Yhteiskunta 2/2024

MAINOSLI ITE

MAINOSLI ITE

Content Housen tuottama erikoisjulkaisu

Pilotti. Suomessa etsitään ratkaisuja tohtoripulaan. s. 8

Yhteiskunta Ymmärrys

Uskontolukutaito on globaalissa nyky-yhteiskunnassa tärkeä kyky ja vakauden perusta. s. 11

Tampereen Vapriikkiin avautui yhteiskunnallista keskustelua aktivoiva kohtaamispaikka. s. 4

TOIVON

silta

Dialogi

Monikriisien maailmassa sivistyksen rooli korostuu ennen kaikkea rauhan ja demokratian rakentajana. Puheenvuorossa Janne Taalas ja Tarja Halonen s.2

Hyvinvointi

Turussa tehdään uraauurtavaa tutkimusta lasten ja nuorten yksinäisyyden kitkemiseksi. s. 10

Content Housen tuottama erikoisjulkaisu

YHTEISKUNTA

MAINOSLIITE

TEKIJÄT | Sisältökoordinaattori Anki Valkamo | Visuaalinen koordinointi Birgitta Bröms | Projektikoordinaattori Jonatan Lausti | Kirjoittajat Helen Partti, Mari Korhonen, Maisa Lampinen, Saana Lehtinen, Tuomas I. Lehtonen, Elina Jäntti | Kuvaajat Aleksi Lausti, Eino Ansio, Anni Hartikainen, Harri Tarvainen, Outi Neuvonen, Sanni Hirvonen, Suvi Laine, Anthony Ubaud (kansikuva) | Kannen kuvauspaikka The Hotel Maria

| Yhteiskunta on Content Housen julkaisema mainosliite. Jaellaan Helsingin ­Sanomien liitteenä 05.02.2024.

Painosmäärä 100 000.

newspool.fi

Hyvää sivistyksen vuotta 2024 PUHEENVUORO ILMASTONMUUTOS vaatii pontevia toimia, jotta voisimme antaa tuleville sukupolville elävän maailman. Samanaikaisesti, maailma muuttuu yhä eripuraisemmaksi. Sotien määrä on korkeimmillaan sitten toisen maailmansodan ja niiden vaikutukset siviileihin ovat karmeita. Ääriajattelu nostaa päätään ja demokratia kaipaa puolustamista.

SA M A L L A KU N seuraamme kuvia sodan tuhoista on tieto maapallomme

kehityksestä vahvistanut globaalin yhteistyön merkitystä. Nykysivistykseen kuuluu käsitys planeetastamme, josta meidän on yhdessä pidettävä huolta. Toisiinsa kietoutuneita kansainvälisiä kriisejä ei ratkaista vain rajojen sisällä vaan rajat ylittäen. Ihmiskunnan yhteiselle tehtävälistalle, YKn kestävän kehityksen tavoitteisiin, on kirjattu muun muassa koulutus ja oppiminen sekä rauha ja tasa-arvo.

Nämä tavoitteet vaativat sivistystä.

JUURI TÄMÄ VUOSI on nimetty Suomessa Sivistyksen vuodeksi. Maailma tarvitseekin nyt sivistystä: ihmisten halua ja kykyä kuulla kanssaihmisiään. Sivistyskäsityksiä on monenlaisia, mutta ne kaikki perustuvat vuorovaikutukseen.

Sivistys avartaa näkemyksiä ja lisää ymmärrystä, joka rakentaa rauhaa yksilöiden ja yhteisöjen välillä.

SIVISTYS EI tarkoita hymistelyä vaan valmiutta keskustella,

ymmärtää ja olla eri mieltä. Tavoitteena ei ole olla kaikista asioista samaa mieltä, vaan löytää kunnioittava keskusteluyhteys. Rauhalle ei löydy vakaata pohjaa ilman vuoropuhelua, olipa kyse sitten ihmisten välisistä suhteista tai rauhanneuvotteluista. On olennaista, että kaikki voivat osallistua keskusteluun – myös tytöt ja naiset kaikkialla maailmassa.

SIVISTYS, DEMOKRATIA JA RAUHA vahvistavat toisiaan. Demokratian pohja on usko jokaisen ihmisen arvoon. Suomessa olemme sukupolvien ajan uskoneet koulutukseen kehityksen voimana. Sivistys ponnistaa koulutuksesta, mutta on sitä enemmän. Se on sydämen tuomista aivojen rinnalle. Se rakentuu arvoihimme – ihmisistä, luonnosta, maailmasta.

SIVISTYS ON suomalainen sana. Sen kääntäminen muille kielille on yhtä vaikeaa kuin saunan tai sisun. Olkaamme siksi sivistyksen lähettiläitä kotona ja kansainvälisesti.

SOTA ON uhka sivistykselle. Venäjän hyökkäys Ukrainaan nostaa mieleemme hurmeisia kaikuja Euroopan sivistyksen suurimmista katastrofeista viime vuosisadalta. Me olemme myötäeläneet voimakkaasti ukrainalaisten kohtalon ja kasvaneet uuteen solidaarisuuteen. Sota Euroopassa ja Lähi-idässä lietsoo pelkoa ja ahdistusta, se syö värit maailmasta ja kärjistää keskustelut.

NÄYTETÄ ÄN YHDESSÄ mitä suomalainen sivistys merkitsee!

Tarja Halonen | Suomen tasavallan 11. presidentti Janne Taalas | toimitusjohtaja, CMI — Martti Ahtisaari Peace Foundation

Sivistyksen ja oppimisen Tiedekeskus Soppi avattiin vuonna 2022 Bulevardilla ja on nyt Töölössä osoitteessa Cygnaeuksenkatu 4.

Vuonna 2024 Sopen pop up -näyttely lähtee kiertueelle eri puolille Suomea. Sopen laajempi kiertonäyttely viedään Tampereelle, Turkuun, Jyväskylään, Joensuuhun, Vaasaan ja Rovaniemelle. Kiertonäyttely on osa opetus- ja kulttuuriministeriön nimeämää Sivistyksen teemavuotta 2024. Teemavuoden tapahtumia koordinoi Kvs-säätiö.

Takamatkalta huima loikka sivistyksen eturintamaan

Tiedekeskus Sopen dialogiin innostava näyttely kertoo suomalaisen sivistyksen erityispiirteistä.

Aikamatka suomalaisen sivistyksen alkulähteille Tiedekeskus Sopen laaja kiertonäyttely houkuttelee tutkimaan sivistysvaltion syntyä ja tulevaisuudennäkymiä. teksti helen partti kuva aleksi lausti

N

yt ei olla koulumuseossa tai taidenäyttelyssä. Eron huomaa siitä, että edellä mainituissa paikoissa kuljetaan useimmiten hiljaa eteenpäin muita häiritsemättä. Helsingin Cygnaeuksenkadulla sijaitsevassa Tiedekeskus Sopessa on päinvastainen meininki. Siellä rohkaistaan keskuste-

lemaan ja vaihtamaan mielipiteitä näyttelyn yksityiskohdista. Sopessa on helppo antautua dialogiin.

– Meillä käy paljon työporukoita ja koululaisryhmiä, myös kansainvälisiä vieraita, joita kiinnostaa esimerkiksi suomalaisen koululaitoksen kehitys, kertoo TKI-päällikkö Heidi Kinnunen.

Soppi esittelee sivistyksen sisältöjä tekstin ja kuvan yhdistelmillä ripeästi etenevänä aikajanana. Yksityiskohtien runsaus tarjoaa hauskaa bongattavaa niin korkeasti sivistyneelle kuin suomalaista sivistystä vähemmän tuntevalle vierailijalle.

Ytimekkäät tekstit ovat esillä suomeksi ja englanniksi. Kiinnostava detalji liittyy sivistys-sanaan: sille ei ole asiantuntijoiden ankarista käännösyrityksistä huolimatta löytynyt nasevaa englanninnosta, joten Sopessa sivistys on sivistys myös englanniksi.

Suomalaista kulttuuria ja sivistystä on usein luonnehdittu ohueksi. Sopessa nähtävä aikajana osoittaa, että Suomi on ollut monessa asiassa muuta Eurooppaa jäljessä.

Esimerkiksi British Museum perustettiin vuonna 1759, mutta Ateneumin taidemuseo vasta vuonna 1882.

Häkellystä aiheuttaa kuitenkin se, miten nopeasti Suomi on sivis-

tysvaltiona noussut maailman kärkimaiden joukkoon.

Sopessa käsitellään myös ajankohtaisia aiheita koulutuksen ja kasvatuksen kentältä. Tällaisia aiheita ovat muun muassa inkluusio sekä se, miten tasa-arvo toteutuu suomalaisessa koulutuksessa.

Kurkistus tulevaisuuteen

Sivistystä ja elinikäistä oppimista havainnollistava näyttely kurkottaa historian lisäksi vahvasti tulevaisuuteen. Lähivuosikymmenien näkymiä voi hahmotella mielessään kestävää tulevaisuutta kuvaavan taulukon edessä.

– Sopen vierailijat ovat esimerkiksi visioineet tukikohdan kuuhun ja fossiilisista polttoaineista luopumisen. Usein tulevaisuuspohdinnat kuitenkin keskittyvät vain lähivuosikymmenille, 2050–2060-luvuille, toteaa Sopen viestinnän asiantuntija Kristiina Andreasson.

