Koirankynnenleikkaaja

Ilmestynyt alun perin Cavalierlehdessä 3/2021

Teksti Kirsi Stenvall, kuvat Susanna Sinisaari-Kaislo ja Marianne Sundblad

Koiran kynsien leikkaaminen saattaa olla muutaman minuutin mittainen yhteinen leppoisa huoltohetki tai sitten tuskaa, hikeä, ja pahimmassa tapauksessa vähän kyyneleitä ja vertakin.

Niin helppoa, mutta silti joskus kovin vaikeaa

Itse kynsien leikkaus on niin helppoa, että voisi pohdiskella, miksi se sitten kuitenkin joskus on niin vaikeaa. Kun homma tuntuu ikävältä, sitä siirtää ja siirtää, ja sitten kun on ihan pakko, aloittaa stressaantuneena urakkansa. Koira vaistoaa kireytesi eikä suostu pysymään aloillaan, ja varovaisuudesta huolimatta vapisevin käsin tulee nirhaistua kynnen ytimeen. Sitten koirankynnenleikkaaja pyyhkii koiran verta ja omia kyyneleitään ja ainoa seuraus on se, että molemmat pelkäävät seuraavaa kertaa entistä enemmän.

Kynsien leikkaamisen tulisikin olla hetki, johon molemmat suhtautuvat positiivisesti. Koira on opportunistinen olento – jos kynsisaksien esiin ottaminen saa sen odottamaa jotain mukavaa, yhteistyö on huomattavasti helpompaa kuin pelokkaan tai vastustelevan koiran käsittely. Palkkio voi olla herkku, hellittelyä tai molempia. Koira voi myös oppia, että kunhan on manikyyrit ja pedikyyrit tehtynä, seuraa leikkiä yhdessä oman ihmisen kanssa. Kunhan koira vain alkaa yhdistää kynsisaksiin odotuksen jostakin mukavasta, se paitsi tietää, mitä on tulossa mutta myös, että tulossa on jotakin kannattavaa.

Ideaalitilanteessa koiran kynsien leikkaus siis sujuu rennosti, rauhallisin ottein molemminpuolisessa yhteisymmärryksessä. Jos koiralla on jo negatiivisia kokemuksia tai se ei pidä tietynlaisesta kosketuksesta, sen kanssa pitää olla kärsivällinen ja edetä hitaasti jakamalla opettelu pienempiin osiin. Yleensä pitkäjännitteisyys kannattaa, ja ennen kurjalta tuntuvasta hommasta tulee mukavaa rutiinia.

Pentu osaa jo ja aikuinenkin oppii

Helpointa kynsien leikkaus on tietysti opettaa pennulle, jolla ei ole vielä aiempia mahdollisesti huonoja kokemuksia. Ja usein pentu osaa jo! Kasvattajat ovat jo ehtineet leikata pikkupennun kynnet moneen kertaan ennen pennun muuttoa omaan kotiin. Kasvattajalta kannattaa kysyä, miten juuri tämä pentu on reagoinut kynsien leikkaamiseen. Samankin pentueen pennuissa on eroa: joidenkin tassunpohjat ovat kovasti kutiavaisia. Emot kuitenkin sallivat ja toivovatkin ihmisen pentulaatikon liepeille, joten kasvattaja ja hänen

perheensä ovat totuttaneet pennut kosketteluun jo ihan pienestä pitäen.

Pian kotiutumisen jälkeen pentua aletaan totuttaa myös uudessa kodissaan kaikenlaiseen käsittelyyn kirsusta hännänpäähän: silittelyn ja rapsuttelun lomassa silitetään myös tassuja, kurkistetaan suuhun ja korviin, kosketaan häntään. Pentu tottuu käsittelyyn, ja siitä tehdään osa päivittäistä yhteistä mukavaa kanssakäymistä, jota koira odottaa ilolla.

Koiralle voi myös opettaa merkkisanan, kuten ’kynnet’, josta se tietää, että nyt on aika kynsien leikkaukselle. Jännittävissä tilanteissa koiran turvallisuuden tunnetta lisää se, että se voi ennakoida, mitä tulee tapahtumaan. Koiran tiukka alistaminen tai käskytys saa sen vain pelkäämään ja jähmettymään ja tilanne jumittuu jo ennen kuin on edes saksia otettu esiin. Cockeri tekee mielellään yhteistyötä, jos se vain tietää mitä tehdä, ja kunhan se hyödyttää myös sitä!

