Debatti 2 -3 16

SOSIALI­ DEMOKRAATTINEN MIELIPIDELEHTI

NRO 2–3/2016

TUPLANUMERO

SEKSI

SEKSI Tieto

DEBATTI Debatti on Sosialidemokraattiset Opiskelijat – SONK ry:n julkaisema itsenäinen mielipidelehti, jonka kannat eivät välttämättä edusta järjestön poliittista linjaa.

PÄÄTOIMITTAJA NELLI NURMINEN NELLI.NURMINEN@HELSINKI.FI TOIMITUSSIHTEERI NOORA LUUKKA KIRJOITTAJAT TOMMI HEINO, HANNA HUUMONEN, ANETTE KARLSSON, EETU KINNUNEN, JANI KOKKO, NOORA LUUKKA, MATIAS MÄKYNEN, ANNIKA MÄLLINEN, MARIA-RIITTA MÄLLINEN, NELLI NURMINEN, EEMELI PELTONEN, ANSSI PIRTTIJÄRVI, MARIA RYTKÖNEN, HENNA RÄSÄNEN YHTEYSTIEDOT SOSIALIDEMOKRAATTISET OPISKELIJAT SONK RY, SILTASAARENKATU 18–20 C 6.KRS, 00530 HELSINKI WWW.SONK.FI GRAAFINEN ULKOASU FREDRIK BÄCK PAINO ERWEKO OY WWW.ERWEKO.FI ILMOITUSTEN MYYNTI NOORA LUUKKA PUH. 045 277 5070 PAASIHTEERI@SONK.FI

SISÄLLYS

4 PÄÄKIRJOITUS nelli nurminen

22 Vitun markkinat maria rytkönen

5 ANTEEKSI PYYTÄMÄTTÄ

25 Miesten pitää ymmärtää kuukautisia matias mäkynen

6 Uhkaako Euroopan yhdentyminen pysähtyä?

Eemeli Peltonen 8 Politiikan kahtiajako ei ole uusi ilmiö Yhdysvalloissa jani kokko 10 Laukussa leipää, piimää ja vastuu – matkailun eettisiä kysymyksiä maria-riitta mällinen 12 TEEMA: SEKSI 13 Viehätysvoima vie anette karlsson 15 Imagine there's no country anssi pirttijärvi 16 Per(us)formansseista henna räsänen 19 Outo, vaikea, luonteva, polyamoria eetu kinnunen

26 ”Are you a man or a woman?” annika mällinen 28 Seksityökin on leipätyötä hanna huumonen 30 feministtube nelli nurminen 33 HAASTIS: Ismo Puhakka noora luukka 35 KLASSIKKO: Kolme näkökulmaa kansalaisuuteen Tommi Heino 36 YHTEYSTIEDOT 37 DEBATTI STAILAA 38 SEURAAVASSA NUMEROSSA

4 | PÄÄKIRJOITUS

Lehtikioskin ylähylly

D

ebatin tämänkertainen numero on totinen ja feministi­ nen seksilehti. Seksiteema herätti kirjoittajissa luonnollisesti myös paljon ajatuksia sukupuoleen ja kehollisuuteen liittyen.

Seksismiä on kaikkialla eikä vähiten seksuaalisuutta ja seksiä kos­ kevassa julkisessa keskustelussa. Kriittisiä ja asiallisia seksuaalisuutta koskevia kirjoituksia ei noteerata, koska ne eivät ole riittävän räväköitä myydäkseen: Seksin pitää olla aina vähän kohu.

Opin tätä lehteä tehdessäni muun muassa sen, että pornoa katsotaan aivan käsittämättömän paljon. Pornon vaikutuksia jopa on hankala tut­ kia siksi, että ihmisten, jotka eivät koskaan ole katsoneet pornoa, löy­ täminen on todella hankalaa. Pornon normeista, etiikasta tai mistään siihen liittyvästä ei kuitenkaan keskustella juuri missään, ainakaan asiallisesti.

Toisaalta asiallista keskustelua häiritsee kaikesta seksistisestä media­ saasteesta huolimatta edelleen se, että seksi ja seksuaalisuus ovat ­tabuja. Vaikeneminen on kuitenkin vaarallinen normi, kun kyseessä on yksilöiden identiteetin ja hyvinvoinnin keskeinen osa.

Seuraava Debatti on viimeinen numero, jonka minä päätoimitan.

Debatin toimittaminen on ollut kirkkaasti parasta, mitä olen sosiali­ demokraattisen liikkeen piirissä tehnyt. Missään muualla en ole päässyt pakoon politiikan henkilökeskeisyyttä ja uppoutumaan uu­ siin kiinnostaviin asioihin niin kriittisellä, ennakkoluulottomalla ja kunnianhimoisella otteella.

Debattiin tiivistyy visioni hyvästä tavasta tehdä politiikkaa. Käsissäsi pitelemäsi lehti on siitä yksi peloton esimerkki. D Nelli Nurminen Kirjoittaja on Debatin päätoimittaja ja yhteiskunnan anatomiasta kiinnostunut lääketieteen kandidaatti.

Sinustako uusi Debatin päätoimittaja? Kysy rohkeasti päätoimittajalta tai toimitussihteeriltä lisätietoa!

DEBATTI 2–3/2016

ANTEEKSI PYYTÄMÄTTÄ | 5

ANTEEKSI PYYTÄMÄTTÄ

P

ERUSSUOMALAISET EIVÄT ANTAUDU. MINÄ EN ANTAUDU. – Timo Soini (ps), 4.5. 2016

”Minusta Stubb alentaa puheenjohtajan ja ministerin arvovaltaa osallistu­ malla kaikenlaiseen valtiovarainministerin toiminnan kannalta toisarvoi­ seen toimintaan, esimerkiksi kuntoiluun.”

Kansanedustaja Eero Lehti (kok) Helsingin Sanomissa 27.3.2016 ”Perussuomalaiset eivät antaudu. Minä en antaudu. Ja hermo pitää. Nyt tarvitaan pitkät piuhat ja suuret sulakkeet. Me nousemme vielä kuin usva suosta. Ja suossa ollaan.”

Timo Soini (ps), 4.5. 2016 ”Minä henkilökohtaisesti en ole ollut minkäänlaisissa järjestelyissä muka­ na. Kyllä, minulla on kahden prosentin omistus kyseisestä yhtiöstä, mutta en ole operatiivisessa toiminnassa mukana. En ole myöskään ollut perus­ tamassa minkäänlaista yhtiötä.”

Lenita Toivakka (kok) eduskunnassa 26.4. ”Pyydän anteeksi, jos olen johtanut harhaan tällä roolillani sanomalla, että en ole ollut mukana, koska tietenkin, kun asiaa katsotaan juridisessa mie­ lessä, olin yhtiön hallituksen jäsen ja vastuussa kaikesta toiminnasta.”

Lenita Toivakka (kok) Ylen Ykkösaamussa 28.4. ”Hän (kilpakumppani Marco Rubio) viittasi käsiini, että jos ne ovat pie­ net, jonkin muunkin on oltava pientä. Vakuutan teille, että siltä osin ei ole ­mitään ongelmaa.”

Donald Trump Fox Newsin presidentinvaalipaneelissa suorassa lähetyk­ sessä 3.3. ”En kadehdi Stubbia. Hänellä on johdettavanaan päiväkoti, jonne lapset ajavat omilla Mersuillaan.”

Matti Apunen Helsingin Sanomissa 10.5.2016 ”Kaikensortin politiikan alkemia, puidenhalailu ja kiviterapiakommunismi­ eli niin sanottu NYT-liiteläisyys on kuuluu demokratiaan kuin sika vartaa­ seen.”

Ministeri Timo Soini (ps) plokissaan 5.6.2016 DEBATTI 2–3/2016

6 | EU

Uhkaako Euroopan yhdentyminen pysähtyä?

DEBATTI 2–3/2016

EU | 7

I

LMAN TULOKSIA JA KONKREETTISIA­ NÄYTTÖJÄ YHDENTYMISEN ­HYÖDYISTÄ PERUSTE KOKO UNIONI­PROJEKTILLE KATOAA.

T

oukokuun yhdeksäntenä päivänä vietettiin jälleen Eurooppa-päivää kaikissa EU:n jäsenvaltiois­ sa. Juhlapäivän juuret ulottuvat toisen maailman­ sodan jälkeiselle vuosikymmenelle, jolloin Euroopan ­yhdentyminen otti hapuilevia ensiaskeleita. Esitys Eu­ roopan hiili- ja teräsyhteisön perustamisesta tehtiin juuri­ samana päivänä, jonka myöhemmin olemme oppineet tuntemaan Eurooppa-päivänä.

Suomessa unionin oman juhlapäivän viettoon ovat kuu­ luneet unionin historiaa ja merkitystä muistelevat tilai­ suudet. Kouluissa päivä on käytetty pohdiskeluun unionin hyödyistä, jotka ovat ilmeisiä juuri nuorille sukupolville.

Julkisuudessa keskeiset poliitikot ovat totutusti esittä­ neet näkemyksiään unionin suunnasta juuri Eurooppa-­ päivänä.

Tänä vuonna Eurooppa-päivä oli poikkeuksellisen vaisu­ Suomessa. Eihän päivä koskaan mikään kansallinen kar­ nevaali ole ollut, mutta ainakin Helsingissä juhlapäivä on yleensä näkynyt katukuvassa. Edes omassa sosiaalisen median kuplassani juuri kukaan ei noteerannut juhla­ päivää.

Suhteutettuna Euroopan unionin tässä ajassa kohtaa­ miin moniin haasteisiin ei ole mikään yllätys, ettei intoa erityisen riehakkaaseen Eurooppa-päivän viettoon löyty­ nyt laajemmin Suomestakaan. Talouskriisin pitkä varjo lepää edelleen unionin kansantalouksien yllä, eikä yh­ teiseen ratkaisuun Lähi-idän pakolaiskriisin hoidosta ole päästy vieläkään. Samalla poliittinen äärioikeisto nostaa kannatustaan erityisesti Itä-Euroopassa ja uhkaa johda­ tella yhä useamman unionin jäsenvaltion sivuraiteille eu­ rooppalaisesta yhteistyöstä.

Euroopan unionin keskeisen oppi-isän, ranskalaisen valtiomies Jean Monnetin, kuuluisan teorian mukaan Euroopan integraatio etenee kriisien kautta. Aika ajoin yhdentyminen kohtaa haasteita, mutta tiivistää yhteis­ työtään niiden yli päästyään. Kriisit ovat siis keskeisin ­integraatiota vauhdittava voima.

Monnetin teoria on toiminut hyvin tähänastisen Euroo­ pan yhdentymisen historian valossa. Vasta nyt näkemys joutuu kuitenkin toden teolla koetukselle. Vuodesta 2008 jatkuneen talouskriisin sekä pakolaiskriisin hoito ratkai­ sevat, pystyykö unioni kehittymään historiansa vakavim­ mista kriiseistään yhtenäisempänä.

Vielä toistaiseksi ennusmerkit eivät ole rohkaisevia.

Unioni on ollut toivottoman kykenemätön hallitsemaan ja ratkaisemaan näitä keskeisiä ongelmiaan. Pakolaiskriisin jälkimainingeissa oleskeluluvan saaneiden turvapaikan­ hakijoiden ja kiintiöpakolaisten jakaminen tasaisesti uni­ onin jäsenvaltioihin on ollut hidasta. Valtiot eri puolilla Eurooppaa ovat käpertyneet siilipuolustukseen ja vältel­ leet vastuutaan globaalista kriisistä.

