Joulu 2017 Eläkeliiton K-P:n piiri ry

.

30

v

s uo

i

r ke

ta

Joulu 2017 Eläkeliiton Keski-Pohjanmaan piiri ry

Matkasi varrella!

Muhos

Nivala, Raahe, Iisalmi, Kiiminki, Kokkola

Alahärmä, Iisalmi, Kokkola, Kiiminki, Liminka, Muhos, Muurame, Pietarsaari, Raahe, Saarijärvi, Pori ja Vaasa @HalpaHalli

t Shoppaile joululahja kotisohvalta!

www.halpahalli.fi

Halsua • Himanka • Kannus • Kaustinen • Kokkola • Kälviä • Lestijärvi • Lohtaja • Perho • Pietarsaari • Sievi • Toholampi • Ullava • Veteli

Tässä lehdessä: Seurakunnan hartauskirjoitus .............................

Piirin puheenjohtajan tervehdys..........................

Seurakuntien joulutervehdykset .........................

Piirin yhdistysten joulutervehdykset ..................

Eläkeliiton puheenjohtajan ja toiminnanjohtajan tervehdykset..........................................

Oi aitoja, oi ideoita! ............................................

Piirin toiminnanjohtajan tervehdys.....................

Aitovieriltä pitoihin ............................................

Tulevaisuuden kuusi kasvamaan ........................

Toimekasta toimintaa ja hilpeätä hyörintää Halsualla ............................................

Yli viisikymmentä kansallispukua esittelyssä Halsua-talolla ....................................

Halsuan ilmoitukset ............................................

Ystävämme Eeva Karhulahti on poissa ..............

Himangan ja Lohtajan kunnanlääkärit 1920–1951: Värikkäitä persoonia!.........

Runo: Alla pihakoivun .......................................

Tervaviikko Pahkalassa onnistui ........................

Partiopolkuni alkoi Hiiristä ................................

Henkilökohtainen hoiva ja asumispalvelut erotettu ......................................

Himangan ilmoitukset ........................................

Kannuksen vuoden vauvoille sinivalkoinen toukkapussi ..................................

Yhteistoimintaa Korpelassa ...............................

Armeijassa parturina, prässääjänä ja pankkiirina ......................................................

Kannuksen ilmoitukset .......................................

Runot: On aika kiittää, Adventti, Tähti ...............

Maanviljelijä, metsuri ja taiteilija .......................

Kraatari sai uuden elämän Kaustisen perinnemaisemassa.............................

Kodin perintö on laaja.........................................

Kaustisen ilmoitukset .........................................

Tarkastaja ...........................................................

Ystävyys luontokappaleen kanssa.......................

Yksinäisyys.........................................................

Anni Saalastin antoisat vuodet ...........................

2 3 4 5 6 7 9 9 12 13 14 15 16 17 19 20 22 23 24 26 27 28 29 32 33 34 36 38 41 42 43 44

Tapahtumia aattopäivästä ...................................

Eläkeliiton Kokkolan yhdistyksen 40-vuotisjuhla 2016 ............................................

Kokkolan ilmoitukset .........................................

Sallalaisia vieraita Kälviällä ...............................

Kälviän ilmoitukset ............................................

Toukosiunaus Kälviällä ......................................

Aktiivinen saa paikan .........................................

Muistoja matkalta 3 ............................................

Marja-Liisan kävelyryhmä .................................

Lestijärven ilmoitukset .......................................

Hyvä meidän on olla täällä .................................

Elämäniloa lastenlapsista ...................................

Lohtajan ilmoitukset ..........................................

Tehokaksikko Perhosta.......................................

Metsänvartijan paikkoja Perhossa.......................

Perhon ilmoitukset .............................................

Tapahtui Perhon yhdistyksessä... ........................

Työ toi Pietarsaareen ..........................................

Paperikengät .......................................................

Paavo Korpi – Ritari numero 34 .........................

Muttipata-aita – tietenkin ...................................

Sievin ilmoitukset ..............................................

Tein minä pillin pajupuusta ................................

Rakentajia Ullavan Honkalasta ..........................

Kiirus rahan tekoon ............................................

Toholammin ilmoitukset ....................................

Seppä jo syntyessään ..........................................

Tapahtui Ullavan yhdistyksessä .........................

Ullavan ilmoitukset ............................................

Boccia koukuttaa terveesti .................................

Vitsinurkka .........................................................

Minun Eläkeliittoni ............................................

Kahden sotaveteraanihevosen tapaaminen .........

Vierivä kivi ei sammaloidu ................................

Vetelin ilmoitukset .............................................

Yhdistyskehittäjä innostaa .................................

Vipinää vimpaimiin sukupolvien yli ..................

Ihastuttava Itävallan matka ................................

Piirin ja jäsenyhdistysten yhteystiedot ...............

45 46 48 53 54 55 56 57 57 58 59 59 61 62 64 66 68 69 71 72 74 75 77 78 80 81 84 84 86 87 87 88 89 89 90 94 95 96 99

Hyvää ja rauhallista joulua sekä onnea alkavalle vuodelle toivottaa

Joulu 2017

1

Voi aikoja, voi tapoja

N

äinhän me huudahdamme, kun toteamme jotain poikkeavaa niistä ajoista, kun vielä oli hyviä tapoja; vanhoille ihmisille annettiin istuinpaikka linja-autoissa tai ihmiset osasivat niiata ja pokata aina tarvittaessa. Olihan niitä tapoja paljonkin ja nyt tuskin mitään, tai ainakin siltä tuntuu.

Olimme kesällä poikani ja tämän nelivuotiaan Vili-pojan kanssa syömässä grillillä. Vilillä oli lippalakki päässään ja sanoin hänelle, että lakki otetaan aina pois, kun käydään ruokapöytään. Vilin isä, poikani, piti tiukasi omaa lippalakkiaan päässä, vaikka olen kaikille pojilleni opettanut, ettei lakkia pidetä ruokapöydässä. Kun isä ei ottanut lakkiaan päästään, tempaisi Vili sen isänsä päästä.

Lapsi opetti vanhempaa. Hyvät tavat voivat myös unohtua tai niiden ylläpitämistä ei pidetä tärkeänä.

Olen aivan varma, että hyvät tavat suojelevat niiden kantajaa. Sanotaan myös, että suojele tapaa, niin se suojelee sinua.

Ihmisten väliseen kanssakäymiseen liittyy paljon hyviä tapoja, joilla suojelemme itseämme ja lähimmäisiämme. Kiitos ja anteeksi kuuluvat arkipäivään, niillä ylläpidetään turvallista elämää.

Jos nämä sanat unohtuvat keskuudestamme, olemme vailla suojaa. Kädestä tervehtiminen, toisinaan jopa halaus kertoo ystävyydestä ja siitä, että meidät on huomattu ja olemme tervetulleita.

Monilla asioilla voimme antaa viestin, että olet ystävä ja arvostan sinua.

Ei vain kaunista, vaan myös pyhää on se, kun ehtoollispöytään tulevat kumartavat alttarille astuessaan. Kumarrus on toisinaan aivan pieni, mutta siihen sisältyy selän notkistuessa rukous ja pyyntö; tässä olen, aivan pienenä suuren Jumalan edessä.

Ehtoollinen kuuluu, ei vain hyviin tapoihin ja tottumuksiin, vaan kristityn elämän huippuhetkiin. Toisinaan hyvistä tavoista on pidettävä huolta ja niin myös siitä, ettei polku ehtoollispöytään pääse sammaloitumaan. Ja juuri silloin, kun tuntuu siltä, ettei jaksa tai ettei kelpaa, kuuluu juuri mennäkin.

Pahan valta vie hyvät tavat ja tekee ihmiset itsekkäiksi, ja sen tähden juuri tulee taistella hyvien asioiden edestä.

Ehtoolliselle kutsutaan jokaista joulun lasta, yksinasuvaa, murheellista, sairasta ja sairastuvaa.

Ehtoollispöydän antimet eivät lopu.

Joulupukki tuo lahjoja kilteille, mutta Jumala rakastaa tuhmia, elämässään syntiin syyllistyneitä ja ottaa heidät syli avoinna vastaan.

Usko se kohdallesi ja päästä itsesi joulun suuren sanoman syliin; armon ja rakkauden, ja se tulee aivan ilmaiseksi Jeesuksen tähden.

Siunattua joulua kaikille lukijoille Eija Seppä Himangan vs. kappalainen

2

Joulu 2017

”Kiitämme katseesta lämpimästä, ihminen kohtasi ihmisen”

N

ämä sanat tulivat mieleeni muistellessani kuluneen vuoden tapahtumia. Toimintamme onkin liittynyt monin eri tavoin Suomi 100 -juhlavuoteen. Pääosa siitä keskittyi kuitenkin valmisteluun liittomme kesäpäiviin, joita vietimme heinäkuussa Kaustisella.

Oli ilo nähdä se suuri joukko meitä eläkeläisiä aloittamassa juhlaamme osallistumalla maakuntalaulukonserttiin. Laulu raikui, kun mukana olleet eri maakunnista tulleet vieraat nousivat seisomaan ja laulamaan oman maakuntansa laulua. Puhumattakaan kuoroista, jotka johdattelivat meidät näihin lauluihin.

Kolmen maakunnan, Pohjois-, Etelä- ja Keski-Pohjanmaan yhteinen tilaisuus oli vertaansa vailla.

Valitettavasti kaikki halukkaat eivät edes mahtuneet juhlasaliin.

Juhlilla oli koko ajan käytössä myös monia pienempiä esiintymislavoja, ja niillä saivat esiintyjäryhmät ympäri maata tuoda esiin osaamistaan. Lauantai-illan kirkkokonsertin jälkeen tulivat myös monet kertomaan, kuinka suuresti olivat nauttinut hienosta illasta.

Sunnuntaiaamuna juhla-areenalla pidetty ”Niin ihanaa on ylistää”kansanlaulukirkko kokosi juhlakansaa yhteen viettämään pyhäaamua sanan äärellä. Tilaisuuden päätteeksi yhdessä laulettu, keskipohjalaisen Kreeta Haapasalon säveltämä

” Mun kanteleeni kauniimmin” soi Kaustisen keskustassa lähes kolmentuhannen osallistujan voimin.

Sunnuntain päiväjuhlassa areena oli ääriään myöten täynnä. Tervehdysten ja puheiden sekä ylisukupolvisten esitysten jälkeen alkoi kotimatka.

Pieneltä piiriltä tällaisten juhlien aikaan saaminen ei olisi onnistunut, ellei meille olisi tullut mahdolliseksi niveltää näitä isomman tapahtuman yhteyteen eli Kaustisen musiikkifestivaalien päätteeksi. Saimme heiltä kaiken infran ja näin saimme mahdollisuuden keskittyä ohjelmapuoleen.

Kiitän Eläkeliittoa, joka luotti piiriimme antamalla mahdollisuuden ja tukensa järjestää kesäjuhlat.

Kiitos Pro Kaustiselle antamastaan mahdollisuudesta tulla mukaan osuudellamme Kaustiselle.

Erityinen kiitos Eläkeliiton Kaustisen yhdistyksen jäsenille siitä panoksesta, jolla he osallistuivat ennen juhlia ja juhlien aikana toimintaan. Kiitos Etelä- ja PohjoisPohjanmaan piireille yhteistyöstä.

Kiitos Kaustisen seurakunnalle pyhäaamun Kansanlaulukirkosta.

Kiitos teille kaikille, jotka olitte mukana toteuttamassa tätä kesäjuhlaa ja kaikille teille, jotka olitte Kaustisella heinäkuun viikonloppuna kanssamme. Kaikille teille, jotka yhdistyksissänne talven aikana Joulu 2017

ideoitte ja teitte yhdessä ”Aitovieriltä Pitoihin” -tunnuksena aidanteen, joita tuli yhteensä yli 200.

Suomi 100 -juhlavuoteen, oikeastaan aivan sattumalta, liittyi perheemme matka, joka suuntautui Karjalan kannakselle. Puolisoni setä kaatui heinäkuun 9. päivänä 1944 Vuosalmella käydyissä taisteluissa.

Hänet tuotiin kotiseurakunnan sankarihautaan vuonna 2010. Tähän liittyen toteutimme kesäkuussa matkan mm. Äyräpäähän ja Vuosalmelle.

Tällä matkalla vasta lopullisesti tajusimme, kuinka suuren tehtävän edeltävät sukupolvemme ovat tehneet taistellessaan meille vapaan maan. Heidän ansiostaan olemme voineet viettää maamme 100-vuotisjuhlia.

Tänä vuonna jälleen ihminen kohtasi ihmisen. Näihin sanoihin sisältyy oikeastaan kaikki mitä Eläkeliitossa teemme. Toivon, että se toteutuu myös tulevan joulun aikana jokaiselle meistä.

Toivotan teille kaikille lukijoille hyvää joulua sekä voimia ja iloa toimintaanne tulevana vuonna.

Juhani Forslund Piirin puheenjohtaja HIMANKA 3

Vapahtajan Siunaamaa Joulurauhaa ja Onnellista Uutta Vuotta!

Halsuan seurakunta

Kalajoen seurakunta Himangan kappeliseurakunta

Kannuksen seurakunta

Kälviän seurakunta

Lohtajan seurakunta

Toholammin seurakunta 4

Perhon seurakunta

Sievin seurakunta

Toholammin seurakunta

Vetelin seurakunta

Lestijärven toimipiste

Joulu 2017

www.vetelinseurakunta.fi vetelin.seurakunta@evl.fi puh. 050 445 5200

Eläkeliiton Keski-Pohjanmaan piirin jäsenyhdistykset esittävät kiitokset jäsenille, ystäville ja tukijoille vuoden 2017 toiminnasta ja toivotamme

Hyvää Joulua ja Turvallista Uutta Vuotta 2018 Eläkeliiton Halsuan yhdistys

Eläkeliiton Himangan yhdistys

Eläkeliiton Kannuksen yhdistys

Eläkeliiton Kaustisen yhdistys

Eläkeliiton Kokkolan yhdistys

Eläkeliiton Kälviän yhdistys

Eläkeliiton Lestijärven yhdistys

Eläkeliiton Lohtajan yhdistys

Eläkeliiton Perhon yhdistys

Eläkeliiton Pietarsaaren yhdistys

Eläkeliiton Sievin yhdistys

Eläkeliiton Toholammin yhdistys

Eläkeliiton Vetelin yhdistys

Eläkeliiton Ullavan yhdistys Joulu 2017

5

Joulun iloa Lapsuudessa taisi olla niin, että lahjat ja tonttuleikit toivat suurimman jouluriemun. Ihania olivat myös joulukirkon elävät kynttilät ja hautausmaan valomeri.

Mikä tuo meille suurimman ilon nyt Suomi 100 -juhlavuonna?

Eläkeliiton jäsenistä reilut 30 on elänyt itsenäisen Suomen koko matkan. Ja monet meistä ovat nähneet reippaasti yli puolet Suomen itsenäisyyden ajasta.

Toivon, että voisimme tuntea aitoa iloa tästä maasta. Olemme selvinneet monista kovistakin kolhuista.

Talvisodan päivistä lähtien on puhuttu ”kaveria ei jätetä” -yhteishengestä. Uskon, että juuri tällä voimalla on yhdessä rakennettu hyvää Suomea.

Nyt tutkijat varoittavat empatiakuilusta. He tarkoittavat, että myötätuntomme ulottuu vain aika pieneen lähipiiriin. Sosiaaliset etäisyydet ovat

kasvaneet. Se merkinnee, että me kaikki taidamme elää omissa kuplissamme.

Eliniän pidentyminen ja hyvinvoinnin kasvu ovat synnyttäneet neljän sukupolven Suomen, kun isovanhempien vanhemmatkin voivat olla vielä elossa.

Nyt tunnen huolta, että ”kaveria ei jätetä” -henki on hiipumassa. Sukupolvien välille uhkaa syntyä helposti jakoja ja hyvin erilaista arkea. Voisiko meidän eläkeläisten jouluilo syntyä siitä, että rakennamme siltoja eri-ikäisten ja erilaisten ihmisten välille?

Uskon, että voisimme tuottaa monille lapsille ja nuorille hyvää mieltä jouluna ja myös tavallisena arkena.

Meille eläkeläisille parasta jouluiloa voisi olla pääsy lastenlastemme tai lähipiirissä elävien lasten ja nuorten joulurientoihin.

Eeva Kuuskoski Eläkeliiton puheenjohtaja

Digitaalista joulua Vanhan sanonnan mukaan vain muutos on pysyvää auringon alla. Onkin totta, että yhteiskunta, sen tavat ja arvot muuttuvat jatkuvasti. Erityisesti tekniikan kehitys muovaa arkeamme yhä kiihtyvämmällä tahdilla. Monet julkiset ja yksityiset palvelut siirtyvät sähköiseen muotoon, ja internet ylipäätään on läsnä elämässämme monin eri tavoin.

Tieto on tärkeää pääomaa, jota tar-

6

vitaan kaikilla elämänalueilla. Internet on nykyään keskeinen käytössämme oleva tietopankki. Kaikille meistä internetin käyttö ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys. Erityisesti monet ikääntyneet kansalaiset ovat vaarassa pudota tietoyhteiskunnan jatkuvasti vauhtiaan kiihdyttävästä kelkasta.

Näin jouluna monessa perheessä pukinkontista kaivetaan taas erilaisia tabletteja, älypuhelimia ja muita ”härpäkkeitä”, jotka avaavat käyttäjälleen oven internetin kiehtovaan maailmaan.

Tietotekniikan käytöllä on myös todettu olevan myönteisiä vaikutuksia ihmisen elämänlaatuun ja hyvinvointiin. Se tarjoaa hyvän kanavan seurata uutisia, osallistua erilaiseen toimintaan ja pitää yhteyttä tuttaviin ja läheisiin.

Yhä useammat eläkeliittolaiset ovatkin jo mukana facebookissa ja muissa sosiaalisen median kanavissa.

Eläkeliitto on jo pitkään tehnyt työtä edistääkseen ikääntyneiden suomalaisten tietoyhteiskuntaoikeuksia. Lähiverkko-projektimme on neljän vuoden ajan tarjonnut tukea, tietoa ja helppoja työkaluja ikäihmisille tietotekniikan käyttöön. Lähiverkko-projekti päättyy, mutta pidämme ikääntyneiden tietoyhteiskuntaoikeuksien edistämistä niin Joulu 2017

tärkeänä, että olemme päättäneet ottaa teeman pysyväksi osaksi vaikuttamisja koulutustoimintaamme.

Toisaalta uudet eläkeläissukupolvet ovat aiempaa tottuneempia internetin ja sähköisten viestintäkanavien käyttäjiä. Siksi Eläkeliitonkin on kehitettävä omaa toimintaansa ja näkyvyyttään myös erilaisissa sosiaalisen median kanavissa.

Joulupukin säkissä sinua saattaa siis odottaa kova paketti, jonka sisältö avaa sinulle oven internetin ihmeelliseen maailmaan. Kannattaa kuitenkin muistaa, että joulun pyhät ovat myös hyvä hetki pysähtyä hetkeksi kaiken kiireen keskellä nauttimaan läheisten ihmisten seurasta ja rauhallisesta tunnelmasta.

Toisille meistä joulu voi olla henkinen kokemus, toisille taas kaivattu hengähdystauko kiireen keskellä tai perinteikäs perhejuhla. Yksi löytää ihmeen joulun rauhallisesta tunnelmasta, toinen lasten vilpittömästä ilosta, kolmas yhdessäolosta ja läheisten ihmisten seurasta. Hetken aikaa maassa on rauha ja ihmisillä hyvä tahto.

Iloista joulua ja onnellista uutta vuotta 2018!

Anssi Kemppi Eläkeliiton toiminnanjohtaja

Oi aitoja, oi ideoita!

Eläkeliiton Elämää käsillä -projekti ja Keski-Pohjanmaan piiri haastoivat kaikki eläkeliittolaiset tekemään taideaitoja Eläkeliiton kesäjuhlille. Aikaisemman kulttuurihaasteen myötä tiesimme, että ikäihmisiltä löytyy sekä halua että taitoa osallistua.

Seinäjoen liittokokoukseen vuonna 2015 valmistettiin yli 100 taidelehmää yli 500 tekijän voimin.

Nyt uskalsimme tavoitella kaksinkertaista määrää. Ilo oli suuri, kun tavoitteet täyttyivät.

Kaustisella näimme noin 230 toinen toistaan upeampaa taideaitaa.

Aidat reunustivat kävelytietä. Aika ajoin katselijoiden ja ihastelijoiden joukko oli niin runsas, ettei sitä voinut ohittaa. Vierailijat etsivät aitojen joukosta oman paikkakuntansa aitaa ja arvuuttelivat paikkakuntia aitojen aihepiirin perustella.

Kokonaisuus kiinnosti sekä vanhoja että nuoria. Arvioimmekin, että aidat näki 15 000 Kaustisella vieraillutta. Kokemus oli upea, sekä katsojille että tekijöille.

Kiitämmekin teitä kaikkia, jotka osallistuitte aitojen tekemiseen.

Eläkeliitto oli upeasti esillä. Ilman luovia jäseniä se ei olisi mahdollista. Erikoiskiitos myös tapahtuman kaikille järjestäjille ja lukuisille vapaaehtoisille. Eläkeliiton Kaustisen yhdistys teki suuren työn mahdollistaessaan aitojen esittelyn paikan päällä.

Marika Sarha projektipäällikkö, Elämää käsillä

EL K-P:n piiri ja Kaustinen

Halsua II

Halsua I

Himanka

Kannus

Joulu 2017

7

Kaustisen kansanmusiikkifestivaaleilla juhlistettiin ikäihmisten luovuutta eri puolilla Suomea valmistetuilla taideaidoilla.

Jokainen aita on itsenäinen taideteoksensa. Yhdessä sadat aidat muodostivat yhteisöllisen taideteoksen pääfestivaaliteltalta Kansantaiteenkeskukseen.

Sivuilla 7 ja 8 osa keskipohjalaisten tekemistä aidoista.

Kuvat: Taina Alanko ja Maarit Kytöharju Kokkola

Kälviä Ulla-Maija ja Antti Ruokoja

Lestijärvi

Lohtaja

Toholampi

8

Ullava

Sievi

Veteli

Joulu 2017

Se toteutui:

”Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty” Ajelin ensimmäisen juhlapäivämme aamuna Aitovieriltä pitoihin -tapahtumaa kohden. Takana oli puolentoista vuoden tiukka suunnittelujakso, ohjelmien ja aitateosten nivominen korkeatasoisen Kaustisen festivaalin yhteyteen. Mielen täytti kiitollisuus luottamuksesta, jonka turvin olin saanut toimia.

Mahan pohjassa oli kuitenkin perhosia; jännitti lukuisten bussien rantautuminen Kaustiselle ja kesäpäivävieraidemme kohtaaminen. Toistelin mielessäni: ”Kaikki on tehty, mitä

etukäteen voitiin. Nyt nautitaan esityksistä, kiitetään lämmöstä, valosta ja ystävistä!”

Suomen suvi oli kauneimmillaan.

Vallaton vehreys melkein sokaisi silmät, ja säiden ennustajatkin olivat puolellamme. Aitovieriltä pitoihin -kesäpäivät antoivat yhden kirkkaimmista helmistä eloni helminauhaan.

Taina Alanko toiminnanjohtaja Eläkeliiton Keski-Pohjanmaan piiri

Aitovieriltä pitoihin Aitovieriltä pitoihin -avajaistilaisuus ja Maakuntalaulu-yhteislaulukonsertti Keskipohjanmaa-areenalla täyttyi ääriään myöten.

Eläkeliiton Kaustisen ja Ilmajoen Elotuuli-kuorot toimivat esilaulajina.

Kaustisen kuoroa johti Pirkko Järvelä, säestäjänä Aarre Polso, Ilmajoen kuoroa johti ja säesti Sinikka Pekkanen. Tilaisuuden juontajana tohtori oli Erkki Kujala.

Suurella syrämmellä Kulttuuria tehdään suurella sydämellä, kuten väliotsikkokin murreasussaan kertoo. Kaustisen kesäjuhlien Suurella syrämellä oli kesäjuhlien avajaispäivän todellinen kulttuurikattaus; Etelä-, Keski- ja Pohjois-Pohjanmaa yhdessä.

Pohjois-Pohjanmaa aloitti osuutensa Hannu Tarvaksen juontamana. Osuu-

Kuvassa Pirkko Järvelän johtama Kaustisen kuoro keskittyneenä odottaen aloitusmerkkiä.

dessa esiintyivät Tanhuryhmä Sitriini Oulusta, karaokemestari 2016 Heikki Saarela Kiimingistä säestäjänään Marketta Kananen Pyhäjärveltä, lausuja Terttu Aakko Oulusta, Senioritanssijat Pyhäjärveltä ja Trio Pilipalit Pyhäjoelta.

Etelä-Pohjanmaan ohjelma oli jaettu kolmeen osaan. Ensin oli vuorossa pukukavalkadi "Äidin ompelemasta

Maakuntalaulut hyvin hallinnassa. Vihkonen ehdittiin laulaa alusta loppuun Kaustisen ja Ilmajoen yhdistysten kuorojen toimiessa esilaulajina.

Joulu 2017

9

seksi. Mehän voisimme! Näin puhuttiin, kun salista poistuttiin.

Kirkkokonsertti Kaustisen kirkossa Kesäjuhlien ensimmäinen päivä päättyi koskettavaan kirkkokonserttiin.

Kaustisen yhdistyksen kuoro, runopiiri ja pelimannit esiintyivät.

Kirkko täyttyi, vaikka samaan aikaan festarialueella oli supertähti Paula Koivuniemen konsertti, joka sekin veti Areenan alueelle ennätysyleisön. Osa vieraistamme ei pelännyt tulla katsomaan 70-vuotiasta ikinuorta Paulaa.

"Niin ihanaa on ylistää" – luomakunnan sunnuntaina kiitettiin Senioritanssijat Pyhäjärveltä

älyvaatteeseen", jossa näimme, miten suomalaisten pukeutuminen on muuttunut sadan vuoden aikana.

Toisena osuutena oli pienoisnäytelmä "Tultihin naimahan". Sen oli kirjoittanut ja ohjannut tilaisuuden juontaja Eija-Irmeli Lahti Seinäjoelta.

Lopuksi rauhoituimme Vielä virtaa -mieskvartetin (Olli Raitila, Matti AlaVälkkilä, Seppo Kallio ja Jaakko Nummi) nautittavan laulun myötä.

"Tultihin naimahan”

Kuvassa Erkki Kujala

10

Keski-Pohjanmaan osuudessa juontaja Terttu Hanhikoski oli tuskin saanut loppuun alkujuontoaan, kun lavalle rynni Erkki Kujala Toholammilta kertomaan millainen oli Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä Juhanin Turun matka.

Kanttori ja opperalaulaja Merja Wirkkala esitti kaustislaiseen lapsuudenperintöön liittyviä lauluja säestäjänään Kaarina Nisonen. Juuret Kaustisella hänelläkin.

Hääpelimannit (Risto Hotakainen, Kimmo Anttila, Timo Valo ja Tauno Anttila) päättivät tilaisuuden esittämällä kolme kappaletta: Konsta Jylhän Kesän tullessa, Otto Hotakaisen Lokakuun polkka ja kansanlaulun Minä sydämestäni rakastin sua elinaikani, joka Kimmo Anttilan tulkitsemana sulatti sydämet ja kostutti silmäkulmat.

Tilaisuus päättyi valtaisiin suosionosoituksiin. Kolme maakuntaa oli pannut parastaan, ja se kyllä palkittiin!

Esiintyjät valloittivat estradin niin innostavasti ja iättömästi, että harrastamisen siemen jäi katsojille kannustukJoulu 2017

Kesäpäivien toinen juhlapäivä alkoi kiitoksella.

Kansanlaulukirkossa kirkkoherra Veli-Pekka Harju muistutti, kuinka voimme jättää kipumme ja kuormamme Korkeimman kannettavaksi. Siitäkin puhuttiin, minkälaisen jäljen itse kukin jätämme ja kuinka joka ainoan elämällä on merkitystä.

Kansanlaulukirkossa ei unohdettu myöskään aitoja – "aitoviertä pitkin pääsemme perille".

Kirkkoherra Harju muistutti niin eläkeliittolaisia kuin muitakin rukouksen langattomasta laajakaistasta – sitä kannattaa käyttää.

Aitovierillä I-osan juhlan puheissa sisältöä Kaustisen tervehdyksen toi kunnanjohtaja Arto Alpia mainiten, että 50. festivaali toi areenoille 4500 esiintyjää sekä yleisöennätyksen. Eläkeliiton kesäpäivät toivat tapahtumaan reilusti yli 2000 juhlavierasta molempina päivinä.

Valtiovallan tervehdystä esittäessään sivistysvaliokunnan pj. kansanedustaja Tuomo Puumala korosti juurien tuntemisen, sivistyksen ja yhteisöllisyyden merkitystä. Jos Puumala saisi olla diktaattori, hän poistaisi suomalaisten keskuudesta yksinäisyyden. Puumalan kiitollisuus kumpusi muistoista. ”Isoisän kanssa keräsimme festivaalialueen rinteestä tyhjiä pulloja.”

Puheessaan Eläkeliiton puheenjohtaja Eeva Kuuskoski alleviivasi järjestön vaikuttamistehtävän tärkeyttä. Aitovieriltä pitoihin kuvaa tietä yhteiseen pitopöytään. Yhteisen ruokapäydän ympärille kokoontuminen edellyttää

Juhlayleisöä

Kaustisen yhdistyksen musikanteista Wiljami Niittykosken Suvitunnelman tulkitsivat VeliMatti Puronaho (vas.) Kimmo Anttila, Tapio Kivelä ja Eero Myllymäki.

toisen ihmisen arvostusta ja kunnioittamista. Eeva Kuuskoski muistutti, että monien kansallisuuksien Suomessa täytyy ruokapöydästä löytyä tilaa myös muualta tulleille. Eeva Kuuskoski osoitti kiitoksensa Kaustinen Folk Music Festival -organisaatiolle kumppanuudesta.

Esiintyjinä juhlassa olivat Väkitukko Lappajärveltä ja PikkuOttoset, keskipohjalaisia mestaripelimanneja ja Näppärit, Hääkuoro ja Häälaulajat Arto Anttilan ja Merja Wirkkalan johdolla sekä Tallari. Tilaisuus päättyi juhlalliseen Maamme-lauluun, esilaulajana Seppo Tastula.

Juhlasta tehdystä äänitteestä kuulee selvästi, miten yleisön aikuiset lauluäänten sävyt ja esiintymislavalta kaikuvat Näppärien nuoret äänet sulautuvat hienoksi kokonaisuudeksi juh-

listaen säänkin puolesta onnistunutta Aitovierillä-juhlaamme.

II-osa – sielunmaisemia kavalkadikonsertissa Eläkeliiton kesäpäivät päättyivät Kavalkadikonserttiin. Kavalkadeissa kerrottiin tarinoita pelimanneista ja Kaustisen sibeliuksista. Kyseltiin sitäkin, miksi säveltäjäkunta on miesvoittoista.

Arveltiin, että siksi kun kaustislaisilla on ollut hyvät muusat.

Kavalkadissa ei unohdettu tanssia, ei varsinkaan purpuria. Niin se on, että ei purpuria näkemällä ymmärrä.

Purpuri pitää itse kokea.

Veli-Pekka Harju (edessä) avustajajoukkoineen.

Teksti: Taina Alanko Kuvat: Taina Alanko ja Maarit Kytöharju Tuomo Puumala

Eeva Kuuskoski

Kavalkadissa nimekkään soittajajoukon äänimaisemia tehostivat kuorot.

Joulu 2017

11

Tulevaisuuden kuusi kasvamaan Halsualla juhlahetki satavuotiaalle Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto. Kunnanviraston edessä pidetyssä tilaisuudessa puhunut Kalevi Lindfors pohti sanonnan taustaa.

- On arveltu, että sanonnan taustalla saattaisi olla vanha tapa nukkua suunnitellulla rakennuspaikalla ennen töiden aloittamista. Unessa puun kuvastama paikan haltija kertoi, kannattiko paikalle jäädä asumaan. Sitä kuusta oli parempi kunnella tai joutui elämään vihaisen haltijan kanssa.

Toisen näkemykseen mukaan sanonnan ”kuuliaisuus” tarkoittaa pihapiirin haltijakuusen palvelemista ja pitämistä arvossa. Kuusi onkin ollut yleinen uhripuu. Monilla tietäjillä ja parantajilla oli omat uhrikuusensa, Lindfors mainitsi.

Kuusella on eurooppalaisessa juhlaperinteessä näkyvä rooli joulupuuna.

Kristillisen puuperinteen oletetaan siirtyneen Saksaan, jossa puuksi on valikoitunut juuri kuusipuu, ja joka sitä kautta tuli myös Suomeen.

Jo kauan ennen kuin kuusia on kannettu sisään taloihin, maalaisväellä on ollu tapana koristaa talvipäivänseisauksen aikaan talot vihreillä kuusenoksilla.

- Kuusi on yhä edelleen ihmisten mielissä henkinen valtapuu. Puhutaan kotikuusesta, mutta oletteko koskaan kuulleet puhuttavan kotimännystä.

Seremoniamestarit Jari Penttilä, Timo Marjusaari, Kalevi Lindfors ja Juha Karhulahti keräsivät sadan ihmisen yleisön ympärilleen.

Pihlajakin on pihan puu, mutta heiveröinen valtapuuksi. Kuuselle annetaan melko yleisesti jopa nimi. Täällä pohjantähden alla -romaanissa Koskelan tontin laidassa kasvoi Matinkuusi, jota edemmäksi lapset eivät saaneet mennä, Lindfors totesi puheessaan.

Kuusi on kuoleman ja surun puu, mutta myös ilon ja suojelun lähde.

Vielä muutama vuosikymmen sitten se tuotiin hautajaistalon portin pieleen. Ruumisreen ja -auton kulmissa

Aulis Hietalahti Halsua

Päiväkoti Kuttapussi lauloi satavuotiaalle Suomelle.

12

olivat kuuset.

Lindfors osoitti viraston pihassa viisikymmentä vuotta sitten istutettua kuusta...

- Hyvin se on suojellut Halsuaa ja halsualaisia. Toivotaan, että tämä ottaa tehtäväkseen luoda uskoa tulevaisuuteen ja auttaa meitä näkemään kulloisenkin elämäntilateemme valoisana eli antaa kiitollista mieltä.

Kirkkoherra Juha Karhulahti siunasi Muistojen kuusen Apostoli Paavalin sanoin: ”Minä istutan, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun.”

- Nämä sanat yhdistävät seurakunnan yhteiseen uskon iloon ja antavat kunnioituksen ja palvelumielen ihmisten välille.

- Me olemme tänään istuttaneet puun. Kuusipuun itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Liitymme siinä johonkin meitä suurempaan. Istutimme kuusen, joka on paljon puhuva, iloa ja luottamusta, toivoa ja rakkautta. Hyvät kuulijat, ikivihreä puu muistuttaa meitä elämän puusta, Karhulahti vertasi.

- Tämän kuusen istuttajilla on syytä kiitollisuuteen myös siinä, että pieni seurakuntamme on hoitanut pyhää tehtäväänsä koko kansallisen itsenäisyytemme ajan – 100 vuotta.

Joulu 2017

Kanteletytöt

Toimekasta toimintaa ja hilpeätä hyörintää Halsualla Eläkeliiton tavoitteena on kuluvana vuonna ollut monipuolistaa yhdistysten toimintaa.

Halsualla varsinkin kevättalvella oli toimintaa niin paljon, että aivan hengästytti.

Halsuan yhdistys sai uuden puheenjohtajan muodossa myös uuden kokin, ja uskalsimme helmikuussa järjestää "Ruokaillaan yhdessä" -tapahtuman. Tarjosimme mutin ja lohikeiton lisäksi monenlaista hyvää aina punaista heraa myöten. Punainen hera jälkiruokana oli monelle aivan uusi tuttavuus. Sitä maisteltiin varovasti, mutta tilaisuuden lopuksi jäljelle jäänyt punainen hera mahtui puolen litran purkkiin.

Maaliskuussa järjestettiin piirin pilkkikilpailut Masalassa, ja sitä varten yhdistyksen naisväki kutoi suuren määrän villasukkia kunniapalkinnoiksi Hyvin näyttivät sukat kelpaavan kilpailijoille.

Huhtikuussa uskaltauduimme järjestämään kirkkokonsertin "Halsualta helähtää". Jännitys oli kova, että löytääkö naapuriyhdistyksien väki

konserttiimme. Ohjelman esittäjät, ja osin myös säveltäjät ja sanoittajatkin löytyivät Halsualta. Olimme tyytyväisiä, kun kirkkoon löysi tiensä suuri määrä oman pitäjän lisäksi myös naapurien väkeä. Kirkkokahveilla konsertin jälkeen näkyi tyytyväisiä kasvoja.

Toukokuussa oli nautintojen vuoro: yllätysretki suuntautui Toholammin Pajamäen perinnekeskukseen, jossa Kujalan Erkki ja Anna-Maija ottivat meidät hoiviinsa. Tästä heille suuri kiitos. Tuli taas todistettua, ettei aina tarvitse lähteä kauas saadakseen kokea hyvää oloa.

Kesä on lepäilty, tehty retki Nokian Edeniin, kalasteltu, nautittu omien läheisten kanssa ja nyt mennään nenä syksyä kohti uusin suunnitelmin.

Teksti: Aini Karvonen Kuvat: Markku Jyrkkä Halsua Joulu 2017

13

Värikkäät, eri alueiden ja paikkakuntien kansallispuvut esiteltiin Halsua-talon tapahtumassa.

Noora Mastokangas totesi puheessaan kansallispuvun tuottavan arvokkuutta kantajalleen.

Yli viisikymmentä kansallispukua esittelyssä Halsua-talolla Elokuun viimeisenä päivänä Halsuaviikon avauksessa puhunut Noora Mastokangas muistutti Halsua-talon kansallispukutapahtumassa, kuinka kansallispuku tuottaa tietynlaista arvokkuutta kantajalleen.

- Olemme koolla mahtavalla yhdistelmällä. Yllämme ovat kansallispuvut, ja Suomi täyttää pyöreitä vuosia. Näkyvillä on sekä seinällä että yllä erilaisia kansallispukuja Suomen eri kolkista.

- Minulla on mukana mummoni Pohjanmaan puku, joka onkin eniten edustettuna nyt tässä tuvassa. Täytyy myöntää, että kyllä kunnioittava hiljaisuus nousi omaan mieleen, kun katsoin itseäni peilistä mummon itse tekemä puku päällä. Moni teistä kertoi, kuinka on itse tehnyt oman pukunsa ja kuinka se prosessi on ollut hyvin palkitseva.

Aino-pukuun pukeutunut Mastokangas esitteli samalla yhden muinaispuvun.

-Mielestäni se oli hyvin sopivaa, koska muinaispuku edustaa koko Suomea. Muinaispukuja on suunniteltu arkeologisten kaivausten perusteella.

Entisaikaan varsinkin varakkaammat ihmiset haudattiin parhaissa puvuissa ja myös arvokkaimpien tavaroidensa kanssa. Tämän uskottiin tuovan vaurautta myös tuonpuoleiseen elämään.

- 1900-luvun alkupuolella Suomessa vallinnut nationalismi eli kansallisaat14

teen tuulet saivat monet suomalaiset etsimään, tekemään ja käyttämään kansallis- ja muinaispukuja. Monet meistä muistavatkin kuinka edellinen presidenttimme Tarja Halonen pukeutui Euran muinaispukuun linnan juhlissa. Mikä onkaan hienompi tapa kunnioittaa itsenäistä Suomea kuin pukeutumalla sen perinteen mukaisesti, Mastokangas totesi Halsua-talo itsessään on myös perinteiden kunnioittamista. Se on halsualaisuuden monumentti, jolla on oma värikäs historiansa. Ensin talo toimi Kanasessa perheen kotina, sitten kansakouluna sivistystä jakamassa, sen jälkeen talo siirrettiin nykyiselle paikalle ja käyttö vaihtui kunnantaloksi.

Kirkon läheisyys myös vaikutti, ja Halsua-talo toimi seurakuntakotina, jonka jälkeen 80-luvulla purku-uhka sai kyläläiset toimimaan talon pelastamisen puolesta. Talkootöillä talosta kunnostettiin museo, jonne jokainen kyläläinen on tervetullut viettämään omia juhliaan.

- Kotiseudusta lähtee jokaisen ihmisen minuuden rakentaminen, Mastokangas mainitsi.

- Jokaisella on sekä positiivisia että negatiivia muistoja lapsuudestaan. Molempia kuuluukin olla. Paluumuuttajana kotiseuturakkaus tuntuu erityisen vahvalta. Aidan toisella puolella on käyty ja todettu, että kyllä kotiseudun rauha ja turva ovat sittenkin se maailman paJoulu 2017

ras asia. Voimavarat, jotka jokainen saa kotiseudultaan ovat mittaamattomat materiassa. Se on se henkinen pääoma, joka kantaa elämän karikoilla.

- Tänään on Aaronin nimipäivä, Mastokangas kommentoi lauantaina.

Aaron oli Mooseksen veli, kuten moni meistä muistaa ja tietää. Hänellä oli puhumisen lahja, kun taas Mooseksella ei. Meille jokaiselle on annettu erilaisia lahjoja. Mooses oli Israelin kansan johtaja, mutta ei hänkään pärjännyt ilman veljeään tai toisia heimolaisiaan.

Hyvän johtajan merkki onkin siinä, että hän osaa tunnistaa toisen lahjat ja kykenee ohjaamaan ihmiset käyttämään niitä. Kun yhteisön johtaja osaa ottaa erilaiset lahjat huomioon, yhteisö menestyy.

- Siinä on siis Halsuankin salaisuus.

Halsua-talo luo puitteet, jonka sisällä voimme ottaa omat lahjamme käyttöön ja edistää yhteistä hyvää ja hyvinvointia. Omilla lahjoillamme teemme kotiseudusta erityisen ja rakkaan kuten se ansaitseekin olla.

Halsua-talon tapahtuman emäntänä toimi Ritva Jylhä. Kansallispukunäyttelyyn sisältyi ohjelmatuokio, jonka jälkeen naistoimikunta vei kukkatervehdyksen kotirintamanaisten muistomerkille.

