3/13
TEEMA: STIGMA
Debatti. Miekkaa terävämpi. Debatti on sosialidemokraattinen mielipidelehti, jota julkaisee Sosialidemokraattiset Opiskelijat SONK ry. Debatti ilmestyi ensimmäisen kerran jo vuonna 1991, ja sen edeltäjänä voidaan pitää vuosina 1982–1991 ilmestynyttä Punakynää. Kirjoittajatiimimme koostuu demariopiskelijoiden lisäksi vierailevista tähdistä.
Debatti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Vuonna 2013 Debatin päätoimittajana toimii helsinkiläinen valtiotieteiden ylioppilas Siiri Saastamoinen, 22.
Lehti lähetetään automaattisesti kaikille SONKin jäsenille, mutta sen voi myös tilata Kultti ry:n nettisivuilta osoitteesta kultti.net/tilaus/16
Löydät meidät myös netistä! facebook.com/debatti.lehti sonk.fi/politiikka/debatti
Tiedustelut toimitussihteeriltä ja päätoimittajalta, paasihteeri@sonk.fi siiri.saastamoinen@gmail.com
SISÄLLYS Päätoimittaja Siiri Saastamoinen
Pääkirjoitus. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4
Toimitussihteeri Anni Lahtinen
Anteeksi pyytämättä. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5
Kirjoittajat Kai Alajoki Artturi Jyrkkänen Anette Karlsson Otto Köngäs Noora Luukka Tuulia Pitkänen Elina Saario Siiri Saastamoinen Tiina Vesa Essi Virtanen Yhteystiedot Sosialidemokraattiset Opiskelijat SONK ry Saariniemenkatu 6 00530 Helsinki www.sonk.fi Graafinen ulkoasu Fredrik Bäck www.fredrikback.fi Paino Erweko Oy www.erweko.fi Ilmoitusten myynti Anni Lahtinen Puh. 045 277 5070 paasihteeri@sonk.fi
Siiri Saastamoinen
Debatti ennen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6 Teema: Stigma. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7 Stigma goffmanilaisittain. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8
Essi Virtanen
Hulluja hurskaammat. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13
Nelli Nurminen
Gezi Park and the politics of control . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14
Otto Köngäs
Stigma, joka kantaa läpi elämän . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16
Noora Luukka
Laiska ja saamaton – työtön työyhteiskunnassa. . . . . . . . . . . . . 17
Elina Saario
Artturi Jyrkkänen
Opiskelija ja kulutuskisan stigma . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18
En förenings vara eller icke vara. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20 Kai Alajoki
Puheenjohtajan palsta. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21 Anette Karlsson
Edustajistovaalit with love. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22 Tuulia Pitkänen
Sano YES Euroopalle!. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23 Tiina Vesa
Yhteystiedot. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28 Toimintakalenteri. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 29
rami lindström
4 | PÄÄKIRJOITUS
Pääkirjoitus
Sosiaalisen median lyömä stigma
Tämän Debatin ideointi tapahtui pitkälti Facebookin suljetussa ryhmässä, mutta tietenkin osittain myös palavereissa ja sähköpostin välityksellä. Facebookin ryhmään on pyritty luomaan matala osallistumiskynnys, eikä ryhmään kuuluminen suoraan velvoita mihinkään. Sosiaalisessa mediassa tuntuu ylipäätään olevan yhä matalampi osallistumis- ja julkaisukynnys. Juhlien jälkeen lisätään tusinoittain valokuvia hilpeistä kavereista. Omat ongelmat eritellään yksityiskohtaisesti, esimerkiksi liittyen sosiaalietuuksien hakemisen haastavuuteen. Kuvia puhelin- ja tietokonevoroista jaetaan niinkään asioita paremmin tuntien. Flow-viikonloppuna odotin ystävääni Kallion Vaasanaukiolla. Muutama juhlija oli jo nukahtanut keskelle niin kutsuttua Piritoria. Eräs siististi pukeutunut nuorimies kaivoi puhelimensa esiin ja nappasi eräästä nukkujasta kuvan. Pahoitin
mieleni, sillä päättelin, että tuokin kuva on tovin päästä sosiaalisessa mediassa. Facebookista poistettiin taannoin ryhmä Hellsinki Sleepers, johon jäsenet lisäsivät ottamiaan kuvia kaupungille sammuneista juhlijoista. Omia tuttujani oli sekä ryhmän jäsenissä että jäsenten lisäämissä kuvissa. Toinen suosiota saavuttanut lynkkausryhmä oli nimeltään Ei hyssyt telyä pedofilialle! Kaikki tiedot julki siksi tai jotain muuta yhtä nerokasta. Sivustolla julkaistiin linkkejä pedofiliasta epäiltyjen Facebook-profiileihin ja jaettiin otteita oikeuden päätöksistä. Kaikki muu päätöksistä jätettiin peittämättä, paitsi tuomitun sosiaaliturvatunnuksen loppuosa. Olen kuullut, että sivustolla on tapahtunut muutama ”sekaannus”, ja täysin syyttömän ihmisen tiedot on julkaistu. En tiedä, onko lynkkauskuvien perusteella ryhdytty väkivaltatekoihin ”syyllisiä” kohtaan.
Suomalaisen oikeuslaitoksen mukaan ihminen on syytön, kunnes toisin todistetaan. Sosiaalisessa mediassa syyttömätkin jäävät syyllisiksi ihmisten mieleen, ja maine on mennyttä. Kaikenlaisista stigmoista on hyvin vaikeaa, ellei jopa mahdotonta, päästä eroon. Jokainen lynkkauskuvien jakaja voisi miettiä, miltä tuntuisi, jos itsestä levitettäisiin perättömiä syytteitä sosiaalisessa mediassa ja kuvien kera. Mutta onneksi meillä on edes Fobba. Siiri Saastamoinen
päätoimittaja
ANTEEKSI PYYTÄMÄTTÄ | 5
ANTEEKSI PYYTÄMÄTTÄ
Kokoomusnuoret haluaisivat maksaa päihdeongelmaisten sosiaalietuuksia vain ruokakupongeilla ja vastaavilla järjestelyillä käteisen sijaan. Verkkouutiset
Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä. Näin sanoo Raamattukin. Päivi Räsänen (kd) Kansanlähetys päivillä
Norjalainen nainen on tuomittu Dubaissa 16 kuukauden vankeusrangaistukseen avioliiton ulkopuolisesta seksistä sen jälkeen, kun hän ilmoitti joutuneensa raiskatuksi. YLE
Minä ehdotin taannoin Brunbergille, että vanha kunnon Neekerinsuukko nimetään Paviaaninsuukoksi. En saanut vastausta. James Hirvisaari (ps) Twitterissä
Järjestelmää pitäisi muuttaa siten, että sosiaaliturvan saajan olisi pakko osallistua yhteiskunnan toimintaan. Yhteiskunta ei voi järjestää kaikkea. Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko (kok) Pohjalaisen ja Ilkan haastattelussa
Olen enemmänkin sovinisti. Perussuomalaisten uusi puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo
Velskolan toimintakeskuksessa vanhempien vierailuillan huutokaupassa oli mahdollista ostaa lapselleen esimerkiksi vapautus rippikoulun loppusiivouksesta. Helsingin Sanomat
Opettaja rakensi ekaluokkalaiselle Kaapolle eristyskopin. Seura
6 | DEBATTI ENNEN
Debatti ennen
Vuoden 2011 ensimmäisessä Debatissa nykyinen Tampereen kunnanvaltuuston puheenjohtaja Sanna Marin kirjoitti sukupuolten ja sukupolvien välisestä roolijaosta poliittisella kentällä. Kahdessa ja puolessa vuodessa tilanne ei ole juurikaan muuttunut, kuten Noora Luukka tässä Debatissa asiaa valottaa. Sukupuoli, ja miksei myös sukupolvikin, on edelleen Suomessa politiikassa vahva leima.
”Tunnistan jaon sukupuolittuneista politiikan sektoreista omista kokemuksistani. ’Sua varmaan kiinnostaisi mennä puoluekokouksessa tuohon sosiaali- ja terveysasioita käsittelevään jaostoon’, kuulin useita kertoja kun Pirkanmaalla päätettiin puoluekokousdelegaatiomme edustuksista eri työryhmiin. Kannustukset tiettyjen politiikanlohkojen suuntaan viestivät edelleen voimissaan olevasta roolijaosta yhteiskunnallisella kentällä.” ”Sukupuolittuneen politiikan haaste ei omalla kohdallani ole niinkään kanssaihmisten arviot poliittisesta roolistani vaan kokemani vapauden puute reagoida sukupuoleeni liittyviin odotuksiin. Etenkin toisten naisten edessä koen vaikeaksi ilmaista, etteivät politiikan sisältökysymysten prioriteettini liity ensisijaisesti sosiaali- ja terveyspolitiikkaan, vanhustenhuoltoon tai muihin hoivakeskeisiin sektoreihin. Pelkään leimaa kylmästä ja kovasta naisesta.”
TEEMA | 7
TEEMA:
STIGMA Wiki: Stigma : polttomerkki-ilmiรถ, yhden negatiivisen piirteen perusteella leimataan koko ihminen Halo-efekti: vastakkainen ilmiรถ stigmalle, positiivisen piirteen perusteella ihminen nostetaan jalustalle
8 | TEEMA
Stigma goffmanilaisittain Erving Goffman (1922–1982)
Erving Goffman Stigma. Notes on the Mana gement of Spoiled Identity Penguin Books Ltd, Harmondsworth, 1963. 175 s.
