KOTONA TAPAHTUVA KOIRAN SUUN JA HAMPAIDEN HOITO

Teksti ja kuvat Minna Kinnunen

Tässä esittämäni ohjeet ja vinkit perustuvat liki kaikki vain minun omiin kokemuksiini ja mututietoon, jota olen vuosien ajan kerännyt. Vastuu on siis lukijalla, eikä näillä ohjeilla/vinkeillä saa missään nimessä korvata eläinlääkärin/suuhygienistin tekemiä hoitoja, tutkimuksia tai ohjeita.

Nämä neuvot on siis tarkoitettu vain terveyden ylläpitoon ja ongelmien ehkäisyyn: mikäli suussa/ hampaissa on jo olemassa jokin ongelma, se pitää ensin hoitaa kuntoon asiantuntijalla ja sitten jatkaa kotihoito-ohjeilla (esim. jos suussa on jo tulehdus, se täytyy hoitaa pois ennen kuin itse koskee suuhun).

Useiden vuosien ajan olin seurannut lisääntyvää hammaskiveä ja suuongelmia monilla erirotuisilla koirilla. Tämän saman totesivat useat trimmaajat sekä muutamat eläinlääkärit. Syitä siihen lueteltiin lukuisia, mm. teollinen ruoka, pehmeä ravinto, syljen myötä perimä, kaventuneet alaleuat (jolloin hampaat ovat liian tiiviisti), nykykoirien laiskuus käyttää leukojaan ja vaikka mitä…

Tuskaa aiheutti myös ihmetys siitä, miksi täysin samoissa olosuhteissa eläville ja samaa ruokaa syöville koirille kertyy eri määrä ja eri ajassa hammaskiveä. Usein kuulenkin, kuinka aikuisilta koirilta pitää puhdistaa suu ja poistaa jopa hampaita anestesiassa hyvinkin nuorena tai todella usein…

Lopullisen sysäyksen sain, kun jouduin lopettamaan 8-vuotiaan cavaljeerini paradontiitin vuoksi. Siihen aikaan Kajaanissa ei saanut siihen kuin antibioottihoitoja, jotka eivät tietenkään auttaneet kuin hetken. Koiraa olisi pitänyt alkaa viedä hoitoon 200 km etelään tai pohjoiseen, jossa silloin olisi ollut erikoisasiantuntemusta (mm. hammasröntgen ja hammaskirurgia) tarjolla. Kun sitten päädyin lopettamaan ko. koiran, lupasin itselleni, että teen tälle asialle jotain, jos vain voin.

Sitten EmmiPet-ultraäänihammasharjat tulivat Suomeen. Alun perinhän tarkoitus oli, että vain ”kurssin” käyneet saisivat tilata ko. laitteen, mutta eihän se niin mennyt. Itse kävin ko. kurssin vuonna 2016 ja sain sieltä lisätietoa asiasta. Siellä nimenomaan painotettiin, että EmmiPet on vain ennaltaehkäisyyn, ei ongelmien hoitoon, toisin kuin nyt useissa mainoksissa sanotaan. Sain tietoa myös siitä, kuinka ultraäänilaite toimii. Nyt näitä saa vapaasti netistä ja usein ilman kunnon ohjeistusta. Esimerkiksi EmmiPetin käyttämä ultraääni tarvitsee vettä, joka toimii ultraäänen välittäjäaineena. Kuivalla harjalla ultraääni ei kulje harjasta eteenpäin. Olen nyt siis noin reilun viiden vuoden ajan ”opiskellut” asiaa ja tarkkaillut sekä hoitanut koirieni hampaita säännöllisesti. Sen verran siitä on ollut apua, ettei hammaskivi ole päässyt vielä kenelläkään niin pahaksi, että se olisi vaatinut anestesiassa tehtävää puhdistusta. Myöskään uutta paradontiittitapausta ei ole tullut. Uskon tällä olevan vaikutusta myös huulipoimun tulehduksen ehkäisyssä, koska sitäkään vaivaa ei ole ollut.

Mitä ja miten teen? Tässä omia vinkkejäni ja ajatuksiani. Mielelläni otan vastaan myös lukijoiden kokemuksia ja vinkkejä jatkossa. Tämä aihe kiinnostaa minua oikeasti, koska haluan minimoida suun ongelmat omilla koirillani. Toki otan vastaan myös kritiikkiä, jos joku ajatus on ihan pielessä. Ajatuksia ja kokemuksia voi laittaa minulle sähköpostiini (löytyy jutun lopusta). Olen opastanut myös ultraäänihammasharjojen käytössä, mikäli nettikaupan ohjeet eivät ole olleet riittävät.

