Joulu 2020 Eläkeliiton K-P:n piiri ry

u l u Jo 0 2 20

KÄYTÄ ELÄKELIITON OMIA TUOTTEITA

LAUTASLIINAT

SURUADRESSIT (A4)

Keski-Pohjanmaan piirin oma tuote on kissankelloaiheiset lautasliinat. Koko taitettuna neljään 24x24 cm. Laatikossa 2400 kpl.

Myydään laatikoittain.

ONNITTELUKORTIT (koko A5 tai A4) Kirjekuori mukana. Useita tekstivaihtoehtoja. Kortit ja adressit myydään kymmenen kappaleen erissä.

Tuotteet on tilattavissa kaikkiin piireihin ja yhdistyksiin piirin toimistolta puh. 050 3421 203 tai keski-pohjanmaa@elakeliitto.fi.

Tässä lehdessä: Seurakunnan hartauskirjoitus, Juha Karhulahti ...............................................2 Liittohallituksen tervehdys, Juhani Forslund.....................................................3 Seurakuntien joulutervehdykset .......................................................................4 Piirin yhdistysten joulutervehdykset .................................................................5 Eläkeliiton puheenjohtajan tervehdys, Raimo Ikonen......................................6 Piirin puheenjohtajan ja toiminnanjohtajan tervehdys, Pirjo & Taina............6 Eläkeliiton toiminnanjohtajan tervehdys, Anssi Kemppi..................................7 Uuden vapaaehtoisvastaavan tervehdys, Annikki Salo.....................................8

HALSUA Kestääkö persaus ............................. 9 Runot: Rajan takana / Missä on polkuni ........................... 10 Kalastaja on poissa ........................ 11 Suurperheen äidin runot elävät ... 12 Runoja: Aune Karvonen ................ 13 Kiitosta VPK:lle ............................. 14 Halsuan ilmoitukset ...................... 14

KOKKOLA Kokkolan yhdistyksen toimintaa ..................................... 37 Laitettiin jalalla koreasti ................ 38 Elämä jatkuu ................................. 39 Yksinäisen elämään löytyy apua ... 40 Runo: Mukava matka avaruuteen .41 Kokkolan ilmoitukset .................... 42 Kokkola 400 vuotta ....................... 47

HIMANKA "Vanhan kansan" Auno ja "kansanmies" Peltola ..................... 16 EL:n Himangan yhdistys elää aktiivisten voimin .................. 18 Runo: Poikkeava kesä .................... 19 Himangan ilmoitukset .................. 19

KÄLVIÄ Mummoni, mummoni mun... .... 48 Viimeinen vierailu mummun luona ............................ 49 Runot: Kortit kertovat / Oodi ....... 50 Kälviän ilmoitukset ....................... 50

KANNUS Muukin voi miestä uhata .............. 22 Muistoja vuoden varrelta .............. 23 Runo: Kivitipussa humppaa ja jumppaa ..................................... 24 Kohtaaminen kalareissulla ............ 25 Kannuksen ilmoitukset ................. 26 KAUSTINEN Kaustisen kuntoportaat taas eläkeläisten voimin ................ 29 Ilta Onervan joulut ....................... 30 Laulutorstai Iltaruskossa ............... 30 Talventaitajaisista asiointiapuun . 31 Muistihuoltamolla nautitaan yhdessäolosta ................................. 32 Matkalaulu: Meresuu .................... 32 Kaustisen ilmoitukset .................... 34

LESTIJÄRVI Monen matkan, mutkan ja ammatien mies .......................... 52 Lestijärven ilmoitukset ................. 55 LOHTAJA Appelsiininmakuinen joulu .......... 56 Hymyilevä Hilkka ehtinyt moneksi .57 Muistoissa elämän langat .............. 58 Lohtajan ilmoitukset ..................... 60 PERHO Evakkotytöstä emännäksi Tyynelään ....................................... 61 Urheilumies ja tupasoittaja Oksakoskelta .................................. 63 Perhon ilmoitukset ........................ 64 Mikosta uusi puheenjohtaja ......... 66 Käytiin yhdessä sokkoretkellä....... 66

PIIRIN JA JÄSENYHDISTYSTEN YHTEYSTIEDOT .......................... 95 Lehden ja piirin tietoja .................. 96

PIETARSAARI Kivijalasta lihanjalostustehtaaksi ........................................ 67 Pietarsaaren ilmoitukset ............... 70 Aspegrenin puutarha.................... 71 SIEVI Maistuisiko punainen hera? .......... 72 Lintuflunssaa ja vapaita kanoja .... 73 Runo: Keväällä kerran ................... 74 Unikauppias tuli taloon ................ 74 Sievin ilmoitukset ......................... 75 TOHOLAMPI Asia, joka muutti elämäni! ............ 77 Toholammilla reissulle riksapyörällä .78 Närhestä naakkaan ........................ 79 Toholammin ilmoitukset .............. 79 ULLAVA Kirje, jota ei koskaan tullut – mutta silti kohdattiin .................... 82 Elli kaipaa Ullavan joulua.............. 83 Muistoja ja karjalanpiirakoita kyläreissulta Ullavasta ................... 83 Ullavan ilmoitukset ....................... 85 VETELI Vanhuus ei tule yksin! ................... 86 Vetelin yhdistyksen toimintaa vuoden varrelta ............ 87 Eläkeläinen, vanhako? ................... 88 Ilkeä Hevonen ............................... 89 Miljoona askelta ja kulttuuriantia .90 Vetelin ilmoitukset ........................ 91 Runo: Valvojan vaihtoehdot ......... 94

Hyvää ja rauhallista joulua sekä onnea alkavalle vuodelle!

Joulu 2020

1

Jouluhartaus

J

eesus Vapahtajamme syntyi Betlehemissä. Se oli pieni kaupunki Pyhän maan kauniissa vuorimaastossa. Jeesuksen syntymä teki siitä yhden maailman tunnetuimmista paikoista. Juuri siellä toteutuivat monet Raamatun lupaukset ja kaikille maailman ihmisille loisti juuri sieltä Taivaallinen valo.

Jeesus sanoi itsestään: ”Minä olen maailman valo ja minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän” (Joh.8:12, 10:10). Pimeää ja tyhjää oli ollut kaikkialla ennen kuin tämä maailma luotiin, mutta Jumala toi muutoksen.

Hän antoi valonsa valaisemaan ja jatkoi sitten luomistyötään niin, että kaikki tyhjyys otettiin pois. Jeesus tuli maailmaan Jumalan hyvän suunnitelman ja tahdon mukaisesti.

Hän jatkoi uutta luovaa työtä täällä ihmisten maailmassa. Paljon oli silloin menetetty alkuperäisestä luomistyön kauneudesta. Maailmaan tarvittiin vieläkin valoa, anteeksiantamusta, sydänten puhtautta ja elämän uutta sisältöä.

Sisäinen tyhjyys ja yltäkylläisyys liittyvät molemmat elämän tarkoitukseen, sen arvoihin ja uskon sisältöön. Elämä on kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jeesus opetti Matteuksen evankeliumissa uskon ja valon tärkeydestä - Silmä on ruumiin lamppu. Jos siis silmäsi on terve, niin koko sinun ruumiisi on valaistu. (Matt. 6:22). Kuinka katsomme nyt tätä maailmaa, koronapandemian puistelemaa, taloutensa kanssa painivaa ja silti niiden ihmisten asuttamaa, jotka ovat vieläkin osallisia siitä kalliista lahjasta, mikä Betlehemissä an2

nettiin kaikille ihmisille. Kyse oli Jumalan armosta ilman mitään hintaa.

Näemmehän vielä tuon valon ja toivon, jotka kertovat siitä, että mitään ei koskaan tapahdu sattumalta. Kaikella on tarkoituksensa, ja luottamus Jumalan mahdollisuuksiin sekä Jeesuksen lupaamaan yltäkylläiseen elämään ovat todellisuutta meidänkin kohdallamme.

Elämän tyhjyydestä puhutaan paljon, ja kaikki olemme joutuneet sitä myös kokemaan. Taivaan Isälle kiitos, sisäinen kaipuumme on saanut täyttymyksen erityisesti Vapahtajamme syntymän ja rakkauden välityksellä.

Monin tavoin elämän sisältöä tuovat toki myös monet muut asiat, kuten perhe, hyvät harrastukset ja ystävien huolenpito. Työelämän rytmi jäsentää sekin vuosikymmenten ajan toimintaamme ja antaa sille tarkoituksen. Saamme kokea kutsumustietoisuutta ja ehkä merkityksellisiä saavutuksia. Toki myös riittämättömyyden ja taidottomuuden hetket tulevat tutuksi.

Joulu 2020

Mutta entä sitten kun työelämästä irtaudutaan. Hiipiikö tyhjyys sisimpäämme? Jouluna syntynyt Herramme lupasi, että hän on tullut antamaan yltäkylläisen elämän. Kaikilla ikäkausilla on tarkoituksensa. Arvokkaalla tavalla lähimmäisten tuki ja läheisyys sekä merkityksellinen elämäntapa toteutuu myös hyvässä yhdistystoiminnassa.

Iloitsemme varsinkin maaseudun seurakunnissa eläkeliiton sisältörikkaasta toiminnasta. Sen ohjelmaan kuuluvat monet leikkimieliset kilpailut, retket, kulttuuritapahtumat sekä hengelliset tilaisuudet. Muutos työn kiireestä ”eläkeläisen pieniin kiireisiin” on yhdessä ajatuksia jakaen helpompi nähdä johdatuksena ja luonnollisena osana elämää, jopa ylhäältä annettuna lahjana.

Joulukirkossa meille kaikille evankeliumin kautta luvataan taivaallista valoa.

Jos Herramme niin suo, että saamme kokoontua vapaasti tämän suuren juhlan aikaan, niin olemme siitä erityisen kiitollisia nyt poikkeuksellisen vuoden jälkeen. Kiitämme sydämissämme Vapahtajan syntymästä, maailman valosta, syntiemme sovittajasta ja yltäkylläisen elämän antajasta. ”Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet ja armoa armon lisäksi. (Joh.1:16)”.

Joulurauhaa ja siunausta kaikille lehden lukijoille!

JUHA KARHULAHTI Halsuan kirkkoherra

Kuva: Taina Alanko

Uutta kohti Uutta kohti Edessä on sata ovea, tuhat tietä.

Valitse sydämelläsi, punnitse tunteella, käytä hiven järkeä.

Ovet on tehty avattavaksi, tiet tallattavaksi, elämä elettäväksi.

Jos erehdyt, uskalla itkeä, uskalla nauraa, uskalla muuttaa suuntaa.

Ei mikään kasva ilman vettä, ei ihminen kypsy kyynelittä.

Odota parasta, äläkä pelkää pahinta. niin saat mitä sydämesi halajaa.

Tommy Tabermann

T

ämä Tommy Tabermannin runo ”Uutta kohti” palautui mieleeni, kun kevään pandemian rajoituksia alettiin

purkaa.

Muuttiko pandemia jotenkin meidän toimintaamme?

Onko edessämme uusia ovia, joita joudumme avaamaan?

Emme varmaan osanneet odottaa, kun virus alkoi levitä, miten asetetut rajoitukset vaikuttivat toimintaamme, ennen kaikkea meidän omassa elämässämme.

Edessämme ei ollut ”sataa ovea”, eikä ”tuhatta tietä” oli vain yksi tie, joka ei johtanut kotiovelta juuri mihinkään.

Meidän oli punnittava asioita järjellä, vaikka olisi tehnyt mieli ehkä valita tunteella.

Ovet olivat aika tiukasti kiinni meillä yli seitsenkymppisillä, vaikka jossakin esitettiin jotain muuta.

Ehkä joku erehtyi aukaisemaan ovensa liian usein tilannearvion pettäessä. En oikein jaksa uskoa, että tätä olisi tapahtunut vanhemman väestön keskuudessa suuremmassa määrin. Me olemme ikäluokkaa, joka on tottunut noudattamaan annettuja ohjeita, joskus ehkä liiankin Joulu 2020

tarkasti. Olemme selvinneet hyvin ja löytäneet uusiakin tapoja toimia tässä poikkeustilanteessa, kun olemme hyväksyneet tosiasiat ja sopeutuneet niihin.

Tänä keväänä tuli välillä tunne, että täytettyämme 70 vuotta me jotenkin muutuimme emmekä osaa enää päättää omista asioistamme.

Olemmeko vain muistoissa eläviä entisiä aktiivisia ihmisiä.

Emme ole!

Olemme ihmisiä, jotka haluavat olla mukana toiminnassa, olla päättämässä asioista, kantaa edelleen vastuuta toisistamme ja tulevasta.

Mitä on edessämme?

Olemmeko uuden kynnyksellä vai palaammeko entiseen?

Uskallammeko tarvittaessa muuttaa suuntaa?

Voisimme varmaan pohtia, millä tavoin jatkamme eteenpäin. Suunnatkaamme katseemme uusiin mahdollisuuksiin. Pidetään huolta toisistamme.

Rauhallista Joulua ja tervettä tulevaa vuotta.

JUHANI FORSLUND Himanka Eläkeliiton liittohallituksen 2. varapj.

3

Vapahtajan Siunaamaa Joulurauhaa ja Onnellista Uutta Vuotta!

Halsuan seurakunta

Kälviän seurakunta

Perhon seurakunta

Sievin seurakunta

Vetelin seurakunta Toholammin seurakunta

4

Toholammin seurakunta Lestijärven toimipiste

Joulu 2020

www.vetelinseurakunta.fi vetelin.seurakunta@evl.fi puh. 050 445 5200

Eläkeliiton Keski-Pohjanmaan piirin jäsenyhdistykset esittävät kiitokset jäsenille, ystäville ja tukijoille vuoden 2020 toiminnasta ja toivottavat

Hyvää Joulua ja Turvallista Uutta Vuotta 2021 Eläkeliiton Halsuan yhdistys

Eläkeliiton Himangan yhdistys

Eläkeliiton Kannuksen yhdistys

Eläkeliiton Kaustisen yhdistys

Eläkeliiton Kokkolan yhdistys

Eläkeliiton Kälviän yhdistys

Eläkeliiton Lestijärven yhdistys

Eläkeliiton Lohtajan yhdistys

Eläkeliiton Perhon yhdistys

Eläkeliiton Pietarsaaren yhdistys

Eläkeliiton Sievin yhdistys

Eläkeliiton Toholammin yhdistys

Eläkeliiton Vetelin yhdistys

Eläkeliiton Ullavan yhdistys

Joulu 2020

5

Kuva: Vesa Toikka

Joulun mietteitä

J

oulu on hiljentymisen aikaa.

Meillä on tapana muistella mennyttä vuotta ja sen vaikutuksia.

Mutta toisaalta hiljaisuudessa jo katselemme tulevaa vuotta ja sen haasteita. Kulunut vuosi on historiallisesti poikkeuksellinen maailmaa koetelleen koronaviruksen vuoksi. Nyt on erityinen syy ihmisillä pysähtyä miettimään, mitä opimme menneestä vuodesta ja kuinka suuntaamme korjaamaan tilannetta tulevana vuonna.

Koronavirus on ollut koettelemus osalle väestöä, ja uudenlaisen elämän löytäminen osalle. Me eläkeläiset jakaannumme kokemuksemme mukaisesti samoin. Osalla meistä on ympärillä verkosto ja läheiset, puoliso vielä töissä, samassa taloudessa asuva lähimmäinen, mahdollisuus ja kunto lähteä maalle mökille tai harrastuksen piiriin.

Nämä ovat useimmiten äänessä ja julistavat onnea, rohkeutta ja vahvuutta.

Puolessatoista miljoonassa eläkeläisessä on suuri joukko ihmisiä, joilla ei ollut tähän mahdollisuutta, mutta he eivät ole olleet juuri äänessä. Yksineläviäkin on lähes 400 000. Eläkeliitto nosti esille näiden ihmisten äänen, kun palautetta kentältä alkoi tulla runsaasti. Hallituksen ohjeistus yli 70-kymppisistä muuttuikin suositukseksi, ja ihmisarvo palautui.

Vaikka tuo on synkkä kuvaus, on sitä syytä miettiä joulurauhan aikana.

Koronan aikana päätään nostanut yhteisöllisyys ja toisista välittäminen on muisto vain. Poliitikot lyövät toisiaan kuin vierasta sikaa, ja taloudessa keskuspankkien jakama löyhä raha kasautuu entistä eriarvoisemmin maapal6

lolla. Koronan aikana puhuttiin, että menneeseen ei palata vaan tulee uusi normaali. Työelämän käytännöissä ja luontosuhteessa näin uskoisin käyvän, mutta ihmisten välisessä kanssakäymisessä palataan vanhoihin asemiin. Saavutettu etu sanelee edelleen käytäntöjä, kovin ääni voittaa ja ihmisten asenteet eläkeläisiin ovat kovemmat. Yhä vahvemmin nousee esille taakka, ikääntymisen kustannukset, suuret eläkkeet ja hyväosaiset.

Eriarvoisuus nostaa päätään. Ylisukupolvinen ajattelu palaa entisiin uomiinsa. Raamatun uutta käännöstä perustellaan sillä, että nuoret eivät ymmärrä eivätkä jaksa opetella muutamaa raamatussa olevaa sanaa: seimi, vanhurskas jne. Historian kirjoitus on aina ollut voittajien historiaa. Mutta se on historiaa, joka henkii sen ajan todellisuutta, oli se oikein tai väärin. Tilannekuvan ja hengen tavoittelemiseksi olisi hyvä, että jälkipolvet tuntisivat ja hieman paneutuisivat maailman historiaan.

Liittomme juhlavuosi kärsi suunnattomasti koronasta. Runsaasti valtakunnallisia ja paikallisia tapahtumia jäi toteutumatta, uusia kokemuksia kokematta ja uusia avauksia toteuttamatta.

Joulua sinulle ystävä!

Joulu 2020

Emme jää murehtimaan mennyttä ja menetettyjä mahdollisuuksia. Meidän on historian ohella katsottava tulevaisuuteen, sillä siihen me voimme vaikuttaa. On aika jouluna miettiä hiljaisuudessa, miten me voimme vielä paremmin palvella jäsenkuntaamme ja uusia jäseniämme. Juhlavuoden suunnitellut tapahtumat me voimme korkojen kanssa toteuttaa tulevana vuonna.

Korona-aika viimeistään muistutti meitä siitä, miten tärkeä yhteisö Eläkeliitto on meille ikäihmisille. Samalla se muistutti siitä, miten tärkeää panosta me annamme yhteiskunnalle toistemme sparraajana, lähimmäistemme ylisukupolvisessa auttamistyössä sekä yhä enemmän myös osallistumalla halumme mukaan työelämään uudella tavalla.

Joulun aika tarjoaa myös mahdollisuuden kiittää teitä jokaista jaksamisesta, viesteistä, toiminnan uudelleen käynnistämisestä sekä menetetyn juhlavuoden aikana tehdystä työstä. Olette olleet ajatuksissani vuoden jokaisena päivänä. Kiitos teille kaikille.

Hyvää ja rauhallista Joulua ja aktiivista Uutta vuotta!

RAIMO IKONEN Eläkeliiton puheenjohtaja

K

ulunut vuosi 2020 on ollut monella tapaa poikkeuksellinen. Vuosi, jonka piti jäädä historiankirjoihin Eläkeliiton 50-vuotisjuhlavuotena monipuolisine tapahtumineen, muistettaneen tulevaisuudessa ennen kaikkea koronaepidemiasta, joka pysäytti koko yhteiskunnan. Eläkeliiton jäsenet kuuluvat väestöryhmään, jonka arkeen koronaepidemia vaikutti kaikkein voimakkaimmin. Keväällä maan hallitus kehotti yli 70-vuotiaita suomalaisia eristäytymään karanteenin kaltaisiin olosuhteisiin. Jo aiemmin Eläkeliitto oli turvallisuussyistä keskeyttänyt kaiken toimintansa. Myös piirien ja yhdistysten toiminta pysähtyi kuin seinään.

Kesän jälkeen liiton, piirien ja yhdistystenkin toiminta pääsi onneksi jälleen hiljalleen käyntiin. Myös juhlavuoden tapahtumat, luontoliikunnallinen puunistutushaaste ja koulujen kanssa toteutettava Taito perinnöksi -kampanja saatiin tauon jälkeen vauhtiin. Ne toivat upeasti näkyvyyttä juhlavuodellemme ja sen teemalle Sukupolvien ketjussa.

Vierailin useissa yhdistyksis-

sä loppukesän ja alkusyksyn aikana käynnistämässä uutta toimintaa, kävelyfutista. Uusi liikuntamuoto otettiin innokkaasti vastaan.

Oli mukava seurata, kuinka avoimin mielin jäsenemme olivat valmiita kokeilemaan uutta. Jalkapallon pelaamisen lomassa vaihdoimme myös ajatuksia yhdistystoiminnan merkityksestä laajemminkin.

Kaikki tapaamani jäsenet olivat sitä mieltä, että yhdistyksen toiminnalla on alueensa eläkeläisille suuri merkitys.

Erityisesti poikkeusaikoina yhdistystoiminnan merkitys korostuu. Jo yhdistys-sana kertoo mistä on pohjimmiltaan kysymys. Se yhdistää ihmisiä. Eläkeliiton toimintaan osallistuminen tarjoaa hyviä ihmissuhteita, yhdessä tekemistä ja olemista.

Yhdistysten aktiivinen vapaaehtoistoiminta tuottaa iloa ja hyötyä ympärilleen. Siinä kiteytyykin yhdistystoiminnan toinen tärkeä merkitys ja motivaation lähde, hyvän tekemisen ilo ja voima. Mutta unohtaa ei saa myöskään hauskanpitoa: tärkeintä on, että mukanaolijat viihtyvät. Yhdessä viihtymisen

Y

stävä sanaan kiteytyy kaikki tärkeä. Ystävä ymmärtää, ystävä auttaa, ystävä kulkee rinnalla, ystävä halaa kun ahdistaa, ystävä soittaa, ystävä tuo pullaa. Voi kuinka ihanaa on ollut huomata, että niin monelle meistä on sattunut jotain vastaavaa kohdalle. Tästä on hyvä jaksaa jatkaa eteenpäin.

Joulun aikaan sisältyy niin paljon tunnelmointia ja hyviä ajatuksia, että se saa meidät hykertelemään lämpimän viltin alla, haistelemaan joulun tuoksuja, maistelemaan suolaista kinkkua ja makeaa taatelikakkua.

Nauttimaan rauhaisasta olosta, ymmärtämään, että voin vain olla. Mi-

Joulu 2020

Kuva: Vesa Toikka

Yhdistykset ovat nimensä veroisia

mahdollistajina puurohetket, pikkujoulut ja muut juhlat ovat eläkeliittolaisillekin tärkeitä rituaaleja.

Pidetään niistä kiinni jatkossakin!

Kiitos vielä kerran kaikille Eläkeliiton 50-vuotisjuhlavuoden toimintaan osallistuneille! Tästä on hyvä jatkaa kohti tulevaisuuden ikäystävällistä Suomea. Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2021!

ANSSI KEMPPI Eläkeliiton toiminnanjohtaja

nulta ei vaadita sen kummempaa.

Uusi vuosi tuo tullessaan uudenlaista toimintaa, johon on jokainen valmistautunut tahollaan. Siellä kajastaa jo yhdistysten tulevat suunnitelmat. Jotkut uskaltautuvat tekemään myös uudenvuodenlupauksia.

Ennustaminen tulevasta on vaikeaa, mutta suunnitelmien teko ja ideointi on kiinnostavaa. Se antaa mielen vapautta ja tulevaisuuden uskoa.

Melkein kaikki on mahdollista.

Hyvää Joulun odotusta sinulle ystävä Terveisin, puheenjohtaja PIRJO PALOSAARI-PENTTILÄ ja toiminnanjohtaja TAINA ALANKO

7

Kuva: Jukka Salo

Annikki Salo, uusi vapaaehtoisvastaava:

Itselle hyvä mieli toista auttamalla

V

apaaehtoistyö on yksittäisten ihmisten tai yhteisöjen hyväksi tehtyä toimintaa, josta ei saa rahallista korvausta eli palkkaa. Sitä tehdään omasta vapaasta tahdosta, ilman pakkoa.

Vapaaehtoistyötä voi tehdä kuka tahansa iästä ja asuinpaikasta riippumatta kykyjensä, aikataulunsa ja voimavarojensa mukaan. Yksi suuri toimija vapaaehtoistyössä on Eläkeliitto: vuonna 2019 mukana oli liki 16 000 vapaaehtoistoimijaa.

Lähdin tämän vuoden helmikuussa mielenkiinnosta Vapaaehtoistoiminnan vastaavien kurssille piirin lähettämänä Eläkeliiton Lehmirannan lomakeskukseen. Olin utelias kuulemaan mitä ja miten muualla eri järjestöt toteuttavat vapaaehtoistyötä, sekä oppimaan uutta ja hakemaan itselleni työkaluja, miten vien tietoa oman alueeni jäsenille. Mutta kuinkas kävikään. Enpäs päässyt paljoa alkua pitemmälle, kun iski uutinen koronasta, joka vaikutti lähes kaikkeen yhteiskunnan toimintaan.

JÄITKÖ YKSIN? Yli 70-vuotiaita suositeltiin pysymään kotona. Jäitkö yksin? Isovanhemmat ikävöivät lapsia ja ennen kaikkea lastenlapsia, suunniteltu matka peruuntui, ulko-ovi ei käy – kukaan ei tule. Uutista ja tietoa tuli tuutin täydeltä mediasta ympäri maailmaa. Tilanne oli uusi, jopa pelottavakin, ja jokainen meistä koki tilanteen eri lailla. Päättäjät olivat huolissaan ikäihmisten terveydestä, hyvinvoinnista ja fyysisestä kunnosta. Kuntoilla ja liikkua käskettiin, ohjelmia tuli päivittäin tv:stä. Ulos ja lenkkipoluille kehotettiin lähtemään, yksin tai ystävän kanssa, kunhan muisti pitää turvavälin.

Opimmeko tästä jotakin, esimer8

kiksi somettamaan ja tuliko tietotekniikka tutuksi? Onneksi puhelimet toimivat ja parhaassa tapauksessa oli ”näköpuhelin”, josta saattoi nähdä tutut kasvot.

Kun kirjoitan tätä, on elokuun alku, ja yhteiskunta on palannut lähes entiseen tilanteeseen. Lehden järjestöpalstat kertovat, että yhteisiä kokoontumisia uskalletaan jo järjestää, kunhan huolehditaan hygieniasta ja turvaväleistä.

MITÄ VAPAAEHTOISTYÖ SITTEN ON? Vapaaehtoiset ovat ihan tavallisia ihmisiä, miehiä/naisia, jotka toimivat tavallisen ihmisen tiedoin ja taidoin.

Heitä yhdistää halu auttaa ja olla mukana yhteisessä hyvässä toimien kaikkien hyväksi.

Vapaaehtoisella on oikeus valita hänelle sopiva tehtävä tai kohde ja sitoutua siihen itselle parhaiten sopivaksi ajaksi. Hänellä on myös oikeus kieltäytyä tehtävästä tai lopettaa auttaminen, jos se ei enää sovi hänelle.

Toiminta on myös puolueetonta, tasa-arvoista, luotettavaa ja vastavuoroista. Vastavuoroisuus onkin se ”suola”. Kun tekee toiselle hyvää, saa siitä palkaksi itselle hyvän mielen ja tämä auttaa jaksamaan yhdessä eteenpäin. Auttaminen pelaa aina autettavan ehdoilla, eikä ole ammatillista. Vapaaehtoistyö parhaimmillaan on ihmisenä kasvamista, hauskaa ja omiakin voimavaroja lisäävää.

AUTAT, TUET JA VIRKISTÄT Vapaaehtoistyössä on monia toimintatapoja eli rooleja. Voit olla kuuntelija, keskustelija, rinnalla kulkija arkipäivän askareissa. Voit auttaa neuvomalla, opastamalla, tuoda uusia näköaloja tai luoda läsnäolollasi turvallisuuden tunnetta. Tarjoat virJoulu 2020

kistystä, vaihtelua ”iloisia yllätyksiä” kodin ulkopuolella. Autat ulkoilussa, asioinnissa ja pienissä askareissa.

Vapaaehtoinen on mukana omana itsenään, omine elämänkokemuksineen. Vaikka hänellä olisi ammatillista koulutusta, vapaaehtoinen ei koskaan korvaa ammattilaisia. Vapaaehtoistyö ei ole myöskään ikäkysymys, auttaminen sopii kaiken ikäisille. Nuoren ja vanhuksen kohtaaminen voi olla hyvinkin palkitsevaa molemmin puolin.

UUSIN TOIVEIN TOIMIMAAN Koronakevään ja kesätauon jälkeen toivon, että jokaisessa yhdistyksessä pääsemme aloittamaan yhteistoimintaa ja kokoontumisia.

Keski-Pohjanmaan piirin vapaaehtoisvastaavana toivon jokaiselle yhdistykselle menestystä ja jäsenille mielekästä, innostavaa yhdessäoloa.

Pidetään huoli toisistamme!

Itse olen eläkeläinen Toholammilta. Naimisissa, neljän lapsen äiti ja seitsemän lapsen mummu. Olen ollut kotiäitinä ja perheyrityksessä sekä viimeiset 25 vuotta sosiaalitoimessa. Tehtävät vaihtelivat nuorten, aikuisten sekä kehitysvammaisten ja vanhusten huollossa, joten vapaehtoistyö on tuttua ja toivottua katsottuna myös toisesta näkökulmasta.

Kolmannen sektorin työpanosta arvostetaan kovasti. Suomi ei selviä hoiva- ja hoitotyöstä ilman vapaaehtoistyön suurta panosta. Siitä kiitos kaikille vapaaehtoistyön tekijöille. Tulen mielelläni vierailemaan yhdistyksiinne kertomaan ja kuulemaan lisää tästä tärkeästä asiasta.

Yhteistietoni löytyy K-P piirin sivuilta.

ANNIKKI SALO Toholampi

Halsua

Kestääkö persaus Tuleekohan historia pitkäsäjuoksusa toistahan issiihän. Sitä pohorin yks ilta ko telläsin isseni renthon asenthon laiskanlinhan takkaprasun lämphön ja rupesin aattelehan sinisiä aatuksia vähä samalla sortilla ko Pylykkäs-Konsta Huovisen kirijoisa.

Telläsin silimät kiini ja annoin mielikuvituksen tehä pahkapolokujhan.

Siinähän tuli uni silimhän vähä niinkö varkhain ja mitäpäs minä näinkä.

Enstä kävin kassomasa historiaa ja luurasin hetken tulevaisuuttaki.

Ympäri maapollia oli selevästi nähtävisä, että miten ihimiset ja kansanryhymät on liikkunnu paikasta toishen. Aina se selevästi oli johtunnu elämisolosuhtheitten muutoksesta ja paremman perhänhän siton aina pyritty, justhin niikö nykyyhänki. Eurooppalaiset on syriäyttänny Amerikoisa intiaanit, me olhan aikain saatosa tultu ja vallattu ja asutettu nykyset aluhemma. Nyt tänne lappaa monenkiriavaa väkiä ja ne asuttavat Suomemmaata ja tuovat vaikutheita muista kulttuureista.

Siinä unireissulla näin, että son luonnon laki, joka sanoo miten menee, se on vahavemman oikeus ja se tulee sitä aina olehan. Lääketiethellä tapethan keuhkotautipasillit. Rutot, isorokot, pitaalit ja monet taurit on kans saatu aishoin antipiooteilla, mutta luonto keksii uusia konsteja ihimiskunnan pienentämishen.

Kuivuutta, tuluvia, nälänhätää, sotia ja kaikemmailman muitaki murheita, terroristit ja tappajamehiläiset fölihyn lukien, on ihimiskunnalle järiestetty väkimäärän vähentämiseks.

Kaikensorttiset virukset ja bakteerit

lisääntyy nopiammasti ko lääkheitä niitä vasthan kerithän keksiä. Puolustus- ja hyökkäystoimia on käynnisä joka tasolla ja joka koossa.

Ymmärrethänhän me syy ilimaston lämpenemishenki. Kaikhen muutokshen on liikaa luontua rasittava yltiömäinen kulutus ja talouren kasvattaminen, se on luonnolle myrkkyä. Luonto on noussu leviällä rintamalla vastarinthan. Luonto pitää issesthän huolta. Ihiminen ei kykene misään vaiheesa pilaahan eikä sotkihan olosuhtheita, jokka estäis elämän jatkumista. Luonto ottaa aina omansa, se tasapainottaa. Vaikka ihimiskunta häviäs, elämä maapallolla josaki muorosa jatkuu, luomakunta pitää siittä huolen.

Siinäköalla ko havahuin herheille ja totesin reissun olhen mielenkiintonen. Pääryin seuraavansorttishen loppupäätelmhän: Reissulla oli Joulu 2020

nähtävisä, että ko kulttuuri ja hyvinvointi nousee piisalle korkialle niin sitä seuraa romahus tai ainaki raju laskukausi. Kulttuuri ja/tai kansa sekoittuu ja muuntuu. Kansat vaeltaa ja siirtyy paikasta toishen. Tulee rajuja sunameja, pyörremyrskyjä, kuivuutta, tuluvia, metoriitteja, kulukutauteja, mullistuksia, myllistyksiä ja maanjäristyksiä niin ja nythän meillä on tämä korona ja ihimisriepu on kaiken kurimuksen ja luonnonvoimain keskellä.

Se on kans aina vahavemman oikeus, joka määrätä kuka mitäki tekee.

Riskein, ahanhein, suurin, rikhain ja tuntheita vailla olevin tulee aina kävelehän heikompain ja nössöjen yli.

Meirän elämää ja ympäristyä säätelee luomakunnan lait. Ei ihimisen toimet riitä ilimaston lämpenemisen estämishen, eikä me kaikkia ihimisiä saara olehan yhtäjalakaa lämpenemisenestotalakooksisa. Ihiminen pohjimmilthan liika ahavattu. Saapas nähä miten ihimiskunnan käy.

Ihimiskunta ei torellaka saa mitä haluaa, jatkuvan kasvun toivominen ihmiskunnalta on yhtä järietön ko tuttavaperheen pojankoltiaisen toive. Viimesilhän raskhana oleva, toista sikiäänsä orottava äiti oli kysyny tältä esikoispojaltan mahaansa taputellen: – ”Mitä sinä toivoisit täältä tulevan”?

Tovin tuumattuuhan oli tämä r-kiriainta osaamaton poika tuumannu.

– ”Toivosin, että sieltä tulis vähän suulempi lattikelekka ko tuolla naapulin Tanelilla on… saa nähä, että kestääkö pelshes.

MARKKU JYRKKÄ Halsua 9

• •

Runot: AULIS HIETALAHTI Halsua

Rajan takana Laatokan hyytävät aallot lyövät ruosteenpunaisiin rantakiviin.

Niiden sävy symbolisoi historiaansa.

Minne häipyivät laulut kauniista Karjalasta.

Sävelet soivat harmaiksi painuneissa olkapäissä jättiputkien täyttämillä pihamailla.

Mikä avuksi?

Ajatusten tukahduttamiseen toimii aika; ruskeissa kielissä ikävät muistot vellovat yhä.

Katkeruus ei auta.

Toivoton Karjala.

Mielikuvat eivät kanna.

Ennen olivat luonnon maalaamat hirsituvat.

Ja pihlajat kukkivat nurkan pielissä.

Pohjoinen vierittää imelän tuoksunsa yli ylänköjen.

Murmanskin nokiset piiput työntävät sammalmaisen hajun sumuiseen päivään.

Laatokka laskee vetensä Suomenlahteen.

Nevan leveässä uomassa on järvimäisesti tilaa.

Mutta likaviemärien perimä on raskas.

Itämeren ja sen lahtien pelastamiseksi toivotaan varoja.

Aika ajaa vuosikymmeniä edellä.

Hyvästi Karjala!

Kaduilla tuoksuu mahorkan ällötys.

Parfyymien sateenkaari.

Isopovisten katunaisten ammattiahneus miesten maailman iltaruskossa.

Tulipa sekin sanotuksi.

Missä on polkuni Haron keppien varassa; missä on umpeen kasvanut polkuni.

Kai sitä liikaa arvostin viimein ymmärsin polkuja on muitakin.

Mutta se oli kuusten alla kotipihan reunalla.

Valokuvissa vaikka missä lehdissä ja mainoksissa.

Palaneen talon piirongissa.

10

Joulu 2020

Hieno se oli sanon itselleni.

Mitä, missä?

Siinä neulasmatto.

Pankkikivi sen laidassa paikassa avarassa.

Itse poljettu polkuni.

Haluan korvata sen.

Kuvat pääni historiassa polku ja kissa.

Palaneen talon piirongissa.

Kalastaja on poissa Erkki Karhukorpi tunnettiin Eläkeliiton piireissä innokkaana kalastajana.

Työelämän vuosina Erkki oli esimerkillinen maanviljelijä ja monissa maatalouteen liittyvissä järjestöissä tarmokkaasti mukana. Myös kunnallisissa tehtävissä hänen asiantuntemustaan ja tunnollisuuttaan saatiin nähdä.

Mutta kiireisinä työvuosina Erkki ei joutanut tarttua onkeen tai pilkkiin, vaikka kalastus harrastuksena kutsui. Silloin hän päätti, että kunhan aktiivi maanviljelysaika päättyy, niin silloin hän keskittyy kalastukseen oikein olan takaa.

Eläkeliiton toimintaan Erkki lähti puolisonsa Allin kanssa heti, kun sen aika tuli.

Erkin tunnollisuutta ja ahkeruutta käytettiin myös Eläkeliiton tehtävissä.

Yhdistyksen hallituksessa hän istui oman 6-vuotiskautensa, samoin piirihallituksessa. Piirihallituksessa hänen erikoisalakseen

tuli luonnollisesti kalastusasian eteenpäin vieminen. Tunnollisesti Erkki keräsi porukat joka vuosi niin pilkki- kuin rantaongintakilpailuihin.

Itsekin sain olla mukana monilla kalareissuilla ympäri Suomea, ja hauskaa oli.

Erkin valtakaudella pidettiin myös valtakunnalliset rantaongintakisat Halsualla.

Halsualla on pidetty vuosia rantaongintaan liittyvää kalakerhoa, ja Erkki luonnollisesti on osallistunut kerhoon aina viime syksyyn saakka. Kalakerhon kauden päättäjäiset pidetään syksyisin hyvän ruokailun merkeissä, ja tilaisuudessa jaetaan kaikille joku hauska muisto kaudesta.

Viime syksynä kerhon vetäjät olivat päättäneet, että päättäjäisissä jaetaan erikoispalkinnot sisukkaimmille kalastajille.

Järjestäjät olivat palkintoa miettiessään ajatelleet sisupuukkoja, mutta kun puukko kädessä ei nykyään saisi esiintyä, niin

heille päättäjäisissä jaettiin isot askit Sisu-pastilleja.

Jyrkän Eila on niin huononäköinen, ettei hän näe enää kohon liikkeitä, mutta hänen tyttärensä ovat aina paikalla silminä, että Eila osaa oikealla hetkellä nostaa ongen.

Jyrkän Sanni myös monien sairauksien takia oli huonokuntoinen, mutta aina paikalla ja hymy huulilla ilmestyi onkineen toisten luo.

Erkki vielä viime kesänä tulla hyssytteli mukaan keppien kanssa ja jaksoi istua koko 3-tuntisen rupeaman omalla jakkarallaan.

Nyt tästä Sisu-joukosta on jäljellä enää Jyrkän Eila. Sanni sai kutsun uusille kalavesille viime vuoden lopulla ja Erkin vuoro tuli tammikuussa.

Kaipaamme heitä ja toivotamme heille hyviä yhteisiä kalastushetkiä siellä jossakin.

Teksti ja kuvat: AINI KARVONEN Halsua

Viime syksynä jaettiin kalakerhon kauden päättäjäisissä sisukkaimmille kalastajille Sisu-pastilleja. Palkinnot saivat nyt jo edesmenneet Erkki Karhukorpi ja Sanni Jyrkkä (kuva keskellä). Pastillit sai myös Eila Jyrkkä.

Joulu 2020

11

Suurperheen äidin runot elävät Elämän kirjaan merkitty lie, pitkäkö kullakin elämän tie.

Voi määrätä itse vain ihminen kuinka taivaltaa tiensä sen.

(Aune Karvonen) Halsualainen Aune Karvonen o.s.

Pohjola (4.8.1928–22.1.2020) sai elää pitkän elämän, johon mahtui paljon iloa ja työtä, mutta myös huolta ja surua. Koko elämän kirjo tallentui aikanaan myös runoiksi, ja lopulta pitkäaikainen haave oman runokirjan julkaisusta toteutui loppiaisena 2020.

Vielä silloin Aune itse oli virkeä ja iloinen. Hän piti puheen, luki kirjastaan muutamia runoja sekä kirjoitti omistuskirjoituksia runokirjoihin. Julkistamisjuhla jäi kaikille läsnäolleille mieleen lämpimänä yhdessäolon hetkenä.

Halsualainen Aune Karvonen aloitti erilaisten tekstien kirjoittamisen pääasiassa vasta eläkkeelle jäätyään. Aiemmin kirjoittamiselle ei ollut aikaa. Päivät täyttyivät maatalon töistä Lehtomaassa, kymmenlapsisesta perheestä huolehtimisesta sekä myöhemmin lisäksi ompelijan päivätyöstä Hietalahdessa. Vasta sitten, kun karjanhoito lopetettiin ja työ ompelimossa päättyi, jäi aikaa omien ajatusten paperille laittamiseen.

12

Mielessä pyöri monenlaisia asioita. Aune kirjoitti päiväkirjaa, lehtikirjoituksia, runoja, ajatelmia. Huvittavat sattumukset ja omat kommellukset kiteytyivät runoiksi. Joskus suututti joku asia niin, että se vaati kirjoittamista ja kannanottoa. Joskus mieleen jäi luettu kirja, nähty elokuva, jonkun kertoma tapahtuma tai kohtalo. Runoja syntyi läheisistä ihmisistä ja kyläläisistä. Runoja syntyi haaveista ja muistoista.

Nuorempana Aune Karvonen osallistui mahdollisuuksien mukaan puolisonsa Pentin kanssa kylän tapahtumiin. Eläkkeelle jäätyään hän meni mukaan eläkeläisten ja sotaveteraanien toimintaan. Hän kantoi omalta osaltaan aktiivisesti vastuuta maaseudun eläkeläisten virkistystoiminnan ja osallistumismahdollisuuksien järjestämisestä.

Aune toimi vuosia Eläkeliiton Halsuan paikallisyhdistyksen puheenjohtajana, järjesti ja otti osaa moniin tapahtumiin, talkoisiin ja tempauksiin, osallistui aktiivisena perustajajäsenenä runopiirin toimintaan ja esitti ohjelmaa erilaisissa juhlissa ja tilaisuuksissa.

