4/2012 SOSIALIDEMOKRAATTINEN MIELIPIDELEHTI
TEEMA:
TABU.
Debatti. Miekkaa terävämpi. Debatti on sosialidemokraattinen mielipidelehti, jota julkaisee Sosialidemokraattiset Opiskelijat SONK ry. Debatti ilmestyi ensimmäisen kerran jo vuonna 1991, ja sen edeltäjänä voidaan pitää vuosina 1982–1991 ilmestynyttä Punakynää. Kirjoittajatiimimme koostuu demariopiskelijoiden lisäksi vierailevista tähdistä.
Debatti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Vuonna 2012 lehti ilmestyy viikoilla 11, 19, 35, 46. Vuonna 2012 Debatin päätoimittajana toimii helsinkiläinen valtiotieteiden ylioppilas Siiri Saastamoinen , 21. Löydät meidät myös netistä! facebook.com/debatti.lehti sonk.fi/politiikka/debatti
Lehti lähetetään automaattisesti kaikille SONKin jäsenille, mutta sen voi myös tilata Kultti ry:n nettisivuilta osoitteesta kultti.net/tilaus/16. Tiedustelut toimitussihteeriltä ja päätoimittajalta, paasihteeri@sonk.fi siiri.saastamoinen@gmail.com
sisällys Päätoimittaja Siiri Saastamoinen
Pääkirjoitus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4
Toimitussihteeri Anni Lahtinen
Anteeksi pyytämättä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5
Kirjoittajat Antti Elsilä Tommi Heino Eveliina Heinäluoma Anette Karlsson Johannes Koskela Otto Köngäs Kirsi Lamberg Rami Lindström Johannes Niemeläinen Sarita Niemi Eveliina Reponen Siiri Saastamoinen Yhteystiedot Sosialidemokraattiset Opiskelijat SONK ry Saariniemenkatu 6 00530 Helsinki Puh. 09 47 898 261 www.sonk.fi Graafinen ulkoasu Fredrik Bäck www.fredrikback.fi Paino Erweko Oy www.erweko.fi Ilmoitusten myynti Anni Lahtinen Puh. 045 277 5070 paasihteeri@sonk.fi
Siiri Saastamoinen
Debatti ennen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6 Teema: Tabu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7 Julkisen keskustelun ihanuus ja kurjuus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8
Tommi Heino
Pyhä ja likainen omatunto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10
Johannes Koskela
Ihmisen itsekkyys luonnonsuojelun lähtökohtana . . . . . . . . . . 13
Rami Lindström
Sukupuoli ei ole pätevyyttä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 15
Kirsi Lamberg
Kannabiksen käyttö on dekriminalisoitava . . . . . . . . . . . . . . . . 17
Antti Elsilä
Vaikka vanhenen, haluan yhä olla lähellä . . . . . . . . . . . . . . . . . 18
Eveliina Reponen
Syyttömät . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20
Anette Karlsson
Vinettäjät – nykyopiskelijoiden vaativa sukupolvi . . . . . . . . . . 22
Johannes Niemeläinen
Haikeat hyvästit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 24 Johannes Niemeläinen
SONKin puheenjohtajaehdokkaat äänessä . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25 Puheenjohtajan palsta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 27 Sarita Niemi
Yhteystiedot. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28 Toimintakalenteri . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 29
rami lindström
4 | PÄÄKIRJOITUS
Pääkirjoitus
Hyvä paha tabu ”Se, mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava.” – Ludwig Wittgenstein
Helppo tie tehdä itsestään poliittisesti kiinnostava persoona on tabuun tarttuminen ja sen rikkominen. Viime aikoina tällaista ovat harrastaneet lukuisat perussuomalaiset ja kokoomusnuoret. Julkisessa keskustelussa tabun rikkomisesta on seurannut paheksuvaa kommentointia ja yleensä tabuun tarttujat ovat saaneet lähtöpassit poliittisista tehtävistä. On harmillista, että tabun rikkomisesta seuraavan paheksunnan vuoksi ei kyetä näkemään itse sitä asiaa, johon tabun rikkomisella on haluttu ottaa kantaa. Sosiaaliturvan kaventaminen, maahanmuuton kri-
tiikki, prostituution ja huumeiden laillistaminen. Lisäksi tiettyihin tabuihin on vaikea tarttua ryhmäpaineen vuoksi. Sosialidemokraattina on suuri kynnys lausua mielipiteitä, tosin hyvin perusteltuja sellaisia, sosiaaliturvan kaventamisesta ja sosiaaliturvan väärinkäytöstä. Monissa asioissa demarit voisivat ottaa oppia Paasi kiven lausahduksesta ja sittemmin Kokoomuksen sloganista: ”Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku.” Tässä Debatissa on lähdetty juuri siitä. On tunnustettu tosiasiat ja lähdetty argumentoimaan niiden puolesta järjestelmällisesti ja rationaalisesti, mutta kuitenkin hyvin hillitysti eikä tahallisesti provosoiden. Vaikka julkiseen keskusteluun, jo-
hon Debattikin osallistuu, kaivataan aika ajoin väriä ja actionia, ei sen silti tarvitse tapahtua typerin ja ontuvin argumentein lisättynä heikommalla aineksella. Voisi ajatella, että niin kauan kuin yhteiskunnassamme on kiellettyjä puheenaiheita, ei se koskaan tule valmiiksi. Valmiiksi tosin yhteiskunta ei muutenkaan koskaan tule. Mutta mitä vähemmän tabuja on ja mitä rohkeammin niistä uskalletaan puhua, sitä valmiimpi ja parempi paikka tämä on elää. Tosiasiat tunnustaen, Siiri Saastamoinen
päätoimittaja
ANTEEKSI PYYTÄMÄTTÄ | 5
ANTEEKSI PYYTÄMÄTTÄ
On järjenvastaista että tuemme heikomman aineksen lisääntymistä ja sitten ihmettelemme, miksi täällä on huumeriippuvaisina syntyviä lapsia ja huostaanottoja alkoholistivanhemmilta. Kokoomusnuorten varapuheenjohtaja Saul Schubak Facebookissa
Mitäpä, jos verotietojen sijasta julkisia olisivatkin eniten sosiaalietuuksia saaneiden nimet? Henri Heikkinen (kok) Uuden Suomen blogissaan
Raiskauksesta ei voi tulla raskaaksi. Republikaanien kongressiedustaja Todd Akin
Sosialidemokratiassa lapsen aivot kuuluvat valtiolle. Kokoomusnuorten Thomas Taussi
Kuolemaveron aika on ohi. Perintö- ja lahjaveron kohteena olevasta omaisuudesta on lähes aina maksettu jo veroa. Keskustanuorten puheenjohtaja Antti Kurvinen
MTV3:n kuntavaalikoneesta voi tarkastaa alueensa ehdokkaiden Jumalauskon. Uskon voimakkuuden vaalikone ilmoittaa äänestäjille prosentteina. kotimaa24.fi
Yli 60 prosenttia Euroopan unionin kansalaisista ei luota maansa rahoituslaitoksiin. Taloussanomat
Armeijan käyneille veronkevennykset. Puolustusvoimain puheenjohtaja Ari Puheloinen
Keskustanaiset suosittelee yhteistä kotiintuloaikaa lapsille. Helsingin Sanomat
Ensimmäinen sairauslomapäivä palkattomaksi. Kokoomuksen puoluevaltuusto
6 | DEBATTI ENNEN
Debatti ennen Vuonna 1995 Debatissa mentiin sekä eteen- että taaksepäin. Lehti alkoi ilmestyä säännöllisesti neljästi vuodessa, mutta koko oli kutistunut sanomalehtipaperisesta tabloidista peräti A5:een, jonka kannet olivat tönkköä askartelukartonkia. Päätoimittajaa lehdessä ei ollut, ja lehden linja ja taso olivat hyvin epämääräisiä ja vaihtelevia. Kiinnostavinta antia, ja oikeastaan koko vuosikerran ainoa lukemisen arvoinen juttu, oli Mikael Jungner in teksti keskiaste-teemaisessa nelosnumerossa. Jungner pohti tekstissään opiskelijademarin syvintä olemusta. Tänä päivänä, kun lööppiuutiset ovat tasoa ”kokoomusnuorelta pääsi pieru”, on Jungnerin kiteytys meidän poliittisesta joukkiostamme varsin osuva: ”Opiskelijademari tarvitsee julkisuusstrategian.”
”Jokainen tietää demarin, vaikka julkisesti demareita on ani harvassa. Tässä ristiriidassa opiskelijademarikin on piintyneen stereotypian ilmentymä, harvinaisena kiinnostava, pahimmillaan selittämässä Lipposen lausuntoja parhain päin ja parhaimmillaan tutustumassa ihmisiin mutkattomasti politikoiden.” ”Miksi minä olen opiskelijademari? Minä en rakasta veroja, Emu vaikuttaa etäiseltä eikä perusjärjestötoimintaankaan liikene aikaa. Jokin tässä demariudessa kuitenkin on, joka aika ajoin säväyttää.” ”Vaikka en usko hyvän ja pahan ikuiseen taistoon, vaikka Batman 3:ssa samaistuu ilkeään arvuuttajaan, vaikka kiireessä jättää auton vammaisten paikalle ja vaikka millään ei olisi mitään väliä, voi juuri siksi pistää pelimerkit solidaarisuuden piikkiin, vaikkapa vain kohtalolle ja porvarilliselle utilitarismille vittuillakseen.”
