vaikutus on voimakkaimmillaan 1–2 tunnin kuluttua, ja kestää yksilöllisesti ja annoksen mukaan 2–5 tuntia. Valmisteiden vaikutuksessa voi kuitenkin olla yksilöllisiä eroja. Jos herää epäilys, että valmiste ei toimi optimaalisesti, voi kokeilla toista pikainsuliinivalmistetta. Fiasp-insuliini (faster acting insulin aspart) poikkeaa hieman muista pikainsuliineista. Sen vaikutus alkaa noin viisi minuuttia muita pikainsuliineja nopeammin. Osalla se toimii paremmin kuin muut pikainsuliinit, mutta ei kaikilla. Glukoositasapainon yleiset tavoitteet Verenglukoosin tavoite omamittauksissa on 4–7 mmol/l aamulla ja ennen ateriaa ja alle 10 mmol/l aterian jälkeen. Glukohemoglobiini HbA1c:n tavoite on alle 53 mmol/l (7 %) (2). Glukoosisensoroinnissa tavoitellaan tasoa 3,9–10 mmol/l yli 70 % ajasta, tarkemmat tavoitteet on esitetty taulukossa 1. Insuliinin annostelun periaatteet monipistoshoidossa Perusinsuliinin annos Useimmilla tavanomaista ruokaa syövillä aikuisilla perusinsuliinin osuus koko vuorokauden insuliinimäärästä on hieman alle puolet (40–50 %) eli noin 0,2–0,5 yks/kg. Käytännössä avohoidossa esimerkiksi hitaasti kehittyneessä insuliinipuutoksessa perusinsuliini voidaan aloittaa annoksella 8–12 yks vuorokaudessa, minkä jälkeen annosta lisätään 1–2 kertaa viikossa noin 10 % kerrallaan glukoosisensoroinnin tai verenglukoosin mittausten mukaan (3). Perusinsuliinia annostellaan pienin yksikkömäärä, jolla verenglukoosi on yöllä tasainen eli glukoosin ilta-aamu-parimittauksessa muutos on korkeintaan ± 3 mmol/l, eikä glukoosiarvo nouse tai laske liikaa päivällä, jos ateriaväli pitkittyy. Oikeasta annoksesta kertoo myös glukoosiarvo aamulla herättyä, ennen aterioita ja yöllä: sen tulisi olla pääsääntöisesti välillä 4–7 mmol/l. Perusinsuliinin annoksen sopivuutta voi testata taulukossa 2 esitetyllä tavalla. Tarpeeseen nähden liian suuri perusinsuliinin määrä johtaa helposti toistuviin hypoglykemioihin, välipalojen tarpeeseen ja painonnousuun. Eri perusinsuliinivalmisteilla yhden yksikön verenglukoosia laskeva vaikutus ei välttämättä ole sama. Jos perusinsuliinivalmistetta vaihdetaan, tarvitaan annoksen säätöä glukoosisensoroinnin tai omamittausten perusteella. Samalla kannattaa arvioida hoidon kokonaisuutta: • ovatko nykyinen perusinsuliinin annos ja annosteluaika sopivia? • onko perusinsuliinin ja ateriainsuliinin määrän suhde sopiva? • onko insuliini-hiilihydraatti-suhde (IHS) eri aikaan päivästä sopiva? • onko pikainsuliinin korjaussuhde eli insuliiniherkkyys (IHT) eri aikaan päivästä sopiva? Taulukko 1. Glukoositasapainon tavoitteet insuliininpuutosdiabeteksessa. Muokattu lähteistä (15) (16) (17). Muuttuja Yleinen tavoite Huomattavan iäkäs tai suuri hypoglykemian riski HbA1c (mmol/mol) < 53 mmol/mol < 58–64 mmol/mol Paastoglukoosi 4–7 mmol/l 5–8 mmol/l Verenglukoosi aterian jälkeen < 10 mmol/l < 12 mmol/l Verenglukoosi yöllä 4–7 mmol/l 6–10 mmol/l GMI glukoosi-indeksi < 53 < 58–64 Glukoosin keskiarvo < 8,6 mmol/l < 10,2 mmol/l Glukoosin vaihtelu CV% ≤ 36 % ≤ 36 % > 13,9 mmol/l < 5% < 10 % > 10,0 mmol/l < 25 % < 50 % 3,9–10,0 mmol/l > 70 % > 50 % < 3,9 mmol/l < 4% <1% < 3,0 mmol/l < 1% 0% Glukoosisensorointi Aika tavoitteessa (Time in Range) Diabetes ja lääkäri huhtikuu 2021 11

Diab ja laak 2 2021