Kannuksen joulu 2025 by WTF Design

Kannuksen Joulu

• 2025 • 1

Fanni Saari 4. lk

Eva Huuki 6. lk

Lasse Yli-Tokola 5. lk

ROIKOLAN KOULUN

Pihla Haanpää 6. lk

Niklas Rantanen 2. lk

Lasten joulu

Silja Uusitalo 6. lk

Väinö Huuki 1. lk

Lenni Aitta 4. lk

Ossi Y-H 4. lk

Lumi Pelto-Korpi 3. lk

2 Valtteri Tuikka 6. lk

Kuva: Envato elements

Kannuksen Joulu 2025 Lasten sivut: Roikolan koulu

Harrastuksena suunnistus:

Nuorisovaihto: Marina Ribeiro Silva ............... 2

- Eero Junkala ................................................. 25

Tervehdyksiä Kannuksen joulun lukijoille:

- Team Törmä .................................................. 26

- Kannuksen Rotaryklubi, Hannele Ilola....... 4

Vuoden tapahtumia kuvina ............................ 28

- Kannuksen seurakunta, Sakari Typpö ...... 5

Esa Jokelan joulutarina ................................... 31

- Kannuksen kaupunki, Jussi Niinistö ..........

Nuorisovaihto: Ellen Oravainen ..................... 34

Riemuriihen tarinaa .......................................... 8

Matka Kaliforniaan ja joulu isolla merellä .... 36

Maailman tärkeimmän ammatin asialla ........ 11

Runo: Niin paljon, Anu Syrjälä ....................... 39

Henkilökuva: Olli Tullila .................................... 12

End Polio now -kampanja ............................... 39

Palamatta paras!

Pieni ruokatarina Ranskasta .......................... 40

- Kannuksen Palomiehet Ry........................... 15

Kannuksen kuppiloissa ................................... 43

- Nuoriso-osasto ............................................. 17

Pohjalaistalo matkalla eilisestä huomiseen . 48

- Tukiosasto ..................................................... 18

Pipariristikoita: H. Sanavara ........................... 51

Pakettiratkaisusta kasvoi yhteinen tarina .... 20

Sara Ilman viimeinen joulu ............................. 52

Vuoden 2025 yritys .......................................... 23

Musiikin matkassa ........................................... 54

L ÄMMIN KIITOS ilmoittajille, yhteistyökumppaneille ja kaikille lehtemme ostaneille. Hyvää ja Rauhallista Joulua sekä Onnellista Uutta Vuotta 2026!

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2026!

Kannuksen Rotaryklubi

Kannuksen Joulu • ROTARYLEHTI NRO 41 • ISSN 0783-5159 Julkaisija: Kannuksen Rotaryklubi • Lehtitoimikunta: Hannele Ilola pj, Simo Porkola siht, Päivi Hintikka, Sari Juntunen, Sirpa Pihlajaniemi, Eero Pihlajaniemi, Raimo Märsylä • Kansikuva: Simo Porkolan kokoelma • Taitto: Tiina Fors, WTF Design Oy • Painos: 3000 kpl • Paino: Rannikon Laatupaino, Vihanti • Hinta: 10 €, saatavana kaupunginvirastolta ja rotareilta. Luettavissa sähköisesti hintaan 5 €.

Brasiliasta Suomeen

Elämän mullistava kokemus

aihto-ohjelma Suomeen oli epäilemättä yksi elämäni merkittävimmistä kokemuksista. Jokainen siellä viettämäni hetki oli ainutlaatuinen ja muutti minua syvästi. Jo ensimmäisinä päivinä huomasin, kuinka erilaista kaikki oli – kylmästä, hiljaisesta kauneudesta kulttuuriin, joka oli täysin erilainen kuin mihin olin tottunut. Koska olen kotoisin maasta, jossa on paljon lämpöä, halauksia ja voimakkaita tunteita, oli sekä erikoista että kiehtovaa nähdä, kuinka suomalaiset osoittavat kiintymystään pidättyväisemmin – pienillä eleillä, luottamuksella ja rauhallisella yhdessäololla. Opin, että myös hiljaisuus voi olla välittämisen muoto. Yksi unohtumattomimmista kokemuksistani oli hiihtäminen. Liukuessani jään päällä, tuntiessani kylmän viiman kasvoillani ja ihaillessani ympäröivää lumista maisemaa, tunsin jotain sanoinkuvaamatonta; se oli yhdistelmä vapautta, pelkoa ja ihmetystä. Minulla oli myös mahdollisuus vierailla alakoulussa, mikä oli todella hauska ja opettavainen kokemus. Se sai minut huomaamaan, että lapset ovat lapsia kaikkialla maailmassa: uteliaita, iloisia ja täynnä energiaa, kielestä tai maasta riippumatta. Kaiken kruunasi kuitenkin isäntäperheeni ja rotaryklubi, jotka ottivat minut lämpimästi vastaan. He eivät vain tarjonneet minulle kodin, vaan auttoivat myös ymmärtämään suomalaisen kulttuurin olemusta, mikä teki kokemuksestani entistäkin erityisemmän. Olen syvästi kiitollinen jokaisesta Suomessa viettämästäni päivästä, kaikesta oppimastani ja ihmisistä, jotka tekivät tästä matkasta ikimuistoisen kokemuksen, joka säilyy sydämessäni aina. MARINA RIBEIRO SILVA

Marina oli vastavierailulla Lastikan perheessä. Kuvassa Jaana Lastikka, Marina Ribeiro ja Iina Lastikka.

Kannuksen Rotaryklubi ry

Joulutervehdys

oulu on yhdessäolon, rauhan ja kiitollisuuden aikaa – ja samalla hyvä hetki pysähtyä ja katsoa kulunutta vuotta taaksepäin. Kannuksen Rotaryklubin toimintavuosi on ollut täynnä mieleenpainuvia hetkiä, kohtaamisia ja yhteistyötä niin omalla paikkakunnalla kuin laajemminkin. Vuoden varrella olemme vierailleet mm. Kalajoella ja Ylivieskassa ja osallistuneet rotarien 120-vuotisjuhlaan Tampereella, jossa juhlateemana oli rauha. Tuttuun tapaan kokouksissamme on ollut monipuolisia luentoja. Oli erityinen ilo saada kaupunginjohtaja Jussi Niinistö puhumaan meille positiivisesta rauhasta – teemasta, joka tuntuu tänä päivänä erityisen tärkeältä. Myös opiskelijavaihto on jatkunut aktiivisena, mikä on yksi toimintamme arvokkaimmista muodoista. Näistä ja monesta muusta löydät lisää tämän lehden sivuilta. Oma tavoitteeni näinä kahtena presidenttikautenani on ollut luoda myönteinen ja innostava klubikokemus meille kaikille ja tehdä toimintaamme tunnetuksi. Uskon, että siinä olemme yhdessä onnistuneet. Olemme viettäneet monia ikimuistoisia hetkiä – niin laavulla nuotion äärellä kuin viikoittaisissa tapaamisissamme. Rotarytoiminta yhdistää, antaa merkitystä ja luo yhteisöllisyyttä. Meidät löytää Facebookista ja omilta kotisivuiltamme ja paikallislehti on kiitettävästi kirjoittanut mm. vaihto-oppilaistamme. Jatkossakin haluamme panostaa yhteistyöhön mm. koulujen, eri järjestöjen ja yhdistysten sekä kaupungin ja seurakunnan kanssa paikkakuntamme hyvinvoinnin hyväksi. Kiinnostuitko? Ota rohkeasti yhteyttä meihin. Tämä joululehti, jota nyt pidät kädessäsi, on hieno osoitus monen ihmisen panoksesta ja paikallisesta yhteishengestä. Lehti onkin mitä parhain kotiseutulehti, jonka moni myös muualla asuva kannuslainen haluaa lukea. Lehti julkaistaan myös digilehtenä. Haluan lämpimästi kiittää kaikkia kirjoittajia, tekijöitä, ilmoittajia ja tukijoita – sekä erityisesti sinua, hyvä lukija. Maksaessasi vapaaehtoisen lehtimaksun olet mukana mahdollistamassa opiskelijavaihdot, stipendit ja avustukset, joilla teemme konkreettista hyvää. Joulun sanoma kuuluu meille kaikille, kaikkialla maailmassa – niin Amerikassa, Brasiliassa, Ranskassa, Tšekissä, maailman merillä kuin meillä täällä Kannuksessakin. Toivotan sinulle antoisia lukuhetkiä lehtemme parissa sekä Rauhaisaa ja Siunattua Joulua! HANNELE ILOLA, presidentti Kannuksen Rotaryklubi ry

Kannuksen seurakunta

Sana tuli lihaksi

annuksen seurakunnassa aloitettiin keväällä 2022 vuonna 1817 rakennetun kauniin kirkkomme peruskorjausremontin suunnittelu. Suunnittelun alussa todettiin, mitkä ovat keskeiset tavoitteet. Kirkon peruskorjauksessa tultaisiin toteuttamaan sekä tarvittavat tekniset korjaukset ja ajanmukaistamiset että kirkon monipuolista käyttöä tulevaisuudessa mahdollistavat tila- ja toiminnalliset muutokset. Pitkän, yli kaksi vuotta kestävän suunnitteluvaiheen aikana muodostui hyvä kuva siitä, millaisia tarpeita ja muutoksia tavoitteet edellyttäisivät. Tässä suunnitteluvaiheessa halusimme kuulla myös seurakuntaa sekä viranomaistahoja kuten museoviraston ja kirkkohallituksen yliarkkitehtejä. Järjestimme siksi kaksikin keskustelutilaisuutta, jossa suunnitelmat olivat esillä. Kannuksen seurakunnan kirkkovaltuusto teki joulukuussa 2024 päätöksen peruskorjausremontin toteuttamisesta. Maaliskuun alussa 2025 vietimme viimeistä kertaa messua kirkossa, sen jälkeen olemme kokoontuneet yhteisiin jumalanpalveluksiin vuonna 1982 rakennetussa Mikaelin kappelissa eli siunauskappelissamme. Tämä kokemus on osaltaan myös antanut näkökulmaa siihen, miten jumalanpalveluksia tullaan toteuttamaan kirkossa, kun se peruskorjauksen jälkeen otetaan uudelleen käyttöön. Peruskorjausremontti on sujunut hyvin. Olemme saaneet sitä suunnittelemaan ja toteuttamaan hyvät tekijät, ja työssä on ollut mukana varjelus: se on sujunut turvallisesti ja hyvässä yhteisymmärryksessä niin tilaajan, toteuttajan, suunnittelijan

kuin peruskorjausta varten perustetun toimikunnan osalta. Tulevana adventtina saamme aloittaa uuden kirkkovuoden peruskorjatussa kirkossa. Kirkko on maalattu sisältä, lämmitys ja muu tekniikka on uusittu. Alttari avautuu näkyviin liki koko kirkkosalille, saarnastuoli on siirtynyt hiukan eri kohtaan ja kirkkoon on valmistettu uudet kirkkotekstiilit, jotka kuvaavat sitä kristillisen uskon sanomaa ja symboliikkaa, joka nousee kirkon omista koristeista sekä Raamatun sanomasta. Kirkossa on myös uudet esteettömät wc-tilat sekä kirkkosalissa että tapulissa. Muutenkin on kiinnitetty huomiota siihen, että kirkkoon olisi helppo tulla. On haluttu ajatella esteettömyyttä sen eri ulottuvuuksissa. Hyvät suunnitelmat ovat tulleet todeksi. Saamme olla kiitollisia. Kirkkorakennuksella on useita merkityksiä. Keskellä kylää se muistuttaa Jumalan läsnäolosta maailmassa. Se muistuttaa lohdusta ja toivosta, jonka kristillinen usko antaa. Se muistuttaa myös yhdessä koolle tulemisesta. Ihmisinä ja organisaatioina teemme suunnitelmia lähelle ja kauemmas. Joskus elämä ja asiat menevät suunnitelmien mukaan, mutta usein on todettava, asiat tapahtuivat eri tavalla kuin ajatteli. Jumala tietää tarpeet ja asiat paremmin kuin itse tiedämme, ja siksi on hyvä rukoilla: tapahtukoon sinun tahtosi. Tähän liittyy myös halu kysyä Jumalan tahtoa ja siihen suostumista. Joulun sanoma kertoo Jumalan suunnitelmasta. Jo luomisen aamussa, paratiisin yltäkylläisyyden ja hyvyyden keskellä oli läsnä Jumalan vastustaja, sama, joka edelleen pyrkii erottamaan ihmisen Luojastaan.

Sielunvihollinen onnistuu, kun saa ihmisen käymään kanssaan keskustelua ja taipumaan tahtoonsa. Sen seurauksena ihmisen ja Jumalan, mutta myös lähimmäisten välille tulee epäluottamus ja ahdistus. Jumala antoi jo paratiisissa lupauksen poikansa syntymästä maailmaan ihmiseksi. Evankelista Johannes kirjoittaa tästä: Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa. Joulun sanoma on tässä: Kristuksen kirkkaus kutsuu elämän huolten ja epäonnistumisten keskellä uskomaan synnit anteeksiannetuksi ja elämään tästä armosta. Teille on syntynyt Vapahtaja, kuului viesti kerran kedolla. Sama viesti kaikuu kautta vuosisatojen, ja kantaa kerran uskojansa ikuiseen kirkkauteen, taivaan jouluun. Siunattua joulunaikaa! SAKARI TYPPÖ kirkkoherra

TULE KANNUKSEEN KURSSILLE!

AVUSTATKO PÄIVITTÄIN AIKUISTA LÄHEISTÄSI? Sinulla on mahdollisuus hakea Kelan omaishoitajan kuntoutuskurssille, mikäli koet kuormittuneisuutta ja tarvitset virkistäytymistä ja tukea RK 5V + voit osallistua ilman omaishoidettavaa läheistä O5 I Kurssi on ILMAINEN, eikä vaadi lääkärin lausuntoa Sinulla ei tarvitse olla omaishoitosopimusta

T & SS KES KUR O KK VER

Hae Kelan lomakkeella KU 132. Autamme, jos tarvitset apua!

LUE LISÄÄ:

www.hoivakunnas.fi

KYSY LISÄÄ 040 136 6551 / Piia Vuotila

Kannuksen kaupunki

uudetta kertaa olen kirjoittamassa joulutervehdystä teille, hyvät kannuslaiset. Syksyllä tuli kuluneeksi viisi vuotta siitä, kun aloitin Kannuksen kaupunginjohtajana. Kannus on ollut kuntana olemassa vuodesta 1859, mutta kaupunki siitä tuli 40 vuotta sitten. Kaupunkiaseman hakemista perusteltiin Kannuksen tunnetuksi tekemisellä, elinkeinoelämän kehittymisellä ja väestön kasvulla. Kaupunkistatuksen toivottiin myös tuovan valtion virastoja ja laitoksia. Kannuksen keskustaajama täytti kaavoituksen ja kunnallistekniikan osalta kaupungin edellytykset, ja olihan se väestökeskittymänä ja monipuolisine palveluineen Lestijokilaakson talousalueen keskus. Kunnanvaltuusto päätti heinäkuussa 1985 anoa valtioneuvostolta maalaiskunnasta kaupungiksi muuttamista äänin 20–7. Samaan aikaan kaupungiksi hakivat myös Alajärvi, Jämsänkoski, Kauhava, Keuruu, Kuhmo, Laitila, Orivesi, Saarijärvi, Somero ja Ähtäri. Somero ei läpäissyt valtioneuvoston seulaa, mutta Kannuksesta tuli kaupunki vuoden 1986 alusta. Kannuslaisia oli tuolloin noin 5 850, ja Kannusta pienempi kaupunki oli tuolloisen 84 kaupungin joukossa vain Kaskinen. Kaupungiksi tuloa juhlistettiin uutena vuotena näyttävällä ilotulituksella. Moni mukana ollut muistaa vieläkin, kuinka Paavo Latva-Rasku piti puolen yön aikaan puheen kaupunginviraston parvekkeelta tervapatojen räiskyessä, nuotioiden palaessa ja puolustusvoimilta lainattujen soppatykkien tarjotessa lihakeittoa. ”Kannuksen kaupungiksi tulo on todella yrittämisen, työnteon ja tulevaisuuden uskon tulos”, tuore kaupunginjohtaja vakuutti. Arviot paikalla olleiden määrästä vaihtelivat kolmen ja viiden tuhannen välillä! Valtion virastoja kaupunkiasema ei tuonut, koska kehitys kulki toiseen suuntaan. Väkilukukin lähti laskuun 1990-luvun laman jälkeen, mutta on nyt viimeisen kahden vuoden aikana lähtenyt ilahduttavalla tavalla hiuksenhienoon nousuun. Tällä hetkellä kannuslaisia on kuutisen sataa vähemmän kuin kaupungiksi tultaessa. Kaupunkipäätös oli aikanaan perusteltu ja siitä on tullut osa kannuslaista identiteettiä. Kannus on myös Keski-Pohjanmaan seutukaupunki, maakunnan kakkonen Kokkolan kyljessä. Ensi vuonna on tarkoitus erilaisin tilaisuuksin muistaa Kannuksen 40-vuotista kaupunkitaivalta. Kaupunkimme lisäksi merkkivuosiaan viettävät paikallislehti Lestijoki, Kannuksen Vesiosuuskunta ja Kannuksen Yrittäjät. Omasta ja Kannuksen kaupungin puolesta toivotan kaikille lukijoille rauhallista joulun aikaa ja onnea sekä menestystä vuodelle 2026. JUSSI NIINISTÖ kaupunginjohtaja

Riemuriihen tarinaa

annuksessa minun ja mieheni Markku Tiluksen pihapiirissä sijaitsee noin 75-neliöinen piharakennus nimeltä Riemuriihi. Se on rakennettu vanhoista riihen ja riihiladon hirsistä. Saimme hirret Markun isältä Heino Tilukselta jo 2000-luvun alkupuolella. Perimätiedon mukaan riihi ja riihilato ovat aikaisemmin sijainneet Lohtajan pappilassa. Ja tarina kertoo, että naiset ovat rakentaneet riihiladon. Sieltä ne on siirretty Himangalle Tiluksen maatilalle käyttöön. Hirsissä näkyy piilukirveen jälkiä ja vuosilukuja 1800-luvun lopulta. Osa hirsistä on vieläkin nokisia. Rakensimme riihtä kahdestaan pikkuhiljaa töiden jälkeen ja viikonloppuisin hirsi kerralla. Vain katon teossa auttoi Markun siskon mies Timo Kekolahti, seinähirsien tapituksessa Tapio Kattilakoski ja lattian teossa veljeni Pekka Herlevi. Rakentaminen tuntui välillä ”iäisyysprojektilta”, mutta viimein vuonna 2008 se valmistui. Hirretkin loppuivat kesken ja piti ratkaista, miten jatketaan seiniä ylöspäin. Riemuriihessä on tunnelmaa. Sisustimme riihen molempien sukujen vanhoilla tavaroilla. Räsymattoja, kuparipannuja, ristipistotöitä, vanhoja lautasia, peltipurkkeja, savi- ja puukuppeja, entisajan työkaluja. Katonrajasta

löytyy 40–50-luvun suksia, sauvoja ja monoja. Lista jatkuisi ja jatkuisi. Olemme saaneet myös lahjoituksia naapureilta, ystäviltä ja sukulaisilta. Sana on kiertänyt, että Tilukset arvostavat vanhaa. Olemme saaneet esimerkiksi kirnun, täkänän, pärekorin, vanhoja silitysrautoja, tuohikontin ja työkaluja. Lattialankut saimme ostaa Ylikannuksen nuorisoseuralta. Korpelalaiset sanoivat, että lankut tulevat ”kulttuuripaikkaan”. Riihessä on pidetty Herlevin ja Tiluksen suvun juhlia. Synttäreitä, ylioppilasjuhlia, rippijuhlia, nuorten ammattiin valmistujaisia, serkkutapaamisia; kaikenlaisia kesäjuhlia. Riemuriihi on vain kesäkäytössä. Siellä ei ole mitään lämmitystä. Hirsien välissä on pellavanauhaa, jota

keväisin pikkulinnut käyvät iloisesti hakemassa pesiinsä. Kesän alussa Markku kiertää riihen ympäri ja katsoo, mistä päivä paistaa läpi. Uutta pellavanauhaa vaan taas tukkimaan rakoihin. Kyllä Riemuriihessä ”kulttuuri” onkin päässyt oikeuksiinsa monien iloisten tapahtumien merkeissä. Kaikille avoin Taiteiden yön tapahtumakin pidettiin yhtenä vuonna. Suvun juhlien lisäksi Riemuriihi toimii Laulu- ja Soitinyhtye Leijojen ”kotipesänä”. Bändi harjoittelee aina kesät riihessä. Ja tietenkin vietämme Leijojen kesäjuhlat. Puolisot kutsutaan aina mukaan, kuten Pikkujouluunkin Tiluksen tupaan. Syömme hyvin ja soitamme aamupuolelle yötä. Muistelemme bändimme vaiheita. Hauskoja tapahtumia keikoilta. Ensi vuonna 2026 tuleekin täyteen 20 vuotta yhteistä soittotaivaltamme. Leijalaiset ovatkin kuin yhtä perhettä. Leijat toimii Osuuskunta RiemuRiihen alaisuudessa. Mutta itse riihi ei liity mitenkään osuuskuntaan. Rakennus on täysin yksityisomaisuutta. Omalla työllä ja rahalla rakennettu. Osuuskunta vain lainasi piharakennuksemme nimen sen hauskuuden takia. Naapurit ja hyvät ystävät ovat myöskin saaneet pitää juhliaan Riemuriihessä. Joku Kannuksen kaupungin kokouskin on pidetty riihessä,

koska itsekin olin 20 vuotta opettajana Kannuksessa Helsingin työvuosien jälkeen. Varsinaista vuokraustoimintaa ei ole. Tiloja ei mainosteta missään eikä vuokrata kenellekään. Harva kannuslainen edes tietää paikastamme mitään. Riemuriihi on meille kuin kesämökki. Muutama vuosi sitten laitoimme sinne sängynkin. Eikä minkä tahansa sängyn, vaan ns. prinsessasängyn. Markku rakensi sängyn rungon ja minä verhoilin katon ja sivuverhot. Verhot suljemme aina yöksi mahdollisten sääskien takia. On ihana nukkua viileässä riihessä kesäyönä ikkuna auki ja kuunnella laulurastaan visertelyä kuusen latvassa. Ja mikä kaunis valo heijastuukaan riihen sisään Suomen kesäyössä. Ah, autuutta. Sänkyyn olen tehnyt tilkkupeiton ja tilkkukankaisia tyynyjä. Kaikki muutkin tekstiilit olen itse ommellut riiheen. Myös penkit ja tuolit on päällystetty iloisen kirjavilla kankailla. Tilkkutyöt kunniaan! Riihen värit ovat oranssi, viininpunainen, ruskea ja vihreä. Sinistä väriä ei riihestä löydy, vaikka itse väristä pidänkin. Hämyisät valot ja riihen värit luovat lämminhenkisen tunnelman. Ja tuoksu on myös riihen ominaisuus. Ohikulkevat lenkkeilijät sanovat, että meidän kohdalla tuoksuu aina tervapastilli. Se johtuu siitä, että Markku tervaa joka kesä riihen yläosan laudat, joilla jatkoimme rakennusta hirsien loppuessa rakennusvaiheessa.