TEEMA | 7
TEEMA:
TABU Wiki: Tabu: pyhä, kielletty sanomasta ja koskemasta, tällaisen kiellon kohde
Tabut ovat asioita, joita syystä tai toisesta ei haluta keskustelun piiriin aivan riippumatta siitä, mitä niistä tiedetään. Jnk pyhäksi, vahingolliseksi tms. katsotun tekemistä, mainitsemista tm. koskeva uskonnollinen tai uskomuksellinen kielto tai sen kohde. Äsken synnyttäneeseen naiseen kohdistuva tabu. Seksuaalisuuteen liittyvät tabut, seksuaalitabut. Sanatabu. Rikkoa tabu. Lähde: Wikipedia, Kielitoimiston sanakirja, Alho Alhoniemi: Sivistyssanakirja
8 | TEEMA
Julkisen keskustelun ihanuus ja kurjuus
Julkinen poliittinen keskustelu on jokaisen demokraattisen oikeusvaltion sekä eheän ja aktiivisen kansalaisyhteiskunnan perusta. Mielipiteitä pitää saada tuoda julki, eri mieltä on saatava olla ja joskus jopa samaa mieltäkin ympäröivän yhteiskunnan ja ihmisten kanssa. Julkisessa keskustelussa, niin kahvipöydissä kuin toriparlamenteissa, käydään kattavasti ja usein varsin kriittisestikin läpi päivänpolitiikan onnistumiset ja epäonnistumiset, sekä usein myös politiikan tekijöiden henkilökohtaiset asiat. Kaikki tämä on tervettä ja kannatettavaa. Vieraisiinkin pöytiin saa aina välillä huudella. Parhaimmillaan julkinen keskustelu on syväluotaavaa, perusteltua ja etsii uusia ja innovatiivisia perspektiivejä asioihin ja aikakautemme ilmiöihin. Pahimmillaan se on syyttelyä ilman perusteita, mollaamista ja perisuomalaisen pessimististä kyräilyä ja jossa kunniansa saavat kuulla niin poliitikot koti- kuin ulkomaillakin. Useimmiten se on jotain tältä väliltä. Valveutuneet julkiset keskustelijat esittävät perustellut argumenttinsa sanomalehtien yleisönosastoilla tai naapuruston illal-
lisjuhlissa, kun taas vähemmän valveutuneet turvautuvat internetin keskustelupalstoihin tai kantakuppiloiden nurkkapöytiin. Usein ne, joilla on kovin ääni, ovat myös niitä, joilla on vähiten sanottavaa. Kaiken takana on media 2000-luvun tietoyhteiskunnassa median rooli vallankäyttäjänä on kiistämättä merkittävä. Loppupeleissä media päättää siitä, mitkä aiheet uutisiin asti nousevat tai ainakin sen, mitä ja missä valossa niistä kerrotaan. Media tiivistää, kehystää ja esittää aina asiansa tietyssä. ”Puolueetonta mediaa ei ole olemassakaan”, sanovat jotkut. Media on se kanava, mitä kautta suurin osa kansalaisista saa tiedon yhteiskunnallisista ja poliittisista tapahtumista ja ilmiöistä. Näin ollen kansalaiset ovatkin suurimman osan ajasta toisen käden tietojen varassa. Ei kai ole sattumaa, että esimerkiksi Yleisradion johdon paikoista käydään kiivasta poliittista kamppailua. Medialla on usein myös taipumusta kärjistää asioita ja nostaa esille yksityiskohtia kokonaisuuden sijaan.
TEEMA | 9
”Puolueetonta mediaa ei ole olemassakaan”
Tämä tekee keskustelun töksähteleväksi ja antaa sille piikittelevän luonteen; napakoilla sanonnoilla ja ”one-linereilla” pääsee usein paljon pidemmälle kuin syvällisemmillä ja akateemisilla analyyseillä. Mediassa aika ja tila ovat kalliita ja rajattuja, mutta niin ne nykyisin näyttävät olevan myös vastaanottajilla. Puolueetko yhtään parempia? Mutta jos media toimii lyhytjänteisesti ja pintapuolisesti, niin onhan meillä onneksi puolueet, nuo demokratian ritarit, jotka kantavat soihtua etsien uusia ja innovatiivisia ratkaisuja aikamme yhteiskunnallisiin ongelmiin ja epäkohtiin. Ja sitten herätään unesta. Julkisia poliittisia keskusteluja seuratessa usein väistämättä hiipii puseroon tunne, että olenhan minä kuullut tämän joskus ennenkin. Samat argumentit ja syytökset sävyttävät aikamme poliittisia keskusteluja. On toki luontevaa pitäytyä vanhassa ja turvallisessa ja välttää irtiottoja, mutta samalla se on varmin keino varmistaa, että muutosta eikä edistystä tapahdu. Julkisen keskustelun keskeisin tavoite on koota ideoita ja kokemuksia ja reflektoida niitä, sekä tätä kautta löytää uusia ratkaisukeinoja käsillä oleviin epäkohtiin. Valitettavan usein poliittinen keskustelu kuitenkin sortuu juupas-eipä-väittelyyn, jossa parhaimmillaan, tai katsantokannasta riippuen, pahimmillaan
käydään läpi kaikkien tekemiset ja tekemättä jättämiset aina viimeisen puolen vuosisadan ajalta. Yhteisten ratkaisujen sijaan useimmiten lopputuloksena on iso yhteinen riita. Mitä sinä voit tehdä? No, etpä juuri mitään, niin valitettavaa kuin se onkin. Suuret laivat kääntyvät hitaasti. Onneksi kuitenkin jokainen meistä voi tuoda oman osansa muutokseen perehtymällä asioihin ennen keskustelua ja suhtautumalla myös niin median kuin puolueidenkin viestiin terveellä kriittisyydellä. Poliittisessa kulttuurissa omien virheiden myöntäminen on usein ylit-
sepääsemättömän hankalaa, vaikka se onkin ainoa tie ottaa niistä oppia. Tervehenkinen keskustelu ja vastapuolen argumenttien kunnioittaminen ja punnitseminen ovat toivottavia ominaisuuksia keneltä tahansa keskustelijalta, puhumattakaan poliittisilta päättäjiltämme. Dogmeihin tukeutuminen tai olkinukkejen hutkiminen tuskin vievät montaakaan poliittista prosessia eteenpäin. Kaikesta tästäkin huolimatta, toivotan antoisia poliittisia keskusteluja ja väittelyitä kaikille. teksti: Tommi Heino
Kirjoittaja on SONKin toinen varapuheenjohtaja.
10 | TEEMA
Pyhä ja likainen omatunto
Psykoanalyysi tutkii ihmismielen tiedostamatonta eli halua. Sen teorian avulla voidaan pohtia, minkälaisin sosiaalisin käytännöin halua työstetään ja tukahdutetaan yhteiskunnassa. Tutkimalla tabuja voidaan tarkastella niitä prosesseja, joissa halusta työstetään institutionaalisia kieltoja. On mielekästä pohtia, minkä verran jokin yhteiskunta joutuu tai kykenee tuottamaan sekä sietämään erilaisia kieltoja. Tabut ovat ristiriitaisia ilmiöitä. Ne ilmoittavat sekä jonkin pyhän olemassaolosta, että jostakin epäpuhtaasta, vaarallisesta tai kielletystä. Sigmund Freud kiteytti tabun ”pyhäksi peloksi”. Hänen tutkimuksensa Toteemi ja Tabu: Eräitä yhtäläisyyksiä villien ja neuroottisten sielunelämässä (1913) antaa hyvät lähtökohdat ymmärtää jotakin näiden pelkojen luonteesta. Kieltojärjestelmänä tabut eroavat esimerkiksi uskonnollisista ja moraalisista kielloista siksi, että ne perustelevat itse oman kieltonsa. Tabut eivät siis saa mistään oikeutusta eikä niillä ole mi-
tään alkuperää, kuten jumalallinen ilmoitus tai utilitaristinen arvio. Tabut ovat sekä käsittämättömiä että ehdottomia. Me noudatamme niitä vaikka emme ymmärrä, miksi. Freud viittaa 1800-luvun antropologien ajatukseen siitä, että tabu on ikään kuin yhteiskunnan esiuskonnollinen, ”alkuperäinen” myytti. Tabu on voima, joka kielto- ja suojelujärjestelmänä on organisoinut yhteisön peruskäyttäytymistä (seksuaalista, taloudellista, moraalista jne.) jo ennen jumalien olemassaoloa. Vahvin ja tunnetuin tabu, joka määrää (”alkuperäis-”) yhteisön sosiaalisen rakenteen, on insestikielto. Tällaisen kiellon symbolinen esineellistymä on puolestaan toteemi. Myöhemmin Claude Levi-Strauss osoitti, että insestikielto voi johtaa myös tietynlaiseen symboliseen järjestelmään, ja eräiden heimojen erityisiin aviollisiin suhteisiin. Freud itse oli kiinnostunut tabun ja psyykkisen neuroosin välisestä rakenteellisesta homologiasta, mutta korostaa tutkimuksessaan myös sitä, miten
yhteiskunnalliset instituutiot perustuvat tukahdutettujen halujen käsittelyyn. Freudia ja Levi-Straussia seurannut psykoanalyytikko Jacques La can johti eräästä Freudin ”alkuperäisen myytin” kertomuksesta yleisen miehisen seksuaalisuden logiikan. Sen mukaan yhteiskunnan alkuperäiseksi laiksi tulee isänmurhan myötä ”nautinnon kielto”, kastraatio. Kielletty nautinto ei kuitenkaan koskaan ollut omaa nautintoa, vaan kieroutunutta ja rajoittamatonta, murhatun isän nautintoa. Kastraatiokompleksissa tämän saavuttamattoman nautinnon puutteesta tulee libidinaalista, itse nautinnon kohde. Puutetta ei siis yritetä paikata vaan puute nimenomaisesti tuottaa nautintoa. Siten yhteiskunnalliset instituutiot eivät ole ”fallisia” symboleita, jotka korvaisivat alkuperäisen halun, vaan prosesseja, joiden piirissä kamppaillaan nautinnon puolesta. Mutta palataan Freudiin sekä klassiseen antropologiaan. Klassisen käsityksen mukaan tabulla, olkoon se