Aulis Hietalahti Halsua

HALSUAN YHDISTYS

Monipuolista kauppaa!

• ESLA -potkukelkat • Tunturi-polkupyörät • Mullat, ruukut, kausikukat • Lelut, pelit, muovi- ja taloustavarat • Langat, tekstiilit, vahakankaat • ja paljon muuta...

TERVETULOA OSTOKSILLE! nettikauppa: www.jarmix.fi

HALSUAN KUNTA

Monipuolinen ostospaikka

SÄHKÖURAKOINTIA

HOT-SÄHKÖ OY Halsua puh. 0400 341 729

LVI-PALVELU SEPPO HAUKILAHTI

-Jokaiselle jotakin!-

Perhontie 11, 69510 HALSUA www.jarmix.fi Puh. (06) 863 6055

puh. 040 835 6970 Parturi-Kampaamo

HANNA Puh. 863 8228, 040-865 9896

Rauhallista Joulua ja Onnea Tulevalle Vuodelle

OP Halsua HALSUAN FYSIOTERAPIA KY Palvelemme: ma-pe 8-21, la 8-18, su 12-18 69510 Halsua, puh. 863 6043 kauppias 0400 736 229

HALSUA

Perhontie 14 69510 Halsua P. 06 863 6380 040 574 2506

Petri Kauppinen, fysioterapeutti petri.kauppinen@halsua.fi

Sähköurakointia jo vuodesta 1985

SähköRivex Kukkola Ky Lestijärventie 1190, Halsua Veijo 0400 263 082

KONEYHTYMÄ HOTAKAINEN P. 0400-366 051 * Maanrakennus- ja kuljetustyöt

Hieroja Dipl.vyöhyketerapeutti • Kalevalainen jäsenkorjaaja

040 5360 151

Maija Kiviaho-Lahti Köyhäjoentie 2, HALSUA

Rakennussaneeraus Jukka Hotakainen 040 5479 458 http://www.rakhota.fi

AUTOKORJAAMO

T. SILLANPÄÄ KY 69510 Halsua Puh. 0400 875 293

• LPG-laite hoidot • Lymfaterapia • Kasvohoidot • Jalkahoidot • Hieronta ja jäsenkorjaus • Intialainen päähieronta

HIETALAHTI JA H & P POJAT OY Hietalahdentie 46, 69510 HALSUA Puh. 06-860 5000 Fax 06-860 5050 www.hietalahtijapojat.fi

Joulu 2017

15

HALSUAN YHDISTYS Nuohouspalvelu Jarmo Korkeaniemi

TEIJO-TALOT OY Vetelintie 265 69510 HALSUA

Harri Simola Satu Wirkkala Keijo Karhukorpi puh. (02) 721 7100, 0400 669 664 Harri Simola Timo Syrjälä

www.metsantahden.fi

040 7504014 P & P Monitoimi 040 0515799

Satu Wirkkala Keijo Karhukorpi

0400 564 964 veli-matti.hotakainen@halsua.fi

KALUSTE- JA SANEERAUSTYÖ HOTAKAINEN

040 564 1207 040 750 4014 040 051 5799 5641207 041040 433 2217

- HUONEISTOREMONTIT - JULKISIVU- JA KATTOTYÖT

Kannistontie 91, 69510 Halsua P. 040 778 0073 - siivous, ikkunoiden pesu, piha-askareet ym.

Puh. 0400 137 892 • Nuohoukset • Ilmastointikanavien puhdistus • Sisäpiiput • Tulisijojen nuohous

Oriflame-edustus Satu Laasasenaho

Puh. 040 5156 335

Hyvää Joulua & Onnellista Uutta Vuotta -17!

Halsuan Toimipiste

Grilli-Kahvila Posti Veikkaus C-oikeudet

www.jahtikangas.fi

Perhontie 1, 69510 Halsua P. 040 687 2727

Lomakylä Masala Lehtomaantie 151, Halsua • p. 06 8636 120 www.masala.fi

Vetelintie 3, 69510 Halsua

puh. 0403537940 info@jahtikangas.fi

Ti ja To 12-18 (muina aikoina sop.muk.)

LWOOD A H – PANELIT JA LISTAT –

Alajoentie 80, 69510 Halsua Puh. 040 512 7221

Ystävämme Eeva Karhulahti on poissa "Laun hiihin laulajoille, laun hiihin, latvan taitoin, oksat karsin, tien osoitin.

Siitäpä tie menevi, ura uusi urkenevi."

Tämä Kalevalan säe, joka oli Eevan arkulle laskemassamme kukkalaitteessa, kuvasi Eevan panosta Eläkeliiton hyväksi. Hänellä oli kyky löytää uusia uria meidän kaikkien kulkea.

Saamme niin täällä Halsualla kuin myös piirissä ja liitossa hiihtää Eevan osoittamia latuja eikä pyry pysty Eevan latuja peittämään.

Toivotamme hänelle hyviä latuja kotimatkalle!

Teksti: Aini Karvonen Kuva: Markku Jyrkkä

16

Joulu 2017

Himangan ja Lohtajan kunnanlääkärit 1920–1951

Värikkäitä persoonia!

Hämmentyneenä Sotea odotellessamme ajattelin tutkia hiukan, miten terveyspalveluja tuotettiin ”ennen vanhaan”. Erityisesti kiinnostuksen kohteena ovat avainhenkilöinä lääkärit.

Kunnanlääkärijärjestelmä syntyi vuoden 1879 terveydenhuoltoasetuksen myötä. Ensimmäisen kunnanlääkärin sai Viitasaari 1882. Entisen SuurLohtajan viisi perilliskuntaa pohtivat yhteisen lääkärin ottamista 1891, kun valtio oli alkanut avustaa palkkauksessa. Lääkäreinä toimivat Karl Wangell ja varsin nuorena kuollut, Toholammilla syntynyt K.F. Klemola.

Alue oli yhdelle lääkärille suuri kierrettäväksi. Työtä kyllä riitti: kolera- ja tulirokkoepidemioiden vuoksi oli pitänyt jopa avata väliaikainen sairastupa.

Välillä oli vaikea löytää edes vastaanottotilaa tohtorille. Lopulta lääkärin apua sai vain Kannuksessa.

Siksi Himanka ja Lohtaja päättivät irrottautua omaksi lääkäripiiriksi.

Alusta alkaen oli selvää, että lääkärintalo tulisi Himangalle, koska apteekkikin oli täällä, ja apteekkarin oikeudet 1916 saanut Lennart (”Rellu”) Relander oli valmis maksamaan lääkärin vuosipalkasta 800 markkaa eli 10 %.

Kuntien valtuustot käsittelivät asiaa maaliskuussa 1919, ja lopullisen sinetin viran perustaminen sai kuun lopussa yhteiskokouksessa Lohtajalla Kivimäen talossa. Himankaa siellä edustivat Sakari Ainali (pj.), Juho Tilus ja Johannes Hekkala.

Palkkauksessa pihisteltiin, minkä vuoksi hakijoita ei ilmaantunut lainkaan. Tammikuussa 1920 kiinnostuksen esitti Jalmari Mikkola Helsingistä, mutta vasta neljäs kerta toden sanoi.

Asiaan vaikutti se, että palkkaa oli korotettu ja lääkärintalo saatu hankittua.

Esillä olivat Sakari Ainalin ”kartano” tai kätilö Maria Tuliniemen talo Tiluksen maalla, joista päädyttiin jälkimmäiseen. Se saatiin 25 000 markalla. Tontti tosin lohkottiin itsenäiseksi vasta 1935.

Paikalla on nykyisin kehitysvammaisten toimintakeskus.

Kesällä 1920 Juho Tilus puhdisti, paperoi ja ehkä maalasikin rakennuk-

sen. Heti ryhdyttiin ”hommaamaan” myös lisärakennusta ja saunaa, joiden kustannuksista lankesi Himangalle 2/3 ja loput Lohtajalle. Tilus vastasi jatkossakin kunnossapidosta. Vuonna 1926 lääkärille laitettiin ”posliinikaakeliuuni”, jonka piti olla ”suoraa tyyppiä” ja mahdollisimman halpa! Pari vuotta myöhemmin Juho Seppä teki osin palaneen ulkorakennuksen uusiksi Onni Pöyhösen piirustusten mukaan kauemmaksi talosta. Se oli kooltaan 20 m x 7 m, siis alkuperäistä isompi.

Keväällä 1924 hyväksytyn ohjesäännön mukaan lääkärin piti antaa palveluja sekä kotonaan että tarvittaessa sairaan luona. Lohtajan kirkolla piti käydä vähintään kerran kuukaudessa ja Marinkaisissa, jossa ”toimipiste” oli jo ollut kauppias Keiskanderilla. Ajoista ilmoitettiin kirkossa kuuluttamalla tai muulla tavalla.

Lääkärin oli pidettävä silmällä kaikkia niitä seikkoja, jotka voivat vaikuttaa yleiseen terveyteen, annettava neuvoja kunnallisille viranomaisille ja eri korvauksella, jos muilta virkatoimiltaan ehtii, toimia koululääkärinä. Köyhäinhoidossa olevilta ei saanut periä maksuja, mutta kunta huolehtisi kyllä matkakulut.

Väinö Edvard Soininen 1920/1924 – 1931 Soininen oli syntynyt marraskuussa 1889 Kuopiossa. Hän isänsä oli kauppias ja liikemies. Toisen nimensä Soininen kirjoitti usein suomalaisittain Eetuksi. Hän valmistui voimistelunopettajaksi 1911 ja viisi vuotta myöhemmin lääketieteen kandidaatiksi. Kesäkuussa 1920 Soininen meni kihloihin helsinkiläisen Ester Hagelbergin kanssa ja heinäkuussa hän jo avasi vastaanoton Himangalla.

Syksyllä 1917 Soininen oli johtanut Helsingin yliopiston suojeluskunnan lääketieteen kandien komppaniaa. Sisällissotaan hän osallistui valkoisten puolella ja toimi vielä rauhan tultua kahdeksan kuukautta eri joukko-osastojen lääkärinä. Himangalla Soininen Joulu 2017

antoi heti 1920 lääkintäkoulutusta suojeluskunnalle ja osallistui aktiivisesti sen toimintaan esikunnan jäsenenäkin.

Soininen valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1924, ja tällöin hänet valittiin virkaan pysyvästi. Väliaikaisina lääkäreinä toimivat talvella 1922 Jalmari Oikarainen ja 1923 Aarne Niiranen. Soinisen yhtäjaksoinen työrupeama Himangalla alkoi kesäkuun alussa 1923.

Erityisen tarmokkaasti Soininen tarttui tuberkuloosin torjuntaan.

Kauppoihin ja kirkkoon määrättiin sylkykupit, kirkko piti pestä säännöllisesti lysolilla. Pohjanpääläisten kirkkotallit Raumankarilta piti siirtää ja siistiä tai muutoin Sydänmetsän leipomo suljettaisiin. Kalastajaseuran mätänemistilassa ollut lato Akreenin rannassa hävitettiin ja tontti puhdistettiin, ne navetat, joista sateella levisi virtsaa ja lantaa tielle, oli korjattava jne. Tulosta tuli: viidessä vuodessa Soininen sai puolitettua järkyttävän suuren kuolleisuuden keuhkotautiin.

Muutoinkin Soininen oli riuska: veneerisiä tauteja sairastavia naisia lähetettiin sairaalaan Vaasaan. Hieroja, joka myi luvatta myös lääkkeitä ja puoskaroi, poistettiin Himangalta.

Lääkintävälineistöä hankittiin, ja hän yritti saada verikokeet lavantaudin toteamiseksi ilmaisiksi.

Soininen toimi koululääkärinä vuodesta 1924 ja MLL:n paikallisosaston ensimmäisenä puheenjohtajana vuodesta 1926 alkaen. Hän harrasti musiikkia (Iisalmessa jopa Laulu-Veikkojen johtajana), metsästystä ja kalastusta. Soininen julkaisi myös historiikin Pohjois-Savon keuhkotautityöstä.

Soinisen perheeseen haettiin 1928 kaksivuotias ottotytär Etelä-Suomesta.

Viimeisessä lääkärimatrikkelissa hänet oli merkitty lääkärin omaksi lapseksi.

Soinisen leski vietti kesiä Himangalla Borénilta vuokratussa mökissä. Tytär Airi Soininen palasi eläkepäivikseen Himangalle ja asui Kärmekalliolla.

Taitavuudesta ja tarmokkuudesta huolimatta kaikki eivät pitäneet Soinisesta. Se saattoi johtua siitä, että 17

Ester ja Väinö Soinin lääkärintalon edustalla noin 1924

hän ei noudattanut tarkasti kieltolakia. Lisäksi tohtori pyrki savustamaan kommunistit pois kunnanvaltuustosta.

Himangalta Soininen lähti Ylivieskaan ja sieltä 1934 Iisalmeen, jossa kuoli jo syksyllä 1942.

Karin Widnäs 1931 – 1936 Widnäs näki päivän valon Pietarissa 1898. Hänen isänsä oli Kokkolassa syntynyt kenraalimajuri Otto Widnäs, joka toimi myöhemmin kuvernöörinä mm. Uudellamaalla. Äiti, Vera Mihailova, oli myös kenraalimajurin tytär.

Widnäs aloitti opintonsa Pietarissa, mutta siirtyi vallankumousten jälkeen Helsinkiin. Hän erikoistui lastensairauksiin ja myöhemmin tuberkuloosin hoitoon. Widnäs väitteli lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi 1928. Ranskankielinen väitöskirja käsitteli lasten diabetesta. Hän julkaisi runsaasti muitakin tutkimuksia. Karinin sisko väitteli muinaisvenäjän adjektiiviattribuutin asemasta.

Widnäs valittiin neljän hakijan joukosta. Edeltäjänsä tavoin hän toimi koululääkärinä ja MLL:n osaston puheenjohtajana. Widnäs pyrki turhaan saamaan Himangalle ”huoltoaseman” 18

raskaana oleville naisille. Kotona naimattomalla Karinilla oli turvana iso koira, joka saattoi hätyytellä karanneita lampaita. Widnäs koulutti ahkerasti ja monipuolisesti lottien pientä lääkintäjaosta; hänet valittiin pian myös Himangan Lotta Svärdin johtokuntaan ja lopulta 1936 sen puheenjohtajaksi.

Widnäs harrasti puutarhanhoitoa ja aktiivisesti liikuntaa. Mielilajit olivat hiihto ja tennis, jos niitä vain oli mahdollisuus harrastaa. Myöhemmin kuvaan tulivat autoilu ja kunnallispolitiikka. Tohtoria pidettiin IKL:n kannattajana, mutta ruotsinkielisenä hänen puolueensa lienee ollut RKP. Vaasassa hän johti Akademiskt bildade kvinnors -järjestön paikallisosastoa.

Myös taistelu keuhkotautia vastaan jatkui: Himankakylällä suljettiin sen vuoksi tilapäisesti kauppa ja Aleksi Akolan kiinteistö yritettiin muuttaa keuhkotautisairaalaksi. Widnäs järjesti iltamia tuberkuloosirahaston kartuttamiseksi, mutta rahat olivat alati lopussa. Se saattoi turhauttaa tohtoria.

Työ Himangalla päättyikin syyskuun alussa 1936 tasan viiden vuoden jälkeen. Seuraava osoite oli Karjaalla Mjölbolstadin uusi keuhkotautiparantola. Widnäs asettui 1939 lopullisesJoulu 2017

ti Vaasaan, mutta hän teki runsaasti opinto- ja kongressimatkoja aluksi Saksaan ja Italiaan sekä sodan jälkeen Ranskaan ja Ruotsiin. Lahjakkaan tohtorin elämä päättyi 1973. Ehkä hän kuului äitinsä perintönä ortodokseihin; ainakaan Himangan kirkonkirjoista en häntä löytänyt.

Torsten Vilhelm Forssel 1936 – 1945 Syksyllä 1907 Helsingissä lääkärin poikana syntynyt Forssel pääsi ylioppilaaksi ruotsinkielisestä lukiosta Tammisaaressa, mutta hän oli täysin kaksikielinen. Forssel valittiin kymmenen hakijan joukosta. ”Oikein fiksun näköinen, mutta ei kovin pitkä” lääkäri muutti tänne Kankaanpäästä. Myös Forssell toimi MLL:n Himangan osaston puheenjohtajana. Tuolloin MLL yritti parantaa äitiyshuoltoa ja käynnistää kouluruokailun, mutta ne toteutuivat täysin vasta lakien määräämänä.

Haudattujen yleisin kuolinsyy oli yhä keuhkotauti (15 %). Syksyllä 1938 puhkesi paha tulirokkoepidemia. Saha ja Mylly Oy:n huoneistoon avattiin tilapäinen kulkutautisairaala, kirkonkylän ja Lahdensuun koulut suljettiin,

iltamat kiellettiin ja hautajaisiinkin piti saada lääkäriltä lupa. Tilapäinen sairaala piti avata uudelleen 1940 tulirokon ja evakkotalvena Sautinkarilla 1944–1945 lavantaudin ja kurkkumädän vuoksi. Potilaita tuli paljon Lohtajaltakin.

Syksyllä 1939 terveydenhoitaja Viitamäki tuumi pikkupoika Usko Vähäraution sairauden edenneen niin pitkälle, että kallista rohtoa ei kannattaisi enää tilata. Forssel suuttui pahasti ja sadatellen sanoi lähestyvän ajan, jolloin kaikkia miehiä tarvitaan. Poika pelastettiin, ja sota syttyi. Talvisota vei kunnanlääkärin yli puoleksi vuodeksi armeijan palvelukseen. Jatkosodassa majuri Forssel toimi aluksi pataljoonan lääkärinä ja sitten kenttäsairaalassa. Kesä 1944 oli raju niin fyysisesti kuin psyykkisesti lääkäreille rintamalla. Forsselin kerrotaan haavoittuneen tällöin.

Forssellin ensimmäinen vaimo Veera o.s. Rahko toimi hammaslääkärinä.

Tuliniemen Tertun hammas jäi tosin irtivetämättä. Himangalla perheeseen syntyi kaksi poikaa. Avioeron jälkeen Forssel avioitui Svea o.s. Danielssonin kanssa. Heille syntyi tytär.

Keväällä 1945 Forssell muutti Kuortaneelle ja sieltä Perniön ja Särkisalon kunnanlääkäriksi. Mukaan lähti piika Aino Tuorila (Jukkola), joka palasi Himangalle Perniön lääkärintalon palon vuoksi.

Forssel oli ulkoilmaihminen, joka harrasti matkailua ja kirjallisuutta.

Hän oli erityisen kiinnostunut kielistä. Eipä ihme, että lääkäri otti pestin m/s Paraguaylle ja seilasi välillä Göteborg – Vancuover, ja oli hän töissä sairaaloissakin Ruotsissa. Salossa 1972 menehtynyttä Forsselia muisteltiin ”potilaiden varauksettoman suosion saaneena erittäin taitavana lääkärinä ja hienona ihmisenä.”

Jaakko Johannes Valdemar Ketola 1945 – 1946 Ketola syntyi merikapteenin perheeseen Helsingissä 1905. Sodassa hän toimi lääkintämajurina rintamalla ja kenttäsairaalan päällikkölääkärinä.

Rauhan palattua Ketola oli aluelääkäri Itä-Lapissa ja ambulanssilääkäri Sodankylässä, kunnes heinäkuun alussa 1945 aloitti Himangalla. Ehkä hän oli ehtinyt hoitaa Himangalta palanneita evakkoja.

Tuolloin käynnistyi terveystalon

suunnittelu (nykyisin Villi Minkki).

Mahdollisesti tontti sai nimensä uuden lääkärin sukunimestä.

Naimattoman Ketolan palvelijana ahersi Mari Ranta. ”Kumma lääkäri, kun se istui pöydällä” muutti keväällä 1946 Ryttylään, joka oli Hausjärven teollisuustaajama. Hän avasi sinne yksityisvastaanoton. Ketolan harrasti valokuvausta ja johti Ryttylän seudun SPR:ää.

Paavo Keijo Viitasaari 1946 – 1951 Kälviällä (Ruotsalossa?) maanviljelijän ja metsätalousneuvoksen poikana 1911 syntynyt Viitasaari oli sodassa lääkintäkapteeni. Hän paransi haavoittuneita ja sairaita pataljoonan lääkärinä, kenttäsairaalassa ja lääkintäkomppanian päällikkönä sekä sodan jälkeen MLL:n kiertävän lastenneuvolan lääkärinä ja Vihannin kunnanlääkärinä.

Himangalla hän aloitti joulukuussa 1946. Tuolloin Keski-Kurun Pentti laittoi vesijohdon lääkärintalolle. Syksystä 1928 alkaen vettä lääkärille oli pumpattu Sanfrid Tilukselta. Kunnanlääkärin tehtävät laajenivat ehkäisevän terveydenhuollon piiriin kuuluvilla valistus- ja hoitotöillä. Himangalla tilannetta muutti myös terveystalon valmistuminen.

Pula-aika piti ravinnon yksipuolisena, mikä lisäsi potilaiden määrää. Lisäksi lapsille ja nuorille sattui tuolloin yllättävän paljon jopa kuolemaan johtaneita tapaturmia.

Viitasaaren vaimo Rauha Maria o.s. Kuha toimi MLL:n osaston varapuheenjohtajana. Perheeseen kuului kolme lasta, joista Olli Sakari syntyi täällä. Viitasaaresta ei ole juuri jäänyt kertomuksia. Hän harrasti kirjallisuutta, sieniä ja sienestystä. Vanhempana pitkät kävelyretket viehättivät lääkäriä.

Vakaumukseltaan Viitasaari oli yleiskonservatiivi, joka olisi liittynyt todelliseen ”reaktionääriseen” puolueeseen, jos sellainen olisi ollut.

Alkuvuonna 1951 Viitasaari lähti kunnanlääkäriksi Pälkäneelle.

Kertomus päättyy tällä erää tähän, sillä Viitasaarta seurasi monia lyhytaikaisia lääkäreitä. Myös lääkärilaki muuttui, mutta kunnanlääkärit jäivät historiaan vasta 1972 kansanterveyslain myötä.

Alla pihakoivun Lapsuuskotini pihapiiri, elämä siellä on vaiennut, katolta tuuliviiri alas maahan pudonnut.

Vielä pihassa vinttikaivo, janon siellä voi sammuttaa, puinen penkki on alla koivun, voin siihen hetkeksi istahtaa.

Ei nouse pellosta kultainen vilja, vain ohdakkeita se kasvattaa.

Metsän rinnassa riihi hiljaa, tuuli sen ovea huojuttaa.

Auki jäänyt on räppänä saunan, turhaan odottaa se kylpijää, on siitä aikaa mennyt jo kauan, kun astuin lauteille lämpimään.

Kotikuusen laulua kuulen, niin lempeää huminaa, keinuu oksat kesäisen tuulen, sateen pehmeää kohinaa.

Ovat vaienneet karjan kellot, aidat tarhaan on lahonneet, tyhjä pilttuu hevosen tallin, aisat aurankin kadonneet.

Ei kotipihalla astele äiti, ei isä sahaansa teroittele, nuo äänet vanhempain jo vaiti.

Nää muistot rakkaat on minulle.

Liisa Myllymäki (1941–2017) KAUSTINEN

Teuvo Tuorila HIMANKA Joulu 2017

19

Latominen

Tervaviikko Pahkalassa onnistui Pahkalan kylällä Himangalla poltettiin jälleen tervahauta vanhaan malliin viime heinäkuussa. Tervanpoltolla on pitkät perinteet Pahkalassa kuten muuallakin Pohjanmaalla jo satojen vuosien takaa. Pahkalassa tätä vanhaa perinnettä alettiin elvyttää noin 24 vuotta sitten, jolloin Pahkalan ja Pernun kylien isännät polttivat ensimmäi-

sen ”uuden ajan” tervahaudan. Tänä kesänä paloi isäntien viides tervahauta.

Kesän tervanpolttoa valmisteltiin monta vuotta. Männyt kuorittiin kolmena kesänä sekä kaadettiin ja halottiin viime talvena. Kesäkuun alkupuolella tervahaudan pohja puhdistettiin vuosien aikana kertyneestä maa-aineksesta. Heinäkuun ensimmäisenä lauan-

Osa tervanpolttajista

20

Joulu 2017

taina puut ladottiin hautaan ja peitettiin suosta nostetulla rahkalla.

Kolmessa ensimmäisessä haudassa toimi tervamestarina ja samalla tervahaudan sytyttäjänä Onni Kivelä.

Sen jälkeen tämän tervamestarin kunniatehtävän on saanut hänen poikansa Veikko Kivelä. Heinäkuun kuudentena koitti sitten suuri päivä, tervahaudan sytytys. Parin päivän sateiden jälkeen taivas kirkastui ja tuuli tyyntyi sopivasti sytytysillaksi, ja hauta saatiin sytytettyä ajallaan.

Pääministeri Juha Sipiläkin oli saanut mahdutettua tervaviikkomme aikatauluunsa ja oli mukana sytyttämässä tervahautaa. Tervahaudan mäki oli jälleen täynnä tapahtumaa seuraamaan tullutta yleisöä.

Pahkala-Pernu Kyläyhdistys oli järjestänyt tervaviikolle monenlaista oheisohjelmaa. Pahkalan koululla oli esillä Leena Heikkilän ja Päivi Kivelän vuoden 2012 tervaviikosta ottamista valokuvista koottu valokuvanäyttely ”Tervan tie”. Koululla oli myös kansakoululaulujen ilta, jossa kaikuivat vanhat tutut koululaulut Annukka Rannankarin johdolla.

Tervahauta oli myös sopiva ympäristö lauluryhmä Soinnun ”Suomalainen messu” -esitykselle sunnuntaina, ja väkeä olikin saapunut paikalle satamäärin. Esityksen jälkeen yleisö sai seurata silmä tarkkana, kun tervanpolttajat laskivat ensimmäiset tervat tervahaudasta. Tervanpoltto oli onnistunut, koska tervaa tuli jo useampaan tynnyriin.

Tervahaudan mäellä vietettiin myös perinneiltaa voita kirnuten ja perinneleikkejä leikkien. Silloin tervahaudan hiilloksessa paistettiin myös perunoita, jotka maistuivatkin yleisölle vasta kirnutun voin kera.

Sysien nosto oli kuumaa ja nokista työtä. Tervahautaa avattiin reunoilta ja kuumia hiiliä vedettiin haudan reunoille jäähtymään. Vesiletkut oli lähellä, että kytevät palopesäkkeet voitiin heti sammuttaa eikä tuli päässyt ryöstäytymään. Tervaa laskettiin ja sysiä nostettiin useampana päivänä ennen kuin tervahauta sammutettiin lopullisesti.

Tervahautaa valvottiin yötä päivää vähintään kahden tervanpolttajan voimin. Valvojien ei juurikaan tarvinnut olla vain keskenään, sillä aina riitti juttuseuraa läheltä tai kaukaa, aina ulkomaita myöten.

Kokonaisuudessaan tervaviikko oli todella onnistunut tapahtuma. Yleisöäkin saimme oikein mukavasti paikalle.

Tällä tapahtumalla Pahkalan ja Pernun kylien tervanpolttajat ja kyläyhdistys halusivat pitää yllä vanhaa tervanpolttoperinnettä ja siirtää samalla tervanpolttotaitoa tuleville sukupolville.

Teksti ja kuvat: Päivi Kivelä HIMANKA

Sytytys

Tervan lasku Sysien nosto

Joulu 2017

21

Partiopolkuni alkoi Hiiristä Muistan elävästi sen hetken, kun tajusin, että haluan liittyä partioon. Olin alle kouluikäinen ja olin isovanhempieni kanssa Tampereella seuraamassa paraatia, johon serkkuni osallistui.

Minua viehätti yhteenkuuluvuuden tunne, joka yhdisti suurta joukkoa eriikäisiä partiolaisia. Nyt olen ollut mukana partiotoiminnassa kymmenisen vuotta ja päässyt tekemään ja kokemaan unohtumattomia juttuja.

Ensimmäinen partioryhmä, johon kuuluin, oli Himangan Nuotioveljien sudenpentulauma Hiiret. Ala-asteajoiltani partiosta on jäänyt mieleen mukavat retket, pienet partiotaitokisat sekä hauskat koloillat.

Hiiret pysyi koossa aina yläasteen alkuaikoihin asti, jolloin partio vaihtui monilla johonkin toiseen harrastukseen. Minunkin partioeloni oli aika hiljaista Hiirten hajoamisen jälkeen: johdin nuorempaa vartiota jonkin aikaa sekä osallistuin oman lippukunnan tapahtumiin.

Pari vuotta nykyhetkestä taaksepäin jatkoin partion parissa taas aktiivisemmin: osallistuin oman alueeni leireille ja sain uusia partioystäviä, joiden kanssa oli rohkeutta osallistua isompiin tapahtumiin ja järjestää myös omia

22

pienimuotoisia leirejä. Pääsin myös mukaan vetämään huippua Ilves-vartiota, jonka kanssa touhuaminen on opettanut minulle paljon johtajana toimimisesta. Menneenä kesänä Ilvesten kanssa järjestimme mahtavan retken, jonka onnistuminen antoi minulle taas hiukan lisää itsevarmuutta ja luottoa omiin taitoihini johtajana.

Samana kesänä järjestettiin kolmatta kertaa Pohjanmaan Partiolaisten suurtapahtuma Myötäpäivät, jonka valmisteluissa sain olla mukana. Kuuluin viestintätiimiin, jossa tehtäviini kuului muun muassa valokuvaaminen.

Vesisodasta, köydenvedosta ja kasvomaalauksista innostuneita sudenpentuja kuvatessani tuli muisteltua ensimmäisiä Myötäpäiviä, joilla itse olin mukana aivan partiopolkuni alussa. Tuntui hauskalta huomata, kuinka olinkaan kasvanut pienestä sudarista jo ”isoksi” partiolaiseksi, joka sai olla mukana mahdollistamassa tapahtumaa.

Eräs virstanpylväs partiopolullani oli kesällä 2016 järjestetty suurleiri Roihu, joka kokosi yhteensä 17 000 partiolaista Suomesta ja ulkomailta Hämeenlinnan lähelle Evon retkeilyalueelle. Koko Roihu-kokemus oli

Joulu 2017

jotain ennennäkemätöntä, ja tajusin taas kerran kuinka mahtava harrastus partio onkaan. Tuskinpa minkään muun harrastuksen myötä olisin päässyt kokemaan mitään niin huikeaa kuin vapaaehtoisvoimin pyörivä pienen kaupungin kokoinen leiri keskellä metsää.

Toki suurleiri jo sellaisenaan on unohtumaton kokemus, mutta minulle siitä vielä erityisemmän teki matka sinne: minä ja hyvä partioystäväni pyöräilimme Kokkolasta Evolle saakka. Matkaa kertyi yli neljäsataa kilometriä. Yöpymisten kanssa meitä matkan varrella auttoivat paikalliset partiolaiset, joiden koloilla ja kämpillä saimme nukkua.

Taas voi todeta, että eipä mikään muu harrastus tarjoa samanlaista mahdollisuutta kahdelle nuorelle toteuttaa pyöräreissua halki kesäisen Suomen.

Partiopolkuni varrelta mukaan on tarttunut unohtumattomia muistoja, elinikäisiä ystäviä sekä ennen kaikkea tarpeellisia taitoja ja rohkeutta luottaa omiin kykyihinsä. Uskon, että partio on minulle elinikäinen harrastus, jolla on aina jotain uutta tarjottavaa.

Teksti ja kuvat: Sofia Forslund HIMANKA

Himangallakin sama suunta vanhuksilla

Henkilökohtainen hoiva ja asumispalvelut erotettu Viime sodan jälkeen Suomessa alkoi lukuisten sosiaalipoliittisten uudistusten aika. Sen seurauksena vanhakantainen köyhäinhoito-termi muuttui huoltoavuksi, ja alettiin puhua yleisemmin sosiaalihuollosta. Sen yhdeksi erityisalueeksi muodostui vanhustenhuolto.

Tällä pyrittiin vahvistamaan vanhusten asemaa, kuten sairaanhoitoa, huolenpitoa ja asumista.

Ikääntymisen katsottiin lisäävän erilaisia palvelutarpeita. Vanhusten omatoimisuutta ja itsenäistä selviytymistä kotona tuettiin erilaisilla palveluilla. Samalla alkoi myös muiden yhteiskunnallisten toimintojen kuten eläkejärjestelmien ja erilaisten tukitoimien kehittäminen. Valtio alkoi tukemaan asuntojen rakentamista lainoittamalla sekä yksityisiä henkilöitä että yhteisöjä.

Tarveharkinta ratkaisi Vuoden 1966 kunnallista kodinhoitoa koskeva laki paransi vanhusten mahdollisuuksia saada kodinhoitoapua, koska avunsaannin ehtona ei enää ollut vähävaraisuus vaan tarveharkinta.

Kotona asuvien vanhusten toimintakykyyn alettiin kiinnittää aikaisempaa enemmän huomiota tukemalla heitä erilaisilla palveluilla.

Erilaiset järjestöt ja säätiöt perustivat mm. vanhusten asumisolojen parantamiseen tarkoitettuja yhdistyksiä, joiden pääasiallinen tarkoitus oli tuottaa uusia asuntoja ja järjestää sosiaalihuoltolain mukaista toimintaa asukkailleen. Arava-lainoitus ja Rahaautomaattiyhdistyksen myöntämät avustukset mahdollistivat yhdistysten tarkoitusperiä.

Keski-Pohjanmaalle perustettiin jo tuolloin useita vanhusten asumistoimintaan liittyviä yleishyödyllisiä yhdistyksiä, joista useimmat olivat vanhustenkoti-nimillä varustettuja.

Himangalle 1972 Seuraavalla vuosikymmenellä miltei jokaiseen maamme kuntaan perustettiin yleishyödyllinen yhdistys, jonka tarkoitus oli rakentaa kohtuuhintaisia asuntoja ja siten parantaa vanhusten asumisoloja.

21.8.1972 pidetyssä perustamiskokouksessa päätettiin Himangallekin perustaa Himangan Vanhustenkotiyhdistys ry. Sääntöjen mukaan ”Yhdistyksen tarkoituksena on toimia vanhusten sosiaalisen aseman ja hoitomahdollisuuksien parantamiseksi sekä heidän henkisen ja terveydellisen kuntonsa ylläpitämiseksi.”

Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin silloinen kunnanjohtaja Jorma Tikkanen ja muiksi johtokunnan jäseniksi Martti Siipola, Edvin Pöntiö, Kalervo Hämäläinen, Eino Ojatalo, Torsten Tuliniemi ja Viljo Kästämä.

Yhdistyksen kaksi ensimmäistä vuokrataloa valmistuivat vuonna 1975.

Asuntoja rivitaloihin tuli yhteensä 20 kpl. Sanomalehti Lestinjoki haastatteli kaksi vuotta myöhemmin 6.10.1977 ko. asunnoissa olevia vanhuksia. Vanhusten mukaan ”siellä on keskuslämmitys, sähkövalot ja hyvät pesumahdollisuudet … siellä on yhteinen kerhohuone, jossa on televisio ja keittiö.

Päivät kuluvat mukavasti pikkuaskareita tehdessä ja toisilla kyläillessä.”

Yhdistys rakennutti vielä vuosina 1977–1978 kolme uutta rivitaloa, joihin tuli 24 asuntoa.

Asumisolot kunnossa Asumisolot himankalaisten vanhusten osalta olivat hyvässä kunnossa. Asuntotuotanto paransi vanhusten asumisoloja ja vastasi yhteiskunnan mukanaan tuomiin haasteisiin. Vanhukset pääsivät itsenäiseen elämään ja saivat siten säilyttää itsemääräämisoikeutensa. Yhteisöllisestä monisukupolvisesta asumisesta

Joulu 2017

pyrittiin pois. Vanhukset asuivat omilla tahoillaan ja nuoret toisaalla. Asumistuki mahdollisti/mahdollistaa edelleen myös pienellä eläkkeellä asuvien vanhusten itsenäisen asumisen.

Asumisen ja elämisen sisältö vanhustentaloissa oli 1970-luvulta vuosituhannen vaihteeseen saakka erittäin hyvä. Tuolloin kunta pystyi vastaamaan vanhusten jokapäiväisiin palvelutarpeisiin sisällöltään monipuolisemmin.

Kotihoitohenkilöstö auttoi tarvittaessa kaupassakäynneissä, siivouksessa, pyykinpesussa ja jopa ruuanlaitossa.

Kodeissa voitiin siten viihtyä ja asua hyvinkin pitkään turvallisesti.

Palveluja karsittu Nykyisin jo peruskorjatuissa asunnoissa voidaan edelleenkin asua viime metreille saakka. Asumisen ja palvelun suhde on kuitenkin muuttunut merkittävästi. Vanhusten ikääntyminen on tuonut muutoksia palvelujen sisältöön.

Kuntien taloudelliset resurssit ovat pakottaneet kunnallisten palvelujen karsimiseen ja sitä kautta osa aikaisemmin kunnan tuottamista palveluista on ulkoistettu. Asumispalvelujen ja henkilökohtaisen hoivan erottaminen ovat siten lisänneet vanhusten asumiskustannuksia.

Yhteiskunta on muuttunut. Erilaisilla asumispalvelumalleilla pyritään nykyisin vastaamaan alati lisääntyvien ikäihmisten monimuotoisiin palvelutarpeisiin. Senioritalot, yhteisöllinen asuminen, perhehoito ym. ovat uusia toimivia ratkaisuja. ”Koti hoitaa” on tämän päivän teema.

Toivotaan, että tulevaisuudessakin koti säilyy sellaisena asumispaikkana, jossa jokainen meistä haluaisi asua inhimillisen hoivan tuella elämän iltaan saakka.

Vuokko Pöyhtäri HIMANKA

23

HIMANGAN YHDISTYS

Tilitoimisto AKA Oy Uunilan Rantatie 2 B, 68100 Himanka P. 044 352 0888

HIMANGAN TAKSIPALVELU KORPI OY

Kannuskyläntie 7, 68100 Himanka Puh. 06-879 090 fax. 06-879 091

TAKSIPALVELUT PAHKALAN TAKSI Markku Kyösti 0500 268 909 Tila-auto 1+8 040 486 0630 Inva-auto 1+8 040 486 0590

HIMANGAN PERUNAPALVELU OY Puh. 0400 666 064

0400-866 183

Metsäurakointi Hydrauliikkapalvelu Mannila & Haapaniemi

050 093 8910 Janne • 050 547 9247 Timo

MARKO TAPIO

Uunilanrantatie 2, 68100 Himanka

Targantie 1 68100 HIMANKA Puh. 06-875 944 GSM 0500-517 223 Fax 06-875 200 E-Mail: mt.peite@kolumbus.fi

PAJALANTIE HIMANKA PAJALANTIE3, 3, 68100 68100 HIMANKA P. (06) 875 901,(06) 050 590 1720 • MA-PE 875 901, 050-590 1720 8-17, LA 9-13

Tervetuloa Uunilan maatilalle Himangalle!

MA-PE 8-17, LA 9-13

0500 168 434, 0500 367 155

www.uunilan-maatila.fi

Parturiliike Kaija

SEPÄNMÄENTIE 68100 HIMANKA

Avoinna: Ma suljettu Ti-Pe 9-17 La 9-13 Puh. 06 875 399

24

P. 06 875 780, 044 3396 955 FAX 06 875 960

Joulu 2017

HIMANGAN YHDISTYS Maittavaa kotiruokaa seisovasta pöydästä joka päivä

Raumankarintie 3, 68100 HIMANKA 06-875 566 HYVÄÄ RUOKAPERUNAA HIMANGALTA

Alkutuottaja

Velj. KUUSISTO 68150 Hillilä, puh. 06-878 4400 Raimo 044 564 4349, fax 876 369 Keijo 0440 569 590

RAVINTOLA 68100 Himanka Puh. (06) 875 003 Ma-pe edullinen eläkeläishinta

Puusepänliike PEKKA KURIKKALA KY 68100 Himanka puh. 06-875 665

Himangan Kuljetus Oy Rauta-, rakennus- ja tarvikekauppa 68100 Himanka, puh. 06-875 166 Laadukasta perunaa ympäri vuoden!

Mäkelän Perunatalo Oy Puh. 050 355 4016

Laatutuotteet

Teollisuustie 5, 68100 Himanka Puh. 06-875 350, fax 06-875 810

Mäkelän Peruna Oy:ltä puh. 0500 883 115 Kukkia ympäri vuoden

HANHINEVAN PUUTARHA puh. 06 875 001 044 086 8914

Himanka ☎ (06) 875 411

- huollot ja korjaukset - pesut, vahaukset ja kiillotukset - auton sisätilojen pesut P. 06-876 358/korjaamo - rengasmyynti ja P. 040 557 1685/Ritva asennus P. 0400 917 828/Ari - kuljetukset Jokisuontie 28, HIMANKA (HILLILÄ)

Palvelemme: ma-la 8-21, su 10-21

68100 Himanka Puh. 010 257 1601

KENSAPUU OY Targantie 9, 68100 HIMANKA Puh. (06) 878 0200, fax (06) 878 0233 www.kensapuu.fi

– Parasta hiuksillesi – Ajanvaraus p. 040 525 4889 / Eija Pajalantie 2, 68100 HIMANKA

Tervetuloa!

• FYSIOTERAPIAA MONIPUOLISESTI • HIERONTAA Tervetuloa! lymfa touch Intialainen päähieronta

Parafiinihoito lahjakortit

Fysioterapeutti Ellen Roukala Sautinkarintie 2, 68100 Himanka puh. 06 875 811, 040 5545 518

Joulu 2017

25

Kannuksen vuoden vauvoille sinivalkoinen toukkapussi Kannuksen äitiys- ja lastenneuvolan työntekijät saivat alkuvuodesta mukavan lahjoituksen, kun Eläkeliiton Kannuksen yhdistyksen käsityöpiiriläiset toimittivat neuvolaan toukkapusseja jaettavaksi tänä vuonna syntyville kannuslaisille vauvoille.

Toukkapussi eli villakapalo on lämpöinen, neulottu ”putkilo”, jonne vastasyntynyt pujotetaan vaikkapa kapalossa tai potkupuvussa. Suomessa toukkapusseja on valmistettu muutaman vuoden ajan.