Erving Goffman (1922−1982) oli kanadalaissyntyinen sosiologi, jota lienee lupa kutsua yhdeksi 1900-luvun jälkipuoliskon merkittävimmistä sosiaalitieteilijöistä. Goffman on näin sosiologian opiskelijan näkökulmasta niin sanottu pikkuklassikko, jonka nimi kyllä tulee vastaan usein, mutta jonka töiden sisältö on vain pintapuolisesti tuttu niille, jotka eivät ole aivan erityisesti kiinnostuneita mikrososiologisista teemoista kuten roolit, identiteetti ja vuorovaikutuksen rakenteistuminen. Goffmanin töiden luetaan useimmiten kuuluvan niin sanottuun symbolisen interaktionismin perinteeseen – siitäkin huolimatta, että hän ei itse katsonut edustavansa kyseistä koulukuntaa. Symbolisen interaktionismin keskeiset ajatukset ovat, että minuus on sosiaalisesti tuotettu ja käyttäytymisen ymmärtäminen vaatii vuorovaikutuksen tarkastelua. Vuorovaikutuksessa käytetyt symbolit ja niistä tehdyt tulkinnat ohjaavat käyttäytymistä. Symbolinen interaktionismi ui vastaan Goffmanin ajan amerikkalaisen sosiologian valtavirtaa, joka oli pikemminkin kiinnostunut yhteiskunnan isoista rakenteista, joille toimijan katsottiin olevan alisteinen. Goffman ei kuitenkaan kokenut monen muun tiedemiehen tragediaa – väärinymmärretty nero omana
aikanaan, postuumi maine ja kunnia. Hän eteni urallaan ja sai julkaisuillaan laajaa huomiota, mistä kertoo muun muassa se, että Stigma: No tes on the Management of Spoiled Identity (1963) julkaistiin aikanaan huokeahintaisena Penguin Books -pokkarina. Ikävä kyllä Stigmaa ei ole koskaan suomennettu ja teoksen saatavuus on tätä nykyä Suomessa melko heikko.
Helpommin löydettävissä ovat Goffmanin suomennetut teokset Arkielämän roolit (alkuperäinen vuodelta 1959, suomennos vuodelta 1971) ja Minuuden riistäjät: tutkielma totaalisista laitoksista (alkuperäinen vuodelta 1961, suomennos vuodelta 1997). Lisäksi viime vuonna Vastapainolta ilmestyi koko Goffmanin tuotannon läpileikkaava artikkelikokoelma Vuorovaikutuksen sosiologia.
TEEMA | 9
Stigma on helppolukuinen ja sivumäärältään melko lyhyt. Goffman lähestyy stigmaa analyyttisesti tehden selkeitä oppikirjamaisia jaotteluja. Kuitenkin tekstiä elävöittävät lukuisat esimerkit ja lainaukset kaunokirjallisuudesta ja tapaustutkimuksista. Kirja alkaa 16-vuotiaan nenättömänä syntyneen teinitytön kirjeellä, jossa tämä kertoo yksinjäämisen pelostaan. Tytön äiti ei kestä katsoa lastaan itkemättä ja tytön isä epäilee vamman olevan seurausta omista entisen elämän synneistään. Stigma ja sen synty Ymmärtääkseen stigmaa Goffman jakaa identiteetin käsitteellisesti kolmeen osaan: sosiaaliseen identiteettiin, henkilökohtaiseen identiteettiin ja ego-identiteettiin. Stigmatisoituminen on ymmärrettävissä sosiaalisen identiteetin käsitteen kautta. Jaamme luonnostaan kanssaihmisemme kategorioihin. Meillä on tiettyjä perusolettamuksia sellaisistakin ihmisistä, joita emme ole tavanneet ja joista emme tiedä oikeastaan mitään. On esimerkiksi varsin luontevaa olettaa, että satunnainen vastaantulija kykenee kommunikoimaan kanssamme puheen avulla. Mitä yksityiskohtaisempaa ennakkotietoa meillä on vastaantulijasta, sitä tarkempia olettamuksia pystymme hänestä tekemään. Goffman kutsuu vastaantulijasta tekemäämme ”profilointia” näennäiseksi sosiaaliseksi identiteetiksi. Äärimmäisyyk-
siin vietynä olettamukset tietenkin muuttuvat stereotypioiksi, joiden tekeminen voidaan tuomita ahdasmielisyydeksi, mutta lähtökohtaisesti olettamukset ovat neutraali työkalu, joka lisää sosiaalisen maailman ennakoitavuutta. Joskus, tai itse asiassa aika usein, saamme huomata, että tekemämme olettamukset ovat menneet osittain metsään. Jos virhearvio on ollut vain vähäinen, teemme pienen korjausliikkeen ja vuorovaikutus jatkuu saumattomasti. Mutta jos osoittautuu, että vastaantulija on joltain ominaisuudeltaan merkittävästi vajavainen siitä, mitä oletimme, tämä vajavainen ominaisuus on stigma. Stigma siis syntyy, kun näennäinen sosiaalinen identiteetti on selkeästi ristiriidassa todellisen sosiaalisen identiteetin kanssa. Stigma on aina nimenomaan vajaavaisuus, kielteinen ominaisuus. Ristiriitaisuutta voi kuitenkin ilmetä myös toiseen suuntaan, olemme saattaneet merkittävästi aliarvioida vastaantulijan. Goffman ei Stigmassa juuri käsittele tällaisia tilanteita. Stigma ei kuitenkaan ole mikään staattinen ominaisuus. Sama ominaisuus voi olla tai olla olematta stigma. Goffman mainitsee esimerkkinä korkeakoulututkinnon, joka on pääsyvaatimuksena moniin asian tuntijatehtäviin. Jos korkeakoulutettu kuitenkin päätyy työskentelemään huomattavasti omaansa vähäisempää koulutusta vaativissa tehtävissä, hän voi kokea tarpeelliseksi jättää tutkintonsa mainitse-
matta salatakseen asiantilan, jota joku saattaisi pitää ammatillisena epäonnistumisena. Goffman jakaa stigmat kolmeen lajiin. Ensimmäisenä ovat fyysiset epämuodostumat ja vammat. Toisena taas niin sanotut luonteen heikkoudet ja viat, joihin Goffman lukee muun muassa mielisairaudet, addiktiot, itsetuhoisuuden, homoseksuaalisuuden, rikolliset taipumukset, työttömyyden ja ääriliikeradikalismin. Tässä kohtaa lienee hyvä huomata, että vaikka Goffman käyttääkin Stigmassa joitakin omalle ajalleen ominaisia termejä, jotka eivät enää ole poliittisesti korrekteja, hän pysyttelee silti hyvin arvoneutraalina. Hän ei siis sano, että esimerkiksi työttömyys todella olisi luonteen heikkoutta, vaan toteaa, että vallitsevan yhteiskunnan odotuskehikossa työttömyys voidaan toisinaan nähdä tällaisessa valossa. Samaten on ymmärrettävää, että Goffman käsittelee homoseksuaalisuutta mielenterveyden häiriönä – homoseksuaalisuuden tautiluokitus poistettiin Yhdysvalloissa vasta 1970-luvulla. Kolmas stigmalaji ovat periytyvät heimo stigmat. Tällaisia ovat rotu, etnisyys, uskonto ja joissain yhteiskunnissa myös sosiaaliluokka. Vaikka stigmaa voinee sanoa poikkeavuudeksi, poikkeavuus ei aina ole stigma. Goffman puhuu stigmatisoituneen henkilön moraaliurasta. Se on prosessi, jonka ensivaiheessa henkilö oppii sen, mikä on normaalia. Toisessa vaiheessa henkilö tulee tietoiseksi siitä, että hän ei itse kaikilta
”Joskus voi tuntua helpoimmalta näyttää kortit heti alkuunsa ja toivoa, että kun stigman olemassaolo on kerran lausuttu ääneen, se on sen jälkeen helpompi ohittaa.”
10 | TEEMA
1963
osin ole normaali. Jos tietoisuus omasta stigmasta puuttuu, stigmaa ei kai periaatteessa ole olemassa. Toisaalta on kyllä helppo keksiä esimerkkejä, joissa omasta stigmastaan tietämättömän henkilön, kuten juomisongelmansa kieltävän alkoholistin, läheiset tuntevat ja tiedostavat raskaasti stigman olemassaolon. Jokainen pystyy kuvittelemaan kohtaamisen stigmatisoituneen ihmisen kanssa. Kiusaantuneisuuden, epävarmuuden ja jopa pelon tai inhon tunteet sellaisissa tilanteissa ovat kaikille tuttuja. Valistus ja tieto voivat toki helpottaa kohtaamisia, esimerkiksi HIV-positiivisen henkilön kohtaaminen on helpompaa, kun on tietoinen HIV:n tartuntamekanismeista. Kaikkien stigmojen kohtaamiseen ei kuitenkaan koskaan voi valmistautua eikä kaikki maailman tieto poista sitä tosiasiaa, että stigma on jollakin mittapuulla vajaavaisuus. Goffman toteaakin melko julmasti, että ”by definition, of course, we belie ve the person with a stigma is not quite human.” Pahimmillaan rakennamme stigman ympärille stigmateorian, ideo logian, joka oikeuttaa syrjinnän. Se koostuu harhaluuloista ja todellisista tai kuvitelluista vaaroista. Ei myöskään ole lainkaan harvinaista imputoida stigmatisoituneeseen henkilöön mielivaltaisesti muitakin negatiivisia ominaisuuksia: kuinka monesti näkee oletettavan, että toimeentulotuella elävä on automaattisesti myös päihdeongelmainen, kouluttamaton ja asenneongelmainen hylkiö? Stigman hallinta Useimmiten meillä on kuitenkin vuorovaikutustilanteissa hyvä tahto. Yritämme selvitä tilanteista niin, että kumpikin osapuoli säilyttäisi kasvonsa ja stigman kantaja kokisi
tulevansa edes näennäisesti hyväksytyksi. Epämukavuutta on silti vaikea kokonaan poistaa. Siksi stigmati soituneet ihmiset kehittävät omia selviytymisstrategioitaan. Joskus voi tuntua helpoimmalta näyttää kortit heti alkuunsa ja toivoa, että kun stigman olemassaolo on kerran lausuttu ääneen tai ilmaistu vaikka käyttämällä jotakin apuvälinettä, kuten pyörätulia tai valkoista keppiä, se on sen jälkeen helpompi ohittaa. Hyökkäyskin voi tuntua parhaalta puolustukselta. Stigmatisoitunut voi päättää napata moraalisen niskalenkin jo ennen kuin ”normaali” on ehtinyt kissaa sanoa: ”sinä et voi koskaan ymmärtää minunlaisiani!” Käytetyin strategia lienee kuitenkin stigman häivyttäminen tai ainakin sen intensiteetin pienentäminen. Tässä yhteydessä on tärkeää vielä jaotella stigmoja kahden laadullisen tekijän, näkyvyyden ja häiritsevyyden, perusteella. Jos stigma on hyvin näkyvä ja ilmiselvä, kuten fyysiset vammat usein ovat, stigman kantajalla on vain vähän liikkuma varaa. Vammaa voi yrittää peittää vaatetuksella, meikillä tai proteesilla. Jos peittäminen ei ole mahdollista, kantaja voi opetella käytösmalleja, jotka tähtäävät vuorovaikutustilanteen jännitteen lieventämiseen: koska keskusteltaessa on yleensä kohteliasta katsoa puhekumppania silmiin, näkövammainen voi tietoisesti opetella kääntämään kasvonsa puhekumppaniaan kohti. Stigman voi myös yrittää naamioida jonkin pienemmän stigman alle: huonekaluihin törmäilevä ehkä toteaa mieluummin olevansa kömpelö kuin myöntää olevansa menettämässä näkökykynsä. Jos stigma ei näy tai kuulu päällepäin, stigman kantaja siirtyy konkreettisen peittelemisen sijaan säätelemään informaatiota. Goffman käyttää nyt apunaan henkilökoh-
taisen identiteetin käsitettä, jolla hän tarkoittaa sitä uniikkia ominaisuuksien kokoelmaa, joka tekee yksilöstä yksilön. Tähän ”ytimeen” on ankkuroitu yksilön uniikki biografia, elämäntarina ja historia, jonka vain yksilö itse voi kokonaan tuntea. Mielenterveyskuntoutuja, entinen vanki tai kaksoiselämää elävä prosti tuoitu luultavasti pyrkii salaamaan stigmansa ainakin jossakin seurassa. Salailun tärkeys ja uuvuttavuus ovat suoraan verrannollisia siihen, miten paljon henkilö kokee voivansa menettää stigmansa paljastuessa. On selvää, että mitä läheisempi ja merkityksellisempi jokin suhde on, sitä enemmän henkilön on siinä itsestään annettava. Siksi salaisuutta kantavan henkilön on joko tyystin pidättäydyttävä liian läheisistä suhteista, oltava valmis valehtelemaan tai uskouduttava ja luotettava suhteen kestävän stigmasta huolimatta. Salaisuuden jakaminen voi lievittää tuskaa ja poikia salailijalle apurin – kuten kampaaja, joka Goffmanin esimerkissä tarjosi kulissikodin prostituoidulle, jonka sukulainen oli tulossa vierailulle toisesta kaupungista. Tieto on kuitenkin myös valtaa. Jaetut salaisuudet synnyttävät kii-
TEEMA | 11
”Stigmatisoituminen edellyttää, että stigman potentiaalinen kantaja ensinäkin tietää, mitä yhteiskunta pitää normaalina, ja toisekseen hyväksyy tämän normaaliuskäsityksen.”