TEEMA | 11
esine, paikka, olosuhde tai ihminen, on maagista voimaa, manaa. Tabuilla on myös kyky tartuttaa tämä vaarallinen voima muihin ihmisiin. Kun tabun rikkova ihminen saa manan tartunnan, hänestä itsestään tulee tabu, ja pelkästä hänen nimensä mainitsemisestakin tulee rangaistava teko. Kuten pakkoneurootikkoa, ei tabusta tartunnan saanutta ihmistä tai muuta objektia saa missään tapauksessa koskea. Näin mikä tahansa tartunnan saanut objekti muuttuu ”mahdottomaksi” – sen kanssa ei voi elää. Freudin mukaan pakkoneuroosista kärsivät monesti antavat esineille tällaisen statuksen. Yhdessä tapauksessa neuroosista kärsivä nainen vaati mieheltään, että hän heittäisi pois erään ostamansa tavaran, koska oli ostanut sen kaupasta, jonka nimi muistutti naista eräästä hänen nuoruutensa tuttavasta josta oli tullut ”mahdoton”. Tabuista tulee siten nautinnon ja kiellon välistä tajunnan ja tiedostamattoman leikkiä. Itsessään puutteena tabusta tulee tiedostamatonta nautintoa. Näin voimme määritellä tabun: se on kielletty teko, jonka suorittamiseksi tunnemme
suurta tiedostamatonta tarvetta. Tabu onkin aina kaksimielinen, ambivalentti. Itse asiassa joskus kielto käy sietämättömäksi ja lopulta rikomme tabun. Silloin yhteisömme rankaisee meitä siitä. Freudin mukaan tällaisen teon vaarallisuus piileekin siinä, että se yllyttää myös muita unohtamaan kiellot. Etuoikeudet herättävät kateutta, joten rikkomus herättää imitaattorin, todella aiheuttaa tartunnan. Tabua vastustavassa aktissa yhdistyy siten kaksi tärkeää inhimillistä ominaisuutta: manan voimassa tiivistyy subjektiivinen tarve tuoda esiin piilevä, torjuttu halu sekä vaade rikkoa säännöt. Tabu on kaksimielinen myös toisessa suhteessa. Kuten aiemmin huomautin, Freud kutsuu tabua pyhäksi kielloksi. Sitä luonnehtii aina siunauksen ja rangaistuksen ristiriita. Freud esittää lukuisia esimerkkejä, joissa jonkin kiitettävän teon suorittamiseen kuuluu myös sen katuminen. Tämä ristiriita tunkeutuu myös politiikan alueelle, sillä kansalaisten tehtävänä on aina samaan aikaan sekä suojata että valvoa johtajiaan (eli suojautua heiltä), siis siu-
nata ja rangaista heitä. Kummankin prosessin järjestämiseksi tarvitaan tabuja. Freud osoittaa, miten historiassa lukemattomat kuninkaat, keisarit ja muut johtajat, joita on kohdeltu kuin kaikkivaltiaita jumalia, ovat samanaikaisesti olleet tiukan sosiaalisen sääntelyn alaisia subjekteja, jopa vankeja. Historia tuntee lukuisia tapauksia joissa johtajaa on kohdeltu tänään kuin jumalaa, mutta huomenna hänet on jo murhattu. Hän sanookin, että manaa omaavat kuninkaat luovuttivat historiassa valtansa maallisille virkamiehille, sillä heidän tehtävänsä kävi liian raskaaksi, säännellyksi ja vaaralliseksi. Maalliseen hallitsijaan ei kohdistu yliluonnollisia odotuksia, eikä siten yhtä monia tabuja. Mutta myös kuninkaiden ainutlaatuiset etuoikeudet ovat tabuilla säänneltyjä. Kuninkailla on ikään kuin liikaa vapauksia ja liikaa rajoitteita. Rakentaessaan homologian neuroosin ja tabun välille Freud olettaa, että aivan kuten pakkoneuroosissa jokin oire suojelee subjektia joltakin kielletyltä halulta, niin tabu-oire suojelee subjektia joltakin kielletyltä
”Lopulta ihmisen omatunto onkin tabu.”
12 | TEEMA
Jacques Lacan (1901–1981) Claude Lévi-Strauss (1908–2009) Sigmund Freud (1856–1939)
halulta. Mutta tuo repressio on itse asiassa sen halun toisto. Tabuseremonioissa jonkun ylevöittämisestä tuleekin rangaistus, eli ne ovat niin sanottuja symbolisia kastraatioita. Esimerkki tällaisesta olisi presidentin virkaanastuminen. Kun Sauli Niinistöstä tehtiin presidentti, kukaan ei ajattelut, että hän todella on tämän maan johtaja. Kaikki tietävät, että hänellä ei ole mitään taianomaista valtaa. Ainoa, joka todella rankaisematta pyhitti hänet, oli Paavo Lipponen, kun hän ei saapunut virkaanastujaisiin. Seuraavaksi Freud tekee kiinnostavan liikkeen. Hän selvittää, miten tabu ja omatunto ovat yhteydessä toisiinsa muodostaessaan yhteisön moraalisia säätelymekanismeja. Näin hän tekee tabusta myös moraalifilosofisen käsitteen, ja osoittaa, että sen avulla voimme tulkita omantunnon sosiaalista luonnetta. ”Miten ihmisen omatunto syntyy?”, Freud kysyy. Tässä vaiheessa on jo käynyt
selväksi, että normatiiviset kiellot peittävät yhteisön tiedostamattomia haluja. Toisin sanoen tabun käsite on ambivalentti. Freudin mukaan ihmisen egoistinen luonne sisältää halun tappaa kanssaihmisiä, jopa rakkaimpamme. Tämä väkivaltainen taipumus on tukahdutettava kieltämällä sen realisaatio. Omatunto on toimiva vain jos pidämme sitä itseoikeutettuna, emme kyseenalaista sitä. Kun pahoittelemme jotain tekoamme tai tunnemme katumusta, olemme toteuttaneet jonkin halumme. Omatunnolla ei kuitenkaan ole mitään selkeää perustaa vaan se asetetaan paikoilleen sosiaalisesti. Emme tiedä omatuntomme perustaa, ja tämä aiheuttaa meissä ahdistusta. Emme siis tiedä, mikä halumme on tukahdutettu ja miksi. Tiedämme vain, että olemme ”kurjia syntisiä”. Lopulta ihmisen omatunto onkin tabu. teksti: Johannes Koskela
Kirjoittaja on OSYn taloudenhoitaja.
TEEMA | 13
Ihmisen itsekkyys luonnonsuojelun lähtökohtana
Ympäristön- ja luonnonsuojelu alkavat olla koko yhteiskunnan kenttää läpileikkaavia arvoja, joita harva enää uskaltaa kiistää. Vihreitä arvoja ajetaan niin rikoslainsäädännön, verotuksen kuin yleisten periaatteidenkin tasolla. Aivan jokapäiväisessä elämässä tulee vastaan tilanteita, joissa ympäristöarvot huomioidaan. Autoja markkinoidaan ekologisina, muovikassin kantajia paheksutaan, luomu- ja lähiruoka ovat muotia ja kierrättäminen pop. On hienoa, että vain harvat ihmiset ovat enää välinpitämättömiä arkipäiväisen roskaamisen ja saastuttamisen suhteen. Miksi luontoa sitten suojellaan? Puhutaan paljon luonnon monimuotoisuudesta, maapallon kantokyvystä, ekologisesta jalanjäljestä ja resurssien riittävyydestä. Mutta miksi nämä ovat niin tärkeitä asioita? Yksinkertaisin vastaus on, että ihmisen itsensä takia. Todellisuutta on, että lajeja on kuollut sukupuuttoon
jo ennen ihmistä ja jääkausiakin on tullut ja mennyt. Eikä luonto itse välitä omasta monimuotoisuudestaan. Kaikki nämä ympäristöheräämisen jälkeiset toimet ovat ihmisen omaa itsekkyyttä. Halutaan pitää huolta siitä, että ympäristö näyttää meidän silmissämme kauniilta vielä tulevaisuudessa, että meillä on ilmaa jota hengittää ja ruokaa jota syödä. Eikä se ole väärin. Ihminen on aina ollut oman edun tavoittelija ja onhan selviytymisvietti rakennettu sisällemme. Olisi kuitenkin järkevää tunnustaa tosiasiat ja lopettaa tyhjänpäiväinen puhe luonnon itseisarvosta ja monimuotoisuuden vaalimisesta. Viimeistään uuden jääkauden tullessa monimuotoisuus kokee pahan kolauksen, puhumattakaan ihmiskunnalle koituvista seurauksista. Sitä ennen uhkaavat kuitenkin väistämättömän, mutta samalla ihmisen kiihdyttämän ilmastonmuutoksen tuomat luonnonkatastrofit sekä muut mahdolliset kurjuudet.
Kenen syy ja kuka hyötyy? Kokonaan toinen asia on, ovatko luonnon suojelemisen eteen tehdyt teot riittäviä. No eivät ne ole. Resursseja kulutetaan vuosittain 1,5 -kertaisesti niiden uusiutumiskyvyn verran. Tämä tahti tulee vain kiihtymään tulevaisuudessa, ellei kurssia muuteta. Luonnonvarat siis hupenevat kiihtyvällä tahdilla, eli tulevat loppumaan kesken ennen pitkää. Todellisuus on huomattavasti karumpi, kuin mitä haluamme nähdä. Mikäli haluaisimme palata tasolle, jossa kuluttaisimme alle kestorajan, joutuisimme luopumaan paljosta ja muuttamaan elämäntyyliämme radikaalisti. Nykymeiningillä vain pelaamme aikaa, jotta keksimme keinon siirtyä seuraavalle tuhottavalle planeetalle. Onneksi ainakaan ihan lähiavaruudessa ei ole toista yhtä monimuotoista planeettaa, jonka ympäristön voisimme tuhota. Hyvänä esimerkkinä poliittisesta
14 | TEEMA
keen ja nauttia siitä. Voimme ostaa uuden taulutelevision taas kahden vuoden päästä ja lentää Thaimaahan lomalle. Voimme olla välittämättä siitä, mitä muualla maailmassa tapahtuu tai millaisessa maailmassa seuraavat sukupolvet tulevat elämään. Vai voimmeko? teksti: Rami Lindström
Kirjoittaja on OSYn johtokunnan jäsen ja HYYn edustajiston jäsen.
