassa, tuloerot ovat hyvin suuria. Kaupungin laidoille levittäytyvät slummit eli favelat, ovat surkea näky. Ihmiset asuvat ja sinnittelevät faveloissa äärettömän köyhyyden vallassa. Nuorilla ei ole koulutusta, töitä eikä toivoa. Yhtälö on lohduton. Pakotietä köyhyydestä ei juuri ole. Varaste-

lu, prostituutio ja huumekuriirina toimiminen antavat mahdollisuuden, joihin monet lankeavat. Monen nuoren elämä päättyy kuitenkin pian joko poliisien tai kilpailevien huumekartellien luoteihin. On arvioitu, että viisi kuudesta favelan lapsesta päätyy huumekartellien palkkalistoille, kun yksi pelastuu jonkin hyväntekeväisyysjärjestön ohjelman kautta. Yksi tällainen järjestö on nimeltään Afro-Reggae Vigarion musiikkiyhdistys, jonka liittymisen ehtona on täydellinen raittius. Se toimii tällä hetkellä yhdeksässä favelassa ja sillä on jäseniä 2500. Rion matkatoimistot tekevät opastettuja retkiä faveloihin. Retkelle on syytä ottaa mukaan kyniä, vihkoja, kirjoja, leluja. Mitä tahansa, joista on lapsille iloa ja hyötyä. Slummeihin ei missään nimessä saa mennä omin päin. Kameran kanssa on syytä olla maltillinen ja kysyä lupaa kuvattavilta.

Vapahtajapatsas – kaupungin kuuluisin nähtävyys Rion tunnetuin maamerkki on vuonna 1931 valmistunut Vapahtajapatsas Christo Redentor. Tämä 38 metriä korkea ja tuhat tonnia painava patsas toivottaa ihmiset ympäri maailman tervetulleeksi Rioon. Patsas sijaitsee keskellä Tijucan Kansallispuistoa 710 metriä korkean vuoren kielekkeellä. Täältä avautuu virheetön näkymä koko Rion ylle. Vasemmalla jalkapallostadion Maracana, suoraan edessä Sokeritoppavuori, sekä oikealla Copacabanan ja Ipaneman rannat. Tämä maisema on lahja maailman postikorttiteol-

25


lisuudelle. Matka vuoren huipulle kannattaa tehdä junalla, joita lähtee puolen tunnin välein Cosme Velhon asemalta. Juna kiemurtelee sankan metsän läpi, matkaan kuluu 20 minuuttia. Toinen vaihtoehto on mennä taxilla, mutta kävelyä on syytä välttää, sillä raportit kertovat turistien tulleen usein putsatuiksi tällä taipaleella.

Sokeritoppavuorelle nousu kysyy hermoja Toinen Rion suosituimmista nähtävyyksistä on Sokeritoppavuori, Pao de Acucar. 396 metriä merenpinnan yläpuolelle kohoavan vuoren arvellaan saaneen nimensä sokeritoppaa muistuttavasta muodostaan. Sen kiistaton kauneus ja täydellinen sijainti keskellä Rion rantoja tekevät siitä Vapahtajapatsaan veroisen turistikohteen. Sokeritoppavuoren laelle noustaan kaapelihissillä, mikä tapahtuu kahdessa erässä. Ensimmäinen nousu on 575 metriä pitkä. Hissi kiipeää 220 metrin korkeudelle merenpinnasta. Seuraava vaihe tuntuu vatsanpohjia myöten kun teräsrunkoinen ja muovilasein vuorattu “sukkula” nousee verkalleen 750 metriä ja pysähtyy lopulta 400 metrin korkeuteen. Sitä todella toivoo, että huoltomiehet ovat olleet tehtäviensä tasalla. Hurjinta on katsoa alaspäin; monta sataa metriä alempana näkyvät puunlatvat ja

26

niiden yläpuolella kaartelevat linnut. Ylhäältä avautuva maisema on kaiken jännittämisen arvoinen. Hiljalleen laskeutuvaa aurinkoa ja sumuun kietoutuvaa kaupunkia seuraten huomaa ajatuksissaan hetken häivähdyksen katkeruutta: miten yhdelle kaupungille on voitu antaa näin paljon.

Maracana on jalkapallon mekka Riossa on myös maailman suurin jalkapallopyhättö. Maracana-stadionin lehtereille mahtuu 160 000 ihmistä. Se on pakollinen nähtävyys niin jokaiselle jalkapalloon vihkiytyneelle kuin tavalliselle kisaturistillekin. Olonsa tuntee hyvin pieneksi, kun tajuaa, että katsomoon mahtuisi koko Turun väestö. On unohtumaton elämys mennä Maracanalle pelipäivänä. Huolimatta pelin tasosta puolet peliajasta menee fanien tarkkailuun. Jokaisella katsojalla on oma käsityksensä siitä, miten peliä tulisi pelata, kenelle palloa pitäisi jakaa ja miten tuomarin kuuluisi viheltää tilanteet. Ja kun latinoveri kiehahtaa yli, se myös näkyy ja kuuluu. Pyrstö ei enää pysy kiinni penkissä, kirosanat ja solvaukset lentävät kuin tykinsuusta ja kädet heiluvat kuin kapellimestareilla ikään. Näky on niin hysteerisen absurdi, etten voi kuin pyyhkiä kyyneleitä naurultani.

Paratiisisaaret ja Paraty – kolonialistisen ajan helmi Jos mieli kaipaa hetken lepoa suurkaupungin sykkeestä, parin tunnin ajomatkan päässä sijaitsee upeita saaria ja rantalomakohteita. Matkaamalla Riosta itään pääsee Arraial do Caboon, Cabo Frioon ja Buziosiin. Kauniita rantoja, hiekkadyynejä, kristallinkirkkaita vesiä sukelteluun ja aktiivista yöelämää. Kahden tunnin päässä Riosta länteen ovat kauneudellaan hemmotellut saaret Ilhas Tropicais ja Ilha Grande. Helpoiten saarille pääsee matkatoimistojen valmismatkojen avulla, joiden kate on lähes olematon. Mikäli saarilla haluaa viettää useamman päivän, voi räätälöidä itselleen mieleisen matkan ja majoituksen jo Riossa. Matka saarille käy kuunareilla Angra Dos Reysin kaupungin edustalta. Monituntisen laivamatkan aikana pysähdytään useilla eri pikkusaarilla uimassa. Ajan merellä voi käyttää laivan kannella auringon ottamiseen, huolettoman musiikin kuuntelemiseen tai kauniiden maisemien kuvaamiseen. On syytä muistaa, että aurinko on merellä hyvin kuuma ja polttava. Aurinkovoiteen suojakertoimen on syytä olla vähintään 20 tai enemmän. Myös uimalasit, snorkkelit ja räpylät on mahdollista vuokrata. Ellei aika ole esteenä, saarille kannattaa ehdottomasti jäädä pidem-


mäksi aikaa. Saarten kiireetön ilmapiiri ja rantojen uskomaton kauneus palmuineen ja kalastusveneineen vie sydämen hetkessä mennessään. Satamakaupunki Paraty sijaitsee tunnin ajomatkan päässä Angra Dos Reystä länteen. Paraty on yksi kolonialistisen aikakauden upeimpia kaupunkeja ja entisinä aikoina sen satamissa lastattiin kultaa ja kahvia. Kaupungin historia juontaa juurensa 1700-luvun alkuun. Talojen julkisivut on maalattu mitä kauneimmin väriyhdistelmin ja sen kapeilla mukulakivikaduilla voi todella tuntea siirtyvänsä ajassa taaksepäin. Kaupunki on täynnä kodikkaita vanhanajan majataloja, ravintoloita, käsityöpajoja ja ateljeita. Menneen ajan tunnelmaa voi vielä tiivistää hyppäämällä hevosvankkurien kyytiin, sillä autoilla tähän vanhaan kaupunginosaan ei ole asiaa. Myös Paratystä voi tehdä kuunarimatkan pitkin rannikkoa tai vuokrata jopa oman veneen ja sen mukana kapteenin. Vapaita veneitä ja hintoja kannattaa kysyä kaupungin satamasta.