Riemuriihi on rakas kesämökkimme. Sieltä löytyy kylmiö, kahvinkeitin, mikro, teevedenkeitin, pieni liesi tarvittaessa, astioita isollekin porukalle. Tarjoiluastioita ja ruokailuvälineitä varmasti riittää. Kesäyönä on helppo ottaa vaikka yöpalaa. Ei tarvitse päärakennukseen asti mennä. Vesipistettä ja vessaa ei riihessä ole. Mutta olemme rakentaneet vanhanajan hyysin lähelle riihtä. Biolanin kompostoiva käymälä on huippu. Hajuhaittoja ei ole koko kesänä. Hyysikin on kuin pieni huone huonekaluineen, mattoineen, tauluineen, peileineen, hyllyineen, koriste-esineineen ja valoineen. Ei siis mikään tavallinen suomalainen hyysi kuitenkaan. Aluksi mietimme, että teemmekö Riemuriiheen takan, jotta voisimme oleilla siellä talvellakin. Ajattelimme, että olisipa kiva jouluaattona laittaa riiheen kuusi ja jouluiset tekstiilit, tontut ja lyhdyt. Sitten voisimme kutsua hyviä ystäviä glögille. Joululaulut täyttäisivät riihen sopukat. Mutta tulimme siihen tulokseen, että riihi on liian harva ilman mitään eristystä. Lämpö vain karkaisi harakoille. Nyt riihi toimiikin talvella varastona. Viemme sinne kaikki

Markun 60-vuotisjuhlat riihessä.

puutarhahuonekalut, koristeet, grillit, pyörät, isot kukkapurkit, huvimajojen katokset ja verhot. Syksy on tullut, kun riihi on tupaten täynnä tavaraa. Keväällä taas innosta puhkuen tyhjennämme riihtä. Pesemme ikkunat, kuuraamme puhtaaksi kaikki paikat. Tuomme tekstiilit, sähkölaitteet varastosta ja osan Leijojen äänentoistolaitteista Monarilta. Uusi kesä voi alkaa! Ja kyllä kesää odotammekin ja pääsyä nauttimaan Riemuriihen kodikkaasta tunnelmasta. Muuta kesämökkiä emme tarvitsekaan. Naurahdan ja sanon usein kesänalussa Markulle, kun kesäsaunasta pulahdan uima-altaaseen ja sen jälkeen kuljen Huilukujaa Riemuriiheen saunakahville, että kotoa kun lähtee, niin olot vain huononee. Lämminhenkistä joulunaikaa kaikille! TUIJA JA MARKKU TILUS RIEMURIIHESTÄ

Rauhallista joulua ja hyvää uutta vuotta 2026! Oli vuosi ollut millainen vain, se päättyy aina jouluun. Joulunaika tuo meidät yhteen. Pidetään toisemme mielessä ja sydämessä – olimme sitten lähellä tai kaukana.

Meillä on jotain yhteistä.

Maailman tärkeimmän ammatin asialla

Sata vuotta ja tuhansia tarinoita Koulutilan historiassa on nähty niin hevosaikoja kuin hydrauliikkaa, kyntöä ja koodausta. Opiskelijoita on tullut ympäri Suomen – ja monelle Ollikkala on ollut ensimmäinen kosketus maatalouteen, lehmään tai leivän alkuperään. Maitoa on lypsetty, koneita on korjattu ja metsää on harvennettu – mutta tärkeintä on ollut oppiminen. Ja ennen kaikkea elämän oppiminen. Sitä kun ei ihan joka oppikirjasta saa, mutta hyvästä yhteisöstä, navetasta ja pelto-ojan reunalta kyllä.

Messuilla mittaa yhteishengelle Elokuussa 2025 juhlistimme satavuo-

Kuva: Jorma Ronkainen

llikkalassa on tehty 100 vuotta maailman tärkeintä työtä. Siis koulutettu ruokaa. Tai no, oikeastaan ruokaa tekeviä ihmisiä – mutta eikös se ole melkein sama asia? Vuonna 1925, kun radio oli vielä tuore keksintö ja traktoritkin harvinaisuuksia, päätettiin Kannuksessa, että nyt pannaan pellot koulutöihin. Näin syntyi Ollikkalan opetusmaatila, josta sittemmin kasvoi yksi Suomen pitkäikäisimmistä ja merkittävimmistä luonnonvara-alan koulutuskeskuksista. Nyt sata vuotta myöhemmin maailma on muuttunut. Mutta ”nälkä” ei ole kadonnut minnekään. Päinvastoin – nyt puhutaan huoltovarmuudesta, ruokaturvasta ja vastuullisesta luonnonvarojen käytöstä niin, että päät sauhuaa ja Teams-palaverit pöhisee. Ja arvatkaa mitä? Ollikkalassa ollaan tämänkin työn äärellä. Ja hyvä niin.

tista Ollikkalaa järjestämällä messut, joita kelpaa muistella vielä 2125. Paikalle saapui noin 10 000 vierailijaa, ja lasten alueella kävi kuhina kuin kesämehiläispesässä. Pellolla pörräsi traktoreita, konehallissa puhuttiin tekoälystä ja Mullirockissa nuoret tanssivat saappaissaan. Ja kaiken kruunasi somekonstaapeli Daniel, joka hurmasi lapset ja muistutti sosiaalisen kestävyyden tärkeydestä. Siinä oli enemmän vaikuttavuutta kuin monessa seminaarissa ja me Ollikkalassa uskomme vahvasti, että lapsissa ja nuorissa on myös ruuan tulevaisuus, kunhan heille vain tarjotaan siihen tarpeeksi tarttumapintaa. Kiitos Keski-Pohjanmaan yhteishengelle, talkooväelle, opiskelijoille ja yhteistyökumppaneille! Me olemme kooltamme pieni maakunta, mutta tuotamme ruokaa ja huoltovarmuutta koko Suomelle isolla sydämellä. Ja olemme siitä ylpeitä – eikä se ole rehentelyä, vaan tosiasia.

Kohti seuraavaa sataa vuotta Miltä tulevaisuus näyttää? Ainakin siltä, että ruokaa tullaan tarvitsemaan, metsää hoitamaan ja maata viljelemään. Mutta entistä kestävämmin, viisaammin ja vastuullisemmin. Ja siihen tarvitaan osaamista – juuri sitä, mitä Ollikkalassa on jo sata vuotta rakennettu. On ilo todeta: tämä ei ole vain taksvärkkiä tai traktorikurssia. Tämä on tulevaisuuden rakentamista. Maailman tärkeimmän ammatin puolesta. HANNA-MARI LAITALA luonnonvara-alan toimialapäällikkö

HENKILÖKUVA

Olli Tullilan värikylläinen elämä Istumme Kannuksen Pertussa Olli Tullilan kauniin omakotitalon keittiön pöydän ääressä ja nautimme kesäisestä päivästä. Ikkunasta voimme seurata lintujen puuhia lintulaudalla samalla kun nautimme kakkukahveja. Olli Kannuksen Rotaryklubin 40-vuotisjuhlassa vuonna 2023.

änään onkin erityinen päivä, sillä talon isäntä Olli Tullila täyttää 84 vuotta. Rupattelemme Ollin vaiheikkaasta elämästä Valto Tuohiojan yhtyeen laulusolistina, muusikkona, lauluntekijänä ja huonekaluliike Olli Kalusteen omistajana sekä Leilan puolisona ja neljän lapsen isänä ja yhdeksän lapsenlapsen isoisänä. Monta tarinaa olisi kerrottavaksi matkan varrelta. Aineksia riittäisi vaikka romaaniin tai elokuvaan, mutta tällä kertaa haastattelu tulee Kannuksen rotarien Kannuksen joulu -lehteen. Olli Tullila on yksi Kannuksen rotaryklubin perustajajäsenistä ja hän on edelleen mukana rotarien toiminnassa, viimeisempänä tehtiin retki Pleunan laavulle Kalajoelle.

kertaa peräjälkeen pois, niin jäsen erotettiin klubista. Nykyään ei ole onneksi niin tarkkaa ja säännöt ovatkin muuttuneet. - Klubin toiminnan pääpaino oli kansainvälinen opiskelijavaihto. Rotarien omat lapset eivät saaneet lähteä rotarien vaihtoon. - Aluksi rotarit oli enemmän miesjärjestö. Olen kyllä huomannut, että monet naiset ovat aktiivisempia

Rotarit - Niin, olen yksi rotarien perustajajäsenistä muun muassa Ruusun Tapion ja Pihlajaniemen Eeron kanssa. Ensimmäinen kokous meillä oli 10. tammikuuta 1983 Ravintola Ratsumiehessä ja siellä tehtiin klubin perustamispäätös. Se oli silloin hyvin jämptiä toimintaa ja säännöt olivat tiukat. Esimerkiksi jos oli neljä

kuin miehet. - Rotaryklubille Kannus-valokyltin saaminen vesitornin seinään oli suuri hanke, johon pantiin omastakin pussista rahaa. Aloimme tehdä Kannuksen joulu -lehteä, jonka tuotoilla saatiin varoja stipendeihin ja pystyimme lähettämään nuoria vaihtoon. Meidän perheessämme oli yhteensä viisi opiskelijaa viikon vaihdossa. Toisen viikon vaihto-oppilas oli jossain toisessa perheessä. Me järjestimme jokaiselle vaihto-oppilaalle juhlan kesämökillämme. Söimme lohikeittoa ja muttiakin ja aina oli jotain mukavaa ohjelmaa. Lapsemme esittelivät maakunnan nähtävyyksiä. Olli Tullila on toiminut kaksi kertaa rotariklubin presidenttinä, kerran nuorisovaihdosta vastaavana ja kerran apulaiskuvernöörinä. Olli kertoo, että toiminta ja mukanaolo rotareissa on tuonut uusia ystäviä ja paljon hyvää mieltä itselle. - Mukava aina nähdä toisia rotareita, kuulla kuulumisia ja uusimmat vitsit, Olli sanoo.

Musiikki Presidentin vaihtajaiset vuonna 2016. Sivun kuvat: Simo Porkola

Olli Tullilla tunnetaan myös Valto Tuohiojan yhtyeen laulajana ja soittajana 1960-luvulla. Musiikki ja

laulaminen on ollut Ollille mieluista lapsesta lähtien. - Kun olin 15–16 vuotta niin sain ostettua viulun Pietarilan kaupasta ja paljon sitä soitin. Valto Tuohiojan yhtyeeseen liityin, kun siellä tarvittiin trumpetin soittajaa. Olin siinä vaiheessa jo pari vuotta soittanut torvisoittokunnassa ja osasin lukea nuotteja, joten ei ollut mikään ongelma lähteä mukaan. - Soittokeikkoja riitti Oulusta Kuortaneelle ja Itä-Suomeen asti. Vuodessa oli keskimäärin 140 keikkaa. Kun olin aloittanut oman yrityksen verhoilutoiminnalla, niin iltaisin oli sitten keikkaa lähialueilla. Lauloin myös Kannuksen mieskuorossa. Päivällä olin välillä niin väsynyt, että sakset olivat aina hukassa. Sitten lopetinkin keikkailut. Olli on säveltänyt ja sanoittanut useita lauluja ja julkaissut levyjä omakustanteina. Kasettina ovat Joulun unta ja Joulun tähti -äänitteet, joita on myyty yli tuhat kappaletta. Cdlevy Piirrettyjä sydämiä julkaistiin vuonna 2010.

Muistojen joulu Lapsuuden muistoihin hetkeksi jään, lämpimään sylihin painaa sain pään. Loisteessa liekkien loimujen sain tunnelman turvaisan jouluisen. Vuodet ne vierii niin vauhdilla pois, vieläkin tuntuu kuin lapsena ois, lämmössä kodin niin pienoisen, lähellä rakkaitten ihmisten. Kuurainen metsä ja valkoinen maa, kauneimmat laulut luo muistojen saa. Muistoissa mummo ja vaarikin on, lapsuuden joulu on korvaamaton. Herkistä hetkistä lapsuuteni, muistaa voin menneitä rakkaitani. Suo lämpimän tunnelman joulupuu, muu hetkeksi mielestä unohtuu.

(San. ja säv. Olli Tullila)

Valto Tuohiojan yhtye Pyhäsalmella 60-luvun alussa. Vasemmalta: Mikko Nissilä, Olli Tullila, Erkki Hirvi, Seija Matilainen, Heikki Lukkarila ja Valto Tuohioja.

Perhe - Tulevan vaimoni Leilan tapasin Kaustisella soittokeikalla. Yksi tyttö iski minulle silmää ja tauolla hain häntä tanssimaan. Illan päätteeksi lähdin sitten riiuulle hänen luokseen. Kosinta tapahtui Kalajoella. Kysyin Leilalta, josko tätä yhdessäoloa voisi ajatella ihan pitempäänkin. Leila vastasi, ennen kuin ehdin loppuun, että kyllä se sopii. - Niemen kultasepänliikkeestä Kokkolasta haettiin sormukset. Kun sitten mentiin yhdessä kotiini, äiti istui portailla ja otti halaten meidät vastaan. Hän oli toivonut, että poika saisi hyvän vaimon. Äitini oli sellainen rauhanrakentaja. Leilassa oli sitä samaa. - Oli tosi kova paikka, kun Leilalla todettiin aivokasvain. Kyllä siinä yöunet meni. Sädehoidolla saatiin jatkoaikaa. Heinäkuussa kasvain todettiin ja toukokuussa Leila sitten kuoli. Olen onnellinen, että pystyin hänet hoitamaan kotona. Leilan kuolemasta on nyt 14 vuotta. Meillä on neljä lasta, yksi poika ja kolme tytärtä ja yhdeksän lastenlasta ja he pitävät ahkerasti yhteyttä, käyvät ja viipyvät täällä useammankin päivän.

- Myöhemmin toisen kumppanini Astan kanssa sitten sain viettää viisi onnellista vuotta, mutta surukseni hän sairastui ja menehtyi syöpään.

Olli Kaluste Huonekaluliike Olli Kalustetta Olli ja Leila Tullila pitivät lähes 40 vuotta. Siinä kehittyi silmää väreille ja tyylitajulle. - 1980-luku oli vilkasta rakentamisen aikaa. Huonekaluja ja mattoja myytiin paljon. Oli tiedettävä, mitä ja millaisia huonekaluja ihmiset halusivat tällä talousalueella. Se oli työntäyteistä mutta antoisaa aikaa. Asiakkaina oli monta sukupolvea. Yritystoiminta lopetettiin 19 vuotta sitten kun jäimme eläkkeelle. Lopettelemme haastattelua ja rupattelemme vielä ajankohtaisista asioista ja elämästä yleensäkin. Kiitollisuus kaikesta eletystä nousee esiin punaisena lankana. Kysyn, millaisia terveisiä Olli Tullila haluaisi välittää lukijoille. - Toivotan lehden lukijoille armorikasta ja hyvää joulua. HANNELE ILOLA

Palamatta paras! Kannuksen Palomiehet Ry

annuksen Palomiehet ry on aloittanut varsinaisen yhdistystoimintansa kyseisellä nimellä vuonna 1982. Yhdistystyylistä toimintaa on ollut toki aikaisemmin jo 1970-luvulta asti, mutta virallisesti yhdistys on perustettu 13.7.1982. Yhdistys on voittoa tavoittelematon, aatteellinen yhdistys ja käytännössä perustettu Kannuksen sopimuspelastajien ympärille. Yhdistyksellä on myös tukiosasto (palokuntanaiset) ja nuoriso-osasto, jotka ovat vahva osa toimintakokonaisuuttamme. Yhdistyksen pääasiallinen henkilöstö koostuu asema 51:n (Kannus) ja 52:n (Eskola) sopimuspelastajista: sopimuspelastaja nimike on korvannut sopimuspalomies nimen nykyisin. Sopimuspelastajat toimivat asemien hälytysosastoissa erilaisiin tehtäviin koulutettuna henkilöstönä, joista jokainen on tehnyt suoraan työsopimuksen Keski-Pohjanmaan pelastuslaitoksen kanssa. KeskiPohjanmaan pelastuslaitos on koko

alueen pelastustoimintaa ylläpitävä organisaatio ja toimintaperiaate on alueellinen (HVA, hyvinvointialue). Asemakohtainen yhdistystoiminta kokoaa paikkakunnan palokuntaväen yhteen. Pelastustoimintaa tehdään asemilta koko Keski-Pohjanmaan alueelle ja kunta sekä kaupunkikohtaiset rajat ja toiminta on lakannut nykyisen HVA:n myötä. Asemakohtainen yhdistystoiminta on siten erittäin tärkeää - paikkakunnan oma toiminta saadaan pidettyä aktiivisena ja henkilöstö pystytään pitämään yhdessä. Tätä kautta myös paikkakunnan omat erityispiirteet tulee huomioitua. Alueellinen pelastustoiminta mahdollistaa nykyisin mm. sen, että henkilön vaihtaessa asuinpaikkakuntaa alueen sisällä, hän voi jatkaa toimintaa olemassa olevan pelastuslaitoksen työsopimuksen kautta. Keski-Pohjanmaan alueella on monipuolista yhdistystoimintaa mm. VPK:n ja yhdistysten kautta, mutta pelastustoiminta on kokonaisuudessaan samanlaista. Kaikki sopimuspelastajat

tekevät suoraan henkilökohtaisesti työsopimuksen pelastuslaitoksen (nykyinen HVA:n) kanssa. Mennään siis seuraavaksi yhdistystoimintaan ja Kannuksen as. 51:teen sekä 52:teen. Meitä niin sanottuja sopimuspelastajia oli vuoden alussa 33, joista suurin osa asuu Kannuksessa, Eskolassa taas reilu puolen kymmentä. Hälytyksiin järjestelmä hälyttää vasteen mukaan kulloisenkin aseman ja osin henkilötkin on luokiteltu osaamisen sekä kokemuksen mukaan eri hälytystehtäville. Kiireellisiä pelastustehtäviä on vuositasolla noin 120 kpl. Tehtäviä on laidasta laitaan, liikenneonnettomuuksista tulipaloihin ja ensivastetehtäviin. Henkilökunta on hyvin kouluttautunutta ja suorittanut vuosien varrella laajasti erilaisia koulutuksia sekä ennen kaikkea pitänyt yllä valmiuttaan. Viikkoharjoituksia pidetään syys- ja kevätkaudella maanantaisin ja tämän lisäksi on alueelliset, henkilökohtaisia valmiuksia ylläpitävät harjoitukset

Päivä paloasemalla -tapahtuma

sekä näyttökokeet. Toimintakykyä mittaavat Firefit testit ja niihin liittyvät terveydentilan tarkastukset pidetään myös vuosittain. Firefit testissä mitataan kokonaisvaltaisesti henkilöiden fyysistä suorituskykyä toimia sopimuspelastajana. Toiminnassa on mukana siviiliammatiltaan hyvin monenlaista osaamista omaavia henkilöitä. Siviiliammatti voi toisinaan erota pelastustoiminnasta vahvastikin ja moni sanoo, että toiminnassa mukana oleminen on erittäin hyvää vastapainoa varsinaiselle työlle. Osa henkilöstöstä on myös sekä päätyönään pelastuslaitoksella että vapaa-aikana toiminnassa mukana. Hälytysosastossa toimiminen on muuttunut viime vuosina enemmän ammattilaiseksi, mutta yhdistystoiminnan ollessa luonteeltaan harrastustoimintaa, voi toiminnassa olla vahvasti mukana myös kuulumatta hälytysosastoon. Elämäntilanteet muuttuvat ja aina ei välttämättä voi olla hälytyksissä mukana, mutta osana yhdistystoimintaa kylläkin. Henkilöstön osaaminen Kannuksen asemilla on todella korkeaa ja toimintakyky on erinomainen. Kannuslaisina voidaan olla todella ylpeä oman paikkakunnan sopimuspelastajista ja heidän suorituskyvystään. Toimintaan on tullut viime vuosina isoja muutoksia ja vastuuta on entistä enemmän, kun vakituista henkilökuntaa on vähennetty asemilta. Hälytyksiin lähdetään loppujen lopuksi vapaaehtoisuus pohjalta ja siltäkin osalta asemamme on ollut vastuullinen. Myös alueemme yritykset varsinaisina työnantajina ovat mahdollistaneet hälytyksiin lähtemisen ja toiminnassa mukana olemisen välillä osin varsinaisena työaikana, mistä suuri kiitos heille. Usein yritykset näkevät hyvinkin positiivisena asiana sen, että heidän henkilökunnassaan on henkilöitä, ketkä ovat toiminnassamme mukana. Jos työpaikalla sattuu jotain, on osaavaa porukkaa heti paikalla. Tästä on hyviä esimerkkejä vuosien varrelta. Yhdistyksen pääasiallinen tarkoitus on luoda yhteishenkeä, aktivoida pitä-

Uusi sammutusauto ensimmäisellä keikalla.

mään huolta henkisestä ja fyysisestä terveydestä sekä touhuta porukan kanssa yhdessä. Joskus rankka ja osin hyvinkin kuormittava hälytystoiminta vaatii vastapainoa, ja mikäs sen parempaa, kun joskus vaikeitakin asioita voidaan purkaa yhteisillä saunailloilla ja kokoontumisilla. Hälytystoimintaa sitoo ehdoton vaitiolovelvollisuus ja siten asioista keskusteleminen muualla kuin omassa porukassa ei olekaan edes mahdollista. Järjestämme yhteisiä liikunta- ja urheiluhetkiä, meillä on mm. oma kuntosali laitteineen kaikkien palokuntalaisten käytössä, kokoustamme muutaman kerran vuodessa ja yleensä niiden yhteydessä on hyvää ruokaa sekä juomaa. Palokuntatoiminnan perinne Kannuksessa ja varmasti muuallakin on, että yhteisissä kokoontumisissa ei nälkä tule ja tarjoilut ovat viimeisen päälle. Muistan tässä ihan viime vuosilta eräänkin tarinan, kun uusi nuori mies tuli toimintaan mukaan. Hän hieman ihmetteli kuullessaan tarjoiluista saunailtaan, ilmeisesti hänellä oli pizza mielessä, mutta kyseisen illan jälkeen totesi, että käsitykseni ”kinkku” kiusauksesta muuttui nyt täysin. Meillä on ollut jo pitkään ns. hovitarjoilutoimittajia Kannuksesta ja kun tilaamme jotain

he tietävät, että tälle porukalle kelpaa vain paras. Yhdistystoiminta vaatii sitoutumista myös ja varojen kerääminen on yksi edellytys sille, että toiminta pyörii. Tänä vuonna olemme aloittaneet pienimuotoiset, yrityksille ja yhteisöille pidettävät alkusammutuskoulutukset, joista on saatu paljon positiivista palautetta. Olemme pyrkineet nykyisin huomioimaan jäsentemme arjen muut kiireet ja näin ollen toimintamme on pyritty pitämään sellaisena, että se ei kuormita liikaa. Porukalla päätetään missä ollaan mukana ja mitä tehdään, hälytystoiminnassa määräyksiä sekä vaatimuksia on tarpeeksi: yhdistystoiminta pidetään helppona ja suoraviivaisena, meidän kielessä ns. ”palomiesystävällisenä”, missä turhaa byrokratiaa ei kunnioiteta. Uskon ja osin tiedän, että kukaan ei olisi palokuntatoiminnassa mukana, jos ei hänellä olisi luontaista halua auttaa lähimmäistään ja kuulua sellaiseen joukkoon, jossa jaetaan samanlaisia arvoja. Lisäksi tästä saa elämään sopivasti sykettä nostavaa toimintaa ja nämä pienet adrenaliininosteet pitävät terveyttämme yllä. Hälytyksistä toki maksetaan palkkaa, mutta pelkästään rahan takia tätä ei kukaan tee.

