Camp 5/18

camp 5/2018

1

Tämä on Vaasan yliopiston viestintätieteilijöiden ainejärjestölehti Camp. Kyseessä on sitoutumaton opiskelijalehti, jonka toimittamisesta vastaavat vapaaehtoiset viestinnän opiskelijat. Toimitus on avoin kaikille CoMedia ry:n jäsenille. Mikäli mielit mukaan tekemään terävää opiskelijamediaa tai sinulla on meille jotain muuta asiaa, ota rohkeasti yhteyttä!

Campin tehtäviin kuuluu toimia viestijöiden sekä muiden ylioppilaskuntalaisten informaatiolähteenä. Lisäksi toimimme CoMedian äänenkannattajana sekä tiedotuskanavana järjestön ja jäsenistön välillä. Tarjoamme myös mahdollisuuden viestinnän opiskelijoille saada kokemusta toimittajan työstä. Tavoitteenamme on tarkastella viestintää, järjestöämme sekä Vaasan yliopistoa monesta näkökulmasta. Camp ilmestyy viisi kertaa vuodessa.

Päätoimittaja: Eeli Salmela Taittaja: Elfi Kjellberg Tämän numeron toimitus: Viivi Hinssa, Riikka Ilmonen, Essi Kokko, Henrietta Kuusisto, Tiia Känsäkangas, Aino Kärkkäinen, Laura Marttila, Maria Mellanen, Lotta Mikkilä, Antti Orava, Juuli Parviainen, Eveliina Toikkonen, Vilma Viertola & Tessa Virta Etukannen kuva: Antti Orava Kiitokset kuvauskaluston lainasta: Aleksi Mäkinen Julkaisija: CoMedia ry, Vaasan yliopiston viestintätieteilijät Yhteystiedot: www.comediary.com/camplehti camplehti@gmail.com

2

TÄSSÄ NUMEROSSA

– tunteeton ja täsmällinen 13 Tekoäly työntekijä

7

Stressiä ikä kaikki

25 21 Viestijän päiväkirja

Ö L I K N HE BRÄNDI KRIISISSÄ

3 4 5

Pääkirjoitus

15

Haussa uusi raivaussaha

Puheenjohtajalta

informaatiotulvaan

Kolumni: Tauon paikka

9 9 10

Johanna Pihlajamäki

16 19

Gallup

– haastattelussa

Vapaa cana

Kirjeitä kotirintamilta:

23

puheenjohtaja Kortesmaa Viestijät vaihdossa:

Suoraan susirajalta

Balin palmujen alla

Ammattina viestintä:

11

Non liquet – kevyt

kielellinen analyysi

pikaviestinveluiden

ryhmien nimistä

27 29 32

Övertäjien L[Ø]petys

CoMedian syyskokous Camp testaa: Glögit Aiheellinen aikamatka

3

Kuva: Antti Orava

pääkirjoitus Eeli Salmela

S

anomien välitys on nykyisin yhä pääsääntöisemmin digitaalista, teknologian välityksellä tapahtuvaa puuhaa. Voi juku mikä uutispommi. Ilmiössä ei tunnu olevan ainakaan meidän sukupolvellemme mitään uutta. Niin arkipäiväistä erinäisten digiviestimien käyttö meille on. Viestijöinä voimme varmaankin allekirjoittaa väitteen, jonka mukaan tämä avaa huikaisevan mahdollisuuksien kirjon. Samalla aukeaa, muiden yhteiskunnallisten olojen ja muutosten säestämänä, näköala kaaokseen.

Sekasortoa ja epäjärjestystä on toki esiintynyt ennenkin, ne vaikuttaisivat kuuluvan osaksi ihmisenä olemista. Tämä ei itsessään ole sen enempää hyvä kuin huonokaan asia. Epämääräisiin tilanteisiin suhtautuminen ja niiden vaikutus elämään määräytyy yksilön kokemusmaailmassa. Tähän kokemusmaailmaan vaikuttanee se, vastaanottaako viisi vaiko viisisataa viestiä päivässä. Tapoja suhtautua viesteihin ja niiden määriin on puolestaan yhtä monta kuin vastaanottajiakin.

Digitalisaatio on ravistellut tapaamme jäsennellä maailmaa. Tarkoituksenani ei ole paasata sanomaa, jonka mukaan ihmiskontaktit on tuhottu, oikeat kokemukset pilattu ja peruselämän edellytykset nettiin kadotettu. Väitän kuitenkin, että runsas teknologiavälitteisyys kokemusmaailmassa luo puitteita kaaoksen synnylle. Palapeli, joka sisältää ronskin röykkiön osia, voi tuntua hankalalta rakennettavalta. Samaten ihmismieli, joka kyhää todellisuutta kasaan informaatioärsykkeiden läjästä, voi ajautua hämmennykseen.

Perusteellinen sisäinen kaaos voi ilman muuta viritä mielessä myös ilman yllä kuvailtua läjää tai siitä huolimatta. Sylissämme lepäilee teema, jonka syntysyyt

4 ovat epäilemättä moninaiset ja vaikeasti määriteltävät. Samalla se on teema, joka tuntuisi kytkeytyvän tiiviisti ajan henkeen, siihen kuuluisaan nykymaailman menoon. Ja ei ainakaan omalla kohdallani käy kiistäminen, että onhan tämä moderni elo työmaa.