Jos Eurooppa ei saa keskeisiä ongelmiaan haltuun, mu­ renee usko integraation mahdollisuuksiin edetä. Yhden­ tymisen on tapahtuva paitsi talouspolitiikassa myös maa­ hanmuuttopolitiikassa niin, ettei vapaamatkustajia sallita.

Mikäli vapaamatkustajia jää unionin sisälle, ei muillakaan ole mitään velvollisuutta noudattaa yhteistä politiikkaa ja pelisääntöjä. Yhteistä etua voidaan ajaa vain yhdessä.

Euroopan yhdentyminen voi pysähtyä. Ei ole mitään takeita sille, että Monnetin teoria toistaisi itseään uni­onin viimeisimpien haasteiden olosuhteissa. Siksi unionin päättäjiltä ja valtioiden johtajilta kaivataan nyt pragmaat­ tista otetta ja rohkeutta puolustaa tuloksellista integraa­ tiota. Ilman tuloksia ja konkreettisia näyttöjä yhdentymi­ sen hyödyistä peruste koko unioniprojektille katoaa. Vain vanhoista saavutuksistaan unioni ei voi elää. Uusia saa­ vutuksia tarvitaan päivittäin unionin kohtaamien haas­ teiden voittamisesta ja yhdentymisen perustelemiseksi kansalaisille. D Eemeli Peltonen Kirjoittaja on yleisen valtio-opin opiskelija ja kaupunginvaltuutettu (sd.)

DEBATTI 2–3/2016

8 | USA

Politiikan kahtiajako ei ole uusi ilmiö Yhdysvalloissa

Y

hdysvaltain 58. presidentinvaalit ovat olleet käynnissä jo melkein vuoden ensimmäisten eh­ dokkaiden tultua esiin viime kesänä. 22 ehdokkaan joukko on harventunut ja helmikuun alussa käynnistyneet esivaalit ovat tuloksien perusteella muuttaneet merkittä­ västi puolueiden sisäisiä valtasuhteita ja heijastaneet po­ larisaatiota amerikkalaisessa politiikassa. Nyt jäljellä on enää yksi republikaani ja kaksi demokraattia. Edessä tulee vielä olemaan puoluekokoukset ja presidentinvaalit, jol­ laisia Amerikka ei ole vielä nähnyt, ennen kuin on selvillä kenestä tulee Yhdysvaltain 46. presidentti.

Tätä kirjoittaessa esivaalit ovat käytännössä ratkenneet.

Hillary Clintonin valinta demokraattien ehdokkaaksi on ollut selvää ensimmäisestä supertiistaista lähtien maa­ liskuun alusta. Indianan esivaalit puolestaan ratkaisivat republikaanien kilpailun miljardööri Donald Trumpin voitettua selvin luvuin kilpakumppaninsa senaattori Ted Cruzin ja kuvernööri John Kasichin, jotka päättivät lo­ pettaa kampanjansa.

Demokraattien puolella itsensä sosialistiksi nimittänyt Bernie Sanders on tarjonnut kovan vastuksen Hillary Clintonille. Hänen linjauksensa ovat vedonneet ennen kaikkea valkoisiin nuoriin ja keskiluokkaan. Esivaali on myös vahvistanut puoluetta sen nostaessa esiin ideologia eroja ja mahdollistanut asiapitoisen keskustelun ehdok­ kaiden välillä.

Nyt olisi kuitenkin puolueen kannalta parasta jos San­ ders mahdollisimman nopeasti päättäisi kampanjansa ja ryhmittyisi Clintonin tueksi. Tämä kuitenkin vaatii myönnytyksiä Clintonilta Sandersin linjauksille, joista tärkeimmät koskevat 15 dollarin minimipalkkaa ja ilmais­ ta korkea­koulutusta. Luultavasti Sandersin kannattajat DEBATTI 2–3/2016

hetken purnauksen jälkeen siirtyvät Clintonin kannalle – heidän passivoitumisensa saattaa mahdollistaa repub­ likaanin valinnan presidentiksi ja itseään ääriliberaaleina ja vasemmistolaisina pitävät äänestäjät tuskin haluavat tämän tapahtuvan.

Republikaaneilla on täysi työ yhdistää rivinsä kansa­ kunnan historian epäsuosituimman presidenttiehdok­ kaan taakse. Donald Trump tulee olemaan ensimmäinen republikaanien presidenttiehdokas sitten viiden täh­ den kenraalin ja liittoutuneiden ylipäällikkö Dwight D. ­Eisenhowerin, jota ei ole valittu mihinkään virkaan en­ nen ehdokkuuttaan.

Republikaanien kansalliskomitean puheenjohtaja Reince Priebus on vaatinut huonolla menestyksellä puolu­ etta yhdistymään Trumpin taakse. Presidentit Bush 41. ja 43., Mitt Romney, puhemies Ryan ja peräti neljännes republikaanivaikuttajista on todennut ettei voi tukea Trumpia vaikka hänet nimitettäisiin ehdokkaaksi. Osa republikaani­vaikuttajista on alkanut ryhmittyä Republi­ cans for Hillary ja Republicans for Democrats -kyltien alle.

Republikaanijohto kuitenkin tietää, ettei Trumpin eh­ dokkuudessa paina pelkästään presidenttiys vaan myös enemmistön säilyttäminen kongressissa. Jo nyt enem­ mistö­ senaatissa on selkeästi uhattuna, mutta mikäli­ Trumpin kampanja etäännyttää äänestäjiä entisestään, saattaa puolue menettää enemmistönsä myös edustajain­ huoneessa. Tämä olisi painajaismainen tilanne niille kon­ servatiiveille, jotka ovat käyttäneet viimeiset kahdeksan vuotta taisteluun hyvin liberaalia presidenttiä vastaan.

Esivaalit ovat osoittaneet, kuinka polarisoitunutta po­ litiikka tällä hetkellä Yhdysvalloissa on. Poliittiset ääripäät

USA | 9

ovat etääntyneet entistä enemmän toisistaan, Washington on ajautunut pattitilanteeseen ja päätöksentekojärjestel­ mä on suorastaan halvaantunut.

Nykyisen kahtiajaon juuret ulottuvat jo 1990-luvun puoli­väliin saakka. Vuoden 1994 välivaaleissa republikaa­ nit ottivat Newt Gingrichin johdolla historiallisen vaali­ voiton ja katkaisivat demokraattien 40 vuotta jatkuneen valtakauden edustajainhuoneessa, ottaen samalla hal­ tuunsa enemmistön myös senaatissa. Contract with Ame­ rica -vaali­ohjelma edusti oikeistolaista talouspolitiikkaa ja korosti konservatiivia arvoja. Tähän oli tarvetta. Republi­ kaanien valtakausi Valkoisessa talossa oli päättynyt libe­ raalin Bill Clinton vaalivoiton myötä ja kommunismin ro­ mahtaminen oli ajanut Yhdysvallat etsimään uutta roolia muuttuneessa maailmanjärjestyksessä.

Gingrichin synnyttämä uuskonservatismi koki hetkel­ lisen takaiskun presidentti George W. Bushin virkakau­ sien aikana. Sodat Afganistanissa ja Irakissa yhdistettynä talousromahdukseen, mahdollistivat optimismia ja idea­ lismia edustavan Barack Obaman valinnan presidentiksi vuonna 2008. Tuolloin republikaanit joutuivat oppositi­ oon demokraattien ottaessa vallan Valkoisen talon lisäksi kongressin molemmissa kamareissa.

Konservatiivien vastaisku koettiin jo 2010 välivaaleissa, joissa Barack Obamaa jyrkästi vastustanut Teekutsu-liike nosti republikaanit jälleen valtaan kongressissa. Senaatin uusi enemmistöjohtaja Mitch McConnell totesi suoraan republikaanien tehtävänä olevan ainoastaan estää Barack Obaman uudelleenvalinta. Tuon lauseen jälkeen kongres­ sissa ei ole saatu juuri mitään aikaan ja tämä on saanut monet amerikkalaiset kääntämään selkänsä molemmille pääpuolueille.

Kansalaisten passivoituminen on näkynyt äänestysak­ tiivisuudessa, vuoden 2014 välivaaleissa äänestysprosentti­

oli alhaisin 70 vuoteen vain kolmanneksen vaivautuessa äänestämään. Näissäkin vaaleissa äärikonservatiivit on­ nistuivat mobilisoimaan kannattajiaan vaaliuurnille hyö­ dyntämällä valkoisen keskiluokan pelkoja vähemmistöä, maahanmuuttoa ja Obaman politiikkaa kohtaan.

Republikaanit maksavat nyt tuon äärikonservatiivisen politiikan hintaa. Donald Trump on heidän oma luomuk­ sensa, jonka päätyminen ehdokkaaksi ei olisi mahdollista ilman republikaanien vuosia kestänyttä pohjatyötä siirtyä entistä valkoisempaan ja oikeistolaisempaan suuntaan.

Vetoamalla ihmisten ennakkoluuloihin, luomalla vastak­ kainasettelua ja antamalla populistia lupauksia Amerikan suuruuden palauttamisesta, on Trump onnistunut vetoa­ maan niihin republikaaneihin ja liikkuviin äänestäjiin, jot­ ka ovat kyllästyneet Washingtonin pattitilanteeseen.

Toisaalta myöskään Bernie Sandersin nousu ei olisi ollut mahdollista ilman pattitilannetta Washingtonissa. Monil­ le amerikkalaisille hän näyttäytyy idealistisena poliitik­ kona, joka tulee valtaeliitin ulkopuolelta. Kahtiajakautu­ neessa Amerikassa puheet varallisuuden uusjaosta sekä ilmaisesta terveydenhoidosta ja koulutuksesta vetoavat niihin kansalaisiin, jotka kokevat nykyisen järjestelmän ruokkivan eriarvoisuutta.

Syksyn vaaleissa kahtiajako tulee näyttäytymään jyr­ kempänä kuin koskaan. Vastakkain tulevat olemaan poli­ tiikan sisäpiiriä edustava Clinton ja populistista ulkopuo­ lisuutta edustava Trump. Heillä ei tule olemaan mitään muuta yhteistä, kuin että he ovat amerikkalaisten mieli­ piteitä eniten jakavimmat presidenttiehdokkaat koko tasa­ vallan historian aikana. D Jani Kokko Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian väitöstutkija Jyväskylän yliopistossa

R

EPUBLIKAANEILLA ON TÄYSI TYÖ YHDISTÄÄ RIVINSÄ KANSAKUNNAN HISTORIAN EPÄSUOSITUIMMAN PRESIDENTTIEHDOKKAAN TAAKSE.

DEBATTI 2–3/2016

10 | MATKAILU

Laukussa leipää, piimää ja vastuu – matkailun eettisiä kysymyksiä

M

atkustaminen avartaa sanotaan, mutta kuinka usein omien ihanien matkakokemusten lisäksi myös paikalliset saavat jotain matkailijan vierailusta. Matkustaminen on aina näihin päiviin saakka kasvanut ja levinnyt eri puolille maailmaa: Aikaisemmat sukupolvet olivat kovia interrailin käyttäjiä Euroopan rauta­teillä, mutta nykynuoret reissaavat pitkin Tyyntä­ merta. Matkailun voi nähdä olevan jo osa arkea, koska varallisuuskaan ei enää niin paljon rajoita muuhun maa­ ilmaan tutustumista.