Tiedekeskuksen tulevaisuustaulun edessä kerrotaan käydyn monta innostunutta keskustelua. Puhetta on virinnyt myös Sopen suosituimman ohjelmanumeron eli arvopelin parissa. Pelissä yksinkertaiset puupalikat auttavat hahmottamaan, miten arvot, kuten esimerkiksi rauha, ruoka, vesi, kansainvälisyys ja terveys, ovat vaihdelleet eri sukupolvien aikana.

MAINOSLIITE

Content Housen tuottama erikoisjulkaisu

YHTEISKUNTA

n

03

Kvs-säätiön sivistystyötä ohjaava johtoryhmä tietää, että arjen sivistyksellä huolehditaan kestävästä tulevaisuudesta. Sivistys on paras turvaverkkomme nykyisessä monikriisimaailmassa.

Sivistys on jokaisen etu sekä tie kestävään tulevaisuuteen Aiemmin uskottiin, että kirjaviisaus merkitsee sivistystä. Mutta mitä hyötyä tiedosta on, jos sitä ei käytetä yhteisen hyvän edistämiseen? teksti helen partti kuva aleksi lausti

S

isu, sauna ja sivistys. Sen ytimekäämmin ei Suomea voi kenellekään kuvailla.

Rimpsuun voi toki lisätä vielä Sibeliuksen ja salmiakin, toteaa Kansanvalistusseuran eli Kvs-säätiön toimitusjohtaja Lauri Tuomi pilke silmäkulmassa, joskin sivistyksen korostaminen on perusteltua juuri Kvs-säätiössä. Vuonna 1874 perustettu, Helsingin Museokadulla sijaitseva säätiö tunnetaan niin suomalaisten kuin ulkosuomalaisten piirissä monipuolisena toimijana ja sivistyksen lipunkantajana.

Vuonna 2024 Kvs-säätiöllä on erityinen tehtävä. Se koordinoi opetus-

ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta Sivistyksen teemavuotta.

– Teemavuoden aikana sanoitamme sivistystä uudelleen. Sivistyskäsitteessä on hienoa juuri se, että se on dynaaminen ja elää ajassa.

Jos ennen sivistyksen merkkinä pidettiin päähän päntättyä tietoa, se ei välttämättä päde enää nykypäivänä. Korkeasti koulutettu ihminen ei ole automaattisesti sivistynyt, jos hän ei käytä tietojaan ja taitojaan yhteisen hyvän eduksi.

– Me puhumme arkisivistyksestä, joka kytkeytyy koko yhteiskuntaan.

Jokainen otetaan huomioon

Arjessa sivistys näkyy tekoina ja yhteisöllisyyden tukemisena. Sivistynyt ihminen huolehtii paitsi itsestään myös muista. Hän toimii kestävän tulevaisuuden puolesta.

– Elämme kriisien aikaa, joten juuri nyt on tärkeää herätellä sivistyksen ajatusta ja palata sivistyksen äärelle. Koulutus ei yksin riitä, vaan meidän on pidettävä huolta myös ympäristöstämme ja planeetastamme.

Sydämeltään sivistynyt ihminen osaa huomioida vaikkapa sotaa paen-

neet ja ottaa heidät avoimesti mukaan suomalaiseen yhteiskuntaan.

Johtoajatukseksi Tuomi nostaa Yhdistyneiden kansakuntien moton ”ketään ei jätetä”.

Suomessa sama ajatus näkyy muun muassa opetuksessa. Kansalaisopistot tarjoavat maksuttomia kursseja maahanmuuttajille, jotta he pystyisivät integroitumaan uuteen elinympäristöönsä. Kun kaikki otetaan mukaan, polarisaation ja eriytymisen uhka vähenee. Kvs-säätiö on edistänyt monin tavoin vapaan sivistystyön toimintaa ja ylläpitää myös omaa kansalaisopistoa, Etelä-Helsingin kansalaisopistoa.

Peloton puolustaja

Kvs-säätiön toiminta ulottuu kaikkialle Suomeen mutta myös maan rajojen ulkopuolelle. Ulkosuomalaiset ovat jo 1970-luvulta asti käyneet Kvs-säätiön ylläpitämää kotiperuskoulua eri puolilla maailmaa.

Etäkoulu Kulkuri tavoittaa vuosittain useita satoja suomalaislapsia ja -nuoria kymmenissä eri maissa.

Kun kansakoulunopettajat kokoontuivat 1870-luvulla perusta-

maan Kansanvalistusseuraa, he tuskin osasivat unelmoida kaikille suunnatusta mahdollisuudesta oppia koko elämän ajan. Elinikäisestä oppimisesta on tullut pysyvä osa kehittyvää yhteiskuntaamme.

– Opimme ja rakennamme suomalaista sivistysvaltiota yhdessä.

Suomen vanhin sivistystyötä, aikuiskasvatusta ja elinikäistä oppimista edistävä taho täyttää tänä vuonna 150 vuotta.

Kaikki mukaan sivistystyöhön n Opetus- ja kulttuuriministeriön nimeämää teemavuotta

koordinoiva Kvs-säätiö kutsuu isot ja pienet toimijat mukaan Sivistyksen teemavuoden 2024 toimintaan ja tapahtumiin.

n Kaikki yhteisöt ja verkostot yrityksistä ja oppilaitoksista harrastusporukoihin ja taloyhtiöihin voivat järjestää tapahtumia. n Tapahtumaehdotukset voi kytkeä seuraaviin teemoihin: lukutaito ja dialogi, kestävä tulevaisuus, monimuotoisuus, yhdenvertaisuus ja uussuomalaisuus, tieteestä sivistykseksi, kulttuuri ja taide sivistyksen edelläkävijänä, lukutaito ja dialogi, elinikäinen oppiminen ja sivistys. n Teemavuoden suojelijat ovat presidentti Tarja Halonen ja Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssi.

MUKAAN VOI ILMOITTAUTUA OSOITTEESSA: SIVISTYS.FI

Content Housen tuottama erikoisjulkaisu

YHTEISKUNTA

04

MAINOSLIITE

n

Kupla yhdistää kävijöiden kohtaamisen ja pienimuotoisen näyttelytoiminnan. Tavoitteena on vahvistaa keskustelukulttuuria, lisätä osallisuutta ja kannustaa vuoropuheluun.

Keskusteluareena kunnioittaviin kohtaamisiin Tampereen museokeskus Vapriikkiin avautui yhteiskunnallista keskustelua aktivoiva kohtaamispaikka Kupla, jossa pohditaan ihmisten välistä vuorovaikutusta ja elämää digitalisoituneessa maailmassa yhdessä yli sukupolvirajojen. teksti mari korhonen kuva eino ansio

V

iestinnän globaali murros on muuttanut tapojamme lähettää ja vastaanottaa viestejä, käyttää yhteiskunnallisia palveluja ja olla vuorovaikutuksessa keskenämme. Samalla kun viestintäkanavien määrä on moninkertaistunut, huoli yhteiskunnallisen keskustelukulttuurin heikkenemisestä on lisääntynyt. Ylen ja Erätauko-säätiön luotsaaman Hyvin sanottu -tutkimushankkeen mukaan jopa 68 prosenttia suomalaisista kaipaa yleiseen keskusteluilmapiiriin asiallisuutta ja keskinäistä kunnioitusta.

Kohtaamispaikka Kupla kutsuu kä-

vijänsä Erätauko-keskustelujen arvostavaan vuoropuheluun sekä aktivoi ajattelemaan, ymmärtämään ja vaikuttamaan kantaaottavalla näyttelytoiminnalla.

– Viestinnän hurja muutos vaikuttaa meidän jokaisen elämään monin eri tavoin. Muun muassa palvelujen digitalisoituminen, tekoäly ja pelikulttuuri ovat tuoneet arkeemme uusia asioita, jotka ovat osalle isoja mullistuksia ja toisille pienempiä uudistuksia. Tarkoituksemme on herättää keskustelua ja syventää ymmärrystä siitä, mistä tähän on tultu ja mitä tämä kaikki merkitsee yksilön ja yhteiskun-

nan näkökulmasta, kertoo Mirka Ylä-Mattila Postimuseolta.

Ylä-Mattilan mukaan tietoisuus nykyisyydestä ja ymmärrys menneestä luo edellytykset turvallisen tulevaisuuden rakentamiselle.

Järjestettyjen keskustelujen lisäksi kohtaamispaikka Kupla on kaikille avoin tila, johon voi pysähtyä pohtimaan museokierroksella koettua, omaa elämää, mennyttä aikaa ja nykymaailman menoa.

– Näyttelytoiminnan ja Erätauko-keskustelujen lisäksi Kuplassa voi ladata itseään ja puhelinta, pelata, kohdata, lukea ja levähtää, Ylä-Mattila listaa uudenlaisen mu-

seotilan ja kohtaamispaikan useita käyttötarkoituksia.

Postimuseo muovautuu ja kehittyy maailman mukana

Vuonna 1927 perustetun Postimuseon tehtävänä on tutkia, tallentaa ja esittää postitoiminnan, viestinvälityksen sekä tieto- ja tavaraliikenteen ilmiöitä ja herättää keskustelua niiden yhteiskunnallisesta merkityksestä. Viestinnän murros ja monipuolistuminen ovat muuttaneet myös Postimuseon tehtävänkuvaa.

