Camp 5/2016

5/2016

SISÄLLYS PÄ ÄK IRJOITU S S . 3- 4

S. 7 -8 S. 1 5

PUHEENJOHTAJ ALTA S. 4 MITÄ K UULUU VO S TO K RY ?

S . 5- 6 1 0 VOIMAA ANTAVAA B I I S I Ä S. 6

S. 1 0

MATK USTAN Y M P ÄR I M AAI L M A A S. 7 SA NOISTA M AI NO S L AU S E E K S I S .8

PÄÄ T OI M IT T A J A

T O I M ITU S

LAU RA H ELI N

K I M KUJ ALA

W WW. C A M PLEHT I.C OM

TAIT T A J A

L E O PÖNTI NEN

C AMPL EHTI@GMAI L . C O M

PAU LI IN A A INAS O J A

HE L I R OI NI NEN

JULK A I S IJ A

E L I N A R UOKAR I

CO M ED IA RY

ANNI TAI PALUS

VAAS A N Y LIO PI ST O N VIES T I N T Ä T IE T E L I J ÄT

E L L I TERV O V I L MA V I ER TOLA S AT U V I HTAR I

YHTEYSTIEDOT

S. 1

K OM M E N T T I - V OI M A K K A I TA S A N OJ A S. 9

5-1 6

S OM ETU TKA S. 1 0 VA I K U T TA JAT LÄ HE LLÄ SI NU A S . 11 -1 3 H ERK K YYS - EN N E N K A I K K EA V OI M AVAR A S. 1 4

11 - 13

E I M EDI A N HA U K K U HA AVAA TE E S . 15 -1 6 K OLU M N I - V I HA N V OI MAL L A S. 1 7 VU ODEN 2 0 1 6 CA M PI N N U M E ROI DE N T EKI J ÄT S. 1 8

KYSYMYS TOIMITUKSELLE: SUOSIKKI JOULUELOKUVASI?

ANNI TAIPALUS Suosikkini jouluelokuvista on Yksin kotona, jonka näin ensimmäisen kerran arviolta 6-vuotiaana.

Elokuva on nostalginen, hupaisa komedia, joka tuo mieleen lapsuudessa vietetyt yhteiset jouluiset hetket sohvalla perheen kanssa. Lapsuuden jouluissa koettu taika palaa tämän leffan tuoman fiiliksen mukana. Nerokas ja mukavia yksityiskohtia sisältävä elokuva lupaa aina leppoisan hetken perheen kanssa. Niistä joulu parhaimmillaan mielestäni koostuu; yhteisistä hetkistä.

VILMA VIER TOLA

HELI ROININEN

Lempparijouluelokuvani on Love Actually Jouluinen suosikkileffani on The Holiday, jossa kaksi (suomennettuna Rakkautta vain), jossa seuranaista vaihtaa koteja joulupyhien ajaksi. Näin leftaan usean henkilön toisiinsa kytkeytyviä tarinoita fan ensimmäisen kerran elokuvissa vuonna 2006. joulun alla. Näin elokuvan ekaa kertaa jouluna Elokuva saa kuitenkin minut edelleen joka kerta 2004 äidin pakotuksesta. Pidin siitä pakotuksesta haaveilemaan talvisesta vierailusta englantilaihuolimatta ja sen katsomisesta on tullut jokavuotisessa pikkukylässä, jossa majapaikkana on pieni nen jouluperinne. Joskus kyllä tulee katsottua ja kodikas mökki. The Holiday on kiva ja oivaltava muutenkin, koska se näytetään monesti yllättäväs- jouluelokuva siksi, että siinä esitellään joulun sekä ti juhannuksena telkkarista. Huumori ja yleiset hyvät että huonot puolet. Niin monet kun joulua positiiviset vibat tekevät elokuvasta sellaisen, että viettävät yhdessä kotona tai jossain muussa se jaksaa piristää aina uudelleen. Lisäksi yleinen tärkeässä paikassa, toiset saattaa olla jouluna kaikki-on-yhteydessä-kaikkeen/rakkaus-voityksin ja kaivata seuraa tai maisemanvaihdosta. taa-aina -juoni toimii kohdallani aina.

Hyvä joulufiilis on leffaa katsoessa kuitenkin aina taattu, ja ehkäpä elokuvan opetukseksi voisi sanoa sen, että aina kannattaa matkustaa ja lähteä pois omalta mukavuusalueelta.

3

PÄÄK IRJOITUS LAURA HELIN

VOIMA. Vuoden viimeisen numeron teema voidaan mielestäni jaotella helposti aina kahteen vastapariin. Fyysinen ja henkinen. Sisäinen ja ulkoinen. Nopeasti mieleen nousee muskeleita, loppuun asti pumpattuja lihaksia, joita media ja mainoskuvat kautta aikain tuntuvat olevan liiankin täynnä. Sisäisestä voimasta taas tulee assosiaatio naistenlehtien artikkeleihin, jossa vuorotellen kaikki keski-ikäiset avioeron ja suuren laihdutusprosessin läpikäyneet julkkisnaiset kertovat vastalöytämästään sisäisestä voimasta, jonka avulla voi ylittää kaikki elämän esteet.

Niin kliseisiä kuin kyseiset selviytymistarinat ovatkin, toivon itsekin tulevana journalistina pääseväni kirjoittamaan samanlaisia artikkeleita. Juttuja ihmisistä, jotka ovat löytäneet sisäisen voimansa ja ymmärtävät sen olevan tärkeämpää kuin yksikään peilipullistelun välittämä tuhansia tykkäyksiä keräävä kuva sosiaalisessa mediassa. Itse en ole koskaan ollut fyysisesti kovin voimakas, ja tuskin tulen sitä koskaan olemaankaan.

Ehkä juurikin tästä syystä olen päättänyt keskittää ajatukseni sisäiseen voimaan, jota pidän tärkeämpänä elementtinä.

Fyysinen voima auttaisi minua varmasti muuttolaatikoita kantaessani, mutta henkinen voima on se, joka kannattelee läpi elämän ja nostaa ylös alakuloisista ajoista yhä uudestaan ja uudestaan. Se, joka repii sängystä ylös kun kukaan muu ei ole sitä te-

kemässä, ja omat jalat eivät vaan jaksa kantaa. Henkisellä voimalla pääsee paljon pitemmälle kuin sadan kilon nostamiseen penkistä.

Pääkirjoitusta pohtiessani mietin omia voimanlähteitäni. Lapsena tarvitsin voimaa tehdä oikeita valintoja ja olla rohkea koulussa niinä päivinä, kun elämä löi päin näköä välillä muutenkin kuin kuvainnollisesti. Pieni mieli haki voimaa sieltä, mistä aikuiset olivat opettaneet, ja turvautui pyytämään lisävoimia tuntemattomalta ulkoiselta tekijältä. Nykyään minulle voimanlähteinä toimivat usein lenkkeily, josta henkisen nollauksen lisäksi saa myös vahvan tunteen fyysisen voiman kasvamisesta. Toinen voimaa antava aspekti on ystävien kanssa jaetut juttuhetket, tai paremmin sanottuna molemmin puoleiset vuodattamissessiot, jossa annetaan kaiken mieltä kaihertavan tulla ulos tekstin muodossa ja saadaan voimaa toinen toisistamme. Ensimmäisen Vaasan kotini lähistöllä on pieni venelaituri, jossa tapasin käydä istumassa kuunnellen joko voimabiisejäni tai täyttä hiljaisuutta. Joskus pitkäksikin venähtäneet hetket, joina vain istuin omien ajatusteni valtaamana veneiden keinumista katsellen, voimaannuttivat minua paremmin kuin yksikään edellä mainittu asia. Oli se oma voimanhankkimiskeino käsien ristiminen tai kymmenen kilometrin veren maku suussa juostu lenkki, tärkeintä on, että se auttaa. Mitä mahtavimpia fiiliksiä on se, kun ajatuksiin pongahtaa se keveä mutta kaiken

4 voittava ajatus: minä pystyn tähän.

