Camp 1/20

camp

1/20

PILVILINNAT

CUMPI VAI CAMPI?

Tämä on Vaasan yliopiston viestintätieteilijöiden ainejärjestölehti Camp. Kyseessä on sitoutumaton opiskelijalehti, jonka toimittamisesta vastaavat vapaaehtoiset viestinnän opiskelijat.

Toimitus on avoin kaikille CoMedia ry:n jäsenille.

Mikäli mielit mukaan tekemään terävää opiskelijamediaa tai sinulla on meille jotain muuta asiaa, ota rohkeasti yhteyttä!

KEVÄTHERKUT

Campin tehtäviin kuuluu toimia viestijöiden sekä muiden ylioppilaskuntalaisten informaatiolähteenä. Lisäksi toimimme CoMedian äänenkannattajana sekä tiedotuskanavana järjestön ja jäsenistön välillä. Tarjoamme myös mahdollisuuden viestinnän opiskelijoille saada kokemusta toimittajan työstä. Tavoitteenamme on tarkastella viestintää, järjestöämme sekä Vaasan yliopistoa monesta näkökulmasa. Camp ilmestyy viisi kertaa vuodessa.

Runebergin torttu Laskiaispulla

YSTÄVÄNPÄIVÄN SEURA

PÄÄTOIMITTAJA Viivi Hinssa

TAITTAJA Johanna Kaukovaara

Kumppani

ETUKANNEN KUVA

Kaverit

Johanna Kaukovaara

ETUKANNEN MALLI Eemeli Lempinen

TÄMÄN NUMERON TOIMITUS Aino Kärkkäinen, Anette Lintilä, Anna Parkkisenniemi, Eeli Salmela, Emma Takalo, Henrietta Kuusisto, Janita Tuohino, Johanna Kaukovaara, Katri Pulkkinen, Maija Lammela, Maria Uusitalo.

Milla Heininen, Salla Raittila, Sara Alasuutari, Sara Güven, Tessa Virta, Tiia Jyrkkä, Veera Niskanen, Viivi Myllykoski, Vilma Viertola, Wiktoria Ripatti, Wilhelmiina Paananen

MIELUINEN TALVIURHEILULAJI

Hiihto Luistelu

JULKAISIJA CoMedia ry

YHTEYSTIEDOT www.comediary.com/camplehti camp@comediary.com Instagram @camplehti

2

sisällys AJANKOHTAISTA

4

Pääkirjoitus

5

Puheenjohtajan ajatukset

6

Get to know Callitus

10

Hehku luo mahdollisuuksia ja uusia perinteitä

12

Terveiset ainejärjestöltä — Reettorit ry

13 Sometutka

OPINNOT JA TYÖELÄMÄ

14

Osakuntien vuosi

16

Erotu työnhaussa kohdennetulla ja persoonallisella

ansioluettelolla

MIELIPIDE

18

Meidän olli

20

Tacounelmia ja latinorytmejä

21

Unelmauraa rakentamassa

23

Gallup: ”Mistä vaatimattomasta asiasta haaveilet tällä

hetkellä?”

25 Tunteisiin

ILMIÖT

26 Kolumni 27

Unelma lumesta

30

Unelmoin - siis olen

33

Kertomuksia kotirintamalta

34

Toimitus testaa: avantouinti

35

Kokkikoulu: Runebergin laskiaispulla

3

AJANKOHTAISTA

M

Pääkirjoitus

inulle unelmat ovat tavoitteita, haaveita ja ajatuksia tulevaisuuden varalle.

Olen aina luonut päässäni kaikenlaisia ihannekuvia elämästäni, olivat ne sitten ajoitettu ensi viikolle tai kymmenen vuoden päähän.

Vaikka tulisi huonoja numeroita kokeista tai kokisin pahaa yksinäisyyttä, unelmat ovat motiivi tulevaisuutta varten. Varsinkin työhön liittyviä unelmia minulla on ollut aina runsaasti.

Minusta piti tulla taiteilija, mutta ei tullutkaan. ”Taitelijasieluni” puski kuitenkin esiin myöhemmin, ja aloin purkaa tätä luovuuspuuskaa kirjoittamiseen. Novellit kauniista teinirakkaustarinoista täyttivät goSupermodelin keskustelupalstat, ja aloin luomaan itselleni tulevaisuutta kirjailijana. Eihän niitä tarinoita oikeastaan kukaan lukenut, eikä kirjoittamani blogikaan lähtenyt nousukiitoon. Se ei minua haitannut, koska aloin unelmoimaan töistä sosiaalisen median parissa, ja viestintä alkoi kuulostamaan ihan unelma-alalta. Suunta elämälleni oli löytynyt.

Kuva: Viivi Myllykoski

Kun vuosi sitten menetin rakkaan äitini syövälle, se kaikki suru sokaisi minut unelmiltani. Ne tavoitteet ja unelmat, joita itselleni olin luonut, eivät enää tuntuneet omilta. Taivaanrannan maalari oli nyt ihan eksyksissä. En oikein uskaltanut unelmoida mistään, enkä varsinkaan ajatella tulevaisuutta. Haaveet ja tavoitteet kuulostivat liian vaaleanpunaiselta hattaralta. Halusin vain yrittää jatkaa elämistä, mutta minulla oli nyt ihan uusi maailma ja elämä opeteltavana.

Entisen elämän unelmat tuntuivat tosi kaukaisilta. Joinain hetkinä jopa viestinnän opiskelu alkoi epäilyttää minua. Kuka minä olen? Olenko sama ihminen enää? Mistä voin nyt unelmoida?

Olen kyllä hukassa edelleen, mutta voisin sanoa, että olen hallitusti eksyksissä. Takeltelen, enkä luota itseeni kunnolla, mutta täällä sitä ollaan. Nykyään uskon siihen, että viestintä on minun juttuni, vaikka välillä usko taitoihini hiipuu. Yritän tehdä kaikkeni, että löytäisin taas reitin unelmieni luo. Päätoimittajan pesti on minulle yksi hutera, mutta samalla uskalias askel kohti unelmiani.

4

AJANKOHTAISTA

PUHEENJOHTAJAN AJATUKSET Uusi vuosi on uuden alku, erityisesti ainejärjestötoiminnassa. Uudet pestit ja velvollisuudet tuovat mukanaan sekä intoa että haasteita, ja uudet hallitustoverit luovat toiminnalle joka vuosi täysin uudet puitteet. Vaikka ympärillä on paljon uutta, tulee perinteitä kunnioittaa ja vaalia.

Samanaikaisesti täytyisi pitää huolta siitä, että järjestön toiminta on ajan hermolla ja kehittyy koko ajan.

Perinteitä on tärkeä kunnioittaa, sillä ne luovat toimintaan jatkumoa, mutta kuten ylioppilaskuntamme puheenjohtajakin vuosijuhlapuheessaan sanoi, niitä tulee muokata maailman muuttuessa.

Aluillaan olevan vuoden aikana tavoitteena on kehittää CoMedian toimintaa kunnioittamalla perinteitä, mutta samanaikaisesti muokkaamalla niitä niin, että ne palvelevat jäsenistömme tarpeita entistä paremmin. Erityisesti haluamme panostaa jäsenten hyvinvointiin sekä ylioppilaskunnankin tasolla paljon esillä olleeseen yhteisöllisyyteen. Toivon, että pystymme yhdessä koko hallituksen kanssa tarjoamaan jäsenistöllemme mahdollisimman monipuolista ja toimivaa edunvalvontaa sekä entistä enemmän yhteisöllisyyttä luovia tapahtumia, sillä minä unelmoin siitä, että CoMedia ja sen jäsenistö voi jatkossakin hyvin.

Kuva: Petra Alasuutari

Sara Alasuutari Puheenjohtaja 2020

5

AJANKOHTAISTA

S

GET TO KNOW CALLITUS

Sara, puheenjohtaja

Olen kotoisin Rovaniemeltä, mutta puolet elämästäni olen viettänyt Raahessa.

Harrastan kaikenlaista liikuntaa aina, kun siltä tuntuu.

Lempiruoka, miksi? Lempiruokaa on mahdotonta sanoa, koska kaikki ruoka on lähellä sydäntä. Kaikki, missä on bataattia, on kuitenkin erityisen namskua.

Unelmoin omasta koiranpennusta.

En voi sietää kookosta missään muodossa.

Viiden vuoden päästä aion nauttia elämästä filosofian maisterina ja tehdä toivottavasti jotain kivaa työtä.

A

Anna, yrityssuhdevastaava

Olen kotoisin Tampereelta.

Harrastan tanssia, muotinäytöksiä ja hallitushommia.

Lempikirja, miksi? Kiira, ehjäksi särkynyt. Luin sen vaihdossa ja se pisti miettimään sitä, kuinka meillä kaikilla on omat hidasteensa.

Unelmoin: ihan kamalan tylsä vastaus, mutta haaveilen todella vähän tulevaisuudesta. Elän mieluummin tässä hetkessä.

En voi sietää ilmapalloja – vihasin niitä jo pienenä.

Viiden vuoden päästä olen toivottavasti päässyt elämässä vähän eteenpäin, mutta pysynyt silti yhtä hölmönä ja lapsenmielisenä.

E

Emma, koulutuspoliittinen vastaava

Olen kotoisin niin sanotulta isolta kirkolta eli Helsingistä!

Harrastan hyvää ruokaa, Netflixin katsomista sekä opiskelijatapahtumia.

Lempi-tv-sarja, miksi? Lempi-tv-sarjani on tällä hetkellä Netflix Original Lukkojen takana. Jos pidät vankilaan sijoittuvista toiminta-sarjoista, tämä on hyvä valinta sulle!

Unelmoin lyhyellä aikavälillä viestinnän trainee -kesätöistä ja pitkällä aikavälillä onnellisesta ja terveestä elämästä (ja kartano omalla uima-altaalla + Range Rover olis kans kiva).

En voi sietää myöhässä olevia ihmisiä enkä tonnikalaa.

Viiden vuoden päästä olen toivottavasti filosofian maisteri sekä mukana työelämässä. Haluaisin myös viiden vuoden päästä olla koiranomistaja.

6

V AJANKOHTAISTA

Viivi M., talousvastaava

Olen kotoisin Seinäjoelta, Etelä-Pohjanmaan syrämmestä.

Harrastan musiikkia, soittelen ja laulelen. Urheilen myös joskus, kun huvittaa.

Lempielokuva, miksi? Uncut Gems oli kova!

Vakava Adam Sandler hämmentää.

Unelmoin mojiton siemailusta etelän lämmössä vailla vastuuta tai huolia.

En voi sietää tosikkoja. Ei se elämä ole aina niin vakavaa.

Viiden vuoden päästä olen toivon mukaan vastuullinen aikuinen, jolla on elämä kasassa.

Mielekäs työpaikka, kiva asunto, ehkäpä koirakin. Toivon mukaan elelen tavallista arkea rakkaiden ihmisten ympäröimänä.

E

Ella, somevastaava

Olen kotoisin Helsingistä.

Harrastan teatteria, tennistä, kitaran soittoa ja drone-kameralla kuvaamista.