Samalla kun matkailu on kasvanut, on noussut huoli matkailun aiheuttamista vaikutuksista. Moni matkailija­ kin miettii, miten kestävää matkailu on. Tähän ovat myös monet hotelliketjut reagoineet – ja pyrkineet minimoi­ maan ympäristövaikutukset. Matkailulla on yhtä mer­ kittäviä vaikutuksia paikalliseen yhteisöön ja kulttuuriin kuin paikalliseen ympäristöön ja luontoon. Silloinkin, kun matkailija uskoo tukevansa paikallista kulttuuria ja suoje­ levansa ympäristöä.

Matkailutoiminnan rakenteet ovat usein niin monimut­ kaisia ja vaikutukset pitkäaikaisia, että tavallisen matkai­ lijan on vaikea päästä niiden jäljille. Erityisesti matkailun sosiaaliset ja kulttuuriset vaikutukset ovat useimmiten piileviä ja hitaasti esiin tulevia. Joskus matkailijan ja pai­ DEBATTI 2–3/2016

kallisen välillä voi myös olla kulttuuri- ja kielimuuri, jonka yli on vaikea päästä.

Esimerkiksi Afrikassa, Lounais-Etiopiassa, asuu mursialkuperäiskansa, jotka ovat mukana matkailutoiminnassa.

Mursi-heimo on vaikeasti saavutettavissa, ja vierailu hei­ dän luonaan vaatii usean päivän ajomatkan. Mursit ovat tunnettuja naisten huulissa käyttämistä savi- ja puukie­ koista. Vierailevat matkailijat ovat lähinnä länsimaalaisia, joille mursit näyttäytyy eksoottisena, viimeisenä villeinä alkuasukkaina alastomine ylävartaloineen, asusteineen ja huulilevyineen.

Matkailijoille kerrotaan tietoa murseista ja huulikie­ koista, ja he voivat korvausta vastaan kuvata naisia. Kui­ tenkin matkailumarkkinoinnissa, muissa kirjoituksissa ja opastuksessa kerrotaan huulilevyjen käytön syistä vir­ heellisellä tavalla ja luodaan stereotyyppistä kuvaa mur­ seista viimeisinä villeinä ja kehityksestä jälkeenjääneinä ja jopa vaarallisina. Matkailutoiminnassa tuodaan esille, että huulilevyt ovat merkki siviilisäädystä, kauneudesta tai myötäjäisten suuruudesta tai ne ovat pelotteena orja­ kauppialle. Todellisuudessa huulilevyjä aletaan käyttää 15–16-vuotiaina symbolisoimaan aikuisuutta eli sosiaali­ sen statuksen muuttumista yhteisössä.

Matkailijat vaikuttavan olevan sivistyneitä kulttuuri­

MATKAILU | 11

M

ATKAILUTOIMINNAN RAKENTEET OVAT USEIN NIIN MONIMUTKAISIA JA VAIKUTUKSET PITKÄAIKAISIA, ETTÄ TAVALLISEN MATKAILIJAN ON VAIKEA PÄÄSTÄ NIIDEN JÄLJILLE.

matkailijoita, jotka haluavat kestävää kehitystä, mutta paradoksaalisesti heitä ärsyttää, kun mursilaiset pyytävät suoraan rahaa kuvauksesta tai jos vain kuvattavaksi tar­ joavilla naisilla oli huulilevy paikoillaan. Joskus matkailu vahvistaa paikallisten ja alkuperäiskansan identiteettiä, mutta voi käydä myös päinvastoin: Vaikka mursit saavat­ kin kuvauksesta, siten matkailusta korvauksen, huulilevy­ jen käyttö on vähentynyt, koska he ovat huomanneet sen olevan muiden mielestä takapajuista.

Toinen esimerkki on lähempää: Suomen ja Euroopan Unionin ainoa alkuperäiskansa, saamelaiset. Helsingin kauppatorillakin on myynnissä saamelaisiin vahvasti viit­ taavia tuotteita. Liian usein ne ovat fake-saamenpukuja ja Kiinassa valmistettuja saamelaisuuteen viittaavia matka­ muistoja. Monesta tuntuu hauskalta kokeilla lapinlakkia tai tilata pilailumekko vappujuhlia varten. Kuitenkin täl­ lainen toiminta tuntuu monesta saamelaisesta pahalta.

Jos saamelaiset itse eivät pääse osallistumaan matkai­ lun kehittämiseen, kulttuurin hyödyntämistapaan tai ole itse matkailuyrittäjinä, kyse on enemmän hyväksikäytöstä kuin kulttuurin tukemisesta. Asenteet muuttuvat hitaasti,­ mutta onneksi on entistä enemmän yrittäjiä, jotka ym­ märtävät, että paikalliskulttuurin esiintuominen eettisellä­ tavalla on se tekijä, joka tuo matkailuun jatkuvuutta ja

kestävyyttä. Olen kuullut jopa yrityksestä, jossa on tilattu­ saamelaiselle työntekijälle saamenpuku työpuvuksi, ja nähnyt kuinka tarjoilijoiden asusteissa näkyy sekä saame­ laiset että suomalaiset perinteet.

Sinäkin voit matkailevana ihmisenä, miettiä, onko mat­ kasi eettinen ja kestävä. Syntyykö siitä hyvää paikallisille, minua auttaville työntekijöille ja kohteen ympäristölle?

Onkohan paikallisista ihmisistä kerrottu tieto totta? Entä muistatko kysyä, kuka on matkamuistot valmistanut?

Syötkö joka ilta hotellissa vai käytätkö myös paikallisten omistamia yrityksiä? Muistatko vaatia myös matkaltasi so­ lidaarisuutta ja oikeudenmukaisuutta – ja matkailla siten, että sama kohde kestää useamman ihmisen visiitin. D Maria-Riitta Mällinen Kirjoittaja on Lapin sosialidemokraattien vara­ puheenjohtaja, joka tekee väitöskirjaa kulttuuri­ sensitiivisestä saamelaismatkailusta.

DEBATTI 2–3/2016

12 | SEKSI

DEBATTI 2–3/2016

SEKSI | 13

Viehätysvoima vie

Tutkimusten (2016) mukaan ulkonäkö vaikuttaa poli­ tiikassa pärjäämiseen. Tampereen yliopiston puhevies­ tinnän professori Pekka Isotaluksen mukaan ihmiset ovat valmiimpia äänestämään henkilöä, jota he pitävät miellyttävän näköisenä. Media-aikana ulkonäön merkitys on kasvanut. On nähtävissä, että vuosikymmenien aikana poliitikkojen ulkonäkö on muuttunu ja he ovat yhä viehät­ tävämpiä.

Nuoret naiset, kuten Susanna Koski ja Li Andersson ovat saaneet paljon mediahuomiota heidän ulkonäköönsä liittyen. Valitettavasti monessa tapauksessa median kes­ kittyminen ulkonäköön vie naispoliitikoilta uskottavuutta­ ja myös huomiota asioilta, joita he haluaisivat nostaa ­esille.

Naispoliitikoilta vaaditaan julkisuudessa melko paljon – heidän pitää olla hyviä johtajia, hyviä jätkiä, hyviä äitejä ja lisäksi heidän tulee olla naisellisia määrättyyn rajaan asti.

Heillä tulee myös olla kokemusta, mutta ei liikaa. Naisten määrä politiikassa on lisääntynyt, ja naisia on Suomessa ollut merkittävissä johtotehtävissä aina presidentistä al­ kaen. Tästä huolimatta naispoliitikkojen ulkoinen olemus näyttää olevan yleinen uutisaihe. Esimerkiksi Jutta Urpilaisen verkkosukkahousuista ja kiharoista sekä Mari Kiviniemen keltaisesta jakusta uutisoitiin suuresti siitä huolimatta, että kyseiset naiset olivat kyseisenä ajankoh­ tana merkittäviä johtajia suomalaisessa yhteiskunnassa.

Brittitutkija Catherine Hakimin mukaan viehätysvoi­ ma voi viedä työelämässä pitkälle, ja siksi hänen mieles­ tään naisten pitäisi satsata ulkonäköönsä enemmän. Hän

on varma, että mediassa, politiikassa ja monilla työpaikoil­ la ulkonäkö ja viehätysvoima ovat yhtä tärkeitä tekijöitä kuin älykkyys tai sosiaaliset taidot.

Brittitutkimusen (2016) mukaan naisilla palkkaan vai­ kuttaa paino ja miehillä pituus. Tutkimuksessa ilmenee, että mies, joka on 6 senttimetriä pidempi tienaa 2000 eu­ roa enemmän vuodessa kuin saman koulutuksen, työhis­ torian ja samantasoisen ansioluettelon omaava lyhyempi mies. Naisilla puolestaan painoindeksin nousu yhdellä yksiköllä pienentää ansioita jopa 3800 euroa vuodessa.

Samanlaisia tuloksia on myös saatu suomalaisissa tutki­ muksissa.

Kukaan ei kuitenkaan saa päättää perimäänsä eikä kauneudella ole tekemistä pätevyyden kanssa. Lihavuus ei myöskään yksin määrittele ihmisen terveyttä eikä lai­ huuden ihannoiminen ole aina terveellistä. Ulkonäön perusteella syrjiminen on seurausta kapeakatseisista kauneusihanteista, jotka myös luovat ihmisille painetta ja ahdistusta, mikäli he eivät pysty olemaan ”normien” mukaisia. Sosialidemokraattisten ja feminististen liikkei­ den olisikin tulevaisuudessa yhä tärkeämpää vaikuttaa työelämän ja koko yhteiskunnan normistoihin, jotta ulko­ näöllä ei olisi niin suurta merkitystä siinä, miten ihmiset esimerkiksi työelämässä menestyvät. Jokainen ihminen on kaunis. D Anette Karlsson

DEBATTI 2–3/2016

14 | SEKSI

M

EITÄ KAIKKI KAHLITSEVAT YHÄ VANHAT NORMIT, OLETUKSET JA ODOTUKSET, SIITÄ, MILLAINEN ON OIKEA NAINEN TAI OIKEA MIES.

DEBATTI 2–3/2016

SEKSI | 15

Imagine there's no country Mika Raatikainen (tiedät-kyllä-mikä-puolue) teki 21.4.­ 2016 kirjallisen kysymykselle opetus-ja kulttuuriministe­ rille liittyen Opetushallituksen julkaisemaan peruskoulun tasa-arvon edistämisoppaaseen. Kansanedustaja Raatikai­ sen mielestä oli väärin, että oppaassa puhuttiin sukupuol­ ten tasa-arvon edistämisestä eikä sukupuolten välisen tasa-arvon edistämisestä. Sukupuolten tasa-arvo-käsite antaa enemmän painoa sukupuolen moninaisuudelle sekä tunnustaa, että toisen sukupuolen tasa-arvo ei ole toiselta pois.

Taannoin kohua herätti kampanja, jossa kiistettiin suku­puolen moninaisuus ja todettiin, että sukupuolen nä­ kee jalkojen välistä, piste. Kohu laantui pian, kun saman kampanjan pääviesti seuraavana päivänä olikin, että suku­ puolta ei näe jalkojen välistä. Vinkkinä perussuomalaisille nuorille: ajattelu virkistää mieltä!

Noin vuoden vanhan Sipilän oikeistohallituksen tasaarvo-ohjelmaan ei sukupuolten moninaisuus mahtunut toimenpiteinä eikä sanoina. Tässä suhteessa hallituksen linja ei ole muuttunut. Onneksi saamme nauttia edellisen hallituksen edistysaskelista.

Suomessa on ollut jo 1980-luvulta asti laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta. Laki säädettiin, kun YK:n naisten vastaisen syrjinnän komitea sitä vaati. Vuodesta­ 2015 asti tasa-arvolaki on koskenut myös sukupuolen moninaisuutta sekä sukupuolen ilmaisua. Viime hallitus­ kaudella hyväksytyt muutokset tasa-arvolakiin ja yhden­ vertaisuuslakiin paransivat mahdollisuuksia syrjintään puuttumiseen ja syrjinnän ehkäisyyn.