Ihmisyyden umpikuja löytyy Sao Paolosta Paratyn jälkeen voi jatkaa matkaa kätevästi Brasilian suurimpaan kaupunkiin Sao Paoloon, yhteen maail-

man väkirikkaimpaan kaupunkiin (170km Paratystä / 429km Riosta). Sao Paolo on Brasilian keskus ja se kilpailee Rio de Janeiron kanssa asemasta Brasilian kulttuurin ja urheilun pääkaupunkina. Matkailukohteena se ei kuitenkaan ole yhtä suosittu kuin Rio de Janeiro. Matkalla noustaan serpentiinitietä pitkin pilvien yläpuolelle, mikä on kokemuksena ikimuistoinen. Mutta tuskin koskaan voivat menneisyys ja nykyisyys lyödä kasvoille yhtä rajusti kuin tällä matkalla uneliaasta pikkukaupungista yli 20 miljoonan ihmisen suurmetropoliin. Kaupungin koosta kertoo jotain se, että sen slummit levittäytyvät 50 kilometrin päähän sen varsinaisesta keskustasta. Se on rahan ja vallan, liikemiesten ja työläisten mekka, jolla on hyvin vähän annettavaa turismille. Metropoliin kannattaa varata muutama päivä aikaa, muttei sen enempää. Voit olla varma siitä, että palvelut ovat huippuluokkaa, mitä tahansa on saatavilla ja käden ulottuvilla. Iltamenoista ei ole pulaa: ravintoloita, yökerhoja, taidenäyttelyitä ja konsertteja riittää. Sao Paolon ja Rio de Janeiron välinen ilmasilta on maailman toiseksi vilkkain: sata lentoa päivässä kumpaankin suuntaan. Kun Riossa on saanut kosketella taivasta, tuntuu nyt kuin olisi kolistelemassa helvetin esikartanon portteja. Tänne ihmisyys loppuu, tänne

ja tällaiseen tilaan ihmiskunta on ajautunut. Pilvenpiirtäjän katolta avautuu maisema, joka on kuin Blade Runner- tieteiselokuvasta. Silmänkantamattomiin pilvenpiirtäjiä, sementtiä, lasia ja terästä, 360 asteen leveydeltä. Henki salpautuu puhtaasta kauhusta, eikä ulospääsyä ole. Yhdenlaisena kokemuksena Sao Paolo on kuitenkin pakollinen, sillä se toimii mittarina minkä tahansa muun kaupungin rinnalla. Tämä on pohjakosketus ja kieltäydyn uskomasta, että maailmasta löytyisi mitään tätä rumempaa ja ahdistavampaa, mitä ihminen olisi tehnyt. Kaupungin kaduilla astelee ihmisiä, pienen pieniksi muurahaisiksi kutistuneena. Autot matelevat hiljaa liikennevaloihin ja torvien soitto nousee kohti alhaalla roikkuvia pilviä. Etualalla on pilvenpiirtäjä, jonka kyljessä lukee Banco do Brasil. Sen pankkiholveista ja koko maailmasta ei löydy niin paljon rahaa, että voisin kuvitella jääväni tänne. En mistään hinnasta. Rion ja Saon Paolon mielikuvia kerratessa voi vain pudistella päätään epäuskon vallassa. Kaupunkien maisemat ovat valovuosien päässä toisistaan. Onkin kuin isku vasten kasvoja huomata miten maanpäällinen taivas ja helvetti läytyvät Brasilista, ja hyvin läheltä toisiaan.

27


28


29


Anne Rikama Kuvat: Plugi Artikkeli on julkaistu aiemmin Vauva-lehdessä 6/2009

Huumeiden kanssa kamppaillut Katja sai piinallisen odotuksen jälkeen terveen tyttövauvan. Lapsi kannusti vanhempansa uuden elämän alkuun. udehko kerrostaloasunto Tampereella on kodikkaasti täynnä vauvantavaroita, leluja ja vaatteita. Parvekkeella nököttävät lastenvaunut. Omassa sitterissään olohuoneen keskellä potkiskelee seitsenkuinen, vaaleatukkainen Annu, jonka kehystettyjä valokuvia on asunnon jokaisessa huoneessa, hyllyillä ja seinillä. Annu on tärkeä henkilö tässä perheessä. Annun äiti Katja, 35, on pukenut itselleen ja tyttärelleen samanlaiset vaaleanpunaiset hupparit. Hän tarjoilee Annulle maitopulloa, mutta tämä ei malta keskittyä nyt syömiseen. Leikkiminen Ari-isän, 39, kanssa on paljon kivempaa. Pienen tytön kirkkaat silmät seuraavat ympäristöä uteliaina ja suu leviää vähän väliä hurmaavaan vauvanhymyyn. Annulla ei ole epäilystä siitä, etteikö häntä rakastettaisi tai hänestä huolehdittaisi. Äiti kyllä tarjoaa maitoa uudestaan sitten, kun Annua taas huvittaa syödä.

Pelon ja ilon hetket Katjan ja Arin tunnelmat olivat vielä kahdeksan kuukautta sitten tyystin toisenlaiset. Katja odotti vauvaa viimeisillään ja eli tuskaisia hetkiä miettien kuinka hänen lapsensa

erilaisia päihteitä teini-ikäisestä saakka. Vasta Annun odotus sai Katjan hakeutumaan tulokselliseen hoitoon päihdeongelmaisille äideille ja lapsiperheille tarkoitettuun Perhetukikeskus Päiväperhoon. Katuhuumeiden sijasta hän alkoi käyttää valvotusti korvauslääkkeenä buprenorfiinia eli Subutexia ja pystyi odotusaikana luopumaan kokonaan bentsodiatsepiineistä. Korvauslääkettä hän käytti koko raskausajan säännöllisesti. “Annun, kutsuimme häntä silloin vielä Nupuksi, syntymä oli vaikeimpia ja samalla onnellisimpia hetkiä elämässämme. Toivoa oli vähän, mutta vastoin pelkoamme Annu syntyi lopulta terveenä. Olemme hänestä äärettömän onnellisia.”