Joskus voimat tuntuvat olevan täysin loppu. Silloin on hyvä pyrkiä unohtamaan velvollisuudet hetkeksi ja ottaa päivän hermoloma kaikesta, jonka jälkeen on helpompi palata arjen pariin akut ladattuina. Itse koin tällaisen hetken muutama viikko sitten, jolloin ystäväni kommentoi huoliani sanoilla, jotka mielestäni jokaisen tulisi muistaa: Se on ihan ok hajoilla. Nuo yksinkertaiset ja varmasti aika huolettomasti lausutut sanat saivat minut tajuamaan, että niinhän se hitsi vie on, ja armahtamaan itseäni sen illan ajan. Jos puristaa itseään liian tiukkaan muottiin ja antaa stressaaville asioille vallan, alkaa sisäinen voima väistämättä rakoilla. Sitä vastaan voi joko taistella, tai vaihtoehtoisesti antaa itselleen luvan hieman hajoilla. Ja näin taas yhteen kliseeseen turvautuen; eihän ihmisestä voi tulla kokonaista, jollei se ole ensin ollut palasina. Hajoilu on siis välillä ihan ok, ja kolhujen kautta sisäinen voima kasvaa yhä suuremmaksi ja vahvemmaksi.

Viestinnässä sanojen voima on erityisen suuressa asemassa. Sanojen asettelulla voidaan muokata viestistä helposti erilaisia tunteita herättävä; niin kiinnostusta, vihastusta kuin yhteenkuuluvuudenkin tunnetta voidaan ilmaista sanojen avulla. Suurien sanojen takana on suuri voima, joka puskee läpi viestistä kuulijan tajuntaan aiheuttaen siellä jos jonkinmoista reaktiota. Näitä viestintätilanteita on nähty viime aikoina mediassa hyvin paljon, eikä kenenkään korvien ohi ole voinut mennä erilaiset tulkinnat itse kunkin sanojen merkityksestä ja niiden taustalla huokuvasta voimasta. Arkipäivän tilanteissa taas pienemmän sanat tuntuvat olevan niitä voimakkaimpia. Jo pelkkä pieni sana anteeksi voi saada ihmeitä aikaan, puhumattakaan niistä seitsemästätoista kir-

jaimesta, jotka muodostavat kolme sanaa, joilla yhdessä lausuttuna on ehkä jopa eniten voimaa tässä maailmassa. Aina sanojen voimaa ei tarvitse siis etsiä poliitikkojen suusta, vaan ne voimakkaimmat lauseet voivat löytyä yllättävänkin läheltä.

Rakkauden voima. Vihan voima. Kateuden voima. Useat voimanlähteet ovat tunteita, jotka pistävät ihmisen hormonit hyrräämään niin hyvässä kuin pahassakin, ja saavat meidät tekemään mitä kummallisimpia asioita. Silti yksi omasta mielestä tärkeimmistä voimista on yhteistyön voima. Ilman yhteistyön voimaa ei olisi tämänkään vuoden Campin numeroita saatu kasaan näin hyvällä menestyksellä. Haluankin käyttää vuoden viimeisen pääkirjoitukseni loppusanoja kerta kaikkiaan mahtavan toimitukseni kiittämiseksi. Kiitos toimittajille, taittajille, ideoijille, visuaalisille ideanikkareille, palaverista toiseen allekirjoittaneen kahviadrenaliinin värittämiä juttuja kuunnelleille.

Teille, jotka olette opiskelujenne keskellä jaksaneet olla mukana myös lehden toimituksessa. Teille, jotka olette opiskelijabileiden jälkeisinä väsyneinä tunteina raapustaneet juttunne kokoon. Teille, jotka olette suostuneet päätoimittajan pienin pinkin kameran edessä hymyänne väläyttämään juttuja varten.

Teille, jotka olette myötätuntoisena katsoneet editoimisesta väsyneisiin silmiin, jotka ovat kymmenen tunnin editoinnista neliönmuotoisiksi muuttuneet, ja vieneet huomioni hetkeksi pois lehdestä. Ja tietenkin teille, jotka olette lehteä tänä vuonna lukeneet! Yhteistyö on todellakin voimaa. Näihin sanoihin päätän ensimmäisen päätoimittajavuoteni Campissa, ja toivotan kaikille tänne asti pääkirjoitusta kahlanneille oikein ihanaa ja lämmintunnelmaista joulua sekä uutta vuotta!

PUHEENJOHTAJALTA ELINA RUOKAR I

Kulunut vuosi puheenjohtajana on opettanut hurjan paljon järjestötoiminnasta ja yhteisöllisyydestä. En voi edes pukea sanoiksi sitä tunnetta, kun marraskuisilla vuosijuhlilla yli sata juhlavierasta nosti kanssani maljan CoMedialle. On uskomattoman hienoa nähdä, kuinka paljon omaa ainejärjestöä kunnioitetaan ja kuinka tärkeänä sitä pidetäänkään.

Minulle CoMedia on voimaa antava yhteisö. Sen luoma yhteenkuuluvuuden tunne on ainutlaatuista. Me rakennamme yhdessä järjestöä, jonka eteen teemme kaikkemme, jotta se olisi jatkuvasti parempi. Tämän järjestön jäsenkeskeisyys on erityinen voimavara, jota tulee vaalia jatkossakin. Siitä huolimatta, että puheenjohtajan ja hallituksen työ näkyvät ainejärjestötoiminnassa vahvasti, ei tätä yhteisöllisyyttä olisi ilman jokaista jäsentä. Juuri jäsenevät tekevät CoMediasta oman näköisensä.

Tänä juhlavuonna on ollut hieno palailla CoMedian historiaan ja pohtia vuosien varrella tapahtunutta. Välillä on tehty suuriakin harppauksia ja joskus taas on jouduttu ottamaan pari askelta taaksepäin. Mutta jotkut asiat eivät muutu koskaan. Ilman aktiivisia jäseniä ei olisi CoMediakaan – yhteisöä, joka on tuonut monen opiskelijan elämään riemun hetkiä, onnistumisen tunteita ja ikimuistoisia iltoja.

On ollut hienoa huomata, kuinka osaavia comedialaiset ovat. Vaikka yhdessä meissä onkin voimaa, jokainen comedialainen voi myös olla ylpeä siitä mitä on. Koen olevani jopa etuoikeutettu, kun olen saanut olla johtamassa tällaisen yhteisön toimintaa ja puhua jäsenten puolesta.

Toivon CoMedialle pitkää ikää ja odotan innolla, mihin tie vie tulevaisuudessa.

Kiitos tästä vuodesta!

5

MI T Ä K U U L U U V O STO K R Y ?