Opetushallituksen tasa-arvo-oppaan (olin yksi laatijoista)­ tarkoitus oli auttaa kouluja täyttämään niiden uusi velvol­ lisuus edistää suunnitelmallisesti tasa-arvoa sekä lisää­ mään tietoa ja ymmärrystä sukupuolen moninaisuudesta.

Meitä kaikki kahlitsevat yhä vanhat normit, oletukset ja odotukset, siitä, millainen on oikea nainen tai oikea mies.

Nämä normit näkyvät myös kouluissa ja uusiintuvat, ell­ emme tiedosta tätä ja toimi.

Kuten uusissa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa todetaan, jokainen lapsi on ainutlaatuinen.

Tämä tarkoittaa sitä, että lapsi on ennen kaikkea oma it­ sensä, ei sukupuolensa edustaja. Kouluissa tehtävää riit­ tää: Tuoreen tutkimuksen mukaan erityisesti epätyypilli­ sen sukupuolen ilmaisun takia lapsia kiusataan kouluissa huomattavan paljon. Varmuuden vuoksi täytyy mainita, että totta kai edelleen on sallittua olla niin sanottu stereo­ tyyppinen mies tai nainen.

Judith Butler esitti kirjassaan Hankala sukupuoli, että sukupuoli ei ole olemista vaan aktiivista tekemistä, esittä­ mistä. Esimerkiksi minä pukeudun joka päivä perinteisiin miesten vaatteisiin. Yleisin tapa kiistää sukupuolijaon problematisoiti on väittää, että näin tekemällä kiistetään totuus. Naisilla ja miehillä on eroja ja on olemassa kaksi sukupuolta. Butlerin mukaan nämä erot eivät ole itsestään sellaisia, että niiden perusteella pitäisi tehdä tärkeänä pidetty sukupuolijako. Nykyinen jako on osoitus hetero­ seksuaalisesta hegemoniasta (tytöt tykkää pojista ja...), minkä takia sukupuolijakoa ylläpidetään ja sitä pidetään tärkeänä. Butler myös haastoi feminististä liikettä kyseen­ alaistamalla naiseuden poliittisena subjektina (ping Nais­ liitto).

Ehkä sosialidemokraattisin lähtökohta olisi lähteä teke­ mään reformia. Aivan ensimmäiseksi tulisi pyrkiä eroon kaikkein törkeimmästä esimerkistä sairaalloisesta fiksaa­ tiosta sukupuolieroihin: sukupuoltaan korjaavan henkilön pakkosterilisaatioon. Syyksi sterilisaatiolle ei riitä ”muu­ tenhan mies voisi synnyttää”. Sukupuolen moninaisuuden huomioon ottaminen lisäisi jokaisen meistä vapautta olla oma itsensä. Tässä on tehtävää maailman suurimmalle­ ­vapausliikkeelle. D Anssi Pirttijärvi Kirjoittaja on Seta ry:n hallituksen jäsen.

DEBATTI 2–3/2016

16 | SEKSI

Per(us)formansseista

DEBATTI 2–3/2016

SEKSI | 17

P

ERFORMATIIVINEN SUKUPUOLI ON SIIS ESITTÄMISTÄ: ROOLI­SUORITUS, JOLLA IHMINEN PEILAA YMPÄRÖIVÄÄ YHTEISKUNTAA JA SEN HISTORIAA.

Menneenä talvena saimme hetkellisesti kauhistella erään nimeltä mainitsemattoman poliittisen nuorisojär­ jestön lopulta varsin lyhytikäiseksi jäänyttä kampanjaa1, jossa peräänkuulutettiin perinteistä ja samalla vanhakan­ taista kahtiajakoa. Ajatuksena oli vastustaa ”feminismin pyrkimyksiä kyseenalaistaa sukupuolet”, ja antaa nuoren ”itsensä kieltämisen sijaan […] olla ylpeästi sitä, mitä on”.

Perusteluna kampanjalle käytettiin muun muassa poikien huonompaa koulumenestystä tyttöihin verrattuna sekä biologiaa.

Järjestön biotekniikkaa opiskellut varapuheenjohtaja­ totesi, ettei biologiaa käy kiistäminen, sillä ”luokittelu kahteen erilaiseen sukupuoleen on hyvin selkeä ja määrit­ tyy suoraan geeneistämme”. Hän jatkaa, ettei ”XY- ja XXrakennuspalikoita” voi kukaan muuttaa. Sitä, että näitä niin kutsuttuja rakennuspalikoita löytyy myös muilla yh­ distelmillä senkään vielä kertomatta koko totuutta, hän ei maininnut.

Myös poikien koulumenestyksen käyttäminen tyttö–poi­ ka-kahtiajaon perusteena on outoa, sillä juuri tämä tiukka sukupuolten määrittely on ongelma: Lapset kasvatetaan noudattamaan heidän sukupuolelleen mielivaltaisesti määrättyjä malleja. Pojat kannustetaan liikkuvammiksi ja äänekkäämmiksi, kun taas tyttöjen hyveinä pidetään kuu­ liaisuutta, aloillaan istumista ja ohjeiden noudattamista.

Edellä mainitut ’tyttöjen piirteet’ sopivat näin ollen koulu­ maailmaan paremmin kuin ’poikien piirteet’.

Judith Butler teki esseessään ”Performative Acts and Gender Constitution: An Essay in Phenomenology and Feminist Theory”2 jaon niin sanotun biologisen sukupuo­ len ja performatiivisen sukupuolen välillä, sex ja gender.

Hänen teoriansa mukaan biologinen sukupuoli3 (sex) on sidottu ihmisen kromosomeihin ja performatiivinen suku­ puoli on se, jota ilmennämme historian ja meille annettu­ jen konventioiden valossa.

Performatiivinen sukupuoli on siis esittämistä: Rooli­ suoritus, jolla ihminen peilaa ympäröivää yhteiskuntaa ja sen historiaa. Jokainen näin ollen vain toistaa roolia, joka heille on annettu jo syntymässä kätilön julistaessa vasta­ syntyneen joko tytöksi tai pojaksi.

Tyttö–poika-kahtiajaon ongelmana on kuitenkin muun muassa se, että niihin sidotut maskuliinisuuden ja femi­

niinisyyden roolit ovat epäluonnollisia ja jopa vahingolli­ sia. Tyttöjen tulisi tämän kahtiajaon perusteella käyttäytyä heille annetun mallin mukaan ollakseen tyttöjä ja poikien tulisi sitä vastoin käyttäytyä tästä poikkeavalla tavalla.

Tuskin kukaan pystyy noudattamaan näitä malleja koko­ naisuudessaan eli täyttämään niitä maskuliinisuuden ja feminiinisyyden vaatimuksia, jotka meille on määritelty, mutta niihin kuitenkin pyritään ja hegemonian saavut­ tamiseksi alistetaan niitä, jotka eniten poikkeavat ko. he­ gemoniasta ja ovat näin ollen heikommassa asemassa jo alusta alkaen.

Aidosti ihmisten hyvinvoinnista kiinnostuneena tämä­ kin edelleen nimeltä mainitsematon poliittinen nuoriso­ järjestö olisi jättänyt vetoamatta valheellisesti biologiaan ja yrittänyt sen sijaan löytää ja tarjota ratkaisuja syihin, jot­ ka tosiasiassa aiheuttavat pahoinvointia yhteiskunnassa.­ Järjestö ei kuitenkaan julkisuuden nälässään ymmär­ tänyt enää omaa sanomaansa. Poikien huonoon koulu­ menestykseen vaikuttaakin enemmän se, ettei ihmistä tunnisteta eikä tunnusteta yksilönä. Näin ollen ratkaisuna tähän(kään) ongelmaan ei siis ole tiukkojen sukupuoliroo­ lien noudattaminen, vaan juurikin se aate, jota vastaan tämä nuorisojärjestö on hyökännyt. Kiitos feminismin, saamme kyseenalaistaa ja muuttaa niitä käyttäytymismal­ leja, joihin meidät on syntymästämme asti yritetty opet­ taa. Kiitos feminismin, voimme lakata kieltämästä todelli­ sen itsemme ja olla ylpeitä siitä, mitä olemme. D Henna Räsänen Kirjoittaja on Debatin toimituskunnan jäsen.

1. Kaikki lainaukset: www.ps-nuoret.fi/uutiset/tiedoteperussuomalaiset-nuoret-aloittaa-tanaan-tytto_poikasukupuolikampanjan 2. seas3.elte.hu/coursematerial/TimarAndrea/17a.

Butler,performative[1].pdf 3. Biologisen sukupuolen osalta Butler on kehittänyt teoriaansa,­ sillä sitäkään ei voida jakaa puhtaasti kahteen kromosomiyhdistelmien moninaisuuden vuoksi.

DEBATTI 2–3/2016

18 | SEKSI

K

ÄYTÄNNÖSSÄ SUHTEITA ON YHTÄ MONENLAISIA KUIN IHMISIÄKIN: JOSKUS VAIN TOINEN OSAPUOLI ON SILLÄ HETKELLÄ AKTIIVISEMPI, MINKÄ LISÄKSI MONI SINKKUKIN KOKEE OLEVANSA POLYAMORINEN.

DEBATTI 2–3/2016

SEKSI | 19

Outo, vaikea, luonteva, polyamoria

Ihminen, joka ei halua rajata romanttisia ja seksuaali­ sia suhteitaan vain yhteen ihmiseen kerrallaan. Aiemmin vastaavanlaisia järjestelyitä on kutsuttu muun muassa ”vapaaksi rakkaudeksi” tai polygamiaksi. Polyamorisuus on melko uusi termi kuvaamaan ihmisten tapaa järjestää suhde-elämänsä.

Kyse ei kuitenkaan ole välttämättä seksistä tai vapau­ desta tehdä mitä huvittaa. Polyamoristen etua ajamaan ja tietoa elämäntavasta välittämään on perustettu vuonna 2010 yhdistys, Polyamoria – Monisuhteisuusyhdistys Ry. Yhdistyksen sivuilla polyamoria.fi korostaa, että ”polyily” on ensisijaisesti romanttisiin ja pitkäaikaisempiin ihmis­ suhteisiin kytkeytyvää. Esimerkiksi parinvaihto on määri­ telmällisesti eri asia. Konsensuaalisena lähes mikä tahan­ sa monisuhteinen järjestely voi olla yhdistyksen mukaan vastuullista.

Lähes kaikki asiasta haastatellut polyamorista elämän­ tapaa harjoittavat korostavat vastuullisuutta ja avointa kommunikointia, olivatpa juuri sillä hetkellä polyamori­ sessa suhteessa tai eivät. Polyamorisessa suhteessa voi esi­ merkiksi olla joukko keskenään tasa-arvoisia parisuhteita, yksi monenvälinen romanttinen suhde tai yksi pääsuhde ja sivusuhteita.

Käytännössä suhteita on yhtä monenlaisia kuin ihmi­ siäkin: joskus vain toinen osapuoli on sillä hetkellä ak­ tiivisempi, minkä lisäksi moni sinkkukin kokee olevansa polyamorinen. Polyamoria on lähellä ajatusta ihmissuhde­ anarkiasta, jossa ihmissuhteita ei jaeta romanttisiin, sek­ suaalisiin, sukulaisuus- ja ystävyyssuhteisiin, vaan ne kaikki nähdään kehittyvinä ja potentiaalisesti muuttuvina.