“Mielikuvissani vastasyntynyt lapseni itkee lohduttomasti morfiinivieroituksessa. Pelkäsin kuollakseni, että vauva otettaisiin minulta pois.”

30

syntyisi valmiiksi huumeriippuvaisena. Katja piti odotusaikana päiväkirjaa ja kertoi tunnoistaan Vauvalehdessä 11/2008 nimellä Marika, Arin peitenimi oli Toni. He toivovat, että heidän esimerkkinsä innostaisi muitakin päihdeperheitä hakeutumaan hoitoon ajoissa. “Mielikuvissani vastasyntynyt lapseni itkee lohduttomasti morfiinivieroituksessa. Pelkäsin kuollakseni, että vauva otettaisiin minulta pois, lopullisesti”, Katja kertaa ahdistavaa odotusta. Katjalla oli aihetta pelkoonsa, sillä hän ja Ari olivat käyttäneet

Uusi koti, uusi elämä Katja ja Ari yrittivät heti Annun synnyttä asua uudessa vuokrakodissaan, mutta vauvan jatkuvan yöheräilyn uuvuttamina he siirtyivät alkuajoiksi Päiväperhon perhekuntoutukseen ympärivuorokautisesti. Ensimmäisten kuukausien jälkeen perhe muutti vähitellen takaisin omaan kotiinsa ja kävi kuntoutuksessa vain päivisin. “Elämä uudessa kodissa tuntui, ja tuntuu yhä, hienolta. Meillä on nyt


pitkästä aikaa asunto, johon ei liity mitään negatiivista menneisyydestä. Annukin sopeutui tänne nopeasti”, Katja sanoo. Hän esittelee Annun omaa huonetta ja vaatekaappia, joka on täynnä vaaleanpunaisia unelmia. Pienet bodyt ja villatakit on viikattu hyllyille siisteiksi pinoiksi. Ari puuhailee keittiössä ja kattaa pöytään muumimukit ja berliininmunkit ennen kunto-

salille lähtöään. On vaikea uskoa, että ollaan huumeongelmaisessa perheessä, jossa taakkana on myös lukuisia vankilatuomioita. Matkaa raittiiseen elämään on kuitenkin vielä jäljellä, sillä sekä Katja että Ari saavat korvaushoitoa edelleen. Perheen nykyisestä elämänrytmistä kertoo jääkaapin oveen kiinnitetty lukujärjestys: maanantaina ja keski-

viikkona kuntoutus, tiistaina hoitoryhmä, lisäksi on monenlaista terapiaa. Katja ja Ari käyvät kolmena päivänä viikossa saamassa lääkeannoksensa perhetukikeskuksessa, kotilääkepäiviä on neljä. Huumeista irrottautuminen vaatii kurinalaista elämää ja sitoutumista. “Korvauslääkettä on tarkoitus vähentää annos annokselta, ja

31


päämääränä on lopettaa se vähitellen kokonaan. Omaa korvaushoitopäätöstäni ei enää jatkettu eli minun on määrä vieroittautua lääkkeestä vuoden sisällä. Oma tavoitteeni täysraittiuteen on ensi jouluksi. Ari tulee muutaman askeleen perässä.” Katja puhuu tilanteestaan rehellisesti ja rauhallisesti, kaunistelematta. Hän on sinut itsensä kanssa. “Avoimuus on auttanut omaa oloani ja paranemista. Osaan kysyä neuvoa ja pyytää apua. Tietysti olen kohdannut niitäkin, jotka suhtautuvat nurjasti korvaushoitoon. Joidenkin mielestä nisti on aina nisti. Meille korvaushoito on kuitenkin ollut paras keino parempaan, ilman sitä emme olisi tässä. Hoidon lopettaminen kokonaan jännittää ja tietysti pelkään vieroitusoireita, mutta niihinkin on olemassa lääkkeitä.” Katja kehuu tamperelaisille tarkoitettua Päiväperhoa, jossa osataan

tää? Nämä kysymykset ovat saaneet minut miettimään myös oman lapseni kasvattamista. Tiedän, että emme voi loputtomiin suojella häntä maailman pahuudelta, mutta toivon, että voimme opettaa hänet luottamaan itseensä ja vanhempien rakkauteen. Turvalliset rajat ovat paras keino ehkäistä joutumasta huonon elämän kierteeseen.”

Ihana, tavallinen arki Katjan omat sukulaiset eivät olleet odotusaikana innoissaan vauvauutisesta: kuinka kaksi työtöntä narkomaania edes kuvitteli selviytyvänsä lapsen kanssa. Annu sulatti sukulaisten sydämet, mutta Katja myöntää, että huoli ja epäilykset entiseen retkahtamisesta olivat perusteltuja. “Raskauden lopussa minunkin mieleni valtasi iso pelko, miten selviämme ja miten jaksamme. Alkuvai-

“Joidenkin mielestä nisti on aina nisti. Meille korvaushoito on kuitenkin ollut paras keino parempaan, ilman sitä emme olisi tässä.” kohdata ihminen ihmisenä ja auttaa, tuomitsematta. Jo tieto 24:n tunnin kriisiosaston olemassaolosta tuo turvallisen tunteen. Katja on houkutellut kaksi huumeista eroon haluavaa kaveriaankin mukaan. Hänelle itselleen on ollut erityisen merkityksellistä keskuksen tarjoama terapia, jossa psykologin kanssa pohditaan syitä ja seuraamuksia. “Miksi aloitin jo 12-vuotiaana päihteiden käytön, varastin ja valehtelin? Olenko vain kieroon kasvanut vai hainko huomiota ja hyväksyn-

32

he vauvan synnyttä olikin vaikea. Annu herätti öisin puolentoista tunnin välein, ja juuri väsyneenä sortumisriski on suurin. Onneksi saimme tukea kriittisimpänä aikana. Kertaakaan en ole retkahtanut omin päin otettuihin aineisiin, edes lähellä piti –tilanteita ei ole ollut. Perhetukikeskuksen ryhmässämme on vain muutama pariskunta, joka ei ole sortunut kertaakaan hoidon aikana. Me olemme niistä yksi”, Katja kertoo ylpeänä. Katja sanoo ymmärtävänsä myös

niitä, joiden voimat eivät riitä vastustamaan kiusausta. Päihteetön elämä on tavallaan vähän tylsääkin elämää, huumeporukoissa kun aina sattuu ja tapahtuu. Silti juuri tavallinen arki ja tavallisten ihmisten jutut ovat niitä, joita huumehelvettiin joutuneet kaipaavat. Kaupassa käymistä ja laskujen maksamista, elämän hallintaa. “Jotkut entiset narkkarikaverit eivät kaupungilla kohdatessa edes moikkaa. Se on kateutta ja katkeruutta siitä, ettei itse ole pystynyt nousemaan siitä painajaisesta.” Katja herkistyy ja näyttää kuvaa somasta 11vuotiaasta tytöstä, esikoisestaan, joka ei halua tavata häntä ja jonka kanssa hän ei saa jakaa elämäänsä. Arin poika sen sijaan on yhteydessä isäänsä säännöllisesti. “Olen kerran elämässäni pistänyt huumeet lapsen edelle. Enää toiste en sitä tee”, Katja lupaa hiljaa.

