6 minute read
Diabetesbarometri 2021: Hoidon ammattilaiset ja diabetesta sairastavat toivovat lisää resursseja omahoidon ohjaukseen
Diabetesbarometri 2021:
Hoidon ammattilaiset ja diabetesta sairastavat toivovat lisää resursseja omahoidon ohjaukseen
SARI KOSKI
TtM, väitöskirjatutkija Kehittämispäällikkö Diabetesliitto sari.koski@diabetes.fi
Sekä diabetesta sairastavat että terveydenhuollon ammattilaiset arvioivat diabeteksen hoitoon ja omahoidon ohjaukseen käytettävissä olevat resurssit monin paikoin riittämättömiksi. Korona-aika on osaltaan vaikeuttanut vastaanottotoimintaa, ei kuitenkaan kaikkialla. Jotain hyvääkin selvitys nostaa esiin: tyypin 1 diabetesta sairastavat kokevat saavansa tarvitsemansa hoitovälineet aiempaa paremmin.
Diabetesliitto toteutti Diabetesbarometrin pohjaksi kaksi verkkokyselyä. Ensimmäinen suunnattiin diabetesta sairastaville ja heidän läheisilleen sekä henkilöille, joiden riski sairastua tyypin 2 diabetekseen on suurentunut. Kysely toteutettiin Webropol-kyselynä syys-lokakuussa 2021. Kyselyssä selvitettiin diabetesta sairastavien kokemuksia ja käsityksiä diabeteksen hoidon järjestämisestä sekä hoidon onnistumisesta. Lisäksi selvitettiin vastaajien tiedon ja tuen tarpeita.
Vastauksia edellä mainituille ryhmille suunnattuun kyselyyn saatiin yhteensä 4 635. Vastaajista 69 % oli naisia ja 31 % miehiä. Vastaajista 61 % (N = 2 831) sairastaa tyypin 2 diabetesta, 25 % (N = 1 145) tyypin 1 diabetesta, 17 % (N = 314) on diabetesta sairastavan lapsen vanhempia ja 7 % (N = 345) sairastaa jotain muuta diabetestyyppiä tai on muita diabeetikoiden läheisiä tai heidän riskinsä sairastua diabetekseen on suurentunut.
Toinen verkkokysely suunnattiin terveydenhuollon ammattilaisille. Kysely toteutettiin Webropol-lomakkeella lokakuussa 2021. Kyselyssä selvitettiin ammattilaisten näkemystä diabetesta sairastavien hoitoon käytettävissä olevista resursseista ja niiden kehittämistarpeista. Lisäksi kyselyssä selvitettiin hoitoprosessiin liittyviä tekijöitä sekä hoidon onnistumista. Kyselyyn vastasi yhteensä 89 henkilöä. Vastaajina oli sekä lääkäreitä (N = 16), hoitajia (N = 69), ravitsemusterapeutteja (N = 1) ja jalkaterapeutteja (N = 2) että muita diabeetikoiden hoitoon osallistuvia ammattilaisia tai esihenkilöitä (N = 1). Kyselyyn vastanneista terveydenhuollon ammattilaisista 67 % työskentelee perusterveydenhuollossa ja 32 % erikoissairaanhoidossa. 1 % vastaajista työskentelee yksityissektorilla. Vastaajamäärät jakautuivat varsin tasaisesti kaikille erityisvastuualeille.
Yhteenveto diabeteksen hoidon yleisestä tilanteesta barometrikyselyiden perusteella, katso taulukko 1, sivu 23.
www.diabetes.fi/barometri
Diabetesta sairastavien lasten ja nuorten vanhemmat toivovat psykologin tukea niin itselleen kuin lapsilleenkin.