Epätoivo, tuo katala nilkki, heivattakoon kuitenkin ikkunasta. Vaikka kaaoksen ja sen mukanaan tuomien häiriöiden perimmäistä olemusta voi olla mahdotonta tavoittaa, kannattaa ilmiötä ruotia. Tilanneanalyysi voi helpottaa elon työmaan järjestämistä. Siihen pyrimme tässä numerossa, viestinnällistä näkökulmaa unohtamatta. Kuinka esimerkiksi kaaoksen lähisukulainen stressi näyttäytyy opiskelijan elämässä? Mitä tapahtuu, kun henkilöbrändi kohtaa kaaoksen serkun, viestintäkriisin? Vastapainoksi käsittelyssä on myös vähemmän synkähköjä teemoja, kuten tekoälyn hyödyntämistä viestinnässä ja glögin maistelua.

”Epätoivo, tuo katala nilkki, heivattakoon kuitenkin ikkunasta.

Vaikka kaaoksen ja sen mukanaan tuomien häiriöiden perimmäistä olemusta voi olla mahdotonta tavoittaa, kannattaa ilmiötä ruotia.”

T

aaksepäin katsoessa tuntuu uskomattomalta, mitä kaikkea kuluneeseen vuoteen onkaan saatu mahdutettua. Solmitut yhteistyöt ovat antaneet mahdollisuuden tarjota uudenlaisia tapahtumia sekä nostaa jo olemassa olevien tapahtumien profiilia. Koulutuspolitiikan saralla uraputki on saanut paljon kiitosta ja herättänyt kiinnostusta myös muissa järjestöissä. Kahdesta ekskursiostamme toinen järjestettiin ensimmäistä kertaa yhteistyössä johtamisen pääainekerhon kanssa. Tätä voi pitää uutena poikkitieteellisenä aluevaltauksena. Vuosi 2018 on kohdellut CoMediaa hyvin.

Vuoden lähestyessä loppuaan häämöttää horisontissa loppu myös tämän vuoden hallituksen työskentelylle. On ollut ilo seurata CoMedian toiminnan kehittymistä yhtä aktiivisemmaksi ja avoimemmaksi. Kuluneen syksyn aikana saatu palaute lähestyttävästä ja vastaanottavasta ilmapiiristä on lämmittänyt mieltä ja antanut motivaatiota loppuvuoden uurastukselle. Omasta mielestäni vahvuutemme on aktiivinen jäsenistö, jota ilman tätäkään lehteä ei olisi olemassa. Sen ansiosta uskon myös siihen, että järjestöllämme on edessä erittäin valoisa tulevaisuus.

Kiitos siis kaikille jäsenille, uusille sekä vanhoille. Erityinen kiitos tämän lehden toimitukselle hyvästä työstä jokaisen numeron eteen. Omasta puolestani todettakoon, että on ollut etuoikeus toimia itselleni rakkaan järjestön puheenjohtajana. Ihanaa loppuvuotta kaikille!

puheenjohtajalta Petra Lähdemäki

Kuva: Laura Marttila

5

Ammattina viestintä:

JOHANNA PIHLAJAMÄKI Teksti: Riikka Ilmonen Kalenteriin on ripoteltu pitkin päivää palaveria palaverin perään. Espoon Sinimäen toimistolla on kova tohina heti aamupäivästä.

Johannan puhelin soi, kun erään myymälän esimies soittaa. Esimies haluaa suunnitella tulevaa ja he sopivat puhelinpalaverin tuonnemmaksi. Kansainvälisen HR projektitiimin vetäjänä oleminen vaatii jatkuvaa innovointia, joten uudet ideat seuraavaa palaveria varten pyörivät jo mielessä. Meneillään olevan hankkeen aikataulu tulee päivittää ja organisoida uudelleen, minkä jälkeen myymälöitä tulee ohjeistaa muutoksista.

Johannan työnkuva koostuu moniosaisesta paletista, jonka aihealueet liikkuvat pääpiirteisesti henkilöstön kehityshankkeiden, työkykyjohtamisen, erilaisten yhteistöiden, esimiesten tukemisen, työnantajamielikuvan kehittämisen ja myyntiorganisaation parissa. Suomessa Instru Optiikka oy koostuu sadoista myymälöistä sekä Espoon Sinimäen pääkonttorista, jossa Johannakin pääosin työpäivänsä viettää. Kansainväliseen ja tunnettuun ketjuun kuuluvat brändit Instrumentarium, Nissen ja Keops. Perehdymme seuravaksi tarkemmin siihen, miltä henkilöstöpäällikön työ näyttää kansainvälisessä optisen alan yrityksessä ja siihen, minkälainen rooli viestinnällä on tässä ammatissa. ”Tiivistettynä työnkuvani on reilun 200:n myymälämme henkilökunnan kehitystyö.”

Johanna toimii jokaisessa työelinkaaren vaiheessa. ”Työni on sekoitus ihmisiä ja liiketoimintaa, joten ymmärrys molemmista puolista on eduksi.” Henkilöstöhallinnon ammattilaisen tulee yhdistää ihmislähtöinen ajattelu-

KUKA? Johanna Pihlajamäki, 31 Työnkuva: Henkilöstöpäällikkö

Asunpaikka: Helsinki

Koulutus:

Humanististen tieteiden kandidaatti (viestintä), henkilöstöjohtamisen maisteriohjelma

Urapolku:

”Kauppatieteiden opintojen loppuvaiheessa 2015 pääsin HR harjoitteluun Instru Optiikka oy:lle, josta jäin tekemään rekrytointia henkilöstökonsulttina.