Polyamorian voi helposti olettaa vaativan valtavan mää­ rän keskustelua, neuvottelua ja säätämistä. Tämä käsitys vahvistuu lukemalla polyamoriasta kirjoitettavia juttuja.

Toisaalta, vastaavaa kalenteritetristä aiheuttaa muukin työn, parisuhteen, harrastusten, lasten, ystävien ja suku­ laisten yhteensovittaminen. Syvälliset ihmissuhteet ovat kuitenkin haastateltujenkin mukaan tässä suhteessa mui­ ta vaativampia.

Polysuhteissa voisi ajatella olevan osapuolien määrän myötä enemmän kriisejä ja konflikteja. Ainakin keskus­ telua, sovittelua ja auki puhuttuja sääntöjä niissä tuntuu olevan paljon. Kun jokainen suhde on omanlaisensa, ei mitään valmista mallia ole olemassa. Kenties perinteisissä­ parisuhteissa heikkoutena onkin se, että otetaan liikaa annettuna olevia odotuksia siitä, miten suhteessa kuuluu toimia. Seurauksena puhutaan liian vähän siitä, mikä olisi juuri tälle suhteelle hyväksi. Pettämistä ja loukattuja tun­ teita kun tuntuu mahtuvan niihinkin.

Ihmiselle, jolle yksikin parisuhde velvoitteineen on aja­ tuksena stressaava jatkuva suhteen uudelleenmäärittely ja menojen sumpliminen kuulostaa todella kuluttavalta ja monimutkaiselta. Kuitenkin vaikuttaa siltä, että polyamo­ rinen elämäntapa antaa monelle ihmiselle onnellisuutta ja lisäarvoa elämään, päätellen ilmiön kasvusta ja vakiintu­ misesta osaksi suomalaisten romanttisen ja seksuaalisen elämän kirjoa. D Eetu Kinnunen Kirjoittaja on Debatin toimituskunnan jäsen.

DEBATTI 2–3/2016

20 |

DEBATTI 2–3/2016

| 21

DEBATTI 2–3/2016

22 | SEKSI

Vitun markkinat

N

AISEN SEKSUAALISUUDEN VAIENTAMISESTA SEKSUAALISUUDEN HALLITSEMISEEN JA KAPITALISOINTIIN

Sanna Karkulehdon Seksin mediamarkkinat käsittelee seksuaalisuutta vallan ja markkinoiden kahleissa. ”Seksi­ myy mediassa, seksiä myydään mediassa ja seksillä myy­ dään mediassa” tiivistää teoksen kolme näkökulmaa ­feministisen ja queer-tutkimuksen pohjalta. Karkulehto tarkastelee seksuaalisuutta median, talouden ja vallan välimaastossa väkivallan käsitteistä käsin. Slavoj Žižek jaottelee väkivallan kolmeen: fyysiseen väkivaltaan, ideologiseen väkivaltaan ja subjektiiviseen väkivaltaan. Fou­ caultlaisittain valta nähdään tässä tuottavana: valta on rakenteissa, joiden vaikutuksen alaisuudessa ovat kaikki.

Yhteiskunnalliset rakenteet mahdollistavat symbolista väkivaltaa, joka ruumillistuu yhteisössä, kielessä ja sen muodoissa. Žižekin mukaan kapitalisimin ominaispiirteisiin kuu­ luu symbolinen väkivalta, joka hyväksikäyttää ihmistä.

Systemaattinen hyväksikäyttö on lähinnä ekonomisen ja poliittisen toiminnan seurausta. Väkivalta on tässä ennen kaikkea kulttuurisiin rakenteisiin kätkeytyneitä toiminta­ tapoja, maailmankuvia ja kielenrakenteita, diskursseja ja representaatioita. Kulttuuriset rakenteet luovat oikeu­ tuksia ja mahdollisuuksia fyysiselle väkivallalle. Valta naamioituu rakenteiden sisään tehden sortavista raken­ teista osan ”normaalia” arkea ja maailmankuvaa. Median seksuaalisuuden sukupuolittuneisuus on yksi tällainen rakenteellinen ilmiö, joka koetaan arkipäiväiseksi. Karku­ DEBATTI 2–3/2016

SEKSI | 23

S

EKSUAALINEN VOIMAANTUMINEN MUUTTUI OIKEUDESTA VELVOLLISUUDEKSI JA HYVÄN NAISEUDEN MÄÄRITELMÄKSI.

lehto käsittelee kiinnostavasti median, seksuaalisuuden ja talouden yhteenkietoutumista länsimaalaisessa postmo­ dernissa yhteiskunnassamme.

Länsimaisessa historiassa on pitkään pyritty vaienta­ maan ja piilottamaan naisten seksuaalisuutta. Äskettäin suomennetun Liv Strömquistin Kielletty hedelmä -teos kuvaa, kuinka naisen seksuaalisuutta on rajoitettu monin eri keinoin pukeutumisen, liikkumisen ja jopa sukuelimen silpomisen muodossa. Monissa maissa tilanne on edelleen sama, mutta länsimaisessa kulttuurissa voidaan ajatella, että 1950-luvulta lähtien naisen seksuaalisuus on arkipäi­ väistynyt, ja erityisesti 1970-luvun jälkeen naiset ovat ko­ keneet seksuaalista vapautumista. Samaan aikaan naisen seksuaalisuus otettiin yhä tiiviimmin osaksi bisnestä ja kaupallisuutta.

1990-luvulla Sinkkuelämän kaltaiset viestit naisen sek­ suaalisesta vapautumisesta viestivät laajasti eri medioissa; naisten lehdissä, tv-sarjoissa ja mainoksissa, seksin itse­ tarkoituksellisuudesta. Seksuaalinen voimaantuminen muuttui oikeudesta velvollisuudeksi ja hyvän naiseuden määritelmäksi. Mediatutkija Veijo Hietalan mielestä ih­ miset tuomittiin seksuaaliseen vapauteen – jos siis halusi olla trendikäs. Onko naisen seksuaalisuuden vapautumi­ nen sitä, että nainen esineellistetään seksuaalisesti julki­ sesti miessukupuolen iloksi?

Naisen seksuaalisuuden vaientamisesta siirryttiin sen

hallitsemiseen toisintaen asetelmaa, jossa naisen seksu­ aalisuus palvelee heteromiehiä. Naisten objektivointi ja yli äyräiden menevä mässäily elimillä huipentui 2000-luvun rap-genressä. Nainen kohdataan mediassa elimien kautta: rinnat, takapuoli, reidet, sääret, huulet, hiukset, vyötärö.

Karkulehdon mukaan nainen ja mies on asetettu kult­ tuurisesti maskuliinisuuden ja feminiinisyyden pohjalta toisilleen vastakkaisiksi ja hierarkisiksi subjektipositioksi eli paikoiksi yhteiskuntarakenteessa. Ne ovat identiteetti­ malleja, joita yhteiskunnassamme toisinnetaan ja opete­ taan jälleen tuleville jälkipolville. Median mielikuvat nai­ seudesta eivät vain hallitse naiseutta vaan myös tuottavat naiseutta määrätynlaisesti. Oletusarvoisissa identiteetti­ malleissa nainen on katseiden kohde, ja mies toimija.

Markkinoilla naisen arvo määräytyy seksuaalisuuden perusteella. Markkinoilla mielikuvat naiseudesta toisinta­ vat itseään. Vaaditaan tietoista mielikuvien ja rakenteiden purkamista ja naiseuden uudelleen määrittämistä julki­ sesti tasa-arvoisena subjektina. Tarvitaan aitoa naiseuden ja seksuaalisuuden vapauttamista. D Maria Rytkönen Kirjoittaja on kokenut elämänsä aikana kovaa painetta ilmaista seksuaalisuuttaan median ja markkinoiden patriarkaalisen naiskuvan määrittämällä tavalla kokeakseen olevansa naisellinen – nainen.

DEBATTI 2–3/2016

24 | SEKSI

K

DEBATTI 2–3/2016

UUKAUTISTEN PIILOTTELUSTA ON TULLUT VALTAVA BISNES. – HS Nyt 17.5.2016

SEKSI | 25

Miesten pitää ymmärtää kuukautisia Kuukautiset ovat yhteiskunnallinen tabu, vaikka ne koskettavat lähes jokaisen naisen elämää ja ovat miltei edellytys sille, että ihmiset voivat hankkia lapsia. ”Yhteiskunnan valtaapitävät ovat eri aikoina päättäneet ihan ilman naisten hameen alle katsomista, millaisia nai­ sen sukupuolielimet oikeasti ovat, miten ne toimivat ja mi­ ten niiden kuuluisi toimia.Tämän kaiken he ovat useimmi­ ten tehneet kysymättä naisilta mitään.” (HS Nyt 17.5.2016) Monelle miehelle kuukautiset tarkoittavat kuitenkin epämääräisiä sovinistisia vitsejä tai markkinoiden tuomaa käsitystä naisten siteistä imukykyisinä arjen pelastajina.

Monissa kulttuureissa ilmiö on niin arka ja naisia rajoit­ tava tekijä, että nainen jopa poistuu yhteisön ulkopuolelle suorittamaan ”likaisen vuotonsa”.

Mielikuvien sijaan miesten pitäisi itse yrittää ymmärtää ilmiötä, joka on läsnä monen naisen elämässä viidesosan kuukaudesta ja suuren osan elämästä. Miehenä on mahdo­ tonta määritellä, kuinka suuresta, hankalasta tai ihanasta asiasta on kyse. Kukaan ei voi myöskään sanoa kuinka asia tulisi kokea, mutta yritän itse ymmärtää asiaa ja kannus­ taa muitakin pohtimaan sitä.

Hyvä syy yrittää ymmärtää kuukautisia ilmiönä on se, miten tähän naisten arkiseen kysymykseen kohdistuu rakenteellista sortoa. Edelleen monelle sana kuukautiset, menkat tai menstruaatio tuntuvat kiusallisilta. Miksi elo­ kuvanäytöksen alussa esitetty tamponimainos saa katso­ jat kiemurtelemaan tuoleissaan? Miksi en ole aina tiennyt, mitä puolisoni tekee asian hoitamiseksi kerran kuukau­ dessa? ”Kuukautisten piilottelusta on tullut valtava bisnes.” (HS Nyt 17.5.2016) Patriarkaalisessa yhteiskunnassa naisen sukupuolieli­ met mielletään lähinnä seksin välineiksi, mistä syystä kuukautissuojat eivät ole yleinen kiinnostuksen kohde huolimatta niiden ympäristökuormasta ja naisille aiheu­ tuvista kustannuksista.

Tasa-arvon ansiosta aihetta on ylipäätään mahdollista tutkia ja uusia kuukautistuotteita voidaan tuoda markki­ noille. Ei liene sattumaa, että juuri Suomessa on keksitty kuukupin kaltainen innovaatio, joka helpottaa merkittä­ västi naisten arkea ja elämää.

Kuukuppi on nimensä mukaisesti kuukautissuojana käytettävä pieni silikoninen kuppi, joka asetetaan emätti­ meen kuukautisten ajaksi ja tyhjennetään vessareissujen yhteydessä. Kuppi ei ole useimpien muiden kuukautissuo­ jien tapaan kertakäyttöinen, vaan kupin voi pestä ja samaa kuppia käyttää usean vuoden ajan. Yhden kupin hinta on n. 30€. Samalla summalla ei yksi nainen saisi edes yhden vuoden kertakäyttösuojia.