Lempiruoka, miksi? SUSHI, koska se nyt vaan on yksinkertaisesti parasta.

Unelmoin uudesta lumilaudasta.

En voi sietää päällepäsmäröintiä.

Viiden vuoden päästä omistan lyhytkarvaisen mäyräkoiran.

V

Viivi H., Campin päätoimittaja

Olen kotoisin Tervajoelta! Se on Vaasassa sijaitseva pieni paikka, jossa on paljon autokauppoja ja juna-asema.

Harrastan: Minulla ei oikeastaan ole harrastuksia, mutta tykkään kirjoittaa paljon. Minulla on blogi, johon kirjoitan tällä hetkellä satunnaisesti. Tykkään myös leipoa ja seurailla muotia.

Lempiruoka, miksi? Gnocchi-perunapasta tomaattikastikkeella on ihan parasta! Syön sitä yleensä ravintoloissa ulkomailla, ja yhdistän tämän ruuan automaattisesti matkusteluun.

Unelmoin siitä, ettei minun tarvitsisi jännittää kirjoittamista virheiden takia.

En voi sietää: Yök Jaffa-keksit, Vihreät Kuulat ja kuohuviinit.

Olen aika valikoiva ruuan ja juoman suhteen.

Viiden vuoden päästä haluan olla hyvä videoiden editoinnissa, työskennellä kivassa paikassa ja asua asunnossa, jossa on ikkunalauta.

7

AJANKOHTAISTA

N M S Niko, tiedottaja

Olen kotoisin: oon paljasjalkainen riihimäkeläinen.

Harrastan salilla painojen kolistelua ja ikävän vähenevässä määrin dj-toimintaa. Järjestöpuuhat ovat ottaneet oman aikansa ja niitä voisin sanoa uudeksi harrastukseksi. Pidän joka tapauksessa usean projektin hoitamisesta samaan aikaan, etenkin, kun niitä hoitaa huippu tyyppien kanssa!

Lempieläin, miksi? Koira, ne ovat aina iloisia ja pyyteettömiä, ihan meikän ykköskamuja.

Unelmoin elämästä palmupuiden katveessa, kukapa ei?

En voi sietää hernekeittoa, ei ikinä, koskaan missään muodossa, mieluummin lautasellinen pieniä kiviä :D Viiden vuoden päästä olen töissä saavutettavuuden ja käytettävyyden parissa ja jaan rivaripätkän unelmieni prinsessan ja koiran kanssa :)

Maija, projektivastaava

Olen kotoisin Aurasta ja ylpeä siitä, vaikka välillä syyllistyn esittelemään itseni turkulaisena.

Harrastan salilla ja ryhmäliikunnoissa käymistä, ristikoita sekä lenkkeilyä kaikkina muina vuodenaikoina kuin talvella.

Lempi-tv-sarja, miksi? Ei ehkä lemppari, mutta salainen pahe on Sinkkuillallinen. Kiusalliset tilanteet, ruokaohjelmat ja brittiaksentti iskevät muhun.

Unelmoin keväästä. Talvi saisi mun puolesta loppua jo.

En voi sietää pyöräilyä tuulisella säällä, Pätkiksiä enkä myöskään mangoa.

Viiden vuoden päästä mulla on työ, jonne on kiva mennä päivästä toiseen, söpö koira sekä mukava asunto täynnä viherkasveja, joista oon oppinut pitämään huolta.

Salla, projektivastaava

Olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta nimeltä Teuva, joka on tunnin ajomatkan päässä Vaasasta.

Harrastan salilla käyntiä ja muuta urheilua, kavereiden kanssa hengailua ja Netflixin tuijottelua.

Lempielokuva, miksi? Kaikki rakkaus- ja hömppäelokuvat, siirappisuus iskee meikäläiseen. <3 Unelmoin siitä, että pääsisin jonain päivänä Taylor Swiftin keikalle.

En voi sietää mansikoita ja marjoja. Kuulemma outoa.

Viiden vuoden päästä voisin työskennellä viestinnän ja markkinoinnin parissa jossakin huippuyrityksessä. Asuisin Helsingissä, olisin jo ehkä asettunut hieman aloilleni ja elämä olisi yhä hauskaa. Tärkeintä, että arki olisi itselle mieluista ja ympärillä olisi huipputyyppejä silloinkin.

8

AJANKOHTAISTA

A W

Aino, projektivastaava

Olen kotoisin Pirkkalasta.

Harrastan kuntosalilla käymistä, Youtuben ihmeelliseen maailmaan eksymistä ja elämän pienistä asioista nauttimista.

Lempieläin, miksi? Tällä hetkellä ehkä karhu. Ne pystyy mihin vaan: kiipeämään puuhun, nukkumaan puoli vuotta putkeen ja samaan aikaan olemaan aika hellyttäviä.

Unelmoin onnellista elämästä, laskiaispullasta ja Lucia-mummokilpailun voittamisesta.

En voi sietää kiittämättömyyttä ja maksamakkaraa.

Viiden vuoden päästä ehkä tiedän, mikä musta tulee isona ja oon kovaa vauhtia menossa sitä kohti.

Wiktoria, sihteeri

Olen kotoisin Puolasta, pikkukaupungista nimeltä Chojnice. Sieltä muutin Savon Saimaan rannalle ihastuttavaan Mikkeliin.

Harrastan kirjallisuutta, politiikkajuorujen lukemista Twitteristä ja bullet journalin tekemistä.

Lempikirja, miksi? Miun lempikirja on Kjell Westön Missä kuljimme kerran. En oo koskaan tavannu kerronnallisesti yhtä taitavaa kirjailijaa kuin Westö, ja edellä mainittu teos on koskettavan raaka kuvaus elämästä 1900-luvulla ja oikeutetustikin Finlandia-palkittu.

Unelmoin omista julkaisuista, kirjakerhosta, sekä vaatimattomasti maailmanrauhasta ja onnellisesta elämästä.

En voi sietää mopojen päristelyä ja ihmisten tahallista välinpitämättömyyttä maailman ongelmia tai epäoikeudenmukaisuutta kohtaan.

Viiden vuoden päästä oon juuri valmistunut ja jossain ihanassa viestinnän alan unelmaduunissa. Juoksen maratonin ja osaan vastata (aina) oikein Trivial Pursuitin kysymyksiin.

9

AJANKOHTAISTA

Hehku luo mahdollisuuksia ja uusia perinteitä

B

rändääminen, hyvä ruoka ja verkostoitumi- – Mietimme tiimin kanssa, mikä olisi sellainen nen – muun muassa näistä koostuu tämän aihe, josta itse haluaisimme kuulla. Brändäämivuoden Hehku-seminaari. nen nousi esille aika nopeasti ja se oli alusta asti selvä suunta, Myllykoski kertoo.

Hehku on toista kertaa järjestettävä markkinoinnin ja viestinnän opiskelijoiden työelämälähtöi- Tapahtumassa painottuu selvästi kaupallinen nen seminaari, joka tarjoaa opiskelijoille mah- näkökulma, sillä myös tapahtuman viestintäpuodollisuuden verkostoitua keskenään ja yritysten li on markkinointiviestintää. Tavoitteena onkin kanssa. Tapahtuma järjestetään 25.3. Domus houkutella paikalle kauppatieteiden fukseja sekä Bothnicalla. Hehkun takana on viisihenkinen tii- markkinoinnin ja viestinnän pääaineopiskelijoita. mi, jossa projektipäällikkönä toimii Viivi Myllykoski.

– Tapahtumaa on suunniteltu niin sanotusti markkinoinnin kiikarit päässä, kertoo Hehkun Tänä vuonna Hehkun teemana on brändäämi- projektipäällikkö. nen työelämässä. Projektipäällikkö Viivi Myllykoski kertoo teeman valinnan olleen helppo: Teksti: Tessa Virta Kuvat: Henrietta Kuusisto

10

AJANKOHTAISTA tyssuhdevastaava Sini Brusin, tuotantovastaava Viivi Hinssa, ohjelmavastaava Katariina Nuutinen sekä markkinointivastaava Sini-Pauliina Pihl. Vaikka kaikilSeminaari tarjoaa kontakteja alan yrityksiin ja kehit- la tiimiläisillä on omat vastuualueensa, toisia autetää viestinnän ja markkinoinnin opiskelijoiden välis- taan myös vastuualueiden rajojen yli. tä verkostoitumista. Hehku on tällä hetkellä ainoa viestintää ja markkinointia yhdistävä tapahtuma – Tällä hetkellä tiimi tuntuu yllättävän isolta, mutta Vaasassa. tapahtumapäivänä on varmasti hyvä, että tiimissä Kontakteja ja kurkistus työelämään

on viisi henkilöä. Siellä tulee olemaan tosi kiire, Myl– Hehku tarjoaa työelämätietoa ja -taitoa sekä ver- lykoski arvelee. kostoitumismahdollisuuksia, Myllykoski tiivistää.

Tapahtuman puheenvuoroissa pyritään tuomaan esiin sellaista sisältöä, joka tarjoaa uutta tietoa markkinoinnin ja viestinnän yrityksistä sekä alasta.

Tarkoituksena on tarjota näkökulmia siitä, millaista työelämä on ja millaisia töitä alalla tehdään. Parhaimmillaan tapahtuma voi poikia jopa työpaikan, sillä osallistujilla on mahdollisuus jättää CV Hehkun yhteistyökumppaneille seminaarin jälkeen. CV:n jättämisestä ohjeistetaan ennen seminaaria.

Myllykoski kertoo projektipäällikön paikan hakemisen olleen hänelle itsestään selvää, sillä hän oli leikitellyt ajatuksella jo pitkään. Hän kuvailee Hehkun tapahtumatiimiin osallistumista matalan kynnyksen toiminnaksi, sillä toimintaan ei tarvitse sitoutua vuodeksi eikä osallistumiseen tarvita kokemusta tai muita meriittejä.

– Tärkeintä on into ja kiinnostus tekemiseen, Myllykoski kertoo.

– Parasta Hehkussa on mielenkiintoiset puheenvuo- Tällä hetkellä projektipäällikön kalenteri täyttyy yhrot, hyvä ruoka ja hyvä seura, Myllykoski naurahtaa. teydenotoista sekä tapahtuman suunnittelusta.

Myllykoski kertoo stressaavansa lähinnä sitä, ettei Tapahtuma ei noudata samanlaista kaavaa kuin mikään menisi pieleen viime metreillä. viime vuonna, vaan luvassa on myös muutoksia.

Tapahtumaa on aikaistettu, ja tänä vuonna work- – Stressiä on myös siitä, että kaikki järjestyy. Menee shopit eivät ole ohjelmassa viimeisenä. Myllykoski aikansa, että pakka saadaan kasaan, sillä kaikki ei taei vielä paljasta kaikkea Hehkun ohjelmasta, mutta pahdu kerralla, Myllykoski selventää. kertoo suunnitteilla olevan muun muassa inspiroivia työpajoja.