Alkuvuodesta 2018 siirryin henkilöstöpäällikön tehtäviin.”

6

malli osaksi yrityksen liiketoimintaa ja saatettava osa-alueet toimivaksi kokonaisuudeksi. ”Hyvästä ihmistuntemuksesta ja viestintätaidoista on hyötyä tässä työssä. Paksusta nahastakaan ei ole haittaa, sillä tehtäviini kuuluvat myös ikävämmät asiat, kuten sääntörikkomusten selvittely ja yt-neuvottelut.”

Työ on Johannasta antoisaa ja palkitsevaa. Hän kuvaa työn parhaiksi piirteiksi sen vaihtelevuuden, ihmisläheisyyden ja liiketoiminnan ytimessä työskentelyn. ”Jokainen päivä on erilainen ja vaatii sopeutumista hyvinkin nopeasti muuttuviin tilanteisiin. Joskus työnsä jäljen näkymistä joutuu odottamaan pitkään, mutta sen paikkaa työstään nauttiva ja motivoitunut työntekijä, joka säteilee iloa myös ympäristöönsä.”

Johannan opiskeluhistoria sijoittuu omalle Vaasan kampuksellemme, jossa hän on lukenut sekä viestintä- että kauppatieteitä. Lukion jälkeen hänelle ei ollut täysin selvää, mitä opiskella ja tehdä ammatikseen. Viestintä tuntui alalta, josta varmasti olisi hyötyä, mitä hän sitten työelämässä tulisi tekemäänkään. Ja kuten huomaamme, tässä Johanna oli oikeassa. Hän on edelleen iloinen silloisesta opiskelupaikastaan. ”Enpä arvannut, miten upeat vuodet Vaasassa olivat edessä!”

Viestinnällä aloittanut Johanna halusi syventää koulutustaan kaupalliseen suuntaan, joten hän haki erillisessä maisterihaussa lukemaan henkilöstöjohtamista. Johanna on suorittanut myös kaikki organisaatioviestinnän maisteriopinnot.

Hän on oiva esimerkki eri tieteiden yhdistämisestä yliopiston sisällä omien kiinnostuksen kohteiden mukaan. ”Olin opiskellut sivuaineena henkilöstöjohtamista, joten siinä oli hyvin luonnollinen reitti lähteä etsimään sitä, mikä minusta isona sitten tulisi.” ”Viestintä ja HR ovat olleet mielestäni erinomainen koulutusyhdistelmä.”

Organisaatioviestintä ja henkilöstöjohtaminen kulkevatkin monissa tämän alan työtehtävissä käsi kädessä. Johanna kokee omat opiskeluvalintansa erittäin onnistuneiksi ja hyödyllisiksi

ammattiinsa nähden. ”Molemmat koulutukset ovat tuoneet ymmärrystä ja näkemystä mitä pelkällä työnteolla ei voi saavuttaa ainakaan uran alkuvaiheessa. Viestintä ja HR ovat olleet mielestäni erinomainen koulutusyhdistelmä ja ne ovat varmasti auttaneet pääsemään kiinni unelmieni uraan.” Opiskelijoiden onkin hyödyllistä nähdä potentiaaliset eri vaihtoehdot myös muiden yksiköiden parista.

Myös ainejärjestötoiminta on tuttua Johannalle.

Hän on toiminut rahastonhoitajana CoMedian hallituksessa. ”Parhaimmat muistot jäivät sitsien ja muiden mahtavien tapahtumien järjestämisestä.” Hän kannustaa opiskelijoita ainejärjestötoimintaan, sillä luottamustehtävät auttavat etenkin ensimmäisen oman alan työnhaussa.

Opiskelujen päätyttyä Johanna siirtyi takaisin pääkaupunkiseudulle, kesätyöt tai palkallinen harjoittelupaikka tähtäimessään. Eteen osui henkilöstöpuolen harjoittelupaikka täysin ennalta tuntemattomalta alalta. Hetken päästä Johanna työskenteli Instru Optiikka oy:n henkilöstöharjoittelijana. ” Optinen ala vei sydämen mennessään ja sillä tiellä ollaan edelleen”, hän toteaa tyytyväisenä.

Johannan terveiset opiskelijoille: • Tavoitelkaa rohkeasti ammatillisia unelmia ja valmistautukaa tekemään töitä niiden eteen!

• Kaikkein tylsimmistä ja turhimmistakin kursseista on ollut oikeasti apua työelämässä.

• Nauttikaa täysin siemauksin opiskelijaelämästä! Se on todella ainutkertaista ja upeaa aikaa.

7

STRESSIÄ IKÄ KAIKKI Teksti & kuva: Lotta Mikkilä Tritonian seinät kaikuvat syvistä huokauksista. Päitään raapivat opiskelijat näpyttelevät hermostuneina ja epätietoisina tietokoneidensa näppäimistöjä. Jodel täyttyy päivän mittaan hiljaisista avunhuudoista ja vertaiskeskustelusta. Mikä saa opiskelijan voimaan pahoin? Milloin kannattaa hakea apua?