Ultraääniharjat:

Näihin minä uskon, mutta vain oikein ja säännöllisesti käytettyinä. Ultraääni on käytössä eläinlääkäreillä ja ihmispuolella. Vuosien aikana olen huomannut, että minimissään ultraharjaus estää hammaskiven kovettumisen ”betoniksi” hampaan pintaan ja siten se irtoaa helpommin. Minulla on käytössä sekä eläinten että ihmisten ultraharjat. Niissä on toimintaero.

Sähköhammasharja:

Tämäkin on minulla käytössä, mutta vaatii erityistä varovaisuutta, ettei sen liike riko koiran ikeniä. Harjan pitää aina olla lasten soft-harja.

Vaikka suu puhdistui huomattavasti kotikonstein, tämän kaverin ohjasin jatkohoitoon eläinlääkäriin ientulehduksen vuoksi.

Tässä esimerkki siitä, että aina kotikonstein ei saada täysin puhdasta. Jostain syystä hammaskivi oli niin tiukassa, ettei tullut aivan puhdasta.

Tavallinen hammasharja:

Käytän, mutta suosin eläimille tehtyä mallia, jossa hammas jää harjasten väliin eli siinä on kahdet harjakset.

Hammastahna:

Käytän harjauksen yhteydessä. En niinkään suosi makutahnoja, koska ne saavat usein koiran lipomaan kieltään koko ajan, mikä taas vaikeutta ja hidastaa varsinaista puhdistamista. Ennemmin suosin tahnoja, joiden väitetään sisältävän jotain puhdistavia aineita tai entsyymejä.

Hammastaltat:

Näiden käyttöä en suosittele ”alkajille” jottei synny kiille- tai ienvaurioita. Jos näitä käytetään kotona, hammaskiveä tulisi ensin ”pehmentää” jotenkin esim. ultralla, eikä ikinä vain alkaa skrapaamaan suoraan. Jos näitä käyttää, on kiinnitettävä erityistä huomiota myös hygieniaan.

Merilevä:

Uskon asiaan, mutta annan ruuan seassa koko ajan säännöllisen epäsäännöllisesti – sen väitetään estävän hammaskiven ym. muodostumista.

Valkosipuli:

Jakaa paljon mielipiteitä. Toiset syöttävät paljonkin, kun taas toiset luokittelevat sen myrkyksi koiralle. Itse uskon, että kohtuudella annosteltuna se toimii luonnon antibioottina ja siten parantaa suun terveyttä. Koirani saavat tätä merilevän seassa, eikä siitä ole ollut haittavaikutuksia, jos ei niin hyötyäkään.

Omenaviini/omenasiiderietikka:

Laitan juomaveden sekaan säännöllisen epäsäännöllisesti. Tämä on mm. monen kääpiökoirakasvattajan vinkki.

Luut:

Annan oikeita luita säännöllisesti. Käytän välillä isoja kovia luita (naudan sääriluut, naudan polvilumpiot) ja välillä annan pehmeämpiä ns. rustoja (sian selkä, sian sorkat, kalkkunan kaulat ym.). Kokemukseni on, että rustot, joihin hammas uppoaa, nousee, uppoaa, nousee, puhdistavat ja irrottavat hammaskiveä paremmin kuin ns. kovat luut, koska siinä tulee mekaanista liikettä paremmin. Eli rustoluun tulisi olla sen verran paksu, että hammas uppoaa sen sisään eikä luu katkea kertapuraisulla. Luihin liittyy myös riskejä, jotka tiedostan: suolitukokset, suolisto-ongelmat, tukehtumiset, liian kovan ja liian usein toistuvan luun kaluamisen aiheuttamat kiillevauriot ja jopa hampaan katkeamiset…

Dentastix ym. hammaspuruluut:

Näissä idea on, että hammas uppoaa sitkeään tikkuun ja siitä tulee mekaanista kitkaa, joka poistaa tai ennaltaehkäisee hammaskiveä. Mutta olen huomannut, etteivät nämä toimi, kun on useita koiria. Koirat nielevät ne liki purematta ja liian isoina palasina. Olen kokeillut myös noin 5 cm paksuja versioita. Ne koiran on pakko pureskella ja nitkuttaa paloiksi ennen nielemistä, mutta ne ovat hankintahinnaltaan kalliita. Nämä(kin) valmisteet ovat saaneet paljon kritiikkiä mm. sen suhteen, mitä ne sisältävät: sokeria? E-koodeja? Lisäaineita? Ja niin edelleen.