Kannuksen Eläkeliiton käsityöpiiriläiset ovat valmistaneet aiemmin esimerkiksi turvalonkeroita KeskiPohjanmaan keskussairaalan vauvoille.

– Toukkapusseista idean saimme Karvosen Marjatalta, joka oli tehnyt toukkapussin omaan perhepiiriinsä.

Veimme ajatuksen käsityöpiiriin, ja 26

siellä kaikki innostuivat asiasta, kertoo yhdistyksen sihteeri Liisa Äijälä.

Ensimmäisessä lähetyksessä neuvola sai 13 toukkapussia, mutta käsityöpiiriläiset neulovat niitä koko ajan lisää.

– Yhteensä 25 käsityöpiiriläistä on tehnyt näitä toukkapusseja, ja suurin osa heistä on tehnyt jo kaksi. Nyt niitä on tehty neljästä kilosta lankaa, mutta hain vielä kaksi lankakiloa lisää, kertoo Äijälä tyytyväisenä.

Toukkapussien väritys on Suomen juhlavuoden kunniaksi sinivalkoinen.

Ne kudotaan pehmoisella langalla, ja toukkapusseista tulee mukavan joustavia.

Kannuksen äitiysneuvolan terveydenhoitaja Teija Karppisen mukaan neuvolaan tehdään silloin tällöin lahjoituksia vauvaperheitä varten. KanJoulu 2017

nuksessa vauvat ovat kuluneiden vuosien aikana saaneet muun muassa villasukkia, tilkkupeittoja, virkattuja pehmoleluja sekä vauvanhoitotarvikkeita sisältäviä kasseja.

– Kyllähän nämä lahjoitukset aina lämmittävät vauvaperheen mieltä. Ja nämä toukkapussit ovat vauvoille tosi kivoja, sillä ne muistuttavat vauvaa kohdun olosuhteista, kertoo Karppinen. Karppisen mukaan tällä hetkellä näyttää siltä, että tänä vuonna paikkakunnalle syntyy vauvoja suunnilleen saman verran kuin viime vuonna eli 63.

– Tietysti loppuvuosi on vielä arvoitus.

Teksti ja kuvat: Outi Yli-Arvo toimittaja Lestijoki-lehti

Yhteistoimintaa Korpelassa Kiertokoulu kiersi Kannuksessa koko kinkeripiirin. Se kesti 6 viikkoa taloryhmää kohti, ja pidettiin tietyissä taloissa kylässä porstuskamarissa. Ajankohta oli syystalvi ja kevät.

Kiertokoululaisella piti olla mukana taloon tullessa oma pulpetti ja ”riffelitaulu”, mitä käytettiin usein nuukuudenkin vuoksi. Todistuksessa oli suurin numero 4 ja pienin 1. Tavaamisen helpottamiseksi valmistettiin ”ällätikku”.

Koulupäivä saattoi kestää pimeästä pimeään, jos läksyjä ei osannut. Jollekin oli tehty kasvunvaran takia niin iso takki, että se oli sopiva vasta sotaväen jälkeen. Kiertokoulussa oli monia aineita opittavana: katkismusta, raamatunlukua, virrenveisuuta, laskentoa ym.

Tavallisimmin kiertokoulua pidettiin Korpelassa Heiniemen Antti-tuoran tuvassa, joka oli tyhjillään. Muita paikkoja olivat Ypyän vanha tupa, Aapa-vainajan tupa, Korpelan Eeva-

Maijan tupa sekä Alatalon Kallen tallitupa, jossa koulu oli viimeksi.

1900-luvun alussa oli Pikku-Vehtari Kotilainen -niminen kiertokoulun opettaja, joka oli kirkon palveluksessa.

Hän oli kuulu kovasta kuristaan: esim. kellariin joutui herkästi. Muita opettajia oli Ypyässä Riihimäki-niminen, Alli Lehtinen, Airi Kopsala ja Kauppinenniminen.

Viimeinen kinkeripaikka oli Elomaa-talon kamarissa.

Seurantalo talkoilla Ennen nuorisoseuraa oli Korpelassa lava, jolla tanssittiin. Vuonna 1929 perustettiin sitten Korpelaan nuorisoseura, jonka ensimmäisenä puheenjohtajana oli Väinö Kangastalo ja sihteerinä Elli Ojala.

Ennen talon rakentamista oli iso riita sen paikasta. Sitä meinattiin aluksi Ypyän tienhaaraan. Seurantalo raken-

nettiin kuitenkin 1932–33 Korpelan nykyisen kaupan luokse. Talo purettiin vasta vuonna 1970.

Talkoilla rakennettiin ja rahaa kerättiin monin tavoin. Naiset järjestivät ompeluseuroja. Vanhan ajan kunnon iltamia pidettiin ohjelmineen. Iltamiin kuului yhä useammin kunnon tappelu.

Naiset pitivät riihessä tai elosuojassa puffettia.

Nuorisoseuran toiminta oli aluksi monipuolista: erilaisia opintokerhoja, kuten suomen kielen kerho, itsekasvatuksen kerho, urheilukerho, voimistelukerho naisille ym. Ehkä virkein ja huomattavin oli näytelmäkerho. Usein harjoiteltiin kahtakin näytelmää kerralla.

Kirjasta Korpela ennen ja nyt, julkaistu 1970-luvun alkupuolella.

Marjatta Karvonen Kannus

Kuvassa Jannen vanhatupa. Tässäkin lienee pidetyn kiertokoulua.

Joulu 2017

27

Kirjoittaja Vilpas Jylhä palveli 1960 Kokkolan it-patterissa ja teki ”sivubisneksenä” armeijassa parturin, prässääjän ja pankkiirin hommia!

Armeijassa parturina, prässääjänä ja pankkiirina Oli vuosi 1960, kun minulle tuli kutsu Ilmatoruntapatterille Kokkolaan.

Minä sanoin, että voi hitsi, siellä on huonot liksat.

Naapurin isännältä kysyin, mitä bisnestä armeijassa voisi tehdä. Hän esitti, että ota tukanleikkuukone mukaan, kun kerran olet sitä tehnyt, ja prässirauta.

Tuli sitten armeijaan lähtöpäivä.

Minä otin ne työkalut mukahan. Ne mahtuivat siviililokeroon oikein hyvin.

Taisi olla ensimmäinen käskynjako, kun kapiainen kysyi, että onko patterissa parturia. Minä ilmoitin, että täälä, joten minusta tuli niin sanottu patteriparturi.

Tukanleikkuuta oli paljon. Sitten kun alkoi päästä iltalomalle, niin minun piti prässätä housuja. Muuten eivät pojat lähteneet iltalomalle.

28

Ei kahta ilman kolmatta. Sitten kun rupesi pääsemään sunnuntailomalle, pojat huusi käytävällä, että kenellä on antaa kymppiä, jotta pääsisi lomalle.

Toiset sano: Mene Jylhän tykö, hänellä on lainata. Minä lainasin ja pidin korot kohdallaan. Minun piti saada pyhäiltana takaisin 13 markkaa, eivätkä ne tinkineet.

Minullakin oli monesti anomus vetämässä sunnuntailomalle, mutta kapteeni Kiianlinna jostain syystä kirjoitti loma-anomukseeni punaisella kynällä viistoon "en myönnä".

Kun tuli iltaloma, silloin minä hilipasin Kokkolan asemalle ja lättähatulla Kannuksen Roikolan pysäkille.

Kilometrin kävely ja olin kotona Jylhässä. Illalla sitten takaisin Kokkolan patterille. Joskus lättähatussa Joulu 2017

sammui moottori. Kerran puntisreissulla käry oli tipalla kuten entisellä likalla.

Paljon leikkasin tukkia, mutta kerran tuli tapaturma. Kolmospatterilla tuli romanipoika ja pyysi leikkaamaan hänen tukkansa. Minä kahtoin ja sanoin, etten leikkaa. Hän kysyi miksi.

Minä siihen totesin tukan olevan niin lyhyt, että pilalle se menee. Hän vaati sen leikkaamista. Minä myönnyin ja leikkasin sen.

Poika meni peilin eteen ja sanoi: "Hai, hyvä mies, tämä on aivan paikkulainen." Minä siihen, että olen samaa mieltä. Hän etsi rahaa ja löysi 47 penniä. Sanoin sen riittävän: Saat 3 penniä alennusta, kun työ ei ollut priimaa.

Vilpas Jylhä Kannus

KANNUKSEN YHDISTYS

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Vahvat kannukset asumiseen

Löydä kotisi meiltä!

Kannuksen Vuokra-asunnot Oy Asuntopalvelutoimisto Liikuntatie 2 Avoinna: ma-to 9.30-13.30, pe 9-12, muulloin ajanvarauksella Toimitusjohtaja Katri Kotka 044 4745 451 e-mail: katri.kotka@kannus.fi Palvelusihteeri Ulla Kujala 044 4745 233 e-mail: ulla.kujala@kannus.fi www.kannus.fi/vuokra-asunnot

Kannuksen kaupunki Vaatetusliike

TAAVETTI JA TIINA Asematie 2 puh. 06-870 934 www.taavettijatiina.fi

P. 040 754 2805

Lahjat läheisellesi

Kannuksen Kello ja Koru Ky P. 06-870 040 KIRJANPIDOT JA VEROILMOITUKSET • maataloudet • yritykset • taloyhtiöt PALKANLASKENNAT LASKUTUKSET

KANNUKSEN TILITOIMISTO OY

Kannuksen Hammaslääkäripiste Oy Asematie 4 A 4 69100 Kannus 06 873 578 040 5808 140

Kaivinkonetyöt & pellon jyrsintä

JARI ISO-HEINIEMI KANNUS PUH. (06) 870 073, 0500 931 712

HERKKU Ma–Pe 7–21 • La 7–18 • Su 12–21

Pertti Honkela

hammaslääkäri hammaslaakaripiste.fi

Valtak. 19 A 3, 69100 Kannus P. 06 870 642, 050 373 6286 kannuksen.tilitoimisto@kotinet.com

Valtakatu 1, Kannus • Puh. (06) 870 056

Heikki Kellosalo Siltakatu 4a 69100 Kannus. Puh. 06-8741400

KANNUKSEN TAKSI puh. 873 410

• rakennuspeltityöt • vesikourut • alastulot • tikkaat • lumiesteet • piipunpellitykset asennettuna

Pyydä

!

tarjous

0500-557 178 • Teerikuja 1, Kannus

Aut okorjaamo

NIKOR OY Koutosentie 14 69100 Kannus puh. 010 327 0440

Joulu 2017

Asematie 22, 69100 Kannus Puh. (06) 870 211 www.kannuksenkuljetus.fi

29

KANNUKSEN YHDISTYS Puhtaamman ilman puolesta ...

•Betonituotteet •Maatalouselementit •Sokkelielementit

KANNUKSEN O KAUKOLÄMPÖ Y

•Mittatilauselementit •Valmisbetoni •Betonipumppaukset

ERIKOISHAMMASTEKNIKKO

Puh. 06-874 3800 www.kannuksenkaukolampo.fi

KAUKOLÄMPÖ

Hammaslääkäri

tuula komujärvi

LEENA VIHERKARI

vastaanotto tiistaisin ja torstaisin AJANVARAUS PUH. 044 266 0660

Puh. (06) 870 204

puh. 044 575 4523 • info@kitinkannus.fi 050 5418 849 --------www.kitinkannus.fi

Tukkitie 4, kannus, Liedeksen liiketalo, katutasossa • www.ehtkomujarvi.fi

------------------Ay ----Piia Nisula ---- Puh. 0400 968 335 --- piia.nisula@kotinet.com www.paininjalka.fi --

Painin alka

Tervetuloa liikkumaan Kitinvapariin!

M T K T P L S

M T K T P L S

M T K T P L S

M T K T P L S

M T K T P L S

----------------------

Lammasojantie 4, 69100 KANNUS 040-715 6049 info@kuljetuspalvelusyrjala.fi

M T K T P L S

Hieronta M. Haavisto 0400 564 316

KANNUKSEN KAUPUNKI Rauhallista joulun aikaa Kylänraitin kulkijoille!

M. Uusitalo Oy Puh. 0500 864 345 www.uusitalogroup.fi

p. 040 671 1180

Tukkitie 1, 69100 Kannus Puh. 06 870 020

AUTOHUOLTO AROLA Tehtaankatu 1, 69300 Kannus P. 044 251 3686

Valtakatu 31 69100 KANNUS Puh. 040 587 9441

Lepi Oy

Pitopalvelua, kotileivonnaisia tilauksesta T:mi Sanna Herrala P. 0500 163 366 Ylikannuksentie 291 Yli-Kannus

30

Miilutie 2 69100 Kannus P. 06 870 538

Tukkitie 6, Kannus puh. 06 870 681

Joulu 2017

HYDRAULIIKKAPALVELUT Ravitie 2, Kannus • P. 0400 438 950 (käyntiosoite: Asematie 7)

skylä

5 289 >

8549 >

itasaari

KANNUKSEN YHDISTYS

KANNUKSEN Puhtaat ja tuoreet APTEEKKI

vihannekset Siltakatu 6 06-870 008 sukupolvien perinteellä Tavara tekee onnelliseksi

Suomen Punainen Risti käyttää kirppiksiensä tuoton auttamis- ja vapaaehtoistyöhön. SPR-kirppiksille tuodut tavarat koituvatkin lukemattomien suomalaisten onneksi.

SPR-kirppiksiltä voi tehdä uskomattomia löytöjä, sillä monet luopuvat nopeasti hyvästäkin tavarasta. Onneksi.

Punaisen Ristin viikon kunniaksi pullakahvi tai

parturi-kampaamo

PUUSEPÄNLIIKE

AKI ERKKILÄ

Pirjo ja Arja

Puhdistamontie 5, KANNUS Puh. 0500 665 942

Valtakatu 7, Kannus p. 06-870 992

Rengas & Autohuolto

Rauhallista Joulua

p. 050 378 4433

Kannuksen Kuljetustekniikka OY

RAHKOLA

mehutarjoilu jokaisella kirppiksellämme perjantaina 11.5.

Tervetuloa jouluisille ostoksille

MT-Lava Oy Tavara tekee

KANNUS • HIMANKA • KOKKOLA Puh. 0400 882 019

EXEL

AUTOKEIDAS • NOPEASTI • EDULLISESTI

onnelliseksi Kannus 0400 601 708

Hannu Kauppila Oy Asematie 5, 69100 Kannus puh. 050 346 5456

Suomen Punainen Risti käyttää kirppiksiensä tuoton

auttamis- ja vapaaehtoistyöhön. SPR-kirppiksille tuodut tavarat koituvatkin lukemattomien suomalaisten onneksi.

SPR-kirppiksiltä voi tehdä uskomattomia löytöjä, sillä monet luopuvat nopeasti hyvästäkin tavarasta. Onneksi.

Punaisen Ristin viikon kunniaksi pullakahvi tai

KP. Koneurakointia Oy mehutarjoilu jokaisella kirppiksellämme

• Koneurakointia

Lestijokilaakson Siivous Oy

Harri Kuusisto, p. 050 567 1825 Kyösti Isohanni, p. 0500 121 004 www.koneurakointia.fi

HEIKKI SAARIKOSKI 050 520 7326

perjantaina 11.5.

Kirrinkuja 1, p. 014 665 911

- KORJAAMO - RENKAAT - VARAOSAT

Puh. 040 811 3894

KannuKsen IsännöItsIjäja tIlItoImIsto oy

• Kirjanpidot • Palkanlaskennat • Isännöinnit • Tilinpäätökset • Muut taloushallinnon asiantuntijapalvelut • Veroilmoitukset Luotettavasti läheltäsi vuodesta 1979!

Valtakatu 22, Kannus • P. 06 870 620, 050 5522 982 www.kiinteistopiste.com

Kampaamopalvelut kätevästi kotonasi KANNUS • SIEVI • TOHOLAMPI

% 050 523 3031

TukkaTaksi KIERTÄVÄ PARTURI • KAMPAAJA MAIJA MÄNTYKORPI

Rengasammattilaiset palveluksessanne

HUONEKALULIIKE

KOIVUSAARI OY Leppäojantie 5, Kannus. Puh. 06-8741 300 Avoinna: Ma-Pe 8-17

ASEMATIE 5, KANNUS PUH. (06) 870 771 www.urakaluste.com

LAATUA • PALVELUA

Tunnelmallista Joulua ja Valoisaa Uutta Vuotta!

Lähellä asiakasta korpelanvoima.fi

Joulu 2017

31

KANNUKSEN YHDISTYS Kaivinkoneurakointi Tapio Saarikoski Ky

PALVELEE:

MA-PE 6.00-21 LA 8-21 SU 8-21 • Elintarvikemyynti • Veikkaus • Kukkamyynti

• Kahvio • Polttoöljy suoramyynti

Meiltä saat Bonusta jopa 5%

6789 01 2345 4318 70 4318

MEIKÄ LÄINE

N MAIJA

OSUUS KAUPP

A KPO 1341

12345 6

4318 7001 2345 6789 4318

M EIKÄL ÄINEN M AIJ A OSUU SKAU PPA KPO 1341 123456

Kannus puh. 020-780 8420

Monipuolisia palveluita aina maanrakennuksesta sirkkelöintiin sekä sähköja puhelinverkkojen rakennustöihin.

Puh. 044 0860 301

Pintaremontti M. Sämpi Pintaremontointi, maalaus – sisä- ja ulkotiloissa Rekiläntie 562, 69100 Kannus Puh. 050 3271 779

Adventti

Puh. 06 871 528 Tukkitie 4, 69100 Kannus 050 408 8271/Niina Niemonen 050 547 9262/Miia Känsälä

Kannuksen kirjasto toivottaa kaikille asiakkailleen ja yhteistyökumppaneilleen iloista joulua ja onnellista uutta vuotta!

Maan peittää jo valkea nietos, puut huurteiset kumartaa, jo poissa on auringon kierros, se portin adventtiin raottaa.

Kynttilät valon antaa ylle hautakumpujen, sytyttäjän aatos kantaa luokse rakkain muistojen.

Kertoo soitto ehtookelloin pyhäpäivää alkavaa, Hoosianna-laulu silloin viestii joulun sanomaa.

Hiljaa kirkonkellot soivat, aattoiltaan vaikenee, viestin soinnullansa toivat, juhlaan arki hiljenee.

Odotetaan mielin hartain Piltin pienen syntymää, valaisee se päivän harmaan sekä arjen hyörinää.

Yö nyt laskee päälle maan ja syttyy tähdet nuo, käyn seimen ääreen laulamaan tuon Piltin pienen luo.

Taivaan kannen tummaan sineen luo kirkas tähti valoaan, katsoo alas majaan pieneen sekä tupaan avaraan.

Siellä oljill’ lapsi nukkuu, tähti seimen valaisee, tietäjät nyt sisään astuu, laskeutuvat polvilleen.

Nyt joukossamme tyhjä paikka on, ja sydämissä suru sanaton.

Vaan tiedämme sun hyvä olla on, taas kohdataan, kun vuoro meidän on.

Kertoa voi tähti meille joulunajan sanomaa, niin kuin silloin tietäjille syntymästä kuninkaan.

Lahjat tuo he Jeesukselle, kullat, mirhat Itämaan, kertovat he vanhemmille uuden tähden tarinaa.

On aika kiittää näin nyt ystävää, sun kanssas niin me paljon koettiin.

Nuo hetket kauniit meitä lohduttaa, sun muistos Liisa sydämiimme jää

Opastaen tietä näytti viisaille nyt Itämaan, kauas kulki heidän reitti Beetlehemiin Juudaanmaan.

Vielä vuosituhantenkin jälkeen nousee tähti loistamaan, muistuttamaan meitä jälleen; syntyi Vapahtaja maailmaan.

Liisa Myllymäen muistolle

Majataloin sivu kulkein rikkaat talot jätettiin, pysähtyen talliin pieneen laidass’ Juudan kaupungin.

On aika kiittää On aika kiittää sua ystäväin, niin paljon kanssas kokea kun sain.

Nuo monet hetket mieltä lämmittää, sun muistos aina sydämeeni jää.

Ei elon matkaa kukaan tietää voi, vain kerran meille tuonen kutsu soi.

Ja kesken työn me täältä lähdetään, vaan meistä jälki aina tänne jää.

Sä täällä kuljit aina ahertain ja huolta kannoit vuoksi ystäväin.

Nyt laulus, naurus vaienneet on pois, vaan jossain siellä kiitosvirsi soi.

Leena Känsäkangas KAUSTINEN 32

Tähti

Joulu 2017

Liisa Myllymäki (1941–2017) KAUSTINEN

Maanviljelijä, metsuri ja taiteilija Kun kääntyy Urpon pihalle Kaustisen Vintturilla, karhu seuraa kannon nokassa tulijaa. Hyväntuulinen isäntä ojentaa ison kämmenen ja toivottaa tervetulleeksi.

Pihalla on paljon betonista tehtyjä ”eläimiä”. On lehmiä, hevosia, emakko porsaineen ym. Urpo jatkaa näyttämällä vanhempiaan kuvaavan patsaan, viikatemiehen, lypsäjän, pelimannit – silmää hivelevä näky.

Kysymykseen, miten kaikki on saanut alkunsa, vastaus tulee heti: ”Kun ei lapsena voinut leikkiä, sitä piti aloittaa täytettyään seitsemänkymmentä vuotta”.

Isä joutui sotaan. Urpo oli vanhin ison perheen lapsista ja joutui tekemään paljon työtä. Taakkaa lisäsi, kun perheen ainoa hevonen piti luovuttaa rintamalle. Urpon lapsuus loppui sii-

hen. Urpo kertoo, ettei ole saanut minkäänlaista koulutusta taiteen alalla ja kaikki ideat tulevat vain jostain. Alkuaikana hän käytti vain moottorisahaa, myöhemmin muitakin työkaluja.

Kun hän avaa vanhan navetan oven, tarina vasta alkaa. Uskomaton näky!

Harrastuksen laajuus yllättää. Rivissä seisoo Suomen historian merkittävimmät henkilöt. Kaikki presidentit juhlapuvuissaan. Lisäksi rivistä tunnistaa helposti mm. Sibeliuksen, Hitlerin ja Stalinin. Patsaat ovat kaikki puusta tehtyjä. Näyttelyitäkin on ollut ympäri Suomen. Eräässä Tarja Halonen oli kommentoinut oman puupatsaansa edessä: ”Voi jukra, se on komeampi kuin minä itse!”

Vaikka elämä ei aina ole ollut helppoa, huumori ja elämänmyönteisyys ovat läsnä. Kahvipöydässä Urpo

Joulu 2017

kertoo vaiherikkaasta elämästään.

Armeija-aikana alkoi maalausharrastus. Se jatkui vasta kun hän täytti 66 vuotta. Tauluja on kolmisenkymmentä. Hän on myös ollut Ruotsissa metsätöissä. Kitaransoitto on ollut harrastuksena ja nuorena käsillä kävely onnistui. Se vaati notkeutta ja hyvää tasapainon hallintaa.

Tähtihetkiin kuuluu ehdottomasti pyöräreissu Kokkolaan sirkusta katsomaan. siellä hän itse joutui – tai sai – kokeilla seisomista juoksevan sirkushevosen selässä – ja onnistui!

Hyväntuulinen pilke silmäkulmassa Urpo hyvästeli ja neuvoi: ”Ei saa kehua”! – Siis aito suomalainen mies.

Teksti ja kuvat: Hannu Viiperi Kaustinen

33

Uusi Kraatari kohosi Finninpellolle Pajalan perinnemaisemaan Kaustisen kirkonkylässä 2017. Vierelle rakennettiin uusi huoltorakennus.

Kraatari sai uuden elämän Kaustisen perinnemaisemassa Kraatarin talo ehti nököttää paikallaan 148 vuotta Kaustisella Varilantien varressa. Sitten se eräänä syksynsumuisena perjantaina 2016 nostettiin lähes kokonaisena kuljetusauton lavetille ja siirrettiin saman tien Pajalaan Finninpellolle.

Moni kaustislainen oli jo ehtinyt menettää toiveensa, että jokin taho kunnostaisi talon, joka piti sisällään niin paljon yhteisiä muistoja. Sen pitsikuvioidut räystäslaudat olivat jääneet ihmisten mieliin, samoin talon erityinen ja hyväntahtoinen tunnelma, jonka olivat luoneet kraatarit Juho ja hänen poikansa Otto Wirkkala lähes sadan vuoden ajan.

Nyt Kraatari on saanut uuden elämän, jonka synnyttämiseen myötävaikuttivat mm. kaustislaiset eläkeläiset yli 3000 talkootunnin voimin.

Kraatarin viimeiset asukkaat, leskiemäntä Betta Wirkkala ja hänen tyttärensä Annikki perheineen muuttivat Kraatarilta 1968. Päärakennus pihapiirissä olleine navettoineen, aittoineen ja saunoineen jäivät tyhjilleen. Aluksi jäl34

kipolvi käytti rakennusta jonkinlaisena yhteisenä kesämökkinään, ja saattoipa joku festivaalivieraskin siellä majoittua.

Vähin erin suvun kiinnostus rakennuksen käyttöön hiipui, särjetyt ikkunat ja kattoon reiän tehnyt kaatunut puu tekivät tuhojaan. Pihipiirin rakennukset joutivat polttopuiksi. Asemaakaavan oli kuitenkin jossain vaiheessa tullut suojelumerkintä, mikä rajoitti jatkosuunnitelmia. Joku sukulainen yritti pelastaa päärakennuksen ja aikoi siirtää sen kesäasunnokseen. Suojelumerkintään perustuen Museovirasto ja kaavoitusta valvova viranomainen estivät hankkeen.

Virkkalan Perinneseura halusi pelastaa Kraatarin Muutamat Virkkalan suvun perinteistä kiinnostuneet päättivät perustaa Virkkalan Perinneseura ry -nimisen yhdistyksen vuonna 2013. Ajatuksena oli alusta alkaen tutkia, voisiko Kraatarin ottaa vielä kerran rakentavassa mielessä tarkasteluun kunnan ja viranomaisten Joulu 2017

kanssa. Avoimin mielin kokoonnuttiin pohtimaan, millä edellytyksillä rakennus voitaisiin siirtää ja silti pidettäisiin kiinni suojelun hengestä, vaikka uusi paikka oli löydettävä.

Puuhamiesten korviin olivat tulleet monet toiveet siitä, että taitelija Ilmari Wirkkalankin kotitalo ansaitsisi tulla pelastetuksi. Kun Tapio Wirkkalan syntymästä tuli kuluneeksi 100 vuotta 2015, perinneseurassa tehtiin tiukasti jo suunnitelmia talon pelastamiseksi.

Osapuolten välisissä keskusteluissa raotettiin hieman ovea: jos talo kunnostettaisiin täysin perinteitä noudattaen, siitä tulisi ainakin osaksi julkinen ja museaalinen rakennus, jonne olisi yleisölle pääsy edes jonkin aikaa viikossa.

Talo tulisi sijoittaa myös paikalle, jolle se kaavan ja arkkitehtuurinsa puolesta sopisi. Näiden ehtojen täyttyessä siirtolupa voisi irrota.

Virkkalan Perinneseuralle ehdot tuntuivat heti sopivilta. Valmisteltiin hankkeen budjettia ja päätettiin viedä se EU:n Leader-tukia myöntävän Pirityi-

set ry:n hakemusprosessiin. Valmisteltiin omistajien kanssa asiaa, ja erityisesti haettiin yhteistyön mallia Kaustisen kotiseutuyhdistys ry:n ja Kyläsavut ry:n kanssa. Virkkalan Perinneseura toimi myös aktiivisesti muilla saroilla ja osoitti toimeliaisuutensa konservoimalla Ilmari Wirkkalan 18-vuotiaana maalaman triptyykin, julkaisemalla Abrahamn Björckin muistelmat jne.

Ongelmana oli vielä kaavoitus, tuo kahlitseva s-merkintä, joka uhkasi estää hankkeen. Lopulta, kahden vuoden punnertamisen jälkeen, kaavoituksesta vastaavat tahot istuivat saman pöydän ääreen. He totesivat, että alkuperäiset suojelun perusteet eivät enää ole edes voimassa, koska Kraatarin viehättävä miljöö oli jo kadonnut. Näin ollen päärakennuksen siirron kieltämiselle ei ollut enää perusteita.

Rakennuslupa Finninpellolle myönnettiin, naapurit kuultiin, ja Pirityisten ja Ely-keskuksen puolesta kaikki oli valmista toteutettavaksi. Pari vuotta vanhan rakennuksen sisäpuolta oli jo purettu talkoilla luottaen siihen, että jossain vaiheessa lupa siirtoon saadaan.

Singer palasi kotiinsa Virkkalan Perinneseuran tavoitteena oli nyt kunnostaa Kraatari museoksi, jossa tuodaan esiin kraatariperinnettä, mutta ei ainoastaan sitä. Virkkalan suvun käsityöläistaidot alkaen Elias Wirkkalan kärrynpyörien tehdasmaisesta valmistuksesta 1800-luvun alussa tuodaan esille.

Talon vuonna 1868 rakentanut Joonas Wirkkala oli ammatiltaan karvari, joka harjoitti ammattiaan vuoteen 1891 ja myi silloin talon langolleen Juholle.

Joonas ja Juhon vanhin sisar Leena-

Kalajokinen Elisa Kärjä muotoili huovuttamalla Kraatarin Oton, 1895-1966 eläneen kaustislaisen räätälin, joka istuu nyt kertomassa tarinaansa Kraatarimuseossa.

Kaisa muuttivat perheineen Amerikkaan, josta Juho oli puolestaan palannut harjoitettuaan siellä kraatarin ammattia.

Juho toi mukanaan hienon Singermerkkisen ompelukoneen, Kaustisen vanhimman.

Juhon vanha Singer pääsi uuteen Kraatariin. Talossa on paljon historiaa ja erilaisia kerrostumia. Sen hirret ovat suhteellisen vaatimattomia, mutta jokainen huone oli tapetoitu alusta alkaen ja usein jopa juhlavin tapetein. Sisäkatot ja on taidokkaasti tehty ja alkuperäinen lattiakin pääosin säilynyt. Tarkoitus oli palauttaa Kraatari asuun, jossa voidaan vaeltaa joustavasti eri vuosikymmeniä 1880-luvulta 1960-luvulle.

Kraatarista kohosi kaustislaisten kotiseututyötä harrastavien yhdistysten yhteinen koti. Sitä saavat vuokrata myös ulkopuoliset varsin vapaasti tällaisiin tarpeisiin.

Uusi Kraatari on läpileikkaus kaus-

Syksyllä 2016 käynnistettiin vanhassa talovanhuksessa talkoot ja valmisteltiin rakennuksen siirtoa. Kuvassa Asko Järvelä, Jarmo ja Virve Rauma talkoopuuhassa siirtämässä vanhan takan perustuksia.

tislaisesta käsityöläisperheen elämästä. Perheellä oli pieni peltotilkku, pari lehmää ja kanoja, mutta paljolti miesten housujen ja takkien tekemisestä ja usein niiden pienentämisestä hankkivat pääosan elantonsa kraatarit Juho ja Otto Wirkkala.

Pihapiiriin kohosi myös huoltorakennus, jonne sijoitettiin teknisiä tiloja ja mm. Tapio Wirkkalan muotoilemia posliiniesineitä.

Kraatarin talon virallinen käyttöönotto sattui sopivasti kesään 2017 Suomen täyttäessä 100 vuotta. Kesällä 2018 Kraatari täyttää 150 vuotta.

Kraatari on avoinna läpi talven tilauksesta ja vähintään yhtenä päivänä viikossa. Se tarjoaa erinomaisen miljöön viettää perhetapahtumia, illanistujaisia ja tarina-iltoja.

Teksti ja kuvat: Pekka Kivelä KAUSTINEN

Takka on kodin sydän. Tämän oikean taideteoksen muurasi kaustislainen Jari Kuorikoski täsmälleen vanhan mallin mukaan.

Joulu 2017

35

Kodin perintö on laaja En tarkoita omaisuutta – rahaa, tavaroita, liikeyritystä, peltohehtaareita enkä metsää – vaan paljon arvokkaampaa: henkistä perintöä, joka vaikuttaa ihmiseen koko hänen elämänsä ajan.

Jokainen vanhempi haluaisi muistaa lapsiaan ja lapsenlapsiaan lahjoin, samoin sukulaisiaankin. Yksineläjä lahjoittaa kummilapsilleen muistoksi tai käytettäväksi monenlaista. Vanhus jakaa omaisuuttaan läheisilleen, sukulaisilleen, hyväntekeväisyyteenkin päästäkseen eroon tarpeettomasta.

Elämäntaito yhtenä Mutta kaikki jakavat myös aineetonta perintöä, joka parhaassa tapauksessa antaa saajalleen hyvän, rakkaudesta rikkaan elämän.

Mutta voidaan saada myös toisenlaista matkalle mukaan; rikkonainen perhe, sukulaisyhteisö ja naapurusto aiheuttavat haavoja, jotka eivät tahdo

ottaa parantuakseen.

Toisaalta aivan uppo-outokin, pakolainen, syrjäytynyt, rikoksentekijäkin, opettaa tavallansa.

Vanhempien, sisarusten, isovanhempien, tätien, setien ja kummien antama paras perintö on heidän hyvä esimerkkinsä lapsille ja nuorille.

Riippuu jokaisesta itsestään, millaisia lahjoja haluaa antaa tai antaako ollenkaan. Elämäntaito on taidoista vaikeinta. Sen opettaminen on tärkeää.

Ihminen ei elä vain itselleen, vaan heijastelee ympäristöönsä itseään, sisimpäänsä. Teot ja sanat antavat kuvan tekijästään ja sanojastaan. Kukapa ei haluaisi olla esikuvana muille. Kaikki kuitenkaan eivät siihen pysty. Jotkut eivät edes halua.

Monenlaista oppia Äiti oli kova työihminen; tupaihminen, navettaihminen, heinä”mies”, rakenta-

jan apulainen, kutoja, puutarhuri ym. Äidiltä sain innon työntekoon. Itse opettelin navettatyöt vasta kun oli pakko, kun äitini halvaantui vain 46-vuotiaana. Olin silloin kirjoittanut ylioppilaaksi ja haaveena oli toimittajan ura.

Vanhimpana tyttärenä minusta tuli äitini työn jatkaja ja hänen hoitajansa yhdessä muun perheen kanssa. Äiti kuoli juhannuspäivänä 1975. Menimme Jarmon kanssa kihloihin ja naimisiin ja muutin uuteen kotiin.

Olin oppinut huolehtimaan pilkkeiden teosta yhdessä äidin kanssa. Haloimme ja pinosimme pilkkeet kuivumaan. Äiti keräsi liistat pilketyömaalta sytykkeiksi ja kävyt kuusten alta. Kuinka onkaan olevinaan rikas, kun on puita talven varalle!

Nyt mekin omassa pihapiirissämme huolehdimme polttopuut puuhuoneeseen, ja minä kerään risut ja kävyt hellan pesään. Vuosia sitten syötin rankoja hakkuriin kuin miehet!

Kasveista ompeluun Äiti rakasti puutarhanhoitoa. Hän perusti kivikkorinteitä. Meillä oli 23 punaviinimarjapensasta, omenapuita, mansikkamaa, kurkkuharju ja tomaattia tuvan seinustalla. Oli iso kerhomaa, jossa kasvatimme punajuurta. Äiti kasvatti asterit siemenistä asti.

Minulla on pihamaalla hoidettavana kaksi kasvihuonetta, mansikkamaa, marjapensaita, hedelmäpuita, kasvimaa ja kukkia. Kasvatan siemenistä tomaatit, kurkut ja petuniat. Äiti ehti kutomaan mattoja ja raanuja. Myös minä kudoin hänen kanssaan. Hän neuloi sukkia ja vanttuita.

Viimeisenä työnään hän sai valmiiksi pikkuveljelle viininpunaisen pitkän villatakin.

Minäkin ompelin ja neuloin nuorempana. Nyt nivelrikko koukistaa sormiani, neula ja puikot tuntuvat

Lapsuudenkotini. Pihalla poseeraavat vasemmalla isä, äiti ja me kolme lasta sekä tätini ja hänen neljä tytärtään.

36

Joulu 2017

Kuusiston mökki, vanhojen vuosiemme tyyssija. Neljän vuoden aikana remontoimme tuvan itsellemme sopivaksi ja hyvähän siitä tuli!

hankalilta. Näpyttelen mieluummin tietokonetta! Äiti toimi isän apulaisena talon- ja navetanrakennustyömaalla pyörittäen betonimyllyllä laastia isän muuratessa. Minä olin mukana mieheni kanssa meidän navetamme laajentamisessa ja 100-vuotiaan kotimme peruskorjauksessa kaikessa, mihin pystyin. Äiti hoiti lehmät, possun ja lampaat lapsuudenkodissani. Minä sain muuttaa toiseen navettaan lypsämään lehmiä ja kehittämään tilaamme yhdessä mieheni kanssa.

Rakkautta ihmisiin Äiti oli sukurakas. Hän piti yhteyttä Kalifornian, Montanan ja Washingtonin sukulaisiin kirjeenvaihdon kautta.

Sukulaiset lähettivä paketteja ja kävivät, ja äiti kestitsi. Äidin kuoltua yhteydenpito lankesi minulle. Tyttäremme on Lontoossa, rakkaita sukulaisia Amerikassa ja Australiassa ja ystäviä Venäjällä. Viestitellään, soitellaan ja joskus vieraillaankin keskenämme. Äiti oli sosiaalinen. Hän lauloi kuorossa ja toimi maa- ja kotitalousnaisissa. Meillä kyläili ystäväperheitä, ja miesväki kokoontui tupaamme harva

se ilta. Pojannassikat istuivat lattialla, kun ei tuoleja riittänyt.

Minä toimin Eläkeliiton yhdistyksessä, laulan eläkeläisten kuorossa ja nautin, kun saan vieraita mökkiimme.

Annan panokseni monenlaiseen talkootyöhön.

Isä "poistöissä" Isä oli paljon ”poistöissä”, kirvesmiehenä ja muurarina aina Ruotsia myöden. Isä oli sodankäynyt, monitaitoinen, Leif Wagerin näköiseksi kehuttu, rauhallinen mies. Hän joutui ottamaan isännän roolin jo 13-vuotiaana, kun hänen oma isänsä kuoli. Voin vain kuvitella mikä vastuu mummulla oli 7 lapsen kanssa. Ja kuinka isä sodan kauhuissa mielessään huolehti, miten kotona pärjätään.

Isältä opin myönteisen suhtautumisen elämään vaikeuksienkin keskellä.

Huumorinkukkia isä viljeli myös mielellään.

Kasvoin Kaustisen Jylhänkylän Nyykoolin kankaan lapsuudenkotiini kiinni. Siellä elin elämäni 30 ensimmäistä vuotta. Salonkylässä Koskirannan tilalla Perhonjoen rannassa kuluivat mieheni kanssa seuraavat 30 vuotta Joulu 2017

maatalousyritystämme kehittäen. Työtä riitti. Saimme lapset, ja saatoimme vanhan väen kalmiston multiin.

Kuusiston mäellä on asuttu nyt 10 vuotta. Pikku tuvan eläkeläispariskunta on tyytyväinen. Saa tehdä pojan tilalla vielä töitä, auttaa, kun tarvitaan.

Sairaudet ja vaivat kulkevat mukana – joskus huomaamatta, joskus kovastikin ilmoittaen olemassaolostaan.

Työ on voimasana Olen mielissäni, että sain syntyä sodanjälkeiseen Suomeen. Olen nähnyt vaikeat ajat ja sen miten niistä selvitään. Työ oli voimasana silloin. Sitä se on tänäänkin.

Liian usein tuudittaudutaan kuvitelmiin, että kaikki järjestyy itsestään. Että muut tekevät puolestani. Että muut päättävät asiani. Sitten, kun asiat eivät menekään niinkuin luultiin, kaikki on tehty väärin. Oikotietä onneen ei ole.

On tehtävä itse sen eteen työtä.

Toivottavasti olen osannut antaa omille lapsillemme perintönä vahvat juuret ja kantavat siivet.

Teksti ja kuvat: Virve Rauma kaustinen 37

KAUSTISEN YHDISTYS

KAUSTINEN Kaustisen kunta toivottaa kuntalaisille Rauhallista Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!

www.kaustinen.fi Kaustisen

TB-HUOLTO/ MATKAHUOLTO Leo ja Ilpo Peltoniemi huoltaa autoja ja ihmisiä

Terveystie 2 69600 Kaustinen Puh. 861 1590

Rauman kone Oy

Kello & Kulta Sillanpää

kaivinkonetyöt maansiirtotyöt

Terveystie 5 69600 Kaustinen Puh. (06) 861 1063

Timo 0400 569 731 Erkki 040 512 6106

Matkasi varrella Neste Oil Kaustinen • viihtyisä kahvila-ravintola • herkulliset à la carte -annokset • tuoreet pullat • majoitustilaa motellissamme • kuntosali • laadukkaat Neste-voiteluaineet ja -lasinpesunesteet

Neste Oil Kaustinen

Hilkka ja Veli-Pekka Havela, Teerijärventie 1, puh. (06) 860 7711 Ark. 7-22, la 7.30-21.30, su 9.30-22 www.nestekaustinen.fi

Oy FINNMEHL Ab Sirpa Rauma

Puh. 040 734 7886 Järveläntie 277, Kaustinen

69600 Kaustinen puh. (06) 861 1447 Fax (06) 861 1829

Kampaamo Jemitex Kauppatie 1, 69600 KAUSTINEN puh/fax: (06) 8612 225 e-mail: triomini@kaustinen.fi

Sinikka Harjukoski 0400 268 451 • Timosentie 14 • 69600 Kaustinen

Maansiirto ja kuljetus

Sauli Puumala Puumalantie 148, 69600 Kaustinen

Puh. 0400 761 915

OP Perhonjokilaakso 38

Joulu 2017

KAUSTISEN YHDISTYS

Meiltä kaikki kukkakaupan ja hautauspalvelun tuotteet ja palvelut tyylikkäästi, arvokkaasti ja perinteitä kunnioittaen...