YTHS:n terveystutkimuksen tilastot vahvistavat asian vakavuuden. Uusimman, vuonna 2016 toteutetun korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen mukaan noin 33 % opiskelijoista kertoi kokevansa runsaasti stressiä arjessaan. Yliopisto-opiskelijoilla runsaan stressin kokeminen oli hieman yleisempää kuin muilla korkeakouluopiskelijoilla. Lisäksi prosenttiosuus näyttää kasvaneen joka vuosi lisää.

Edellisissä tutkimuksissa, vuonna 2008 runsasta stressiä koki 27% ja vuonna 2012 30% opiskelijoista.

Vaasan yliopiston opintopsykologin Ray Ohtosen mukaan stressi on opiskeluiässä tyypiltään hieman erilaista kuin muissa elämän vaiheissa. Stressiä saattaa esiintyä paljon esimerkiksi opintojen alussa, kun täytyy sopeutua uuteen ympäristöön ja tutustua uusiin ihmisiin.

– Väittäisin, että opiskelijoiden yleisin stressitekijä on itseohjautuvuus ja se, kun on itse vastuussa kaikesta. Saattaa olla sellainen tunne, ettei oikein tiedä mihin on menossa ja mitä pitäisi tehdä.

Lähes jokainen opiskelija kokee jossain vaiheessa opintojaan äkillistä kiinnostuksen puutetta ja stressiä. Hälytyskellojen pitäisi kuitenkin soida siinä vaiheessa, kun ahdistuneisuus ja motivaation puute jatkuvat pitkään ja vaikuttavat jokapäiväisiin rutiineihin.

– Huolen pitäisi nousta viimeistään siinä vaiheessa, kun huomaa, etteivät omat voimavarat riitä opintojen tekemiseen. Jos fyysisiä oireita, kuten unettomuutta esiintyy, on syytä hakea itselleen ulkopuolista apua.

Pahimmassa tapauksessa runsas stressi ja ahdistuneisuus saattavat johtaa esimerkiksi totaaliseen uupumukseen tai masennukseen. Ohtonen kehottaakin pitämään tarkasti silmällä sekä omaa että opiskelukavereiden jaksamista.

8

Monille kuitenkin avun hakeminen oikealla hetkellä tuottaa vaikeuksia. Olenko minä oikeutettu hakemaan apua? Onko siitä itselleni hyötyä? Mitä, jos joku muu tarvitsee apua enemmän kuin minä?

– Itselleen on todella vaikea myöntää, että tarvitsee apua. Täällä yliopistolla tunnelma voi olla hyvin kilpailuhenkinen ja se oma pärjäämisen halu on niin kova, että ei tavallaan uskalleta myöntää sen oman ongelman olemassaoloa.

Ohtosen mukaan apua kannattaa hankkia mielellään jo siinä vaiheessa, kun alkaa miettimään ulkopuolista avun tarvetta. Mikäli ei uskalla tulla psykologin juttusille, hän suosittelee kääntymään esimerkiksi jonkun opettajan tai omaohjaajan puoleen.

– Tuntuu, että suomalaisessa yhteiskunnassa on semmoinen asenne, että psykologin puoleen käännytään vasta sitten kun ollaan ihan jo jossain hulluuden partaalla.

Tämä on kuitenkin sellainen asia, johon itse haluaisin muutosta.

Tilapäinen stressi on kuitenkin ihan normaalia, eikä siitä ole syytä huolestua. Stressiä pystyy myös jonkin verran tietoisesti hallita. Ohtonen painottaakin sekä opintojen suunnittelun että vapaa-ajan tärkeyttä.

– On tärkeää suunnitella, että mitä, missä ja milloin. Varsinkin se, mitä tekee pitää olla suunniteltuna. Mitä pienempiä askelia on suunniteltuna, sitä helpompi niihin on tarttua.

Aikataulussa kannattaa olla jonkin verran myös jouston varaa, ja välillä on hyvä merkata kalenteriin itselleen rentouttavaa ja mielekästä tekemistä.

– Minuuttiaikataulusta ei ole mitään hyötyä, koska silloin kun se aikataulu pettää, niin koko korttitalo romahtaa.

Ohtonen kehottaa myös tarkkailemaan omaa alkoholinkäyttöä. Vaikka alkoholilla ei ole yksiselitteisiä tai suoria vaikutuksia itse opiskeluun, saattaa siitä aiheutuva krapulamyrkytys vaikuttaa omaan jaksamiseen ja mielialaan jopa muutamien päivien ajan.

– Viina on viisasten juoma. Kohtuu käytöllä se voi olla ihan mukava tapa rentoutua, mutta liikakäytöllä se saattaa opiskelijoidenkin keskuudessa johtaa jopa alkoholisoitumiseen.

Opintopsykologin vastaanotto sijaitsee Luotsin ensimmäisessä kerroksessa. Ray Ohtoselle voi varata ajan Moodlen kautta.

– Minun vastaanotolle saapumista ei kannata pelätä. Mieluummin kyselee ja tulee käymään sen yhden kerran, kuin että joudutaan joskus myöhemmin miettimään, että miten esimerkiksi vaikeasta uupumuksesta päästäisiin eroon.