Kuivatut leivät, porkkanat ym.:

Näitä voin suositella makupalana pieninä määrinä. Ne eivät ole oikeaa ruokaa, mutta silloin tällöin annettuina ihan ok. Leivän kannat leikkaan niin paksuiksi, että hammas uppoaa siihen koko mitaltaan ja kuivatan kivikoviksi

Puruluut:

Niitä annan koirilleni säännöllisesti, mutta yleisestä tavasta poiketen niitä ei ole koko ajan saatavilla, jotta into pureskella niitä säilyy. Suosin ns. rullamallisia, ja koon täytyy olla riittävän iso, jotta siinä on hampaille ja leuoille työtä. Solmumallisia en käytä ollenkaan, koska olen muutaman irronneen ja pehmenneen solmun kaivanut kitalaesta. Puruluiden suhteen voi tehdä eettisiä valintoja, esim. kotimainen vs. kiinalainen, halpa vs. kallis jne. Huomattavia laatueroja en ole itse kuitenkaan havainnut.

Täysravinto kuivana

Uskon, että näin kannattaisi tehdä. Siinä tulisi hampaille sekä leuoille työtä päivittäin ja kuiva-aines kerääntyy hampaan pintaan huonommin kuin märkäaines. Itse en voi näin tehdä, koska koirani syövät lähes ahmien (terve kilpailu ravinnosta on minulla yksi jalostuskoiran tavoite, nirsoja koiria minulla ei ole) ja sen vuoksi ne vetävät kuivat nappulat henkeen. Se aiheuttaa närästystä. Tai sitten ruuan jälkeen, kun ruoka alkaa turvota vasta mahassa, koirat juovat kerralla huomattavan määrän vettä. Se taas ei ole suoliston tasapainoiselle toiminnalle hyväksi ja aiheuttaa pahimmillaan jopa vatsalaukun kiertymistä.

Osa valmistajista kertoo myös ruuan sisältävän hampaita hoitavia tai plakin muodostumista ehkäiseviä ainesosia. Yksi tällainen ainesosa, jonka on tutkimuksissakin todettu toimivan, on heksametafosfaatti (tätä käytetään myös mm. ihmisten hammastahnoissa). Osa valmistajista kertoo nappulanmuodon ehkäisevän hammaskiveä. Tähän en ota kantaa, koska vedessä turvotettu nappula muuttaa aina hieman muotoaan…

Hammaslelut:

Varsinkin hampaiden vaihtumisen aikaan suosin nystyräisiä leluja. Ne auttavat kutiavia ikeniä ja ehkä nopeuttavat hampaiden irtoamista (näitähän suositaan myös vauvoille). Olen myös tilannut muovisen nystyräisen lelun, jonka sisään voi pursottaa tahnaa tai esim. maksapasteijaa, jotta koira innostuu puremaan lelua. Nämä totesin hankalaksi käyttää ja suorastaan mahdottomiksi hygieenisuuden vuoksi, eli eivät menneet jatkoon…

Vesi- ja ruokakuppimateriaali

Suosin metallikuppeja niiden hygieenisuuden vuoksi. Niihin ei voi tulla mikrohalkeamia kuten muovikuppeihin. Halkeamat keräävät bakteereita puoleensa. Vältän myös mikromuovin kertymistä koirien elimistöön. Mutta monet tuttavani käyttävät muovikuppeja ja heittävät ne sitä mukaa pois, kun niihin tulee naarmuja tai halkeamia.

Apteekki- ja erikoisliiketuotteet

Näitä on jo lukuisia, mm. jauheena ja nestemäisenä. Itse käytän hammaslappuja tai kostutan vanulappuja Hexagel-liuoksella. Toinen käyttämäni aine on Dentasept, joka jää hampaan pintaan liimaksi, eli tätä vain illalla, jotta se ehtii vaikuttaa. Aina, kun puhdistan koirieni suita, huolehdin omasta käsihygieniastani mm. käyttämällä käsineitä.

Koirillani on omat kupit, jotta sylki ei kiertäisi kupista toiseen.