- Arkut, uurnat - Saattokuljetukset ja ulosveisuu - Kukkasidonnat iloon ja suruun - Monipuolinen leikkokukka- ja viherkasvivalikoima - Perunkirjoitukset ja hautamuistomerkit Kaustinen 06 861 1566 Perho 040 724 1967

Hautauspalvelut 24 h/vrk, 040 558 177 info@valkoinenpurje.com www.valkonenpurje.com

Kaustinen | Kaustintie 2 | puh.020 758 2320 www.saastopankki.fi/avainsp

TURVALLISUUTTA YLI 20 VUODEN KOKEMUKSELLA

• piiri-, paikallis- ja hälytysvalvonta • hälytysjärjestelmien myynti, vuokraus, huolto ja asennus • kiinteistöhälytysten vastaanotot puh. 0440 560 364 www.securitymikkola.fi roy.mikkola@kaustinen.fi

Kaustintie 1 69600 Kaustinen Puh. 06-861 1922

– Arkut ja kukkalaitteet –

KIINTEISTÖPALVELU

Pakkaus Timoset Oy

ROYTTER

• Talonmiehentyöt • Lumityöt • Ruohonleikkuut

Kaustinen P. 0400 265 632

ROY 044 2768 469 roytter@kaustinen.fi TERO 044 2768 496

Kaustinen puh. 861 1289

Puh. 0400 264 106 Helinä ja Risto Tuomela

Tilausliikenne ja Taksi M. Rauma Oy

www.flpipe.fi

p. 040 5800 345

www.siivoamme.fi

Kaikki siivous- ja kotipalvelutyöt ammattitaidolla

p. 040 584 5747

Paikkakunnan paras lounaspaikka

Kaustinen, puh. 8611 005

Joulu 2017

Kaustisen_apteekki_ilm_60x60_konv.indd 3

11.6.2015 14:46:23

39

KAUSTISEN YHDISTYS PELTISEPÄNLIIKE

PELTONIEMI JA POJAT Kaustinen

Puh. 861 1781

Penttilän Puusepäntehdas Oy Rajatie 12 69600 Kaustinen Puh. 0400 769 488 www.autosahkojakorjaamo.fi

HÖYLÄHIRSITUOTTEET suoraan tehtaalta ilman välikäsiä

Kaustisen Osuusmeijeri Siltatie 20, 69600 KAUSTINEN puh. 020 7562 370 www.kaustisenosm.fi

Ylijoentie 82, 69600 Kaustinen Puh. (06) 8611 104, www.puusepantehdas.fi • Varaosamyyynti • Hinauspalvelu • Asennuspalvelu • Vanteet / Renkaat

puh/fax 06-861 4510, gsm 0400 576 605

69600 Kaustinen, puh. 06-8611 500 www.konstatalot.fi

Nikulan teollisuusalue, Kuorikoskent. 10, 69600 Kaustinen sami.makela@smakela.fi, www.smakela.fi

PUU-PETÄJÄ AY Nikulantie 465 Kaustinen • Puutavaraa • kaiteet, terassit • piharakennukset

050 583 3801, 040 739 8012 Rajatie 1, Kaustinen Puh. 0400 666 876

Rajatie 1, puh. 010 666 3450, 0500 666 876

TIMONEN & POJAT OY Turkikset ja turkisteollisuus

FINDEST PROTEIN OY

Kettutarhantie 40, 69600 Kaustinen puh. 06 861 1563, fax 06 861 1967 auto 0400 868 130

PL 42, 69601 Kaustinen, puh./fax 06-861 1181 Auto 0400 458 537

• Nuohoukset • Ilmanvaihtolaitteiden puhdistukset • Sisäpiippujen asennukset

Nykyaikainen ympäristölaitos, rehuraaka-aineen tuottaja

Hoida suutasi huolla proteesisi Erikoishammasteknikko

Ossi Penttilä p. 0400 945 929

69600 KAUSTINEN Puh. 06-861 1108

Tilitoimisto

Kaustisen Jäsenkorjaus Oy

Mäkelä & Jungell Oy Terveystie 10 69600 KAUSTINEN

Kauneushoitola Kaija Järvelä Puh. 050 338 5930

Jäsenkorjaaja-hieroja Seppo Järvelä Puh. 040 745 4178

Kappelintie 15, Kaustinen

40

Kaustintie 5, 69600 Kaustinen Puh. 06-861 1808

www.kaustisenjasenkorjaus.fi posti@kaustisenjasenkorjaus.fi puh. 040 5154 227, Kappelintie 15, 69600 Kaustinen

LVI-KAUSTINEN Ky

VIRKKALAN PUUNJALOSTUS OY

puh. 0400 366 026

Kaustinen puh. 861 1197

Osmo Kaustinen

Joulu 2017

KAUSTISEN YHDISTYS Värikkäät ja laadukkaat lastenvaatteet kohtuuhintaan

❤❤❤❤❤❤❤ Naisille Vaatteet arkeen ja juhlaan ❤

(koot 44cm-152cm)

Vaunut Turvaistuimet Tarvikkeet

Kaustintie 2 • Kaustinen • 040 192 2242 • www.viivijavilpertti.fi

LVI UUSITALO OY

Veikontie 2, PL 35, 69601 Kaustinen Puh. 06 861 2800

69600 Kaustinen 0400 761 924 lviharju@kase.fi

(Koot: 34-56)

Kaustintie 2, KAUSTINEN, puh. (06) 861 2700

TARKASTAJA Tällaistakin saattoi tapahtua entisajan työelämässä Olin ollut uudessa työpaikassa vasta muutamia viikkoja, kun toimistoomme astui pienehkö ja tukevahko mieshenkilö. Muille työntekijöille tulija oli jo tuttu, ja niinpä sain heti tietää, että hän oli tärkeimmän asiakkaamme edustaja, joka toimi tarkastajana Suomen suurimmassa kustannusosakeyhtiössä. Tarkastaja, jota toimistossamme kutsuttiin etunimensä mukaan vain Jaakoksi, osoittautui huumorintajuiseksi ja leppoiseksi mieheksi.

Niinpä hän nytkin välittömästi sisään tultuaan ilmoitti, että oli ostanut uuden auton, Volvo Amazonin, ja parkkeerannut sen sisäpihan puolelle, ja että me voisimme ehkä nähdäkin auton takapihan ikkunasta. Koko toimiston väki ryntäsi vuorotellen ikkunaan kurkkiman alas takapihalle. Ja siellähän se punainen Amazon seisoi koko komeudessaan. Kaikki autoa kilvan kehuivat, ja sehän tuntuikin olevan Jaakolle mieluista.

Toimistomme muutti myöhemmin keskikaupungille niin, että Jaakon työpaikka oli aivan kulman takana, ja hän alkoi tuoda kuukausittaiset työtehtävämme jalkapatikassa.

Oli alkukesä, ja olin ostanut työasuksi uuden mekon. Sen yläosa oli kermanvalkoinen ja alaosassa oli värikkäitä kukkia. Samat kukat toistuivat lyhyessä jakussa, jossa oli puolipitkät hihat. Eräänä päivänä Jaakko tuli taas

ison kirjekuorensa kanssa istahtaen pöytäni edessä olevalle tuolille. ”Onpa sinulla hieno puku”, hän lausahti yllättäen. Kun hämilläni kiitin huomiosta, hän käsillä näyttäen pyysi minua nousemaan ylös. Mitäpä minä olisin voinut tehdä muuta kuin nousta seisomaan.

Vaan sepä ei vielä riittänytkään, vaan minun oli siirryttävä pöydän takaa käytävälle asti ja siinäkin vielä pyörähdeltävä kuin mannekiini ikään.

Maisemakonttorissa kun oltiin, kuulin muiden naureskelevan esitykselleni.

Mutta Jaakko jatkoi kehumistaan, että onpa se, onpa se kaunis…!

Kului pitkähkö aika, eikä Jaakkoa näkynyt. Hänen työkaverinsa kävi tuomassa sen tavanomaisen, ison kirjekuoren, kunnes vihdoin eräänä päivänä Jaakko sitten astui ovesta sisään.

Istahdettuaan tavanomaiselle paikalle pöytäni eteen hän ilmoitti olleensa sairaalassa sappikivileikkauksessa ja sanoi kaiken sujuneen yllättävän hyvin. Sitten hän alkoi kertoa tarkemmin leikkauksesta ja jälkihoidosta sekä siitä, ettei leikkauksesta jäänyt muistoksi muuta kuin kaksi pyöreää, edelleen vielä punaista ”pistettä”, kun leikkaus oli tehty tähystäen ja laseria käyttäen.

Näyttääkseen, minkälaiset jäljet olivat, hän alkoi avata paitansa ylänappeja. Vaikka yritin estellä, hän itsepintaisesti avasi nappeja niin, että sai ne kaksi ”pistettä” näkyviin. Minä se siinä Joulu 2017

sitten ihmettelin ja ihailin leikkauksen siistiä tulosta. Ja muilla työntekijöillä oli taas naurun aihetta.

Jälleen kului pitkähkö aika, kunnes Jaakko taas tuli työtehtäviensä kanssa, nyt hiukan ontuen. Tällä kertaa kyseessä oli ollut suonikohjuleikkaus. Jälleen oli edessä tarkka kuvaus leikkauksen kulusta, ja lopuksi hän kohotti vasenta jalkaansa, kääri housun lahjetta ja laski sukkaansa alemmas näyttääkseen, kuinka näppärästi ja siististi nykyään sellaisetkin toimenpiteet voitiin suorittaa.

Enpä taaskaan voinut muuta kuin hämmästellä ja ihailla leikkauksen tulosta. Ja muilla tuntui olevan taas hauskaa.

Kun Jaakko seuraavan kerran tuli tehtäviensä kanssa, hänen kulkunsa oli ovelta asti kovin hidasta ja varovaista. Nyt hän pysähtyi pöytäni eteen ja ojensi kirjekuoren minulle jääden seisomaan pöydän taakse. Kun pyysin häntä istumaan, hän sanoi, ettei hän oikein voinut istua. Hän oli joutunut viime aikoina hoitamaan itseään istumalla lämpimässä kylpyvedessä. Kun en nähtävästi oikein ymmärtänyt tilannetta, hän sanoi, että häneltä oli leikattu peräpukamat.

Olisipa ollut mukava nähdä ilmeeni, kun mieleeni pulpahti ajatus, että voi ei, ei kai nyt sentään…???!!!

Tuulikki Kettu KAUSTINEN 41

Kukko-nimeä totellut fasaani

Ystävyys luontokappaleen kanssa Kesyttämällä luontokappaleesta, villistä eläimestä kaverin voi aina oppia uutta. Jokaisella lajilla kun on omat ominaisuutensa ja käytösmallinsa saamansa perimän myötä valmiina. Aivan kuin ihmisellä, vain poikkeaman meissä tekee aleneva lajikirjoisuus. Useasti ystävyys villin eläimen kanssa alkaa sattumalta.

Ensimmäinen kirjoittajan tämän tarinan eläimistä oli fasaanikukko. Täysikasvuinen, ei ilmenneitä vammoja, kuitenkin yksinäinen erakko. Lintu pyöri kartanon ympärillä, välillä naapurustoissa, vailla suuntaa.

Siinä ns. ”puurantteella” touhutessani aloin kutsua lintua ”Kukoksi”, sekä näyttävästi jyviä esitellen, pieninä annoksina pihamaalle asettaen. Kukon mielenkiinto helpon aterian saamiseksi oli myyty.

Päivä toisensa jälkeen, samaa näytelmää jatkaen, etäisyys Kukon ja minun välillä oli metri metriltä lyhentynyt.

Viikkojen myötä luottamuksen kasvettua Kukko tuli jo viereen. Mikäli takapihalla lintua ei näkynyt, niin kolmanen tai neljännen kutsun jälkeen fasaani tuli hoippuvalla juoksutyylillään luokse. Ja palkkio saapumisesta oli tietysti kourallinen jyviä. Lopuksi luottamus oli sillä tasolla, että lintu nokki kourasta.

Isku jyviin vain oli niin voimakkaalla rekyylillä ladattu, että mielellään piti rukkasta kädessä. Jyvän nokittelussa jako oli iskussa, yksi jyvä suuhun, kymmenen ”pyörtänössä”. Yksi muis42

toihin jäänyt tapaus linnun kanssa oli, kun moottorisahalla takkapuuta katkoin. Fasaani kyhjöttää jalan vieressä saappaaseen nojaten kaiken sahan äänen ja purujen seassa. Ei auttanut kuin nostaa lintu kahden käden otteella sahattavan kasan päätyyn näköetäisyydelle. Siinä se viihtyi, jopa silmät kiinni, kunnes työ oli tehty.

Kuitenkin ajan myötä tähän luontokappaleeseen pesiytyi aggressiivinen käytöstapa. Kun Kukkoa kutsuin, paikalle saavuttuaan syötiin kourallinen jyviä ja vaihdettiin kuulumiset. Kukolla vain kaikkeen oli aina sama ja ainoa vastaus, kuin tarhatulla kanalla, siis ”kotkotus”. Sitten, jos linnulle selkäni käänsin, alkoi ”riidanhaastaminen”.

Kukko olisi mielellään hyökännyt takaa päin kokeillen kannuksiaan. Tämä jatkui päivästä toiseen, kunnes Kukko ei enää kutsuista huolimatta ilmestynyt. Lintu oli erehtynyt ärhentelemään naapurustossa ja sen myötä joutunut eliminoiduksi. Kuva ja mukavia hetkiä jäi muistoksi tästä omillaan olleesta luontokappaleesta.

Toinen ystävyyden rakentaminen alkoi kesällä 2016 Kokkolan Vanhansatamanlahdella. Useamman kesän samalla ihmisen rakentamalla pienellä ja matalalla kivisaarella pesinyt joutsenpariskunta koki tuulisen ja sääoloiltaan vaihtelevan pesinnän. Oli siinä ja siinä, että poikasten haudonta onnistui, niin usein kohonnut merenpinta huuhtoi pesää. Poikaset toki kuoriutuivat, mutta pahasti myöhässä. Muutto eteJoulu 2017

lämmäksi onnistui vasta marraskuun alussa. Haudonnan kestäessä kävin rannalta huhuilemassa vartioivalle urokselle. Heittelin veteen leivän palasia. Näyttivät kelpaavan, kun poistuin rannan läheisyydestä. Vuosi vaihtui kera uuden kevään. Joutsenpari palasi maaliskuun puolivälissä lahden ollessa kauttaaltaan jäässä.

Nopeasti suojaisilta kohdin kevätaurinko sulatti ja avasi pieniä lampareita, joista näytti suuhunpantavaa pohjasta kurottaen löytyvän. Saapumisesta rapian viikon kuluttua sääolot olivat ankarat tuiskuineen ja pakkasineen.

Joutsenet siirtyivät luultavasti avoveden ääreen etelämmäksi. Muutamaan päivään lintuja ei näkynyt, kunnes huomasin, että vain yksi joutsen pyörii ympäri lahtea. Päivänä muutamana mennessäni lenkille yksinäinen joutsen on lahdelle menevän veto-ojan pikkulampareessa. Teen nopean suunnitelmanmuutoksen. Palaan asunnolle, noudan paahtoleipää mukaani lammelle. Aloitan varovaisen lähestymisen

"Topi" Karppi-lammella. Siipien kärkiväli on lähemmäs kaksi ja puoli metriä.

kysyen missä sinun ”emäntäsi” on?

Lintu pakenee lammen toiselle laidalle. Poistun varovasti ensitapaamisesta, mutta huomaan, että helppo muona on tullut linnulla huomatuksi. Puoliso on luultavasti kokenut matkansa pään.

Kevään eteneminen on työlästä, ja jäätävä viima puskee pohjoisesta. Päivästä toiseen tavoitan joutsenen samalta lampareelta. Nimeän uuden ystäväni ”Topiksi” aikoinaan suvussani olleen Toivo-nimisen miehen huomattavan ”pitkäkaulaisuuden” perusteella.

Kaurapaahtoleipä näyttää maistuvan parhaiten linnulle. Luottamus kasvaa.

Joutsen tulee päivä päivältä lähemmäksi ravintoa vedestä nokkiessaan.

Nälkä ja luottamus on ystävyytemme perusta.

Linnusta kuitenkin huokuu alakuloisuus. Joutsenelle tyypillinen ylväys on poissa. Puolison menettäminen painaa mieltä. Joutsen on läpi elämänsä yksiavioinen. Menetyksen myötä uutta parisuhdetta ei muodostu. Lähimmillään Topi on noin metrin etäisyydellä.

Näin läheltä lintua katsoessa se on reilun kokoinen. Noin puolitoista metriä korkea ja kukolla painoa parhaimmillaan 15 kg.

Kymmenkunta viipaletta paahtoleipää päivässä ei pidä joutsenta ruokittuna, mutta ystävyys ja luottamus kasvavat. Eräänä päivänä, kun Topi oli syötetty ja kuulumiset vaihdettu, jatkoin lenkille poiketen Karppi-lammelle.

Niin eikös Topi laskeudu lampeen perässä. Siinä sitten loput muruset eväspussista täytyi veteen ravistella. Kolme sanaa, joihin lintu ääntämällä vastasi, olivat Topi, evästä ja okay.

Toukokuun lopussa tuli se huono päivä. Kotilahdelle ilmestyi uusi joutsenpari. Tappelu oli valmis, Topi sai selkäänsä ja häädön. Niin häipyi Topi, mutta ei terrorisoinut parikaan ole näyttäytynyt. Useana päivänä leipäpussin kanssa Topia odottelin, kunnes yhtenä päivänä tuli yllätys. Topi lensi ylitseni ohittaen minut muutaman metrin etäisyydeltä, kirkaisten trumpettimaisella äänellään ja kadoten maisemaan.

Ajatuksenani oli saavuttaa linnun luottamus niin lujana, että kykenemme ”promenadille” rantahietikolla ottaen videota. Toisin kävi.

Topi on laulujoutsen.

Jarmo Hautala Kokkola Kuvat Jarmo Hautalan arkistosta

Yksinäisyys Jokainen haluaa olla joskus aivan yksin. Yksinäiset, hiljaiset hetket ovat monesti antoisia. Ajatukset voivat vapaasti vaeltaa laidasta laitaan. Voi miettiä elettyä elämää ja sen tapahtumia ja aavistella, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Yksinäisyys on usein tavoiteltavaa ja haluttua kiireisen elämän vastapainona.

Menneisyyteen liittyy monenlaisia muistikuvia. Edessä olevat aavistelut tulevaisuuden päivistä voivat tuottaa pelonsekaisia väristyksiä, tuntemuksia... Miten minun käy kuntoni heiketessä? Joudunko lähtemään omasta, rakkaasta kodistani johonkin hoitolaitokseen, aivan outoon ympäristöön, vieraitten ihmisten hoidettavaksi.

Nämä yksinäisyydessä elävät aatokset ovat tuttuja etenkin meille elämän ehtoota eläville. Tutkimusten mukaan 400 000 ikäihmistä kärsii yksinäisyydestä. Itsekseen elävän ajatukset ovat pääsääntöisesti masentavia. Ne aiheuttavat monia sairauksia.

Tutkimus osoittaa yksinäisyyden vaikuttavan merkittävästi fyysiseen terveydentilaan. Unen laatu, verenpaine ja masennus voivat olla tästä seurausta. Yksinäisyyden on todettu kasvattavan kuolemanriskin kolminkertaiseksi ylipainoon ja tupakointiin verrattuna.

Edellä mainitun ongelman kokee turhan moni elämän ehtoota elävä ihminen. Aktiivisen toiminnan vuodet ovat menneet. Ne sisälsivät paljon yhdessäoloa ihmisten kanssa. Lukuisat mukana olleet toimijat ovat vain muistoissa.

On vain ympärillä kotiseinät tai laitospalveluissa häärivät työntekijät ja se pieni huone.

Kukaan ei ole kiinnostunut olemassaolostani.

Eräs yksinäinen kertoi: ”Tilasin sanomalehden, että edes postinjakaja kävisi oveni takana aamuisin”. Kotipalvelutyöntekijälläkään ei ole aikaa keskusteluun. Tarkat työmitoitukset edellyttävät vain välttämättömimmän, ja on kiirehdittävä toiseen kohteeseen. Työmitoitukset tulisi olla kiireettömät, jotta kotipalvelua Joulu 2017

suorittavalla olisi aikaa edes vähän seurusteluun.

Eräskin kotipalveluasiakas kertoi olevansa 22 tuntia vuorokaudessa aivan yksin.

Yhteinen haasteemme voisi olla, että kukin mahdollisuuksiensa mukaan toisi virikkeitä yksinäiselle.

Kunnat, seurakunnat ja yhteisöt ovat kiitettävästi olleet luomassa monipuolista kaikenikäisille sopivaa toimintaa. Seurakunnan diakoniatyöntekijät osoittavat auttavan kätensä yksinäisyydestä ja turvattomuudesta kärsiville ihmisille. Järjestöillä on lukuisia harrastuspiirejä. On vain saatava yksinäisyydestä kärsivät mukaan saamaan ystäviä ja tapaamaan kanssaeläviä.

Kaupunkilehdessä kerrottiin, kuinka 90 % kyselyyn vastanneista toivoi enemmän vanhusten palveluihin ystäväpalveluita ja seurustelupiirejä. Kukin voisi tavatessaan esittää yksinäiselle pelkän kysymyksen: Mitä Sinulle kuuluu? Tuo kysymys viestittää, että kysyjällä on hitunen aikaa juuri minulle. Asioista päättäviltä toivoisi tukitoimia yksinäisyydestä kärsivien auttamiseen.

Aimo Maijala Kokkola

43

Kokkolan yhdistys komennossa 2002–2010

Anni Saalastin antoisat vuodet Tapaamme Anni ja Risto Saalastin lämminhenkisessä kodissa Kokkolan Rytimäellä menneitä aikoja muistellen. Anni Saalasti teki elämäntyönsä farmaseuttina. Hän kouluttautui ylioppilaaksi Raudaskylän lukiosta 1956 sekä suoritti farmaseutin tutkinnon Helsingin yliopiston farmasian laitoksella 1959.

Jo kouluttautumisien aikana hän huomasi, kuinka tärkeää on yhteisöllisyys ja joukkoon kuuluminen. Niinpä samanhenkisten oppiyhteisössä vuorovaikutus sekä yhteiselo oli helppoa ja soljuvaa.

Kouluttautumisen jälkeen vuoroon tulee työpaikan löytäminen. Anni Saalasti toimi farmaseuttina ensiksi Nivalan sekä Kuhmon apteekeissa. Sitten hän siirtyi uransa viimeiseen tulonlähteeseen, Keski-Pohjanmaan Keskussairaalan lääkehuollon vastaavaksi toimien tässä vastuullisessa tehtävässä kaksikymmentäkuusi vuotta kunnes saavutti ansaitun eläkeiän 1995. Tätä aikaa hän kuvailee kaikilta osin haasteelliseksi, mielenkiintoiseksi sekä kokee edelleen työyhteisön toiminnan kiitettävän erinomaiseksi kaikilla alueilla.

Eläkkeelle siirtymisen myötä ajatus hakeutumisesta järjestötoimintaan oli vahva. Se, että jää viettämään aikaa sohvalla istuskellen ja mahdollisesti TV:tä katsellen, ei sopinut ajatusmaailmaan työssä vietettyjen vuosien jälkeen. Jo pelkkä tunne kuulumisesta johonkin yhteisöön oli voimakas. Tällaisen tunteen sisällä on myös halu yhdessä tekemiseen, asioiden eteenpäin viemiseen, toisen auttamiseen ja hyväntekijänä olemiseen. Näillä faktoilla Anni Saalasti hakeutui Eläkeliiton Kokkolan yhdistykseen ja kiittelee puolisoaan tuesta.

Uudessa yhteisössä oli mielekästä seuraa sekä tuttuja harrastusmuotoja. Laulu on ollut hänen sydäntään lähellä jo opiskeluaikoina. Anni kuului mm. lukioaikana kuoroon. Tämä lauluharrastus oli helppoa niveltää yhdistyksen ”Hilimatryhmään”. Myös käsityöt ovat olleet kautta elämän ajassa

KUKA: Anni Valpuri Saalasti SYNTYNYT: Nivalassa AMMATTI: Farmaseutti PUOLISO: Risto Saalasti kuvanveistäjä

Kuva vuodelta 1995

mukana. Jäsenyyden myötä Anni Saalastin tie yhdistyksessä kulki sen hallitukseen, ja toimeliaana henkilönä häenet valittiin myös yhdistyksen puheenjohtajaksi.

Puheenjohtaja-aikaansa hän muistelee kaiholla ja kiittää sen aikaisia muita vastuuhenkilöitä saamastaan arvokkaasta tuesta toimen hoitamisen onnistumiseksi. ”Huominen tehdään yhdessä” on tärkeä teema ja se korostuu yhdessä toimittujen aikojen muistoissa. Vastuunkantoaika oli lujaa paneutumista yhdistyksen toiminnan kehittämiseksi. Anni Saalasti muistelee iloisesti, että yhdistyksen jäsenmäärä oli nousujohteinen tuona aikana.

Kaiken käytetyn ajan ja paneutumisen vastapainoksi ja palkkioksi vapaaehtoistoiminnasta tulee onnistumisen tunne. Puheenjohtaja muistelee kaiholla yhdistyksen juhlatilaisuuksia eri vuodenaikoina sekä merkittävien vuosikymmenten saavuttamisesta johtuvia juhlallisuuksia piirin- tai paikallisella tasolla. Muistoista löytyy myös monet yhdessä tehdyt bussimatkat sanonnalla ”Linja-autossa on aina tunnelmaa”.

Anni siteeraa puheenjohtajakauttaan: ”Voisin kokea tuon elämäni jakson vielä toiseenkin kertaan.”

Entinen puheenjohtaja painottaakin Eläkeliiton olevan ilon ja monipuolisen virkistys- ja harrastustoiminnan järjestö. Hän toteaa, että järjestössä katto on korkealla ja seinät leveällä! Sen voima ja uskottavuus perustuu eläkeläisten asioiden määrätietoiseen hoitoon.

Lämpimät terveiset ja Joulun ajan odotukset kaikille.

Toimenkuvaan kuului myös laskujen oikeellisuuden tarkistaminen.

44

Joulu 2017

Arja Seppälä Kokkola

Tapahtumia aattopäivästä Jo varhain aattoaamuna oli ilmassa juhlan tuntua ja piparin makua, kun hämärässä valjastettiin hevosta, olihan vuorossa kytömaalta pyhiksi heinän hakua.

Reen jalakset kirpeässä pakkasessa kulkusten keralla kilpaa soi.

Myös naapurien heinän hakumatkat lisää hevosia maantielle toi.

Latojen ympärille, kuormia tehdessä, varisi useampi heinänkorsi ja apilanlehti.

Sinne moni jänis illan mittaan jouluaterialle sitten varmaan ehti.

Kotiin tultua oli kiireesti suoritettava heinäkuorman purku.

Tupaan täytyi ehtiä. Radiosta kuului, kun joulurauhan julisti Suomen Turku.

Alkavaan kuusen koristeluun lapset kyllä mukaan innokkaasti lähti.

Kiersi ympäri kuusta eri maiden lipuista muodostettu nauha ja latvaan tähti.

Sai kuusi oksillaan pumpulisen hunnun kantaa.

Myös elävät kynttilät lempeän valon tuikkeellaan huoneeseen antaa.

Oli nuorimmilla tiedossa illan kohokohta kyllä.

Kun pukki ovesta saapui, oli hänellä joskus hyvinkin tutun näköinen turkki yllä.

Niin alkoi hämärtyvään myöhäiseen iltaan taivaalle syttymään tuhansien tähtien vyö.

Oli päättynyt aattopäivän jännitys sekä monenlainen työ.

Joulu 2017

Teksti: Veikko Keskitalo Kuvat: Riitta Anttila KOKKOLA

45

Eläkeliiton Kokkola 40-vuotisjuhla 25.

Eläkeliiton Kokkolan yhdistys juhlii, kun 40-vuotta täyttää, ei vielä aikoihin kuitenkaan eläkkeelle pääse, niin nuoreltakin vielä näyttää.

Nyt vietettävään juhlaan oli aluksi täytekakkukahvit kaupungintalon aulassa.

Sinne saapuivat naiset juhlavaatteissaan ja miehet oikein solmiot kaulassa.

Kun Talkoopelimannien sisääntulomusiikki soi, sen saattelemana se yleisön juhlatilaan vähitellen toi.

Taina Alanko ja Juhani Forslund ihailevat kaunista Kokkola-salia 40 vuottaan juhlivan Kokkolan yhdistyksen puheenjohtajan Tapani Typön kanssa.

Tapani Typpö, yhdistyksen puheenjohtajan ominaisuudessa, kaikki paikalla olleet tervetulleeksi toi.

Tämän jälkeen varsinainen ohjelma sitten alkaakin voi.

Kaupunginvaltuutettu Aimo Maijala terveiset ja onnittelut juhlivalle yhdistykselle toi.

Entisenä puheenjohtajana katsauksen 40 vuotta täyttäneen toimintaan loi.

Samana vuonna, kun yhdistys perustettiin, Lapuan patruunatehdas räjähti. Se toi kuolemaa ja tuskaa.

Ruotsissa sen sijaan iloittiin, kun kihlat tulevalle puolisolle osti Kaarle Kustaa.

Seuraavaksi saimme kuulla Sibeliuksen pianomusiikkia, jota esitti Liisa Witikka.

Sormet koskettimilla liikkuivat hänellä kuin puunrungolla hyppivä tikka.

Kalevi Ylitalo, hallituksen jäsen ja Riitta Anttila, Kokkolan yhdistyksen varapuheenjohtaja Tapani Typön ja Juhani Forslundin seurassa.

Yllätysohjelmanumero, Markku Tunkkarin säveltämä ja sanoittama Suvivalssi Talkoopelimannien säestämänä, tuli yllätyksenä jopa yhdelle laulajista. Vas, Taina Alanko, Seija Pynssi ja Riitta Anttila.

46

Joulu 2017

Juhlapuhujaksi oli saatu sosiaalineuvos Merja Uusitalo Eläkeliitosta.

Hän käsitteli laajasti ajankohtaisia asioita ja antoi myöskin juhlivalle yhdistykselle toiminnasta kiitosta.

Vaikka ulkona on syksyn mittaan ollut loskaiset ja hämärät ilimat, mutta aivan kuin aurinko olisi alkanut loistamaan, kun seuraavaksi tuli esiintymään lauluyhtye Hilimat.

kolan yhdistyksen 25.11.2016 Helisee kulkijan kannel, Eino Leinoa lausujat seuraavaksi taidolla kuuluviin toi.

Näillä luojan antamilla lahjoilla he meidän iloksi sitten esiintyä voi.

Juhlapuhuja Merja Uusitalo.

Esiintymisvuoroon pääsi seuraavaksi tanssiryhmä Irkut.

Jos jotain olisi hiukan väsyttänyt, niin viimeistään nyt heistäkin tuli virkut.

Talkoopelimannien esityksen jälkeen oli yllätysnumero, sehän tuo oman lisämausteen aina.

Laulamaan tulivat, pelimannien säestämänä, Seija, Riitta ja Taina.

Kun tulevaa ohjelmanumeroa esitteli ansiokkaasti kuuluttajana toiminut Marjatta, niin oli aistittavana sellainen kutina ja merkki.

Taitaa olla huumoria luvassa, kun yleisön eteen asteli mielensä pahoittanut Kujalan Erkki.

Mielensä voi pahoittaa monesta asiasta, esimerkiksi vaikka siitä, kun pankki tarjoaa kahvit, mutta pullan päälle ei sitten enää raesokeria riitä.

Yhdistyksen luottamustehtävissä mukana olleita halutaan jotenkin muistaa aina.

Tällä kertaa yksitoista sai hopeisen ansiomerkin ja kultaisen pokkasi Taina.

Kakkukahveilla yläkuvassa etualalla Maija Lääkkölä. Alemmassa kuvassa Anna Lukkarila, Eila Viirre, Helena Erkkilä sekä Helena Sandberg.

Vielä juhlan päätteeksi säestäjänä toiminut Liisa asteli pianon taa.

Ja yleisö yhtyi Keski-Pohjanmaan lauluun, joka päättyy sanoihin: Kas siitä voiman saa tää Keski-Pohjanmaa.

Veikko Keskitalo KOKKOLA Arvokkaat kunniakirjat ja merkit odottavat saajiaan.

Alla ansiomerkkien saajia.

Joulu 2017

47

KOKKOLAN YHDISTYS

Rauhallista joulua!

Joulun aika on täynnä jännitystä ja iloa. taas yksi vuosi päättyy ja on aika käydä rohkeasti uuteen.

Kokkolan kaupunki Kokkolan kaupunki toivottaa rauhallista joulun toivottaa rauhallista aikaa ja menestystä joulun aikaa joka alkavalle vuodelle, ja menestystä on myös itsenäisyytemme alkavalle vuodelle! juhlavuosi.

H y v ää J o u l u a jaOn n e l l i s ta Uu ttaV u o tta !

T o i v o tta v a tK e s k i P o h ja n m a a nOs u u s p a n k i t

Puh./Tel:

822 4611

Kallentorin apteekki Pitkänsillank. 15 KOKKOLA p. 06 824 1712

Hautaustoimisto - Begravningsbyrå

MATTSSON Puh./Tel:

Koivuhaan apteekki Mäntynäädänk. 6 KOKKOLA p. 06 822 6019

831 2303

Hakalahdenkatu 76 Hakalaxgatan Kokkola/Karleby

48

Joulu 2017

KOKKOLAN YHDISTYS

A M M AT T I N A R E N K A AT

Suomen Euromaster Oy Asentajantie 7 Kokkola P. 06 8680 120 GSM 0400 719 837 Prismantie 1 • Puh. 06 823 400 • www.kokkolankeskusapteekki.fi

www.euromaster.fi

SUURSÄKKEJÄ TARPEITTESI MUKAAN KULJETUS- JA MAANSIIRTOPALVELUT Vasarakuja 19, 67100 Kokkola

ASIAKKAAN MITTOJEN puh. (06) 8245MUKAAN 100

• rahtipalvelut kattavasti kotimaassa KULJETUSJA MAANSIIRTOPALVELUT • kiviainesmyynti ja -toimitukset

KULJETUSJA MAANSIIRTOPALVELUT ASIAKKAAN MITTOJEN MUKAAN • kuljetus-, nosturija vaihtolavapalvelut KULJETUSJA MAANSIIRTOPALVELUT • rahtipalvelut kattavasti kotimaassa • maanrakennusurakointi ASIAKKAAN MITTOJEN MUKAAN ASIAKKAAN MITTOJEN MUKAAN • kiviainesmyynti ja -toimitukset • kuljetus-, nosturija vaihtolavapalvelut • rahtipalvelut kattavasti kotimaassa • rahtipalvelut kattavasti kotimaassa • kiviainesmyynti ja -toimitukset • maanrakennusurakointi • kiviainesmyynti ja -toimitukset • kuljetus-, nosturi- ja vaihtolavapalvelut • maanrakennusurakointi • kuljetus-, nosturi- ja vaihtolavapalvelut • maanrakennusurakointi

KOKKOLAN AUTOILIJAT OY • Jänismaantie 17–19, 67800 Kokkola KOKKOLANOY AUTOILIJAT OY • Jänismaantie Kokkola KOKKOLAN • Jänismaantie 17–19, 17–19, 6780067800 Kokkola Puh. (06) 866 0800 • FaksiAUTOILIJAT (06) 2890 www.kaktk.fi Puh.831 866 0800 866 ••Faksi (06) 866 0860 • www.kaktk.fi Puh. (06) 866 0800 •(06) Faksi (06) 0860 • www.kaktk.fi

TERVETULOA kahvio

nauttimaan tuoreista lähialueen leivonnaisista ja itse tehdyistä suolaisista leivistä hyvän kahvin kera

/// K U P P I ///

Keski-Pohjanmaan keskussairaala

KOKKOLAN AUTOILIJAT OY • Jänismaantie 17–19, 67800 Kokkola Puh. (06) 866 0800 • Faksi (06) 866 0860 • www.kaktk.fi

SUURSÄKKEJÄ TARPEITTESI MUKAAN Vasarakuja 19, 67100 Kokkola

P Y Ö Rpuh. Ä (06) P 8245 O J100A T O Y Isokatu 23, 67100 Kokkola P. (06) 8311 172 www.pyorapojat.com

AVOINNA • MA-PE 07.00–19.00 LA-SU 12.00–16.00

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2018!

Kauppakaari 2 67600 KOKKOLA Puh. 020 7410 480 Avoinna: ark. 7–17.00 la 10-14.00 www.tyokaluassa.net

Pörhön Autoliike Oy Vaunumiehenkatu 4, Kokkola Permonkaarre 117, Pietarsaari

Hyvää ja rauhallista Joulua!

Joulu 2017

49

KOKKOLAN YHDISTYS ALUSASUJEN ERIKOISLIIKE

Isokatu 5, 67100 KOKKOLA Puh. 06-831 2172

Majakka Hakalahti Majakka Kuusimäki Majakka Ventus

Ruokala Majakka

(06) 822 5452 (06) 822 5453 (06) 822 5450 044 582 5300

FOR YOUR PROCESS CONTROL - ohjelmointi - instrumentointisuunnittelu

- sähkösuunnittelu - sähköturvallisuuspalvelut - kokonaisprojektit

Villa Elba kutsuu meren rannalle ja luontoon!

Päiväretket, ohjelmapalvelut, majoitus- ja ruokapalvelut, kokouspalvelut...

Tervetuloa!

Kysy lisää myyntipalvelusta 06 8313 400 www.apexautomation.fi

Villa Elba Sannanrannantie - Sandstrandsvägen 60, 67100 Kokkola - Karleby p. +358 (0)6 8313 400, fax +358 (0)6 8313 448 e-mail: elba@kokkola.fi, www.villaelba.fi

Terminaalikatu 3, 67700 Kokkola Puh. 0207 288 288, fax 0207 288 289

- Fysioterapia - OMT- fysioterapia - Hieronta - Alaraaja-analyysit - Toimintaterapia -Työkyky-projektit - Testaukset - Ryhmäliikunta - Kuntosali

www.medirex.fi

ICT- ja tulostusratkaisujen asiantuntija.

Puh. 06 836 2200

Liike on lääke!

LOUNAS 7,50 € lämmin lounas/keittolounas/salaattibuffet jälkiruoka ja kahvi

lounasravintola

KIPPO Sandkvist & Co Oy Kansakoulukatu 1, Kokkola 06-831 1456, sandkvist@anvianet.fi Ma-pe 08.00–17.00, la 10.00–14.00

Hierontakeskus

KH Sakari Junnilainen Kaarlelankatu 17 p. 822 3733, 040-522 4238

MT-ORTOPEDIA EDUSTUS

50

Keski-Pohjanmaan keskussairaala

AVOINNA • MA-PE 10.30–13.30

Kokkolan Hautakivipalvelu Oy Hautakivet suoraan valmistajalta Kenneth 0400 594 600

Joulu 2017

Sakari 0400 560 804

KOKKOLAN YHDISTYS

Kobolttia Kokkolasta vuodesta 1968

PARTURI-KAMPAAMO CLIP Itäinen Kirkkokatu 16, Kokkola 06 831 6655

Terveyskeskuksen kahvio Kaffila palvelee

ma-pe 8-15

Leipomo, myymälä

EMILIE Kokkola Maukkaita leivonnaisia, joita ei löydy vähittäiskaupasta.

Puh. 06 831 6065

Terveyskeskuksen kahvio Kaffila palvelee

Metsänomistajat Ma-pe 8-15 KESKIPOHJA Kustaa Aadolfinkatu 3, 67100 Kokkola Puhelin: 040 735 1335 • keskipohja@mhy.fi

Joulu 2017

POWER KOKKOLA - Heinolankaari 1

51

KOKKOLAN YHDISTYS

KOKKOLAN LUKKO Rantakatu 12 p. 06-822 3372 info@kokkolanlukko.fi www.kokkolanlukko.fi

Huollamme Huollamme kaikki kaikki merkit! merkit!

Skoda Mercedes-Benz Volkswagen BMW Peugeot Volvo Fiat Mazda Mini Nissan Subaru Citroen Toyota Hyundai Alfa Romeo Mercedes-Benz Honda Dodge Volkswagen Mitsubishi Audi Jaguar Land-Rover Toyota Jeep Smart Alfa Romeo Porsche Ford Skoda Mercedes-Benz Suzuki Seat BMW Audi Chrysler Volvo Chevrolet Mazda Nissan Toyota Kia Hyundai

Pitkänsillank. 31 Kokkola 045 871 3030

LIITY ILOISEN, AMMATTITAITOISEN JOUKKOMME KANT Tullikamarinkatu 3 AITOISEN JOUKKOMME KANTA-ASIAKKAAKSI PL 102, 67101 KOKKOLA Palvelemme ma-pe 8-19, la 10-16, (su 10-16)

Puh. 06-8234 600 • asiakaspalvelu@valikangas.fi

MEILTÄ KAIKKI PAINOTUOTTEET!

VERHOOMO

ALATALO

Hyvä kangasvalikoima Mariankatu 29, 67200 Kokkola Puh. 831 1650

Mannerheiminaukio 1 Kokkola, puh. 06-831 2262

Oy Furniture Consults Ltd • Kosilankatu 3, KOKKOLA P. 06 831 5040 • fax 06 831 5040 • sp: kokkola@toimistokaluseet.com Palvelemme arkisin klo 9–17 • Toimitukset ympäri Suomen! www.toimistokalusteet.com – siellä kaikki toimistoosi on!

52

MARALU

KALUSTEET

Joulu 2017

Sallalaiset (vas.) Antero Miettinen, Aila Lehtosalo, Elvi Lahti, Jouko Autioniemi, Maire Kujala ja Niilo Kujala Kälviän kirkon alttarin edessä.

Yhdistyksen kuoro esiintyi Irma Hankaniemen säestäessä.

Sallalaisia vieraita Kälviällä Heinäkuun puolivälilauantaina Eläkeliiton Kälviän yhdistys sai mieluisia vieraita, kun Sallan yhdistyksen jäseniä saapui iltaa viettämään kälviäläisten ystäviensä kanssa seurakuntakodissa.