Viime vuoden Hehku-seminaari asetti tason korkealle, ja tämän myötää myös Myllykoski. Hän kuitenkin – Tänä vuonna luvassa on myös Hehkun afterwork, korostaa sitä, että Hehku on vielä alkutekijöissä ja josta on tulossa lisää tietoa lähiaikoina, Myllykoski tapahtuma järjestetään vasta toista kertaa. vihjaa.

– Tämän vuoden tavoitteena on jalkauttaa tapahtuma niin, että Hehku jatkuisi vuosia, Myllykoski paiTapahtuman peruspilarit pysyvät kuitenkin samoi- nottaa. na, ja ohjelmanumerot ovat samantyyppisiä kuin viime vuonna. Samoja yrityksiä Hehkussa ei kuiten- Hehku on siis tullut jäädäkseen. kaan nähdä, vaan seminaariin halutaan uusia näkökulmia uusilta yrityksiltä.

– Tapahtumassa on mukana sekä paikallisia yhteistyökumppaneita että muualta Suomesta tulevia yrityksiä, Myllykoski kertoo.

Innostus yhdistää tiimiä Projektipäällikön lisäksi Hehkun tiimiin kuuluvat yri-

11

AJANKOHTAISTA

Terveiset ainejärjestöltä

On kaunis aurinkoinen iltapäivä ja linnut laulavat Fabriikin yllä. Reettorit ovat paraikaa matkalla VR:n ultranopeassa vain puoli tuntia kestävässä Tampere-Vaasa -junassa kohti länsirannikkoa ja CoMedian kotoisaa Coloa. Illan ohjelmassa ovat perinteiset viestijäsitsit, joilla päästään nauttimaan kaikkien Suomen viestinnän opiskelijoiden mahtavasta seurasta. Riehakkaat yhteislaulut ja huikeat sitsitarjoilut siivittävät tunnelman nopeasti kattoon eikä huikeilta bileiltä voida välttyä. Reettorit ovat järjestäneet viestijäristeily Ääniaaltojen lähdön kätevästi Vaasan yliopiston rantaan, ja pääsemmekin iloisesti hyppäämään alukseen suoraan sitseiltä. Pohjanlahden laineiden liplattaessa tutustutamme comedialaiset reettoreiden oman virallisen juoman, Nopean JalluJaffan saloihin. Nautinnollisen JalluJaffa-hetken jälkeen suuntaamme yhteisvoimin kylpyläosastolle pulikoimaan reettoreiden rakkaan maskotin Julli-ankan seurassa.

Lopulta risteilyalus saapuu kuin saapuukin ihanaan Umeåån, josta hyppäämme reettoreiden omaan RetorAir -yksityislentokoneeseen, joka muuten kulkee sataprosenttisesti tamperelaisella koskisähkövoimalla. Lennämme läpi uljaiden pilvilinnojen kohti kotoisaa Tamperetta, ja päädymme suoraan keskelle suuren urheilujuhlan tuntua. Kyseessä on tietenkin reettoreiden järjestämä VIP-pesis -tapahtuma, jossa Vaasa ja Tampere pitävät viestijöiden lippua korkealla samassa joukkueessa. Voitokkaan turnauksen ja palkintojenjaon jälkeen juhliminen jatkuu pyjamabileiden merkeissä reettoreiden ainejärjestötilassa keskellä keskustakampusta. Hyvin nukutun yön myötä vilkutamme heipat rautatieasemalla lähdöstä haikeille comedialaisille, kun he matkaavat ultranopealla junalla takaisin kohti Vaasaa.

Tämän tulevaa yhteistä vuosikymmentä kuvaavan pilvilinnan myötä Reettorit ry toivottaa comedialaisille ihanaa kevättä! Vaikka ihan vielä emme olekaan näissä sfääreissä, menkäämme tähän suuntaan yhtä vauhdikkaasti kuin VR:n ultranopea juna. Tampereen viestijät odottavat innolla tulevan vuoden sekä tulevan vuosikymmenen viestijäyhteistyötä ja sen kehittymistä. Ääniaalloilla nähdään!

Utopistista uutta vuosikymmentä!

Reettorit ry:n hallitus 2020 Tampereen yliopiston puheviestinnän ainejärjestö

12

sometutka

Teksti: Vilma Viertola Kuva: Johanna Kaukovaara

E

lämme kovia aikoja, ystävät hyvät. Vuotta 2020 on kulunut vasta kolmasosa, mutta silti Australia on ehtinyt palaa, III maailmansodan alkaminen oli hiuskarvan varassa, universumin pysyväisin instituutio eli brittein kuninkaanhuone on murenemassa ja Gwyneth Paltrow myy vaginan hajuisia kynttilöitä. Maailmanlopun kynnyksellä kiinnostavinta on ilman muuta se, mitä somessa tapahtuu.

NRO 1. It’s Corona time!

Koronaan on varauduttu usein eri tavoin, esimerkiksi perumalla suurtapahtumia. Virallisen tiedottamisen kirjoon on lukeutunut kaikkea aina käsienpesuvinkeistä Ranskan viranomaisten muistutukseen siitä, että kokaiini ei paranna koronatartuntaa. Virallisten tiedotteiden lisäksi meemit koronaviruksesta ovat täyttäneet somefeedejä. TikTokin #fyp on täynnä erilaisia koronavideoita ja -remixejä, Twitterissä leukaillaan poliitikkojen naaman hipelöinnistä ja Jodelissa ihmetellään vessapaperivillitystä. Odotellaan siis viranomaisten ohjeistuksia ja sillä välin korkataan viimeiset Coronat.

NRO 2. Mutta kuka lohduttaisi fasistia?

PS-nuorten toinen varapuheenjohtaja Toni Jalonen piti helmikuussa puheen, jossa tuumasi olevansa fasisti. Ongelmallistahan tämä on siinä mielessä, että toisen maailmansodan jälkeen Euroopassa todettiin yleisesti, että fasismi on oikeastaan aikalailla erittäin sos-ideologia. Tämä johti melkoiseen sometykitykseen puolin ja toisin, joka päättyi muiden puolueiden nuoriso- ja opiskelijajärjestöjen julistukseen yhteistyön lopettamisesta ja välirikkoon emäpuolue Perussuomalaisten kanssa. Kiihkeää keskustelua käytiin aiheen tiimoilta erityisesti Twitterissä. Polttavin kysymys: miksi me edes keskustelemme fasismin tai natsismin hyväksyttävyydestä 2020-luvulla? (Ja miksi fasisteiksi julistautuneilla on nyt paha mieli?)

NRO 3. I’ll be there for you (again) Uutinen siitä, että Frendit-sarjasta saadaan yksi uusi jakso räjäytti Instagramin alkuvuodesta. Maailman parhaimpiin lukeutuvan TV-tunnarin tahtiin päästäneen taputtelemaan vielä tämän vuoden puolella!

Frendit-tähti Jennifer Aniston oli alkuvuodesta uutisissa myös kohdattuaan exänsä Brad Pittin palkintogaalassa. Kai nämäkin ovat siis tärkeitä uutisia. + Tutkassa: @hemnetknarkarna Jos jokinlainen valonpilkahdus tekisi sinulle nyt (tai koronakaranteenissasi) poikaa, voit seurata Ruotsin asuntokauppojen kamalimpia myyntikuvia tältä Instagram-tililtä. Painajaismaisiin luukkuihin lukeutuu esimerkiksi räikeän ruskeankirjavia vessoja, hämmentäviä sisustusvalintoja ja erikoista arkkitehtuuria.

13

AJANKOHTAISTA

OSAKUNTIEN VUOSI Osakuntatoiminta on hiljaisemman ajanjakson jälkeen puhkeamassa kukkaan Vaasan yliopistossa. Uusi vuosi lähti käyntiin jo monelle opiskelijalle ennestään tutun Veso ry:n elvyttämisellä sekä täysin uuden osakunnan KoWa ry:n perustamisella. Osakuntien puheenjohtajat kertovat, mikä merkitys osakuntatoiminnalla on Vaasassa ja miksi sen elinvoimaisuutta tulisi vaalia jatkossakin.

Teksti: Anette Lintilä Kuvat: Viivi Hinssa Vaikka osakuntatoimintaa on Vaasan yliopistossa viime vuosien aikana ollutkin, on toiminta ollut ajoittain verrattain vaimeaa. Nyt osakuntatoimintaa jatketaan kuitenkin Veso ry:n osalta entistä tarmokkaammin vuoden hiljaiselon jälkeen. Vaasan yliopisto on saanut myös täysin uuden osakunnan Kowa ry:n. Osakunnan puheenjohtaja Ella Vuorenmaa, 23, on innoissaan siitä, että vihdoin myös Vaasasta kotoisin oleville korkeakouluopiskelijoille on osakunta, mihin kuulua.

-Jo fuksivuoden aikana oli paljon puhetta siitä, kun ei vaasalaisena oikein kuulu mihinkään. Päätettiin siis perustaa täysin uusi osakunta Vaasan vaasalaisille korkeakouluopiskelijoille. Osakunta on myös kaikille niille, jotka tuntevat itsensä vaasalaisiksi. Jos ei koe kuuluvansa mihinkään muuhun osakuntaan, voi kuulua meihin, Vuorenmaa toteaa.

Osakuntatoiminnan on tavallisesti ajateltu tuovan yhteen tietyn maakunnan tai alueen opiskelijoita, mutta Vuorenmaa haluaa erityisesti korostaa Kowa ry:n olevan täysin avoin ihan kaikille myös opiskelualasta tai korkeakoulusta riippumatta. Hän toivookin opiskelijoiden lähtevän avoimin mielin mukaan.

Ella Vuorenmaa

-Toiminta halutaan pitää mahdollisimman poikkitieteellisenä myös yliopiston rajojen ulkopuolella, eli jäsenistöä pyritään saamaan mukaan kaikista Vaasan korkeakouluista. Olemmekin jo saaneet opiskelijoita mukaan myös esimerkiksi ammattikorkeakoulun puolelta, Vuorenmaa tähdentää.

14

AJANKOHTAISTA

Kaikki samalla viivalla -Olisi ollut helpompaa perustaa kokonaan uusi osakunta, Sipura toteaa huvittuneena. Ollaan tehty niin paljon tämän eteen, että toivon todellakin osakunnan toiminnan ja opiskelijoiden kiinnostuksen osakuntia kohtaan jatkuvan myös tulevaisuudessa, hän lisää.