TEKSTI SATU VIHTARI

6

Tällä kertaa Camp suuntaa spottivalonsa Tampereen yliopiston tiedotusopin, journalistiikan ja viestinnän opiskelijoiden etuja ajavaa Vostokia kohti. Ainejärjestön nimi tulee sanoista voimakkaasti sitoutumaton toimittajakoulu, selviää Vostokin kotisivuilta. Siellä Vostokin uljaan logon toimittajat pomppaavat ensimmäisenä paikalle, kuten kunnon journalistien kuuluukin.

–Tällä hetkellä työn alla ovat pikkujoulut, freelance-teemainen ilta, vuosijuhlat ja ekskursio Kööpenhaminaan, luettelee Nieminen. .

Vostokin aktiivisuudesta alan kehittämistä kohtaan kertoo myös keväisin järjestettävä valmennuspäivä, jossa opiskelijat jakavat parhaat pääsykoevinkkinsä uusille hakijoille. Opiskelijoiden into ei laannu vielä luentojenkaan myötä, sillä iltaisin järjestetään koulutuksia Tämä CoMedian pari vuotta nuorempi Tampereen serkku sai alkunsa, aiheista, joihin opinnoissa ei ehditä perehtyä. kun kaksi toimittajalinjaa, ja samalla niiden ainejärjestöt, yhdistyivät vuonna 93, paljastuu Vostokin ainejärjestölehti Gonzon arkistosta. Asiasisältöisen ja sivistyneen ohjelman vastapainoksi ainakin kerNykyään toiminta on aktiivista järjestön pitäessä opiskelijoiden puolia ran vuodessa kuitenkin rykäistään kunnolla huhtikuisen Rykämön yliopistouudistuksen pyörteissä ja järjestäessä jäsenilleen monenlais- merkeissä, josta Nieminen myöntää määritelmien ”asiapitoinen” ja ta toimintaa metsässä samoilusta työpaikkojen välittämiseen – bileitä ”sivistynyt” olevan kaukana. unohtamatta!

Ainejärjestön ”odotettu ja pelätty” lehti Gonzo ilmestyy nykyään Tampereella viestintää opiskellaan hieman erilaisessa ympäristössä vain paperiversiona, mutta muutamia arkiston makupaloja on luetkuin Vaasassa, sillä samassa yksikössä viestinnän ja median kanssa tavissa Vostokin nettisivuilta. sijaitsee myös teatterialan opetus. Vostokin hallituksen puheenjohtaja Iida Nieminen kuitenkin harmittelee yhteistyön vähäisyyttä. Sen sijaan Uusi hallitus valitaan ensi helmikuussa. paikallisten yritysten ja järjestöjen kanssa vostokilaiset puuhaavat monenlaista aktiviteettia.

Juttua varten on haastateltu Vostokin hallituksen puheenjohtaja Iida Niemistä.

Ainejärjestön kotisivut löytyvät osoitteesta: vostok.fi

SE IT S E M Ä N V OIMA A A N TA VA A

B I I SI Ä G LORIA G AY NO R - I W I L L SURVIV E SNA P - I ’ VE G O T T HE PO W E R KAIJ A KO O - R A K K A U S O N VOI M A A BON JO VI - I T ’ S MY L I F E JUHA TA P IO - K E L PA AT K E L L E VAAN RO B IN - S UA VA R T E N LMFA O - S EXY A N D I K NO W IT

7

MA T K U S TA N Y M PÄ RI MA A ILMA A , LA UK US S A L E I P Ä Ä J A PIIMÄ Ä VA A N TEKSTI LAURA HELIN

Matkailu avartaa. Niinhän sitä sanotaan usein, ja näin jonkin verran maailmaa nähneenä voin allekirjoittaa kyseisen sanonnan täysin. Eräs ystäväni vinkkasi minulle sivustosta, jossa voi merkata kaikki käymänsä kaupungit ja laskea, montako prosenttia maailmasta on tähän mennessä nähnyt. Hän sanoi odottavansa innolla minun tulostani, olenhan nyt matkustellut kohtalaisen paljon. Itsestäni ei kyllä oma matkasaldoni erityisen suurelta tunnu, mutta kaupunkivisiittejäni sivustolle merkatessani lista kasvoi yllättävän suureksi. Mikä siinä täyteen sullottujen laukkujen kanssa maailman mantuja kiertämisessä sitten niin paljon viehättää?

Matkustamisesta kerrotaan usein saavan uutta voimaa elämään, eikä tämä päätelmä mielestäni kovin väärä ole.

Matkustaessa vieraisiin maihin tutustuu väistämättä uusiin kulttuureihin, jos viettää aikaansa muuallakin kuin turistihotellin allasbaarissa. Kulttuureihin tutustuminen ja sieltä erinäisten asioiden mukaansa poimiminen kasvattaa henkistä pääomaa tavalla, jota voi saada vain matkustelemalla. Tuntemattomaan lähtiessä herää henkiin ihan eri tavalla kuin kotisohvalla jännitysleffoja katsoessa. Matkailu kasvattaa suuresti sisäisiä voimavaroja kaikkine upeine kokemuksineen, joita muissa maissa tarpominen parhaimmillaan antaa vastineeksi matkustamiseen käytetylle ajalle ja rahalle.

Vastoinkäymisiltä ei voi välttyä tuntematonta tutkiessaan. Ehkä juuri tästä syystä matkustaminen on niin voimaannuttavaa – suurten vastoinkäymisten selvittäminen antaa enemmän voimaa kuin mikään muu ikinä, ja jos nämä vastoinkäymiset tapahtuvat vieraassa ympäristössä, on lopullinen vaikutus yleensä kahta suurempi. Kenialaisessa sairaalassa ikävän taudin kanssa maatessani ymmärsin viimein merkityksen sanonnalle se mikä ei tapa, vahvistaa. Ja uskon syvästi tämän kokemuksen vahvistaneen minua paljon enemmän kuin jos olisin kokenut sen äidinkieltäni puhuvien ihmisten ympäröimänä steriilissä kotimaan sairaalassa. ’’Matkustan ympäri maailmaa, laukussa leipää ja piimää vaan’’ toteaa vanha laulu. Pyrin usein lähtemään matkaan laukku puolityhjänä, jotta takaisin palatessa voin kantaa mukanani matkamuistoja sekä uusia kokemuksia. Jälkimmäiset tuntuvat usein paljon kevyemmiltä kantaa matkalta kerättyjen aivan ainutlaatuisten voimien kanssa.

8

SA N O I S TA MA RK K I N O I N TI L AUSEEKSI TEKSTI ANNI TAIPALUS Jos yritys olisi henkilö, millä äänellä hän puhuisi? Millaista kieltä hän käyttäisi? Mainostoimistoissa on valta luoda todellisuutta yrityksen kuvasta. Mutta miten paljon voimaa on kuvissa ja sanoissa? Näistä asioista tietää vaasalainen Hanna Sjöberg, joka on 7 vuoden ammattilainen markkinoinnissa. Sjöberg aloitti vuonna 2009 copywriterin työt Contium-nimisessä bränditoimistossa.

Mainosalan projekteja kertyi firmalle kuitenkin niin mukavasti, että ajatus itsenäisestä mainosfirmasta syntyi. Contium sai tytäryhtiön, nimeltä C2 Advertising.

-Pelkkä sanahelinä ei riitä, pitää oikeasti tietää mitä sanoo, toteaa Sjöberg.