Äiti äitien joukossa Annu jokeltelee ja tutkii kiinnostuneena pieniä käsiään. Suussa välkehtii kaksi vastapuhjennutta hammasta. Katja seuraa tytön kehitystä tarkkana ja iloitsee siitä, että Annu on pysynyt ikätoveriensa tahdissa. Tuorein taito on ryömiminen ja Katjan mukaan tyttö ihan selväs-


ti sanoo jo äiti. Katjan puheessa toistuu usein, kuinka hienoa on, että Annu on terve ja tavallinen lapsi. Ehkä hän itsekin on joku päivä kuin kuka tahansa äiti, joka tulee hyväksytyksi. “Minusta on ihana käydä äitien tapaamisissa, joissa kukaan ei tiedä taustaani. En ole silloin ex-narkkari vaan äiti äitien joukossa.”

Vaikka pelko sortumisesta seuraa mukana, Katja uskoo, että ilman huumeita hän on lapselleen hyvä äiti. “Hoidon aloittamisen jälkeen elämänlaatuni on parantunut huimasti. Minulla on nyt oma perhe, lapsi ja koti. Ensimmäistä kertaa vuosiin voin luottaa siihen, että huominenkin voi olla hyvä päivä.”

Tie täysin huumeettomaksi on vielä pitkä ja varmaankin myös raskas, mutta Katjan mielestä on tärkeintä, että elämällä on nyt suunta. Hän haluaisi kokonaan parannuttuaan opiskella lähihoitajaksi ja erikoistua päihdetyöhön, auttaa muita. Päihdeäidin päiväkirja Syyllisyyttä, pelkoa ja pikkuisen toivoa ilmestyi Vauva-lehdessä 11/08. Voit lukea jutun osoitteessa www.vauva.fi/nettijatkot

Perhetukikeskus Päiväperho – siivenisku, joka voi muuttaa maailmasi Perhetukikeskus Päiväperho on Tampereen kaupungin lastensuojelun erityispalveluiden palvelumuoto, joka tarjoaa apua seudun päihdeongelmaisille odottajille ja lapsiperheille. Päiväperho on kaupungin omana palvelumuotona Suomessa ainutlaatuinen: saman katon alta löytyvät äitiys- ja lastenneuvola, matalan kynnyksen periaatteella toimiva kohtaamispaikka, kriisi- ja

katkaisuhoito, päihdeperhekuntoutus, korvaushoito sekä avotyö-, konsultaatio- ja yhteistyöpalvelut. Päiväperho tarjoaa päihdeongelmaiselle raskaana olevalle tai pienen lapsen perheelle kohtaamispaikan, jossa voi keskustella ohjaajien ja sairaanhoitajan kanssa, osallistua erilaisiin ryhmiin ja tarvittaessa ruokailla. Päiväperho toimii tiiviissä yhteis-

työssä perusterveydenhuollon, sosiaalityön ja erikoissairaanhoidon kanssa. Yhteyttä Päiväperhoon voi ottaa puhelimitse tai menemällä paikan päälle. Ajanvarausta ei tarvita. Päiväperhon palvelut ovat tamperelaisille maksuttomia. Päiväperho p. (03) 5657 3784 Kriisi- ja katkaisuhoito-osasto 24h, p. 040 801 6632

33


Mirkka Torikka, Piirrokset Petri Koikkalainen

34 32


ediamaailma on läsnä elämässämme melkein joka hetki. Tutkimusten mukaan kouluikäisten lasten yleisin vapaaajan viettotapa on television katselu. Toinen aikarohmu on internet, jota käyttää kotonaan jo noin 80 prosenttia lapsista. Laajakaistayhteyksien yleistymisen myötä netti voi olla päällä vaikka koko ajan. Kännykkä kulkee koko ajan mukana, ja tekstiviestit lentelevät. Media on aikamme suurin vallankäyttäjä, joka hallitsee yhä suurempaa osaa vapaa-ajastamme. Se on monenlaisine sisältöineen noussut kotien ja koulujen rinnalle yhä voimakkaammin myös kasvatta-jaksi ja maailmankuvan muokkaajaksi. Media, sen tuottama materiaali ja median tarjoamat palvelut ovat hyvinvointivaltion kannalta tärkeitä asioita. Kulutuksen kasvaessa medioihin liittyvät ongelmat ovat kuitenkin yleistyneet. Laaja-alainen mediatarjonta kattaa median eri sektoreilla myös sellaista materiaalia, jota ei ole tarkoitettu alaikäisille tai se ei ole katsojan ikäkohtaiselle kehitysasteelle sopivaa. Kaupallistuminen näkyy muun muassa lastenohjelmissa, joiden addiktiivisuutta on pyritty kasvattamaan lisäämällä jännittäviä tilanteita ja väkivaltaisia elementtejä. Järkyttävät kuvat sodista, terrori-iskuista ja katastrofeista vyöryvät olohuoneisiimme myös lasten katseluaikaan. Iltapäivälehtiä myydään rajuilla lööpeillä, jotka osuvat väistämättä myös lastenkin silmiin. Kaiken tämän päälle tulevat vielä ne huolenaiheet, joita synnyttävät internet ja tietokonepelit. Myös median liikakäytössä on vaaransa. Liiallinen mediaan keskittyminen ja sen käyttäminen voi aiheuttaa mediariippuvuutta. Mediakäytön kontrolloiminen kotona on huoltajien vastuulla, jonka pohjalla on lastensuojelulaki ja vanhempien kasvatusvastuu. Meidän ei kuitenkaan tarvitse tuntea itseämme voimatto-

maksi mediamyllytyksen edessä. Sensuuria tehokkaammin lasten mediasuhteeseen voidaan vaikuttaa mediakasvatuksen keinoin. Mitä paremmin lapsi oppii hallitsemaan mediaa, sitä vähemmän media hallitsee häntä. Mediakasvatuksen tavoitteena on medialukutaito, jolla

- katsellaan televisiota ja pelataan tietokonepelejä yhdessä - keskustellaan ohjelmista ja mediavalinnoista koko perheen voimin - televisiot, tietokoneet ja muut medialaitteet yhteisiin tiloihin - katselu- ja pelaamismäärän rajoittaminen etukäteissopimuksilla - ikärajoista ja -suosituksista pidetään kiinni - aikaa myös muille harrastuksille

tarkoitetaan taitoa käyttää asianmukaisia laitteita sekä taito suodattaa ja arvioida vastaanotettua informaatiota kriittiisesti, sekä kehittää median käyt-

tötaitoja. Itse tekeminen ja omien mediasisältöjen luominen on sekä antoisin että opettavaisin mediakasvatuksen muoto. Näin havainnollistuu parhaiten miten mediasisällöt muodostuvat. Se, että aina joku valitsee tietyn näkökulman ja päättää mitä meille näytetään ja miten. Ymmärrys tästä lisää kriittistä ajattelutapaa mediaa kohtaan ja ymmärrystä julkisuuden luonteesta. Mediakasvatusta määritellään monin tavoin, eikä yhtä yhtenäistä määrittelyä ole olemassa. Se on yhtälailla “oppia mediakentän kasvatuksesta ja opetuksesta” (Werner, 1996), “kasva-