Korkeakoulujen välistä yhteistyötä voidaan pitää kokonaisvaltaisesti tärkeänä teemana erityisesti Vaasan kaltaisessa opiskelijakaupungissa. Kowa ry:n keskeisenä tavoitteena on saattaa opiskelijoita yhteen ja pyrkiä kitkemään eriarvoisuuden tuntua opiskelijoiden välillä, sillä tietty eriarvoistaminen ja ennakkoluulot ovat edelleen valitettavan yleisiä eri Vesolla näyttää olevan valtavasti uusia ideoita opiskorkeakoulujen opiskelijoiden välillä. kelijoiden pään menoksi. Sipuran mukaan toimintarepertuaaria on tarkoitus laajentaa ja kehittää, -Esimerkiksi ammattikorkeakoulun opiskelijat eivät sekä erityisesti tarjota mahdollisuus alkoholittomiin välttämättä ole aina tunteneet oloaan tervetulleiksi tapahtumiin, sillä esimerkiksi sitsit eivät ole kaikkien yliopiston tapahtumiin. Me haluamme ehdottomas- mieleen. Olisi tärkeää, että mahdollisimman monelti tehdä muutoksen siihen, ja toivomme, että osa- le löytyisi jotain itseä kiinnostavaa. Lisäksi suunnitkuntatoiminnan kautta jokaisen olisi helppo lähteä teilla on kaikille osakunnille yhteinen tila, jonka tarmukaan. Tätä voidaan pitää koko toiminnan lähtö- koituksena on lisätä yhteistyötä osakuntien välillä kohtana, Vuorenmaa pohtii. sekä taata niiden jatkuvuus ja pysyvyys myös tulevaisuudessa.

Myös Vaasan eteläsuomalaisen osakunnan Veso ry:n puheenjohtaja Aura Sipura, 21, on vahvasti -Osakuntatoiminta on lopulta täysin omasta aktiisamoilla linjoilla ja peräänkuuluttaa osakuntien luo- visuudesta kiinni. Jos on tarpeeksi innokkaita, on maa mahdollisuutta lisätä yhteisöllisyyttä. Sipura on mahdollista järjestää oikeastaan ihan mitä vaan. Tässilminnähden tyytyväinen siihen, että Vaasan yliopis- tä tulee osakuntien vuosi, Sipura hymyilee. ton yksi vanhimmista osakunnista on jälleen aktiivinen, ja uudet tuulet puhaltavat osakunnan sisällä.

-Viime syksynä alettiin kypsytellä ideaa Veson elvyttämisestä. Myöhemmin kerättiin kokoon elvytystiimi, jonka avulla on saatu toiminta todella hyvin käyntiin ja asioita eteenpäin. Projekti on ollut tärkeä, koska aiemmin Veso ry on ollut Vaasan yliopistossa iso juttu suurimpine jäsenrekistereineen ja tapahtumineen, Sipura kuvailee.

Kohti tulevaa Kummankin osakunnan puheenjohtajat kertovat, että osakunnan elvyttäminen tai täysin uuden perustaminen ei sujunut ongelmitta. Yhdistyksen viralliset säädökset, lakien huomiointi sekä korjauskehotukset veivät kuukausia. Prosessi ei siis ole ollut helppo. Lisäksi Veson elvyttämisessä päänvaivaa tuotti erityisesti se, että osakunnan entinen hallitus asuu nykyisin ympäri Suomen ja jopa ulkomailla saakka, mikä vaikeutti esimerkiksi salasanojen saantia eri tileille.

15

Aura Sipura

OPINNOT JA TYÖELÄMÄ

Erotu työnhaussa kohdennetulla ja persoonallisella ansioluettelolla Stressaako kesätöiden etsintä tai harjoittelupaikan löytäminen? Baronalla HR-harjoittelijana toimiva Petra Lähdemäki kertoo, mitä työ- ja harjoittelupaikan haussa on tärkeää ottaa huomioon. Hän neuvoo myös, mitä hakemusta ja ansioluetteloa tehtäessä kannattaa muistaa.

V

uonna 1999 perustettu Barona on yksi Suomen suurimmista henkilöstöalan yrityksistä. Barona tarkoittaakin työnantajaa ja rekrytointia hoitavaa henkilöstöpalvelua. Petra Lähdemäki tuo jo heti haastattelun alussa ilmi, että Barona tarjoaa asiakkailleen muitakin mahdollisuuksia.

-Barona keskittyy pääasiassa rekrytointiin, mutta se tarjoaa myös muita palveluita, kuten esimerkiksi uudelleensijoittamispalveluita. Niissä työntekijää autetaan löytämään uusi työ sitä tarvittaessa, kertoo Lähdemäki.

Barona harjoittaa toimintaa monella erilaisella toimialalla, kuten esimerkiksi palvelualalla. Yksi näistä toimialoista on Luova, joka koskettaa eritoten viestinnän ja markkinoinnin opiskelijoita. Barona Luovan kautta hakijan on mahdollista etsiä itselleen esimerkiksi töitä viestinnän, markkinoinnin ja pelisuunnittelun alalta. Näiden lisäksi Luova edustaa myös median ja muotoilun osaamisaloja. Luovan tavoitteena onkin tuoda näiden alojen osaajat ja heitä etsivät yrityksen yhteen. Tämän kaiken lisäksi Barona ilmoittaa myös uusista harjoittelupaikoista korkeakouluopiskelijoille niin luovalta kuin muiltakin aloilta.

Työkokemus ei ole kaikki kaikessa Työnhaku on muuttunut paljon 2000-luvun aikana teknologisoitumisen myötä. Hakuprosessi on siirtynyt hakijalähtöisemmäksi internetin ansiosta. Työnhaun nopeutuessa hakijalla on matalampi kynnys hakea myös paikkoja, jotka eivät välttämättä ole hänen ykkösvalintojaan tai juuri sitä, mitä hän et-

Teksti: Sara Güven Kuvitus: Katri Pulkkinen

sii. Erilaisten työpaikkojen hakeminen on kuitenkin hyvää harjoitusta. Sähköistymisen myötä myös hakemusten määrä yksittäistä työpaikkaa kohden on kasvanut. Tällä on Lähdemäen mukaan ollut pääsääntöisesti työnantajan näkökulmasta positiivinen vaikutus, mutta toisaalta työnhakija voi kokea hakijamassasta erottumisen vaikeaksi. Miten siis hakija voi näkyä hakuprosessissa edukseen ja mitä hänen tulisi muistaa?

Niin kesätyönhakua kuin korkeakouluharjoittelupaikan etsintääkään ei pidä hidastaa ajatus siitä, ettei kokemusta olisi tarpeeksi. Lähdemäki painottaakin, että hakijan kannattaa aina hakea niin työ- kuin harjoittelupaikkaa, vaikkei kokisikaan kokemusta olevan tarpeeksi. Lähdemäki korostaa sitä, miten kaikenlainen kokemus kannattaa opetella pukemaan sanoiksi.

Miten hakijan tulisi toimia, jos hänellä ei ole mielestään tarpeeksi kokemusta?

- Tällaisessa tilanteessa kannattaa kertoa kaikista vastuutehtävistä, joissa on toiminut, eli jos on ollut jossain luottamustehtävissä yliopistossa tai muualla. Samalla kannattaa korostaa sitä, mitä tehtävä on antanut sinulle. Varsinkin viestinnän harjoitteluun hakiessa kannattaa painottaa esimerkiksi erilaisten ohjelmistojen osaamista ja muita koulussa opittuja taitoja, Lähdemäki neuvoo. Näitä taitoja kannattaakin painottaa jo ansioluettelossa. Itse hakemuksessa on kuitenkin tärkeää mainita ainoastaan kyseisen paikan kannalta olennaiset asiat.

16

OPINNOT JA TYÖELÄMÄ

Baronan seitsemän kohdan lista onnistuneeseen ansioluetteloon!

Petra Lähdemäki Erotu kuvalla Otsikointi?

Kuvan avulla tulet tutuksi rekrytoijalle ja tuot oman persoonasi esille.

Kuvalliset CV:t jäävät myös paremmin mieleen.

Profiilin teksti

Kirjoita itsestäsi lyhyt esittelyteksti, jossa kerrot mitä teet nyt, mitkä ovat vahvuutesi ja mitä teet tulevaisuudessa.

Kerro työtehtäväsi

Pelkkä tehtävänimike ei välttämättä ole tarpeeksi. On tärkeää avata mitä tehtäviä työsi on pitänyt sisällään. Näin annat rekrytoijalle paremman käsityksen siitä, millaista kokemusta ja osaamista sinulla on.

Kohdenna

Hyvä CV on aina kohdennettu hakemaasi työpaikkaa varten.

Korosta siis niitä asioita, joista koet olevan hyötyä juuri kyseistä työpaikkaa hakiessa.

Yhteystiedot: Sähköposti@student.uva.fi Puh. 040 123 4567 LinkedIn: in/omanimi

CV:tä ei tarvitse otsikoida erikseen, vaan oma nimi on riittävä.

17

OPINNOT JA TYÖELÄMÄ

O T

änä syksynyä laitoksemme käytäville ilmestyi uusi kasvo. Päätimme selvittää Compostin perinteisessä haastattelussa kuka tämä tuntematon herrasmies on. Saanko esitellä: Olli Raatikainen.

Mitä teet mieluiten pimeidä talvi-iltoina?

-Pimeällä on kiva vain oleilla kotona paremman puoliskon kanssa, lämmittää vähän glögiä, syödä torttuja ja viettää vain rauhallista koti-iltaa. Jos on joku musiikin teko kesken, niin sitten puuhastelen sen kanssa iltaisin.

Mistä haaveilit tänä aamuna (23.11.2000)?

-Haaveilin siitä, että olisi pakkasta, eikä sataisi vettä.

Minkä kirjan olet viimeksi jättänyt kesken?

-Se oli joku Brian Callisonin meriaiheinen dekkari, luin sen puoleenväliin asti. Ei se ollut mitenkään huono kirja, ja olen lukenut samalta kirjailijalta muitakin kirjoja, mutta tämä nyt vain jotenkin jäi kesken. Aika ei juuri sillä hetkellä riittynyt lukemiseen ja sitten kirja pitikin jo palauttaa kirjastoon.

Kuka on idolisi?

-Minulla ei ole varsinaista idolia.

Nuorempana nämä kahdeksankymmentäluvun rock-tähdet olivat idoleitani. Musiikillisesti ihailen tällä hetkellä Pentti Hietasta. Hän kuulostaa jämäkältä ja esityksessä on munaa. Osaisinpa itse laulaa samoin.

18

Mistä olet itsessäsi ylpeä?

-Saan ainakin joskus ihmiset nauramaan, se on aina plussaa.

OPINNOT JA TYÖELÄMÄ

OLLI

Teksti: Janita Tuohino

M

O P E T TA J A STA T

änä keväänä yliopistomme käytävät tuntuvat varsin tyhjiltä, aivan kuin jotain puuttuisi. Kaikkien viestinnän opiskelijoiden väsymätön sankari ja puolestapuhuja on ainakin toivon mukaan vain toistaiseksi päättänyt pitkän ja ansioituneen uransa yliopistomme parissa. Vastaamassa nyt kahdenkymmenen vuoden jälkeen samoihin kysymyksiin kuin uransa alkuaskelilla, saanko esitellä: Meidän Olli.

Mistä haaveilit tänä aamuna (11.2.2020)?

-Haaveilin, että jospa paistaisi aurinko ja illalla pääsisi juoksulenkille kastumatta. Vettä on piisannut taas ihan ja tarpeeksi.

Kuka on idolisi?