”Nykyinen vihreä puuhastelu vaikuttaa lähinnä omantunnon puhtauteen.”
raboe–wikipedia
ohjaamisesta on suomalaisen Tallinnasta hakema kaljalaatikko. Pahimmassa tapauksessa olut valmistetaan Virossa, purkitetaan Suomessa, viedään myytäväksi Viroon ja suomalainen käy sen sieltä hakemassa Suomeen juotavaksi. Kenelle tämä voi olla kannattavaa suuressa mittakaavassa? Laajemman mittakaavan ongelmat näkyvät myös Afrikan maanosan kohdalla. Taloudellisella sääntelyllä varmistetaan eurooppalaisten yritysten elinolosuhteet, rajoittamalla esimerkiksi tuontia Afrikan valtioista. On ehkä väärin puhua enää kehitysmaista, kun länsimaat rajoittavat näiden valtioiden kehittymistä. Länsimaalaisen ihmisen hyvinvointia pidetään yllä eriarvoisuuden kustannuksella, jolloin myös ympäristönäkökohdat jäävät kolmannen maailman muiden ongelmien jalkoihin. Olemme siis edelleen hyvin kaukana siitä ympäristötiedostamisen tasosta, joka vaaditaan ennen kuin osaamme tehdä sellaisia tekoja, joilla maapallo voidaan pelastaa. Nykyinen vihreä puuhastelu vaikuttaa lähinnä omantunnon puhtauteen. Ja siihenkin vain, koska ei tahdota tietää todellisuudesta. Mitä meidän siis olisi tehtävä? Toki voimme jatkaa nykyisellä linjalla pienimuotoista ympäristöpuuhastelua, puhdistamalla lähinnä omatuntoa ja samalla toivoa, että se myös antaisi ihmiskunnalle muutaman kymmenen vuotta lisäaikaa. Niin kauan kuin luonto joutuu taistelemaan paikastaan pääomaa vastaan, tämä vaikuttaa todennäköisimmältä vaihtoehdolta. Toinen vaihtoehto on ymmärtää lähestyvän ympäristökatastrofin maapallonlaajuinen mittakaava ja tarttua ongelmiin valtioiden rajat ylittävin toimin. Siihen ei enää riitä ympäristökonferenssit ja sopimukset, vaan on ymmärrettävä, että suurin uhka ympäristölle ovat markkinatalous ja itsekäs ihminen. On myös kolmas vaihtoehto. Voimme todeta, että ihmiskunta on jo tuomittu tuhoon. Voimme tarttua het-
Napoli, Italia 2010
TEEMA | 15
Sukupuoli ei ole pätevyyttä
”Suomen toimiminen tasa-arvon esimerkkimaana on perustunut miesten ja naisten työskentelemiseen yhdessä.”
Opetusministeriön koulutuksen kehittämissuunnitelmassa mainitaan tavoite vähentää sukupuolen, sosiaalisen- ja etnisen taustan vaikutusta korkeakouluopintoihin osallistumisessa. Lokakuun alussa Helsingin Sanomat uutisoi, että koulutuksellisen tasa-arvon työryhmässä harkitaan ”mieskiintiöitä” sosiaali- ja opetusaloille vähentämään alojen sukupuolittumista. Tarkoituksena on lisätä miestyöntekijöiden osuutta sosiaalija opetusalalla. Tällä pyritään ennaltaehkäisemään muun muassa peruskouluissa poikien syrjäytymistä, ja sosiaalihuollossa kaivataan kipeästi miestyöntekijöiden näkökulmia perheiden ja miesten elämään. Samaan aikaan esimerkiksi poliisivoimien ja yritysten johdossa on huomattavasti vähemmän naisia kuin miehiä. Alojen sukupuolittuminen aiheuttaa jatkuvasti eriarvoisuutta työelämäs-
sä, kuten palkkauksessa ja työsuhteiden kestossa. Vuonna 1989 Suomessa kumottiin tasa-arvolaista miesopettajien kiintiö opettajakoulutukseen. Tämän jälkeen opettajakoulutuksen valintakoetta on pyritty rustaamaan useita kertoja, jotta myös miehet pääsisivät sisään koulutukseen. Ministeriön teettämän kehitysoppaan mukaan vuonna 2010 luokanopettajankoulutuksessa naisia oli sekä hakeneissa että hyväksytyissä yli 70 prosenttia ja lastentarhanopettajankoulutuksessa yli 90 prosenttia. Suhteellisesti eniten naisia oli maahanmuuttajien perusopetukseen valmistavan opetuksen opettajissa (91,6 %), ja vähiten rehtoreissa (42,9 %). Miesten osuus alalla on huomattavan pieni, mutta sen korjaaminen kiintiöillä ei ole oikea ratkaisu. Asettamalla toiselle sukupuo-
lelle kiintiöitä tarkoitamme aina myös erilliskohtelua sekä erilaisia valintaperusteita. Valintaperuste ei 2010-luvulla voi enää olla sukupuoli. Perustuslain 6 §:ssä määritellään, että sukupuolten tasa-arvoa edistetään yhteiskunnallisessa toiminnassa sekä työelämässä, erityisesti palkkauksesta ja muista palvelussuhteen ehdoista määrättäessä. Virkanimityksissä sovellettava perussäännös on perustuslain 125 §, jonka mukaan yleiset nimitysperusteet ovat taito, kyky ja koeteltu kansalaiskunto. Näiden nimitysperusteiden tarkoituksena on pyrkiä palkkaamaan pätevin, jotta viranomaisilla asioivien asiakkaiden oikeussuoja toteutuu. Esimerkiksi hoitajia tai sosiaaliviranomaisia palkattaessa tarkoituksena on löytää pätevin henkilö tehtävään sukupuolesta riippumatta. Tämän vuoksi sukupuolikiintiö olisi myös
16 | TEEMA
kansalaisten oikeussuojan vuoksi jopa vaarallinen. Onko ongelma alojen sisällä? Sukupuolikiintiöt työelämässä, esimerkiksi puolustusvoimissa tai opetusalalla, voivat aiheuttaa myös negatiivista suhtautumista. Suomen toimiminen tasa-arvon esimerkkimaana on perustunut miesten ja naisten työskentelemiseen yhdessä; samanlaisiin tehtäviin, tasa-arvoiseen palkkaukseen sekä yhtäläisiin kriteereihin. Asettamalla toinen sukupuoli erilaiseen asemaan alasta riippumatta saattaa aiheuttaa ammatillisen osaamisen kyseenalaistamista ja jopa syrjintää työpaikoilla. Ongelma on paljon syvempi. Emme voi paikata miesten tai naisten määrää tietyillä aloilla asettamalla kiintiöitä, vaan tarkastelemalla alan sisäisiä rakenteita. Miksi poliisihallinnon johdossa ei ole naisia? Miksi opetusalalla ei ole miehiä? Vai onko ongelma alan houkuttele-
vuudessa ja palkkauksessa? Opetusalalla on koulutukseen ja työolosuhteisiin nähden alhainen palkka, joka on yksi syy työn heikkoon arvostukseen. Kunnon uranäkymät sekä kehittyminen työssä ovat asioita, jotka voisivat ratkaista kysymyksen miesten määrän ja työn arvostuksen suhteen opetusalalla. Lisäksi kuva tietyistä aloista ja tehtävistä syntyy jo varhain. Opintojen ohjaukseen tarvitaan lisää varoja ja huomiota alojen sukupuolittumiseen. Opetusalalla sukupuolikiintiöistä luovuttiin yli 20 vuotta sitten, koska sen ei nähty edistävän sukupuolten välistä tasaarvoa. Tasa-arvoon lakiin jätettiin kuitenkin pykälä, että julkisen hallinnon ja julkista valtaa käyttävien toimielinten kokoonpanon jäsenistä 40 prosenttia tulee olla naisia että miehiä. 40 prosenttia, koska näin toteutetaan näennäisesti tasa-arvoa. Siirtyminen takaisin kiintiöihin olisi jo saavutetusta tasa-arvotyöstä luopumista. Tasa-arvo on sitä, että jokaisella hakijalla on samanlainen mahdollisuus hakeutua haluamaan-
sa koulutukseen tai työtehtävään sukupuolesta tai sosioekonomisesta taustastaan riippumatta. Luomalla kiintiöitä saatamme menettää pätevimmät hakijat ja vaarantaa julkisten palveluiden laadun entisestään. Lisäksi asetamme työntekijät ja hakijat erilaiseen asemaan. Ratkaisu tulee löytyä jokaisen alan sisältä. Ratkaisuja ovat muun muassa alojen markkinointi, rakenteellisten esteiden korjaaminen, työn arvostus sekä työurakehityksen parantaminen. Valintakokeita tulee muuttaa niin, että ne palvelevat molempia sukupuolia. Lisäksi opinto-ohjauksen tavoitteena tulee huomioida alojen sukupuolittuminen. Mihinkään tehtävään ei saa pätevyyttä vain sillä, että on mies tai nainen. Jokaiseen tehtävään ja toimeen tulee valita pätevin. Sukupuoli ei ole pätevyyttä! teksti: Kirsi Lamberg
Kirjoittaja on Demarinuorten liittohallituksen jäsen sekä kasvatustieteiden kandidaatti ja hallinto-oikeuden ylioppilas.