Kuva: Shutterstock
Pienten lasten hoito saa kiitosta
13–17-vuotiaiden Diabetesta sairastavien lasten ja nuorten hoito on Suomessa pääosin keskinuorten vanhemmat tetty erikoissairaanhoidon yksiköihin. ovat selvästi muita Diabetesta sairastavien lasten ohjaus tyytymättömämpiä on tiimityötä, ja sitä tehdään pitkäjän- julkisiin palveluihin. teisesti ja moniammatillisesti. Murrosikäisten nuorten diabeteksen hoito eroaa alueittain, ja ikä, jolloin nuoret siirtyvät lasten yksiköstä aikuisten diabetesyksikköön, vaihtelee. Joissain organisaatioissa lasten ja aikuisten hoitoyksiköiden välillä on erillinen nuorisopoliklinikka. Aikuisten hoitoyksikköön siirtymisikä on nykyisin keskimäärin 16–17 vuotta, mutta tarkkaa ikärajaa tai suositusta asiasta ole. Etenkin jos koetaan tarvetta, hoitoa usein jatketaan lasten hoitoyksikössä vielä 16:nnen ikävuoden jälkeen, osassa jopa 22 ikävuoteen saakka.
Diabetesta sairastavien pienten lasten vanhemmat ovat varsin tyytyväisiä lapsen saamaan diabeteksen hoitoon. Valtaosa kokee hoitovälineiden sekä diabeteshoitaja- ja diabeteslääkäriresurssien olevan erinomaisella tasolla. Vanhemmat kokevat, että psykologin ja mielenterveyden palveluiden saatavuudessa resurssien puute on suurin. Osa vanhemmista ei ole myöskään löytänyt vertaistukea perheelleen tai lapselleen. 13–17-vuotiaiden vanhemmat ovat selvästi muita tyytymättömämpiä julkisiin palveluihin. He katsovat, ettei nuori aina pääse diabeteshoitajalle ja lääkärille tarpeen mukaan. Monet vanhemmista pitävät nuorten ohjausta myös hyvin ongelmakeskeisenä, eivätkä nuoret saa heidän mielestään tarpeeksi kannustusta omahoitoon. Myös nuorilla olisi selvästi enemmän tarvetta päästä psykologin vastaanotolle ja mielenterveyspalveluihin, mutta resurssipula koetaan rajoittavaksi.
Riittävät resurssitkaan eivät aina varmista hyvää kokemusta. Vanhemmat kokevat joissakin organisaatioissa lääkärien vaihtuvuuden kuormittavaksi, vaikka vastaanottoaikoja saakin hyvin. Yleisesti ottaen diabetesta sairastavien lasten vanhemmat arvioivat lastensa hoitopaikat kuitenkin erinomaisiksi.
Diabetesta sairastavien lasten vanhemmilla on huolenpidosta ja hyvistä kokemuksista huolimatta monenlaisen tiedon ja tuen tarvetta muun muassa mielialaan, jaksamiseen ja vertaistukeen liittyen.
He toivovat myös enemmän tukea yhteistyöhön koulun kanssa. Nuorten vanhemmat korostivat mielialaan ja jaksamiseen liittyvän tuen tarvetta vielä selvemmin.
Tyypin 1 diabetesta sairastavien aikuisten hoitoa järjestetään monin eri tavoin. Terveydenhuollon ammattilaisten kyselyssä suurin osa vastaajista kertoi, että tyypin 1 diabeteksen hoito on osittain keskitetty, kolmasosa kertoi sen olevan kokonaan keskitetty ja muutamat arvioivat sen olevan kokonaan hajautettu.