-Tämä on paha. Yleisellä tasolla on kyllä todella vaikea nimetä ketään. Kysymyksen voi tulkita varsin filosofisestikin, mutta koska olen yksinkertainen ihminen, niin mennään paljon konkreettisemmalla tasolla. Ihailen suuresti ihmisiä, jotka ovat osaamisensa ja sitkeytensä avulla onnistuneet innovoimaan jotain (teknisesti uutta), mitä ei aikaisemmin oikein kukaan ole saanut aikaiseksi. Olen jo pitkään ollut erityisen innostunut pelialan alkuvaiheista, kun koko ”businesta” ei ollut olemassakaan ja kaikki piti keksiä ja tehdä itse matkan varrella. Silloin pelintekijöiltä vaadittiin aivan käsittämättömän kovaa osaamista, koska kehitystyökalut ja osittain laitteistotkin piti ensin tehdä itse, jotta edes pääsi tekemään niitä pelejä. :) Nimetään vaikkapa legendaarisen Sheffieldissa toimineen Gremlin Graphics:n guru Tony Crowther. Lukuvinkki: Gremlin in the Works, n. 600-sivuinen historiapläjäys. Kannattaa lukea :D

Mitä teet mieluiten pimeinä talvi-iltoina?

-Todennäköisesti jotain tietotekniikkaan liittyvää. Se voi tarkoittaa rakentelua, propellihattuosastoa tai sitten vaikkapa jonkun pelialan alkuvaiheista kertovan historiikin lukemista.

Minkä kirjan olet jättänyt viimeksi kesken?

-Siitä on niin kauan, kun näin tapahtui, etten enää muista. Muistaakseni se oli joku englanninkielinen tusinadekkari.

Mistä olet itsessäsi ylpeä?

-Kyllä se menee tuohon sosiaalisuusosastoon. :) Tulen hyvin toimeen varsin erilaisten ihmisten kanssa.

Me toimituksessa haluamme vielä kerran kiittää opettajaa, joka väsymättä ajoi aina opiskelijoiden etuja ja kenet äänestettiin useaan otteeseen CoMedian vuoden opettajaksi. Kiitoksia kaikesta Olli ja onnea uusiin haasteisiin!

19

N A G E R I K S I

Meksiko, Monterrey TACOUNELMIA JA LATINORYTMEJÄ

T

ammikuun alussa pitkäaikaisesta unelmastani tuli vihdoin totta.

Vaihtoon lähtö tuntui yllättävän epätodelliselta vielä koko joululoman ajan. Pikkuhiljaa rokotteita ottaessani, viimeisiä hankintoja tehdessäni ja pakkailua aloittaessani tajusin, että ei hitto vie: kohta asun lähes puoli vuotta Meksikossa!

Nyt on jo pari kuukautta lattarielämää takana, ja vaihdon puoliväli häämöttää jo pelottavan lähellä. On ollut hämmästyttävän helppoa kotiutua näinkin kauas Suomesta. Iso vaikutus on ollut kyllä uskomattoman hyvin järjestetyllä tutoroinnilla, kaikilla tapahtumilla ja jatkuvalla tuella, jota olemme saaneet. Esimerkiksi heti ensimmäisinä päivinä oma tutorini kierrätti meitä yliopiston ympäristössä katsomassa erilaisia asuntovaihtoehtoja. Noin puolen tunnin tutkiskelun jälkeen löysimme todella ihanan talon yhdessä kahden muun vaasalaisen ja yhden ranskalaisen vaihto-opiskelijan kanssa.

Helpon kotiutumisen lisäksi olemme ihmetelleet kovasti kulttuurishokkia, jota meille ei ole missään välissä oikeastaan tullut. Toki erilaiseen kulttuuriin ja elämänrytmiin on pitänyt sulautua mukaan, mutta mikään ei ole suuremmin ihmetyttänyt. Monterrey on kaupunkina todella kiva ja kehittynyt, mikä näkyy arjessa ihan päivittäin. Toisaalta perinteinen meksikolaisuus näkyy myös vahvasti esimerkiksi tacokojuina ja jatkuvana latinomusiikin fiilistelynä.

Monterrey-elämän lisäksi suunnitelmissa on myös tutustua muihin Meksikon osavaltioihin ja niiden mielenkiintoisimpiin kohteisiin. Meksikon historia ja kulttuuri ovat aina kiinnostaneet minua, minkä vuoksi en voisi olla tyytyväisempi valitsemaani vaihtokohteeseen. Totta kai myös lämpö, kaunis luonto ja oikeasti maailman paras ruoka tekevät minut superonnelliseksi täällä!

Voin toden teolla sanoa eläväni unelmaani nyt.

Vaihtoterkuin, Aino

Teksti ja kuvat: Aino Kärkkäinen

20

OPINNOT JA TYÖELÄMÄ

Unelmauraa rakentamassa Teksti: Tiia Jyrkkä Kuvat: Katri Pulkkinen Kuvitus: Veera Niskanen

V

uoden kiireisin kesätyöhakuaika on käynnissä. Työhakemuksia laatiessa monen mieleen tulvii ajatuksia siitä, millaisessa työssä haluaisi itsensä nähdä. Tulevaisuudessa siintävä unelmaura voi kuitenkin tuntua vielä kaukaiselta haaveelta. Kysyimme Vaasan yliopiston urapalveluiden amanuenssilta Katri Pöntiseltä, millaisista askelista matkaa kohti unelmauraa voi lähteä rakentamaan.

Löydä omat vahvuudet Tärkeimmäksi asiaksi urasuunnittelussa Pöntinen nostaa itsetuntemuksen.

- Mitä paremmin tuntee itsensä ja oman alan mahdollisuudet, niin sitä helpompi on lähteä rakentamaan omaa suunnitelmaa ja nähdä konkreettiset askeleet kohti unelmia, hän toteaa.

Erityisesti, jos unelmaura ei ole vielä selvillä on hyvä lähteä tarkastelemaan omia kiinnostuksen kohteita ja vahvuuksia. Mitkä asiat tuovat hyvää mieltä juuri sinulle? Mitkä asiat saavat sinut innostumaan niin, että menetät ajantajusi? Millä tavoin ilmaiset itseäsi? Pöntisen mielestä jo näillä kysymyksillä voi päästä alkuun. Hän kehottaa myös opiskelijoita miettimään, mihin asioihin haluaa tulevaisuudessa olla vaikuttamassa, ja millaisia asioita tulevalta työltä haluaa. Toiselle voi olla tärkeää saada työskennellä ihmisten kanssa, kun taas toinen haluaa saada aikaan jotain konkreettista tai vaikuttaa yhteiskunnallisesti.

Pienet valinnat muodostavat kokonaisuuden Pöntinen suosittelee aloittamaan urasuunnittelun mahdollisimman varhaisessa vaiheessa opintoja, sillä opiskelijat tekevät jatkuvasti pieniä valintoja, joista oma urapolku rakentuu.

Nämä valinnat voivat parhaimmillaan olla askelia kohti unelmia. Sivuainevalinnat sekä mahdollinen vaihto-opiskelu ja työharjoittelu ovat loistavia tilaisuuksia luoda omannäköinen ura.

Lisäksi esimerkiksi opinnäytetyö voi tarjota monenlaisia mahdollisuuksia.

- Työn voi toteuttaa yhteistyössä työelämän kanssa tai aiheen voi valita oman intohimon pohjalta, jolloin omaa asiantuntijuuttaan voi suunnata kohti itseä kiinnostavia aiheita, Pöntinen summaa.

Urapalvelut auttavat monin tavoin Urasuunnittelu on jokaisen opiskelijan omalla vastuulla, mutta urapalvelut tarjoavat monipuolisesti neuvoja ja työkaluja uran rakentamiseen.

Pöntinen muistuttaa, että urapalveluiden puoleen voi kääntyä esimerkiksi työharjoittelua koskevissa asioissa. Henkilökohtaisten ohjausaikojen lisäksi urapalvelut järjestävät urakursseja ja työpajoja, joissa käsitellään muun muassa itsensä johtamista ja yrittäjyyttä. Yksi opiskelijoiden keskuudessa suosituksi noussut työpajateema

21

OPINNOT JA TYÖELÄMÄ on elämä valmistumisen jälkeen. Muutos opiskelijasta asiantuntijaksi voi tuntua ahdistavalta, ja moni kyseenalaistaa oman osaamisensa valmistumisen jälkeen. Työpajassa opetellaan käsittelemään näitä tunteita ja tunnistamaan oma osaaminen, jota omista epäilyistä huolimatta on kertynyt opiskelujen aikana. Pöntinen kehottaa hyödyntämään myös erilaisia messuja ja tapahtumia, joissa on mukana asiantuntijoita työelämästä.

Miksi haluat isona?

Mutkia matkassa Unelmauran rakentaminen vie aikaa, minkä vuoksi itselleen pitäisi muistaa olla myös armollinen. Vaikka ensimmäinen kesätyöpaikka ei löytyisikään omalta alalta tai harjoittelupaikka menisi sivu suun, ei pidä huolestua. Pöntinen muistuttaa, että mikään kokemus ei ole turha.

Elias Laaksonen Kauppatieteet, 1. vuosikurssi Urheiluseuran johtaja, esimerkiksi jääkiekkoseuran toimitusjohtaja.

- Ei saa olla liian kriittinen, että heti pitäisi löytyä oikeat valinnat ja ensimmäisen työn tulisi olla juuri sellaista, mitä haluaa, hän jatkaa.

Hyvänä esimerkkinä tästä on Pöntisen oma urapolku. Hän kertoo itsekin aluksi miettineensä sitä, onko oikeassa koulutuksessa, mutta luottamus tulevaan ja sinnikkyys pyrkiä kohti itseä kiinnostavia asioita johtivat lopulta oikealle tielle.

Emma Takalo Viestintätieteet, 2. vuosikurssi Haluaisin olla tulevaisuuden Anna Wintour. Minua kiinnostaa hallinnon tehtävät organisaatioviestinnän parissa jossain suuressa yrityksessä, jossa saisi tehdä töitä myös visuaalisen viestinnän parissa.

-Olen todella onnellinen niistä kaikista mutkista nyt, kun katson taaksepäin, hän miettii.

Opintojen aikana Pöntiselle vahvistui käsitys siitä, että ohjaustyö olisi hänen juttunsa.

-Kaikkien tärkeintä on ollut saada tehdä työtä, jossa omalla toiminnallani voin auttaa toisia löytämään suunnan elämälleen, uskomaan itseensä ja omiin mahdollisuuksiinsa, Pöntinen kertoo.

Hän toteaa, että ei voisi olla tyytyväisempi työhönsä, jossa hän pääsee opettamisen ja yksilö- ja ryhmäohjauksen kautta kohtamaan ja tukemaan opiskelijoita heidän omilla urapoluillaan.

Uskalla unelmoida Unelmia ja tavoitteita ei voi koskaan asettaa liian korkealle. Mahtavatkin mahdollisuudet saattavat lipua ohi, ellei tilaisuuksiin uskalla tarttua.

-Tärkeintä on luottaa itseensä ja mennä sitä omaa unelmaa kohti, Pöntinen toteaa lopuksi.

Santeri Ala-Röyskö Hallintotieteet, 2. vuosikurssi Poliitikko ja kansanedustaja.