9

GALLUP

Teksti & kuvat: Maria Mellanen

Lumen lisäksi iltapäivälehdet voisivat uutisoida myös siitä, kuinka deadlinet yllättivät opiskelijat jälleen marraskuussa. Jokainen opiskelija on varmasti joskus stressannut opinnoista. Mitä tehdä silloin, kun kaikki syksyn palautukset puskevat samaan aikaan päälle tai tekemättömien tehtävien määrä hirvittää? Päätimme selvittää, mitä opiskelijat tekevät hoitaakseen stressiään. Kysymyksemme kuuluivat: 1. Millaisilla keinoilla lievität opinnoista syntyvää stressiä?

2. Mikä on tsemppausbiisisi?

Janita Tuohino, viestintätieteet, 4. vuosikurssi 1. Pyrin aikataulutuksen ja kalenterin suunnittelun avulla hallitsemaan stressiä.

2. Eye of The Tiger

Ilona Niemi, viestintätieteet, 4. vuosikurssi 1. Rytmitän päiviäni, urheilen ja katson kämppikseni kanssa Netflixiä.

2. Tällä hetkellä joululaulut ja erityisesti Michael Bublén joululevy.

Siiri Tapio, hallintotieteet, 3. vuosikurssi 1. Lievitän stressiä liikunnan avulla sekä pidän huolen, että nukun ja syön hyvin.

2. Tähän vuodenaikaan joululaulut, joista Kulkuset on erityisesti lemppari.

VAPAA CANA Olipa mielessäsi julkisen keskustelun kannalta painava mielipide, tähän lehteen liittyvä kommentti tai maailmankaikkeutta kielellisesti hahmottava runo, on tämä palsta oivallinen kanava sinun viestillesi. Palstan nimi kuvastaa sen koostumusta, joka on sekoitus sananvapautta ja comedialaisten äänenkäyttöä.

Pidä viestisi lyhyehköinä ja asiallisina. Pidätämme oikeuden jättää epäasialliset viestit julkaisematta. Viestin voit lähettää joko sivuiltamme (www.comediary.com/ camplehti) löytyvän lomakkeen avulla, tai sähköpostiimme (camplehti@gmail. com).

Kiitos ihanasta syksystä, tapahtumiin on ollut helppo osallistua vaikkei muita vielä olisikaan tuntenut, eikä ole tullut ulkopuolinen olo ainejärjestön toiminnasta vaikken jokaiseen tapahtumaan olekkaan voinut osallistua!

Coceileeco CoMedia vielä tänä vuonna pulccailua, jääcieccoa tai avannon haccuuta?

Ei aikaa, eteises lähel ja kaukaa.

Vai taikaa, keittiös kauha pauhaa.

- Runotyttö59

Elämä cokkarien jälkeen on ankeeta kun tarvii taas tottua tonnikalaan.

Kirjeitä kotirintamilta:

SUORAAN SUSIRAJALTA Viestijöitä, kuten lukuisia muitakin korkeakouluopiskelijoita, saapuu Vaasaan mitä erinäisimmistä Suomen kolkista. Tällä palstalla pohditaan näiden kolkkien ja Vaasan välistä suhdetta, kotirintama kerrallaan.

Teksti: Aino Kärkkäinen

Rakas lukija,

Minä puheliaana pohjjois-karjalaisena aattelin näppini työnttää tänne palstalle. Emminä eikä varmmaan kukkaan muukkaan kyllä tiiä mikä meissä oikkein viihdyttää, mutta kaipa se on se lupsakka ja puhelias perssoona. Ollaahan myö itärajan asukit aika semmossii rennonmenevvii ihmissii.

Mutta emminä voi muuta sannoo kun että täällä Vaasassa kun tappaa ihmissii, nii aika mukavia ja tavallissii ne nekkii on.

Terve! Minä olen Aino, toisen vuosikurssin viestijä. Kuten yläpuolella jo mainitsinkin, olen alun perin kotoisin Pohjois-Karjalasta. Tarkemmin juureni ovat Nurmeksessa, tuolla Karjalan (ja luonnon) sydämessä. Eikö muka kuulosta tutulta? No en minä sitä kyllä suorraan sanottuna yhttään ihmettele, mutta annahhan kun kerron lissää!

Nurmes on Wikipedian mukaan pinta-alaltaan noin kuusi kertaa isompi kuin Espoo, mutta toisaalta väkiluvultaan noin kolkytäviis kertaa pienempi. No siis, sellainen kivan kokoinen kaupunki (huom! nimenomaan kaupunki) jossain siellä Joensuun ja Kajaanin välimaastossa, Pielisen rantamilla. Kuuluisuutta meille on tuonut esimerkiksi P. J. Hannikainen, tuo 1800-luvun lopulla musiikkipiireissä viihtynyt herra. Meillä Nusessa on myös Suomen viidenneksi suurin kirkko!

Ja itse asiassa, kirkkoon ja lähestyvään jouluun liittyen, Nurmes on ollut vuodesta 2009 asti koko Euroopan joululaulukaupunki! Nurmeksessa järjestetään siis paljon kaikenlaisia joulumusiikkitapahtumia, joista suurin on varmasti radiostakin kuultava Hyvän Joulun toivotus Suomen lapsille. Tällöin kovaa huutoa on esimerkiksi juuri Hannikaisen huipputeos ”Joulupukki, joulupukki, valkoparta, vanha ukki…”.