Kuukuppi on paitsi taloudellinen ja ekologinen vaihto­ ehto kertakäyttöisille siteille ja tamponeille, myös monen käyttäjän mielestä kertakäyttösuojia helppokäyttöisempi ja hygieenisempi. Kyseessä on kansanterveyden kannalta huikea keksintö, joka on kansainvälisestikin merkittävä, mutta jota ei kuitenkaan nosteta samalla tavalla otsikoihin kuten vaikkapa nyhtökauraa, koska se liittyy ilmiöön, jon­ ka olemassaolo halutaan mieluiten unohtaa.

Osana sekä kuukautisiin liittyvän tabun purkamista että ekologisemman kulutuksen edistämistä, tulisi sosiali­ demokraattien nostaa julkiseen keskusteluun tavoite kuukuppien jakamisesta kaikille, joilla kuukautiset on.

Kuppeja voitaisiin antaa ilmaiseksi kouluissa ja vaikkapa äitiysneuvolassa synnytyksen jälkitarkastuksen yhtey­ dessä. Kyse on samaan aikaan seksuaalivalistuksesta ja -terveydestä, mutta myös kuukautisten stigman vähen­ tämisestä. Kuukuppi ei välttämättä sovi kaikille, mutta kuukautiset ansaitsevat tulla nostetuksi julkiseen keskus­ teluun tavalla tai toisella. D Matias Mäkynen Kirjoittaja on feministi, joka yrittää olla tiedostava ja välttää mansplainausta kirjoittaessaan epätasaarvosta.

DEBATTI 2–3/2016

26 | SEKSI

”Are you a man or a woman?”

Tungetteleva kysymys esitettiin minulle yliopistolii­ kunnan tunnilla. Biologinen sukupuoleni on selvästi nai­ nen enkä koe tyytymättömyyttä sukupuoleeni. Identifioi­ dun kuitenkin mieluummin androgyyniksi kuin naiseksi.

Androgyyniyden tulkitsen sukupuolineutraaliutena, joka rikkoo kulttuurissamme vallitsevia oletuksia naiseudesta ja mieheydestä. En koe naiseuteen liittyviä kulttuurisia representaatioita itselleni läheiseksi ja kieltäydyn siksi mukautumasta niihin.

Androgyyniys merkitseekin minulle vapautta. Naiseus taas merkitsee minulle rajoja: naisena minuun kohdistuu odotuksia, paineita ja ennakkoluuloja ulkonäköön, älyk­ kyyteen ja käyttäytymiseen liittyen. Koen androgyyniksi identifioitumisen vapauttavan minut näistä.

Mielestäni on ongelmallista, että sukupuoli on edelleen kulttuurissamme hyvin keskeinen kategoria, jonka kautta arvioimme toisia ihmisiä. Ajattelen, että sukupuolen pitäi­ si olla yhtä irrelevantti tekijä kuin vaikkapa silmien väri.

Olen kyllästynyt siihen, että tulen biologisen sukupuoleni vuoksi kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti. Älykkyyttäni­ vähätellään usein ja yhteiskunnallisessa keskustelussa kritiikkini kuitataan hiekalla pillussa. Dj-harrastuksen pa­ rissa saan enemmän kommentteja seksikkyydestäni kuin musiikkiselektiosta.

Tiedostan, että tässä mielessä androgyyniys, naiseuden merkkien häivyttäminen on ongelmallista: se vapauttaa minut ongelmista, joita ei edes pitäisi olla olemassa.­ En esitäkään, että ratkaisuna ongelmiin olisi täysin suku­ puoli­neutraali kulttuuri enkä missään nimessä vaadi muilta sukupuolisen ilmaisunsa neutralisoimista. Sen si­ jaan ajattelen, että käsityksemme sukupuolisuudesta ovat auttamattoman vanhentuneita. Kulttuuriset mallimme mieheyteen ja naiseuteen liittyen ovat naurettavan ahtaita ja stereotyyppisiä. Samoin ajatus siitä, että on vain olemas­ DEBATTI 2–3/2016

sa kaksi sukupuolta on kestämätön: on runsaasti ihmisiä, jotka eivät ole biologisesti selkeästi miehiä tai naisia ja ihmisiä, jotka eivät sosiaalisella tasolla identifioi itseään noiden kategorioiden kautta.

Pierre Rosanvalloniin (2013) nojaten väitän, että uni­ versalisoivat kategoriat kuten sukupuoli tai rotu kieltävät ihmiseltä yksilöllisyyden. Sukupuolen tivaaminen andro­ gyyniltä ihmiseltä on syrjivää käytöstä; syrjintä merkitsee yleisen samanlaisuuden olettamista ja yksilöllisyyden ja tasavertaisuuden kieltämistä. Ihmisen redusoiminen yh­ teen kategoriaan sivuuttaa henkilön kaikki muut piirteet eikä hän tule tunnustetuksi sellaisena kuin hän on – yksi­ lönä, jota mitkään sanat eivät voi tyhjentävästi kuvata.

Judith Butler (1997) huomauttaa, että koska asiat ovat olemassa kielellisesti, niitä voi myös muuttaa. Butler pu­ huu kulttuuristen ”koodien” häiriköimisestä eli ilmai­ suista, jotka haastavat sitä, mitä pidämme normaalina ja luonnollisena. Toivonkin androgyynin olemukseni häm­ mentävän ja haastavan ihmisiä ajattelemaan. Toivon, että tulevaisuudessa kohtaisin otsikon kaltaisten, aggressiivis­ ten kysymysten sijaan myönteistä uteliaisuutta ja halua ymmärtää erilaisuutta. D Annika Mällinen

ViitTaukset Butler, Judith (1997): Excitable Speech: A Politics of the Performative. New York: Routledge.

Rosanvallon, Pierre (2013): Society of Equals. Cambridge: Harvard University Press.

SEKSI | 27

A

NDROGYYNIYDEN TULKITSEN SUKUPUOLINEUTRAALIUTENA, JOKA RIKKOO KULTTUURISSAMME VALLITSEVIA OLETUKSIA NAISEUDESTA JA MIEHEYDESTÄ.

DEBATTI 2–3/2016

28 | SEKSI

Seksityökin on leipätyötä

S DEBATTI 2–3/2016

EKSITYÖ ON EROTETTAVA IHMISKAUPASTA JA TUNNUSTETTAVA OIKEAKSI AMMATIKSI.

SEKSI | 29

Liian usein seksityötä ja ihmiskauppaa käsitellään ikään kuin ne olisivat toistensa synonyymejä. Tällaista käsitystä eivät kuitenkaan tue seksityötä koskevat tutki­ mukset, eikä ihmiskauppa ei ole vain seksityöhön liittyvä ilmiö, vaan sitä esiintyy rakennustyömailta aina palvelu­ aloille saakka.

Prostituutio ei ole Suomessa laitonta tai rikosoikeudel­ lisesti rangaistavaa. Kuitenkin rikoslaki, järjestyslaki ja ulkomaalaislaki rajoittavat prostituutiota erilaisten tapa­ oikeudellisten säädösten lisäksi. Osa lainsäädännöstä on perusteltua, kuten se, että Suomessa seksin osto ala­ ikäiseltä ja parituksen tai ihmiskaupan uhrilta on ran­ gaistavaa. Toisaalta Pro-tukipisteen mukaan esimerkiksi seksuaali­palveluiden myyntiin liittyvä sopimus katsotaan tapa­oikeudellisten säädösten perusteella pätemättömäksi, eikä prostituoitu ei voi siksi oikeusteitse vaatia saamatta jääneitä tuloja asiakkaalta itselleen.

Ruotsissa seksin ostokielto tuli voimaan 1999. Kiellon vaikutusten seurantatutkimuksissa yksi tulos oli selkeä: asenteet seksin ostoa ja seksityötä kohtaan olivat muuttu­ neet kielteisemmiksi. Asennemuutos ilahdutti ostokieltoa kannattaneita, mutta samalla se heikensi seksityönteki­ jöiden asemaa. Kun seksin osto on tuomittavaa sekä lain että yleisen moraalikäsityksen mukaan, on esimerkiksi ihmiskauppaoikeudenkäynteihin vaikeampaa saada to­ distajia. Lisäksi kovemmat asenteet seksityöläisiä kohtaan heikentävät heidän turvallisuuttaan ja luottamustaan virka­valtaan. Näyttöä prostituution vähenemisestä kiellon seurauksena ei ole.

Asenteet seksityötä kohtaan ovat Suomessakin jyrk­ kiä, mikä heikentää seksityöläisten oikeusturvaa. Vain harvoissa tapauksissa on seksityöläisen raiskauksesta syytetty tuomittu. Lisäksi Suomessa on raportoitu useita tapauksia, joissa ainut lasten huostaanoton syy on ollut vanhemman harjoittama seksityö. Lisäksi Suomessa mo­ net seksityöläiset ilmoittavat sosiaalisen leiman pelon yhdeksi syyksi olla maksamatta veroja. Maksamatta jättä­ minen kuitenkin jatkaa salailun kierrettä ja marginalisoi.

Stigma on myös sosiaalisen kontrollin väline.

Seksityöhön liittyy usein tunneperäistä argumentointia.

Joskus prostituutiota pidetään aina naisen alistamisena.

Suomalainen tutkimus kuitenkin osoittaa, että seksityö on valinta. On turha uhriuttaa autonomisia toimijoita.

Seksityötä koskevaa keskustelua ei myöskään tulisi käy­ dä pelkästään naisten näkökulmasta, vaikka onkin totta, että suurin osa seksityöläisistä on naisia. Suomalaisista seksityöläisistä arviolta 5–10% on miehiä, lisäksi alalla on transihmisiä.

Sekstiyön dekriminalisointi tarkoittaa suhtautumista seksityöhön perusoikeuksia ja ihmisoikeuksia edistäen.

Myös WHO ja YK vaativat seksityön dekriminalisointia AIDS:in tapausten määrän vähentämiseksi. Tavoitteena ei ole valtion bordellit, vaan samojen oikeuksien turvaami­ nen seksityöntekijöille kuin muillekin.

Laillisen prostituution harjoittaminen on tunnustettava ansiotyönä ja otettava näin ollen työsuojelulainsäädännön piiriin. Prostituution voidaan katsoa olevan laillista, mikä­ li sitä harjoittaa täysi-ikäinen, vapaaehtoinen henkilö, joka suorittaa verovelvoitteensa. Prostituution laillisuuden val­ vontaan on lisäksi kiinnitettävä erityistä huomiota. Pros­ tituutio ei saa olla vaikeasta elämäntilanteesta johtuva pakon sanelema ratkaisu, vaan yhteiskunnan turvaverkon tulee varmistaa yksilön viimesijainen toimeentulo.

Seksityö on erotettava ihmiskaupasta ja tunnustettava oikeaksi ammatiksi. Seksityöläiset tulee tuoda työsuojelu­ lain ja veronmaksun piiriin. Lisäksi heidän tuekseen tulee rakentaa vahva ammattiliitto. Näin voidaan taistella paitsi seksityöläisten oikeuksien puolesta, myös ihmiskauppaa vastaan. Vain tuomalla seksityö päivänvaloon ja hyväksy­ mällä se, voimme puuttua alaan liittyviin ongelmiin. D Hanna Huumonen Kirjoittaja on Sosialidemokraattiset opiskelijat SONKin puheenjohtaja, päivystävä feministi ja vankka seksityön dekriminalisoinnin puolestapuhuja.

Lue lisää Anna Kontula: Punainen Eksodus. Like, Helsinki (2008).