22

MIELIPIDE

”Mistä vaatimattomasta asiasta haaveilet tällä hetkellä? ” Tulevan kesän alan harjoittelupaikkaa varten on tullut käytettyä lukemattomia tunteja hakemuskirjettä ja CV:tä hioen. Lukuisia urasuunnitelmia, stressiä, suorittamista ja opintopaineita. Mutta onhan tällä kaikella suorittamisella tarkoituksensa – tehdään suurista unelmista totta! Kymmenen vuoden päästä kaikki tämä työ palkitaan: unelmatyö, upea asunto ja mahtava työporukka.

Kyllä tämä stressi on ihan sen arvoista.

Vaikka hienoja nuo suuret unelmat ja niihin menevä työmäärä onkin, entä jos keskityttäisiin välillä tekemään pienistä unelmista totta? Unohdetaan hetkeksi suurten unelmien mukana tuleva painolasti, ja suunnataan katseet välillä tähän hetkeen – mikä saa sinun hymysi huulille ja mistä haaveilet juuri nyt?

Toimitus kiersi Cafe Oskarissa ottaen selvää, mistä vaatimattomista asioista opiskelijat tällä hetkellä haaveilevat.

Jan Simon, exchange student from Germany, business, first year of master’s degree, vaihto-opiskelija Saksasta, kauppatieteet, 4. vsk.

“Not sure if it is a dream, but it is actually my dream to always see beauty in the small things in life. For example, having the first coffee in the morning together with my new friends here in Vaasa. Something material would be a comfortable couch in our student apartment though!” ”En ole varma lasketaanko tätä unelmaksi, mutta haaveeni on pyrkiä aina näkemään kauneutta elämän pienissäkin asioissa. Tällainen unelma olisi esimerkiksi ensimmäiset aamukahvit ystävieni kanssa täällä Vaasassa. Jos keskitytään materiaalisiin unelmiin, toivoisin mukavaa sohvaa opiskelija-asuntoomme!”

Gabriel Arena, exchange student from Brazil, accounting and finance, last year of bachelor’s degree, vaihto-opiskelija Brasiliasta, laskentatoimi ja rahoitus, 5. vsk.

“I dream of having a good barbecue during a sunny day surrounded by my friends and loved ones” “Unelmoin hyvästä grillaushetkestä aurinkoisena päivänä ystävieni ja läheisteni kanssa”

23

MIELIPIDE Roosa Westerholm, viestinnän opiskelija, 4. vsk. ”Voi vitsi kaikkea isoa tapahtuu tällä hetkellä, vaikea miettiä jotain pientä! Aurinkoista säätä toivoisin, jotta pääsisin lenkille ja tulisi semmoinen good vibes only -fiilis”

Katariina Nuutinen, viestinnän opiskelija, 2. vsk. ”Haaveilen, että saisin dedikset tehtyä ajoissa. Illalla olisi myös kiva päästä kavereiden kanssa kahvittelemaan”

Elmo Nikula, kauppatieteet, 1. vsk. ”Haaveeni liittyisi varmaan vapaa-aikaan. Olisi ihana ehtiä leffaan tällä viikolla” Teksti: Wilhelmina Paananen Kuvat: Anna Parkkisenniemi

HEHKU-SEMINAARI

25/3/2020 14:00 DOMUS BOTHNICA

OLETKO VALMIS? VUODEN HEHKUVIN MARKKINOINNIN JA VIESTINNÄN OPISKELIJOIDEN TAPAHTUMA TULEE JÄLLEEN! #HEHKUU

MIELIPIDE

TEKSTI: Vilma Viertola KUVITUS: Katri Pulkkinen KUVA: Johanna Kaukovaara

K

TUNTEISIIN

evättä rinnassa. Ah, ihanaa! Vihdoin on aikaa Kaikista eniten keväistä uudelleensyntymisen toinauttia ja olla minä parhaimmillani. veikasta ilmapiiriä laskee siten se tosiasiallinen ja ikävä fakta, että tämäkään uusi vuosi(kymmen) Stressi jyskyttää mitokondrioissa asti, deadlinet ei tuonut mukanaan uutta minua. Vuoden alussa suhisevat aggressiivisesti ohi, kesätyöt ja harkka- rakennetut toiveikkaat pilvilinnat ja vienon kainot paikat menevät kaikille muille. Kroppa tilttaa, kos- odotukset ovat sortuneet näyttävämmin kuin ka ulkona on yhtä aikaa liian kylmä ja liian kuuma, kolmemetrinen korttitalo. Itsetunto sulaa kevään vettä ja lunta ja pian siitepölyäkin sataa tasaisella edetessä nopeammin kuin naapurin pikku-Kallen tulituksella. Olisi kaikenlaista kissanristiäistä ja ta- synnyttämä vähälumisen talven harmaa loskaukvallisempaa ristiäistä, tuparia tai ryhmätyöiltaa ja ko. Jäljelle jää vain jokseenkin rapainen ja terävien muuta opiskelijahulinaa. Kahvia pitää makeuttaa kivien täyttämä kasa, joka aamun valjetessa on energiajuomalla, koska ei ehdi nukkua ja pitää kor- taas jäätynyt ikävästi keskelle jotakin kriittistä kulvata se vähäkin uni kofeiinilla. Välissä pitäisi tehdä kuväylää. Ja siis ei helvetti, sehän olen minä! Minä timanttista somekontenttia ja olla fiksu ja hauska olen se rapakasa! ja valokuvauksellinen. Ei helvetti.

Tiivistetysti voitaneen sanoa, että kevät on ihan Ihmiset, joiden lempivuodenaikaa tämä keväinen syvältä. Kaikki ymmärtänette, ettei kukaan voi paskamyrsky on, ovat mielestäni yhtä lailla valtion- ymmärtää tätä kärsimyksen alhoani, jossa elän vihollisia kuin ne kadotetut sielut, joiden mielestä päivittäin piinaavina demoneinani muiden meneson yleisesti hyväksyttävää rupatella tuntematto- tys ja auvo. Eikö ole valtavan epäreilua, että juuri mille hississä. Kaikista kamalimpia ihmisiä ovat minä jouduin universumin kollektiivisesti suuntaane, jotka onnellisuudessaan ja elämänhallintatai- ni osoittaman valtavan suurennuslasin alle, jonka doissaan säkenöivät täydellisyyttään kilpaa suloi- takia takalistoni alkaa joka kevät savuamaan kusen kevätauringon kanssa. Oma elämänhallintani ten pahaisella muurahaisella! Elämä on kärsimystä muistuttaa silkkisen ja säväyttävän punaisen lan- ja kevät helvetti maan päällä. gan sijasta loskalätäkössä uineen ja nyttemmin purkautuneen villasukan rispaantuneita jäänteitä.

Ei helvetti.

25

MIELIPIDE

Liian vanha unelmoimaan?

Teksti: Katri Pulkkinen Kuva: Wiktoria Ripatti ”Sit ku mä oon iso” on lause, jonka varmasti jokainen on lapsena päästänyt innosta hihkuen suustaan.

Usein se jatkuu jollain aivan epärealistisella asialla, unelmalla, joka on toiveissa toteuttaa isompana. Kun aikuisilta kysytään, mitä he haluavat olla isona, ei vastaaminen olekaan niin helppoa. Vastauksen pitäisi olla realistinen ja konkreettinen, se pitäisi oikeasti toteuttaa. Mihin on hävinnyt kyky unelmoida? Unelmien on tarkoituskin olla vaikeasti tavoiteltavia tai jopa mahdottomia.

Unelmien luomisessa ei osata enää vanhempana käyttää mielikuvitusta. Miksei aikuisena voida unelmoida jäätelömaasta tai taikavoimista? Kyky unelmoida luovasti ja suuresti on yhä vaikeampaa, mitä vanhemmaksi tulee. Eikö olisi ihanaa ja vapauttavaa unelmoida aivan päättömistäkin asioista? Olisi niin siistiä seikkailla ihmemaassa tai lumotussa metsässä, jo ihan ajatuksenkin tasolla. Vapautuminen arjesta unelmien avulla voi olla monen pelastus, mutta sitä ei osata vain käyttää. Kyllä minä ainakin mieluummin unelmoin loputtomasta kesästä kuin luen tenttiin. Ei sillä, ettenkö välttelisi tenttiin lukemista muutenkin.

Ehkä keskitymme liikaa jo olemassa oleviin asioihin ja siihen, mikä on mahdollista. Ei osata enää keskittyä siihen, mitä voisi tapahtua. Unelmien jakaminen on myös paljon vaikeampaa vanhempana. Ikään kuin se tarkoittaisi, että sen täytyisi tulla joskus toteen. Mitä sitten, jos ei tule? Käteen jää kuitenkin hetkellistä rauhaa, aivot on voitu edes pienen hetken ajaksi asettaa narikkaan.

Kun unelmat jaetaan muiden kanssa, kasvavat myös paineet niiden toteuttamisesta. Unelmia ei pitäisi sekoittaa tavoitteisiin. Eikä unelmia välttämättä edes luoda siksi, että ne toteutetaan. Minusta pitäisi unelmoida ihan vain kokemuksen vuoksi. Miltä jokin tuntuisi? Mitä jos jotain tapahtuisi? Unelmointi luo uskoa ja toivoa tulevaisuuteen, varsinkin jos niihin oikeasti uskotaan. Siksi ehkä nykyään materialismi onkin sen keskiössä. Miksei voida unelmoida, vaikka ei olisikaan rahaa toteuttaa asioita? Ehkä suuria unelmia on vaikeampi luoda, koska ne saavat tämänhetkisen tilanteen korostumaan liikaa. Tuntuu ahdistavalta, etteivät ne koskaan välttämättä toteutuisi.

Ei saa kuitenkaan unohtaa pienten unelmien merkitystä. Arkinen unelmointi on todella tärkeää ja ihanaa.

Paetaan siis sitä elämäntilannetta, pyöritään pilvilinnoissa edes hetki.

26

ILMIÖ

UNELMA LUMESTA

Teksti: Emma Takalo Kuvitus: Veera Niskanen

Etenkin tänä talvena monet uneksivat lumisista maisemista. Etelä-Suomessa on saatu leikkiä kuraleikkejä lumileikkien sijaan, eikä hiihtämistä ole oikein voinut harrastaa. Mistä lumettomuus johtuu, ja mitä asialle voidaan tehdä? Mikä on POW Finland ry ja mitä se tekee turvatakseen lumiset talvet myös tuleville sukupolville?

O

n totta, että leutoja ja lumettomia talvia on ollut Suomessa aiemminkin, eikä tämänhetkinen tilanne ole siinä mielessä poikkeuksellinen.

Mittaustuloksissa tämänhetkinen talvi on kuitenkin heti kakkossijalla vuoden 1925 tammikuun jälkeen, jolloin keskilämpötila oli vain 0.2 astetta pakkasen puolella.