Lopuksi voisi todeta, että Kannuksen asemat 51 ja 52 ovat paikkakunnan ja myös koko alueen ihmisten turvallisuuden kannalta ensiarvoisen tärkeitä. Asemien henkilökunta on motivoitunutta ja ennen kaikkea osaa-

minen sekä suorituskyky ovat erittäin korkealla tasolla. Asemat turvaavat, että apu on jokaiselle kylän ihmiselle lähellä ja joku tulee auttamaan silloin, kun on oikea hätä.

Koko palokuntaväki haluaa toivottaa kaikille hyvää ja turvallista joulua 2025. JUKKA TOIKKANEN yhdistyksen puheenjohtaja

Nuoriso-osasto

uoriso-osasto on perustettu Kannukseen vuonna 1975 eli 50-vuotta sitten silloisen palopäällikön Esko Jokisaaren toimesta. Ensin osasto tunnettiin nimellä palokuntapojat, mutta myöhemmin nimi on muuttunut nuoriso-osastoksi. Nuoriso-osastoon kuuluu tällä hetkellä noin 30 aktiivista 10–16-vuotiasta tyttöä sekä poikaa. Nuorisotoiminta on jatkunut keskeytyksettä perustamisestaan lähtien. Nuoriso-osasto opettaa lapsille ja nuorille tärkeitä taitoja elämään - taitoja, jotka jokaisen kansalaisen olisi hyvä osata. Taitoja kuten ensiapua, alkusammutusta tai hätäilmoituksen tekemistä voi kukin tarvita milloin vain elämässään - siksi taitoja harjoitellaan nuoriso-osastossa myös maallikon silmin vaihtoehtoisia menetelmiä käyttäen. Esimerkiksi aina ei ole haavalappuja ja sideharsoa saata-

villa, kun tarvetta olisi tai nyrjähtänyt nilkka tulee tukea metsässä - kuinka silloin voi toimia? Hyvä yhteishenki ja tekemisen meininki on kuulunut aina osaksi nuorisoosaston viikkoharjoituksia suuresta ikäjakaumasta huolimatta. Vanhemmat ja kokeneemmat nuoret auttavat ja opastavat mielellään nuorempia ja kokemattomampia. Kiusaaminen on toiminnassamme ehdottomasti kiellettyä, mutta onneksemme emme sellaista ole havainneet ja joutuneet tilanteeseen puuttumaan. Palokunnassa mottona on “Kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta”: Nuoriso-osastolle on omien viikkoharjoitusten lisäksi järjestetty leirejä, tapahtumia sekä tutustumisia eri kohteisiin. Lisäksi nuoriso-osasto käy aktiivisesti Pohjanmaan pelastusalaliiton kesä- ja talvileireillä.

Lisäksi osastomme osallistuu valtakunnallisille leireille. Monien nuorten mielestä leirit ja tapahtumat ovatkin harrastuksen kohokohtia. Leireiltä moni nuori on löytänyt uusia jopa elinikäisiä ystäviä ympäri Suomen. Jotta palokuntamme pysyy elinvoimaisena tulevaisuudessa, on nuoriso-osastolla iso merkitys. Sen avulla saamme mahdollisesti uusia sopimuspalokuntalaisia ja pelastajia, jotka turvaavat arkeamme täällä syrjäseuduilla jatkossakin. Meidänkin nuorista osa on jatkanut harrastustaan hälytysosastoon ja osa on jopa opiskellut itsensä pelastajaksi tai ensihoitajiksi ja tehnyt harrastuksesta itselleen työn. Emil Kinnunen on yksi heistä, joka on aloittanut harrastuksen 10-vuotiaana nuoriso-osastosta ja siirtynyt siitä hälytysosastoon sopimuspelastajaksi. Emil kertoo, että hän aloitti harrastuksen heti, kun iän puolesta se oli mahdollista. Kiinnostus palokuntaan oli lähtenyt isänsä kautta, joka on koko Emilin eliniän ollut mukana palokunnan toiminnassa. Kun isälle tuli yöllä keikka, oli se mielestäni kiehtovaa, Emil kertoo. Myös Emil on sitä mieltä, että parhaimmat muistot nuoriso-osastosta on leireiltä. Etenkin yölliset päivystysvuorot sekä hälytykset ovat jääneet erityisesti mieleen, kun pääsi ensimmäisten joukossa “tositoimiin”. Myös leireiltä on jäänyt elämään ystäviä ympäri Suomen. Emil kertoo, että on ylpeä siitä, että kiinnostus harrastukseen pysyi läpi nuoruuden, vaikka esimerkiksi vilkkaus toi haasteita koulun kanssa. Muiden auttamisen halu kasvoi sekä

hälytysosaston hyvä porukka veti puoleensa ja sai Emilin käymään tarvittavat kurssit jatkaakseen harrastustaan hälytysosastossa. Yhteisö ja toiminta on tuonut Emilin elämään myös ystäviä harrastuksen ulkopuolelle. Vaikka arki on hektistä eikä aina kerkeä olla toiminnassa mukana aktiivisesti, niin porukka silti kannustaa jatkamaan toimintaa. Tämä kertoo porukkamme hyvästä yhteishengestä. Emil suosittelee palokunnan toimintaa kaikille heille, joilla on kiinnostusta muiden auttamiseen ja halu oppia tärkeitä taitoja arkeen. KATA NYGÅRD nuoriso-osaston vastuukouluttaja

Tukiosasto

annuksen tukiosasto on perustettu vuonna 1977. Osasto on alkuun kulkenut nimellä palokuntanaiset, mutta viime vuosina nimi on vaihtunut tukiosastoksi, joka kuvaa enemmän toimintaamme palokunnassa. Toiminnassamme ensisijaisesti on tarkoitus toimia hälytysosaston tukena isoilla, pitkäkestoisilla hälytyksillä. Teemme ja toimitamme syömistä pelastajille, jotta he jaksavat tehdä työtään. Esimerkiksi isot maastopalot yleensä työllistävät myös tukiosastoa. Lisäksi osallistumme palokunnan yhteisiin tapahtumiin ja koulutuksiin. Koulutamme itseämme myös oman asemamme kesken ja pidämme omia harjoitusiltoja, joissa harjoittelemme toimintaamme varten sekä muita tärkeitä taitoja, kuten ensiapua ja alkusammutusta. On tärkeää, että jokainen meistä tietää kuinka toimitaan hälytyksen tullessa, jotta toiminta on sujuvaa ja jouhevaa. Lisäksi olemme kokoontuneet viettämään yhteisiä virkistysiltoja porukalla - on saunottu, syöty ja naurettu. Kokouksia pidämme säännöllisesti rennolla otteella ja mietimme yhdessä

Tukiosasto keikkapaikalla tarjoilemassa evästä hälytysosastolle.

toimintaamme ja tulevia tapahtumia. Tukiosastona olemme toteuttaneet mm. villasukkakampanjan eli kudoimme jokaiselle hälytysosaston jäsenelle villasukat, jotka saivat hyvän ja lämpimän vastaanoton. Tukiosasto avustaa myös nuorisoosastoa esimerkiksi leiri/tapahtuma muonituksilla. Lisäksi tukiosasto pitää yleensä yhdet viikkoharjoitukset kauden aikana nuorille. Yhteistyö Keski-Pohjanmaan muiden tukiosastojen kanssa aloitettiin tänä vuonna. Tarkoituksena on yhtenäistää toimintamalleja, jotka

helpottavat mahdollisen yhteistyön tekemistä. Lisäksi tarkoitus on alueen tukiosastojen kanssa viettää mukavia yhteisiä harjoitus- sekä virkistysiltoja. Tukiosastoon voi liittyä lähes kuka vain iästä, taustasta tai ammatista riippumatta, jos on auttamisen halua ja kiinnostusta palokunnan toimintaan. Tukiosaston toiminta on täysin vapaaehtoista, mutta antoisaa ja muistoja kerryttävää. PAULA LEPPÄLÄ tukiosaston puheenjohtaja KATA NYGÅRD, jäsen

! a u l u o j yvää

KANNUKSEN KULJETUSTEKNIIKKA OY on yksityinen raskaan kaluston huoltokorjaamo Kannuksessa. Huollamme ja korjaamme raskasta kuljetuskalustoa (kuorma-autot, perävaunut jne.) merkistä riippumatta. Raskaan kaluston katsastukset yhteistyössä Plus Katsastus Oy:n kanssa.

• Huolto • Korjaus • Varaosat • Päällisrakenteet • Raskaan kaluston katsastukset

KANNUKSEN KULJETUSTEKNIIKKA OY Lammasojantie 6, 69100 KANNUS • www.kuljetustekniikka.fi Korjaamo p. 029 7030 0020, Toimisto 029 7030 0021

TUTUSTU VERKKOKAUPPAAN!

TOMUJOENTIE 5, 68100 HIMANKA (06) 875 166 ARK. 7.30-17 LA 8-13

Pakettiratkaisusta kasvoi yhteinen tarina

atkani Eskolan legendaarisen kesäteatterin lavalle käynnistyi helmikuun lopulla 2023, kun teatterin voimahahmo Miia Tiilikainen vieraili Kannuksen Rotaryklubilla kertomassa Eskolan kyläyhdistyksen toiminnasta. Esille nousi myös kesäteatteri ja ilmeni, että kesän produktioon Osuuskaupan Mariaan tarvittaisiin lisää miesnäyttelijöitä. Varman muistikuvani mukaan Olli Joensuu totesi minun olevan sopiva kandidaatti. Yllätyin ja naureskelin, en asiaa kieltänyt. Pari päivää myöhemmin Miia otti yhteyttä ja kysyi, kiinnostaisiko minua tulla mukaan. Kyllähän se kiinnosti - ajatus kiehtoi kovasti ja samalla se myös jännitti. Olinhan monesti miettinyt ja haaveillutkin moisesta. Itse asiassa olin leikitellyt ajatuksella joka kerta kesäteatteriesitystä seuratessani.

Samaan aikaan sisäinen kriitikkoni on toistuvasti alleviivannut tehtävän vaikeutta: “Pystytkö siihen, opitko repliikit, uskallatko…” Kerroin Miialle kiinnostuksen ja pelon sekaisista tuntemuksistani ja korostin, että roolin tulisi olla pieni. Pyysin käsikirjoituksen nähtäväksi. Arto Ojakankaan teksti vei mukanaan ja Miian minulle kaavaileman roolin näin heti herkulliseksi. Roolin koko, tekstin määrä ja murre kuitenkin hirvittivät. Lupasin käydä lukuharjoituksissa ja päättää sen jälkeen. No, se oli sitten menoa. Mainio tiimi imaisi minut mukaansa ja sukelsin suin päin kauppiaan rooliin. Seuraavana kesänä sain esittää konstaapelia, “erikoismiestä” joka jahtaa trokareita ja viime kesän Pakettiratkaisussa löysin itseni keskeltä 1960–70-lukujen taitteen kylämiljöö-

tä, vetokärryjä ja maaseudun murrosta. Roolini oli Ensio, peräkammarin poika ja äitinsä omaishoitaja. Ensio kuljettaa äitiään kärryillä, haaveilee rakkaudesta ja yrittää kömpelösti löytää paikkansa maailmassa, joka on menossa eteenpäin ilman häntä. Arto Ojakankaan käsikirjoitus löytyi kirjaimellisesti kirjoituspöydän laatikosta, ja sen sovitti ja dramatisoi Alma Pajukoski. Näytelmän ohjasi Markus Kaarto. Näytelmän hahmokavalkadi on moni-ilmeinen. Vanhaa isäntälinjaa edusti Heikki Ahon tulkitsema Taneli – mies, joka kantaa harteillaan sekä sukutilan historiaa että oman aikansa muistoja. Hänen muistelussaan “Aamusin oli lumesa sujenjäläkiä majan ympärillä” oli kokonainen maailma – menneen ajan arkea ja ehkäpä myös salattua kaipuuta. Tanelin tytär Pirkko, Alma Paju-

kosken vahva ja tunteikas roolisuoritus, oli yksi tarinan voimakentistä. Pirkko lausui katkeran ivallisesti sen, mitä moni maaseudulla tunsi 1970-luvun alussa, kun pellot laitettiin pakettiin ja lehmät myytiin teuraaksi: “Peevelin heleppua! Pellot paketisa ja lehemät jauhelihana. Se on maataloutta se!” Pirkko on sydämestään maatalon tytär, jonka kovan ulkokuoren sisällä kamppailevat järki ja tunteet. Pirkon veli, Markus Kaarron esittämä Pauli, on puolestaan uuden ajan mies, määrätietoinen ja itsevarma. Hän kiteyttää sukupolvien muutoksen: “Kyllä me eletähän! Tuulikki on käyny kauppakoulun.” Pauli tajuaa, että maailma oli muuttumassa, eikä paluuta entiseen enää ole. Laura Harjun Tuulikki toi lavalle kaupunkilaisen sävyn ja uuden ajan ajattelun. Hän kyseenalaistaa vanhat sukupuoliroolit mm. kohtauksessa, jossa vanha isäntä Taneli kuulee, että miniällä on ajokortti ja että miniä omistaa puolet Paulin Saabista. Tuulikki vain toteaa viileästi: “Just niin se kävi. Sanoin maistraatin portailla, että Saabista ja maatilasta on nyt puolet mun. Näytti, että Paulikaan ei ollu sitä etukäteen ajatellut.” Ossi Keski-Petäjän Santtu, hahmon omien sanojen mukaan ”Santtu tuosta naapurista” tuo näytelmään korvaamattoman panoksen. Pitkällisen jahkailun jälkeen Santtu lopulta uskaltautuu kosimaan Pirkkoa ja kuten näytelmän nähneet muistavat, tarinalla on onnellinen loppu: ”Minä oon niin saakelin onnellinen. Voi että minä oon onnellinen! En tienny, että tämmöstä onnia onkaan.” Marleena Takasen esittämä Tyyne on lämmin, suulas ja suorasukainen nainen, joka toi näyttämölle rehellisen elämänkokemuksen. Hän ei jäänyt haikailemaan, vaan tarttui toimeen myös rakkausasioissa. Tyynen ja Tanelin yhteinen tarina paljastuu hänen omasta suustaan tavalla, joka sai joka näytöksessä yleisön nauramaan: “Kun yksinolo alkoi ahdistaa ja kutittaa, panin leh-

teen ilmoituksen. Kirjoitin, että virkeä ja muodokas nainen hakee seuraa raittista, tanssitaitoista, vapaata ja iältään noin kuusikymppistä miestä. Vastaukset tämän lehden konttoriin nimimerkille: Vielä veri kiertää.” Ella Harjun esittämä Sinikka toi Pakettiratkaisuun raikkaan tuulahduksen kaupunkilaista elämänasennetta. Sinikka on Tuulikin ystävä, joka muodikkaassa asussaan saapuu kylälle ja vielä pois lähtiessään ehtii hakkailemaan Santtua: ”Ohoh! Mitenkäs mä näin horjahdin. Johtukohan se siitä, että sä vedät naisia puoleesi.” Anniina Kiiskilän esittämä Impi on Pakettiratkaisun yksi rakastettavimmista hahmoista ja samalla suurin riesa pojalleen Ensiolle. Impi on sitkeä, suulas ja loputtoman utelias vanha nainen, joka istuu kärryissä ja komentaa itsepintaisesti poikaansa. Impi ei kuuntele vastauksia, vaan pitää kiinni näkemyksistään, usein väärin kuullen ja väärin ymmärtäen. Ension epäilyistä huolimatta Impi on vielä tarkasti kiinni tässä päivässä: “Kaihi on silimisä, reuma nivelisä ja rattahat persehen alla, mutta ei merkkiäkään mistään houriosta!” Paavo Hautamäen esittämä Kalervo on Tanelin vanha rintamakaveri, rehti mies, jolla ei ole suodatinta suussaan. Senpä vuoksi käykin niin, että Kalervon luonnehdinta Tuulikista “ylifiininä hepsankeikkana” saa Paulin veren kiehumaan ja Kalervo saa yllättävän kylvyn: “Hukuttaa peijakkaat meinasivat!”

Pakettiratkaisun teemat – maatalouden muutos, sukupolvien välinen ristiriita ja kyläyhteisön sopeutuminen – ovat vakavia, mutta Eskolan kesäteatterin lavalla ne kääntyivät elämänmakuiseksi komediaksi. Näytäntökauden aikana saimme runsaasti palautetta myös sosiaalisen median kautta, ja sen sävy lämmittää vielä talven pakkasillakin. Yksi katsoja kirjoitti: “Kannattaa käydä katsomassa! Oli hauska, mutta taustalla oli myös vakavampaa asiaa. Erinomaiset näyttelijäsuoritukset!” Toinen totesi: “Oli aivan huippu, kaikki roolihahmot mahtavia – ja upea lauluesitykset!” Kun viimeinen esitys oli ohi, jokaisen näyttelijän olo oli tyhjä ja täysi yhtä aikaa. Puolen vuoden mittainen yhteinen matka oli päätöksessään. Oli haikeaa purkaa tiimi ja luopua roolista, joka oli tullut lähelle sydäntä. Mutta ehkä juuri siinä piilee teatterin kauneus – se elää hetken, mutta jättää jäljen. Pakettiratkaisu oli yhteinen kertomus, jonka näyttelijät, talkooväki, kylä ja yleisö rakensivat yhdessä. Se jätti jäljen, joka ei katoa. Oli ilo ja etuoikeus olla mukana kertomassa yhteisöllistä tarinaa. Kirjoitan tätä juttua lokakuun alussa ja katselen ikkunasta syksyn väriloistoa. Sinä sen sijaan luet tätä joulukuussa. Oletan ja toivon, että Eskolan kesäteatterin katsomo on lumen peitossa. Muistelen kesän näytäntöjä ja yhteistä naurua. Voin aistia saman lämmön kuin joulun kynttilänvalossa. Olemme osa jotakin suurempaa. Yhteinen tarina jatkuu – näyttämöllä ja sen ulkopuolella. JORMA RONKAINEN Kuvat: Simo Porkola Repliikit lainattu Arto Ojakankaan näytelmästä “Pakettiratkaisu” (Eskolan kesäteatteri 2025). Jos kiinnostuit Pakettiratkaisusta näytelmästä on saatavilla myös DVD-tallenne Eskolan kyläyhdistyksen kautta.

Kannuksen Vanhustenkotiyhdistys ry PUISTOLA, Peltokatu 10, Kannus

Kysy vapaita SENIORIVUOKRA-ASUNTOJA!

2026! Tiedustelut: Kannuksen Vuokra-Asunnot Oy Katri Kopsala puh. 044 4745451 katri.kopsala@kannus.fi

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Printtinä torstaisin, diginä joka päivä. Kysy tilaustarjous p. 020 750 4600.