tollisuudenvelkoja ja antavat aseita monenmoiseen kiristykseen. Tekniikan ja tiedonvälityksen mullistukset tarjoaisivat vallan mielenkiintoisia uusia ikkunoita Goffmanin kuvaamaan henkilökohtaisen identiteetin ja siitä tarjolla olevan informaation säätelyyn. Monessa mielessä maailma on nyt paljon pienempi kuin viisikymmentä vuotta sitten. Pelkkä muutto uuteen kaupunkiin ei enää välttämättä takaa mahdollisuutta aloittaa puhtaalta pöydältä. Tieto liikkuu ja ihmiset liikkuvat. Viranomaiset ja yritykset tietävät meistä enemmän kuin koskaan. Toisaalta Internetin tarjoama anonymiteetti ja vertaistuen verkostot antavat monille stigmatisoituneille ryhmille paitsi henkireiän, myös mahdollisuuden järjestäytyä ja aloittaa vaikutustyö stigmansa heikentämiseksi. Ei siellä eikä täällä Kolmesta identiteetistä ego-identiteetti on lähimpänä sitä, mitä identiteetillä tarkoitetaan psykologisessa mielessä. Se on subjektiivinen ja yksilön itsensä rakentama minäkuva. Rakennuspalikat ovat peräisin sosi-
aalisesta ja henkilökohtaisesta identiteetistä, mutta ne sommitellaan ja arvotetaan subjektiivisesti. Egoidentiteetti on se, mitä yksilö ajattelee itsestään. Ego-identiteetti on ajankohtainen, kun tarkastellaan miten stigmaa kantava henkilö etsii omaa viiteryhmäänsä. Goffmanin mukaan stigmatisoitunut kokee lähes aina jonkinasteista ambivalenssia muiden samaa stigmaa kantavien muodostaman ryhmän, jota Goffman kutsuu sisäryhmäksi, ja ”normaalien” ryhmän, niin sanotun ulkoryhmän, välillä. Stigman häiritsevyys on keskeinen tekijä ennustettaessa, kumpaan viiteryhmään hakeutuminen on houkuttelevampaa. Siksi samaa stigmaa kantavat vertaavat tiedostaen ja tiedostamatta stigmojensa häiritsevyyden astetta määrittääkseen jonkinlaisen normaaliushierarkian. Vaikka esimerkiksi näkökyvyn häiriöiden luokittelemiselle on varmasti lääketieteelliset syynsä, on lievästi näkövammaiselle tärkeää myös minäkuvansa vuoksi tehdä ero itsensä ja täysin sokean välille. Lievästi näkövammaisen on helpompi luikahtaa ”normaalien” ryhmään kuin täysin sokean, joka ehkä tuntee
vahvempaa kuuluvuutta näkövammaisten sisäryhmään. Useimmat pyrkivät tasapainottelemaan sisä- ja ulkoryhmän välillä. Rajankäynti saattaa olla kivuliasta ja paljastaa piilotettuja moraali käsityksiä. Oma sisäryhmä saattaa esimerkiksi tuomita stigmatisoituneen, joka pyrkii kovasti assimiloitumaan normaalien joukkoon, petturiksi ja takinkääntäjäksi, joka kuvitellee olevansa parempi kuin muut saman stigman kantajat. Samaten ”normaalit” voivat tuomita stigmatisoituneen assimiloitumisyritykset falskeiksi yrityksiksi jäljitellä normaaliutta, joka tämä ei voi koskaan aidosti tavoittaa. Vain saman kolikon kaksi puolta Kuten todettu, stigmat eivät ole staattisia ominaisuuksia. Yhteiskunta luo itse kehyksen, joka määrittää normaaliuden. Normaalius on normaalia vain kontekstissaan. Stigmatisoituminen edellyttää, että stigman potentiaalinen kantaja ensinäkin tietää, mitä yhteiskunta pitää normaalina, ja toisekseen hyväksyy tämän normaaliuskäsityksen.
12 | TEEMA
Siksi Goffman päätyy kutsumaan stigmatisoitunutta ensisilmäyksellä ristiriitaiselta vaikuttavalla termillä normaalipoikkeava. Jos henkilö kieltäytyy tyystin tai osaksi hyväksymästä yhteiskunnan normaaliuskehyksen, häntä voi pitää poikkeavana, mutta ei stigmatisoituneena. Vapaaehtoinen kehonmuokkaus, erityisesti kosmeettisten amputointien ja arpeuttamisen tapaiset ääri-ilmiöt, tarjoavat tästä valaisevia esimerkkejä. Goffman käyttää Stigmasta ensimmäiset 150 sivua stigman ja stigman hallinnan kuvailuun. Esimerkit toimivat parhaiten, kun kuilu stigmatisoituneiden ja ”normaalien” välillä revitään mahdollisimman suureksi. Tiedämme kuitenkin kaikki, että tällainen hygieenisyys on arkikokemukselle vierasta. Jokaisella on stigmoja. Muussa tuotannossaan Goffman kehittelee niin sanottua dramaturgista sosiologiaa, jossa vuorovaikutusta selitetään teatteritermein. Osallistuessamme vuorovaikutukseen olemme näyttämöllä spottivalojen alla, näyttämön takana uskallamme hengähtää. Olemme kaikki oman elämämme näyttelijöitä ja kaikenkukkuraksi osaamme esittää valtavan määrän erilaisia rooleja,
osan paremmin ja osan huonommin. Myös normaalius ja normaalipoikkeavuus, stigma, ovat rooleja – itse asiassa lähes identtisiä rooleja, sillä toista ei voi esittää osaamatta esittää toista. Jos stigmaansa peittelevä ei tietäisi, miten esitetään normaalia, hän ei tietäisi mitä peitellä. Toki on totta, että toiset meistä joutuvat tahtomattaan useimmiten esittämään stigmatisoituneen roolia ( ja marttyyrit suorastaan pyrkivät tähän rooliin). Roolien läheisyys kuitenkin antaa mahdollisuuden imitaatiolle – normaalit osaavat matkia hullua ja hullut normaalia – ja empatialle. Lopuksi Stigma: Notes on the Management of Spoiled Identity on varsin terveellinen kirja kenelle tahansa. Goffmanilla on taito tehdä näkyväksi asioita, jotka ovat aivan nenämme alla,
1959
mutta joille olemme täysin sokeita. Stigma on teema, jota käsitellään usein tunteiden ja eettisyyden näkökulmista. Nämä näkökulmat ovat täysin oikeutettuja, mutta toisinaan myös kovin vääristyneitä. Siksi on virkistävää ainakin joskus pyrkiä asettumaan niiden yläpuolelle ja tarkastella sosiaalista maailmaa ikään kuin ulkopuolinen. Tasa-arvo on sosialidemokraattinen ihanne, johon tulee pyrkiä. Tasa-arvon lisäämiseksi on hyvä pohtia mekanismeja, jotka synnyttävät epätasa-arvoa. Kuten Goffman todistaa, on hyvin vaikeaa saavuttaa tila, jossa stigmaa käsiteltäisiin ja hallittaisiin täysin rationaalisesti. Rationaalisuutta voidaan kuitenkin lisätä lisäämällä molemminpuolista ymmärrystä. Ymmärrys puolestaan vaatii tietoa ja kohtaamisia. teksti: Essi Virtanen
1961
1971
TEEMA | 13
Hulluja hurskaammat ”Tavanomaisuus ja siten myös poikkeavuus ovat sidoksissa kulttuuriin ja raja persoonallisuushäiriöisen ja normaalin käytöksen välillä on liukuva.”