tus- ja viestintätieteellinen poikkitieteellinen tutkimusalue sekä opetuksen alue, jossa opitaan havaitsemaan ja tarkastelemaan median vaikutuksia ja merkityksiä yksilöille ja yhteiskunnille” (Wikipedia, 2007) ja “sisällöllisiä ja pedagogisia ratkaisuja, joilla kehitetään oppilaan mediatajua” (Kirjastot.fi, 2007). Medialla tarkoitetaan yleisesti mitä tahansa joukkoviestintä ja/tai mediaesitystä. Mediaa eivät ole vain tutut televisio ja sanomalehdet, vaan mediakasvatuksessa tulisi ottaa huomioon myös tietokonepelit, mainonta (myös netissä), keskustelupalstat ja kuvagalleriat sekä kännyköihin liittyvät näkökulmat. Mediakasvatusta toteutetaan päiväkodeissa, oppilaitoksissa, kodeissa sekä esimerkiksi kulttuurikeskusten työpajoissa. Mediakasvatus ei ole päämäärätöntä puuhastelua lasten ja nuorten kanssa, vaan sen taustalla on aina pedagoginen ote ja pyrkimys tietojen ja taitojen harjaannuttamiseen. Mediakasvatuksen pitäisi alkaa kotoa, mutta koska kotien mediataidoissa on paljon eroa, viimeistään koulussa pitäisi kaikilla olla tasavertaiset mahdollisuudet mediakasvatukseen. Asian tekee pulmalliseksi se, että kouluissa ei ole erillistä mediakasvatusoppiainetta. Se, miten mediakasvatuksen tavoitteet koulussa toteutuvat, on paljolti kiinni rehtorin ja opettajien kiinnostuksesta ja asenteesta. Tästä syystä eri koulujen lapset ovat eriarvoisessa asemassa suhteessa mediakasvatukseen.

Arkista puuhaa Vanhemmat ovat omalta osaltaan vastuussa mediakasvatuksesta ja heidän tehtäviin kuuluu pitää huolta ettei lasten mediakäyttö riistäydy rajoittamattomaksi. Suuri osa vanhemmista lähestyy lasten

33 35


dun ääreen, mutta keskittyneempi katsominen vaatii jo taaperoikäisen taitoja. Siinä kahden vuoden kieppeillä useimmissa Kunnioita tekijänoikeuksia ja estä laitonta käyttöä perheissä törmätään ensimmäisen kerran mediaTunne tekijänoikeuslaki. Tekijänoikeutta rikotaan mm. silloin kun ladataan netistä kasvatuksen tarpeeseen. musiikkia ja elokuvia erilaisten vertaisverkkojen kautta eli waretetaan. TekijänoiOsa taaperoista voi nimitkeuden tiedotus- ja valvontakeskus ry:n sivuilla on paljon tietoa mm. piratismista täin ihastua lähtemättöja sen vaikutuksista. Tutustu vertaisverkkojen käytön riskeihin ja opeta lapsellesi mästi television sankareilaillisen verkkokaupankäynnin aakkoset. www.antipiracy.fi . hin, kuten Muumeihin. Osalle yksi jakso ei riitä Lisätietoa löytyy muun muassa Jukka Korpelan tuottamasta vaan sankarin pitäisi pyöTekijänoikeus-sivustolta, jossa vastauksia usein kysyttyihin kysymyksiin riä ruudulla uudestaan ja www.cs.tut.fi/~jkorpela/tekoik/index.html uudestaan. Siinä ei sinänsä ole mitään huolestuttavaa, kiinnostus kertoo pelkästään lapsen uteliaisuudesta maan, jos ei aikaisemmin olla oltu mediakäyttöä suojelun näkökulmasja halusta oppia uutta ja kehittää kiinnostuneita. Laitteet olisi hyvä ta ja pyrkii ennen kaikkea suojelekommunikaatiotaitojaan. Kehittävät sijoittaa yhteisiin tiloihin sen sijaan maan lapsia median huonoilta vailastenohjelmat auttavat kielenoppiettä lapsi saisi omaan huoneeseenkutuksilta. Toinen lähtökohta puolesmisessa ja niiden äärellä voi vaikka sa oman tietokoneen tai television. taan on lasten teknisten taitojen harjoitella orastavaa laulutaitoa. Monissa kodeissa on sovittu että parantaminen ja erilaisten viestimiVanhempien tehtävä on huolehtia tietokoneelle pääsee vain tiettyyn en hyötykäytön lisääminen. Kolmas siitä, että taaperon lastenohjelmien aikaan tiettyinä päivinä. Vanhempien lähestymistapa on kriittisen ajattekulutus ei ole kohtuutonta, ja etteikannattaa myös pitää huoli ikärajolun kasvattaminen. vät ohjelmat ole liian pelottavia. jen noudattamisesta niin television, Mediakasvatus voi kuulostaa vaaSe, että esimerkiksi alle kolmevideoiden kuin tietokonepelienkin tivalta, mutta arjessa se voi olla hyvuotiaille olisi haittaa kohtuullisesta osalta. Tarjolla on myös teknisiä apuvin yksinkertaista. Vaikka lasten suotelevision katselusta ei pidä paikvälineitä lasten mediakäytön kaitsesikkiohjelmien katselua yhdessä ja kaansa. Median tarinat auttavat lasmiseen. Esto-ohjelmia tehokkaamniistä keskustelemista, tai ajankohta empatian harjoittelussa. Tunnemin lasta kuitenkin suojaa kriittinen taisten uutistapahtumien pohdintaa elämykset ovat hänen kehitykselsuhde mediaan. Kieltoja ja kontrollia yhdessä. Kannattaa panostaa lasleen hyväksi, koska ne kehittävät toki tarvitaan, mutta laajempialaista ten kanssa keskusteluun ja yleensä tunteiden hallintaa. Vanhemmat vaikutusta kannattaa etsiä mediasiihen, että on kiinnostunut lasten eivät kuitenkaan saa jättää lapsiaan kasvatuksen kautta. Huolehtimisen peleistä, lehdistä ja heidän suosiyksin medioiden pariin, vaan kasvasijaan vanhempien kannattaa lähteä mistaan televisio-ohjelmista. On tusvastuu ulottuu yhtälailla virtuaalietsimään rakentavia ratkaisuja ja hyvä asettaa ennemmin kysymyksiä maailmaan kuin tähän arkiseen ottaa lapsi mukaan median tekemikuin käskyjä. Lasten ja nuorten metodellisuuteenkin. Psykologian seen. Lapsen voi antaa valokuvata, dioihin pääsee parhaiten sisään tohtori ja mediatutkija Anu videokuvata, tehdä käsikirjoituksia ja kokeilemalla itse. Kun lapsi alkaa Mustosen muomia lehtiä. Vanhempi voi näin vaipuhua peleistä, elokuvista ja palvekuttaa paljonkin siihen, luista, jotka ovat vieraita, pyydä minkälaiseksi lapsen häntä kertomaan mistä on kyse. mediakäyttö muoVaikka mediakasvatus liitetään dostuu. usein lapsiin ja nuoriin, sitä tarvitsevat nykymaailmassa oikeastaan Televisio kaikki. Siinä, missä vanhemmat tarvitsevat apua teknisissä asioissa, Kaikki media ei ole pahasta ja pielapset tarvitsevat vanhemman tulnetkin lapset voivat nauttia mediasta kinta-apua ja suhteuttamisen taitoa. monin tavoin. Jo vauvojen on todettu Mediakasvatukseen olisi kotona silmäilevän televisiota äitiensä syliskiinnitettävä huomiota jo ennen ontä ja television äänet kuuluvat luongelmien syntyä, ja mediasäännöistä nollisena osana vauvaa ympäröikannattaa sopia jo pienestä pitäen. vään kodin äänimaailmaan. YksivuoEi murkkuikäinen enää ota vanhemtiaat voivat jo hetkeksi pysähtyä ruupaa mukaan esimerkiksi pelaa-