HS-Proservice Oy Severi Läspä myy ja valvoo kohteita, Karoliina Läspä suunnittelee ja sisustaa ja Hermanni Läspä vastaa työmaiden etenemisestä.

annuksen vuoden yritykseksi on valittu HS-Proservice Oy. Yrityksen taustalta löytyvät Severi ja Karoliina Läspä sekä Hermanni Läspä. – Kyllä valinta ilman muuta puskista tuli, kun vielä ollaan tällaisia yksinäisiä puurtajia. Mutta totta kai otamme kiitollisuudella vastaan huomionosoituksen, Läspät sanovat. HS-Proservice Oy on Kannustalotalopakettien myyntiin sekä avaimet käteen -rakentamiseen ja remontointiin erikoistunut perheyritys. Yritys on perustettu vuonna 2008 ja aivan alkuun firma teki rakennusalan töiden lisäksi maansiirtotöitä ja kiinteistönhuoltoa. Alkuvaiheessa Karoliinan vanhemmat Sanna ja Heikki Saarikoski olivat vahvasti mukana myös yrityksessä. – Olen ollut pitkään rakennusalalla ja ensimmäisen kerran jo opiskeluaikoina Kannustalolla, joten aika pian mentiin tähän nykyiseen konseptiin, Severi kertoo. – Kannustalo on ehdottomasti meidän suurin yhteistyökumppanimme, ja asiakkaiden kanssa mennään tapaamiseen joko talotehtaan toimistoon tai sitten suoraan asiakkaiden kotiin. Monesti palaverit hoituvat myös etänä. Karoliina on ammatiltaan sisustusneuvoja, joten sekin puoli sopi hyvin yrityksen kanssa. – Asiakaspalvelu ja yksilölliset ratkaisut talon rakentajan mieltymysten mukaan on se meidän valttimme ehdottomasti. Voidaan vaihtaa erikoisempia pintamateriaaleja ja vaihtaa suunnitelmia nopeastikin lennosta, Karoliina sanoo. Severi myy ja valvoo kohteita, Karoliina suunnittelee ja sisustaa. Hermanni vastaa työmaiden etenemisestä. - Meillä on ammattitaitoiset ja sitou-

tuneet tekijät työmaalla. Voidaan luottaa puolin ja toisin, että hommat hoituvat. Jokaisella on oma vahvuusalue ja sitä pyritään hyödyntämään parhaan mukaan. Tämä palkinto on meille kaikille. Yhdessä tätä tehdään. – 70–80 prosenttia on avaimet käteen -rakentamista. Aiemmin tehtiin talopaketteja enemmän niin, että asiakkaat viimeistelivät ne, Hermanni sanoo. Karoliina on yrittäjäperheen kasvatti. Severi ja Hermanni ovat Ullavan maatilalta tottuneet myös yrittäjähenkisyyteen. – Kyllä se tulee ihan luonnostaan. Yrittäminen on elämäntapa, johon on syntynyt ja kasvanut kiinni. Siinä ei ole todellakaan mennä vain kello 8–16, enemmän toimitaan 24/7, Läspät naurahtavat. Läspät ovat tehneet myös Rauhalan vieressä olevan 70 hengelle tarkoitetun erillisen juhlaravintolan, jossa myös tämä haastattelu tehdään. – Tämä oli mielenkiintoinen projekti. Äiti on kova ideoimaan. Näyttää, että juhlatila tuli tarpeeseen Kannuksessa. Seuraavaksi Sanna on haaveillut saunamaailmaa tähän takapihalle. Eiköhän sekin toteuteta lähiaikoina, Karoliina paljastaa. Yrityksellä on takana monenlaisia projekteja, aina pienimmistä remonttikohteista isoihin konehalleihin. – Pienrakentamista voi hieman limittää ja aikatauluttaa työvaiheen mukaan. Tietenkin se vaatii suunnittelua. Kokkola, Ylivieska, Sievi, Kalajoki ja tietenkin Kannus ovat niitä, joissa meillä on eniten

kohteita. Sellaisen 100 kilometrin säteellä Kannuksesta on työmaita. Päästään yöksi aina kotiin, Karoliina sanoo. Severi Läspällä on vankka kokemus myyntityöstä. – Monelle omakotitalon rakentamispäätös on elämän suurin investointi. On ymmärrettävää, että sitä harkitaan pitkään, Severi sanoo. Muutamat vuodet ovat olleet uudisrakentamisessa hieman hiljaisempia, silti Läspät ovat pysyneet leivässä. – Töitä on riittänyt hyvin, mutta tietenkin se vaatii paljon aktiivisuutta. Suurin este talokaupan nousulle on ollut yleinen epävarmuus tulevaisuudesta ja työttömyyden uhka. Nyt on hyviä merkkejä olemassa ja rohkeus kasvaa rakentamisessa. Kun vanhojen asuntojen kauppa alkaa pikkuhiljaa kohentumaan, niin se näkyy viiveellä uusien talojen rakentamisessa. Oman firman lisäksi Läspät pyrkivät aina hyödyntämään paikallisia aliurakoitsijoita. – Yhteistyötä tehdään paljon ja apua saa, kun tarvitsee puolin ja toisin. Se on pienen paikkakunnan etu, Läspät kehuvat. Kun Severi ja Karoliina Läspä haluavat rentoutua, he lähtevät mökille Ullavanjärven rannalle. Severin ja Karoliinan lapset, Rasmus (19) ja Remus (14), ovat jo sen ikäisiä, että pariskunnalla jää aikaa viettää laatuaikaa myös kahdestaan. Hermannilla ja hänen puolisollaan Johannalla lapset, Hugo (8) ja Fanni (4) ovat pienempiä. – Ei ole vapaa-ajan ongelmia. Voidaan tuoda lapset teille, jos on liian seesteistä, Hermanni vitsailee Severille ja Karoliinalle. Hermanni suuntaa myös Ullavaan, kun pitää saada tauko yrityksen hommiin. Hän lähtee kotitilalle töihin, jonne suuntaa myös usein isoveli-Severikin. – Meillä on Ullavassa kasvinviljelytila, jossa touhutaan kaikkea pientä. Kun siellä kaataa puuta ”peltorit” päässä, niin se on parasta stressin poistoa, veljekset vakuuttavat.

JONI MÄKI-PETÄJÄ

Hyvää Joulua Ikkunat ja ovet www.pihlapro.fi

Harhailija? Pummailija? Suunnistaja?

uunnistus tuli elämääni Risto Häggmanin kysymyksellä, että haluaisinko oppia liikkumaan metsässä. Sovimme Riston kanssa tapaavamme Leijonien majalla vuonna 1973. Silloin oli kartat mustavalkoisia ja peruskartan merkein. Harjoittelimme kompassin käyttöä ja suunnassa kulkua parina viikonloppuna. Minä poljin paikalle pyörällä ja Risto ajeli mopolla. Risto painotti jatkuvaa kontaktia kompassin suuntaamiseen ja matkan arviointiin askelpareilla. Kartan mittakaavat olivat joko 1:20000 tai 1:15000. Kuljin Risto Häggmanin ja Aimo Ylikankaan mukana lähiseudun kansallisissa suunnistuskilpailuissa. Suunnistustaidot itselläni olivat vielä hatarat ja usko omiin tekemisiin oudoissa metsissä olivat epäilevät. Muistan erään Halsuan suunnistuskilpailun, jossa löysin alkupään rastit hyvin polkujen ja peltojen läheltä, mutta radan suuntautuessa syvemmälle metsän kätköihin rupesi pelko eksymisestä hiipimään mieleeni. Jouduin kääntymään takaisin ja keskeyttämään kilpailun pelkojeni vuoksi. Kokemuksien karttuessa omat taidot kehittyivät ja mieleeni ei noussut eksymisen pelkoja. Onnistumiset ruokkivat yhä uudelleen osallistumaan mukavaan löytämisen tunteeseen. Nuoruudesta muistuvat hienot tapahtumat Merenkurkun rastipäivistä, jotka sain kokea Riston ja Aimon kanssa. Suunnistuksessa tarvittavat välineet ovat suunnistuskengät ja suunnistusvaatteet sekä kompassi. Kartat ovat järjestäjän tuottamia ja nykyisin kuvaavat tarkasti maaston ominaisuuksia eri symbolein. Nykyisin tarkkuuden takia käytetään mittakaavaa 1:10000 tai 1:7500. Kannuksen Uran osalta 1979 oli

merkittävä vuosi, kun seura osallistui ensimmäisen kerran Jukolan viestiin. Uran Markku Törmä ja Vilho Moisio olivat kaksi merkittävää henkilöä Uran suunnistusjaoston toiminnassa. Enimmillään Jukolaan on osallistuttu kolmella joukkueella. Jukolan viesti on suunnistuksen suurtapahtuma, jossa yhdistyy suunnistuksen huipputaso ja iso harrastajamäärä samaan tapahtumaan. Vuosien saatossa Uralla on ollut myös Venla joukkue tapahtumassa. Vuosi 2025 oli ensimmäinen, jolloin seuralla ei ollut joukkueita tapahtumassa vuodesta 1979 jälkeen. Markku ja Vilho olivat aisapari, jotka käytännössä pyörittivät seuran suunnistustoimintaa 1975–1995. Mukana toiminnassa oli toki paljon muitakin. Suunnistus edellytti karttojen työstämistä eri kohteista silloisilla välineillä ja vaatimuksilla, jotta voitiin järjestää eri tasoisia harjoituksia ja alueen kilpailuja sekä kansallisia suunnistuskilpailuja. Nykyajan välineet GPS-laitteineen ja pohjamateriaalein ovat mullistaneet karttojen tarkkuuden ja vaatimukset. Suunnistuskartan tekemistä ohjaa

kansainvälinen suunnistuskartan kuvausohje. Karttatoimintaa johtaa, valvoo ja ohjaa SSL:n karttaryhmä. Uran karttavastaavana toimii Mikko Mäki-Ullakko, jonka kädenjälki näkyy nykyvaatimukset täyttävissä niin sprintti- ja maastokartoissa. Kartan tekeminen on suurin ponnistus, jotta jaosto voi pyörittää toimintaansa. Suunnistus on kulkenut mukana oikeastaan koko elämänpolkuni kaiken muun elämän rinnalla välillä pienemmässä ja välillä suuremmassa roolissa. Olen nauttinut aina liikkumisesta ja saanut tyydytystä niistä tunteista, joita suunnistus on minulle tuonut. Suunnistus on laji, joka tuo vilpittömän löytämisen tunteen rastien löydyttyä erilaisissa maastoissa ja tapahtumissa. Laji vaatii tietysti jonkinlaista fyysistä ponnistelua, mutta ennen kaikkea se vaatii oman mielen ja ajatuksen kohdistamista sen hetkiseen toimintaan kartan ja maaston lukemiseen, jotta se rasti kohde löytyy mahdollisimman nopeasti. Onnistunut suoritus edellyttää herpaantumatonta keskittymistä

asioiden havainnollistamiseen, jotta ei tulisi ”pummaamista”. Suunnistus em. asioiden takia koukuttaa, koska hyvän suorituksen tekeminen on haasteellista ja jälkipelinä sana ”jos” olisin mennyt tai tehnyt, niin olisin voittanut selvästi tapahtuman. Kokemuksesta voin kertoa, että suunnistus pitää mielen nöyränä ja sen ”etten osaa” vieläkään suunnistaa. Kaikesta huolimatta olen kokenut ja saanut suunnistukselta omaan elämänpolulla hienoja kokemuksia ja ystäviä sekä monenlaisia reissuja olen ja olemme tehneet porukalla. Olen saanut harrastukselta kohtuullisen hyvän fyysisen kunnon ja mielen eli harrastus on edesauttanut jaksamaan niin työelämässä kuin omassa arjessa. Olen pitkän ajanjakson aikana saanut suoritettua välillä niin hyviä kuin huonojakin suorituksia riippuen tietysti omasta panostuksesta lajiin. Nuoruudessa olen harrastanut hiihtoa ja ampumahiihtoa. Niiden osalta merkittävä henkilö on Pauli Keski-Ojala, jonka perässä kuljin eräätkin lenkit isot saappaat jalassa pitkin Välikannuksen metsiä ja soita. Hannu Tulasalo on myös henkilö, jonka persoona ja panostus oli merkittävä Kannuksen hiihdon eteen yhden ajanjakson osalta. Noista ajanjaksoista olen saanut perustan ja hienot muistot. Opiskellessani metsäalalle 1980-luvun alussa suunnistuksesta tuli laji, jonka parissa viihdyin. Lajista oli hyötyä työtehtävien hoitamisessa, löytyi rajapyykit ja palstat karttojen avulla,

kun ei ollut nykyajan GPS-puhelimia hyödynnettävinä. Suunnistusmenestystä on tullut kansallisissa tapahtumissa, voittoja yleisessä sarjassa 1981–1990. KeskiPohjanmaan yleisen sarjan suunnistajat liittyivät 1989 Kokkolan suunnistajiin ja aloimme panostaa viestimenestykseen. Leireilimme ja harjoittelimme porukalla muutaman vuoden ja sen tuloksena sijoituimme Jukolan Viestissä Vimpelissä 1991 seitsemänneksi, joka oli todella hieno sijoitus maakunnan omilla suunnistajilla, ei ollut maajoukkuesuunnistajia vahvistuksina. Se oli hieno saavutus ja muisto. Suunnistusharrastus on jatkunut edelleen ja olen saavuttanut muutamia sm-mitaleja sekä veteraanien MM-kisoissa pronssia ja yhden kultamitalin 2019. Ne ovat tuoneet hienoja elämyksiä ja muistoja matkan varrelta. Kannuksen Uran suunnistusjaosto mahdollistaa iltarasteihin osallis-

tumisen ja suunnistusopetuksesta vastaa Pekka Huusari. Hän on tehnyt pyyteetöntä työtä nuorten suunnistuskoulun pyörittämisessä. Kaikki, joita suunnistus kiinnostaa ja haluavat harrastaa luonnossa liikkumista, ovat tervetulleita suunnistuksen pariin. Nykyaikana löytyy mm. YouTube-videoita, joiden avulla pääsee tutustumaan suunnistukseen omalta ruudulta menemättä metsään. Siellä on mm. Pekka Haarlan tuottamaa videomateriaalia, joiden kautta pääsee suunnistuksen saloihin omalta sohvalta. Pekka tuottaa materiaalia nimimerkillä ”Kuntoilija”. EERO JUNKALA nykyisin ammatikseen harrastava eläkeläinen, suunnistaja PS. Katse ylös ja havainnoi!

Veteraanisuunnistuksen MM-kisat 2025 Espanjassa

lokuisena perjantaina aurinko porotti heti aamusta alkaen ja mittari näytti +32 astetta. Oli alkamassa vuotuiset veteraanisuunnistuksen MM-kisat Pohjois-Espanjassa Gironan kaupungissa ja sen lähiympäristössä. Markulle MM-kisat olivat jo neljännettoista alkaen vuodesta 2007, jolloin kisat järjestettiin Kuusamossa.

MM-kisojen väliin on mahtunut muutama muukin suunnistusmatka yhteensä 17 eri maassa. Kaikista mielenkiintoisimpia kohteita ovat olleet Azerbaidzan Keski-Aasiassa sekä Moldova, jossa suunnistettiin mm. valtavassa maanalaisessa Cricovanin viinikellarissa, jossa oli kymmenien kilometrien tunneliverkosto täynnä viinitynnyreitä.

Suunnistus on Suomessa suosittu laji ja se näkyy myös veteraanikisoissa. Suomen ryhmä oli jälleen kisoihin osallistuneiden kansalaisuuksien joukossa suurin, yhteensä noin 350 suunnistajaa. Kokonaisuutena puhutaan varsin mittavasta tapahtumasta, tämän vuoden kisoihin osallistui noin 2400 kilpailijaa 47 eri maasta. Tällä kertaa omaan kisaviikkoomme liittyi aivan erityisiä odotuksia. Perheemme lapset asuvat työtehtäviensä vuoksi eri puolilla maailmaa ja Markku esitti vuosi sitten, että seuraava koko perheen tapaaminen voitaisiin järjestää MM-kisojen yhteydessä Gironassa. Keväällä nuorin meistä, Olli-Pekka, täytti 35 vuotta, jolloin myös hänelle löytyi veteraanikisoista oma sarjansa. Pienen houkuttelun jälkeen kaikki innostuivat asiasta ja päättivät osallistua kaupunkisuunnistuksena järjestettyyn sprinttikisaan. Kisaviikkoon kuuluvat pidemmät ja vaikeammat maastokisat tuntuivat vielä tässä vaiheessa liian kovalta haasteelta osittain vähäisten suunnistuskokemuksien vuoksi. Kisaviikonloppu alkoi perjantai-iltana yhteisessä Airbnb-majapaikassa tiiviissä preppaustunnelmissa. Mallikarttaa käytiin ahkerasti läpi ja karttamerkintöjä kertailtiin. Markku antoi ohjeita ja kertoi kielletyistä alueista, joihin ei missään tapauksessa saanut hylkäysvaaran vuoksi mennä. Suunnistusreiteillä tulisi olemaan paljon portaita ja korkeuseroja ja nopeimpien kisaajien odotettiin suoriutuvan reitistä parissa kymmenessä minuutissa. Viikonlopuksi ennustettu +36 asteen hellekin huolestutti. Lauantaiaamuna käynnistyivät sprintin karsinnat.

Jännitys kupli jokaisen vatsassa eikä aamupala oikein maistunut. Itse kisapaikka oli vain lyhyen kävelymatkan päässä majapaikasta. Kisojen aamuvarhainen aloitus oli helpotus, koska lämpötila oli vielä varsin kohtuullinen. Kun viimeiset ohjeet oli jaettu, kompassit ja leimauslaitteet tarkistettu ja viimehetken lukulasihankinnat tehty, kaikki neljä hakeutuivat omille lähtöpaikoilleen. Eri sarjoissa reittien pituudet ja vaikeusasteet luonnollisesti vaihtelivat: nuoremmilla oli suurimmat korkeuserot ja pisimmät juoksumatkat. Huoltajien tehtävänä oli huolehtia valokuvauksesta ja ennättää maalisuoralle ennen kilpailijoita. Lauantain karsintojen perusteella kilpailijat jaettiin sunnuntain sprinttifinaalin loppukilpailuun A- ja Bsarjoihin. Niinhän siinä kävi, että Markku kokeneimpana suunnistajana pääsi A-finaaliin, mutta muutkin perheen kisaajat suoriutuivat karsinnasta ja pääsivät B-finaaliin. Ilta kului taas karttojen ja lisäohjeiden äärellä. Sunnuntaiaamu käynnistyi edellisten päivien tapaan aurinkoisen kuumana. Nyt kaikilla oli kuitenkin enemmän tietoa, mitä kisalta odottaa. Toisaalta harmitusta aiheuttivat karsintakisan virheet ja niitä haluttiin nyt viimeiseen asti välttää. Kihelmöivää jännitystä oli taas ilmassa, vähän myös väsymystä edellisen päivän juoksusta. Sprinttisuunnistukselle on ominaista, että matkat ovat lyhyitä ja näin juoksuvauhdin merkitys korostuu. Samalla rasteja on tiiviisti ja niistä oman löytämisessä tulee olla tarkkana. Pienikin virhe vaikuttaa nopeassa kisassa. Harvoin suunnistajat ovat omaan tulokseensa tyytyväisiä. Niin nytkin harmitusta aiheuttivat ne ylimääräiset minuutit, jotka kuluivat rastien hakemiseen, mutta se kuuluu suunnistukseen henkeen. Kisan jälkeinen karttojen vertaaminen ja reittivalinnoista keskustelu on olennainen osa lajia. Perheen iloksi ja hieman yllätykseksikin, kaikki neljä saivat hyväksytyn tuloksen ja Kannuksen Ura neljä suoritusta. Veteraanikisoissa yleensä erityistä huomiota saavat kaikista iäkkäimmät suunnistajat ja niin nytkin. Suomesta oli osallistujia 80-, 90- ja jopa 95-vuotiaiden sarjoissa. Jämsän Retki-Veikkoja edustava Sole Nieminen, 98, jatkoi aiempia saavutuksiaan ottamalla voiton W95-vuotiaiden sarjassa kaikilla matkoilla ja oli monien suunnistajien suosikki ja suuri idoli täysin syystä. Kisojen lomassa ennätettiin nauttia katalonialaisen keittiön antimista ja tutustua Gironan kaupunkiin, upeaan goottilaiseen katedraaliin, juutalaiskortteliin sekä pienen junamatkan päässä sijaitsevaan Salvador Dalin museoon. Maanantaina muut perheenjäsenet lähtivät paluumatkalleen uudesta kisakokemuksesta inspiroituneina ja Markku jäi jatkamaan kisaviikkoa. Tulevana kesänä MM-kisat järjestetään Puolassa, jospa sitten taas sinne….

Lopputuuletusta finaalikisan jälkeen. Pauliina, Markku, Anja, Johanna ja Olli-Pekka Törmä.

TEAM TÖRMÄ

Mullirock

Vuoden tapahtumia kuvina Kuvat: Simo Porkola Ollikkala-messut

Kirkon ja tapulin remontti

Aluekisat urheilukentällä

Taiteiden yö

Eskolan pienpelikentän avajaiset

Kamerakerhon 70-vuotisjuhlanäyttely

Eskolan kesäteatteri

Kirjailijavieras Jussi Niinistö

Pesisjunioreiden alueleiri

Vapaat asunnot löydät nettisivuiltamme Vapaat asunnot löydät nettisivuiltamme www.kannus.fi/vuokra-asunnot www.kannus.fi/vuokra-asunnot Avoinna: ma-to 9-15 ja pe 9-13, mielellään ajanvarauksella Asematie 1 69100 Kannus

Asematie 1, 69100 Kannus Toimitusjohtaja Katriajanvarauksella. Kopsala Avoinna ma-to 9-15, pe 9-13, mielellään p. 044 4745 451 Tj. Katri Kopsalakotisi p. 044 meiltä! 4745 451, katri.kopsala@kannus.fi katri.kopsala@kannus.fi Löydä

HYVÄÄ JOULUA!

Uusien tilojen myötä paransimme palvelua. Palvelemme nyt kaikissa katsastuksissa, meillä onnistuu sekä kevyen että raskaan kaluston katsastukset. Myös mönkkärit, perävaunut sekä matkailuautot. Palvelemme 2 katsastajan voimin.