Lisäksi Aune kirjoitti puheita ja runoja syntymäpäiväsankareille, ylioppilaille, ammattiin valmistuneille, kihla- ja hääpareille.

Aune Karvosen elämässä oli

Joulu 2020

paljon työtä ja tekemistä. Työnteon ja kodinhoidon vastapainoksi hän löysi kuitenkin aikaa myös harrastamiselle. Erilaiset käsityöt sukan kutomisesta kansallispuvun ompelemiseen olivat hänelle mielenkiintoisia. Hän luki ja liikkui, kasvatti viherkasveja ja kukkia niin sisällä kuin puutarhassakin. Hän kokeili rohkeasti uusia asioita, jopa rullaluistelua, ja opetteli käyttämään tietokonetta kirjoittaakseen tekstejään ja pitääkseen yhteyttä lastenlastensa kanssa. Hän seurasi tarkasti maailman tapahtumia ja otti kantaa asioihin välillä lehtien palstoillakin.

Aune viihtyi erilaisten ihmisten seurassa. Hän nautti ystävistä ja yhteisistä keskusteluista. Kaikista rakkain ja tärkein oli kuitenkin oma perhe, jonka haarat ulottuivat jo neljänteen polveen.

Aune ja Pentti Karvonen olivat kiitollisia suuresta perheestään.

Vuodet kun askeleet hiljentää, muistoille enemmän aikaa jää.

Kun katsoo mennyttä elämää, nöyrään kiitokseen painuu pää.

(Aune Karvonen) TEIJA KARVONEN Lapua

Olen puu

Aune Karvosen runoja u

Olen puu, sinä tuuli kaikki sinun sävelesi soivat latvuksissani

Liikuntakampanja!

Tänään aloitin sen: kampanja, kuntoa kävellen.

Kun sä alat ikääntyä, puoli tuntia reipasta kävelyä pari kertaa viikossa pitää sinut kunnossa.

Niin mä lehdestä luin, pusakan päälleni puin.

Ensi kilometri menee reippaasti, näin ennätän vaikka minne asti.

Sitten alkaa hengästyttää, silmät kovin kelloa kyttää.

Taitaakin olla totinen juttu.

Tie on mulle kyllä tuttu.

Tuhannet kerrat siitä polin, silloin kun vielä työssä olin.

Silloin kunto oli korkealla, nyt se on aivan maan alla.

Ei ole harrastukset mulla sellaiset kuin pitäisi olla.

Laiskuus on vallannut, huomaan vasta, en ole kiinnostunut liikunnasta.

Telkkarin edessä istun illoin.

Kauniita ja rohkeita katson silloin.

Mikähän viehätys siinä on olla, istua mollottaa kuin nolla?

Ei tarvi vaivata päätä ei jalkaa.

Tästäkö lahoaminen alkaa?

Nyt siitä on tultava loppu!

Kuntoilemaan nyt on hoppu.

Tiellä on rapaa ja saappaat painaa, vaan kunhan saan lenkkarit jalkaan kyllä se matkakin joutua alkaa.

Kun otan itseä niskasta kiinni, vielä saan vauhtia askeliini.

Olen puu, sinä aurinko sinun hehkuva lämpösi saa mahlani juoksemaan

Laula aina Laula rakkaudesta laula kesästä valoisista öistä pääskyn pesästä Laula onnesta laula kylissä majoissa, palatseissa armaasi sylissä Laula unelmista laula unikuvista kaukaisista maista tuulen tuvista Laula iloista laula tuulista kevään aruingosta rakkaasi huulista Laula surusta laula pimein illoin armaasi kun jättää, laula vielä silloin Laula tuskasta laula kuolemasta tummasta manalasta lempeästä tuonelasta Laula joka päivä laula elämästä tähdistä, auringosta myöskin pimeästä.

Ylös, ulos ja lenkille vaan, siitä mieleenkin virkeyttä saan.

Vaikka karttunut on ikää, ei oikeutta harrastamatta mitään.

Parempi virkeä ikääntynyt kuin vanhus väsynyt.

Joulu 2020

Olen puu, sinä sade kristallinkirkkaat pisarasi pesevät pölyn lehvistäni Olen puu, sinä multa sinun väkevästä voimastasi imen itseeni elämän Olen puu, sinä voima sinä yksin kaiken voit antaa minut kukoistamaan saat Minä yksin en mitään sinun kanssasi kaikki olen kirkkaus valon, laulu elämän.

Muista minua Sitten kun olen vanhainkodissa tule silloin luokseni. Älä kuitenkaan tuo kukkaa sanoen: vanhan ystävyytemme merkiksi.

Ei meidän ystävyyteemme kukat kuulu. Älä tuo mitään minun käsiini, vain omat lämpimät kätesi.

Anna minulle sanoja sinun omasta maailmastasi.

Ehkä minä olen jo siitä vieraantunut, ehkä en ymmärrä kaikkea.

Puhu kuitenkin minulle asioista, jotka ovat olleet minunkin koko elämäni: lehmän poikimisesta, koiranpennuista, pienimmän korvatulehduksesta, koululaisten kilpahiihdoista, rikkinäisistä housunpolvista, uudesta kesämekostasi.

Nämä ovat sitä, jota silloin kaipaan.

Elämää, sen koko kirjoa, sen voimaa.

Anna siis minulle sanoja, niitä, jotka ovat sinun arkipäivääsi.

Ne ovat minulle arvokkaita, ne minä talletan, niitä muistelen.

En kukkaa kaipaa ystävyyden merkiksi.

13

Kiitosta VPK:lle nasta on kysymys, mutta kyshesä olevasa pitäjäsä sattu teollisuushallipalon sammutus, joka muistethan paikallisen VPK:n urotyönä.

Sielä tosihan jokunen vuosi taateppäin sytty palahan suuri tuotannosa oleva teollisuushalli. Kunnan vakinaisen palokunnan saapuisa paikalle, palopäällikkö totes, että mitään ei oo tehtävisä ja komensiki miehensä suojaahan palolta lähellä olevia rakennuksia.

Vain viitisen minuuttia vakinaisen palokunnan saapumisen jäläkhen paikalle päästeli kauhialla faartilla naapuripitäjän VPK ja samalla vauhilla, vähääkä hirastamata, pillit päällä ja siniset valot väläkkyin tärähyttivät hallin sisälle ja tyhyjäsivät auton vesivarat hallin palavhin rakentheishin sillä seurauksella, että valakia sammu.

Vahingot jäi VPK:n ripiän toiminnan ansiosta niin pieneks, että tuo-

Nuista tulipalotilantheista on väännetty palio vitsejä, vaikkei se tulipalo mikään leikinlaskuasia oo oikiasthan ikinä. ”Väärin sammutettu” tai ”Letkut jäi kotia” ovat varmasti kaikille niin tuttuja, ettei niitä viissi ees tähän ylöskiriottaa, mutta yks palkittu sammutustyö täsä kannattaa kumminki kertua.

Kipinän kiriottamishen anto tuo torella järkyttävä ja surullinen kirkon polttamistapaus pääsiäisen aikana jokunen vuosi taappäin. Hyvä asia oli, ettei Ylivieskasa tuollon tullu henkilövahinkoja, mutta vakavaks se vetää. Kyllä paloturvallisuus on tärkiä asia. Sielä palo oli niin voimakas, ettei palokunnalla ollu mitään asiaa eikä keinua ruveta sitä sammuttahan. Niin siinä käy, sillonko palo etenee räjähysmäisesti.

Jääkhön tuo tapaus käsittelemätä ko siittoli kiriotuksia kaikki paikat täynä ja otanki täsä esille yhen kuulemani tapauksen tuolta Turun puolesta. Enpä viissi täsä tarkemmasti ruveta erittelehän, mistä paikkakun-

TAKSI Eerikki Pulkkinen Puh. 0400 264 189

Harri Simola

Mikael Lehto Harri Simola Timo Syrjälä

- HUONEISTOREMONTIT - JULKISIVU- JA KATTOTYÖT

MARKKU JYRKKÄ Halsua

NUOHOUS- JA RAKENNUSPALVELU KORKEANIEMI OY

050 551 2103 5641207 041040 433 2217

040 7504014 P & P Monitoimi 040 0515799

Satu Wirkkala Keijo Karhukorpi

0400 564 964 veli-matti.hotakainen@halsua.fi

KALUSTE- JA SANEERAUSTYÖ HOTAKAINEN

040 564 1207

www.metsantahden.fi Satu Wirkkala 040 750 4014

tantua voithin jatkaa parin päivän puhuristushommain jäläkhen.

Hallin omistava yritys halus palakita VPK:n hyvänpäiväsellä ja torella huomattavalla rahapalakinnolla ripiän sammutustoiminnan vuoks. Televisio ja ratio oli paikalla, ko tuo rahapalakinto luovutethin VPK:n palopäällikölle.

Television uutisoimittaja oli rahapalakinnon luovutustilasuuresa lykänny mikrofonin palopäällikön naaman ethen kysyttyyhän, että miten VPK aikoo palakkiorahat käyttää.

Siihen oli palopäällikkö vastannu: – ”Kyllä me varmasti ihan ensimmäiseks laitethan tuon meirän paloauton jarrut kunthon, niiton niin monta vuotta sairastettu, nyt se on viimeinki mahollista.”

Kannistontie 91, 69510 Halsua P. 040 778 0073 - siivous, ikkunoiden pesu, piha-askareet ym.

Marko Korkeaniemi Puh. 040 764 9892

TAKSI PETRI HOTAKAINEN * invataksi *henkilötaksi (myös paarit) Puh. Petri 0400 269 048 Ritva 040 8239 862 Muuttokuljetuksia 30 m3:n kuorma-autolla

KULJETUS HOTAKAINEN OY Perhontie 55, 69510 Halsua

14

Joulu 2020

MONIPUOLISTA KAUPPAA!

HALSUAN KUNTA

• ESLA-potkukelkat, jalakset • Langat, tekstiilit, vahakankaat • Mullat, ruukut, kausikukat • Muovi- ja taloustavarat • Lahjat, kortit, lelut, pelit • Postipalvelut...

• ja paljon muuta...

TERVETULOA OSTOKSILLE MYYMÄLÄÄN JA NETTIKAUPPAAN!

TAKSI KIMMO ALANKO

Puh. 040 7411 780

LVI-Joni Känsäkoski puh. 040 564 1635

Perhontie 11, 69510 HALSUA Puh. (06) 8636 055

Parturi-Kampaamo

HANNA Puh. 040 865 9896

Rauhallista Joulua ja Onnea Tulevalle Vuodelle

OP Halsua Palvelemme: ma-pe 8-21, la 8-18, su 12-18

HALSUA

69510 HALSUA, puh. 863 6043 kauppias 0400 736 229

Lomakylä Masala Lehtomaantie 151, Halsua • p. 040 544 7565 www.masala.fi

Taksiliikenne Alanko Ky FARMARIJA INVATAKSI Antti Alanko

puh. 040 7728 752

AUTOKORJAAMO

T. SILLANPÄÄ KY • Kalliomurskeet CE-merkinnällä • Maanrakennustyöt • Hiekat ja mullat • Erikoiskuljetukset • EKL-Ohjaus • Turve- ja hake- Kalliomurskeet CE-merkinnällä kuljetukset • Polttoja kuiviketurpeet • Traktoriurakointi - Maanrakennustyöt ari.hotakainen@gmail.com jani.hotakainen@gmail.com - Hiekat ja mullat p.- 0400 366 051 p. 040 848 5915 Erikoiskuljetukset -

EKL-Ohjaus Turve- ja hakekuljetukset Poltto- ja kuiviketurpeet Traktoriurakointi

ari.hotakainen@gmail.com

jani.hotakainen@gmail.com

Hieroja 0400366051 0408485915 Dipl.vyöhyketerapeutti • Kalevalainen jäsenkorjaaja

040 5360 151

Maija Kiviaho-Lahti Köyhäjoentie 2, HALSUA

69510 Halsua Puh. 0400 875 293

• LPG-laitehoidot • Lymfaterapia • Kasvohoidot • Jalkahoidot • Hieronta ja jäsenkorjaus • Intialainen päähieronta

HIETALAHTI JA H & P POJAT OY Hietalahdentie 46, 69510 HALSUA Puh. 06-860 5000 Fax 06-860 5050 www.hietalahtijapojat.fi

Joulu 2020

15

Himanka

Himangan ja Lohtajan kunnanlääkärit:

”Vanhan kansan” Auno ja ”kansanmies” Peltola Viime jouluna kirjoitin Asser Lundahlista. Elokuussa 1966 hän ilmoitti halustaan palata takaisin, ja Lundahl valittiinkin lokakuussa ainoana hakijana. Suullisesti tohtori oli ilmoittanut paluun ehdoksi vastaanottoapulaisen palkkaamisen ja huvilatontin saamisen yksin Himangan kunnalta tai yhdessä Lohtajan kanssa. Apulainen täällä oli jo, mutta tontin suhteen luvattiin vain auttaa sen löytämisessä.

Joulukuussa Lundahl ilmoittikin olevansa ”estynyt ottamaan virkaa vastaan.” Huvilastako se kiikasti?

Maaliskuussa 1967 Lundahl ilmoitti näet tulevansa Himangalle, jos kunta maksaisi hänen käyttöönsä tulevien hammaslääkärin koneiden vuokran 350 markkaa kuukaudessa. Apteekkari Svartholm painosti lääkäritoimikuntaa monilla kirjeillä hyväksymään Lundahlin ehdot. Apteekin myynnin kannalta lääkäri oli toki ylipäätään tärkeä, mutta apteekkarilla oli omakin lehmä ojassa. Apteekissa nimittäin oli paljon jäljellä ”Lundahlin ohjelman” mukaisia lääkkeitä, joille ei ollut enää kirjoitettu reseptejä.

Vaatimukseen ei myönnytty, vaikka 1970 kyllä suostuttiin Urpo Kaipion pyyntöön saada muuttoavustus hänen tullessaan Paula Alestalon tilalle hammaslääkäriksi. Kieltäytymistä helpotti tieto, että toinenkin hakija, Samuli Auno, olisi aidosti kiinnostunut muuttamaan. Pian vaihtui myös apteekkari.

TOIVO SAMULI AUNO 1967 – 1968 Auno syntyi Oulussa 1924 Kiinassa lähetystyössä olleen ”legendaari16

sen” lestadiolaiseen uusheräykseen kuuluneen Kittilän rovastin poikana.

Häntä kutsuttiin yleensä Sampaksi, mutta Auno käytti itse välillä vain etukirjaimiaan T.S:ää.

Isänmaataan Auno palveli jatkosodassa rintamalla. Lääketieteen lisensiaatiksi hän valmistui 1954 ja hoiti sen jälkeen Taivalkosken kunnanlääkärin virkaa noin kolme vuotta. Hammaslääkäriksi Auno pätevöityi 1961, ja hoiti hampaita Kittilässä vuoteen 1965 asti.

Auno valittiin ainoana hakijana virkaan huhtikuussa 1967, vaikka hakuilmoitus oli julkaistu jopa Sveitsissä ja Saksassa. Hän oli oma-aloitteisesti kartoittanut tilannetta Himangalla jo alkuvuonna. Kunnanjohtaja Unto Kallinen vakuutti kirjeessä Aunolle, että hänet kyllä valittaisiin. Arvoituksellisesti Kallinen jatkoi, että ”mainitsemanne rike” ei mitenkään ole este Himangan ja Lohtajan kunnalle.

Aunon ensimmäinen vaimo oli Tuula Hellevi o.s. Halava ja toinen vaimo Aino Vappu o.s. Kontio. Hän oli Pekka Uunilan täti. Toinen avioliitto oli solmittu edellisenä vuonna. Molemmista liitosta syntyi lapsia ja he olivat ihan pieniä Aunon muuttaessa Himangalle. Kuopus näki päivänvalon vasta 1968. Olisiko papin pojalle avioero ollut se ”rike”, josta hän avautui kunnanjohtajalle? Viranhoitoon liittyviä virheitä ei lähteissä ilmennyt.

Sigfrid Uunilan purukaluston Auno poisti kerralla, mitä nyt hampaiden vedon välillä potilas ja lääkäri polttivat tupakan. Kun kerran eräs mäntyperäläinen saapui vastaanotolle ”pienissä tinoissa”, potilas pelkäsi alJoulu 2020

Samuli Auno puolisoineen.

koholin heikentävän puudutusaineen tehoa. Niinpä hän pyysi sitä tavallista vahvemman annoksen, ja myös sai: vielä hautausmaan kohdalla tämä potilas oli kysellyt, kuka hän mahtaa olla, mistä hän tulee ja minne on menossa!

TUBIA JA HUONOJA HAMPAITA Vanha vainooja, tuberkuloosi, heikkeni. Lundahlin aikanakin vielä 33 himankalaista ja 17 lohtajalaista sairasti tautia. Aunon aikana tapauksia oli enää 12. Vain yksi heistä tarvitsi hoitoa parantolassa, ja uudet tapaukset kävivät vähiin. Koululaisista riitti yhä huolta: kun Auno syksyllä 1967 tarkasti Lohtajan oppilaat, täysin ”puhtaat paperit” sai vain kaksi kolmesta lapsesta. Tosin hampaiden tarkastuksessa koululaisista vain 5 % selvisi ilman jatkohoitoa!

Kunnanlääkäriä kyllästytti aamunavettaan heräävien kyläläisten var-

haiset soitot. Kunta hankkikin hänelle virkapuhelimen lisäksi kotipuhelimen. Oliko tarkoitus, että lääkäri voi halutessaan vetää toisesta töpselin irti seinästä? Hankintojen osalta Auno sai budjettiin määrärahat EKG-kojeelle ja spirometrille.

Auno oli kooltaan iso ja ”vanhan kansan mies”, joten hän mm. teititteli alaisiaan ja oli muutoinkin ”jäykkä”, mutta toisaalta myös huumorintajuinen ja auttavainen: lainasi autoaan tutuille ja antoi kyytiä veneellään. Taivalkoskella Auno oli kuulunut kunnanvaltuustoon. Urheilukalastusta harrastanut lääkäri laitatti huvilan Susikariin ja käytti sitä vielä eläkeläisenäkin.

Himangalla Auno viihtyi vain alle vuoden. Ainakaan hän ei pitänyt täkäläisen vanhemman väen innosta hakea pirtureseptejä. Uuden lääkärin löytäminen oli haaste. Kuntainliiton puheenjohtajana Lohtajan kunnanjohtaja Uuno Piippo taivutteli henkilökohtaisesti Aunoa jäämään, mutta ymmärsi pian ennen loppiaista jätetyn eroanomuksen lopulliseksi. Auno anoi virkavapaata maaliskuun alusta, kunnes virkasuhde päättyi huhtikuussa. Hän palasi vanhaan virkaansa Pelloon. Kyse ei liene ollut Lapin lumosta, sillä pian Auno muutti hammaslääkäriksi Pyhäjoelle ja sieltä pitemmäksi ajaksi lääkäriksi vaimonsa kotikonnuille Oulaisiin, jossa kuoli 1998 vain 74-vuotiaana.

Influenssan jyllätessä sijaisena potilaita hoiti Antero Sorasto, kunnes va. lääkäriksi saatiin vapusta elokuun loppuun asti nuori Hannu-Olavi Piilinen, joka yleni nopeasti lastenpsykiatrian ylilääkäriksi. Vasta Piilinen sai ”sydänfilmikoneen” hankinnan realisoitumaan periaatepäätöksestä käytäntöön.

RISTO ASSER PELTOLA 1968 – 1971 Raimo Keski-Säntti saapui Heinolasta tutustumaan oloihin Himangalla ja Lohtajalla. Hänelle luvattiin laittaa virka heti auki, jos tämä hakisi sitä, mutta huhtikuussa päättäjille tupsahti toinenkin hakemus. Lohtajan terveyslautakunta puolsi KeskiSänttiä mutta Himangan lautakunta Risto Peltolaa. Kuntien lääkäritoimen liittovaltuusto valitsi yksimielisesti Peltolan.

Peltola oli syntynyt Pyhtäällä mar-

raskuun lopulla 1936 kirvesmiehen poikana. Ylioppilaaksi Peltola kirjoitti Loviisassa. Lääkärin paperit 1966 kouraansa saatuaan hän suuntasi aluksi Ranualle asti. Himangalla Peltola aloitti syyskuun alussa. Paikkakunta oli sopiva hänen harrastuksilleen kalastukselle ja sienestämiselle.

Peltola oli pidetty kansanmies, joka osasi jutella ihmisten kanssa. Siksi henkilökunta saattoi lähteä mukisematta lääkärin avuksi kotikäynnille jopa myöhään perjantai-iltana. Ruumiinrakenteeltaan hän oli varsin iso ja tukevahko. Peltola oli myös herkkä, mikä osaltaan saattoi olla syynä vaikeuksiin, joita hän kohtasi elämässään.

Oli päiviä, jolloin hän ei ollut kovin työkykyinen, ja silloin avustajat joutuivat kantamaan suurempaa vastuuta kuin heille olisi kuulunut. Avioliitto ”kotisisar” Anna-Liisa o.s. Pitkäsen kanssa päättyi eroon. Heille syntyi viisi vilkasta lasta.

Helmikuussa 1969 Peltola ehdotti radikaaleja ratkaisuja. Lohtajalla vastaanotto olisi vain kirkonkylällä perjantaisin klo 8.00 – 12.00. Tiistaisin voitaisiin poikkeuksellisesti antaa ajat etukäteen varattuina, jolloin suosittaisiin lohtajalaisia, vanhuksia ja lapsia.

Apuhoitajan mukaan tuolloin Lohtajalla ei ollut kummoisia välineitä.

Käytännössä siellä lähinnä mitattiin hemoglobiinia, otettiin virtsanäytteitä, uusittiin ajokortteja ja reseptejä.

Toinen ehdotus oli kovempi: potkujen antaminen henkilölle, joka kyllä myöhemmin teki ansiokkaan uran hoitajana Kannuksessa ja Himangalla.

Peltola perusteli sitä laboratorion yhä laajenevalla näytteiden otolla. Kun sijaisena olleen Sinikka Ahlskogin työsuhde päättyisi, pitäisi tilalle perustaa laboratoriokokemusta omaavan apuhoitajan toimi. Peltolan mielestä erotettavalla ei ollut tehtävän edellyttämää pätevyyttä. Luottamusmiehet päättivät lääkärin esityksen mukaisesti.

HONGKONGILAINEN JA SALMONELLOOSI Hongkongilainen pandemia lisäsi influenssapotilaiden määrää talvella 1968 – 1969. Vähän myöhemmin Peltola julisti Hillilässä taloja eristyksiin, jotta puhjenneen salmonelloosin eli pikkuhiirilavantaudin leviäminen Joulu 2020

estettäisiin. Siinä onnistuttiin hyvin.

Talvella 1969 Lions Club ehdotti vuoroa odottaville potilaille järjestettäväksi kahvi- ja virvoketarjoilua odotustilaan. Peltola kannatti tätä innokkaasti. Liittovaltuusto totesi, että paikalliset yrittäjät voisivat hoitaa tarjoilun määrättyinä aikoina esimerkiksi kahdesti päivässä. Toteutuikohan se?

Peltolakin poisti särkeviä hampaita. Hän ja Kannuksen lääkärit sopivat talvella 1971 iltapäivystyksen yhdistämisestä. Käytännössä se tarkoitti aikaa välillä klo 18.00 ja klo 8.00. Tämä näyttää tulleen ilmoitusasiana kuntainliiton valtuustolle, joka hyväksyi sen ja kehotti lääkäreitä vain tiedottamaan muutoksen kuntalaisille.

Peltolalla oli useita nuoria sijaisia vuosilomien tai virkavapaiden vuoksi. Jos yksi heistä ”huusi ja paiskoi”, niin laulajanakin palkittu, Martti Talvelan kanssa levyttänyt ja professoriksi edennyt Heikki Peltola muistetaan kesältä 1970 ”aivan ihanana”.

Edellisenä vuonna sijaisina toimivat Markku Ellonen ja Sinikka Muhonen (Brodbeck), joka siirtyi neurologiksi Saksaan.

Kesällä 1971 Peltolan sijaiseksi saatiin Himangan entisen kirkkoherran poika, Sveitsissä opiskellut ja nuorena traagisesti kuollut Jussi Permi. Kauhavalle muuttanut Permi ja hänen vaimonsa olivat ”oikein mukavia”.

Ennen uuden kunnanlääkärin saapumista väliaikaisena lääkärinä toimi vielä marraskuusta tammikuun loppuun Lapualla 1946 syntynyt Jussi Halme.

Himangalta Peltola siirtyi Merikarvialle, josta hän palasi Toholammille 1976 ja siirtyi kahden vuoden päästä Kannukseen. Tällöin hän tuli jälleen varsin tutuksi himankalaisillekin, sillä tuolloin kuuluttiin samaan kuntainliittoon. Potilaiden välillä Peltola kävi tuolloin usein tupakalla tai piti muunlaisen tauon. Saunan kiukaalle tipahtaneet vaatteet olivat vähällä polttaa lääkärin asunnon Kannuksessa. Kerran käytännössä kunnanjohtaja Jorma Tikkanen pelasti Peltolan hengen, mutta silti hän kuoli varsin nuorena jo 1984.

TEUVO TUORILA Himanka 17

Nelikymppinen hyvässä hapessa

EL:n Himangan yhdistys elää aktiivisten voimin Himangan yhdistys täytti 27.1.2019 40 vuotta. Hieman myöhemmin pidetyssä juhlassa, yhdistyksen perustamisvaiheessa mukana ollut Heikki O. Kinaret Himangalta muisteli yhdistyksen alkuvaiheita. Kyseisenä aikana hän toimi Eläkeliiton KeskiPohjanmaan piirin toiminnanjohtajana otona vuosina 1977–1982.

Kinaret toimi myös Himangan yhdistyksen puheenjohtajana vuosina 1996–1998. Eläkeliiton toiminnanjohtajana Himangan yhdistyksen perustamisen aikaan toimi Aaro Lintilä Toholammilta.

Heikki O. Kinaret kertoo: "Saadessani Himangan yhdistyksen perustamista koskevan puhelun Eläkeliiton toiminnanjohtaja Aaro Lintilältä alkuvuodesta 1979, oli yhdistyksen perustaminen teoriassa jo päätetty. Sovimme Lintilän kanssa hänelle sopivan ajan kokouksen perustamiskokouksen pitämiseksi.

Muut käytännön asiat jäivät minun hoidettavakseni. Sovin kokouspaikaksi Himangan Osuuspankin kerhohuoneen Tuorilan Pekalta ja kokouskahvit Himangan keskustanaisilta. Pyysin etukäteen kokouksen puheenjoh-

tajaksi rutinoituneen Heikki Pöntiön.

Alueellisen edustuksen varmistamiseksi olin yhteydessä eri kylien tuttuihin. Riittävän naismäärän varmistamisen delegoin kummilleni Lilja Kinareelle. Hän lupasi hoitaa tämän tehtävän ja hoitikin sen kiitettävästi.

Tiedotin toimistani Lintilälle, sekä luin hänelle Keskipohjanmaa-lehteen laatimani perustavan kokouksen kokousilmoituksen, jossa toivotettiin kaikkia asiasta innostuneita tervetulleeksi. Näin oli yhden iltapäivän aikana esivalmistelut kokouksen pitämiseksi tehty."

Koitti normaali talvinen lauantaipäivä 27.01.1979, jolloin Eläkeliiton Himangan yhdistys virallisesti näki päivän valon.

Kokouksen avaajana toivotin paikalle tulleet vieraat sekä oman paikkakuntamme väen tervetulleeksi.

Kokouksen järjestäytyessä tilaisuuden puheenjohtajaksi valittiin Heikki Pöntiö, sihteeriksi minut sekä muut vaadittavat toimihenkilöt.

Toiminnanjohtaja Aaro Lintilä piti alustuksen Eläkeliiton tarkoitusperistä, toiminnasta ja säännöistä.

Kokouksessa mukana ollut Arvo Kerola Eläkeliiton Lohtajan yhdistyksestä selosti lyhyesti yhdistyksen toimintaa.

Käydyn keskustelun jälkeen päätettiin yksimielisesti perustaa ja rekisteröidä Eläkeliiton Himangan yhdistys.

KOKOUSVALINNAT SOPUISASTI

Kuva perustavasta kokouksesta OP:n kerhohuoneessa. Vasemmalla sihteerinä Heikki O. Kinaret, puheenjohtaja Heikki Pöntiö, Eläkeliitosta Aaro Lintilä, Lohtajan yhdistyksestä kummi Arvo Kerola ja Himangalta Väinö Junkala.

18

Joulu 2020

Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin Heikki Pöntiö, joka ennen valintaansa sanoi kyllä johtavansa puhetta, mutta työt jäävät muiden tehtäväksi.

Sihteeriä valittaessa katseet kääntyivät kokouksen naisiin, jotka ehdottivat tehtävään Emmi Merentoa, jolta suostumus oli etukäteen varmistettu.

Kuva: Juhani Forslund

Näin Emmi Merennosta tuli yhdistyksen ensimmäinen sihteeri ja henkilöitymä. Hänen valintansa perusteluina esitettiin kunnan kauneinta käsialaa, kirkasta ymmärrystä, sosiaalista nerokkuutta sekä vaatimattomuutta. Eläkeliiton yhdistyksestä puhuttiinkin lempinimellä Emmin porukka.

Yhdistyksen edustajana piirin johtokunnan jäseneksi valittiin A.O. Roos.

Jäsenhankinnasta päätettiin siten, että kyliltä joku otti tehtävän hoitaakseen. Hillilän kylällä tehtävään valittiin Väinö Eskola, joka hoitikin tehtävän varsin mallikkaasti. Hän yhtenä iltapäivä keräsi 70 jäsentä.

Taisi käydä melkein jokaisessa kylän talossa.

MYÖHEMPIÄ VAIHEITA Eläkeliiton toiminta pääsi hyvään

vauhtiin ja on hyvässä hapessa nykyisinkin. Menestyksen salaisuutena on jäsenistön aktiivisuus, osallistuminen erilaisiin tapahtumiin, retkille, Raumankarin markkinoille, ilmoitusten hankintaan, joululehden myyntiin ja jäsenhankintaan.

Lisäksi Himangan yhdistystä on ”riivannut” käsittämättömän hyvä herraonni. On onnistuttu henkilövalinnoissa erittäin hyvin. Kansanvalta ei toimi, ellei tehtävien hoitamiseen ole halukkuutta ja tehtäviin myös pyytäjiä.

Himangan yhdistyksen perustavassa kokouksessa mukana olleista ei enää ole elossa muita kuin minä.

Muut lepäävät hautausmailla hietakehdoissaan.

Lauluntekijän on oikeassa: Käymään tänne tullaan eikä olemaan.

Yhdistyksen 40-vuotisjuhlassa Heikki O. Kinaret muistelee.

HEIKKI O. KINARET Himanka

Poikkeava kesä Näinhän ne hetket uudesti alkoi, pumpulipilvet taivaankaarta halkoi.

Samassa syntyi sääskien parvi, nyt ne häiritsee monen kesälomaa, harmi.

Puolen vuoden päässä jo maassa lumi, näin vierähtää vuosikierros päänsä päähän.

Sitten jo nähdään selviääkö korona-aika tästä, tuonut vai vienyt, kukaan ei tiedä.

Toivotaan, ettei niin paljon, jottei ihmispoloinen siedä.

Tartuttava toimeen, muu ei auta, aika se näyttää kellä on valta.

Valita täytyy hyvästä vai pahasta, kaikkea ei voi mitata rahasta.

Kumpaan suuntaan viisari kääntyy, toivotaan kuitenkin, ettei ihmiset näänny.

AIRA YRJÄNÄ 17.7.2020, Himanka

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2021

uloa Tervet ille! kaupo

HIMANGAN KONEMYYNTI P. 050 558 6816

Joulu 2020

19

Maittavaa kotiruokaa seisovasta pöydästä joka päivä

Raumankarintie 3, 68100 HIMANKA p. 06 875 566, 050 339 3913 HYVÄÄ RUOKAPERUNAA HIMANGALTA

Alkutuottaja

Velj. KUUSISTO

RAVINTOLA 68100 Himanka Puh. (06) 875 003 MA-PE EDULLINEN ELÄKELÄISHINTA

Puusepänliike PEKKA KURIKKALA KY 68100 Himanka puh. 06-875 665

68150 Hillilä, puh. 06-878 4400 Sami 044 712 5464, fax 876 369 Antti 0400 256 367

Rauta-, rakennus- ja tarvikekauppa 68100 Himanka, puh. 06-875 166 Laadukasta perunaa ympäri vuoden!

Mäkelän Perunatalo Oy Puh. 050 355 4016

Laatutuotteet

Teollisuustie 5, 68100 Himanka Puh. 06-875 350, fax 06-875 810

Seija Pöyhtäri-Keränen • Himanka • 06-875 440, 040 539 1942

Mäkelän Peruna Oy:ltä puh. 0500 883 115

Himanka ☎ (06) 875 411

- huollot ja korjaukset - sisäpesut, vahaukset ja kiillotukset P. 06-876 358/korjaamo - työvaatteet ja -kengät P. 040 557 1685/Ritva - rengasmyynti ja P. 0400 917 828/Ari asennus P. 0400 879 358/Taksi - kuljetukset p. 0440 868 914 • ark. 8-17, la 8-15, su 11-15

Jokisuontie 28, HIMANKA (HILLILÄ)

KENSA OY Targantie 9, 68100 HIMANKA Puh. (06) 878 0200, fax (06) 878 0233 www.kensapuu.fi

Konehuolto

T. PÖYHTÄRI • Huolto • Metallityöt • Varaosat • Hydrauliikka Lukkarintie 1, 68100 Himanka

Uunilan Rantatie 2, puh. 050 349 6983

• FYSIOTERAPIAA MONIPUOLISESTI • HIERONTAA Tervetuloa!

LYMFA TOUCH INTIALAINEN PÄÄHIERONTA

PARAFIINIHOITO LAHJAKORTIT

Fysioterapeutti Ellen Roukala Raumankarintie 2 68100 Himanka puh. 040 5545 518

20

puh. 044 5841 257

Himangan apteekki

Lohtajan apteekki

Kannuskyläntie 7 (06) 875 014 ma-pe 9-17, la 9-13

Metsäpellontie 2 (06) 877 078 ma-pe 9-16.30

HIHNALAN KORJAAMO OY Paikkakunnan monipuolisin auto- ja konekorjaamo. Minkomatic-trukkien takuuhuollot, korjaukset, varaosat ym.

Puh. 06 875 189, auto 0400 368 826

Joulu 2020

Tilitoimisto AKA Oy Uunilan Rantatie 2 B, 68100 Himanka P. 044 352 0888

SAARSY OY

Kannuskyläntie 7, 68100 Himanka Puh. 06-879 090 fax. 06-879 091

TAKSIPALVELUT PAHKALAN TAKSI Markku Kyösti 0500 268 909 Tila-auto 1+8 040 486 0630 Inva-auto 1+8 040 486 0590

puuta ja puutavaraa puh. 050 558 2578

Metsäurakointi Hydrauliikkapalvelu Mannila & Haapaniemi

Sautinkarintie 32, Himanka

Mikko 050 562 4940

Puh. 0400 666 064

KÄSITYÖLIIKE

RAIJA

* ompelupalvelu *

Pajalantie 2, Himanka 050 441 5833, (06) 875 145

www.mv-sahkotyo.fi

www.mv-sahkotyo.fi

050 093 8910 Janne • 050 547 9247 Timo 044 214 8315 Heikki • 045 694 6890 050 586 3043 Hydrauliikkapalvelu

HIMANGAN PERUNAPALVELU OY

Parturiliike Kaija Uunilan Rantatie 2, 68100 Himanka

Avoinna: Ma suljettu Ti-Pe 9-17 La 9-13 Puh. 06 875 399

PAJALANTIE HIMANKA PAJALANTIE3, 3, 68100 68100 HIMANKA P. (06) 875 901,(06) 050 590 1720 • MA-PE 875 901, 050-590 1720 8-17, LA 9-13 MA-PE 8-17, LA 9-13

• Waatekammari • Kaffila • Sisustuspuoti www.kievarila.fi

0500 168 434, 0500 367 155

Pajalantie 2, Himanka puh. 050 564 2331

Puh. 08 4692 500

Joulu 2020

21

Kannus

Muukin voi miestä uhata Vuosi 2020 tullaan muistamaan koronaviruksen seikkailuista ihmisten limakalvoilla ylähengitysteillä. Ja voi hyvin olla, että samasta asiasta muistetaan tulevakin vuosi. Koronan terrorin kesto riippuu suuresti rokotepajojen toiminnasta. Ja kyllä kestää ennen kuin rokotetta on kaikkien saatavana ja aaltoilu loppuu.

Tiedetään, että virus on lähtöisin Kiinasta. Arvellaan, että se on siirtynyt ihmiseen eläintorin elukoista. Wuhanilainen perheenemäntä on päättänyt keittää muurahaiskäpyperunoita tai lepakkovelliä, ja pian on perheen kurkkuja karvastellut ja hengitysteitä ahdistanut. Kun kiinatar on naisten tapaan päivitellyt tautiaan naapureille, koronanpirulainen on hyppinyt heidänkin limakalvoilleen. Ja niin virus alkoi kiertää Kiinaa ja matkusti pian ulkomaille. Nyt tartunnan saaneita on kymmeniä miljoonia. Eli kyllä on eksoottinen eläinperäinen lounas vaikuttanut maailman menoon.

Eläintorivaihtoehdon rinnalle amerikkalaiset, joiden mielikuvituksella ei ole koskaan ollut mitään rajaa, ovat esittäneet, että korona on karannut kiinalaisten laboratoriosta.

Kyseisessä paikassa tutkitaan kaikkia mahdollisia basilleja ja pöpöjä. Kiinalaiset ovat vakuuttaneet, että tutkimuslaitoksesta ei ole päässyt pakeneman yhtään iiliäistä. Kiinalaiset vannovat sil22

mät kirkkaina, että ikkunat ovat olleet kiinni ja työntekijät ovat pesseet kätensä mennen tullen. Eväslaatikon nurkassa tai termospullon korkissakaan ei tauti ole päässyt maailmaa sekoittamaan.

Niin muurahaiskäpy, lepakot kuin sosiaaliseen mediaan kuvattu tappajatautilaboratorion emäntäkin ovat kohtuullisen kolkon näköistä porukkaa. Niistä voi uskoa mitä vain.

Mutta sen verran moninaisia arvailuja on esitetty, että lopen ei ole täyttä varmuutta onko virus edes syntynyt Kiinassa. Mutta vaikka tiedossa olisi varmuudella pöpön isä ja äiti, se ei tilannetta muuttaisi.

Koronan vaikutukset ovat olleet aika hurjat. Tartunnan saaneiden, sairastuneiden, hoidettujen, teho-

hoidettujen ja kerrassaan kuolleiden lisäksi talous on mennyt pitkään päin peräpäätä. Taivas on melkein tyhjentynyt lentokoneista, matkustaja-alukset uivat tyhjinä, tehtaat louksuttavat tyhjää… Mitäpä näitä luettelemaan, satoja kertoja lueteltuja.

Edellisen kerran maailman systeemit sekoitti yhtä perusteellisesti ja laaja-alaisesti toinen maailmansota. Silloin pahikset olivat selvemmin osoitettavissa. Myllerryksen pääjehut, Aatun ja Josefin, saattoi nähdä paljaalla silmällä ja jopa kuvata aivan tavallisella kameralla. Ja kovasti kuvattiinkin. Tämä nykyinen maailman mullistaja on kaikin puolin hankalampi kaveri. Sitä ei näe, kun se tulee vastaan naapurin sieraimessa eikä näin ollen arvaa mennä kiven taakse kyykkyyn odottamaan sen ohimenoa.

Riskiryhmään kuuluvana olen pysytellyt visusti kotona. Vaimo on käynyt kaupassa ja muilla asioilla. Olen varoittanut sitä menemästä kenenkään lähelle. Sanoin, että sen on lisäksi syytä ottaa kasvomaski käyttöön.

Emäntä sanoi, että ei omista sellaista. Neuvokkaana miehenä ehdotin, että akka vetäisi alushousut päähänsä.

Nyt tiedän, että miehen terveyttä voi uhata muukin kuin covid-19.

Joulu 2020

ARTO OJAKANGAS Kannus

Muistoja vuoden varrelta

Kuvat: Mauri Holma (ellei toisin mainita)

On tanssittu Kitinkannuksessa.

Kuva: Liisa Äijälä

Käsityöpiirin taitavia aikaansaannoksia.

Ahkerat eläkeliittolaiset jumppaamassa Yli-Kannuksessa.

Laulu- ja makkaranpaistoilta Korpelan laavulla.

Joulu 2020

23

Kivitipussa humppaa ja jumppaa Tiistaina, tammikuun loppupuolella oli Eläkeliiton porukka pakannut huolella.

Taas lähdettiin joukolla matkaan.

Pussit ja kassit he linja-autoon pakkaa.

Auton täydeltä on ukkoa ja akkaa.

Kivitipussa käytiin helmikuussa.

Alkumatkasta Mauri kynät meille antaa, käski meidän jokaisen jotain piirtää.

Helpompi on sanainen arkku paperille siirtää.

Ei synny kuvaa on kankea käsi, mutta iloinen mieli, vilkas mielikuvitus ja liukas kieli.

Hiljainen oli linja- auton hurina ja vaimea puheen sorina, joka autoon hukkuu.

Matkalaiset jo melkein nukkuu.

Evijärvellä meille sitten aukesi ovi, ja huostaansa meidät otti Mäntyhovi.

Kahvi meitä sen verran virkisti, että loppumatkasta muutama vitsi jo irtosi.

Perillä ollaan, on huoneet saatu.

Moni meistä varmaan heti sänkyyn kaatu.

Pirteimmät kokeilivat jo kuntosalia tai uimahallia.

Ei kun syömään.

Porukka alkoi hokea, tänä iltana lauletaan karaokea. moni salissa linnun lailla lauleli, toiset sujuvasti kuunteli.

Heti kun musiikki alkoi soida, kansa alkoi karkeloida.

Mennään jenkkaa, tangoa, valssia, humppaa, siinä sitä on porukalle iltajumppaa.

Jumppaa myös vedessä Kitinkannuksessa.

Sitten valkeni jo keskiviikkoaamu, eikä kukaan kalpeana herännyt kuin haamu.

Kaikille aamupala maistuu, toivottavasti myös poistuu.

Keskiviikko oli oikea urheilupäivä, kaikki olivat tosi pirteinä.

Oli venyttelyä, rentoutusta, keppi- ja vesijumppaa, ja illalla tietenkin humppaa.

Alkuillasta oli taas karaoken vuoro, porukka liversi kuin lintukuoro.

Loppuillasta saa sitten orkesteri jatkaa.

Kyllä tämä kansa tanssia jaksaa.

Kaikki loppuu aikanaan, jokaisen on mentävä nukkumaan.