Diabetesbarometrikyselyyn vastanneista tyypin 1 diabeetikoista 49 % kertoi pääasialliseksi hoitotahokseen erikoissairaanhoidon diabetesvastaanoton ja 48 % perusterveydenhuollon yksikön. Muutamat Tyypin 2 diabeetikoilla on ilmoittivat pääasialliseksi hoito- paljon tietämättömyyttä tahokseen yksityisvastaanoton. omahoidon tuen Tyypin 1 diabetesta sairastavat kokevat saavansa palveluja monelta osin tarpeensa mukaan. Etenmahdollisuuksista. Puolet vastaajista ei tiedä, olisiko kin hoitovälineiden saatavuus on sopeutumisvalmennukseen muutaman viime vuoden aika- tai kuntoutukseen na selvästi parantunut, ja lähes mahdollista päästä. yhdeksän vastaajaa kymmenestä kokee saavansa hoitovälineitä oman tarpeensa mukaan. Vastaanottotoiminnan saatavuuteen he eivät ole aivan yhtä tyytyväisiä. Diabeteshoitajan ja diabetekseen erikoistuneen lääkärin vastaanotolle vastaajat kokevat pääsevänsä melko hyvin, joskin kokemus on heikentynyt kahden viimeisen vuoden aikana. Monet kertoivat, että vastaanottoja on jouduttu siirtämään tai perumaan tai vastaanottoaikoja on lyhennetty. Jalkojenhoitajan ja ravitsemusterapeutin ohjaukseen pääsemisessä on suuret erot eri alueiden välillä. Psykologin vastaanottojen resursointi koetaan lähes kaikilla alueilla selvästi liian vähäiseksi.
Terveydenhuollon palveluihin ovat tyytymättömiä etenkin ne tyypin 1 diabeetikot, joiden hoito toteutuu pääasiassa perusterveydenhuollossa. Lääkärien vaihtuvuus on suurta, eikä terveydenhuollosta saatavaan tukeen uskalleta luottaa. Tyypin 1 diabetesta sairastavat aikuiset kaipaavat monenlaista tietoa ja tukea, erityisesti mielialaan ja jaksamiseen, mutta myös jalkojenhoitoon, ravitsemukseen, liikuntaan sekä diabeteksen ja työn yhteensovittamiseen liittyen. Tyypin 2 diabetesta sairastavien hoito on järjestetty pääosin terveysasemilla tai hyvinvointiasemilla. Terveydenhuollon ammattilaisten vastauksista käy ilmi, että vaikeahoitoisten henkilöiden, joilla on insuliinihoito tai lisäsairauksia, hoito on usein keskitetty. Erikoissairaanhoidon konsultaatiot ovat vastausten mukaan aktiivisessa käytössä hajautetun hoidon tukena. Diabetesbarometrikyselyyn vastanneista tyypin 2 diabeetikoista 89 % kertoi, että heidän diabetestaan hoidetaan pääasiallisesti perusterveydenhuollossa. Tyypin 2 diabetesta sairastavien omahoidon tuen saaminen on jonkin verran hajanaista. Toisissa organisaatioissa palveluja on hyvin saatavilla, toisissa taas resurssien puutteen koetaan rajoittavan voimakkaasti palveluiden saatavuutta. Tyypin 2 diabeetikoilla on myös paljon tietämättömyyttä omahoidon tuen mahdollisuuksista. Puolet vastaajista ei tiedä, olisiko sopeutumisvalmennukseen tai kuntoutukseen mahdollista päästä. Kaksi viidestä vastaajasta ei tiedä, olisiko omahoidon tueksi saatavilla liikuntaneuvontaa, psykologin palveluita, ravitsemusterapeutin vastaanottoa, sosiaalityöntekijän apua, vertaistukea tai mielenterveyden palveluita. Tyytyväisimpiä tyypin 2 diabeetikot ovat hoitovälineiden saatavuuteen sekä verensokerin mittaliuskojen että verensokerisensoreiden osalta. Tilanne on kuitenkin hyvin erilainen eri yksiköissä. Osa vastaajista kokee saavansa hoitovälineitä hyvin omahoitonsa toteuttamiseen, osa taas on asiaan tyytymättömiä. Jotkut eivät saa hoitovälineitä ollenkaan, jotkut liian vähän ja jotkut eivät saa sellaisia hoitovälineitä kuin kokevat tarvitsevansa. Puolet vastaajista kokee pääsevänsä diabeteshoitajan tai hoitajan sekä terveyskeskuslääkärin vastaanotoille oman tarpeensa mukaan. Jalkojenhoitaja ja ravitsemusterapeutti ovat diabetekseen erikoistuneen lääkärin ohella terveydenhuollon ammattilaisia, joiden vastaanotolle monet diabeetikot eivät pääse, vaikka kokevat sille olevan tarvetta. Tyypin 2 diabetesta sairastavilla on monenlaisia haasteita omahoidon tuen saamisessa. Diabetesbarometrikyselyyn vastanneista puolet kokee käyn-
tinsä terveydenhuollossa hyödyllisiksi omahoitonsa kannalta ja lisäksi kolmasosa on sitä mieltä, että käynnit ovat osittain hyödyllisiä. Osa ei koe niitä lainkaan hyödyllisiksi. Hoidon jatkuvuudessa koetaan myös olevan puutteita. Alle puolet vastaajista kertoo tapaavansa vastaanottokäynneillä saman lääkärin edes joskus, ja hiukan yli puolet vastaajista kertoo tapaavansa saman hoitajan ainakin joillakin käynneillä.