Aika, paikka, välineet ja otteet

Kynsien leikkaamiselle kannattaa valita hyvä, rauhallinen hetki, kun kynsihoidettava on sopivan raukea ja väsynyt ja itsellä ei ole kärsimätön olo eikä kiire minnekään. Kesken palloleikin ei kannata saksia kaivella esiin vaan koiran annetaan rauhoittua ensin. Aluksi koiraa voi auttaa pysymään rauhallisena juttelemalla normaalilla äänellä, silittelemällä ja antamalla muutaman namun palkaksi siitä, että koira on yhteistyöhaluisella mielellä.

Kynsienleikkauksessa välineisiin kannattaa satsata, sillä tylsillä ja huonoilla saksilla homma ei suju. Eron hyvien ja huonojen saksien välillä kyllä tuntee heti. Jos kahvat aukeavat liian leveiksi ja sakset ovat liian tylsät, kynteen ei saa tuntumaa eikä kynttä voi lyhentää vain vähän kerrallaan. Saksien on oltava terävät ja kahvojen samalla jämäkät sekä kevyet käyttää. Melkoinen yksimielisyys vallitsee siitä, että Millersin punakahvaiset sakset ovat parhaat. Ne ovat niin terävät, että niillä voi kuoria kynttä lyhyemmäksi vaikka milli kerrallaan. Saksissa on pitävät ja jämäkät kumikahvat, joista saa hyvän otteen ja tuntuman. Lisäksi niistä löytyy leikkuurajoitin, joka yläasentoon käännettynä voi auttaa siinä, ettei tule leikanneeksi liian syvältä. Omat punakahvaiseni ovat jo vuosia vanhat ja yhä vain toimivat kuin uutena. Saksien lisäksi kynsiä voi lyhentää ja leikkaamisesta helposti jääviä teräviä kulmia pyöristää kynsiviilan tai -trimmerin avulla.

Kynsisalongin valaistuksellakin on väliä, sillä pimeässä nurkassa tekee vain homman itselleen vaikeammaksi. Kynä- tai taskulampusta on apua, etenkin mustia kynsiä silmäillessä.

Oikeaa kynsienleikkausasentoa ei ole: jokainen löytää omansa kokeilemalla ja kuulostelemalla karvakaveriaan. Tärkeintä sopivan kynsienleikkausasennon löytämisessä on se, että sen on oltava mukava molemmille. Jos jommallakummalla on epämukavaa, se heijastuu suoraan tilanteeseen ja epäonnistumisen riski kasvaa. Cockerin kokoinen koira sujahtaa mukavasti lattialla tai vaikka sohvalla istuvan leikkaajan levitettyjen jalkojen väliin, jos koira vain viihtyy selällään.

Voit kokeilla myös asentoa, jossa koira makaa sohvalla kyljellään, ja kynsien leikkaaja istuu lattialla. Näin koiran jalat ovat juuri sopivasti silmän korkeudella. Ja jos koira on tottunut seisomaan tai istumaan trimmipöydällä, toki kynnet pystyy kätevästi leikkaamaan myös siinä vaikkapa föönauksen yhteydessä. Tällöin koiran pitää suostua nostamaan tassua niin ylös, että leikkaaja pystyy näkemään myös kynnen alapuolen. Koiran voi myös antaa istua vaikkapa sohvan nurkassa, jos se kokee siellä olonsa turvalliseksi. Istuallaan olevan koiran kanssa toimitaan samoin kuin selälläänkin olevan: palkitaan saksien haistelusta, siitä että niillä annetaan koskea kynsiin ja rauhoitellaan tarvittaessa haukottelemalla ja rauhallisesti kehumalla.

Tärkeää on kuitenkin, ettei koiraa pakoteta, vaan se totutetaan asentoon vaiheittain ja runsaasti palkiten jokaisessa vaiheessa. Tämä on sitäkin tärkeämpää, jos koiralla on jo varastossa negatiivisia käsittelykokemuksia. Jos aiot leikata kynnet koiran ollessa selinmakuulla, kutsu sitä tai mene sen luokse ja pyydä sitä asettumaan makuulle. Koiran totellessa palkitse se runsaasti makupaloilla. Käännä koira makuuasennosta ensin kyljelleen, minkä sallimisesta se saa palkkion ja kiitoksen, ja sitten

vähitellen selälleen, mistä se jälleen saa namin ja kehun. On tärkeää, että namit ovat oikeasti hyviä, vaikkapa koiranmakkaraa, paistettuja broilerin sydämiä tai juuri sitä herkkua, jota oma cockerisi rakastaa. Ja kehua ei voi koskaan liikaa, hellä ääni saa cockerisi mielihyvähormonit hyrräämään, ja se on vastaanottavaisella mielellä.

Jos koira aikoo lähteä nousemaan, pidä sitä lempeästi aloillaan ja rauhoittele lempeästi juttelemalla, kehumalla, haukottelemalla ja antamalla herkkupaloja. Haukottelu on yksi

koirien niin kutsutuista rauhoittavista eleistä.