Kahvitilaisuuksien laulukuoro Onnenonkijat.

Kun torstaiaamu valkeni, silloin todellisuus meille aukeni.

Voimme polskia enää tämän kerran vedessä, sillä kotiin lähtö on meillä nyt edessä.

Aamulla täytetään massut tämän talon herkuilla viimeistä kertaa, niille ei kotona taida löytyä vertaa.

80-vuotiaiden muistaminen vuoden viimeisessä kahvitilaisuudessa.

24

Taas pakataan uudelleen pussit ja kassit.

Ne saavat paikan Korkea-ahon auton uumenista, joka vie meidät kohti Kannusta, odottamaan uutta reissua.

Hyvää matkaa ja kiitos seurasta.

SEIJA NIEMONEN Kannus

Joulu 2020

Kohtaaminen kalareissulla Tämä tapaus ajoittuu tuonne 1980-luvun puolelle ja on yksi niitä helmiä, joita luonto kulkijalleen tarjoaa muistojen helminauhaan.

On kesäkuu. Kiireisten maataloustöiden keskellä nousee mieleen pakottava tarve rentouttavaan hetkeen kalastuksen parissa. Ajattelin silloin navetan jälkeen käydä Vattajalla, Lahenkroopilla, kokeilemassa olisiko hauki syönnillään.

Olen tuon järven tullut tuntemaan jo 60-luvun alusta, kun emännän kanssa käytiin Vattajalla noita perheen perustamisneuvotteluja.

Järvi itsessään on vajaa kilometrin pituinen, ja leveimmältä kohdaltaan noin 300 m. Mereen on matkaa vain n.

200 m. Meren ja järvenrannan välissä on korkea rantatöyräs, ollaanhan nyt lentohiekka-alueella. Järvenrannan on vallannut koivikko.

Takaranta on alavaa ja laakeaa, pajupensaiden kirjomaa, entistä järven pohjaa.

Järvi on ollut paljon isompi ennen laskuojan syventämisiä. Kalaa on ollut aina. Appiukko kertoi, että ennen vedettiin järvellä nuottaa, ja kaloja sai sen jälkeen kuskata hevosilla kylille.

Nythän tämä alue kuuluu armeijalle, mutta on aina joskus tullut käytyä.

Välineet vain autoon ja menoksi.

Jätin auton sillankorvaan ennen laskuojaa.

Sääsket olivat jo tähän aikaan heränneet, joten oli syytä ehostaa tuoksuvalikoimaa.

Torjunta-ainetta pyyhkiessäni päätin, normaalista poiketen, kokeilla tämän merenpuolirannan. Se on kyllä huonompi kalastaa, kun risukko tulee osittain veden päälle.

Mutta jotenkin teki mieli verestää vanhoja muistoja.

Järven päätä lähestyessäni nousi mieleen kysymys – onko järvellä tänä vuonna joutsenen pesintä?

Rantapensaan suojassa aloin selvittää asiaa – ja olihan siellä. Keskellä avovesialuetta meloskeli joutsen. Muita ei näkynyt. – Jaaha, minut oli nähty. Kaula ojentui suoraksi.

Samalla välittyi muille viesti: Olkaapa varuillanne.

Rauhallisesti siirryin kokonaan näkyville ja aloin toteuttaa pyyntisuunnitelmaa.

Kahlailin pitkävartisilla kumisaappailla hiljakseen missä pystyi. Välillä jouduin etenemään rantakoivikon kautta.

Yritin heitellä uistinta kaikista mahdollisista paikoista, joskin huonoin tuloksin.

Valvojani näkyi pitävän välimatkan samana. Sitä mukaa kun minä etenin rantaa, lipui lintu peremmälle. Aina välillä kuulin vaimean kurahduksen.

Ensimmäisen niemekkeen jatkeena on harvaa kortetta kasvava matalikko, joka jatkuu puoli järveen. Vettä on vain polviin asti. Monesti on tästä onnistuneet kotiintulot varmistettu. Nyt en kuitenkaan saa haukia innostumaan tarjouksista.

Sieltä keskemmältä järveä saan silmiini myös toisen valkoisen kaulan. Sieltä aivan perältä, rantaheinän keskeltä,

seurailee toinen emoista järven tapahtumia.

Lähestyessäni rantaa huomaan emon laskeutuvan rannalta veteen poikaset perässään. Yhteydenpito on emojen välillä vilkastunut.

Oma kulkuni jatkuu kohti järven leveintä kohtaa.

Joutsenperhe lähti hiljalleen lipumaan perältä kohti leveämpää vettä.

Ei voi kuin ihailla lintujen ajatuksen juoksua. Jos minä olisin ehtinyt sille toiselle niemekkeelle, olisi perhe jäänyt tavallaan mottiin sinne perälle. Salmi niemen ja takarannan välillä on sen verran kapea, että joutsenet eivät riskeeranneet.

Rauhallisesti toi emo kolme poikastaan pois sieltä sumpusta. Uros seuraili perhettään vähän keskemmällä, tarkasti minun ja perheen välissä. Leveimmällä kohdalla emo poikasineen piiloutui järviruokokasvustoon. Eihän ne sinne aivan täysin piiloon päässeet. Nähtävästi ruovikko oli liian tiheä. Selkäni takaa, koivikon yli, paistava aurinko paljasti selvästi valkoiset linnut.

Rauha oli palannut, ja häiriötekijä eliminoitu.

KUNNES: Uroksen kaula oikeni äkisti ja huomio kääntyi takarannan pajukoihin. Mikä sai linnun huomion kääntymään pois minusta? Kelasin uistimen nopeasti vedestä, ja jäin rauhassa seuraamaan tilannetta. Eipä aikaakaan kun pajupensaiden välistä asteli joutuisasti sarveton hirvimulli. Kiire näkyi olevan. Rannassa mullikka levitti etujalkojaan ja painoi turpansa veteen. Järven yli kuului kuinka janoinen ryysti monta kertaa ja pitkään vettä suuhunsa. Vissiin se rantapenkka oli sen verran korkealla, ettei ylettynyt normaalisti juomaan. Hyttysiäkin näkyi olevan aivan kiitettävästi, sillä korvat läpsyttelivät ahkerasti.

Olisikohan tuo juominen ollut sen verran vaikeaa, että mulli päätti laskeutua siitä matalalta penkalta järveen.

Vettä näkyi olevan mahaa myöten. Nyt ei enää kuulunut ryystämistä. Vissiin se vesi tuntui mukavalta niillä hyttysten kiusaamillakin paikoilla.

Mullikka liikuskeli nautinnollisesti siinä rantavedessä painaen välillä kaulansakin veteen. Jossain vaiheessa se älysi, että siinä ruokopuskassa on jotain poikkeavaa. Pää pitkällä se veti vainua ja yritti selvitellä mikä se on. Joutsenet olivat jämähtäneet paikalleen osittaiseen piiloonsa. Hirven uteliaisuus oli kuitenkin herännyt ja se päätti ottaa asiasta selvän. Päättäväisesti, pää pitkällä, korvat eteenpäin sojottaen, alkoi mulli kahlailla varovasti tuota 30-40 metrin matkaa. Hitaasti lyheni matka.

Onpas jännittävää, mitä tapahtuu?

Mullikka on selvinnyt muutaman metrin päähän ruokopuskasta, kun asia selviää.

Korvia vihlovan varoitusäänen saattelemana hyökkää emo suoraan päin mullikkaa.

Mulli väistää hyökkäyksen nousemalla takajaloilleen ja

Joulu 2020

25

kääntymällä ympäri, tavallaan yläkautta. Ja vielä kovaksi onnekseen järven puolelta kiertäen. Jos se olisi kääntynyt rannan puolelta ympäri, olisi ranta olut siinä heti edessä.

Nyt ei edessä olut kuin rantavettä. Lintu sen sijaan syöksyi kimppuun ennen kuin mulli oli saanut keulaa kunnolla alas.

Suuret siivet kauhoivat vettä, kun lintu puolittain selässä ajaen antoi nuorelle opetusta. Kaiken loiskinnan ja mäiskeen yli kuului kuitenkin tuo jatkuva korvia vihlova huuto. Onpa mulli saanut sellaisen perätuupparin, ettei verremmästä väliä.

Päätään suojellakseen se painoi päätään veteen ja yritti venyttää kaulaansa mahdollisimman pitkälle. Mutta miksi ei matka etene? Mullikka kyllä yritti raivoisasti, mutta ei pääse eteenpäin. Selkä köyristyy ja oikenee niin kuin hypätessä tapahtuu. Vaan nyt ei tapahdu muuta kuin selkään tulee että roikuu. Vesi vain vaahtoaa ja lainehtii kupeella, kun hirvi yrittää pakoon vainolaista.

Tukkitie 1, 69100 Kannus Puh. 06 870 020

Äkkiä minulle selviää: Siellä pohjassahan on puolimetriä mutaa. Sehän ei tahdo saada jalkojaan irti! Voi elämän kevät! Onpa keveää katseltavaa. Nauroin että vesi silmistä tirisi.

Noin 50 metrin jälkeen emo kääntyi, järjesti siipensä huolellisesti ja kaula kauniilla kaarella kääntyi pesuettaan kohti ylpeänä saavutuksestaan.

Kaikilla ei mene yhtä hyvin. Raskaasti mullikka keinottelee itsensä rannalle sieltä pehmeästä mudasta. Puistelee vedet turkistaan. Korvat vain läpsyvät kun se puistelee päätään, alistuneena. Nolona, pää melkein polvissa, korvat lurpattaen, kääntää se päätään ja heittää vielä katseensa takaviistoon järvelle. Hiljalleen häipyy peräpeili näkyvistä. Varmaan poistui kokemusta rikkaampana, niin kuin me kaikki, jotka olimme silloin paikalla.

PAAVO MANSIKKAMÄKI Kannus

VAIKUTTAVAA KUNTOUTUSTA JA YKSILÖLLISTÄ HOITOA

puh. 044 575 4523 • info@kitinkannus.fi www.kitinkannus.fi

KAIVINKONEURAKOINTI TAPIO SAARIKOSKI KY Miilutie 2 69100 Kannus P. 06 870 538

Monipuolisia palveluita aina maanrakennuksesta sirkkelöintiin sekä sähköja puhelinverkkojen rakennustöihin.

Puh. 044 0860 301

Rauhallista Joulua!

- Arkipäivän ylellisyyttä 40 vuotta KANNUKSEN KAUKOLÄMPÖ OY

Lammasojantie 4, 69100 KANNUS 040-715 6049 info@kuljetuspalvelusyrjala.fi

Puh. 06 874 3800 www.kannuksenkaukolampo.fi

Urheiluhieroja M T K T P L S

M T K T P L S

M T K T P L S

M. Uusitalo Oy Puh. 0500 864 345 www.uusitalogroup.fi

M T K T P L S

M T K T P L S

M T K T P L S

MARGAREETTA HAAVISTO p. 0400 564 316 Vaenmaantie 69, 69100 KANNUS

LAATUA • PALVELUA

26

JARI ISO-HEINIEMI KANNUS PUH. (06) 870 073, 0500 931 712

Vaatetusliike

HUONEKALULIIKE ASEMATIE 5, KANNUS PUH. (06) 870 771 www.urakaluste.com

Kaivinkonetyöt & pellon jyrsintä

TAAVETTI JA TIINA Tukkitie 6, Kannus puh. 044 510 9403

Joulu 2020

Asematie 2 puh. 06-870 934 www.taavettijatiina.fi

Rauhallista Joulua kaikille!

PALVELEE:

MA-PE 6.00-21 LA 8-21 SU 8-21 • Elintarvikemyynti • Veikkaus • Kukkamyynti

• Kahvio • Polttoöljy suoramyynti

Meiltä saat Bonusta jopa 5%

6789 01 2345 4318 70 4318

MEIKÄ LÄINE

N MAIJA

OSUUS KAUPP

A KPO 1341

12345 6

4318 7001 2345 6789 4318

MEIKÄLÄINEN MAIJA O S UUS K A UP PA K P O 1 3 4 1 1 2 3 4 5 6

Kannus puh. 020-780 8420

Kannuksen Hammaslääkäripiste Oy

MARKO HUUKI KY MAA-AINESTOIMITUKSET JA MAANRAKENNUSTYÖT

KIRJANPIDOT JA VEROILMOITUKSET • maataloudet • yritykset • taloyhtiöt PALKANLASKENNAT LASKUTUKSET

KANNUKSEN TILITOIMISTO OY

HERKKU Palvelemme viikon kaikkina päivinä.

Asematie 4 A 4 69100 Kannus 06 873 578 040 5808 140

Ma–La 7–21 • Su 10–21 p. 044 5743 603

Pertti Honkela

hammaslääkäri hammaslaakaripiste.fi

Valtak. 19 A 3, 69100 Kannus P. 06 870 642, 050 373 6286 kannuksen.tilitoimisto@kotinet.com

Valtakatu 1, Kannus • Puh. (06) 870 056

Heikki Kellosalo Siltakatu 4a 69100 Kannus. Puh. 06-8741400

HUUKIN KONE OY Rekiläntie 323, Kannus p. 045 138 5176

• rakennuspeltityöt • vesikourut • alastulot • tikkaat • lumiesteet • piipunpellitykset asennettuna

Pyydä

!

tarjous

0500-557 178 • Teerikuja 1, Kannus

Aut okorjaamo

NIKOR OY Koutosentie 14 69100 Kannus puh. 010 327 0440

Joulu 2020

Asematie 22, 69100 Kannus Puh. (06) 870 211 www.kannuksenkuljetus.fi

27

KANNUKSEN Puhtaat ja tuoreet APTEEKKI Siltakatu 6 vihannekset 69100 KANNUS (06) 870 008 sukupolvien perinteellä

Pitopalvelua, kotileivonnaisia tilauksesta T:mi Sanna Herrala P. 0500 163 366 Ylikannuksentie 291 Yli-Kannus

parturi-kampaamo

Pirjo ja Arja Valtakatu 7, Kannus p. 06-870 992

Rengas & Autohuolto

Rauhallista Joulua

p. 050 378 4433

KANNUKSEN KULJETUSTEKNIIKKA OY

RAHKOLA MT-Lava Oy Puh. 06 871 528 Tukkitie 4, 69100 Kannus 050 408 8271/Niina Niemonen 050 547 9262/Miia Känsälä

Kannus 0400 601 708

EXEL

KP. Koneurakointia Oy

AUTOKEIDAS • NOPEASTI • EDULLISESTI - KORJAAMO - RENKAAT - VARAOSAT

Puh. 040 811 3894

Hannu Kauppila Oy Asematie 5, 69100 Kannus puh. 050 346 5456

• Koneurakointia

Lestijokilaakson Siivous Oy

Harri Kuusisto, p. 050 567 1825 Kyösti Isohanni, p. 0500 121 004 www.koneurakointia.fi

HEIKKI SAARIKOSKI 050 520 7326

AUTOHUOLTO AROLA Valtakatu 31 69100 KANNUS Puh. 040 587 9441 Kampaamopalvelut kätevästi kotonasi KANNUS • SIEVI • TOHOLAMPI

% 050 523 3031

TukkaTaksi KIERTÄVÄ PARTURI • KAMPAAJA MAIJA MÄNTYKORPI-LUOMA

Rengasammattilaiset palveluksessanne

KOIVUSAARI OY Leppäojantie 5, Kannus. Puh. 06-8741 300 Avoinna: Ma-Pe 8-17

Tunnelmallista joulua ja valoisaa uutta vuotta!

KORPELANVOIMA.FI

28

Joulu 2020

Kaustinen

Kaustisen kuntoportaat taas eläkeläisten voimin Syksyn tultua kaustislaiset eläkeläiset pääsivät taas kerran talkoilemaan.

Monissa paanu- ja tervatalkoissa karaistuneet miehet ryhtyivät tekemään kuntoportaita entisen hyppyrimäen paikalle Roskakallion maastoon.

Kaustisen Pohjan-Veikot vetää noin 8000 euron hintaista projekia rakennusalan ammattilaisten Juha Lerssin ja Matti Mustajärven johdolla.

Eläkeliiton Kaustisen yhdistyksen puheenjohtaja Terho Paavola tarttui itsekin porakoneeseen mukanaan tusinan verran yhdistyksen jäseniä.

Painekyllästetty puutavara ruuveineen kuuluvat budjettiin, ja talkootyö on hankkeen omaa panosta.

Rapuille tulee pituutta noin 60 metriä ja korkeutta kallion huipuille noin 40 metriä. Välille rakennetaan yksi tasanne. Huipulle rakennetaan laajempi levähdyspaikka, jonne voidaan kokoontua vaikka ohjaajan kanssa oppia saamaan.

Talkoita on tehty arkipäivisin, mutta sateella on kuitenkin pysytty sisätiloissa. Kuntoportaiden suosio on ollut viime vuosina suuri kautta maan, sillä kansalaiset kokevat ne turvallisiksi ja sopivalla tavalla haastaviksi. Kaustisen portaat alkavat urheilukentän takakaarteen tuntumasta.

Nykyiset eläkeläiset olivat aikanaan teini-iässä, kun Kaustisen hyp-

pyrimäkeä rakennettiiin 1962-63.

Nyt on palattu taas tälle legendaariselle urheilupaikalle. Silloin rakennettiin suorituspaikka nuorisolle ja aktiviurheilijoille, nyt uudesta paikasta toivotaan tulevan suosittu kaikenikäisten keskuudessa.

Terho Paavola suunnittelee jo portaiden käyttöönoton seremoniaa ja toivoo ainakin kunnanjohtajan ilmaantuvan silloin paikalle kipaisemaan portaat mallisuorituksena ylös.

Teksti ja kuvat: PEKKA KIVELÄ Kaustinen

Kaustisen eläkeläiset aloittivat syyskuun alussa kuntoportaiden rakentamisen. Kuvassa työnjohtajat vasemmalta Matti Mustajärvi ja Juha Lerssi, ja ohjeita saavat Hannu Viiperi, Lasse Penttilä, Aulis Kaunisto ja Heikki Känsäkangas.

Joulu 2020

29

Ilta Onervan joulut Aimo ja Onerva Hyötyverelle heidän savusaunhansa syntyi tyttövauva kätilö Saimi Piirosen avustamana 20.6.1920.

Kaksi viikkoa myöhemmin kirkkoherra Yrjö Albert Keijola antoi hänelle nimeksi Ilta Onerva.

Lapsuutensa Ilta vietti Hyötyveren rannalla, sillä mihinkäs laps kotuhan olis lähtenny.

Aimon ja Onervan toimeentulo koostui pääasiassa pienimuotoisesta kalastuksesta, sillä siihen aikhan Hyötyvesi oli kalaisa järvi. Lisäksi toimeentulhon tarvithin kanttura maitua varten ja sianporsas kasvatettavaksi aina kerran vuoresa, että olisi ollu jotain vähän parempaa joulupöythän pantavaks.

Joulu oli sitä, että Aimo haki kuusen messästä, ehkä Iltakin oli vanhempana mukana, pystytti sen sitten pirtin nurkhan. Onerva koristi sen Iltan kans muutamilla erivärisillä issetehryillä joulukoristheilla sekä Suomenlippunauhalla, ja Aimo asetti viimeiseksi tähren kuusen latvhan. Kynttilöitä käytethin vain hetkisen palamasa kuusesa, sillä eihän kukaan halunnu ainuaa tupaa polttaa. Lahjaksi Ilta sai ainakin yhtenä jouluna Onervan issekehräämästä langasta teheryt villasukat ja Aimon isseveistämän puuhevosen Hyötyveren rannalta kaarretusta koivusta.

Ilta kasvoi ja vuoret toistivat kutakuinkin toisiihan, niinkuin joulutkin, kunnes ensimmäinen suuri muutos elämäsä tapahtui, kiertokoulu alkoi.

Rippikoulusa Ilta tapasi Armas Elmeri Ruskon ja Elmeristä tulikin myöhemmin vävy Hyötyverelle. Harri Pirilä vihki heirät Kaustisen kirkosa 20.6.1938 Iltan 18v syntymäpäivänä hänen ollesa jo kolomannella kuulla raskhana.

Armhan ja Iltan poikalapsi syntyi juuri jouluksi ja kaikki tuntui olevan nuorella parilla hyvin.

Tuli liikekannallepano ja niin Armhankin oli lähettävä

sothan ja jätettävä Ilta pienen poikansa kans kaksisthan, onneksi hänen isänsä ja äitinsä olivat siinä kans. Armas kävi läpi talvisoran ja palasi lomalla tekehän niitä töitä mitä sattui sillä hetkellä olehan maatalosa, mutta jatkosorasta hän ei sitte palannutkaan kuin jalat erellä juuri sopivasti jouluksi.

Suru mursi Iltan, eikä hän selevinny Hyötyrerellä enää yksin, vaan muutti kirkolle. Hän eli leskenelämää kasvattaen ja kouluttaen poikaansa aina professoriksi asti.

Tällä hetkellä Ilta viettää vanhuurenpäiviään oman nimensä mukaan ristitysä vanhainkorisa Kaustisen entisen pappilan kuphesa. Hänen täytettyään 100 vuotta Kaustisen Eläkeläiset lahjoittivat hänelle kannettavan tietokonhen.

Näin digiloikka hänenkin elämäshän oli tosiasia. Facebookista Ilta löytyy omalla nimelhän – Ilta Rusko. Nyt koko vanhainkoti pääsee seuraahan hänen kanshansa hänen koneelthan seurakunnan joulua kirkosa ja osallistuhan kauneimphin joululauluihinkin.

Kuvat ja teksti: LASSE PENTTILÄ, Kaustinen

Laulutorstai Iltaruskossa Kaustisen eläkeläisten laulutorstaita kokoonnuttiin viettämään palvelutalo Iltaruskon sisäpihalle.

Sää oli aurinkoinen mutta tuulinen, ja itse asukkaat jäivätkin kuuntelemaan konsertointiamme sisätiloihin ikkunoiden taakse, jonne musiikki äänentoistolaitteilla välitettiin.

Tuuli tarttui äkkiarvaamatta haitaristin nuotteihin ja puheenjohtajamme pääsi hetkeksi tutustumaan nuotinpitäjänä/kääntäjänä orkesterin toimintaan hieman lähemmin.

Laulutorstai-iltoja pyrimme järjestämään koronarajoituksista huolimatta, katsotaan paikka vaan sen mukaan, että saadaan etäisyydet pysymään viranomaisten vaatimissa rajoissa.

Kuvat ja teksti: LASSE PENTTILÄ, Kaustinen 30

Joulu 2020

Talventaitajaisista asiointiapuun Tammikuussa kreivin aikaan vietettiin veteliläisten kanssa mukavia, yhteisiä talventaittajaisia Kivitipussa, mutta sitten jouduttiinkin pian karanteeniin. Alle seitsemänkymppiset yhdistyksemme jäsenet toimivat ihailtavan urheasti asiointiapuna eristetyille ”riskeille”. Muuten kevät meni normaaleja oloja odotellessa.

Kun ovet avautuivat, ja uskallettiin taas toisten seuraan, olikin jo kesä. Turvavälejä ja muita suosi-

tuksia noudattaen suurella joukolla osallistuttiin oman, yli tunnin kestävän nuotiolauluvideon tekemiseen Kaustisen virtuaalifestivaaleille. Myös yhteislaulajaiset järjestettiin Palvelutalo Iltaruskon asukkaille.

Elokuun virkistystorstaita vietettiin Tastulassa ulkoillen Lomakylän viihtyisissä maisemissa. Päivä päättyi Tapani Peltoniemen uuden levyn julkistamiseen. Leirintäalueen terassilla esiintyivät Tapanin lisäksi levyllä

Joulu 2020

laulavat Mauri Peltoniemi ja Ari Peltoniemi sekä levyä varten koottu komea studio-orkesteri, Kimmo Anttila viulu, Matti Leppäniemi haitari, Aimo Järvelä vibrafoni, Reijo Malm sähkökitara, Tommi Lahtonen rummut ja basso, Pertti Kivikangas saksofoni, Esa Anttila steel-kitara ja Ari Peltoniemi basso. Kaikki livenä!

Teksti: TERTTU HANHIKOSKI, Kaustinen Kuvat: TERHO PAAVOLA, Kaustinen

31

Muistihuoltamolla nautitaan yhdessäolosta Kaustisen eläkeyhdistyksessä on paljon virkeitä ja osallistuvia ihmisiä.

Niinpä hallituksemme päätti tarjota heille muistihuoltamoa, jossa oltaisiin yhdessä iloisissa merkeissä erilaisten aktiviteettien parissa. Meille allekirjoittaneille tarjottiin vetäjän tehtäviä. Pienen harkinnan jälkeen lupauduimme kokeilemaan.

Aloitimme maaliskuussa 2019. Sitä ennen otimme selvää muistiin vaikuttavista asioista käymällä Eläkeliiton Apusen järjestämän luentopäivän, keräämällä tietoa erilaisista esitteistä, lehdistä ja netistä. Näistä saatujen tietojen perusteella meille syntyi kuva siitä, mikä on tärkeää muistin ylläpitämisessä.

Niinpä yhdessäolomme keskeisimmät asiat ovat musiikki, vapaamuotoinen tai ohjattu liikunta ja tanssi, muistelut ja erilaiset päättelyä ja oivaltamista vaativat tehtävät.

Joka kerta on myös tietoisku jostakin tärkeästä hyvinvointiin ja muistiin vaikuttavasta asiasta. Tällaisia ovat olleet mm.: Mitkä ovat muistisairauden ensioireet ja milloin on syytä hakeutua lääkäriin? Mikä on ruuan, unen ja liikunnan merkitys? Mitä kaikkea ruualle tapahtuu elimistössämme?

Aivojen rakenne ja toiminta.

Musiikin, laulun ja tanssin vaikutus ihmiseen.

A ivo j u m p p a n a ovat olleet sanapiilot, sudokut, muistipelit, arvoitukset, laulujen sanat jne.

Kun 50-luvun iskelmät tai kansanlaulut soivat, silloin tanssimme, jumppaamme ja laulamme mukana. Monet osaavat laulujen sa32

nat ulkoa. Tällainen musiikkiin osallistuminen hoitaa ihmistä kokonaisvaltaisesti. Siitä saa osansa lihakset, aivot, hermosto, aistit, tunne-elämän keskukset jne. Yhdessä ystävien ja tuttujen kanssa tästä tulee hyvä ja onnellinen olo.

Muisteluissa olemme jakaneet mm. lapsuuden, nuoruuden ja perheen perustamisen aikoja. Tällöin vilkas puheensorina on täyttänyt huoneen, kun mieleen on palautunut sekä hauskoja että vähän ikäviäkin muistoja. Niitä on ollut mukava jakaa toisillekin. Kovin ovat ajat ja tavat muuttuneet vuosikymmenien kuluessa.

Olemme kokoontuneet kerran kuukaudessa tunnin ajan. Monet ovat osallistuneet joka kerta. Tämä on ollut virkistävä ja mukava kokemus ystävällisten ja iloisten kaustislaisten senioreiden kanssa. Meillä ei ole ollut suorituspakkoa eikä suorituspaineita. Jokainen on osallistunut kykyjensä ja vointinsa mukaan. Tärkeintä on, että mukana olleet ovat voineet kokea onnistumisia ja hyvän olon hetkiä. Ihmiselle on tärkeää myös tuntea kuuluvansa joukkoon ja niinpä jokainen kerta on päättynyt yhdessä laulettuun reippaaseen musiikkiin kaveriköydestä kiinni pitäen ja erilaisia pieniä jumppaliikkeitä tehden. ”On turvallista kulkea muistojen polkuja pitkin. Kokea uudelleen rakkaat mielenmaisemat. Muistaa ja olla onnellinen. ” Muistihuoltamon vetäjät: TERTTU KÄNSÄKANGAS JA TELLERVO STENBÄCK Kaustinen Joulu 2020

Matkalaulu 1.

Tyynenä kuutamoyönä astelen hiljaa rantaan.

Jälkeni murheelliset painuvat santaan.

Meri on armollinen.

Se jälkeni tasoittaa.

Uuden aamun jälkeen ne ovat kadonneet.

Aavalla hiekkarannalla me kerran kohdattiin, aurinkoa ihailimme, talven viimat unohdimme.

Aallot meren hyväili santaa, kun kuljimme kohti rantaa.

Jäi jälkemme Narvan hiekkaan kunnes tuuli ne tasoittaa.

Meresuu, meresuu, hiekkaranta ääretön.

Meresuu, meresuu, lasku auringon ihmeellinen.

Ei hyvästi vaan näkemiin, voima päiviin tuleviin.

Ei meri manner erottaa voi meitä toisistamme, ei vetten kuohut hukuttaa voi matkamuistojamme.

EL Kaustisen yhdistyksen matkoilla heittäydytään joskus luoviksi ja tehdään jopa runoa. Matkalaiset tekevät omia säkeitään tai käyttävät lempitekstejään, joista sitten kootaan sanat sävellettävään yhteiseen matkalauluun. Vuonna 2017 yhdistyksen matkalta ItäViroon syntyi laulu Meresuu.

Sävellys on Kimmo Anttilan ja sen sanat on tallennettu Laulutorstaisin käytettävään lauluvihkoon ja on sitä yhteisesti laulettukin. Siitä on tehty jopa video, jota voi kuunnella ja katsella yhdistyksen omilta nettisivuilta ja muistella menneitä uusia matkoja odotellessa.

Meresuu Swing Ballad q = 69 3 œ3 ˙ 4 3 & 4 œ œ œ œ œJ

C

C

Jäl-ken-ni mur-heel-li-set F C

%

Kerran kuljimme Narvan rantaan kahden ihaillen, aaltoja ja auringonlaskua mereen katsellen.

Meresuu, meresuu...

Ó

F

j œ Œ

3

C

C

‰ œ œ œ œ œ œ œ œj

as - te - len G

hil - a C

ran - taan.

C7

œ œ œ œ œ œ œj ‰ ‰ œj 3

3

3

pai nu-vat san- taan.

A‹

se

Me-ri on ar-mol-li- nen.

D‹ G C

C

3 3 3 3 2 4 4 j ‰ œ œj œ œj œ œj ‰ ‰ œj 4 œ œ ‰ œ œ™ ˙ œ™ œ œ

& œ œ œœ

jäl-ke-ni ta-soit - taa.

C C7

uu-den aa-mun jäl-keen F C

ne

Œ & œ œ œ œ™ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ

o-vat

Ó

ka-don - neet.

œ œ œœ œœ œ œ œ œ œ

Aa-val-la hiek ka-ran-nal-la me ker-ran koh-dat-tiin D7 G C C7

au rin ko-a i - hai-lim-me tal-ven F C

& œ œ œ œ œ œ œ Œ œ œ œ œ ≈œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ ™ œ œ œ œœ 3

vii-mat u-noh-dim - me Aal-lot me-ren hy-väi-li san-taan kun kul-jim-me koh-ti ran- taa. Jäi C A‹ D‹ G C G

&

‰ œ œ œ œ œ œ œ

‰

3

Jäl - kem-me nar - van hiek - kaan

œ œ

Kun-nes

œ œ œ œ œ™ œ

tuu - li

ne ta - soit - taa

œ œ Me - re -

B

Jos toiveeni vielä täyttyy, ja saavut rantaan, me auringonlaskun aikaan jälleen kohdataan.

Nyt askeleet vie mun rantaan, yksin aavan veen, sydäntäin aaltojen soitto, laulu hyväilee.

C7

G

& œ œ œ œ œ œ œj ‰ œ œ œ œ œj œ Ó

Meri on armollinen, se jälkeni tasoittaa.

Uuden aamun jälkeen ne ovat kadonneet.

3.

A

3 œ œ œ 44 ˙

D‹7

2 4œ

Tyy - ne - nä kuu - ta - mo yö - nä D7

Sä sanonut et sanaakaan, kun lähdit luotain pois.

Nyt jälkeni murheelliset painuvat santaan.

Meresuu, meresuu...

A‹

& ™™ œ œ œ œ œ œ œ

2.

Aallot meren hyväilee santaa, kun kuljemme pitkin rantaa.

Jää jälkemme Narvan hiekkaan, kunnes tuuli ne tasoittaa.

Kimmo Anttila

C

C7

F

& œ ‰ œ œ j‰ ‰ œ suu D7

2

œ œ œ œ œ œ œ ‰ ‰ œj

& œ œ œ œ œ œ œj ‰ Œ 3

3

au-rin-gon ih-meel-li-nen C

E‹/B

& œj œ ‰ œ œ 3

päi-viin F

3

& œ

A‹

œ

tu le-viin

j œ œ

vet - ten 1.

C

3

3

ei

ei

3

Me-re - suu.

G

las-ku

œ œ œ œ œ œ œj ‰ ‰ œ œ 3

3

3

hy - vä - sti vaan nä - ke- miin.

C

3

G

me-ri man - ner e-roit- taa

j œ œ

kuo - hut

4 & 4 œ œj Œ

‰ ‰ ≈ œ ‰ œ œ œj œ œ

voi ma

3 3 3 3 3 3 3 j‰ j j œj œ j ‰ ‰ j ‰ ‰ j œ œ œ œj œ œ œ œ œœ œ œ œ œ œ œ

F

3

C

3

œ

œ

hu - kut - taa 2.

3

‰ œ œ

C7

Hiek-ka ran ta ää - re - tön.

Me-re - suu G F© F

Me-re-suu

3

C

Ó

jam - me.

™™

C

j œ ‰

j Œ œ œ 3

3

Ó

jam - me.

Joulu 2020

2. Sä sanonut et sanaakaan, kun lähdit luotain pois Nyt jälkeni murheelliset painuvat santaan Meri on armollinen, se jälkeni tasoittaa

C

C7

voi mei-tä toi -sis-tam-me

ei

D‹

G

mat - ka

mui - sto -

3 3 4 j j 42 œ j 4 œ œ œ œ

voi

%

3.

C

j Œ œ œ 3

Ó

jam - me.

33

KAUSTINEN

Kello & Kulta Sillanpää Terveystie 5 69600 Kaustinen Puh. (06) 861 1063

Kaustisen kunta toivottaa kuntalaisille Rauhallista Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!

www.kaustinen.fi

Sirpa Rauma Puh. 040 734 7886 Järveläntie 277, Kaustinen

69600 Kaustinen Joni 044 244 1937 • Pauli 044 230 6523

Kaustisen Jäsenkorjaus Oy

www.kaustisenjasenkorjaus.fi posti@kaustisenjasenkorjaus.fi puh. 040 5154 227, Kappelintie 15, 69600 Kaustinen

Kampaamo Jemitex Sinikka Harjukoski 0400 268 451 •Pajalantie 24 • 69600 Kaustinen

Maansiirto ja kuljetus

Sauli Puumala Puumalantie 148, 69600 Kaustinen

Puh. 0400 761 915

OP Perhonjokilaakso 34

Joulu 2020

PELTISEPÄNLIIKE

PELTONIEMI JA POJAT Kaustinen

• Keittiö-, kylpyhuone- ym. kodinkalusteet mittatilaustyönä • Sahauspalvelu • Asennukset • Levyt • Tasot • Helat Ullavantie 3, 69600 KAUSTINEN

puh. 0400 968 321 jh-kaluste@kaustinen.fi www. kaustinen.fi/jh-kaluste

Puh. 861 1781

KEITTIÖKALUSTEITA Penttilän Puusepäntehdas Oy Ylijoentie 82, 69600 KAUSTINEN Puh. (06) 8611 104 www.puusepantehdas.fi

• Varaosamyyynti • Hinauspalvelu • Asennuspalvelu • Vanteet / Renkaat

HÖYLÄHIRSITUOTTEET suoraan tehtaalta ilman välikäsiä

Kaustisen Osuusmeijeri Siltatie 20, 69600 KAUSTINEN puh. 0400 682 176 www.kaustisenosm.fi

69600 Kaustinen, puh. 06-8611 500 www.konstatalot.fi

puh/fax 06-861 4510 gsm 0400 576 605 Rajatie 4, 69600 Kaustinen sami.makela@smakela.fi www.smakela.fi

PUU-PETÄJÄ AY Nikulantie 465 Kaustinen • Puutavaraa • kaiteet, terassit • piharakennukset

050 583 3801, 040 739 8012 Rajatie 1, Kaustinen Puh. 0400 666 876

Rajatie 1, puh. 010 666 3450, 0500 666 876

Paikkakunnan paras lounaspaikka

"Töitäni en tahtoisi mä vielä muille siirtää, mutta jos mun täytyy, nöyrästi sen teen..."

Kaustinen, puh. 8611 005

Konsta Jylhän sävelin ja Junnu Vainion sanoin

Tilitoimisto

Vastaanotto vain sop. mukaan

Mäkelä & Jungell Oy Terveystie 10 69600 KAUSTINEN

Erikoishammasteknikko

Ossi Penttilä 69600 KAUSTINEN Puh. 06-861 1108

Kaustintie 5, 69600 Kaustinen Puh. 0400 682 062

Rauman kone Oy

KAUSTINEN puh. 861 1289

KAIVINKONETYÖT MAANSIIRTOTYÖT Timo 0400 569 731 Erkki 040 512 6106

Kauneushoitola Kaija Järvelä

VIRKKALAN PUUNJALOSTUS OY

Puh. 050 338 5930

Jäsenkorjaaja-hieroja Seppo Järvelä Puh. 040 745 4178

Kaustinen

KAPPELINTIE 15, KAUSTINEN Joulu 2020

35

MEILTÄ LVI-ALAN TYÖT p. 040 1965 993

Veikontie 2, PL 35, 69601 Kaustinen Puh. 06 861 2800

www.flpipe.fi

H

Kaustintie 1 69600 Kaustinen Puh. 06-861 1922

- Kukat, kukkalaitteet, arkut -

0400 264 106 0400 264 105 Helinä ja Risto Tuomela

us

esk k i t n i o v yvin

PAJALAN KORJAAMO

Yli 20 hyvinvoinninyrittäjää saman katon alla! Pajalantie 24

www.pajalankorjaamo.fi

Kaustinen

Nettiajanvaraus

https://nettiaika.fi/PajalanK orjaamo#/

Hilpertinkuja 4, Kaustinen

VETOVOIMAA ELÄMÄÄN OPISTOLTAMME !

Koulutusta

Kurssitoimintaa

Tiloja koulutuksiin ja juhliin

Ota yhteys - kerromme lisää!

Kaustisen_apteekki_ilm_60x60_konv.indd 3

www.kaustisenopisto.fi

36

Joulu 2020

11.6.2015 14:46:23

Kokkola

Kuvat ja tekstit: RIITTA ANTTILA

Palloleikkiä lasten ja heidän vanhempiensa kanssa.

Kokkolan yhdistyksen toimintaa VERKOSTOITUMISTA Olemme verkostoituneet usean eri tahon kanssa mm. kaupungin, Soiten, Kokkolan suomalaisen seurakunnan ja Muistiliiton kanssa. Mäntykankaan koululla ”luustoa liikuteltiin” kerran viikossa.

Muistijumppaa on pidetty muistisairaille. Seurakunnan ikäihmisten kokoontumispiireille on pidetty tuolijumppaa. Hakalahden ja Rytimäen leikkipuistossa leikittiin ja pelattiin lasten ja heidän vanhempiensa kanssa keväällä ja syksyllä kerran viikossa.

PIANOLAHJOITUS Yhdistyksemme sai Anna-Liisa Granskogilta pianolahjoituksen keväällä 2019. Piano on, kun vain saisimme omat kokoontumistilat!

Pianon siirto-operaatiossa oli yhdistyksemme miehiä Heikit, Nikkarikoski, Haapala ja Kattilakoski, lisäksi Leo Anttila, Kauko Korpi ja Isosalo Kauko.

Annikki Hautala, Leena Hautala, Marjatta Tjäru, Riitta-Liisa Kankkonen, Sirkka-Liisa Järvelä, Sinikka Willman, Maija Mattila, edessä Riitta Anttila ja Aulikki Koskela.

VESIJUMPPA aloitettiin 2018 syksyllä kokeilumielessä. Se saavutti suuren suosion ja jatkui koronarajoituksiin saakka. Syksyllä 2020 vesijumppa jatkui ja ilmoittautujia oli niin runsaasti, että jumppa jaettiin kahteen ryhmään. Vesijumppaa on ohjannut Riitta-Liisa Kankkonen.

Joulu 2020

37

ULKOILUA JA YHDESSÄOLOA Kesäkuussa 2020 kokoonnuimme Santahaan nuotiopaikalle koronaohjeistusten turvin.

Heikki Haapala jakoi kartat ja kertoi omaehtoisesta suunnistuksesta.

Heikki Haapala ja Esko Oja-Heiniemi katsovat onnistuuko Merja Haapalan nuotiopuiden sahaaminen.

ASKARTELUPIIRI on kokoontunut säännöllisesti tehden pääsiäis-, joulu- ja syksyn asetelmia Annikki Hautalan opastuksella osaksi luonnon materiaaleista.

BOCCIAA on pelattu talvikaudet sisällä ja ulkona kesällä. Järjestimme Piirin bocciakisat 2020. Saimme kiitosta järjestelyistä ja kassaankin kilahti pientä lisää tarjoiluista ja arpajaisista.

Piirin liikuntavastaava RiittaLiisa Kankkonen ojentaa pronssimitalin Kokkolan naisten joukkueen Sinikka Willmanille. Joukkueessa pelasivat myös Liisa Parkkonen ja Sinikka Hyyppä.

Seija Järvelä, Marjatta Tjäru, Annikki Hautala, Leena Hautala ja Eila Typpö suunnittelevat asetelmia.

Laitettiin jalalla koreasti...

Yhdistyksillä oli mahdollisuus hakea Eläkeliitolta Stean rahoittamaa Toimintatukea vuodelle 2019 esim. työ-

38

nimellä Piristysruiske yhdistysten toimintaan! Kokkolan yhdistyksen hallitus teki päätöksen 25.2. toimintatuen

Joulu 2020

Monen moneen tanssilajiin tutustuttiin Riitta Koukkarin (vas.) johdolla.

hausta tanssikurssia varten. Tuettavan hankkeen nimeksi päätettiin Hyvinvointia ja kohtaamisia.

Tuumasta toimeen.

Osa hallituksen jäsenistä tunsi Tanssikoulu Unelman tanssiopettaja Riitta Koukkarin, LitM seuratanssiohjaaja, tanssipedagogi ja Kari Uusiportimon, tanssipedagogi ja seuratanssiohjaaja.

Otettiin yhteyttä heihin ja lähdettiin suunnittelemaan ohjelman toteutusta.

Laadimme Eläkeliitolle anomuksen tapahtumaan Hyvinvointia ja kohtaamisia tarkkoine perusteluineen. Toki saimme ennen lopullista hyväksymistä vielä Eläkeliitolta täydennyspyynnön hakemukseen.