36


toimintamallit. kaan median ykköstehtävänä pienLasten mediankäyttöä voidaan Televisiokanavilla ohjelmien ikäraten lasten kohdalla on tunnemaailohjata monella tavalla, esimerkiksi jojen määrittelystä ja ohjelmien läheman käsittely. Erilaiset tunteet, kuten sopimalla kotona yhdessä, miten tysajoista vastaavat televisioyhtiöiilo, suru, viha, pelko, kateus ja onni paljon televisiota saa katsoa ja mitä den henkilökunta. Suomalaisten elävät mediakokemuksissa. Satujen ohjelmia katsotaan. Joissakin kopääkanavien tekemä yleissopimus ja tarinoiden tehtävänä on päästää deissa on päätetty jo vähän vankattaa sen, että materiaalin esittämilapsi käsiksi tunnemaailmaansa hempien lapsien kanssa, että josestä ja kellonajoista suhteessa ikäturvallisessa ympäristössä. Pelkokin kaista ulkona viettämäänsä tuntia rajoihin on olemassa yleiset säänon tärkeä tunne ja on hyvä, että lapvastaan saa yhden televisiotunnin. nökset; esimerkiksi, alle 11-vuotiailta si oppii hallitsemaan sitä. Lapsesta Jokaisen kannattaa kotona etsiä kiellettyjä ohjelmia ei saa esittää tuntuu mukavalta kokeilla kestokyoman perheen käyttöön sopivat kynsä rajoja. Kuuntele lasta, jos hän kertoo mediakokemuksestaan. Kannusta lasta kertomaan näkemästään ja kokemastaan. Pahasti Virusturvan hankkimisen lisäksi on opeteltava käyttötaitoja jotakin näkemäänsä Turvallisen mediankäytön perustukset rakennetaan perheen yhteisten sääntöjen pelästynyt lapsi tarvitvaraan. Kaikki media ei sovi kaikille, etenkään lapsille. Turvalliseen nettiarkeen see aikuisen tukea. kuuluvat tietoturvaa tukevien tietokone-ohjelmistojen lisäksi maalaisjärki: paras Mustonen muistuttaa suodatin löytyy korvien välistä. Kodin tietoturvan täytyy olla aikuisen vastuulla. vanhempia että lapsen tulee aina saada kat- Koko perheen mediankäytön pelisäännöt Mannerheimin soa videot loppuun, Lastensuojeluliiton sivuilta voi myös tulostaa huoneen tauluksi. etteivät tarinat jää keskeneräisinä lapsen - www.internetopas.fi:n netiketti opastaa fiksuun netin käyttöön. mieleen mylläämään. - Kansallinen Tietoturvapäivä on julkishallinnon, elinkeinoelämän ja järjestöjen Televisio kannattaa siis yhteinen hanke. Sivuilla on mm. koko perheen tietoturvaopas. pitää auki vain, kun sitä Tietoturvakoulu opastaa pelien avulla lapsille miten toimia oikein verkossa. katsotaan. Myös omia Katso: www.tietoturvakoulu.fi mediatottumuksiaan - Internetriippuvuudesta ja sen hoidosta saa tietoa Päihdeklinikan sivuilta. kannattaa tarkistaa. Sivuilta löytyy suuntaa antava nettiriippuvuustesti. Päihdelinkistä saa Oman lempiohjelman tietoa myös peliriippuvuudesta www.paihdelinkki.fi. voi tallentaa ja katsoa myöhemmin.