Katsastus Kannus

Lammasojantie 1 | 69100 Kannus | p. 050 512 2052 Avoinna: ma - ke, pe 8.30 - 16.00, to 8.30 - 17.30

Nettivaraus 24/7: www.plus.fi 30

Esa Jokelan joulutarina

oulu 1968 oli merkittävää aikaa ja jäi myös viimeiseksi jouluksi isän ja äidin kanssa. Olin jouluna täyttämässä 12 vuotta, ja muistan kuinka isän kanssa kävimme hakemassa meidän metsästä joulukuusen kotiin. Oli kirpeä talvipäivä, lumi peitti maan ja painoi puiden oksia. Tunnelma oli postikortin oloinen, kun valitsimme sopivaa kuusta kotiimme. Joulun odottelu jatkui myös sisaruksia odotellessa kotiin joulun viettoon. Tunnelma tuntui juuri sopivalta joulun odotukseen. Hiukan odotusta ja jännitystä oli ilmassa ja muistan myös kiertämisen eri kauppojen joulukoristeita ihmetellen ja ihaillen. Tuolloin äidillä oli myös kukka- ja kemikaliokauppa Kannuksessa, ja minä olin joulun alla juoksupoikana kuljettamassa kukkatoimituksia tilaajille. Potkukelkka oli ajoneuvona, jota jopa 11-vuotias poika sai operoida. Joulu 1968 oli ja meni juhlatunnelmassa. En osannut arvata, mitä uusi vuosi toisi tullessaan. Vuosi oli edennyt helmikuun 5. päivään, kun elämäni suunta teki täyskäännöksen. Isä oli sairaalassa ja kävin hänen luonaan koulun jälkeen viemässä vettä mäen kaivosta, koska isä ei tykännyt

Äidin kanssa isän haudalla v. 1969.

sairaalan vedestä. Sen jälkeen menin tapani mukaan pelaamaan jääkiekkoa kaukaloon, joka oli vain parin sadan metrin päässä meidän kotoa. Illan suussa olin odottamassa äidin tuloa kotiin, kun puhelin soi. Soitto tuli sairaalasta ja naishenkilö kysyi minulta, onko äiti kotona. Vastasin, että äiti on vielä töissä kukkakaupassa. Hetken hiljaisuuden jälkeen kuulin, kun soittaja kysyi toiselta henkilöltä, että tämä on se pikkupoika, saanko kertoa hänelle… vastaus oli, että älä kerro. Mutta minun sydän painui

vatsan pohjalle, koska arvasin, että isä oli kuollut. Elämäni muuttui täysin sillä hetkellä. Isä oli poissa ja äidillä oli vaikea paikka edessä 12-vuotiaan pikkupojan elättämisessä ja elämän uudelleen rakentamisessa uudessa todellisuudessa. Vanhempi siskoni oli jo muuttanut Kanadaan ja vanhempi veljeni Yhdysvaltoihin Floridaan. Äiti teki radikaalin päätöksen ja päätti lähteä rapakon toiselle puolelle luomaan uutta elämää. Äiti sulki kukkakaupan, laittoi pellot pakettiin ja matka Atlantin toiselle puolelle alkoi. Äiti ei puhunut englantia, joten minä olin tulkkina parin vuoden englannin opiskelun avustamana. Olisi ehkä pitänyt olla hiukan ahkerampi englannin kielen opintojen suhteen, mutta nyt oli liian myöhäistä. Piti vaan mennä niillä opeilla, jotka olivat joten kuten hallussa. Matka vei Helsingistä Torontoon Kar-Airin potkurikoneella. Välilaskuja oli Reykjavikissa ja Newfoundlandissa. Viimein saavuimme Torontoon, jossa siskoni oli vastassa. Uusi, iso ja outo maailma oli aukeamassa silmieni edessä. Tämä maailma oli täysin eri kuin mihin olin tottunut lapsuuteni

Tämän päivän joulunviettoa Amerikassa, kuusen koristelua pihalla, asuinalueen koristeita ja joulupukki Floridassa.

Kannuksessa. Kannuksessa ei siihen aikaan juuri vähemmistöjä näkynyt. Nyt ympärilläni oli kaikenlaista kansaa eri puolilta maailmaa. Piti vain sopeutua… ja nopeasti. Torontosta matkamme jatkui bussilla Floridaan. Bussimatkalla oli hetkiä, jolloin bussi oli täpötäynnä ihmisiä ja olimme äidin kanssa ainuat valkoihoiset matkustajat. Muut matkaajat katsoivat meitä ihmeissään ja me katsoimme muita ihmeissämme. Ajatukset olivat aika sekavat ja jännityksen, arvaamattomuuden ja pienen pelon valtaamat. Floridassa olivat uudet haasteet edessä. Äiti ei puhunut englantia, ei ollut ajokorttia, ei ollut autoa, ei työpaikkaa. Elätettävänä oli pikkupoika. Tilanne oli tosiaan haastava äidille. Ja valitettavasti vanhemmasta veljestäni ei ollut juurikaan apua tilanteeseen. Välit olivat hankalat ja rasittuneet. Periksi antaminen ei ollut vaihtoehtona. Äiti ajoi ajokortin 55-vuotiaana, osti vanhan auton, opetteli tarpeeksi englantia, hankki työpaikan ja antoi minulle kaikkea, mitä oli annettavissa. Äidin rakkautta ja kannustusta, niistä ei koskaan ollut epäilystä. Äiti oli minun tuki ja turva ja minun sankari. Minun oli myös aloitettava elämäni uudessa ja oudossa ympäristössä. Oli uusi koulu, uusi kieli piti oppia nopeasti, ei ollut kavereita, uudet ja oudot tavat ja käytökset. Myös Amerikassa oli uusi aikakausi alkamassa koska Amerikan korkein oikeus oli määrännyt koulut integraatoitavaksi. Nyt mustia lapsia kuljetettiin valkoisiin kouluihin ja valkoisia lapsia mustiin kouluihin. Tämä toi lisäjännitteitä tähän historialliseen hetkeen. Ujolle maalaispojalle Kannuksesta tilanne oli myös haastava. Mutta eteenpäin oli mentävä yksi päivä kerrallaan. Joulun aika Amerikassa oikeastaan alkaa jo marraskuun lopulla, jolloin vietetään Kiitospäivää (Thanks giving Day). Päivän historia juurtuu 1600-luvulle, jolloin maahanmuuttajat ja intiaanit kokoontuivat juhlimaan kauden elonkorjuuta. Tradition mukaan kalkkuna on päivän pääruoka ja kansalaiset kokoontuvat perheineen syömään ja nauttimaan hetkestä per-

Kaverukset joulutunnelmissa

Joulun veneparaati

heiden parissa. Myös amerikkalainen jalkapallo on saanut merkittävän osan nykyisessä juhlan vietossa. Päivän aikana pelataan kolme eri ottelua, joten tunnelma on urheilullisesti myös tiivistä. Jouluni Amerikassa eroavat Suomen lapsuuden jouluista aikalailla. Kuusta ei haettu omasta metsästä, vaan tekokuusi löytyi tavaratalosta. Myös äidin kanssa viettämäni joulut Amerikassa olivat aika vaatimattomia, mutta äiti teki perinteiseen tapaan suomalaiset jouluateriat. Vuosien edetessä uudet ystävät ottivat meitä vastaan koteihinsa joulunviettoon. Amerikkalaiset ovat yleensä erittäin ystävällisiä, huomaavaisia ja auttavaisia etenkin merkittävinä päivinä, kuten joulun vietossa. Piti myös tottua siihen, että monet eri uskonnot viettävät joulua eri tavoin, tai eivät vietä sitä ollenkaan.

Juutalaiset viettävät Hanukkaa hiukan ennen joulua, mutta kristittyjen joulu ei kuulu heidän traditioon ja uskontoon. Kwanzaa on myös juhla, joka on hiukan joulun jälkeen ja on traditio mustassa väestössä. Kaikkia näitä eri ihmisten juhlia vietetään joulun ohessa ja niitä on kunnioitettava ja huomioitava. Amerikka on tosiaan eri kansakuntien sekoitus ja sen huomaa myös joulun vietossa. Minun joulunvietossa olen pyrkinyt pitämään suomalaisia perinteitä yllä. Sen verran olen säätänyt tapoja, että lahjat ovat joulukuusen alla joulupäivänä, eivätkä siis jouluaattona. Myös ajan myötä perheiden tavat viettää joulua ovat kehittyneet. On aika yleistä viettää joulua perheen lisäksi myos ystävien kesken. Meidän asuinalueella on ollut kiva tapa, jossa kokoonnumme joukolla yhteen paikkaan ja vaihdamme lahjoja. Traditio on, että jokainen tuo yhden lahjan juhlaan, tietenkin joulupaperiin käärittynä. Jokainen osallistuja saa myös numeron ja numerojärjestyksessä voi valita oman lahjan. Jos lahja ei miellytä, voi sen pakosta vaihtaa toisten osallistujien kanssa. Jos lahja vaihtaa omistajaa kolme kertaa, se jää pysyvästi kolmannelle henkilölle. Tämä on hauska leikki ja luo keveän ja hupaisan tunnelman tilaisuuteen. Lahjat ovat vaatimattomia ja lahjan arvossa on aina hinnalle asetettu yläraja. Trooppisessa ilmastossa voi ottaa myös eri käytäntöjä juhlaan mukaan. Täällä on alueita, joissa kaikki talot koristellaan tosi upeasti joulun viettoon. Myös joulukuusi voi vaihtua vaikkapa palmuksi. Myös veden äärellä asuessamme voimme nauttia joulun veneparaatista. Mukana on yleensä satoja veneitä, huvipursista pienempiin veneisiin, jotka on koristeltu jouluvaloilla ja koristeilla. Se on upeaa katseltavaa ja vetää paljon ihmisiä mukaansa. Nykyajan Amerikan joulu on kyllä menettänyt tarkoitustaan kaupallisuuden myötä. Joulukirkko kylläkin kuuluu yhä erittäin voimakkaasti joulun viettoon. ESA JOKELA

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

KOTILEIPOMO SANNA HERRALA

Täytekakut ym. kotileivonnaiset juhlaan ja arkeen, myös pitopalvelu asiakkaan tilauksesta.Varaa ajoissa!

Puh. 0500 163 366 Yli-Kannuksentie 291, 69170 Yli-Kannus sanna.herrala@kotinet.com

KESKI-POHJANMAAN KOULUTUSYHTYMÄ

SUOMEN PARASTA PALVELUA

POHJAN TAIMI KASVATTAA, ISTUTTAA JA HOITAA METSÄSI

www.pohjantaimi.fi

RAHAPUU ON RAKENNETTU Taloudellista joulurauhaa toivo aa

Lestijokilaakson Siivous Oy 050 520 7326 / Heikki

Lounasravintola Rauhala 0500 561 909 / Sanna

saastopankki.fi/avainsp

Heips! Mä oon Ellen Oravainen, ja nyt mä kerron teille mun kesävaihdosta <3.

likkä kaikki alkoi ihan perus 6-vuotiaan lapsen arjesta, kun kuulee tarinoita siitä, kuinka vanhemmat on olleet vaihdossa ja kokeneet vaikka mitä kivaa. Silloin alkoi jo kiinnostus heräämään. Viime syksynä 2024 iskä, joka kuuluu Kannuksen Rotareihin, kertoi mulle, että olisi mahdollista päästä kesävaihtoon johonkin Euroopan maahan. Ja tottakai ideasta mä innostuin ja pyysin päästä mukaan. Kiitos ihanien Kannuksen Rotary-jäsenten, pääsin helposti hakemaan vaihtoon, ja pienen odotuksen jälkeen oli jo maa ja vaihtopari tiedossa. Mun tuleva vaihtopari löytyi Tšekin tasavallasta Skalákovien perheestä, läheltä Puolan rajaa, Broumov-nimisestä paikasta. Siitä en silloin vielä tiennyt hölkäsen pöläystä. Mutta niin matka alkoi edetä – tosin hieman eri tavalla meidän kohdalla. Yleensähän vaihtoon mennessä suomalaiset vaihtarit menevät ensin uuteen maahan, mutta me tehtiin toisin päin. Eli lennätettiin ihan tuntematon tšekkiläinen tyttö, Emma, ensin Suomeen kesäkuussa. Kaikki perheessä oli iloisia, mutta kaikkia myös jännitti ihan hirveästi. Myöhemmin jännitys osoittautui kuitenkin ihan turhaksi. Me vietettiin mukava, mutta nopea kuukausi Suomessa, jonka aikana koitettiin näyttää Emmalle, millaista on suomalainen (tai ainakin meidän perheen) tavallinen arki.Näiden ihanien viikkojen jälkeen oli kuitenkin mun vuoro lähteä reissuun uuteen paikkaan. Tšekkiin saavuttiin elokuussa, jossa koko perhe oli vastassa. Kone laskeutui

Prahaan, josta oli noin kolmen tunnin ajomatka Broumoviin, missä Skalákovien koti sijaitsi. Ensimmäiset päivät kuluivat tutustuessa, uusien kissanpentujen hoidossa ja rauhoittuessa.Sitten lähdettiin viikon kestävälle reissulle toiselle puolelle Tšekkiä, paikkaan nimeltä Šumava. Siellä oli joka päivälle jotain tekemistä: 1. päivä oli uimapäivä / 2. päivä Hlubokán linnassa vierailu / 3. päivä pyöräilypäivä / 4. päivä vierailu Český Krumlovissa / 5. päivä kuninkaallisten kesämökillä vierailu / 6. päivä yllätyspäivä – käytiin ottamassa Český Krumlovissa vanhassa kuvauspaikassa kuvia, johon kuului muodonmuutos (ja se oli aivan ihanaa!) / 7. päivänä lähdettiin takaisin kotiin päin. Tämän reissun jälkeen vietettiin paljon aikaa kotona rentoutuen, mutta tehtiin myös pieniä päiväretkiä eri puolille Tšekkiä, kuten pikku festareille viereiseen kaupunkiin, Broumovin luostariin sekä kolmen tunnin ajomatkan päähän elokuviin. Viimeisellä viikolla käytiin vielä tyttöporukalla yöreissu Prahassa, jossa nähtiin paljon: muun muassa Vituksen katedraali, Prahan linna, Kaarlensilta, Prahan astronominen kello ja paljon muuta. Näiden ihanien päivien jälkeen oli kuitenkin aika lähteä kotiin ja aloittaa normaali arki. Heipat olivat surulliset, mutta onneksi jäljelle jäi ihania ja lämpimiä muistoja mun rakkaasta ja tosi tärkeästä tšekkiläisestä perheestä <3. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että vaihtoon lähteminen oli yksi elämäni parhaista päätöksistä. Siinä oppii niin paljon uutta, löytää itsestään uusia puolia ja tottakai se myös kehittää kielitaitoa eri kielissä. Jos en olisi itse lähtenyt vaihtoon, mulla ei nyt olisi toista mahtavaa perhettä Tšekissä, enkä olisi saanut niin montaa tärkeää ja ihanaa muistoa. Kannustan jokaista lukijaa lähtemään vaihtoon – tai yllyttämään jonkun muun lähtemään – sillä se on kokemus, jota ei helpolla unohda. Se jää lämpimänä kulkemaan rinnalla koko elämän halki. Kuvat ylhäältä alas: Koko perhe yhessä, Hlubokan linnan vierailu ja vika hali Emman kans.

HAKUMET

Käyntikortti 90x55 mm

TARJOUS pi koko! isomSiivouspalvelut

LIETTEEN KÄSITTELYYN TERÄKSISET RATKAISUT

895 €

• lietepumput • pumppukuormaajat • vaunujen modernisointia • kaikki alan tarvikkeet ja komponentit

0500 560 258

www.hssillman.fi

• metallirakenteet • traktoreiden ja maatalouskoneiden huollot • ilmastoinnin huollot, testaukset ja varaosat • puimureiden varaosat • CNC plasmaleikkausta

Harri Kuusisto 050 567 1825 • harri@hakumet.fi

MT-LAVA OY

LISÄKSI

LVI-asennukset ja kodin kaikki remontit! Paikallista palvelua nopeasti

Mikko Tiilikainen

p. 044-5142229 Marjaana p. 040-4100396 Marko

Kannus Puh. 0400 601 708

Myymälä avoinna Ma-Pe klo. 9.00-16.00 Asematie 11, Kannus

MAATALOUS • METSÄNHOITO • MAANRAKENNUS • AGRIHUOLTO

Rauhallista Rauhallista Joulua ja ja Joulua Onnea Onnea vuodelle vuodelle 2024! 2026!

RAKENNUSPALVELU M. ESKOLA

KANNUKSEN 044 2662 575 KAUKOLÄMPÖ OY

NUKSEN JOULU 2022

kannuksenkaukolampo.fi

• MAATALOUS • METSÄNHOITO

MAATALOUS • METSÄNHOITO • MAANRAKENNUS • AGRIHUOLTO • MAANRAKENNUS

• AGRIHUOLTO

M. UUSITALO Oy Kunkaantie 68, 69100 KANNUS ✆ 0500 864 345

M.UUSITALO Oy • Kunkaantie 68 • 69100 KANNUS •  0500 864 345 M.UUSITALO Oy • Kunkaantie 68 • 69100 KANNUS •  0500 864 345

Majoitu huoneistohotellissa luonnon Majoitu otellissa Majoituhuoneistoh ja keskellä ja kuitenkin lähellä kaupunkia. hotellissa keskellä huoneisto luonnon kaupun

Silmäjärventie 2 | 69100 KANNUS |  050 305 0543

AUTOKORJAAMO

KANNUSAUTO

Huollot ja korjaukset kaikkiin merkkeihin. Huolla nyt, maksa joustavasti!

P. 040 964 4174 Matias Rautiola Välskärintie 4, Kannus Ma-Pe 8-16 55

ISO UNGAS

& CO

▪ TERÄSMYYNTI ▪ KULJETUS / MAANSIIRTO M.UUSITALO Oy • Kunkaantie 68 • 69100 KANNUS •  0500 864 345 ▪ POLTTOPELLETTI Majoitu lissa el KIINTEISTÖNHOITO ot ▪ huoneistoh ja skellä luonnon ke lähellä kuitenkin kaupunkia.

uloa.

.Tervet

Tervetuloa

lä ja lähellä nnon keskelkuitenkin

luo ellä 0543 Silmäjärventie 2 I KANNUS I ✆ 305 tenkin läh kaupunkia. kui050 kia.

Tervetulo

Puh. 010 281 0390 Puhdistamontie 8, 69100 Silmäjärventie 2 | 69100 KANNUS |  050Kannus 305 0543 www.isokungas.com

Matka Kaliforniaan ja joulu isolla merellä Yksi lapsuuden haaveista oli päästä Amerikkaan - tuohon suureen lännen ihmemaahan! Tuntui, että kaikki se mikä teki elämästä hienoa, oli sieltä kotoisin. Ja olihan minulla siellä kolme elämässä hyvin menestynyttä setää. Sittemmin aikuisena lähdin merimieheksi. Unelma Amerikasta toteutui palvellessani M/S Finnpine-laivalla.

nsireissu Amerikkaan oli paperilasti Millwaukeehen suurille järville. Matka yli Atlantin vei tuolloin meidät ohi Titanicin haudan, ja jäävuoria myös meidän täytyi varoa. Oli myös huhtikuu. Matka St Lawrence jokea Montrealiin ja siitä kanavia myöten ylös järville, oli maisemiltaan upea. Ohitimme mennen tullen melko läheltä myös kuulut Niagaran putoukset, joiden majesteettinen jyly kuului meille asti. Milwaukeen silhuetti näytti järven selältä korkeine rakennuksineen juuri sellaiselta kuin amerikkalaisen suurkaupungin kuvitteli. Se on tunnettu oluesta ja Harley Davidson moottoripyöristä, mutta ei jättänyt kovin suuria muistoja. Kuten ei myös sinänsä kaunis pikkukaupunki Green Bay. Viljalasti otettiin Thunderbaystä, suuresta suomalaiskaupungista ja Duluthista. Suuret, miltei kolmesataametriset järvilaivat olivat kunnioitusta herättävän näköisiä. Seuraava paperilasti yli Atlantin vei Vera Gruziin ja Tampicoon Meksikoon. Siellä oli kaunista, mutta myös köyhyyttä, jonka takia tarjolla oli myös maksullista rakkautta. Joskus se saattoi muuttua oikeaksikin rakkaudeksi. Tapasimme suomalaisen entisen merimiehen, joka oli jäänyt Meksikoon ja vaimon myötä töihin satamahinaajaan. Floridan kautta tulimme takaisin. Tampan kaupunki rämeiden keskellä. Hienoin matka oli kuitenkin länsirannikolle Kaliforniaan. Matka alkoi Raumalta, oli jo loppusyksy. Pitkät merimatkat saattavat maaihmisistä tuntua pitkiltä ja yksitoikkoisilta. Mutta kun katsoo luomakuntaa isonveden

ympäröimänä, näyttää erikoisen kauniilta. Ensin on Itämeren syvänsininen ulappa, joka sitten vaihtuu Pohjanmeren vihreään. Englannin kanaalin jälkeen meri usein vaihtelee sinisen eri sävyissä. Lämpöisille vesille kun tullaan, saavat lentokalojen runsaat parvet meren elämään. Myös delfiinien parvet tulevat usein hienoine esityksineen viereen. Sargassomerestä peräisin olevat melko suuretkin levälautat tuovat oman lisänsä maisemaan. Puerto Ricossa jätimme kyydistä purjeveneen. Panaman kanavan läpikulkumaksu määräytyy laivan vetoisuuden mukaan ja odotimme ankkurissa koko päivän, kun aluksen mittaajat teki työnsä. Halvin kanavamaksu lienee ollut eräällä englantilaisella herrasmiehellä, joka oli uinut kanavan läpi. Ilmeisen nopea uimari, kun ei joutunut kanavassa elävien alligaattorien leukoihin, tai siinä myös viihtyvien isojen kuristajakäärmeiden saaliiksi. Kanavan läpi ajoimme yöllä viidakon äänisinfoniaa kuunnellen. Tyynen valtameren puolella aallokko oli pitkää ja loivaa. Sanonta seuraa kuin hai laivaa, tuli mieleen, kun niiden eviä näkyi perässä toisinaan. Oli jo joulukuu, kun itsenäisyyspäivän jälkeen saavuimme San Pedron satamaan Los Angelesissa. Los Angeles on hyvin laaja suurkaupunkikokonaisuus, jossa ei ainakaan tuolloin ollut kummoistakaan julkista liikennettä. Olimme siellä useamman päivän, joten vuokrasimme auton, Mercury-merkkisen. Long beachilla oli suuri matkustajalaiva Queen Mary sekä myös aikoinaan Howard Hudgesin rakennuttama suuri vesitaso, joka lie

ollut aikoinaan maailman suurin lentokone. Se vain ei oikein pysynyt ilmassa. Kerran reissullamme eksyttiin ja ajeltiin monta tuntia eripuolilla suurta kaupunkia. Aamuyön pikkutunneilla vasta löydettiin tie laivalle. Matka jatkui sitten San Franciscoon, jonne saavuimme aamun sarastaessa. Olin ruorissa, kun tulimme Golden Gate -sillan ali. Aamu ja näkymät olivat kauniit. San Francisco hurmasi kauneudellaan ja omalaatuisella tunnelmallaan. Kolme vuotta sitten kävin siellä uudelleen. Moni asia oli muuttunut, mutta kaupungin kauneus ja tunnelma oli tallella. Matka jatkui Vancouveriin uunikuivattua puuta lastaamaan. Se oli matkalla Cape Caranevaliin. Luotsimatka mereltä satamaan oli pitkä vuonoa pitkin. Toisin kuin vuonot Norjassa, koska ovat etelämpänä ja tuliperäinen maasto on runsaskasvillisempaa. Ja myös maisemallisesti kauniimpia, jota satanut ohut lumipeite korosti. Vancouver oli iso kaupunki ja siellä oli paljon intiaaneja. Heitä tuli jopa vieraaksemme laivaan. Olimme siellä useamman päivän. Ja lähdimme merelle myöhään jouluaaton aattona.

noin. Ja koska laiva on sen yhteiskunnan pienoiskuva, jonka lippua se kantaa, on näin usein myös merellä, silti on usein juuri silloin juhlallisen harras tunnelma. Ensimmäinen laivajoulu minulla oli M/S Outokummun matkassa Itämerellä. Kaksi seuraavaa joulua sitten tuli vietettyä Iso-Britanniassa. Yksi myös Ranskassa. Nyt sitten isolla valtamerellä. Joulunvietto laivassa alkaa yhteisellä glögitilaisuudella, jossa päällikkö lukee joulusähkeet. Sitten saadaan merimieskirkon toimittamat joululahjapaketit. Sitten on runsas joulupöytä. Onhan joulu Suomessa myös melkoinen mässäysjuhla. Koska oltiin merellä, pyöri tietenkin vahdit ihan normaalisti. Yöllä vahdissa näin kuinka Amerikan länsirannikon valot heijastuivat ohueen pilviverhoon, joka ei ollut riittävä peittämään tähtitaivasta. Näky toi mieleen taivaallisen enkelikuoron silloin ensimmäisenä jouluyönä. Uudenvuoden otimme vastaan jo tropiikissa lähellä Panaman kanavaa. Se oli lämmin ja suolaisen meren tuoksuinen yö. Kanavan läpi ajoimme päiväsaikaan. Sitten matka jatkui kohti Floridaa ja Cape Canaveralia.