Riitta Koukkari laati täydennyksenä hakemukseen kerrassaan hyvät perustelut tanssin vaikutuksesta: tuli ilmi tanssiliikunnan hyvää tekeviä vaikutuksia; ”Liike on lääkettä kaikissa muodoissaan, ja tanssissa siihen yhdistyy vielä musiikki ja sosiaalisuus. Tanssiessa vapautuu endorfiinia, kehon omaa hyvän olon hormonia, joka tehostaa mielihyvän tunnetta ja voi lievittää masennus- ja ahdistusoireita. Tanssi helpottaa stressiä siinä missä yksinäisyyttäkin. Se hoitaa sydäntä, aivoja, luita ja niveliä. Se tuo elämään fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia.

Liikunnan aloittaminen on kuin rahan tallentamista pankkiin tulevan varalle. Moni ikäihminen epäilee onko liikunnan aloittamisessa enää hänen iässään järkeä, varsinkin jos harrastusta on ollut vähän, toki syynä voi olla sairauskin. Päivät saattavat kulua neljän seinän sisällä. Vastaus epäilyihin on selvä. Ilman muuta liikunta kannattaa aloittaa. Erityisesti, jos liikkumis- ja toimintakyky on jo heikentynyt, liikunnan aloittaminen on parasta lääkettä moneen vaivaan.

Liikunta harjoittaa hengitys- ja verenkiertoelimistöä parempaan kuntoon ja yleinen toimintakyky säilyy, kun treenaa lihasvoimaa ja tasapainoa. Liikkuminen on parasta huoltoa myös aivoille.”

Kävimme esittelemässä kurssia päiväkahvitilaisuudessa 16.9.2019. ”Tule mukaan tanssiliikunnan pyörteisiin! Osallistuminen ei edellytä aiempia opintoja tai erityistai-

Hilkka ja Pertti Santamaa sekä Tuulikki Mäki-Leppilampi hauskassa kolmen henkilön tanssissa.

Elämä jatkuu toja, liikkuminen on pääasia. Tutustumme tanssien monipuoliseen musiikkiin sekä eri tanssilajeihin; opettelemme hauskoja rivitansseja, tanssimme lavatansseja.

Tunneilla tanssitaan latinalaistansseja soolona, joten paria ei tarvita. Moni entinen sohvaperuna on hämmästynyt, miten tanssin huuma vie mennessään. Samalla kunto kohenee ja terveys paranee. Tutustumme eri lajeihin kuitenkin ilman turhia paineita ja otsanrypistyksiä. Tanssista saa mielenvirkistystä, iloa ja seuraa. Tanssit ovat monelle viikon kohokohta, keino päästä irti arjen huolista.”

Esittelymainos tuotti tulosta ja tanssikurssi toteutettiin Kokkolanseudun opiston kauniissa, remontoidussa salissa Opistotalolla Vaasantie 7. Ajankohdaksi valittiin loka-marraskuu (2.10.–6.11.2019), jotta mökkikausi olisi jo ohi ja syystyöt, marjastus ym. saatu hoidettua. Opettajien osalta pihasyystyöt olivat vielä kesken ja kuinka ollakaan Kari kompastui ja kaatui kukkapenkin reunukseen saaden sääriluuhunsa elämänsä ensimmäisen luunmurtuman. Loppukurssin ajan Kari joutui sitten tyytymään ohjaamiseen puheen tasolla.

Monen moneen tanssilajiin tutustuttiin, lajitoiveita pyrittiin täyttämään niin monta kuin ehdittiin. Lajikirjo oli melkoinen, jopa salsan askelikkoihin tutustuttiin. Tästäkin voi päätellä kuinka avarakatseista ja ennakkoluulotonta väkeä kurssilla oli.

Kurssilaisia oli mukava joukko, ja kerta kerralta tuli lisää väkeä saliin ja jopa uusia jäseniä liittyi yhdistykseen.

Joten monin tavoin kurssia voi pitää sangen onnistuneena ja suositella muillekin Eläkeliiton yhdistyksille.

Teksti: RIITTA KOUKKARI Kannus Kuvat: RIITTA ANTTILA Kokkola Joulu 2020

Kuluneen vuoden aloitimme myönteisten näkymien saattelemana. Asumme maailman turvallisimmassa, vakaimmassa ja vapaimmassa maassa. Kuulumme eliittiin koulutuksen osalta. Maamme on ihanteellinen maa yrittäjyydelle.

Elämme hyvinvointivaltiossa. YK:n onnellisuusraportin mukaan olemme kolme kertaa peräkkäin sijoittuneet ensimmäiselle sijalle.

Tämä lintukotoajattelu romuttui maaliskuun alussa, kun Kiinasta alkanut koronavirus levittäytyi koko maapallolle. Rauhallinen elintila oli hetkessä vain muisto, ja oli siirryttävä monien rajoitusten aikakauteen. Tuli kokoontumisrajoitukset, kulttuurilaitokset suljettiin, liikkumista rajoitettiin, samoin läheisten tapaamisia. Äärimmäisissä tapauksissa hoidossa olevia lähiomaisia on voinut tavata vain ikkunalasien takaa. Oli pysyttävä kotitiloissa.

Presidenttimme nimitti epidemiaa ”pirulliseksi” ja antoi isällisiä neuvoja, kuinka poikkeustilasta voitaisiin selvitä mahdollisimman vähin vaurioin.

On hyvä muistaa, että maailmanlaajuinen toimintojen pysäyttäminen ei ulotu luontoon. Maan sato on rehevää. Positiivisia viestejä on luettavissa tiedotusvälineistä. Marjasadot ovat runsaat. Linnusto iloitsee uuden kevään heräämisestä. Luontoa ei voida pysäyttää. Rehevöityvä elämä ympärillämme antaa puhtia yhteiskunnan rajoitustoimien vastapainoksi. Saamme tuntuman kaikesta huolimatta, elämä jatkuu.

Olemme olleet eristyksissä jo monien kuukausien ajan, ja nyt karanteeneja on alettu purkaa. Pelätään toista pandemia-aaltoa syksyn aikana. Perustuslaillinen oikeus vapaaseen elämään oli hyvin rajallista. Yhteydenpidot läheistenkin kanssa oli hoidettava yleisten tie39

donvälityslaitteiden avulla. Turvallisuusvälit on edelleenkin pidettävä aina kohdattaessa. On opittu uusia kättelyn korvaavia tervehtimistapoja. Nämä rajoitukset ovat koetelleet voimakkaasti henkistä jaksamista.

Kaiken aikaa on korostettu eristäytymistä kotiin. Kumppanin jopa hengityskin saattaa olla kiusallista. Hänen pienetkin liikkeet saattavat aiheuttaa mielipahaa. Ajan oloon nämä ahtaudessa koetut ärsytystilat saattavat purkautua voimakkainakin.

Ulkoilu on sentään kuitenkin sallittua ja suositeltavaa. Sopeutuminen poikkeusolosuhteisiin vaatii tietoista joustavuutta.

On hoidettava omaa mielenterveyttä rajoitustenkin vallitessa. Ulkoilu ja mukava puuhastelu on parasta lääkettä kunnon hoidossa.

Maailmanlaajuinen kaikkia koskettava sairaus on yhdistänyt ihmiskuntaa. Monet aikaisemmin eripuraa aiheuttaneet erimielisyydet on voitu jättää omaan arvoonsa. Mielenkiinto kohdistetaan yhteisen koko maapalloa järisyttävään ongelmaan ja sen voittamiseen. Korona on opettanut puhumaan enemmän hyvää

toisistamme. On opittu etsimään asioita, jotka meitä yhdistävät.

Kouluissa ja työpaikoilla on huomattu, että voidaan toimia tuloksekkaasti myös etätyössä. Se avaa monia mahdollisuuksia työtilojen suunnittelulle ja työmatkan järjestelyille.

Harrastustoiminta on jäänyt koronatauolle, minkä vuoksi vanhemmat ja lasten muut huoltajat ovat saaneet enemmän aikaa yhdessäoloon.

Oravanpyörästä on vapauduttu, kireä kiire ja stressi on hellittänyt. Ihmiskunta on pysäytetty miettimään, kuinka hetkessä elo voi järkkyä.

On jouduttu ripittäytymään, kysymään, mitä tuli tehtyä. Oikeudenmukaisuus edellyttää ahneudesta, vallasta ja itsekkyydestä luopumista heikommassa asemassa olevan hyväksi. Kuolinvuoteella olisi hyvä, jos voisi sanoa: ”Kiitos tästä kaikesta”, kun taas kuulija sanoo: ”Kiitos itsellesi.”

Monet tartuntataudit ovat vähentyneet hyvän käsihygienian ansiosta.

Oudotkin ihmiset tervehtivät toisiaan kadun toiselta puolelta, ”ollaan samassa veneessä!” Henkisesti olemme kasvaneet arvostamaan yhteis-

eloa. Toisistamme huolehtiminen on korostunut epidemian aikana. Olemme oppineet kriiseistä selviytymisen taitoja, epävarmuuden sietämistä.

Tietoisuus pienten maiden yhteistyön merkityksestä etenkin kriisien aikana on vahvistunut. Komissaari Jutta Urpilainen radiohaastattelussa 22.7. 2020 sanoi lempilaulukseen Vesa Matti Loirin esittämänä ”Elo ihmisen huolineen ja murheineen, se on vain väliaikainen. Elon hetki myös helkkyvin riemuineen, se on vain väliaikainen.” Komissaarin mielessä koronakin on vain väliaikainen.

Me selviämme siitä.

On ilolla voitu todeta, kuinka nopeasti olemme sopeutuneet pandemian haasteisiin, paremmin kuin itäinen, läntinen ja muut naapurimaamme. Kansakuntana voimme kiittää toisiamme annettujen ohjeiden noudattamisesta epidemian vaurioiden minimoimiseksi. Kriisitilanteen mahdollisen uusiutumisen, jota emme toivo, voimme voittaa opittuja käytäntöjä hyödyntämällä.

AIMO MAIJALA Kokkola

Yksinäisen elämään löytyy apua Kuvat: Riitta Anttila

Kokkolan Eläkeliiton puuhanaiset Marjatta Tjäru, Riitta Anttila ja Riitta-Liisa Kankkonen ideoivat yhteistuumin karanteenissa oleville ikäihmisille virkistystuokioita. Kokoonnumme Länsipuistoon 7-10 hengen porukalla keskiviikkoisin kello 10. Tapahtuma aloitetaan jumppatuokiolla, sauvakävely kuuluu myös ohjelmaan. Lopuksi nousemme estraadille, lavalle, joka sijaitsee puiston kupeessa, lauluvartin merkeissä. Kansanlaulut kajahtavat iloisesti, ja päätteeksi kiitoslaulu Luojalle kotimaastamme ja sen kauneudesta.

Tämä toiminta, vapaaehtoisvoimin, tuo elämään iloa ja tarkoitusta. Kiitos vapaaehtoiset työstänne!

ANNA-MAIJA VIITALA Kokkola

40

Joulu 2020

• •

MUKAVA MATKA AVARUUTEEN VEIKKO KESKITALO, Kokkola

Vaikka tammikuu oli puolessa välissä, vihersi vielä pellot ja pihamaa, kun Lappajärvelle lähtijöitä urheilutalon edusta runsain määrin kokoaa.

Auto saapui matkalaisia noutamaan aivan aikataulun mukaan.

Laukut ja lähtijät kyytiin, pois ei ollut sitten näköjään jäänyt kukaan.

Vilkkaan puheensorinan säestämänä auto lähti suuntana Lappajärven Kivitippu.

Kun katseli matkustajia niin näytti, että monella oli mukana oma kultahippu.

Vielä Alavetelistä, kun viimeiset kyytiin tuli, matkaa kohden Lappajärveä saatiin jatkaa.

Annikki retken vetäjänä toivotti tervetulleeksi ja kaikille hyvää ja antoisaa matkaa.

Matkamme jatkuessa Kaustisen seutuvilla kuuntelimme Marjatan juttuja.

Hän kun on sieltä syntyjään, paikat on kovasti tuttuja.

Tällä kertaa matka oli sen verran lyhyt, että laulua ei ennättänyt esittää kukaan.

Auton saavuttua perille ei muuta kun hotelliin sisälle ja laukut mukaan.

Ilmoittautumisen jälkeen hiukan rupattelimme, niin alkoi huoneet vapaiksi tulla.

Aluksi meille tarjottiin tuliaisiksi kahvi sekä kakku ja pulla.

Kun olimme asettuneet huoneisiin, sen jälkeen kokoonnuimme yhteen kuulemaan mitä kaikkea täällä päivien aikana harrastaa voi.

Lappajärven ja kylpylän historiaa he myöskin siinä vähän esille toi.

On kuntosali, jota voi aivan vapaasti sitten käyttää.

Kun painoja nostelee niin käsivarsiin kotiutuneille ”alleille” voi lähtöpassit näyttää.

Ja jos käy niin, että liikunnasta paikat kipeytyy, ei sen tarvitse lomaasi pilata, on paikalla myöskin hieroja, jolle voit siinä tapauksessa ajan tilata.

Sauna ja uima-allas löytyy aivan läheltä, muutaman seinän takaa tuosta.

Allas on sen verran matala, että siinä voi kyllä uida, mutta myöskin juosta.

Lauantaina, aivan aamupäivällä heti, meillä oli yhteinen jumppa, jota Riitta ja Kari ansiokkaasti veti.

Oli vielä käytössä aikamoinen uutuus, avaruusalus, sinne näköjään aika moni kyytiin halus.

Kun lasit silmille laittoi, se näytti erikoiselta kyllä, vieressä istuvaa kun katsoi, hänellä oli avaruuspuku yllä.

Ei muuta kun istuttiin paikalla, alus meitä selostuksen myötä avaruuteen vei.

Meteoriitteja ja tähtiä nähtiin, mutta kuukävelyä tällä kertaa suoritettu ei.

Vielä lauantai-iltana kävi lattian liukkautta kokeilemassa useampi mies sekä nainen.

Illan solistina oli siellä Laura Voutilainen.

Kun sunnuntaiaamuun sai sitten virkeänä herätä, oli se päivä, kun pois lähdettiin, piti tavarat laukkuihin kerätä.

Hiukan ennen puoltapäivää, auto meitä tuli hakemaan Kivitipusta pois.

Kyllä jäi sellainen tunne, että täällä pitempäänkin olla vois.

Koska paluumatka oli yhtä lyhyt kuin menomatka, ei ennättänyt esittää kukaan laulua.

Mutta matkan kuluessa muutamat kävivät kertomassa vitsejä, jotka irrottivat naurua.

Mukavasta matkasta halutaan kaikkia kiittää.

Kiitoksia niin paljon, että varmasti riittää.

JK. Seuraavan matkan järjestämiseen ei ole varmaan turhan kiirus.

Siitä pitänee huolen pitkäksi aikaa koronaviirus.

Joulu 2020

41

Rauhallista joulua!

Joulun aika on täynnä jännitystä ja iloa. Taas yksi vuosi päättyy ja on aika käydä rohkeasti uuteen.

Kokkolan kaupunki toivottaa rauhallista joulun aikaa ja menestystä alkavalle vuodelle 2021.

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Puh./Tel:

KALLENTORIN APTEEKKI Pitkänsillank. 15 KOKKOLA p. 06 824 1712 www.kallentorinapteekki.fi

822 4611

Hautaustoimisto - Begravningsbyrå

MATTSSON Puh./Tel:

KOIVUHAAN APTEEKKI Mäntynäädänk. 6 KOKKOLA p. 06 822 6019

831 2303

Hakalahdenkatu 76 Hakalaxgatan Kokkola/Karleby

42

Joulu 2020

VERHOOMO

ALATALO Hyvä kangasvalikoima Mariankatu 29, 67200 Kokkola Puh. 831 1650

Prismantie 1 • Puh. 06 823 400 • www.kokkolankeskusapteekki.fi

KULJETUS- JA MAANSIIRTOPALVELUT

ASIAKKAAN MITTOJEN MUKAAN www.haggblom.fi

• rahtipalvelut kattavasti kotimaassa KULJETUSJA MAANSIIRTOPALVELUT • kiviainesmyynti ja -toimitukset KULJETUSJA MAANSIIRTOPALVELUT ASIAKKAAN MITTOJEN MUKAAN • kuljetus-, nosturija vaihtolavapalvelut KULJETUSJA MAANSIIRTOPALVELUT • rahtipalvelut kattavasti kotimaassa • maanrakennusurakointi ASIAKKAAN MITTOJEN MUKAAN ASIAKKAAN MITTOJEN MUKAAN • kiviainesmyynti ja -toimitukset

SUURSÄKKEJÄ TARPEITTESI MUKAAN Vasarakuja 19, 67100 Kokkola puh. (06) 8245 100

KOKKOLAN AUTOILIJAT OY • Jänismaantie 17–19, 67800 Kokkola Puh. (06) 866 0800 • Faksi (06) 866 0860 • www.kaktk.fi

pyorapojat.com Kokkola

KOKKOLAN AUTOILIJAT OY • Jänismaantie 17–19, 67800 Kokkola KOKKOLANOY AUTOILIJAT OY • Jänismaantie Kokkola KOKKOLAN • Jänismaantie 17–19, 17–19, 6780067800 Kokkola Puh. (06) 866 0800 • FaksiAUTOILIJAT (06) 2890 www.kaktk.fi Puh.831 866 0800 866 ••Faksi (06) 866 0860 • www.kaktk.fi Puh. (06) 866 0800 •(06) Faksi (06) 0860 • www.kaktk.fi

TERVETULOA

SÄHKÖLLÄ TAI ILMAN!

Isokatu 23

• kuljetus-, nosturija vaihtolavapalvelut • rahtipalvelut kattavasti kotimaassa • rahtipalvelut kattavasti kotimaassa • kiviainesmyynti ja -toimitukset • maanrakennusurakointi • kiviainesmyynti ja -toimitukset • kuljetus-, nosturi- ja vaihtolavapalvelut • maanrakennusurakointi • kuljetus-, nosturi- ja vaihtolavapalvelut • maanrakennusurakointi

PUH. 010 3368 970

Kauppakaari 2 67600 KOKKOLA Puh. 020 7410 480 Avoinna: ark. 7–17.00 la 10-14.00 www.tyokaluassa.net

nauttimaan tuoreista lähialueen leivonnaisista ja itse tehdyistä suolaisista leivistä hyvän kahvin kera

kahvio

/// K U P P I ///

SUURSÄKKEJÄ TARPEITTESI MUKAAN Vasarakuja 19, 67100 Kokkola puh. (06) 8245 100

Keski-Pohjanmaan keskussairaala

AVOINNA • MA-PE 07.00–19.00 LA-SU 12.00–16.00

Pörhön Autoliike Oy Vaunumiehenkatu 4, Kokkola Permonkaarre 117, Pietarsaari Puh. 040 822 2628

Parturi-Kampaamo

Hyvää ja rauhallista Joulua!

Sirpa Mattila Ouluntie 20, 67100 Kokkola p. 06 831 0782 p. 040 5085 444

Joulu 2020

43

KATSASTA KOTIMAISELLA KONTTORILLA Tervetuloa

Avoinna myös lauantaisin klo 9-14 UUSI OSOITTEEMME: TEHTAANKATU 4, 67100 KOKKOLA P. 050 466 5526

www.fiksukatsastus.fi Höyläämönkatu 3, 67100 Kokkola p. 010 318 2452

Oppia Oppia ikä ikä kaikki kaikki

www.kpkesayliopisto.fi, www.kpkesayliopisto.fi, 040 040 680 680 29932993 Hierontakeskus

KH Sakari Junnilainen Kaarlelankatu 17 p. 822 3733, 040-522 4238

MT-ORTOPEDIA EDUSTUS

Kokkolan Hautakivipalvelu Oy HAUTAKIVET SUORAAN VALMISTAJALTA Kenneth 0400 594 600 Sakari 0400 560 804 Toni 040 732 8890

8€ LOUNAS 8,30€ LOUNAS lämmin lounas/keittolounas/salaattibuffet jälkiruoka ja kahvi

Indolantie 4, 67600 Kokkola (06) 822 5483 Rengasmyynti, vanteet, rengastyöt, kausisäilytys-Rengashotelli, minibussin vuokraus (9-paikkainen) Huom! Eläkeläisille kaikista palveluistamme -20% alennus

Audionomi Eira Autio

Varaa aika puh. 044 3520 474 tai helposti netissä:

44

www.kuulopiste.fi

lounasravintola

KIPPO

Keski-Pohjanmaan keskussairaala

AVOINNA AVOINNA •• MA-PE MA-PE 10.30–13.30 10.00–13.30

Näkö- ja kuuloasiat kuntoon samassa osoitteessa: Tehtaankatu 3 Kokkola Joulu 2020

Näkömestari Kokkola Kaustinen Tehtaankatu 3

Kaustintie 5

Varaa aika puh.

0405532152 0504400235 tai helposti netissä:

www.nakomestari.fi

KOKKOLAN LUKKO Isokatu 5, 67700 Kokkola • 06 831 2172

Rantakatu 12 p. 06-822 3372 info@kokkolanlukko.fi www.kokkolanlukko.fi

- Fysioterapia - OMT-fysioterapia - Hieronta - Alaraaja-analyysit - Toimintaterapia - Työkyky-projektit - Testaukset - Ryhmäliikunta - Kuntosali

www.medirex.fi Oy Furniture Consults Ltd • Yrittäjäntie 10, KOKKOLA P. 06 831 5040 • fax 06 831 5040 • sp: kokkola@toimistokaluseet.com Palvelemme arkisin klo 9–17 • Toimitukset ympäri Suomen! www.toimistokalusteet.com – siellä kaikki toimistoosi on!

MARALU KALUSTEET u taptuatauaLtaaLaL Laatuapteekkisi Laatuapteekkisi Kokkolassa lkookkKokKoK Kokkolassa

m lemevm leaevPleaP vlaP

Palvelemme sinua: Palvelemme sinua:

-pae-mpa-mam al al al 1 us us us

mama - pe - pe8 -820 - 20 la la 9 -917- 17 su su 10 10 - 18- 18

v etT erevTreT

Elisa Kupari

Kansakoulukatu 24, Kokkola Puh. 06 831 9300, 050 320 5691

Maanrakennus T. MERILÄINEN Vanha Ouluntie 64, 67600 Kokkola Puh. 050 5616 242

Liike on lääke!

RATKAISUT PROSESSIEN HALLINTAAN automaatio- ja sähkösuunnittelu koneturvallisuus | asiantuntijapalvelut www.apexautomation.fi | 0207 288 288

Tehtaankatu 43 (Minimani) Tehtaankatu 43 (Minimani)  06831 06 2262 831 2262

Tervetuloa Tervetuloa

Parturi Kampaamo

Puh. 06 836 2200

www.ter vahovinapteekki.fi www.t e r va h ov i n a p t e e k k i .fi

PARTURI-KAMPAAMO CLIP Itäinen Kirkkokatu 16, Kokkola 06 831 6655

KOKKOLAN VARAOSAVÄLITYS T E R V E T U L O A

P A L V E L E V A A N

V A R A O S A L I I K K E E S E E N

Avoinna: 8728 Avoinna:ark. ark.8:00-16:30 8:00-16:30 //Puh: Puh:050 050 358 358 8728 Ouluntie 72, 67400 Kokkola myynti@varaosavälitys.fi Osoite: Ouluntie 72,/ 67400 Kokkola S-posti: myynti@varaosavalitys.fi

Joulu 2020

Tervetuloa Villa Elbaan 050 329 4547 www.villaelba.fi

Haaponiemi Infra Oy Puh. 0400 665 576 info@haaponiemi.fi www.haaponiemi.fi

45

Kiitoksin kuluneesta vuodesta, toivotamme asiakkaillemme ja yhteistyökumppaneillemme Hyvää Joulua ja Onnellista vuotta 2021!

www.kphoi.fi

Puh. 040 412 8748 BIANCHI • BROMPTON • CRESCENT • FELT • HAIBIKE • HEAD MONARK • ORBEA • PELAGO • ROCK MACHINE • WINORA

MYYNTI HUOLTO VARAOSAT VUOKRAUS

PYÖRÄILIJÄN ERIKOISLIIKE • Isokatu 21, Kokkola Puh. (06) 831 3044 • info@lyback.fi • www.lyback.fi

Metsänomistajat KESKIPOHJA Kustaa Aadolfinkatu 3, 67100 Kokkola Puhelin: 0400 192 209 • keskipohja@mhy.fi

46

Joulu 2020

POWER KOKKOLA - Heinolankaari 1

3 ERILAISTA PIKKUJOULUA PIKKUJOULUMENU JOKAISEN MAKUUN. VALITSE OMASI, NAUTI YHDESSÄ.

VEGAANINEN MENU 21 € MERELLINEN MENU 27 € GRILLIMENU 40 €

Rosso Kokkola Isokatu 4 | 020 780 7975 | kokkola.rosso@sok.fi

ÖJA KALASTAJAKYLÄ

Juhlat - tapahtumat - laiturikahvila www.cafebryggan.fi

Öjantie 454, 68550 Öja, Kokkola info@cafebryggan.fi, puh. 050 3377 522

Kiireetöntä, yksilöllistä palvelua Vaara aika jo nyt!

06 8317 772 Mariank. 21 A, Kokkola, puh. 068318200, www.fysio-keskus.com • Nettiajanvaraus: www.nettiajat.fi/1966

Teollisuuskatu 1 A 3 67100 Kokkola Puh. 06 8317 772 sari.bjorkroth@hotmail.com

KOKKOLA

Kokkola 400 vuotta Kokkolan 400 vuoden kunniaksi tulppaanit kukoistavat Brita Marian puistossa, näitä sipulikukkia myös Kokkolan yhdistyksen naiset olivat edellisenä syksynä istuttamassa.

Makkaratarjoilukin hoitui yhdistyksemme jäseniltä.

Kuvat: Riitta Anttila

Joulu 2020

47

Kälviä

Mummoni, mummoni mun… ”Kait tartut käteen mun, jos tielle kompastun, toisiamme tukien teemme pikkuisen kierroksen. Mummoni, mummoni mun, vienkö lenkille sun. Tule, tule jo lenkille, väliin istutaan penkille.”

Näillä Kulkurin kaiho -iskelmään O. Pennasen muotoilemin sanoin Kälviän Eläkeliiton yhdistyksen kuoro Konkkaronkka tervehti Kälviän Jokikylätalolle saapuneita, kun sunnuntaina 23.8. vietettiin Kälviän Eläkeliiton yhdistyksen 45-vuotisjuhlaa.

Kravatit heitettiin pois ja keskityttiin oleelliseen eli mukavaan yhdessäoloon.

Kälviän yhdistyksen puheenjohtaja Lahja Hautamäki toivotti juhlavieraat tervetulleeksi. Lahja oli aloittanut päivän jo ennen kukonlaulua, ja pöydästä löytyikin uunituoreet, komeat pullakranssit ja makiat täytekaakut Lahjan omin kätösin leipomina. Lahja tosin heristi sormea ja kehotti pitämään turvavälit ennen kuin kahvipöytään hyökätään. Ja puheenjohtajaa toteltiin.

Eläkeliiton Keski-Pohjanmaan piirin toiminnanjohtaja Taina Alanko toi piirin terveiset kälviäläisille.

-En tuonut kukkia, niitähän teillä

näyttää olevan omasta takaa, hän sanoi ja viittasi kylätalon hienoon juhlakoristeluun. Alanko toi kirjoja ja kehotti niitä jaettavan merkkipäivinä ja luettavaksi ja pohdittavaksi myös yhteisissä tilaisuuksissa. Alanko kertoi, että kun Kälviällä täytetään 45 vuotta niin Eläkeliitto viettää 50. juhlavuottaan. Teemana Eläkeliitto 50-vuotta –sukupolvien ketjussa. Eläkeliitto syntyi halusta toimia eläkeläisten taloudellisen aseman kohentamiseksi sekä ikäihmisten itsetunnon ja ihmisarvon vahvistamiseksi. Yhä edelleen liitto puolustaa eläkeläisten oikeuksia ja rakentaa ikäystävällistä Suomea. Yhdistysten aktiivinen harrastustoiminta on tärkeä, mutta tulee myös huolehtia niistä, jotka eivät enää itse jaksa tai pysty osallistumaan, sanoi toiminnanjohtaja Alanko.

Juhlassa Marjatta Kettula lausui tilaisuuteen mainiosti istuvat Alpo Piippolan ja Terttu Väntäsen runot. Hilkka Tapio, yhdistyksen ikivihreä ja ikivireä sihteeri lauloi Päivä nousee. Tilaisuuden rento juontaja Harri Jylhä esitti koskettavan Veteraanivalssin ensiesityksenään. Irma Hankaniemi säesti harmonilla ja Eero Vierimaa kitaralla. Kälviän yhdistys onkin varsinainen ohjelmatoimisto, josta löytyy kulttuurin ja musiikinalan moni-

harrastajia.

Ilman yhteislaulua ei juhla ole juhla ollenkaan. Yhteislauluja laulettiin ja välillä ostettiin arpoja. Kahvittelun jälkeen miehet komennettiin makkaranpaistoon. Ja hyvin onnistui, vaikka ukkonen jyrähteli ja vettä satoi. Juhlan tärkein anti taisi olla tuttujen tapaaminen ja praataaminen. Siihen kun näin koronanaikoihin ei ole ollutkaan mahdollisuutta.

Eläkeliiton Kälviän yhdistys perustettiin 18.09.1975 ja ensimmäinen puheenjohtaja oli Yrjö Junka sihteerinään Onni Rannisto. Tänä päivänä puheenjohtajana on Lahja Hautamäki, sihteerinään Hilkka Tapio. Jäseniä on noin 270, ja toiminta on verrattain aktiivista.

-Seurakuntakodilla on joka kuun ensimmäinen maanantai yhteinen tapaaminen. Juodaan kahvia, lauletaan, pidetään arpajaiset, ja usein on jonkun alan esitelmöitsijäkin paikalla. Piirin järjestämiin tapahtumiin ja koulutuksiin riittää aina osallistujia. Toukosiunaus on jokavuotinen perinne. Kälviän markkinoille osallistutaan joka vuosi. Hyvin suunniteltu retki jouduttiin koronan takia tältä vuodelta perumaan, mutta ensi vuonna yritetään uudelleen. Innokkaita karaoken laulajia löytyy ja palvelutehtäviä mm. jumalanpalveluksissa avustamista tehdään. Ja paljon muuta. Myös jäsenhankintaa pidetään yllä koko ajan.

Kaikki ovat lämpimästi tervetulleita tähän mukavaan joukkoon, mainostaa puheenjohtaja Lahja Hautamäki.

Teksti ja kuvat: KATARIINA HAKKARAINEN-JYLHÄ Kälviä Lauluyhtye Konkkaronkka sekä säestäjä Irma Hankaniemi.

48

Joulu 2020

Viimeinen vierailu mummun luona Marraskuun loska oli liimannut viimeiset syksyn ruskeat lehdet porraslaattaan tullessani vierailulle vanhainkotiin. Tuulenpuuska repi ovea käsistäni laittaessani sitä kiinni, ja kylmä räntäsade piiskasi niskaani saaden vilunväreitä hiipimään pitkin selkää.

Osastolla alkuillan tunnelma oli rauhallinen. Nyökkäsin hoitohenkilölle lasin takana ja jatkoin matkaani tutulle ovelle.

Huoneen valaistus oli hämärä, ulkoa näkyvät katulamput loistivat kelmeää valoaan hiljaiseen huoneeseen. Istuin sängyn vieressä olevalle tuolille, jossa tunsin vielä edellisen vierailijan lämmön. Vuoteessa makasi vanha nainen hiljaa ja levollisesti.

Minut yhdisti tähän hauraaseen pieneen naiseen rakkaus samaan mieheen, hänen poikaansa, minun aviomieheeni.

Pyyhkäisin hellästi hiukset pois vahamaiseksi muuttuneelta otsalta ja kerroin taas tulleeni hänen kanssaan tähän iltaan.

Elämänlanka oli katkeamassa tältä lähes 90 vuotta täyttävältä mummulta.

Olimme eläneet yhdessä saman katon alla liki 30 vuotta. Elämään kolmen sukupolven taloudessa oli sopinut railakkaita riitoja ja helliä halauksiakin. Hän oli ollut korvaamaton apu lasten hoitotyössä perheessä, täydellinen varaäiti. Hän mahdollisti täyspainoisen työskentelyni mieheni rinnalla maataloudessa. Raskaina vuosina, kun rakensimme navetan ja paritalon, hän otti päävastuun talouden ruokahuollosta ja lasten hoidosta.

Me kaksi äitiä työskentelimme kumpikin paikallaan perheemme hyväksi ja koimme suurta yhteenkuuluvaisuutta ja kunnioitusta toistamme kohtaan.

Hänen lapsuutensa oli ollut ahkeraa uurastusta aivan pienestä asti. Pienenä paimentyttönä hän oli vahtinut lehmiä niityllä. Pikku lettipää oli kiivennyt heinäladon katolle, sieltä kun näki karjan liikkeet parhaiten. Pärekatolla istuen hän kutoi sukkaa, joka oli jäänyt kesken kuolleelta isosiskolta. Kahdeksasta lapsesta kuoli kuusi erilaisiin kulkutauteihin ja tuberkuloosiin. Vain kaksi jäi ja toinen niistä oli meidän mummu, pieni sitkeä paimentyttö. Hän kertoi paljon muistoja lapsuudestaan, siitä, kuinka juhlat olivat yleensä hautajaisia. Omassa kodissa kuin kylälläkin hautajaisissa sai syödä paljon hyvää ruokaa ja myöhemmin pikkupiikana tiskata ja olla apuna tarjoilussa.

Sodat veivät parhaat nuoruusvuodet ammuksia pakatessa rintamalle. Sotien

jälkeen naimisiin, muutto pois kotoa miniäksi vieraaseen tupaan, jossa kuusi lasta ja talon työt pitivät hänet kiireisenä.

Hänen koti-ikävänsä ilmeni unissa, joissa hän lensi kädet levällään kotipihalleen kaarrellen tuttujen rakennusten ja jokivarsipeltojen yllä. Laskeutuminen näiltä lennoilta herätti koko talon. Kova ullotus johtui siitä, että vauhdikas laskeutuminen otti niin kovasi vatsanpohjaan ja pelotti.

Useasti juttelimme siitä, kuinka paljon asiat maailmassa olivat kehittyneet hänen aikanaan. Sähkö oli nykyään paljon muutakin kuin valot. Koneet tulivat sähkön myötä helpottamaan maatilan työtä.

Myös kodit olivat saaneet helpotusta sähkökojeineen. Mummun lapsuudessa navettatyöt tehtiin käsin, ja maidot jäähtyivät joen jäältä sahatuilla jääpaloilla. Kylällä oli yksi auto ja puhelin.

Suurin ihmetyksen aihe mummulle oli pankkiautomaatti, sekä kortti, millä voitiin nostaa rahaa pankin ulkoseinästä. ”Minähän en rahojani tuonne seinään anna, pankkiin minä ne vien”, hän sanoi ja puristi tiukasti käsilaukkuaan, jossa oli pankkikirja.

Kännyköiden tulo ihmetytti mummua. Kaikilla oli oma puhelin, lapsillakin. Mummu kun luotti vain oikeaan puhelimeen, lankapuhelimeen ja siitä ei luovuttu. Paras kommentti häneltä oli kappareissulla: ”Nyt ei enää tiedä, kuka on oikeasti hullu, kun selväpäisetkin pälpättävät puheluita toisilleen nauraen ja elehtien, eikä heillä ole edes puhelinta kädessään”.

Olitpa mummu oikeassa monessa asiassa. Arvelit älypuhelimen syrjäyttävän ihmisten tarpeen normaaliin kyläilyyn, henkilökohtaisiin kontakteihin kun ei enää olisi tarvetta. Niinpä nykyään, kun lastenlapseni tulevat kylään, he seuraavat ja näppäilevät kännyköitään niin intensiivisesti, ettei voi paljon häiritä ja kysellä kuulumisia. No tekstaillaan sitten! Vaikka kännykkä on helpottanut ihmisten yhteydenpitoa, on se samalla vähentänyt henkilökohtaisia tapaamisia ja köyhdyttänyt yhteydenpitoa.

Itse en älypuhelinta huoli. Tämä ”aikasieppari” tuhoaisi muut tärkeät harrastukseni, ja nettiin en elämääni anna.

Riittää, kun isäntä hyväilee pitkät illat omaa älypuhelintaan. Minua ahdistaisi ajatus siitä, että puhelin olisi älykkäämpi itseäni.

Joulu 2020

Havahdun mietteistäni ja seuraan mummun hengitystä, joka on tuskin huomattavissa. Hänen suonikas kätensä on peitteen päällä ja kultasormus näyttää väljältä kuihtuneissa sormissa.

Niin se sormus. Mummu oli hukannut vihkisormuksensa haravoidessaan nurmikolta lehtiä. Nyt ei sitten kehdannut lähteä edes vanhustenkerhoonkaan ilman sormusta. Koska sormuksen puute harmitti mummua niin kovasi, päätin viedä mummun kultasepän liikkeeseen ja ostaa hänelle uuden sormuksen. Valittaessaan sileitä sormuksia kysyin häneltä: ”Tahdokko sä ny”? Mummua nauratti ja hän sanoi: ”Tahdon mää”. Kun sormus saatiin sormeen, kysyi mummu ilkikurisesti minulta: ”Ollankos me nyt kihloissa”? Myyjäkin yhtyi ilonpitoon tarjoten meille kahvilahjakortin ”kihlajaiskahveille” läheiseen leipomokahvilaan.

Laitoin mummun viileän käden hellästi peitteen alle kertoen hänelle, että minun pitäisi nyt lähteä, ja tilalle tulisi hänen tyttärensä. Silitin hänen poskeaan ja tunsin palan kurkussani kyynelten vieriessä poskilleni. Kuiskasin hänen korvaansa, että hänelläkin olisi lupa lähteä. Täällä oli kaikki hyvin, ja kyllä me nyt pärjättäisiin.

Yöhoitaja kurkisti ovelta. Siitä tiesin, että seuraava istuja odotti vuoroaan. Kävelin hiljaista käytävää kohti ulko-ovea.

Raskas ovi napsahti kiinni takanani. Kylmä räntäsade kasteli märkiä ja kuumottavia poskiani. Taivaskin itki kanssani.

Tunsin, että yksi ajanjakso elämässäni oli päättymässä. Tiesin sisimmässäni, että tämä oli viimeinen vierailu mummun luokse.

Mummu nukkui pois aamun pimeimpänä tuntina. Nuorin tyttäristämme työskenteli hoitotyössä osastolla ja ilmoitti meille mummun lähdöstä.

Oli hänen 26-vuotispäivänsä. Heillä olisi ikuisesti yhteinen merkkipäivä, toisen syntymä-, toisen kuolinpäivä. Tyttäremme oli laittamassa mummunsa arkkuun näin hyvästellen hänet matkalleen.

Kiitos siitä, että olit elämässämme, pieni paimentyttö. Kaipaan sinun ilkikurista nauruasi ja tunnen, että olet lähelläni. ”SUN SYDÄMESI TÄNNE JÄI, SE AINA LÄHELLÄNI ON.”

HELEENA LASSILA Kälviä 49

Kortit kertovat Tuossa kynttilät palavat iloisesti, Kun katselen näitä kortteja, ja punatulkku istuu oksalla lumien. joita tässä edessäni paljon on.

Vanha aita on mennyt kallelleen Niitä kerännyt olen kauankin, lumen painaessa sitä kumolleen. monet vuodet ja vuosikymmenet.

Mutt´ tuossapa vanha kortti on!

Kauniita talvimaisemia.

Siinä pukki lahjoja järjestelee Lumisia puita oksineen, ja tonttu sisään ovesta astelee. jotka taipuvat kauniisti Räsymatot lattialla suorassa on. nöyrästi talven kylmille Se kortti on kouluajalta, kirkkaille hangille. jolloin toisille niitä kirjoitettiin.

Kirkkoreki hevosineen, Ne muistot mieleen tulee useinkin, jossa istuu mies perheineen.

Ovat varmaan matkalla joulukirkkoon, olihan ne rikkaita aikoja silloinkin.

Rauhaisaa joulun aikaa koska torni jo edessä häämöttää. tässä kortissa toivotetaan.

Luminen on tie edessäpäin, Siina Jeesus-lapsi seimessä jossa paljon ei askeleita näy. kera Marian ja Joosefin.

Ei ollut aurattuja teitä, Tämä kortti kaikista rakkain on mutta tänään niitäkin paljon on. ja paras joululahjamme Joulun aikaa rauhaisaa, Jeesus – lapsi, joka jokaiseen sydämeen Rauhallista joulua, Iloista joulua, antaa parhaan joululahjamme. näin monessa kortissa toivotetaan.

Nämä lauseet tuntuvat kauniilta.

SINIKKA HYPPÖNEN Kälviä

Opistokatu 3, 68300 Kälviä 0440 557 103, rakennus.rauhala@pp.inet.fi

Kukka- ja Hautauspalvelu Lindfelt Kesäniementie 1, Kälviä 020 7343 399

Oodi Naiset puhuu maitolaiturin luona Apramin mutkassa.

Vaalea talonseinä, joululintuja ikkunassa.

Ne tahtovat ulos, mutta mummo sulkee ikkunan.

Pieni poika soittaa, vaalea ja kalpea.

Sanovat äitinsä näköiseksi.

Ohuet sormet osaavat pitää jousta.

NANNI-LIISA KANGASTALO Kälviä

Parturi-Kampaamo Karoliina Korpi puh. 040 416 2938 Kesäniementie 1, Kälviä

Kälviän Kaffeli Kälviänkatu 16, Kälviä puh. 050 359 5627 ma-to 9-20, pe-la 9-21, su 10-20 www.kalviankaffeli.com

RAKENNUSLIIKE

Alarinne 1, 67400 Kokkola 044 3204 997

Puh. 045 236 2433, 0500 666 535 www.elainpuisto.fi

30 Yli

kok

Teollisuuden pintakäsittelyjen ammattilainen

e

m uv. l l a kse

PETTERI PUURULA • 0440 919 732 www.kaarax.fi

TIMPURITIIMI ✶ ✶ ✶ ✶ ✶

RAKENTAA 0400-569 157 KÄLVIÄ www.timpuritiimi.fi 50

 Jauhemaalaukset  Ruiskumaalaukset  Kantavien rakenteiden palosuojamaalaus Puhdistamontie 39, 68300 Kälviä | puh. 010 3227 810 pintakasittely@rimpioja.fi | www.rimpioja.fi

Joulu 2020

Rauhallista ja kod ikast a Joulua

KÄLVIÄN KUNTOUTUSASEMA Oy Fysikaalinen hoitolaitos Fysioterapia, lymfaterapia, hieronta, akupunktio, lääkinnälliset tukisukat, veteraanikuntoutus ja lääkinnällinen kuntoutus. Myös kotikäynnit!

Meille voit tulla lähetteellä tai ilman.

Kesäniementie 1, 68300 Kälviä P. 06-835 0533 www.kalviankuntoutusasema.fi

Kälviän Rauta ja Väri Oy puh. 020 155 0820

TILI- JA YRITYSPALVELU

T. MAUNUMÄKI Kälviäntie 35, 68300 Kälviä puh. (06) 835 1989 toimisto@tilimaunumaki.fi

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!