Kuppeja pestessä tulee muistaa kaksi asiaa: niiden oikea puhdistuminen vaatii aina sekä vähintään 60 asteisen veden että hankauksen (astianpesukoneessa hankaus tulee veden paineesta, mutta itse en pese koirien astioita ihmisten astianpesukoneessa tai ainakaan yhtä aikaa zoonoosien, karvojen ym. lian vuoksi).

Emä ja pennut:

Olen lukenut, että osin hammaskivi siirtyy/periytyy syljen mukana. Siksi puhdistan aina nartun suun ennen astutusta, ennen synnytystä ja koko 8 viikkoa viikoittain puhdistan emän suun: pyyhin suulapuilla ja levitän Hexageeliä hampaiden pintaan ja ienrajaan.

Uusin vinkki

jonka kuulin ja jota en ole vielä ehtinyt ottaa testiin, liittyy villaan. Tähän liittyy myös kierrätysidea. Ostetaan jättikokoinen oikea, aito 100-prosenttinen villaneule kirpputorilta, huovutetaan se ja leikataan siitä sitten noin 10x20 cm suikaleita. Näitä suikaleita ladotaan päällekkäin niin monta, että koiran hampaat uppoavat siihen. Sitten suikaleet kiinnitetään toisiinsa ja saadaan aikaan ns. huovutettu dami, jolla leikitään koiran kanssa vetoleikkejä. Kun koira ottaa tämän suuhunsa, niin tätä ”huopalättyä” sitten pyöritellään ja nitkutellaan samalla, kun koira pitää siitä kiinni. Tarina kertoo, että huovutettu villalätty puhdistaisi hampaita.

Asiantuntija-apu:

Aina, kun suussa on näkyvä tai haiseva ongelma, tulee kääntyä eläinlääkärin puoleen. Voi olla, että koiralla ei ole esimerkiksi hammaskiveä, mutta on likaantunut ientasku, joka aiheuttaakin tulehduksen (ientaskuihin kun ei juurikaan pääse kotikonstein käsiksi). Rokotuksilla käydessäni pyydän usein eläinlääkärin katsomaan myös suun, hampaat, ikenet ja huulipoimut mahdollisten lisätoimien tarpeellisuuden vuoksi.

Trimmaus: :

Pidän alaleuan huulirajan mahdollisimman lyhyessä karvassa. Helpoiten tämä käy, kun trimmatessa vetää huulen tiukalle taaksepäin ja ajaa trimmikoneella 10-terällä huulirajan vastakarvaan puhtaaksi. Tämä estää mm. huulipoimun tulehdusta tai ainakin tuo sen esiin, mikäli ongelma on jo olemassa.

Miten aloitan:

Mikäli koirallasi on jo nyt näkyvää hammaskiveä tai muuta ongelmaa suussa, suosittelen käyntiä hampaisiin/suuhun erikoistuneella eläinlääkärillä ja puhdistuttamaan hampaat anestesiassa. Vasta kun suu on puhdas, voi jatkaa itse ennaltaehkäisevillä toimilla.

Kaiken tärkeintä on kuitenkin suun hyvinvoinnin jatkuva ja säännöllinen tarkkailu. Jukka Lillstrand von Wendt totesikin luennollaan (2/21), että halvin, tehokkain ja turvallisin tapa ennaltaehkäistä hammaskiveä on hampaiden säännöllinen, jopa päivittäinen, harjaus.

Kuten jo alussa kirjoitin, nämä ovat minun kokemuksiani ja kerättyä mututietoa toisilta kasvattajilta, eikä näiden ohjeiden taustalla juurikaan ole tutkittua tietoa. En siis ota vastuuta näiden toimivuudesta tai vaikutuksista juuri sinun koirasi kohdalla. Koska en ole vieläkään selvittänyt perimmäistä syytä hammaskiven syntyyn, enkä sen ehkäisyyn, otan mielelläni vastaan kokemuksianne ja vinkkejänne.

Minna Kinnunen (minna.kinnunen@ luukku.com)

Jotkut ihmiset/eläinlääkäriasemat

suosittelevat nykyisin ottamaan röntgenkuvat suusta joka toinen vuosi, koska silloin nähdään suun todellinen tila. Tähän en ole lähtenyt mukaan; usean koiran omistajana se tulisi kalliiksi ja jotenkin vastustan turhia anestesioita. Mutta jos koira jostain muusta syystä jo nukutetaan, silloin on kätevää pyytää myös hampaiden puhdistus samalla. Tämä onnistuu tai ei eläinlääkäristä riippuen.