Joulu on Jeesuksen syntymäjuhla. Kristikunnan suuri juhlapyhä. Silti vietetään sitä usein melko maallisin me-

KARI NIVALA

Hyvää joulua! MATIKO OY Ari Tiittanen puh. 0400 394 594

EXELAUTOKEIDAS HUOLTO JA VARAOSAT LEPPÄOJANTIE 8, KANNUS Avoinna ark. klo 8.00-17.00

Puh. 044 9785 018

RENGAS- & AUTOHUOLTO

RAHKOLA P. 050 3784 433 Kajaanintie 2-4, Kannus

Asematie 19, PL 18, 69100 Kannus

Nopeasti ja varmasti joka päivä yli 50 vuoden kokemuksella!

24 h – 0400 669 385 Tilaukset puh. 010 5480 025 www.makelaoy.fi

KANNUS • 045 320 5785 kannuksenkuljetus.fi 69100 KANNUS - P. 06 870• 211 - Faksi 06 871 921 TOIMITAMME: TOIMITAMME: ◗◗eri erilajikkeita lajikkeitasoraa, soraa,hiekkaa hiekkaajajamurskeita murskeita ◗◗ruokamultaa ruokamultaajajatäytemaata täytemaata◗◗kalliomurskeita kalliomurskeita SUORITAMME: SUORITAMME: ◗◗rahtirahti-jajapuutavarakuljetuksia, puutavarakuljetuksia, maansiirto-, maansiirto-,kaivuukaivuu-jajakuormaustehtäviä kuormaustehtäviä

SE TOIMII. Katso tarjoukset: VEIKONKONE.FI

KANNUS, Asematie 5 Puh. 041 3188 031 Avoinna: ma–pe 9–17, la 10–14

Niin paljon Annoit meille tähdet ja kuun, annoit auringon ja nauravan suun. Annoit loisteet hankien ja lumen niin hohtavan valkoisen. Annoit päiviä viikkoon seitsemän, kaksitoista kuukautta vuoteen sen tiedän. Annoit nämä päivät elämän, nämä sekunnit ja tunnit, sen ymmärrän. Annoit äidin ja isän, perheen ja suvun, kaikki rakkaat ystävät ja tutut. Annoit kodin ja naapurit ja muut. Annoit niin paljon rakas Jumala, näistä kaikista nyt kiitämme sinua. Annoit myös juhla-ajat ja lepopäivät. Annoit myös joulun ensimmäisen, jonka tapahtumia saamme muistella halki vuosituhanten. Joka joulu käymme seimen luo kera Marian, Joosefin ja paimenten. Saamme luoda katseemme pieneen lapsoseen, muistaa kuinka Hänestä varttui pelastaja meidän kaikkien. Syvä kiitollisuus valtaa sydämen ja mielen. Ilosanoman viesti kaikuu yli kaikkien rajojen, joulun rauhaa julistaen. ANU SYRJÄLÄ

Polio on lähes voitettu – mutta työtä on yhä tehtävänä

ielä 1980-luvulla polio halvaannutti jopa 350 000 lasta vuosittain eri puolilla maailmaa. Tänä päivänä määrä on pudonnut vain muutamaan kymmeneen. Tämä on yksi kansanterveyden suurimmista saavutuksista – ja sen takana on sitkeä kansainvälinen yhteistyö, jossa Rotary-järjestö, myös me täällä Kannuksessa, olemme olleet vahvasti mukana. Rotary International käynnisti End Polio Now -kampanjan vuonna 1985 tavoitteena hävittää polio kokonaan maailmasta. Yhteistyössä Maailman terveysjärjestön (WHO), UNICEF:n, Yhdysvaltain tautikeskuksen (CDC) ja Bill & Melinda Gates -säätiön kanssa Rotaryt ovat rokottaneet miljardeja lapsia ja estäneet tautia leviämästä uudelleen. Rotarit ovat tähän mennessä lahjoittaneet yli 2,6 miljardia dollaria polion vastaiseen työhön. Kampanja on esimerkki siitä, miten kansalaisjärjestöt, vapaaehtoiset ja yksityishenkilöt voivat vaikuttaa globaaliin terveyteen – myös täältä Kannuksesta käsin. Poliota esiintyy enää vain kahdessa maassa: Pakistanissa ja Afganistanissa. Silti työ ei ole vielä ohi. Tauti voi palata, jos rokotuksia ei jatketa ja valvontaa ei ylläpidetä. Viimeiset askeleet ovat usein vaikeimpia. Kannuksen rotaryklubi on osa tätä maailmanlaajuista työtä. Olemme mukana tiedottamassa, keräämässä varoja ja muistuttamassa siitä, ettei yksikään lapsi ole turvassa, ennen kuin kaikki ovat saaneet rokotteen . Yksi rokote, yksi euro, yksi lapsi – jokainen teko vie meitä lähemmäs maailmaa, jossa polio on voitettu.

Pieni ruokatarina Ranskasta

ervehdimme kotona aamuisin toisiamme “Bonjour”. Seuraamme Ranskan politiikkaa korva tarkkana, pääministerit vaihtuu, lakkoja riittää, rouva Macron kiinnostaa yhtä paljon kuin presidentti itse. Sääkartoilta tarkistetaan Keski-Pohjanmaa ja Charente. Viestit lentelee Suomen ja Ranskan välillä, välillä ne ovat vain hassuja kuvia tai videoita asioista jotka naurattaa molemmissa maissa. Sain Julien äidiltä lahjaksi paksun ranskalaisen keittokirjan, luen sitä illalla sängyssä. Tarinoita siitä kuinka ankka täytetään, miten tryffelit poimitaan ja oikea juusto valitaan. Tartiflette ja reblochon, galette des rois ja crêpes. Madeleineleivoksia on paistettu ja kuorrutettu. Ranskalais-äidillä on yhtä paljon Tupperware-astioita kuin minulla. Olemme myös yhtä lapsellisen innostuneita keittiövempeleistä, niitä voi ostaa aina, vaatteilla ei niin väliä. Lainalapsella oli siis varsin kotoisat oltavat Suomessa, uskoisin. Julie on itsekin innokas leipuri ja hän toteutti monia reseptejä iloksemme. Ranska-äidin ohjeella tehtyjä vohveleita sai maistaa muutkin Mäkiraonmäen joulussa 2023. Keittokirja on onneksi englanninkielinen, mutta reseptiikka sujuu minulta kohtalaisesti myös ranskaksi. Oeuf, sucre, farine, le beurre, sel. Niillä pääsee jo pitkälle. Luen ohjeita myös seuraamieni instatilien ja bloggaajien sivuilta alkuperäiskielellä. Olimme koko perhe Ranskassa kesällä 2025 ja tapasimme Julien perheen vuosi hänen lähtönsä jälkeen. Mikä jälleennäkeminen, jännitys huipussaan, Julie ei ollut pysyä nahoissaan, kaikki piti ehtiä! Julie sai kesäkuussa lukion päättötodistuksen

ja pääsi opiskelemaan kansainvälistä politiikkaa Fontainebleau’hen lähelle Pariisia. Hän asuu opiskelija-asuntolassa pienessä soluhuoneessa jonka vuokra on 715 euroa. Opintotukea saa 235 euroa. Matka kotoa sujuu luotijunalla Pariisiin mistä matka jatkuu toisella junalla. Kouluun haki 3000 opiskelijaa ja heistä alle 100 sai opiskelupaikan. Ranskalaiset elävät syödäkseen. Olettehan lukeneet Helena Petäistön kirjoja? Julie ja Helena muuten tapasivat Oulussa vaihto-oppilasvuoden aikana Helenan kannuslaisen Päivi-serkun kautta. - Ranskalainen aamiainen on yksinkertainen, voit valita croissantin ja pain au chocolat’n väliltä. Iso lounas syödään aina hitaasti rauhassa ja seurassa työpaikan ulkopuolella. Alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka, tai ainakin kaksi niistä sekä pieni musta kahvi. Klo 16 tarjotaan pienille lapsille le goûter (välipala). Seuraavan kerran syödään myöhään illalla kotona, kun kaikki ovat tulleet kotiin. Julien perhe odottaa aina isää sahalta kotiin, illallinen voi olla vasta klo 20. Ratatouille-reseptit kulkevat suvussa. Saimme maistaa Catherine-äidin tekemänä tätä perinneruokaa ja se oli jotain ihan muuta mitä meille opetetaan. Ratatouillen valmistus kestää pitkään, ainekset lisätään vaiheittain ja tietyssä järjestyksessä. Munakoisot vaativat pisimmät kypsennyksen. Sitä tehdään aina suuria määriä ja se sopii kaiken kotiruoan lisukkeeksi. Torilla ja kauppahallissa käydään kerran kahdesti viikossa ostoksilla. Mukaan lähtee hedelmiä, kasviksia, oliiveja, pähkinöitä, juustoja. Lihakaupassa liha on tuoretta, pakkaamatonta ja maustamatonta. Joitain lihatuotteita kuten grillattavia vartaita myydään pintamaustettuna, mutta kukaan ei ole kuullutkaan oransseista marinadiliemistä muovirasiassa. Eikä muovista ylipäätään. Kalakaupassa myytävät merenelävät tunnistaa koska ne ovat kokonaisia. Leipomoita on mo-

nenlaisia. On sokerileipureita ja leipäleipureita, on patonkileipureita ja hapanjuurileipureita. Suklaapuoti on erikseen. Juusto tuotetaan lähellä, on vuohen-, lampaan- ja lehmänmaitojuustoa. Ranskalainen ei juo maitoa, se on tarkoitettu eläinlapsille ja ruoanlaittoon. Ranskalainen leipoo aina voilla. Suomalaisessa voissa on rasvaa 80%. Ranskalainen voi on paksumpaa, rasvapitoisuus on jopa 85%. Voita ei kuitenkaan laiteta leivälle. Leipä syödään sellaisenaan tai sitä kastetaan lautaselle valutettuun oliiviöljyyn jossa on ripaus suolaa. Paras voi tulee Normandiasta Pohjois-Ranskasta missä ajelimme voi-kylien läpi tutkiessamme Normandian maihinnousun paikkoja. Kippuraisia taloihin törmääviä teitä, paljon turisteja ja kaupallistettua historiaa mutta kaunista. Alue tunnetaan myös siiderin tuotannosta. Siideri tarjotaan siellä kahvikuppia muistuttavasta matalasta korvallisesta kupista. Isä-Christophe on kova sienestämään. Kävimme tapaamassa hänen äitiään maalla. Matkan varrella metsässä oli korkea verkkoaita. Mietin

mitä aidan takana mahtaa olla ja kysyin sitä Catherinelta. Hän huudahti että sieniä! Siellä on Christophen sienet! Aita oli pystytetty kutsumattomia kaupunkilaisia varten. Ranskassa ei ole jokamiehen oikeuksia. Metsässä kasvavat sienet ovat aidan arvoisia, sienet ovat suurta herkkua ja niistä maksetaan hyvin. Isoäidin puutarha oli näkemisen arvoinen. Suuria oransseja kurpitsoita, viikunoita, luumuja, omenia, päärynöitä, tomaatteja, kanoja, perunamaa, kasvimaa. Julie pyysi että kirjoita myös viinistä. Lapsille tarjottiin viiniä Ranskan koulussa vuoteen 1956 jolloin se kiellettiin alle 14-vuotiailta. Vasta 1981 viini kiellettiin kouluissa kokonaan. Viininkulutus on laskenut Ranskassa selvästi, suurin osa viinistä viedään ulkomaille. Myös konjakki tehdään rypäleistä. Vierailimme yhdessä Cognac-alueella Hennessyn konjakkitehtaalla, Julien koti on varsin lähellä sitä. Kiinnostava viisaiden juoman kulttuurihistoria avautui uudella tavalla ja lopuksi tietenkin maisteltiin, santé! Ranskalaisissa elintarvikkeissa

on usein alkuperäistuotteille annettuja tunnuksia. Niissä lukee myös ravitsemuksellinen sisältö kirjainlyhenteellä. Lisäaineita ei juuri käytetä. Ranskalaiset arvostavat aitoa puhdasta ruokaa joka on laitettu yksinkertaisesti mutta ajatuksella. Ruoan alkuperä on tiedossa paremmin kuin Suomessa ja tuottajat ovat ylpeitä omastaan. Julie luki Suomessa ruokakaupassa aina tuoteselosteita ja haki tuotteita, joissa oli lyhin mahdollinen ainesluettelo. Saimme paljon ajattelemisen aihetta häneltä. Vierailu Ranskaan herätti miettimään miten kauas suomalainen ruoka on tullut lyhyessä ajassa teollisuuden ja tehokkuusajattelun ohjaamana. Jatkan keittokirjan tutkimista ja kokeiluja. Haaveilen ranskalaisesta ruokatorista, kesästä sekä jälleennäkemisestä. Helsingissä ja Oulussa on ranskalaisia kahviloita ja leipomoita joissa vieraillaan mahdollisuuksien mukaan. Vaihto-oppilasvuoden sivuvaikutuksena suomalaisistakin voi kuoriutua frankofiilejä. SARI JUNTUNEN

Julie Bas oli Kannuksessa vaihto-oppilaana lukuvuonna 2023-2024. Kuvassa Julie (oikealla kameraan katsoen) oman ja suomalaisen isäntäperheensä kanssa.

Kiitämme asiakkaitamme ja yhteistyökumppaneitamme kuluneesta vuodesta. Toivotamme hyvää joulua ja onnea vuodelle 2026!

HS-Proservice Oy

Palvelemme niin yrityksiä kuin yksityisiä kaikissa sähköalan töissä ammattitaidolla ja huolellisesti. Sähkötyöt jo vuodesta 1993 alkaen! Asematie 9, 69100 Kannus P. +358 45 126 7188

www.sahkoliikekannus.fi

Asuntojen ja kiinteistöjen välitystä ja vuokrausta. OC Pohjanmaa Oy LKV

Jukka Pekkarinen, Torikatu 21-23, 67100 Kokkola

Kannuksen kuppiloissa Kannus oli 1880-luvulla kaukana valtateistä uinunut maalaispitäjä. Tilanne muuttui nopeasti, kun kannuslainen kauppias Johan Petter Sahlgren sai valtiopäivillä Kokkolan tervaporvarien tuella ajetuksi läpi päätöksen Pohjanmaan junaradan suuntaamiseksi Kokkolan ja Kannuksen kautta. Kannuksen asemarakennuksen toinen pääty sisustettiin ravintolaksi, jossa matkustajat ruokailivat veturin vaihdon ajan. Kannuksen ravintolaelämä pääsi näin komeasti alkuun. Tosin jo radan rakentamisen aikana kylällä oli ollut useitakin salakrouveja, joissa myytiin paloviinaa sadoille janoisille radan rakentajille.

ylän keskustaan rakennettiin pikavauhtia suuria terva- ja tavaramakasiineja ja useita isoja kauppaliikkeitä. Saman tien kauppojen kylkeen tuli kaksi leipomo-kahvilaa, kokkolalainen Collander ja oululainen Åström. August Eklöv perusti 1900-luvun alussa raamisahan, joka ahtautui keskelle kirkonkylää kauppojen ja Lestijoen väliin. Saha oli merkittävä työllistäjä ja kylälle tarvittiin uusia kuppiloita. Näistä muistetaan sahan kupeessa olleet Lehtosen ruokala-kahvila, Näsmanin kuppila ja Milka Pitkäsen ensimmäinen kioski 1930-luvun alussa. Kannuksen isännät kävivät Savon hevosmarkkinoilla ja toivat sieltä laihoja koneja Kannukseen, lihottivat ne työkuntoon ja veivät niitä junissa Lapin ja Pohjois-Ruotsin suurille savotoille. Hevosten hankinta- ja myyntireissuilla käytettiin ”lääkkeenä” Kannuksen apteekin anteliaasti myymiä Hoffmannin (”Hokmannin”) tippoja, joita kannuslaiset alkoivat nimittää ”hokuksi”. Hokussa oli 1 osa eetteriä ja 3 osaa spriitä. Siitä tuli ajan myötä Kannuksen tavaramerkki: ”Kannuksesta ollahan ja hokulle haistahan!” Junissa tiedettiin, milloin oli pysähdytty Kannuksessa, koska vaunuissa alkoi haista vahvasti hokulle heti kun väki astui asemalta junaan. Kannuksessa alkoivat myös omat hevosmarkkinat, ensin kirkon seutuvilla ja sitten urheilukentällä radan itäpuolella. Niissä sadat hevoset

Kannuksen rautatieasema ja aseman kioski (Kannuksen kotiseutuarkisto)

vaihtoivat siellä omistajia keväisin ja syksyisin. 1930-luvulla Kannuksen Nikkarikoskelle tuli myös maakunnan johtava ravirata. Markkinoiden ja ravien aikana juopuneita vietiin putkaan vesikelkoilla ja maitokärryillä, pidätettyjä saattoi olla yhtaikaa satakunta, eivätkä putkatilat riittäneet alkuunkaan. Silloinen nimismies eli ”vallesmanni” määräsikin poliiseja haukkumaan ankarasti pidätetyt ja päästämään sitten vapaaksi ne, jotka pyysivät anteeksi tai katuivat itkien humalaansa. Kannuksen v. 1934 suurpalon jälkeisistä uusista rakennuksista merkittävin oli Keski-Pohjanmaan Osuuskaupan (KPO) suuri funkkistyylinen kauppa, jonka toinen kerros oli ko-

konaan suurena kahvila-ravintolana. Siellä tarjoiltiin pöytiin, joilla oli valkoiset pöytäliinat. KPO:n kahvila tuli suosituksi syntymäpäivien ja muiden vastaavien juhlien pitopaikkana. Kilpailevalla Lestijokilaakson Osuusliikkeellä (LOL) oli oma ravintolansa. Milka Pitkänen rakensi heti suurpalon jälkeen sahan viereen uuden kioskin, joka laajeni pian isommaksi kuppilaksi. Sotien jälkeiset vuodet olivat hyvin levotonta aikaa. Oli niitä, jotka eivät sopeutuneet sota-ajasta siviilielämään. Seudulla pyöri myös paljon kiertäviä sekatyömiehiä. Tukkijätkät toivat uittojen mukana pontikkaa Suomenselän vieriltä, ja toki ”ponua” keiteltiin Kannuksessakin. Kokkolasta haettiin sekä laillista Alkon viinaa

Kannuksen kuppiloita 1900-luvulla.