TEEMA | 17
Kannabiksen käyttö on dekriminalisoitava Kannabiksen käyttö, kasvatus ja hallussapito on Suomessa laitonta ja niistä voidaan rankaista jopa vankeudella. Osallistuminen keskusteluun kannabiksesta tarkoittaa suurta stigmatisoitumisen vaaraa. Tämän vuoksi uskottava keskustelija muistaa aina mainita, että ”itse en käytä, mutta”. Kaduillamme vaeltavat kymmenet tuhannet huumerikolliset, joidenkin arvioiden mukaan puhutaan jopa kuusinumeroisesta määrästä. Horjuuko oikeusjärjestelmämme perusta? Kieltolaki ei toimi Suomessa voidaan jo nykylainsäädännönkin mukaan jättää käyttörikos rangaistuksetta. Tilanne on kuitenkin sekava, kun käytäntö vaihtelee mielivaltaisesti. Rankaiseminen kohdistuu usein ongelmattomiin käyttäjiin, jotka saavat kokea rankaisemisen sivuvaikutukset. Monelle rangaistulle pikasakko on pieni rangaistus sen rinnalla, että rankaiseminen johtaa moniin oheisseurauksiin, työpaikan tai opintopaikan menetykseen, ajokortin eväämiseen eli ongelmien lisääntymiseen ja syvenemiseen. Kieltolaki tekee itse aiheutetuista ongelmista kannabisongelman – ja näin ruokkii kielteisiä asenteita kannabista kohtaan. Kannabiksen lääkekäyttö on jo sallittua useissa maissa. Myös viihdekäyttö on käytännössä sallittu muuan muassa Hollannissa, Englannissa, Sveitsissä ja Portugalissa. Lainsäädännöllisesti asia on mones-
sa maassa hoidettu niin, että käyttö pysyy rikoksena, mutta siitä ei enää rangaista. Esimerkiksi Portugalissa kaikkien huumeiden dekriminalisoinnin myötä huumeiden käyttäjät ohjataan vankilan sijasta hoitoon. Uusi liberaali linja on johtanut huumeiden aiheuttamien terveysongelmien voimakkaaseen laskuun. Kannabiksen laillisuus tai laittomuus ei vaikuta juurikaan siihen, miten paljon kannabista käytetään. YK:n pätevöimän Beckley-säätiön kansallinen kannabiskomitea julkaisi vuonna 2008 raportin YK:n huumausainepolitiikan arvioinnin pohjaksi. Tiedemiesten, tutkijoiden ja asiantuntijoiden koostaman raportin mukaan suuri osa kannabiksen haitoista liittyy suoraan kieltolakiin ja siitä seuraaviin sosiaalisiin ongelmiin. Järjestäytynyt rikol lisuus kerää voitot Pienten kannabismäärien kasvattamisen salliminen omaan käyttöön ei tekisi laittomille markkinoille tähtäävien suurten ammattiviljelmien toimintaa yhtään nykyistä helpommaksi, vaan se vähentäisi kaupallisten viljelmien tuotteiden kysyntää. Nykyinen politiikka lisää ja vahvistaa syrjäytymistä ja marginalisoitumista, sekä johtaa mietojen huumeiden kokeilijat ja käyttäjät helposti kovien huumeiden ja järjestäytyneen rikollisuuden uhreiksi aineiden samojen myyntipaikkojen vuoksi. Kieltolain vastustaminen ei tar-
koita, että aineen käyttöä jotenkin suosittaisiin. Kuten alkoholinkin kohdalla, kieltolaki johtaa merkittävään tulonsiirtoon järjestäytyneelle rikollisuudelle, poliisi- ja vankilakulujen kasvamiseen, ongelmakäytön lisääntymiseen suhteessa kohtuukäyttöön, käyttäjien syrjäytymiseen yhteiskunnasta ja päihteessä olevien terveydelle haitallisten epäpuhtauksien lisääntymiseen. Kun kannabiksen kriminalisointi on osoittautunut selkeästi tehottomaksi käytön rajoittamisessa, niin laillistaminen voisi toimia selkeänä pesäeron tekemisenä koviin huumeisiin. Mitä pitäisi tehdä? Käyttö ja omaan käyttöön tarkoitettu kotikasvatus olisi perusteltua laillistaa, jotta kannabis ja kovat huumeet saataisiin eriytettyä lainsäädännöllisesti toisistaan. Laillistamisella vältetään kannabiksen käyttäjien rikolliseksi leimaaminen ja sitä usein seuraavat sosiaaliset sanktiot. Poliisilta vapautuisi suuri määrä voimavaroja oikeiden rikosten tutkintaan. Huono lainsäädäntö kääntyy itseään vastaan, koska sitä ei kunnioita kukaan. teksti: Antti Elsilä
Kirjoittaja on joensuulainen demariopiskelija, joka uskoo älylliseen rehellisyyteen eikä halua irtisanoutua mistään vain pelatakseen mielikuvapolitiikan ehdoilla.
18 | TEEMA
Vaikka vanhenen, haluan yhä olla lähellä – koskea ja tulla kosketuksi
Osa minusta on poissa. Toisille seksuaalisuuteni on tapa kategorisoida minuuteni tiettyyn ihmisryhmään; stereotypiaan sukupuolesta ja seksuaalisesta käyttäytymisestä. Käteni heikkenevät ja voimani pikku hiljaa ehtyvät, mutta samaan aikaan olen vahva. En lukitse enää huoneeni ovea öisin, vaikka tiedän, että ajatus minusta ja puolisostani herättää tunteita niin hoitokotini henkilökunnassa kuin muissa asukkaissakin. Rekisteröity parisuhde ei oikeuta jaettuun huoneeseen. Liiallinen läheisyys ahdistaa. Seksuaalisuuttani on vaikea hyväksyä osaksi kehittyvää vanhuuttani ja se eristää minut jo entisestään. Ulkopuolisten silmissä olen ensisijaisesti aina vanha. Vanha. Seksuaalisuuteni pelottaa niitä, joille heteronormatiivisuus on pakotettu osa ihannoitua nuoruutta. Tarpeideni ja toiveideni odotetaan katoavan fyysisten voimien mukana. Minulla ei ole oikeutta tulla kosketuksi. Minulla ei ole oikeutta eikä turvaa olla vanhana seksuaalinen.
Vanheneminen on prosessi, joka muuttaa kehoa ja mieltä, muttei koskaan poista tarvetta tulla ympäristönsä hyväksymäksi. On sopimatonta puhua seksistä, mutta vielä
tukalampaa puhua vanhuudesta ja seksistä samassa lauseessa. Ajatus vanhenevassa kropassa piilottelevasta seksuaalisuudesta saa meidät varpaillemme. Se on tabu, josta ei sovi puhua nuorena eikä vanhana. Nuorena ei voi tietää asiasta mitään ja vanhana on likaista puhua seksistä. Seksi saati seksuaalisuus ei kuulu luontevasti samaan lauseeseen ikäihmisten kanssa. Vanheneminen pelottaa. On hupsua olla seksuaalinen vanhana. Väkinäisen humoristissa syntymäpäiväkorteissa sidotaan vanhuus ja seksi hupaisaksi vitsiksi. “Anna palaa papparainen kun vielä voit”. Kulttuurimme määrittelee alinomaa seksuaalista käyttäytymistä: sen, mikä on seksuaalisesti hyväksyttävää ja mitä seksuaalisuuden tulisi olla - ja
ennen kaikkea mitä se ei saa olla. Vanhusten seksuaalisuus on myytti, jota ylläpitää ajatus kyvyn ja halun kulkemisesta käsi kädessä. Halut ja tarpeet eivät pääty lisääntymiskyvyn heikkenemiseen, eikä seksuaalisuus katoa voimien vähetessä. Kauneus ja viehättävyys eivät ole vain nuoruuden piirteitä, vai ovatko? Seksuaalisuus on paljon enemmän kuin ulkokuoren ihannointia ja himoa. Se on terveyttä ja hyvinvointia. Se on tarvetta läheisyydelle; tarvetta tulla hyväksytyksi juuri sellaisena, kuin tässä hetkessä on. Tarve, joka on meille kaikille yhtä suuri. Seksuaalisuus ei nimestään huolimatta rajoitu vain yhdyntään, vaan on henkinen ja sosiaalinen ulottuvuus osana sosiaalista identiteettiä. Eikä se siis
TEEMA | 19
lopu vaihdevuosiin, vaan heijastuu meidän tapaamme olla läpi koko elämämme. Se on osa meidän tapaamme puhua, viestiä ja kokea ympäristömme – myös vanhempana. Uhkana seksuaalisuuden tukahduttaminen Yhteiskunnallinen uskomus vanhusten aseksuaalisuudesta estää vapaan puhumisen seksuaalisuuden ongelmista ja esimerkiksi hoitokodeissa tapahtuvasta häirinnästä. Vanhusten seksuaalisuus ei oletuksista huolimatta ole vain heteroseksuaalista, ja siksi sitä ei tulisi olla hoidonkaan. Pakotettu heteronormatiivisuus hoidossa tukahduttaa seksuaalisuuden monimuotoisuutta ja saattaa jopa heikentää hoidon laatua. Pakko saattaa olla uhka tasapainoiselle terveydelle. Asiasta, jota ei yleisesti hyväksytä, on vaikea puhua. Vaikka kokisi tulevansa syrjityksi seksuaalisuutensa vuoksi, on siihen yksin vaikea puuttua. Vanhukset tarvitsevat seksuaalineuvontaa siinä missä muukin väestö, sillä hyväksyvä puhe vanhusten seksuaalisuudesta kannustaa vanhuksiakin puhumaan seksuaalisuuden monimuotoisuudesta ja purkamaan niihin sitoutuneita patoutumia. Ja usko pois: niitä on ja paljon. Seksuaalisuuden monimuotoisuutta voidaan ymmärtää ja tukea parhaiten juuri avoimuuden kautta: kokemuksista opitaan ja vertaistukea tarvitaan kaikkialla. Todennäköisesti sinunkin vanhempasi ja isovanhempasi ja naapuritalon yksinäinen rouvakin ovat seksuaalisia olentoja, jotka haluavat olla lähellä, puhua ja pussata: olla seksuaalisia omalla tavallaan. Anna siis seksuaalisuudelle tilaa ja yksityisyyttä toteutua omaehtoisesti osana elämää. teksti: Eveliina Reponen
Kirjoittaja toimii Joensuun Sosialidemokraattiset Opiskelijat JOSYssä.
”Seksuaalisuus on henkinen ja sosiaalinen ulottuvuus osana sosiaalista identiteettiä.”