27

ILMIÖ Mikä meitä sitten lämmittää? Yhtäältä Suomea läm- avasi Pelastetaan talvet- kampanjan, jonka päämäämittävät voimakkaat lounaisvirtaukset, sula meri ja ränä on saada lumileikit osaksi Unescon maailmanNorjan vuoriston yli puhaltava Föhn-tuuli. perintöä. Kampanjassa mukana olivat myös Ruka ja Reima, ja sen tavoitteena oli kerätä 20 000 nimeä Myös lumipeitteen puuttuminen vaikuttaa lämpö- vetoomukseen, joka toimitettaisiin kulttuuriministetiloihin. Länsi- ja etelärannikolla odotellaankin yhä ri Hanna Kososelle. termisen talven alkamista, jolloin vuorokauden keskilämpötila putoaisi pysyvästi nollan asteen alapuo- -Maailmanperintölistalle pääseminen lähettäisi maalelle. ilmalle vahvan viestin: on meidän kaikkien vastuulla säilyttää lumiset talvet ja lumileikit myös tuleville suTulevaisuudessa talvet ovat yhä useammin lyhyem- kupolville, sanoo lumilautailija Miika Hast, yksi Protepiä kuin aiemmin, ja lumen perässä täytyy kulkea ct our winters Finlandin lähettiläistä. aina vain pohjoisemmaksi ja korkeammalle. Syynä tähän on pahamaineinen ilmastonmuutos. Jos POW Finland haluaa muistuttaa, että lumilinnat, emme muuta tapojamme, eikä ilmastoa lämmittä- lumiukot ja lumienkelit ovat osa kulttuuriamme ja viä päästöjä saada kuriin, ovat lumettomat talvet pohjoista identiteettiämme. Hillitsemällä ilmastonEtelä-Suomessa enemmänkin sääntö kuin poikkeus. muutosta suojelemme myös omaa kulttuuriperintöämme.

POW Finland kannustaa tekemään ilmastonmuu”20 830 allekirjoitusta vetoomuktokseen vaikuttavia päätöksiä päivittäisessä eläseen on mieletön juttu. Parasta kammässä sekä vaikuttamaan yhteiskunnassa laajempanjassa on ollut sen aikaansaama min.

yhteishenki”

Mitä lumisten unelmien toteuttamiseksi voidaan tehdä? Protect Our Winters Finland ry, eli lyhyemmin POW Finland, antaa vastauksia kysymykseen ja kokoaa lumi-intoilijoita yhteen taistelemaan lumisten talvien puolesta. Pienilläkin teoilla on väliä.

POW Finlandin nettisivuilta löytyvä ”polku talvien pelastamiseen” kehottaa meitä vaikuttamaan politiikkaan, puhumaan ilmastonmuutoksesta, elämään yksinkertaisemmin, syömään ympäristöystävällisemmin, matkustamaan fiksummin ja äänestämään lompakolla. POW Finland kannustaa meitä tekemään ilmastonmuutokseen vaikuttavia päätöksiä päivittäisessä elämässä sekä vaikuttamaan yhteiskunnassa laajemmin. Jokainen voi kantaa oman kortensa kekoon. Protect Our Winters Finland on osa kansainvälistä POW-liikettä, jonka perustajina toimivat talviurheilun ystävät. POW-liike toimii Suomen lisäksi neljässätoista eri maassa, esimerkiksi Yhdysvalloissa, Norjassa, Ruotsissa, ja Iso-Britanniassa.

Suomen hallitusjoukkueessa on mukana henkilöitä ammattiurheilijoista ympäristöasioiden parissa työskenteleviin talvilajien ystäviin.

Lumileikit osaksi Unescon maailmanperintöä

Pelastetaan talvet- kampanja sai alkunsa Helsingin sanomien vieraskynästä, jossa lumileikkejä tutkinut kansatieteilijä Harri Nyman kertoi lasten lumileikkien alkavan olla uhanalainen kansanperinne.

-Jaoin jutun Protect Our Winters Finlandin somekanavissa ja se sai valtavasti reaktioita. Siitä heräsi ajatus rakentaa kampanja lumileikkien ympärille, kertoo Niklas Kaskeala, Protect our winters Finlandin puheenjohtaja, POW-blogissa.

Kampanja päättyi 2.2.2020 Lumen nimipäivänä, joka on myös Suomen lumivarmin päivä. Vetoomus keräsi huikeat 20 830 allekirjoitusta.

-20 830 allekirjoitusta vetoomukseen on mieletön juttu. Parasta kampanjassa on ollut sen aikaansaama yhteishenki, Kaskeala fiilistelee blogitekstissään.

Suomen hallituksella on mahdollisuus ehdottaa lumileikkejä Unescon aineettoman maailmanperinnön luetteloon, ja nyt hallituksella on vetoomuksen allekirjoittaneiden tuoma tuki ehdotuksen tekemiseen.

Kun unelma on niin suuri, että sen toteuttaminen Lumisten talvien pelastamiseksi POW tiedottaa il- vaatii tekoja meiltä kaikilta, on Protect Our Winters mastonmuutoksesta ja sen vaikutuksista talviur- Finland ry:n ja muiden yhdistysten tekemä työ korheiluun, järjestää kampanjoita ja tapahtumia sekä vaamatonta. vaikuttaa päättäjiin ja alan yrityksiin. 15.11.2019 POW

28

VENN VAASA

tankkiviinit 4,00 â&#x201A;¬ /12cl

#vennvaasa #comediary REWELL CENTER, VAASA

COMEDIA ry

ILMIÖ

Unelmoin

Kuva:: Mikko Sippola, Nyt Riittää -promokuvat Teksti: Maria Uusitalo

R

oope Lappalainen kuvailee itseään ulospäinsuuntautuneeksi persoonaksi, joka on harvoin jännittänyt esillä olemista. Esiintyminen on tullut luonnostaan jo pienestä saakka ja siihen liittyvä viehätys kumpuaa tunnetilasta, joka herää lavalla ja esiintymisen jälkeen. Tähän nimenomaiseen tunteeseen hän sanoo jääneensä koukkuun.

Laulamista Lappalainen on miettinyt jo pitkään, ja onkin Oulussa keikkaillut yhtyeen kanssa. Viime vuosien aikana sen rinnalle ovat nousseet teatteri ja näytteleminen. Vaikka hän tällä hetkellä suorittaa viestinnän opintojaan Vaasassa, hän pitää edelleen kiinni haaveestaan päästä opiskelemaan Teatterikorkeakouluun.

”Unelmana mulla on – no, montakin unelmaa on kyllä – mutta ehkä suurin unelma on esiintyminen.”

30

- Totta kai kannattaa kokeilla. Kun unelmia on, niin miksipä ei, Lappalainen toteaa yksinkertaisesti. Tällä hetkellä hän esiintyy Vaasan Ylioppilasteatteri Rampissa, ja toteuttaa unelmaansa sitä kautta. TeaKin pääsykokeet ovat edessä jälleen tulevana keväänä.

- Viitisen vuotta sitten en olisi koskaan puhunut unelmista näin avoimesti, mutta ei mua enää nykyään kiinnosta mitä muut ajattelevat. Ja niin mun mielestä pitäisi pystyä tekemään jokaisen muunkin.

Lappalainen sanoo lähtevänsä tunteella mukaan ja tavoittelevansa täydellisyyttä, kun puhutaan asioista, joista hän on todella kiinnostunut ja jotka ovat lähellä sydäntä. Tämä pätee niin esiintymiseen kuin jalkapalloonkin. Epäonnistumiset eivät kaada, mutta kannustavat kehittymään ja tekemään työtä kohti parempaa suoritusta.

- Elämään kuuluu se, että kaikkea mitä haluaa ei aina voi saada, mutta kannattaa kuitenkin yrittää.

ILMIÖ

— siis olen

S

aija Jantunen on viidennen vuoden viestinnän opiskelija ja HarkKana vuosimallia 2020. Työ Ellun Kanoilla ei ole Jantusen ensimmäinen oman alan työpaikka, vaan hän on päässyt jo aiemmin kokeilemaan siipiään alalla. Kokemus on antanut mahdollisuuden paitsi kehittyä ja oppia, myös etsiä omaa paikkaa alalla. Alun perin ajatus Ellun Kanoilla työskentelystä heräsi jo Vaasassa opiskellessa, mutta väliin mahtui pari vuotta työtä Helsingissä digimarkkinoinnin parissa. Ajatus hautautui silloisen työn alle, mutta jossain vaiheessa Jantunen huomasi olevansa juuttumassa paikalleen ja herätti henkiin vanhan haaveensa. Hän päätti hakea HarkKanaksi.

Joillekin ihmisille Jantunen on joutunut perustelemaan valintaansa jättää hyvä työpaikka ja palata harjoittelijaksi, vaikka takana on parin vuoden työkokemus ja asiantuntijatehtäviä. Vastaus löytyy haaveista. Jantuselle on tärkeää, että yrityksen arvot kohtaavat hänen omiensa kanssa. Hän kokee Ellun Kanojen täyttävän tämän ehdon, sekä vastaavan hyvin hänen omiin näkemyksiinsä siitä, mitä viestintä todella on, ja miksi se on merkityksellistä tässä maailmassa.

- Kai mussa on tavallaan aina asunut pieni maailmanparantaja, tai sellainen halu ajatella asioista erilaisella ja uudella tavalla.

”

”Tiivistetysti mun unelma on päästä sellaiseen työpaikkaan, joka jakaa samat arvot kuin minä, ja jossa saa toteuttaa itseään”

” Kai mussa on tavallaan aina asunut pieni maailmanparantaja, tai sellainen halu ajatella asioista erilaisella ja uudella tavalla.

Työpaikan saaminen tuntui siltä, että kaikella on ollut joku merkitys. Sillä, että on päässyt opiskelemaan, on tehnyt työtä ja tehnyt asioita oikein, ja että oikeasti osaa jotain.

- Silloin muistelin kyllä sitä seitsemän vuoden takaista minää, joka istui kirjastossa lukemassa pääsykokeisiin. Nyt olen siinä paikassa, missä silloin jo halusin olla.

Kuva: Saija Jantunen

31

’

ILMIÖ Laskuvarjohyppy on jotain, josta Niko Vainio on jollain tavalla aina haaveillut. Hän ei osaa määritellä syitä unelman taustalla, mutta mainitsee, että isän aikoinaan hyppäämällä benjihypyllä on saattanut olla osuutta asiaan. Benjiä Vainio ei ole itse kokeillut, vaan päätti loikata suoraan syvään päähän – yksin kilometrin korkeudesta laskuvarjo selässään.

Pitkäaikainen haave sai vauhtia, kun kaveri vihjasi Vaasassa järjestettävästä alkeiskurssista. Viime kesänä käyty viikon kestävä kurssi päättyi soolohyppyyn lentokoneesta. Kurssin aikana mielessä häivähti ohimenevä epäilys, muutoin Vainio suhtautui hyppyyn tyynesti. Kun kone lopulta nousi ilmaan, olo oli edelleen rauhallinen. Vasta, kun ohjaaja avasi yläilmoissa koneen oven ja oli aika kiivetä siivelle roikkumaan, Vainio katsoi alas ja asia realisoitui.