Traktoriurakointi

Jukka Huhta

Puh. 050 432 5734

KÄLVIÄN

PUH. 050-379 081

Puh. 0400 808 358

POLTTOPUUT MEILTÄ

Hyvää Joulua ja kiitos kuluneesta vuodesta

Pauli Hukari 0400 561 890

LAHJAANA KY POSTI

TILITOIMISTO KY

Kälviäntie 24 B, Virastotalo 1. krs, 68300 Kälviä Kaikki tilitoimistopalvelut 35 v. kokemuksella Puh. (06) 8350 510 e-mail: kalviantilitoimisto@anvianet.fi

VELJEKSET HILLI OY puh. 050 348 8951

KAUNEUS- JA JALKAHOITOLA

MARJUKKA Kesäniementie 1, Kälviä Puh. 050 3703119

Muistathan lahjakortit pukinkonttiin...

PELTIPALVELU Kari Porrassalmi Saumattomat rännit - Peltilistat - ym. alan työt Yhdystie 1, 68300 Kälviä. Puh. 0400 361 501

Asianajotoimisto Anne Mäkelä Torikatu 35 B, 67100 KOKKOLA

Puh. (06) 824 2350

Joulu 2020

51

Lestijärvi

Aarre Similä, soittaja Lestiltä

Monen matkan, mutkan ja ammatin mies Kevät ja kesä 2020 on ollut ikäihmisille haastavaa aikaa. Koronaepidemia pakotti yli 70-vuotiaat pysyttelemään kotosalla taudin tarttumisen pelossa. Huoli selviytymisestä ja tulevaisuudesta on painanut mieltä.

Kun on tottunut läheiseen kanssakäymiseen ja yhteydenpitoon sukulaisten ja ystävien kanssa ja se yhtäkkiä evätään, yksinäisyys ja eristäytyminen tuntuvat pahalta.

Itse kukin on joutunut etsimään selviytymiskeinoja ja huojennusta ajan kulumiseen ja kontakteihin läheisten kanssa. Ja yksin asuvien on ennen muuta pitänyt pärjätä itsekseen ja itsensä kanssa. Lestijärven kunta selvitteli ikäihmisten tilannetta ja soitti kaikille yli 70-vuotiaille, kyseli tilanteet ja avun tarpeen sekä järjesti käytännön apua.

Aarre Similä Lestijärveltä sanoo selvinneensä koronaeristyksestä oikein hyvin: - Koronaan piti tottua, ensin oli vähän pitkä aika. Hanurinsoitto on pelastanu, oon saanu opetella uusia lauluja, joita voi jatkossa soittaa kaksrivisellä haitarilla. Kolme tuntiakin päivässä tuli soiteltua.

Hanurimusiikki on kiinnostanut häntä lapsesta lähtien, ja aikanaan YliLestillä Ruisahon Riiti opetti häntä, mutta se homma jäi kesken. Lapin työvuosina Aarre innostui uudelleen harrastuksesta Ahti-veljen esimerkistä.

52

Soittajaveljekset Aarre (oik.) ja Ahti Similä.

Pelimanniveli oli soittanut ja esiintynyt työn ohessa nuoresta pojasta asti.

- Rovaniemellä 1990-luvulla minulle tarjottiin ostettavaksi hanuria.

Sanoin veljelleni: Opeta mua soittamaan.

- Ei siitä tule mittään, opettele ensin nuotit, veli vastasi. Oothan sinä oppinu lukemaankin, opit sinä soittamaanki, kannusti poikakin. Niin vei tie kansalaisopistoon, jossa tutun vetäjän kanssa pääsi nuotteja tutkimaan ja soittamisen alkuun. Opistossa harmonikkakerhossa hän harjaantui soittamaan viisirivisellä.

– Aika mukavasti opin vuosien Joulu 2020

myötä soittamaan. Paluumuuton jälkeen Lestijärvellä sattui kuitenkin onnettomuus. Museon korjaustöissä putosin katolta ja olkapää vaurioitui.

Soittohommiin tuli 2,5 vuoden tauko.

- Olkapään leikkaus meni hyvin, ja sitte minä innostuin tuohon kaksriviseen. Se on kevyt soittaa. Oon käyny sen kans kymmenen kertaa Kanadassakin soittamassa suomalaisilla festivaaleilla. Esiintymisiä olis nyt keväälläkin ollu vaikka kuinka palijo, mutta tämä korona sotki, multaki peruttiin 3-4 keikkaa heti.

Kuntoa on myös tullut hoidettua korona-aikaan:

V. 1960-65 posti hoiti matkustajaliikenteen Ivalon kautta Tuulomalle, jonne tuli matkaa 520 km. Murmanskiin oli siitä enää 70 km.

Yli 5000 suomalaista oli töissä voimalaitoksella Tuulomassa. 10 postiautoa peräkkäin, kaikki täynnä väkeä.

- Oon pyöräilly koko kesän 5-6 km:n lenkkejä. Kevättalvella kävelin sauvojen kanssa kaupalle, siinä tuli 4,5 km:n lenkki. Lisäksi voimistelen joka aamu. Antti Polvikoski antoi hyvät ohjeet, miten voi ennalta ehkäistä iskiasvaivoja. Kyykkyyn menokin sujuu vielä.

PALJON PERUUNTUNUT Seuralliselle miehelle hankalinta on ollut, ettei ole voinut tavata ystäviä ja sukulaisia.

- Koronaeristyksen alkaessa KoskiVähälän Esko soitti: mistä isäntä on äkääntyny ko ei käy. No tapaamiset jatkuivat, mutta melkein kolme kuukautta ulkona juteltiin. Laila-siskolle vein pari ruokapussia ja itse hoidin omat kauppa-, apteekki- ja pankkiasiat.

Pitemmät matkat ja lukuisten ystävien tapaamiset on joutunut unohtamaan. Kymmenen kertaa Atlantin ylittäneen olisi tehnyt vielä mieli Kanadaan Sudbyryn viimeisille suomalaisfestivaaleille lukuisia ystäviä tapaamaan ja Ivaloon Pelimannifestivaaleille, jotka molemmat tapahtumat peruuntuivat tältä vuodelta.

Monille leipominen ja kotiruoan teko kuului koronapäivien lohtutekemiseen. Omatoimisena Aarre laittaa itse ruoat, ei tyydy kaupan valmisruokin eikä kotipalvelun ruokajakeluun. Päivittäisenä rutiinina ruoanlaitto vei aikaa ja helpotti

Lumikiitäjä lähdössä Sevettijärvelle v. 1961. Pientä vikaa vielä korjattava. Kuljettaja Aarre Similä, postimies Mikko Aikio.

ajan kulua eristyksessä. Eikä painokaan ole noussut, sen verran terveellisesti on tullut syötyä. Vielä yhdelle pohjoisen hillamatkalle mieli palaa.

Lapin työvuosien aikaan hyvät hillasuot tuli tutuiksi. Ensi kertaa kun lähdettiin Norjan puolelle porukalla hilloja keräämään, auton takakontti oli täynnä kumisaappaita. Hämmästys oli suuri, kun tunturissa sai kävellä lenkkarit jalassa keräten isoja marjoja. Ei ollut eksymisen vaaraakaan, mitä korkeammalle nousi, sitä selvemmin pikitie näkyi tunturin rinteessä.

Joulu 2020

-Näyttää siltä, että nämä pandemiatapahtumat toistuvat sadan vuoden sykleinä. Sata vuotta sitten raivosi Espanjan tauti, joka oli tuhoisa Inarissa, 10 % väestöstä kuoli. Tauti tuli sinne Norjan puolelta Pykeijasta, jonka satamassa oli ulkolaisia laivoja. Inarissa ihmeteltiin mistä tiesin Espanjan taudista. Kerroin heille , että äitini äiti kuoli siihen. Äiti oli silloin 12-vuotias ja joutui lopettamaan koulun ja jäämään hoitamaan sisaruksiaan, kolmea tyttöä ja kolmea poikaa ja perheen taloustöitä ja karjaa. Ei ollu silloin kodinhoitajia auttamassa.

53

YLI-LESTILTÄ MAAILMALLE Aarre Similän elämäntaival alkoi Lestijärven Yli-Lestiltä kahdeksanlapsisessa perheessä maalaistalossa. Jo nuorena hän päätti, ettei jää taloa asumaan, vaan hankkii ammatin ja lähtee maailmalle. Hän ajoi linja-autonkuljettajan kortin ja sai työpaikan 1950-luvulla veljekset Rajamaan yhtiössä. Vaikka oli hyvä työpaikka, veri veti rapakon taa Kanadaan, jonne serkkupojat Tuomas ja Keijo Tiala olivat saaneet viisumin ja lähteneet jo aikaisemmin matkaan.

Perillä Kanadan erämaissa päivät kuluivat metsätöissä toisten suomalaisten ja vierasmaalaisten kanssa. 10 kuukauden savotan jälkeen löytyi kuljetushommia, ja hän pääsi jälleen auton rattiin ajamaan kuormia Torontoon. Keväällä 1959 mies palasi laivalla New Yorkista Göteborgiin, ja sieltä matka jatkui junalla Tukholmaan ja edelleen kotia kohti. Seuraavan matkan Kanadaan Aarre teki vasta vasta 50 vuoden kuluttua.

Kotiinpaluun jälkeen hän ei kauaa viipynyt Yli-Lestillä, vaan lähti Lappiin Rovaniemelle, josta sai työpaikan postiautonkuljettajana. Auto ei ollut tavallinen linja-auto, vaan erämaaolosuhteisiin tiettömiin korpiin rakennettu tela-ajoneuvo, lumikiitäjä, joka kuljetti postia ja matkustajia talvisaikaan 100 km Kaamasesta kolttien asuinalueelle Sevettijärvelle. Pesti vaihtui lumikiitäjän ratista postiauton rattiin, ja alun kolmen kuukauden komennus vaihtui 32 vuodeksi Inarissa.

Vaimo löytyi Ivalosta, ja oma koti rakennettiin uuteen kuntakeskukseen.

Perheeseen syntyi kaksi poikaa.

Avioeron myötä tuli myös lähtö Inarista, Aarre muutti ensin Rovaniemelle ja sieltä Mikkeliin. Kotiseutu ja paluumuutto alkoi kiehtoa mieltä ja v. 2000 hän palasi juurilleen Lestijärvelle.

- Kyllä Lestiärviki oli palijo muuttunu siitä ko lähin. Palijo oli ihimisiä joita ei tuntenu ennää ja nuorempaa porukkaa. Asuin äitin mökillä Yli-Lestin koulun lähellä ja menin sitte jutustelemaan koululaisten kanssa ja kysyin että mikä teijän papan nimi on. Niin sitte joku vanhempi tuli kysyyn, että 54

Postiauto Ivalon lentokentällä joskus 1970-luvulla. Kuljettaja Aarre Similä, apuna 4-vuotias Jyrki-poika.

kuka se mies on joka kysyy mikä teijän papan nimi on. Jos oisin kysyny isän tai äitin nimiä, en ois tuntenu ketään.

Mutta ko kysyin papan nimiä, niin sillä lailla tunnistin sukua.

MUKAAN PÄÄTTÄMÄÄN Toimelias paluumuuttaja ei jäänyt joutenolijaksi, vaan lähti mukaan kotiseutua kehittämään. Kunnan asioiden hoito oli tullut tutuksi jo Inarissa, missä Aarre oli 24 vuotta valtuustossa ja kahteen otteeseen valtuuston puheenjohtajana. Saksan liittokansleri Helmut Kohl vieraili tuolloin Suomessa ja tuli pääministeri Esko Ahon kanssa Inariin, jossa Aarre oli kunnan edustajien kanssa heitä vastassa.

- Tääläki Savolaisen Jari ja Uusitalon Marja-Liisa tulivat kysymään kuntavaalien ehdokkaaksi, sanoin etten rupia. Mieti nyt, he sanoivat. Muutkin innostivat kyselemään, ja niin lähin mukaan. Kaksi kautta istuin valtuustossa ja olin koko ajan valtuuston puheenjohtajana. Kinnusen Ari oli silloin kunnanjohtajana.

Koskelan Elli ja Kalervo saivat Aar-

ren innostumaan kotiseututyöhön.

- Kävin usein heillä ja Elli aina sano, hän melekeen itkee ko museo lahoaa tuohon paikolleen. Ala nyt hyvä mies touhuamaan. Niinhän minä viimein innostuin.

Ensin hommattiin puita. Ne sahattiin ja pistettiin taapeliin ja ruvettiin korjaamaan. Tainion Tarmo ja Lindholmin Esko tuli töihin museolle. Museon katto, tuulimyllyn siivet ja aita museon ympärille saatiin tehtyä.

- Elli rupes puhumaan, että hommaa se luhtiaitta Remesmäeltä museoalueelle. Minä touhusin sen. Sitte saatiin vielä Remesahon Linneltä pikkuaitta museolle. Vielä puuhattiin museoalueelle halli, johon sai sisätiloihin kerätä vanhoja tavaroita kylältä.

ELÄKELIITTOA JA HAITARINSOITTOA - Eläkeliiton toiminta oli jo silloin vilkasta, Patanan Liisa ja Matti olivat ahkeria toiminnan vetäjiä. Sillon retkeiltiin paljon, esim. Halsualla käytiin usiasti. Lampilla käytiin Hirvikoskella, oli yhteisiä tilaisuuksia. Reisjärvelläki käytiin ja he tulivat vastavierailulle. Lehmirantaan tehtiin useita matkoja porukalla.

Lukuisia ystäviä ympäri maakuntaa on tullut soittoharrastuksen myötä. Aarre on esiintynyt yksin ja yhdessä muiden pelimannien kanssa eri tilaisuuksissa. Vanhainkodeissa ja palvelutaloilla hän soittaa ja laulattaa mummoja ja vaareja. Hän on myös osallistunut Alavudella kuusi kertaa Pe-

Kanadan suomalaisia tapaamassa. Soittamassa Aarre, Tane (Veteli) ja Reijo Antila (Kauhajoki).

Joulu 2020

limannien parhaat kisaan, josta on tullut paljon palkintoja: kolme ykkössijaa, kaksi kakkossijaa ja yksi kolmossija.

Kotimaan matkojen lisäksi Aarre on tehnyt 9 lomamatkaa Kanadaan tuttujen suomalaisten luo sekä omatoimimatkoja suurlähettiläänä toimineen poikansa luo Itävaltaan, Sveitsiin, Egyptiin, Arabiemiraatteihin ja Vietnamiin. Pojan diplomaattipassil-

LESTIJÄRVEN KUNTA

la hän on päässyt moniin paikkoihin, joihin ei muutoin olisi päässyt ollenkaan. Maailmaa on tullut nähtyä monelta suunnalta.

Lopulta vapaaehtoistoiminnassa tuli mitta täyteen: - Minä en rupia enää mihinkään, lopetan kerralla kaikki ko vielä oon hyväkuntoinen ja puran kaiken energiani haitarinsoittoon. Se päätös on pitänyt.

Samalla hän kuitenkin pohdiskelee sitä, miten pitäisi nuoriso kasvattaa, että se innostuisi tekemään vapaaehtoistyötä. jota hänen ikäisensä ja vähän häntä nuoremmatkin ovat tehneet.

– Se olisi kyllä tuhannen taalan paikka, jos siihen keksisi keinon!

TUNNETUSTI LAADUKKAAT KESÄ-, SYKSY- JA JOULU-

* Jalkojen hoidot * Hermoratahieronnat * Arcopecico-kengät

KUKAT

meiltä, Lestintie 41 (tori)

p. 0400 523 426

Maarit/Arska

Teksti: PIRJO LINDHOLM, Lestijärvi Kuvat: Aarre Similän kotialbumi

MYÖS KOTIKÄYNNIT JA LAHJAKORTIT!

T:mi Tiina Saaranen puh. 040 7156 301

Velj.

Holm & Uusitalo Oy

Kalevalainen jäsenkorjaus Kraniosakraaliterapia Noora Nyberg 040 593 2379

Brandt KONEYHTYMÄ Oy

www.koneyhtymabrandt.fi Hietalantie 20, 69450 Yli-Lesti info@koneyhtymabrandt.fi • Teijo Brandt 0400 160 205 • Veijo Saaranen 0400 165 066 • Anne Brandt toimisto 0400 187 863

Valkeisjärven leirintäalue E-

TERV A! - Lomailua moneen makuu LO - Luksushuvilat ympäri vuoden TU 69450 Yli-Lesti • Puh. 040 536 6931 www.valkeisjarvenleirintaalue.fi

LESTIJÄRVEN APTEEKKI Lestintie 41 F 69440 Lestijärvi p. 0400 209 374

Tytti Tuikka Lestintie 41 E, 69440 Lestijärvi

Puh. 040 158 1779

Avoinna ma-ti, to-pe 9.00-16.30

Nuohoukset • Sisäpiiput • Arinat • Ilmanvaihdon puhdistukset+suodattimet • Rakennus- ja saneeraustyöt Puh. 040 764 9892

Tilitoimistopalvelut Polttopuun myynti

TH-TOIMISTOPALVELU 69440 LESTIJÄRVI 040 524 5262

Pullapuoti torstaisin klo 11-13

Onnelan Pitopalvelu Puh. 050 5966 268

Marja Jormalainen, YLI-LESTI FYSIKAALINEN HOITOLAITOS

Tervetuloa tutustumaan Pisaran monipuolisiin palveluihin!

Kirkkotie 5 C 43900 KINNULA puh. 050 4616 055

• UUSI kuntosali ja liikuntasali avattu • uimahalli • lounasta ja grilliruokaa Pisaran ravintolasta

Lestintie 41 G 69440 LESTIJÄRVI puh. 050 3599 414

Ari Lintilän

• Finn Springin juomat tehtaanmyymälästä

MAATILAKORJAAMO

• kokoustilat varattavissa

Peltolantie 33, 69420 Syri puh. 050 596 8514

Lylyntie 30, 69410 SYKÄRÄINEN www.lylynpisara.fi p. 044 562 3170

Joulu 2020

55

Lohtaja

Appelsiininmakuinen joulu Se taisi olla vuosi 1936. Pienessä lohtajalaisessa kylässä elämä oli vaatimatonta, mitään puutetta ei kuitenkaan ollut. Kaupasta tuotiin välttämättömät, mutta ei mitään herkkuja. Joskus isä toi meille lapsille karamellitryytyt, joissa oli punkanpohjapastilleja eli piparminttupastilleja.

Joskus saatiin nekutkin. Hedelmiä ei tuotu, liekö niitä ollutkaan kaupassa.

Sitten tuli joulu ja meillepä oikein appelsiinien kera.

Saimme aina aika paljon lahjoja, mutta nyt oli yksi paketti ylitse muiden. Jokainen sai samanlaisen paketin, joka sisälsi ihanan keltaisen appelsiinin ja paperikäärekaramelleja. Voi sitä onnea, sillä emme olleet koskaan maistaneet mitään niin ihanaa kuin mehukkaat appelsiinit ja ne karamellit! Ne olivat suklaanmakuisia. Muistan, että isä kuori appelsiinit ja äiti otti visusi talteen kuoret. Hän kuivasi ne pomeranssinkuoriksi, joita käytti pääsiäisen aikaan mämmin mausteeksi. Nämä herkulliset lahjat meille oli lähettänyt tätimme, äidin sisko Viipurista.

Koitti jouluaamu. Kummisetäni oli luvannut viedä minut joulukirkkoon. Se oli elämäni ensimmäinen joulukirkkoreissu, jonka muistan varmasti. Olin jännittänyt lähtöä tosi paljon. Koko perhe heräsi anivarhain. Kirkonmeno alkoi jo kello seitsemän, ja matkaa oli kahdeksan kilometriä. Äiti oli syöttänyt, pissattanut ja pukenut minut lämpimästi. Kun lähtöhetki koitti, minut oli pakattu kauniiseen kirkkorekeen, jossa oli hienot lämpimät vällyt. Päällisenä oli kaunis raanu. Selän takana reessä olevassa raanussa heiluivat komeat tupsut. Tuntui kuin olisin sadussa.

Silloin oli lunta maassa, ja puut paksun lumen peitossa. Hevonen ja naapurien hevoset hölkyttelivät rauhassa, kulkuset kilisivät.

56

Tultiin kirkonmäelle ja hevonen laitettiin kiinni aitaan.

Se sai loimen selkäänsä sekä eteensä heinäsäkin, josta sai syödäkseen meitä odotellessaan.

Tulimme ihanaan Lohtajan kirkkoon, joka oli jo juhlavalaistu. Urut soivat. Veisattiin kauniita jouluvirsiä, ja rovasti Selin piti joulusaarnan. Se kesti ja kesti ikuisuuden.

Minulle tuli vessahätä, eikä ollut mitään toivoa päästä kirkosta, joka oli tupaten täynnä. Siinä istua kituutin, enkä virkannut sedälle mitään.

Viimein koitti kotiinlähtö, ja pääsin hätäni kanssa rekeen.

Sitten alkoi hirmuinen koettelemus ja kauhun hetket.

Kylässä oli tapana, että joulukirkosta ajetaan kilpaa kotiin.

Se oli melkoista menoa. Hevoset yrittivät ohitella toisiaan kapealla kylätiellä, ja hännät viuhtoivat. Reet heiluivat puolelta toiselle. Pelkäsin ja yritin pitää reunoista kiinni. Takaa kuului melkoista ääntä, kun yksi hevonen ohitti kaikki muut. Kuski huusi suurella äänellä: ”Paska haisee ja kulkuset kilisee!”

Siinä menossa unohtui se toinen vaiva. Kotiin päästiin ehyinä, enkä kuolemaksenikaan muista kuka voitti kilpaajon ja oli vuoden kunkku. Äiti kyseli kirkkomatkastani ja vähän ihmetteli itkuista tuloani, kunnes huomasi mitä oli tapahtunut.

Kirkkomatka unohtui, kun olin saanut kuivaa ylleni ja päästiin syömään äidin valmistamaa ihanaa jouluateriaa.

Vielä viimeiseksi isä jakoi meille palaset lopuista appelsiineista.

Kirjoitus on osa kirjoittamastani ”Muistoja elämästä pienessä Keron kylässä 1930-40-luvuilla”.

Joulu 2020

SIRKKA TARKKA-RÄISÄNEN O.S. KERO Lohtaja

”Itsensä kanssa voi yrittää parempaan”

Hymyilevä Hilkka ehtinyt moneksi Lukkarilan Hilkan Lohtajalta muistaa moni laajemminkin hänen hymystään, valoisasta luonteestaan ja aktiivisuudestaan.

Monessa mukana ollut entinen maalaistalon emäntä ja 4H-neuvoja hakeutui Eläkeliiton paikallisyhdistykseen jo alle kuusikymppisenä mielenkiintoisen kurssin houkuttelemana. Eli jäsenyys alkoi jo noin neljännesvuosisata sitten.

- Siitä seurasivat johtokunnan jäsenyys, sihteerin tehtävät ja kuusi vuotta puheenjohtajan nuijan heiluttamista. Jäseniä yhdistyksessä oli tuolloin 1990-luvulla huikeasti, Hilkka muistelee.

Opintojen jälkeen hän toimikin Lohtajalla viisi vuotta 4H-neuvojana ja talvisin nuorisotyössä Pohjanmaalla ikäänkuin valmistellen myöhempiä luottamustoimia ja osallisuuttaan eri maalaisjärjestöissä.

Maaseutujärjestön ohje ”Itsensä kanssa voi yrittää parempaan” onkin toiminut arvokkaana elämänohjeena.

Nyt, kun vuosia on jo muutama yli 80, myönteinen luonne viihtyy edelleen puutarhan parissa, jälkipolvien seurana ja lähes jokapäiväisenä terveyslääkkeenä lenkkipolulla Paavopuoliso vierellä.

Hänenkin kanssaan yhteistä taivalta on takana jo 57 vuotta!

jälkeen meni viisi vuotta ”vieraan” töissä.

TILANPIDOSTA KORONAAN

- Terveys ja hyvä olo; niiden eteen kannattaa tehdä töitä. Lenkkeily on meidän paras lääkkeemme, Hilkka korostaa.

vaikka lasten nöyränä pitäminen olikin kasvatuksessa hyve, Hilkka muistuttaa tuon ajan kriteereistä.

Vuonna -58 nuori nainen meni Suomen Nuoriso-opistoon, joka oli kansankorkeakoulu Mikkelissä.

Siellä valmistuivat nuoriso-ohjaajan ja kasvatusopin tutkinnot. Tämän

Avioliiton Hilkka solmi Paavonsa kanssa 27-vuotiaana ja muutti miehen kotitilalle, jossa oli ennestään kaksi 78-vuotiasta ja miehen vanhempi sisko.

Kolmen ja puolen vuoden yhteiselon jälkeen muutto miehen kanssa omaan taloon, antoi mahdollisuuden itse päättää arjesta ja lapsista.

- Työ maalaistalossa on monipuolista. Pidin eläimistä ja ne minusta.

Työikä menee siinä tarpeellisen pyörittämisessä ja lapset siinä sivussa.

Suorittamista päivästä toiseen, mutta oli siinä iloakin, Hilkka painottaa.

Tänä vuonna korona on pitänyt aktiivisetkin ikäihmiset kotona. Hilkankin.

- Olen toki voinut vaihtaa tekstiviestejä ja kuvia digipiiriläisten kanssa, soitella kuulumisia ja lukea vanhat lehdet ja kirjat, joihin on joskus aikonut palata.

- Voi toteuttaa omaa elämänrytmiä nukkumisessa ja valvomisessa. Saa marjastaa, sienestää ja säilöä. Ruokaa laittaa niin hyvin, kuin osaa, ja osaahan sitä. Leipomisellakin voi ilahduttaa, Hilkka muistuttaa.

Voi sitä laajaa EL-toimintaa!

MARINKAISTEN TYTTÖJÄ Kotoisin Hilkka on Lohtajan Marinkaisista, jossa syntyi vuonna 1936 toiseksi vanhimpana kolmen veljen ainoaksi siskoksi.

- Silloin lapset opetettiin auttamaan heti, kun he siihen pystyivät.

Jo kuusivuotiaana minutkin kesällä herätettiin lypsämään käsin kahta lehmää. Aamu-uniselle kuudelta herääminen oli vaikeaa, mutta kaikki apu oli tarpeen, Hilkka kertaa lapsuuttaan.

- Alkukankeuden jälkeen koulu meni mukavasti. Päätöstilaisuudessa opettaja sanoi: ”Tässä on todistus, jota kehtaa näyttää”. Se tuntui hyvältä,

- Harrastukset vievät mielen tuulettumaan erilaisuuden ja uusien ihmisten luo. Se on tarpeellista, ettei jämähdä. Vaihtelu virkistää ja innostaa, Hilkka kannustaa. Kuvat Lehmirannan lomamatkalta, johon Lukkarilan pariskuntakin osallistui, Hilkka ja Paavo keskirivissä keskellä.

Joulu 2020

57

Hilkka todistaa Eläkeliiton antaneen elämään paljon.

-Kuvitelkaa, että Lohtajallakin oli jäseniä yhdistyksessä silloin yli 350.

Moni jätti osallistumisen tulevaisuuteen, mutta kuukausitilaisuuksissa oli porukkaa. Reippaita ikäihmisiä, uskollisesti kaukaakin tulleita.

Tuo aika oli organisointia ja yhdessä toimimista.

- Yksin kukaan ei ole paljon. Yhteistoimintaa on, kun eri ihmiset yrittävät yhdessä ja panevat parastaan, Hilkka kertaa.

Musiikki oli tilaisuuksien suola. Runoja, kilpailuja, yhteisjuttuja, jumppaa ja niin edelleen. Asiantuntijan tietoisku oli avartavaa joka tilaisuudessa ja sen pyytäminen kuului puheenjohtajalle.

- Eläkeliitto on sisältöä elämään: retkiä lähelle ja kauas, yhteiseloa monissa eri muodoissa. Kirkon esittelyä kesäisin ja talven lyhentelyä talvisin.

Ei tarvinnut matkustaa ympäri maailmaa.

LASTENLAPSIA JA PUUTARHAA - Runojen tulkinnalla olen avittanut erilaisia tilaisuuksia. Harrastuksena on ollut lastenlapsien hoivaaminen.

Kun omat lapset olivat pieniä, veivät työkiireet ajan ja ajatukset, joita eläkeläisenä voi antaa lapsenlapsille.

Toivottavasti se tekee hyvää sukupolvien ketjulle, Hilkka luottaa.

Puutarhassa istuttaminen ja kasvattaminen on myös Hilkan harrastus. Se on hänen mielestään kuin elämä itse: kauneutta, kasvua, satoa, jota pitää vaalia. Huono ilma voi yllättää, ja taas jatketaan.

Maaseutunaisten piiriä on ohjelmoitu jo yli 30 vuotta ohjeena ”Itsensä kanssa voi yrittää parempaan”.

- Piirin tarkoitus on oman elämän vahvistaminen, hoitaa terveyttä, omaa ja toisten, tukea toinen toisiamme, antaa elämäniloa ja innostusta, tutkia omaa elämää, ei arvostella toisten.

Monelta kantilta sitä on katseltu vuosikymmenten mittaan, Hilkka hymyilee lopuksi.

Muistoissa elämän

langat ”Teitä, Oskari-serkku ja Maijaemäntä taas näin kirijehellä lähestyn.

Matti-isäntä hauvattihin kaks viikkua sitte, ja meillä täälä on ny niin hätä näijen töijen kans, ko se Aune meijät jätti. Miten se teijän nuorempi tyttö, Rauha - pystyiskö se tulla meille pieneks navetta-avuks ens talaven ajaks. Palakkaa voitas kahtua sitte, ko nähäjähän mitä osaa. Se raha teitä auttais talaven yli, ko teillä on ny se Raunin rippikoulukortteeriki maksettava. Jos tästä vielä sotaki tulee ja nuo Vilijo ja Jaakoki sinne joutuu ..”

Näin oli Briita Johanna sanellut kirjeen Korven kylässä asuvalle serkulleen lähetettäväksi. Oskarin perheessä serkun huoleen vastattiin,

Teksti: EEVA INKERI KLUUKERI Lohtaja Kuvat: PIRJO PALOSAARI-PENTTILÄ Kaustinen

58

Joulu 2020

ja vasta 17-vuotias Rauha-tyttö sai käskyn lähteä piikomaan Väliviirteelle leskeksi jääneelle Johannalle.

Tuttu talohan se oli Rauhalle, olihan he nuorten kanssa edellisenä kesänä käyneet unissasaarnaajaa kuuntelemassa Väliviirteellä naapurin kuorma-auton kyydissä. Tuo päivä olikin ollut Rauhalle seikkailu, jota hän vieläkin hymyillen muisteli. Illalla he nuoret olivat vielä karanneet Eskolaan elokuviin, ja juhlien jälkeen naapurin Vilhemi oli kietaissut Rauhan huivin kaulaansa ja luvannut pitää sen aina mukanaan.

Nyt Vilhemi ja muut kylän miehet olivat taas hypänneet kuorma-auton lavalle, oli tullut määräys nuorten miesten lähteä rajalle linnoitustöihin. Vilhemin Ensti-veli oli lohduttanut itkeviä läheisiään, että he käyvät vain ajamassa ryssät pois ja palaavat pian.

Rauhakin saatettiin kotoa matkaan. Jouluksi luvattiin sitten tulla tervehtimään kotoa hevoskyydillä poikki maitten. Taloustyöt Rauha osasi, olihan hän jo monta vuotta piikonut kylän opettajalla. Navettahommiinkin oli pitänyt kotona oppia, vanhemman siskon, Aunen, oltua edellinen talvi piikomassa Väliviirteellä. Nyt Viljo-veli oli poissa, liikekannallepano kun oli, siksi Aune tarvittin kotiin. Rauni-sisko lähti rippikouluun samassa kyydissä ja majoittui Korpelassa tädin perheessä.

Rauhaa jännitti, Johanna-serkku tiedettiin tarkaksi ja mahtavaksikin.

Olihan hänen kapioistaankin puhuttu yli pitäjänrajojen, ainoalle tytölle oli Hillilän vanhemmat teettäneet

puusepällä koko kaluston. Nyt ne hienot mööpelit olivat joitakin vuosia sitten rakennetussa talossa. Tilan kokokin oli muutama vuosi sitten kaksinkertaistunut maakauppojen myötä.

Heti samana iltana Rauha sai työkomennuksen aloittaa. Lehmien hoito tuli hänen päätyökseen. Johannatummu kävi vain pikkukannuunsa lypsämässä oman käyttömaitonsa. Tarkkaa oli taloudenpito, piika sai juodakseen kurria, ja sänky löytyi tuvan nurkasta. Palkka toki maksettiin, ja rikkaassa talossa oli lankoja yllin kyllin, niistä Rauha sai kutoa iltaisin ja viikonloppuisin sukkia ja lapasia kotiinkin. Viikkojen kuluessa kertyi sängyn alle pärekoriin iso kasa villaista. Priitta Johanna ylpeilikin kylällä, miten hän oli saanut navettapiian lisäksi oikein ”tikkuukoneen”.

Työtä vain oli niin paljon. Jaakkoherra oli viikot rautateillä ja metsäkauppojakin hän teki Himangan Myllyn ja Sahan ostoasiamiehenä. Komea oli poikamies, eikä kylillä viikonloppuisin liikkunut. Ei liittynyt nuorisoseuraan, ei nuorisoliittoonkaan. Mutta kirjoja oli sänkynsä vieressä vinot pinot. Mitä lie kirjekursseja suoritti.

Siivotessa piti muistaa pitää kirjat ja paperit samassa järjestyksessä.

Heti ensimmäisenä viikonloppuna oli Jaakko kysellyt, josko piikatyttö lähtisi heinänhakuun Inganniemeltä Hannes-veljen luota. Hanneksella oli ylimääräisiä heiniä nyt, kun kaksi lehmää oli pitänyt hävittää. Olga-emäntä oli vähän arka lypsäjä, niinpä uusia lehmiä ei poistettujen sijaan hankittu. Heinätöissä Jaakko oli tätä veljeään auttanut ja olihan hän allekirjoittanut valtakirjankin, että Hannes-veli sai pankista, hänen tililtään, nostaa rahaa niin paljon kuin tarvitsee.

Radiosta kuultiin pelottavia uutisia. Paasikivi ja Tanner olivat käyneet Moskovassa neuvotteluja, oli annettu myönnytyksiä ja toivottiin, että vielä uusien neuvottelujen myötä tilanne raukoittuisi. Mutta sota alkoi olla jo mielissä. Jaakko komennettiin jo Tampereelle, rautateillä valmistauduttiin pahimpaan.

Kaikki talon työt lankesivat Rauhan tehtäviksi. Johannan reuma oli yhä pahempi ja hän jäi usein päiväksikin sisälle tupaan. Nyt jo piian lypsämä maitokin kelpasi. Naapurit tulivat Rauhalle tutuksi, erityisesti naapurin Elina-emäntä pyysi häntä pii-

pahtamaan iltaisin. Kylällä olevat nuorukaiset tekivät myös kaikenlaista asiaa päästäkseen näkemään Ruotsalan uutta piikaa. Koti, äiti, isä ja sisarukset olivat mielessä, ja peiton alla yksinäiset kyyneleet kastelivat tyynyn. Onneksi hän sai tehdä käsitöitä, sitä hän rakasti. Kotoa mukaan otetut merkkaukset olivat miltei valmiina, ja emäntä oli auliisti jakanut lankojaan.

Eihän hän koukkuisilla sormillaan enää kyennyt puikkoja käyttämään.

Kaupasta oli jo viikkoja sitten loppuneet kankaat ja tuontitavarat. Nyt alkoi jo päivittäistavarakin olla tiskin alla. Lankoja ja kankaitakin Johannan aitassa ja varastoissa onneksi oli. Vehnän kylvö oli onnistunut edelliskesänä niin hyvin, että jopa nisua voitiin leipoa, kahvia ei enää kaupasta saanut.

Salaisessa piilossa kahvinpapuja sentään oli tallessa. Johanna oli nyt erityisen kiitollinen äsken kuolleelle puolisolleen, joka oli pitänyt tilan kunnossa ja kirjannut kaiken säntillisesti pieneen vihkoseen selkeällä käsialallaan.

Jaakko pääsi vielä viikonloppuina kotiin, onneksi rautatieläiset pystyivät kulkemaan. Äidistä alkoi näyttää, että Jaakkoa veti kotiin töiden lisäksi jokin muukin.

Olisihan se mukava, kun itsekseen viihtyvä, jo vanhanpojan iässä oleva poika löytäisi puolison. Saisi hänkin, Johanna, vielä nähdä talossa pieJoulu 2020

niä asukkaita. Rinnasta pisti kun hän muisteli omia pienokaisiaan. Toiseksi vanhin, Matti-poika kuoli jo 4-vuotiaana. Nuorin, Vilhemi eli 12-vuotiaaksi. Tuberkuloosi hänet vei. Voi miten rakkaita olivatkaan Jaakko ja pikkuveli olleet toisilleen. Joulukortitkin he olivat toisilleen ostaneet ja antaneet. Aikuistuttuaan Jaakko oli suurennuttanut Viljamin kuvan kamarin seinälle. Surullisena Johanna oli nähnyt miten Jaakko kätkeytyi omaan maailmaansa kirjojen pariin Vilhemin kuoltua. Nyt oli tapahtumassa muutos tuon sukulaistytön ansiosta.

Kuitenkin Johanna uskovaisena ja tarkkana emäntänä katseli nuorten alkavaa seurustelua paheksuen. Olihan Rauhan iloinen nauru ja sormien näppäryys mieleen, mutta tuo Jaakon hullaantuminen huolestutti.Vieläkin enemmän huolestutti jo alkanut sota.

Vielä ei onneksi yhtään sankarivainajaa kylällä ollut. Mutta nyt tuntui jo selvältä, ettei Suomi tule saamaan liittolaisia, vaan yksin oli piskuisen Suomen puolustauduttava. Sotakoneistolle oli luovutettava puutavaraa, maataloustuotteita, sitten oli lähetettävä myös tilan ainoa aikuinen hevonen. Onneksi kasvamassa oli varsa, jota Rauha hiukan arasteli.

Tulossa oli joulu, hyväntahdon juhla – sitä Johanna oli aina ennen niin odottanut. Koska heillä oli niin pieni perhe, oli jouluna ollut aina hyvää ruokaa. Oli makkaroita, aladoopia, lampaanreisi, riisipuuroa ja väskynäsoppaa, kuivaa ja pehmeää leipää, limppua ja rieskaakin. Nyt ruokaa oli niukemmin: lampaanreisi oli paistettu aattoaamuna ja ohrapuuro kypsytettiin uunissa. Kahvin kanssa syötiin oikeaa nisua, ja piparkakkujakin taitava piikatyttö oli osannut leipoa. Sitä hän olikin ihmetellyt, miten vähävaraisen perheen tytär osasi tehdä noin hienoja leivonnaisia. Mutta asia selvisi, kun Rauha kertoi opettajaneidin häntä monen vuoden ajan opettaneen. Nyt ylpeä Prita Johanna jo valmistautui nuorten yhteiseen tulevaisuuteen tyytyväisenä. Olipa hän etsinyt laatikostaan ihan uuden ryijypohjan ja langat lahjaksi tulevalle miniälleen. Itselleen hän sen oli ostanut, mutta sormet eivät olleet siihen enää suostuneet.

Karja oli jo hoidettu, ja naiset käyneet saunassa. Aattoillan tummetessa oli Jaakko-isäntäkin tullut kotiin.

Saunan jälkeen Jaakko kaivoi repus59

taan lahjat molemmille naisille, samanlaiset talvisaapikkaat oli hän onnistunut jostain hankkimaan. Kumpikin naisista otti lahjansa todella kiitollisina vastaan. Erityisesti nuoremman kenkätilanne olikin ollut surkea. Rauha kumartui sänkynsä alta pärekorista ottamaan kaksi sukkaparia ja vähän ujostellen antoi ne toisille. Äidin lahja pojalleen oli salaisuus, sitä ei tuleva miniä tullut tietämään si-

naristikon takana. Kyynel vieri tytön sileälle lapsenposkelle. Hänen oli niin ikävä kotiin, omaa äitiä ja isää. Ei hän ollut uskaltanut kieltäytyä, kun komea isäntä oli vaimokseen pyytänyt.

nä iltana. Radiosta kuului Enkeli taivaan, johon naiset hyräillen yhtyivät.

Jaakko sensijaan vaikeni, hänelle laulun lahjaa ei ollut suotu. Jouluevankeliumin hän luki oman huoneensa rauhassa, sitä ennen hän kuitenkin oli kertonut Rauhalle, että kesällä vietettäisiin tässä talossa häitä – kunhan vain sota loppuisi.

Tuvan sängyssä makasi epävarma morsian katsellen tähtitaivasta ikku-

TUULA KAILAJÄRVI Lohtaja Lähteet; Arvo Kerolan puhe Jaakko Ruotsalan muistotilaisuudessa, Ruotsalan kotiarkisto

PALVELEVA KYLÄKAUPPA

- MBS OY

www.lohtajanks.fi Ohtakarin mökkien vuokraus puh. 044 972 8210

Asennus & myyntipisteet:

KOKKOLA

LOHTAJA

Heinolankaari 24 |  050 359 5467 | Sapparintie 26 www. S K T R E N G A S .f i

ASENNUS HARTOME OY

KONEURAKOINTI KOLPPANEN

www.hartome.fi

Puh. 050 3491 808

Sysimetsäntie 3, Marinkainen Avoinna sopimuksen mukaan.

Puh. 0440 585 400

LOHTAJAN TILITOIMISTO

Kaunotar Veneet

TILITOIMISTO SORVOJA OY

puh. 050 4721 268 ja 050 4720 908 e-mail: info@lohtajantilitoimisto.fi

JUSSIN VENETUOTANTO OY 68230 Lohtaja, puh. 06-877 530 www.jussinvenetuotanto.fi

68230 Lohtaja

Karhintie 2 as. 4, 68230 Lohtaja puh. 040 679 0460

www.lohtajanmetsästysseura.fi

TILA / INVATAKSI -PALVELU

- 6 hlön TILATAKSI - INVA/PYÖRÄTUOLIKULJETUKSET - PAARIKULJETUKSET

Viirretie 100, 68240 Ala-Viirre Puh. 06-876 544

Hennan Hieronta

LOHTAJAN METSÄSTYSSEURA ry

60

LOHTAJA

LOHTAJA Sanna 044 5888 547 • Samuli 044 0904 787

Hyvää Joulua!