20 | TEEMA
Syyttömät
Kuka kantaa vastuun? Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2012 aikavälillä tammi – kesäkuu 726 alaikäistä joutui seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Tämän luvun lisäksi on useita lapsia ja nuoria, joiden kaltoinkohtelusta viranomaisilla ei ole lainkaan tietoa. Moni lapsi ja nuori kokee syyllisyyttä ja häpeää tapahtuneesta. Tämän johdosta he eivät kerro tapahtuneesta kenellekään. Seksuaalinen kaltoinkohtelu sisältää laajemmin seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaukset, jotka eivät välttämättä täytä rikoksen määritelmää. Kaltoinkohtelija voi olla kuka tahansa – tuttu tai vieras, aikuinen tai toinen alaikäinen. Kaltoinkohtelu ei myöskään aina sisällä fyysistä kohtaamista, vaan se voi tapahtua esimerkiksi Internetin kautta. Kaltoinkohtelu on kokijalle aina tahdonvastaista. Kuitenkin on tilanteita, joissa nuori luulee, että hän haluaa intiimin suhteen aikuisen kanssa. Nuori saattaa vasta aikuisiällä ymmärtää tulleensa kaltoinkohdelluksi. Aikuinen ihminen, pedofiili, rakentaa alaikäiseen nuoreen luottamussuhteen manipuloimalla, lupailemalla ja joskus jopa palkitsemalla uhriaan. Ajan myötä kaltoinkohtelija aloittaa uhkailun ja painostuksen. Uhri kokee tapahtuneesta häpeää sekä syyllisyyttä ja kaltoinkohtelija
vahvistaa näitä tuntemuksia jatkuvasti. Näin alaikäinen lapsi tai nuori joutuu kantamaan vastuun aikuisen toimista. Kaltoinkohtelijalla on usein monta uhria samanaikaisesti. Uhreilla ei ole tietoa kaltoinkohtelijan toisista uhreista. Uhrit usein uskovat olevansa seurustelu- tai rakkaussuhteessa kaltoinkohtelijan kanssa, vaikka ikäero olisi huomattava. Katsoin noin vuosi sitten elokuvan Trust (2010), joka oli todella silmiä avaava teos. Elokuva kertoo 14-vuotiaasta tytöstä ja hänen lähipiiristään. Tämä 14-vuotias tyttö tapaa ”pojan” Internetin välityksellä. Poika on jatkuvasti verkon välityksellä läsnä tytön elämässä ja pikkuhiljaa heidän välinen luottamuksensa kasvaa. Silloin poika paljastaa olevansa hiukan vanhempi. Manipulaation ja lupauksien avulla poika saa tytön suostumaan tapaamiseen. Tapaamisessa tytölle selviää, että kyseessä on yli 30-vuotias mies. Elokuva tuo hyvin esille sen, miten pedofiilit rakentavat luottamussuhteen valheiden ja manipulaation avulla viattomiin alaikäisiin nuoriin. Teini-ikäinen nuori kaipaa huomiota samalla kun hän haluaa olla itsenäinen. Nuori irtautuu vanhemmistaan ja pyrkii löytämään oman itsenäisen minänsä. Tässä elämänvaiheessa nuori on altis manipulaatiolle ja hyväksikäytölle.
TEEMA | 21
”Moni alle 16-vuotias päätyy suhteeseen paljon vanhemman, aikuisen ihmisen kanssa, saadakseen tältä omaisuutta tai ystävien ryhmäpaineen vuoksi.”
Vastuu on aikuisella Seksuaalisen hyväksikäytön uhri saattaa puolustella kaltoinkohtelijaa vetoamalla siihen, että toiminta ei ole ollut tahdonvastaista. Uhrilla voi mennä pitkäkin aika ennen kuin hän myöntää ja hyväksyy sen tosiasian, että häntä on kaltoinkohdeltu. Hän saattaa kokea olleensa tyhmä ja hävetä tapahtunutta. Uhrin läheisten on kuitenkin tärkeää muistaa, että uhri on aina syytön tapahtuneeseen. Alle 16-vuotiaan seksuaalinen hyväksikäyttö on mainittu rikoslaissa rangaistavana tekona. Rangaistus on kuitenkin vain enintään neljä vuotta vankeutta, ellei teko ole ollut törkeä, jolloin rangaistus on enintään kymmenen vuotta vankeutta. Seksuaalisella kaltoinkohtelulla on myös toinen muoto, joka harvemmin tulee viranomaisten tietoon,
nimittäin seksipalvelujen ostaminen alaikäiseltä. Näissä tapauksissa nuori usein kokee käyttävänsä aikuista hyväksi saamalla tältä päihteitä, tavaroita tai rahaa vastineeksi seksuaalisista palveluista. Moni alle 16-vuotias päätyy suhteeseen paljon vanhemman, aikuisen ihmisen kanssa, saadakseen tältä omaisuutta tai ystävien ryhmäpaineen vuoksi. Näissäkin tapauksissa vastuu on aikuisella eikä alaikäisellä nuorella. Rikoslaissa on tästä toiminnasta kirjaus, jossa alaikäisen seksipalvelujen ostaminen on kiellettyä. Rangaistus on kuitenkin vähintään sakko ja enintään yksi vuosi vankeutta. Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön rangaistukset ovat liian lieviä. Uhrille saattaa jäädä tapahtuneesta elinikäiset arvet ja traumat, jotka vaikuttavat hänen elämäänsä koko loppuelämän ajan. Alaikäinen lapsi
tai nuori ei ole koskaan syypää tai vastuussa tapahtuneesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä, vaikka usein alaikäinen joutuukin kantamaan syyn ja vastuun tapahtuneesta harteillaan. teksti: Anette Karlsson
Kirjoittaja on sosiaalialan korkeakouluopiskelija ja Sosialidemokraattiset Ammattikorkeakouluopiskelijat – SOMA ry:n puheenjohtaja.
22 | TEEMA
Vinettäjät – nykyopiskelijoiden vaativa sukupolvi ”Professori kielsi kaikkia 120 opiskelijaa lähettämästä hänelle sähköpostia ilman pakottavaa tarvetta sen jälkeen, kun yli kolmasosa kurssilaisista oli pyytänyt häneltä yksilöllisiä erityisvapauksia.”
Voin puhua vain omasta kokemuksestani, joka ei ole tuore. Mutta kokemukseni ei anna kaunista kuvaa opiskelutovereistani. Vinettäjistä. Opiskelen Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa, jossa vinettämisestä on tullut se kuuluisa maan tapa. Valtsikassa opiskelijat vinettävät opetuksen laadusta, liian pienestä opetushenkilökunnasta ja liiallisista kirjatenteistä. Valitusta kuuluu professoreista, tylsistä kirjoista, liian suurista kurssivaatimuksista. Muun muassa. Valitus on lähes tauotonta, olen itsekin syyllinen. En sano, että vinetyksellä ei olisi koskaan pohjaa. Opetushenkilökunnan vähäinen määrä ja tutkijoiden ja professoreiden ylikuormitus ovat molemmat aitoja ongelmia. Harvoin kuulee opiskelijan olevan kuitenkaan tyytyväinen yliopistolla. Perusvinettäjä on ongelma vain harvoin. Hän joko tyytyy vain vinettämään tai seuraa lentokoneenviemiä, ulkomaan-uralle tähtääviä. Pe-
rusvinettäjä käy vain korviin. Toisin on mestarivinettäjien kanssa. Mestarivinettäjä aiheuttaa vaivaa yliopistolla. Vinetyksen maisterit Opinnoissa kuljetaan pitkin polkua, joka johtaa lopulta korkeakoulututkintoon. Polulta voi kääntyä sivupoluille, mutta mikäli tutkinnon haluaa, pitää polku kulkea aina loppuun. Reittiohjeet löytyvät opintooppaista, ja neuvoa voi kysyä muilta opiskelijoilta tai opetushenkilökunnalta. Osa reittiohjeista on huonoja, osa hyviä, mutta kuka tahansa korkeakouluopiskelija on kykeneväinen pienellä vaivalla löytämään niiden avulla reitin perille. Mestarivinettäjä ei kuitenkaan tähän tyydy. Hän on yksilö, joka opiskelee niin kuin se itselleen sopii. Mestarivinettäjä ilmoittautuu kursseilleen myöhässä, jättää kirjatentin krapulan takia väliin ja pyytää
professoria järjestämään itselleen ylimääräisen tenttipäivän, koska ei pääse varsinaiseen tenttiin viikonlopun kaupunkimatkan takia. Kansantaloustieteen kurssilla koettua: professori kielsi kaikkia 120 opiskelijaa lähettämästä hänelle sähköpostia ilman pakottavaa tarvetta sen jälkeen, kun yli kolmasosa kurssilaisista oli pyytänyt häneltä yksilöllisiä erityisvapauksia. Mestarivinettäjät eivät voineet käsittää professorin päätöstä. Parhaimmillaan mestarivinettäjä sälyttää syyn omasta huolimattomuudestaan yliopiston ja lehtoreiden niskoille. Koska hän ei ole tajunnut ilmoittautua kurssille ajoissa tai tarkistanut etukäteen, mitkä kurssit ovat vaatimuksia opintojen etenemiselle, on tietenkin luonnollista, että professorit eivät ole tehtäviensä tasalla tai yliopisto ei ymmärrä nykymaailmasta mitään. Mestarivinettäjän ongelma on se, että hän ei tyydy vinettämään. Mes-
TEEMA | 23
Jälkipääkirjoitus tarivinettäjä marssii yliopistolle, vaatii yksilöllistä palvelua ja pöyristyy, kun hänen vaatimuksiinsa ei suostuta. Taaskaan en halua tulla väärinymmärretyksi. Pyytämisessä ei ole mitään pahaa. Joskus kurssi-ilmoittautuminen voi jäädä huomioimatta, tai puolen vuoden viivästyminen opintojen etenemisessä voi tuntua kohtuuttomalta, jos se johtuu kerran vuodessa suoritettavan kirjatentin unohtamisesta. Usein jousto on perusteltua. Miksi ei siis kysyä, olisiko mahdollista palauttaa essee myöhässä? Jos vaatimuksiin ei suostuta, siitä ei voi kuitenkaan syyllistää professoreita, huonoa opinto-opasta (ellei tieto ole väärää tai se jopa puutu kokonaan) tai yleisesti huonoa yliopistoa. Mestarivinettäjä tämän kuitenkin tekee. Mestarivinettäjä on yksilö, joka haluaa yksilöllistä palvelua. Hän ei voi käsittää, jos hänen vaatimuksiinsa suorittaa kurssi silloin kuin hän sen haluaa, ei suostuta. Mestarivinettäjä luulee olevansa ainoa eikä ymmärrä, että maailma on täynnä mestarivinettäjiä. Hän ei tajua, että mestarivinettäjien vyöry yliopiston käytävillä aiheuttaa työtä ja vaivaa jo ylikuormitetuille opetushenkilökunnalle. Onneksi kokemukseni myös kertoo, että todistukseni koskee lopulta vähemmistöä. Vielä vinettäjät tajuavat, että korkeakoulujärjestelmä kestää yhden vaatijan, ei niiden vyöryä. Johannes Niemeläinen
Kirjoittaja on SONKin ensimmäinen varapuheenjohtaja.