Aluksi tutustuttiin Kälviän kirkkoon ja sen historiaan seurakunnan edustajien ja kotiseutuväen opastuksella.

Sallalaisten ja kälviäläisten tapaamisen juuret juontavat sotavuosiin, jolloin yli kaksituhatta sallalaista oli evakossa Kälviällä. Tuolloin syntyi syvien ystävyyssuhteiden lisäksi kymmeniä avioliittoja, joten sanomattakin oli selviö, että silta yhteydenpidolle oli

Juttua riitti kahvistelun lomassa.

rakennettu.

Kirkosta siirryttiin sitten seurakuntakodille. Aluksi Kälviän yhdistyksen puheenjohtaja Antti Ruokoja toivotti vieraat sydämellisesti tervetulleeksi ja muisteli lämmöllä kälviäläisten edellisen kesän vierailua Sallassa Salla-päivien aikaan. Esa Puumalan laulusoolon jälkeen Kälviän yhdistyksen kuoro esiintyi Irma Hankaniemen säestäessä. Vieraille luovutettiin muistoksi Kotikirkko-kirja.

Sallan yhdistyksen puheenjohtaja Antero Miettinen pohti puheenvuorossaan mm. sitä, miten tästä eteen-

päin, kun ikäpolvet vanhenevat ja kuitenkin olisi paljon asioita, jotka vaatisivat lähempää tarkastelua ja muistiin kirjoittamista.

Ilta jatkui kahvistelun ja valtavan puheensorinan kera, sillä asiaa tuntui olevan loputtomiin. Lämminhenkinen ilta kului nopeasti, ja tuli vieraiden lähdön aika. Kiitoksin ja turvallisen kotimatkan toivotuksin ja uuden tapaamisen toivossa vieraat saatettiin kotimatkalle.

Teksti ja kuvat: Pertti Kankkunen KÄLVIÄ

Paljon olisi vielä tehtävissä. ”Teräväpää” neuvonpidossa. Vas. Antti Ruokoja (selin), Jukka Hilli, Antero Miettinen ja Tapani Hankaniemi.

Joulu 2017

53

KÄLVIÄN YHDISTYS

Teräsrakenteiden hiekka-/ teräspuhallukset ja maalaukset

Myynti ja asennus

Uunimestari Pentti Porrassalmi

Lämpöistä joulua muuttovalmiista Kreivi-kodista

0400 866 180 Pitkänsillankatu 15, Kokkola

Teräsrakenteiden palosuojamaalaukset Teräsrakenteiden jauhemaalaukset

kre iv ita lo .fi

Kälviän Rauta ja Väri Oy

Puhdistamontie 39, 68300 Kälviä Puh. 010 322 7810 pintakasittely@rimpioja.fi

puh. 020 155 0820

TILI- JA YRITYSPALVELU

T. MAUNUMÄKI Kälviäntie 35, 68300 Kälviä puh. (06) 835 1989 Fax (06) 835 2600

LAHJAANA KY POSTI Puh. 06 835 2092

Perinteistä/Urheilu

BEST- HALL

®

www.besthall.com

HIERONTAA - Myös lahjakortit Samuli Lassila Puh. 0500 159 519

Järvikyläntie 20, Ruotsalo

PYÖRÄ ja URHEILULIIKE Maunumäki Kälviä Puh. 835 0101

– Alan erikoisliike –

KÄLVIÄN TAKSI puh. 06 835 2000

KÄLVIÄN

TILITOIMISTO KY

Kälviäntie 24 B, Virastotalo 1. krs, 68300 Kälviä Kaikki tilitoimistopalvelut 35 v. kokemuksella Puh. (06) 8350 510 e-mail: kalviantilitoimisto@anvianet.fi

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!

Traktoriurakointi

Jukka Huhta PUH. 050-379 081

Hyvää Joulua ja kiitos kuluneesta vuodesta

Veljekset Hilli oy puh. 050 348 8951

Asianajotoimisto Anne Mäkelä Torikatu 35 B, 67100 KOKKOLA

Puh. (06) 824 2350 54

Joulu 2017

KÄLVIÄN YHDISTYS

MARKET KÄLVIÄ Kälviäntie 33, Kälviä. P. 06-835 0140 juha.vahahyyppa@k-market.com MA - LA 8.00 - 21.00 SU 10.00 - 21.00

KAUNEUS- JA JALKAHOITOLA

MARJUKKA Puh. 0400 808 358 KÄLVIÄN KUNTOUTUSASEMA Oy Fysikaalinen hoitolaitos

Kesäniementie 1, Kälviä Puh. 050 3703119

Muistathan lahjakortit pukinkonttiin...

PETTERI PUURULA • 0440 919 732 www.kaarax.fi

PELTI PALVELU Kari Porrassalmi Saumattomat rännit - Peltilistat - ym. alan työt Yhdystie 1, 68300 Kälviä. Puh. 0400 361 501

TIMPURITIIMI ✶ ✶ ✶ ✶ ✶

Fysioterapia, lymfaterapia, hieronta, akupunktio, lääkinnälliset tukisukat, veteraanikuntoutus ja lääkinnällinen kuntoutus. Myös kotikäynnit!

Meille voit tulla lähetteellä tai ilman.

RAKENTAA 0400-569 157 KÄLVIÄ www.timpuritiimi.fi

Kesäniementie 1, 68300 Kälviä P. 06-835 0533 www.kalviankuntoutusasema.fi

Harri Jylhä ottaa vastaan siunatun kylvösiemenen.

Hyvää Joulua!

Toukosiunaukseen osallistunutta väkeä. Kuvat: Antti Ruokoja

Toukosiunaus

– toivoa antava keväinen tapahtuma Kylvöjen siunaamisella on ikiaikainen perinne. Tapa juontaa kaukaa vuosisatojen takaa katoliselta ajalta.

Perinne on välillä hiipunut, mutta se on uudelleen elvytetty, ja Eläkeliiton yhdistykset ovat järjestäneen nykyisiä toukosiunaustilaisuuksia jo vuosikym-

menten ajan.

Kälviällä toukosiunaus järjestettiin keväisen vihreässä kirkkopihassa, historiallisella paikalla, nälkään kuolleille pystytetyn muistokiven äärellä. ”Pyysimme taivaan isän siunausta kylvötöitä suorittaville kylväjille, että saataisiin Joulu 2017

runsas sato niin ihmisten kuin eläinten ruokkimiseen Kälviällä, muualla Suomessa ja maailmalla sekä sinne missä nälänhätä ja nälkäkuolemat ovat todellisuutta vielä tänäkin päivänä”, kertoi Kälviän yhdistyksen puheenjohtaja Antti Ruokoja.

55

Esko Lintilä vaimonsa Annelin kanssa.

Aktiivinen saa paikan Esko Lintilä Lestijärven Syrinkylältä on pitkän linjan Eläkeliiton yhdistysaktiivi. Jäsenvuosia Eläkeliiton Lestijärven yhdistyksessä on kertynyt jo kaksikymmentä vuotta.

- Liityin jäseneksi vuoden 1997 marraskuussa. Otin itse yhteyttä ja aloin kysellä, voiko liittyä, kun olin kuullut Eläkeliiton toiminnasta.

Pienessä yhdistyksessä aktiiviset ihmiset pääsevät halutessaan pian yhdistyksen vastuuhenkilöiksi. Näin kävi myös Lintilälle. Varsin nopeasti, muutaman vuoden jäsenenä olon jälkeen vuonna 1999 hän löysi itsensä yhdistyksen hallituksesta. Uusi toimija otettiin mielellään vastaan, ja tehtäviäkin tuli hoidettavaksi.

Rahakirstun vartijana Aluksi hän toimi yhdistyksen rahastonhoitajana. Siihen aikaan yhdistyksen tilit teetettiin tilitoimistolla, vaikka varat olivat pienet.

- Esitin kokouksessa, että eikö joku yhdistyksen sisällä voisi pitää tilejä.

Näin näkisi rahatilanteen koko ajan itse. Tämän kun esitin, niin minut valittiin hommaan, naurahtaa mies.

56

Rahastonhoitajan tehtäviin kuului pitää kirjaa tuloista ja menoista sekä vuoden päättyessä tehdä tilinpäätös.

Esko Lintilällä ei ennestään ollut kokemusta kirjanpidosta, joten oppi oli hankittava jostakin.

Käytäntö koulutti Kun toivottua muutaman tunnin neuvontaa piirin suunnalta ei tullut, eikä Lehmirannan kaksiviikkoisille kursseille ollut mahdollisuutta osallistua, opiskeli Lintilä asiat itsenäisesti käytännön kautta. Hän hankki apuvälineet tehtävää varten ja tilasi kirjanpitoohjelman tietokoneelle.

- Oli hyvä, kun sai hyvällä kirjanpito-ohjelmalla tehdä. Katsoin, miten tilit oli aiemmin tehty ja otin mallia.

Vuodenvaihteessa oli tilien tekemisessä paljon työtä.

Joka kerran keksitään…

Rahastonhoitajan pitkäaikaisen toimen lisäksi Lintilä on toiminut myös sihteerinä ja jäsensihteerinä. Sihteeriksi hän päätyi vuoden 2011 tienoilla, kun edellinen sihteeri muutti pois Joulu 2017

paikkakunnalta, eikä tulijoita tehtävään heti ollut.

- Sanoin, että voin hoitaa tointa niin kauan kuin löytyy uusi.

Lopulta sihteerin tehtävissä vierähti kolmisen vuotta. Siinä ohella hoituivat myös jäsensihteerin tehtävät – jäsenrekisterin hoito ja tiedonvaihto liiton suuntaan. Näihinkin tehtäviin perehdytti käytäntö ja oma-aloitteisuus.

Hallituksen jäsenenä varoja hankkimassa Hallituksen jäsenenä Esko Lintilä on ollut pitkään ja mielellään, mutta osin olosuhteidenkin sanelemana. Aina ei ollut tulijoita hallitukseen, joten entiset jatkoivat pestissään.

- Nyt olen toiminnassa mukana tavallisena jäsenenä. Hallituksesta jäin viimein pois vuoden 2016 syksyllä.

Hallituksen jäsenten tehtäviin on joulun alla kuulunut muun muassa joululehtien myynti.

- Myin jonakin jouluna miltei puolet lehdistä. Yhdistyksellä oli sata lehteä myynnissä, ja minä myin niistä 40 lehteä.

Varoja yhdistykselle on hankittu eri-

laisten tapahtumien avulla, kalastus- ja pilkkikilpailuista ja arpojen myymisestä. Lisäksi jäsenet maksavat jäsenmaksua, mutta pienessä yhdistyksessä eivät jäsenmaksutuotot ole kovin merkittävä osa tuottoa.

Tietokoneoppia ja älyhierontaa Osa yhdistyksen noin 80 jäsenestä on kannatusjäseniä, osa on tiiviimmin mukana toiminnassa, kukin tilanteensa mukaan. Pienistä puroista kertyneillä varoilla on kustannettu retkiä kesäteattereihin, pidetty kursseja ja koulutuksia.

- Erityisesti tietokonekurssit ovat olleet hyödyllisiä. Osallistuin niihin sekä Lestijärvellä että Toholammilla.

Lintilä pitää Eläkeliiton toimintaa hyvänä. Tilaisuuksissa on tavannut ihmisiä ja tullut tutuksi monien kanssa. Jopa kaukaisemmat sukulaisuussuhteet ovat vähitellen vertyneet, kun on toiminnan merkeissä tavattu useamman kerran. Parasta ovat Lintilän mielestä kahvitilaisuudet sekä erilaiset piirin järjestämät tilaisuudet ja koulutukset.

- Erikoisuutena on jäänyt mieleen eräässä tilaisuudessa annettu älyhieronta, jossa hierottiin päätä, naurahtaa Lintilä.

Ansaittua hopeaa ja kultaa Pitkään eläkeliittoaikaan on mahtunut monenmoista toimintaa, ja tunnustustakin Esko Lintilä on aktiivisuudesta saanut. Siitä syystä putkahti ensin hopeinen Eläkeliiton ansiomerkki ja muutamia vuosia sen jälkeen vuonna 2013 kultainen. Samalla kertaa palkittiin muutama muukin pitkän linjan aktiivi.

Monenlaisen mukavan tekemisen ja tilaisuuksien lisäksi ajaa yhdistys myös eläkkeensaajien asioita. Esimerkiksi esityksillä vaikkapa kunnanvaltuustoon on suurempi painoarvo, kun ne tehdään joukolla. Eläkeliiton toiminta on Esko Lintilän mielestä siinäkin mielessä hyödyllistä.

- Eläkeliiton toimintaan kannattaa kyllä liittyä, suosittelee hän.

Kahdenkymmenen vuoden kokemusta ei voine mitenkään kiistää.

Muistoja matkalta 3 Kerron taas niistä ajoista, kun ajoin Helsingissä raitiovaunua.

Nyt tulee mieleen isot pojat, jotka asuivat vammaisten asuntolassa raitiovaunureittini varrella. Pojat kävivät töissä suojatyöpaikassa. He leipoivat ja kuljettivat leipomuksensa tilaajille raitiovaunulla.

Aamuisin he varasivat paljon aikaa työmatkaan, koska heillä oli suosikkikuljettajat. Toisia he vaan tervehtivät pysäkillä ja toisten kyydissä he halusivat matkustaa.

Pojat seisoskelivat pysäkillä joskus jopa tunninkin. Toisinaan he kulkivat pari pysäkin väliä, kun sattui mieleinen kuljettaja. Raitiovaunun tullessa pysäkille poikia jännitti nostaako kuljettaja kätensä. Voi sitä iloa, kun kuljettaja nosti.

Ville oli vähän pyöreä olemukseltaan ja hiljainen. Hän ei koskaan puhunut, mutta voi sitä hymyä, jonka hän morjestaessaan antoi.

Pekalla oli tapana sanoa kyytiini tullessaan: päivää totinen tyttö. Niin hän sai minut aina nauramaan. Ulkona pois mennessään hän nosteli korkealle jalkojaan, ja taas minua nauratti.

Kaksoset olivat aivan saman näköisiä, isoja hiljaisia miehiä.

Sitten vielä oli Pentti. Pentti oli varsinainen persoona. Metrikaksikymmenta senttiä pituutta. Hän oli kova puhumaan. Aina hän jutteli

kuljettajan kanssa. Pentti oli kova kutomaan pannulappuja. Lankoja hän kyseli aina meiltä naiskuljettajilta. Keränlopuista hän kutoi ja myi pannulappuja sitten meille 3 markan kappalehintaan, mutta kympillä sai kolme. Minä jopa käytin niitä, vaikka ne olivat vähän muotopuolia.

Kaikesta huolimatta nämä pojat toivat vaihtelua arkeen ja jäivät mieleen ikuisiksi ajoiksi.

Raija Heikkinen Lestijärvi

Marja-Liisan kävelyryhmä Iloisesti rupatellen kävelemme keskiviikkoisin Lestin raittia.

Tunti siinä menee. Vauhti ei ole kova, vaan tärkeintä on ulkoilu, yhdessä olo, kuulumisten vaihto, "ei harrasteta juoruilua".

Istumassa edestä: Eeva Tiala, Suoma Ylitalo, Taina Lappi, Elmi Honkonen ja Aino Peritalo. Takana seisomassa: Liisa Patana ja Alli Paloranta.

Teksti ja kuva: Ulla Haukijärvi LESTIJÄRVI

Kuva: Marja-Liisa Uusitalo

Joulu 2017

57

LESTIJÄRVEN YHDISTYS

• grillituotteet • pizzat • A-oikeudet

L

PARILA • SALUUNA

es

ti p u u O y

LESTIJÄRVEN KUNTA

Vuokrattavana mökkejä Lestijärven rannalla

www.lestipuu.fi lestipuu@lestipuu.fi

Puh. 040 933 0836 FYSIKAALINEN HOITOLAITOS

Katajaniementie 46 69450 Yli-Lesti puh. 040-5060 340 puh/fax 06-8889 602

Velj.

Brandt

Jen Forest Team Oy www.lestipuu.fi

KONEYHTYMÄ Oy

Kirkkotie 5 C 43900 KINNULA puh. 050 4616 055

Lestintie 41 G 69440 LESTIJÄRVI puh. 050 3599 414

www.koneyhtymabrandt.fi Hietalantie 20, 69450 Yli-Lesti info@koneyhtymabrandt.fi • Teijo Brandt murskaamo 0400-160 205 • Veijo Saaranen kaivinkonetyöt 0400-165 066 • Anne Brandt toimisto 0400-187 863

Valkeisjärven leirintäalue Holm & Uusitalo Oy

- Lomailua moneen makuu - Luksushuvilat ympäri vuoden

eTerv a! o l u t

69450 Yli-Lesti • Puh. 040 536 6931 www.valkeisjarvenleirintaalue.fi

Pietilän lomatalot Maatilamajoitusta, pitopalvelua ja kalatuotteita Pirjo ja Esa Kiiskilä Peuralantie 217, 69440 Lestijärvi Puh. 0400 830 995

Saman katon alla uimahalli, tehtaanmyymälä, ravintola ja kokoustilat!

Lylyntie 30 69410 Sykäräinen puh. 06 862 3161

Lestijärven apteekki Lestintie 41 F 69440 Lestijärvi p. 0400 209 374

Avoinna ma-ti, to-pe 9.00-16.30

Nuohouspalvelu Jarmo Korkeaniemi

Halsua ja Lestijärvi • Puh. 0400 137 892 • Nuohoukset • Ilmastointikavavien puhdistus • Sisäpiiput • Kattoturvatuotteet asennettuna

Lapin Nooran Kalevalaista jäsenkorjausta 69440 Lestijärvi 041 363 1325

Katajaniementie 46 69450 Yli-Lesti puh. 040 5060 340

lestipuu@lestipuu.fi

Metsä-, kaivin- ja traktorikoneurakontia

Juha Nevala puh. 0400 792 234 Mustikantie 67, 69450 Yli-Lesti

Tilitoimistopalvelut

TH-TOIMISTOPALVELU 69440 LESTIJÄRVI 040-524 5262 Parturi-Kampaamo

Tytti

Tytti Tuikka Parturi-Kampaaja Lestintie 8 As. 3, Lestijärvi Puh. 040 158 1779

Hieronta-Sisko

HIERONTAA JA LYMFAHOITOA Lestillä: Sinsillankuja 4 Lampilla: Kalliotie1 as 7 p. 045 114 9763 Sisko Rahkonen

Lääkäriasema

DocLesti Oy Lestintie 41 E 69440 Lestijärvi P. 044 988 7947

Tarja Kangasvieri Lestintie 41, 69440 Lestijärvi

040-913 1004

58

Vitsinurkka

Tilitoimisto

Helsinkiläispoika oli Lappeenrannassa jossain bubissa kaljalla. Kun hän oli juonut useamman kaljan, niin tuli jotain sanaharkkaa jonkun kanssa. Portsari tuli paikalle ja sanoi: Nyt sie menet ulos! Helsinkiläispoika ihmetteli, mitkä ihmeen siemenet?

Mies oli kyllästynyt elämäänsä, kun ei oikeen mikään onnistunut. Hän meni köyden kanssa latoon tarkoituksenaan hirttää itsensä. Mies kiipesi ylös hirren päälle, sitoi köyden kiinni ja hyppäsi alas. Köysi oli liian pitkä ja niin mies putosi ladon lattialle. Hän manasi aikansa ja sanoi sitten: Tuossa olisi voinut vaikka kuolla.

Joulu 2017

Hyvä meidän on olla täällä Huhtikuussa 1920 syntyi Paavo Palola, 18-lapsisen perheen kolmanneksi nuorimpana. Isä toimi poliisina ja maanviljelijänä lasten auttaessa pelto- sekä kotitöissä, sen kun ehtivät ja jaksoivat.

Maatalouskouluun Paavo meni nuoren miehen ikään päästyään, minkä jälkeen hän toimi maatalouskerhoneuvojana.

Sitten tuli määräys maanpuolustukseen, jossa kului neljä vuotta ja seitsemän kuukautta.

Sodasta päästyään veljekset olivat maanviljelijöinä kotitilalla. Vanhemmalla veljellä oli perhe, Paavo hankki leivänlisää ostoasiamiehenä. Australiasta lomailemassa oleva sukulainen

houkutteli Paavoa lähtemään sinne töihin, työpaikkoja oli tarjolla farmeilla ja kaivoksissa. Hän lähti ensin farmille, myöhemmin parempaan hankkeeseen kaivoksille 800 metriä maan alle, missä työskenteli neljä miestä kolmessa vuorossa. Palkka oli hyvä, mutta kun alkoi tulla lyijymyrkytyksiä, oli parasta lähteä pois.

Suomeen lähdettäessä sai hän tehtäväkseen viedä terveisiä Kalajoen Kaisalle. Myöhemmin Kaisasta tuli Paavon aviovaimo ja kolmen pojan äiti.

Elämäntavat Paavolla ovat selvät; liikuntaa mahdollisimman paljon.

Jumpalla ollessaan hän toteaa: ”Jos ne tietäis, kuinka hyvää tämä tekee, niin kaikki tulis tänne.” Aamun hän aloittaa kaurapuurolla mustikoiden kanssa ja ilta päättyy puolukkaan viilin päällä.

Elämänmyönteinenkin hän on. Kun joku arvostelee oloa ja eloa, hän toteaa: ”Älkää viitsikö, hyvähän meidän on olla täällä.”

Positiivisella asenteella ja runsaalla liikunnalla hän on pärjännyt 97-vuotiaaksi – ja saattaa geeneistäkin olla apua.

Hilkka Lukkarila Lohtaja

Elämäniloa lastenlapsista Kaikki me vaikutamme elämään, läheistemme ja työkavereiden. Hyvät ja läheiset ihmissuhteet ovat avain onnelliseen elämään ja rahalla ostettavia tuotteita tärkeämpiä. Läheisemme antavat elämäämme sisältöä, ja heiltä voimme myös oppia paljon. Jokaisella on jotain annettavaa, olkoon kyseessä sitten vanhus tai vaippaikäinen.

Silloin kun omat lapsemme ovat pieniä, on meillä käynnissä kiireisen elämän pyörittäminen. Talous- ja työhuolet sekä arjen rutiinit vievät leijonanosan ajastamme. Lasten kasvettua huomaamme, että heille olisi pitänyt antaa enemmän aikaa, mutta mistäs sitä olisi riittänyt. Rahan tavoin aikaa ei voi lainata pankista. Meidän on tyydyttävä käyttämään rajallinen tiimamme parhaaksi katsomallamme tavalla, jota surullisen usein sanelee pakko.

Kun sitten aikanaan saamme lapsenlapsia, voivat välimatkat olla pitkiä.

Onneksi aikaa on enemmän kuin elämän kiireisinä ruuhkavuosina. Matkustamiseen käytetty aika maksaa itjatkuu seuraavalla sivulla

Hilkka-mummu saa vastata Joonas Lukkarilan moniin kysymyksiin.

Joulu 2017

59

sensä hyvin takaisin, sillä lapset tuovat elämäämme paljon iloa.

Lapset haluavat oppia kaikesta, joka kuuluu ja näkyy. Tämän minulle kertoi neljävuotias poika, kun ihmettelin metsässä mättään vierellä hänen tietämystään metsähiiren elämästä.

Luonnon seuraamisen ohella lapset oppivat ja muodostavat omia näkemyksiään myös satujen ja aikuisten maailman pohjalta. ”Kyllä yhteistyö on mukavaa”, muisti kolmivuotias pojantytär aina Nalle Puhin tapaan mainita ollessaan mukana arjen askareissa.

Työelämän realiteetit taas saivat äidin vaikenemaan hänen toruessaan pientä Amandaa tämän leviteltyä leluja huoneesta toiseen: ”Äiti, leikkihän on lapsen työtä ja olethan sinäkin vaihtanut työpaikkaa!”

Maailman tutkimisen ja seuraamisen lisäksi lapset oppivat myös kysymällä.

Pieni lapsi ei vielä ole oppinut, mitä kussakin kulttuurissa on soveliasta kysyä ja kyseenalaistaa. Tämä mahdollistaa laajan tieteellisen ja taivaallisen pohdinnan. ”Miksi enkelit eivät näy kurkkimassa pilven raoista?” ”Miten Jeesuksesta oikein tuli niin kuuluisa?” ”Ovatko syöpäsolujen reunat pyöreät, niin kuin tavallisissakin soluissa”, eräs nelivuotias ihmetteli. Solubiologiaa koskevaan kysymykseen en osannut vastata, mutta myöhemmin kuulin radiosta, että syöpäsolujen reunat ovat rosoisia. Arvoitukseksi jäi, mistä pikkupoika keksi tällaista kysyä. Yhtä lailla arvoituksia ovat myös kysymykset enkeleistä ja Jeesuksesta. Näitä asioita pohtiessa ei aikuinen ole lasta viisaampi, ehkä jopa päinvastoin, kuten Jeesus on itse todennut.

Lasten maailma, jossa satu ja todellisuus limittyvät kerroksittain toisiinsa, voi temmata myös aikuisen mukaansa, jos siihen osaa heittäytyä.

Kerroin kolmivuotiaalle pojanpojalleni totena satua, jossa mummo on ruma ankanpoikanen, joka tahtoo tulla joutseneksi ja lentää Jyväskylään pojan serkkuja tapaamaan. Tällä kertaa mummon oli helpompi sukeltaa satuun kuin kolmevuotiaan pikkupojan. Poika oli ehtinyt tarkkailla lintuja jo sen verran, että osasi nostaa esille matkaan liittyviä haasteita. ”Mistäs siivet?”, poika kysyi. Vastasin: ”Kyllä ne veneveistämöllä osaavat rakentaa lasikuitukehikon, johon sitten liimataan höyhenet kiinni.” Poika pysyi epäileväisenä: ”Mistäs sitten se nokka? ”Kerroin, että lasikuitunokka.

60

Mummun kavereina Amanda, Joonas ja Eetu.

Kyllä ne osaavat senkin veneveistämöllä tehdä. Poika totesi, ettei ole ikinä kuullut semmoisesta linnusta, jolla olisi lasikuidusta nokka. Hän katseli ikkunasta taivaalle ja virkkoi: ”Kyytiin en kyllä uskalla tulla… se olisi aivan liian vaarallista”.

Keskustelu on minulle vieläkin rakas muisto. Se opetti, että vaikka lapsi elääkin sadussa, osaa hän silti myös miettiä ja kyseenalaistaa havaitsemiaan epäkohtia.

Kyky kyseenalaistaa lienee taustana sanontaan: ”Lasten suusta kuulee totuuden”. Kun alle esikouluikäisten kerhossa kerrottiin auringon illalla laskevan maitten taa, ilmoitti viisivuotias, ettei se mihinkään laske, menee vain maapallon toiselle puolelle. Muutamaa viikkoa myöhemmin sama maatalon poika kimpaantui ja ilmoitti, että ”kyllä se sapuska silti viljellä pitää”, kun kerhossa kerrottiin taivaan isästä, joka ruokkii meidät. Kaikkivoipaisuuden rajoja pohti myös pieni Jesse-poika, kun kehotin häntä rukoilemaan ennen nukkumaan menoa, jotta päiväkodissakin olisi mukavampaa. Tähän Jesse totesi: ”Meidän päiväkodissa on kyllä semmoinen Henri, ettei siihen auta Jeesuskaan.”

Viiltävästä kyseenalaistamisesta huolimatta ovat lapset myös taitavia diplomaatteja. Pieni Jaakko-poika palasi kertomaan kolttosistaan äidilleen, aloittaen sovittelevasti: ”Eihän suututa kumpainenkaan?” Viisivuotias Laura taas tahtoi olla kohtelias ja sanoi miJoulu 2017

nun olevan niin iloinen ja reipas mummu, että voittaisin varmasti mummojen Euroopan mestaruuskilpailut. Ainakin sen jälkeen olo todella oli iloinen ja reipas. ”Hyppele sinäkin Pappa, niin on paljon hauskempaa”, sanoi kolmevuotias Ville ja hyppeli malliksi. Omien pienokaisten sanomisia ei aina ehdi kirjata arjen kiireessä ylös. Onneksi lastenlasten raikkaille sutkautuksille on paremmin aikaa. Näiden ihmisenalkujen tiedonhaluisuus, sadut, elämänpohdinta ja heidän ihastuttava maailmansa tarjoaa paljon iloa ja sisältöä muidenkin elämään.

Joonaksen maalatessa vesiväreillä suttua, kysyin häneltä, mitä myrskyiset pensselinvedot oikein mahtavat esittää. ”Avaraa maailmaa”, poika vastasi.

Teksti: Hilkka Lukkarila Kuvat: Marianne Lukkarila Lohtaja

LOHTAJAN YHDISTYS

Veikontori Sysimetsäntie 4, 68210 Marinkainen p. 06 879 503 ma-pe 9-20, la 9-18, su 12-18

LOHTAJAN YHDISTYS

Hyvää Joulua!

KONEURAKOINTI KOLPPANEN Puh. 050 3491 808

Lohtajan Kalastajainseura ry

KUKKAKAUPPA

Ohtakarin mökkien vuokraus puh. 044 972 8210

LOHTAJA Sanna 044 5888 547 • Samuli 044 0904 787

www.lohtajanks.fi

ASENNUS HARTOME OY

Koulutettu hieroja/Urheiluhieroja Henna Haasala Karhintie 2, 68230 Lohtaja

www.hartome.fi

LOHTAJAN TILITOIMISTO puh. 06 877 125 e-mail: info@lohtajantilitoimisto.fi

LOHTAJAN METSÄSTYSSEURA ry 68230 Lohtaja www.lohtajanmetsästysseura.fi

Kaunotar Veneet Jussin venetuotanto Oy 68230 Lohtaja, puh. 06-877 530 www.kaunotarveneet.com

Puh. 040 679 0460

Kauneushoitola Santelipuu kasvo-, käsi- ja jalkahoidot UV-kestolakkaus, ultraääni- ja valoimpulssihoidot, intialainen päähieronta Diplomikosmetologi Sanna Rautio Ajanvaraukset: 0400 388 780 Karhintie 2, 68230 Lohtaja Avoinna: Ti-Pe (La) sopimuksen mukaan

PIETILÄN PERUNA Ra

nnik

Antti 040 513 0881

v olta hy

ää

Tuomas 050 374 5751

TILITOIMISTO SORVOJA KY Viirretie 100, 68240 Ala-Viirre Puh. 06-876 544

TAKSI

PIRJO TUIKKA Puh. 876 011, auto 0400 261 306

POOKIN MAJA Ohtakarissa Lomaa, kokouksia ja pieniä juhlia varten.

Tarkemmat tiedot puh. 06-877 173, 040 8495345

SP-RISTIKOT puh. 0400 262 333

Sysimetsäntie 3, Marinkainen Avoinna: ma-to 9-17, pe 9-14 Puh. 0440 585 400

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!

TILA / INVATAKSI -PALVELU

Juha Perander

p. 877 330 Lohtaja

Karhintie 16, 68230 LOHTAJA ✆ 06-877 055, 0400 361 550 pentti@spristikot.net KATTORISTIKKOTEHDAS • RAKENNUSTOIMINTAA • PUHALLUSVILLAA

- MBS OY Karhintie 18, 68230 Lohtaja Puh./Fax 06-877 440 www.naviga.fi naviga@naviga.fi

TAKSI HUHTALA Ky Lohtaja

0400 298 602 Joulu 2015 2017

61

Tehokaksikko Perhosta Perholaiset Eira ja Olli Riihimäki ovat monelle eläkeläiselle tuttu pariskunta.

Heidät tunnetaan laajasti yli Eläkeliiton piirirajojen ja ympäri Suomen.

Riihimäet ovat tulleet tunnetuiksi aktiivisina toimijoina. Molemmat ovat olleet monia vuosia Eläkeliiton Perhon yhdistyksessä puheenjohtajana ja Keski-Pohjanmaan piirin piirihallituksessa Perhon yhdistyksen edustajana.

Erityisesti heidät tunnetaan kuitenkin matkanjärjestäjinä ja -vetäjinä.

Mistä tämä vuosikymmenien toiminta eläkeliitossa sai oikein alkunsa?

Olli Riihimäen työelämä autoilijana päättyi sairastumiseen vain 43-vuotiaana. Parhaassa iässä olevan miehen siirtyminen eläkeläismiesten joukkoon oli henkisesti raskas asia hyväksyä. Vaikka raskaimmat työt päättyivätkin, ei aktiivinen mies jäänyt laakereilleen makoilemaan. Ikänsä liikkumaan ja työtä tekemään tottunut mies kaipasi tekemistä ja näin eri yhdistys- ja seuratoiminta sai miehestä aktiivisen toimijan. Tästä on kiittäminen jo edesmennyttä hyvää ystävää Kauno Anttilaa, joka suorasanaisesti vaati, että Ollin oli lähdettävä mukaan Eläkeliiton toimintaan.

Monissa tehtävissä Olli valittiin Perhon yhdistyksen hallitukseen vuonna 1983. Nuoren eläkeläismiehen toimintaa todennäköisesti arvostettiin hyvinkin, sillä toimittuaan neljä vuotta oman kunnan yhdistyksessä, valittiin Olli Keski-Pohjanmaan piirihallitukseen Perhon edustajaksi.

Piirihallituksesta ura jatkui eteenpäin ja luottamustoimet lisääntyivät, sillä vuodesta 1991 alkaen Olli toimi seitsemän vuoden ajan Keski-Pohjanmaan piirin yhtenä edustajana Eläkeliiton liittovaltuustossa.

Aktiivinen ja innokas mies toimi myös vuosia kunnan luottamustoimissa, Perhonjokilaakson sydänyhdistyksessä sekä innokkaana urheilumiehenä vuosikausia Perhon Kirin hiihtojaoston sihteerinä. Olli on myös toiminut näihin päiviin saakka vuosikymmenien ajan autokuskina veteraanikeräyksessä, sillä veteraanit ja heidän elämänsä ovat hyvin lähellä Ollin sydäntä.

Jo ennen eläkeikää oli Eira jo pitkään 62

ollut innokkaasti mukana Eläkeliiton toiminnassa. Eiran jäädessä eläkkeelle postivirkailijan toimesta tehtiinkin ikään kuin vahdinvaihto. Eira valittiin Perhon yhdistyksen hallitukseen ja sittemmin myös Keski-Pohjanmaan piirihallitukseen, ja näitä luottamustoimia hän hoiti seitsemän vuoden ajan.

Yhdessä ilona ja apuna

on pääosin tutustuttu koti-Suomen kohteisiin aina eteläisestä Suomesta Lappiin saakka. Joukkoon sopii kuitenkin muutama ulkomaan matkakin.

Perhon yhdistys teki matkan aina Teneriffalle saakka. Tutuksi ovat tulleet myös naapurimaat Ruotsi, Norja, Viro ja Venäjä.

Eläkkeelle jäätyään Eira suoritti maallikkosaarnaajan koulutuksen, sillä hengelliset asiat ovat olleet niin Eiran kuin Ollinkin sydäntä lähellä. Vielä työaikanaan Eira oli vuosia mukana seurakunnan luottamustoimissa, ja eläkkeelle jäätyään Eira ja Olli ovat yhdessä olleet innokkaasti mukana seurakunnan toiminnassa. Hengellisyys tuli esille myös Eläkeliiton lomaviikoilla, sillä vuosien ajan Eira ja Olli vetivät hengellisen viikon Lehmirannassa.

Aktiivinen pariskunta osallistui lukuisille Perhon yhdistyksen ja piirin järjestämille retkille. Iloisen, huolehtivaisen ja järjestelemäänkin taipuvaisen pariskunnan otteet huomattiin. Eipä mennyt aikaakaan, kun Eiralle tarjottiin ensimmäisen kerran lomaohjaajan pestiä Eläkeliiton omistamassa Lehmirannan lomakeskuksessa Perniössä. Vuodesta 1991 alkaen Eira ja Olli tulivat tutuiksi lomavetäjiksi niin Lehmirannassa, Kaikenlaista sattui Karemajoilla ja Haukirannassa. LehIkimuistoisia hetkiä näihin Eiran ja Olmirannan lomakeskus tuli kuitenkin lin aktiivisiin vuosiin Eläkeliitossa lukaikkein tutuimmaksi, sillä Eira ja Olli keutuu todella monia. Yhdeksi sykähsaattoivat viettää siellä lomaohjaajana dyttävämmäksi Olli mainitsee hetken, lähes kymmenenkin viikkoa vuodessa. kun hän sai Kokkolassa järjestetyssä Varsinaisen lomaohjaajan vastuu oli Eläkeliiton liittokokouksessa Eiralla. Hänen iloinen äänensä kantaa Suomen lippua. Yksi ja laulunsa on raikunut varjännittävimmistä hetkismasti jokaisella lomaviitä lienee sattunut joukolla. Oikeana kätenä Eiran luviikolla järjestetyllä hänellä oli Olli, joka lomaviikolla Lehhuolehti monesta iloinen ääni mirannassa. Jouluisosta ja pienesja laulu on raikunut aattoa vastaisena tä järjestelystä, ja myöhäisenä iltana heidän saumaton varmasti jokaisella myrsky vei sähköt yhteistyönsä olikin lomaviikolla. koko talosta. Talo avain hyvin onnisoli täynnä lomalaisia tuneisiin ja paljon ja kaikkien turvallisuukiitosta saaneisiin lomadesta oli pidettävä huolta. viikkoihin.

Olli muistelee, että sähköt saatiin Eira oli työssään tottunut takaisin jouluaattona puolen päivän aitulemaan toimeen ihmisten kanssa ja koihin. Lieneekö Lehmirannan lomahänelle oli luonnikasta toimia monissa keskus ollut tällöin kauneimmillaan, ei tilanteissa. Lomaohjaamisesta tuli kun pimeille käytäville oli tasaisin vätärkeä osa eläkeläispariskunnan arkilein sytytetty tuikkuja. Näin saatiin hiepäivää, ja Eira toimikin myös Keskiman valoa pimeään, ja joulutunnelma Pohjanmaan piirin lomasihteerinä oli varmasti parhaimmillaan. suunnitellen ja toteuttaen lukuisia matkoja. Työ vaati todella paljon aikaa ja suunnittelua. Oli varattava linja-autoja, Ollista omaishoitaja majoituksia, laadittava aikatauluja ja Nykyisin Eira ja Olli viettävät pääosin vastattava monesta käytännön pikkurauhallista kotielämää. He asuvat omajärjestelystä ennen matkan alkua. kotitalossa Perhon Oksakoskella. Olli Eiran ja Ollin vetämillä retkillä Joulu 2017

Eira ja Olli äitienpäivälounaalla toukokuussa Kemiönsaaren Westersissä.

toimii Eiran omaishoitajana, sillä Eira sairastui Alzheimerin tautiin ja tarvitsee nykyisin ympärivuorokautista hoitoa ja huolenpitoa. Ollin iloinen ja positiivinen elämänasenne on varmasti syy siihen, että hän jaksaa hoitaa vaimoaan kotona.

Hänellä on myös hyvässä muistissa aika, jolloin hän tarvitsi apua ja tukea.

Lähes neljäkymmentä vuotta sitten Eira auttoi ja tuki miestään, kun kuntoutuminen vakavasta sydäninfarktista alkoi. Olli kokee, että nyt on hänen vuoronsa hoitaa ja auttaa elämänkumppaniaan.

Ystävällinen ja auttavainen pariskunta on kuitenkin saanut ympärilleen laajan tukiverkon sukulaisista ja ystävistä. Tärkeänä turvana on oma Perhossa asuva poika, joka huolehtii mm. monista kiinteistöllä tehtävistä raskaimmista töistä ja käy useasti viikossa ”tarkastuskäynnillä” varmistamassa, että kaikki on kotona kunnossa.

Sairaudet eivät kuitenkaan estä edelleen liikkuvaista pariskuntaa. Naapuripitäjässä Vetelissä asustaa kolme lapsenlapsenlasta, jotka ovat isomummun

ja isotutan rakkaita silmäteriä ja heillä onkin tapana useinkin piipahtaa tapaamaan pienokaisia. Pari kertaa vuodessa autoilemaan tottunut, ensi helmikuussa 80-vuotta täyttävä Olli kääntää auton nokan kohti Kemiönsaarta, jossa tytär asuu puolisonsa kanssa. Reitti Oksakoskelta Saloon ja Kemiönsaareen onkin tuttua tutumpi, sillä tämän välin Olli on ajanut lukemattomia kertoja Eiran kanssa matkallaan Lehmirantaan.

Kiitollisuutta ja ylpeyttä Eläkeliiton Perhon yhdistyksen puheenjohtaja Tapani Anttila pyysi kirjoittamaan tämän jutun. Syy tähän pyyntöön oli se, että olen Eiran ja Ollin tytär ja aiemmin mainittujen pienokaisten mummu.

Olen 52-vuotias, terve ja työssäkäyvä. Isä oli 43-vuotias eli minua lähes 10 vuotta nuorempi jäädessään eläkkeelle. Muistan sen ahdingon, epätoivon ja hieman masentuneenkin olotilan, joka tällöin valtasi perheemme. Miten tästä eteenpäin? En voi olla iloisempi siitä, Joulu 2017

että perheemme arkeen tuli mukaan Eläkeliiton toiminta eri muodoissa.

Siitä saatiin aivan kuin alku uudelle elämälle. Äiti oli tuolloin vielä työelämässä, ja minä ja veljeni murrosikäisiä.

Eläkeliiton toiminnasta isä sai yksinäiseen arkeensa kaivattua sisältöä ja elämä alkoi pian taas hymyillä. Nuori eläkeläismies sai jälleen tuntea olevansa tarpeellinen.

Olen aina saanut tuntea kiitollisuutta ja ylpeyttä siitä, että vanhempani ovat jaksaneet olla aktiivisia ja pyyteettömästi ja suurella sydämellä toimineet Eläkeliitossa mukana. He ovat osanneet tuoda iloa monen muun eläkeläisen elämään. Äidin ja isän iloisesta asenteesta ja tavasta toimia olen saanut arvokasta oppia myös omaan elämääni.

Eira ja Olli toivottavat hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille ystäville ympäri Suomen. Näihin äidin ja isän toivotuksiin hyvä yhtyä.