Karhintie 18, 68230 Lohtaja Puh./Fax 06-877 440 www.naviga.fi naviga@naviga.fi w w w. S K T R E N G A S .f i

KUKKAKAUPPA

KOKKOLA

Lohtajan Kalastajainseura ry

Asennus & myyntipisteet:

Sysimetsäntie 4, 68210 Marinkainen p. 06 879 503 ma-pe 9-20, la 9-18, su 12-18

Heinolankaari 24 |  050 359 5467 | Sapparintie 26

K-VEIKONTORI

Juha Perander

puh. 0400 262 333

Joulu 2020

POOKIN MAJA Ohtakarissa Lomaa, kokouksia ja pieniä juhlia varten.

Tarkemmat tiedot puh. 044 242 1474

Perho

Evakkotytöstä emännäksi Tyynelään Elisabet Tyynelän vaiherikas matka Karjalasta Suojärven Hautavaaran kylästä Perhon Möttöseen - Kuulehan, Perhossa on sellainen tapa, ettei ovensuussa esitetä tärkeitä asioita. Tulehan tänne peremmälle.

Näin tervehti isäntä Pietari Tyynelä nuorta karjalaistyttöä, Elisabetia (Elsaa), joka tuli elokuussa kysymään perheelleen majapaikkaa. Elsa oli kulkenut Suojärven Hautavaaran kylästä jalkaisin yli 500 km matkan, suurimman osan matkasta ilman kenkiä. Elsan isä oli lähettänyt hänet matkaan ennen juhannusta viiden lehmän kanssa etsimään perheelle majoitusta ja tuomaan karja turvaan.

Elettiin kesää 1944, ja neuvostohyökkäys oli pakottanut karjalaiset jälleen pois kodeistaan sotaa pakoon. Kaksi vanhempaa sisarta olivat lottina ja kaksi veljeä rintamalla. Heistä Elsa ei tiennyt enempää, ei myöskään sitä, että isä oli loukkaantunut pommituksissa ja joutunut Niinivaaran sairaalaan. Hän ei myöskään tiennyt, että äiti oli selvinnyt kahden nuorimmaisen kanssa Elisenvaaran pommituksista Äänekosken koululle sadan muun äidin ja lapsen kanssa. Yhteyttä ei saanut, mutta tärkeintä Elsalle oli saada perheelle paikka mihin tulla.

Elsa esittäytyi Pietarille ja esit-

ti asiansa. Tämä ymmärsi ja oli valmis auttamaan. Näin eivät Perhossa kaikki ajatelleet. Matkalla Perhon kirkonkylästä Möttöseen Tyynelä oli ensimmäinen talo, josta majapaikka luvattiin. Perhossa Elsa oli mennyt ensin kunnanvirastoon kysymään mahdollista sijoituspaikkaa, mutta sai neuvoksi vain etsiä sitä itse.

Pietari Tyynelä oli itse aikanaan Amerikkaan lähtenyt, maailmaa nähnyt ja ymmärsi karjalaisten hädän. Hän lähti näyttämään Elsalle Tyynelän toista tupaa, joka aukesi etelään. Valoa antoivat neljä ikkunaa, tuvassa oli iso uuni ja hella, hirsiseinät, maalaamaton lankkulattia maisemassa peltoja ja lammenranta.

Tuvassa oli kesken miesten puutöitä – hevosreen teko.

Pietari lupasi lehmille haan ja tuvan Elsan perheen käyttöön, mutta siivousta hän ei voinut luvata. Työtä oli paljon, ja heinänteko oli vielä kesken. Pietari ja Hilda Tyynelän pojista seitsemän oli rintamalla. Kotona oli vielä kaksi nuorinta veljestä ja neljä tytärtä hoitamassa karjaa ja tilan muita töitä.

Elsa pesi tuvan hohtavan puhtaaksi naapuri-isäntien ihmetellessä nuoren naisen tarmokkuutta. Oli Joulu 2020

61

Elsa selvinnyt monesta pahemmastakin. Tulomatkalla Perhoon hän oli joutunut viettämään jokaisen yön taivasalla. Talvisodan sytyttyä hän oli joutunut 13-vuotiaana äidin ja nuorempien sisarusten kanssa sotavangiksi, kuten lähes kaikki Hyrsylän mutkan siviilit. Elsa tiesi, mitä on elää jatkuvassa pelossa, nähdä nälkää ja palella ilman kunnollisia vaatteita talvipakkasessa. Pahinta oli kuitenkin tietämättömyys ja syvä huoli läheisistä, kun perhe oli hajallaan.

Sotavankeus oli päättynyt keväällä 1940, ja perhe oli päässyt aluksi siirtolaiseksi Suonenjoelle. Kotiin Hautavaaran kylään Suojärvelle oli voitu palata vielä kahdeksi vuodeksi, mutta koko ajan oli ollut pelko sodan jatkumisesta. Jatkosodan aikainen pelko todentui, kun kesällä 1944 juuri kuntoon saatu Hautavaaran koti oli jälleen jätettävä.

Jälleen myös perhe joutui toisistaan erilleen. Nuorelle Elsalle nämä olivat raskaita kokemuksia, joista ei kuitenkaan ollut yleisesti lupa kertoa. Kertomattakin Pietari ymmärsi ja otti siirtolaisperheen Tyynelään.

Nuori Elsa sai työpaikan Kyyjärven matkustajakodin ja kahvilan asiakaspalvelusta. Kohtalo tuli onnekkaasti mukaan Elsan elämään, sillä eräänä suvi-iltana sotilaspukuinen tanssittaja olikin Tyynelän talon poika Taito. Lopulta häitä vietettiin syksyllä 1947, ja Elsa muutti Tyynelään aluksi miniäksi, jolloin Tyynelän ruokakuntaan kuului 22 hen62

keä. Pietari halusi, että kaikki pojat saavat oman tilan ja talon — niin Taitokin.

- Aluksi oli outoa tottua perholaisiin tapoihin. Tuvat olivat karuja ja niistä puuttui karjalaisittain käsityöt, verhot ja liinat – myös ikoni ja tuohukset, joita kaipasin, kun oma uskontokin jäi Karjalaan. Meillä ei ollut mitään tullessamme, ei edes vuodevaatteita, kalusteista puhumattakaan, kun kaikki piti jättää.

Mutta täällä kuitenkin hyväntahtoiset ihmiset auttoivat alkuun, kertoo Elsa Tyynelä.

- Opeteltiin Taiton kanssa toistemme tavoille. Perhossa ei juurikaan kukaan sienestänyt. Keräsimme sieniä ja marjoja Karjalassa ja ruokaa olimme oppineet valmistamaan lantuista, nauriista ja kaalista.

Samoin piirakat kuuluivat sekä arkeen että juhlaan - ja niitä piti aina olla myös vieraanvaralle. Tässä Tyynelän tuvan uunissa niitä olen paistanut ja hyvinhän tuo uuni vieläkin paistaa, kehuu Elsa leivinuuniaan.

- Tyynelässä alusta asti minua kohdeltiin hyvin. Pietari ja Hilda näyttivät esimerkkiä. Halusin puolestani osoittaa heille kiitollisuutta.

Vein joka aamu heille kahvin vuoteeseen ja hoidin heidät loppuun asti täällä kotona. Taivaan Isä varmaankin näki sen, kun meitä elämässä niin hyvin siunasi.

Meillä oli Taiton kanssa kaikki hyvin. Oli kyllä työtä ja työtä, tavallista vaatimatonta elämää.

Vaikeinta oli silloin, kun ensimJoulu 2020

mäinen tytär menehtyi synnytyksessä ja kun Taito sairasti kolme vuotta, ja kotona häntä vuodepotilaana hoidin. Myös silloin, kun toista Tyynelän tilaa asunut Leo, Taiton veli, ja vaimonsa Eila niin nuorina poistuivat.

- Nämä meidän kolme tytärtä olivat Taitollekin kaikki kaikessa. Samoin Eilan ja Leon tyttäret ovat kuin omia. Kaikki he ovat onneksi saaneet käydä koulua ja menestyneet hyvin. Asuvat perheineen vain liian kaukana, ja tuntuu, että ihan liian harvoin nähdään.

Nyt Elsa on asunut Tyynelässä jo yli 70 vuotta. Hän asuu yksin, täyttää keväällä 95 vuotta ja katsoo menneeseen kiitollisuudella. Tyynelästä on tullut oma koti. Sitä kaunistaa monet itsetehdyt käsityöt ja kauniit kukat. Jokainen poikkeava ystävä, tuttava ja sukulainen on tervetullut. Muutoin aika kuluu edelleenkin käsitöitä tehden.

Ei vieras taloa köyhdytä – päinvastoin – iloa tuo!

- Onneksi minulla on täällä hyviä ystäviä ja ihania naapureita. Olen tyytyväinen, että saan kotiapua ja voin vielä asua kotona. Harvoin on päiviä, etteikö joku kyläläisistä tai ystävistä poikkeaisi.

- Jumala on minua hyvin siunannut. Tämä tupa on minulle hyvin rakas ja paras paikka maailmassa, kertoo Elsa onnellisena.

Teksti: MIRJA ANTILA Kuvat: Elsa Tyynelän kotialbumi

Urheilumies ja tupasoittaja Oksakoskelta Maanviljelijä ja urheilumies Viljo Johannes ”Jussi” Kivelä vaipui kuolonuneen vaikean sairauden murtamana 29.5.2020.

Jussi syntyi maanviljelijä Viljo Matias Kivelän ja hänen puolisonsa Kertun o.s. Kellokoski kuudesta lapsesta neljäntenä 20.3.1944. Jussi kävi ensin Oksakosken kansakoulun ja siirtyi sitten vasta-alkaneeseen kunnalliseen keskikouluun Taipaleen koululle. Oppilaat kulkivat kouluun omin neuvoin, yleensä polkupyörillä, vaikka matka saattoi joillakin oppilailla olla kymmeniä kilometrejä.

Jussin urheilu-ura alkoi juosten, kun isä ei antanut hiihtää talvisin. Vasta avioiduttuaan Riitan, o.s. Niittykoski, kanssa 1967 ja tultuaan isänsä yllättävän kuoleman jälkeen Kivelän talon isännäksi alkoi Jussin hiihtoura.

Vanhemmat ikäluokat muistavat varmaan Jussin maakuntaviestihiihtäjänä Perhon joukkueen ankkurina. Piiritasolle asti hyvät tulokset jatkuivat kymmenisen vuotta. Jussi kirjasi kaikki hiihtotapahtumat vihkoonsa. Vielä penkkiurheilijanakin häneltä sai pyydettäessä tarkkoja vastauksia kisojen tuloksiin liittyen.

Päätettyään kilpaurheilun Jussi nähtiin kilpailupaikoilla liikuntalautakunnan puheenjohtajan roolissa. Toimelias ja sosiaalinen Jussi ehti elämänsä aikana osallistua moniin asioihin. Hän toimi mm. vaalilautakunnan puheenjohtajana Oksakoskella 40 vuotta. Keski-Pohjanmaan Osuuskaupan hallinnossa hän oli mukana Perhon edustajana hyvin pitkään.

Viljo Petteri, Jussin poika, jatkoi isänsä jalanjäljissä tätä toimintaa.

Jussi toimi raittiuslautakunnan puheenjohtajana silloin, kun tämä lautakunta vielä oli toiminnassa. Hän oli nuorena päättänyt pysyä täysin erillään tupakasta ja alkoholista.

Tapani-pojan järkyttävä kuolema 6-vuotiaana kosketti Jussia rajusti. Hän päätti lopettaa urheilun kokonaan. Seurauksena oli painonnousu aina 143 kiloon. Jussi pääsi lehtien otsikoihin pudotettuaan painoaan vuosituhannen vaihteessa peräti 54 kg. Alkoi aktiivinen kuntoilu talvella hiihtäen ja kesällä pyöräillen. Jussin tilastoimia pyöräilykilometrejä ehti kertyä vuosien mittaan yli 50 000 eli toista kierrosta maapallon ympäri.

Tupasoittajaksi mainittu Jussi harrasti kanteleensoittoa nuo-

Joulu 2020

resta pojasta lähtien. Mielellään hän esitteli vierailleen soittotaitoaan ja kantelekokoelmaansa.

Riitta-vaimo toimi laulusolistina Jussin soittaessa kanneltaan.

Viime vuodet uuvuttivat Jussin. Soittokin jäi vähemmälle, mutta vielä viimeisen sairaalamatkan lähtöpäivän aattona Jussi halusi soittaa rakkaan Lapin äidin kehtolaulun. Tältä matkalta Jussi ei enää kotiin selvinnyt.

Läheiset rakkaat ihmiset, varsinkin lapsenlapset, jäävät kaipaamaan iloista, huumorintajuista ja leikkisää Jussi-pappaa. Lämpimin ajatuksin Jussin ystävät, naapurit ja kyläläiset saattelimme hänet viimeiselle matkalle.

VILJO HARSUNEN, naapuri Perho

63

Jätehuolto ja kuljetus

M. Hautala Oy Aatunkuja 5, 69950 Perho puh. 040 557 5352

Kuljetus Jarmo Möttönen Oy

PERHON KUNTA

Lämpösäädellyt kuljetukset ammattitaidolla Jarmo 040 724 3338, Timo 040 732 4858

Avoinna: Ma-Pe 9-17 • La sulj. tai sop. muk. Soita ja kysy lisää!

69980 Möttönen (06) 863 2351

LINJA-AUTOLIIKENNE SALMINEN PERHO • Puh. 0500 566 669 jyrki.salminen@saunalahti.fi Marja-Leena Patovisti (Säästötalo)

Puh. 050 3565 550 jorma.koivuniemi@ perhoneraelamykset.fi Penningintie 454, 69950 Perho

Parturi-Kampaamo

Roosa Soile Pannula

Puh. 040-531 6442 Jyväskyläntie 4, Perho

p. 044 261 0728 Kasvohoidot • Erikoiskasvohoidot Käsi- ja jalkahoidot Meikkaukset

• Ripsipermanentti • Kulmien ja ripsien kestovärjäykset • ym. kosmetologipalvelut

A & P Taipale Oy Jyväskyläntie 631 69980 Möttönen

Koulutettu hieroja

LEENA AROKKI

KULJETUS LOUHULA, PERHO

Avoinna: ma-pe 9-17, la 10-14

• Rahtikuljetukset • 0400 363 385

PERHON FYSIOTERAPIA OY Jyväskyläntie 4 H 3, 69950 Perho www.perhonfysioterapia.fi | p. 0400 865 389 • Fysioterapiaa yli 30 vuoden ajan • Kelan suorakorvaus lääkärin määräämästä hoidosta

• Tutkimukset ja hoidot myös ilman lähetettä • Lahjakortit, hieronnat

HAUTAMUISTOKIVET PERHOSTA

suoraan valmistajalta edullisesti!

Hautakivimallisto esillä, tule tutustumaan tai tilaa esite!

PERHON HAUTAKIVI/RAKENNUSKIVI OY Porasentie 929, 69950 Perho www.perhonrakennuskivi.com

Myynti: Veijo Viitala p. 0400 327 431, Ritva Viitala p. 0400 865 012

64

PERHON RAVIRATA OY

Jylhäntie 80, Möttönen Puh. 050 323 8032

Puh. 06 863 2138 www.aptaipale.fi

PERHON APTEEKKI tuloa Tervne hoitoon hyväaäktiiviseenn! ja outuksee kunt

Tervetuloa Tuohimaalle!

Joulu 2020

ekstit Meiltä lisät in hautakivikset ja kaiverpruäällä! n paika

Perhon Energiaosuuskunta Ostaa haketta p. 0400 773 118

Rauhallista Joulua ja ja Hyvää UuRauhallista tta VuottaJoulua !

Hyvää Uutta Vuotta!

Täyden palvelun K-Rauta-maatalouskeskus Perhon keskustassa.

Tule, Sinua palvellaan!

RAUTA & MAATALOUSKESKUS

KIPAKKA OY AUKI: MA-PE 6.45-17.00 LA 6.45-13.00

Puh. (06) 863 1550 (06) 863 1551 PERHO

kipakka.pohjonen@pp.inet.fi

TÄYDEN PALVELUN TALO

PERHON TALOUSKAUPPA

IKILIIKKU • monipuoliset tuoretiskit • edullinen hintataso • ystävällinen ja palveleva henkilökunta • pitkät aukioloajat

Aukioloajat: Maanantai-perjantai 7.00–21.00 Lauantai 7.00–20.00 Sunnuntai 11.00–19.00 Puh. 06 863 1300

Puh. (06) 863 2103 040 833 6086, Juha 06 863 2286, Rautaosasto 0400 824 969, Petri

www.perhontalouskauppa.fi

KONEURAKOINTI KELLOKOSKI OY

Koneurakointi ja kuljetus

J. Isomöttönen Oy 69980 Möttönen • Puh. 0400 796 999

69950 PERHO

- kaivinkone- ja maansiirtotyöt - sorat, hiekat, murskeet paikalle toimitettuna - lavettikuljetukset

TAKSI KARI MATTI SALIN 69950 Perho Puh. 0400 263 939 Nyt myös paaripotilaiden kuljetus

Joulu 2020

Kari: 0400 328 779, Onni: 040 748 0435 Niko: 0400 215 601 65

Rauhallista Joulua ja onnellista Uutta Vuotta!

Auto- ja pienkonekorjaamo

KORJAAMO RAUMA Ay Puh. 0400 685 821 69920 OKSAKOSKI

Kampaamo Jyväskyläntie 3, 69950 Perho 040 705 0519

KULJETUS Juha Riihimäki Ky Soraa ja mursketta 0400 369 049

PARTURI-KAMPAAMO

KERTTU

Juhani A. Harju Oy

PERHO 0400-797058

Ajanvaraukset kätevästi myös verkosta! pkkerttu.fi Jyväskyläntie 4, p. 040 616670

Koulutettu hieroja

Anne Taipale P. 050 537 5004 Jyväskyläntie 4 • 69950 Perho

Kuva: Taina Alanko

Käytiin yhdessä sokkoretkellä Mikosta uusi puheenjohtaja Perhon yhdistyksen uutena puheenjohtajana aloitti vuoden alusta Mikko Hänninen. Mikko kehottaa perholaisia liittymään rohkeasti Eläkeliittoon.

Hän uskoo, että aktiivinen osallistuminen tekee toiminnasta jäsenten toiveiden mukaista.

66

Perhon yhdistyksen sokkoretkellä 10.9. tutustuttiin Halsuan kotiseutumuseoon sekä Toholammin Sykäräisissä Finn Spring Oy:n tuotantolaitoksiin. Finn Springillä syötiin maittava lounas, jonka jälkeen ajettiin Kaustiselle. Matkan huipennukseksi nautittiin täytekakkukahvit Pesolan leipomon kahviossa yhdistyksen 45-vuotisen taipaleen kunniaksi. Mukana oli 29 henkilöä.

Kuva: Mikko Hänninen

Joulu 2020

Pietarsaari

Kivijalasta lihanjalostustehtaaksi Herra Snellman hyvän ruuan asialla jo 70 vuotta Ensi vuonna tulee kuluneeksi 70 vuotta Snellmanin perustamisesta.

Matkan varrelle mahtuu monta mutkaa, mutta tänään perheyhtiö katsoo vakaasti tulevaan.

Lars ja Kurt Snellman

Tarina Snellmanin perheyrityksestä lähti käyntiin Kolpin kylässä Pedersören kunnassa Pohjanmaalla. Pienessä kylässä oli 1950-luvulla noin 500 asukasta, kylän läpi virtaavaan joen varrella varttui suuri lapsikatras sodan varjossa. Ida ja Herman Snellman sai-

vat kaikkiaan 13 lasta, kymmenen poikaa ja kolme tyttöä.

Auttaakseen perheen elättämisessä aloitti Kurt, sisarusparven keskimmäinen lapsi, työskentelyn tiilitehtaalla jo 10-vuotiaana. Hän halusi isona juustomestariksi ja 17-vuotiaana hän

hakikin meijerikouluun, mutta koska hänellä ei ollut vaadittavaa peruskoulutusta, ei häntä hyväksytty.

Hän ei kuitenkaan lannistunut tästä vaan lähti Pohjanmaan Lihan johtajan pakeille keskustelemaan nuoren pojan työnäkymistä. ”Makkaramestari”, oli johtajan vastaus uravalintaan ja seuraavana päivänä Kurt sai aloittaa työt Pohjanmaan Lihalla.

Kurt sai oppia makkaranvalmistuksen kaikki vaiheet. Pohjanmaan Liha palkkasi myöhemmin myös Kurtin veljen Larsin, ja veljekset työskentelivätkin viisi vuotta Pohjanmaan Lihalla oppien paloittelun, leikkaamisen, suolaamisen, makkaran ruiskutuksen luonnonsuoleen ja kei-

Teurastamo 1990-luvulla.

Joulu 2020

67

notekoiseen kuoreen sekä makkaran sitomisen.

Työkokemus ja koulutus toivat Kurtille lisää itseluottamusta, ja vähitellen ajatus oman makkaratehtaan perustamisesta alkoi kasvaa ja kehittyä. Visiona oli perustaa liiketoiminta, joka varmistaisi heidän oman sekä perheen työllistymisen. Pojat olivat myös vakuuttuneita siitä, että he voisivat työskennellä tehokkaammin ja taloudellisemmin omassa yrityksessä. Vuonna 1951 veljekset Kurt ja Lars perustivat Snellmanin Lihan ja Makkaran Pietarsaaressa.

Toimitilat löytyivät kätevästi, kuin Viitasen & Kälkäisen makkaratehdas tuli myyntiin. Pojat ottivat lainaa vanhempien tila vakuutena ja kaupat saatiin tehtyä. Näin Snellmanin Liha ja Makkara oli perustettu ja tuotanto aloitettiin vaatimattomassa kellarikiinteistössä osoitteessa Piispankatu 13 Skatan vanhassa puukaupunginosassa. Kiinteistön jäljelle jäävässä osassa, ”tehtaan” yläpuolella, asuivat alkuaikoina Kurt, Lars ja heidän veljensä Per, joka liittyikin yritykseen 14-vuotiaana juoksupojaksi.

Tuotteita 1970-luvulla.

MYYMÄLÄ SKATASSA Kaksi vuotta myöhemmin Kokkolan Kauppaopiston käynyt veli Karl Snellman liittyi yrityksen toimintaan, ja hänen tehtäväkseen annettiin laskutus. Vuonna 1956 yrityksen toimintaan liittynyt Henry-veli tuli töihin lähettämöön ja lihaleikkaamoon.

Snellmanin alkuaikoina lihaa ja makkaraa myytiin maantieteellisesti erittäin rajallisella alueella, mutta vuosien saatossa kaupankäynti laajeni kaupungin sisällä. Monien pietarsaarelaisten mieleen muistuu luonnollisesti veljesten oma liike, SkataCenter, jonka toiminta jatkui aina 1980-luvun lopulle saakka.

Jo vuonna 1959 Snellmanin veljekset olivat ehtineet siirtää tuotannon Piispankadulta Amerikankadulle, jossa yritys toimikin 1990-luvun lopulle.

Suuri merkkipaalu yrityksen historiassa saavutettiin vuonna 1985, kun Snellmanin veljekset ostivat oman teurastamon. Pietarsaaressa rautatien varrella sijainnut Fellmanin veljesten vanha teurastamo oli strateginen panostus, joka osoittautui sekä tärkeäksi että tuottoisaksi vuosien saatossa.

Skata-butiken 1970-luvulla.

Viisi veljestä palaverissa.

68

Joulu 2020

Syyskuussa 1990 julkistettiin Snellmanin uusi logo, ja kuvittaja Sirpa Parikka tuli mukaan kuvioihin. Vuonna 1991 alettiin käyttää Herra Snellmania kokovartalohahmona myös pakkausetiketeissä, ja tv-mainokset olivat piirrettyjä. Snellman oli tällöin 20 vuotta aikaansa edellä ottaessaan käyttöön tarinankertomisen massamarkkinoinnissa Suomessa. Jotain tavaramerkin tunnettavuudesta kertonee se, että v. 1991, Snellmanin tunnisti 46 % suomalaisista, mutta tänä päivänä Herra Snellmanin tuntevat kaikki.

Vuonna 1993 saavutettiin jälleen uusi merkkipaalu. Yritys muutti uusiin tiloihin Kuusisaareen, Pietarsaaren keskustan ulkopuolelle, missä leikkaamo, viipalointi ja lähettämö mahtuivat samaan rakennukseen.

Seuraavana vuonna aloitettiin uuden, suuremman teurastamon rakentaminen ja se otettiin käyttöön kesäkuussa 1995. Teurastamon kerrospinta-ala oli 5 000 neliötä ja teurastuskapasiteetti nousi 12 milj. kiloon vuodessa. Uudet investointiprojektit ovat vuosien saatossa seuranneet toisiaan, ja tänä päivänä pelkkä tehdaspinta-ala kattaa jo aikoinaan koko toiminnalle varatun tontin kokonaisuudessaan.

Vuosien saatossa Snellmanin pienestä makkaratehtaasta on kasvanut kansallisesti ja kansainvälisesti merkittävä toimija. Yritys on kuitenkin luonteeltaan ja rakenteeltaan pysynyt uskollisena juurilleen. Tänäkin päivänä perheyritystä ohjaavat samat periaatteet kuin perustamisaikoina, ja perustajaveljesten jälkeläiset monessa sukupolvessa ovat vahvasti mukana.

Tänä päivänä lihajalostuksen toimitusjohtajana on hiljattain 40 vuotta täyttänyt Roland Snellman, joka seuraa isoisänsä Kurtin jalanjälkiä. Roland aloitti työt Snellmanilla lakaisten 12-kesäisenä Kuusisaaren tehtaan lattioita.

Kuusisaari 1990-luvulta. Viereisessä kuvassa maksapasteijoita samalta ajalta.

kaisen työpanos on yhtä arvokas, kiteyttää Roland Snellman.

Hänellä ja muilla snellmanilaisilla riittääkin tekemistä näinä aikoina.

Yli 300 miljoonan euron liikevaihdon pyörittämisen ja optimoinnin ohessa yrityksen sisällä on jo käynnissä suunnittelut juhlavuotta varten.

– Kyllä minä välillä mietin, että miten tämä oikein on mahdollista. Että miten tämä yritys on pärjännyt näin hyvin, kun maailmalla yritys toisensa perään on joutunut lopettamaan, kummasteli perustajaveli Karl Snellman Suomen 100-vuotisjuhlinnan yhteydessä.

Haasteita yrityksellä varmasti riittää sekä tällä hetkellä että tulevaisuu-

dessa. Yritystoiminnan kehityksen ytimessä pysyvät innovaatiot, kasvu sekä uudet tuotteet ja toiminta-alueet.

Paikalleen ei yksikään yritys voi jäädä ja se vaatii rohkeutta.

– Me ihmiset olemme kaikki yhtä arvokkaita, riippumatta siitä, mistä päin maailmaa tulemme tai minkälaista työtä teemme. Tärkeintä on toisen ihmisen kunnioittaminen, yhdessä tekeminen ja yhteen hiileen puhaltaminen, kiteytti Karl Snellman vuonna 2017.

Teksti: ANTTI KOIVUKANGAS JA TOMMI FORS Pietarsaari Kuvat: SNELLMAN

YRITYSKULTTUURI SYNTYY JA ELÄÄ – Kulttuuri lähtee yrityksen perustajista, siitä miten he näkivät ihmisen.

Yrityskulttuuri on vaikea asia selittää. Sitä ei niin vain luoda, se syntyy ja elää. Jos snellmanilaista kulttuuria pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi välittäminen. Kun jokainen työntekijä tekee parhaansa, se riittää. Jo-

Lihamiehet, Mikael Grankulla, Evert Snellman ja Vesa Tapio.

Joulu 2020

69

MEDIAPTEEKKI PRISMA-CENTER

Koulukatu 4, pietarsaari puh. (06) 781 0770 Ma – pe 9–20, la 9–18, su 12–18

MEDIAPTEEKKI PRISMA-CENTER

Koulukatu 4, pietarsaari puh. (06) 781 0770 Ma – pe 9–20, la 9–18, su 12–18

Metsä rikastuttaa elämääsi www.upmmetsä.fi

PIENI MTTA SHKINEN

UPM METSÄ J&A Car Service AB AUTOKORJAAMO

Jaakonkatu 43 68600 Pietarsaari Jens 045 119 2332 Andreas 040 831 0309 ja-carservice@outlook.com

Avoinna – Öppet arkisin 9-18 vardagar lauantaisin 9-15 lördagar

SANNIN KEITTIÖ Lounas Juhla- ja pitopalvelu

Storgatan / Isokatu 16, Jakobstad tel. 06 78 88 090 (lna/msa) Storgatan / Isokatu 16, Jakobstad bothnia-apteekki.fi Storgatan / Isokatu 16, Jakobstad tel. 06 78 88 090 (lna/msa) tel. 06 78 88 090 (lna/msa) bothnia-apteekki.fi bothnia-apteekki.fi

70

Päiväkummuntie 65 68600 Pietarsaari

Joulu 2020

PIETARSAAREN KEILAHALLI Puh. 050 524 6634

PIETARSAAREN SEUDUN OSUUSPANKKI Kauppatori 2 68600 Pietarsaari www.op.fi

Aktia LKV Pietarsaari Benny Herrmans • 0440 428 668 myyntijohtaja, kiinteistönvälittäjä, LKV, kaupanvahvistaja

benny.herrmans@aktialkv.fi www.aktialkv.fi

Kuva: Riitta Anttila

Aspegrenin puutarha Viehättävä Aspegrenin puutarha on suosittu tutustumiskohde Pietarsaaressa. Sen perusti Rovasti Gabriel Aspegren 1700-luvun keskivaiheella. Samalle alueelle hän rakennutti vuonna 1765 Rosenlundin pappilan, mutta se pääsi nopeasti rapistumaan ja purettiin vuonna 1797. Kirkkoherra Erik Brunnius rakennutti kaksikerroksisen päärakennuksen, joka valmistui vuonna 1798.

Kuva elokuulta Kokkolan yhdistyksen retkeltä, jossa Eläkeliiton Pietarsaaren yhdistyksen puheenjohtaja, opetusneuvos Pentti Silvennoinen kertoi alueen historiasta ja nykypäivästä.

Joulu 2020

71

Sievi

Sieviläistä heraperinnettä karjamajoilta vuosikymmenien takaa

Maistuisiko punainen hera?

Tarinan mukaan kerran iso herakokkare paljastui syöntivaiheessa lapsen lapaseksi, joka oli keiton aikana pudonnut keittäjän huomaamatta herapataan nurkkatakan päältä. Emäntä oli keiton ajan säästellyt isoa palaa isännälle.

Tämä heralautanen tarjottiin kesällä 2020.

Keittäjä on onnistunut hyvin pitämään juuston kasassa. Kuva Tapio Romppainen

Monen lapsuusmuistoon on kuulunut paimenen pesti. Vielä 1930-luvulla oli yleistä, että lehmät kulkivat vapaasti metsälaitumilla. Isovanhempamme muistivat ajan, jolloin kotitalon nuorikarja ja lampaat saatettiin laitumien puutteessa viedä kesäksi karjamajoille sydänmaille.

Karja talutettiin kylien takamaille, joihin oli rakennettu kesänavetta ja vaatimattomat majoitustilat. Esimerkiksi Sievin Jokikylän Kellilässä karjanhoitajalla eli majamiehellä oli yksihuoneinen mökki, jossa oli nurkkatakka. Joskus majana oli asumattomaksi jäänyt sydänmaatalo, jonka ilmettä kohennettiin kesäksi paperoimalla seinät.

ELÄIMILLE TURVAA YÖKSI Karjamajoilla talon tyttäret tai muu palvelusväki huolehtivat lypsystä ja ruokinnasta. Lehmille riivittiin lehtiä, joista tehtiin kuumassa vedessä hauteita rehuksi.

Kesänavetassa lypsettiin lehmät. Päiväsaikaan lehmät kulkivat vapaasti ja hankkivat ruokansa nevoilta ja metsistä.

Illaksi lehmät huhuiltiin takaisin karjamajoille, mutta joskus lehmät eivät ilmaantuneet iltalypsylle. Lehmiä houkuteltiin majalle nuoluilla, jotka tehtiin jauhoista ja suolasta.

Joku majamies osasi tehdä sen verran taikoja, jotta lehmät tulivat kiltisti yöksi karjamajalle.

HERAN KEITTO KARJAMAJOILLA Suuri osa karjamajoilla lypsetystä maidosta kirnuttiin voiksi, joka myytiin kauppoihin. Monesti tuotettu voi meni pel72

kästään kotitarpeeksi. Loppu maito piimitettiin, kannettiin kotiin käyttöön tai juotettiin vasikoille.

Maitoa keitettiin myös heraksi. Sievissä Pajukoskella sijainneella karjamajalla piipahti heran syönnissä nuorisoa Järvikylältä, Lahdenperältä, Jyringistä ja myös Ylivieskasta.

Tarjolla oli heraa, tanssia ja soittoa yksirivisellä haitarilla.

Heraa sai syödä ilmaiseksi, sen sijaan viilihulikka maksoi. ”Syksyä karjamajalla olija odotti hartaasti. Hauska sinne keväällä oli mennä, mutta vielä hauskempi syksyllä kotiutua.”

Näin kirjoitti vuonna 1960 sieviläinen Helena Korpi (Halonen), jonka tekemä kansatieteen opinnäyte antaa aivan korvaamatonta tietoa sieviläisestä karjamajataloudesta 1900-luvulta.

Korpi kirjoitti myös omasta kotitalostaan eli Halosen talosta, jonka karja kuljetettiin kesälaitumille Haaralan talon läheisyyteen Toholammin suuntaan. Reitti kulki Jyringistä Haaralaan nevojen ja kinttupolkujen kautta. Osan matkaa sai kulkea pitkospuita pitkin.

ÄITIEN KEITTÄMÄÄ JUHANNUSHERAA Monen eläkeliittolaisen juuret ovat maataloudessa. Karjataloutta harjoittaneilla tiloilla lehmät vietiin laitumella, jonka ympärillä oli ”paimenpoika” virtaa tykyttämässä rautalankaan.

Lehmät heruivat laitumella, joten ennen juhannusta olikin sitten runsaasti maitoa. Monet äidit viettivät juhannusaattonsa vartioimalla kuumaa herakattilaa. Punainen hera on saanut nimensä punaisesta väristään, joka saatiin tunti-

Joulu 2020

Lintuflunssaa ja vapaita kanoja

kausien keittämisellä. Lapsesta tuntui, että sitä keitettiin ikuisuus.

Punaisen heran laitto eli keitto-ohje lähes 100 vuoden takaa lienee edelleenkin käyttökelpoinen. Luultavasti monessa kodissa keitettiin heraa juuri tämän Pellervo-lehdessä (10/1923) julkaistun ohjeen mukaan. Tässä ohjeessa neuvottiin laittamaan pataan 8 litraa maitoa. ”On hämmennettävä yhtä mittaa, sillä se on kärkäs palamaan pohjaan.” Rusinoita ja sokeria en muista herassa käytetyn. ”Ravitsevaisuus maksaa hyvin laittovaivan” tuntuu hyvänä perusteluna kovalle keittourakalle.

JUUSTONJUOKSUTIN MAKOTIKUSSA Punaisen heran keittäjät ostavat nykyään juustonjuoksutinpullonsa kaupasta. Mutta ennen vanhaan juoksutin oli talon tuvan Makotikku oli tuvissa tallessa katon katon rajassa tikun rajassa. nokassa. Makotikku oli noin kyynärän pituinen puutikku, johon oli pingotettuna kuivattu osa vasikanmahasta.

Mako (juomuri) oli vastasyntyneen juottamattoman vasikan juoksutusmaha. Makoa liotettiin lämpimässä maidossa niin kauan, kunnes maito oli tarpeeksi juoksettunutta.

Makoa säilytettiin huolellisesti, koska sen piti kestää useita käyttökertoja. Se pestiin, suolattiin ja kuivattiin käytön jälkeen. Ehkäpä jossakin alueemme museossa on vielä kokoelmissa makotikku. Siitäpä olisi mukava saada tietoa!

ANNE RUUTTULA-VASARI Sievi Joulu 2020

Jokin aika sitten lintuinfluenssa oli vain Kauko-Aasian maiden ongelma. Kohauteltiin kyllä hieman olkapäitä – sielläpä hoitavat ongelmansa – mitäpä se meitä liikuttaa.

Idän pikajuna on tänään liian hidas liikkeissään, mutta lentokone vie kuin myös tuo ihmisiä paikasta toiseen. Näin ollen monet tappavat taudit kulkevat ihmisten mukana tarttuen kuin Huovisen lentsu aina siihen heikompaan osapuoleen. Tänään se on nähty ja kuultu median välityksellä. Aina vain lähemmäksi saapuu ja todennäköisesti leviää yleiseksi vitsaukseksi. Tappaa armotta kun kohdalle sattuu.

Onhan niin monelle jo käynyt, eikä asian todellista laajuutta vielä tiedetä, tai ei haluta kertoa.

Ahneuksissaan ihminen ei malta pysyä omalla plantaasillaan, vaan kurkkii ja salaa hiipii toisen tontille. Tähyää halvempiin maihin suurempien voittojen toivossa, mutta huomaamattaan astuu vapaan kanan paskaan. Siitä se kaikki vitsaus alkaa.

Antaakohan Luojamme vielä yhden mahdollisuuden luomalleen ihmiselle? Jos antaa, siihen tarvitaan toinen vedenpaisumus, tai jo nyt alulle pantu lintuinfluenssa tappaa kaikki, tai jättää jäljelle yhden sukukunnan.

Minullakin oli lapsuudessa omassa omistuksessa Tipi-niminen sokea ja muutenkin heikoksi jäänyt pieni kananpoikanen, joka oli ollut tappotuomiolla jo jonkin aikaa. Olin ehkä säälistä kiintynyt siihen, joten sain pitää lemmikkinä tuon tuottamattoman poikasen. Sokeudesta huolimatta se oli oppinut tunnistamaan minut äänen perusteella. Niinpä me leikittiin tipin kanssa tutussa pihapiirissä. Toki meillä oli muitakin kanoja, mutta ne kulkivat omissa oloissaan nokkien jyvän sieltä toisen täältä kukon seuratessa tilanteiden kehittymistä. Hiekkakasalta löytyi myös sopivan kokoisia jauhinkiviä nokittavaksi. Ne olivat silloin niin sanottuja vapaita kanoja.

Vapaiden kanojen munien ja pesien etsiminen oli tosi touhua ja edessä aina leipomispäivän aattona. Kaikki ulkorakennusten alustat piti kontata sangattoman pajukorin kanssa. Korin ainekset olin itse kuorinut viime kesän kasvustosta mahla-aikana.

Korintekijä maksoi niistä 50 penniä 50 kappaleen nipuista. Muitakin iloisia asioita piti miettiä kontatessa ahtaissa tiloissa, että ei vain ahtaanpaikankammo iskisi päälle kesken munien keruun. Umpikujasta piti varovasti peruuttaa täysi munakori kädessä.

Kori täyttyi niin, että kolme munaa piti laittaa housuntaskuun.

Ahtaanpaikankammo alkaa jyskyttää ohimoissa, 73

ja liian hätäisessä peruutusvaiheessa munat särkyvät taskuun. Loppuperuutus onnistuu kuitenkin hyvin, ja tunnen kuinka jalat ovat jo ulkopuolella. Eipä siinä ole muuta konstia, kuin ruohotukolla tasku puhtaaksi ja munankuoret kivenkoloon. Toistakymmentä ehjää munaa kertyi kuitenkin pajukoriin ja se tiesi hyvää huomiselle leipomiselle.

Tiedossa oli munalla ja sokerilla voideltua pullapitkoa. Sokea Tipi seurasi minua portaille asti, mutta jäi orvon oloisena odottamaan minua ja uusia seikkailuja.

Syksyn saapuessa kerättiin munivat kanat talliin verkkoaidan suojiin. Sieltä olikin helppo hakea ja paistella munia tarpeen tullen. Tipi vaelteli vielä ulkona yksin ja minun kanssani, mutta eräänä aamuna löysin sen kuolleena navetan takaa. Tipin elonkaari kesti vain keväästä syksyyn, ja haikein mielin hautasin sen kuolinpaikan viereen. Myöhäissyksyn pihlajanlehti putosi haudalle kukaksi ja ristiksi. Kaikeksi lopuksi taisi siinä itkukin tulla, mutta onneksi kukaan ei nähnyt.

Loppukevennys: Isäntämies toiselle: - Jos satun saamaan sen flunssan, ostan pullon yhden tähden jallua ja kohta se on poissa. - Jaa, flunssako? - Ei kun jallu.

Keväällä kerran Kuusen taimia maahan iskin, tuhannen päivässä – otinko riskin.

Mikko apuna aamuin siellä, jatkoin tahtia samalla tiellä.

Rinkkarepussa taimet kannoin, jo päivän voimista osan annoin.

Ojien yli hypätä piti, aamusta kihoili otsasta hiki.

Ei kestänyt fysiikka raskasta työtä, astmakin piti ahtaalla yötä.

Ikuisen vamman polveeni sain, ja lääkäri ruutaansa vettä vain.

Teekoossa kuljin puoli vuotta, otettiinko polvesta vettä suotta.

Ortopedi oli samaa mieltä, leikkausaika on tulossa sieltä.

Yhdeksänsataa säästin työllä, vamma vaivaa päivällä yöllä.

Toukokuussa 2006 KALEVI RAJALA

KALEVI RAJALA, Sievi Pakina vuosikymmenten takaa

Unikauppias tuli taloon ”Päivää! Tuli unikauppias taloon”.

Kirjoittaa tuhersin jotain kamarissa, mutta jäin uteliaana kuuntelemaan mitä hän kaupittelee. ”Onko tullut milloin uusittua patjat?” Vaimoni muisteli ajan suunnilleen. ”Senhän tietää, että niitä ei uusita eikä välitetä, vaan nukutaan itsensä lähes liikuntakyvyttömiksi kelvottomilla patjoilla. Kaikenlaista tarpeetonta tavaraa hankitaan haitalle asti, mutta nukkumiseen ei panosteta”, kauppias jyrisi.

Unikauppias hyväksyi ”nukuttavaksi” sängyksi – edustamansa merkin lisäksi – vain yhden huipputuotteen. Kaikki muut sängyntekeleet ja patjat sai hänen mielestään viedä suoraan navetan vintille - nukkumiseen kelpaamattomina. Silloin jo arvasin, että hän alkaa verrata tuotteensa hintaa ja laatua tähän huippumerkkiin ja niinhän siinä kävi. Hän luetteli ja laski kaikki sängyn tarvikkeet erikseen, piti esitelmässään ”vaikuttamistaukoja” ja sai punkalle hintaa reilut 15 000 euroa.

Sitten hän alkoi laskea edustaman74

sa sängyn hintaa ja kehui niin kovasti, että minulla tuli väkisin mieleeni eräs vanha hevosmies kotikylältäni. Hänellä oli tapana kehua isoa tahvolaista laiskavetoista ruunaansa niin kauan, että häneltä lopuksi pillahti itku: ”Ei hevosen tarttis olla niin hyvä”, hän itkuisena sopersi.