Sitten vielä omasta suhteestani Vaasaan, näin sivusuuntaisesti Suomen poikki katsoen. Koen, että Vaasaan kotiutuminen sujui minulta moitteetta siihen nähden, että en ollut koskaan lähimailla käynytkään. Itse en kuitenkaan voi olla mainitsematta tätä kummajaista nimeltä kaksikielisyys, mutta Minimanin kassahenkilökunta totutti minut siihen kyllä jo ihan ensimmäisestä päivästä alkaen. Olinhan minä aluksi aika umpisukkelossa näin isossa kaupungissa, mutta en minä ennää kuitenkkaan ihan keskellä tietä kävele!

Terkuin,

Aino

10

11

NON LIQUET – kevyt kielellinen analyysi pikaviestinpalveluiden ryhmien nimistä Teksti: Vilma Viertola Yksi suosituimmista alustariippumattomista ja salatuista pikaviestinpalveluista älypuhelimille ‒ kuten verraton luottolähde Wikpedia asian ilmaisee ‒ on varmastikin WhatsApp. Jo vuonna 2013 julkaistun Vaasan yliopiston opiskelijoista tehdyn tutkimuksen mukaan 83 prosenttia opiskelijoista käyttää WhatsAppia viestinnässään, eikä luku varmaankaan viimeisen viiden vuoden aikana ole laskenut.

WhatsApp mahdollistaa viestinnän kahden kesken tai vaikkapa useamman sadan henkilön ryhmissä. Viestimuotoja on lukuisia: perinteinen tekstiviesti, klassinen kuva, liikkuva video tai GIF, selkeä ääniviesti taikka kevyt Excel-taulukko. Vaihtoehdot ovat siis moninaiset. Ei mikään ihme, että tämä ketterä multimodaalinen applikaatio löytyy lähes jokaisen älylaitteesta. Tyypillistä onkin, että WhatsApp, ja erityisesti ryhmäkeskustelut, tuottavat kellon ympäri uutta informaatiota.

12 Nomen nescio – nimeä en tiedä WhatsApp-sovelluksen nimen voisi vapaasti suomentaa esimerkiksi ”mitä kuuluu” tai ”kuis roikkuu”. Sovelluksen vapaata nimeämistapaa mukaillen useat whatsappailijat nimeävät ryhmäkeskustelujaan mitä erikoisimmin.

Nimet saattavat selventää jutustelijoiden kollektiivista identiteettiä ryhmän jäseninä. Tästä tosielämän esimerkkeinä todettakoon muun muassa ”Cafe Oskarin PerSe 2.0”, ”Kookosmafia”, ”Meijerintarkastajat” ja ”DISKURSSIPOJAT”. Tällaiset orgaaniset ryhmän itsenimeämiset korostavat keskusteluun osallistuvien tunnesidettä ryhmään, ryhmän tavoitteeseen tai ryhmää yhdistäviin tekijöihin. Edellä mainituista esimerkeistä Cafe Oskar, kookokset, meijerit ja diskurssi ovat ryhmien identiteettiä määritteleviä seikkoja, joista keskustelijoita muistutetaan aina kun ryhmään saapuu uusi viesti.

Lisäksi ryhmän nimessä voidaan ilmaista jokin yhteinen elämys, jonka koettuaan ryhmä on vahvistunut yhteneväksi rintamaksi. Tällaisesta nimeämisestä nostettakoon esille ”Vaasalaiset Savossa”, ”Lemmenlomalla”, ”Kiinan tv-julkimot” sekä ”Pls send help”. Usein vastaavien ryhmien alkuperäinen nimi on painunut syvälle unholaan, ja nimi on korvattu ryhmän yhdessä kokemaan emotionaaliseen sattumukseen tai haasteeseen.

Yksi huomionarvoinen nimeämistyyli on niin sanottu dynaaminen nimi, joka elää ja vaihtelee. Nimi voi osoittaa temporaalis-spatiaalista ympäristöä tai ryhmän jäsenten fyysistä tilaa. Todisteena tästä annettakoon esimerkiksi ”Joulunodotuspojat”, jota edelsivät nimet ”Syyspojat”, ”Lomapojat”, ”Juhannuspojat” ja niin edelleen. Tässä esimerkissä nimi elää vuodenaikojen mukaisesti. Toisena esimerkkinä mainittakoon ”Emme asu Affentiellä”, edeltäjineen ”Affentien henkilö X ja kamut”, ”Team Affentie ja henkilö Y” sekä alkuperäinen ”Team Affentie”. Edellä mainitun esimerkkiryhmän jäsenien asumisjärjestelyt ovat siirtyneet legendaariselta Ahventieltä hiljalleen

pois, joten nimi on mukautunut muuttojen mukana.

Nomen est omen – nimi on enne WhatsApp-ryhmien nimille on tyypillistä se, että ne jollain tavoin huvittavat ryhmän jäseniä. Nimet ovat voineet esimerkiksi saada alkunsa lentävistä lauseista, huonoista sisäpiirivitseistä, ryhmän käyttötarkoituksesta tai ryhmärupattelun hedelmällisistä sisällöistä.

Useimpien ryhmien nimiin yhdistetään myös jonkinlaisia monitulkintaisia emoji-merkkejä, kuten hymyileviä kakkoja, joiden avulla voidaan visuaalisesti ilmentää viestien laatutasoa tai vastaavaa.

Tyypillistä on myös tiettyjen ryhmittymien alle sijoittuneiden yksilöiden viestien toistuva sisältö, kuten esimerkiksi kuulutukset lounas-, kahvi-, vastuiden välttely- tai viiniseuralle.