Sjöberg on työskennellyt copywriterinä C2 Advertising firmassa sen alkuajoista lähtien. Copywriterin työtehtävissä yhdistyvät luovuus sekä kirjallinen ja suullinen ilmaisukyky. Tehtävät voivat saada Sjöbergin mukaan monenmoiset muodot: joku päivä stailataan roskista ja toinen päivä kyykitään saunassa pidellen mikrofonia. Pääasiassa työ on kuitenkin tekstin tuottamista asiakkaan nimissä.

-Yleensä meidän asiakkailla on tietyt asiat, joita he haluavat viestittää omille asiakkaille. Mutta minä tavallaan määrittelen sen, miten ne sanotaan. Ja joskus saan jopa laittaa sanoja ihmisten suuhun, Sjöberg kertoo. Yleensä hän kuitenkin haluaa ihmisten puhuvan itse, vaikka toimeksianto on useammin kirjoittaa valmiit repliikit. Sanat kannattaa miettiä tarkkaan, koska internet ei koskaan unohda.

Tiivis yhteistyö art directorin kanssa luo copywriterille mahdollisuuden tehostaa sanoja visuaalisuudella. Empaattisuus, yhteistyökyky ja kohderyhmän tunteminen ovat aivan asioita, joilla tunnelma luodaan. -Nykypäivänä videot ovat nousussa, mutta pitkiä tekstejä luetaan edelleen, kunhan niihin valitsee mielenkiintoiset sanat, Sjöberg valaisee.

Sanaton ja sanallinen viestintä tukevat toisiaan, ja tämä tulee konkreettisesti esille esimerkiksi logoissa.

-Jos sanat ja kuvat eivät puhu samaa kieltä, herää ihmisissä suuri epäluottamus. Aivot lukevat ensin kuvat, sitten tekstin. Se on vaan automaattista, biologinen juttu, kertoo neuromarkkinoinnista gradun kirjoittanut Sjöberg. Jos yritys markkinoi itseään avoimena ja ihmisläheisenä tai ympäristöystävällisenä, mutta kuvista välittyy epäaito fiilis, on viestintä pielessä.

Sjöberg kirjoittaa blogeja kolmella kielellä, päivittää sosiaalisen median kanavia, hoitaa sloganit, tviitit, käsikirjoitukset ja vuosikertomukset. Hän kertoo yhdeksi parhaimmista opeistaan olevan sen, että on oppinut löytämään sanojen terävyyden.

Sjöberg kertoo, että jokaiselle mainostoimiston asiakkaalle määritellään oma Tone of Voice.

-Se tarkoittaa, että miltä brändin ääni kuulostaa. Jos brändi olisi henkilö, niin miltä tämä kuulostaisi, miten tämä juttelisi ja olisiko kyse esimerkiksi itsevarmasta maailmanparantajasta vai nöyrästä opettajasta. Tässä tapahtumassa tarkastellaan sanapareja, jotka peilaavat yritystä. Yrityksen räväkkyys, huumorin käyttö, ja tekstin virallisuus määritellään myös Tone of Voicessa. Hymiöiden käyttöä on tietysti pohdittava myös emojien yleistyessä, Sjöberg tarkentaa.

Persoonallisuus puree asiakkaisiin ja sisältömarkkinointi on parhaimmillaan viihdettä. Markkinointi tulee samalla. Parhaimmillaan siis yrityksen toiminta on niin mielenkiintoista, että siitä voi luoda markkinointia. -Some on tullut jäädäkseen. Siellä yritys ja asiakas keskustelevat samalla tasolla, joten kynnys ottaa yhteyttä on matalampi, Sjöberg toteaa. -Reagointi ja yrityksen läpinäkyvyys ovat nyt se juttu. Tärkeintä on olla se mitä sanoo olevansa, Sjöberg jatkaa. Sanavalintoja ei siis kannata vähätellä. Kaksi markkinoinnin taikasanaakin Sjöberg tietää. -Ne ovat uusi ja ilmainen. Huomio on taattu, kun näitä käyttää, ja se on taas biologiastamme johtuvaa.

Yhdeksi monista hienoimmista kokemuksista C2 Advertisingilla Sjöberg mainitsee sen, kun huomasi kehittäneensä sloganin, jolla oli suuri vaikutus koko yrityksen elämäntyyliin. Sjöbergin keksimä sanajärjestys loi uuden, inspiroituneemman ilmapiirin koko yritykseen henkeen. Lyhyellä lauseparrella oli valtava vaikutus. Tämä toki edellytti tutustumista kohderyhmään.

-Tunteisiin vetoaminen teki sloganista isomman ja se kolahti. Slogan rupesi elämään, Sjöberg sanoo.

Sanoilla luotiin uusi elämä yritykseen. -Hienointa on, kun voi auttaa toisia ihmisiä luovilla ratkaisuilla, Sjöberg sanoo. Oikeiden sanojen tietäminen luo halutut käsitykset yritysten äänen luomisessa. Sanojen voima pitää merkitykset paikoillaan.

9

KOMMENTTI LEO PÖNTINEN

V OI M AK K AI T A S A N O JA Politiikka on ollut mediassa polttava puheenaihe nyt hyvän aikaa. Yhdysvaltain presidentinvaalit ovat pitäneet yllä keskustelua soveliaasta retoriikasta. Trumpin käyttämää retoriikkaa on moitittu laajalti mediassa, mutta se on kuitenkin saanut joidenkin mielestä yllättävää vastakaikua äänestäjissä. Euroopassa Yhdysvaltojen vaaleja on seurattu jokseenkin kevyellä mielellä, ja Trumpia on luonnehdittu vulgaariksi populistiksi, jota on mahdotonta ymmärtää. Kuitenkin jotkut ovat huomanneet muistuttaa, että samanlaiset populistiset poliitikot ovat olleet Euroopassa politiikan ja vallan keskiössä jo useita vuosia.

Populistien nousua Euroopassa on siivittänyt kiristyvä tilanne pakolaisten suhteen, mutta Atlantin toisella puolen keskiluokan romahtaminen lienee suurin syy Trumpin suhteellisen valtaisalle suosiolle. Hänen suosiotaan selitetään sillä, että hänellä on taustaa omien väitteidensä mukaan menestyneenä liikemiehenä ja monet amerikkalaiset ovat kaivanneet uusia tuulia politiikan pelikentille. Yritysmaailmasta tulevana Trumpilta odotetaan uutta otetta johtamiseen Valkoisessa talossa, onhan hän luvannut tehdä Yhdysvalloista jälleen mahtavan.

Trump on jatkanut vaalit voitettuaankin kohualtista toimintatapaansa sosiaalisessa mediassa. Voittopuheessaan Trump esiintyi hämmästyttävän presidentillisesti osoittaen halua olla kaikkien amerikkalaisten presidentti, mutta hän on kuitenkin palannut tyylilleen uskolliseksi median kohuotsikkotehtaaksi. Trump on itse kritisoinut median ottaneen hänet silmätikukseen ja takertuvan merkityksettömiin asioihin. On kuitenkin hyvä huomata, että vastaavaa on tapahtunut jo aikaisemmin Suomessa. Jotkin eduskuntapuolueet ovat olleet närkästyneitä, kuinka media tarttuu puolueiden jäsenien sosiaalisen median kirjoituksiin ja yrittää herättää niiden pohjalta laajempaa keskustelua, joka ei selvästi ole puolueiden maineen kannalta suotuisaa.