No, hinta tuli laskettua ja päätyi 4500 euroon. Kohta hän kuitenkin jo katui, että taisi luvata liian halvalla, eikä pomo tykkää. Vaimo ei oikein lämmennyt kaupalle, ja niinpä tämä supliikkimies pyysi hakea patjat koemaattaviksi. Meinasin ärähtää kamarista, mutta sitten päätin katsoa miten kaupassa käy.

Unimaakari kuului kehuvan kovasti meidän ikivanhan sängyn puuosia ja availi patjakääröjään. Vaimoni kokeili maata patjalla ja jopa kehua retosteli sitä hieman. Huusivat minuakin koemakaamaan patjaa, mutta kieltäydyin. ”Se on joskus tuommonen änkyrä, ei se tuu”, vaimo kuului sanovan.

Silloin unimies tuli hakemaan ”isäntää”, jotta minäkin voisin todistaa tuotteen hyvyyden. Vetosin tyräleikJoulu 2020

kaukseen, joka minulle oli tehty pari päivää aiemmin, enkä kärsisi piehtaroida patjalla. Hän uskoi minun pilailevan, joten näytin mahani, joka oli sinisenmusta napaan asti. Uskoi.

Vaimoni aikoi miettiä tarjousta, eikä allekirjoittanut paperia, jonka kauppias oli kerinnyt jossain välissä väsätä. Kovasti tuntui ihmettelevän, että miten näin edullisessa ja selvässä kaupassa on enää miettimistä. Lähes lahjoituksena tuntui pitävän.

Hitaasti hän alkoi kantaa patjoja autoon ja joka välissä tuputti sopimuksen allekirjoittamista. ”Nyt on viimeinen mahdollisuus”, sanoi unentuoja viedessään viimeistä polsteria autoonsa.

Ajattelin, että päästiin ukosta viimein eroon. Mutta vielä kerran ilmestyi pää ovenrakoon, ja hän sanoi meidän tulevan toisiin aatoksiin viimeistään illalla, kun menemme vanhaan sänkyymme koisimaan. Jostain syystä minua nauratti.

OIVA KANKAANPÄÄ Sievi

SIEVIN KUNTA Annen Hiuskulma Kauneuskeskus Aurora Kantolantie 8, 85410 SIEVI

Puh. 08 482 166

ISOKUMMUN LAMMASTILA Kukonkyläntie 663, Sievi puh. 040 7399 027 isokummunlammastila.wordpress.com

MUKAVAA MUSIIKKIA – ILOISIA IHMISIÄ

MAASYDÄNJÄRVEN MATKAILUALUE

Metsäkoneurakointia nykyaikaisella kalustolla

maasydan@urjanlinna.fi

Palvelemme ammattitaidolla Puh. 050 465 9049

Koneyhtymä

Parturi-Kampaamo

KÄNSÄLÄ OY

Sirpa

Sievinmäentie 183 Markkula p. 0400-266 141, 0400-889 507

puh. 480 182

Maansiirtourakointi ja haketukset

KONE JA ENERGIA VALTONEN OY Pekantie 9, 85410 Sievi Puh. 0500 193 042

METSÄNOMISTAJAN ASIALLA!

Metsätietoa verkossa: www.mhy.fi/pyha-kala Palveleva metsäpuhelin 08-420 047

Metsänomistajat PYHÄ-KALA

Sievin Vesiosuuskunta Vahtolantie 5, 85410 SIEVI Puh. 480 029 Päivystys työajan jälkeen 0440 766 287

Pelti ja rakennus MUHOLA OY Rakennuspeltityöt kattavasti - asennus Mekaniikkatie 14, 85410 SIEVI - myynti

SIEVI | Haikolantie 20 | Puh. 08-4815200 YLIVIESKA | Juurikoskenkatu 6 | Puh. 08-4105200 OULAINEN | Keskuskatu 3 | Puh. 08-4105220

Puh. (08) 480 002, 0400 281 427,

Mutti

SUOMEN SIEVIN KYLÄKAUPPA

Avoinna Ma-Pe 7–21 La 8–21 Su 11–21

P. 08 480 046 • Haikolantie 18, 85410 Sievi • piritta.martinmaki@k-market.com Joulu 2020

75

SÄHKÖURAKOINTI

KOTILAINEN OY

LVIS • KODINKONEET • • ILMALÄMPÖPUMPUT • AURINKOSÄHKÖ

SIEVI • Puh. 08 481 230

Kiinteistöhuolto Viljamaa Ay

www.scanfil.com

Global contract manufacturer Yritystie 6 Liikenne Huovari: Sievi, eläkeliiton joululehti: 114 xsupplier 60 pmm and systems 85410 SIEVI Puh. (08) 488 2111 Fax (08) 482 037

0400 337 213

TILAUSAJOT

Sievin Kukka ja Hautauspalvelu Ky Puh. 08-480 048 0400 686 148

P. 08 3110 388 Logoehdotus 1

• Yritys- ja kokousmatkat • Virkistysretket • Pelimatkat • Teemaretket • Lomamatkat

asiakaspalvelu@liikennehuovari.fi

Laukut, vaatteet & asusteet

KONEKORJAUS H. PETÄJISTÖ Kengät

Kantolantie 8, Sievi Ma-Pe 9-17, La 10-14 www.sievishop.fi

Puh. 041 433 4821

Sievin LVI- ja Rakennuspalvelu Oy •

045 170 8484 Ylivieskantie 177, Sievi

Uudis- ja saneerauskohteet

• LVI-tarvikemyynti

LVI p. 050 5910 286 Rakennus p. 040 910 4657 Suunnittelu p. 050 342 0452

S I E V I N Laatta-Asennus Aholanperäntie 40, Sievi Puh. 044 5166 442

- luomumansikat - luomuvadelmat - luomumustaherukat - luomuhunaja - marja- ja hunajavalmisteet - mehiläistuotteet - mehiläisvahakynttilät

Puh. 044 274 8649 Säilynmäentie 47, 85470 Kiiskilampi, Sievi alangonluomu@gmail.com

Sievi • 045 841 3350

SOMERO-TRADING OY 76

Joulu 2020

Toholampi

Asia, joka muutti elämäni!

Tarina alkaa 2000-luvun alussa. Olin ollut työelämässä noin 30 vuoden ajan ja maatilan emäntänä neljännesvuosisadan. Maatilan työt ovat kokoaikaisia 24/7. Keho alkoi huomautella, pitäs levätä! Kun pienistä merkeistä en ymmärtänyt, viestit vahvistuivat. Tuli pysähdys. Kädet eivät toimineet, ei ollut puristusvoimaa eikä tavarat pysyneet käsissä. Lääkärit lakossa, sairaslomaa annetiin.

Kävelin metsäteitä ja mietin tilannetta. Onneksi sain lomittajan navettaan, mutta oli paljon muutakin hoidettavaa. Työelämässä vielä yli 10 vuotta, väsynytkin olin.

Miten tästä eteenpäin, maatilamme tarvitsi työpanokseni.

Voi Hyvin -lehdessä oli artikkeli henkilöstä, joka parantui hoitamalla itseään reikienergialla. Tämä kiinnosti: hoiti itseään pitämällä omia käsiä kehollaan ja jokin parantava energia virtaa. Vähän ihmeellistä, voi hoitaa itse itseä, tähän halusin tutustua lähemmin! Tällä tavalla parannutaan ja jaksetaan taas työelämässä. Aloin hakea tietoa asiasta. Aika vakuuttavaa tietoakin löytyi, mutta olin skeptinen. Yritin löytää reikienergiahoitajan ja mennä hoitoon, en onnistunut. Sitten oli Keskipohjanmaa-lehdessä ilmoitus The Network Masterin luento Kokkolassa reikienergiahoidosta.

Ilmoittuduin kurssille ja kävin kuuntelemassa luennon Chydenius-Instituutissa. Sain ensikokemuksen ja totesin, että tämä on jotain ihmeellistä ja tunsin parantavan vaikutuksen hetken hoidolla. Sain tiedon, että kaikki oppivat reikin. Selvisi myös, että reiki ei ole uskonto, vaan ikivanha hoitomuoto.

Kävin ensimmäisen peruskurssin 2/2003 ja jatkokurssin 8/2003. Tästä alkoi aikamoinen matka energiahoidon maailmaan, ja jatkuu edelleen. Viikonloppukurssit olivat minulle kuin viikon loma.

Olen saanut itselleni mahtavan taidon, jolla voin vaikuttaa itseni, perheeni sekä monien muiden ihmisten elämään. Reiki Masteriksi valmistuin 9.9.2009, siitä saakka olen opettanut reikitaitoa sitä haluaville henkilöille. Kurssit koostuvat kahden päivän jaksoista. Peruskurssilla tehdään aktivoinnit, joilla avataan energiakanavat ja opitaan lähihoito. Tämän kurssin jälkeen voidaan hoitaa itseä, toisia henkilöitä, eläimiä, kasveja ja paljon muuta normaalielämään liittyvää asiaa.

Jatkokurssilla opitaan kolme symbolia, joilla vahvistetaan ja harmonisoidaan hoitoa sekä opitaan taito hoitaa välimatkojen taakse. Tämän kurssin jälkeen meillä on

käytössä taito, jolla voimme vaikutta positiivisella tavalla kaikkeen elämäämme liittyvään. Hoito on helppo tehdä ja toimii käytössä aina.

Oma terveyteni parani terveydenhoidon ja oman aktiivisen toiminnan sekä reikitukihoitojen avulla. Jatkoin työelämässä eläkeikään saakka. Nyt voin jatkaa hoitojen tekemistä ja kurssien pitämistä. Nämä tuovat kivasti vaihtelua elämäämme antaen pientä lisätuloa.

Mieheni haluaa jakaa tämän tilanteen, jossa kotimme muuttuu välillä kurssitilaksi. Usein hän keittää meille kaikille kurssipäivinä keittoa lounasta varten ja tapaa ihanat kurssilaiseni. Tutustumme kurssien myötä upeisiin uusiin ihmisiin, jotka tulevat usein kaukaakin.

Paljon hyviä ystäviä olen saanut elämää rikastuttamaan. Loin elämälleni ihan uuden suunnan, kun uskalsin lähteä reikiperuskurssille. Minulla on käytössä tämä reikienergia elämäni loppuun saakka.

Joulu 2020

ANNELI JÄRVENOJA Reiki Master /The Reiki Network Toholampi 77

Toholammilla reissulle riksapyörällä Vuoden 2018 lokakuussa LC Toholampi/Tohottaret-klubille tuli kuntalaiselta esitys, voitaisiinko Toholammille hankkia riksapyörä. Toiminnan ideana on tarjota kyytejä riksapyörällä kaikille, jotka itse eivät pysty pyörää polkemaan. Pyörä on sähköavusteinen, tukeva ja turvallinen menopeli.

Pyöräliitossa oli meneillään hanke ”Pyörällä kaiken ikää” ja sieltä oli mahdollisuus saada arvokasta tietoa riksapyörätoiminnan aloittamisesta, jota eri puolilla Suomea oli jo tehty.

Meitä lähimpänä riksapyörä toimi jo Kokkolassa.

Klubin marraskuun kokouksessa tehtiin päätös, että pyydetään Männistön Palvelukeskuksen esimies Katariina Kivioja ja Yhteisökoti Mirjamituvan omistaja Maija Kortetmaa palaveriin ja keskustellaan kiinnostuksesta riksapyörään, mikäli klubimme lähtisi sitä hankkimaan.

Kiinnostusta löytyi ja kävimme tammikuussa Kokkolassa tutustumassa toimintaan. Siellä meitä opasti liikunnanohjaaja, pyöräkapteeni Anne Raatikainen ja riksapyörällä meille koekyytejä antoi yllättäen toholampilainen Markku Mäki-Asiala.

Klubillamme oli mahdollisuus hakea riksapyörän hankintaan avustusta Suomen Lions Liitto ry:n Arne Ritari-säätiöstä ja se meille myönnettiin. Avustuksen määrä oli hankinnan hinnasta 40 %, omarahoitusosuus 60 %. Riksapyörän hankintaan tarvittiin rahaa noin 6 000 €. Tohottaret-klubi on pieni klubi ja rahavaroiltaan vaatimaton.

Yhdessä tekeminen on valttia ja siksi käännyimme toholampilaisten yritysten, pankkien ja Toholammin seurakunnan sekä Toholammin kunnan liikuntatoimen puoleen pyytämällä lahjoituksia riksapyörän hankintaan. Saimme hankintaan tarvittavat rahat järjestymään. Tästä kiitokset kaikille tukijoille!

78

Riksapyörän hankintaa tukeneet: Aurolahti 3D suunnittelutoimisto, Avain Säästöpankki Toholampi, Egumaster Oy / Esa Haikoen, Finn Spring Oy, Isoniemen Puusepänliike Oy, Kodinkoneet Jylhä, LA-Sisustus, Lions Club Toholampi, Luoman Korjaamo Ky, Mauno Hautala Oy, METSÄn tähden Tiimi Oy, Niplan Oy / Ville ja Erkki Niskanen, Osuuskunta Maitokolmio, Petterin ATK, Seppo Kulju Tmi, Toholammin Apteekki, Toholammin Kelloliike Ky, Toholammin kunnan liikuntatoimi, Toholammin Martat ry, Toholammin Osuuspankki, Toholammin Seurakunta, LC Tohottaret, Viitala Ky sekä Yhteisökoti Mirjamitupa Ky Maija Kortetmaa.

Riksapyörän hankinta tehtiin oman paikkakunnan liikkeestä eli Kodinkoneet Jylhältä. Riksapyörä oli koulutusta varten käytettävissä toukokuun puolivälissä. Pyöräliitosta oli mahdollista saada maksuton koulutus ja se tietenkin hyödynnettiin.

Toukokuisena lauantaipäivänä koulutus toteutettiin isohkolla joukolla terveyskeskuksen pihalla. Kouluttajana toimi Mira Kokko. Riksapyörää ajavat nämä koulutetut pyöräluotsit ja nimetyillä pyöräkapteeneilla on jatkossa koulutusoikeudet uusille pyöräluotseille.

Riksapyörä luovutettiin Toholammin kunnalle juhlallisesti 27.5.2019.

Ja miten se kesä 2019 menikään riksapyöräillessä?

Ajoharjoituksia pidettiin toukokuun lopulla ja kesäkuun alussa Männistön palvelukeskuksen ja Yhteisökoti Mirjamituvan asukkaiden kanssa. Harjoitukset onnistuivat hyvin.

4H-yhdistys palkkasi kaksi reipasta nuorta Viivi Soinin ja Matias Olkkolan kesätöihin heinäkuun ajaksi.

He kuljettivat ansiokkaasti viikossa neljä päivää Männistön asukkaita ja yhden päivän Mirjamituvan asukkaita. Oli todella suuri ilo nähdä riksaJoulu 2020

Sähköavusteisen riksapyörän kyydissä Aila Kiviniemi ja Antti Korkiakangas, kuljettajana Jorma Linnarinne. Kuva viime vuodelta.

pyörä päivittäin kylän raitilla kulkemassa ja kyydittävät istumassa keltaiset pyöräilykypärät päässä katsellen maisemia. - Joidenkin Männistön asukkaiden omaiset myös opettelivat riksapyörän ajamista ja kyyditsivät omia omaisiaan.

Kesäkuussa ja lähinnä elo- ja syyskuussa on Jorma Linnarinne kyydinnyt kotona asuvia ikäihmisiä sekä Männnistön asukkaita riksapyörällä. He ovat saaneet esittää toiveita, minne ajetaan ja niinpä on katseltu kuntamme keskustan eri asuinalueita. Omaisten haudoilla on myös käyty. LC Tohottaret oli tyytyväinen ensimmäisen kesän toimintaan, saatiin hyvin toiminta käyntiin ja jo jonkin verran tunnetuksi. Tästä voi hyvillä mielin jatkaa ensi kesänä.

Mutta kuinka menikään kesä 2020.

Koronapandemia esti koko kesän pyöräilyt ja kyydittelyt. Uusia vapaaehtoisia oli jo valmiiksi kyselty kuljettajiksi. - Nyt odotetaan uutta kesää ja toivotaan pandemian kaikonneen kauas Toholammilta. Olisi ilo tuoda ulkoilua ja riksapyörän kyytiä kotona asuville iäkkäille ihmisille ja Palvelukeskus Männistön asukkaille.

Mikäli tämän luettuasi sinua kiinnostaa riksapyörän kuljettaminen, ota yhteyttä Pirkko Hautalaan puh. 0400 227 082.

Teksti ja kuva: PIRKKO HAUTALA Toholampi

Närhestä naakkaan Tämä on kaikkea muuta kuin lintutieteellinen tutkimus meitä ympäröivistä luonnosta ja linnuista. Tämä perustuu näköhavaintoihin ja muistikuviin meidän ikäluokalle niin tärkeän kansakoulun oppimäärän mukaan. Aloitetaan yli kuudenkymmenen vuoden takaa ja närhestä. Tehdäänpä heti alkuun selväksi, että niitä paljon puhuttuja närhen munia en ole nähnyt silloin enkä myöhemmin, ja niin pitikin kuuklettaa ja varmistaa, että mitä ne munat oikein ovat.

Närhi oli hyvin yleinen lintu maaseudulla ja kotipihallekin se oli osannut syrjäisestä sijainnista huolimatta. Närhi oli myös mielestäni hyvin näyttävän näköinen lintu, mutta arvostusta se ei juuri saanut. Arvostuksen puute johtui varmaan sen käyttäytymisestä, kun avolantalat olivat närhen lempipaikkoja ja kukapa sitä nyt tunkiolta arvostusta saa. Siitä johtuen kaunis lintu sai ruman nimen paskanärhi. Lantaloiden katoaminen on saanut närhetkin häipymään ties minne.

Muuttolintuja ei kansakoulun oppimäärällä paljon havaittu. Toki pyrstön heiluttaja västäräkki on jäänyt mieleen ja se on säilyttänyt asemansa ja reviirinsä näihin päiviin saakka. Västäräkin pesimistä seurataan lastenlasten kanssa edelleen ja yritetään saada klapihommat pesinnän alta pois.

Pääskysen pesiä oli ennen elosuojan orsilla runsaasti ja niiden touhuja seurattiin. Ne tekivät pitkiä ja äänekkäitä lentomatkoja laitumella olevi-

• Maanrakennus • Jätehuolto • Kuljetuspalvelut • Ramirent-vuokraus

en lehmien seuraksi, ja siellähän sitä ruokaa riitti. Mutta niinhän siinä kävi, että kun lehmät lähtivät, lähtivät pääskysetkin. Parina alkukesänä olen ilahtunut, kun pääskyset ovat palanneet ja ovat jopa aloittaneet pesän rakentamisen. Ilo on kuitenkin jäänyt lyhytaikaiseksi kun ovat saman tien häipyneet.

Alkukesän istuskelu pihalla muistuttaa tutusta äänimaailmasta, käki, taivaanvuohi, kyyhky, kurki ja lukuisat sirkuttajat ovat paikalla. Pääskyset ja närhet sen sijaan ovat poissa, mutta yksi hyppelijä tulee joskus varsin lähelle eli mustarastas, joka on uusi tulokas pihapiirissä, ja sen laulu erottuu kyllä muista visertäjistä. Toinen uusi tulokas on tiltaltti, joka on mitä ilmeisimmin saanut nimensä juuri laulurytminsä perusteella.

Joutsenet myös etsivät keväällä pesäpaikkoja ja ovat valloittaneet pienetkin lammet. Ensimmäistä harvinaista joutsenta piti etsiä kaukaa, ja sen näin Tornionjoessa yli 60 vuotta sitten. Joskus loppukesästä olen seurannut kuinka kurki opettaa jälkikasvuaan lentämään aurassa. Kun poiketaan reitiltä, ei jää huomaamatta, kun komento kuuluu, takaisin ruotuun.

Naakkoja ei onneksi ole vielä näkynyt eikä ole väliäkään, niillä kun on närhen tapaan huonoja tapoja, tosin erilaisia. Mutta eipä ole tuvassa enää savupiippuakaan, ja pitäisiköhän tuohon saunan piippuun suunnitella verkkoa, ettei joku kevät tulisi ikävää yllätystä? Lopuksi täytyy muistella rakkaan naapurin eli Kan-

HOMM A HOITU T U! Valtteri 050 324 1344

Joulu 2020

nuksen kaupungiksi tulemisen vaiheista, niistä kuulin kannuslaiselta tuttavalta. Legendan mukaan hallituksen iltakoulussa oli esillä kaupunkiasia, ja joku oli kysellyt onko siellä naakkoja. Kun vastaus oli myönteinen, oli asia selvä ja Kannuksesta tuli kaupunki.

Maailma muuttuu ja sen mukana linnutkin, naakkoja on jo Lampillakin. Välillä vain pitää pysähtyä katselemaan ympärille, eikä kuunteleminenkaan ole pahitteeksi. Kuluneena vuonna on välillä meitä pysäytetty kovallakin kädellä, ja mitä me tästä opimme? Mikään ei ole itsestään selvää ja kaikki muuttuu, ja ”itse saan vain viivähtää kesäiltaa viimeiseen” saakka.

Kesäiset terveiset saunamökin verannalta Gebhardin kuusen varjosta.

JUKKA SALO Toholampi

Rauhallista Joulua!

Kiinteistönhoito Erkki Jämsä

79

Joulurauhaa jokaiseen sydämeen ! joulurauhaa!

Teollisuustie 3, 69300 Toholampi Puh. 044-3521 591 info@toholamminautohuolto.fi www.toholamminautohuolto.fi

Hirvikoski

Poikkitie 19, 69410 Sykäräinen Puh. 040 840 4848, 040 840 4737, 040 510 4090/JiiPee

Maaseutuhotelli

Kokous-, koulutusja retkeilyhotelli.

Ohjattuja loma- ja harrasteviikkoja.

KIVIMAAN HUOLTO JA KORJAUS Putkityöt Auto- ja konekorjaus Metallityöt

Hannu Kivimaa 040 750 1066

hannu-pekka.kivimaa@luukku.com

Sykäräisentie 602, 69300 Toholampi

69410 Sykäräinen Puh. 06 862 3086 E-mail: hirvikoski@toholampi.fi www.hirvikoski.net

JOULUVIIKKO talon tapaan 21.-27.12.2020 Kuljetuspalvelua vuosikymmenien kokemuksella.

Toivotamme asiakkaillemme Rauhallista Joulua ja Onnea tulevalle vuodelle

ALUEELLASI JOKA PÄIVÄ*

pidämme huolen, että rahti kulkee jakelualueellamme * joka ARKIpäivä.

Kokkola

Luoto

Pyhäjoki

Pedersöre

Oulainen Haapavesi

Ylivieska Nivala

Kannus

Haapajärvi Reisjärvi

Kaustinen Veteli

Halsua

Pyhäjärvi

Lestijärvi Kinnula

Perho

ajojarjestely.tiainen@kotinet.com | puh. 040 181 6835 www.kuljetusliikejannetiainen.com ajojarjestely.tiainen@kotinet.com |  040 181 6835 w w w. k u l j e t u s l i i k e j a n n e t i a i n e n . c o m

80

Kärsämäki

Sievi

Toholampi

Uusikaarlepyy

Oravainen

Alavieska

Kalajoki

Kruunupyy

Pietarsaari

Vihanti

Merijärvi

Joulu 2020

Toholampi - Lestijärvi

Palvelun verran parempaa kyytiä

HUUSKON TAKSI Sykäräinen

• Henkilöauto ja 1+8 heng. bussi inva- ja paarivarustus

Puh. 06-862 3027

LUOMAN KORJAAMO KY

Kirkkojärventie 148, 69300 Toholampi Puh. 0400 265 992

Egumaster Oy

Puh. 06 885 101

Kosmetologi Tuu.Lii. 044 282 4480 Tuula Liimatainen

Ari Pöntiön

VILJASIKAA Toholammilta

puh. 0400 583 750 egumasteroy@gmail.com

p. 0400 940 176

Sähköasennus

LVI-Kellosalo Oy Toholampi Puh. 0440 885 154

Toholammin Kelloliike Ky

LAMPINTORI Puh. 06 885 660

Pentti Ruuttula Vanhatie 270, 69300 Toholampi puh. 886 727, 044 3545 880

Tiemestarinkuja 4, 69300 Toholampi puh. 050 570 9518

Tervetuloa tutustumaan Pisaran monipuolisiin palveluihin!

Kirkkotie 6, 69300 Toholampi Puh. 06-885 032, 0440-863 937

• UUSI kuntosali ja liikuntasali avattu • uimahalli • lounasta ja grilliruokaa Pisaran ravintolasta

T:mi Taija Korpela • p. 044 998 1840 Herkullinen lounas arkisin klo 10-14.

Meillä pidätte onnistuneet kokoukset ja juhlat.

• Finn Springin juomat tehtaanmyymälästä • kokoustilat varattavissa Lylyntie 30, 69410 SYKÄRÄINEN www.lylynpisara.fi p. 044 562 3170

Parturi-Kampaamo

PAULA

Laadukasta ja monipuolista fysioterapian osaamista!

Sykäräinen Puh. 0400 264 329

Lampintie 2, 69300 Toholampi, puh. 06 885 499 www.toholamminfysioterapia.fi

Reikihoito sopii kaikille

KALUSTE-ÄSSÄ puh. (06) 885 007

KUKKA-HUONE puh. (06) 885 351

SYKÄRÄINEN P. 06 8623 041

Joulu 2020

ANNELIN-REIKI

Haluatko muutosta elämääsi?

Aloita tällä “Rakkauden energialla”.

Kuinka tämä toimii, kysy lisää.

Reiki Master Anneli Järvenoja p. 040 829 0849, www.annelinreiki.fi

81

Ullava

Kirje, jota ei koskaan tullut – mutta silti kohdattiin

Eero ja Lea yhteiskuvassa. Kuva: Enar Hansson

Kolmisen vuotta sitten, eläkeikään ehtineenä, tapasin isoveljeni Eeron ensi kerran. Kasvoimme naapurikunnissa Eero Ullavassa ja minä Kälviällä. Siitä huolimatta pysyimme vieraina toisillemme. Kouluikäisenä sain kuulla, että isälläni oli lapsia, kaksi poikaa, ensimmäisestä avioliitosta.

Tämä oli asia, josta vaiettiin, siitä ei saanut puhua ääneen.

Lähdin jo hyvin nuorena, viisitoistakesäisenä piikomaan sen ajan tavan mukaan. Tieni vei Ruotsin maalle.

82

Lomalla kotona käydessäni isä kertoi, että Eero oli käynyt ja saanut osoitteeni, että voi kirjoittaa. Odottajan aika kävi kuitenkin pitkäksi, sillä sitä kirjettä ei koskaan tullut, joten kaikki jäi ennalleen.

Vuodet kului ja vuosikymmenet vaihtui, kunnes sain sisaruksiltani kuulla, että Eero oli kysellyt, mitä mahtaa kuulua Ruotsissa olevalle siskolle. Hän oli kuullut, että käyn loma-aikana kotiseudulla, joten ajatus tapaamisesta alkoi elää mielessä.

Joulu 2020

Tulin jälleen kesällä kotiseudulle, ja Eero oli esittänyt kutsun tapaamiseen, joka järjestyi hänen kodissaan.

Nuorempi veli otettiin oppaaksi perille pääsyn varmistamiseksi. Yli viisikymmentä vuotta Ruotsissa olleelle täällä ei enää paikat olleet tuttuja.

Pientä jännitystä oli varmaan ilmassa, molemmin puolin, tapaamisen suhteen. Ajatuksenakin läheisen kohtaaminen ensi kerran näillä vuosikymmenillä on huikaiseva. Jännitys osoittautui turhaksi, sillä Eeron kodissa meitä odotti lämmin vastaanotto, ja puhumista riitti moneksi tunniksi.

Välillä söimme ja joimme kahvit.

Aika riensi ja oli lähdettävä, sillä seuraavana päivänä oli taas paluu Ruotsiin. Puhumista oli niin paljon, että unohdin ottaa puhelinnumeron ja osoitteen ylös. Harmikseni huomasin sen vasta seuraavana päivänä. Kesällä 2019 sain aivan kuin vahingossa osoitteen ja numeron, ja onnistuimme jälleen tapaamaan. Tälle kesälle oli suunnitelmissani viettää kotiseudulla koko kesä ja tehdä laajemmin tuttavuutta suvun kanssa. Suunnitelmaan tuli kuitenkin muutos, kun ”keksivät tämän koronan”.

Puhelin kuitenkin toimii, ja kirjoittaminen käy vielä laatuun, joten kuulumisia voimme vaihtaa tätä kautta.

Ehkä ensi kesänä puhaltavat uudet tuulet, ja voimme itse kukin toteuttaa suunnitelmia, jotka tältä kesältä jäivät toteuttamatta.

Terveisin, LEA VÄHÄMÄKI O.S. SYRJÄLÄ Åsele, Ruotsi

Elli kaipaa Ullavan joulua Elli Ikonen os. Seppä 97v. Sepän tyttö elelee nykyisin Keravalla hoivakodissa. Kaksi vuotta sitten Ellin kunto alkoi mennä niin heikoksi, että yhdessä lasten kanssa päätettiin, että Elli muuttaa Keravalle lasten lähelle hoivakotiin. Taakse jäi Ullavan koti, jossa Elli vietti eläkepäiviään pitkän Keravalla tehdyn työuran jälkeen.

– Olen täällä Keravan Attendossa. Aika kuluu sukkia neuloessa, käsitöitä tehdessä. Voinnin mukaan jaksan neuleita tehdä. Villasukat käyvät täällä hyvin kaupaksi.

Hoitajat ja omaiset ovat tuoneet niin paljon lankoja, että niitä riittää loppuelämäksi. Täällä on paljon muistisairaita, juttukavereita kuitenkin. Olen saanut uusia ystäviä.

Ullavasta kaipaan eniten ystäviä ja kesäpaikkaani Sepällä. Sepän mökin kukat ovat muistoissani. Muistan lämmöllä läksiäisiä Ullavan Lukkarissa, siellä oli paljon rakkaita minua matkaan saattamassa. Siihen hetkeen liittyi paljon surua, mutta myös iloa siitä, että minulla on niin hyviä ihmisiä lähelläni.

Pidän edelleen yhteyttä ystäviini Ullavaan. Puhutaan puhelimessa päivittäin. Vaihdamme kuulumisia. On mukava saada tietää, mitä Ullavassa tapahtuu ja mitä ystäville kuuluu. Haaveilen Ullavassa käynnistä, mutta kunto on jo niin huono, että matkanteko on hankalaa. Kaiken lisäksi

iski tämä korona. Se haittaa täälläkin yhteydenpitoa, kun täällä on hankala käydä kaikkien rajoitusten takia. Toivotaan, nyt että tämä tilanne helpottaa.

Tulevaisuudelta odotan, että pääsen käymään lasten ja lastenlasten luona, voitaisi viettää yhteistä aikaa, juhlia elämää.

Kaipaan joulukirkkoa Ullavassa, kynttilöiden sytyttämistä haudoille. Mukavia hetkiä ovat olleet eläkeläisten yhteiset joulunvietot. Ullavassa sain nauttia myös lasten kanssa viettämistämme jouluista. Ja kyllä joulu tulee tänne hoivakotiinkin. Lahjoja en kaipaa, jotain hyvää jouluruokaa, joululauluja, yhteistä aikaa.

Kiitollisin mielin muistan kaikkia Ullavan eläkeyhdistyksen ystäviä, sain aina kyytiä ja minusta pidettiin hyvää huolta. Olette muistoissani. Toivotan kaikille hyvää Joulua, Vapahtajamme syntymäjuhlaa.

Haastattelu, teksti ja kuva: JUKKA IKONEN Kerava

Muistoja ja karjalanpiirakoita kyläreissulta Ullavasta Puronahon Sanni soitti. Häntä uhkasi lorvikatarri, ellei pian tapahtuisi jotain. Hän esittikin, että mentäisiin Ikosen Ellille kylään. Vaikka huomenna. Heti aamupäivästä.

Sanni oli päässyt ripiltä sinä juhannuksena, kun minä synnyin. Samat rakkaudet olivat tehneet meistä läheisiä ystäviä, nimittäin rakkaus runoihin ja rakkaus näytelmiin.

Minä kirjoittelin ja Sanni lausui, jakoi rooleja ja näytteli. Vielä liki yhdeksänkymppisenä häneltä onnistui ulkomuistista Aale Tynnin Kaarisilta tai jokin hupaisa monologi kuin tyhjää vaan.

Aina niin elämänmyönteinen ja reipas Elli puolestaan täyttäisi pian yhdeksänkymmentäviisi.

Hänen aktiiviuransa eläkeläisenä on kestänyt jo yli kolmekymmentä vuotta. Vielä kunniapuheenjohtajanakin hän on ollut yhdistyksensä jäsenille esikuva ja auktoriteetti. Lisäksi hän on koko ikänsä ollut intohimoinen lapasten ja sukkien kutoja.

Soitin Ellille. Ottaisiko vastaan vieraita? Tervetulleiksi toivotti, piristämään hänen päiväänsä ja antamaan huimauksiin ja pään pyörtämisiin muuta ajateltavaa.

Ellillä on kahvinkeitin ladattuna Joulu 2020

ja suuri korillinen karjalanpiirakoita odottamassa vieraita.

- Kun illalla soitit, tajusin, ettei minulla ole kahavin kanssa mitään tarjottavaa. Niinpä nousin aamulla varahin ja leivoin aimo annoksen karjalanpiirakoita. Panin pakkasehenkin ison pussin vastaisen varalle.

- Miten oot jaksannu? utelee Sanni Ellin vointia.

- Mitä tuota, samat on vaivat, mihis ne tällä iällä. Ei auta voivotella.

Entäs ihte?

- Samat on syövät, mutta ei paska punnitesa parane, siihen Sanni.

Näin tulee vähällä kummankin 83

terveys ja kuntotilanne selville, ja piirakkapino hupenee pikku hiljaa.

- Onko sulla vielä se mopo? Sanni tivaa.

- Ei, minä myin sen pois.

Vaikka kuuluisaksihan se minut teki, pääsin kymppiuutisten kevennyksihinki.

Ois kannattannu pitää, vaikka vain näön vuoks. Mutta nyt kun tämän ikäiset saavat niitä taksiseteleitä, pääsee muutenkin kulkemahan.

Vieläkö, Sanni, sinulla on kortti voimassa?

- Ei mulla oo ikään ajokorttia ollukka. Yhen ainuan kerran oon rathin tarttunut. Se oli sillon, ko pojat oli vielä pieniä, ja isännän kans ajethin seiphäiltä heiniä lathon. Se määräs minut ajahan traktoria seiphältä toiselle. Kovin taitamaton olin.

Elli ja Sanni Vauhti ei päätä huimannu. ”Siinä on vaihekki!” huusi isäntä. No minä tartuin vaihemessäsä. Minä olin ihan tyttökentta käphin, ja traktorikos ampasi. Silivielä, kun meitä kuorma-auton lamänräpäys ja eturathat oli pellonvalla viethin pitäjän toiselle laidalpääsä ojasa ja traktori perä pystösa. le hakkuulle. Mukana oli muutama Sen koommin en oo moottoriajotyttö, jokunen pojannulikka ja pari neuvoihin siinä mielesä kajonnu. vanhempaa vaaria. Motti halakoja - En minäkään tykkää noista tappiti aina talosta saada pinoon. Olipivaihteista. Minulla oli mökillä ko valtion vai kunnan tarpeishin, päältä ajettava, käsivaihteinen ruomihin lienee. Minulla oli tylsä pohonleikkuri, mutta just viime kesäkasaha, jota yritin parhaani muknä vaihoin sen automaattihin. han fiilata. Naapurin vanha isäntä - Minä taas en milloinkaan niisviereiseltä pinolta tarkasteli sahaatä moottoreista, nuorempana olin mistani ja sanoi, että sehän meni enemmän semmoinen heppatytvain pitkin puuta. Mutta ko minä en tö. Sota-aikana, ko miehet oli rintasaannu narua niin tiukhan, että samalla, ajoin hevosella messästä ranha olis kivuttomasti poikkipuuhun koja polttopuiks jo ennen rippikouuponnu! Ja minun kirvheni ei hälua. Miehiä ei kylällä ollu, muutama nen mukhansa ollu kuulemma tahvanha vaari ja kakarat äitien apuna, koa nähännykkä, vaikka minä olin Sanni muistelee. sitä yrittänny terottaa. Papparainen - Kulijin minäki hakkuulla, innospisti välillä vaivihkaa halon kaksi tuu Elli ja jatkaa: minun mothini, jotta olisin ollu va- Naapurin tyttöjen kanssa oltilamis likimainka muitten kans yhhin viikkokaupalla savotassa. Tukkitä aikaa. kämpillä yövyttihin, ja minua harSiinä sivummalla mummojen mitti, kun en pystyny olehen navemuistoja kuunnellen tunnen olevatoinnisa äidille apuna. Sitten kun ni kuin teatterin aitiossa hyvän näyhakkuut tulivat lähemmäs omaa kytelmän äärellä. Kun korissa on enää lää, ja yöt oltihin kotona, pystyin aapari piirakkaa ja kahvipannustakin muin illoin auttamahan navetassa. pohja paistaa, siirrymme olohuoSamanmoisia muistoja sota-ajalta neen puolelle. Mäkihypyn maailon Sannillakin vielä lisää: mancup on parasta aikaa menossa, ja televisio on pakko avata. Kilpai- Yhteen aikaan piti joka talosta lu oli alkanut Suomen Kuusamosolla vähinthän yks henkilö motti84

Joulu 2020

sa edellisen vuoden marraskuussa ja on juuri päättymässä Slovenian Planicassa.

Niin mummot sitten istuvat siinä mäkihypyn lumoissa vierekkäin kuin kaksi marjaa. Heidän takanaan olohuoneen seinällä komeilee värikäs, vanha raanu.

Taitaa olla emäntä itse sen kutonut. Lattialla on myös Ellin omin käsin punoma muovikori täynnä erivärisiä villalankoja. Puikot sojottavat valmistuvissa vanttuissa.

Toinen kori on puolillaan upouusia villasukkia.

- Tapaan antaa sukkia vierahille viemisiksi. Lukemattomat parit olen vuosien mittahan kutonut ja pois antanut.

Oikeita mäkihypyn asiantuntijoita ovat mummot!

Itävallan Kraft, saksalaiset Wellinger ja Eisenbichler sekä Norjan Stjernen ovat heille kovia nimiä. Suomalaisia ei heidän tulostaulukoissaan näy eikä kuulu.

- Odotellahan vain Wille Karhumaata ja Andreas Alamommoa! Vielä ne sieltä nousevat tulevina vuosina, niin Ylipullinkin mukahan, Elli tietää ennustaa.

- Se on tietysti Minna seurakunnasta, soittaa siitä ensi viikon yhteisvastuuompeluseurasta, jonka olen luvannut pitää täällä minun huushollissani.

Pitkän pyörimisen jälkeen puhelin viimein löytyy kopasta keskeneräisen lapasen alta. Kun Elli availee kännykkäänsä, Sanni tarttuu siinä samassa television kaukosäätimeen ja näprää äänen vaimeammalle.

Näky raanun alla on riemastuttava. Nouseepa hetkeksi mieleeni äskettäin jossakin julkaistu pilakuva.

Siinä nuoriso istuu mummon ympärillä pyyhkien älypuhelimiaan, ja ”Kiva, kun tulitte tänne minua tervehtimään!” lukee mummon puhekuplassa. Kieltämättä, minulla on hetken aikaa sama tunne. Voi teidän kanssanne, nykymuoriso!

Elli soitti sitten, pitkästä aikaa. Oli juuri kotiutunut sairaalasta. Keuhkonkuume oli ollut viedä viimeisetkin voimat. Sairaalasta toiseen ja kolmanteen oli kierrätetty. Nyt hän

odotteli kotisairaanhoitajaa jakamaan lääkkeitä.

- Ihte minä edellehen ruokani keitän. Silloin saan syödä sitä, mikä parhaiten maistuu. Toimettomuus ja yksinäisyys vain pakkaavat saamahan vallan. Kirjoneuloisin ajan kuluksi vaikka vanttuhia, mutta kun minulla varastossani on enää ai-

noastaan tuota pönkkölankaa, ja sitä on aika raskas neuloa. Ottaa niin käsihin. Ja ky-yllä minulla täällä silloin tällöin vierahiakin käy, ei sillä!

- Ihana Elli, oisitpa ikuinen! Minkä väristä lankaa ajattelit, että toisin?

TERTTU HANHIKOSKI Kaustinen

JK. Oli hyvä, että lähdin Sannin kanssa kyläilemään, sillä vain viikkoa ennen yhdeksänkymmentävuotispäiväänsä Elli jätti maalliset kaukosäätimet ja lausuu nyt runoja autuaammille aitioille.

Lukkari Ullavan M-Market ja kahvio

Puh. 010 256 8810 Fax 010 256 8899 Yhdessä hyvä tulee.

TAKSI Ari Kortetmaa P. 0400 264 641 Myös henkilö- ja pakettiautojen rengasmyynti ja asennus.

PTR-Kuljetus Oy

Harjutie 1, 68390 Rahkonen Puh. 0400 137 713, 0500 137 713

Hyvää Joulua!!!

KONEURAKOINTI

J. MÄKELÄ OY

www.op.fi ullavan@op.fi

Ullavan Palveluosuuskunta

Vionojantie 36, Ullava, p. 044 762 5702

Metsäkoneurakointi Pekka Siirilä Ay Kaustisentie 369 68380 YLI-ULLAVA 0400 263 138 Aleksis 0400 468 071 Jyri 040 7444 295

ULLA

ALA-KORPI ULLAVA P. 06 889 056

Ullava, puh. 06-889 129

Kuljetus Siir ilä Oy

Kaivinkonetyöt

JUSSIN KUOKKA

Anssi 0400 261 731 Rehuauto 0400 262 338

050 536 2167

Maatalousyhtymä

TAKSI

Sivulantie 12, 68390 Rahkonen puh. 044 301 2244

Klemola

Kickalan Terapiatalli

Te määräätte suunnan, minä toteutan bussimatkanne

toivottaa asiakkailleen ja yhteistyökumppaneilleen Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2021

toivottaa asiakkailleen makoisaa joulunaikaa!

A & M Korpi 0500 362 085

MATKA-VESA Ky Vesa Hirsikangas P. 050 2017 info@matka-vesa.fi

Joulu 2020

85

Veteli

Vanhuus ei tule yksin!

Joskus kuulee sanottavan, että eläkeläiset ovat taakka yhteiskunnalle. Sanoja kyllä unohtaa, että eläkeläinenkin on ollut nuori, työikäinen, kantanut oman kortensa kekoon. Evp-eläkeläinen voi huoleti nauttia eläkepäivistään! Sitä paitsi, meistä iso osa saattaa palata työelämään kutsun kuultuaan. Nyt korona-aikana moni päivätyön tehnyt on palannutkin työelämään ja antanut oman panoksensa, että yhteiskunnan rattaat pyörivät.