Esitellessäni Debatin tekijätiimin Facebook-ryhmässä ideani tämän numeron teemaksi, sai se innostuneen vastaanoton ja kirjoittajat alkoivat heti ideoida omia aiheita teksteilleen. Kannabiksen laillistaminen, vanhusten seksuaalisuus, ympäristönsuojelun riittämättömyys… Muutamia mielenkiintoisia aihepiirejä jäi kuitenkin myös käsittelemättä. Eräs tärkeä aihe, johon olisi ollut rohkeaa ja haastavaa tarttua, on tabut sosialidemokraattisen liikkeen sisällä. Puolueväen keskiluokkaistumisesta puhutaan paljon julkisuudessa, mutta kukaan kirjoittajista ei lopulta tarttunut aiheeseen. Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Tässä Debatissa on lähdetty juuri siitä. On tunnustettu tosiasiat ja lähdetty argumentoimaan niiden puolesta järjestelmällisesti ja rationaalisesti, mutta kuitenkin hyvin hillitysti. Jatkossa kuitenkin odotan, että Debatista saadaan lukea vielä entistä rohkeampia
mielipiteitä ja tuulettaa tabuja oikein kunnolla. Uudistuneen Debatin ensimmäinen vuosi alkaa olla takana. Palaute lehdestä on ollut pelkästään positiivista. Parhaan palautteen antoi eräs kokoomustaustainen valtio-opin opiskelija, joka kertoi, että Helsingin yliopiston avajaiskarnevaalien jälkeen moni opiskelija harmistui jäätyään ilman Debattia. Vaikka Debatilla on ainakin toistaiseksi huomattavasti paljon pienempi kohdeyleisö kuin muilla poliittisten nuorisojärjestöjen lehdillä, on se kova vastus muille lehdille. Tehdään Debatista ensi vuonna vieläkin laajemman yleisön tavoittava laadukas mielipidelehti. Joulut ja uudetvuodet toivottaen, Siiri Saastamoinen
päätoimittaja
24 | SONK
Haikeat hyvästit ?
Kaksi vuotta opiskelijaliikkeessä ei voi sujua ilman ristiriitoja. Näin ei voi käydä myöskään SONKissa. Ristiriidoista huolimatta, tai niiden takia, Sarita Niemen kausi SONKin puheenjohtajana on ollut onnistunut. Minut valittiin SONKin liittohallitukseen samassa Jyväskylän liittokokouksessa kuin Saritasta tuli puheenjohtaja. Ensimmäisen vuoden olin liittohallituksen varajäsen, ja kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Istuin usein kokouksissa pöydän takanurkassa puheenjohtasta katsottuna. Se vuosi oli oppimisen aikaa, useimmille meistä. Saritalta opin innostumisesta. Oppi ja into kulkevat käsi kädessä, ja syksyllä hain toiseksi SONKin varapuheenjohtajista. Sain jatkaa liittohallituksessa. Kuluva vuosi on ollut monella tapaa edellistä parempi. Puheenjohtajan ja liittohallituksen jäsenten
kokemusten karttuessa energiaa on riittänyt enemmän asioihin kuin ihmettelyyn. Saritalla energiaa on riittänyt kotimaan asioiden lisäksi kansainväliseen toimintaan sekä SONKin puheenjohtajana että päivätyössään. Hän on pitänyt kansainvälisen sosialidemokraattisen liikkeen lippua korkealla myös ulkomailla. Saritalta riittäisi opittavaa edelleen. Kahden vuoden jälkeen on aika kiittää Saritaa onnistuneesta puheenjohtajakaudesta. Kuluneiden vuosien aikana SONKissa on muun muassa aktivoitu vanhoja osastoja, ja "kentällä" on innostunut henki. Innostuksesta kertoo myös se, että SONKin seuraavaksi puheenjohtajaksi on tungosta loistavista ehdokkaista. teksti: Johannes Niemeläinen
Kirjoittaja on toiminut SONKin liittohallituksessa vuodet 2011–2012.
Sosialidemokraattiset opiskelijat SONK ry valitsee XLV liittokokouksessaan Turussa 1.–2.12.2012 liitolle uuden puheenjohtajan. Lehden painoonmenoon mennessä kisaan on ilmoittautunut jopa kolme kovaa ehdokasta seuraavalle kaksivuotiskaudelle. Eveliina Heinäluoma, Anette Karlsson ja Otto Köngäs äänessä, olkaa hyvät!
SONK | 25
SONKin puheen johtajaehdokkaat äänessä
Eveliina Heinäluoma
Olen 24-vuotias opiskelijavaikuttaja ja järjestöaktiivi. Opiskelen neljättä vuotta Lapin yliopistossa kansainvälisiä suhteita, mutta tämän vuoden olen työskennellyt Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) hallituksessa Helsingissä. SYL:ssä olen työskennellyt täysipäiväisesti opiskelijoiden edunvalvonnan parissa. Lähdin ROSOn ja SONKin toimintaan mukaan heti aloitettuani opinnot Lapin yliopistossa. Siitä lähtien matkani onkin edennyt poliittista vaikutustyötä tehden. Olen kulkenut monipuolisen ja pitkän polun opiskelijapolitiikassa. Rovaniemellä opiskellessani olen päässyt toimimaan niin ROSOn puheenjohtajana kuin myös ylioppilaskuntani hallituksen varapuheenjohtajana. Kokemukseni opiskelijakentällä antaa minulle laajan näkökulman siitä toiminnasta, jota osastoissamme tehdään. Osastojen työn tukemiseen SONKin pitää jat-
kossakin panostaa. Sieltä asiantuntevat aktiivimme tulevat! Poliittinen vaikuttamistyö on tullut minulle tutuksi SONKin liittohallituksen ja SYL:n hallituksen kautta. Minulla on ajantasainen kuva valtakunnallisista opiskelijakenttää koskevista kysymyksistä. Vaikuttamistyön ja opiskelijakysymysten tunteminen ovat asioita, joita puheenjohtajalta vaaditaan. Tämän syksyn rentoutumisen hetkiä ovat olleet arki-illat, jolloin on saanut syventyä hyvien sarjojen pariin. Tällä hetkellä katselussa on Langalla-sarja, jota voin varauksetta suositella kaikkien aikojen parhaana tv-sarjana. Työkiireet unohtuvat myös nopeasti juoksulenkillä ItäHelsingin maisemissa. Olen saanut sosialidemokraattiselta opiskelijaliikkeeltä paljon tukea, tietoa ja kannustusta. Nyt haluankin antaa oman osaamiseni SONKin käyttöön.
26 | SONK
Anette Karlsson
Olen kaksikielinen 24-vuotias sosiaalialan ja liiketalouden korkeakouluopiskelija. Olen kuluvana vuonna toiminut Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liiton hallituksessa ja Sosialidemokraattiset Ammattikorkeakouluopiskelijat – SOMA ry:n puheenjohtajana. Olen myös toiminut intensiivisesti puolueessa muun muassa toimimalla aktiivisesti omassa puolueosastossani Vanda Svenska Socialdemokrater. SONK on tullut minulle tutuksi toimiessani projektisihteerinä viime syksynä ja SOMAn puheenjohtajana tänä vuonna, sitä ennen olin toiminnassa mukana innokkaana rivijäsenenä. Olen toiminut politiikan parissa yli vuoden ja koen, että minulla on vielä paljon annettavaa sekä opiskelijaliikkeelle että sosialidemokraattiselle aatteelle. Osaamiseni poliitikkona ja järjestökentän toimijana on
kasvanut suunnattomasti viimeisen vuoden aikana. Olen oppinut, että yhteistyökyky on politiikan kentällä yksi tärkeimmistä ominaisuuksista, joka ihmisellä voi olla. SAMOKvuoden aikana olenkin saanut uusia ystäviä ja verkostoja sekä puolueessa että monissa muissa organisaatioissa ja järjestöissä. Olen henkilö, joka on aidosti kiinnostunut, helposti lähestyttävä ja opin nopeasti uudet asiat. Tämän lisäksi olen vahva korkeakoulupolitiikan osaaja. Haluan olla sellainen puheenjohtaja, joka toimii suunnannäyttäjänä ja luotettavana henkilönä, jonka puoleen on helppo kääntyä asiassa kuin asiassa. Tehdään yhdessä SONKista entistä vahvempi ja vaikuttavampi toimija sekä puolueessa että koko yhteiskunnassa. Voit lukea minusta ja ajatuksistani lisää osoitteessa: www.anettekarlsson.fi
Otto Köngäs
Liityin Sosialidemokraattiseen liikkeeseen viime vuoden helmikuussa pitkän miettimisen jälkeen. Eduskuntavaalien alla kärjistynyt julkinen keskustelu sai minut ymmärtämään maltillisen, kompromisseja kaihtamattoman politiikan arvon. Vedin Kontion Timoa hihasta, ja hän ohjasi minut OSYn ja SONKin toimintaan. Tällä tiellä olen edelleen. En tullut mukaan kannatusjäseneksi, vaan kantaakseni korteni kekoon parhaan kykyni mukaan. Vaikka olen uusi tässä liikkeessä, on minulla pitkä kokemus muista järjestöistä. Kymmenen vuotta Prometheus-leirin tuki ry:n avainpaikoilla on opettanut, miten järjestökonetta pyöritetään pienillä resursseilla, ja miten vapaaehtoisten työ fiksusti organisoidaan. Opiskelijapolitiikan
kokemukseni olen hankkinut sekä aine- että tiedekuntajärjestön hallituksessa ja koulutuspoliittisena vastaavana Turun yliopiston humanistisessa tiedekunnassa. Tavoittelen SONKin puheenjohtajuutta, koska haluan palvella tätä liikettä ja liittoa. Minulla on annettavana monipuolinen järjestö- ja vapaaehtoistyön kokemus, sekä paljon ideoita SONKin kehittämiseksi. Tässä uskon tuoreudestani olevan hyötyä. Haluan, että SONK on tulevaisuudessa entistä näkyvämpi, vaikuttavampi ja arvostetumpi Suomessa ja maailmalla, niin opiskelijakunnissa, puolueessa kuin ministeriöissä. Meillä on hienoa asiantuntemusta ja näkemystä, joiden tahdon loistavan ulos vielä kirkkaammin.
PUHEENJOHTAJAN PALSTA | 27
Kiitos!