Teksti ja kuvat: Hannaleena Kaitala SALO (KOSKI TL) 63

Valvatin torppa

Metsänvartijan paikkoja Perhossa Tultaessa 1800-luvulle Suomen metsät olivat jo voimakkaassa käytössä. Vuosisadan puolivälissä puun käyttö oli niin runsasta, että viranomaiset huolestuivat maan metsien häviämisestä.

Merkittävimpiä metsän uhkaajia olivat kaskeaminen sekä tervantuotanto.

Vuonna 1851 säädettiin metsälaki valvomaan ja valtion maaomaisuudesta huolehtimaan. Julistus metsänhoitoammatin järjestämisestä Suomessa olevaa kruununmetsien hoitoa ja hallitusta varten annettiin 7.5.1859. Sitä täydentävä ohjesääntö koskien kruununmetsien hallintaa tuli voimaan Suomen suuriruhtinaanmaassa 13.5.1859.

Metsähallinnon rakenteesta tuli neliportainen: keskushallinto, tarkastuspiiri (ylimetsänhoitaja), hoitoalue (aluemetsänhoitaja), vartiopiiri (metsänvartija).

Vuonna 1865 hoitoalueiden määrä oli 52. Alkuaikoina rajat pyrittiin vetämään vedenjakajia pitkin niin, että hoitoalue kuuluisi samaan vesistöalueeseen. Myöhemmin, kun uitto menetti merkitystään puutavaran kuljetusmuotona, hoitoaluejärjestelyjen tavoitteena oli muodostaa kuntakokonaisuuksia ja noudattaa yleishallinnollisia rajoja.

Perhon hoitoalue perustettiin 1865.

Se lakkautettiin uudelleenjärjestelyjen vuoksi 1888. Perhon ja Alavuden hoitoalueet jaettiin tuolloin Salamajärven, 64

Alajärven ja Ähtärin alueiksi. Perhon hoitoalue muodostettiin uudelleen 1914, kun Salamajärven ja Viitasaaren alueet jaettiin Perhon, Kivijärven ja Viitasaaren hoitoalueisiin. Myöhemmin valtion metsien ja muun maaomaisuuden hallintaa on muuteltu usein.

Aluemetsänhoitajien ensimmäisiin tehtäviin heti 1860-luvun alussa kuului sopivien vartiopiirien määrääminen sekä metsänvartijoiden pestaaminen.

Metsänhoitajien avuksi tarvittiin metsänvartijoita vahtimaan metsiä ja ennen kaikkea metsiä luvatta käyttäneitä. Metsänvartijoille suunniteltiin varsin hienoa tulevaisuutta. Yleisten ohjeiden mukaan vartijoiksi piti ottaa rauhallisia, rehellisiä, hyvin käyttäytyviä rahvaan miehiä tai sotilaita. Vartijoilla piti olla oma puku tai muu selvä merkki, josta ulkopuoliset tunnistaisivat heidät. Kihlakunnan oikeuden edessä metsänvartijan tuli antaa vala.

Todellisuudessa metsänvartijoiden ura ei muotoutunut ollenkaan juhlavaksi, Joulu 2017

sillä ulkoiset tunnusmerkit jäivät vähäisiksi. Vartijavalan vannomisistakin on vain vähäisiä havaintoja säilynyt ainakin Perhon lähialueilla.

Käytännössä metsänvartijoiksi pestattiin aivan tavallisia miehiä, esim. torppareita, jotka sattuivat asumaan keskellä valtion maita. Metsänvartija valvoi omassa vartiopiirissään, ettei luvatonta metsänkaatoa ja metsästystä päässyt tapahtumaan. Hänen vastuullaan oli myös metsäalueen asukkaiden järjestyssääntöjen noudattaminen. Lisäksi hän saattoi toimia laillisten metsätöiden työnjohtajana. Hänen tuli huolehtia kruunun omistaman torpan ja siihen liittyvien viljelysten kunnossa pitämisestä.

Torppa sijaitsi valtion maalla ja oli näin valtion omaisuutta. Valtio antoi torpan perustamista varten apurahan, jonka turvin metsänvartija pystyi rakentamaan asumuksensa tai kunnostamaan ennestään olevaa.

Metsänvartijoiden ja heidän hallussaan olevien torppien tilaa valvottiin tarkastuspiirien ylimetsänhoitajien määräajoin tekemillä tarkastuksilla.

Näistä tarkastuksista laadittuja pöytäkirjoja löytyy runsaasti maakuntaarkistoista. Perhon osalta pienenä ongelmana on, että aluejaoista johtuen niitä joutuu etsimään Jyväskylästä ja Vaasasta, ehkä myös Oulusta. Pääosa

tämän selvityksen tiedoista on peräisin vuoden 1911 katselmuksista.

Yli 10 torppaa Heti Perhon hoitoalueen perustamisen yhteydessä 1860-luvulla perustettiin toistakymmentä torppaa pitäjän eri puolille. Painopiste oli tietenkin siellä, missä oli eniten kruunulle kuuluvia metsiä. Perhonjokilaakson Historian mukaan vartijoiden määräksi Salamajärven hoitoalueella vakiintui kahdeksantoista.

Näistä neljätoista sijaitsi Perhon kunnan alueella. Kaikkiaan Perhonjokilaaksossa oli 1900-luvun alussa 21 torpparia valvomassa kruunun metsiä. ”Metsähallinnon hallussa olevien asiakirjojen mukaan on tilan, joka jo aikaisemmin on olemassa ollut, Senaatti 27 P:nä 1867 määrännyt metsänvartijatilaksi, maksaen lunastusta tilan perustajalle E. Kuusjärvelle markkaa 600.”

Näin todetaan taloudellisen tarkastuksen pöytäkirjassa, joka on pidetty kesäkuun 25. päivänä vuonna 1945 Perhon hoitoalueen 6:96.425 olevalla Niemelä-nimisellä metsänvartijatilalla. Tarkastuksen on suorittanut ja pöytäkirjan allekirjoittanut vanhempien perholaisten hyvin muistama aluemetsänhoitaja L. Hyvärinen. Läsnä tarkastuksessa oli ollut tuolloin vartiomiehen nimikkeellä oleva Väinö Salmela virkatalon haltijan ominaisuudessa.

Perhon seurakunnan rippikirjoihin on omille sivuille luetteloitu metsänvartijoita ja heidän perheitään. Vuoden 1881 rippikirja sisältää tiedot Perhon seurakunnan alueella toimineista metsänvartijoista.

Sukunimet jo sinällään kertovat, ainakin suurimman osan vartijatorppien sijainneista. Nimen perässä oleva numero tarkoittaa syntymävuotta, B 1- 2 merkintä tarkoittaa yhtä poikaa ja kahta tytärtä.

Perhon pitäjänrajojen tuntumassa naapuripitäjien puolella sijaitsi lisäksi useita metsänvartijoiden paikkoja kuten Mustikkakankaalla Kyyjärven puolella sekä Länttäpatti ja Mastokangas Halsualla.

Maakunta-arkistoista löytyy runsaasti lisätietoja. Tällaisia ovat mm. tarkastuspöytäkirjoista löytyvät nimiluettelot kunkin paikan metsänvartijoista perustamis- ja tarkastusajankohdan väliltä.

Lisäksi monesta paikasta on nähtävissä karttapiirroksia ja muita tietoja.

ta, jotka sellaisenaan sopivat toisiinkin torppiin. ”Haasiosalmessa wuonna 1899 Kesäkuun 20. p toimitti allekirjoittanut, metsänhoitaja, uskottujen miesten E Jylhän ja O Ilanderin avulla, sekä Ylimetsänhoitaja T M Lagerbludin ja metsänvartija Juho Haasiosalmen läsnä ollessa katselmuksen Haasiosalmen metsänvartijatorpassa, Salamajärven hoitopiirin X vartiopiirissä Salamajärven Kruununpuistossa. Tähän ensin merkittyä, että torppa on määrätty metsänvartijavirkataloksi Keisarillisessa päätöksessä Helmikuun 4 p. 1863, jolloin sille myönnettiin rakennusapurahaa 640 markkaa, että tila on sitä ennen ollut torppana, jonka edellinen metsänvartija Antti Haasiosalmi on perustanut; että tilalle ei ole viljelyapurahoja annettu; että katselmusta torpassa ei tätä ennen ole toimitettu; että torpasta ei ole lunastusrahoja maksettu; että Keisarillisen Senaatin Joulukuun 20 p.

1892 antamassa eläkekirjassa määrätään edelliselle metsänvartijalle, Antti

Haasiosalmelle, joka asuu torpassa, 75 markan vuotuinen eläke; että nykyinen metsänvartija, joka on syntynyt 4. p Toukokuuta 1857, on virkaansa nimitetty 19 p, Elokuuta 1892 sekä; että huoneet ovat palovakuuttamattomat syystä että…

Päätös: Torpan haltija velvoitetaan edellä mainittujen määräysten mukaan korjaamaan tähän pöytäkirjaan nyt merkityt vajavaisuudet. Joka julistettiin tavallisella valitusosoituksella. Katselmusoikeuden puolesta: Knut Cajanus.”

Torpparit itsenäistyivät 1920- ja 1930-luvuilla, kun valtion metsien hallintoa uudistettiin useita kertoja. Tuolloin tilalla asunut ja metsänvartijana toiminut saattoi lunastaa paikan itselleen.

Metsänhoitajan tehtävä muuttui suunnittelevaksi, ohjaavaksi ja valvovaksi viraksi, kun varsinainen töiden suoritus siirtyi metsäteknikoille ja työnjohtajille. (lyhennelmä laajemmasta aineistosta) Teksti ja kuvat: Keijo Honkonen PERHO

Tarkkaa touhua Haasiosalmessa pidetystä tarkastuksesta tehty pöytäkirja kertoo paljon asioiJoulu 2017

65

PERHON YHDISTYS

Jätehuolto ja kuljetus

M. Hautala Oy Aatunkuja 5, 69950 Perho puh. 040 557 5352

Kuljetus Jarmo Möttönen Oy

PERHON KUNTA

Lämpösäädellyt kuljetukset ammattitaidolla Jarmo 040 724 3338, Timo 040 732 4858

TÄYDEN PALVELUN TALO

Hyvää ja rauhallista Joulua!

PERHON TALOUSKAUPPA Puh. (06) 863 2103 040 833 6086, Juha 06 863 2286, Rautaosasto 0400 824 969, Petri

OP Perho Täyden palvelun K-Rauta-maatalouskeskus Perhon keskustassa.

Tule, Sinua palvellaan!

IKILIIKKU • monipuoliset tuoretiskit • edullinen hintataso • ystävällinen ja palveleva henkilökunta • pitkät aukioloajat

RAUTA & MAATALOUSKESKUS

Aukioloajat: Maanantai-perjantai 7.00–21.00 Lauantai 7.00–20.00 12.00–18.00 Sunnuntai

KIPAKKA OY AUKI: MA-PE 6.45-17.00 LA 6.45-13.00

Puh. 06 863 1300

kipakka.pohjonen@pp.inet.fi

KONEURAKOINTI KELLOKOSKI OY

Koneurakointi ja kuljetus

J. Isomöttönen Oy 69980 Möttönen • Puh. 0400 796 999

69950 PERHO

- kaivinkone- ja maansiirtotyöt - sorat, hiekat, murskeet paikalle toimitettuna - lavettikuljetukset

TAKSI KARI MATTI SALIN 69950 Perho Puh. 0400 263 939 Nyt myös paaripotilaiden kuljetus

66

Puh. (06) 863 1550 (06) 863 1551 PERHO

Joulu 2017

Kari: 0400-328 779, Onni: 040-748 0435

PERHON YHDISTYS Marja-Leena Patovisti (Säästötalo) p. 044 261 0728 Kasvohoidot • Erikoiskasvohoidot Käsi- ja jalkahoidot Vartalohoidot • Erikoisvartalohoidot Meikkaukset • Ripsipermanentti • Tekoripset • Kulmien ja ripsien kestovärjäykset • ym. kosmetologipalvelut

Auto- ja pienkonekorjaamo

KORJAAMO RAUMA Ay Puh. 0400 685 821 69920 OKSAKOSKI

Intialainen päähieronta Kuumakivihieronta Hiustenleikkaukset Värjäykset Permanentit Kampaukset Amerikkalainen parranajo

Täyden palvelun lasi- ja puualanliike!

- Ikkunat ehjiksi - Paneelit seiniin -

Nakkari-Saralampi ay Kokkolantie 491, 69920 Oksakoski Puh. 0400 283 402 leo.saralampi@perho.com, www.nakkari.com

Soraa ja mursketta 0400 369 049

Hierontapalvelu JUHANI KIVIMÄKI 044-342 4159

Linja-autoliikenne Salminen PERHO • Puh. 0500 566 669 jyrki.salminen@saunalahti.fi

Parturi-Kampaamo muovikomponenttien & muottien valmistus ilmalämpöpumput (myynti, asennus, huolto) ajoneuvojen ilmastointihuolto perho

Roosa Soile Pannula

Puh. 040-531 6442 Jyväskyläntie 4, Perho

PERHON APTEEKKI tuloa Tervne hoitoon hyväaäktiiviseenn! ja outuksee kunt

Jyväskyläntie 3, 69950 Perho 040 705 0519

KULJETUS Juha Riihimäki Ky

Avoinna: Ma-Pe 9-17 • La sulj. tai sop. muk. Soita ja kysy lisää!

69980 Möttönen (06) 863 2351

Kampaamo

• Tutkimukset ja hoidot myös ilman lähetettä • Lahjakortit, hieronnat

Hautamuistokivet Perhosta

suoraan valmistajalta edullisesti!

Hautakivimallisto esillä, tule tutustumaan tai tilaa esite!

Porasentie 929, 69950 Perho www.perhonrakennuskivi.com

Myynti: Veijo Viitala p. 0400 327 431, Ritva Viitala p. 0400 865 012

Joulu 2017

Koulutettu hieroja

LEENA AROKKI Jylhäntie 80, Möttönen Puh. 050 323 8032

• Rahtikuljetukset • 0400 363 385

Jyväskyläntie 4 H 3, 69950 Perho www.perhonfysioterapia.fi | p. 06 863 1443, 0400 865 389

PERHON HAUTAKIVI/RAKENNUSKIVI OY

PERHON RAVIRATA OY

KULJETUS LOUHULA, PERHO

PERHON FYSIOTERAPIA OY • Fysioterapiaa yli 30 vuoden ajan • Kelan suorakorvaus lääkärin määräämästä hoidosta

Tervetuloa Tuohimaalle!

ekstit Meiltä lisät in hautakivikset ja kaiverpruäällä! paikan

Koulutettu hieroja

Anne Taipale P. 050 537 5004 Jyväskyläntie 4 • 69950 Perho

Perhon Energiaosuuskunta Ostaa haketta p. 050 020 0226

67

PERHON YHDISTYS

Rauhallista Joulua ja onnellista Uutta Vuotta toivottaa Jetta-konserni

” On hanget, korkeat, nietokset vaan joulu, joulu on meillä. On kylmät paukkuvat pakkaset ja tuimat Pohjolan tuuloset vaan joulu, joulu on meillä...”

Jetta Joulumainos 174x60 B.indd 1

9/14/2015 1:30:51 PM

Tapahtui Perhon yhdistyksessä...

Toukosiunaus Lasse ja Annukka Salmelan tilalla. Siunauksen toimitti Raimo Kytölä. Perhon yhdistys vastasi tilaisuuden kahvituksesta.

Perhon yhdistys hankki teltan 2016 kahvituksia varten sekä makkaran- ja lettujenpaistokatokseksi. Tässä se on käytössä Perho-päivillä.

68

Liikunta- ja ulkoilutapahtumassa Koirasalmessa.

Kuvat: Harri Honkonen

Joulu 2017

Suomenkielinen päiväkoti 1920-luvulla. Tosin osin työläisperheissä saattoivat vähän varttuneemmat lapset huolehtia pienempien hoidosta, kun äidit olivat töissä.

Työ toi Pietarsaareen Suomenkielisen väestön historia vain vähän vanhempaa kuin 100-vuotiaan Suomen Pietarsaaren suomenkielisen väestön määrä oli vielä 1880–1890-luvuilla vain muutamia, ehkä muutama kymmenen asukasta. Kaupungin teollistuminen muutti tilanteen nopeasti parissakymmenessä vuodessa, ja suomenkielisten osuus nousi yli 40 prosenttiin jo 1900-luvun alkupuolella.

Suomi teollistui voimakkaasti 1800–1900-lukujen taitteessa. Pietarsaaressa oli aktiivisia liikemiehiä ja porvareita, jotka olivat hyvin selvillä muutoksen tuulista. Uudet teollisuudenalat alkoivat nousta. Toisaalta merenkulku ja laivanrakennus ei enää kannattanut.

Purjelaivojen aika alkoi olla ohi.

Syntyi uusia teollisuuslaitoksia tai suurennettiin jo perustettuja. Tupakkatehdasta laajennettiin, perustettiin sahoja ja metalliverstaita. Vähän myöhemmin myös sellutehdas. Vanhat porvarissuvut Strengberg, Malm, Serlachius ja Schauman olivat aktiivisia yrittäjiä. Tuli uusiakin, kuten Lassfolk pitsitehtaineen.

Teollisuus tarvitsi työntekijöitä, ja heitä tuli leivän perässä eri puolilta maata. Monet lähtivät 1900-luvun taitteessa Amerikkaan. Suomessa teollisuuspaikkakunnat, jollainen PietarsaaJoulu 2017

Energialaitoksen yhteydessä ollut kaupunginsauna oli tärkeä työväelle, koska asunnoissa ei ollut pesumahdollisuuksia.

69

rikin oli, vetivät muuttajia. Heitä tuli aina Oulusta, Helsingistä, Viipurista ja Turusta saakka. Huomattava määrä saapui kuitenkin Keski-Suomesta ja osin Itä-Suomesta, köyhistä maaseutupitäjistä.

Toinen muuttoaalto oli pian sodan jälkeen 1950–70-luvuilla, kun Suomea jälleenrakennettiin. Tällöin muuttoliike Pietarsaareen suuntautui pääosin lähimaakunnista ja lähiseudulta, Härmistä, Järviseudulta mutta myös Keski-Pohjanmaan kunnista. Vanhasta Vaasan läänistä tuli suurin osa muuttajista.

Opisto julkaisi Pietarsaaren suomenkielisen työväenopiston lukukaudella 2016–2017 vedetyn kurssin aikana osallistujat kirjoittivat ja kertoivat isovanhempiensa, vanhempiensa tai omia muistojaan kaupunkiin muutosta. Kurssilaisten ohella oli vierailevia kertojia, jotta saimme valitsemiimme teemoihin riittävästi aineistoa.

Halusimme kurssin antina koota ihmisten arkea ja juhlaa. Teemoina olivat paitsi työ ja asuminen, myös vapaa-ajan toiminta ja harrastukset, kunnallispolitiikka, kouluasiat ja sosiaalisektori.

Samalla kun käsiteltiin yksittäisten ihmisten tai perheiden asioita, tulivat käsitellyiksi suuremmat kysymykset, Suomen rakentuminen teollisuusmaaksi, hyvinvointivaltion muodostuminen, sosiaalipuolen, koulutus- ja sivistysolojen koheneminen. Sen kaiken luominen, josta nyt olemme osallisia, ja jota aiemmat sukupolvet ovat raken-

Pietarsaaren Konepajan valimo-osastoa 1930-luvulta. Turvallisuusnäkökohtia ei tuohon aikaan huomioitu.

taneet.

Pietarsaaren suomenkielinen työväenopisto kustansi kurssin annista julkaisun, Työn tuomat, Pietarsaaren suomenkielisten historiaa muistoina ja tarinoina. Teoksen kuvituksesta suuri osa saatiin kaupunginmuseolta, osa yritysten tai yksityisistä albumeista.

Suurin osa Pietarsaaressa asuvista on muualta muuttaneita tai heidän esivanhempansa ovat muuttaneet kaupunkiin. Kirja sisältää vain pienen osan näitä kokemuksia, mutta moni pystyy niihin samaistumaan.

Voi vain kuvitella, millaista oli lähteä työn perään, vieraskieliseen ympäristöön, 1900-luvun taitteessan. Mukana

Naisia Strengbergin tupakkatehtaan edustalla marssimassa naisten oikeuksien puolesta. Ammattiyhdistystoiminta alkoi varhain suomenkielisellä puolella.

70

oli se, mitä jaksoi mukanaan kantaa.

Liikenneyhteydet ja puhelinyhteydet olivat huonot, jos niitä edes oli. Lähdettiin, kuten tämän ajan pakolaiset.

Hieman helpompaa oli toisen muuttoliikkeen aikana 1950–70-luvuilla.

Asunto-olot olivat kehittyneet, ei asuttu rotiskoissa tai toisten nurkissa.

Oman paikan ja tulevaisuuden luominen ei silti ollut juurikaan helpompaa.

Poissa kotoa, juurilta.

Anita Salmi HTT, Työn tuomat -julkaisun toimittaja PIETARSAARI Kuvat: Pietarsaaren museo

Tukkisaari 1900-luvun alkupuolella. Tukkisaaren saariyhteisössä työntekijät perheineen myös asuivat. Taustalla asuntoja.

Joulu 2017

Paperikengät Sotien aikana ja vielä pitkälle sotien päättymisen jälkeenkin monet elintarvikkeet ja tuotteet olivat säännöstelyn alla. Elintarvikkeista pisimpään taidettiin säännöstellä kahvia ja sokeria. Minäkin muistan ajan, kun kaupassa piti esittää ostokuponki, josta myyjä leikkasi noin neliösenttimetrin kokoisen numeroidun ruudun pois.

Huutava pula oli myös rakennustarvikkeista ja kumituotteista. Kuriositeettina mainittakoon, että kun Korven Kauko aloitteli Sulo-isän kanssa talonsa rakentamista (satuin olemaan paikalla), pyöräili Ainalin Reino rakennukselle ja hihkaisi ensimmäiseksi: ”Teillähän on uudet naulat ja kaikki.”

Tosin silloin nauloja oli jo kaupoissa myytävänä.

Säännöstelyn aikana ehkä kaikkein tiukimmalla oli kumituotteet – eritoten pyöränkumit ja kumisaappaat.

Lupa niiden hankkimiseen piti hakea kansanhuoltolautakunnalta ja senhän tietää, että kielteisen luvan saaneet eivät hevin nielleet päätöstä.

Meidän perhettä kielteinen päätös kosketti kovasti. Äiti oli hakenut kumisaappaiden ostolupaa, koska perheessä äidin ja isän lisäksi oli 15- ja 16ikäiset tyttäret, ja taloudessa vain yhdet kumisaappaat. Syksyn tullen saappailla

olisi ollut kovasti käyttöä.

Tuli linttiaika ja joukko Jyringin nuoria neitokaisia oli sopinut hillareissusta iltasella Rahkon nevalle.

Saappaat löytyivät vain vanhimmalle tyttärelle, mutta äidin estelyistä huolimatta myös nuorempi tytöistä Toini, oli mennyt ”väkisten” mukaan, vaikka jalkaan oli laittaa vain paperinarusta punotut kengät.

Linttejä oli löytynyt mukavasti, ja alkuillasta oli vielä lämmintä. Toinin jalassa paperikengät olivat pian lionneet Rahkonnevan syövereihin ja hän joutui olemaan avojaloin. Myöhemmin illalla alkoi lämpötila nopeasti laskea ja petollinen halla hiipi kuin varkain linttimiesten kiusaksi.

Toinin paljaita märkiä jalkoja oli alkanut paleltaa kovasti, ja hän oli pyytänyt, että lähdettäisiin kotiin. Eihän ne muut suostuneet lähtemään, koska linttejä löytyi mukavasti. Toini oli itkenyt ja yrittänyt lämmittää palelevia jalkojaan hameen helmassa korkealla mättäällä.

Kun viimein oli tultu kotiin, olivat tytöt menneet kylmään aittaan nukkumaan. Äiti kertoi, että tuon linttireissun seurauksena Toini sairastui ankaraan kuumeeseen, yskään ja viimein munuaistautiin – joka vei hänet hau-

taan vai 17-vuotiaana.

Osan ajasta hän oli sairaalahoidossa ja kävijöiltä hän oli aina kysellyt Oivasta. Mitä minulle kuuluu ja olinko oppinut jo kävelemään? Kotona ollessaan hän oli aina hoitanut minua mielellään. Äitini kantoi kaunaa koko loppuelämänsä ajan eräälle kansanhuollossa vaikuttaneelle miehelle, joka oli pontevasti vastustanut saappaiden ostoluvan myöntämistä meidän perheelle.

Tänä yltäkylläisyyden aikana hiipii joskus mieleen epäilys, että onko tuollaista voinut joskus tapahtua? Valitettavasti kaikki on totta.

Oiva Kankaanpää SIEVI

Tapahtui Sievin yhdistyksessä...

Piirin viestimestaruuden Sievissä voitti Sievin oma ykkösjoukkue: Erkki Niskanen, Ulla Isokääntä, Merja Ruuttula ja Timo Kalliokoski.

Jouluruokailuun Kannuksen Rauhalassa osallistui täysi linja-autollinen eläkeläisiä.

Joulu 2017

71

Paavo Korpi – Ritari numero 34 Paavo Korpi syntyi Sievin Jyringissä 18.11.1919, hukkui Poventsassa 8.12.1941. Paavo Korpi sai Mannerheim-ristin 13.11.1941 järjestysnumerolla 34. Seuraavassa kuvaus ristin myöntämiseen johtaneista tapahtumista sekä kohtalokkaat Poventsan tapahtumat.

Mannerheim-ristin myöntämisperusteissa mainitaan mm.: ”Kartohjärven taistelussa 14.7.41 tunkeutui rohkeasti keskelle vihollista vaientaen ja vallaten kp:lla hyökkäävää komppaniaa pahasti häirinneen vihollisen 4-piippuisen it-konekiväärin Käytti 19.7.41 Kohtaselän taistelussa menestyksellisesti kp:aan tuhoten kymmeniä vihollisia.

Enemajoen taistelussa 6.9.41 hän joukkueenjohtajan kaaduttua rohkealla toiminnallaan kolmen toverinsa avustamana tuhosi kp:lla 20 vihollista ja otti 40 vangiksi raivaten täten tien joukkueelle tavoitteeseen.

Otti 7.9.41 kahden toverinsa kanssa haltuunsa viholliselta vallatun kevyen ps-auton noin 7 kilometrin päässä Syväriltä ja ajoi sillä kovasta vihollisen torjuntatulesta huolimatta komppaniansa kärjessä kaikkein ensimmäisenä kohti Syväriä tuhoten auton pk:lla neljä vihollisen k-autoa. Tämän jälkeen hän ajoi hurjasti läpi vihollisen aina Syvärin rannalle saakka tuottaen viholliselle raskaita tappioita.”

Petroskoin valtauksen jälkeen suomalaisten eteneminen jatkui Karhumäkeen ja sieltä Poventsaan, jonne saavuttiin 6.12. puolen yön aikoihin.

Tiedustelua jatkettiin vielä kanavan itäpuolelle, mutta vihollista ei enää tavoitettu. JP 2 palasi takaisin Poventsaan ja majoittui kanavan itäpuolelle.

Komppanioitten komento-osat majoittuivat kuitenkin kanavan länsipuolelle, jossa maasto oli paljon kanavan pintaa alempana.

Aamuyöllä 8.12. vihollinen räjäytti kanavan sulkuportit Voljärven alapäässä, jolloin vedet virtasivat Poventsaan.Pakkasta oli 45 astetta. Liponkosken komppania, jossa Paavo Korpi 72

palveli, majoittui pieneen mökkiin n.

100 m kanavapenkereen länsipuolelle.

Mökki pantiin lämpenemään ja miehet asettuivat nukkumaan.

Kapteeni Liponkosken kertomus tapahtumista: ”Kapteeni, kapteeni! Siellä kohisee niin kummasti ja nousee usvaa!” Kuulin jonkun huutavan ja tunsin itseäni ravisteltavan. Unenpöpperössä en ensin tajunnut, mistä oli kysymys ennen Joulu 2017

kuin vartiomies syöksyi sisään ja huusi: ”Padot on räjäytetty! Vesi tulvii!” Samassa koko talo tärähti ja eteinen tuntui painuvan kasaan. Pian alkoi vettä tulla lattialle.

Kurkistin ikkunasta, mutta oli vielä niin hämärää, ettei selvän kuvan saamiseen ollut mahdollisuutta. Hetken kuluttua alkoi vesi vyöryä ikkunanpielistä sisään. Kaikki oli tapahtunut muutamassa minuutissa. Olimme aut-

tamattomasti ”vesimotissa.” ”Välikattoon reikä ja nopeasti, pojat. Lähetit, kerätkää kaikki huonekalut yhteen, ottakaa teltta ja kamiina!”

Koetin jakaa käskyjä rauhallisesti, sillä muuta mahdollisuuttahan meillä ei ollut kuin päästä ullakolle, mikäli kuivana halusimme olla ja edes hiukan saada lämmitystä.

Pian olimmekin ullakolla, jonne hinasimme teltan ja mahdollisimman paljon polttopuuksi kelpaavaa. Vesi kohisi valtavalla voimalla talon ympärillä.

Olinpaikkamme ohi purjehti jäälauttoja, juurineen irti tempautuneita puita, rakennusten osia ja kaikenlaista rojua.

Vähitellen saimme teltan jotenkuten pystytetyksi ullakolle ja kamiinaan sen verran tulta, ettei ankara pakkanen aivan silmittömästi päässyt kimppuumme. Kanavan puoleisen ikkunan luona ollut vartiomies huusi: ”Vesi laskee!”

Ryntäsimme kaikki sinne ja havaitsimme todella veden laskevan. Vesi laski ensin aika nopeasti, mutta sitten se rupesi hidastumaan. ”Te pojat pysytte täällä kaikki! Minä lähden yrittämään kanavalle, sillä arvioni mukaan vettä on enää polveen saakka. Kukaan ei saa seurata minua.

Yritän yksin ja tuon varmasti apua.”

Laskeuduin ullakolta katon läpi tupaan pöydälle ja keinottelin saman tien ikkunalle, jonka olimme aamulla pot-

kineet rikki. Vettä oli vain hieman yli polven. Vesi tuntui lämpöiseltä, vaikka lämpömittari oli osoittanut 45 astetta pakkasta.

Olin suunnilleen puolivälissä, kun kuulin ylävirralta voimakasta kohinaa, tuskin ehdin kääntää selkäni, kun tunsin niskassani voimakkaan iskun, jalat irtaantuivat pohjasta ja huima kyyti hyökyaallon mukana alkoi.

Hetken pulikoituani törmäsin johonkin, lujalta tuntuvaan pystyssä törröttävään esineeseen, jonka huomasin olevan katkenneen puhelinpylvään.

Pian kuitenkin pylvääseen törmäsi iso jäälautta, jonka kyytiin jouduin.

Jäälautta oli kuitenkin syöksymässä kovaan virtaan, joten lautta oli jätettävä.

Jotenkin onnistuin kuitenkin kiipeämään halkopinon päälle.

Tuskin olin ollut ”saarellani” viittä minuuttia, kun vaatteeni alkoivat jäätyä. Hetken kuluttua en enää voinut kävellä, koukistaa polviani enkä kääntää päätäni.

Pian sattui kuitenkin sellaista, joka sai unohtamaan palelemisen ja muut tuskat. Kauhukseni näin, miten komentotalosta läksi seitsemän poikaa tiukasti toisiaan kyynärkoukusta pitäen yrittämään kanavan penkereelle. Virran voima oli kuitenkin jo kasvanut niin suureksi, ettei heillä ollut mitään mahdollisuuksia. Vähän matkaa näin heidän

kahlaavan, sitten virta nieli heidät.

Seuraavan kerran kun näin, heistä oli vain viisi edelleen käsikoukussa kiinni. Joku heistä huusi: ”Auttakaa kapteeni!” Auttaminen oli kuitenkin mahdotonta, sillä virta vei heitä nopeaasti kohti putousta, jonka niskalla heidät viimeisen kerran näin. Ja aivan kuin peittääkseen hirmutyönsä, tempasi virta yhden halkopinoista ja vyörytti ne alas putouksesta heti noiden viiden onnettoman perään.

Olin järkytyksestä suunniltani, sillä olinhan menettänyt viisi taistelutoveriani, heidän joukossaan Mannerheimristin ritari, vain sen takia, etten voinut heitä auttaa.”

Kapteeni Liponkoski onnistuttiin pelastamaan. Jäätyneet vaatteet piti ratkoa puukolla auki. Pitkän sairaalakauden jälkeen Liponkoski palasi palvelukseen ja teki sodan jälkeen pitkän päivätyön puolustusvoimien palveluksessa jääden everstiluutnanttina eläkkeelle.

Poventsassa hukkuivat sieviläiset naapurukset Paavo ja Unto Korpi. Veden varaan joutunut sieviläinen Veikko Kohtaniemi onnistuttiin pelastamaan paleltumisvammoja kärsineenä.

Teksti ja kuva: Heikki Kankaanpää SIEVI

III-alueen kirkkopyhä Sievissä 27.8.

Tekstin kirkossa lukivat Kalevi Mehtälä ja Eila Löytynoja.

Tilaisuudessa lauloivat Juho Niemi ja Mauno Nisula Harri Ilkan säestyksellä.

Kahvitilaisuuteen seurakuntakodissa osallistui n. 50 henkilöä.

Joulu 2017

73

Muttipata-aita – tietenkin Muttipata. Sehän porisee joka kesä Sievissä järjestettävillä Muttimarkkinoilla, nyt jo 35. kerran. Ensin muttia keittivät veteraanit, nyt Lions-klubi. Miehet keittävät ja naiset pakkaavat ja myyvät.

Tuotto menee hyväntekeväisyystyöhön Sievissä. Valmistamiseen kuluu jopa 800 kg ohrajauhoja.

Eläkeliiton kurssilla Kannuksessa syksyllä 2016 kuulimme aitaprojektista, jota suunniteltiin kesäjuhlille Kaustiselle. Hanke tuntui niin mielenkiintoiselta, että päätimme heti osallistua siihen. Kurssilla harjoittelimme jo vähän aidan tekoa, mm. erilaisten materiaalien käyttöä ja aidan ideointia. Aika pian meille selvisi, että ainakin muttipata aidassa täytyy olla. Onhan mutti sievilästä perinneruokaa.

Talven aikana aidan teosta puhuttiin, mutta kevätkin ehti jo pitkälle ennen kuin asiaan toden teolla ryhdytAidantekijöitä yhteiskuvassa vas. istumassa Anneli Kumpulainen, Kalevi Mehtälä, Eila Löytiin. Kankaanpään Oiva rakensi ohjeen tynoja, Elli Kalliokoski, Marja Poutanen ja Ritva Salonsaari. Kuvasta puuttuvat aidantekoon mukaisen kehikon ja mallikin oli jo osallistuneet Oiva Kankaanpää, Tuula Kangas ja Kalevi Mehtälä. Kuva: Oiva Kankaanpää katsottu, kun eräänä päivänä kokoonnuimme kunnantalon alakertaan aitaa Sovittuna päivänä Oiva ja Mehtälän eikä päällystäminen onnistunut. Nyt työstämään. Paikalla oli 5–7 naisen poKalevi kävivät viemässä aidan Kaustipiti löytää uusi ruukku padaksi. Kuten rukka (joku mieskin uskaltautui jonkin selle. Pataan laitettiin kevytsoraa mutunnettua, meillä vanhoilla on tapana kerran mukaan), joka suunnitteli tuutiksi. säilyttää kaikenlaista tavaraa pahan nausmielellä padan valmistusta.

Lauantaina lähdimme Kaustiselpäivän varalle periaatteella: aika tavaAidan pohja oli valkoiseksi maale. Kalliokosken Ellillä oli mukanaan ran kaupitsee. Tuulan äidin varastoista lattua vanerilevyä ja siihen piti saada pussissa muttia. Hän oli käynyt pyytälöytyi musta mattapintainen ruukku, vähän väriä. Kalliokosken Elli lähti mässä sitä edellisenä iltana ”suhteilla” josta halkaistuna tuli sopiva hakemaan kotoaan petsiä. Hän lionsklubilaisilta. Elli kertoi yrittäjämuttipata. löysikin kymmeniä vuotaustaisen Jupen olleen heti tilanteen Virkkaamalla, kutosia vanhaa jauhemaista "Kaustiselle tasalla ja sanoneen, että iliman muuta. malla ja huovuttamalla Hedrinin petsiä ja siitä Samaa oli säestänyt Lions-presidentti valmistimme padan tehtiin seos. Kuivutpäästyämme Rami. alle ja ympärille putuaan se todettiin kävimme Kaustiselle päästyämme kävimnaisia kekäleitä ja liian tummaksi ja ensitöiksemme me ensitöiksemme laittamassa oikeaa hiiliä, tulta ja liekaloimme pestä fromuttia patamme täyteen. Sunnuntaina kejä, joukossa joku teerätillä väriä pois. laittamassa oikeaa tarkistimme mutti-tilanteen, lisäsimme koivuklapikin.

Kiviä Ihan kaikkea väriä muttia patamme sitä vähän. Juhlien päätyttyä Kalevi haja kukkia valmistui emme kuitenkaan täyteen." ki aidan pois ja se matkasi kanssampala kerrallaan. Liimapoistaneet, vanerilevy me linja-autolla Sieviin. Mutin saivat simme niitä alustaan kiinsai jäädä kuivumaan ja Kaustisen hiiret. Aita jäi säilytykseen ni ja mietimme, mitä seuraaodottamaan seuraavaan kerOivan varastoon, josta saamme sen vaksi kerraksi valmistaisimme. Malla taan. tarvittaessa esille omiin tilaisuuksiimvirkkasi matonkuteesta sopivat palat, Muttipadaksi olimme päättäneet me. joista liimaamalla tuli SIEVI-nimi aiottaa muovisen kukkaruukun puolikAidan teko oli mielenkiintoinen dan yläosaan. kaan, joka kiinnitettäisiin aitaan niiteilprojekti, jota on hauska muistella ja Kun pata oli paikoillaan ja nuotiokin lä. Sopivan kokoinen ruukku löytyi, joka loi yhteishenkeä eläkeliittolaisiin. riittävän hyvä, puuttui enää kauha ja mutta se oli harmaa ja kiiltäväpintaimutti. Puista, sopivan kokoista kauhaa nen. Kankaan Tuula lupasi päällystää Elli Kalliokoski ja Eila Löytynoja ei heti löytynyt, mutta Oiva sai sellaisen mustalla huovalla, mutta ruukun Sievi sen naapuriltaan lainaksi. kiiltävään pintaan ei liima tarttunut 74

Joulu 2017

SIEVIN YHDISTYS

SIEVIN KUNTA

FysioSport Mervi Hietaniemi Haikolantie 20 85410 Sievi

p. 044-777 7863

Isokummun lammastila Kukonkyläntie 663, Sievi puh. 040 7399 027 isokummunlammastila.wordpress.com

MUKAVAA MUSIIKKIA – ILOISIA IHMISIÄ

MAASYDÄNJÄRVEN MATKAILUALUE maasydan@urjanlinna.fi

Metsäkoneurakointia nykyaikaisella kalustolla

Annen Hiuskulma Kantolantie 8, 85410 SIEVI

Puh. 482 166

Koneyhtymä

Sievin Vesiosuuskunta

KÄNSÄLÄ OY Sievinmäentie 83 Markkula p. 0400-266 141, 0400-889 507

Vahtolantie 5, 85410 SIEVI Puh. 480 029 Päivystys työajan jälkeen 0440 766 287

Maansiirtourakointi ja haketukset

Sieviläistä PUNAISTA HERAA (Juustokeittoa) Tilauksesta Järvikyläntie 132 puh. 0400 389 736

Parturi-Kampaamo

Sirpa

Pekantie 9, 85410 Sievi Puh. 0500 193 042

METSÄNOMISTAJAN ASIALLA!

Metsätietoa verkossa: www.mhy.fi/pyha-kala Palveleva metsäpuhelin 08-420 047

Metsänomistajat

puh. 480 182

JOULU SYDÄMESSÄ

PYHÄ-KALA

Jussintie 13, 85410 Sievi P. 040 136 3113 H KAHVIO H LOUNAS arkisin klo 10.00-14.00

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Tervetuloa!

Palvelemme ammattitaidolla Puh. 050 465 9049

KONE JA ENERGIA VALTONEN OY

Pelti ja rakennus MUHOLA OY Rakennuspeltityöt kattavasti - asennus Mekaniikkatie 14, 85410 SIEVI - myynti Puh. (08) 480 002, 0400 281 427,

Mutti

Kaikki hyvä on lähellä

Avoinna ma-la 8–21 su 11–21

P. 08 480 046 • Haikolantie 18, 85410 Sievi • niina.aho@k-market.com Joulu 2017

75

SIEVIN YHDISTYS

Kaivuu-, kivenraivaus- ym. maansiirtotyöt 2 kpl 21 tn kaivinkoneita, joista toinen lyhytperäinen sinnekin, missä tilaa on vähän

SJ-Kaivuu Ay Heikki Jokitalo 040-5048580 Mikko Somero 0500-550382

www.scanfil.com Yritystie 6 85410 SIEVI Puh. (08) 488 2111 Fax (08) 482 037 LVIS • KODINKONEET • VAPAA-AIKA • ILMALÄMPÖPUMPUT • AURINKOSÄHKÖ

KOTILAINEN Oy SÄHKÖURAKOINTI

Global contract manufacturer and systems supplier

Kiinteistöhuolto Viljamaa Ay

SIEVI • Puh. 08 481 230, 044 597 6031

0400 337 213

SOMERO-TRADING OY Sievin Kukka ja Hautauspalvelu Ky Puh. 08-480 048, 0400 686 148

Tapahtui Sievin yhdistyksessä...

Piirin karaokemestaruudet ratkaistiin Sievissä.

76

Kilpailun voittajat yhteiskuvassa.

Joulu 2017

Takana seisomassa Esko Nivala, Leo Mäenpää, Raili Nivala, Annu Annala, Mikko Annala, Aino Melender, Irma Salonen, Tapio Isoniemi, Irja Mäntylä ja Matti Koskela. Istumassa Esko Haikonen, Tuomo Oinonen, Mauno Määttänen, Antti Jämsä ja Jouko Mäntylä.