Myös meemilliset sisällöt, juorujen jauhanta, opintokokemuksien kiroaminen ja muut sosiaaliset rituaalit ovat laajalle levinneitä konventioita. Joskus tämä osoittaa myös ryhmälörpöttelyn varjoisan puolen: spämmäyksen.

Ajatustenvaihto voi toisinaan äityä niin lennokkaaksi, etteivät kaikki ryhmäkeskustelun jäsenetkään ymmärrä mitä heidän pitäisi informaatiotsunamista itseensä imeä. Joskus taasen yhteisessä ryhmässä saatetaan puida yksittäisten jäsenten välisiä detaljeja, jotka eivät muiden ryhmäläisten kiinnostusta kutkuta. Tällaisissa tapauksissa hupaisa nimike voi tuntua lähinnä kiroukselta.

Onneksi WhatsApp tarjoaa parahultaisen mahdollisuuden suorittaa kaikista spämmäävimpiin ryhmiin mykistystoiminnon. Tällöin on toki suotavaa varautua siihen, että muutaman tunnin jälkeen viestejä on rantautunut aina kymmenistä satoihin.

Lähteet: Yle (2013). Tutkimus: WhatsApp noussut nopeasti nuorten suosioon. Saatavilla https://yle.fi/uutiset/3-6677079

13

Fazerin visualisointi Lovebot Blue -tekoälystä.

Tekoäly – täsmällinen ja tunteeton työntekijä Teksti: Henrietta Kuusisto

Kuva: Fazerin julkinen kuvapankki

Innovaatiot tekoälyn saralla mahdollistavat sen käytön osana viestintää. Tekoäly on sanana uutuudenviehätyksensä ansiosta trenditermi, jota voidaan käyttää hyödyksi markkinoinnissa. Camp suoritti katsauksen siihen, kuinka tämä aikamme kuuma peruna asettuu osaksi viestinnän alaa.

14 Tekoäly toimii ihmisen kehittämien monimutkaisten algoritmien eli komentosarjojen avulla. Kotimaisista yrityksistä esimerkiksi Fazer on valjastanut nämä komentosarjat oman markkinointinsa tueksi. Tällä hetkellä käynnissä oleva Pieni pala rakkautta -kampanja on rakennettu tekoälyn ympärille.

dyntämistä yrityksen viestinnässä. Tilaisuuden isäntänä toimi digitaaliseen viestintään erikoistunut ohjelmistotoimisto Koodiviidakko. Yrityksen myyntipäällikkö Simo Ikonen muistutti, että yrityksille on yhä relevantimpaa pystyä arvioimaan, mitkä työt jäävät tulevaisuudessa koneiden tehtäviksi.

Kampanjan veturina toimii Lovebot Blue niminen tekoäly, jonka tehtävänä on tunnistaa vihapuhetta erilaisilta verkkoalustoilta, kuten Instagramista ja YouTubesta. Botti toimii suodattaen erilaisilta avoimilta alustoilta löytyvää aineistoa ja poimien siitä vihapuheeseen yhdistetyt termit. Lopuksi löydetyt termit analysoidaan ihmisen tekemän moderoinnin kautta. Mikäli moderaattori luokittelee löydöksen vihapuheeksi, botti osallistuu kyseiseen keskusteluun positiivisuuteen kannustavalla viestillä.

Ikosen mukaan viestinnän alan kannalta tekoälystä on apua datan käsittelyssä, sillä sen avulla voidaan tutkia esimerkiksi aihealueita, joista kannattaa viestiä sekä kohdentaa tiedotteet sisällön perusteella oikealle kohderyhmälle. Tämä nopeuttaa alan työtehtäviä merkittävästi. Se mahdollistaa myös datan tulkinnan puolueettomasti, johtuen juuri siitä, ettei tekoäly koe tunteita. Ihmisen rooli on siis käyttää tekoälyä apukeinona suuren informaatiotulvan jäsentämisessä, kuten Fazerilla botti etsii vihapuheen ja ihminen tekee löydetystä tekstistä laatuarvioinnin.

Kampanjalla on kaikessa hyväntahtoisuudessaan myös kääntöpuolia ja sitä on kritisoitu muun muassa sanavapauden rajoittamisesta. Fazer Makeisten markkinointijohtaja Risto Kalsta kertoi Markkinointi & Mainonta -lehdelle, ettei kampanjan ollut tarkoitus puuttua sisältöihin, vaan keskustelun yleiseen sävyyn. Botin ei ole mahdollista estää vihapuhetta, sillä se voi ainoastaan tulkita jo olemassa olevia kommentteja ja lisätä keskusteluun oman näkökulmansa. Se ei lue ajatuksia, eikä sillä ole mahdollisuutta tukkia kenenkään suuta. Tekoälyllä ei myöskään ole tunteita, joten botti ei kykene kokemaan aitoa myötätuntoa.

Sosiaalisessa median algoritmit ovat usein kuluttajilta piilossa, mutta Fazerilla ne on tuotu näkyvästi esille markkinoimalla kampanjaa robotin avulla. Robotti toimii symbolina tekoälylle, jolla ei todellisuudessa ole fyysistä muotoa. Markkinointikeinona se on inhimillistetty tavoiteltavaan, jopa sympaattiseen rakkausbotin muotoon.