– Perinteinen käsitys postista kirjeiden välittäjänä ei enää istu tähän päivään, joten on ollut luonnollista laajentaa myös Postimuseon toiminta-aluetta. Lisäksi vuoden 2024 alusta meistä tuli valtakunnallinen vastuumuseo viestinnän, pelin, postin ja digitaalisen elämän erikoisaloilla yhdessä Tampereen historiallisten museoiden kanssa.

Osana tätä tehtävänkuvaa perustettiin myös kohtaamispaikka Kupla, jonka tavoitteena on edistää tasavertaisia kohtaamisia ja vahvistaa keskustelukulttuuria, osallisuutta ja avointa vuoropuhelua eri ihmisryhmien kesken, Ylä-Mattila sanoo.

Viestintä ei ole enää Postimuseossakaan yksisuuntaista tiedon välittämistä vaan avointa vuoropuhelua, jossa ymmärrystä historiasta luodaan monikanavaisesti ja kävijä on passiivisen vastaanottajan sijaan aktiivinen toimija.

– Museo ei vain tuuttaa tietoa tai

anna valmiita vastauksia vaan ennemminkin esittää kysymyksiä ja herättelee pohtimaan. Yhteiskunnallisten ilmiöiden lisäksi käsittelemämme teemat lisäävät ymmärrystä itsestä ja ympärillä olevista.

Keskustelu yhdistää silloin kun kupla puhkeaa

Museo on kaikille avoin neutraali tila, jossa erilaiset ihmiset ja ajatusmaailmat kohtaavat yhdistävän teeman ympärillä. Keskusteluareenalla onkin potentiaalia ehkäistä yhteiskunnallisen keskustelun polarisoitumista, avartaa näkökulmaa ja lisätä yhteisöllisyyden kokemusta ja yhteistä ymmärrystä.

– Jos ajatuksia vaihtaa vain oman viiteryhmän sisällä, katsontakanta usein kapenee. Omasta kuplasta ulos astuminen rikastuttaa ajattelua ja yhdistää ihmisiä, Ylä-Mattila kiteyttää ja kannustaa mukaan avoimeen keskusteluun.

Kuplassa järjestetään kaikille avoimia kuukausittaisia Ajankohtainen Kupla -pop-up-keskustelutilaisuuksia vaihtuvalla teemalla sekä ennakkoilmoittautumisella avautuvia Erätauko-keskusteluja digiarjesta ja digitalisoituvasta maailmasta.

KUPLAN NÄYTTELYT : 2.2.–26.5.2024 HYVÄ IHMINEN – MIKSI HOLOKAUSTI KOSKEE MEITÄKIN? 30.5.–25.8.2024 HILLITTÖMÄT UNDERGROUND-SARJAKUVAT

Content Housen tuottama erikoisjulkaisu

MAINOSLIITE

YHTEISKUNTA

n

Oppimisen eetos ei synny tyhjästä

Monet muutokset haastavat koulutusjärjestelmää

teksti maisa lampinen kuva anni hartikainen

H

eikentyneet tulokset Pisa-tutkimuksissa ovat herättäneet huolta suomalaisen osaamisperustan rapautumisesta ja on myös kysytty, onko luottamus oppimisen merkitykseen vähentynyt. Pisa-testeissä pärjääviä on edelleen, mutta heikosti suoriutuvien määrä kasvaa koko ajan ja oppilaiden välinen kuilu osaamistasossa on syventynyt. Sivistysala ry:n eli Sivistan toimitusjohtaja Susanna Niinistö-Sivurannan mukaan ilmiön taustalla olevia syitä tulee tarkastella laajasti.

– Oppiminen vaatii sitkeyttä ja

ongelmanratkaisukykyä. Niin ikään minäpystyvyys eli yksilön käsitys omista kyvyistään suoriutua annetuista tehtävistä on erittäin tärkeä tunne oppimisen kannalta. Nykyajan hektisyys ja nopeisiin palkintoihin kasvattava kulttuuri ohjaavat oppijaa etsimään valmiita vastauksia nopeasti vaikkapa netistä, jolloin päättelytyötä ei tarvitse tehdä itse. Silloin motivaatiota oppimiseen ei pääse syntymään, kertoo koulutussektorilla pitkän uran tehnyt Niinistö-Sivuranta.

Oppiminen on taito, joka luo hyvinvointia sekä yksilölle että yhteiskunnalle. Siksi oppimisen eetoksen

veyden haasteet ovat esimerkkejä muutoksista, jotka on huomioitava koulutuksen järjestämisessä.

– Pandemian jälkeisten tutkimusten perusteella tiedetään, että opiskelijat voivat kokea esimerkiksi sosiaalisten tilanteiden pelkoa aiempaa enemmän. Mielenterveysongelmat ovat hoitamattomina valtava uhka oppimiselle ja siten myös tulevaisuuden työllistymismahdollisuuksille, Niinistö-Sivuranta toteaa.

Samoin suhteellisen lyhyessä ajassa tapahtuneen digitalisaation aiheuttamia muutoksia oppimisessa on seurattava. Uusien teknologisten mahdollisuuksien ja niiden suoman joustavuuden hyödyntäminen yksilöllisten tarpeiden tueksi on tärkeää, mutta ihmisen hyvinvoinnin kannalta arvokkaiden sosiaalisten kohtaamisten roolia oppimisessa ei tule unohtaa.

– Kokonaisuuden huomioiminen on avaintekijä tulevaisuuden oppimisen laadun takaamiseksi.

Korostan myös laadukkaan opettajankoulutuksemme merkitystä.

Meillä on Suomessa todella osaavia opettajia, jotka tekevät tärkeää työtä kouluttaessaan ja kasvattaessaan tulevaisuuden osaajia, NiinistöSivuranta kiteyttää.

kaa. Yhteiskunnan näkökulmasta taas pitää turvata riittävät resurssit laadukkaan koulutuksen pohjaksi ja vahvistaa oppimisen eetosta niin mediassa, yleisessä keskustelussa kuin päätöksenteossakin, Niinistö-Sivuranta painottaa.

Sivistykseen panostaminen on koko yhteiskunnan asia, mutta keskustelu oppimisesta jää liian usein koulupuheen tasolle. Tarvitaan laaja-alaista keskustelua, tutkimustietoa ja yhteistyötä.

syntyminen ei ole ainoastaan yksilön tai koulutuksen järjestäjien vastuulla. Sen merkityksestä tulee puhua kaikilla yhteiskunnan tasoilla – niin politiikassa, työelämässä kuin kodeissakin. Ratkaisujen löytämiseen kaivataan kaikkien panosta ja riittäviä resursseja.

– Oppimisen arvostus syntyy yhteiskunnan sanoista ja teoista. On varmistettava, että nuoret tietävät oppimisen kannattavan silloinkin, kun se on työlästä ja vaikeaa.

Osaamisen kehittyminen on palkitsevaa, ja näitä kokemuksia pitäisi saada nuorille enemmän. Prosessille täytyy antaa myös tarpeeksi ai-

05

Sivistysalan yksityisten työnantajien edunvalvojana Sivista tekee työtä luodakseen alan toimijoille parhaat edellytykset toimia niin, että koulutuksen, sivistyksen ja osaamisen laatu Suomessa säilyy ja kehittyy. Yhteiskunnallisten muutosten tunnistaminen on tärkeää, jotta alan haasteisiin voidaan vastata.

Tämän vuoksi hyvinvointiin, vastuullisuuteen, kestävyyteen sekä kansainvälisyyteen liittyvät laajat trendit ovat osa järjestön uutta strategiaa.

Niinistö-Sivurannan mukaan Suomi tarvitsee kansainvälistä osaamista ja on keksittävä keinoja, joilla kaivatut osaajat saadaan myös jäämään Suomeen töihin. Oppimisen laatuun satsaaminen on myös tässä asiassa kilpailuvaltti.

Euroopan turvallisuustilanteen horjuminen, ilmastokriisin ja pandemia-ajan syventämät mielenter-

Tutkimus- ja kehityspanostukset suhteessa BKT:hen 5% 4% 3% 2% 1% 0% 95 19

97 19

99 19

01 20

03 20

05 20

07 20

09 20

11 20

13 20

15 20

17 20

Korea

Alankomaat

Suomi

Japani

EU-27

Saksa

USA

Ruotsi

Kiina

OECD

19 20

21 20

Lähde: OECD

Koulutusmenot suhteessa BKT:hen 2020 7% 6% 5% 4% 3% 2% 1% 0% a ri o ti ia ni alia tv an nka ettu apa sik It Irl La U ek J Li M

Vaikuttamalla sivistysalan rakenteisiin ja rahoitukseen sekä yhteydenpidolla päätöksentekijöihin Sivista tuo jäsenkenttänsä näkemyksiä osaksi yhteiskunnallista vuoropuhelua, kertoo Susanna Niinistö-Sivuranta.