Mielenterveyden häiriöiden arvioidaan olevan kaikkein leimaavimpia sairauksia. Mielen sairastuminen on niin herkkä aihe, että psyykkisesti sairasta kuvaamaan käytetyistä nimityksistä, kuten hullusta, mielenvikaisesta ja jakomielitautisesta, on historian saatossa tullut loukkaavia ja tilalle on keksitty korrektimpia ilmaisuja. Stigma eli sairauden häpeäleima ei ole rationaalisen ajattelun seurausta: sairauden aiheuttama uhka muille ihmisille ei ole leimautumisen kannalta olennaista. Psykoottista, masentunutta, maanista tai epävakaata käyttäytymistä on vain yksinkertaisesti helpompi välttää kuin ymmärtää. Avun hakemista ruumiillisiin sairauksiin pidetään pääsääntöisesti hyväksyttävänä, mutta esimerkiksi masentuneen katsotaan olevan itse vastuussa omasta toipumisestaan. Jako ruumiin ja mielen sairauksiin on kuitenkin keinotekoinen: ahdistuneisuushäiriö saattaa ilmetä hikoiluna, huimauksena tai pahoinvointina ja toisaalta kilpirauhasen vajaatoimintaan voi liittyä mielen tilan muutoksia. Erilaisia diagnooseja tarvitaan sai-
rauksien hoitamiseen ja niillä on tarkoitus luokitella oireyhtymiä, ei ihmisiä. Toisaalta ilman diagnoosia ei ole myöskään stigmaa. On aiheellista pohtia, missä määrin psykiatrisia diagnoosikoodeja käytetään ihmisen poikkeavan käytöksen luonnehtimiseen ja kuinka tarpeellista se on. Esimerkiksi persoonallisuushäiriöt ovat määritelmän mukaan käyttäytymismalleja, jotka poikkeavat huomattavasti tavanomaisesta. Tavanomaisuus ja siten myös poikkeavuus ovat sidoksissa kulttuuriin ja raja persoonallisuushäiriöisen ja normaalin käytöksen välillä on liukuva. Voiko persoonallisuushäiriö diagnoosi siis koskaan olla täysin objektiivinen? Kriteerit epä tavallisuudelle? Naistenlehdet ovat täynnä vinkkejä narsistien tunnistamiseen, koska keittiöpsykologien oikeustajun mukaan ”persoonallisuushäiriöistä” kärsivät eivät ansaitse parisuhdetta tai läheisiä. Epätavallisuuden leimaaminen oikeutetaan siis itsepuolustuksena eikä normaalin rajojen ulko puolelle sulkemiseen välttämättä
tarvita psykiatrin tekemää diagnoosia. Sairauksien aiheuttaman kärsimyksen hoitaminen on oikeudenmukaista ja välttämätöntä. Persoonallisuushäiriödiagnoosikin voi olla sairastuneelle helpotus, kun outo käytös saa selityksen ja oikean avun. Henkilön psykiatrinen arvioiminen on kuitenkin toistaiseksi subjektiivista, sillä psyykkisiä sairauksia luotettavasti osoittavia laboratorio- tai kuvantamislöydöksiä ei ole. Missä määrin siis hoidamme kärsimyksen sijasta epätavallisuutta, kuten normeista poikkeavia tapoja ilmaista tunteita? Kuinka toisin ihmisen on oikeus ajatella? Psyykkisten sairauksien stigma on seurausta tarpeestamme luoda kriteerit epätavallisuudelle voidaksemme pitää itseämme tavallisina. Joka vuosi yli tuhat suomalaista nuorta jää siis eläkkeelle mielenterveysongelmien vuoksi, jotta muut voisivat tuntea itsensä normaaleiksi. teksti: Nelli Nurminen
Kirjoittaja on lääketieteen kandi daatti ja SONKin liittohallituksen jäsen.
14 | TEEMA
Gezi Park and the politics of control
When strolling across the Gezi Park in the centre of Istanbul, one is struck by the way the Turks take use of their park. People read books, sip tea, converse and nap all across the park – and not just on benches. For them, public space is exactly that – public. Yet there is no profit in it. Leisurely lounging is terribly unproductive and anarchistic way to spend the day, and ought to be tackled by any selfrespecting capitalist. Now this is exactly what the Prime Minister Recep Tayyip Erdoğan is doing. What initially gave rise to the protests in Istanbul and across the country was Erdoğan’s plan to demolish the Gezi Park and erect a replica of an Ottoman imperial era barracks serving as a shopping mall in its stead. Somewhat less known is his plan to also demolish the Atatürk Cultural Centre next to the Taksim square and replace it with a mosque. Together these projects paint a vivid picture of Erdoğan’s politics. Parks are a prime example of free, non-commercial space. To an extent the same goes for cultural centres, which generally exist for the cultural enrichment of the people instead of monetary enrichment of the owners. By contrast Erdoğan’s twin idols of market and Islamism are essentially
authoritarian structures that subsist by limiting their alternatives. Free market capitalism purports to be a vanguard of freedom, but it only allows for liberty within its own limited sphere. The modus operandi of capitalism is to eliminate its alternatives, so that market activity becomes the only available form of selfexpression and identity amounts to patterns of consumption. Non-commercial ways of organising one’s life are by and large met with hostility by the capitalist system, to which they do not contribute. Similarly the vulgar and authoritarian brand of Islam espoused by Erdoğan and his party relegates reli-
gion to a tool of control and oppression. The reintroduction of religious dress to public life driven by the Prime Minister’s party has very little to do with the original Islamic principles of meekness and simplicity of attire. AKP goons draped in designer suits and gold watches, their wives and daughters devoted to wearing their headscarves just right while strutting in six inch animal print heels are hilarious in their hypocrisy. For AKP – and indeed most political actors mixing religion with politics – religion merely serves to justify intrusions to people’s privacy. Erdoğan’s Islamism serves as an excuse to dictate not only how people
alan hilditch
TEEMA | 15
Gezi Park, June 1st, 2013
should dress, but also what they should and shouldn’t drink and how many children they ought to have. In a somewhat subtler tone his brand of aggressive state-backed capitalism is doing the same. Erdoğan’s tenure first at the helm of Istanbul and later the whole of Turkey has been marked with a flood of “redevelopment” programs aimed at remaking the face of the capital and the country. Not only parks but entire neighbourhoods are forced to give way to the Prime Minister’s vision of fast lanes, shopping centres and grandiose office complexes. The Turkish protests were initiated by the redevelopment plan for the
Gezi Park, but essentially the threat to the park was merely the straw that broke the camel’s back. What it set loose was years upon years of anxiety and discontent over the authoritarian way Erdoğan and his party have led the nation. The task of a politician is not to tell people how they ought to live, but to listen to their hopes and dreams and strive to make them a reality. What Prime Minister Erdoğan is doing is the exact opposite, and in so doing he has sown the seeds of his downfall. For even though people might momentarily favour strong-armed leadership an attempt to remake a nation is ultimately wrought with peril.
In the comforting shade of Gezi Park the denizens of Istanbul still sip tea and pay homage to the victims of the protests. The resistance now is a passive rejection of the Prime Minister’s intrusions into their way of life. The discontents have found their voice, however, and will no doubt use it again if need be. One hopes it need not come that, but Erdoğan seems to have missed his change at a lesson in humility. We have hardly seen the last of the Turkish uprising. text: Otto Köngäs
16 | TEEMA
Stigma, joka kantaa läpi elämän Eveliina Talvitien Keitäs tyttö kahvia -kirja osui Suomessa mielenkiintoiseen poliittiseen ajanjaksoon. Tasa-arvo sukupuolten välillä on suomalaisessa yhteiskunnassa perinteisesti ollut keskeisiä ja läpileikkaavia arvoja, mutta feministit ja feminismi koetaan edelleen negatiivisessa ja radikaalissa merkityksessä. Sukupuolten välisestä tasa-arvosta tai epätasa-arvoisesta kohtelusta esimerkiksi mediassa tai politiikassa ei saisi puhua ääneen. Miten voisikaan olla mahdollista, että liikenneministeri Merja Kyllöstä kohdeltaisiin eri tavoin sukupuolensa takia, kun Suomessa on kuitenkin ollut nainen presidenttinä ja pääministerinä? Todellisuudessa keskustelu sukupuolen merkityksestä ihmisen elämässä on Suomessa huolestuttavan alhaista, rajoittunutta ja vanhoihin kaavoihin kangistunutta. Nykyisten tasa-arvoongelmien kohdalla ei auta vedota sata tai kymmenen vuotta sitten saavutettuihin asioihin, vaan myös sukupuolisuuden kohdalla julkisen keskustelun tulee olla ajassa vahvasti kiinni. Tampereen yliopistossa vuonna 2011 tehdyn poliittiseen viestintään keskittyvän tutkimuksen mukaan esimerkiksi vuonna 2008, jolloin hallituksessa oli naisenemmistö, naisministereistä uutisoitiin asiapitoisesti 3 kertaa vähemmän kuin mieskollegoistaan. Yksi syy tähän median sukupuoli show’hun voi olla myös siinä, että naiset tekevät selkeästi miehiä use-
ammin juttuja ”pehmeitä” aiheista, kuten kodista, vapaa-ajasta ja ihmis suhteista. Esimerkiksi vielä koko 2000-luvun naistoimittajien osuus televisioissa on ollut vain noin 30 %. Naiset ovatkin mediassa profiloitu politiikan sosiaalisiksi toimijoiksi. Yleisesti ajateltuna naisilla on edelleen politiikassa omat alueensa kuten sosiaali- ja tasa-arvopolitiikka; valtiovarainministeri Jutta Urpi lainen on hallituksen kovin jätkä. Esimerkkeinä mainittakoon vuonna 2007 silloisen liikenneministerin Suvi Lindénin tapaus, jossa ministeri ei luopunut tehtävästään, vaikka adoptoikin lapsen. Seuraavana vuonna 2008 taas oli silloisen opetusministeri Sari Sarkomaan tapaus, kun hän jätti ministerin tehtävänsä halutessaan panostaa enemmän perheeseensä. Nämä tapaukset paljastavat suomalaisen sukupuolikeskustelun kompleksisuuden: naisen oletetaan toimivan perinteisen sukupuolimallin mukaisesti, mutta samaan aikaan
moralisoidaan siitä, että nainen toimii näin. Suomalainen tasa-arvo on siis sitä, että naisilla on mahdollisuudet kaikkiin tehtäviin, mutta heidän ei pidä niihin pyrkiä. Kansainvälisissä vertailuissa naisten poliittisesta edustuksesta Suomi on edelleen kärkisijoilla. Kun katsoo suomalaista politiikkaa pintaa syvemmälle, huomaa sukupuolten hierarkkisen valtajaon. Erityisesti tarkasteltaessa maamme elinkeinoelämän hallitus- ja johtopaikkojen jakautumista tai ansiotulojen suuruutta sukupuolen mukaan, huomataan sukupuolen muodostavan edelleen suurimman heikkouden naisille julkisessa elämässä. teksti: Noora Luukka
Kirjoittaja on jyväskyläläinen SONK in liittohallituksen jäsen, joka on syksyn edustajistovaaleissa ehdolla Jyväskylän yliopiston ylioppilaskun nan edustajistoon demariopiskelijoi den listalta.
