:1
4/2011 SOSIALIDEMOKRAATTINEN MIELIPIDELEHTI
Bonusta! Säästöä! Plussaa!
www.tradeka-yhtyma.fi
Reilua kauppaa myรถs vuonna 2011
4/2011 Päätoimittaja Laura Liski Toimitussihteeri Anni Lahtinen Kirjoittajat Tino Aalto Minna Ahola Laura Liski Ville Liski Matias Mäkynen Johannes Niemeläinen Sarita Niemi Magnus Nilsson Lassi Vainio
Yhteystiedot Sosialidemokraattiset Opiskelijat SONK ry Saariniemenkatu 6 00530 Helsinki Puh. 09 47 898 261 www.sonk.fi
Sisällys 4. Pääkirjoitus Laura Liski 5.
Mikä ihmeen yleinen etu? Lassi Vainio
6.
Anteeksi pyytämättä
7.
Puolustus voimissaan? Johannes Niemeläinen
10. Mahtikampanjalla kohti vaalivoittoa Tino Aalto 12. Edunvalvontaa korkealta ja kovaa Laura Liski 14. ”Opiskelijajohtajat” Pietarissa Johannes Niemeläinen 16. Kauppa se on, joka kannattaa Minna Ahola
Graafinen ulkoasu Fredrik Bäck www.fredrikback.fi
18. Kannettava tietokone maailman jokaiselle lapselle Ville Liski
Paino Kaleva Print www.kalevaprint.fi
20. Ihmiskauppaa vastaan Nepalissa Sarita Niemi
Ilmoitusten myynti Anni Lahtinen Puh. 045 277 5070 paasihteeri@sonk.fi
22. Den ekonomiska krisens centrum SSF:n puheenjohtaja Magnus Nilsson 23. Puheenjohtajan palsta Sarita Niemi 24. Kansalaisraadeissa luodaan uutta demokratiaa Matias Mäkynen
4 : PÄÄKIRJOITUS
Pääkirjoitus
Vuoden loppumetreillä tulee katselleeksi taaksepäin vuoden tapahtumia. Mitä jäi käteen, mistä vuosi 2011 muistetaan? Arabikevät. EU-talouskriisi. Wikileaks. Fukushima. Utøya. Osama. Vuosi on ollut suorastaan hengästyttävän kiivastahtinen, ja useat edelläkin mainituista tapauksista jatkavat elämistään. Miten käy Euron? Missä nähdään seuraava vallankumous? Uutinen ja tieto ovat näinä päivinä kysyttyä kauppatavaraa. Uutisten tekijöiden kannalta on hyvä, jos maailmalla tapahtuu, vaikkakin valitettavan usein tapahtuu pahaa. Uutisvyöryssä toimittaja tasapainoilee raportoitavien asioiden välillä, hiljaisena päivänä uutiset ovat kei-
notekoisia. Hiljaisina aikoina saadaan kuitenkin aikaan paljon hyvää -ehditään penkoa niitä asioita, jotka muuten jäisivät taka-alalle. Hyvässä lykyssä paljastetaan jotain, josta nouseekin uutinen ylitse muiden. On kuitenkin hyvä muistaa se tosiasia, että joku valitsee uutiset sinun puolestasi. Maailmalla on alle 10 suurta uutistoimistoa, jonka kautta valtaosa uutisista kulkeutuu valtakunnallisiin ja paikallisiin uutisiin. Journalistit toimivat usein omien ambitioidensa perusteella, jolloin toisen mielestä uutisoimisen arvoinen asia on toiselle pelkkää kuraa. Myös näkemyserot vaikuttavat -kiinalainen, venäläinen ja saksalainen uutistoimisto saavat samasta
tapahtumasta kolme täysin toisistaan poikkeavaa näkökulmaa. Julkilausumaton totuus on myös se, että rahoittajillakin on pitkälti valtaa siihen, mitä lehteen kirjoitetaan, ja myös lehden johto päättää julkaisulinjoista. Neutraalia uutisointia ei siis ole olemassa. Tämän takia aikansa seuraamista ei kannata kuitenkaan pelätä – päin vastoin, pienellä mediakritiikillä näkee uutiset aivan uudenlaisessa valossa. Toisinaan voit yllättää itsesi lukemasta uutista ja ajattelemasta: "Hetkinen, tuo ei mene noin. Miksi tästä on näin kirjoitettu?". Totuutta ei siis kannata niellä pureksimatta. Uskalla kritisoida.
TYÖMARKKINANEUVOTTELUT : 5
Mikä ihmeen yleinen etu?
Jean-Jacques Rousseau (1712-1778)
Teksti: Lassi Vainio Työvoiman ja pääoman välisessä neuvottelusuhteessa työnantajapuoli on pyrkinyt viime vuosina irtiottoon ja tavoitellut paikallisen sopimisen lisäämistä. Syksyn työmarkkinaneuvotteluissa käytiin jälleen tiukkaa vääntöä tulevan sopimuskauden työehdoista. Sosialidemokraattien palaaminen hallitukseen näkyy kokonaisvaltaisen raamisopimuksen syntymisessä – hallitusohjelmassa työmarkkinaratkaisuun viitataan yksikössä. Noin kaksi miljoonaa palkansaajaa kattava sopimus tulevien vuosien työehdoista syntyi, kun kuljetusalojen järjestöt pääsivät viimeiseksi sopuun omista sopimuksistaan. Ennen ratkaisun syntymistä mediassa toistuivat kuitenkin samat lauseet, joita kuullaan aina työmarkkinasovun rakoillessa. Esimerkiksi käy työtaisteluiden vuosi 2010, jolloin valtakunnansovittelijan johdolla haettiin ratkaisua peräti 62 työriitaan. Tällöin julkisessa keskustelussa lakkojen mahdollisimman nopeaa loppumista toivottiin, maaniteltiin ja vaadittiin – perusteena monesti niiden aiheuttama vahinko yleiselle edulle. Käsite luo kuvan jalosta, yhtenäisestä Suomen hyvästä. Samaa yleistä etua peräänkuulutti mm. Turun Sanomat väittäessään 26.11. Auto- ja Kuljetusalan työntekijäliitto AKT:n ”ajavan jäsenkuntansa etua vaikkapa yleisen edun kustan-
nuksella”. Yhteiskunnan kannalta kriittisiä toimintoja uhkaavat lakot tuottavat kieltämättä kustannuksia monille tahoille. Käyty keskustelu johdattaa kuitenkin kiintoisan kysymyksen äärelle: Mikä on yleinen etu? Demokratian alkuhämärissä 1700ja 1800-luvuilla pulma askarrutti sangen montaa ajattelijaa. Ranskalaisfilosofi Rousseaun mielestä valtion tuli toimia yleistahdon mukaisesti. Yleisen edun huomioiva yleistahto edusti hänelle jotakin laajempaa kuin pelkkien yksityisten etujen summaa. Saksalainen G.W.F. Hegel esitti, että julkisessa toiminnassa kansalaisen tuli irtautua oman etunsa ajamisesta ja edistää yleistä etua kullekin kansalle ominaisen kansanhengen mukaisesti. Etsiessään parhaiten yleistä etua toteuttavaa äänestysmenettelyä ranskalainen markiisi de Condorcet päätyi lopputulokseen, ettei yleistä etua voida juuri koskaan absoluuttisesti määritellä. Lisäksi hän muotoili väitteelleen matemaattis-loogisen perustelun. Politiikan tutkimuksen tieteenalalla vallitsee edelleen käsitys, ettei demokratiankaan keinoin pystytä toteuttamaan täysin yleisen edun mukaisia ratkaisuja – sellaisia ei ole olemassa. Päivänpolitiikan retoriikassa yleisen edun käsite pitää kuitenkin sitkeästi pintansa. Yleistä etua korostavat toimijat ajavat kuitenkin yleensä
vain tietyn ryhmän kapeita intressejä. Yleinen etu on sumuverho, jonka taakse on helppo piiloutua. Kiistely siitä, mikä on yleinen etu, perustuu pohjimmiltaan siihen, nähdäänkö poliittinen toiminta erilaisten intressien väliseksi kamppailuksi vai niiden yhteensovittamiseksi jonkin korkeamman päämäärän edessä. Tällaisen ylhäältäpäin asetetun päämäärän edessä on kuitenkin syytä kavahtaa – yhteiskunnassa yleisesti hyväksytty tavoite, vaikkapa hyvinvointiyhteiskunnan turvaaminen, on sekin poliittisen kamppailun tulos. Politiikkaan sisältyy aina konflikti – eri toimijoiden ja ryhmien välinen ristiriita tavoitelluista lopputuloksista ja sopiviksi katsotuista keinoista. Sen sijaan että piilouduttaisiin yleisen edun käsitteen taakse, tulisi omat poliittiset tavoitteet ja lähtökohdat tunnustaa avoimesti. Se on rehellistä ja linjakasta politiikkaa, jota myös kansalaiset viime kädessä arvostavat.