Milka Pitkäsen kioskilla (Esko Rekilä)

Pilkkeen kioskin edustalla, taustalla Kahvi-Baari (Alli Kotilan arkisto)

että puolalaista votkaa sataman laivoista. Kannuslainen poliisi muisteli toista sen ajan Kannuksen poliisia: "Poliisityö kävi häneltä muuten, mutta kiivautensa vuoksi hän joutui usein käsikähmään. Pari kertaa kävi niin, että hän oli tyhjentänyt kahvilan juopuneista, mutta jäänyt sitten ulkona painissa toiseksi. Kun kahvilan pitäjän hälyttämänä menin paikalle, jouduin ensi töikseni purkamaan jätkäkasan hänen päältään. Kun tilanne sitten selveni, niin hän löi lakkinsa maahan, hyppeli sen päällä ja kirosi.” Kannuksen uusi apteekkari ja innokas ravimies Oskari Vierto jatkoi edeltäjiensä tapaan hokun myyntiä, mutta vähitellen oli tullut tarjolle uusiakin lääkkeitä, jotka jatkoivat hokkuperinnettä. Anemian hoitoon tarkoitettua rautaviiniä jatkettiin spriillä ja siitä saatiin ”ravipommi”, joka humahti päähän muutamassa sekunnissa. Yskään tarkoitetut kamferitipat sisälsivät 1 osan kamferia, 3 osaa eetteriä ja 6 osaa spriitä. Päänsärkyyn tarkoitettu Hota-pulveri sisälsi 1950-luvulla pienen määrän metamfetamiinia, jota oli jatkosodassa käytetty väsymyksen torjuntaan pervitiinin nimellä. Hotan ja sen palanpainikkeena käytetyn pilsnerin kanssa sai pään äkkiä sekaisin. Tunnetuin ”tippaukkojen” ja ”pulveriukkojen” kantapaikka oli rautatien kupeessa ollut Jämsän Lempin parakkimainen kahvila Pirkka, johon lapsia kiellettiin menemästä. Kamferitipat ja Hota olivat toisaalta joka kodin vakiolääkkeitä, joita annettiin lapsillekin yskään ja päänsärkyyn. Pitkäsen Milka joutui sotien jälkeen siirtämään kioskinsa Pappilankadulle. Ostokset tehtiin pienestä ikkunaluukusta ja kioskin sivulla oli pieni terassi, jossa tippaukot viihtyivät tippapulloineen, pulvereineen ja pilsnereineen. Milka oli jo silloin elävä legenda, josta kiersi monia kaskuja, kuten hänen vakiolausahduksensa lakritsin hinnasta: ”Viis markkaa ja yks muistista!” Apteekkari Vierto tuli kerran valittamaan, että hevoslaitumella kioskin ja apteekin välissä on hevosille vaarallisia pikkupulloja. Milka vastasi kipakasti: ”Ei ne oo

mun pulloja, ei niisä lue M. Pitkänen, vaan O. Vierto!” Melkein Milkan kioskin viereen Valtakadun ja Pappilankadun risteykseen tuli vuonna 1958 kilpailijaksi naisurheiluseura Kannuksen Pilkkeen kioski, jonka valtteina olivat jäätelö ja iso terassi. Kioskia piti Elli ”Santra” Pihlajamaa. Santra siirsi sittemmin tämän kioskin Poutun makkaratehtaan viereen, jossa se laajeni kyläkaupaksi. 1960-luvun alkupuoli oli muutenkin kioskien kulta-aikaa, niitä oli kesäisin vähän joka kulmalla. Rautatieasemalla oli Ojutkankaan Martan pitämä Aseman kioski, ja keskustassa oli muitakin kioskeja. Yksi kioski oli Leskelän Oton omakotitalon avokuistilla, jonne myytiin ulko-oven ikkunan paikalle väsätystä luukusta. Rouva tarjoili kahvia kahvipannustaan ja myi oheen Backmanin leipomon kuuluja täytepossuja, kannuslaisittain ”porsaita”. 1960-luvulla Kannuksen vilkkain liike-elämä alkoi hivuttautua Valtakadun ja Pappilankadun risteykseen rautatien itäpuolelle. Keskustan asemakaavoitus oli jumiutunut pankkien väliseen valtataisteluun, ja tonttien hinnat olivat korkealla, joten oli pakko hakeutua kauemmas kirkosta. Toisaalta suuret ikäluokat tulivat silloin oppikouluikään, ja kun Kannuksen yhteiskoulu oli siinä vieressä, niin paikalle vyöryi päivittäin linjaautolasteittain oppilaita Kannuksen syrjäkyliltä ja kaikista naapuripitäjistä aina Keski-Suomen Kinnulaa myöten. Risteyksessä oli jo ennestään Kahvi-Baari. Sitä vastapäätä tuli sotaveteraanien Veljes-Baari, johon tuli Matkahuolto. Samassa risteyksen lähiympäristössä oli parhaaseen aikaan paloasema, Shell-huoltoasema, ruokakauppa ja muitakin liikkeitä, elokuvateatteri ja siis kaksi baaria. Itäpuolella oli vielä yhteiskoulu, Esso-huoltoasema ja Milka Pitkäsen viimeinen kuppila Siesta-Baari. Kahvi-Baarin tarina oli alkanut Vihannan matkustajakodin kahvilana, jota piti sotien jälkeen Helli Jokela. Vuonna 1952 ohjaksiin tuli suvun oma poika Erkki ”Kolu” Vihanta,

joka oli menettänyt toisen jalkansa onnettomuudessa. Se ei Kolua hidastanut, hän pärjäsi puujalkansa avulla siinä missä muutkin ja hyppäsi maailmanennätyksen 181 cm yksijalkaisten korkeushypyssä. Kerran kun asiakkaat alkoivat haastaa riitaa, niin Kolu tempaisi puukon vyöltään ja löi sen pystyyn syvälle reiteensä. Asiakkaat ryntäsivät ulos ja Kolu irrotti puukon puujalastaan. Vuonna 1963 baariin tuli apulaiseksi tumma kaunotar, josta tuli ennen pitkää Anneli Vihanta. Kolu ja Anneli hoitivat joskus levotontakin baaria rautaisella otteellaan. Kerran Kolu heivasi kaatokännissä olleen asiakkaan baarin ja paloaseman väliseen perunapeltoon vakojen väliin selviämään. Asiakkaan kunto tarkastettiin aika ajoin huutamalla ikkunasta: ”Jos oot hengisä, niin heiluta perunanvartta!” Kahvi-Baarin ja Veljes-Baarin välille syntyi mielenkiintoinen jännite. Kaikki syrjäkylien ja lähipaikkakuntien oppikoululaiset istuivat koulun jälkeen Veljes-Baarissa, koska linja-autot pysähtyivät sen pihalla. Näin ollen monet kirkonkyläläisetkin nuoret alkoivat istua siellä. KahviBaarin asiakkaana kävi sitten muu väki, joista osa oli katukuvassa hyvin näkyviä ja pelättyjä kovanaamoja, jotkut heistä myös pikkurikollisia. Keskiolut vapautui vuoden 1969 alussa ja kaikki baarit ottivat sen tietenkin heti valikoimiinsa. Annelin mukaan ”keskioluen vapautuminen oli ihan hullua aikaa, jokainen baarissa istunut oli joka ilta pelti kiinni”. Tanssipaikoilla oli omat kahvilansa: VPK:n talolla ja Työväentalolla ympärivuotisesti, ja 1950-luvun lopusta lähtien kesäisin Kannuksen suositulla tanssilavalla Ypyänojan notkossa. Niissä kahviloissa nautittiin kahvia, limonaatia, pullaa ja makkaraa. Orkesterin taukojen aikana osa yleisöstä haki vahvempaa juomista pusikkoon tai autoihin piilotetuista pulloista. Lavatanssien jälkeen monet suuntasivat Kahvi-Baarin kylkeen pystytetylle ”Kolun grillille”. Sinne ei naapurikuntalaisilla, varsinkaan ”lamppilaisilla”, ollut iltayöstä mitään asiaa, mistä kylän kovanaamat

Kannuslainen Caroline-bändi soittaa VeljesBaarissa (1969).

pitivät huolen. 1960-luvun lopulla aloitti toimintansa Toholammin lukio, minkä jälkeen sieltä päin ei enää tullut oppikoululaisia. Väki Veljes-Baarissa väheni ja ennen niin vilkas risteys hiljeni. Matkahuolto siirtyi kirkon kupeeseen Siltakadulle Matka-Baarin yhteyteen. Entinen miss Toholampi Ritva Pikkukangas valloitti sen asiakkaat hymyllään ja iloisella asiakaspalvelullaan. Myöhemmin hän siirtyi pitämään suosittua Kannus-Kioskia entisen poliisiaseman tontille. Siltakadun toisella puolella oli jo 1950-luvulta lähtien ollut Liedeksen leipomo, jonka yhteyteen tuli jossakin vaiheessa baari, Kulma-Baari. Siellä käyty ”piimäsota” pääsi valtakunnan lehtien otsikoihin 1970-luvun alussa. ”Sota” alkoi, kun romaniseurue kurvasi autollaan baarin pihalle ja riensi leipomon toisessa kerroksessa olleen baarin myyntitiskille. Siinä sattui olemaan paikallisia jermuja, ja jonkun käsissä olleesta piimäpurkista lorahti tilkka piimää takaa tulleen rintamukselle. Syntyi nujakka, jossa aluksi myynnissä olleet piimät ja maidot roiskittiin toisten niskaan, ja lopulta koko baarin irtaimisto tuhoutui melko perusteellisesti. Juttu eteni raastupaan, jossa osallisille mätkäistiin tuntuvat sakot ja vahingonkorvaukset.

Kannukseen tuli ennen pitkää myös ensimmäinen A-oikeuksin varustettu ravintola, Lestin Krouvi, entisiin osuusliikkeen tiloihin. Portsari oli perso narikkarahalle ja kilisteli kuuluvasti kolikoita taskussaan sisään yrittäville. Jos ei heti tarjonnut rahaa, niin ”meillä on nyt ihan täyttä”, vaikka selän takaa näkyi puolityhjä ravintola. Eipä hätää, Krouvin pihalla oli puhelinkioski, josta soitto hovimestarille ja pöytävaraus ”arkkitehti Forsnabban seurueelle”. Sitten uudestaan ovelle, jossa hovi oli vastassa ja portsari kumartelemassa. Kun KPO ravintoloineen siirtyi lopetetun sahan tontille, niin tyhjentyneeseen funkkisrakennukseen tuli hotelli Ratsumies. Sen alakertaan tuli tyylikäs hotelliravintola, josta sukeutui myös suosittu tanssipaikka. Kannuslaiset nimesivät pitkänmallisen ravintolan osat KPO:n myymäläjaon mukaan: perältä lukien ”rautapuoli”, ”kirjapuoli”, ”kangaspuoli” ja ”ruokapuoli”. Hotellin vastaanotto oli ruokapuolella, joten iltaisin baaritiskinä se oli tietenkin ”lihatiski”. Kahvibaari eli pitkään hiljaiseloa, kunnes se sai vuonna 1986 uutta nostetta päästyään mukaan taiteilija M. A. Nummisen kulttikirjaan ”Baarien mies”, jossa Numminen kertoi vierailuistaan perinteisissä keskiolutbaareissa ympäri Suomea.

Anneli Vihanta jatkoi baarin pitoa vuosikymmeniä Kolun kuoltua, ja hänestä itsestäänkin tuli vähitellen kulttihahmo, jota sittemmin haastateltiin useisiin aikakauslehtiin ja monesti televisioonkin. Kahvibaarin arvostus on tasaisesti noussut Kannuksen ulkopuolelta tulleen kiinnostuksen myötä, ja nyt siellä on karaoken lisäksi konsertteja kansanmusiikista ja popista rokkiin ja räppiin, on kaupunginjohtajan kyselytunteja ja seurakunnan joululauluiltoja. Kahvibaarin ikkunapöydässä istuessani mieleen tulee purkillinen punaisia tikkunekkuja Milkan kioskin ikkunalla, Anneli kitaroineen laulamassa ikiaikaista bravuuriaan ”Kultaiset korvarenkaat” ja se kannuslaiselta jobbarilta tuplahinnalla ostettu koskispullo, jonka tyhjensimme yöllä intistä kotiutuessamme siinä Valtakadun reunalla istuen. Entinen rehtorimme meni ohitsemme ja jäi puhuttelemaan meitä juuri, kun pullo putosi kädestäni rikki kadun reunaan. Mutta mitäpä siinä suotta häpeilemään, hänkin oli palaamassa pitkältä istunnolta kantapöydästään Lestin Krouvista. KARI KÄNSÄLÄ Tämän tarinan pitempi ja henkilökohtaisempi versio on julkaistu Helsingin Keskipohjalaisten blogina: https://helsinginkeskipohjalaiset.fi/ kannuksen-kuppiloissa-kari-kansala/

.fi

➦ Kuljetukset päivittäin ympäri maakuntaa ➦ Muuttokuljetukset ➦ Vuokrattavana 1+8 h bussi

Meiltä Fixus-ketjun varaosat ja IKH:n työkalut. Lisäksi saat meiltä autoihin liittyvät palvelut! Jokelantie 6, 69100 Kannus Puh. 06 877 8110 Avoinna ma–pe 8.30–17.00, la 10.00–13.00

Lammasojantie 4, 69100 KANNUS 040-715 6049 info@kuljetuspalvelusyrjala.fi

RAUTAPOHJA ON MYÖS MONIPUOLINEN PUUTAVARAKAUPPA

Autohuolto Rautiola Oy Huollot ja korjaukset kaikkiin merkkeihin. Nelipyöräsuuntaukset • Rengasmyynti

Tukkitie 6, KANNUS, puh. (06) 870 681 Ari puh. 044 5109 405 Eeva-Liisa puh. 044 5109 406 Petri puh. 044 5109 404

PINTAURAKOINTI FINGERROOS OY Pekka Fingerroos Puh. 050 592 2112

P. 040 964 4174 Matias Rautiola Välskärintie 4, Kannus Ma-Pe 8-16 8-16

LVI-asennukset ja kodin kaikki remontit! Paikallista palvelua nopeasti p. 044-5142229 Marjaana p. 040-4100396 Marko Myymälä avoinna Ma-Pe klo. 9.00-16.00 Asematie 11, Kannus

Kiitos kuluneesta vuodesta!

Hyvää Joulua

ja turvallista uutta vuotta! Rengasammattilaiset palveluksessanne

KOIVUSAARI OY Leppäojantie 5 • KANNUS • 06 8741 300 www.koivusaari.fi

Pohjalaistalo matkalla eilisestä huomiseen

uomen kotiseutuliiton tämän vuoden 2025 teema on Rakennettu perintömme. Teemavuotena on haluttu nostaa esille rakennettua ympäristöä, joista syntyvät myös alueen erityispiirteet, paikallinen identiteetti, tarinat ja muistot. Näiden ympärille rakentuu merkittävästi myös kotiseutuidentiteetti. Rakennettuun ympäristöön on sitoutunut myös suuri määrä taloudellista pääomaa, työtä ja arvokkaita materiaaleja. Rakennusten arvoa voidaan määritellä myös kulttuurisesta ja sosiaalisista näkökulmista. Keski-Pohjanmaalla merkittävä osa jokilaaksojen rakennusperinnöstä tiivistyy pohjalaistalojen pihapiireihin ja erityisesti niiden päärakennuksiin, pohjalaistaloihin. Keskipohjalaiset talot ovat tyypillisesti olleet puolitoistakerroksisia hirsitaloja. Huonejako on perinteisesti rakentunut tuvan, perikamareiden, porstuan ja porstuakamarin muodostamista kokonaisuuksista ja variaatioista. Tätä huonejakoa on voitu taloissa muokata ja usein pohjalaistaloja on täydennetty 1900-luvulla ns. elintasosiivillä, joihin on sijoitettu mm. sauna ja pesutilat. Pohjalaistalojen elämän keskipiste on suuri tupa, jota hallitsee yhteen nurkkaan muurattu takkauuni. Tyypillinen keskipohjalainen takkauuni on ollut ns. ohtatakka, jossa uunin kupu muistuttaa otsan tai raskaana olevan naisen vatsan siluettia. Lisäksi perinteisen tupatunnelman luovat pitkä tuvan pöytä lavitsoineen, seinänvieruspenkit, komea kaappi, kaappikello sekä pitkät räsymatot ja muut tekstiilit. Pohjalaisessa tuvassa menneisyys ja nykyisyys kohtaavat ainutkertaisen kauniilla tavalla. Nykyajan vaatimuksista ei tingitä, mutta monisatavuotinen perinne avaa nykyihmiselle suorastaan ylellisen tuntuisen ulottuvuuden: mahdollisuuden kokea esivanhempien työn merkitys osana jokapäiväistä asumista. Pohjalainen hirsitalo on suomalaisen rakennusosaamisen vuosisadoissa hioutunut timantti! Rakennus on tehty jo alun perin purettavaksi ja siirrettäväksi, joka on mahdollistanut suuren materiaali-investoinnin Kerola 1920 hyödyntämisen silloinkin,

kun asumistarpeet muuttuvat. Tarkoin valittu puumateriaali on ollut ensiluokkaista ja kestävää. Kannuksen monet 1800-luvulla rakennetut pohjaistalojen hirret ovat saaneet kasvaa hitaasti Lestin metsissä, josta ne ovat kaadettu ja uitettu jokea pitkin lähelle kotikylää ja tuotu perille hevosreillä. Käsityötaito on ollut huippua eikä esteettistäkään kauneuttakaan ole unohdettu yksityiskohdissa, kuten lohenpystynurkissa ja piilutuissa hirsiseinissä. Pienet kuusi ruutuiset tai ns. t-malliset ikkunat ovat talojen silmät, jotka sijoitettiin aina seinän ulkovuoren tasalle. Näin talon silmät eli kauniit ikkunat eivät painu rakennuksen sisään vaan katsovat kauniista talosta maailmalle. Rakennukset ovat tehty kestämään nimenomaan suomalaiset sääolosuhteet eli kovatkin sateet, pakkaset ja helteet. Itse olen saanut puolisoni kanssa tutustua perinpohjaisesti keskipohjalaistalon saloihin, sillä olemme vuonna 2002 siirtäneet vanhan sukutalon Lohtajan Väliviirteeltä Kannuksen Yliviirteelle. Rakensimme talon ns. hartiapankkirakentajina noin 14 vuoden ajan ja siinä matkalla olemme saaneet oppia monenlaista pohjalaistalojen hienoudesta. Lisäksi tämä talo on ollut perheemme koti jo 20 vuoden ajan. Vanhan pohjalaistalon omistajina olemme pyrkineet jatkumoon, jossa mennyt aika elää uudessa ajassa. Vaikka olemme eläneet nykyaikaisen lapsiperheen elämää, olemme rakennusratkaisuissa pyrkineet tekemään muutoksia mahdollisimman vähän sekä rakentamaan muutokset siten, että ne ovat myös mahdollista palauttaa ennalleen, jos seuraavat asukkaat sitä haluavat. Huonejako on pystynyt perinteisenä, ainoastaan porstukamarista on tehty wc / suihku ja kylmästä vintistä puolet on muutettu lämpimäksi. Sauna on sijoitettu pihan ulkorakennukseen ja ratkaisu on ollut erittäin toimiva. Samaan ulkorakennukseen on sijoitettu myös lämpökeskus ja varastotilaa. Lämmitysmuotona toimii vesikiertoinen hakelämmitys ja lisänä ovat aurinkokeräimet, joilla lämmitetään käyttövesi kesäkaudella.100 vuotta vanhat ikkunat ovat kunnostettu ja ne palvelevat

tehtävässään edelleen. Myös kaikki väliovet, katto- ja lattialaudat, listat ja uunien metalliosat ovat säilytetty alkuperäisinä. Vanhaa, laadukasta rakennustavaraa on järkevä kierrättää ja alkuperäiset osat luovat talosta ehjän kokonaisuuden. Isoimpia uutuuksia talossamme ovat lisäeristys, keskuslämmitys ja uusi saumapeltikatto. Toivottavasti pohjalaistalon omistajat ympäri Keski-Pohjanmaata näkevät omistamansa rakennuksen arvon ja haluavat säilyttää sekä ylläpitää niitä osana paikallista rakennettua perintöämme. Samalla vaalien meidän ainutlaatuista ympäristöämme ja historiaa. MAIJA KUPSALA Kannus seura

Karjakangas 2024

• Kodinkoneiden • Helkama kodinkoneet varasto• Vaihtuva valikoima • Kodinkoneiden myymälä, • Helkama-kodinkoneiden • Vaihtuva korjaukset myymme myös muita myös käytettyjä korjaukset varastomyymälä valikoima • Ilmalämpöpumppujen merkkejä. Toimitamme koneet kodinkoneita • Ilmalämpö• Myymme myösasennettuina. muita myös myynti ja asennus tarvittaessa paikalleen pumppujen merkkejä. käytettyjä Asematie 9, Kannus 302 100koneet | www.kodinkonehuoltokannus.fi Toimitamme myynti ja | puh.•0900 kodintarvittaessa paikalleen asennus koneita asennettuina.

Asematie 9, Kannus I 0900 302 100 I kodinkonehuoltokannus.fi

Tunnelmallista Joulua ja Onnea Vuodelle 2026!

Toivotamme asiakkaillemme ja yhteistyökumppaneillemme rauhallista joulua ja onnea vuodelle 2026!

K-Center Oy p. 08 480 823

Hyvää joulua!

Hyvää Joulua! t. K-kauppiaasi ja henkilökunta

Tervetuloa!

HERKKU Siltakatu 6, Kannus • 044 574 3603

Palvelemme ma-la 7.00-22.00 10.00-22.00 .00-21.00 ja su 10.00-21.00

ma 17.00–18.00, ti 10.00–12.00

Ristikot leipoi: H. Sanavara

Sara Ilman viimeinen joulu

un pieni Sara-tyttö sairastui, hän sanoi menevänsä jouluksi taivaaseen ja niin tapahtui. Varhain jouluaamuna, ennen kynttilöiden sytyttämistä ikkunalaudalle ja kirkkoon lähtöä, Sara Ilma Sahlgren kuoli. Hän oli neljä vuotta vanha. Miten jatkui perheen joulu tuona aamuna vuonna 1878? Kerääntyikö koko perhe, Mariaäiti, Johan Petter-isä ja kahdeksan sisarusta vielä viimeisen kerran Sara-siskon sängyn ympärille? Sytytettiinkö tyttöjen huoneen piirongin päälle lisää kynttilöitä valaisemaan lähtijän matkaa? Annettiinko kartiinien, Sefanian juuri pesemien ja silittämien, olla kiinni koko päivän? Lepäsihän peitto varmasti lämpimästi Saran yllä? Pitkin viikkoa työväen puheissa kauppias Sahlgrenin pakarituvassa, puuliiterissä, maitokamarissa, verstaissa ja tavaramakasiineissa oli ollut Sara. Että eihän nyt taas? Kun ei ole ehtinyt kulua, kuten hyvin muistettiin, vuottakaan pikku-Hiljan kuolemasta ja kymmenkunta August Hermanin! Sitten kun tieto isäntäväen tämänkertaisesta surusta kantautui väentupaan, vanhimmat työntekijät tiesivät kertoa, että Sara-tytär oli kauppiaan kuudes kuollut lapsi. Kauppiaan kaksi ensimmäistä vaimoa oli myös kuollut. Ensimmäisen vaimon kotitalo oli tämä Mäkiraon talo missä kauppias asuu Maria-rouvansa kanssa. Toinen vaimo oli Kokkolasta. Molemmat ehtivät saada ja menettää lapsia ja heidät kaikki on laskettu yhteishautaan kirkon viereen. Kiveen on kaiverrettu: Kristus on meille elämä ja kuolema voitto. Kuolema oli jokaiselle Sahlgrenin palkolliselle puotipojasta

Maria ja Johan Petter Sahlgrenin asuin- ja kaupparakennus sijaitsi tässä nykyisin Kuntalana tunnetussa talossa Kannuksen Mäkiraonmäellä. Siellä Sara Ilma syntyi (29.3.1874) ja kuoli (25.12.1878). Kuva vuodelta 2000: Simo Porkola

karvariin jo tutuksi käynyt asia, siitä olivat pitkään kestäneet katovuodet pitäneet huolen, mutta ei kuolemaa olisi voitoksi tahtonut kutsua. Ei sitten millään. Varsinkaan pienten viattomien lasten! Mieluummin olisi pitänyt Saran ja Hiljan ja kaikki ne muutkin, omat pienet, maan päällä. Mutta jos Salakreeni kaikkien menetyksiensä jälkeen uskoo yhä hautakiven tekstiin, niin onhan siinä jotain perää oltava. Ja sekin on ääneen sanottava, että ilman kauppiasta Mattilan hautausmaa olisi jo kuoppia täynnä. Silloin kun katovuodet olivat pahimmillaan ja kokonaisia perhekuntia kaatui nälästä ja sairauksista, kauppias järjesti kannuslaisille tynnyreittäin viljaa. Hätä oli suuri laajasti Suomen maassa ja viljasta pulaa, mutta sanotaan kauppiaan laittaneen omia varojaan pantiksi, että kaupat onnistuivat. Eikä

kauppiaan hyväsydämisyys ole osoittanut laantumisen merkkejä. Viikoittain, kun ajat ovat vieläkin mitä ovat, äitejä nälkäisine lapsilaumoineen tulee kauppapuotiin pyytämään kauppiaalta vähän jauhoja ja tilkan maitoa ja kauppias antaa – velaksi, mitenkä muutenkaan. Sivukyläläiset ovat vieneet hevosensa kirkkotalleihin ja kirkonkellot soittaneet viimeisen kutsunsa. Väentuvasta katsottuna naapurimäellä seisova kirkko näyttää kodikkaalta ja lämpimältä kynttilöiden valaisemine ikkunoineen. Väentuvan tunnelma on myös lämmin ja harras. Varhaisaamun järkytys pehmenee suru-uutisen hiljaisen hyväksyntään. Niin vähäisiksi oli laskettu pikku-Saran elämän päivät. EEVA VIHANTA

LAMETEK nosTo-ovET AuToTALLin nosTo-ovET

MooTToriLLA AsEnnETTunA. ous ! soita ja pyydä tarj

044 773 0003 044 773 0002

myynti@lametek.fi www.lametek.fi

NOSTO-OVET

Tavoitat meidät helposti: • Marko Mattila 044 562 4941 • Jani Mäkinen 044 321 8910 e-mail: marko.mattila@ pmsm.fi

huukin kone

HENKILÖ- JA PAKETTIAUTOJEN MÄÄRÄAIKAISHUOLLOT JA KORJAUKSET

AUTOHUOLTO AROLA Valtakatu 31, Kannus p. 06 870 304, 040 5879 441 www.autonomi.fi

Ihanaa joulua kaikille!