Olen miettinyt tätä tekstiä pitkään. Mitä sanon, miltä tuntuu kirjoittaa puheenjohtajan palstaa viimeistä kertaa. Tällä hetkellä kahden vuoden puheenjohtajakaudestani on jäljellä enää pari kuukautta, aika on kulunut nopeasti. Minut valittiin puheenjohtajaksi syksyn 2010 liittokokouksessa. Olin varsin tuore kasvo liikkeessä – demaritoimintaankin olin lähtenyt mukaan vain vuotta aiemmin. Sain kuitenkin vahvan tuen taakseni, millä onkin ollut suuri merkitys koko puheenjohtajuuteni aikana. Enkä muuten ehkä koskaan ole jännittänyt niin paljon kuin silloin, kun vaalin tulosta alettiin julkistaa. Kauteeni on mahtunut monenlaista. On käyty voitokkaat eduskuntavaalit, tehty valtavasti kampanjaa varsin hyvällä menestyksellä edustajistovaaleissa, hävitty presidentinvaalit ja selvitelty valtionapujen jakamisesta johtunutta jäsenmääräkohua. On istuttu seminaareissa, väitelty paneelikeskusteluissa, otettu tiukastikin kantaa asioihin ja parannettu maailmaa tuopin äärellä. Ennen kaikkea on tehty sitä, mihin on uskottu, ja pidetty samalla hauskaa. Sitä on politiikka. Puheenjohtajan kaikkein tärkein tehtävä on innostaa ja motivoida ihmisiä. Olla lähellä ja tavoitettavissa, jokaisen jäsenen ulottuvilla. Liiton toimisto voi tehdä työtä miten paljon
tahansa, mutta sillä ei ole merkitystä, ellei koko jäsenistö ole mukana. Ja vaikka kaikkia ei voi miellyttää, ja joskus on pakko tehdä vaikeitakin ratkaisuja, pitää kaikki teot pystyä perustelemaan. Tämä eräältä kokeneemmalta poliitikolta aikanaan saamani neuvo on ollut ohjenuorani koko kauteni ajan, ja sen haluaisin välittää eteenpäin myös tulevalle puheenjohtajalle. Vaikka nyt vähän tuntuukin haikealta, olen myös iloinen voidessani jättää liiton seuraajalleni sellaisena, jollaiseksi me sen olemme kahden vuoden aikana muokanneet. SONK on monen vuoden hiljaiselon jälkeen lähtenyt uuteen nousuun – saamme koko ajan enemmän uusia jäseniä, joista yhä useampi haluaa myös tulla aktiivisesti mukaan toimintaan. Olemme saaneet aktivoitua kaksi jo melko pöytälaatikoitunutta osastoamme – ja useammassakin olisi vielä potentiaalia. Näymme nykyään vahvemmin myös niin puolueen suuntaan kuin ulospäinkin. Otamme vahvasti ja rohkeasti kantaa niiden asioiden puolesta, joita pidämme tärkeinä. Kiitos siis kaikille kuluneista vuosista, on ollut ilo tehdä tätä työtä kanssanne! Me olemme SONK! Viimeisen kerran, puheenjohtajanne Sarita
28 | DEBATTI
yhteystiedot
SONKin toimisto Sosialidemokraattiset Opiskelijat – SONK ry. Saariniemenkatu 6 00530 Helsinki sonk@sonk.fi www.sonk.fi Puheenjohtaja Sarita Niemi, 045 112 9299 puheenjohtaja@sonk.fi Pääsihteeri Anni Lahtinen, 045 277 5070 paasihteeri@sonk.fi
Opiskelijoiden sosialidemokraat tinen yhdistys OSY, Helsinki OSYn jäsenet ovat pääosin Helsingin yliopiston opiskelijoita, mutta tervetulleita mukaan ovat kaikki sosialidemokraattisen arvomaailman omaavat taustoihin katsomatta.
taustaisia nuoria demarivaikuttajia. Liity jäseneksi tai tule mukaan verkostoon!
Puheenjohtaja Pekka Tuuri, tuuri.pekka@gmail.com
Puheenjohtaja Anette Karlsson, anette.h.karlsson@gmail.com soma.sdp.fi
Jyväskylän sosialidemokraattiset nuoret ja opiskelijat JSDN
Turun opiskelijoiden sosiali demokraattinen yhdistys TOSY
JSDN:ssa toimivat Jyväskylän ja lähiympäristön demariopiskelijat ja -nuoret. JSDN on SONKin suurimpia osastoja.
TOSYssa toimii lukuisa joukko turku laisia demariopiskelijoita monilta koulutusasteilta.
Puheenjohtaja Noora Luukka, nooralle@suomi24.fi www.jsdn.fi
Puheenjohtaja Lassi Vainio, lassi.vainio@utu.fi. www.tosy.fi
Joensuun sosialidemokraattiset opiskelijat JOSY
Tampereen sosialidemokraattinen opiskelijayhdistys TASY
Puheenjohtaja Otto Köngäs, otto.kongas@helsinki.fi www.osy.fi
TASY on eräs SONKin perinteikkäimmistä osastoista. Tasyssa toimii Tampereen yliopiston opiskelijoiden lisäksi teekkareita, ammattikorkeakouluopiskelijoita sekä lukiolaisia Tampereen seudulta.
Sosialidemokraattiset ammatti korkeakouluopiskelijat SOMA ry
Puheenjohtaja Pekka Suhonen, pekka.suhonen@uta.fi tasyry.blogspot.com
SOMA on valtakunnallinen yhdistys, jonka tarkoituksena on toimia verkostona ja kokoojana demarihenkisille amk-opiskelijoille. SOMA kutsuu toimintaansa mukaan amk-
Vaasan sosialidemokraattiset opiskelijat VSDO Pohjanmaan alueen demariopiskelijatoiminta on keskittynyt Vaasaan.
JOSY kuuluu SONKin suurten osastojen joukkoon. JOSYn toiminnassa on mukana nuoria demareita ympäri Pohjois-Karjalan maakuntaa. Puheenjohtaja Noora Kettunen, nooraket@student.uef.fi
Oulun opiskelijoiden sosiali demokraattinen yhdistys OOSY Oulun osaston toiminnassa on mukana opiskelevia demareita niin Oulusta kuin ympäryskunnistakin. Puheenjohtaja Lauri Hietala, lauri.hietala@hotmail.com blogit.demari.fi/oosy/
DEBATTI | 29
TOIMINTAKALENTERI Rovaniemen Sosialidemokraatti nen Opiskelijayhdistys ROSO
Marraskuu:
Demariopiskelijoita löytyy myös Lapista. Rovaniemellä tai muualla Lapin alueella opiskeleva demari löytää itsensä ROSOsta.
9.–11.11. Liittohallituksen kokousviikonloppu, Helsinki 17.11. Opiskelijaverkoston tapaaminen, Helsinki 23.–24.11. SAMOKin liittokokous, Tampere 23.–24.11. SYL:n liittokokous, Tampere
Puheenjohtaja Hannu Mällinen, hmalline@ulapland.fi
Åbo Socialdemokratiska Studerande ÅSS ÅSS är SONKs svenskspråkiga avdelning, vars medlemmar i huvudsak är studerande vid Åbo Akademi. Åbo Socialdemokratiska Studerande ÅSS r.f. är en politisk förening vars verksamhet baserar sig på social demokratiska värderingar. Social demokrati innebär att alla oberoende av bakgrund ges möjlighet att leva ett gott liv. Frihet för alla medborgare förutsätter ett jämlikt samhälle. Vi kämpar för studenternas välmående, ett humanare arbetsliv, de sexuella minoriteternas rättigheter och miljövänliga lösningar. ÅSS vill agera mot rasism, girighet och social orättvisa. Blev du intresserad?
Joulukuu: 1.–2.12. 4.12. 4.–5.12. 6.–9.12. 9.12.
Liittokokous, Turku SONKin ja Demarinuorten glögit Studia 2012 -messut, Helsinki ECOSY opiskelijaverkostoseminaari, Islanti Uuden ja vanhan liittohallituksen yhteiskokous, Helsinki
Tammikuu: 11.–13.1. Liittohallituksen aloitusviikonloppu 26.–27.1. Järjestöpäivät 30.–31.1. Next Step -messut, Jyväskylä
Ordförande Kai Alajoki, kai.alajoki@abo.fi users.abo.fi/ass
Lisätietoa tapahtumista ja toiminnasta www.sonk.fi.
KANSAN SIVISTYSRAHASTO työväenliikkeen itsenäinen säätiö tukee omaehtoista kulttuurityötä Vuoden 2013 apurahat tulee hakea ajalla 1.11.-31.12.2012 Apurahojen hakuohjeet ja hakusovellus löytyy sivuiltamme www.sivistysrahasto.fi
Jos sosialidemokratia ei ole kehittämässä ja vahvistamassa pohjoismaista hyvinvointivaltiota ja tekemässä työtä maailmanlaajuisen kestävän kehityksen saavuttamiseksi, niin kuka muu sen tekisi?
sEurAAvA DEbATTi ja.org o i m o u t . w ww ilMEsTyy viikollA 46!
Facebookissa perheväkivaltaa vastaan Osana yhteiskuntavastuutamme olemme tukeneet Ensi- ja turvakotien liiton toimintaa vuodesta 2007 lähtien. Tänä vuonna Osuuskunnan tuella uudistetaan liiton Facebookissa ylläpitämän nettiturvakodin toimintaa. Jatkossa nettiturvakodissa päivystää entistä useammin väkivaltatyön ammattilainen, jolta saa anonyymisti ja ilman rekisteröitymistä neuvoja ja apua omaan tai läheisensä tilanteeseen. Facebookin ja muun sosiaalisen median roolia tehostetaan myös perheväkivaltaa ja auttamisen keinoja koskevassa tiedonvälityksessä. www.turvakoti.net
32 |
A7 W1
JÄSENEKSI
POSTIMAKSU MAKSETTU
Haluan liittyä SONKin jäseneksi. Haluan liittyä Demarinuorten jäseneksi.
TIETOA
En liity vielä jäseneksi, mutta haluan saada lisää tietoa SONKista. En liity vielä jäseneksi, mutta haluan saada lisää tietoa Demarinuorista.
TILAUS
Tilaan Debatin ilmaiseksi kouluun, nuorisotilaan tms. Tilaan Debatin 20 euroa / vuosi. En halua, että minulle lähetetään enää Debattia. Osoitteeni on muuttunut, alla uusi osoite.
Nimi ja syntymäaika Lähiosoite Postinumero ja toimipaikka Puhelinnumero Sähköposti Oppilaitos Päiväys ja allekirjoitus
Sosialidemokraattiset Opiskelijat SONK ry Tunnus 5003105 00003 Vastauslähetys
DEBATTI 4/2012 SOSIALIDEMOKRAATTINEN MIELIPIDELEHTI
oTA yHTEyTTä!