6 : ANTEEKSI PYYTÄMÄTTÄ
ANTEEKSI PYYTÄMÄTTÄ —Viime yönä makuunhuoneeni ovella oli jonoa: 11 naista. Olin vain kahdeksan kanssa, koska enempään en pystynyt. Ja kaikki sängyt täällä ovat edelleen täynnä: eivät nämä kotiin lähde, vaikka aseella uhkaisi. Silvio Berlusconi
—Niin kauan kuin Ylen säännöissä lukee, että yhtiön tehtävä on edistää monikulttuurisuutta (...) en haluaisi antaa yhtiölle minkäänlaista tukea valtion rahoista. James Hirvisaari, kansanedustaja, PS
—Tottakai homoudesta kuuluu kertoa töissä. Jos tuo niitä omia arvoja työssään esiin tai jos arvot ovat ristiriidassa yhdessä sovittujen pelisääntöjen kanssa, niin täytyy katsoa, että ne työpaikan arvot tulevat toteutumaan. Mika Niikko, kansanedustaja PS
—Laitetaan homot, lesbot ja somalit Ahvenanmaalle keskenään asumaan ja katsellaan, millainen malliyhteiskunta siitä sitten rakentuu. Tällä ratkaisulla saataisiin selville se, miten se malliyhteiskunta syntyy ja muotoutuu. Teuvo Hakkarainen, PS
Kansanedustajista ainakin seitsemän hyväksyisi kuolemanrangaistuksen poikkeuksellisen julmista henkirikoksista. Sanoman maakuntalehdet
Salametsästäjät tappoivat Vietnamin viimeisen sarvikuonon. HS 25.10.11
Pohjois-Nigeriassa ainakin 2 000 alle viisivuotiasta lasta kärsii lyijymyrkytyksestä, jonka on aiheuttanut laiton kultakaivostoiminta. Paikallisen viranomaisen mukaan 400 lasta on kuollut myrkytykseen. HS 28.10.11
Vantaa on päättänyt luoda ohituskaistan kaupungin tonttien myyntijonoon. Vastedes "kaupungin avainhenkilöt" voivat ostaa tontin ohi varsinaisen jonon eli pisteytysjärjestelmän. HS 1.11.11
—Miten olet tullut toimeen ilman mitään tuloja? —Mulla on oma firma! Päivärahoja ja kilometrikorvauksia. Kike Elomaa (PS) aamutv:n haastattelussa 2.11.11
—Yksi heikkouteni on, että en aina muista, että kaikkien ajatus ei lennä yhtä nopeasti kuin minun. Paavo Väyrynen
—Kaikki punavihreät pitäisi lahdata 1918 malliin!! Jouni Viitanen, PS, Tampereen paikallisosaston vpj
—Homojen tanssiminen loukkaa minua henkilökohtaisesti. Eräs sotaveteraani on minulle jo ihmetellyt, kuinka on mahdollista, että homot tanssivat linnassa. Kyllä se minustakin vähän outoa on. Pentti Oinonen, kansanedustaja, PS
—Tyttöjä ei pidä päästää näihin hommiin, koska tuskinpa ne näihin hommiin haluavat, kysykää minulta, olen keski-ikäinen mies ja tiedän nämä jutut. Matti Pulli, mäkihyppääjävalmentaja
—Jos johtaja on aidosti niin stressaantunut, ettei ole toimintakykyinen, hänen tulee pyytää palkatonta vapaata, ei hakea palkallista sairauslomaa. Jan Schugk, ylilääkäri, Elinkeinoelämän Keskusliitto
240 työntekijää menetti tajuntansa vaatejätti Hennes & Maurizin tehtaalla Kambodžassa. Syynä pidetään tehtaassa käytettyä kemikaalia, jolla estetään torakoita syömästä vaatteita. HS 28.10.11
AJANKOHTAISTA : 7
PUOLUSTUS VOIMISSAAN? Teksti: Johannes Niemeläinen Puolustusvoimat on viime kuukausien aikana ollut parrasvaloissa. On kulunut tuskin viikkoa ilman, että joku olisi kantanut estradille miinaa, Venäjä-uhkaa, lakkautettavaa varuskuntaa, peruttavia kertausharjoituksia tai jotain muuta suomalaisen puolustuskyvyn kulmakiveä. Kiviä on näyttämöllä sellainen kasa, että presidentinvaalien kestoaihe Nato sillä tukevasti seisoo. Nato ei ole vaaliväittelylle aviomiehen sisar vaan itse aviomies. Natoon ja lakkautettaviin varuskuntiin Suomen puolustusvoimien tulevaisuus kiteytyykin. Kumpaa puolustetaan, globalisaatiota vai lokalisaatiota?
LEIKKAUS AIHEUTTAA LEIKKAUKSIA Valtion menokuuri iskee kovasti puolustusvoimiin. Pääesikunta on laskenut, että puolustusvoimat joutuu säästämään seuraavan neljän vuoden aikana 800 miljoonaa euroa (toisten tietojen mukaan 200 ME). Tämä tarkoittaa noin kymmenen prosentin leikkausta vuosittaiseen budjettiin. Säästöt näkyvät kaikkialla. Varuskuntien lakkautuksia on luvassa. Alueellisesta puolustamisesta pidetään kuitenkin kiinni, lupaa puolustusministeri Stefan Wallin (r.).
Armeijan ruokahuolto puolestaan yhtiöitetään Leijona Catering -valtionyhtiölle. Leijona-ateriat syövät leijonanosan ruokahuollosta vastaavien työntekijöiden, pääasiassa naisten, palkkatuloista. Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL on laskenut, että varusmiehiä ruokitaan tulevaisuudessa 200–400 euroa pienemmällä kuukausittaisella kannustinpalkalla. Samaan aikaan olisi tarkoitus toteuttaa maavoimien alueellisten joukkojen materiaalin ajantasaistaminen. Jos materiaalia ei uusita, tarvotaan korpi-Suomen metsissä pian varusteilla mallia Cajander; kiväärillä, kokardilla ja asevyöllä ei pitkälle pötkitä. Myös kertaus- ja maastoharjoituksistakin joudutaan karsimaan,
8 : AJANKOHTAISTA
kuuluu hätähuuto Kasarmitorilta. Menokuuri ulotetaan lähes kaikkialle.
PORTTITEOREETIKOT VALPPAINA Menoleikkaukset ovat herättäneet viimeisetkin porttiteoreetikot uniltaan. Puolustusvoimain komentaja Ari Puheloinen tosin hillitsi Nato-pelkoja leikkausten yhteydessä. Hänen mukaansa Suomeen ei olla suunnitteilla huippuvarusteltua pientä teknoarmeijaa, mutta Puheloinen antoi kyytiä myös kivääri-kokardi-asevyö -mallin massa-armeijalle. Puheloisen mukaan armeijan tulee olla jotain tältä väliltä. Suomen alueelliseen maanpuolustukseen uskovien kannalta tilanne näyttää tukalta. Varuskunnat lakkautetaan, kertausharjoituksia ei ehkä pidetä ja kohta ei saa kylvää edes miinoja, kun Ottawan sopimus sen kieltää. Ei ihme, että monet epäilevät Nato-hakemuksen olevan allekirjoitusta vaille valmiina.
PUOLUSTUSDOKTRIININ MUUTOS AJANKOHTAINEN? Globalisaatioita vai lokalisaatiota, kuuluu siis kysymys. Muilla suurilla puolueilla vaikuttaa olevan tähän selkeä kanta.
Kokoomuksessa haikaillaan Natoon, ja keskusta ja perussuomalaiset tyrmäävät hallituksen puolustusmenoleikkaukset täysin. Globalisaatiota oikealla, lokalisaatiota ties missä, mutta miten me demarit? Puolustusmäärärahat ovat oiva leikkauskohde, ja sotamenojen kasvattaminen ei kuulu humaaniin politiikkaan. Kysymys kuitenkin kuuluu, mitä tarjotaan tilalle? Jonkinlainen maanpuolustus kuuluu – kai – poliittiseen realismiin. Miten se toteutetaan, onkin kiperämpi kysymys. Maata ei puolusteta varuskunnista, Wallin tokaisi, mutta kyllä varuskunnillakin on maanpuolustuksen kannalta merkitystä. Satojen miljoonien leikkaukset rapauttavat luottamuksen alueellisen puolustukseen, jos sitä on vuosikymmeniin enää ollutkaan. Jos leikkauksia haetaan, olisiko aika muuttaa myös puolustusdoktriinia? Alueellinen maanpuolustus laskevilla resursseilla tuntuu mahdottomalta yhtälöltä.
MITÄ TAPAHTUU ASEPALVELUKSELLE? Entä sitten pojasta mieheksi -vuosi? Mitä tehdä yleisen asevelvollisuuden kanssa? Leikkauksien kautta toteutettavan rakenneuudistuksen myötä varusmiehiä koulutetaan yhä suuremmissa yksiköissä. Wallinin mukaan kou-
Ei ihme, että monet epäilevät Nato-hakemuksen olevan allekirjoitusta vaille valmiina. luttajien määrä varusmiehiä kohden voi lisääntyä, ja samalla varusmiesten turvallisuus paranee. Suuret yksiköt eivät takaa kuitenkaan turvallisuutta. Loka-marraskuun vaihteessa kuultiin Vekaranjärveltä surullisia uutisia, kun varusmiehen kerrottiin saaneensa surmansa pistoolin luodista. Vekaranjärvi on yksi Suomen suurimmista varuskunnista, ja samassa joukkoosastossa on kuollut vuoden sisään myös kaksi muuta varusmiestä. Varusmiesliitto on arvostellut puolustusvoimia puutteellisista mielenterveyspalveluista. Leikkaamalla kuluista palvelut tuskin paranevat. Voikin sanoa, että puolustusdoktriinin tavoin yleinen asevelvollisuus on tullut jonkinlaiseen tienristeykseen. Ratkaisuksi on ehdotettu valikoivaa asevelvollisuutta, mutta taas porttiteoreetikot älähtävät. Yleinen asevelvollisuus, valikoiva asevelvollisuus, palkka-armeija, Nato. Toinen vaihtoehto, kenties nykyyhteiskuntaan kaikkein parhaiten sopiva, olisi uudistaa asepalvelusta siten, että palvelusaikana harjoiteltaisiin erilaisia siviilikriisinhallinnollisia toimia. Tällöin voitaisiin parantaa myös asepalveluksen ja siviilipalveluksen käyvien välistä tasaarvoa. Taas nirskuvat portin saranat.
AJANKOHTAISTA : 9
KIIRE ODOTTAMAAN Yksi juttu on kuitenkin varma: nykymuotoinen asevelvollisuus tulee uudistumaan lähivuosikymmeninä. Helsingin Sanomat julkaisi hiljattain mielipidekirjoituksen, jossa varusmies kritisoi asepalvelusta tehottomaksi. Hänen mukaansa suurin osa ajasta kuluu resurssien puutteen vuoksi odottamiseen. Epämotivoivaa, varusmies luonnehti palvelustaan. Yleinen vitsi kuuluu, että intissä on aina kiire odottamaan. Puolustusvoimat tyrmäsi yhtenä vaihtona esitetyn varusmiespalveluksen lyhentämisen koko koulutuksen tuhoavana ideana. Heidän mukaansa nykynuorista saa sotakelpoisen joukon hädin tuskin kuudessa kuukaudessa, entä sitten lyhemmässä ajassa. Vaikka yleinen asevelvollisuus kaikkien leikkaus-, puolustusdoktriinin muutos ja tasa-arvokysymysten jälkeen pitäisi pintansa, on uudistusta haettava muutenkin kuin suuriin yksikköihin keskittämällä. Pian armeija ei kasvattanekaan kaikista pojista miehiä.