- Silloin tajusin, että okei, nyt ollaan korkealla, Vainio sanoo. Siivelle kiivettyäni olo oli jo todella epätodellinen. Ohjaaja näytti peukkua, ja sitten vain päästettiin irti ja pudottiin. Alas päästessäni tunnevyöry purkautui hervottomana nauruna.

”Kai se on siinä, että lajin helppous viehättää. Ei tarvi kun pudota vaan, niin se on siinä.”

Kurssi jätti jälkeensä paitsi hurjan kokemuksen ja haaveiden täyttymyksen, myös halun kokea lisää.

Vainio puhuukin ajatelleensa jatkaa lajin parissa kevään ja kesän mittaan. Hän ei myönnä olevansa erityisen hurjapäinen tyyppi, ja kysyttäessä laskuvarjohypyn vetovoimasta, vastaus on simppeli.

- Kai se on siinä, että lajin helppous viehättää. Ei tarvitse kuin pudota vaan, niin se on siinä.

Kuva: Sara Alasuutari

32

ILMIÖ

Kuopuksen kurmuutus ja viestinnällinen vastaisku Teksti: Eeli Salmela

O

llessani seitsemän tapahtui perheessämme vääryys. Jokainen isosisarusten katveessa kasvanut tietää, kuinka tärkeää kuopuksena on puolustaa yhtäläisiä oikeuksia valvomisaikaan, viikkorahaan ja ravintoon. Ja vaikka asioita kuinka lobbaa päättäville tahoille ja sieltä jotain linjauksia julkilausutaankin, on todellisuus kentällä omanlaisensa.

Itseäni kunnioittavana pojankloppina aloin pohtia kostoa. Tuolloista mielenmaisemaani kuvastaa osuvasti toinen lämpöinen lapsuudenmuisto: Minusta oli hauskaa, kun Anneli Jäätteenmäki totesi Itse valtiaat -ohjelmassa ”Saamanne pitää, piimänne sataa”. Isoveli saisi ansionsa mukaan, kun taas ajatus piimäsateesta ei tuntunut sekään mahdottomalta maitotuotannossaan vahvassa Sipoossa.

Useiden kuiden kajot oli seesteisesti seisahtunut Sipoonjoki imaissut mutaiseen liejuunsa aikana, jolloin taistelua huushollimme paahtiksista käytiin viimeiseen muruseen. Osaksi saamani kurmuutus kutitteli jo siinä määrin kalloa, että päädyin tekemään kantelun. Se johti toimintaa ohjaamaan pyrkivään linjaukseen: Äiti sanoi, että paahtoleipiä pitää riittää kaikille.

Mutta takaisin siihen kostoon, johon liittyy myös tarinan opetus. Nimittäin tuolloin, tyhjien paahtoleipäpussien edessä, ensiaatokseni oli käydä kunnianpalautukseen fyysisen ojentamisen keinoin.

Vankaksi varavaihtoehdoksi veistelin idean lattialle lyyhistymisestä. Mutta vielä parempi mahdollisuus oli tarjolla: teroitin kynäni, joka osoittaisi paremmuutensa miekasta.

Mutta mitä tapahtuu kentällä? Riittääkö leipiä kaikille? Onko isoveljien taipumuksilla sikailuun mitään rajaa? Saavuin koulusta kotiin väsyneenä ja nälkäisenä, mieleni teki tietysti paahtoleipää.

Oliko leipäpussi typötyhjä? Arvaatte varmaan. Tärkeämpi kysymys kuuluikin tässä kohtaa: Eikös sen isoveljen plantun nähty liikkuvan keittiön suunnilla vain hetkeä aiemmin?

Tein ja julkaisin lehden, jonka etusivulla isoveljeni julistettiin syylliseksi törkeään ahmimisrikokseen.

Käytössä olleilla tiedoilla kirjoitin niin totta kuin osasin. Väkivallaton – joskin eettisesti arveluttava – kosto osoittautui hauskaksi tavaksi hakea hyvitystä. Vääryys oli tuotu ilmi ja yhtäläisiä oikeuksia puolustettu.

33

ILMIÖ

Toimitus testaa : avantouinti Teksti: Maija Lammela & Salla Raittila Kuvat: Maija Lammela

Se on nyt suositumpaa kuin koskaan. Siitä ovat innostuneet ihmiset laidasta laitaan: niin urheilijat, opiskelijat kuin eläkeläisetkin. Sen terveyshyödyt ovat uskomattomia: se tekee hyvää verenpaineelle, antaa itsevarmuutta, parantaa unenlaatua sekä poistaa stressiä. Mistä on oikein kyse?

Toimitus kävi testaamassa uuden talven trendilajin, avantouinnin. Myös Vaasassa on mahdollista pulahtaa hyiseen veteen ja laittaa verenkierto sekä aineenvaihdunta liikkeelle. Suuntasimme siis porukalla Vaasan Pingviinien saunalle Hietasaareen, ja lähdimme testaamaan, iskeekö avantouinti-innostus meihinkin.

”Virkistävä ä. Tuntuu, e ttä kroppa herää ihan uudella tav alla.”

ystävien näkemisen sekä hyvinvoinnin edistämisen.

Saunan lämmössä olisimme viihtyneet pidempäänkin, mutta oli aika kohdata hyinen merivesi. Alkuun pelkkä vilpoinen ulkoilma ja Vaasan viimainen tuuli tuntuivat ylitsepääsemättömiltä, mutta suuntasimme päättäväisin mielin laiturille. Ensimmäinen kerta oli se pahin. Paras tapa oli vain pulahtaa nopeasti empimättä sen enempää. Kuitenkin jälkimmäisillä kerroilla veteen asteli entistä itsevarmemmin tietäen, mikä hyvän olon tunne kehon valtaa suorituksen jälkeen.

Ei ole epäilystäkään siitä, miksi niin moni on hurahtanut lajin pariin. Avantouinti on matalan kynnyksen laji, joka sopii lähes kaikille. Ystävien kanssa jaettu elämys tekee kokemuksesta entistä paremman. Lue siis vielä vinkkimme, nappaa ystäväsi mukaan ja suuntaa avoimin mielin kohti avantoa ja parempaa oloa.

Ensimmäinen huomiomme oli, että laji todella on pinnalla, sillä kävijöitä riitti. Heti saavuttuamme aistittavissa oli myönteinen ja rento ilmapiiri. Avanto on selkeästi monille kohtaamispaikka, jossa voi keskittyä yhdistämään

”Ystävien kanssa jaettu elämys tekee kokemuksesta entistä paremman.” en ”Unohtaa huolet ja ilis. S fi n ato ttä murheet” ttam untuu, e .” i o V ” ”Kouku aan en t ttavaa! jälke mihin v ” y y t s py ”Nälkä kasvaa syödessä: itseään haastaa palaamaan veteen kerta toisensa jälkeen ja pysymään vedessä vielä pidempään ja pidempään.”

Muistilista ensikertalaiselle:

”H au

sk a ka a ja ve eri re lai ide st n k a aj an an ssa vie .” tet tä

Vesipullo mukaan – nesteytys on tärkeä muistaa uintikertojen ja saunomisen yhteydessä.

Suojaa jalat – avantouintia varten on saatavilla omia kenkiä ja sukkia, mutta tavalliset sukat tai villasukat ajavat asiansa ainakin aluksi. Oikein kylmällä säällä myös pää kannattaa suojata pipolla.

Pingviinien saunalla ei ole suihkua – peseytyminen tulee siis hoitaa jälkikäteen kotona. Älä juokse saunasta suoraan kylmään veteen – kehon on hyvä antaa hetken ensin viilentyä, jotta sydän ei rasitu.

Mukaan kasapäin rohkeutta sekä suomalaista sisua!

34

ILMIÖ

Runebergin laskiaispulla Teksti ja toteutus: Milla Heininen ja Sara Güven Kuvitus: Katri Pulkkinen

Maisteluraadin arvio:

Onko sinulla aina ollut vaikeuksia päättää, kumpaa haluat: runebergintorttuja vai laskiaispullia? Tähän on vihdoinkin löytynyt ratkaisu, joka on sekä helppo valmistaa että opiskelijabudjetille sopiva! Pullasta uupuu runebergintortun teon työläys, joka korvataan pullataikinan vaivaamisen ilolla. Siinä on kuitenkin säilytetty tortun mausteisuus, ja halutessaan mantelimassan sekaan voi lorauttaa tilkan mantelilikööriä. Ryhdy siis leivontatalkoisiin ja yllätä ystäväsi sekä lähimmäisesi tällä uudella, nerokkaalla yhdistelmäpullalla.

7. Vatkaa kerma vaahdoksi, ja valmista mantelitäyte sekoittamalla ainekset yhteen niin, että syntyy kiinteä massa.

Pullataikina 25g hiivaa 2,5 dl maitoa 1 kananmuna 1 dl sokeria ¾ tl suolaa 2 rkl kardemummaa 7-9 dl vehnäjauhoja 100 g voita Lisäksi yksi kananmuna voiteluun

Kuorrute 1 dl tomusokeria n. 2 tl kylmää vettä

Protip: Jos et omista oikeaoppista pursotinta, myös Minigrip-pussi ajaa hyvin saman asian!

8. Valmista kuorrute sekoittamalla ainesosat keskenään ja siirtämällä ne pursottimeen. Jos kuorrute jää liian nestemäiseksi, lisää tomusokeria enemmän seokseen 9. Pullien jäähdyttyä halkaise pullat, ja lisää väliin mantelimassa ja kermavaahto 10. Lusikoi nokare vadelmahilloa pullan päälle ja pursota sen ympärille kuorrutetta 11. Nauti!

SOKERIMASSA

1. Sekoita hiiva kädenlämpöiseen maitoon.

2. Lisää kananmuna, sokeri, mausteet ja osa jauhoista.

Sekoita tasaiseksi.

3. Alusta loput jauhot taikinaan, ja lisää viimeisenä huoneenlämpöinen, pehmeä voi.

4. Anna taikinan kohota liinan alla peitettynä kaksinkertaiseksi esimerkiksi vesihauteessa.

5. Leivo taikinasta noin kämmenen kokoisia pullia, ja anna niiden kohota vielä hetki liinan alla.

6. Voitele pullat kananmunalla, ja paista uunin keskitasossa 225 asteessa n. 10-12 minuuttia tai kunnes pullat ovat kypsiä.

Huom! Mantelijauhetta saattaa löytyä vain 80g pussissa, mutta myös tällä määrällä saadaan tarpeeksi massaa riittämään kaikkiin pulliin vähentämällä muiden ainesosien määriä.

Pähkinättömän pullasta saa helposti jättämällä mantelimassan pois.

HILLO

HATTU KERMA MANTELIMASSA

POHJA

Täyte 2,5 dl vispikermaa Mantelimassa

1 ps (100 g) mantelijauhetta

1-1,5 dl sokeria

1-2 rkl vettä tai mantelilikööriä

35

VAASAN YLIOPPILASTEATTERI RAMPPI ESITTÄÄ

TÄMÄN HARRASTAJATUOTANNON OIKEUKSIA VALVOO MUSIC THEATRE INTERNATIONAL (EUROPE)