”Suomalainen tasa-arvo on siis sitä, että naisilla on mahdollisuudet kaikkiin tehtäviin, mutta heidän ei pidä niihin pyrkiä.”
TEEMA | 17
Laiska ja saamaton – työtön työyhteiskunnassa Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan työttömyys kasvoi taas kesäkuussa. Massairtisanomiset tuntuvat nyt uhkaavan jokaista työtä tekevää asemasta ja koulutustaustasta riippumatta. Työttömyyden uhka alkaa olla ajalle tyypillinen kokemus. Synnyttääkö se kuitenkaan solidaarisuutta, vai merkitseekö työttömyys yhä epäonnistumista? Kesällä kohistiin ulkomaisten mansikanpoimijoiden viisumiongelmista ja pelättiin marjojen jäävän keräämättä. Internetin keskustelupalstoilla pohdittiin, pitäisikö työttömät velvoittaa peltotöihin. Työttömän muuttaminen hyödyttömästä hyödylliseksi katsottiin tärkeämmäksi kuin työnantajan velvoite maksaa työstä reilua palkkaa. Monesti on keskusteltu myös työttömän oikeudesta viedä lapsensa hoitoon. Lapsen oikeus sosiaalisen elämänsä kehitykseen on ollut toistaiseksi voitokas vaatimus. Kotona oleva vanhempi ei kuitenkaan mielikuvissa tee mitään vaan laiskottelee päivät pitkät. Työtäkään hän ei ilmeisesti hae, onhan hän edelleen työtön. Syrjäytymiskeskustelun yhteydessä työttömyys nähdään usein rakenteellisten ja henkilökohtaisten syiden summana. Yhteiskunnan toimet, kuten opiskelupaikkojen takaaminen tai tukityöllistäminen, voivat epäonnistua. Työn vieroksunta tai ilmaisella rahalla eläminen taas ovat yksilön valintoja. Julkisessa keskus-
telussa työtön on taakka yhteiskunnalle. On kuitenkin monenlaista työttömyyttä. Massairtisanomisten kohteeksi joutunutta ei ehkä tuomitakaan saamattomaksi epäonnistujaksi. Nuori taas saa helpommin laiskan nimikkeen. Toisaalta pitkäaikaistyöttömät leimataan toivottomiksi tapauksiksi, sopeutumattomiksi. Stigmatisointi työttömyydessä Työttömyyden tulisi olla väliaikaista, ohimenevää. Hyvinvointiyhteiskunta tarjoaa turvaa niille hetkille, jolloin elämä pettää alta. Kuitenkin on aina niitä, joita joudutaan tukemaan pidempiaikaisesti. Se, halutaanko heidät nähdä ongelmana vai osoituksena hyvinvointivaltion tarpeellisuudesta, vaikuttaa heidän asemaansa. Työ määrittää ihmistä niin, että sen puute voi johtaa vakaviinkin identiteettiongelmiin. Pitkään työttömänä olleen saattaa olla myös vaikea saada työtä, jos työnantaja pelkää työttömyyden olevan seurausta henkilökohtaisista ominaisuuksista. Työttömässä täytyy olla jotakin vikaa, koska hän ei ole työtä löytänyt. Stigmatisointi voi vaikeuttaa työnhakua myös työvoimaneuvojan puolelta. Työtön voi myös jäädä yksin piiloon epäonnistumisen tunteensa kanssa. Muut eivät välttämättä osaa suhtautua työttömän statuksen
muuttumiseen tai, pitkäaikaistyöttömän tapauksessa, muuttumattomuuteen. Yhteiskunta perustuu monella tapaa työlle. Työntekijä maksaa veroja ja tekee osansa kansantalouden pyörittämiseksi. Henkilön status perustuu usein palkkaan ja työnimikkeeseen, ja ammatti-identiteetissä eletään suuri osa elämää. Asuinpaikka valitaan työn mukaisesti. Tärkeimpiä etappeja uusiin ihmisiin tutustuessa onkin selvittää, mitä he tekevät työkseen tai mitä opiskelevat. Miten ihmistä arvotetaan jos ei työn perusteella? Pätkätyöt, irtisanomiset, akateeminen työttömyys. Työttömyys ilmiönä vaikuttaisi toistaiseksi pysyvältä. Sitä on kuitenkaan turha pitää suurena epäonnistumisena, henkilökohtaisena stigmana. Työttömyyttä tuskin kukaan toivoo, vaan työtä jossa viihtyy. Työttömien stigmatisoinnin sijaan olisi syytä kyseenalaistaa työttömien reservin väistämättömyys. Työttömyys harvoin on henkilökohtainen valinta, se syntyy markkinavoimien ja yhteiskunnallisten päätösten yhteisvaikutuksessa. Teksti: Elina Saario
Kirjoittaja on ROSOn sihteeri, joka sinileväisen Tuusulanjärven rannalla unelmoi Ounasjoen viileistä virtauk sista.
18 | TEEMA
Opiskelija ja kulutuskisan stigma Suomalaisen yliopistolaitoksen perustamisesta lähtien yliopistoissa on opiskellut yhä moninaisempi joukko opiskelijoita. Yliopistolaitoksen alku aikoina vain yhteiskunnan varakkaimmilla oli varaa kouluttautua ensin ylioppilaaksi ja sitten hakeutua yliopistoon. Entäs sitten nykypäivänä? Aikana, jolloin periaatteessa kuka tahansa saattaa suorittaa korkeakoulututkinnon yhteiskunnan tuella, on korkeakoulutus tutkimusten mukaan edelleen vahvasti periytyvää: akateemiset vanhemmat vaikuttavat jälkeläistensä akateemiseen uravalintaan. Onko opiskelijoilla edes tuloeroja? Omasta mielestään opiskelijat kokevat taloudellisen tilanteensa vaihtelevasti. Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan vuonna 2009 teettämässä tutkimuksessa noin 40 % tutkimukseen vastanneista koki taloudellisen tilanteensa hyväksi, kun taas noin 25 % katsoi taloudellisen tilanteensa olevan huono tai erittäin huono. Vuonna 2007 opiskelijoista pienituloisia oli noin 30 %, mikä tarkoittaa sitä, että kuukausitulot ovat alittaneet 1090 euroa kuukaudessa. Mitä näistä luvuista voi päätellä? Ainakin sen, että kaikki opiskelijat eivät tee tai saa töitä, eivätkä kaikki ota lainaa edes nousukausina. Karkeasti arvioiden voidaan sanoa, että kolmasosa opiskelijoista kärsii pienituloisuudesta ja sen ai heuttamista ongelmista. Työnsaantiin vaikuttaa todella moni eri seikka, mutta vanhempien työttömyydellä on havaittu olevan hivenen korrelaatiota korkeakoulu-
”Opiskelijan pienituloisella perhetaustalla on havaittu olevan vahva vaikutus opiskelijan haluttomuuteen nostaa opintolainaa.”
opiskelijan työnsaantiin. Opiskelijan pienituloisella perhetaustalla on tosin havaittu olevan vahva vaikutus opiskelijan haluttomuuteen nostaa opintolainaa. Haluaisin väittää, että perhetaustan pienituloisuus periytyy suoraan opiskeluajan pienituloisuuteen, mutta täysin rehellisesti en voi sitä tehdä. Itseilmaisua kuluttamalla Entäpä tulerot käytännössä ja varsinaiset stigmat? Lähtisin arvoimaan tätä kulutustottumusten kautta, mutta myös henkilökohtaisten kokemusten ja havaintojen kautta. Stigma on mielestäni hyvinkin henkilökohtaisesti koettu ja havaittu asia, jota tuskin löytää ylioppilaskuntien tutkimuskohteista. Miten kulutustottumukset sitten eroavat ja vaikuttavat opiskelijoiden keskuudessa, ja miten pienituloisuus niissä näkyy? Nykyisessä kapitalistisessa
ympäristössä meitä kannustetaan ilmaisemaan itseämme kuluttamalla. Jokainen ostos on valinta, jonka yksilö tekee harkitsemattomasti tai harkiten, mutta ostos myös kertoo henkilön ajattelusta, ominaisuuksista ja statuksesta. Yksilöitä eri puolilta maata yhteentuovassa korkeakouluyhteisössä on sekä tärkeää että otollista ilmaista itseään, ja se tapahtuu vääjäämättä myös kuluttamisen kautta. Meillä jokaisella on varmasti omat havaintomme stereotyyppisesta kauppatieteilijästä ja humanistista, ja siitä, mitä he kuluttavat. Mutta eikös samalla logiikalla pienituloisuus vähennä yksilön mahdollisuuksia ilmaista itseään kuluttamalla? Ihmiset ostavat tuotteita, joiden he kokevat olevan oman varallisuutensa kanssa samalla psykologisella tasolla. Esimerkiksi köyhä opiskelija tuskin ostaa kalleinta luomusuklaata kun edullisempaakin on tarjolla, vaikkei hänen taloutensa varsinaisesti kaatuisi luomusuklaa-
TEEMA | 19
Jälkipääkirjoitus
seen. Kokemus siitä, että yksilöllä ei ole riittävästi pääomaa, estää häntä ilmaisemasta itseään kuluttamalla. Minusta tässä olemme nykyaikaisen sosiaalisen stigman ytimessä. Ne, jotka eivät voi kuluttaa, leimautuvat. Stigma siis perustuu materiaan tai sen puutteeseen. Toisaalta tässä piilee nyky-yhteiskunnan yksi kytevistä kysymyksistä ja tabuista: kuinka pitkälle yhteiskunta on valmis tukemaan kuluttamisella tehtyjä valintoja sellaisessa maailmassa, jossa kulutusvalintojen tekeminen on normi? Minusta sosiaalietuuksissa, kuten opintotuessa, olisi yleisesti tunnustettava niiden saajien tarve vaikuttaa elämäänsä edes vähäisten kulutusvalintojen kautta. Nykyisellään etuuksien perustasot johtavat syrjäytymiseen. Loppujen lopuksi minua lohduttaa suuresti, että ainakin osa opiskelijayhteisöistä vielä ymmärtää opiskelijan toimeentulon realiteetit ja tukee käytännössä maksuttomia tapoja ilmaista itseään: harrastekerhot, ainejärjestöt ja viiksiseurat kun eivät ainakaan vielä peri sellaista hintaa toiminnastaan, joka rajaisi osallistujia. Toisaalta trendi on yhä kaltevammin opiskelijan statuskulutusta päin, kuten SYL:n luoma Frank-etuuspalvelu antaa ilmi. Opiskelijaa kannustetaan liittymään banaaliin kulutussirkukseen triviaaleilla etuuksilla ja luottokorttitarjouksilla. teksti: Artturi Jyrkkänen
Kirjoittaja on SONKin liittohallituk sen jäsen.