DEBATTI 2–3/2016

30 | SEKSI

FeministTube

J

opa 30% kaikesta internetin dataliikenteestä on pornoa. Pornosivustoilla vieraillaan useammin kuin Netflixissä, Amazonissa ja Twitterissä yhteensä.Por­ non katsominen on niin hengästyttävän tavallista, että tutkimuksiin on vaikeaa löytää koehenkilöitä, jotka eivät olisi koskaan kuluttaneet pornoa. Huolimatta ikärajoista suurin osa sekä suomalaisista tytöistä että pojista näkee ensimmäistä kertaa pornoa ennen 18-vuoden ikää.

Nettiporno on paitsi tuonut pornon kaikkien saataville,­ myös vaikuttanut koko internetin ja esimerkiksi netti­ maksamisen kehittymiseen. Kauas ovat jääneet ajat, kun pornoa katsottiin satelliittikanavalta öisin tai ystävän van­ hemmilta salaa lainatulta videokasetilta. Perinteiset suo­ malaiset pornolehdet ovat kannattamattomina lakanneet ilmestymästä.

Internet on myös vaikuttanut pornon tuotantoon: Am­ mattilaisten tuottaman pornon rinnalle on ilmestynyt val­ DEBATTI 2–3/2016

tavat määrät amatööripornoa, joka on erittäin suosittua.

Suomessakin on oma sivusto, jonne voi ladata omia alas­ tonkuviaan ja seksivideoitaan. Suomalaisia myös kiinnos­ taa toisten suomalaisten petipuuhat: Maailman suurim­ piin kuuluvan ilmaispornosivusto PornHubin suosituin suomalaisten käyttämä hakusana on ”finnish”. Internet on myös johtanut siihen, että pornoelokuvien sisällöt ovat koventuneet ja porno on saanut lukemattomia alagenrejä.

Pornoa katsovat kaikki esiteineistä eläkeläisiin ja sin­ kuista kultahääpäiväänsä viettäviin aviopareihin suku­ puolesta ja seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta.

Siihen nähden pornosta puhutaan yllättävän vähän, aina­ kaan vakavasti, ja sen katsomista pidetään edelleen häpe­ ällisenä.

Porno on niin monipuolinen ilmiö, ettei siitä itsessään voi muodostaa yhtä mielipidettä. Pelkästään koko genren

SEKSI | 31

P

ORNON KATSOMINEN ON NIIN HENGÄSTYTTÄVÄN TAVALLISTA, ETTÄ TUTKIMUKSIIN ON VAIKEAA LÖYTÄÄKOEHENKILÖITÄ, JOTKA EIVÄT OLISI KOSKAAN KULUTTANEET PORNOA.

määrittely on hankalaa. Pornon ongelma ei kuitenkaan ole se, että pornossa on seksiä. Pornon ongelmia ovat näyt­ telijöiden työolot ja normatiiviset käsitykset seksuaali­ suudesta ja sukupuolesta, joita iso osa valtavirtapornosta ilmentää.

Feministinen näkökulma pornoon on monimutkainen ja ristiriitainen. Vaikka porno on edelleen miesten suosi­ ma ja heteronormatiivinen genre, naiskatsojien määrä on lisääntynyt, naisia on myös yhä enemmän kameran taka­ na ja ns. feminististä pornoa on alkanut ilmestyä enem­ män markkinoille.

Feministinen porno ei ole synonyymilesbopornolle, pehmopornolle tai miestenvihaamiselle eikä se ole pelkäs­ tään naisille suunnattua. Feminististäkin pornoa on pal­ jon erilaista. Jo vuosikymmenen ajan järjestetyn Feminist Porn Awards -gaalan nettisivujen määritelmän mukaan feministissä pornossa näyttelijöiden työoloista ja turval­ lisuudesta huolehditaan ja heidän toiveensa otetaan huo­ mioon. Lisäksi sivuston mukaan feministisessä pornossa haastetaan sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyviä ste­ reotypioita ja kuvataan realistista nautintoa.

Ostin kokeeksi tunnukset yhdelle feministisenä pide­ tylle pornosivustolle. Sivustoa ylläpitää Erika Lust (ent.

Hallqvist), palkittu Barcelonassa asuva ruotsalainen elo­ kuvantekijä. Lust valmistui vuonna 1999 Lundin yliopis­ tosta ja kiinnostui sukupuolentutkimuksen opintojensa aikana pornosta ja päätyi lopulta itse kameran taakse.

Tällähetkellä Lustilla on käynnissä mm. xconfessions-­ niminen projekti, jossa kuka tahansa voi anonyymisti kertoa projektin nettisivuilla fantasiansa ja Lust toteuttaa näistä joka kuukausi kaksi kuvaamalla niistä eroottisia ­lyhytelokuvia.

Kaikkien aikaisempien pornokokemuksieni valossa en olisi ikimaailmassa voinut kuvitella, kuinka kaunista kuva­materiaalia rakastelusta voikaan saada. En myöskään ennen Lustin tuotantoon tutustumista täysin ymmärtä­ nyt, mikä valtavirtapornosta tekee niin valjua: Se on suo­ rittamista, josta puuttuu täysin intohimo.

Porno on fiktiivistä tarinankerrontaa siinä missä muut­ kin elokuvat – tavallaan fantasioiden toteuttamista. En

haaveile siitä, että joku tuntematon mies laukeaa kasvoil­ leni Omenahotellissa. Sen sijaan samaistun paljon enem­ män Lustin lyhytelokuvien näyttelijöihin, jotka esimer­ kiksi harrastavat bondage-seksiä valoisissa, tyylikkäästi modernia ja vintagea yhdistelevissä asunnoissa hipsteri­ miestensä tai -naistensa kanssa.

Toisaalta muutamat katsomani feministiset pornoelo­ kuvat olivat lähempänä taidetta kuin viihdettä. Taiteen ja pornon rajapinnasta on syntynyt taiteellisten pornoelo­ kuvien lisäksi muitakin kiinnostavia ilmiöitä. Esimerkiksi valokuvaaja Sophie Ebrard otti neljä vuotta behind-thescenes-kuvia porno-ohjaaja Gazzmanin elokuvien ku­ vauksista ja kuvista koottu näyttely It’s Just Love oli esillä viime vuonna kuvaajan omassa kodissa Amsterdamissa.

Ebrardin kuvat ovat inhimillisiä ja herkkiä, vaikka ne esit­ tävät hardcore pornoa. Ebrard halusi työllään osoittaa, että porno­näyttelijät ovat ihmisiä siinä missä muutkin ja porno voi olla kaunista.

Suhtautuminen pornoon ennakkoluulottomammin ei tarkoita sitä, että pornoteollisuuden ongelmat pitäisi hyväksyä. Iso osa pornosta on seksististä ja heteronor­ matiivisista ja juuri sellaista pornoa löytää, kun kirjoittaa Googleen sanan ”porn”. Vaikka osa pornosta on epäeettis­ tä, se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö pornoa voitaisi tehdä oikeudenmukaisesti ja hyvin. Ethän muutaman huonon komediankaan vuoksi totea, että kaikki komediat ovat huonoja?

Pornon moralisoiminen ei tee näyttelijöiden asemasta yhtään sen turvallisempaa tai oikeudenmukaisempaa, mutta toisaalta ongelmilta ei pidä sulkea silmiään. Netti­ porno on paradoksaalinen ilmiö: Kaikesta on tehty pornoa ja pornoa on tehty kaikella tavalla. Epärealististen odo­ tusten ja vallitsevien sukupuolinormien vahvistamisen lisäksi porno voi myös täysin päinvastaisesti vapauttaa ja tuottaa iloa. D NELLI NURMINEN Kirjoittaja on Debatin päätoimittaja.

DEBATTI 2–3/2016

HELMILEVYT

32 | HAASTIS

M

DEBATTI 2–3/2016

UN ELÄMÄ ON SITÄ ETTÄ MÄ TEEN BETONIELEMENTTEJÄ JA LAULUJA. JOTKUT EHKÄ TIETÄÄ NIITÄ LAULUJA.

HAASTIS | 33

Työväen humanismia Kolmekymppinen Ismo Puhakka on omien sanojensa mukaan muusikko, betonityömies ja yliopisto-outsider.

Puhakka väitteli filosofian tohtoriksi syksyllä 2015, käy töissä jyväskyläläisellä betonitehtaalla ja tekee jo kymme­ nettä vuotta musiikkia Muuan Mies -nimisessä yhtyeessä.

Puhakka on myös kirjoittanut lastenkirjan Hei Hommiin!, suomentanut runoja sekä kirjoittanut runokirjan Lämmetä, hämmentyä. Seuraavana työlistalla ovat Muuan Mie­ hen neljäs albumi ja Zen-buddhalaisuutta käsittelevän kirjan suomentaminen.

Puhakka tekee asioita, jotka kiinnostavat siinä hetkessä.

Perinteisestä mitallisesta lyriikasta hän kiinnostui opis­ kellessaan Jyväskylän yliopistossa kirjallisuutta ja taide­ historiaa, ja päätti ruveta käyttämään sitä myös omissa laululyriikoissaan. Erityisesti Muuan Miehen ensimmäi­ sillä levyillä tämä kuuluu vahvasti.

Se, että Puhakka on filosofi, ei välttämättä näy hänen mu­ kaansa ulospäin mitenkään. Enemmänkin Puhakka kokee taustansa filosofina auttavan häntä itseään kysymään ja kyseenalaistamaan. ”Aina kun saan maata jalkojen alle ja kun tulee fiilis että näin tää juttu pitää tehdä. Silloin tulee se kyseenalaistaminen ja kokeilen jotain muuta. Ensin mä tein hippikamaa lukiossa, sitten oli helismaa-vaihe, sitten tein poppia ja nyt en tiedä yhtään mitä tulee seuraavaksi.”

Samaa kyseenalaistamista Puhakka on harjoittanut myös pohtiessaan sosialidemokratiaa, politiikkaa ja suh­ dettaan näihin. ”Aikanaan kun lähdin politiikkaan mulla oli ajatus, että ihmiskunnalla on toivoa. Bill Hicks on sa­ nonut että me voidaan katsoa maailmaa vihan silmillä tai rakkauden silmillä. Tuon mä allekirjoitan. Mutta mulla on jollain tapaa mennyt usko siihen, että maailma voisi muut­ tua paremmaksi. Nykyinen kysymykseni kuuluu, mitä sitten. Tarkoittaako se sitä, että me vetäydytään omiin bunkkereihin vai että me siitä huolimatta yritetään katsoa maailmaa rakkauden silmin ja huomata niitä pieniä juttu­ ja isolla lovella?”.

Puhakka uskoo yhä, että politiikan keinoin voi muuttaa maailmaa. Hän myös näkee, että työväenliikkeen kriisi on iso mahdollisuus. Puhakka toivoo, että työväenliike uskal­ tautuisi luottamaan enemmän ihmisiin, ja avaamaan omia rakenteitaan avoimemmiksi ja demokraattisemmiksi.­ Näin kynnys tulla mukaan liikkeeseen on mahdollisim­ man matala ja ne linnakkeet, joissa pyritään puolusta­

maan omia positioitaan, voivat purkautua ja viedä liikettä eteenpäin.

Puhakka uskoo työväenliikkeen ydinarvoihin työhön, solidaarisuuteen ja tasa-arvoon ja siihen, että näillä arvoil­ la uudistetaan yhteiskuntaa. Kuitenkin hänen mielestään SDP:n pitää oppia arvostamaan itseään ja näkemään puo­ lueen mahdollisuudet ja vahvuudet. ”Silloin kun on terve itsetunto on helppo ottaa vastaan myös muita ihmisiä ja ottaa niiden vahvuudet huomioon. SDP:llä pitäisi olla sel­ lainen laaja näkemys, joka näkee tohtorin ja rakennusmie­ hen työn yhtä arvokkaana tässä yhteiskunnassa. Ilman, että rakennetaan hierarkioita.”