Koira on aina helpoin pitää aloillaan ennen kuin se on ehtinyt pyörähtää selältään kyljelleen ja saada toisen etujalan jo alleen. Ennakoi ja tarkkaile siis koiraa koko ajan, ja heti jos huomaat sen suunnittelevan nousemista, laita käsi lempeästi sen rinnalle tai lavalle. Usein tämä jo saa sen muuttamaan mieltään. Haukottele myös ahkerasti ja anna nameja jotta cockerisi uskoo, että juuri tässä kannattaa nyt makoilla.

Sitten sakset käteen!

Leikkausharjoituksissa edetään rauhallisesti, koiraa kuunnellen. Kun on löytynyt hyvä asento molemmille, ja tunnelma on molemmin puolin luottavainen, ota tassu käteesi varmoin ottein, silittele tassua ja palkitse ja kiitä koiraa. Sitten voidaan jo silitellä saksilla tassua ja jälleen kehutaan ja palkitaan, seuraavaksi avataan sakset kynnen ympärillä ja palkitaan, ja sitten leikataan aivan pieni pala kynnestä ja palkitaan. Aluksi leikataan vain yksi kynsi, sitten yksi tassu, sitten useampi tassu ja lopulta kaikki kynnet. Harjoittelua vaikeutetaan vaiheittain, ja haastetta lisätään sitä mukaan kun aiempi vaikeusaste sujuu hyvin. Harjoittelussa täytyy muistaa pitää taukoja ja tarkkailla koiran kommunikointia ja sen reaktioita. Koirasta näkee kyllä jos se on valmis jatkamaan.

Kynttä ei kannata katsoa yläpuolelta tai sivusta. Ytimen näkee parhaiten – ja mustakyntisillä koirilla ainoastaan – kynnen alapuolelta. Ala siis katsella kynsiä tassunpohjien puolelta. Kynnen ydin sisältää hermoja ja verisuonia, ja siihen osuminen on koiralle kivuliasta ja aiheuttaa verenvuotoa. Ja yleensä myös molemminpuolista kauhua. Vaaleakyntisillä koirilla ytimen sijainnin yleensä näkee kynnen läpi, mutta mustakyntisillä koirilla ytimen tunnistaminen on vaikeampaa.

Kannuskynsissä on yleensä hieman enemmän leikkausvaraa, koska ne eivät kulu samoin kuin muut kynnet. Niidenkin kanssa kuitenkin kannattaa muistaa säilyttää maltti ja leikata vain siivu kerrallaan, sillä myös ne on helppo leikata liian syvältä.

Kynsisaksia kannattaa liu’uttaa kynnen tyvestä kohti kärkeä. Kun saksi pysähtyy ikään kuin omaan koloonsa – pieneen ”syvänteeseen” kynnessä, voi kynnen katkaista siitä kohtaa turvallisesti. Normaalisti kynsi tulee leikattua näin riittävän lyhyeksi, kunhan kynsiä leikataan tarpeeksi usein.

Jos kynnet halutaan oikeasti lyhyeksi, on parempi katsoa kynnen päätä. Kynttä lyhennetään ihan pieni siivu kerrallaan, kunnes kynnen keskusta näyttää tummemmalta kuin sen ympäristö. Mitä laajempi ja tummempi tämä alue kynnen keskellä on, sitä lähempänä ydintä ollaan.

Mitä pitempään kynsien antaa kasvaa, sitä pitemmälle myös kynnen ydin kasvaa. Tämä taas tarkoittaa sitä, että kynsiä ei voi kerralla lyhentää kovin paljon ja ne ovat leikkaamisenkin jälkeen edelleen liian pitkät. Koiran kynnet pitäisi leikata noin kahden viikon välein. Tiheä leikkausväli saa ytimen

vetäytymään ja siten kynnet saa myös pidettyä lyhyinä. Jos kynnen ydin on kuitenkin kynsien liian harvan leikkaustahdin ja liiallisen kasvun vuoksi päässyt jo venymään, kannattaa kynsiä leikata vähintään joka viikko vähän kerrallaan varovasti pieniä siivuja vuolemalla, jolloin ydin vähitellen vetäytyy. Ideaalitilanteessa kynnet eivät osu maahan koiran seisoessa ja kävellessä.