Stigma on teemana ollut tähänastisista teemoista vaikein oman päätoimittajahistoriani aikana. Artikkeleita tuli alkuun hyvin niukasti, ja alkuun valtaosa artikkeleista olikin liitettävä järjestöosioon, sillä niillä ei ollut mitään tekemistä stigmateeman kanssa. Kirjoittajat turhautuivat tästä teemasta. On pakko verrata tämän lehden stigma-teemaa viime vuoden neljänteen numeroon, jossa teema oli tabu. Molemmat ovat yhteiskunnallisesti yhtä likaisia puheenaiheita. Tässä välissä minun oli kerättävä kaikki päätoimittajakaudellani julkaistut lehdet yhteen nippuun ja etsittävä niistä yhtymäkohtia stigmaan. Ja niitähän löytyy valtaisasti tabun kanssa. Monet aihepiirit olisivat sopineet sekä tähän numeroon että viime vuoden tabu-numeroon. Prostituutio. HIV. Vankeusrangaistus. Tabusta ei voi puhua, näin meille on kerrottu. Stigmasta voidaan puhua, mutta se on kiusallista.
Kehottaisinkin lukijoita menemään itseensä. Debatin lukijoiden on yleisesti ottaen arveltu olevan tavanomaista suvaitsevampaa joukkoa. Kuvitelkaa tapaavanne entinen vanki, joka on tapansa parantanut. Tai HIV-positiivinen, aivan normaalia elämää elävä ihminen. Tai mielenterveyskuntoutuja, joka on itsensä kanssa ihan ok. Sokea, ylipainoinen, invalidi, köyhä, maahanmuuttaja. Jonoa voisi jatkaa vaikka miten. Kanssaeläjät luovat stigman, ei se, joka kantaa sitä piirrettä, jonka me miellämme stigmaksi. ”Kuollaanhan tässä kuitenkin”, kuten suvussani on sanontana. Jokainen elämä on ainutkertainen. Siiri Saastamoinen
päätoimittaja
20 | ÅSS
En förenings vara eller icke vara
Politiskt deltagande är i förändring. Folk engagerar sig inte längre i ideella föreningar, politiska partier tappar medlemmar, gränserna mellan olika ideologier suddas ut och valdeltagandet sjunker. Att grunda en politisk förening mitt i den ideella föreningsrörelsens recession är ingen lätt uppgift. Det behövs människor, tid, energi, engagemang och ännu mer människor. Dessutom behövs det någonting som förenar alla de involverade: en gemensam idé att kämpa för, en målsättning att sträva mot. Allt detta hade vi på hösten 2011 då vi efter en paus på några år väckte till liv SONK:s enda svenskspråkiga avdelning, Åbo Socialdemokratiska Studerande. För att en politisk förening som ÅSS ska kunna överleva måste det finnas människor som stöder föreningens målsättningar och ideal. I kår valet samma höst fick vi bekräftelse för att det verkligen fanns intresse för socialdemokratiska värderingar och därmed ett klart behov av en socialdemokratisk förening vid Åbo Akademis Studentkår. Att rösta på en lista i kårval är dock betydligt lättare gjort än att bli medlem i en förening. Politiska studentföreningar står fortfarande inför samma utmaning: hur ska man locka nya medlemmar för att hålla verksamheten i gång när de äldre studerandena blir utexaminerade och stiger åt sidan?
Jag har inte ett entydigt svar på frågan ovan, men det är viktigt att vi i en politisk förening frågar oss varför vi tycker att just vårt budskap är värt att föra vidare, vår förening värd att bevara. Tror vi inte på vår egen sak kan vi inte heller övertyga någon annan. Vi måste också se till att folk vet om att det finns ett rödgrönt socialdemokratiskt alternativ; ofta är vi faktiskt det enda alternativet till ”de etablerade” i Svenskfinland. I mindre föreningar är det dessutom vanligt att en liten grupp människor ansvarar för hela föreningens verksamhet, men lyckas vi hålla kvar och involvera även de lite tystare och passivare medlemmarna löper också generationsbyten smidigare. I höst har vi i ÅSS delvis samma utmaning framför oss som vi hade för två år sedan, att göra ett lyckat kårvalsarbete. Det blir intressant att se om två års hårt arbete med att etablera en politisk förening och fungerande fullmäktigegrupp har burit frukt. En formell struktur som en förening kan visa sig vara just det som behövs för ett lyckat val. Eller så inte. Din röst avgör. Text: Kai Alajoki
Skribenten är ordförande för Åbo So cialdemokratiska Studerande, med lem i SONK:s förbundsstyrelse och en mångsysslare i föreningsvärlden.
PUHEENJOHTAJAN PALSTA | 21
Taas on aika palata arkeen
Kesälomat, kesäopinnot ja kesätyöt ovat takana. Nyt on aika palata takaisin arkeen. Opinnot jatkuvat ja illat viilenevät. Värikäs syksy on pian ovella. Niin ovat myös edustajistovaalit ylioppilas- ja opiskelijakunnissa. Edustajisto on ylioppilas- ja opiskelijakunnan ylin päättävä elin. Edustajisto hyväksyy talousarvion, toimintasuunnitelman ja päättää ylioppilas- ja opiskelijakunnan poliittiset linjat monien asioiden suhteen. Edustajistossa sinäkin voit vaikuttaa oman korkeakoulusi ja ylioppilas- ja opiskelijakuntasi asioihin. Me demariopiskelijat olemme jo tänä keväänä puhuneet opiskeluiden joustavuudesta ja siitä, että ei-formaali osaaminen tulisi saada hyväksiluetuksi tutkintoon entistä sujuvammin. Monella opiskelijalla on osaamista työpaikalta tai jär-
jestömaailmasta, joka pitäisi voida hyödyntää korkeakoulututkinnossa. Kenenkään kannalta ei ole mielekästä, että opiskelija pakotetaan opiskelemaan asiaa jonka hän jo osaa. Opintojen tulisi olla joustavampia ja opiskelijoille tulisi olla tarjolla etä- ja verkko-opiskelumahdollisuuksia. Toinen keskeinen asia, jonka demariopiskelijat ovat korkeakoulukampuksilla huomanneet, on ulko tilojen siisteys ja viihtyvyys. On kaikkien kannalta mukavampaa, että kampukselle osoitetaan erilliset tupakointipaikat, joissa on asiaankuuluvat tuhkakupit. Siisteyden ja viihtyvyyden lisäksi on tärkeää, että opiskelijoille tarjotaan laadukkaat tukipalvelut. Jokaiselle opiskelijalle tulee tarjota opinto-ohjausaika vähintään kerran vuodessa, jolloin opinto-ohjaaja ja
opiskelija selvittävät, miten opinnot ovat sujuneet. Myös uraohjaukseen, työelämäosaamiseen ja harjoittelu käytäntöihin on paneuduttava. Monella nuorella on työelämätaidot hukassa, ja on tärkeää, että korkeakoulu antaa jokaiselle opiskelijalle aidot valmiudet pärjätä työelämässä. Harjoittelukäytänteissä on paljon epäkohtia ja opiskelijoita käytetään joissakin yrityksissä orjatyövoimana, tähän on saatava muutos. Harjoitteluiden tulee olla laadukkaita ja tutkintoa edistäviä. Harjoittelun aikana opiskelijalle tulee myös työpaikan toimesta tarjota ohjausta. Kaikkiin näihin asioihin sinä voit vaikuttaa asettumalla ehdolle tai äänestämällä edustajistovaaleissa! Tule syksyllä myös mukaan SONK in tapahtumiin. Syyskuun 7. päivä työväenliike kokoontuu Tampereelle. Ohjelmassa muun muassa politiikkaa, huippuseminaareja, kilpailuja, tapaamisia sekä hauskaa tekemistä ja nähtävää niin lapsille kuin aikuisillekin. Tapahtumassa puhumassa Tarja Halonen ja Jutta Urpilai nen. Syyskuun 27. päivänä käydään turkistarhalla vierailulla ja seminaarissa keskustellaan solidaarisuudesta ja eettisyydestä Vaasassa. 12.–13.10. järjestetään edustajistovaalimediakoulutus Voionmaan opistolla. Kirjoita heti kalenteriin: Vuoden huipentumana, ainutkertainen SONKin 50-vuotisjuhla 16.11. Tampereella. SONKin liittokokous järjestetään myös 15.-16.11. Tampereella. Nähdään SONKin tapahtumissa syksyllä! Anette
22 | SONK
Edustajisto vaalit with love
Aurinko. Yhdet. Ujo rusketus. Liian kylmä järvivesi. Juhannus. Pussikalja. Aivot solmuun vääntävä työ tai solussa vietetty joutilaisuus. Oli kesäsi sitten millainen tahansa, alkaa se jäädä puhelimen muistikortin valokuviin korkeakoulun kaikuvien käytävien kutsuessa. Syksy tuo kliseisesti mukanaan uusia haasteita ja vanhoja kasvoja. Vaikka poliittinen muisti kaikessa lyhykäisyydessään onkin sen voinut jo unohtaa, tarkoittaa syksy useimmille SONKin jäsenille myös edustajistovaaleja. Korkeakoulujen edustajistot ovat opiskelija- ja ylioppilaskuntien ylimpiä päättäviä elimiä, jotka valitaan vaaleilla kaksi- tai yksivuotisiksi kausiksi opiskelijoiden joukosta. Edustajistot käyttävät valtaa paikallisesti laittamalla sinunkin jäsenmaksusi lihoiksi haluamallaan tavalla. Edustajistojen jäsenille ne ovat myös tie valtakunnallisiin opiskelijajärjestöihin, kuten Suomen Ylioppilaskuntien Liitto SYLiin ja Suomen Ammattikorkeakouluopiskelijakuntien Liitto SAMOKiin. Edustajistoista kasvaa yhteiskuntaan tiedostavaa väkeä. Alumneihin kun kuuluvat sellaisetkin pikkunimet kuten Tarja Halonen ja Jorma Ollila. SONK painottaa syksyn toimintansa vahvasti edustajistovaaleihin
liittyväksi. Paikallisosastoille on toimitettu materiaaleja jo ennen kesää, ja liiton uusi projektisihteeri tekee kaikkensa mahdollistaakseen osastojen onnistuneen vaalityön. Luvassa on koulutusta, tekemistä ja ennen kaikkea poliittista debattia. On siis aika ottaa vaalihumusta kaikki irti. Edustajistovaalit eivät ole sellainen pystyyn kuollut institutionaalinen tapahtuma kuin valtakunnalliset vaalit tuntuvat joskus olevan. Nyt kaikki on vaalityötä, jos niin itse haluat. Järjestäkää sitsejä ja tilaisuuksia, puhukaa tuntikausia Marx ista tai tervatkaa patsas. Vaatikaa arvojenne mukaista rahankäyttöä tai kaupunkipoliittisia kannanottoja – koskaan ei ole yhtä otollinen aika viritellä poliittista keskustelua kuin nyt. SONK tarjoaa osastoilleen ja jäsenilleen raamit edarivaalisyksyyn. Mukaan tarvitsemme vain sinut – ehdokkuutesi, aktiivisuutesi ja intosi tehdä parempaa opiskelijapolitiikkaa. Aika astua johtoon! teksti: Tuulia Pitkänen
Kirjoittaja on SONKin liittohallituk sen edustajistovaalivastaava ja OSYn puheenjohtaja.