PUOLUSTUSLIITTOON RUOTSIN KANSSA Suomen maanpuolustuskysymyksessä taiteilu globalisaation ja lokalisaation välisellä nuoralla on vai-
Puolustusmäärärahat ovat oiva leikkauskohde, ja sotamenojen kasvattaminen ei kuulu humaaniin politiikkaan. Kysymys kuitenkin kuuluu, mitä tarjotaan tilalle?
keaa. Jatkammeko leikkauksia ja lähdemmekö hakemaan turvaa Natosta, sodimmeko varuskunnista käsin ja pidämmekö kiinni alueellisesta maanpuolustuksesta vai pyrimmekö löytämään kenties jotain uutta? SONK on linjannut poliittisessa ohjelmassaan, että koko turvallisuuskäsitys pitäisi ymmärtää laajemmin kuin pelkästään sotilaallisena turvallisuutena. Esimerkiksi luonnonkatastrofit ja humanitaariset katastrofit vaativat uudenlaista lähestymistapaa. Myös sotilaallisen turvallisuuden käsite vaatii uutta tarkastelua. Julkista keskustelua hallitsee tällä hetkellä Naton ja alueellisen maanpuolustuksen vastakkainasettelu. Globalisaation ja lokalisaation ristipaineessa unohtuu, että muutkin lähestymistavat voivat olla mahdollisia. Esimerkistä käy alueellinen yhteistyö. Miten olisi puolustusliitto Ruotsin kanssa?
10 : EDUSTAJISTOVAALIT
Mahtikampanjalla kohti vaalivoittoa Teksti: Tino Aalto ”TOSY osoittautui juuri sellaiseksi opiskelijaliittonsa kruununjalokiveksi, jollaisena sitä ennen ylioppilaskuntien edustajistovaaleja pidettiin.” Näin kirjoitti Uutispäivä Demari edustajistovaalien jälkeisenä päivänä. Valtakunnallisesti SONK piti paikkansa ja yhdessä suurimmista ylioppilaskunnassa, Turun yliopiston ylioppilaskunnassa, Demariopiskelijat kahmaisivat yhden paikan sijasta kolme paikkaa. On sanomattakin selvää, että uudet asetelmat Turussa antavat TOSYlle huomattavasti suuremman poliittisen vaikutusvallan ja painoarvon edelliseen tilanteeseen verrattuna. Tähän tilanteeseen päädyttiin mutkien kautta, koska vielä keväällä tunteet olivat hyvin epäselvät, ellei jopa epätoivoiset.
Ilman onnistunutta rekrytointia ja kampanjointia on turha havitella valtaa, koska se ei tule ilmaiseksi luoksesi.
Turun Demariopiskelijat keräsivät SONK:n suurimman listan edustajistovaaleissa (40 ehdokasta). Ehdokasrekrytointi oli onnistunutta vaikka varsinainen ehdokaskartoittaminen aloitettiin toden teolla vasta kesällä. Tilanne oli tuskallinen ja optimistiseksi tavoitteeksi asetettiin pääseminen viime vaalien lukemiin (32 ehdokasta). Alkusyksyllä Vihreiden suunnasta kuului jopa vähätteleviä kommentteja TOSYn suuntaan: ”Mahtavatkohan saada pidettyä edes yhtä paikkaa edustajistossa?” Tällaiset kommentit osuivat arkaan paikkaan, mutta samalla täytyy muistaa että ne nostattivat taistelutahtoa. Syksyn edetessä tapahtui käänne parempaan useiden tekijöiden ansiosta, joista ehkäpä suurimpana yksittäisenä syynä voidaan mainita TOSYn puheenjohtaja Lassi Vainion raivokas rekrytointi. Ehdokkaita alkoi tulla ovista ja ikkunoista kohottaen itseluottamusta. Hyvä lista loi pohjan tulevaisuuden voitolle. Vielä oli edessä itse kampanjointi. TOSY näkyi aktiivisesti muutaman viikon ajan kampukselle jakaen samalla noin 2500 flyeria, joissa kerrottiin sosiaalidemokraattista ilosa-
nomaa. Positiivinen asenne välittyi varmasti koko kampusalueella pyörineille opiskelijoille. Lisäksi onnistuneella propagoimisella on vaikutuksia, joita ei pysty mittamaan vaalien tuloksia julkistettaessa. Menestynyt kampanjointi on luomassa koko liikkeestämme positiivista kuvaa, joka kantaa hedelmää seuraavissa vaaleissa. Puoluetyötä tehtäessä pitäisi nähdä koko ajan kaksi vierekkäistä tietä. Toisen tien päämäärä on aina seuraavissa vaaleissa ja toisen tien päämäärä on asetettu hamaan tulevaisuuteen. Tällä tavoin pystymme kehittämään puolueen tässä ja nyt unohtamatta tulevaisuuden visiointia. Erkki Tuomioja, Jutta Urpilainen ja Paavo Lipponen – tuntemattomuuksia rivissä pitkä liuta, tai ei nyt aivan. Edellä mainittu kolmikko oli suuri tukiranka rakennettaessa edustajistovaaleja. Heidän puhuessaan tilaisuuksissamme tavoitimme useita satoja ihmisiä. Näiden puhujien avulla pystyimme myös konkreettisesti osoittamaan opiskelijoille valtakunnan tason politiikan ja puoluepoliittisesti sitoutuneen ryhmän yhteyden. Yliopisto ei ole yhteiskun-
EDUSTAJISTOVAALIT : 11
nasta erillinen saareke ja jos halutaan vaikuttaa laajaan spektriin asioita, pitää omata hyvät suhteet aina politiikan huipulle asti. Turun ihmeeseen olivat vaikuttamassa onnistunut ehdokasasettelu ja kampanjointi unohtamatta vanhojen TOSY-aktiivien valtaisaa tukea. Ilman onnistunutta rekrytointia ja kampanjointia on turha havitella valtaa, koska se ei tule ilmaiseksi luoksesi. Kuten entinen SDP:n puheenjohtaja Pertti Paasio on todennut: ”valtaa ei anneta, se pitää ottaa”. Tämän lauseen voisi tulevaisuudessa heittää ilmoille ympäri ylioppilaskuntien sosialidemokraattisia yhdistyksiä. Tiiviillä yhteistyöllä eri ylioppilaskuntien välillä voimme rikastuttaa omaa ajatusmaailmaamme ja pystymme myös vaihtamaan niin onnistuneita kuin epäonnistuneita kokeiluja omissa ylioppilaskunnissamme. Lisäksi SYL:n valtaaminen on ensiarvoisen tärkeää, koska tä-
män hetkisessä tilanteessa on parannettavaa. SYL on merkittävät mielipidevaikuttaja ja opiskelijapolitiikan linjaaja, jossa olisi tilausta sosiaalidemokraattiselle edustajalle. Hyvä sosiaalidemokraattinen opiskelijapolitiikka on yksi keino nostaa koko opiskelijaliikkeen vaikutusvaltaa ja arvostusta yhteiskunnassa. Tässä kehityksessä on ja tulee aina olemaan tilausta opiskelijapolitiikalla, jota ohjataan tasa-arvoisten, oikeudenmukaisten, solidaaristen ja kansainvälisten arvojen pohjalta. Kirjoittaja toimi TOSYn vaalipäällikkönä yhdessä Lassi Vainion kanssa vaikuttaen samalla muun muassa Lounais-Suomen Demarinuorten puheenjohtajana ja liittohallituksen jäsenenä. Kampanjointikokemusta karttui viime keväältä, jolloin hän toimi ensi vuoden Varsinais-Suomen SDP:n puheenjohtajan, Juuso Alatalon, kampanjapäällikkönä.
12 : SYL + SAMOK
Edunvalvontaa korkealta ja kovaa Teksti: Laura Liski Korkeakouluopiskelijakentällä on kaksi valtakunnallista toimijaa, Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL sekä Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto SAMOK. Molemmilla on päättävinä toimieliminä hallitukset, jotka toimivat liittokokousmandaatilla. Vuonna 2012 molempien hallituksissa aatteen puolesta toimivat SONKkilaiset Eveliina Heinäluoma (SYL), sekä Anette Karlsson ja Joni Vainikainen (SAMOK).
LOISTOKAS PALUU HALLITUKSEEN Eveliina Heinäluoma, 23, valittiin Suomen ylioppilaskuntien liiton
(SYL)hallituksen jäseneksi marraskuussa pidetyssä liittokokouksessa. Läpimenoa ei tarvinnut etukäteen edes epäillä, sillä Eveliina oli monien mielestä ennakkosuosikki. "Vuoden tauon jälkeen meillä on jälleen demari mukana ajamassa ylioppilasliikkeen tavoitteita eteenpäin SYL:ssä", tuore hallituksen jäsen riemuitsee. Edellisen kerran hallituksessa SONKkilaisia edusti Anni Vesa vuonna 2010. Kuten Anni, myös Eveliina on Lapin yliopiston ylioppilaskunnan kasvatti. "LYYssä olen päässyt toimimaan niin edaattorina kuin myös tämän vuoden ylioppilaskunnan hallituksen jäsenenä", Eveliina kertoo. Ylioppilasliike on siis ennalta tuttu, ja haasteiden lisäänty-
minen ei nuorta opiskelijapoliitiikan asiantuntijaa pelota. Tärkeimpänä Eveliina pitää sosialidemokraattisen näkökulman palauttamisen SYL:n toimintaan. "Jännittää tutustua myös ministeri Gustafssoniin", hän paljastaa. Vaikka SONKkilainen näkökulma onkin hetken aikaa puuttunut hallitustoiminnasta, Eveliinalla on jo suunnitelma valmiina miten omaa aatetta tuodaan mukaan keskusteluun. "Pitää kehua ensin muiden saavutuksia ja sen jälkeen tuoda esiin oma vahva kanta asiaan. Sitä höystetään hyvillä argumenteilla ja laaja-alaisella näkemyksellä", hän summaa. Hihassa on myös muita valttikortteja – "sauna, hyvät tarjoilut ja jutustelu", hän nauraa.