37 35


pelin ostajaa huomaamaan, että peli sisältää haitallista materiaalia ja juuri sen materiaalin Tutustu lasten puolta pitävien järjestöjen ja elinten toimintaan. Monilla kansatakia peli ei sovellu laisjärjestöillä on mediakasvatukseen liittyviä projekteja, jonka myötä syntyy kaiken ikäisille peesimerkiksi materiaaleja, tapahtumia ja kerhotoimintaa. Verkostoidu muiden laajille. Pelien suovanhempien kanssa, pyytäkää tukea mediakasvatukseen koululta ja päiväkositusikärajat ja sitodilta. Myös mediaa on hyvä herätellä, ja tätä voi tehdä kuka tahansa antamalla va ikäraja kielletty palautetta sisällöntuottajille. Jos mediasisällöt eivät miellytä, ota yhteyttä mediaalle 18-vuotiailta välineisiin. Suomalaisille tv-kanaville voi lähettää palautetta, ohjelmistoon liittyasetetaan niiden viä toiveita tai kysymyksiä lähetys- ja vastaanotto-ongelmista. Palautetta voi haitallisuuden eikä lähettää myös kanavien omilta kotisivuilta. Olisi tärkeää, että aina kun huomaniiden vaikeustason taan mediassa ylilyöntejä, siitä annetaan palautetta mediasisällön tuottajalle. mukaan. Tietokonepelien YLE TV1 ja TV2 haitoista on tarjolla Suomenkielinen ohjelmapäivystys vastaa puheluihin päivittäin klo 17-22. paljon tutkimusta ja Muina aikoina numerossa toimii puhelinvastaaja. puh. 09-1480 4033 tulkintaa. Vähemtv.ohjelmapalaute@yle.fi män tietoa on siitä, mitä myönteisiä MTV3 puh. 09-6224 176 mtv@mtv3.fi puolia pelaamisesNELONEN puh. 09-45451 palaute@nelonen.fi sa on. Pelaamalla omaksutaan myös Mainonnan eettinen neuvosto antaa lausuntoja siitä, onko mainonta eettisesti sosiaalisia taitoja, hyväksyttävää. Mainonnan eettinen neuvosto keskittyy ensisijaisesti kuluttajilta sillä pelikulttuureistuleviin käsittelypyyntöihin ja asioihin, joilla katsotaan olevan yleistä merkitystä. sa elävän nuoren on kyettävä kommuLapsiasiavaltuutetun tehtävänä on edistää lapsen edun ja oikeuksien toteutunikoimaan hyvin mista yhteiskunnassamme. Tässä tehtävässään valtuutettu toimii yhteistyössä erilaisten ihmisten muiden viranomaisten sekä toimialansa järjestöjen ja vastaavien toimijoiden kanssa. Pelit tarjoakanssa. vat haasteita ja niihin tarttuessa saavutetaan voimakkairiin houkuttelee muun muassa uteliennen klo 17:sta, eikä alle 15-vuotita tunnekokemuksia. Suurimmalle aisuus: pelatessa pääsee kokeileailta kiellettyjä ohjelmia ennen osalle lapsista ja nuorista pelaamimaan asioita, joita ei oikeassa elä21:tä. Ongelmia televisio-ohjelmien nen on kohtuullisesti käytetty vamässä voi tehdä. Kaikki pelit eivät ikärajojen asettamisessa aiheuttaa paa-ajanviettotapa. kuitenkaan sovi kaikenikäisille pese, että sen tekevät usein henkilöt, laajille. Suomessa kaikki tietokonejotka eivät ole kasvatusalan ammatInternet ja konsolipelit on ilmoitettava Valtion tilaisia ja joilla ei ole riittävästi tietoa elokuvatarkastamolle. Elokuvatarhaitallisen mediamateriaalin vaikutMonet lapset hoitavat nykyisin suukastamo rekisteröi ne suositusikäratavuudesta. Tästä johtuen aina vären osan sosiaalisista kontakteisjoilla 3, 7, 12 tai 16 tai sitovalla ikälillä törmätään tilanteeseen, että taan sähköpostin, Facebookin, rajalla kielletty alle 18-vuotiailta. jonkin ohjelman ikäraja on liian alMessenger-pikaviestiohjelman Vuorovaikutteisten kuvaohjelmien hainen ja esitysaika liian aikaisin. (mesen) ja erilaisten keskustelumyyntipakkauksissa on oltava joko Lopullinen vastuu jääkin median palstojen välityksellä. Viime vuosiyleiseurooppalainen PEGI (Pan käyttäjälle, joka itse päättää mitä na on herätty siihen tosiasiaan, että European Game Information) ikätelevisiosta katsoo ja mihin aikaan. internetistä löytyy kaiken hyvän merkintä tai kotimainen merkintä. Samalla vastuu lasten ja nuorten ohella myös paljon lapsille haitalPEGI-järjestelmässä käytetään ikätelevision katselusta siirtyy huoltajillista materiaalia. Valtavan seksitarrajamerkintöjen lisäksi myös tuotle. jonnan ohella netistä löytyy helposteen haitallista aineistoa kuvaavia ti esimerkiksi väkivaltaa, rasismia, symboleja, jotka löytyvät ikärajamerTietokonepelit huumeiden käyttöön liittyvää tietoa kinnän yhteydestä. Oma symboli on ja ohjeita siitä, kuinka voi rakentaa seuraavilla peli-sisällöillä: väkivalta, Tietokone- ja konsolipelit ovat nykypommin kotitaloustarvikkeista. seksi, kauhu, huumeet, kiroilu, syrään osa nuorten arkea. Pelaamista Nuoret pitävät nettiä yksityisemjintä ja uhkapelaaminen. Sisältötutkineen psykologian lisensiaatin pänä kuin se on, aikuiset taas julkisymbolien tarkoituksena on opastaa Jari Takatalon mukaan pelien pasempana kuin se on, tiivistää vies-

38


käyttöä kannata täysin kieltää. Pikemminkin internet on hyvä ottaa luontevaksi osaksi keskusteluja: Mitäs sinne nettiin tänään kuului? Lapselle pääasiallinen vuorovaikutus pitäisi muodostua huoltajien ja ystävien kanssa toteutettavasta toiminnasta. Nykypäivänä kuitenkin kovin moni kasvattaja korvaa tämän vuorovaikutuksen sillä, että lapsi käyttää yksinään useita tunteja mediamaailmassa. Emmehän me päästä laspia yksin liikekeskuksiinkaan. Netti julkisena paikkana on verrannollinen niihin. Yhteiskunnan tulisi rakentua vuorovaikutukselle, joka lähtee perusinstituutioista, kuten perheen yhteisöllisyydestä. Tärkeää on, että perheessä voidaan yhdessä pohtia mediamaailman eri mahdollisuuksia ja keskittyä sen hyviin puoliin. Tuolloin mediamaailman tarjoamat positiiviset mahdollisuudet tulevat kohtuullisella käytöllä hyödynnetyiksi ja media on mahdollista valjastaa palvelemaan käyttäjiä.

videoita, jotka on kuvattu kuvauskohteen tietämättä. Tällaisissa tapauksissa kannattaa ottaa yhteyttä ensiksi kiusaajan vanhempiin ja keskustella asiasta tai ottaa yhteyttä suoraan poliisiin. Hyvä keino tutustua lasten nettikulttuuriin on sukeltaa sinne henki-

tintäjohtaja ja lastensuojeluvastaava Matti Kari IRC-Galleriaa ylläpitävästä Dynamoid Oy:stä. Lasten ja vanhempien tietokoneen käyttötottumuksissa on kirjaimellisestikin sukupolven välinen kuilu. Siinä missä lapselle uusien teknisten laitteiden käyttötaidot tuntuvat tulevan äidinmaidossa, aiheuttavat ne vanhemmille harmaita hiuksia. Tietokoneet saattavat tuntua useista vanhemmista etäisiltä. Pahimmassa tapauksessa lapsi saa puuhastella suljettujen ovien takana tietokoneen kanssa ilman, että vanhemmilla on mitään käsitystä minkälaisilla sivustoilla hän netissä roikkuu ja missä seurassa hän nettiaikaansa viettää. 2000-luvulla on kehittynyt uusi ilmiö eli internet-kiusaaminen, joka on yleistynyt lasten ja nuorten keskuudessa. Näissä tapauksissa kiusaamisen kohteesta voidaan esimerkiksi käydä herjaavaa keskustelua jollakin internetin loputtomista keskustelupalstoista. Kiusaamisen kohteesta voidaan myös julkaista epämiellyttäviä tai kuvankäsittelyohjelmilla muokattuja valokuvia tai

lökohtaisesti. Lapset ottavat vanhemmat mielellään mukaan pelailemaan, ja he näyttävät auliisti missä surffailevat, jos vain vanhemmilta löytyy aikaa ja oikeaa asennetta. Lapsen mielenkiinnon kohteita ei tule tuomita suoralta kädeltä, vaikka vanhemmat eivät niitä välttämättä ymmärtäisikään. Yhdessä tekemällä molemmat osapuolet voivat oppia: vanhemmat saavat tietoa netin käytöstä, ja näkevät, missä lapset siellä liikkuvat, ja lapset saavat yleisiä medialukutaitoja vanhemmilta. Kun tietokone on perheen yhteisissä tiloissa, koneen käyttö pysyy kurissa. Internet on luonnollinen osa nykykoululaisen arkea, eikä koneen ○

PEGI on lyhenne sanoista Pan European Game Information – yleiseurooppalainen pelitieto. Se on uusi yleiseurooppalainen tietokone- ja videopelien ikäluokitusjärjestelmä. Sen avulla kuluttajat, erityisesti lasten vanhemmat voivat varmistaa, etteivät alaikäiset peleissä kohtaa heidän ikäisilleen haitallista aineistoa. On hyvä muistaa, että PEGI-luokitus kertoo pelien sopivuudesta eri ikäisille, ei sen laadusta tai vaikeudesta.