EU

a ks Sa

i t a a li a CD si ti ia ro alta ka SA ile orja nj aa re ga om lan nsk uot Vi nn U ns v Ch N pa a Ko OE e Su R rtu kom ita Ta R e Itä Es o Br P iS an s l o u A s I U Lähde: OECD

Content Housen tuottama erikoisjulkaisu

YHTEISKUNTA

06

n

STEAM-toiminta tuo vahvuudet näkyviin Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuodelle 2026 valittu Oulu on tekniikkaa, luonnontieteitä ja taiteita yhdistelevän STEAM-pedagogiikan ykköskaupunki. STEAM in Oulu -yhteisössä on mukana päiväkoteja, peruskouluja, lukioita ja ainutlaatuinen kumppanuusverkosto. teksti saana lehtinen kuvat harri tarvainen

V

alotaidetta, 3Dmallintamista ja korujen suunnittelua koulun nettikauppaan. Luovien oppimisprojektien parissa puuhaavat lapset ja nuoret ovat Oulussa tuttu näky.

– Meillä on noin kerran viikossa tunti, jossa tehdään projekteja. Nyt teemme historiaan liittyvää viikinkimaailmaa. Nelosella suunnittelimme laavun, joka on tulossa oikeasti meidän koulun pihalle, oululaisen Hintan koulun kuudetta luokkaa käyvät Ella ja Veeti kertovat.

Käytännönläheisten tehtävien taustalla ei piile yksittäinen hanke, vaan halu vahvistaa pysyvästi ko-

ko kaupungin yhteisöllisyyttä ja kokeilemisen kulttuuria. Ytimessä on STEAM-pedagogiikka, joka yhdistää tieteen, taiteen ja teknologian kaikenikäisten oppijoiden käyttöön.

– STEAM tulee sanoista science, technology, engineering, arts ja mathematics. Se opettaa maailman ja sen ilmiöiden hahmottamista laajoina, monialaisina kokonaisuuksina. Olennaista on yhdessä tekeminen ja kokeileminen sekä oppilaan aktiivinen rooli, Oulun kaupungin STEAM-koordinaattori ja projektipäällikkö Paula Vorne taustoittaa.

Vahvuudet esiin

Oulun STEAM-toiminta sai alkunsa kuudessa koulussa vuonna 2018

käynnistyneestä pilotista. Tällä hetkellä STEAM in Oulu -verkostossa on mukana yli 40 peruskoulua sekä useita päiväkoteja ja lukioita. Suomen suurimpaan STEAM-yhteisöön kuuluu kaupungin sisäisten toimijoiden ohella muun muassa Oulun yliopisto ja monipuolinen joukko paikallisia yrityksiä.

– Huomasimme nopeasti, että STEAM-toiminta on sekä oppilaita että opettajia motivoiva tapa tehdä töitä, Vorne kertoo.

– Osalle lapsista on luontevampaa oppia asioita esimerkiksi taiteiden tukemana. Toiminnallisuus antaa omien vahvuuksien löytämiseen ja näyttämiseen erilaisen kielen, jolla voi olla suuri vaikutus mo-

tivaatioon ja itsetuntoon, Vorne jatkaa kuvailemalla STEAMin hyötyjä.

Innostus kuuluu myös Hintan koulun oppilaiden puheissa.

– Koulussa oleminen on kivempaa ja erilaista, kun ei ole aina sitä samaa oppiainetta, Veeti kiteyttää.

– Se, että pääsee tekemään koruja on rentouttavaa ja auttaa keskittymään taas paremmin normaaleihin aineisiin, Ella jatkaa.

STEAM-toiminta tuo kouluympäristöön uudenlaista vuorovaikutusta. Hintan koulussa se on tarkoittanut esimerkiksi kuudesluokkalaisten ja yhdeksäsluokkaisten yhteistä STEAM-projektia. Yhteistyön ansiosta yläkouluun siirtyminen jännittää lapsia vähemmän.

– Yhteisöllisyys on vahvistunut erityisesti kouluissa, jotka ovat olleet mukana STEAM-toiminnassa jo pidempään. Näissä yksiköissä yhteisöllisyyden kasvu näkyy niin lasten ja aikuisten kuin opettajienkin välillä, Vorne kertoo.

Kirjasto tuo digitaidot jokaisen ulottuville

Oulun kaupunginkirjaston palvelupäällikkö Ritva Nikola ja Ylikiimingin koulun apulaisjohtaja Perttu Hämäläinen ovat kokeneet STEAM-työstä olevan monenlaista hyötyä.

Yksi STEAM in Oulu -verkoston keskeisimmistä tavoitteista on tulevaisuuden taitojen kehittäminen. Niistä tärkeimpiin kuuluvat digitaidot, joiden vahvistamisessa Oulun kaupunginkirjastolla on tärkeä rooli.

– Tuemme varhaiskasvattajien ja opettajien STEAM-työtä osana kirjaston Lukumetka- ja Kirjastoreitti-toimintaa. Tavoitteena on lasten ja nuorten monilukutaidon edistäminen. STEAM-kirjavinkkien avulla innostetaan lapsia ja nuoria lukemaan. Opettajat voivat myös hyödyntää STEAM-projekteissa Kirjastoreitin tiedonhaun verkkooppimiskokonaisuuksia, Oulun kaupunginkirjaston digi- ja opastuspalveluiden palvelupäällikkö Ritva Nikola kertoo.

Oulun kaupunginkirjasto hyö-

MAINOSLIITE

MAINOSLIITE

Content Housen tuottama erikoisjulkaisu

YHTEISKUNTA

n

dyntää teknologiaa myös lukemiseen kannustamisessa: lapset voivat tutustua kirjastoon ja kirjallisuuteen muun muassa BeeBotrobottien avulla. Hauskat, lattialla kulkevat mehiläisrobotit opettavat käyttäjilleen samalla ohjelmoinnin alkeita.

Jatkuvasti kehittyvä teknologia koskettaa kaikenikäisten elämää.

Työikäiset ja seniorit jäävät kuitenkin usein uusimpien digitaitojen ulkopuolelle. Tätä haastetta Oulun kaupunginkirjasto ratkoo pääkirjastoon vuonna 2020 avatun Digiverstaan avulla.

STEAM in Oulu -verkostoon kuuluva Digiverstas tarjoaa kirjaston asiakkaille digitukea ja monipuolisen valikoiman laitteita tietokoneista aina vinyylileikkuriin ja 3D-tulostimeen saakka.

– Asiakkaat voivat tehdä Digiverstaalla luovia projektejaan, esimerkiksi suunnitella 3D-malleja tai painaa kuvia t-paitoihin. Paikalla on aina kirjaston digitalkkari, joka opastaa laitteiden käytössä ja neuvoo kaikenlaisissa digipulmissa.

Pekurin kirjaston väistötiloissa väliaikaisesti sijaitseva Digiverstas on otettu ilolla vastaan. Nikola kertoo käyttäjämäärien kasvavan tasaiseen tahtiin.

– Suuret asiakasvirrat osoittavat, että meidät on todella huomattu. Kun pääsemme takaisin keskustakirjasto Saareen, toimintaa on tarkoitus viedä entisestään eteenpäin. Suunnitteilla on ainakin STEAM-työpajoja, joiden kautta haluamme tavoittaa paremmin kaikenikäiset oululaiset, Nikola paljastaa.

Koko kylä kohtaa kaikille avoimissa teemailloissa

STEAM-toiminnan vaikutukset ulottuvat parhaimmillaan koko yhteisöön. Tästä osuvan esimerkin tarjoaa Oulun Ylikiimingissä sijaitseva Vesalan kylä.

– Ylikiimingistä on matkaa Oulun keskustaan sijainnista riippuen 30– 60 kilometriä, mikä tuo oman haasteensa osallistua Oulun kaupungin keskusta-alueen tarjoamiin harrastusmahdollisuuksiin. Kyläläiset yhdessä kaupungin toimijoiden kanssa alkoivat pohtia, miten he voisivat tuoda alueelle itse lisää kohtaamisen ja tekemisen mahdollisuuksia, Ylikiimingin koulun apulaisjohtaja Perttu Hämäläinen taustoittaa.

Toiminnallisuus tarjoaa omien vahvuuksien löytämiseen eri kielen.

“

Nyt Ylikiimingin asukkaat vauvasta vaariin kohtaavat toisensa tiistaisin järjestettävissä Vesala Open -tapahtumissa.

– Nuorisotoimen Boxi ja FabLab Vesala ovat näissä illoissa kaikkien Ylikiimingin asukkaiden käytössä.

Vesala Open -iltojen vakiotoimintoihin kuuluu muun muassa nuorten pyörittämät kioski, musiikkiluokka ja bänditila sekä School of Gamingin tarjoama e-pelaamisen valmennus.

Myös liikuntasali on käytössä, ja toimintaa järjestävät lisäksi kyläyhdistys, seurakunta ja 4H. Jokaisessa Vesala Open -tapahtumassa on vaihtuva teema, esimerkiksi liikunta, kulttuuri, kädentaidot, hyvinvointi tai teknologia. Kaikilla on mahdollisuus osallistua ohjelman järjestämiseen.

Nopeasti suosiota saavuttaneet kokoontumiset ovat vetäneet puoleensa kaikenikäisiä kävijöitä Ylikiimingistä ja muualta Oulun alueelta.

– Vuonna 2023 tapahtumiin osallistui keskimäärin 70–150 ihmistä.

Suurimmat tapahtumat, kuten venetsialaiset ja joulupuurojuhla, houkuttelivat paikalle jopa 450 kävijää, Hämäläinen kertoo.