EVELIINAN TERVEISET PÄÄTTÄJILLE: Huomioidaan opiskelukyky opiskelijan työkykynä. Yliopistot eivät ole tuotantolaitoksia ja opiskelijat niissä toimivia robotteja!
EVELIINAN TERVEISET SONKKILAISILLE: Nostetaan omia hyviä tyyppejä ylioppilaskuntien päättäviin elimiin ja elvytetään SONK:n opiskelijaverkoston toimintaa! Yhdessä tekemällä saadaan enemmän aikaan ja jatkuvuutta toimintaan.
SYL + SAMOK : 13
KAKSI EDUSTAJAA YHDELLÄ ISKULLA Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto SAMOK sai lottovoiton, kun liittokokous äänesti liiton hallitukseen kaksi demariedustajaa. Anette Karlsson, 23, ja Joni Vainikainen, 25, ovat raudanlujia osaajia ammattikorkeakouluopiskelijoiden edunvalvonnassa. Molemmilla on takanaan pitkä ura omissa oppilaitoksissa, Anetella LAUREAssa ja Jonilla Metropoliassa. "Istun LAUREAMKOn hallituksessa ja kaikissa lakisääteisissä toimielimissä ja muissa työryhmissä", Anette hymyilee. Myös Joni on istunut kuluvana vuonna oman opiskelijakuntansa hallituksessa. Kumpikaan ei silti näytä pelkäävän tulevaa vuotta, vaan tulevaan he suhtautuvat erittäin positiivisin mielin. "Innolla odotan mitä vuosi tuo tullessaan", Joni iloitsee. Positiivinen asenne onkin paikallaan, sillä tulevana vuonna on luvassa valtavasti haasteita. "Ammattikorkeakoulu-uudistus ja etenkin kunnallisvaalit ovat ehdottomasti ensi vuoden suurimpia haasteita. Pitää keksiä keinot jolla saadaan nuoret äänestämään!" Joni huolehtii. Lisäksi siirtyminen paikalliselta tasolta valtakunnalliselle on jo yksinään iso asia. "Opiskelijakunnassa toimiessa on tottunut huomioimaan ne omaa opiskeluympäristöä koskevat asiat, valtakunnallisella tasolla pitää nähdä koko Suomen ja myös Euroopan tilanne", Anette jatkaa. Molemmilla on kuitenkin hallussaan vaikuttamisen aakkoset, ja se onkin yksi edunvalvontatyön tärkeimmistä tehtävistä. "Pitää olla tietoinen faktoista ja taustoista asiassa jota ajaa, ja tulee osata argumentoida asian puolesta hyvin", Anette listaa. "Ja pitää tietää että omat ajatukset menee perille", Joni jatkaa. "Myös saunassa istuminen on tärkeää", hän nauraa. Molemmille on tärkeää tuoda selkeästi omia arvoja esiin keskusteluissa. "Usein myös keskutellaan päättävien tahojen kanssa kasvokkain, jolloin on tärkeää valmistautua etukäteen", Anette pohtii.
JONIN JA ANETEN TERVEISET PÄÄTTÄJILLE: Onnellista joulua ja hyviä päätöksiä uudelle vuodelle! Näin joulun alla olisi aika muistaa myös opiskelijaperheitä, jotka ovat Suomen köyhimpiä. Huoltajakorotus tulisi lisätä opintotukeen, jotta opiskelevien perheellisten tilanne paranisi.
ANETEN TERVEISET SONKKILASILLE: Haluan kannustaa kaikkia SONKkilaisia osallistumaan toimintaan ja
lähtemään mukaan aktiiviseen opiskelijoiden asioiden parantamiseen. Yhdessä voimme saavuttaa suuria asioita. Haluan myös toivottaa teille kaikille iloista joulun odottelua ja rauhallista joulua, muistakaa levätä ja muistaa rakkaitanne!
JONIN TERVEISET SONKKILAISILLE: Onnea valitulle hallitukselle!
14 : PIETARI
”Opiskelijajohtajat” Pietarissa Teksti: Johannes Niemeläinen Kuvat: Rami Lindström Hämmentävintä Venäjän parlamenttivaaleissa oli se, etteivät ne näkyneet Pietarin katukuvassa mitenkään. Tai näkyiväthän ne, valtapuolue Yhtenäisen Venäjän vaalijulisteina metrossa ja julkisilla paikoilla. Muuten turistin silmin katseltuna suuresta poliittisesta tapahtumasta ei ollut tietoakaan. Pietarin pääkadulla Nevski Prospektilla ja metroasemilla oli muutamia hassuja flaijerinjakajia, mutta harjaantumattomalta vaalisilmältä nekin olisivat menneet ohi. Suurta kansanjuhlaa ei syntynyt Venäjän presidentin, anteeksi pääministerin Vladimir Putinin puolueen jättitappiosta huolimatta. Alustavien tuloksien mukaan Putinille jäi duumaan yksinkertainen enemmistö.
KONTRASTI YLIOPISTOJEN VÄLILLÄ Tältä siis näyttivät pinta-alaltaan maailman suurimman valtion ”demokraattiset” vaalit ”opiskelijohtajien” silmin. Vaikka opiskelijajohtajien vierailu uussosialistisen Oikeudenmukainen Venäjä -puolueen toimistoon peruuntui, oli SONKkilaisten kolmipäiväisen Pietarinmatkan anti kiinnostava.
Matkan järjestäjän, St. Peter’s Line -laivayhtiön varatoimitusjohtajan Peter Iiskolan puolesta opiskelijajohtajiksi nimetty ryhmä ehti tutustua paikallisiin opiskelijoihin, yliopistoihin, nuorisomessuihin, kulttuuriin, taiteeseen ja historiaan. Matkaan kuului kaksi yliopistovierailua. Ensimmäinen oli Pietarin valtion finanssi- ja talousyliopistoon (Finec). Entisen Venäjän keskuspankin tiloissa toimiva Finec kouluttaa nuorista älyköistä työntekijöitä oligarkkien maailmaan. Tämä maailma vaikutti olevan sen verran houkutteleva, että valmistumisen jälkeen suuntana oli monella ulkomaat. Toisen vuoden opiskelijat lähinnä tirskahtelivat, kun kysyimme heidän vaikutusmahdollisuuksistaan yhteiskunnassa. Kontrasti Pietarin eurooppalaisen yliopiston tohtoriopiskelijoihin oli valtava. ”Tuo oli olettettavasti retorinen kysymys”, meille vastatiin, kun kysyimme muuttavatko vaalit mitään. Pääasiassa yhteiskuntatieteisiin keskittyvän yliopiston opiskelijat eivät olleet kuitenkaan toimettomia. Vaikutusmahdollisuudet ovat vähäiset, mutta mikään ei muutu ilman omaa panosta. Eräs opiskelijoista kertoi pitävänsä seminaareja sukupuolikysymyksistä toimittajille ja muille opiskelijoille ja tutkijoille. Toinen kertoi puolestaan tutkivansa ay-liikettä ja itsekin toimivansa työntekijöiden oikeuksien puolesta. Hän kertoi, että Oikeudenmukainen Venäjä oli ottanut joitain ay-aktiiveja listoilleen vaaleissa. Yhteistyö ei ollut toiminut kuitenkaan kitkattomasti. ”Tavoitteet ovat samat mutta keinot eri”, hän sanoi.
PIETARI : 15
Kolmas luonteeltaan yhteiskunnallinen vierailu oli järjestetty paikallisille nuorisomessuille. Messuilla ei nuorisojärjestöt ja yliopistot esittelivät toimintaansa. Mukana oli vain yksi poliittinen nuorisojärjestö. Yhtenäiseen Venäjään kuuluvan nuorisojärjestön aktiivit kertoivat järjestönsä olevan ”julkinen”. Hyppy torstain Studia-messuilta Pietariin oli suuri. Kun Suomessa järjestöjen ja korkeakoulujen ständeille pyritään haalimaan kiinnostuneita aggressiivisellakin markkinoinnilla, pysyivät järjestöjyrät Pietarissa tiskiensä takana. Messujen pääpäivä oli tosin ollut jo perjantaina, joten lauantaina venäläisnuoret keskittyivät seuramaan skeittareita ja temppupyöräilijöitä.
PARHAITA OVAT IHMISET Ei Pietari ollut kuitenkaan ainoastaan yliopistoja ja nuorisomessuja. Kaupungin mahtavaan kulttuuritarjontaan SONKkilaiset tutustuivat Peter Iiskolan kulttuuriystävän johdattamina Venäläisessä museossa ja urkukonsertissa. Upeista taideteoksista ja kauniista musiikista huolimatta päällimmäisiksi mieleen jäivät ihmiset. Kahden päivän ajan Aalto-yliopiston pietarilainen työntekijä Olesya Baraniuc vei meitä ympäri kaupunkia yliopistoihin, Suomi-talolle, nuo-
Toisen vuoden opiskelijat lähinnä tirskahtelivat, kun kysyimme heidän vaikutusmahdollisuuksistaan yhteiskunnassa. risomessuille ja hoiti ravintolavarauksemme. Iiskolan kulttuuriystävä järjesti puolestaan suomalaisopiskelijoille mahdollisuuden tutustua venäläistaiteilijoiden jättimaalauksiin ja klassiseen musiikkiin. Iiskola itse on mielenkiintoinen tapaus. Diplomaatti, liikemies, kosmopoliitti. Bisnestä Suomessa, Venäjällä, maailmalla. Ihmisoikeustyötä Balkanilla, huumeiden vastaista työtä Afganistanissa. Ja kaikki alkoi Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan hallituksesta 1980-luvun taitteessa. Kaikkiaan SONKkilaisten kolmen päivän Pietarin-matka oli menestys. Käteen jäi monenlaisia kokemuksia niin koulutuspolitiikasta kuin kulttuuristakin. Suurin kiitos kuuluu kuitenkin reissun järjestäjille ja matkatovereille.