Minäkö vanha? Mitä hulluja, peilit vain ovat tulleet huonommiksi.

Eläkeläisen monia nimiä, valitse itsellesi sopivin: - seniori - emeritus - vanha - ikääntynyt - käytöstä poistettu - eläkkeellä olija - ikäjättö - eläkkeen saaja - ammoinen - työtä tekemätön - harmaahapsinen - täysin palvellut - vanhuudenhöperö - ikäihminen Niin, näitähän riittää kun kaivelee muistilokeroita, synonyymit hauskuttavat. Mummoni sanoi aikanaan, että vanha on kunnianimi. Näin itsekin uskon. Muistoissani on monia jo edesmenneitä, joita muistan lämmöllä ja suurta kunnioitusta tuntien, muinaisia, ammoisia.

Niinpä niin, me ikäjätöt kummasti rikastutamme asuinympäristöämme.

Meillä on aikaa, meillä on elämänkokemusta neuvoa ja opastaa nuorempia. Meillä on paljon hiljaista tietoa. Meiltä saa ilmaisia neuvoja halutessaan, ja välillä vaikka ei haluaisikaan.

Se ikä mitä juuri nyt elät, on sitä parasta ikää. Kaikki päivämme ovat Luojan kädessä, iloitaan jokaisesta päivästä.

”Ei, se tulee eläkkeen kans!”

86

PIRKKO VIKMAN Veteli Joulu 2020

Työelämän kiivaissa pyörteissä ei jää paljon aikaa itselle ei ystäville, ei perheelle.

Mutt´ nyt koitti aika, kun huomasi, ja tarkkaan ympärilleen katseli, ettei maailmassa tärkeintä olekaan päästä pelkästään työstä nauttimaan.

Vihdoin onkin aikaa harrastaa ja lähimpiään rakastaa.

On turhaa pelko "vanhuuden", kun tilalle saa ihanan vapauden.

Birgit Ahokas

Vetelin yhdistyksen toimintaa vuoden varrelta

• •

Kuvat ja tekstit: PAULI VÄLIVERRONEN Veteli

Yhdessäoloa, kulttuuria, virkistystä...

Vapaaehtoisvastaavan Pirkko Vikmannin johdolla Harjukodin vanhuksia viihdyttämässä (soittajat Aimo Torppa,Mauri Rauma ja Pasi Läspä).

Kulttuuria unohtamatta, kuvassa Juha Saari vaimonsa Tuijan kanssa esittämässä EL 50-vuotisjuhlan sävellyskilpailussa 8 parhaan joukkoon sijoittunutta kappalettaan "Illan viiletessä".

Kyseinen ensiesitys tapahtui EL Vetelin käynnistäessä syksyn toimintaa Pulkkisen nuorisoseuralla 12.8.2020 reilun 40 hengen läsnäollessa.

Kaustislaiset ja veteliläiset yhteisellä lomasella Kivitipussa.

Joulu 2020

87

...ja monenlaista liikuntaa!

Ajatuksia ja huomioita pilke silmäkulmassa

Eläkeläinen, vanhako?

Veteliläisten jackpot piirin bocciakisoissa.

Kun on alkuun päästy,niin... Veteliläisten voittoisa joukkue piirin pilkkikisoissa (Juha Lempiälä, Vesa Polso, Mauno Mäkelä, Riitta Mäkelä).

Uuttakin toimintaa ehdittiin käynnistää täpärästi ennen koronaviruksen aiheuttamia vaikutuksia toimintaan. Näin komea joukko oli aloittamassa keilailuharrastusta Alajärvellä.

88

”Vanhat eivät jaksa juosta, ne vain kävelevät!” (5-vuotiaan ajatus) Mitä se on, kysyn katekismuksen tavoin. No, sehän riippuu keneltä kysyy. Jos kysyn pieneltä esikoululaiselta, vastaukset ovat tämän suuntaisia: ”Vanha on sellainen, jolla iho lörpsöilee ja on ryppyinen. Vanhat puhuvat paljon. Ne kertovat tarinoita ja sanovat, annas kun kerron vielä tämän. Vanha ei pysy kärryillä nuorten jutuissa, vanha ei lähetä WhatsUpp viestejä.” (esikolulaisen ajatus) Vanha on vapaa tekemään itselle mielekkäitä asioita. Vanha on vapautensa ja eläkkeensä tienannut.

- Eläkeläisille on syntynyt tarve perustella omaa olemassaoloaan. Ajatus on sinänsä mieletön. Juuri tämä ikäpolvihan on itse rakentanut hyvinvointiyhteiskunnan, me olemme oman osuutemme tehneet.

Jos kysyn vaikka ikinuorelta Airalta, vastaukseksi saan airamaisen naurun. Tapasin tämän voimanaisen Hyrsylän mutkassa, ihailuni tätä ladya kohtaan kasvoi. Kuuntelin hänen jutusteluaan omista karjalaisista juuristaan, kulttuuristaan ja luonteenlaadustaan. Mikä voiman- ja tarmon pesä, mikä elämänasenne, ilo ja suhtautuminen kanssaihmisiin! Istuin juomassa kahvia Hyrsylässä Airan kahvipöydässä ja kuuntelin hänen elämäntarinaansa. Päätin sillä hetkellä, että haluan olla samanlainen, positiivinen ja myönteinen!

Tuoreena eläkeläisenä haen vasta paikkaani eläkeläisporukoissa. Olen ollut kahvinkeittäjänä boccialaisille ja vähän pelannutkin. NauJoulu 2020

tin suunnattomasti ihmisten seuraamisesta,teen havaintoja ja päätelmiä. Varmaan osa menee nappiin ja isompi osa pieleen, mutta hauskaa se on.

Tämän päivän eläkeläiset ovat kohtuullisen terveitä, valveutuneita ja omanarvonsa tuntevia. Se porukka, jossa pyörin, on huumorintajuista ja myönteistä, toki jokainen on oma persoonansa, ja onhan eläkeläiselläkin ”kanttisia” päiviä.

Harrastaminen ja kotioloista lähteminen muiden seuraan on ihan elinehto, näin pysyy kroppa ja pää kunnossa. Kukaan ei selviä yksin.

Nyt on maailmankirjat menneet sekaisin koronaviruksen myötä. Se on vakava muistutus ihmiskunnalle. Koronan edessä suurinkin sotilasmahti on voimaton, ihmisen omavoimaisuus on kyykytetty. Koronatauti tuo paljon huolta ja pelkoa, mutta kääntöpuolella voi olla jotakin hyvääkin. Ihmiskunta pysäytetään miettimään mikä elämässä on arvokasta. Luonnonvarat eivät ole ehtymättömiä, siksi on syytä miettiä omia kulutustottumuksiaan. Vähemmälläkin pärjää!

Ystävyys ja yhdessäolemisen arvo nousee kriisiaikana. Rakkaus ja välittäminen ovat luonnonvaroja, mitä enemmän niitä tuhlaat kanssaihmisiin, sitä enemmän ne kasvaa. Rakkauden kaksoiskäsky sisältää suuren viisauden, toteuttakaamme sitä.

Vuoden 2018 lopussa Suomessa asuvia eläkkeensaajia oli noin 1,5 milj. Voimme olla taakka tai voimavara. Siis olkaamme voimavara rakkaalle Suomelle ja Keski-Pohjanmaalle!

Pitämällä huolta omasta fyy-

sisestä kunnosta liikkumalla kuormitamme vähemmän terveydenhuoltoa. Liikunta on lääke moneen! Hyvää ruokaa ja pikku tupluurit päivällä ovat eläkeläisen oikeus ja ilo. Katsotaan maailmaa rakkauden silmälasien läpi, suupielet ylöspäin.

Psyykkinen hyvinvointi on kokemus omasta hyvinvoinnista. Siihen kuuluu monet arkiset asiat; uni, lepo, ravitsemus ja hyvät ihmissuhteet. Tapaamalla muita ihmisiä, harrastamalla mieleisiä asioita voimme hyvin. ”Ihminen on sosiaalinen eläin”! Tämä tarkoittaa, että tarvitsemme kanssakulkijoita , yksin on ikävää. Eläkeläisille on tarjolla paljon erilaisia harrastuksia. Niiden myötä tapaamme muita samanmielisiä. Sosiaaliset suhteet ovat tärkeitä ja antavat elämälle mielekkyyttä.

Mitenkäs me keskipohjalaiset ikinuoret sovimme tähän kehykseen?

Mielestäni hyvin! Bocciaporukat kokoontuvat kahdesti viikossa, karaokelaulajat kerran viikossa ja käsityöpiirejä tarjoaa kansalaisopisto. Yhteisiä kahvihetkiä vietetään, käydään teatterissa ja maakuntamatkoilla.

Keskipohjalaisilla eläkeläisryhmillä on asiat kohtuullisen hyvin, mutta ainahan on vara parantaa. Siksipä toivomme porukkaan uusia eläkeläisiä, uusine ideoineen. Ikinuorten joukossa taatusti aika kuluu, mieli virkistyy ja kunto kohenee. ” Vanhukset ovat yleensä kilttejä. Ne kai ajattelee, että jollain muulla on vielä paljon elämää edessä, joten ne päättävät auttaa muita.”

PIRKKO VIKMAN Veteli

Ilkeä Hevonen Oli kaunis loppukevään ilta. Minä siinä pihallamme ihailin pääskysten liitelyä taivaalla ja kuuntelin Karjalankosken pauhua etäällä. Pajalan Samppa näkyi tulevan vasta kylvöntöistä. Suurin piirtein rippikouluikäinen poika istui kärryn laidalla.

Hevonen hölkytteli laiskannäköisesti loivaan alamäkeen.

Ja yhtäkkiä alkoi tapahtua. Hevonen ”heitti persettä” ja yritti potkaista poikaa.

Potku epäonnistui kuitenkin surkeasti. Kaviot eivät yltäneet poikaan asti ja sitä paitsi ne jäivät jumiin kärryn etureunalle. Siinä sitten hevonen hoiperteli etujaloillaan muutaman metrin , kunnes kellahti kärryineen kyljelleen maantien ojaan.

Karmean kiroustulvan vähitellen laantuessa Samppa joutui päästelemään hevosen aisoista, että sai sen ylös ojasta. Sitten piti vielä saada kärryt tielle ja hevonen takaisin aisoihin.

Minä sain seurata näytelmää ”aitiopaikalta” reilun sadan metrin päästä.

Hevosesta tiesin ennestään, että sen nimi on Poku. Samppa oli sanonut sitä ”läpipaskuriksi” ja itse olin nähnyt että laitumella se aina on suitsista kiinni. Mutta pian tulin tietämään siitä paljonkin enemmän.

Kävi nimittäin niin, että kun Sampan isä siirtyi traktorikantaan, minun isäni meni ja osti Pokun. Ja kun isällä oli oma hommansa, niin minun riesakseni Poku sitten tuli.

Joulu 2020

Mutta se onkin toinen tarina.

Minua Poku ei koskaan yrittänytkään potkaista. Mutta se puri. Tai oikeastaan se ei purrut vaan se iski hampaillaan. Isku sattui aina pohkeeseen ja mustelmilla siitä selvisi. Varsinkin aisottaessa sitä piti aina varoa. Melkein arvasin miten siinä käy, mutta hyvää hyvyyttäni päästin sen kuitenkin vapaasti laitumelle ja menin jonkin matkan päästä seuraamaan mitä tapahtuu. No Pokuhan käveli suoraa päätä kulmatolpalle ja alkoi kitkuttaa sitä hampaillaan. Mutta minäpä olin laittanut kulmiin harukset. Kun Poku huomasi, että se ei helpolla irtoa, se siirtyi aidan suoralle sivulle ja siitähän tolppa nousikin. Sitten vielä toinen, ja kolmas. Nyt olivat piikkilangat maassa. Varmaan ruoho oli vihreämpää aidan toisella puolella.

Sitten kokeilin panna sen riimusta liekaan. Arvelin, että puutolppaa en saa niin lujalle, ettei se saisi sitä hampaillaan ylös. Niinpä panin sen kettingillä rautakankeen. Mutta Pokuhan tiesi heti mitä pitää tehdä.

Se heilutti päätään ylös-alas kunnes kettingin silmukka lensi rautakangen pään yli.

Hieno temppu! Muitakin keinoja kokeilin ja viimeksi panin sen liekaan pellon reunalla kasvavaan puuhun. Siitä Poku näytti suuttuvan.

Hampaat irvessä se alkoi peruuttaa.

Köysi kiristyi kunnes paikatut riimut hajosivat. Sitten se ihan rauhallisesti 89

käveli naapuritalon pihaan ruohoa syömään.

Kumma kyllä se silloin(kin) antoi ottaa otsatukasta kiinni ja taluttaa talliin. Kuten alussa tuli jo mainittua ”edellisessä elämässään” Poku oli aina ollut suitsista kiinni laitumella. Ja niin se sai olla tästä lähtienkin. Silloin se ei yrittänyt mitään temppuja.

Entä sitten työnteko? Tulihan ne pikkutalon työt Pokulla tehtyä, mutta kyllä siinä nuorella miehellä joskus olivat hermot turhankin kireällä.

Kiroilemisen syntiä tuli harrastettua niin, että itseäkin joskus hävetti.

Kerronpa pari esimerkkiä: Keväällä äestäminen oli kieltämättä yksitoikkoista hommaa. Vaikka äes tuskin oli liian painava, minä annoin sille ihan riittävästi lepotaukoja. Mutta jospa se olikin virhe, sillä nyt se pyrki ottamaan niitä omin päin lisää. Joskus se kyllästyi koko hommaan ja alkoi painaa takapuolellaan ohutta aisaa. Tavallisesti se meni vain poikkeimiin, mutta ainakin kerran se sai nojattua aisan kokonaan poikki. Pakkohan siinä oli lähteä keskellä päivää uutta aisaa tekemään.

Kärryjen edessä Poku ylettyi nipin napin hampaillaan tampin nappuloihin. Aikansa kitkutettuaan se sai ne irti ja kun se lähti kävelemään, kärryt jäivät paikoilleen. Kumma kyllä, se ei koskaan karannut kauas ja antoi itsensä helposti kiinni, vaikka varmaan tiesi, että keppiä tulee.

Savotoita minulla ei Pokun aikana ollutkaan, polttopuun ajoa lukuun ottamatta. Onneksi.

Metässä Poku tiesi, kun takareki pökkää kantoon, pitää heti pysähtyä, että minä saan sen vääntyä kangella irti. Mutta se alkoi pysähtelemään, vaikka edessä olisi ollut vain mätäs – tai ei sitäkään. Se tiesi yhtä hyvin, ettei siinä ollut mitään kantoa, muta se ei liikkunut mihinkään, ennen kuin menin kankeamaan. Eikä siinä auttanut teeskentely. Sitten piti lumihangessa juosta reen perään.

Olisinhan minä Pokua mielelläni vähän kouluttanutkin – jos olisin osannut. Ja kun siihen ei tuntunut tehoavan keppi eikä porkkanakaan.

Jospa se halusikin vain olla ilkeä.

Paasikiven aikaista työpariaan muisteli EINO PIHLAJAMAA Veteli 90

Miljoona askelta ja kulttuuriantia Maaliskuun puolivälissä laajentunut koronapandemia rajoitti ja lähes pysäytti ihmisten jokapäiväisen elämänmenon. Näin kävi meille eläkeläisillekin, vieläpä nuorempia ihmisiä enemmän erilaisten rajoitusten takia. Yhdistysten ja piirin kalenterit tyhjenivät viikottaisista tapahtumista. Kun hallituksen päivittäisiä tiedonantoja kuunteli, tuli väkisinkin mieleen ”Onko terveen järjen käyttö enää sallittua” ja alkoi miettiä, miten saisi aikansa kulumaan massiivisten rajoitusten keskellä.

Kun kävelen lähellä olevan valtatie 13:n yli metsään, on koronatartunnan saaminen melko epätodennäköistä. Sen verran hyvät ovat Vetelin ulkoilumaastot siellä. Tosin maaliskuun alussa säpsäytti valaistun ladun varresta löytynyt suden uhriksi joutunut peura.

Edellä oleva olkoon johdantona päähäni putkahtaneelle hullulle ajatukselle, mitäpä jos tavoittelisi miljoonaa, ei rahana, vaan askelina!

Diabeetikolle liikkuminen on ensiarvoisen tärkeää terveydenkin kannalta. Heikentyneen tasapainon vuoksi tietenkin sauvojen kanssa. Toki aivan tyhjästä en liikuntaa aloittanut, mutta aiemmasta 2–3 kertaa viikossa korona-ajan lukema on kasvanut 4–7 kertaan viikossa. Sauvalenkeillä on turvallisuudenkin takia hyvä olla kännykkä mukana ja siinä oleva askelten määrää mittaava ohjelma näyttää päivittäisen lukeman.

Tunti – puolitoista lähes joka päivä ja ma 24.8. klo 17.15 urakka täyttyi ennen kuin maailmanlaajuisesti koronavirukseen kuolleiden määrä ehti ylittää miljoonan.

Liikuntaan liittyy toinenkin asia.

Kuningasjalkapallon kanssa on tullut toimittua reilut 3 vuosikymmentä eri tehtävissä, mutta nyt korona aiheutti siinäkin melkoisen stopin. Joukkueharjoitusten käynnistyttyä parin kuukauden omatoimisuuskauden jälkeen huomattiin muutaman peJoulu 2020

laajan löytäneen muuta tekemistä, ja sarjan käynnistyessä kesäkuussa joukkueenjohtajan jo kovasti ohentunut kuontalo sai lisää harmaan sävyjä. Vertailun vuoksi todettakoon, että Suomen ykkösseurasta HJK:sta uutisoitiin toukokuussa yli 1000 juniorin lopettaneen harrastuksensa.

Liikunnasta kulttuuriin ja henkiseen hyvinvointiin. Sanotaan, että ristikkojen ratkominen vähentää dementiaa eikä päivittäinen sudokujen ratkonta ole sekään yhtään hassumpi harrastus, voin kokemuksesta sanoa.

Kun jokapäiväinen koronauutisten tuijottaminen alkoi pikku hiljaa toistaa itseään, piti tutkia, löytyisikö uusintojen täyttämästä tv-tarjonnasta mitään.

Törmäsin Ylen Areenassa ranskalaiseen vakoojasarjaan Le Bureau ja jäin välittömästi koukkuun. Voin vilpittömästi suositella sarjaa kaikille hyvin tehdystä, jännittävästä ja aitoudellaan vakuuttavasta viihteestä pitäville. Enkä ilmeisesti ollut ainoa, heinäkuun lopulla sarjan ensimmäisen jakson oli katsonut 170 000 ihmistä. Sarjasta on tehty kaikkiaan 5 tuotantokautta (10 jaksoa kutakin, yhden jakson pituuden ollessa 50– 60 minuuttia eli koko pituus hieman vaille 2 vuorokautta). Pakko myöntää, että joinakin päivinä tuli katsottua 2–3 jaksoa putkeen. Sarja muuten näkyy Areenassa helmikuuhun 2021 asti, että vielä ehtii.

Kirjastojen avauduttua lukuharrastus on myös elpynyt niin minulla kuin varmaan monella muullakin.

Tärkeänä osana henkistä hyvinvointia on meidän perheessä ollut soitot jälkikasvulle päivittäisen tilannekatsauksen tekemiseksi. Tulee väistämättä mieleen monet yksinäiset vanhukset, joita toivottavasti joku on muistanut korona-aikana. Välitetään toisistamme.

PAULI VÄLIVERRONEN Veteli

Hyvää Joulua ja Onnea Vuodelle 2021!

Perinteinen Hieronta

VETELIN ASUSTE JA TEKSTIILI

HAUTALA

•

• Valmisvaatteet • Kankaat puh. 040 7714 179

p. (06) 8621 386 Koulutie 77, 67700 VETELI

Klassinen hieronta • Lahjakortit Koulutettu hieroja

JARMO HAUTALA

% 0400 350 719 Koulutie 62, Veteli

ILMASTOINTI- JA PELTIALAN ERIKOISOSAAMISTA JO VUODESTA 1964

K.Leivon Leipomo Oy 69820 Räyrinki • Puh. 020 7282 8470 www.leivon.fi

EMÄNTÄKOULUN JA HARMAAKIVEN PUUTARHA 69700 Veteli, puh. 050-400 3302

MATTOKUTOMO

Nykäsentie 669 69700 VETELI puh. 020 710 9950

Lasse Rantala Oosintie 1, Veteli

p. 040 504 1517

w w w. p s l - n y k a n e n . f i

• Koulutie 86, 69700 Veteli • Puh (06) 862 1185

❀❀❀❀❀

Reilua kodinkone- ja urheiluvälinekauppaa laatumerkeillä

ONTELOKUDETTA JA MATTOJA

Hyvää Joulua!

SORAHUOLTO MARKO AHO OY Finniläntie 152, 69820 Räyrinki p. 040 845 7028

Kukka ja tähti Koulutie 84, puh. 06 8621 384 Meiltä laadukkaat ja yksilölliset • Kukkasidontatyöt • Lahjatavarat • Arkut ja hautauspalvelu

www.kukkajatähti.com • Olemme myös Facebookissa

Jalkojenhoidon ammattitutkinnon suorittanut kuntohoitaja.

Koti- ja hoitolaitoskäynnit.

Susanna Heikkala 040 824 0570

Kauneushoitola Leea Kalliokoski

BETONIELEMENTIT

P. 040 721 6234 www.hoivahelmi.fi

• ASUMISEEN • TEOLLISUUTEEN • MAATALOUTEEN VETELI Puh. 020 793 9210

vetua@vetua.fi

Puh. 020 718 9670 VETELI

Vetelinjokilaakson Tilitoimisto

Jussi Torppa

Viisteentie 10, 69750 Sillanpää p. 0400 895 174

Kirkkotanhua 3, 69700 Veteli Puh. 040 580 0323 e-mail: jussi.atorppa@pp.inet.fi

MATTI RAUHALA OY

Hyvää ja rauhallista joulua

• Ilmastointikanavat ja -osat Puh. 0400 766 582 matti.rauhala@mroy.inet.fi www.mattirauhalaoy.com

Joulu 2020

EK-RASKASHUOLTO Räyringintie 1100, Veteli Puh. 044 559 2960

91

Juha & Mirja Pulkkinen Ay

PITOPALVELU Löötintie 18 PULKKINEN

Pieni Nurkkapuoti

PARTURI-KAMPAAMO

Marketta Björkbacka

Torpantie 154, 69700 Veteli p. 040 5338 094

Vaatteita, kenkiä ja asusteita naisille Etelän auringosta.

Myös lahjatavaroita.

Puh. 0400 815 225, PATANA

PARTURI

040 572 1244/Juha 040 578 0781/Mirja info@juhlapalvelupulkkinen.fi

TUIJA Puh. 040 551 3338, TUNKKARI

• Kesäkahvila • Elävän musiikin esityksiä • Kesäteatteriesityksiä

heinä-elokuussa

Pikaparturi Leikkauskulma P. 0400 809 909 Koulutie 63, Veteli

Rajaseudun Saluuna

Matti Laasanen p. 040 7711 118

LVI- JA METALLIASENNUS JUHANI PUUSAARI Oy

Kalliojärventie 841, Räyrinki puh. 040 5423 525

Puh. 0400 365 969

RTV-HUOLTO HAUTALA

Kansanparantaja, jäsenkorjaaja

TELEVISIOT ja ANTENNIT •Myynti •Huolto •Asennus

Vetelin Kalliojärvellä.

Puh. 0400-55 2453 AVOINNA MA - PE 9.00 - 17.00

H O T E L L I • R A VI N T OLA• PU B • SAU N A

LAASASEN MYLLY

Panasonic Pioneer

Raimo Holtin VASTAANOTTO

Myös iltaisin ja viikonloppuisin.

P. 0400 869 530

Lehtisaarentie 28, 69700 Veteli • 040 648 4040 • www.kampeli.fi

Lounaasta eläkeläisalennus –1€

KIINTEISTÖHUOLTO KIVELÄ - Remontit - Kiinteistöhuoltotyöt Asko Kivelä, puh. 0400 460 145

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2021!

Laaksotörmäntie 5, 69730 Tunkkari (Veteli) 040 737 4762 talonpojannavetta@kase.fi

• TUULILASIEN VAIHDOT/ KORJAUKSET • AUTOHUOLLOT

Maitotie 150 69700 Veteli Jussi Tunkkari 0400-627489

Susanna Tunkkari Perttu Tunkkari 045-1144742 040-5110230

Peltityöt yli 30 v. kokemuksella

69810 RÄYRINKI puh. 0400 265 133, 0400 402974

VETELIN APTEEKKI Koulutie 63, 69700 VETELI ma-pe 8.30-17, la 9-14 puh. 06 862 1419 • www.vetelinapteekki.fi

Marko Heikkilä, Rantatie 112, VETELI

92

Eteläkankaan Maito

VETELI

Joulu 2020

www.poyhonen.fi

Lehtisaarentie 28, 69700 Veteli 040 648 4040 www.kampeli.fi

Ramppi 2, 69700 Veteli Puh. 010 835 4700 • Fax 06 862 7153 www.skaala.com

RAKENNAMME AMMATTITAIDOLLA REMONTOIMME LAADULLA

Puh. 0400 263 714

Kuljetus ANTTILA OY Veteli Hake-, turve- ja purukuljetukset Juha Anttila P. 040 9625 998

juha.anttila@veteli.fi

spalvelu u n n e k Ra ikkala e H i r a K Puh. 040 742 2667 Oosintie 8, 69700 Veteli

INSINÖÖRITOIMISTO MARTTI PIHLAJAMAA OY DI Martti Pihlajamaa P. 040 5180 130 Aittaniementie 25, 69850 Patana inststo.m.pihlajamaa@co.inet.fi

www.rakennuskorpelaoy.fi p. 0400 560 144

Lämmin joulutervehdys

Haukilahdentie, 69830 Pulkkinen Puh.joht. Pentti Leppäniemi Puh. 040 513 9827 Perhonjokilaakson

KATSASTUS OY Puh. 06 862 8150

OP Perhonjokilaakso

LVISUUNNITTELU Pekka Aho p. 040 705 7987 pekka.aho@kase.fi

PULKKISEN NUORISOSEURA

Veteli

Konehuolto Klemola Ky Asmalampintie 2 69700 VETELI p. 040 504 0406

Rauhallista Joulua ja Onnea Uudelle Vuodelle

Kuljetus

E. TIKKAKOSKI OY Veteli Puh. 040 912 3285 Joulu 2020

puh. 0400 577 713 93

HAUTAKIVIPALVELU HAAPASALO UUDET HAUTAKIVET, KUNNOSTUKSET ja KAIVERRUKSET

Nyt myös kivimallisto esillä SOITA JA SOVI ESITTELY

HIEROJA Pirjo Korkeasaari Isopatanantie 135

Alkuperäinen takuu säilyy!

Tiesitkö, että Autofithuoltokorjaamolla voit huollattaa uudenkin auton?

Autofit–määräaikaishuollon jälkeen kaikki tehdastakuut ovat voimassa.

puh. 040 5802 204 AP-Autokorjaamo Tmi AP-Autokorjaamo Tmi Viisteentie 10, 69750 Sillanpää

040-757 4689 AP-AutoPuh. ap.autokorjaamo@co.inet.fi korjaamo Viisteentie Tmi 10, 69750 Si Puh. 04 llanpää

0-757 ap.autokor 4689 jaamo@co .inet.fi

Viisteentie 10, 69750 Sillanpää Puh. 040-757 4689 ap.autokorjaamo@co.inet.fi

AP-Autokorjaamo Tmi

AP-Autokorjaamo Tmi Viisteentie 10, 69750 Sillanpää

040 570 8621

10,142, 69750 Sillanpää puh. 0207 969 410 • Viisteentie Koulutie Veteli Koulutie 142,Veteli 040-757 4689 myynti@termater.Puh. • www.termater. ap.autokorjaamo@co.inet.fi

VETELIN KONEMETALLI OY

KONEURAKOINTI Kyösti Hietalahti

p. 06 862 1092 konemet@veteli.fi

Kaikki huollot Kaikki huollot ja korjaukset ja korjaukset ammattitaidolla! ammattitaidolla!

ap.autokorjaamo@co.inet.fi Viisteentie 10, 69750 Sillanpää Puh. 040-757 4689 ap.autokorjaamo@co.inet.fi

• kaivinkoneurakointi • talvikunnossapito • hiekotus

JMT Koskela Oy

Puh. 0400 869 195

VETELI • p. 044 747 5288

VETELIN ENERGIA VETELIN ENERGIA

– pitkän tähtäimen energiakumppanuutta – pitkän tähtäimen energiakumppanuutta info@venergia.fi | 06 866 3600 www.venergia.fi | 06 866 3600 info@venergia.fi www.venergia.fi

i

fit.f

Puh. 040-757 4689 AP-Autokorjaamo Tmi www.auto

Yhdistyksen OmaisOiva toiminta‐alue: Halsua, Kaustinen, Perho, Veteli, Toholampi, Lestijärvi ja Kannus

Koulutie 77 69700 Veteli

Yhdistyksen OmaisOiva toiminta-alue: 0407653327 Halsua, Kaustinen, Veteli, Yhdistyksen OmaisOivaPerho, toiminta‐alue: www.omaisper.com Toholampi, Lestijärvi ja Kannus Halsua, Kaustinen, Perho, Veteli, Toholampi, Lestijärvi ja Kannus

Koulutie 77, 69700 Veteli 040 765 3327 www.omaisper.com Koulutie 77 69700 Veteli 0407653327

Aion tässä loruilla täydenkuun aikaan.

Kuu on sitten hullu ukko: nukkua se ei anna.

Kaikki asiat järjestykseen pitäis tässä panna.

Tässä yhä huokaan, koska kello on jo kaksi.

Enkä ole tullut tässä hullua hurskaammaksi.

Sitten iskee jalkakramppi, sekös tässä puuttuu.

Onko sitten ihme, että tässä itsellensä suuttuu.

Kuu se loistaa taivahalla, vanha ukko luuhaa. Öisin miettii itseksensä, jotain pientä puuhaa.

Radionkin nyt hän avaa, siellä joku tähti.

Lemmen tuskaa siellä huutaa. Joku hänet jätti.

Nuotti on aivan tuttu, tuhat kertaa kuultu, Ei se siitä miksikään nyt muutu.

Haen vettä, keitän teetä, lämmikettä laitan.

Sekaan sitten, kirkastetta, vain ihan hieman.

Tästä vasta hiusten alla villi ravi alkaa.

Poistaa synkät ajatukset, kauas pois ne karkaa.

Mitäs tästä nyt mä opin, taidan vaikka laulaa.

Jospa tässä yksiksensä kastelisi kaulaa. www.omaisper.com

Räyrinki/Kaustinen, p. 040 838 7771

Valvojan vaihtoehdot

TAITO SAARI Veteli 12.12.2019

94

Joulu 2020

Eläkeliiton Keski-Pohjanmaan piiri v. 2020 Piirihallitus

Pirjo Palosaari-Penttilä, pj Eija Mastokangas Helena Tilus Mauri Holma Heikki Haapala Lahja Hautamäki Ritva Lappi Kaarina Niemi Matti Kellokoski Martti Autio Elli Kalliokoski Anneli Järvenoja Arja Videnoja Pauli Väliverronen Toiminnanjoht. Taina Alanko

Ylijoentie 6, 69600 Kaustinen Kannistontie 566, 69510 Halsua Akolankuja 6, 68100 Himanka Ypyäntie 86, 69170 Yli-Kannus Kaustarinkatu 43 A, 67100 Kokkola Sorrontanhua 11, 68300 Kälviä Lestintie 14, 69440 Lestijärvi Lohtajantie 3 C 3, 68230 Lohtaja Kokkolatie 825, 69920 Oksakoski Skutnabbantie, 68600 Pietarsaari Järvitie 6, 85410 Sievi Kentäntie 6, 69310 Laitala Ullavantie 697, 68370 Ullava Kustintie 5 A 1, 69700 Veteli Halkokarintie 4, 67300 Kokkola

Piirin liittovaltuutetut 6.6.2018 alk.

Helena Tiala 040 825 7812 Pentti Silvennoinen 050 561 6192 Heikki Koivisto 044 254 4275

1. varavaltuutettu Terho Paavola 040 151 2891 Antti Ruokoja 045 201 1029 Oiva Kankaanpää 050 500 1634

Piirin kunniapuheenjohtaja Matti Koskela, Toholampi Eläkeliiton kunniajäsen Pauli Känsälä, Kaustinen

040 504 6076 040 868 4103 050 374 3094 044 549 8713 040 510 9521 050 545 5248 040 538 5107 050 373 1793 0400 600 812 040 556 6322 050 360 2561 040 829 0849 040 964 8793 040 596 4249 050 342 1203

pirjopa@kaustinen.fi mastokangas.eija@gmail.com tilus.helena@gmail.com maurhol1@msn.com hjhaapala@luukku.com lahja.hautamaki@gmail.com ritva.lappi@gmail.com kaarina_44@hotmail.com matti.kellokoski@perho.com mm.autio@luukku.com elli.h.kalliokoski@gmail.com lauranneli@kase.fi arja.videnoja@gmail.com pauliva@veteli.fi keski-pohjanmaa@elakeliitto.fi

2. varavaltuutettu Sisko Hautamäki 050 343 5162 Kaarina Niemi 050 373 1793 Ritva Lappi 040 538 5107

Piirin kotisivut internetissä: www.elakeliitto.fi/keski-pohjanmaa Piirin fb-sivut: www.facebook.com/elakeliitonkeskipohjanmaanpiiri

ELÄKELIITON JÄSENYHDISTYKSET (Jäsenmäärä 31.8.2013) Yhdistys

Puheenjohtaja

Halsua pv 1975 jäs 228

Eija Mastokangas Maili Ruuska Lohtaja Kaarina Niemi Kannistontie 566 Uudentalontie 23

pv 1975 Lohtajantie 3 C 3 69510 Halsua 69510 Halsua jäs 282 68230 Lohtaja 040 868 4103 040 576 5694 050 373 1793 mastokangas.eija@gmail.com maili.ruuska@suomi24.fi kaarina_44i@hotmail.com

Simo Pesola Uudenkyläntie 530 68230 Lohtaja 050 381 6818 simojohannes.pesola@gmail.com

Himanka pv 1979 jäs 266

Paavo Tiinanen Helena Tilus Perho Tapani Anttila Lahdensuuntie 73 Akolankuja 6 pv 1975 Kokkolantie 462 68100 Himanka 68100 Himanka jäs 278 69920 Oksakoski 044 587 5124 050 374 3094 0400 393 518 paavo.tiinanen51@gmail.com tilus.helena@gmail.com

Elsa Peltola Kivijärventie 37 69980 Möttönen 040 575 8532 elsa.peltola@luukku.com

Kannus pv 1971 jäs 440

Mauri Holma Ypyäntie 86 69170 Yli-Kannus 044 549 8713 maurhol1@msn.com

Kaustinen Terho Paavola pv 1975 Lumppiontie 255 jäs 590 69600 Kaustinen 0400 974 127 marjatta.tjaru@gmail.com

Sihteeri

Yhdistys

Liisa Äijälä Pietarsaari Kisakuja 2 pv 1998 69100 Kannus jäs 28 044 254 4314 liisa.aijala2@gmail.com

Puheenjohtaja

Sihteeri

Pentti Silvennoinen Sirkka Silvennoinen Palokärjentie 14 Palokärjentie 14 68660 Pietarsaari 68660 Pietarsaari 0400 656 768 pentti.silv@gmail.com

Aulis Kaunisto Sievi Anne-Maj Mäenpää Hanhikoskenkuja 2 C 12 pv 1976 Kaivotie 9 B 6 69600 Kaustinen jäs 293 85410 Sievi 040 540 3214 040 556 9665 aulis.kaunisto@kotinet.com anne-maj.maenpaa@elisanet.fi

Eila Löytynoja Kajaanintie 211 85410 Sievi 044 327 6040 eila.loytynoja@gmail.com

Riitta Anttila Toholampi Kalervonkatu 37 pv 1975 67500 Kokkola jäs 221 040 771 1484 riitta.anttila@hotmail.fi

Pirkko Mäntypuro Taipaleentie 2 D 8 69300 Toholampi 0440 209 210 pirkkoma@kase.fi

Kokkola pv 1976 jäs 526

Marjatta Tjäru Vidnäsinkatu 12 A 4 67100 Kokkola 045 259 7417 tapani.typpo@gmail.com

Kälviä pv 1975 jäs 279

Lahja Hautamäki Hilkka Tapio Ullava Sorrontanhua 11 Simukkalantie 5 pv 1980 68300 Kälviä 68300 Kälviä jäs 141 050 545 5248 040 581 2283 lahja.hautamaki@gmail.com hilkka.tapio@netikka.fi

Lestijärvi pv 1975 jäs 62

Ritva Lappi Lestintie 14 69440 Lestijärvi 040 538 5107 ritva.lappi@gmail.com

Raija Heikkinen Veteli Lestijärventie 955 pv 1973 69450 Yli-Lesti jäs 440 040 574 6171 heikkinenraija007@gmail.com

Joulu 2020

Anneli Järvenoja Kentäntie 6 69310 Laitala 040 829 0849 lauranneli@kase.fi Sisko Hautamäki Leppipellontie 45 68380 Ullava 050 343 5162 annikki.sisko@gmail.com Pauli Väliverronen Kustintie 5 A 1 69700 Veteli 040 596 4249 pauliva@veteli.fi

Arja Videnoja Ullavantie 697 68370 Ullava 040 964 8793 arja.videnoja@gmail.com Katariina Finnilä Isokyläntie 26 69820 Räyrinki 0400 504 843 katariina.finnila@hotmail.com

95

u l u o J 2020

Piiri tiedottaa tapahtumistaan

33. vuosikerta – lehden hinta 8 € Julkaisija:

Eläkeliiton Keski-Pohjanmaan piiri ry

Oikoluku:

• Facebookissa: www.facebook.com/ elakeliitonkeskipohjanmaanpiiri/

p. 050 3421 203, keski-pohjanmaa@elakeliitto.fi

• sähköpostilla piirihallituksen jäsenille, yhdistysten puheenjohtajille ja sihteereille sekä sovituille muille vastuuhenkilöille

www.elakeliitto.fi/keski-pohjanmaa

• Yhdistyspalstalla Keskipohjanmaassa

Taina Alanko yhteistyössä yhdistysten

• EL-Sanomissa (6 kertaa/vuosi)

nimeämien joululehtivastaavien kanssa

• tarvittaessa kirjeitse

Eeva Inkeri Kluukeri

• virallisista kevät- ja syyskokouksista lisäksi lehti-ilmoituksella Keskipohjanmaassa sekä EL-Sanomissa

Halkokarintie 4, 67300 Kokkola

Päätoimittaja:

• kotisivuilla osoitteessa www.elakeliitto.fi/piirit/keski-pohjanmaa

Sivunvalmistus: Tiina Fors Painopaikka:

Grano Oy

Kansikuva:

Tuulia Pihlajakangas, ”Lapsen ihmeellinen joulu” Piirin hallintojohto kokousti 31.1.2020 viihtyisässä A´la Miinassa Halsualla.

Kuvassa takarivissä vas. Matti Kellokoski Perhosta, Martti Autio Pietarsaaresta, Pauli Väliverronen Vetelistä, Juhani Forslund Himangalta, Heikki Koivisto Kannuksesta ja Pentti Silvennoinen Pietarsaaresta. Seisomassa vas. Eija Mastokangas Halsualta, Helena Tiala Perhosta, Arja Videnoja Ullavasta, Anneli Järvenoja Toholammilta, Sinikka Järvelä Kaustiselta, Heikki Haapala Kokkolasta ja Ritva Lappi Lestijärveltä, Pirjo PalosaariPenttilä Kaustiselta, Marjatta Tjäru Kokkolasta, Kaarina Niemi Lohtajalta ja Helena Tilus Himangalta. Istumassa vas. Elli Kalliokoski Sievistä, Mauri Holma Kannuksesta, toiminnanjohtaja Taina Alanko ja Lahja Hautamäki Kälviältä. Kuva: Maija Ahonen, Veteli

Kiitämme kaikkia tämän lehden sisällön tuottamiseen osallistuneita henkilöitä, ilmoittajia ja yhteistyökumppaneita ahkeruudesta ja tuesta.

Mukavia lukuhetkiä lehtemme 33. vuosikerran Joulu 2020 parissa.

Piirihallitus

96

Joulu 2020

Härmän Kylpylä toivottaa hyvää joulua ja menestystä tulevaan vuoteen!

Kysy alkuvuoden edullista ryhmätarjousta Härmän Kylpylästä.

Puh. 06 - 483 1600 tai myynti@harmankylpyla.fi

Vaasantie 22, 62375 Ylihärmä Puh.(06) 483 1600 www.harmankylpyla.fi

Tuetut lomat 2021 Piiri järjestää tuetut lomat yhteistyössä MTLH:n kanssa ja Veikkauksen tuella.

Hinta: Sisältyy:

Myönnetty:

30 henkilölle/loma

Teema:

Työt takana -loma

Aika: 22.– 27.02.2021 18.– 23.4.2021 3.– 8.10.2021

Paikka: Lehmirannan lomakeskus Kuortaneen Urheiluopisto Kylpylähotelli Peurunka

Hakuaika: 3 kk ennen loman alkamispäivää Avo-/aviopuolisot täyttävät yhteisen hakemuksen. Hakemus tulisi tehdä mieluiten sähköisenä, sähköisen hakemuksen osoite www.mtlh.fi Paperiset anomukset postitse suoraan osoitteeseen: Maaseudun Terveys- ja Lomahuolto, Ruoholahdenkatu 8, 4. krs, 00180 Helsinki

Loman omavastuuosuus on 20 € /vrk täysihoito, majoitus 2-hh, ryhmäkohtainen ohjelma, yleinen vapaa-ajan ohjelma, allasosaston ja kuntosalin käyttö

Lisätietoja: Taina Alanko, p. 050 3421 203

HOTELLI KIVITIPPU TOIVOTTAA ASIAKKAILLEEN JA YHTEISTYÖKUMPPANEILLEEN

Hyvää Joulua

ja Onnellista Uutta Vuotta 2021!

Kivitipun tarjous eläkeliiton jäsenille 15.9.2020–28.2.2021 (Ei juhlapyhinä)

2 vrk

PUOLI HO 139 € IDOLLA /hlö sis. 3 0 min .h 1 hh

Varaa

ieron nan 5 €/v rk

lisä 2

koodilla

EL202

1

Nykäläntie 137, 62600 Lappajärvi 06 561 5000 | 044 7910 470 myynti@kivitippu.fi | www.kivitippu.fi

Yllättävästi eneMmän arkeen

jo 35 paikkakunnalla.

halpahalli.fi 24/7

Merkki ilman varjo (3D)

KP

JAKELU

KP JAKELU KP JAKELU

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2021