Vesala Open -tapahtumien lisäksi kyläläisillä riittää tekemistä Ylikiimingin koulun FabLab-tiloissa. Suomen ensimmäisen peruskoulu-FabLabin varusteet koostuvat digitaalisen valmistamisen sekä käsityö- ja kuvataidetilojen välineistä. Tilat ovat koulupäivien ajan opiskelukäytössä muun muassa STEAM-projekteissa. Iltaisin FabLab Vesala avaa ovensa koko kylälle.

– Kun koululaiset oppivat projektityöskentelyn ja digitaalisen valmistamisen taitoja koulussa, he tulevat soveltamaan niitä Vesala Openeihin ja FabLabiin. Parhaassa tapauksessa eri sukupolvet tekevät yhdessä asioita ja opettavat toinen toisiaan – sitähän STEAM-työskentelykin pohjimmiltaan on.

Mikä STEAM in Oulu? n STEAM in Oulu on innovatiivinen yhteisö, joka edistää

luovuutta ja uteliaisuutta.

n Yhteisön toiminta nojaa STEAM-pedagogiikkaan, joka käyttää tekniikkaa, luonnontieteitä ja taidetta lähestymistapoina oppilaiden itseohjautuvuuden, vuorovaikutustaitojen ja kriittisen ajattelun opettamiseen. n Yhteisössä on mukana kaupungin päiväkoteja, perus-

STEAM-pedagogiikka on Hintan koulun kuudetta luokkaa käyvien Ellan ja Veetin mieleen.

kouluja, lukioita sekä ainutlaatuinen kumppanuusverkosto.

Kehittämistyöhön osallistuu aktiivisesti muun muassa Oulun yliopisto, Oulun ammattikorkeakoulu, koulutuskuntayhtymä OSAO ja laaja joukko paikallisia yrityksiä.

WWW.STEAMINOULU.FI

07

YHTEISKUNTA

08

Content Housen tuottama erikoisjulkaisu

MAINOSLIITE

n

T

ieteentekijöiden liiton hallituksen puheenjohtaja Tero Karjalaisen mukaan Suomen on ryhdyttävä määrätietoisesti kehittämään tieteen ja tutkimuksen mahdollisuuksia. Tämä on tärkeää sivistystasomme ylläpitämisen ja maamme kilpailukyvyn vuoksi.

– Korkea koulutustaso tukee Suomen tasapainoista yhteiskuntakehitystä ja luo erinomaiset edellytykset innovatiiviseen yritystoimintaan. Yritykset tarvitsevat TKI-toimintaansa tohtoritason osaamista, jotta ne pystyvät luomaan toimialaansa disruptoivia innovaatioita, Karjalainen sanoo.

TKI-toiminnan haasteena on juuri tohtoritutkinnon suorittaneiden tutkijoiden ja T&K-osaajien puute.

Esimerkiksi julkisen sektorin ja korkeakoulujen TKI-tehtävissä toimivista noin kolmannes on tohtoreita, yrityssektorilla tohtorien osuus on vain seitsemän prosenttia.

Pilotti nostaa kilpailukykyä n Hallitus investoi 262

miljoonaa euroa vuosina 2024–2027 järjestettävään tohtorikoulutuspilottiin.

n Pilotilla mahdollistetaan tuhannen uuden tohtorin kouluttaminen. n Se lisää yliopistojen tut-

kimusvolyymiä sekä tutkimuksesta saatavaa hyötyä.

n Koulutuspilotti tulee nostamaan Suomen kilpailukykyä ja tuottavuutta.

Väittelijöiden korkean iän syynä on tutkimusrahoituksen pirstaleisuus ja työtilanteen epävarmuus.

On tavanomaista, että väitöskirjatutkimuksen rahoitus rakentuu 1–6 eri rahoituslähteestä.

Yliopistoilla on vahva halu uudistaa väitöskirjaprosessia, jotta tutkijoiden urapolkuja voidaan selkeyttää ja suoraviivaistaa. Väitöskirjatutkijoille tulisi voida tarjota oikeanlaista tukea sekä mahdollisuus päätoimiseen tutkimustyöhön, pidempiaikaisiin työsuhteisiin ja tohtorintutkinnon valmistumiseen etukäteen tiedossa olevassa aikataulussa. Näin voitaisiin lievittää väitöskirjatutkijoiden kokemaa epävarmuutta ja stressiä.

– Väitöskirjatutkijan tulisi jo tutkimuksensa alkuvaiheessa saada ohjausta ja tukea oman uravision hahmottamiseen. Näin hän pystyisi suuntaamaan tekemistään uratavoitettaan kohti. Visio voi vaikuttaa esimerkiksi väitöskirjan näkökulmaan, ohjausryhmän kokoonpanoon ja verkostoitumiseen sekä helpottaa sijoittumista myöhemmin työelämään, Karjalainen toteaa.

1 000 uutta koulutuspaikkaa

Suomessa on vahva poliittinen yhteisymmärrys TKI-toiminnan kehittämistarpeesta. Hallituksen tavoitteena on kohentaa TKI-toiminnan määrää ja laatua merkittävästi vuoteen 2030 mennessä. Tähän tähdätään muun muassa lisäämällä T&K-menoja neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta.

Osana T&K-rahoitusta hallitus investoi 262 miljoonaa euroa vuosina 2024–2027 järjestettävään tohtorikoulutuspilottiin. Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittaman ja yliopistojen toteuttaman pilotin tavoitteina on lisätä päätoimisesti tehtävää tutkimustyötä ja valmistuvien tohtorien määrää sekä tukea koulutuksen läpäisyä ja tohtorikoulutettavien ohjausprosesseja.

– Pilottihankkeen ansiosta yliopistoilla on hyvä tilaisuus kehittää ja uudistaa väitöskirjaprosessejaan. Lisäksi pilotti mahdollistaa 1 000 uuden tohtorin kouluttamisen kolmen vuoden määräaikaisissa väitöskirjatutkijan työsuhteissa. Näistä 800 sijoittuu Suomen Akatemian määrittelemille lippulaiva-aloille ja loput muille aloille. Nämä 1 000 tohtoria koulutetaan siis nykyisten 1 600 valmistuvan tohtorin lisäksi, Suomen yliopistojen rehtorineuvosto Unifin tutkimusvararehtoriverkoston puheenjohtaja Jari Hämäläinen sanoo.

Yliopistot haluavat uudistaa väitöskirjaprosessejaan

Hämäläinen ja Karjalainen pitävät molemmat tärkeänä, että tutkijanurasta kiinnostuneiden opiskelijoiden jatkokoulutuspolkua hahmoteltaisiin jo maisteri- ja diplomi-insinöörikoulutuksen aikana.

Tällä tavoin tutkijanurat käynnistyisivät nykyistä aiemmin.

– Tohtoriksi väittelevien mediaani-ikä on 36 vuotta. Se on liian korkea, jos mietitään tutkijan urapolkua postdoc-tutkijasta kohti yliopiston professorin työtä tai yrityksen TKI-tehtäviä. Heti perustutkinnon jälkeen jatkotutkintoa suorittamaan lähtevän ja täysipäiväisesti väitöskirjaa työsopimuksella tekevän pitäisi edetä väittelemään kolmessa vuodessa ja alle 30 vuoden iässä, Hämäläinen sanoo.

Vahvistaa kilpailukykyä Tero Karjalainen ja Jari Hämäläinen iloitsevat valtion panostuksista TKI-toimintaan. He toivovat, että poliittisilla päätöksillä mahdollistetaan jatkossa laaja-alainen tutkimustoiminta ja tutkijoille annetaan tulevaisuudessa riittävästi aikaa työllistyä koulutustaan vastaaviin tehtäviin.

Suomi etsii ratkaisuja tohtoripulaan Suomalainen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta (TKI) tarvitsee lisää tohtoreita. Tänä vuonna käynnistyvällä tohtorikoulutuspilotilla on keskeinen rooli sekä tohtorikoulutuksen uudistamisessa ja kehittämisessä että tohtorien koulutuspaikkojen määrän lisäämisessä. teksti tuomas i. lehtonen kuva anni hartikainen

Karjalainen ja Hämäläinen pitävät tärkeänä, että väitöskirjatutkijat pystyvät keskittymään tutkimustyöhön täysipäiväisesti.

– Pilotin aikana yliopistojen on kehitettävä väitöskirjan tekemisen prosessia, aikataulutusta sekä hyväksymiskriteereitä. Väitöskirjatutkimuksesta tulisi pyrkiä poistamaan turhaa tyhjäkäyntiä sekä sellaisia väitöskirjan muotoon ja sisältöön liittyviä vaatimuksia, jotka turhaan hidastavat tutkimustyötä, Hämäläinen sanoo.

Hän uskoo, että pilottihankkeen avulla saadaan lisättyä nopeasti ja tehokkaasti suomalaisten yliopistojen tutkimusvolyymiä ja tutkimuksesta saatavaa hyötyä. Hämäläisen mukaan pilotin hyödyt Suomen kilpailukyvylle näkyvät pidemmällä viiveellä.

– Pilotti tulee nostamaan Suomen kilpailukykyä ja tuottavuutta, vaikka tämä tapahtuukin viiveellä.