16 : PÄIVITTÄISKAUPPA
Kauppa se on, joka kannattaa Teksti: Minna Ahola S-ryhmä ja K-kauppa hallitsevat kauppaa suvereenisti. Aihe herätti närää jo markka-aikaan ja esimerkiksi vuonna 1999 MTV3 uutisoi huolissaan näiden kahden ryhmän yhteisestä 65 prosentin markkinaosuudesta. Osuus on kasvanut tasaisesti nykyiseen 80 prosentin markkinaosuuteen. Syksyn aikana mm. Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ja Elintarviketyöläisten Liitto ovat ärähtäneet liian suuresta markkinaosuudesta. Myös kuluttajille alkaa riittää.
OSUUSTOIMINTAA VAI SIJOITTAMISTA S-ryhmän liiketoiminta perustuu osuustoimintaan. Osuustoiminnan ideana on tukea osuuskunnan omistajien arkea ja harjoittaa samalla kannattavaa liiketoimintaa. Osuustoiminnallinen yritysryhmä käsittää 22 itsenäistä alueellista osuuskauppaa ja näiden omistaman Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnan (SOK) tytäryhtiöineen sekä 10 paikallista osuuskauppaa. Osuuskaupat omistaa puolestaan osuuskauppojen jäsenet, eli asiakasomistajat. S-ryhmä jakaa asiakasomistajilleen bonuksia edustajiston tekemien päätösten mukaisesti. Kesko Oyj on puolestaan kaupan alalla toimiva suomalainen pörssiyhtiö, joka harjoittaa tukkukauppaa, tuottaa vähittäiskauppaa tukevia palveluja ja hankkii vähittäiskaupan liiketiloja. Keskon ja sen tytäryhtiöiden kanssa yhteistyössä toimivat itsenäiset K-kauppiaat. Edellä mainitut muodostavat yhdessä K-ryhmän. Keskon omistaa 80 prosenttisesti niin sanotuilla A-osakkeilla K-
kauppiaat sekä Keskoa lähellä olevat yhteisöt, joista suurimmat ovat K-kauppiasliitto, Vähittäiskaupan Takaus Oy ja Kruunuvuoren satama Oy. Osakkeiden yhteisarvo oli vuoden 2010 lopussa lähes 3,5 miljardia euroa. Rekisteröityjä osakkeenomistajia oli yhteensä 38 258. Omistajuuden voidaan sanoa olevan äänivallan osalta hyvin keskittynyttä.
PIDETTY JA PARJATTU BONUSKORTTI Kaupat houkuttelevat asiakkaita bonusten varjolla. Keskustelupalstoja seuraamalla ymmärtää, että keskittäminen kannattaa. Vai kannattaako? Osa on jo lähtenyt boikotoimaan, mutta moni ei silti ymmärrä näiden kahden ketjun kokonaisosuutta markkinoista. S-ryhmän tuttuja ketjuja ovat esimerkiksi ABC-asemat, Amarillot, Alepat., Kodin Terrat, Prismat, Salet ja Sokokset. K-ryhmään kuuluvat puolestaan ainakin Citymarketit., Anttilat, Intersportit, Askot ja Sotkat. Jos haluaa onnistua boikotissaan, on välteltävä ketjun kaikkia myymälöitä ja siinä onnistuakseen on oltava valmis näkemään vähän vaivaakin.
Yleinen toimintatapa on se, että asiakas näyttää kiltisti bonuskorttia, kun sitä kassalla pyydetään. Kuukauden välein kerätään hedelmät ja asiakas toteaa, että mitä enemmän tuli taas keskitettyä ja ostettua, sitä enemmän on kertynyt bonusta. Järjestelmään on helppo saada ihmisiä mukaan. Erityisesti ABC-ketjut ovat herättäneet kuitenkin närää sen vuoksi, että teiden varsilla ei ole enää vaihtoehtoja. Kunnallispoliitikkojen on sanottu olevan liian lähellä S-ryhmää ja poliiseille puoleen hintaan tarjotuista kahveista nousi hirveä poru. ”Taas oli tarjoustuote loppu ja ihan väärät tuotteet oli tarjouksessa.” todettiin eräällä keskustelupalstalla. Kaupat ovat onnistuneet erinomaisesti tehtävässään, kun asiakas alkaa ostaa sitä, mitä hänelle tarjotaan, eikä sitä, mitä hän tarvitsee. Hän ei halua ostaa tarjoustuotteita, mutta on silti kiukkuinen, kun tuote on loppu. Onko meitä todella näin helppo huijata? S-ryhmällä oli viime vuonna 1,8 miljoonaa asiakasomistajaa. Jokainen on maksanut 20–100 euron suuruisen osuusmaksun liittyessään jäseneksi. Bonuksia maksetaan
PÄIVITTÄISKAUPPA : 17
takaisin sitä mukaa, kun ostoksia kertyy. Lisäksi S-ryhmä maksaa sijoitetulle osuudelle melko hyvää korkoa. Suurin osa asiakasomistajista ei ole kuitenkaan sijoittanut osuustoimintaan yli yhtä osuutta, joten tilille ei vielä pelkällä omistamisella pääse. Siispä pitää tehdä keskitettyjä ostoja. Asiakasbonusten muodossa jaettiin S-ryhmästä viime vuonna 171 miljoonaa euroa ja investointeihin käytettiin 237 miljoonaa. Investoinneista mitään ei kuitenkaan valu asiakasomistajille ja investointien on moitittu muutenkin kohdistuvan Venäjälle. Kesko Oyj jakoi puolestaan osinkoja viime vuonna 1,3 euroa osakkeelta, joka tekee yhteensä yli 120 miljoonaa euroa. Aika moni on sitä mieltä, että varsinkin ruoka on Suomessa melko kallista ja moni myös tietää, että bonukset ja osingot maksetaan ostettujen tuotteiden ja ruuan hinnassa. MTK:n mielestä asiakkaan käyttämän euron tulee jakautua tasaisemmin tuotantoketjun eri osille. MTK on myös vaatinut hallitusta puuttumaan epäterveeseen tilanteeseen markkinoilla, joissa kahdella ketjulla on vallitseva osuus. Myös Elintarviketyöläisten liitto peräänkuuluttaa terveempää kilpailua. Kuluttajavirasto selvittää kilpailutilannetta parhaillaan kokonaisuutena. Kuluttajan ja etujärjestöjen tunne kilpailun puuttumisesta saattaa olla täysin aiheellinen ja perusteltu.
Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan mukaan kilpailun puuttuminen ei nimittäin ole ongelma.
On kuitenkin olemassa myös toisenlaisia näkökulmia. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan mukaan kilpailun puuttuminen ei nimittäin ole ongelma. Kyseisessä tutkimuslaitoksessakin toki todetaan, että kaupan keskittymisen jatkuminen voi luoda riskin, että hinnat nousevat. Eikö 80 prosentin markkinaosuus ole Etlan mielestä merkittävä?
ONKO KETJUISTA OSTAMINEN EDES EETTISTÄ? Ruuan tuotantoon liittyvät etujärjestöt vaativat kotimaisen ruuan osuuden kasvattamista markkinoilla. Kuluttaja päättää lopulta mitä ostaa, mutta tarjonta ratkaisee valinnan merkittäviltä osin ja vaatimus lienee perusteltu. Ketjut korostavat ainakin puheissaan kotimaisen ruuan osuutta, mutta tuontitavaralla tekee usein parempaa tulosta. Pelkästään ruuan kotimaisuus ei silti tee ostopäätöksestä vielä eettistä. Kumpikaan markkinoiden valtaa pitävistä ketjuista ei ole vaivautunut laittamaan työtekijöidensä työehtoja kuntoon. Kaupan alan työehtosopimus on työnantajalle yksi halvimmista. Kaupat käyttävät lisäksi paljon osa-aikaista työvoimaa, jolloin palkkakustannusten säästöjen lisäksi säästetään työnantajan muissa kuluissa. Monen työntekijän kohdalla veronmaksajat maksavat tulonsiirtoina toimeentulon puutteita. Kumpikaan valtaa pitävistä kaupan alan ketjuista ei ole myöskään välittänyt tehdä työehtosopimusta ylempien toimihenkilöiden kanssa, vaan tämä ryhmä on haluttu tietoisesti jättää sopimuskulttuurin ja työehtoturvan ulkopuolelle.
S-ryhmä vakuuttaa eettisyyttään ja asiakasomistajuusmyönteisyyttään, mutta työehtopuolella käyttää halvinta. Kun S-ryhmä perusti vuonna 2006 osakeyhtiön nimeltä S-Pankki, ammattijärjestöt vaativat sitä alkaa noudattaa rahoitusalan työehtosopimusta. S-pankki halusi kuitenkin säilyttää halvemman kaupan alan työehtosopimuksen, vaikka työntekijät tulivat osakeyhtiömuotoiseen pankkiin töihin. Asia ei ole vieläkään korjaantunut.