Trump voisi ottaa paljon oppia seuraamalla suomalaista politiikkaa ja tutkailemalla täällä tehtyjä virheitä poliittisen retoriikan saralla. Suomen hallitus on loistanut huonolla tilannetajulla ja heikosti harkituilla sanavalinnoilla. Pääministerillemme Juha Sipilälle sanojen asettelu on osoittautunut välillä hieman haastavaksi, mikä saattaa johtua hänen taustastaan yritysmaailmassa ja siitä, että politiikan diskurssi on ollut hänelle ilmeisen vieras.

Pelkästään sanavalinnoillaan hän on onnistunut lisäämään närkästystä muun muassa yliopistoväessä. Harkitsemattomasti puhumalla ja perinteisiä diplomatian keinoja kaihtamalla syntyy tarpeetonta vastakkainasettelua ja eripuraa, jotka olisivat muuten vältettävissä tai niistä selvittäisiin ainakin paljon vähemmällä.

Seuraavat vuodet tekevät politiikan seuraamisesta erittäin mielenkiintoista ja hektistä, sillä voimme olla varmoja, että Trump jatkaa tähänastisella linjallaan ja viestii suorasukaisesti. Hän jatkanee myös edelleen Twitterissä polttavien aiheiden aktiivista kommentointia aamun pikkutunneilla hänelle tyypillisillä ytimekkäillä viesteillä.

10

S

M E T U T K A

NRO 1. INSTAGRAMIN KUVANKAAPPAUS Somemaailmaa on kuohuttanut uutinen Instagramin näyttökaappauksista tulevista ilmoituksista. Ilmeisesti uudistus koskee ainakin vielä vain Instagramin oman Snapchat-tyylisen sovelluksen kautta lähetettyjä kuvia ja videoita. Allekirjoittanut testasi kaikki mahdolliset eri kuvakaappaukset Instagramissa (normaalit julkaisut, storyn, yksityisen ”snapin”, message-osion), mutta mistään niistä ei tullut ilmoitusta kuvakaapatulle.

Ehkä päivitys tekee vielä tuloaan Suomeen, joten toistaiseksi saa rauhassa screenshottailla hauskoja memejä tai juorujen kohteita.

TEKSTI ELLI TERVO

väännetty Melania Trumpista vaikka mihin eri yhteyksiin, ja Biden on nyt vaan niin symppis. Politiikka on aina ollut vitsinvääntäjien vakioaihe, ja tänä syksynä jokainen on saanut osansa tästä.

NRO 5. SNAPCHATISSA TOISEN STORYN JAKAMINEN Stalkkaaminen nousi aivan uudelle tasolle, kun uuden päivityksen myötä Snapchatissa pystyy jakamaan muiden my storyja omille kavereille. Storyn täytyy kuitenkin olla julkinen, jotta toinenkin pystyy näkemään sen.

NRO 2. MANNEQUIN CHALLENGE

NRO 6. AURINKOLASIFILTTERI

Muistatko Harlem Shaken? Samantyylinen viraali-ihme villitsee nyt somessa, mutta tässä ihmiset tai eläimet ovat jähmettyneenä paikoilleen Black Beatles -kappaleen soidessa taustalla. Videolle ei sen kummempaa selitystä löydy, mutta pikaisella vilkaisulla YouTubesta videoita on lähes kaksi miljoonaa, ja sen lisäksi videoita on hashtagattuna Instagramiin melkein 1,5 miljoonaa.

Snapchatin käytetyimmät filtterit vaihtelevat viikoittain, ja nyt ainakin allekirjoittaneen snapin on vallannut mustavalkoinen aurinkolasifiltteri Sage The Geminin Now and Later -kappaleen tahdittamana jo monen viikon ajan. Vahva veikkaus, että kuukauden kuluttua siellä seikkailevat tontut, ja aurinkolasit ovat muisto vain.

NRO 3. FACEBOOKIN ÄÄNESTYKSET Kissa vai koira? Kummalta puolelta voitelet näkkärin? Juusto vai kinkku ensin voileivän päälle? Nyt saamme vihdoin tietää vastaukset näihin iänikuisiin kysymyksiin, kun eri tahot kyselevät niitä omissa live-lähetyksissään. Todellisen potkun tämäkin sai, kun Facebookissa kysyttiin syksyn aikaan paljon pohdittu kysymys: Trump vai Clinton?

NRO 4. POLIITTINEN SOMEÄHKY #michelle2020, Joe Biden -memet, Melania Trump -memet… You name it. Jenkkien vaalituloksen selvittyä Donald Trumpin voitoksi alkoi sosiaalisessa mediassa velloa meemiä jos jonkinlaista, kuin myös ehdotuksia Michelle Obaman presidenttiehdokkuudesta vuodelle 2020. Vitsiä on myös

11

NY KY I SET V AIKUTTAJ AT O V AT LÄH ELLÄ SI N UA , OMI SS A KO D E IS S A AN K AM ERAN K ANSS A – aivan kuten sinäkin voit olla TEKSTI ELLI TERVO KUVA EMMA MUSTAJÄRVI Vloggaajilla on äänetöntä valtaa, jota he käyttävät tiedostamattomasti tai tietoisesti katsojiinsa. Heillä on myös voimaa vaikuttaa seuraajakuntansa mielipiteiden ja arvojen muodostumiseen, sillä he ovat lähempänä nuorta itseään kuin moni muu kanava.

12

13

Vloggaus eli videobloggaus on ottanut val-

tavia harppauksia eteenpäin muutaman viime vuoden aikana. Aiemmin vloggaajia oli harvempia, joita useampi seurasi, mutta nykyään kynnys julkaisemiseen on madaltunut paljon.

Jokainen voi vlogata, jos osaa kuvata videoita ja editoida niistä julkaisukelpoisia.

Ilmiö on muotoutunut siihen, että myös Suomessa on vloggaaja-julkkiksia, joilla on YouTubessa kymmeniä- ja satojatuhansia seuraajia. Luku on luultavasti todellisuudessa vielä suurempi, joten vloggaajien elämää seuraa päivittäin, viikoittain, kuukausittain tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä. Seuraajat eivät rajoitu pelkästään YouTubeen, vaan useat vloggaajat tuottavat sisältöä myös muihin eri sosiaalisen median kanaviin, kuten Instagramiin ja useimmiten Snapchatiin.

Sisältöä jaetaan erityisesti Snapchatissa paljon, ja se on rennompaa ja vähemmän harkittua kuin YouTubessa.

Tunnetuilla vloggaajilla on valtaa yleisöönsä, sillä seuraajat ovat useimmiten nuoria ja nuoria aikuisia, jotka vielä muodostavat omia mielipiteitään ja arvojaan. Sanan voima on käsittämättömän suuri – jos tunnettu vloggaaja sanoo esimerkiksi Snapchatissa jonkun kappaleen olevan hyvä, tai ehdottaa että seuraajat kuuntelisivat sitä Spotifyssa, biisi voi seuraavana päivänä olla Suomen listan ensimmäisenä.

-On sitten niitäkin tapauksia, että on pyytänyt vaikka jonkun synttäreiden kunniaksi kommentoimaan tiettyyn kuvaan. Tämä kuva on sitten kerännyt monien tuhansien käyttäjien kommentteja, mikä on ihan kreisiä, kertoo Mikael Sundberg.