Yli 30 vuotta autojen hyvinvoinnin turvaksi!

Jerks autotallitreenit 1965. Kuva: Veikko Lamu.

MUSIIKIN MATKASSA Osa 2: Jerksistä Carolineen Vuosi sitten Kannuksen Joulussa 2024 kävin läpi Caroline-yhtyeen historiaa ja vaiheita vuodesta 1968 lähtien nykyhetkeen saakka. Haluan mennä vielä hieman yhtyeen alkujuurille ja muistella musiikillisia tapahtumia ja kokemuksia ennen Carolineyhtyeen syntyä ja siitä miten kaikki alkoi.

nsimmäinen kokemus musiikin esittämisessä oli, kun joskus 60-luvun puolessa välissä rakensin pahvista ja kuminauhoista ensimmäisen ”kitaran”. Juhani ”Junnu” Lamu kokosi peltipurkeista ja kattiloista ”rumpusetin”. The Renegades -yhtyeen hitissä ”Cadillac” oli hieno rumpuintro, ja siitä rokki lähti soimaan. Hieman myöhemmin sain vanhemmiltani muistaakseni syntymäpäivälahjaksi ensimmäisen ihan oikean akustisen kitaran. Soittamista ja sointuja ryhdyttiin innokkaasti opettelemaan. Seuraava biisi oli Beatlesin ”Twist and Shout”, jota yritimme tapailla Lamun asunnon yläkerrassa Lesti-

kadulla. Mukaan oli liittynyt myös Junnun vanhempi veli Kalervo ”Kale” Lamu. Kale oli yhdessä isä-Veikon kanssa hankkinut sinisen akustisen kitaran Pietarilan Kellosepänliikkestä. Tallella on edelleenkin ruutuvihko, johon olen kirjoittanut biisin sanat: ”Well sheikida beibi an now, twist an saut”. Esittävää tai keikkailevaa orkesteria ei tästä kuitenkaan vielä kehkeytynyt. Esa Karhumaalla oli jo 60-luvun alussa kokoelma vinyylisinglejä, joita kuunneltiin Karhumaan kotona, silloisen puhelinkeskuksen asuntopuolella Valtakadulla. Esa ja siskokset Sinikka ja Anne olivat saaneet vanhemmiltaan luvan ostaa kerran kuussa yhden singlelevyn, ja niitä alkoikin kertyä enemmän ja enemmän. Ensimmäinen, jonka muistan, oli Beatles yhtyeen Tony Sheridanin kanssa 1961 Berliinissä levytetty EP-levy, jossa oli mm. kappaleet ”My Bonnie” sekä Beatleseille harvinainen instrumentaali ”Cry For A Shadow”. Esa oli hankkinut Ivan Putilinin kitarakirjan, ja siitä nyt ryhdyimme yhdessä lukemaan, opettelemaan

lukemaan nuotteja ja laajentamaan tuntemusta soittimiin. Nuotit ja sovitukset olivat lähinnä’ suomalaisia ja slaavilaisia kansanlauluja, mutta ne antoivat hyvän perusteen kitaransoiton alkeille. Sähkökitara oli kuitenkin tämän ajan muotisoitin Beatlesin, Rollareiden, Kinksien ym. brittibändien suosion vuoksi – akustinen kitara ei enää riittänyt, vaan tarvittiin sähköä. Hankin Höfnerin kitaramikrofonin, kaiversin kitaraani sopivan kolon, upotin mikrofonin siihen, piuha paikalleen, banaanikoskettimilla yhteys radioon ja sähkökitara oli valmis. Soundi oli mitä mahtavin. ”House of the Rising Sun” oli ensimmäisiä, jonka soinnut olivat hallussa, kuten niin monen muun aloittelevan kitaristin 60-luvun puolessa välissä. Syystä tai toisesta minua kiinnosti kuitenkin bassokitara, ja kun Tekniikan Maailma -lehdestä löytyi vielä ohje sähköbasson rakentamiseen, niin homma hoitui isän kellariverstaassa. Puutavara ja tekniikka kitaraan haettiin Kokkolasta, ja kitaran kaula vahvistettiin potkukelkan jalaksella. Painoa soittimeen kertyi kohtuullisen

paljon. Tällä itserakennetulla bassolla sitten basistin ura urkeni. Innostus yhtyesoittoon oli kasvamassa, ja talven-kevään 1965 aikana keräännyimme Lamun omakotitalon autotalliin Mäkiraonmäelle. Lamut olivat rakennuttaneet uuden kodin edellisenä syksynä ja muuttaneet pois Lestikadulta. Kokoonpanoon tulivat mukaan Esa ”Ekku” Karhumaa ja Raimo ”Ranssi” Kannussaari kitaristeiksi, Kalervo ”Kale” Lamu rumpaliksi ja minä basistiksi. Soiteltiin satunnaisesti sen ajan hittibiisejä muun muassa ”Last Train to Clarksville”, ”Stop the Music”, ”My Only One” jne. Yhtyeelle piti tietenkin keksiä nimi, se saatiin muodostettua yhtyeen jäsenten etunimistä: Juha, Esa, Raimo ja Kalervo lisäämällä loppuun sen ajan pakollisen S-kirjaimen eli yhtyeestä tuli JERKS. Muutamien autotallitreenien jälkeen päästiin soittamaan ihan esiintymislavalle, Työväentalon yläkerran saliin. Esiintymislava oli silloin salin itäpäädyssä, nykyistä lavaa vastapäätä. Treenejä pidettiin ahkerasti, ja repertuaari karttui. Yhtyeellä oli muutama esiintyminen kouluhipoissa ja jopa yksi tanssikeikka VPK:n talolla syksyllä 1965. Tango oli 1960-luvun tanssikansan suosikkitanssi, Jerksien repertuaarissa oli jopa yksi tyylin edustaja, ”Guitar Tango”, joka kuitenkaan ei tuolloin vakuuttanut paikalla ollutta yleisöä. Kalevi Haltia kirjoittaa Lestijokiseutu -lehdessä keväällä 1966 Jerks-yhtyeestä, että ”Sana Jerks on vielä tuntematon useimmissa piireissä mutta katsellessa yhtyeen harjoitusintoa tunkee mieleen sellainen ajatus, että kyllä näiden poikien innolla ja taidolla pääsee pitkälle mikäli tarmoa riittää. Keski-ikä heillä on 16 v., joka on melko alhainen. Työväentalolla käy väkeä seuraamassa yhtyeen harjoituksia ja kehitystä, soitto paranee päivä päivältä ”.Jerks yhtyeen tarina päättyi kuitenkin hyvin lyhyeen Esan muutettua Kokkolaan ja Ranssin ja Kalen ryhdyttyä opiskelemaan Kokkolan Ammattikoulussa. Seuraava vaihe musiikin polulla oli TOXIC ZONE LTD -niminen kokoonpano. Yhtye perustettiin al-

Toxic Zone Ltd konvassa yhteiskoululla. Kuva Esko Keski-ojan kokoelmista.

kuvuodesta 1968 ja sen muodostivat Esko ”Kessu” Keski-oja, kitara; Juha ”Måco” Porkola, rummut ja minä. Kesän aikana yhtyeeseen liittyi kitaristiksi myös Eero Joki-Korpela. Ohjelmistoon kuului säilyttämäni soittolistan perusteella esimerkiksi kappaleet ”Garamba”, ”Toxic Zone Shake”, ”Inspiration Sound” ja ”Toxic (solo for you, me and Prunel)”. Yhtye soitti ainakin yhden keikan Kannuksen Yhteiskoululla järjestetyssä konvassa. Konvat olivat tuolloin koululaisten ohjelmallisia yhteistapaamisia. Illan mittaan oli erilaista ohjelmaa, ja suosittu numero tuolloin oli esim. ”Kessun Kapakka” -sketsikohtaus, jonka Kessu käsikirjoitti ja esitti kuvaelman pääosaa. Idean Kessu oli saanut television ”Speden Saluuna” -ohjelmasta. Illan päätteeksi Konvassa oli musiikkia ja tanssia. Tämänkin kokoonpanon tarina jäi hyvin lyhyeksi, Juha Porkola muutti pois pakkakunnalta ja yhtye hajosi. TZL:n kolmikosta Kessu, Eero ja minä jatkoimme yhteissoittoa, ja kesällä 1968 rumpaliksi saatiin Osmo ”Oscu” Kannussaari. Harjoitukset aloitettiin Ravipaviljongilla aluksi nelimiehisenä. Väliaikaisesti yhtyeelle annettiin nimeksi TWEED. Eero lähti kuitenkin lyhyen jakson jälkeen yhtyeestä. Tilalle saatiin Oscun veli Raimo ”Ranssi” Kannussaari koske-

Carolinen ensimmäinen keikkajuliste 1968. Design Esa Karhumaa.

tinsoittajaksi. Kun vielä Kalevi ”Kilu” Hietala saatiin yhtyeen solistiksi, oli syntynyt CAROLINE, jonka tarina kerrottiin edellisessä joululehdessä. Kuten tuossa osiossa todettiin, Caroline hajosi lähinnä armeijan ja opiskelujen vuoksi kesällä 1970, mutta on jatkanut edelleen toimintaansa aina nykypäiviin saakka, tänä vuonna tulee kuluneeksi 58 vuotta yhtyeen syntymästä. Kukin muusikko jatkoi soittamista Carolinen hajoamisen jälkeen eri kokoonpanoissa, Oscu muun muassa Guapita- ja Nuijasota-yhtyeissä ja Kilu omassa triossaan ja Torremolinos-yhtyeessä, minä Valto Tuohiojan yhtyeessä ja Second Flashissa, mutta se on jo toinen – tai ehkä kolmas tarina. Get On Baby, Get On! JUPPA

ROIKOLAN KOULUN

Eevi Erkkilä 3. lk

Aatu Leppänen 3. lk

Poron joulukuu

Joulupukin matka

Olipa kerran poro, joka halusi juhlia joulua. Poro kävi ostamassa kuusen, jotta hän voisi juhlia joulua, mutta poro unohti koristeet. Hän palasi kauppaan ja kävi ostamassa koristeet ja palasi kotiin. Sitten hän koristeli kuusen ja alkoi juhlia, mutta valitettavasti hän oli aivan yksin. Mutta sitten ovelle kolkutettiin. Pieni kissa tuli ovesta sisään ihan kylmissään. Poro kantoi kissan lämpimälle sohvalle. Ja hän antoi kissalle lämmintä kaakaota. Kissalle tuli niin lämmin olo, että hän halusi jäädä poron luokse. Kissa kysyi porolta, että saisiko jäädä poron luokse ja poro suostui. He leikkivät ja katsoivat elokuvaa koko illan, kunnes he nukahtivat. Keskiyöllä joulupukki kävi tuomassa molemmille paljon lahjoja.

On jouluyö. Joulupukki valjasti poroja lähtöön. Poroja oli seitsemän. Niiden nimet olivat Petteri Punakuono, Jalo, Loiste, Kimalle, Lumi, Safi ja Tintti.

Emma Tiinaen 3. lk

Lumiukko ja tonttu Lumiukko oli tontun paras ystävä. Tonttu meni joka päivä katsomaan ikkunoista. Lumiukko katsoi tontun touhua. Lumiukko laittoi ruuan. Eräänä päivänä Joulupukki tuli jakamaan lahjat ja jäi kahville. Tonttu ja lumiukko lähtivät joulupukin mukaan jakamaan lahjoja taloihin. Sitten kun lahja saatiin vietyä taloihin, he menivät Korvatunturille syömään korvapuusteja ja juomaan mehua ja menivät nukkumaan. Aamulla koittaa uusi päivä. Hugo Peltoniemi 3. lk

Pukilla oli iso säkki, joka oli täynnä lahjoja lapsille ja aikuisille. Pukki lähti jakamaan lahjoja lapsille. Hän oli vienyt vasta kahdelletoista lapselle lahjoja, kunnes reki kaatui. Pukki oli hädissään: mitä nyt tehdä, kun kaikki lahjat makasivat maassa levällään. Vähän ajan päästä pukki keksi soittaa tontut apuun. Kun tontut saapuivat apuun, pukki ja tontut saivat kerättyä lahjat takaisin rekeen ja nyt pukki pääsi taas jakamaan lahjoja lapsille. Kun pukki oli palaamassa Korvatunturille, hän tippui reen kyydistä suoraan rapakkoon. Onneksi pukki oli jättänyt yhden tontuista avukseen jakamaan lahjoja, niin se pystyi auttaa pukin ylös jorpakosta. Matkalla pukki oli vilustunut pahasti. Onneksi muori osasi auttaa. Muori lämmitti teetä pukille, jotta tämä paranisi. Sen jälkeen kun pukki oli juonut teen, hän meni nukkumaan. Aamulla kun pukki heräsi, hän oli terve. Kun pukki oli syönyt aamiaisen, hän meni ruokkimaan porot. Pihla Haanpää 6. lk, Ella Tiinanen 1. lk ja Linda Kivioja 5. lk

Jere Kivioja 3. lk

56 Vilja Kemppainen 5. lk

Eemil Peltoniemi 1. lk

Poron ensimmäinen joulu Eräänä päivänä pikkuporo oli kuullut muiden porojen puhuvan jostain joulu-nimisestä aiheesta, Niinpä pikkuporo päätti kysyä äitiporolta, että mitä joulu tarkoittaa. – Äiti, niin mitä joulu tarkoittaa? – Se tarkoittaa juhlaa, jossa on joulukuusi ja jouluruokaa sekä jotain hienoja lahjoja. – Uu, kiinnostavaa! Mutta voimmeko me pitää joulujuhlat? – Totta kai. – Kiitos! Sitten koitti ilta ja muut porot tulivat paikalle ja siellä oli hauskaa. Pikkuporo sai upeita juttuja. Tämä on paras joulu ikinä! Mutta sitten he kuulivat jotain ääniä. – Mikä tuo oli? – En tiedä. Minä käyn katsomassa! – Mitä jos et palaa takaisin? – Sitten en palaa. Sitten pikkuporo lähti tutkimaan, että mikä oli tuo salaperäinen ääni. – Huhuu! Onko täällä ketään? Sitten kuului räks! – Apua! Mikä se oli? – Olen täällä. – Ai missä muka? Tule esiin. – Miksi minun pitäisi? – Siksi koska haluan tietää, kuka olet. – Okei, minä tulen! – Mi...tä! Sehän olet sinä Siiri. – Niin olen höpsö. – Miten en heti huomannut, että se olet sinä! Tule me mennään nyt juhlimaan. Eevi Perkkilä 3. lk

Lasten joulu Ystävysten jouluretki

Olipa kerran ystävykset poro ja kissa. Kissa nimeltään Mea ja poro Hilma. Ne asuivat yhdessä Korvatunturilla. Päivä ennen jouluaattoa he lähtivät yhdessä etsimään joulukuusta. Kun he olivat etsimässä kuusta, heidän eteensä ilmestyi yhtäkkiä susi. He lähtivät kiljuen karkuun. Sitten he löysivät luolan, mihin ne pääsivät piiloon. Ne huomasivat luolan perällä jonkun eläimen. Kun he menivät lähemmäksi, he huomasivat pienen pupun. Mea ja Hilma kysyivät pupun nimeä. Pupu vastasi hiljaisella ja pelokkaalla äänellä, että hänen nimensä on Mila. Ystävykset päättivät ottaa Milan mukaansa ja suden lähdettyä he lähtivät yhdessä etsimään joulukuusta. He lähtivät metsään hakemaan kuusta. Metsässä he huomasivat suden seuranneen heitä. Ennen kun he kerkesivät reagoimaan, niin susi lähti jo juoksemaan. Ystävykset lähtivät äkkiä karkuun. Kun he olivat juosseet jo tovin, heidän vauhtinsa alkoi hidastua. Sitten he törmäsivät valtavaan kuuseen. Susi pysähtyi ja katsoi ystävyksiä maassa. Kun ystävykset olivat valmiina joutumaan suden suuhun, susi kysyikin yhtäkkiä: – Oletteko kunnossa? Ystävykset olivat hämillään. Susi sanoi: – En minä teitä syö. Olen yksinäinen susi, kun kaikki pelkäävät minua. Sitten ystävykset sanoivat: – Tule meidän kanssamme viettämään joulua. Kun törmättiin

tuohon valtavaan kuuseen, niin siitä löytyikin meille hyvä joulukuusi. Seuraavana päivänä jouluaattona susi ja kaikki ystävykset antoivat toisilleen lahjoja ja siitä asti he ovat olleet parhaita ystävyksiä.

Pikkukettu on vähän hämmentynyt, mutta katsoo taakse. Ja siellä istuu joulupukki pikkujakkaralla lahjasäkki kädessä. – O-oletko se sinä? Kysyi pikkukettu. – Tämä on sinulle pikkukettu.

Silja Uusitalo 6 lk ja Fanni Huuki 2. lk

Pikku ketun joulu On joulu ja pikkukettu on innoissaan. – On joulu, on joulu, pikku kettu huutaa. Pikkukettu ja äitikettu ovat vasta hakeneet joulukuusen. Nyt pikkukettu ja äitikettu koristelevat kuusen. Sitten he leipovat piparkakkutalon. Sitten on hetki, jolloin pikkukettu kirjoittaa listan pukille. Hän toivoo paljon karkkia ja uuden pyjaman sekä junaleluja. Totta kai hän jätti tontuille myös piparkakkuja ja lämmintä maitoa. Pikkukettu rakastaa joulua. Nyt on 24. päivä, jolloin pikkukettu herää omasta pienesä sängystään. – On joulu! Pikkukettu huutaa ja juoksee äitiketun huoneeseen. – On joulu! Huutaa pikkukettu. – Tule mennään jo. Äitikettu ja pikkukettu kävelevät kohti joulukuusta ja siellä ei ollut mitään. – Eiiii, missä kaikki lahjat on? Kysyy pikkukettu, kunnes hän huomaa kuusen alla pienen paperilapun. Siinä lukee jotain. – Voitko lukea? Kysyi pikkukettu. – Tottakai. Siinä lukee: katso taaksesi.

Pikkukettu avasi heti paketin ja siellä oli hänen toivomansa lahja, joka oli junalelu. Ja niin pikkukettu ja äitikettu viettivät iloisen joulun. He kävivät pulkkamäessä, söivät herkullisen jouluaterian ja viettivät kivan loppupäivän. Lumi Pelto-Korpi 3. lk

Poron joulu Olipa kerran Pertti-poro, joka vietti joulua perheensä kanssa. Pertti-poro ja hänen perheensä menivät tapaamaan isäänsä Korvatunturille. Kun Pertti-poro oli matkalla, hän tapasi jäniksen nimeltä Jenni. – Hei! Kuka olet? Pertti-poro kysyi. – Moi! Minä olen Jenni-jänis, Jenni-jänis sanoi. – Kiva kuulla. Minä olen Perttiporo, Pertti sanoi. – Kiva! Sattuisitko tietämään missä Korvatunturi on? Jenni kysyi. – Kyllä. Me olemme menossa sinne. Haluaisitko tulla mukaamme? Pertti kysyi. – Voin tulla, jos sopii, Jenni sanoi. – Joo, minä kysäisen äidiltäni, Pertti totesi. Pertti-poro meni kysymään äidiltänsä, saako Jenni-jänis liittyä porukkaan.

– Kyllähän Jenni voi tulla, äitiporo vastasi. Jenni pääsi mukaan ja he jatkoivat matkaa. Pitkän matkan kuluttua he näkivät Korvatunturin. Sitten je juoksivat isänsä luo. He viettivät ihanan joulun isänsä kanssa. Eva Huuki 6. lk, Minttu Kokkonen 5. lk ja Luna Pelto-Korpi 1. lk

Tonttu Olipa kerran Matti. Se oli tonttu ja se oli hakemassa joulukuusta metsästä. Hän meni pimeään metsään skootterilla. Matti katsoi ympärilleen ja näki täydellisen joulukuusen, mutta se oli ojan toisella puolella ja ojassa oli jääkylmää vettä. Matti päätti kuitenkin mennä ojan läpi, mutta näki siellä yksinäisen ketun. Hän päätti mennä katsomaan ja kysyi ketulta: – Mikä on nimesi? Kettu sanoi: – Minun nimeni on Teppo. Sitten Matti sanoi: – Mennään Korvatunturille. Sinulla on varmaan kylmä? Teppo sanoi: – Niin on. Mennään vaan. Sitten he ottivat nopeasti joulukuusen ja lähtivät kohti Korvatunturia. Korvatunturille saavuttuaan he alkoivat koristelemaan joulukuusta. Sitten joulupukki tuli ja sanoi tämä on hienoin joulukuusi, mitä olen koskaan nähnyt. Maija Läspä 5. lk, Akseli Riippa 5. lk ja Eemil Peltoniemi 1. lk

3 Ella Tiinanen 1. lk

Luha Pelto-Korpi 1. lk

Postimaksu

ROIKOLAN KOULUN

Lasten joulu Anna Uusitalo 5. lk

Kaarlo Riippa 2. lk

Minttu Kokkonen 5. lk

Akseli Riippa

Maija Läspä 5. lk

Emma Tiinanen 3. lk

4 3. lk Jere Kivioja

Linda Kivioja 5. lk

Eeli Isokääntä 1. lk

Hinta 10 €