18 : ONE LAPTOP PER CHILD
Kannettava tieto kone maailman jokaiselle lapselle Teksti: Ville Liski One Laptop Per Child, lyhyemmin OLPC, on vuonna 2005 käynnistynyt projekti, jonka tarkoituksena on kehittää halpoja opetuskäyttöön tarkoitettuja tietokoneita kehittyvien maiden käyttöön. Projektissa on mukana useita suuria IT-alan yrityksiä, mm. AMD, eBay, Google ja Red Hat. Projektin kantaviin lupauksiin lukeutui tietokoneen sadan dollarin hinta, mutta tuota lupausta jouduttiin korjaamaan ja sadan dollarin hinta muuttui tavoitteeksi vuoteen 2008 mennessä. Kuitenkaan hinta ei ole laskenut luvatusti, ja tällä hetkellä tietokonetta myydään n. 200 dollarin hintaan. OLPC-projektissa perheet eivät joudu maksamaan tietokoneista, vaan tarkoitus on, että ulkopuoliset tahot ostavat tietokoneet annettaviksi lapsille. Kannettavien menekin lisäämiseksi OLPC tarjosi Give One Get One -mahdollisuutta Yhdysvaltain ja Kanadan kansalaisille: ostamalla kannettavan tietokoneen kehitysmaan lapselle, hyväntekijä saa samanlaisen tietokoneen itselleen. Give One Get One -ohjelman myötä OLPC-projektin kannettavasta tietokoneesta tuli länsimaalaisten leikkikalu. Tietokoneen harvinaisuus ja lahjoituksen myötä avautuvat verovähennykset houkuttelivat useat tilaamaan itselleen kehitysmaihin suunnitellun halpakannettavan. Myöhemmin Give One Get One -ohjelma avattiin myös useille
Euroopan maille. Sadan dollarin tietokoneen hinta oli 399 dollaria. Nyt tietokonetta ei voi enää ostaa omaksi, vaan vaihtoehtona on ainoastaan tietokoneen lahjoittaminen kehitysmaan lapselle. OLPC-projektin kannettava tietokone, nimeltään XO-1, on vihreänsävyinen n. 1,5 kilogramman painoinen Linux-käyttöjärjestelmällä toimiva kannettava tietokone. Koska tietokone on ollut kehitteillä vuodesta 2005, se on auttamattoman antiikkinen nykypäivän mittapuulla – itse asiassa tietokone vastasi vuonna 2006 tehoiltaan nopeimpia älypuhelimia. OLPC on suunnitellut seuraajaa XO-1:lle. Muilta elektroniikkavalmistajilta on XO-1:n eliniän aikana tullut nykypäivän trendiin paremmin soveltuvia tablet-tietokoneita taistelemaan XO-1:n kanssa. Nykypäivän tablet-tietokoneet ovat nopeampia, mutta myös suurempien valmistusmäärien myötä halvempia kuin erityisesti kehitysmaiden vaatimuksiin suunniteltu XO-1. Tietokoneen hintaan ja jakeluun liittyvien ongelmien lisäksi OLPC -projektiin kuuluvat yritykset ovat ajautuneet kiistoihin. Prosessorijätti Intel erosi OLPC:sta erimielisyyksien takia, ja lähti ajamaan omaa Classmate PC -projektiaan. Classmate-projektin tarkoituksena on niin ikään tarjota halpa kannettava tietokone kehitysmaiden lapsille. Projektien yhtenevien päämäärien
Classmate PC
ONE LAPTOP PER CHILD : 19
Koko halpakannettava -konseptista on tullut länsimaisten yritysten ja erikoisesta tietokoneesta kiinnostuneiden nörttien temmellyskenttä.
lisäksi Intel tarjosi omaa Classmate-tietokonettaan samoille alueille, joille OLPC oli tarjoamassa omaa kannettavaansa. Kaiken kehitysmaiden auttamisen hengessä Intel syytti OLPC-projektin tietokonetta vakavista ongelmista, kuten tietokoneiden heikosta laadusta. Lisäksi Windows-käyttöjärjestelmästään tunnettu Microsoft esitti mielenkiintoaan OLPC-projektin tietokoneeseen. Tietokoneen hitaiden osien takia XO-1:htä suunniteltiin toimitettavan ainoastaan Linux-käyttöjärjestelmällä, mutta Microsoft sai tahtonsa läpi ja XO-1:stä on olemassa nyt myös Windows-versioita. XO-1 ja Classmate PC -kannettavat ovat kumpikin kuitenkin tek-
nisesti kyseenalaisia. Projektit listaavat tarkoitusperikseen tarjota tasavertaiset mahdollisuudet tietoteknisten taitojen kehittymiseen, mutta kumpikin tietokone on aivan liian hidas tarjotakseen saman käyttökokemuksen, mihin suurimmalla osalla länsimaiden kansalaisista on mahdollisuus omien tietokoneidensa kanssa. Koko halpakannettava-konseptista on tullut länsimaisten yritysten ja erikoisesta tietokoneesta kiinnostuneiden nörttien temmellyskenttä. Yritykset taistelevat kehitysmaiden auttamisen varjolla omasta markkinaosuudesta, ja yksityiset käyttäjät vedättävät länsimaisia kuluttajia halvoilla hinnoilla. XO-1 tietokonet-
ta myydään verkon myyntipalstoilla nykyään n. 200 dollarin hintaan – mikä onkaan oivallisempi tapa tienata koko vuoden ansiot kerralla kuin varastamalla tietokone lapselta ja myymällä se länsimaihin nörtin toiseksi, kolmanneksi tai kymmenenneksi tietokoneeksi? Kaiken teknisen kiistelyn, käyttöjärjestelmän sovittamisen ja hintakeskustelun ohessa moni on unohtanut kysyä itseltään: tarvitsevatko lapset tietokoneita opetuskäyttöön, jos heillä ei ole kyniä tai opettajia? Monissa kehitysmaissa eletään absoluuttisessa köydyydessä, nälässä ja janossa – miksi ennen uusia tietokoneita ei taata elämän perusedellytyksiä?
X0-1 käytössä Ulan Batorissa 2007 Kuva: Carla Gomez Monroy
20 : NEPAL
Ihmiskauppaa vastaan Nepalissa KATMANDU
Teksti: Sarita Niemi Viime syyskuussa lupauduin lähtemään Demarinuorten ja SONKin edustajana Puolueiden kansainvälinen demokratiayhteistyö Demo ry:n vuosittaiselle delegaatiomatkalle Nepaliin tutustumaan järjestön paikalliseen, nuorten poliitikkojen kanssa tehtävään demokratiaprojektiin. Matkalle osallistui delegaatti jokaisen eduskuntapuolueen nuoriso- tai opiskelijajärjestöstä. Pidän vieraisiin kulttuureihin tutustumisesta, ja kansainväliseen politiikkaan erikoistuvana olin tietenkin valtavan innoissani saadessani tämän mahdollisuuden – on aivan ainutlaatuista päästä jakamaan kokemuksia ja käytänteitä nuorten kollegoiden kanssa toiselta puolelta maailmaa. Viikon mittaiseen matkaamme sisältyi tutustumista paikallisiin nuorisopoliitikkoihin, ja sitä kautta Demon projektiin, jonka tavoitteena on helpottaa keskusteluyhteyden syntymistä, ja sitä kautta kestävää
politiikkaa ja demokratiakehitystä eri puolueiden nuorisopoliitikkojen välillä. Sanalla ”nuorisopoliitikko” on Nepalissa hyvin eri merkitys kuin meillä Suomessa. Paikallisia poliittisia nuorisojärjestöjä edustavat puheenjohtajat olivat nimittäin paitsi pääsääntöisesti miehiä (sukupuolten välinen tasa-arvo ja yhdenvertaisuus on Nepalissa vielä monilta osin melko tuntematon asia), myös usein reippaasti yli 30-, jopa lähemmäs 40-vuotiaita. Poliittinen kulttuuri ylipäänsä on varsin erilainen – puolueita on useita kymmeniä, ja näistä suurin osa julistaa olevansa kommunistisia, minkä vuoksi varsinaista poliittista karttaa onkin ainakin viikon mittaisen matkan aikana hyvin vaikea hahmottaa. Kaiken yhteistyön yllä ja sitä monimutkaistamassa leijuu lisäksi vahvasti kulttuuriin pohjaava hierarkia, joka meistä suomalaisista vaikutti kaikessa virallisuudessaan varsin vieraalta.
Delegaatiomatkalle valitaan joka vuosi tietty teema, jota suomalaisten ja nepalilaisten nuorten poliitikkojen on tarkoitus käsitellä paitsi jo ennalta kotimaassaan, myös yhdessä Nepalissa. Kuullessani keväällä delegaatiomatkan tämän vuoden teeman – ihmiskauppa – en vielä osannut aavistaa, kuinka kouriintuvasti aiheeseen tutustuisimme. Olen itse aina ollut kiinnostunut ihmiskaupasta ja sen seurauksista aiheena, ja olin varmasti yksi parhaiten siihen perehtyneistä delegaateista. Silti kaikki näkemämme toisaalta järkytti minua syvästi, toisaalta avasi silmiäni entisestään sille, kuinka julma ihminen voi toista kohtaan olla, ja kuinka joillekin toisen ihmisen arvo on mitattavissa vain rahassa. Nepalissa ihmiskauppa on monilla alueilla arkipäivää. Nuorisotyöttömyys, ja työttömyys ylipäänsä, on maassa erittäin korkea, eikä etenkään tyttöjä pidetä yhtä suuressa arvossa kuin poikia. Varsinkin maaseudulla tyttöjä pidetään taakkana perheilleen, sillä heidän naittamisekseen pitää usein maksaa myötäjäiset sulhasen perheelle. Pojat sitävastoin tuovat varallisuutta taloon, ja huolehtivat vanhemmistaan näiden ikääntyessä. Nuoria tyttöjä huijataankin usein köyhyyden varjolla lähtemään paremman työn tai avioliiton perässä pois kotikylistään. Nepalin rajaviranomaisten puututtua nuorten, murrosikäisten tyttöjen kuljettamiseen Intiaan, ovat ihmiskauppiaat alkaneet kohdistaa toimintaansa nuorempiin, 8–10-vuotiaisiin tyttöihin. Suurin osa näistä tytöistä päätyy naapurimaa Intian bordelleihin prostituoiduiksi. Joidenkin arvioiden mukaan Intian bordelleissa työskentelee yli 50 000 nepalilaistyttöä.
NEPAL : 21
Viikon mittaiseen matkaan sisältyi tutustumista paikallisiin nuorisopoliitikkoihin ja sitä kautta Demon projektiin.