Mikael Sundberg eli mikirotta on yksi Suomen suosituimmista tubettajista. Sundberg tubettaa Splay Suomi -verkostossa, joka kerää yhteen eräitä Suomen suosituimpia

tubettajia. Eri verkostoja on monia, ja niiden pääasiallinen tehtävä on tarjota mainostajille näkyvyyttä YouTube-sisällöissä. Vaikka tubettajat kuuluvat johonkin verkostoon, omat sisällöt eivät ole pelkkää mainosta.

-Päivittelen kuitenkin YouTubeen tai Snapchatiin just sellaisia asioita kuin itse haluan ja fiilaan, ja puhun kameralle niin kuin sen takana olisi minun parhaita kavereitani. Ei oikein osaa ajatella sitä, että olisin jollain tavalla mielipidevaikuttaja, Sundberg pohdiskelee.

Vloggaus ja snäppäys eli snapchattaaminen ovat paikkoja, joissa sisällöntuottaja toisaalta voi kertoa rennolla tavalla omista ajatuksistaan ilman välikäsiä. Niissä on aitouden tuntua kun katsoja tietää, että esimerkiksi snäppejä kukaan ei ole päässyt muokkaamaan väliin.

Tubettajiin ja snäppääjiin on siten helpompi samaistua ja omaksua heiltä erinäisiä asioita.

-Kerron ihan huomaamattani omia arvojani ja mielipiteitäni erilaisista asioista päivittäin ympäri sosiaalista mediaa. Se on tullut jo rutiiniksi ja päivittäiseksi tavaksi päivitellä sinne kuulumisia ja fiiliksiä eri asioista, Sundberg kertoo.

- Ei tule kuitenkaan pahemmin ajateltua sitä valtaa mikä minulla on yleisööni, ja se kuulostaa jopa oudolta sanalta.

Tubettajat ja muut niin sanotut somejulkkikset, jotka ovat jotain muuta kautta tunnettuja, tekevät kuitenkin oman halunsa mukaan yhteistyövideoita tai muita sisältöjä mainostajien kanssa. Mainostajat tietävät, että tubettajan kautta he saavat paljon enemmän näkyvyyttä, kuin mitä niin sanotuin perinteisen keinoin olisivat voineet saada. Tubettaja on vaikuttaja, mutta vain itse niin halutessaan.

-Pyrin silloin tällöin vaikuttamaan yleisööni

tietoisesti, kuten esimerkiksi kampanjoissa, joissa saatetaan ohjata ihmisiä muille sivustoille. On tietenkin muitakin kertoja, kun olen vaikuttanut yleisööni tietoisesti, jotka eivät ole sitten kampanjoita. Kun aloitin esimerkiksi herkkulakon, niin kehotin muitakin kokeilemaan, Sundberg sanoo.

Pääsemme takaisin arvojen ja mielipiteiden muodostumiseen. On helpompaa kokeilla esimerkiksi kasvisruokia, kun joku vloggaa tai snäppää koko valmistusprojektin, ja kertoo miksi syö kasvisruokaa. Nuoret eivät enää katso televisiota samalla tavalla kuin ennen, joten esimerkiksi omia mielipiteitä haetaan muualta. Kasvisruokaa on helppo kokeilla ja jopa siirtyä siihen, kun tuttu tubettaja kertoo siitä.

Myös Mikael Sundbergillä on paljon nuorempia seuraajia, jotka seuraavat hänen elämäänsä monissa eri kanavissa. Hänellä on mahdollisuus vaikuttaa seuraajiensa mielipiteiden ja arvojen muodostumiseen, mutta haluaako hän sitä?

-Luulen, että joissain asioissa tulen jollain tavalla vaikuttamaan siihen. Samalla taas toivon, että en olisi kuitenkaan mikään roolimalli niin, että kaikki tekemäni asiat vaikuttaisivat heihin ja heidän tekemisiinsä, Sundberg miettii.

Sundbergillä on seuraajia YouTube-kanavallaan reilu 120 000, mutta todellinen luku on luultavasti paljon suurempi. Snapchatissa ja Instagramissa on toki samojakin seuraajia, mutta myös vain sen kanavan seuraajia.

-Ei tule kauhean usein mietittyä sitä, että mun elämää ja videoita seuraa tuhansia ihmisiä päivittäin. En edes oikein ymmärrä tuota määrää, se tuntuu niin isolta ettei voi edes kuvitella. Se on hassua ja outoa samaan aikaan.

14

H ERK KYYS E N NE N K AI K K EA VOIMA VA RA TEKSTI HELI ROININEN KUVA INGA-MAARET AIKIONIEMI

On vuosi 1999. Minä ja paras kaverini suuntaamme koulupäivän päät-

sessä viriäville asioille keksiä diagnoosi? Mitä jos nyt vaan sattuu olemaan tietynlainen? Pohjimmiltaan juttu tuo kuitenkin minulle tunteen siitä, että minunlaisiani ihmisiä on varmasti tällä maapallolla useampi. Samalla tavalla kun joku on yliherkkä gluteenille, minä olen yliherkkä ärsykkeille.

Gluteeniherkän vatsaa kuohuttaa vehnäjauho, minun aivojani kuohuttavat ärsykkeet, reaktiot, ajatukset ja tunteet.

Löydän lupaavan kirjan, jota menen innoissani esittelemään kaverilleni.

Yllättäen kaverini katsoo minua silmät ilkeästi sirillään ja riuhtaisee kirjan kädestäni. ”Mää lainaan tämän”, hän julistaa ja laittaa kirjan pinonsa kruunuksi. Minä olen ihmeissäni. Kaverini temppu saa minut surulliseksi, mutta en kuitenkaan sano sanaakaan hänelle vastaan. Sen sijaan mykistyn täysin. Kotimatkalla kaverini selittää iloisesti, että voinhan lukea kirjan hänen jälkeensä. Minä pysyn mykkänä ja ahdistuneena. ”Sää oot varmaan siks nyt noin hiljainen kun oot niin herkkä”, hän toteaa tietävällä äänensävyllä.

Millaista sitten on herkän ihmisen elämä kehnompana päivänä? Mieli ja keho ylivirittyvät tarpeettoman laajaan reaktiovalmiuteen. Olo on ylikuormittunut ja aistit äärimmilleen terävöityneitä. Stressi ja yliajattelun kamala taito aktivoituvat. Harmillista on, että luettelemani asiat piirtävät monelle kuvaa heikosta ihmisestä, jota haluaisi kehottaa vaan yksinkertaisesti lopettamaan turhan murehtimisen. Yhden asian olen kuitenkin iskostanut omaan päähäni: herkkyys on reagointitapa, ei heikkous. Se on persoonallisuuspiirre, joka on eri ihmisellä eri vahvuinen. Silloin kun minun yksilöllinen herkkyyteni ottaa vallan ja mieleni on ruuhkainen, tiedän mitä tehdä.

Vetäydyn omaan rauhaan pois ärsyketulvan keskeltä, enkä varsinkaan ota puhelinta mukaan. Tervettä itsekkyyttä opettelen edelleen.

teeksi lähikirjastoon. Seikkailen tarinoita pursuavien hyllyjen välissä, syleilen painavaa kirjapinoa ja teen valintoja kansikuvien perusteella. Kaverini kokoaa toisessa hyllyvälissä omaa pinoaan. Olemme kumpikin ihan tavallisia ekaluokkalaisia.