39


Mannerheimin Lastensuojeluliiton sivuilla on Tukea vanhemmille -nettisivusto. Sivusto tarjoaa tietoa ja keskustelupaikan alle murrosikäisten vanhemmille. Sivusto tarjoaa monipuolista tietoa turvallisesta netinkäytöstä, median ja tietokonepelien vaikutuksista lapsiin ja vastauksia yleisempiin kysymyksiin koskien lapsia ja mediaa. Sivustossa on mm. mahdollisuus kartoittaa oman vanhemmuutensa voimavaroja ja haasteita itsearvioinnin avulla ja hakea tietoa tietopankista. Mikä on IRC-galleria? Mikä on mese? Miten puuttua nettikiusaamiseen? Nettisivusto löytyy sivulta: www.mll.fi . Mediakasvatuskeskus Metka ry on valtakunnallinen mediakasvatukseen erikoistunut järjestö, joka on pedagogisesti suuntautunut. Edistämme lasten ja nuorten mediakasvatusta erityisesti elokuvan, mutta myös muun liikkuvan kuvan osalta. Haluamme nostaa esiin lasten itse tekemää lastenkulttuuria ja lasten omaa mediatuottamista. Opetusministeriö tukee Mediakasvatuskeskus Metkan toimintaa. Mitä kaikkea mediaa lapset käyttävät ja miten siihen pitäisi suhtautua? Katso tiivis paketti medioista Mediakasvatuskeskus Metkan sivuilta: www.mediametka.fi . Hiiripiiri on Pelastakaa Lapset ry:n 6-12-vuotiaiden lasten mediataitojen oppimisaineisto. Hiiripiirissä opitaan luovasti ja monipuolisesti media- ja vuorovaikutustaitoja yhdessä muiden lasten kanssa. Samalla omaksutaan tekniikkataitoja, kuten ohjelmien ja internetin turvallista käyttöä. Hiiripiiriläiset saavat opinnot suoritettuaan Hiiritohtori-arvonimen ja -todistuksen. Maksuton Hiiripiiri-aineisto on kaikkien koulujen ja päiväkotien käyttössä. Hiiripiiri-toimintamalli on syntynyt Pelastakaa Lapset ry:n ja Tieken yhteistyön pohjalta, ja hanketta rahoittaa EU Safer Internet -ohjelma. Lisää: www.hiiripiiri.fi . Mediakasvatus.fi on palveleva sivusto lasten, nuorten ja median kanssa työskenteleville ammattilaisille, tutkijoille ja vanhemmille. Portaali kuuluu Lapset ja media hankekokonaisuuteen ja on opetusministeriön rahoittama. Täältä löytyy ajankohtaiset uutiset ja tapahtumat, innostavat materiaalit ja julkaisut, tietopaketti vanhemmille, asiantuntevat kouluttajat, mielenkiintoiset keskustelut ja päivittyvät blogit. Tukea vanhemmuuteen -sivulle on kerätty tietoa ja hyviä linkkejä lasten ja nuorten kasvattajille tekijänoikeudesta, ikärajoista, nuorten netinkäytöstä, lasten suojelusta ja lapsille sopivista sisällöistä. Lisää: www.mediakasvatus.fi . Muffetti on Kerhokeskuksen ylläpitämä verkkopalvelu internetin käytön ja pelaamisen aloittaville lapsille sekä

heidän vanhemmilleen. Palvelu sisältää tietoa lapsille sopivasta netti- ja pelimedioiden käytöstä sekä virikkeitä perheiden yhteisen mediankäytön tueksi. Katso: www.muffetti.fi . Yleisradion Mediakompassin vanhemmille suunnattu osio johdattaa kasvattajat medioiden maailmaan ja auttaa lasten ja nuorten ohjaamisessa valistuneiksi median käyttäjiksi. Aikuisille suunnatussa Mediakompassin osiossa pureudutaan ajankohtaisiin mediamaailman ilmiöihin digideittailusta digitelkkariin ja bloggaamisen saloihin. Katso: mediakompassi.yle.fi . Nettivihje on Pelastakaa Lapset ry:n sähköinen, internetissä toimiva lastensuojelupalvelu. Nettivihje tarjoaa internetin käyttäjille tietoa internetin hyvistä mahdollisuuksista sekä haitallisista puolista. Lähtökohtana on paitsi kansalaisten arkitiedon kartuttaminen myös erityisesti lapsen aseman ja oikeuksien turvaaminen uuden teknologian maailmassa. Katso: www.nettivihje.fi . Se, miten pitkään lapsi saa kerrallaan pelata pelejä, riippuu pelistä itsestään sekä lapsen iästä ja herkkyydestä. Lapsille sopivia pelejä voit käydä valitsemassa esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliiton Nettikivaa-sivulta osoitteesta: www.nettikivaa.com . Tietokone- ja konsolipelit voivat toimia lapsen kasvun tukena. Sopiva peli voi kartuttaa sensomotorisia sekä ongelmanratkaisun taitoja, ja kehittää kielitaitoa. Hyvä peli haastaa yrittämään ja mahdollinen oppiminen tapahtuu luonnostaan! Kokeile esimerkiksi Papunetin pelejä, jotka on kehitetty kehitysvammaisten opetuksen tueksi. Niiden avulla voi harjoitella numeroita, sanoja, piirustusta ja paljon muuta. Tutustu: www.papunet.net . Sopiikohan tämä elokuva tai peli lapselleni? Käy hakemassa vastaus Valtion elokuvatarkastamon pelitietokannasta ja elokuvatietokannasta. Katso: www.pegi.fi ja www.vet.fi . Hanki sopivaa katsottavaa! Katso esim. Ylen Kinokoneesta, mille ikäryhmälle elokuva sopii teemaltaan ja sisällöltään. Kokeile: www.yle.fi/kinokone . Tutustu ikärajoihin ja noudata niitä – ikäraja ei ole suositus vaan varoitus haitallisesta sisällöstä! K7-elokuva ei sovi välttämättä ekaluokkalaiselle. Ikäraja ei kerro koko totuutta elokuvan tai pelin sopivuudesta lapselle. Lasten kehitykselle haitallisista ohjelmista valmistui vuonna 2004 laaja selvitys, jonka pohjalta valtakunnalliset televisioyhtiöt uudistivat haitallisten ohjelmien sijoittelu- ja varoituskäytäntöään. Lue lisää Viestintäviraston sivuilta: www.ficora.fi . Netin esto-ohjelmat: www.pelastakaalapset.fi/nettivihje/nettiestot.php

Lähteet: Tämän sivun linkit Suomen vanhempainliiton lehti 1/2006, mediavanhemmuuden teemanumero.

40

Hourula, Jari: Media on hyvä renki, mutta huono isäntä -artikkeli, Asennetta-lehti 4/2007.

Testilehti  

hjfgfg gfgf

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you