Matkalla tutustuimme yhteen Nepalin pääkaupungin Katmandun laaksossa sijaitsevan maakunnan, Sindhupalchokin, kylistä, jota ihmiskauppa on koetellut ankarasti. Tapasimme paikallisia tyttöjä, joista lähes kaikki tunsivat jonkun, joka oli joutunut ihmissalakuljettajien uhriksi. Tunne oli sanoinkuvaamaton, kun istuimme parinkymmenen, n. 8–15-vuotiaan tytön kanssa paikallisen terveyskeskuksen pienen kokoushuoneen lattialla, ja kuulimme heidän kertomuksiaan ystävien katoamisesta. Katmandussa vierailimme Shakti Samoa –nimisen järjestön ylläpitämässä turvakodissa, jossa Intiasta pelastettuja tyttöjä autetaan uuteen alkuun. Järjestön perustivat aikanaan bordelleista itsekin pelastuneet nuoret nepalilaisnaiset, jotka halusivat alkaa toisaalta auttaa kohtalotovereitaan, toisaalta taistella konservatiivisen yhteiskunnan ihmiskaupan uhreja kohtaan osoittamaa syrjintää vastaan. Nepalissa on monin paikoin edelleen hyvin tavallista, että ihmiskaupan uhreiksi joutuineita tyttöjä suljetaan yhteiskunnan ulkopuolelle näiden menneisyyden vuoksi – usein edes tytön oma perhe ei enää huoli tätä takaisin.
Moni bordelleista pelastettu tyttö on paitsi henkisesti ja fyysisesti raunioina, myös HIV-positiivinen, mitä myös pidetään edelleen hyvin pahana asiana. Shakti Samoan turvakodissa tapasimme tyttöjä, jotka oli saatu pelastettua Intiasta. Kaikki tytöt olivat jo olleet turvakodissa puolesta vuodesta vuoteen, mitä ennen bordelleissa jopa useita vuosia. Vanhimmat tytöistä olivat ehkä 13-vuotiaita. Emme luonnollisestikaan puhuneet heidän kanssaan menneistä, vaan keskityimme ennemmin tulevaan – Mitä teet päivisin täällä turvakodissa? Mikä sinusta tulee isona? Kävi ilmi, että turvakodissa päivät kuluivat joko pieniä töitä tehden tai opiskellen. Monen haaveena oli tulla näyttelijäksi tai laulajaksi. Kaiken kauheuden keskellä oli jollain tapaa lohdullista huomata, kuinka tytöt kuitenkin olivat valtavan elämäniloisia ja luottavaisia tulevaisuutta kohtaan. Järjestön työ on korvaamattoman arvokasta näille tytöille, joilla muutoin ei olisi minkäänlaista tulevaisuutta. Oli hienoa kuulla, että sitkeän vaikuttamistyön tuloksena joidenkin tyttöjen on jo ollut mahdollista palata kotikyliinsä ilman pelkoa yhteisön
ulkopuolelle sulkemisesta. Matka ja siellä kokemamme asiat jättivät varmasti jälkensä kaikkiin meihin suomalaisiin. Ainakin itse ymmärsin jälleen kerran hyvin konkreettisesti, kuinka valtavan tärkeää on tehdä politiikkaa ja taistella yhdenvertaisuuden, oikeudenmukaisuuden ja ihmisoikeuksien puolesta silloinkin, kun vastassa näyttää olevan kokonainen pahuuden armeija. Yhteistyö suomalaisten ja nepalilaisten nuorisopoliitikkojen välillä on tärkeää paitsi ihmiskaupan kitkemiseksi, myös monin muin tavoin. Erilaisista taustoistamme johtuen voimme oppia toisiltamme paljon – me suomalaiset voimme viedä viestiä konsensuspolitiikan ja neuvottelukulttuurin tärkeydestä demokratian rakentajana ja ylläpitäjänä, nepalilaiset taas voivat ehkä opettaa meitä olemaan taas vähän radikaalimpia ja kantaaottavampia, ja sitä kautta tavoittamaan passivoituvat nuoremme uudestaan. Kiitos vielä Demolle unohtumattomasta matkasta ja sen vahvistamasta uskosta parempaan huomiseen. Martti Ahtisaaren Nobel-puhetta lainaten: ”Jos työskentelemme yhdessä, voimme keksiä ratkaisuja”.
22 : SSF:N PUHEENJOHTAJAN PALSTA
Den ekonomiska krisens centrum
Europas ekonomier har problem, stora problem. När nu till och med Obama har sagt att en fungerande världsekonomi kräver att vi i Europa får ordning på vår gemensamma ekonomi så förstår man att krisen är ett faktum. Portugal, Italien, Irland, Spanien och Grekland är alla fem länder som står inför betydande utmaningar och vissa nationalekonomer har redan talat om att Grekland bör tillåtas lämna euron. Frågan är dock om Grekland utträde ur euron skulle hjälpa Europas ekonomier på något annat sätt än ytterst kortsiktigt. Det grundläggande problemet för ECB är nämligen att det finns ett politiskt maktspel mellan olika regioner inom EU. Att Europeiska centralbanken (ECB) envist har pressat inflationen neråt genom otaktiska räntehöjningar vid helt fel tillfällen är utan tvekan kopplat till Tysklands starka tillväxt. De nordiska länderna samt Tyskland är nämligen de tydliga kortsiktiga vinnarna på en låg inflation och höjd räntepolitik men långsiktigt är denna taktik ohållbar. Eftersom vi idag har så pass ömsesidigt beroende ekonomier i Europa så är risken stor att en fortsatt nedgång i södra Europa kommer leda till allt större problem även för oss i norr. Därför kan inte ECB fortsätta se endast till de stora ekonomiernas intressen.
De nordiska länderna samt Tyskland är de tydliga kortsiktiga vinnarna på en låg inflation och höjd räntepolitik men långsiktigt är denna taktik ohållbar. Men även om vi skulle klara oss igenom den värsta finanskrisen så kvarstår många utmaningar för att Europas ekonomier ska klara framtidens utmaningar. Vi måste fortfarande anpassa våra ekonomier till den gröna omställningen och efter klimatmötet i Köpenhamn har miljöfrågan tyvärr nästan helt försvunnit från den politiska dagordningen. Detta är orimligt eftersom miljöfrågan är precis lika kritisk idag som år 2009. I ett läge då ekonomiska stimulanser ges i nästa alla Europas medlemsländer så vore det ett perfekt tillfälle att samtidigt se till att vi ställer om våra samhällen till en klimatsmart och koldioxidfri framtid, den möjlighet vi har just nu riskerar nämligen aldrig att komma tillbaka. Vi behöver inte se långt för att upptäcka Europas utmaningar och för att lösa dessa kommer det krävas gemensamma lösningar. Men med ett starkt konservativt Europa, där både Sverige och Finland styrs av högerregeringar, är riskerna omfattan-
de att EU går i en helt annan riktning. Därför kan vi inte okritiskt omfamna europaprojektet och hoppas att detta alltid hjälper oss utan som så många gånger tidigare sker många av de stora utmaningarna på nationell nivå. Att åter börja vinna val i Europas alla medlemsländer är helt nödvändigt och för att det ska vara möjligt krävs en skarp och utmanande socialdemokrati som vågar finna nya lösningar på vår tids problem. Detta är något vi hoppas kunna skapa tillsammans med er i SONK genom ett bättre och närmare samarbete där vi hittar nya politiska lösningar för att våra moderpartier åter ska kunna vinna regeringsmakten i Finland och Sverige. Magnus Nilsson, förbundsordförande, Sveriges socialdemokratiska studentförbund (SSF)
PUHEENJOHTAJAN PALSTA : 23
Joulutauon paikka
Teksti: Sarita Niemi On aika vuoden viimeisten tapahtumien, viimeisten kannanottojen, viimeisen Debatin. Vuosi 2011 alkaa jo olla koko lailla paketissa tämän lehden ilmestyessä. Siksi onkin hyvä luoda katse kuluneeseen vuoteen, ja miettiä ennen kaikkea onnistumisia ja saavutettuja tavoitteita – kritiikkiä ja epäonnistumisia joudamme miettiä alkuvuodestakin, kun joulun vapaat on ensin vietetty hyvillä mielin rentoutuen. Me sonkkilaiset olemme taas tehneet valtavan paljon hienoa työtä tänä vuonna. Eduskuntavaaleissa olimme mukana kampanjoimassa, emmekä huonojen galluplukujen ja julkisuuden puristuksessakaan luovuttaneet, vaan sisuunnuimme entisestään, ja käänsimme mediassa leivotun varman häviön voitoksi. On meidän jokaisen ansiota, että demarit ovat nyt hallituspuolueena rakentamassa yhteiskunnastamme jälleen askel kerrallaan oikeudenmukaisempaa ja solidaarisempaa. Kesällä jalkauduimme ahkerasti festareille ja muihin tapahtumiin levittämään sanomaa avoimesta ja turvallisesta yhteiskunnasta. Emme kampanjaa tehdessämme vielä osan-