Vaikka kyseisestä tapahtumasta on aikaa 17 vuotta, se on yksi parhaiten säilyneistä lapsuusajan muistijäljistä. Kaverini käytöksen voi tietysti laittaa lapsen kehitysvaiheessa olevan ajattelun piikkiin, mutta jälkeenpäin ajateltuna teko oli inhottava. Miksi en pitänyt puoliani? Miksi reagoin niin kuin reagoin? Harmittomasta kirjastokäynnistä on sittemmin syntynyt tärkeä oivallus siitä, millainen olen ihmisenä. Kaverikin sen huomasi: olen herkkä ihminen. Herkkyyteni kytkeytyy voimakkaasti identiteettiini, ajattelutapaani ja ihmissuhteisiini. Se on sisäänrakennettu järjestelmä, jonka kautta elän.

Eräänä päivänä Facebookia selatessani etusivulleni on ilmestynyt minulle suositeltu artikkeli. ”Oletko sinäkin erityisherkkä?”, kysyy artikkeli kutsuvasti. Juttu perustuu yhdysvaltalaisen tutkijan materiaaliin ihmisestä, jolla on synnynnäisesti ylivirittynyt hermosto. Lähes jokaisen lauseen kohdalla tuntuu siltä, että joku on kirjoittanut artikkelin minusta. Samalla suhtaudun kuitenkin epäluuloisesti ilmiöön: tarvitseeko kaikille ihmi-

Onneksi herkkyydellä on kaksijakoinen rooli elämässäni. Olen yrittänyt omaksua ajatusta, jonka mukaan herkkyyden voi kääntää voimavaraksi. Näkökulma vaatii herkkyyden hyvien puolien tarkastelua. Minä olen empaattinen ja epäitsekäs ihminen, jolle on tärkeää muiden hyvinvointi.

Hahmotan asiat suuriksi kokonaisuuksiksi. Kokemusmaailmani on syvällinen ja löydän mieltä laajentavia merkityksiä pienistäkin asioista. Ikioma lempiominaisuuteni on tunneäly, jonka vuoksi koen maailmani niin paljon kauniimmaksi ja monimuotoisemmaksi. Kokemus tunneälykkyydestä saa minut tuntemaan oloni viisaaksi ja voimakkaaksi.

Toisinaan herkkyydestä voimaantuu, toisinaan lamaantuu. Herkän ihmisen sisäinen voima piilee kyvyssä olla rohkeasti oma, syvä ja hyvä itsensä. Kunhan itsensä hyväksyy, millään muulla ei oikeastaan ole väliä. Onneksi jokainen meistä on täydellinen sellaisenaan.

15

16

E I MED IA N HA UK K U H AAV A A TE E

TEKSTI VILMA VIERTOLA

Median tärkein tehtävä on välittää tietoa. Joskus jaettu tieto on faktatietoa viimeisimmästä tieteellisestä saavutuksesta, joskus taasen julkimon salarakkaan bikinikuva. Median jakamilla jutuilla on joka tapauksessa valtaa lukijoiden mielipiteisiin. Vai onko sittenkään?

Vaaliuurnat ovat sulkeutuneet Yhdysvalloissa ja ääntenlaskun tulosta odotetaan ympäri maailman. Yle uutisten etusivulla pääpaikalla on valokuva presidenttiehdokas Donald Trumpista mustuuden ympäröimänä. Ääntenlaskun edetessä Trump pysyy etusivulla, yhä mustan värin keskellä.

Suurin osa ihmisistä pitää yhä perinteisiä joukkoviestintävälineitä tärkeimpinä uutislähteinään, vaikka uutisia seurataan nykyään yhä enemmän sosiaalisessa mediassa. Perinteisiä, journalistien kirjoittamia uutisia pidetään luotettavina. Niiden faktat tarkistetaan ja informaatio järjestetään selkeiksi kokonaisuuksiksi, minkä vuoksi niitä on helpompi seurata kuin esimerkiksi trendaavia tviittejä. Jokaiselle suomalaiselle tuttua Yleä voidaan pitää melko luotettavana uutislähteenä: Yle uutisoi puolueettomasti, tarkistaa tosiseikat, päivittää uutisiaan tilanteiden kehittyessä ja on kaiken lisäksi valtion ylläpitämä. Puolueettomuudestaan huolimatta Yle ja monet muut mediajätit voivat vaikuttaa lukijoidensa mielipiteisiin.

Donald Trump on demokraattisen äänestyksen jälkeen varmistunut Yhdysvaltojen tulevaksi presidentiksi. Uutinen Trumpin voitosta on ensimmäinen juttu Yle uutisten etusivulla. Uutiseen liittyvässä valokuvassa Trump mutristaa suutaan hassusti.

Tekstiltään näennäisesti neutraalia uutisjuttua voidaan värittää sanavalinnoilla, kuvituksella, fonttivalinnoilla ja värityksellä. Etenkin ulkoasun sanatonta viestintää ei ole aina helppo huomata, ja uutisia selatessa tyylittelyseikat jäävät usein vähempään tarkasteluun kuin itse teksti. Kuvia ja ulkonäöllisiä kikkailuja käytetään usein vain isoimpien uutisaiheiden yhteydessä, joten niillä voi olla kriittinen vaikutus lukijan mielipiteeseen käsitellystä asiasta. Tyypillistä on esimerkiksi se, että poliitikosta valitaan epäimarteleva tilannekuva edustavamman kuvan sijaan.

Trumpin valinta on aiheuttanut jaetun reaktion paitsi Yhdysvalloissa myös muualla maailmalla. Istuvan presidentin Barack Obaman reaktio uutisoidaan Yle uutisten etusivulla mustalla pohjalla. Obama kannustaa kansaa positiivisuuteen.

Suomessa useat lehdet käyttävät mustaa väriä tehokeinona uutisoidessaan suurista tragedioista. Ilta-Sanomat ja Iltalehti käyttävät mustaa suhteellisen usein verrattuna vaikkapa Helsingin Sanomiin ja Yle uutisiin, mutta yhteinen teema säilyy. Musta väri on varattu erittäin vakaville onnettomuuksille, ihmishenkien menetyksille ja luonnonmullistuksille. Yle on aiemmin käyttänyt mustaa väriä esimerkiksi uutisoidessaan Pariisin terrori-iskuista marraskuussa 2015, joka vaati yhteensä yli 130 ihmisen hengen. Yle uutiset kuitenkin uutisoi Yhdysvaltojen uuden presidentin valinnasta mustan värin siivittämänä, mikä luo mielikuvan suuresta menetyksestä.

Ympäri maailman on sulateltu Trumpin vaalivoittoa vuorokausi. Markkinoiden kurssit laskevat, Yhdysvalloissa järjestetään ensimmäisiä mielenosoituksia valittua presidenttiä vastaan, ja maailmalla mietitään poliittisia seurauksia. Yle uutiset uutisoi Trumpin kiitospuheesta etusivullaan. Jutun otsikko ja siihen liittyvä kuva ovat vaaleanharmaalla pohjalla. Trump kohottaa nyrkkinsä voitokkaasti.

Mediaa sanotaan toisinaan neljänneksi valtiomahdiksi, mikä kertoo sen asemasta yhteiskunnassa. Vai kertooko sittenkään?