YES | 23
Sano YES Euroopalle!
30 nuorta demaria, 7 yötä ja 7 päivää, 40 astetta, 400 sosialistinuorta, tajuton määrä kulkukoiria ja -kissoja. Tätä oli matkamme Turkkiin, Izmirin Foçaan, jossa vietimme ikimuistoisen viikon muiden Young European Socialists:n (YES:n) jäsenten kanssa. Kertomus matkasta ja leiristä sisältää myös Suomen delegaattien parhaita hetkiä. Olemme matkustaneet lähes 12 tuntia Helsingistä Izmiriin Istanbulin kautta. Lentokentällä odottaa bussi, johon matkatavaroinemme ahtaudumme, puolet meistä joutuu seiso-
24 | YES
maan vielä seuraavat puolitoista tuntia, kun matkaamme Izmiristä Foçan kylään. Länsirannikolla sijaitseva Izmir on miljoonakaupunki, joka ei tunnu loppuvan koskaan. Aurinko on jo laskenut ja Ramadania viettävät kaupunkilaiset ovat siirtyneet ravintoloihin ja kahviloihin syömään päivän ensimmäistä ateriaa. Minareetit loistavat, valoja ja rakennuksia jatkuu monta kymmentä kilometriä, kallion seinämään on kaiverrettu Atatürkin kasvokuva. Kaupunki jää taakse ja bussi sukeltaa pimeälle maantielle. Näemme pieniä valonpilkahduksia, kun bussi viilettää ohi kylien ja peltojen. Bussimme nousee ylöspäin pientä vuoristotietä, onneksi on pimeää, etten näe rotkoon alas. Vuoriston jälkeen paljastuu laakso, jonka rantaa reunustaa valosiluetti. Foça on edessämme, mutta leirin ja meidän välillä on pieni eksyminen. Bussi ei mahdu pienille teille helposti, joten pääsemme leirin lähistölle poliisisaattueessa. Vielä vähän kävelyä ja olemme perillä. Ilma on kuuma, mutta pieni merituuli viilentää iltaa, kun löydämme omille teltoillemme. Avajaisseremoniat ovat menneet ohi ennen kuin saavuimme, mutta nautimme muutaman jano juoman rantabaarin terassilla.
Aamu valkenee ja teltassa on kuuma. Viiden ihmisen kanssa nukkuminen ahtaassa teltassa on oma taitolajinsa. Aamulla leiripaikka näyttää aivan erilaiselta. Aurinko häikäisee silmiä, vaikka kello on vasta puoli yhdeksän. Alkaa joka-aamuinen rutiini ensin vessajonossa ja sitten jonottaen aamiaiselle. Vessoja ja suihkuja ei ole tarpeeksi 400 leiriläiselle, mutta lisää luvataan. Aamupala koostuu vaaleasta leivästä, kurkusta, tomaatista, oliiveista sekä hilloista ja ihmeellisesti yksittäispa-
katuista juustoista. Pahin katastrofi meille suomalaisille tuntui olevan se, että kahvia ei tarjoiltu aamupalalla ilmaiseksi, vaan aamiaispöydässä odotti teetä! Onneksi kahvilan myyjä ojentaa iloisesti 3,5 liiran Nescafekahvin, jossa on ”very very much” maitojauhetta. Seminaareissa Välimeren auringon alla Into pinkeänä suunnittelemme ensimmäisen päivän ohjelmaa. Lavat
YES | 25
olevia merisiilejä pitikin varoa. Vesi oli lähes yhtä kylmää kuin Suomessa tuulen takia, vaikka ilman lämpötila lähenikin 40 astetta keskipäivällä. Kalastajakylän kyljessä
”Leirin jäsenet järjestivät myös oman OccupyFoçan, hiljaisen mielen osoituksen kylän kansalaistorilla.”
on nimetty kuuluisien demokratiataistelijoiden hengessä. Päälava on Nelson Mandela, neljä seminaaripaikkaa tunnetaan nimillä Ceydar Sungur, Rosa Luxemburg, Karl Marx ja Antonio Gramsci. Itselleni viikon kohokohta oli avajaisseminaari ”The Turkish Uprising”. Saimme kuulla niiden ihmisiltä, jotka ovat olleet mukana mielenosoituksissa, että mikä tilanne Turkissa on vallinnut alkukesän. Kylmät väreet kulkivat selkääni pitkin, kun kuuntelin puhujia. Monissa seminaareissa käsiteltiin Turkin tilannetta ja tuntui, että leirillä vallitsi henki, joka tuki turkki laisia tovereita muutoksen alla. Joensuulainen Tuomas Timonen kiteyttää ajatukseni täydellisesti: ”Parasta leirillä oli tuen osoittami nen paikallisille ihmisille, jotka tais telivat ihmisoikeuksiensa puolesta. Oli hienoa olla mukana mielenosoi tuksessa universaalien perusarvojen puolesta. Näihin perusarvoihin (sa nanvapaus, oikeudenmukaisuus, tasaarvo) myös sosialidemokraattinen ajattelutapa perustuu. Uskoisin leirin jälkeen maailman olevan taas hitu sen parempi paikka ja kiitos kuuluu tietenkin kaikille mukana olleille.” Leirin jäsenet järjestivät myös oman
OccupyFoçan, hiljaisen mielenosoituksen kylän kansalaistorilla. Lahtelaisen Sara Etolan mielestä leirin paras asia oli OccupyFoça: ”Vaikka väkeä olikin mukana vähän, niin kyllä mielenilmauksen tunnelma oli hui kea ja voi vaan kuvitella minkälainen taisteluhenki Gezi Parkissa ja ympäri maata pidetyissä mielenosoituksissa on ollut!” Suomesta oli myös kolme kouluttajaa leirillä; Aleksej Fedotov, Laura Ylitalo ja Tuulia Pitkänen. Ensimmäisinä päivinä he pitivät luovia työpajoja, joissa maalattiin banderolleja Pride-marssille sekä painettiin t-paitoihin ja kasseihin kuvia sekä tekstejä. Luovista työpajoista pidettiin paljon ja moni kyselikin, että onko muina päivinä mahdollisuus päästä tekemään käsillä jotain. Paahtavan auringon alla istuminen ja kuunteleminen oli suhteellisen haastavaa ja keskittyminen herpaantui helposti, joten luova tekeminen oli tervetullutta. Päivät muodostuivat seminaarien ympärille. Lounaiden jälkeen oli muutaman tunnin lepoaika ja sitten jatkui ohjelma. Päivän kuumin hetki sujui hyvin rantatuoleilla tai nurmikolla makoillen. Uiminen oli myös päivän harrastuksia, vaikka vedessä
Leiripaikalta pääsi hyvin lähtemään tutkimusretkelle Foçan kylään. Kävelyä oli muutama kilometri ja korttelit muodostuivat kävelykadun ympärille, ja kadun varressa oli perinteisiä turistiravintoloita ja -kauppoja. Erona Foçan ja esimerkiksi turistikohde Alanyan välillä oli se, että kadulla sai kulkea rauhassa, eikä kukaan huudellut perään. Foça osoittautui mukavaksi kalastajakyläksi, jossa oli helppo kulkea ja tutustua pikkukujiin sekä -kauppoihin. Turisteja ei paljon ollut ja paikalliset osasivat kertoa, että paikka on lomakohde lähinnä turkkilaisille. Basaari oli avoinna tiistaisin ja sieltä tarttuikin mukaan edullisia mausteita, vaatteita, huiveja, hedelmiä, jopa mattoja! Joka ravintolan ja kaupan seinällä komeili Atatürkin kasvot. Nuo kasvot jäivätkin tutuiksi myös matkamuistoissa, kuten magneeteissa, mukeissa ja t-paidoissa. Näyttipä yksi kuvakin nuorelta Mannerheimilta. Kansainvälinen yhteistyö kunniaan! Leirin tärkeimpiä anteja oli kuitenkin kansainvälisiin tovereihin tutustuminen. Monissa työpajoissa vaihdeltiin hyviä käytänteitä ja verrattiin eri maiden tilanteita. Tuttavuuksia syntyi myös seminaarien ulkopuolella ja jokaisena iltana oli eri Euroopan alueiden juhlia. Turkulaisen Arthur Lomaraisen omasta kotimaastaan tulevien demarien löytäminen oli paras kokemus leirillä. ”Oli mielenkiintoista tutus tua Valko-Venäjän delegaatioon, joka koostui mm. seksuaalivähem mistöihin kuuluvista. Keskusteluista ilmeni, että Valko-Venäjän kansa on valmis yhteiskunnan muutoksin. Ne, jotka tuovat julki seksuaalisuutensa,
26 | YES
eivät menetä enää ystäviä ja elämä on paljon helpompaa. Valtion politiikka, mikä pohjautuu vanhaan neuvosto liittolaiseen ideologiaan, on yhteis kunnan kehityksen ainoana jarruna. Valko-Venäjällä on puhuttu myös siitä, että itänaapurimme puolella on yhteisen idean hakeminen. Kun Venäjällä ei ole ulkopuolista vihol lista, se löysi maan sisällä vihollisen – seksuaalivähemmistöt, ja maa on yhdistämässä kansaa vähemmistöjä vastaan kirkon avulla. Myös Venä jällä säädetyt uudet lait ovat vieneet maan kehitystä monta vuosikymmen tä taaksepäin.” Haluan lisää nuoria meppejä! Leirin lähes tärkein anti oli YES:n eurovaalikampanjan avaus. Nuorisotyöttömyys on suurimpia kaikkia Euroopan maita yhdistävä tekijä, joten se on teemana luonteva. Party of Socialists PES on lupautunut sii-
hen, että nuorten meppien määrä nostetaan neljästä 40:een. YES:n puheenjohtaja Kaisa Penny painotti kampanjan avauspuheessaan, että jokaisen nuoriso- ja opiskelijajärjestön tulee painostaa oman kotimaan puoluetta tämän yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. teksti: Tiina Vesa
Kirjoittaja on SONKin hallituksen varajäsen, SOMAn johtokunnan varapuheenjohtaja, joka pitää alka vasta syksystä ja uusista kumppa reista. kuvat: Nelli Nurminen
SONK JUHLII 50-VUOTISTAIVALTAAN TAMPEREELLA 15.–16.11.2013 Sääntömääräinen liittokokous pidetään perjantaista lauantaihin 15.–16.11. Sampolassa. Alumnit järjestävät historiaseminaarin lauantai-iltapäivänä 16.11. Kaupunginkirjastossa. 50-vuotisjuhlia tanssitaan lauantai-iltana 16.11. Ravintola Ziberiassa. Lisätietoja: pääsihteeri Anni Lahtinen, paasihteeri@sonk.fi, 0452775070
www.sonk.fi/juhlavuosi
SEURAAVA DEBATTI ILMESTYY MARRASKUUSSA!