neet arvata, kuinka järkyttävällä tavalla kampanjoimiamme arvoja kohtaan tultaisiin hyökkäämään kesän lopulla – toisaalta se juuri osoitti, kuinka arvokasta ja välttämätöntä tekemämme työ tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden ja solidaarisuuden vuoksi on. Älä töni mun kaveria -kampanja oli menestys – kiitos siitä kuuluu kaikille meille! Syksylläkään emme levänneet laakereillamme, vaan lähdimme innolla ja aatteen palolla tekemään työtä edustajistovaalien eteen niin ylioppilas- kuin opiskelijakunnissakin. Ehdokasasettelun aikana kymmeniä ja taas kymmeniä ihmisiä vietiin kahville ja lounaalle, tutustumaan arvoihimme ja lähtemään puolustamaan niitä demariopiskelijoiden listalta käsin edustajistoon. Kampanjan aikana jaettiin satoja flyereita, kahvikuppeja, lettuja, puuro- ja makaronipusseja ja vaikka mitä. Kovalla työllä saavutettiin lopulta hieno lopputulos, jonka johdosta demarien asemat korkeakoulukentällä vahvistuivat. Jokaisen omasta vapaa-ajastaan antama tunti oli korvaamaton ja tärkeä panostus yhteisen aatteen puolesta, ja haluankin liiton puolesta kiittää kaikkia kampanjoinnissa mukana olleita. Marraskuussa vuosi huipentui vielä siihen, kun saimme toverimme Anette Karlssonin ja Joni Vainikaisen Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto SAMOK:n hallitukseen, ja Eveliina Heinäluoman Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL:n hallitukseen. SAMOK ja SYL ovat paitsi tietenkin tärkeitä yhteistyökumppaneitamme, myös maan merkittävimmät korkeakoulupoliittiset opiskelijajärjestöt, joissa vahva demariedustus on varsin tärkeää, joten iso kiitos kaikille niille, jotka tovereiden valintaan olivat vaikuttamassa tahosta ja tavasta riippumatta. Aivan viimeksi saimme vielä
omassa liittokokouksessamme kaksi hienoa uutta varapuheenjohtajaa, Johanneksen ja Tommin, sekä upean liittohallituksen, jonka kanssa työ aatteen puolesta jatkuu ensi vuonna. Takana on siis kaikin puolin hieno vuosi, johon toki on mahtunut vastoinkäymisiäkin, mutta joka kuitenkin lopulta saatiin pakettiin varsin mallikkaasti. Tästä ihan jokainen meistä voi olla ylpeä – kaikki tämä yllä luettelemani ei olisi ollut mahdollista ilman jokaista meistä. Rauhallista ja rentouttavaa joulunaikaa toverit, levätkää hyvin, sillä vuosi 2012 ei tule olemaan helppo – meillä on jälleen monet vaalit ja poliittiset haasteet edessämme. Uskon kuitenkin, että vuoden 2011 myötä olemme lähettäneet muille poliittisen kentän toimijoille vahvan viestin – demarit ovat erään kansanedustajan mukaan ”back in business”! Meitä ei voi enää sivuuttaa, sillä olemme löytäneet itsemme uudelleen, ja tulemme suuntaamaan kohti vuotta 2012 entistä suuremmalla tarmolla, aktiivisuudella ja aatteen palolla! Toverillisin terveisin, Sarita Puheenjohtaja, Sosialidemokraattiset Opiskelijat SONK ry
24 : KANSALAISRAADIT
Kansalaisraadeissa luodaan uutta demokratiaa Teksti: Matias Mäkynen Kansalaisraadit ovat uusi ns. deliberatiivisen demokratian muoto. Deliberatiivinen demokratia on suoran ja edustuksellisen demokratian välimuoto, jossa julkinen keskustelu muodostaa keskeisen osan lainsäädännön valmistelussa ja äänestämisen sijaan keskustelu nähdään lain legitimiteetin ensisijaisena lähteenä. Vaasan yliopiston sosiaali- ja terveyshallintotieteen oppiaine toteutti syksyllä 2010 Vaasassa Suomen ensimmäisen nuorten kansalaisraadin, jonka teemana oli ”osallisuus kouluyhteisössä”. Vaasan nuorisovaltuuston jäsenistä kootun fokusryhmän asettama tarkempi kysymyksenasettelu kuului: ”Kuinka luoda kouluyhteisö, jossa opiskelu ei ole pelkkää suorittamista; jossa jokainen pärjää omana itsenään; jossa jokainen välittää toinen toisistaan; jossa jokaisella on ”kasvot”; ja jossa tulee tunne, että opiskelee elämää varten?” Mallia nuorisoraati sai Australiasta, jossa järjestettiin maailman ensimmäinen opiskelijoiden kansalaisraati vuonna 2003. Varsinkin iäkkäämpien päättäjien suusta hyppää silloin tällöin sammakko, joka väittää, ettei nuoria kiinnosta politiikka, tai asioihin vaikuttaminen. Väite todistettiin jälleen vääräksi, kun Vaasan nuorisoraatiin haki 195 toisen asteen opiskelijaa. Hakijoista raatiin valittiin 24 valamiestä, joista 19 lopulta osallistui.
Valinnassa kiinnitettiin huomiota tekijöihin, joiden avulla muodostettaisiin mahdollisimman laajasti aitoa väestöä edustava raati. Tekijöitä olivat oppilaitos, sukupuoli, ikä, kulttuuritausta sekä ennen nuorisoraatia osoitettu aktiivisuus esimerkiksi oppilaskuntatoiminnassa. Tarkoitus ei ollut koota aktiivisimpia nuoria vaan tasaisesti enemmän ja vähemmän aktiivisia opiskelijoita. Kolmipäiväisen raatityöskentelyn aikana nuorisoraatilaiset kuulivat asiantuntijoita, työskentelivät useissa pienryhmissä ja esittelivät lopuksi julkilausumansa toimenpide-ehdotuksineen yleisölle. Asiantuntijoina käytettiin mm. kuraattoria, lastenkodinjohtajaa sekä kasvatustieteen
Varsinkin iäkkäämpien päättäjien suusta hyppää silloin tällöin sammakko, joka väittää, ettei nuoria kiinnosta politiikka, tai asioihin vaikuttaminen.
KANSALAISRAADIT : 25
Johtopäätöksenä loppuraportissa mainitaankin, että nuorten mukaan ottamiseksi päätöksentekoon tarvitaan juhlapuheiden sijaan aitoja nuorille suunnattuja vaikutuskeinoja. emeritusprofessoria, jotka raadin abstraktista kysymyksen asettelusta johtuen pääasiassa innostivat nuoria keskusteluun suorien vastausten ja informaation antamisen sijaan. Raadin varsinainen tuotos, julkilausuma, sisältää 16 toimenpideehdotusta paikalliselta valtakunnalliselle tasolle. Ehdotuksia on niin yksityiskohtaisista, kuten kouluruokailun järjestämisestä, kuin yleisemmänkin tason toimenpiteistä, kuten yhteisöllisyyden lisäämisen ja kurssien arviointiperusteiden muuttaminen. Monessa ehdotuksessa pohjana on nuorten tuen, ohjauksen ja avun saamisen helpottaminen. Toivotaan parempia mahdollisuuksia tutustua korkea-asteeseen, opiskelijahuollon parempaa saatavuutta ja tukiopetuksen lisäämistä.
Nuorisoraadin jälkeen on lähdetty miettimään seuraavia kehitysaskelia. Valamiehille sekä ennen että jälkeen raatiin osallistumisen tehdyn kyselyn mukaan raati lisäsi nuorten kiinnostusta yhteiskunnallisiin asioihin sekä halua osallistua päätöksentekoon oman koulunsa sekä kunnallisissa luottamustehtävissä. Johtopäätöksenä loppuraportissa mainitaankin, että nuorten mukaan ottamiseksi päätöksentekoon tarvitaan juhlapuheiden sijaan aitoja nuorille suunnattuja vaikutuskeinoja. Alle 18-vuotiaiden äänestysoikeuden puuttuessa kokemus vaikutusmahdollisuuksista ja kuulluksi tulemisesta on heikko, joten nuorisoraadin ja -valtuuston sekä oppilaskuntien hallitusten roolia paikallisessa päätöksenteossa on lisättävä. Nuoret ovat fiksuja ja osaavat ajatella itse, kunhan heitä kuullaan turvallisessa ympäristössä ja heidän ajatuksilleen annetaan arvoa. Vaasan kaupunginvaltuusto käsitteli nuorisoraadin loppuraporttia lokakuussa 2011. Valtuutetut olivat tyytyväisiä nuorten osallistamiseen ja konkreettisiin toimenpide-ehdotuksiin. Kriittiset äänenpainot arvostelivat yllättäen raatia turhaksi
Wiki: Deliberatiivinen demokratia (myös diskursiivinen demokratia) on demokratian muoto, jossa julkinen keskustelu (deliberaatio) muodostaa keskeisen osan legitiimissä lainsäädännön valmistelussa. Se sisältää elementtejä sekä edustuksellisesta että suorasta demokratiasta ja eroaa perinteisestä demokraattisesta teoriasta siinä, että äänestämisen sijaan keskustelu nähdään lain legitimiteetin ensisijaisena lähteenä.
Lisätietoja ja kokemuksia kansalaisraadista : http://blog.uwasa. fi/kansalaisraatikokeilu/ Kuvagalleria nuorisoraadista: http://blog.uwasa.fi/kansalais raatikokeilu/galleria/ Vaasan nuorisoraatikokeilun loppuraportti: http://blog.uwasa. fi/kansalaisraatikokeilu/nuorten_ kansalaisraati-loppuraportti.pdf
ja päällekkäiseksi nuorisovaltuuston kanssa. Vähemmän yllättävää kritiikissä oli, että sen esitti neljättä vuosikymmentä päätöksenteossa mukana ollut valtuutettu, jonka tärkein äänestäjäryhmä ei opiskele lukiossa. Kansalaisraatitoiminta on siis hyvä tapa laajentaa demokraattista päätöksentekoa ja kuulla eri väestöryhmiä. Nuorten kansalaisraadin jälkeen Vaasassa on järjestetty vammais- sekä eläkeläisraadit ja valmistelussa on jo maahanmuuttoon keskittyvä kansalaisraati. Nuorisoraadin todellinen vaikuttavuus mitataan kuitenkin vasta joulukuussa kun valtuusto käsittelee ensi vuoden budjettia.
26 : DEBATTI
DEBATTI : 27
Kansan Sivistysrahasto www.sivistysrahasto.fi muista@sivistysrahasto.fi Puh. (09) 5868 530 Kansan sivistysrahaston apurahojen hakuaika aikaistuu: Apurahojen hakuaika päättyy 31.12.2011. KSR:n apurahat vuodelle 2012 tulevat hakuun kuluvan vuoden lopussa. Hakuaikaa aikaistamalla rahasto pyrkii palvelemaan entistä paremmin apurahan hakijoita, jotka saavat ensi vuonna nykyistä aiemmin tiedon apurahapäätöksestä.
A 7 W1
Miekkaa terävämpi.
Postimaksu maksettu
Olen kiinnostunut SONKista. Haluan liittyä jäseneksi. Olen kiinnostunut Demarinuorista. Haluan liittyä jäseneksi. Lähettäkää minulle lisätietoja SONKista. Ilmoitus osoitteenmuutoksesta
Nimi (Uusi) Osoite Puhelinnumero Sähköposti Oppilaitos Allekirjoitus
Sosialidemokraattiset Opiskelijat SONK ry Tunnus 5003105 00003 Vastauslähetys
DEBATTI 4/2011 SOSIALIDEMOKRAATTINEN MIELIPIDELEHTI
OTA YHTEYTTÄ!