Useiden kyselyiden ja tutkimusten perusteella valtaosa suomalaisista uskoo median vaikuttavan mielipiteisiin ja poliittisiin päätöksiin. Joukkotiedotusvälineissä esitetään useita erilaisia näkemyksiä ja mielipiteitä, joista joku nousee vallitsevaksi ja yleisimmäksi.

Suomessa lehdet lainaavat juttuja toisiltaan, riippuen siitä kuka on uutisoinut asiasta ensimmäisenä. Ei siten ehkä ole ihme, että jotkut mielipiteet nousevat toisten ohi. Pitäisikö tästä mielipidevallasta huolestua?

Medialla ei ole, ainakaan joukkoviestintävälineissä, enää juurikaan propagandistista valtaa. Tästä kertoo esimerkiksi Mitä Vittua?!

-lehden lyhyt ja provokatiivinen elinkaari. Sananvapautta toteuttavissa maissa lehdistön poliittinen valta on vähäistä, sillä kansalaiset tietävät miten ja missä päätöksiä tehdään. Helsingin Sanomain Säätiön tukeman tutkimuksen mukaan vain joka neljäs nuorista pitää mediaa liian voimakkaana vallankäyttäjänä.

Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että medialla on mielipidevaltaa. Mielipiteitä luodaan sanavalinnoilla, kuvilla ja väreillä. Median mielipidevalta ei kuitenkaan ole niin suurta kuin ehkä kuvittelemme – sananvapaus ja sosiaalisen median antama mahdollisuus jakaa yksityisiä näkemyksiä vähentävät sitä entisestään. Ainakin erään lukemani uutisen mukaan.

17

KOLUMNI KIM KUJALA

V I HA N VO I M AL L A Marraskuun alussa Yhdysvalloissa äänestettiin presidentistä. Napit vastakkain olivat demokraattien Hillary Clinton ja republikaanien Donald Trump. Kuten kaikki tiedämme, Trump valittiin Yhdysvaltain seuraavaksi presidentiksi – vastoin kaikkia ennakko-odotuksia.

Miksi? Tämä tulee olemaan yksi tulevaisuuden tutkituimmista kysymyksistä. Tutkimusasetelmasta riippumatta tulokset tulevat hämmentämään: vika ei olekaan valkoisen, kouluttamattoman ja lihaa syövän rasistiheteromiehen, jolla muutenkin menee liian hyvin (ja sillä on aseitakin). Ei. Donald Trumpia äänestivät yhtä lailla perheenäidit, latinomiehet, mustat naiset kuin suurkaupungeissa asuvatkin.

Mitä ihmettä? Trumpinhan piti olla paatunut naistenkourija. Ja rasisti! Ja veronkiertäjä. Kohta se pykää muurin Meksikon rajalle ja ilmastosopimus lentää silppuriin. Seuraavaksi se pommittaa Lähi-itää. Kolmas maailmansota syttyy! Kaikki loppuu tänään!!! Kenen on vastuu?!?!

Median. ”Media muokkaa ihmisten käsityksiä.” Huoh, mikä latteus. Mutta voih, miten totta. Jos jollakulla on peiliin katsomisen paikka, se on journalistisesti toimitetulla medialla. Sosiaalisen median noususta ja vastamediasta huolimatta perinteisellä medialla on todella suuri merkitys huomiotaloudesta elävässä yhteiskunnassa. Trump voitti nämä vaalit, koska media ei kyennyt tarkastelemaan vaaleja objektiivisesti.

Asiaan saa tuntumaa vilkaisemalla vaikkapa Helsingin Sanomien vaaliaiheista kirjoittelua. Palstat ovat täynnä Laura Saarikosken ”palkittua journalistista analyysia”, jonka rivien välistä voi lukea toimittajan oman mielipiteen: Trumpia äänestävät vain idiootit. Hän kirjoitti miehensä Saska Saarikosken kanssa Trumpista oikein kirjankin, jossa kaksikko antoi palaa sydämensä kyllyydestä.

Muistamme myös Saska Saarikosken twiitin elokuulta 2015: ”Donald Trump on pelle, joka saa republikaanien muut ehdokkaat näyttämään lähes täysjärkisiltä. Hänen mahdollisuutensa ovat tietysti 0,0.”

Mitäpä tuohon lisäämään. Naiivius on käsin kosketeltavaa. Saarikoskia ei toki ole yksin syyttäminen: käytännössä kaikki länsimaiset mediat sortuivat samaan. Esimerkiksi Huffington Post käsitteli Trumpin kampanjaa lähinnä viihdesivuilla, kun taas Washington Post julisti Trumpin olevan uhka demokratialle.

Kaikki merkittävät amerikkalaiset sanomalehdet ilmoittivat tukevansa Clintonia.

Trump puolestaan pelasi pelin fiksusti: hän heitti medialle luita kaluttavaksi, joilla mediat takoivat rahaa ja hän näkyvyyttä – todellinen kapitalismin kliimaksi. Yhdysvaltalaismedian julkinen taistelu Trumpia vastaan kuitenkin kyllästytti äänestäjät ja pilkka osui omaan nilkkaan. Ihmiset eivät pidä siitä, että heitä ohjaillaan. Media puolestaan ajoi itsensä vaarallisille vesille: uskottavuus meni ja vastamediat juhlivat. Äänestäjät olivat jo valmiiksi vihaisia Clintonin kaltaisille politiikan syöttöporsaille, jotka elävät leveästi kansan kurjistuessa. Media tuli ruokkineeksi omalla puolueellisuudellaan tätä vihaa, joka yltyi uurnille mennessä raivoksi. Ja vihaiset ihmiset tekevät tunnetusti hätiköityjä ja ennakoimattomia päätöksiä.

Palataanpa lopuksi ajatukseen Trumpin keskimääräisestä äänestäjästä. Millainen hän on? Hän on raivostunut ympäröivälle yhteiskunnalle. Hän on turhautunut työttömyyteen. Häntä suututtaa valkoisen rodun syyllistäminen. Häntä ärsyttää se, miten media on ryöpyttänyt Trumpia. Hän on vihainen. Ja vihassa on voimaa.

18

CA MPIN PÄ Ä T OI M I TUS KII TTÄ Ä KA I K K I A L EHD E N T EK OON O S A L L I S T UN EI T A !

VUODEN 2016 CAMPIN NUMEROIDEN TEKIJÄT: PÄÄ T OI M IT T A J A LAU RA H ELI N

K I M KUJ ALA MI I A M ATTI LA K A I S A NAUHA TAIT T A J A T PAU LI IN A A INAS O J A NI K O L I NA OJ ALAI NEN J O NNA PI ETAR I NEN ELIN A RUO K A R I L E O PÖNTI NEN N E TTISIV U JEN U L K O AS U HE L I R OI NI NEN E L I N A R UOKAR I JAS M I IN A RU O T SI L A T U U L I S AUKKONEN J O NNA S ULKANEN TOIMIT U S S O N J A S TR ÖM BER G I R IS A A RO LA ING A - M A A R E T AI K I O - V I I V I S ÄNKI NI EM I ANNI TAI PALUS NIEM I E L L I T E RV O INKA H EI N I S T Ö AL E K SI TUOM I NEN VE ERA H JER PPE V I L MA V I ER TOLA IID A H UH TA L A S AT U V I HTAR I SAIJA JA N T U N E N J U L I A WI HUR I EM IL IA K EM P PA I NE N