Yliopistojen kansainvälisissä ranking-sijoituksissa tutkimustyön lisääntyminen voi puolestaan näkyä nopeastikin, Hämäläinen arvioi.

Content Housen tuottama erikoisjulkaisu

MAINOSLIITE

YHTEISKUNTA

n

09

Nuoret elävöittävät karjalan kieltä ja kulttuuria

Karjalan Sivistysseuran hallituksen jäsen Reeta Suvanto eli Moisejeffin Konstantinin Kat’in Eskon Reeta ja Karjalazet Nuoret Suomes -yhdistyksen Papu Hyypiä eli Afanasjeffin Darjan Marian Marjuškan Papu.

Nuoret ovat heränneet yhdistystoimintaan, jolla on pyritty vahvistamaan karjalaista kulttuuria ja kieltä näkyvämmäksi. teksti maisa lampinen kuva outi neuvonen

K

arjalaisen kulttuurin ja kielen asema nyky-Suomessa on heikko, vaikka noin miljoonalla suomalaisella on juuret Karjalassa. Ilmiölle on useita syitä.

Joissakin tapauksissa menetyksen ja pakkosiirtojen trauma on niin suuri, että kulttuuriperinnön siirtäminen uusille sukupolville on katkennut.

Toisaalta kieltä ja kulttuuria ei ole

vaalittu lainsäädännöllisestikään.

Karjalazet Nuoret Suomes -yhdistyksen hallituksessa toimivan Papu Hyypiän eli Afanasjeffin Darjan Marian Marjuškan Papun mielestä karjalaisuus on jäänyt suomalaisen kansallisaatteen jalkoihin: – Suomessa vallitsee käsitys, että karjalaiset ovat vain yksi suomalainen heimo. Se on linjassa kansallis-

aatteen kanssa, joka on rakentunut ajatukselle kulttuurisesta ja etnisestä homogeenisuudesta. Suomalaisuudesta erillinen karjalaisuus haastaa heimoaatteen ja voi siten näyttäytyä uhkana kansallisidentiteetille, vaikkei se sitä ole.

Heimoaate on historian kertomuksen, pakkoassimilaation ja laillisen aseman puutteen ohella vaikuttanut suomalaisuudesta erillisen karjalaisuuden museoitumiseen. Ajatellaan, ettei karjalainen kulttuuri ja kieli elä nykyajassa.

Nuorten lisääntynyt kiinnostus sukujuuriaan kohtaan osoittaa toisin.

Kysyntä karjalan kielen kursseille on kasvanut ja sosiaalisessa mediassa kohtaa paljon nuoria, jotka puhuvat karjalaisuudestaan.

– On ollut tärkeää huomata, etten ole ainoa karjalainen nuori, joka pohtii näitä asioita. Somesta olen löytänyt yhteisön voiman, karjalaisuutta teoksissaan käsittelevä kuvataiteilija ja Karjalan Sivistysseuran hallituksen jäsen Reeta Suvanto eli Moisejeffin Konstantinin Kat’in Eskon Reeta kertoo.

Kulttuuri ei elä neljän seinän sisällä yksinään, vaan sen ylläpitämiseen tarvitaan muita ihmisiä.

Nuorilla sukupolvilla on aiempaa paremmat valmiudet purkaa menneisyyden traumoja ja vaalia karjalaista kulttuuriperintöä.

– Karjalaisuuden yhteiskunnallinen asema on rakenteellinen ky-

symys, eikä nykytilanteeseen olla ajauduttu itsestään. On hienoa nähdä, kuinka uusi sukupolvi taistelee karjalaisen kulttuurin ja kielen tulevaisuuden puolesta, Hyypiä toteaa.

Yhteisöllistä tutustumista

Karjalazet Nuoret Suomes on 2019 perustettu karjalaisen kulttuurin ja kielen edunvalvontajärjestö, joka edistää karjalaisten nuorten näkyvyyttä ja kuuluvuutta. Järjestö jakaa kanavillaan tietoa karjalaisuudesta sekä tarjoaa keskustelupalstan ja erilaisia tapahtumia jäsenille. Se on pääasiallisesti suunnattu nuorille karjalaisille, mutta myös seniori- tai tukijäseneksi voi liittyä.

Vuonna 1906 perustetun Karjalan Sivistysseuran tavoitteena on ylirajaisen karjalaisen kulttuurin, kielen ja identiteetin säilyttäminen ja elävöittäminen. Kirjojen, verkkosisältöjen ja Karjalan Heimo -lehden julkaisemisen lisäksi Karjalan Sivistysseura järjestää yhteisöllistä tekemistä, kuten pakinapirttejä karjalan kielen puhumiseen. Myös kyykkä, sukututkimus ja alueellinen toiminta kokoavat karjalaisia seuran piiriin. Lisäksi seura jakaa vuosittain opiskelija-apurahoja ja kohdeavustuksia.

– Yhdistystoiminta tuo ihmisiä yhteisen kulttuurin äärelle, jotta karjalaisuus eläisi osana suomalaista yhteiskuntaa myös tulevaisuudessa, Suvanto kiteyttää.

Kaksi maata – yksi tulevaisuus Suomalaisten kiinnostus Ruotsia kohtaan on noussut – ja päinvastoin. Maita yhdistävät pitkä historia ja samankaltaiset tulevaisuudennäkymät. USKO TOIVO RAKKAUS -veistos symboloi mennyttä ja tulevaa. teksti helen partti kuva sanni hirvonen

J

ossittelu on useimmiten turhaa, mutta joskus se avaa silmät. Tehdään testi. Miltä Suomi näyttäisi tänä päivänä, jos maa ei olisi aikanaan kääntynyt länteen päin vaan itään? Kun katsoo karttaa, Suomi olisi voinut olla osa Venäjää iät ajat, minkä seurauksena voisimme nykyisin olla osa itäistä poliittista järjestelmää. Vaan toisin kävi.

Historiallisia kuvia ry:n puheenjohtaja Henry Wiklund on vihkiytynyt Suomen ja Ruotsin monisatavuotiseen historiaan. Hän muistuttaa Hanasaaren ruotsalais-suomalaisessa kulttuurikeskuksessa, että maiden kohtalonyhteys sai alkunsa jo lähes tuhat vuotta sitten.

– On tärkeää sisäistää, että RuotsiSuomen historia on osa länsimaista historiaa ja kulttuurimaailmaa.

Naapurukset eivät ole elinaikanamme olleet koskaan yhtä lähellä toisiaan kuin tänä päivänä. Yhteistä historiaa ja tulevaisuutta symboloi kaksi julkista taideteosta. Ruotsa-

laisen kuvanveistäjän Eva Langen veistos USKO TOIVO RAKKAUS paljastettiin vuonna 2019 Helsingin Erottajalla.

– Helsingissä ei ollut Ruotsin aikaa symboloivaa muistomerkkiä, kun taas Venäjän ajasta on näkyviä muistomerkkejä, keisari Helsingin Senaatintorilla ja keisarinnan kivi Kauppatorilla, Wiklund taustoittaa.

USKO TOIVO RAKKAUS -veistoksen vastinpari, suomalaisen kuvanveistäjän Marja Kanervon teos ÅR TAL, VUOSI LUVUT, oli pystytetty Tukholman Engelbrektsplanille kaksi vuotta aiemmin. Veistokset ovat osa kansalaisaloitteena syntynyttä Kaksi maata – yksi tulevaisuus -hanketta, joka lahjoitti teokset pääkaupungeille. Wiklund on hankkeen puheenjohtaja.

Maiden yhteinen historia tuntuu Suomessa laajalti

Maidemme vuosisatoja pitkä yhteinen historia tuntuu suomalai-

Hanasaaren kulttuurikeskuksen toimitusjohtaja Gunvor Kronman ja Historiallisia kuvia ry:n puheenjohtaja Henry Wiklund tietävät, että on paljon mahdollisuuksia vahvistaa Suomen ja Ruotsin välistä yhteistyötä.

sessa yhteiskunnassa monin tavoin. Ruotsin ajan perua ovat muun muassa oikeusjärjestys sekä monet instituutiot yliopistolaitoksesta ja kirkosta lähtien. Kuningas Kustaa Vaasa toi valtakuntaan luterilaisen uskon ja käynnisti Raamatun kääntämisen ruotsiksi ja suomeksi. Vuonna 1550 Kustaa Vaasa perusti Helsingin.

– Pääkaupungissa kaksikielisyys näkyy muun muassa kadunnimissä sekä vihdoin myös Ruotsin aikaan viittaavassa muistomerkissä, Svea-

borg-Suomenlinnaa unohtamatta.

Taloudessa yhteistyö on poikinut lukuisia yritysfuusioita. Nordea, Telia ja Stora Enso ovat esimerkkejä suomalaisten ja ruotsalaisten yritysten yhdistymisestä.

– Ruotsi on yksi Suomen tärkeimmistä kauppakumppaneista.

Turvallisuus on Suomen ja Ruotsin yhteinen intressi

Suomen ja Ruotsin yhteinen taival Naton jäsenyyden piiriin on lisännyt molempien maiden kansalais-

ten tietoisuutta toisistaan. Turvallisuuspolitiikan korostuminen onkin uusi tilanne maiden välisessä kanssakäymisessä, Wiklund sanoo.

Molemmat maat ovat Euroopan unionin jäseniä, mikä lujittaa maiden poliittista painoarvoa.