Kysymykseen siitä, pyrkiikö Puhakka musiikillaan po­ liittisuuteen hän vastaa, että uskoo nykyään non-dualisti­ seen ajatteluun. Sen vuoksi esimerkiksi Tonnikala-biisin Puhakka kirjoitti niille, jotka tekevät darrassa tonnikala­ pastan sekä niille, keillä on vieraantunut kokemus siitä että ruoka tulee purkista. Hän pyrki kuvaamaan koko tari­ nan, myös teollisuuden ja liikakalastuksen. Lauluntekijä­ nä Puhakka kokee, että poliittisinta on kertoa rehellisesti kaikki asian puolet ja jättää kuulijan vastuulle mitä tekee.

Hän uskoo siihen, että ihmiset kyllä tietävät miten kuuluu toimia.

Musiikki on Puhakan tapa iloita elämästä kaikkine iloi­ neen ja suruineen. ”Mulla on kaksi ihanaa lasta. Hengaan yliopistolla ja teen mielenkiintoisia juttuja. Ehkä mulle on tullut aika katsoa omaa elämää rehellisesti. Mun elämä on sitä että mä teen betonielementtejä ja lauluja. Jotkut ehkä tietää niitä lauluja. Se on se, mitä olen saanut. Mun harjoi­ tus on katsoa sitä ja nähdä se ja sen arvokkuus.” ”Mun tekstit ei oo kauheen fiksuja, ne on vuosi vuodelta tyhmempiä. Se mun mielestä älyllinen viesti ei ole enää itsetarkoituksellista. Mielenkiintoista on se, että teksti voi tuoda jonkun tietyn tunnelman tai muiston. Ja sekin on itsessään tärkeetä.” D Haastattelu tehty 7.5.2016 Jyväskylässä.

Noora Luukka Kirjoittaja on Debatin toimitussihteeri, jonka suosikkeja Muuan Miehen tuotannossa ovat Mikkelin Suutari, Näillä Mennään ja Soi Soi.

DEBATTI 2–3/2016

34 | KLASSIKKO

M

ITÄ ESIMERKIKSI EUROOPAN UNIONIN KANSALAISUUS TARKOITTAA JA MITÄ SE TUO TULLESSAAN?

DEBATTI 2–3/2016

KLASSIKKO | 35

Kolme näkökulmaa kansalaisuuteen T.H. Marshall: Citizenship and Social Class.

Mitä kansalaisuus tänä päivänä tarkoittaa? Onko kan­ salaisuus kuulumista tietyn valtion tai kansan jäseneksi, tai mitä oikeuksia ja velvollisuuksia kansalaisuus tuo tul­ lessaan? Ovatko ne muuttumattomia vai poliittisesti mää­ riteltyjä? Erään näkökulman kansalaisuuskeskusteluun tarjoaa brittiläisen sosiologi Thomas Humphrey Marshallin vuonna 1950 julkaisu essee Citizenship and Social Class, jota pidetään eräänä kansalaisuuskeskustelun mo­ dernina klassikkona.

Kansalaisuuden kehittyminen Marshall analysoi esseesään kansalaisuuden kehittymistä ja siihen vaikuttaneita tekijöitä. Hän näki että ensin olivat tulleet oikeudelliset kansalaisoikeudet, jotka tarkoittivat yhdenvertaisuutta lain edessä, oikeutta mielipiteeseen ja vapautta mielivallasta, mutta kääntöpuolena myös velvol­ lisuutta lakien noudattamiseen. Tämä mukailee paljolti jo aiemmin esimerkiksi filosofi Thomas Hobbesin ajatus­ kulkua yhteiskuntasopimuksesta, jossa vapaat kansalaiset luovuttavat yhteisen edun ja turvallisuuden nimissä pois suvereenisuuttaan yhteiselle taholle.

Jos yksilöt alistuvat lakien noudattamiseen, niin eikö heillä silloin pitäisi olla mahdollisuus myös niiden säätä­ miseen? Tämä on Marshallin toinen kansalaisuuden askel.

Jotta kansalaiset voivat osallistua täysipainoisesti yhteis­ kunnan kehittämiseen on heillä oltava mahdollisuus osal­ listua yhteiskunnalliseen keskusteluun, julkaista mieli­ piteitään sekä antaa äänensä ja asettua ehdolle vaaleissa.

Marshall katsoikin että poliittisten oikeuksien tulee siksi olla kaikille yhtenäiset, eikä niitä tule sitoa esimerkiksi va­ rallisuuteen tai yhteiskunnalliseen asemaan.

Nuoripana oikeuksista Marshall näkee sosiaaliset oikeu­ det, jotka ovat vasta modernin hyvinvointivaltioajattelun tulosta. Sosiaaliset oikeudet takaavat kansalaisille minimi­ toimeentulon ja tätä kautta mahdollisuuden osallistua omalla panoksellaan yhteiskunnan toimintaan ja raken­ tamiseen, mutta laajemmassa mielessä myös kansalaisten sivistyksen ja koulutuksen.

Enemmän kuin osiensa summa Marshallin ajattelussa kaikki kolme kansalaisoikeuksien tasoa ovat vahvasti sidoksissa tosiinsa. Oikeusvaltiossa ihmiset ovat tasaveroisina lain edessä, mikä takaa heille samat mahdollisuudet yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja täten myös sosiaalisten oikeuksien määrittelyyn. Poliit­ tisilla oikeuksilla kansalaiset määräävät viime kädessä sen millaista lainsäädäntöä tehdään ja kenen toimesta sekä esimerkiksi millaista sosiaalista suojelua yhteiskunta jäse­ nilleen tarjoaa. Sosiaaliset oikeudet takaavat kansalaisille paitsi mahdollisuuden markkinoista riippumattomaan toimeentuloon, mutta myös sivistyksen, jonka turvin heil­ lä on mahdollista harjoittaa omia poliittisia oikeuksiaan.

Tämän päivän kansalaisuus Pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa on varsin helppo tunnistaa Marshallin ajattelun piirteitä. Oikeusvaltio­ kehitys, laajat poliittiset oikeudet, mielipiteen ja lehdistön vapaus sekä kattava sosiaaliturva vahvistavat kaikki kan­ salaisuusinstituutiota. Samoin maksuton koulutus, joka paitsi antaa perussivistyksen, mutta myös tarjoaa parem­ mat työkalut ja tiedon poliittisten oikeuksien harjoittami­ seen.

Globaalissa maailmassa kansallisvaltioiden rajat ovat kuitenkin yhä häilyvämpi ja meidän onkin ryhdyttävä entistä laajemmin keskustelemaan globaaleista kansalai­ suuksista ja niiden sävyistä. Mitä esimerkiksi Euroopan Unionin kansalaisuus tarkoittaa ja mitä se tuo tullessaan?

Samalla on ymmärrettävä että kansalaisoikeudet ovat edelleen voimakkaan kamppailun kohteena merkittäväs­ sä osassa maailmaa. Tässä työssä niin demokratiakehitys, kansalaisyhteiskunnan toiminnan edistäminen ja koulu­ tuksen ulottaminen mahdollisimman monelle ovat par­ haat aseet. D Tommi Heino Kirjoittaja on kansanedustajan avustaja ja SONK:in entinen varapuheenjohtaja.

DEBATTI 2–3/2016

36 | SONK

SONK toimii ympäri Suomen!

SONKin toimisto: Sosialidemokraattiset Opiskelijat – SONK ry.

Lahden Demari­ opiskelijat LDO Puheenjohtaja Roosa Rinne roosa.rinne@outlook.com

Siltasaarenkatu 18–20 C 6.Krs 00530 Helsinki sonk@sonk.fi www.sonk.fi

Opiskelijoiden sosiali­ demokraattinen yhdistys OSY, Helsinki

Puheenjohtaja Hanna Huumonen 045 112 9299 puheenjohtaja@sonk.fi

Puheenjohtaja Mikko Kymäläinen mikkokymalainen@gmail.com www.osy.fi

Pääsihteeri Noora Luukka 045 277 5070 paasihteeri@sonk.fi

Otaniemen opiskelija­ demarit Oodi, Espoo

Osoitteenmuutokset ja jäsenasiat toimisto@sonk.fi

Joensuun Sosialidemo­ kraattiset Opiskelijat JOSY Puheenjohtaja Henna Räsänen hennarasanen@gmail.com

Jyväskylän Sosiali­ demokraattiset Nuoret ja Opiskelijat JSDN Puheenjohtaja Kirsi Niemi k.m.niemii@gmail.com www.jsdn.fi

Kuopion Opiskelija­ demarit KODE Puheenjohtaja Linda Sorrius linda.sorrius@hotmail.com

DEBATTI 2–3/2016

Sosialidemokraattiset Ammattikorkeakoulu­ opiskelijat SOMA Puheenjohtaja Teemu Kokkonen teemu.erik.kokkonen@gmail.com soma.sdp.fi

Tampereen Sosiali­ demokraattinen Opiskelijayhdistys TASY Puheenjohtaja Ida Piitonen ida.piltonen@gmail.com tasyry.blogspot.com

Puheenjohtaja Pinja Raitanen pinja.raitanen@gmail.com

Turun Opiskelijoiden Sosialidemokraattinen Yhdistys TOSY

Oulun Opiskelijoiden Sosialidemokraattinen Yhdistys OOSY

Puheenjohtaja Artturi Jyrkkänen tonijyrk@gmail.com www.tosy.fi

Puheenjohtaja Sanna Väisänen oulun.demariopiskelijat@gmail.com oosy.sdp.fi

Vaasan Sosialidemokraat­ tiset Opiskelijat VSDO

Rovaniemen Sosiali­ demokraattinen Opiskelijayhdistys ROSO Puheenjohtaja Hannu Mällinen hmalline@ulapland.fi rosolaiset.blogspot.fi

Puheenjohtaja Pekka Tuuri tuuri.pekka@gmail.com

Åbo Socialdemokratiska Studerande ÅSS Ordförande Ursula Korpijärvi ursula.korpijarvi@abo.fi users.abo.fi/ass

Stailaus:

nelli nurminen

DEBATTI STAILAA | 37

DEBATTI 2–3/2016

38 | DEBATTI

www.teamliitto.fi

SEURAAVASSA NUMEROSSA:

Debatti jatkuu netissä: Facebook.com/Debatti.lehti www.debattilehti.fi

DEBATTI 2–3/2016

Nuorten hyväksi

Taloudellinen ja sosiaalinen vastuu sekä vastuu ympäristöstä ovat osa Osuuskunta Tradekan toimintaa. Lahjoitamme vuosittain yleishyödyllisiin tarkoituksiin huomattavan summan rahaa, josta merkittävä osa kohdistetaan lasten ja nuorten hyväksi.

Lahjoituksen saajiin kuuluvat mm. Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteen koulutus ja tutkimus, Nuoret Kotkat ja Pioneeriliitto.

Cumulus • Rantasipi • Hotelli Seurahuone Helsinki • Crowne Plaza Helsinki • Hotel Indigo Helsinki - Boulevard • Holiday Inn • Burger King • Grillsson • HelmiSimpukka • Huviretki • Mario • Martina • O’Learys, Bakers Helsinki ja Sello Espoo • Rax Buffet • Restel Tapahtumaravintolat

Lue lisää yhteiskuntavastuustamme www.tradeka.fi

40 |

A7 W1

DEBATTi

NRO 2–3/2016

DEBATTI 2–3/2016