Tein minä pillin pajupuusta Toholammin yhdistys oli siirtynyt jo kesän viettoon, mutta kokoontui vielä kerta kiellon päälle kunniapuheenjohtaja Matti Koskelan kämpälle.

Kokoontuminen siirtyi myöhäisestä kesäntulosta johtuen kesäkuun seitsemänteen päivään asti. Päivän teemana kun oli pajupillien teko, ja sehän ei olisi onnistunut jäisen puun aikana.

Mutta nytpä meitä hellittiin lämpi-

mällä kesäpäivällä ja Matin erinomaisilla tarjoiluilla. Puukot heiluivat hetken aikaa, ja sitten alkoi vihellys kuulua sieltä ja täältä. Vuoleskelun ja koputtelun lomassa muisteltiin vanhoja asioita ja todettiin, ettei tätä nykyaikaa ole vielä eletty kuin viis-kuuskymmentä vuotta. Lapsena puukon kanssa tahtoi tulla haavoja sormiin eikä niiltä kokonaan vältytytty nytkään.

Naiset pajupillien teossa: vas Aino Melender, Irma Salonen, AnnaKaija Annala, Annu Annala, takana Raili Nivala.

Lauluvalikoimasta kuultiin vielä tilanteeseen sopiva ”Honkain keskellä mökkini seisoo.” Vaikka paikka oli kahden lammen välissä, ei hyttystä, hämärän henkeä vielä näkynyt. Lopuksi palkittiin paras pillin ääni ja sitten lähdettiin kesälaitumille kukin tahoillensa.

Teksti ja kuvat: Jukka Salo TOHOLAMPI

Kunniapuheenjohtaja Matti Koskelan kämpällä.

Joulu 2017

77

Rakentajia Ullavan Honkalasta Aleksander (Aleksi) Kustaanpoika (1877 – 1956) Tyyko Aleksanteri (1902 – 1981) Tyyko Artturi (1930 – ) Matti Johannes (1946 – ) Kun katselet Haapalan kylän vanhaa koulua tai kirkon saarnastuolia ja virsitaulua Ullavassa, purjehdusmajaa Elban vieressä tai nouset entisen Kauppaseuran kierreportaita Kokkolassa tai ihmettelet omakotitalon tornia Kinnula-järven rannalla, olet toteamassa ullavalaisten Honkalan miesten kätten töitä kolmen sukupolven ajalta.

Rakentaminen on ollut myös nuoremman Tyykon eli pikku-Tyykon – nykyinen pituus n. 180 cm! – toisten veljien Martin (1925–1995) ja osittain Veikonkin (1941–2013) ammatti. - Hyvämuistisen Tyykon kanssa oli mukava viipyillä entisissä ajoissa.

Aleksi Kustaanpoika Honkala oli asunut monessa paikassa ennen kuin oli muuttanut Ullavan Honkalaan. Ainakin Ruotsalo, Kaustinen ja Veteli muistetaan, ja vaimonsa Anna Serafiinan kuoltua Aleksi muutti rakentamaansa taloon Kaustiselle. Hänen tiedetään käyneen kuusi kertaa Amerikassakin, jossa hän oli ollut rakennustöissä ja kaivoksella. "Puhui se niistä reissuistaan, mutta ne oli niitä Amerikan-puhehia, ei niitä voi aina ottaa toesta", Tyyko toteaa.

Aleksi rakensi hirrestä. Siitä on hyvänä esimerkkinä Haapalan vanha koulu, joka on nykyään Tyykon verstashallina. Yhden kesän aikana Aleksi oli veistänyt hirret alhaalla valmiiksi, ottanut yhden vuorollaan olkapäälleen, kävellyt ylös ja pannut sen paikoilleen. Muitakin tärkeitä rakennuksia hän oli ollut tekemässä: Ullavan Alikylän ja kirkonkylän koulut, joita ei enää ole, Vintturin koulu ja Ullavan terveystalo. Mukana oli ollut myös vanhempi Tyyko.

Nuorempi Tyko muisteli alkuaikojaan: "En varmasti ollu vanaha, ehkä siinä viientoista, ku olin Halsualla Kanasen takana Purolassa, kun tehtiin tupa ja navetta hirrestä, siellä oli isä, tuora ja minä." Siis kolme sukupolvea.

78

Aleksin 70-vuotissyntymäpäiviltä. Ylärivissä vasemmalta Aleksin tyttäriä Tyyne, Vieno, Linda, Linnea, Lilja ja Laina. Alarivissä vasemmalta päivänsankari ja elossa tuolloin olleet pojat Tyyko, Uuno ja Urho.

Sen jälkeenkin oli tavallista, että ainakin vanhempi Tyyko poikineen oli samoilla työmailla. Pikku-Tyyko kertoo olleensa ihan "klupunen", kun isä oli muualla töissä ja hän joutui menemään yksin Hanhisaloon kengittämään Meriläisen taloa. Olivat arvelleet, että nyt taisi epäonnistua! Meriläisen Pauli haettiin avuksi nostelemaan taloa. Taitoa piti olla nuorella pojalla, ja vastuuta annettiin pienestä pitäen. Matti puolestaan muistelee, kuinka isänsä pani hänet ensimmäistä kertaa sahaa teroittamaan, antoi viilan ja sanoi: "Kun sulla on parempi näkö, mutta älä tee siitä terästä lutehen persettä!"

Kaikki tekivät kaikkia töitä Kaikki rakentamiseen liittyvä pystyttiin tekemään sähkö- ja putkitöitä lukuun ottamatta oman suvun miesten voimin. Kaikki joutuivat tekemään kaikkea; Aleksikaan ei pomottanut, vaan teki samaa kuin toiset: hakkasi hirrestä varaukset ja muut. Nuorempana piti tehdä roskatöitä, mutta siinä oppi, muistelee Tyyko. Hän olisi mieluusti tehnyt vähän vaativampia töitä, joita sitten tulikin vastaan kirkon remontin Joulu 2017

yhteydessä. Martti-veljestä mainittiin, että hän oli hyvä muurari.

Kirkko merkittävin Merkittävimpiä vanhemman ja nuoremman Tyykon työkohteita oli Ullavan kirkon peruskorjaus 1957. Tuolloin kirkko pyrittiin palauttamaan vuoden 1900 korjausta edeltäneeseen asuun arkkitehti Krister Korpelan suunnitelmien mukaan. Seurakunnan puolelta työtä valvoi Paavo Keski-Vähälä, rakennusmestari oli Evijärveltä.

Työ kesti koko kesän. Ulkopuolelta korjattiin lahoja paikkoja, kirkon ja tapulin risti ja kellotaulu.

Kun oli ensin tehty telineet ristin rakentamista ja pystytystä varten, pikku-Tyyko muistaa isänsä seisseen ristin päällä. Toinen yhtä kovapäinen oli ollut maalarina toiminut Rimpiojan poika, joka oli myös noussut 32 metrin korkeudella olevaan ristiin. Vanha risti ei olisi mitenkään kestänyt, se oli niin lahonnut peltin alta. - Nuorempi Tyyko oli melkein yksinomaan sisähommissa: Vanhat lattiat purettiin ja niiden tilalle rakennettiin, hiottiin ja lakattiin uudet. Penkit ovat entiset. Isotöisim-

mät olivat saarnastuolin katto ja kaiteet sekä lukkarin penkin lähellä oleva virsitaulu.

Kaikki vanha oli aikanaan revitty irti ja siirretty romuna tapulin alle. Kun arkkitehti Korpela näki ne palaset, hän määräsi tehtäväksi uudet entisen kaltaiset. "Ne oli aika hitahia tehä, kun virsitauluki oli vaan aika kruusunen.

Joku palanen oli, mistä sai mallia", muistelee Tyyko. "Minä veistelin niitä kuvioita. Piti tehä höyläkin niitä varten. Kotona sorvasin ne kellot, Matti oli pyörittämäsä sorvia."

Ympäri maakuntaa Työt olivat eri puolilla Keski-Pohjanmaata. "Se meni sillailla, että ne tilas samalla kylällä seuraavaan taloon aina uutta. Ne kahto miten tehään. Ensin tehtiin talo, sitten ulkohuoneet." Lukemattomia rakennuksia Tyyko muistaa olleensa tekemässä; osa niistä on säilynyt, osa on purettu tai muuten tuhoutunut.

Työmaille kuljettiin pyörillä, joskus moottoripyörällä ja taksilla, kun ei muuten päässyt. Piirustukset rintamamiestaloihin ja kouluihin olivat aina samanlaiset; muutoin osa tehtiin vanhan mallin mukaan. Työvälineinä olivat kirves ja saha, piilu ja päätykairi.

Hirrestä tehtiin kaikki, ei ollut piiru-

Kuvan takana on teksti: "Purjehdusmajan työvaihe 1959. Ullavalaisia kirvesmiehiä, oikealta isä Tyyko Honkala ja hänen poikansa, Martti, Tyyko ja Veikko."

värkkiä ollenkaan. Yleensä käytettiin vanhaa hirttä puolen verran ja mitä ei ollut, pantiin uutta. Alavetelissä oli kerran kuusihirsiä, jotka olivat olleet kaksi kolme vuotta sahattuna maantien varressa. "Kyllä se oli kovaa puuta, ja ne oli hiekkasia, eihän siinä pysyny terävänä mikään", Tyyko muistelee.

Suurimmat muutokset rakennusaineissa tulivat 60-luvulla, työkalujen uudistuminen tapahtui hitaammin, sirkkeli esimerkiksi 60-luvun jälkeen.

Koulutuksen merkityksestä Tyykol-

la on selvä mielipide: jollakin tavalla koulutus on hyväksi, mutta työn voi oppia vain tekemällä, paikan päällä.

Varmasti työ opettaa. Koulutettua ja nuorinta sukupolvea edustaa Marttiveljen tyttärenpoika Joni Salmela, joka valmistui talonrakentajaksi 2015.

Muutenkin rakentamisen taito näyttää säilyneen suvussa useammassa polvessa. - Työ tekijäänsä kiittää ja hyvä kello kauas kuuluu.

Sinikka Jutila TOHOLAMPI

Veljekset Matti ja Tyyko heinäkuussa 2016.

Joulu 2017

79

Kiirus rahan tekoon Lumipyry tuiskasi heikentäen auton valaiseman tien melkein olemattomiin.

Siitä huolimatta painava henkilöauto kiiti eteenpäin. Kuskilla oli kiire kokoukseen. Rahaa, rahaa pitää saada lisää.

Näin hänen takaraivossaan olevat aivot oli ohjelmoitu. Piti ehtiä tekemään suuret kaupat. Rahasalkku auton takapenkillä pullotti seteleitä. Niiden luovutuksen jälkeen hän oli taasen huomattavasti rikkaampi.

Kuljettajan vieressä istui Mäkipään Kustu, jonka oli tarkoitus olla paikalla kaupan todistajana. Häntä hieman kauhistutti tolkuttoman kova vauhti: ”Olisikohan syytä hillitä sitä kaasujalkaa, keritään vähemmälläkin kiireellä mehtän puolelle rysäyttää?” ”Ei hyvä mies, jos rahaa pitää tehä.

Se rahan tekeminen on kuule semmonen asia, että on taottava silloin kun rauta on kuumaa”, vastasi kuski, kylällä tunnettu suurliikemies. ”Sen takia sinäki oot semmonen pikku puurtaja, kun aina hidastelet”. ”Minä vaan sitä, että mulla sitä pesuetta sielä mökissä. Jos täsä kiiruussa tien penkalle mennään ja pahasti käypi, siinä jää monta suuta näläkäseks. Akka niitä pentuja ei yksin pysty elämäsä eteenpäin raahaamaan.” ”Etkö huomaa, on tässä niin iso ja kallis rauta alla, tämä kyllä kestää isommatkin kolhut. Maksoin tästä kovat rahat, ja sullakin kerran elämässäsi tilaisuus olla kunnon auton kyydissä.” ”Rutaantuu se kalliski auto, jos se sattuu tieuralta lipeemään”, yrittää Kustu hillitä vauhdikasta menoa.

Nukkavieru kulkija taivaltaa kylmissään lumituiskun tunkiessa repaleiseksi kuluneen takin sisäpuolelle. Toivottomaksi käynyt katse tähyää, josko kajastaisi lumipyryn läpi valoa, jonkinlaista asumuksen tapaista. Pääsisi lumituiskulta hetkeksi suojaan. Pyytäisi sitten samalla lämmikettä, vaikkapa kupposen kahvia. Toive näyttääkin to80

teutuvan. Kiiluva valon väläys ilmaantuu jäätyneiden silmäripsien läpi. ”Miten se muuten on sen asian kans, akat kylällä horisevat, sulla sen sihteeris kans jotain vispilänkauppaa. Josko siittä oma akkas kuullu”, kyselee Mäkipään Kustu yrittäen tällä tavalla hillitä kuljettajan kiirettä. ”No, tiedäthän sinä. Tämä liikemiehen elämä vaatii jotain piristystä, niin se vaan on. Eipä sinun tarvinne siitä muistuttaa. Aivan tarpeeksi jo pitäjän pappi kävi toimistollani saarnaansa pitämässä. Ootkos kade minulle? Sopisi sinunkin kokeilla elämääsi vähän rikastuttaa!” ”Voi hyvä mies, mulla sielä pirtin lattialla telemii aivan tarpeheksi asti niitä rikastuttajia. Joskus tuntuupi, ettei jalansijaa löyä ja ääntä on liianki kanssa ja mulla sen akan kans muutenki hyvä olla”, tuumii Kustu.

Pyhä Pietari taivaan portilla oli jo pidemmän ajan tiennyt tulevat tapahtumat. Hän oli aamusella tutkinut kirjoistaan, ketä oli pyrkimässä hänen puheilleen. Tarkasti hän oli tutkinut asiakirjat ja kunkin maanpäällisen historian. ”Ei hyvältä näytä”, päätteli hän itsekseen mumisten. Hän päätti kutsua alaisensa koolle pohtimaan, voisiko tulevaa tapahtumaa jotenkin estää.

Neuvosto kokoontui, asiaa pohdittiin puolin ja toisin. Erittäin surullisena käsiteltiin tulevan tapahtuman kolmannen osapuolen kohtalo. Tiedostettiin, että kulkija oli koko elämänsä aikana kokenut kovia. Puntaroitiin, miten hänen kohtaloaan voitaisiin jotenkin helpottaa. Päätös oli: ”Tapahtumat kulkekoon omia latujaan!” ”Helepota jo helavitissa tuota vauhtia, mulla semmonen tunne, jotain kauheaa tulee tapahtumaan”, Kusti yrittää. ”Älä sinä huolta kanna, kyllä tämä masiina tiellä pysyy. Mitä siittä typykästä, minä kyllä akkani hoitelen, sii...”

Joulu 2017

Ne olivatkin hänen elämänsä viimeiset sanat. Ei auttanut hänen korjausliikkeensä. Auto puski aurausauton tien poskeen heittämän lumivallin läpi, hyppäsi ojan toiselle puolelle, pyörähti katon kautta kaksi kertaa ympäri ja pysähtyi tukevaan petäjään, iskeytyen kylki edellä. Auton sisällä olleille matkaajille se oli välittömästi elämän loppu.

Kulkija sen sijaan oli hetken aikaa onnekkaampi. Törmäyksen voimasta hän osui ojan toisella puolella olevaan pehmeään lumikinokseen. Hän tajusi vaan makaavansa lumessa. Saatuaan silmänsä auki hän näki suuria seteleitä satavan. Sen verran hänellä oli vielä voimia, että hamusi niitä kasvoiltaan ja valkoiselta lumelta.

Sitä tajunta ei kyennyt enää hänelle selvittämään, mitä oli tapahtunut.

Tyytyväinen hymy kasvoillaan kulkija puristi setelitukkoa kädessään. Suusta pusertui viimeiset sanat: ”Minulla on rahaa. Nyt oon rikas. Ostan uusia lämpimiä vaatteita. Meen syömään johonki kalliiseen paikkaan. Varaan hotellista huoneen, josa pehmeä sänky valkoisine lakanoineen. Sitte aamulla soittelen kelloa.”

Hotellipalvelija tuo tarjottimella aamukahvit: ”Haluaako herra muuta, kenties pieni konjakki näin aamu piristeeksi?” ”Sopiihan se, lähtee päivä hyvin liikkeelle”, vastaa kulkija.

Kauniiseen unelmaan, jota hän ei koskaan elämässään saavuttanut, katkesi nukkavierun kulkija maallinen vaellus.

Hetken päästä kaikki kolme istuvat saman utuisen pilven lonkalla. Kaksi ensin saapunutta väittelevät keskenään. Onnellinen hymynkare kasvoillaan kulkija katsahtaa toisiin päin: ”Minä tänne tulin, jostain täältä pilvistä seteleitä satoi. Mihinkäs oikein laitoin?

Niitä oli palijo, meinasin syömään

kunnolla, tarjoaisin teillekki.” ”Niinkö se sitte meni? Ne oli kylläki minun rahoja. Kauppoja niillä meinasin tehä. Niin olin sen meinannu!” ”Taitaapa olla semmonen juttu, niitä rahoja meistä kukaan enää tarvinne.

Täsä ihte kuki tuonne Pyhän Pietarin pakeille menosa ollaan. Sielä ei oo sitte rahalla mitää merkitystä. Sinäki liikemies saat kokea: kaikkia ei rahalla saa!

Parasta sinunki tajuta nyt misä ollaan”, tiedosti asian Kusti.

Pilvenlonka saatteli matkaajat valkealle portille, joka aukeni isoon saliin.

Salin perällä valkeisiin huntumaisiin viittoihin pukeutunut valkopäinen hahmo viittoili heitä astumaan lähemmäksi. Ystävällisen oloinen ääni kuulutti: ”Sitte tänneppäin vaan! Selataanpa tuota kansiota. Siinä näkyvät kaikki tekonne, hyvät ja huonot. Tuleppa sinä nukkavieru ensin! Katsotaan mihin sinut sijoitamme? Muistiinpanoni mukaan olet elänyt vaikeissa oloissa.

Näyttää elämäsi olleen ankean tuntoista. Et ole ainakaan ruualla saanut

mässäillä. Pääsi olet usein joutunut kallistamaan jos jonkinlaiseen kylmään paikkaan. Nyt lupaan sinulle kunnollisen majapaikan.” ”Nuin se vaan menee, kun ei mitään kunnollista työtä, josta rahaa tulee, ole tehnyt. Meikäläinen ikänsä raatannu rahan perässä. Mitäpä sinä nyt minulle annat”, kyselee suurliikemies. ”Niinpä tuo täällä papereissa lukee: Paljon oot köyhiltäkin puolittain vilpillä ottanut. Kenellekkään et ole mitään ilman vastapalvelua antanut. Nyt saat tyytyä olemaan toisten palvelijana täällä ikuisesti”, julistaa Pietari tuomionsa. ”Eikö se auta mitään, kun miljoonia lensi tuola tiepuolessa taivaan tuuliin.

Näithän sinäkin sen! Eikö vain ookki Kustu niin?” ”No niinhän se meni, vaan eipä täällä oo rahalla mitään arvoa. Paras sinunki tottua vaan toisenlaiseen olotilaan!”

Pietari nostaa katseensa liikemiehen kansiosta, tuijottaa totisin silmin suoraan liikemiestä: ”Niinpä tosiaan, tääl-

lä et rahaa tarvitse. Mutta maan päälle sinulle jäi keskeneräisiä asioita. Siellä tulee aikanaan kasvamaan ihminen, joka tarvitsee sinulta jääneitä rahoja, nimittäin sihteerisi ja jonkin ajan kuluttua hänelle syntyvä lapsesi. Tällaiset tiedot täällä näkyy!”

Pietari jatkaa: ”Sinä Mäkipään Kustu. Älä ole huolissasi oman perheesi toimeentulosta. He tulevat saamaan elatuksen liikemiehen jäämistöstä.

Näin tulee maanpäällinen oikeuslaitos korvausasian ratkaisemaan. Lastesi elämä on näin ollen turvattu ja perheesi saa maan päällä surustaan huolimatta viettää iloisen ja hyvän joulun.

He kaikki muistavat sinua lämmöllä ja hyvänä isänä”. ”Seikin vielä. sittenhän minulta menee kaikki, mitä suurella vaivalla elämäni aikana hankin”, vaikeroi liikemies. ”Se on kohtuus ja oikeus, näin totean”, päättää Pyhä Pietari.

Paavo Paloranta Toholampi

TOHOLAMMIN YHDISTYS Kiinteistönhoito Erkki Jämsän tonttujoukot toivottavat kaikille

• Hiekat, sorat • Murskeet • Kuljetuspalvelut

HYVÄÄ JOULUA!

Valtteri 050 324 1344 Jari 0500 866 856

TOIVOLA OY

V. Määttälän Konekorjaamo Nahkuritie 130, 69330 Määttälä gsm 050-527 8523

PAKETTIKULJETUKSET

Joulu 2017

040 181 6835 81

TOHOLAMMIN YHDISTYS

Joulurauhaa jokaiseen sydämeen ! joulurauhaa!

Maaseutuhotelli

Turvallista asumista ja onnellista arkielämää 06 885 922

Puh. 044-3521 591 info@toholamminautohuolto.fi www.toholamminautohuolto.fi

Hirvikoski

Poikkitie 19, 69410 Sykäräinen puh. (06) 862 3003, fax 06-862 3073, gsm 040 510 4090

Yhteisökoti Mirjamitupa

Teollisuustie 3, 69300 Toholampi

Katariinan Kamari 06 885 925

TOHOLAMPI Maija Kortetmaa 050 320 7466

Kokous-, koulutusja retkeilyhotelli.

Ohjattuja loma- ja harrasteviikkoja.

69410 Sykäräinen Puh. 06 862 3086 E-mail: hirvikoski@toholampi.fi www.hirvikoski.net

JOULUVIIKKO talon tapaan 21.-27.12.2017

KIVIMAAN HUOLTO JA KORJAUS Hannu Kivimaa 040 750 1066

hannu-pekka.kivimaa@luukku.com

LVI- JA PELTITYÖ

RUTANEN OY Puh. 0400 878 667 Lestintie 190 TOHOLAMPI

Putkityöt Auto- ja konekorjaus Metallityöt Sykäräisentie 602, 69300 Toholampi

Toivotamme asiakkaillemme Rauhallista Joulua ja Onnea tulevalle vuodelle

K A H V I L A

SILLANKORVA Kahvio avoinna arkisin.

Tilauksesta leivonnaisia.

Koskelantie 2 Toholampi

050 343 2230

Toholampi - Lestijärvi

82

Joulu 2017

TOHOLAMMIN YHDISTYS

Palvelun verran parempaa kyytiä

HUUSKON TAKSI Sykäräinen

• Henkilöauto ja 1+8 heng. bussi inva ja paarivarustus

Puh. 06-862 3027

LUOMAN KORJAAMO KY

Kirkkojärventie 148, 69300 Toholampi Puh. 0400 265 992

Esmig-Hitsaus Ky puh. 0400 583 750 egumasteroy@gmail.com

Toholammin Kelloliike Ky Puh. 06 885 101

Kosmetologi Tuu.Lii. 044 282 4480 Tuula Liimatainen

Ari Pöntiön

VILJASIKAA Toholammilta p. 0400 940 176 www.k-maatalous.fi

LVI-Kellosalo Oy Toholampi Puh. 0440 885 154

LAMPINTORI Puh. 06 885 660

Sähköasennus

Pentti Ruuttula Tiemestarinkuja 4, 69300 Toholampi puh. 050 570 9518

Laadukasta ja monipuolista fysioterapian osaamista!

Lampintie 2, 69300 Toholampi, puh. 06 885 499 www.toholamminfysioterapia.fi

Vanhatie 270, 69300 Toholampi puh. 886 727, 044 3545 880

SarMix

• Asusteet naisille / miehille

• Laukut • Korut • Vyöt

Ullavantie 1, 69300 Toholampi, P. 06-885 885 avoinna MA-PE 10-17, LA 10-14

JMT Koskela Oy TOHOLAMPI 06 881 7700 • KANNUS 06 871 878 • KOKKOLA 831 0666 • LOHTAJA 044 747 5240 • VETELI 044 7475 288

TOHOLAMMIN VESIHUOLTO OY

KALUSTE-ÄSSÄ puh. (06) 885 007

KUKKA-HUONE puh. (06) 885 351

LA-SISUSTUS T:mi Taija Korpela • p. 044 998 1840 Herkullinen lounas arkisin klo 10-14.

Meillä pidätte onnistuneet kokoukset ja juhlat.

JA VAHVAT ATKO? LÄMPIMÄT !

S U O J R KYSY TA SEKÄ IKKUNAT OVET

RAKENN

TUOTTEET MITTAVAPAASTI JA ASENNETTUNA ASENNETTUNA

Kirkkotie 6, 69300 Toholampi Puh. 06-885 032, 0440-863 937

Saman katon alla uimahalli, tehtaanmyymälä, ravintola ja kokoustilat!

(06) 885 412 0400 587 645 Parturi-Kampaamo

PAULA Sykäräinen Puh. 862 3247, 0400 264 329

Autokauppaa avoimin kortein!

050 040 527 3243 TEHTAAN EDUSTAJA: 555 8043 www.isoniemi.fi

Lylyntie 30 69410 Sykäräinen puh. 06 862 3161

www.isoniemi.fi

Tervetuloa ovi- ja ikkunastudiolle Kannukseen

Joulu 2017

AUTO-ÄSSÄ SEPPO SAVINAINEN Puistotie 4, 69300 Toholampi

P. 06 885 586, 0400 562 393

www.auto-assa.com

83

Seppä jo syntyessään Näin voidaan sanoa ullavalaisesta Elli Ikosesta, sillä hän on os. Seppä. Tämä kyllä pitää Ellin kohdalla paikkansa, sillä Elliltä on luontunut homma kuin homma. Vaikka ikääkin on melkein Suomenmaan kanssa yhtä paljon, ei se tahtia haittaa.

Elli on Ullavan Sepänkylältä kotoisin, sitten lenkki maailmalla ja takaisin kotipitäjään. Heti pian hän liittyi Ullavan eläkeyhdistykseen, ja siellä sitten puheenjohtajaksi 1980-luvulla kahdeksaksi vuodeksi.

Toiminta oli samanlaista suurin piirtein kuin se on tänä päivänäkin. Yhdistyksen jäsenmäärä on ehkä laskenut, mutta ei merkittävästi. Jäsenet ovat vaihtuneet luonnollisesti, mutta Ellillä on vielä joitakin ikätovereita, mm. pikkuveli Pentti.

Kun teimme hienon kesäretken Kuopioon ja olimme yhdessä paikassa, jossa oli laulua, niin Penttikin esiintyi.

Väen kysyessä Pentin ikää tämä vastasi 91. Elli tuumasi siihen, että se on mun pikkuveli.

Elli toivoisikin, että ihmiset lähtisi-

Elli Ikonen ja Liisa Paloniemi

heenjohtaja, jolta on saatu paljon apua.

Kiitokset siitä hänelle.

Käsityöt, mm. korin punonnat ovat Ellin harrastuksia. Erään kerran puhuttaessa Elli sanoi, että käsi on kipeä.

"Kielsivät tikkaamasta, niin oon nyt sitte vain virkkaillu tuukeja."

Semmosta kalastuskilpailua ei eläkeläisillä ole, etteikö Elli osallistu. Jos vain tilanne sallii, niin hän on kyllä lähdössä. Tänä kesänäkin Lestijärvelle hän osallistui.

Jauhopeukalokin on kohillaan; harva se kahvitilaisuus tai arvontatilaisuus, etteikö Ellin leipomaa leipää siellä olisi. Olen minä saanut maistaa Ellin kalakukkoakin ja sanonpa, että oli hyvää.

Positiivisen ja iloisen olemuksensa myötä olemme kiitollisia, kun saamme nauttia kunniapuheenjohtajan seurasta. Toivokaamme Ellille terveellisiä vuosia ja pitkiä siimoja, sillä kyllä hän kalalla käy vielä tulevinakin kesinä.

Sisko Hautamäki Ullavan eläkeyhdistyksen puheenjohtaja

vät mukaan yhdistyksen toimintaan, koska "täällä on mukavaa". Elli on nyt meidän yhdistyksemme kunniapu-

Tapahtui Ullavan yhdistyksessä...

Kurlaus-turnaus

Tuolijumppaa

Kuntoilua kuminauhojen kera

84

Joulu 2017

ui t h a p a T n a v a l l U ... ä s s e s k y t s i d h y Linja-autossa on tunnelmaa.

Yhteislaulua jätkänkämpällä

Luontopolkuretkellä

Tukinuittonäytös

Annikki Klemola esiintymässä Sievissä piirin karaokekilpailuissa.

Joulu 2017

85

ULLAVAN YHDISTYS

Lukkari Ullavan M-Market ja kahvio

Puh. 010 256 8810 Fax 010 256 8899 Yhdessä hyvä tulee.

TAKSI Ari Kortetmaa P. 0400 264 641 Myös henkilö- ja pakettiautojen rengasmyynti ja asennus.

Harjutie 1, 68390 Rahkonen 06-889 227, 0500 137 713, fax 06-889 200

Hyvää Joulua!!!

KONEURAKONTI

J. MÄKELÄ OY

Vitsinurkka

Sivulantie 12, 68390 Rahkonen puh. 044 301 2244

86

www.op.fi ullavan@op.fi

toivottaa asiakkailleen makoisaa joulunaikaa!

Ullavan Palveluosuuskunta

Vionojantie 36, Ullava, p. 044 762 5702

Metsäkoneurakointi Pekka Siirilä Ay Kaustisentie 369 68380 YLI-ULLAVA gsm 0400 263 138

ULLA

ALA-KORPI ULLAVA P. 06 889 056

Ullava, puh. 06-889 129

Kuljetus Siir ilä Oy

Kaivinkonetyöt

JUSSIN KUOKKA

Anssi 0400 261 731 Rehuauto 0400 262 338

050 536 2167

Maatalousyhtymä

TAKSI

Klemola

Terveyskeskuksessa tapahtuu joskus potilaan ja lääkärin kesken sananvaihtoa. Mummolla oli varvas kipeänä ja sen vuoksi tuli lääkäriin. Nuori lääkäri kuunteli aikansa mummon valittelua ja sanoi viimein: ”Kun teille on kertynyt jo tuota ikääkin niin...” Mummo keskeytti ja sanoi kipakasti: ”Kyllä minä kuule ikäni tierän, mutta sano sinä, mikä minun varphasa on.”

Sodan jälkeen jäi monen sodassa olleen miehen tanssiharjoitukset vähiin. Niinpä eräs Vetelissä jo avioiduttuaan harjoitteli vaimonsa kanssa tangoa navetassa lypsyn ohessa. Niinpä isäntä sanoikin: ”Sano sitte, ko pitää nytkähyttää”.

Räyrinkiläisessä koulussa opeteltiin innolla soittamaan nokkahuilua. Toiset etenivät opinnoissaan nopeammin ja eräs tyttö, jonka soittoharjoitukset eivät oikein edistyneet, halusi jotenkin myös huomiota.

Hän saikin aikaan kunnioitusta toisilta, kun sanoi: ”Minun sisko osaa soittaa huilua ruotsiks.”

Joulu 2017

A & M Korpi 0500 362 085

Kaikkien tuntema kova hevosmies joutui yllättäen sairaalaan. Sairaalaan päästyään hän pyysi heti puhelinta ja soitti kotiinsa: ”Tuokaa heti tänne silimäklasit ja Hevosviesti.”

Pukin uskosta kerrotaan paljon, ja Kiviahon Veikon kauppaan tuli myös pukki käymään. Äiti vakuutti pojalleen: ”Nyt näät, onhan pukki olemassa.” Pekkapoika intti vastaan ja sanoi: ”Joo, joo, mutta pukin sisällä on ihminen.”

Miehet tapasivat tauolla tansseissa, ja siihen aikaan vielä otettiin nurkan takana pullosta. Syntyi keskustelu: ”En minä nyt kuule ota, ko mulla on penisilliinikuuriki.” Keskusteluun sekaantui mies, joka oli avioitunut perholaisen naisen kanssa. Hän kehoitti: ”Ota vain, ei haittaa. Minäki sain Perhosta pitkäaikasen penisilliinikuurin ja ei oo haitannu.”

Taito Saari Veteli

Kuvassa vasemmalta: Tapio Pulkkinen, Eino Rentola, Aulis Karvonen (hopeaa), Paavo Seppänen, Pauli Väliverronen, Esa Nisula (kultaa), Antero Anttila, Martti Anttila ja Eero Leppävuori (pronssia). Kuva: Virve Rauma

Boccia koukuttaa terveesti Mistä kaikki alkoi? Nuorina eläkeläisinä ja Vetelin yhdistyksen tuoreina jäseninä vaimoni kanssa tutkailimme yhdistyksen kieltämättä laajaa harrastustoimintaa ja törmäsimme sanaan boccia. Tuli mieleen, että tuotahan voisi kokeilla. Siihen aikaan sitä oli vain kerran kahdessa viikossa eli aikaa jäisi muuhunkin.

Muutaman treenikerran jälkeen olimme jo samana keväänä EL:n SM-kisoissa, kun olivat ilmoittaneet 2 joukkuetta. Ensimmäinen peli ja ensimmäinen kierros, tulos 6–0 vastustajalle. Tulipahan urheilumiehelle mieleen, että kannattaisi varmaan harjoitella ensin, eikä yrittää takapuoli edellä puuhun, tai opetella sen verran sääntöjä, ettei poistuisi kesken pelin paikaltaan ja olisi menettänyt pisteen, jos niitä olisi ollut mistä ottaa!

Eläkeläiset tunnetusti harrastavat monenlaisia asioita, myös kilpaillen.

Hiihdossa, pilkki- ja rantaonginnassa sekä karaokessa on piirissämme kilpailtu jo vuosia. Yhtenä uusimmista lajeista suosiotaan on viime vuosina lisännyt boccia. Tässä 3 hengen joukkuepallopelissä järjestettiin keväällä 2017 jo neljännet PM-kisat Kaustisen raviradalla. Tosin varsinkin halsualaiset ja veteliläiset olivat jo ennen piirinkisoja käyneet hakemassa ”kokemusta” EL:n SM-kisoista vaih-

televalla menestyksellä. Pitempään lajia harrastaneet ja ahkerasti kilpailevat eteläpohjalaiset (etenkin Teuva ja Ylistaro) ovat toistaiseksi olleet pahoja kantoja kaskessa.

Mitäkö boccia sitten on? Monet ovat kesäisin pelanneet petankki-nimistä kuulapeliä. Boccia muistuttaa sitä: erona pallot, jotka ovat nahkaisia.

EL:n kisoissa pelataan 3 hengen joukkueilla. Toinen joukkue pelaa punaisilla ja toinen sinisillä palloilla ja kullakin pelaajalla on 2 palloa. Peli alkaa valkoisen maalipallon heitolla. Tavoitteena on saada oma pallo lähemmäksi maalipalloa kuin vastustajan pallo. Yksi peli kestää 6 kierrosta, ja enemmän pisteitä kerännyt joukkue voittaa.

Boccia on erittäin ”koukuttava” peli sosiaalisena yhdessäolon muotona ja sen parissa vierähtää helposti parituntinen kelloon katsomatta. Bocciaa pelatessa voi myös testata huumorintajunsa, kun kaverit pyrkivät leikkimielisesti ”häiritsemään” toisen suoritusta. Kilpailuissa toisen häiritseminen on tietenkin kielletty.

Boccia on pitkään ollut suosittu peli vammaisurheilussa aina MM- ja olympiakisatasolla asti. Samoin hoitopaikoissa on käyty vanhuksia pelauttamassa. Esimerkiksi meillä Vetelissä vanhin pelaaja on ollut 102-vuotias osoittaen aivan uskomatonta keskittyJoulu 2017

miskykyä ja mallia nuoremmille. Vetelin kaksi kertaa tapahtuvissa harjoituksissa on mukana useita yli 80-vuotiaita eli ikä on vain numeroita, kun puhutaan bocciasta.

Boccian suosio on alueellamme kasvanut tasaisesti. Vuonna 2014 pidettiin ensimmäiset piirin kisat Pulkkisen nuorisoseuralla. Mukana oli 8 yleisen sarjan ja 4 naisten sarjan joukkuetta.

Siitä joukkuemäärä on kasvanut vuosi vuodelta.Vuonna 2017 määrä oli 12 + 7 = 19 joukkuetta (62 pelaajaa).

Naisten sarjassa mestari on vaihtunut joka vuosi järjestyksessä Veteli, Kokkola, Halsua ja Kaustinen. Yleisessä sarjassa Veteli onnistui tänä vuonna viemään kiertopalkinnon omakseen kolmannella voitollaan ottaen peräti kolmoisvoiton. Vuoden 2016 mestari oli Halsua. Uutena joukkueena tänä vuonna oli mukana Sievi.

Nyt kun vielä saadaan rannikon yhdistykset mukaan, niin toiminta kattaa koko piirin alueen. Lupaan tulla esittelemään hienoa lajia yhdistyksiin.

Muuten, vaatii se boccia kuntoakin ja keskittymiskykyä, sillä piirikisa on kestänyt keskimäärin 5–6 tuntia ja liiton kisa lähes tuplamäärän, jos aikoo ”päätyyn” asti mennä!

Pauli Väliverronen VETELI 87

Minun Eläkeliittoni

Vitsinurkka

Leipätyö on ohi. Vaatetusteollisuus on käytännössä lakannut työllistämästä. Maailma on lamassa. Jotain vielä jaksaa, vaikka muuttaa kaupungista maalle. Rakennella eläkeläisasuntoa.

Lauta kerrallaan. Tiili kerrallaan. Paikalle, jossa naapurin emäntä on toisen polven eläkeliittolainen. Vetelin yhdistyksen koko toimintakirjoon osallinen.

Yhtenä päivänä hän katsoo pihatouhujani, tulee tien yli paikalle ja loihe sanomaan: ”Liity Eläkeliittoon”. Taisi olla jäsenkeräyskampanja yhdistyksessä, ja hallitusjäsenyys velvoitti, huomioi ikäni – jo silloin... Tosi kauan sitten.

Häntä onnisti, ja niin eläkeliittolaiselämäni alkoi.

Yhdistyksen jäseneksi minut kirjattiin 1.1.1992. Alkoi laman tuomalle mökkinaapurille hieno ja tuhti ”kotoutusjakso”. Uuden kuntani asukkaista yli 20 prosenttia kuului Eläkeliiton Vetelin yhdistykseen. Tarkoin ohjelmoidun reitin mukainen myyntimatkamme piirin joululehtinippu tai jäsenkeräyslista repussa auttoi tutustumaan uuteen kotipaikkaan.

Kotoutusjakson jatkoon auttoivat yhdistyksen jäsenet, jotka tarvitsivat sihteeriä pitkään, todella hyvin palvelleen työtä jatkamaan. Siitä aukeni hieno kyläkartta, joka silloin oli vielä uudelle sihteerille perin hatara. Ja

88

kunnioitus kylien sitoutumista ja mukanaoloa kohtaan. Postiosoitteen alta aukeni kyläkuva. Elämään tuli kaikenlaista uutta toimintaa, joka olisi ilman Eläkeliittoa saattanut rajoittua pihatöihin, pasianssiin vanhalla tietokoneella. ja toivioretkiin entiselle asuinpaikalle kaupunkiin.

Tuli monenlaista aktiviteettia: Virallista – kokoukset, vuosittaiset juhlat ja muistamiset. Hyötyliikuntaa – vesijumppaa uimahallilla. Raivataan saari, entinen juhlapaikka Karjalankosken vaiheilla, maantien varsia Räyringissä, huolehditaan Kemoran moottoriradan muonituksesta. Vapaaehtoistyötä ryhmänä. Puhumattakaan porukalla matkaamista vesien varrelle kalastelemaan kilpaa piirin ja liiton kalaihmisten kanssa kesällä ja talvella. Yhteisiä linjaautomatkoja milloin mihinkin – teatteriin, Lehmirantaan, Karemajoille.

Paljon positiivista energiaa, on vaikeaa löytää monipuolisempaa eläkeihmisen elämänsisältöä.

Tämän kaiken valtavirran alta tulee mieleen runko, mikä piti eläkeliittolaiset ihmiset yhdessä, veteliläisinä; omat sitoutuneet ihmiset – miehet ja naiset, keskipohjalaisina. Yksi nimi on mainittava, Pauli Känsälä, piirin silloinen sielu Kaustiselta.

Näitä olivat tuntemukseni ensimmäisten vähän yli kymmenen vuoden

Sanotaan, että lasten suusta kuulee totuuden.

Pikkupojat keskustelivat avustajan iästä iltapäiväkerhossa. Ensimmäinen poika sanoi avustajalle: ”Kyllä sinä olet vanha!”, johon toinen jatkoi: ”Joo, ihan antiikkia.” Kolmas mietti hetken ja totesi: ”Niin, niin, mutta meidän mummu on sanonut, että antiikki on aRRvokasta.” (pojalla oli ärrävika) saaden keskustelun loppumaan.

Mies oli kaivamassa monttua ja pikkupojat seurasivat kiinnostuneina. Mies kysyi pojilta, mikä teistä tulee isona. Kun pojilta ei tullut vastausta, mies sanoi, ettei hänkään tiedä, mikä hänestä tulee isona. Silloin yksi pikkupoika tokaisi: ”Jouvut kohta vanhainkotiin, etkä vielä tiedä, mikä sinusta tulee isona.”

Joulu 2017

aikana Eläkeliitossa.

Minun Eläkeliittoni on seuraavien yli kymmenen vuoden aikana antanut iloa ja vastuuta, ottanut aikaa ja joskus jaksamista. Eläkeliiton eettiset ohjeet onkin huolta lähimmäisistä ja säännöt pitävät työn myös lakien mukaisina. Kun on lupautunut hoitamaan enemmän liikkumista vaativia tehtäviä, kun talousasiat tulevat mukaan alkavat exel-laskelmat, alkaa jo ”askel painaa” ihan jokapäivätyössä.

Otinkin liiton 6-vuotispalvelusäännön omaksi ohjeekseni piirin pestissäni, vaikka ei se työsuhteisiin kuulukaan, silloin haikein mielin. Eläkeliitossa nimet onneksi vaihtuvat, työrukkaset saivat sitoutuneen käyttäjän Taina Alangosta, toivottavasti vuosia eteenpäin.