Kynsiin sattuu

Moni arastelee kynsien leikkaamista siksi, että pelkää satuttavansa koiraa ja leikkaavansa liian syvältä. Usein pelko on turha, ja kynttä tulee leikattua liiankin varovasti. Jos kuitenkin osuu saksilla kynnen ytimeen tai hermoon ja koira vingahtaa kivusta, tärkeintä on, että itse pysyy rauhallisena. Koiralle pitää mahdollisimman pian antaa runsas palkinto, joka vaimentaa negatiivista kokemusta. Herkkua mussuttaessa pelästys väistyy ja kivunkin tuntemus vähenee. Tärkeää on jatkaa kynsien leikkaus loppuun saakka levollisesti ja rauhallisesti. Näin koira oppii luottamaan siihen, että mitään maata järisyttävän kauheaa ei tapahtunut. Jos sinä et panikoi, ei koirakaan pelästy.

Useimmiten verenvuoto on tyrehtynyt jo siinä vaiheessa kun muut kynnet on leikattu loppuun. Jos verenvuoto kuitenkin jatkuu, se tyrehdytetään vaikkapa painamalla talouspaperin sisään laitetulla jääpalalla tai laittamalla vuotokohtaan joko tätä tarkoitusta varten myytävää hyydytysainetta tai keittiön kaapista löytyvää perunajauhoa. Ja muutama palkkionami sielua lääkitsemään!

Enemmän ongelmia aiheutuukin siitä, jos kynsiä ei leikata tarpeeksi usein. Koiran kynnet on äärimmäisen tärkeä pitää lyhyinä jotta tassut pysyvät terveinä. Jos kynnet saavat kasvaa vapaasti, ne alkavat väännättää koko varvasta virheasentoon aiheuttaen kipua sekä varpaisiin että koko raajaan. Kun kynnet osuvat jatkuvasti maahan, varpaiden rakenne alkaa pettää ja tassu vääntyy virheasentoon, ja varpaisiin kehittyy kivuliasta nivelrikkoa. Vääristynyt tassun asento vääntää ranteetkin herkästi väärään asentoon, ja koiran liikkuminen vaikeutuu entisestään. Pitkät kynnet myös takertuvat, repeävät ja lohkeavat helpommin kuin lyhyinä pidetyt. Repeytynyt kynsi on kovin kipeä ja se saattaa myös tulehtua. Tarpeeksi lyhyet kynnet ovat parasta tassuvammojen ennaltaehkäisyä.

Pennun kynsiä tulisi leikata vähintään viikon välein ja aikuisenkin koiran kynsiä parin viikon välein, vaikka tarve vaihtelee yksilöllisesti. Kynsien leikkaus on myös hyvä hetki tarkastaa tassuja tarkemminkin, sillä kynnet kertovat paljon koiran voinnista. Kannattaa katsoa kuluvatko kynnet tasaisesti, onko kynsien rakenne pysynyt kovana ja kiiltävänä vai lohkeilevatko kynnet ja ovatko kynsivallit siistit. Jos kynnet kuluvat kovin epätasaisesti, voi askelluksessa olla jokin muuttunut, ja se taas voi kertoa nivel- tai selkäongelmista. Jos koko kynnen rakenne alkaa muuttua sienimäiseksi ja murenevaksi, kannattaa miettiä onko ruokinnassa kaikki kunnossa. Tassunpohjat kannattaa tarkistaa aina samana huoltohetkenä, sillä etenkin keväisin ja syksyisin kosteus aiheuttaa hyvin herkästi tassujen ja kynsivallien tulehduksia, jotka vaativat aina hoitoa.

Jos kuitenkin pelottaa

Jos sinulle ja samalla koirallesi on jo päässyt syntymään kynsienleikkauskammo ja koet olosi epävarmaksi heti, kun saat sakset käteen, apua voi kysyä monestakin paikasta. Eläintenkouluttaja voi olla apuna ja neuvoa, miten sekä sinä että koirasi pystytte leikkaustilanteessa rentoutumaan. Hyvässä trimmaamossa leikataan koirien kynnet ja erityisen hyvässä trimmaamossa saat pyynnöstä opetusta ja ohjausta kotipedikyyreihin. Myös eläinklinikoilla on mahdollista leikkauttaa koiran kynnet, ja sielläkin pieneläinhoitaja voi opastaa miten kynnet leikataan. Ja hyvä kasvattaja auttaa aina, ihan kädestä ja tassusta pitäen.

Kynsienleikkauskammoa ja avun hakemista ei kannata hävetä. Kynsienleikkauspalveluita on tarjolla siksi, että niitä tarvitaan. Tärkeintä on, että koiran kynnet tulee säännöllisesti leikattua, teki sen sitten joku muu tai cockerin oma ihminen. Kannattaa kuitenkin rohkaista mielensä, antaa aikaa teille molemmille rentoutua ja opetella vaikka yksi kynsi kerrallaan. Yleensä hyvin äkkiä tulee se viikko, kun kynnet on leikattu muutamassa minuutissa ja ”asiakas” on nukahtanut kesken käsittelyn.