28 | DEBATTI
yhteystiedot SONKin toimisto Sosialidemokraattiset Opiskelijat – SONK ry. Saariniemenkatu 6 00530 Helsinki sonk@sonk.fi www.sonk.fi Puheenjohtaja Anette Karlsson 045 112 9299 puheenjohtaja@sonk.fi
ja nuoret. Tule mukaan aktiiviseen joukkoomme!
Rovaniemen Sosialidemokraatti nen Opiskelijayhdistys ROSO
Puheenjohtaja Hanna Huumonen hanna.m.huumonen@student.jyu.fi www.jsdn.fi
Rovaniemellä tai muualla Lapin alueella opiskeleva demari löytää itsensä ROSOsta.
Opiskelijoiden sosialidemo kraattinen yhdistys OSY
Puheenjohtaja Hannu Mällinen hmalline@ulapland.fi rosolaiset.blogspot.fi
Pääsihteeri Anni Lahtinen 045 277 5070 paasihteeri@sonk.fi
OSYn jäsenet ovat pääosin Helsingin yliopiston opiskelijoita, mutta tervetulleita mukaan ovat kaikki sosialidemokraattisen arvomaailman omaavat taustoihin katsomatta.
Projektisihteeri Tommi Forsman 0442555033 projektisihteeri@sonk.fi
Puheenjohtaja Tuulia Pitkänen tuulia.pitkanen@gmail.com www.osy.fi
Osoitteenmuutokset ja jäsenasiat toimisto@sonk.fi
Joensuun Sosialidemokraattiset Opiskelijat JOSY Sosialidemokratia on meidän tapamme pelastaa maailma ja tähän me haluamme sinut mukaan. Joensuussa pääset kanssamme väittelemään politiikasta, pohtimaan arvojasi kupposen ääressä, tai vaikkapa marssimaan punalipun alla. Puheenjohtaja Noora Kettunen noora.kettunen1@gmail.com www.facebook.com/ JoensuunDemariopiskelijat
Jyväskylän sosialidemokraatti set nuoret ja opiskelijat JSDN JSDN:ssä toimivat Jyväskylän ja lähiympäristön demariopiskelijat
Otaniemen Opiskelijademarit OODI Oodi kokoaa yhteen Aalto-yliopiston teknillisen korkeakoulun demarihenkiset ylioppilaat. Puheenjohtaja Eetu Ahonen eetu.ahonen@aalto.fi oodi.ayy.fi
Oulun opiskelijoiden sosialidemo kraattinen yhdistys OOSY OOSY on iloisen värikäs joukko nuoria ja nuorehkoja opiskelijoita Oulusta sekä lähialueilta. Puheenjohtaja Lauri Hietala oosy.laurihie@gmail.com 050 5576600 Jäsenvastaava Jaakko Huuki jaakko.huuki@gmail.com oosy.sdp.fi
Sosialidemokraattiset ammatti korkeakouluopiskelijat SOMA SOMA on valtakunnallinen yhdistys, jonka tarkoituksena on toimia verkostona ja kokoojana demarihenkisille amk-opiskelijoille. SOMA kutsuu toimintaansa mukaan amktaustaisia nuoria demarivaikuttajia. Tule mukaan verkostoon! Puheenjohtaja Antti Elolähde aelolahde@gmail.com soma.sdp.fi
Tampereen sosialidemokraattinen opiskelijayhdistys TASY TASY on eräs SONKin perinteikkäimmistä osastoista. TASYssa toimii Tampereen yliopiston opiskelijoiden lisäksi teekkareita, ammattikorkeakouluopiskelijoita sekä lukiolaisia Tampereen seudulta. Puheenjohtaja Olavi Säkkinen olavi.sakkinen@uta.fi tasyry.blogspot.com
Turun opiskelijoiden sosiali demokraattinen yhdistys TOSY TOSY on turkulaisten korkeakouluopiskelijoiden aktiivinen edunvalvo-
DEBATTI | 29
ja. Vaikutamme sekä yliopistolla että ammattikorkeakoulussa. Järjestämme runsaasti tapahtumia, joista osa on asiapitoisia ja osa keskittyy rentoon yhdessäoloon hyvässä toveriseurassa. Puheenjohtaja Essi Virtanen ess.virtanen@gmail.com www.tosy.fi
Vaasan sosialidemokraattiset opiskelijat VSDO
TOIMINTAKALENTERI Syyskuu: 7.9. 10.9. 29.9. 30.9.
Teemaseminaari IV: SONK&SDP, Tampere Liittohallituksen kokous Teemaseminaari V: Solidaarisuus ja eettisyys, Vaasa Liittohallituksen kokous
Pohjanmaan alueen demariopiskelijatoiminta on keskittynyt Vaasaan.
Lokakuu:
Puheenjohtaja Pekka Tuuri tuuri.pekka@gmail.com www.facebook.com/VSDOry
4.–5.10. Opiskelijaverkoston tapaaminen 11.–13.10. Media- ja edustajistovaalikoulutus, Voionmaan Opisto 18.–20.10. Liittohallituksen kokousviikonloppu
Åbo Socialdemokratiska Studerande ÅSS
Marraskuu:
ÅSS är SONKs svenskspråkiga avdelning, vars medlemmar i huvudsak är studerande vid Åbo Akademi i Åbo och Vasa. ÅSS verksamhet baserar sig på socialdemokratiska värderingar. Socialdemokrati innebär att alla oberoende av bakgrund ges möjlighet att leva gott liv. Frihet för alla merborgare förutsätter ett jämlikt samhälle. Vi kämpar för studenternas välmående, ett humanare arbetsliv, de sexuella minoriteternas rättigheter och miljövänliga lösningar. ÅSS vill agera mot rasism, girighet och social orättvisa. Blev du intresserad? Kom med! Ordförande Kai Alajoki kai.alajoki@abo.fi www.facebook.com/ SocialdemokratiskaStuderande
5.–6.11. Edustajistovaalit 15.–16.11. Liittokokous, Tampere 16.11. Historiaseminaari, Tampere 16.11. 50-vuotisjuhla, Tampere
Lisätietoa tapahtumista ja toiminnasta www.sonk.fi.
SONKIN JUHLAVUODEN MATERIAALIT OVAT TULLEET, HANKI OMASI!
Haalarimerkit ja karkit – kysy lisää keskustoimistolta tai osastoista!
www.sonk.fi/juhlavuosi
www.tradeka.fi
Lahjoitus lapsille on lahja tulevaisuudelle Merkittävä osa Osuuskunnan yleishyödyllisistä lahjoituksista on kohdistettu lasten hyväksi tehtävään työhön. Olemme tukeneet jo vuosien ajan sekä
Ensi- ja turvakotien liiton että Parasta Lapsille ry:n toimintaa. Kohteina ovat olleet niin perheväkivaltaa kokeneiden lasten aseman parantaminen kuin
vähävaraisten lasten leirikeskustoiminnan tukeminen. Tällä tiellä jatkamme edelleen.
32 |
A7 W1
JÄSENEKSI
POSTIMAKSU MAKSETTU
Haluan liittyä SONKin jäseneksi. Haluan liittyä Demarinuorten jäseneksi.
TIETOA
En liity vielä jäseneksi, mutta haluan saada lisää tietoa SONKista. En liity vielä jäseneksi, mutta haluan saada lisää tietoa Demarinuorista.
TILAUS
Tilaan Debatin ilmaiseksi kouluun, nuorisotilaan tms. Tilaan Debatin 30 euroa / vuosi. En halua, että minulle lähetetään enää Debattia. Osoitteeni on muuttunut, alla uusi osoite.
Nimi ja syntymäaika Lähiosoite Postinumero ja toimipaikka Puhelinnumero Sähköposti Oppilaitos Päiväys ja allekirjoitus
Sosialidemokraattiset Opiskelijat SONK ry Tunnus 5003105 00003 Vastauslähetys
DEBATTI 3/2013 SOSIALIDEMOKRAATTINEN MIELIPIDELEHTI
OTA YHTEYTTÄ!