– Tänä päivänä olemme tasavertaisia keskenämme, yksi yhteen, Wiklund tiivistää.

Suomen ja Ruotsin yhteistä matkaa 1100-luvulta 2000-luvulle voi seurata Vuosiluvut-videosarjan avulla osoitteessa suomi-ruotsi.fi.

Content Housen tuottama erikoisjulkaisu

YHTEISKUNTA

10

MAINOSLIITE

n

Suomesta sivistyksen kärkimaa Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunta panostaa korkeatasoiseen opetuksen, oppimisen ja koulutuspolitiikan tutkimukseen. teksti mari korhonen kuva suvi laine

T

änä vuonna vietettävä tiedekunnan 50-vuotisjuhla sattuu yksiin opetus- ja kulttuuriministeriön nimeämän kansallisen sivistyksen teemavuoden ja tiedekunnan yhteistyökumppanin Kansanvalistusseuran 150-vuotisjuhlan kanssa.

Tiedekunnan toiminta keskittyy kolmeen teemaan: opetus ja oppiminen – tulevaisuuden osaaminen, koulutus muuttuvassa maailmassa – tasa-arvo ja yhdenvertaisuus sekä opettajankoulutus ja jatkuva oppiminen – asiantuntijuuden tukeminen. Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa tehdään uraauurtavaa tutkimusta oppilaiden yhteisöllisen toimijuuden edistämiseksi ja yksinäisyyden kitkemiseksi. Yksi ajankohtaisista tutkimusteemoista liittyy oppilaiden hyvinvoinnin ja sosiaalisemotionaalisten taitojen tukemiseen ja kehittymiseen.

toiset huomioon ottavaa ja myötätuntoista suhtautumista ihmisiin, kykyä rakentaa positiivista vuorovaikutusta sanojen lisäksi eleillä ja ilmeillä, empatiataitoa ja vastavuoroisuutta kohtaamisissa, kasvatuspsykologian professori ja ostrakismin johtava tutkija Niina Junttila Turun yliopistolta kuvailee.

Yksinäisyydellä on erilaisia ilmenemismuotoja

Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnasta valmistuu opettajia ja kasvatusalan asiantuntijoita, jotka vievät tuoreen tutkimustiedon käytäntöön.

Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksen Rauman kampuksella neljättä vuotta opiskelevat Karri Artiola ja Laura Mäntysaari tarttuivat nyky-yhteiskunnassa vahvasti esillä olevaan yksinäisyyden kipeään ilmiöön pro gradu -työssään.

– Ilmiön syvällinen ymmärtäminen auttaa meitä opettajina huolehtimaan siitä, että jokainen oppilas tulee nähdyksi ja kuulluksi. Turvallinen ilmapiiri luodaan yhteisesti jaetulla sosiaalisella säännöstöllä, josta pidetään kiinni puuttumalla silmien pyöräyttelyyn, katsekontaktin välttelyyn ja toisen puheen sivuuttamiseen, Artiola ja Mäntysaari antavat esimerkkejä ilmiön problematiikasta ja sen ratkaisukeinoista.

Myös yksinäisyyden tunnistaminen on oletettua haastavampaa.

– Stereotyyppinen käsitys hiljaisesta ja syrjään vetäytyvästä oppilaasta on ulospäin näkyvin yksinäisyyden ilmenemismuoto, mutta yhteisön ulkopuolelle jääminen voi näyttäytyä myös jatkuvana äänessä olemisena ja vihamielisenä käyttäytymisenä toisia kohtaan. Huolestuttavin yksinäisyyden ilmenemismuoto on kuitenkin näkymätön. Tällöin oppilaan sisäisen pa-

Turvallinen ympäristö ja ilmapiiri tulee luoda yhdessä.

Hyvinvointi heijastuu lapsen oppimistuloksiin

Tutkimustulokset lasten ja nuorten yksinäisyyden lisääntymisestä ja ryhmästä ulossulkemisen eli ostrakismin ilmiön yleistymisestä ovat herättäneet huolen oppilaiden hyvinvoinnista. Lapsen kyky toimia yhteistyössä toisten lasten kanssa vaikuttaa ratkaisevasti siihen, minkälainen asema oppilaalle ryhmän keskuudessa muodostuu. Asema ryhmässä vaikuttaa lapsen hyvinvointiin, ja toisaalta hyvinvointi vaikuttaa siihen, miten lapsi onnistuu solmimaan sosiaalisia siteitä. Kaikki tämä heijastuu oppimistuloksiin.

– Sosiaaliset ja emotionaaliset taidot luovat edellytykset toimia yhteistyössä toisten kanssa, ja siksi niiden puutteellinen kehittyminen altistaa ostrakismille. Yksinäisyyttä ehkäistään opettamalla lapsille

“

Turun yliopiston kasvatuspsykologian professori ja ostrakismin johtava tutkija Niina Junttila ja opettajaopiskelijat Karri Artiola ja Laura Mäntysaari kertovat, että opettajan taito kohdata oppilaat ja johtaa psykologisesti turvallista ilmapiiriä ovat ponnahduslauta lasten yhteistyötaitojen kehittymiselle.

han olon näkemättä jääminen pahentaa yksinäisyyden kokemusta entisestään, Junttila kuvailee.

Opettaja rakentaa yhteisön

Opettajaopiskelijat kiittelevät Turun yliopiston normaalikoulujen harjoittelujaksoa ja sen antamia valmiuksia vuorovaikutussuhteiden tarkkailemiseen ja näkymättömän eristämisen tunnistamiseen.

– Tärkeintä on olla läsnä, jotta oppii huomaamaan yksilöt osana ryhmää ja tunnistamaan tunnelman muutokset luokan ilmapiirissä. Suhde oppilaisiin rakentuu arjen pienillä eleillä, jotka ovat toteu-

tettavissa ilman lisäresursseja. Joskus katsekontakti ja myötätuntoinen nyökkäys voivat olla paras tapa osoittaa oppilaalle, että näen sinut, Mäntysaari ja Artiola juttelevat.

– Rohkeus tarttua epäkohtiin ja kohdata oppilaat myös kipeiden asioiden äärellä ovat avainasemassa turvallisen oppimisympäristön luo-

misessa ja ylläpitämisessä. Sosiaalisemotionaaliset taidot ovat tulevaisuuden kovia taitoja, joiden kehittämiseen tarvitaan sekä sosiaalisesti että emotionaalisesti taitavaa kasvattamista ja asenneilmaston muutosta, Junttila kiteyttää.

UTU.FI/EDU50

MAINOSLIITE

Content Housen tuottama erikoisjulkaisu

YHTEISKUNTA

n

11

Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan globaalin kristinuskon ja uskontodialogin professori Elina Vuola, ekumeniikan professori Risto Saarinen ja islamilaisen teologian yliopistonlehtori Teemu Pauha peräänkuuluttavat uskontolukutaidon olevan globaalissa nyky-yhteiskunnassa vakauden perusta.

Uskontojen välinen ymmärrys on yhteiskunnan jaloin taito Monikulttuurisessa yhteiskunnassa uskontolukutaidon merkitys korostuu. Teologisessa tiedekunnassa tutkitaan uskonnon roolia osana sosiaalista todellisuutta. teksti maisa lampinen kuva aleksi lausti

E

vankelis-luterilaisen kirkon jäsenyys on ollut pitkään laskussa ja uskonnottomuudesta on muodostunut uudenlainen sosiaalinen identiteetti. Maallistumisesta huolimatta uskonnon merkitys yhteiskunnassa ei ole vähentynyt. Kansainvälistyvässä maailmassa ihmiset kohtaavat arjessaan uskontoja ja eri tavalla uskovia yhä useammin.

Uskonnon vaikutus ulottuu uskonnollisen yhteisön sisältä sosiaalisiin suhteisiin, oppilaitoksiin, työelämään ja jopa politiikkaan. Helsin-

gin yliopiston teologinen tiedekunta kouluttaa asiantuntijoita, jotka ymmärtävät uskonnon, yhteiskunnan ja kulttuurin sidonnaisuuksia.

– Henkilökohtainen vakaumus on laajemman uskonnollisen tradition ilmaus. Sen kokonaisvaikutuksen ymmärtämiseksi tieteellinen tutkimus on tärkeää. Vuorovaikutuksessa toisin uskovan kanssa on hahmotettava, millaisia perinteitä uskontoon kuuluu ja miten ne ohjaavat yksilön tapoja toimia. Tieto edistää erilaisten ihmisryhmien hyvinvointia ja yhteiseloa, teologisen tiedekunnan ekumeniikan professori Risto Saarinen toteaa.

Tutkimustyössään Saarinen on perehtynyt muun muassa vastavuoroiseen tunnustamiseen eli rekognitioon, jota on esitetty ratkaisuksi monikulttuurisen nyky-yhteiskunnan kansalaisten yhteistoiminnan ongelmiin. Saarisen mukaan toisen tunnustaminen on arvostamista ja yhdessä tekemistä.

– Rekognition tavoitteena on, että suvaitsevaisessa monikulttuurisessa yhteiskunnassa eri tahot si-

toutettaisiin toimimaan yhdessä.