Kausi uusiin työrupeamiin lankesi vielä liiton ja piirin hallituksessa, kaksi vuotta molemmissa. Kunnes 1914 vuoden lopusta olenkin viimein täyspäiväinen eläkeläinen, joka saa kiitollisena taas nauttia oman yhdistyksensä Vetelin yhdistyksen monipuolisesta toiminnasta, ja oman piirimme joululehden lukuhetkistä.

Kaikille eläkeliittolaisille virkeätä toimintavuotta 2018 sekä rauhallista joulua!

Rauni Torppa VETELI

Pikkupoika palasi kotiin seurakunnan kerhosta, jossa oli keskusteltu kerhon päättäjäistilaisuudesta kirkossa. Poika totesi vanhemmilleen: ”Olen varannut teille ringsidepaikat.” (Oisko poika katsellut nyrkkeilyottelua TV:stä?)

Samaiselta pikkupojalta kysyttiin, mikä sinusta tulee isona. Hetken tuumattuaan kaveri totesi: ”Ensin pääministeri ja sitten rosvo.”

Toinen kiharatukkainen pikkupoika totesi, kun vanha rouva taputteli häntä päälaelle kaupassa ja kehui nätiksi: ”Mitä sinä koijari yrittelet!”

Pauli Väliverronen Veteli

Kahden sotaveteraanihevosen tapaaminen Olin kymmenvuotias, kun kiltti hevosemme, Heloksi nimetty, lähti rintamalle isänmaatamme palvelemaan.

Tuli ilmoitus: teidän on luovutettava hevonen puolustusvoimien käyttöön.

Kului aikaa vuosia ja olimme varmoja, että Helomme ei enää palaa.

Tuli välirauha, ja isämme onnistui ostamaan sotasaalishevosen, joka oli meidän mielestä kaikkea muuta kuin maatöihin sopiva. Ohutjalkainen, korkea ratsu, väriltään musta ja kyljessä komeili komea S merkkinä hevosen sotasaalisalkuperästä. Jostain syystä se sai meillä nimekseen Polkka. Joutui näet musiikkiperheeseen. Ihmeeksemme saimme todeta, että sen ”aisottaminenkin” onnistui meiltä ” klupuilta” ihan hyvin.

Vihdoin sota päättyi ja iloksemme saimme yllättävän tiedon: Hevosenne on noudettavissa Kokkolan asemalta.

Matkaan lähti isä. Yhteydet olivat kuitenkin silloin huonot, joten isäni oli perillä Kokkolassa vasta illan hämärissä. Hän keskusteli virkailijoitten kanssa, mistä löytäisi hevosensa. Samalla alkoi pimeästä rautatievaunusta kuulua ääntelyä ja kavion kopinaa. Helo tunsi isäntänsä äänen. Aivan kuin olisi halunnut sanoa: ”Täällähän minä.”

Yön selkään ei kannattanut lähteä,

vaan vasta aamulla etsittiin hevoselle sopivat valjaat ja kärryt ja kotimatka alkoi. Matka oli silloin 72 kilometriä, mutta isäni kertoi, ettei yhtään kävelyaskelta hevonen ottanut, niin oli kiire kotiin.

Tuttuun talliin tullessa tapasivat kaksi hevosta eri kulttuureista – toinen ehkä Venäjän aroilta, toinen sodasta palannut ja suomalaisesta torpasta.

Parihevosina vetivät suomalaista peltoa yhden kesän auran kurjessa kaksi ”pojannaskalia”.

Tuli Suomelle sotakorvauksien maksun aika ja piti löytyä hevosia, joita valtio osti ja toimitti rajan taa. Polkka pääsi ehkä kotimaahansa jonnekin aroille.

Myöhemmin saimme kirjeen Kälviältä sotilaalta, joka oli rintamalla palvellut monta vuotta rinta rinnan Helon kanssa. Hän oli jostain saanut meidän osoitteen ja tiedon Helon kodista. Kirjeessään hän kertoili: ”Yhdessä vedimme linjasta kaatuneet, haavoittuneet, sekä linjaan takaisin ruuat, ammukset ja lomilta palaavat.” Kovin kiitteli entinen sotilas Heloa, nöyrää hevosta.

Minä taas muistan harmaan ”kimin”, jolla sain ratsastamaan opetella.

Kun työpäivän päätyttyä ratsastin Helolla kotiin mietin:

Mitä kertoa tämä Helomme vois, jos vois.

Nälkää näki sotavuodet, selluloosaa söi, kun sota-aseet ympärillä elämöi.

Ehkä rintamatunnuksen hevosillekin antaa vois, jos vois.

Taito Saari Veteli

Vierivä kivi ei sammaloidu Veteliläinen Tapio Patana on jatkanut vahvoja ja varmoja esityksiään M80sarjan suunnistuskisoissa koko kesän ajan.

Edellisvuoden MM-hopeatilan ja lukuisten SM-mitalien lisäksi Tapion saavutuksiin v. 2017 ovat kuuluneet SM-kulta pitkällä matkalla syyskuussa ja SM-hopea keskimatkalla toukokuussa, Fin5-rastiviikon kokonaisJoulu 2017

voitto heinäkuussa ja EL:n mestaruus omassa sarjassaan elokuussa. Kunto on säilynyt huipussaan koko kauden ajan. Elokuussa Tapiolla tuli täyteen 82 v, joten sarjan pari vuotta nuoremmatkin ovat joutuneet katselemaan Tapion kantapäitä.

Teksti ja kuva: Pauli Väliverronen 89

VETELIN YHDISTYS

Hyvää Joulua ja Onnea Vuodelle 2018!

Kauneushoitola Leea Kalliokoski Koulutie 73, Veteli P. 040 721 6234 www.hoivahelmi.fi

Puh. 0400 923 845

Perinteinen Hieronta

VETELIN ASUSTE JA TEKSTIILI

HAUTALA

•

• Valmisvaatteet • Kankaat puh. 040 7714 179

HUONEISTO LUOSTOLLA

Klassinen hieronta • Lahjakortit Koulutettu hieroja

JARMO HAUTALA

K.Leivon Leipomo Oy 69820 Räyrinki • Puh. 020 7282 8470 www.leivon.fi

EMÄNTÄKOULUN JA HARMAAKIVEN PUUTARHA

Parturi-kampaamo

% 0400 350 719 Koulutie 62, Veteli

ILMASTOINTI- JA PELTIALAN ERIKOISOSAAMISTA JO VUODESTA 1964

69700 Veteli, puh. 050-400 3302

HiusHetki Koulutie 63 VETELI

Hyvää Joulua!

SORAHUOLTO MARKO AHO OY

w w w. p s l - n y k a n e n . c o m

Puh. 06-862 1386, Koulutie 77, 69700 Veteli

Finniläntie 152, 69820 Räyrinki p. 040 845 7028

Reilua kodinkone- ja urheiluvälinekauppaa laatumerkeillä

Kukka ja tähti

VETELIN SIIVOUSPALVELU

• Koulutie 86, 69700 Veteli • Puh (06) 862 1185

❀❀❀❀❀

Nykäsentie 669 69700 VETELI puh. 020 710 9950

VETELIN FYSIKAALINEN HOITOLAITOS

Koulutie 84, puh. 06 8621 384 Meiltä laadukkaat ja yksilölliset • Kukkasidontatyöt • Lahjatavarat • Arkut ja hautauspalvelu

www.kukkajatähti.com • Olemme myös Facebookissa

Hilkka Kainu * Siivoukset ja muut kotipalvelutyöt * Mukana siivousvälineet ja -aineet VETELI

% 0400-560 193

Sähköinsinööri

PULKKINEN HANNU BETONIELEMENTIT • ASUMISEEN • TEOLLISUUTEEN • MAATALOUTEEN VETELI Puh. 020 793 9210

69820 Räyrinki Puh. 0400 361 503

Vetelinjokilaakson Tilitoimisto Jalkojenhoidon ammattitutkinnon suorittanut kuntohoitaja.

Koti- ja hoitolaitoskäynnit.

Susanna Heikkala 040 824 0570

MATTI RAUHALA OY vetua@vetua.fi 90

Puh. 020 718 9670 VETELI

• Ilmastointikanavat ja -osat Puh. 0400 766 582 matti.rauhala@mroy.inet.fi www.mattirauhalaoy.com

Joulu 2017

Jussi Torppa Kirkkotanhua 3, 69700 Veteli Puh. 040 580 0323 e-mail: jussi.atorppa@pp.inet.fi

Hyvää ja rauhallista joulua

EK-RASKASHUOLTO Räyringintie 1100, Veteli Puh. 044 559 2960

VETELIN YHDISTYS

Juha & Mirja Pulkkinen Ay Pitopalvelua ja leivonnaisia tilauksesta

Löötintie 18 PULKKINEN 040 572 1244/Juha 040 578 0781/Mirja info@juhlapalvelupulkkinen.fi

PARTURI-KAMPAAMO

Marketta Björkbacka

Puh. 0400 815 225, PATANA

JMT Koskela Oy VETELI

Maanrakennus JouKari Oy Halsua, Kaustinen, Perho, Veteli, Toholampi, Lestijärvi ja Kannus Emäntäkouluntie 30 69730 Tunkkari 0407653327 www.omaisper.com

Maitotie 150 69700 Veteli Jussi Tunkkari 0400-627489

Susanna Tunkkari Perttu Tunkkari 045-1144742 040-5110230

PARTURI

Tuija Puh. 040 551 3338, TUNKKARI

p. 044 7475 288

Yhdistyksen OmaisOiva toiminta-alue:

Eteläkankaan Maito

Kari Pulkkinen 0400 180 522 Jouni Koivisto 040 548 0237

LAASASEN MYLLY Matti Laasanen p. 040 7711 118

LVI- JA METALLIASENNUS Juhani Puusaari Oy Puh. 0400 365 969

RTV-HUOLTO HAUTALA Puh. (06) 862 1128, 0400-55 2453 AVOINNA MA - PE 9.00 - 17.00

H O T E L L I •R AVIN T OLA• PU B • SAU N A

Lehtisaarentie 28, 69700 Veteli • 040 648 4040 • www.kampeli.fi

Lehtisaarentie 28, 69700 Veteli 040 648 4040 www.kampeli.fi

Hyvää ja rauhallista Joulua

TELEVISIOT ja ATENNIT •Myynti •Huolto •Asennus

HAAPALAN AUTOTUULI OY

Panasonic Pioneer

puh. 044 0779 123

KIINTEISTÖHUOLTO KIVELÄ

Jätehuolto ja kuljetus

- Remontit - Kiinteistöhuoltotyöt

Jätehuoltoa ja kuljetusta vuodesta 1990 lähtien

Asko Kivelä, puh. 0400 460 145

www.seppotakalo-mattilaoy.fi

VETELI

Puh. 0400 361 855

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2018!

• TUULILASIEN VAIHDOT/ KORJAUKSET • AUTOHUOLLOT

VETELIN APTEEKKI Koulutie 63, 69700 Veteli ma-pe 8.30-17, la 9-14 puh. 06 862 1419 • www.vetelinapteekki.fi

Marko Heikkilä, Rantatie 112, VETELI

Joulu 2017

91

VETELIN YHDISTYS

POLTTOPUITA

VETELIN ENERGIA

Ympäri vuoden - Tarpeesi mukaan Kotiin kuljetettuna

– pitkän tähtäimen energiakumppanuutta info@venergia.fi | www.venergia.fi

06 866 3600

Hyvää Joulua ja Vauhdikasta Uutta Vuotta

Juhani Ylitalo, Veteli Puh. 0400 918 679

palvelu s u n n e Rak ikkala e H i r a K Puh. 040 742 2667 Oosintie 8, 69700 Veteli

KEMORAN MOOTTORIRATA Kemorantie 161, 69750 SILLANPÄÄ p. 040 670 3700

Pulkkisen Nuorisoseura

Haukilahdentie, 69830 Pulkkinen Puh.joht. Pentti Leppäniemi Puh. 040 513 9827

INSINÖÖRITOIMISTO MARTTI PIHLAJAMAA

Perhonjokilaakson

DI Martti Pihlajamaa P. 040 5180 130

KATSASTUS OY

Aittaniementie 25, 69850 Patana inststo.m.pihlajamaa@co.inet.fi

Puh. 06 862 8150

Lämmin joulutervehdyksemme

OP Perhonjokilaakso Veteli

– MARKET PASSELI

Rauta • Tekstiili • Posti • Veikkaus p. 862 1301

– MARKET PASSELI Elintarvike p. 040 340 0544

Konehuolto Klemola Ay Asmalampintie 2 69700 VETELI p. 040 504 0406

Kuljetus

E. TIKKAKOSKI OY Veteli puh. 0400 577 713

Rauhallista Joulua ja Rauhallista Joulua ja Onnea Uudelle Vuodelle Onnea Uudelle Vuodelle

92

Joulu 2017

Taksi Ari Palola

VETELIN YHDISTYS

HIEROJA

Kaikki huollot en Alkuperäin ! y ily korjaukset Pirjo Korkeasaari takuu etstääja Autofit-

Kaikki huollot ja korjaukset ammattitaidolla!

HAUTAKIVIPALVELU Haapasalo UUDET HAUTAKIVET, KUNNOSTUKSET ja KAIVERRUKSET

Isopatanantie 135

ammattitaidolla!

, Tiesitkö rjaamolla voit huoltokouudenkin auton? aa tt la ol hu llon jälkeen. räaikaishuo sa Autofit–määastakuut ovat voimas hd kaikki te

puh. 040 5802 204

inen AP-Autokorjaamo Tmi Alkuperä y! y säil69750 Viisteentie Sillanpää uu et10, fittakitk tä Autovoit olla ton?

Puh.Ti040-757 es ö,rjaam4689 au ko huolto a uudenkin en tta n jälke ap.autokorjaamo@co.inet.fi huolla ishuollo imassa. ääräaika at vo

Nyt myös kivimallisto esillä SOITA JA SOVI ESITTELY

Autofit–m dastakuut ov kaikki teh

AP-Autokorjaamo Tmi

040 507 2095 040 570 8621

AP-Autokorjaamo Tmi AP-Autokorjaamo Viisteentie 10, 69750 Sillanpää Tmi Tmi Viisteentie 10, 69750 Sillanpää AP-AViisteentie amoSillanpää utokorja 10, 69750 Puh. 040-757 4689 npää 69750 Silla ie 10, Puh. 040-757 4689 Puh. 040-757 4689 Viisteent ap.autokorjaamo@co.inet.fi 757 4689 ap.autokorjaamo@co.inet.fi Puh. 040KONEURAKOINTI .fi ap.autokorjaamo@co.inet.fi VETELIN ap.autokorjaamo@co.inet

KONEMETALLI OY p. 06 862 1092 konemet@veteli.fi

Kyösti Hietalahti

AP-Autokorjaamo Tmi

• kaivinkoneurakointi AP-Autokorjaamo Tmi Viisteentie 10, 69750 Sillanpää • talvikunnossapito • hiekotus Viisteentie 10, 69750 Sillanpää Puh. 040-757 4689 Puh. 040-757 4689

Puh. 0400ap.autokorjaamo@co.inet.fi 869 195

ap.autokorjaamo@co.inet.fi

• Kesäkahvila • Elävän musiikin esityksiä • Kesäteatteriesityksiä TUIJA AHTONIEMI LAASASENTIE 2, 69700 VETELI PUH. 040 5798 255

heinä-elokuussa

puh. 0207 969 410 • Koulutie 142,Veteli myynti@termater. • www.termater.

Parveke -ja terassilasitukset asennettuna!

Myös ulkovuoriremontit sekä peltikattotyöt Viisteentie 10, 69750 Sillanpää p. 0400 895 174

Soita ja kysy tarjous!

Rajaseudun Saluuna

040 733 3943

Kalliojärventie 841, Räyrinki puh. 040 5423 525

Välisuomen Lasiasennus Oy

MATTOKUTOMO Lasse Rantala

Peltityöt yli 30 v. kokemuksella

Oosintie 1, Veteli

p. 040 504 1517

Vitsinurkka

ONTELOkudetta ja mattoja

69810 RÄYRINKI puh. 0400 265 133, 0400 402974

Puhelin oli uusi kapistus, ja räyrinkiläisessä talossa mummo jätettiin kotimieheksi, kun nuorempi väki lähti ulkotöihin. Mummoa neuvottiin, että jos puhelin soi, ei tarvitse vastata. Tietysti se puhelin sitten soi ja mummo hermostui. Hän tarttui luuriin ja huusi: ”Meirän väki on heinätöisä pellolla eikä tänne tarvisse soitella.”

www.poyhonen.fi

Mustanpurontie 131, 62800 Vimpeli

Kansanparantaja, jäsenkorjaaja

Raimo Holtin vastaanotto

Vetelin Kalliojärvellä.

Myös iltaisin ja viikonloppuisin.

P. 0400 869 530

Pieni Nurkkapuoti Torpantie 154, 69700 Veteli p. 040 5338 094

Vaatteita, kenkiä ja asusteita naisille Etelän auringosta.

Myös lahjatavaroita.

Aina pitää panna paremmaksi Veteliläinen isäntä soitteli tuttavalleen Perhoon ja kertoi kuinka kova pakkanen on Vetelissä. Perholainen vastasi: ”Ei tuo vielä mitään oo, meillä täälä Perhosa on niin kova pakkanen, että sahapukkiki nostelee jalakojhan puuhuonhesa.”

Taito Saari VETELI Joulu 2017

93

Yhdistyskehittäjät Mauri Holma ja Marjatta Tjäru. Kuva: Taina Alanko

Yhdistyskehittäjä innostaa Lähdimme loppukesästä 2014 innokkaina Lehmirantaan Marja-Liisa, Marjatta ja minä osallistumaan yhdistyskehittäjien koulutukseen. Suunnitelmissamme oli saada yhdistysten kehittämistoiminta käyntiin myös KeskiPohjanmaan piirissä kolmen naisen voimin. Muut piirit olivat aloittaneet kehittämisen jo pari vuotta aikaisemmin.

Mutta kaikki suunnitelmat eivät toteudu, kuten ei tämäkään, sillä eri syistä kaksi kehittäjää putosi pois tiimistä, ja tiimi olin vain minä. Arvata saattaa, että olin enemmän tai vähemmän kauhuissani, kun jouduin sitten yksinäni aloittamaan yhdistysten kehittämistä.

Koulutuspäivät oli sovittu kolmelle alueellemme, ja ei muuta kun soitellen sotaan. Tilannetta ei parantanut sekään, että Eläkeliitosta oli annettu sellainen ihmeellinen ohje, ettei piiri sen paremmin kuin toiminnanjohtajakaan saanut millään tavalla osallistua koulutustilaisuuksiin.

No, jotenkin niistä ensimmäisistä koulutustilaisuuksista selvittiin osallistujien innoittamana, ja sain sellaisen käsityksen, että ihmiset olivat tyytyväi94

siä kehityspäivien antiin. Pääasia kuitenkin oli, että kehittämistyö saatiin alkuun.

Mitä se yhdistyskehittäminen on ja mitä yhdistyskehittäjä tekee? Tarvitaanko kehittäjiä? Aivan tavallista on, että yhdistykset sanovat, että meillä on kaikki hyvin, ei meidän tarvitse miettiä kehittämistä. Siinäpä se sitten on, se tuhannen taalan paikka yhdistyskehittäjälle, miten saada ihmiset mukaan miettimään omaa yhdistystään ja osallistumaan koulutuksiin ja kehittämistyöhön ja oikeastaan nykytermiä käyttäen ideoimaan yhdessä. Koulutus- tai ideapäivillä pyritään käyttämään erilaisia menetelmiä kuten oppimiskahvilaa, porinaryhmiä ja tuumatalkoita ym. jotta saadaan kaikki mukaan osallistumaan.

Yhdistyskehittäjän rooli on innostaa yhdistyksiä kokeilemaan jotakin uutta, uudistamaan toimintatapojaan ja rohkaisemaan aloitteellisuuteen. Uusia toimintatapoja ja mahdollisuuksia yleensä löytyy, kun ihmisiä osaa herätellä. Mutta ensin yhdistyskehittäjän tulee innostaa itsensä päivän kulkuun, sillä et voi innostaa muita, jos et ole itse innostunut.

Joulu 2017

Kehittämispäivillä on ollut jokin teema kehitettävistä asioista. Viime vuonna teemana oli tiedottaminen, ja yhdistykset laativat omat tiedottamissuunnitelmansa, jota sitten toivon mukaan käytiin läpi yhdistysten kokoontumisissa.

Tänä vuonna teemana on mahdollisuuksien maailma, millä teemalla jatketaan vielä ensi vuonnakin. Ideapäivillä luotiin suunnitelma, miten saada jotakin uutta oman yhdistyksen toimintaan huomioiden yhdistysten erilaiset puitteet.

Yhdistyskehittäjä ei itse voi kehittää yhdistysten toimintaa. Kehittäjän tehtävä on heitellä ideoita ja johdatella erimuotoista ryhmätyöskentelyä ja saada ihmiset osallistumaan, sillä vain osallistuessaan itse kukin voi rakentaa arkipäiväänsä ja kehittää samalla yhdistyksien toimintaa. Toivottavasti kehittäjätiimimme osaa innostaa jatkossakin yhdistyksiä hyvään toimintaan. Tiimimme on nyt vahvempi, kun meillä on piiri mukana suunnitteluissa.

Marjatta Tjäru yhdistyskehittäjä

Vipinää vimpaimiin sukupolvien yli Kouluttajien Riitta Anttilan ja pojanpoikansa Oiva Anttilan kokemukset ja tuntemukset olivat hyviä Vipinää vimpaimiin -kurssilla. Ilman tietokonetta ja nettiä voi olla haasteellista selvitä nykyaikaisessa digitaalisessa Suomessa. Koimme, että taidot, joita opetimme kurssin aikana, voivat helpottaa ihmisten arkea. Esimerkiksi sähköpostin omistaminen ja käyttö ovat joitain palveluita hankittaessa nykyään välttämättömyyksiä.

Koimme kurssin vetämisen mukavaksi ja vaivattomaksi. Oppilaat osoittivat aitoa mielenkiintoa käsittelemiämme aiheita kohtaan. Kurssin vetämistä edesauttoi oppilaiden aktiivinen osallistuminen, osa aihepiireistä nousi esille oppilaiden aloitteesta. Aina ei ole helppoa tietää, mikä on tarpeellista tietoa muille.

"Nuorempana opettajana minun oli mukavaa huomata ettei eri sukupolviin kuuluminen hidastanut opetusta, vaan pikemminkin herätti monissa oppilaissa kiinnostusta aiheeseen ja digitalisaation moniin eri näkökulmiin. Huomasin, että suuresta ikähaarukasta huolimatta löysimme yhteyden kurssin aikana," pohtii Oiva Anttila.

Yhteys eri sukupolvien välillä oli antoisaa, iloista ja mukaansa tempaavaa. Kannuksen kurssin jälkeen suuntasimme Kaustiselle. Matkalla Oiva mietti, että onkohan siellä yhtä mukavaa porukkaa kuin Kannuksessa – ja niin oli! Syntyi välitön, lämmin yhteys koulutettaviin.

Yhdellä tauolla Oiva soitti pianolla Maamme-laulua, niin kohta koko porukka lauloi antaumuksella mukana.

Opittiin, harjoiteltiin ja harjoiteltiin, välillä ehdittiin pientä tarinaakin kertomaan.

Kiitos, kun olitte mukana, meille jäi mukavat muistot.

”Kaustisen keskuskoululla oli 19 läppärikurssilaisia ja Marttalassa tablettikurssilaisia 7. Keskuskoululla oli hyvä systeemi. Korkeassa kärryssä oli läppäreitä omissa lokeroissaan, piuha pois eikä muuta kuin töihin. Päivän päätteeksi laitettiin läppäri takaisin numeroidulle omalle paikalleen. Koneita riitti, ja jos joku kone ei mennyt nettiin, sai vaihtaa vain uuden,” kertoo Riitta Anttila.

Joulu 2017

Kouluttajina toimivat Oiva Anttila ja Riitta Anttila.

95

Ihastuttava Itävallan matka Tämän vuotisen Eläkeliiton KeskiPohjanmaan piirin ulkomaan matkan kohteeksi oli valittu Alppien, vehreitten laaksojen, hyvän ruoan, iloisten ihmisten ja ihanan musiikin maa: Itävalta. Lähdimme 8.9. aamulennoilla Kokkolasta ja Vaasasta Helsinkiin ja sieltä Müncheniin, jossa meitä oli bussi odottamassa.

Majoituimme viehättävään Alppien ympäröimään Zeller-järven rannalla sijaisevaan Zell am Seen kaupunkiin.

Se tarjosi täydellisen yhdistelmän ulkoiluun sekä lomalla rauhoittumiseen.

Matkamme aikana teimme monipuolisia retkiä, jotka tutustuttivat meidät Itävallan ihastuttavaan luontoon sekä paikalliseen elämään ja kulttuuriin.

Lauantaina lähdimme heti aamiaisen jälkeen päiväretkelle tutustumaan upeisiin alppimaisemiin. Retkemme suuntautui Hohe Tauaernin luonnonpuiston alueelle.

Oppaanamme toimi aina yhtä iloinen ja avulias Raita Virranniemi Kuusamosta.

Nousimme kapeaa Alppitietä aina n. 2400 metrin korkeuteen Franz Josef Höhelle, josta ihailimme Itävallan korkeinta vuorta Grossglockneria (3798 m) ja jäätikkömaisemia. Kurkistelimme rinteeseen, näkyykö hellyttäviä murmeleita. Näkyihän niitä. Siellä ne rinteessä mutustivat ruohoa kurkistellen välillä ylöspäin ja päästelivät varoitusvihellyksiään.

96

Joulu 2017

Matkalla pysähdyimme viehättävään Heiligenblutin alppikylään.

Sunnuntaina risteilimme Zellerjärvellä, jonka jälkeen jatkoimme postibussilla hissien ala-asemalle ja nousimme köysihissillä 3029 metrin korkeuteen. Ylhäällä katsoimme luontofilmin ja vierailimme Sissin kappelissa. Alas päästyämme kiersimme Zeller-järven pienoisjunalla.

Illallisen jälkeen pääsimme seuraamaan järvelle heijastettavaa upeaa valoista, vedestä ja klassisesta musiikista koottua esitystä.

Kotkanpesään tutustumisen jälkeen ajoimme kuvankauniiseen Salzburgiin, joka tunnetaan Mozartin syntymäkaupunkina. Kaupungissa oli aikaa käydä pikku ostoksilla sekä maistaa alkupe-

Pienoisjuna-ajelulle

räisellä salaisella reseptillä tehtyä Sacher-kakkua.

Tiistaina 12.9. oli bussikuljetus kohti Munchenin lentokenttää, josta lento Helsinkiin ja jatkot Kokkolaan ja Vaasaan. Antoisa matkamme päättyi halauksiin ja hyvän kotimatkan toivotuksiin. Luvattiin, että ensi vuonna uudestaan – ehkä Portugaliin tai ainakin jonnekin.

Reippaita matkakavereita, Raita-opastamme sekä vastuullista matkanjärjestäjä Trio Travels´ia kiittäen, piirin puolesta matkavastaavana mukana ollut Maanantaina oli vuorossa nousu Hitlerille rakennetulle Kotkanpesälle. Kuvassa Mussolinin paikkaan lahjoittama takka.

Teksti ja kuvat: Taina Alanko

Salzburgin linna

Joulu 2017

97

Hyvää

! a u l u o J ä Hyvä

Käytä eläkeliiton omia tuotteita

X X Ko k

WWW.TALVIHARMONIKKA.COM

Talviharmonikka

XX Kar

kolan

leby Vinteraccordeon

10.–18.2.2018

Talvinen koko perheen kaupunkifestivaali Kokkolassa ja Pietarsaaressa

Lautasliinat Keski-Pohjanmaan piirin oma tuote on kissankelloaiheiset lautasliinat. Koko taitettuna neljään 24x24 cm. Laatikossa 2400 kpl. Myydään laatikoittain.

KE 15.2. SUURI VIIHDEKONSERTTI

Suruadressit

Guardia Nueva, joht. Raimo Vertainen sol. Johanna Försti & Teemu Roivanen Snellman-sali klo 15.00 ja 19.00 Iskelmän evergreenejä, musikaalisävelmiä

Koko A4. Kirjekuori mukana. Useita tekstivaihtoehtoja. Kortit ja adressit myydään kymmenen kappaleen erissä.

Onnittelukortit Koko A5 sekä A4

KE 14.2. EI HUONO!

Tuotteet on tilattavissa kaikkiin piireihin ja yhdistyksiin piirin toimistolta puh. 050 3421 203 tai keski-pohjanmaa@elakeliitto.fi.

Ystävänpäiväkonsertti. Jorma Uotinen, Helena Lindgren Trio Avec. Snellman-sali klo 19.00

KESKI-POHJANMAAN PIIRI

Yhteistyöstä kiittäen & Hyvää joulua toivottaen

Te määräätte suunnan, minä toteutan bussimatkanne

VALMIIT BUSSIMATKAT

KULJETUKSET, HOTELLIT, RUOKAILUT, SISÄÄNPÄÄSYT, LAIVAMATKAT

MATKA-VESA Ky Vesa Hirsikangas www.pohjolanmatka.fi

98

P. 050-2017 info@matka-vesa.fi Katso matkat: www.matka-vesa.fi

Joulu 2017

SU 11.2. KIVIKASVOT

Satumaani Suomi Show. Snellman-sali klo 14.00

Katso koko ohjelma www.talviharmonikka.com

Eläkeliiton Keski-Pohjanmaan piiri v. 2017 Piirihallitus

Juhani Forslund, pj Simo Venetjoki Mauri Holma Terho Paavola Tapani Typpö Antti Ruokoja Marjatta Niemi Kaarina Niemi Ritva Järvelä Sauli Kattilakoski Elli Kalliokoski Jukka Salo Arja Videnoja Pauli Väliverronen Toiminnanjoht. Taina Alanko Piirin liittovaltuutetut 3.6.2015 alk.

Aini Karvonen 040 719 1067 Jorma Tikkanen 0500 562 510 Eero Halmetoja 0500 561 874

Akolantie 9, 68100 Himanka Perhontie 524, 69570 Karvonen Ypyäntie 86, 69170 Yli-Kannus Lumppiontie 255, 69600 Kaustinen Linnaleirintie 29 B 2, 67100 Kokkola Kälviäntie 1499, 68300 Kälviä Hietalantie 15, 69420 Yli-Lesti Lohtajantie 3 C 3, 68230 Lohtaja Aatunkuja 1 as 2, 69950 Perho Juutintie 18, 68600 Pietarsaari Järvitie 6, 85410 Sievi Porkolantie 5 B, 69300 Toholampi Sepäntie 236, 68370 Ullava Kustintie 5 A 1, 69700 Veteli Halkokarintie 4, 67300 Kokkola

0400 748 580 040 747 2101 044 549 8713 040 151 2891 045 259 7417 045 201 1029 040 737 4360 050 373 1793 0400 830 422 050 536 2426 050 360 2561 040 160 4450 040 964 8793 040 596 4249 050 342 1203

1. varavaltuutettu Tarja Isoaho 050 575 2933 Marjatta Tjäru 0400 974 127 Heikki Koivisto 044 254 4275

Piirin kunniapuheenjohtaja Matti Koskela, Toholampi Eläkeliiton kunniajäsen Pauli Känsälä, Kaustinen

juhani.forslund@kotinet.com simo.venetjoki@gmail.com maurhol1@msn.com terho.paavol@gmail.com tapanityppo@gmail.com antti.ruokoja@gmail.com helenmarjatta@gmail.com kaarina_44@hotmail.com ritva.jarvela@kase.fi sakattil@multi.fi elli.h.kalliokoski@gmail.com justus.salo@kotinet.com arja.videnoja@gmail.com pauliva@veteli.fi keski-pohjanmaa@elakeliitto.fi

2. varavaltuutettu Kari Hanhikoski 040 761 1198 Kaarina Willman 040 511 7725 Laura Koivisto 040 536 1407

Piirin kotisivut internetissä: www.elakeliitto.fi/keski-pohjanmaa Piirin fb-sivut: www.facebook.com/elakeliitonkeskipohjanmaanpiiri

JÄSENYHDISTYKSET (Jäsenmäärä 31.8.2013) Yhdistys Puheenjohtaja Sihteeri Halsua pv 1975 jäs 228

Eija Mastokangas Aini Karvonen Lohtaja Kannistontie 566 Kirkkotie 20 D 20 pv 1975 69510 Halsua 69510 Halsua jäs 314 040 868 4103 040 719 1067 mastokangas.eija@gmail.com aini.karvonen@gmail.com

Kaarina Niemi Simo Pesola Lohtajantie 3 C 3 Uudenkyläntie 530 68230 Lohtaja 68230 Lohtaja 050 373 1793 050 381 6818 kaarina_44i@hotmail.com

Himanka Juhani Forslund Helena Tilus Perho Tapani Anttila pv 1979 Akolantie 9 Akolankuja 6 pv 1975 Kokkolantie 462 jäs 239 68100 Himanka 68100 Himanka jäs 336 69920 Oksakoski 0400 748 580 050 374 3094 0400 393 518 juhani.forslund@kotinet.com helena.tilus@kotinet.com Kannus pv 1971 jäs 473

Mauri Holma Ypyäntie 86 69170 Yli-Kannus 044 549 8713 maurhol1@msn.com

Liisa Äijälä Pietarsaari Kisakuja 2 pv 1998 69100 Kannus jäs 40 044 254 4314 liisa.aijala2@gmail.com

Elsa Peltola Kivijärventie 37 69980 Möttönen 040 575 8532 elsa.peltola@luukku.com

Martti Autio Eija Halttu Skutnabbantie 248 68600 Pietarsaari 040 556 6322 040 503 4049 mm.autio@luukku.com eija.hattu@suomi24.fi

Kaustinen Terho Paavola pv 1975 Lumppiontie 255 jäs 620 69600 Kaustinen 040 151 2891 terho.paavola@gmail.com

Maija-Liisa Paavola Sievi Oiva Kankaanpää Järveläntie 383 pv 1976 Lahdenperäntie 70 69600 Kaustinen jäs 278 85340 Jyrinki 050 342 1386 050 500 1634 ml.paavola@kase.fi oiva.kankaanpaa@gmail.com

Kokkola pv 1976 jäs 373

Tapani Typpö Linnaleirintie 29 B 2 67100 Kokkola 045 259 7417 tapani.typpo@gmail.com

Raili Kultala Toholampi Jukka Salo Leo Mäenpää Juukontie 10 pv 1975 Porkolantie 5 B Puistotie 2 67500 Kokkola jäs 240 69300 Toholampi 69300 Toholampi 0400 668 589 040 160 4450 044 587 1988 raili.kultala@anvianet.fi justus.salo@kotinet.com leo.maenpaa@kotinet.com

Kälviä pv 1975 jäs 298

Antti Ruokoja Kälviäntie 1499 68300 Kälviä 045 201 1029 antti.ruokoja@gmail.com

Hilkka Tapio Ullava Simukkalantie 5 pv 1980 68300 Kälviä jäs 147 040 581 2283 hilkka.tapio@pp.kpnet.fi

Sisko Hautamäki Leppipellontie 45 68380 Ullava 050 343 5162 annikki.sisko@gmail.com

Maarit Grönholm Kannuksentie 2 68370 Ullava 040 759 0243 maarit.gronholm@outlook.com

Raija Heikkinen Veteli Lestijärventie 955 pv 1973 69450 Yli-Lesti jäs 516 040 574 6171 heikkinenraija007@gmail.com

Pauli Väliverronen Kustintie 5 A 1 69700 Veteli 040 596 4249 pauliva@veteli.fi

Katariina Finnilä Isokyläntie 26 69820 Räyrinki 0400 504 843 katariina.finnila@hotmail.com

Lestijärvi Ritva Lappi pv 1975 Lestintie 14 jäs 79 69440 Lestijärvi 040 538 5107 ritva.lappi@gmail.com

Joulu 2017

Eila Löytynoja Kajaanintie 211 85410 Sievi 044 327 6040 eila.loytynoja@gmail.com

99

Joulu 2017 30. vuosikerta

Piiri tiedottaa tapahtumistaan • kotisivuilla osoitteessa www.elakeliitto.fi/ keski-pohjanmaa • Facebookissa: Eläkeliiton Keski-Pohjanmaan piiri ry

Julkaisija:

Eläkeliiton Keski-Pohjanmaan piiri ry.

Päätoimittaja:

Taina Alanko

Toimituskunta:

Eeva Inkeri Kluukeri, Aulis Hietalahti, Heikki Kankaanpää

Talous:

Taina Alanko

• EL-Sanomissa (6 kertaa/vuosi)

Painosmäärä:

4 300 kpl

• tarvittaessa kirjeitse

Lehden hinta:

8e

• virallisista kevät- ja syyskokouksista lisäksi lehtiilmoituksella Keskipohjanmaassa sekä EL-Sanomissa

Sivunvalmistus: Elina Korpiaho Painopaikka:

Lönnberg Print & Promo

Kansikuva:

Veli Männistö, Toholampi

• sähköpostilla piirihallituksen jäsenille, yhdistysten puheenjohtajille ja sihteereille sekä sovituille muille vastuuhenkilöille • Yhdistyspalstalla Keskipohjanmaassa

Piirin toiminnantarkastajat Ritva Jylhä Halsualta ja Lauri Keski-Rahkonen Toholammilta tärkeässä tehtävässään arvioimassa edellisen vuoden hallinnon järjestämistä, kirjanpidon ja tilinpäätöksen asianmukaisuutta, sekä jäsenten yhdenvertaisen kohtelun toteutumista. Kuva: Taina Alanko

Kiitämme kaikkia tämän lehden sisällön tuottamiseen osallistuneita henkilöitä, ilmoittajia ja yhteistyökumppaneita ahkeruudesta ja tuesta.

Mukavia lukuhetkiä lehtemme 30. vuosikerran Joulu 2017 parissa.

Piirihallitus

100 46

Joulu 2017

SKAND 2 x 100

Hyvää joulua ja matkailuvuotta 2018!

ENNAKKOTIETO: Tervetuloa Eläkeliiton Pohjanmaan piirien yhteiselle jäsenmatkalle ihastuttavaan Portugaliin kesäkuussa 2018 Turvallisessa ja mukavassa seurassa, matkanjohtajamme on kanssamme koko matkan ajan. Perillä meillä on kohteen tunteva suomalainen opas. Majoitumme Lissaboniin keskustahotelliin, josta teemme mielenkiintoisia päiväretkiä Portugalin maaseudulle ja rannikolle. Nautimme paikallisesta herkuista, nähtävyyksistä sekä leppoisasta elämänmenosta. Portugali kiehtoo erilaisuudellaan ja monipuolisuudellaan. Portugalin kohta 900-vuotisen historian aikaisten rakennustaiteen monumenttien rikkaus on hämmästyttävän suuri ja levittäytyy koko maahan linnoituksina, linnoina, luostareina ja kirkkoina. Portugali elää historiassa ja nykyhetkessä ja sen vieraanvaraisten, ystävällisten ihmisten huoleton elämäntapa tarttuu hetkessä myös vierailijaan.

HAIKKO4 2 x 100

LISÄTIETOJA www.kontiki.fi/matkat/pohjanmaan-elakeliittojenportugali tai pyydä esite omalta Eläkeliiton edustajaltasi.

Paikkoja on rajoitetusti ja ne myydään varausjärjestyksessä.

Kotoista ja pehmeää lämpöä oli Muhoksen yhdistyksen aidassa.

ILMOITTAUTUMISET 28.2. MENNESSÄ Minna Peltonen puh. 09 466300 tai ilmoittautumiset@kontiki.fi Vastuullinen matkanjärjestäjä on kotimainen Oy Kon-Tiki Tours Ltd. / Trio Travels

Isänmaan monet kasvot 10.-16.7.2017

KAUSTINEN folk music FESTIVAL AITOVIERILTÄ PITOIHIN Eläkeliiton kesäpäivät 15.-16.7.2017

Kaustisella esillä olleet aidatLämpimästi kertoivat tervetuloa paljon Suomesta. kesäjuhlaan ja liittokokoukseen

A www.elakeliitto.fi/keski-pohjanmaa • www.kaustinen.net

Lämmin kiitos onnistuneista Eläkeliiton kesäpäivistä läheltä ja kaukaa saapuneille vieraille, esiintyjille, aitateoksien tekoon osallistuneille.

Suuri kiitos järjestelytuesta talkoolaisille, Kaustisen kansanmusiikkijuhlien osaaville järjestäjille sekä lukuisille yhteistyökumppaneillemme.

Saimme viettää ikimuistoiset Aitovieriltä pitoihin kesäpäivät - yhdessä Eläkeliiton Keski-Pohjanmaan piiri Eläkeliiton Kaustisen yhdistys

www.kontiki.fi

Sydän-Suomeen Jyväskylän Paviljonkiin 6.-7.6.

nita Virkkula ja Eila Härmä katselivat aitoja.

Yksi jos toinen aita herätti kysymyksiä, minkälainen paikkakunta onkaan kysymyksessä. Onkos siellä tuollaista?

– Upealta näyttää. Monipuolisesti näissä esitellään Suomenmaata, Virkkula totesi.

Virkkula on Eläkeliiton YliKiimingin yhdistyksen puheenjohtaja ja Härmä sihteeri.

Langat, kävyt ja muut koristeet ihastuttivat. Kerran jos toisenkin tuli mieleen, mitenkäs tuo oli tehty.

Saksasta Kuopion kautta juhlille saapuneet Tuula Haberstock ja Helmut Smithpeter tutkivat myös innokkaasti aitoja.

– Hienoja aitoja, Haberstock arvioi.

He olivat toista kertaa Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla.

Teksti ja kuvat: Vesa Toikka

Helmut Smithpeter ja Tuula Haberstock ihastelivat kauniita käsit tuloksia niin etu- kuin takapuoleltakin.

Taas lämpöinen joulutunnelma, sydämiimme hiipii...

V a e n On & a

u l u o J ä ä v y

KALAJOKI

SEUTU

H

8 1 0 2 e l l e d uo