Tyypin 2 diabetesta sairastavilla on myös tiedon ja tuen tarvetta monilla eri osa-alueilla. Eniten he kokevat tarvitsevansa tietoa ja tukea jalkojenhoitoon, ravitsemukseen, verensokeriseurantaan sekä mielialaan ja jaksamiseen liittyen.
Diabetesosaamisen keskittäminen kannattaa
Diabetesta sairastavat ja heitä hoitavat terveydenhuollon ammattilaiset jakavat samankaltaisen näkemyksen diabeetikoiden hoidon resursseista ja niiden kehittämistarpeista. Riittämättömät resurssit näkyvät käytännössä ohjaukseen pääsyn
hankaloitumisena. Tästä saattaa seurata vakava negatiivisuutta lisäävä kehä. Se on yhteydessä heikentyneeseen verensokeritasaHoitovälineiden saatavuus painoon, hoitoväsymykseen ja on parantunut, ja lähes henkisen hyvinvoinnin heikkeyhdeksän vastaajaa kymmenestä tyypin 1 nemiseen. Nämä lisäävät usein alttiutta lisäsairauksille, tarvetta erikoissairaanhoidon palveluille diabetesta sairastavasta ja tarkoittavat lisäkustannuksia. kokee saavansa Puhumattakaan niiden vaikutukhoitovälineitä oman sista diabetesta sairastavien arjen tarpeensa mukaan. hyvinvointiin ja työssä pärjäämi seen. Diabetesta sairastavalla on itsellään vastuu sairautensa päivittäisestä hoidosta, mutta siihen hän tarvitsee osaavan ammattihenkilöstön moniammatillista tukea. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat tyypin 1 diabetesta ja vaativahoitoista tyypin 2 diabetesta sairastavat. Näiden ryhmien omahoidon ohjauksen resursseista säästäminen on hyvin lyhytnäköistä. Vaativan diabeteshoidon keskittäminen alueellisiin osaamiskeskuksiin ja verkostoihin sekä riittävä omahoidon tuki ovat tehokkaita keinoja turvata diabetesta sairastavien yhdenvertaisuus ja elämänlaatu sekä vähentää diabetekseen liittyviä lisäsairauksia.
Taulukko 1. Yhteenveto diabeteksen hoidon tilanteesta Suomessa Diabetesbarometrin 2021 perusteella.
+ positiivista - puutteita
+ hoitovälineiden saatavuus parantunut - hoidon jatkuvuus + hoidon keskittäminen lisääntynyt - mielen hyvinvoinnin tuki (psykologi ja mielenterveyden ammattilainen) + diabetesta sairastavien lasten hoito - elintapamuutosten tuki (ravitsemusterapia, liikunnan ohjaus ja elintapaohjaus) + diabeteshoitajan resurssit (joillakin alueilla) - jalkojenhoitajien resurssit - diabeteshoitajien resurssit (joillakin alueilla)