Uskontojen välinen ymmärrys on yhteiskuntarauhan kannalta olennaista. Uskonnon yhteiskuntavaikutus tulee selväksi, kun tarkastellaan esimerkiksi Ruotsin viimeaikaisia tapahtumia. Naapurimaamme islam-vastaisten mielenosoittajien mukaan muslimien pyhä kirja on vaarallinen ruotsalaiselle yhteiskunnalle ja se tulisi kieltää. Mielenosoittajat ovat hakeneet poliisilta lupaa tuhota Koraaneja julkisilla paikoilla. Toiminta on heikentänyt niin Ruotsin ulkopoliittisia suhteita muslimimaihin kuin maan sisäistä turvallisuutta. Tilanteen ratkaisemiseksi tarvitaan uskonnon yh-

Kohtaamme eri tavalla uskovia ihmisiä nykyisin yhä useammin.

teiskunnallisten ilmentymien ja poliittisten kytkösten asiantuntijoita.

Uskontolukutaitoa tarvitaan

Teologinen tiedekunta tarkastelee sekä historiaa että nykyaikaa.

– On asioita, joita ei tutkita enää missään muualla kuin teologisissa tiedekunnissa. Meillä on ammattilaisia, jotka osaavat lukea vanhoja uskonnollisia tekstejä niiden alkukielillä – teologeilla on siis pätevyyttä tarttua myös pyhien kirjojen tarkoitushakuisiin tulkintoihin, tiedekunnan globaalin kristinuskon ja uskontodialogin professori Elina Vuola huomauttaa.

Tiedekunnassa seurataan yhteiskunnallisia trendejä ja kuunnellaan opiskelijoiden toiveita. Vuolan työssä on vahvasti läsnä sukupuolentutkimus sekä globaalin etelän kysymykset. Uuden professuurin myötä Katja Valaskivi tutkii uskonnon digitalisoitumista. Lisäksi islamin merkityksen kasvaminen on luonut tarpeen islamilaisen teologian opintosuunnan aloittamiselle. Helsingin yliopiston tiedekuntarajat ylittäväl-

lä yhteistyöllä huomioidaan uskonnon rooli moniulotteisessa yhteiskunnallisessa kontekstissa.

Nykypäivän islamin tutkimukseen ja identiteettikonflikteihin keskittyvä yliopistonlehtori Teemu Pauha vie työssään uskonnon ymmärtämistä eri foorumeille, kuten esimerkiksi terveydenhuoltoon.

– Haluan tehdä uskonnon monimuotoisuutta näkyväksi ja edistää uskontolukutaitoa potilastyössä. Ihmisistä ei voi tehdä suoraviivaisia päätelmiä vakaumuksen perusteella, eikä ole olemassa mitään “tsekkilistaa” jota noudattaa vaikkapa muslimipotilaan kohdalla. Listaavat ohjeet opettavat kohtaamaan ihmiset stereotypioina, mikä on vaarallinen lähtökohta, Pauha kertoo.

Uskontolukutaito onkin yksi niistä lukuisista kompetensseista, joita teologisessa tiedekunnassa oppii.

Teologin asiantuntemusta voi hyödyntää monipuolisesti työelämässä kirkon ja uskonnollisten yhteisöjen tehtävien lisäksi esimerkiksi julkisella sektorilla, koulutuksessa sekä järjestöissä.

Content Housen tuottama erikoisjulkaisu

YHTEISKUNTA

12

MAINOSLIITE

n

myksiä esille, Sarkio kertoo.

Järjestäjä kirjaa dialogit ylös ja keskusteluista tehdään yhteenveto. Dialogitutkijat kokoavat tulokset yhteen ja ne toimitetaan muun muassa valtion ja kuntien käyttöön.

– Keskusteluista saadaan esimerkiksi valtionhallintoon, kuntiin ja hyvinvointialueille sellaista tietoa, jota ei voida saada mistään muualta. Dialogeissa on ollut mukana monia tavallisesti piiloon jääviä ryhmiä, joiden ääni ei muutoin välity päätöksentekoon, Sarkio sanoo.

Syksyllä 2023 kansallisten dialogien teemana oli Yhdessä ja yksin, ja keväällä 2023 Epävarmuudessa eläminen.

Dialogi tarjoaa ymmärrystä

Taideasiantuntija Anna Sidorova kertoo, että monet taitelijat ja kulttuuriammattilaiset ovat saaneet äänensä kuuluville Taiken dialogeissa.

Hiljaisemmatkin äänet halutaan kuuluviin Kansalliset dialogit on malli yhteiskunnallisen vuoropuhelun toteuttamiseen. Kuka vain voi järjestää dialogin. Tärkeää on tuoda esiin ääniä, jotka eivät muuten yhteiskunnassa kuulu. teksti elina jäntti kuva anni hartikainen

V

iime vuosina on eletty monien yhteiskunnallisten muutosten aikaa. Samaan aikaan on puhuttu paljon keskustelukulttuurin kärjistymisestä. Kuinka erilaiset ihmiset voisivat osallistua paremmin yhteiseen keskusteluun ja samalla voitaisiin synnyttää ymmärrystä erilaisista ajankohtaisista haasteista ja mahdollisuuksista?

Hyvä keino siihen on Kansalliset dialogit -keskustelu, joka on yhteiskunnallisen vuoropuhelun toteut-

tamiseen kehitetty malli. Sen järjestäjiksi ja keskustelijoiksi kutsutaan mukaan mahdollisimman laajasti erilaisia ihmisiä ja yhteisöjä.

– Kansallisten dialogien tärkein lähtökohta on, että erilaisissa tilanteissa olevat suomalaiset pääsevät keskustelemaan rakentavasti isoista yhteiskunnallisista kysymyksistä. Erityisesti halutaan kuulla heitä, joiden ääni kuuluu yhteiskunnassa heikommin, sanoo osastopäällikkö, ylijohtaja Juha Sarkio Valtionvarainministeriöstä.

Dialogin voi järjestää kuka tahansa. Tähän mennessä järjestäjinä on ollut kymmeniä erilaisia tahoja, muun muassa kansalaisjärjestöjä, seurakuntia, oppilaitoksia, kulttuurisäätiöitä, kuntia ja yksityisiä ihmisiä eri puolilta Suomea.

– Ajatuksena on, että dialogiin osallistuminen on mielekästä osallistujille. Järjestäjä voi puolestaan hyödyntää dialogeista saatua tietoa oman organisaationsa tai palveluidensa kehittämiseen ja tuoda sen avulla oman viiteryhmänsä näke-

Yksi vakituisista keskustelunjärjestäjistä on Taiteen edistämiskeskus, Taike, jossa on tähän mennessä järjestetty jo useampi dialogi.

– Dialogeihin on kutsuttu niin Suomessa kuin muualla syntyneitä eri kielillä puhuvia eri alojen taiteilijoita. Haluamme kuulla varsinkin moninaisia taiteilijoita ja kulttuuriammattilaisia. Monille osallistujille dialogi on ollut ensimmäinen kerta saada oma ääni kuuluviin, kertoo taideasiantuntija Anna Sidorova.

Viime syksynä Taiken järjestämissä dialogeissa mietittiin yhteisön roolia taiteilijoille ja pohdittiin taiteilijan ja yhteiskunnan suhdetta. Dialogit pidettiin Globe Art Pointin tiloissa, joka on Helsingissä toimiva ulkomaalaistaustaisten taitelijoiden ja kulttuurityöntekijöiden kohtaamispaikka.

Osaan dialogeista keskustelijat on kutsuttu kirjeellä ja osa on ollut avoimia keskusteluja, joihin on voinut tulla mukaan kuka tahansa.

– Eräässä venäjänkielisessä dialogissa oli mukana Ukrainasta, Venäjältä ja Valko-Venäjältä muuttaneita taiteilijoita ja kulttuuriammattilaisia. Oli jo sinänsä arvokasta, että pystyimme käymään keskustelua yhdessä, Sidorova kertoo.

Taiken dialogit on käyty Erätauko-menetelmällä, jossa istutaan kasvokkain piirissä. Keskustelu etenee rungon mukaan, mutta keskustelijoiden ehdoilla. Keskustelun ohjaaja pitää huolta turvallisesta ilmapiiristä, ja antaa jokaiselle yhdenvertaisen mahdollisuuden puhua.

– Keskustelussa ei tarvitse tulla yhteisymmärrykseen, vaan tarkoitus on kuulla erilaisia kokemuksia, mielipiteitä ja sitä, mitä niiden takana on. Kun eri näkökulmat tuodaan piirissä esiin ja sallitaan, voidaan ymmärtää syvemmin, miksi ihmiset ajattelevat kuten ajattelevat. Monelle keskustelu on tarjonnut ymmärryksen lisäksi myös vertaistukea. Lisäksi taito kuunnella toisia paranee, Sidorova kertoo.

Sidorovan mukaan osallistujat ovat kokeneet dialogit hyvin merkityksellisiksi.

– Moni osallistuja on todennut, että esimerkiksi Venäjän hyökkäyssodan aiheuttama kriisi on ollut henkisesti vaikeampi kuin pandemia, mutta dialogien tarjoama mahdollisuus keskustella asiasta turvallisessa ympäristössä auttoi kestämisessä. Tällainen keskustelu voi olla apu isojen kriisien hoitamiseen.

Keväällä kansallisten dialogien aihe on Turvallisuus ja luottamus.