ProCom ry:n Aamu ytimessä: Tekoäly avuksi viestinnässä -tilaisuus käsitteli tekoälyn hyö-

Ikonen korostaa, ettei tekoäly todennäköisesti vie viestinnän alalta merkittävästi työpaikkoja. Tekoälyn hyödyntämisestä pikemminkin muodostuu tärkeä keino kehittää viestintää. Ilmiön vaikutuksia tulevaisuuteen ylipäätään on arvioitu monilla tahoilla, mutta edes fyysikko Stephen Hawking ei osannut arvioida, viekö se ihmiskuntaa parempaan vai huonompaan suuntaan. Fazerin kaltaisissa isoissa yrityksissä on selvästi huomattu tekoälyn potentiaalinen rooli osana viestintää.

Lähteitä: Fazerin kampanjasivu: https://www.fazer.fi/kampanjat/fazerin-sininen-on-pieni-pala-rakkautta/ Markkinointi & Mainonta -lehti: https://www.marmai.fi/uutiset/fazerin-sinisen-bottia-syytetaan-sananvapauden-rajoittamisesta-tulkinta-ja-se-kuinka-paljon-suomessa-vihataan-vihapuheen-vastustamista-yllatti-fazerin-6747712

15

Haussa uusi raivaussaha informaatiotulvaan Teksti: Eveliina Toikkonen Tietoa tulvii joka puolelta, hämmentää ja ahdistaa. Sinulla on kuitenkin uskomaton idea siitä, miten voisit helpottaa tätä maailman tilaa, mutta ei aavistustakaan miten saat ideasi muiden tietoon ja oikeasti käyttöön. Kuuntelepa tätä: Helsingin Sanomain säätiön Uutisraivaaja-kilpailu on kehitetty nostamaan esiin innovaatiot, jotka edistävät ja kehittävät tiedonvälitystä ja journalismia.

Kilpailuun voivat osallistua niin yksityishenkilöt, ryhmät, järjestöt kuin yrityksetkin. Voittaja saa projektinsa toteuttamiseen säätiöltä tukea mukavat 250 000 euroa, mikä viestii kilpailun arvostuksesta ja kovasta tasosta. Nyt Uutisraivaaja-kilpailu järjestetään viidettä kertaa, ja haku on auki 30.1.2019 asti, eli häikäisevän idean kera kannattaa suunnata hakemus kohti Helsingin Sanomain säätiötä. Kilpailuun osallistutaan idean kuvauksella. Idea voi olla vaikkapa uudenlainen tapa julkaista, kerätä tai koota tietoa, ja sen täytyy toimia joko sähköisessä tai painetussa muodossa.

Ensimmäisen Uutisraivaaja-kilpailun vuonna 2011 voitti Scoopinion, käyttäjilleen artikkeleita suositteleva selainsovellus. Toisen Uutisraivaaja-kilpailun vuonna 2013 voitti monille tuttu hitaan journalismin palvelu Long Play, joka tunnetaan tutkivasta journalismista ja laajoista reportaaseista ja esseistä. Jutut ovat tavallisia lehtiartikkeleita pitempiä, mutta lyhyempiä kuin kirjat.

Kahtena viime kertana kilpailussa on ollut kaksi voittajaa, jotka jakoivat voittopotin keskenään. On myös mahdollista, että voittajat yhdistävät ideansa tai ainakin tekevät yhteistyötä niiden parissa. Vuoden 2015 kilpailun voittivat Lucify ja Kuka.

Lucify auttaa organisaatioita visualisoimaan, ymmärtämään ja viestimään tärkeää dataa interaktiivisten datavisualisaatioiden avulla. Kuka taas on asiantuntijahaku, jonka avulla toimittajat löytävät asiantuntevia lähteitä ja haastateltavia.

Myös viimeisimmän, eli 2017 vuoden kilpailun voitto jaettiin kahteen. Voiton veivät ekologista matkailua painottava matkailusovellus Tripsteri, sekä julkaisualustasta riippumatta kuvat oikein rajaava Frameright-sovellus. Esimerkiksi Tripsterille voitto poiki matkan Slush Tokioon ja Suomen ensimmäisen matkailupodcastin lanseerauksen.

Jos tämän luettuasi mielessäsi kihisee jokin innovatiivinen idea tiedonvälityksen kehittämiseen, tartu toimeen ja lähetä hakemus Uutisraivaaja-kilpailuun. Lisätietoa kilpailusta löydät: https://www.uutisraivaaja.fi

16

kolumni

Tiia Känsäkangas

TAUON PAIKKA

T

ein marraskuussa eräällä kurssilla opiskelijatoverini kanssa tehtävää, johon kuului tekstilajin muuntamista toiseksi. Päätimme tehdä mainoksen kirjasta, joka oli erään artikkelin aihe. Kotvimisen vallankumous on Jenny Kangasvuon, Jonna Pulkkisen ja Rauanjoen Katrin kirjoittama kirja kotvimisesta. Mitä ihmettä se kotviminen sitten oikein tarkoittaa? Kotviminen eli vetkutteleminen, prokrastinoiminen tai lykkääminen, on asioiden tai tekemisten siirtämistä myöhemmälle ajalle. Kuinka moni nostaa tässä vaiheessa kätensä pystyyn? Kyllä, myös minä kuulun samaan heimoon. Olen pitänyt tätä häpeällisenä ja vaikeana piirteenä itsessäni. Siitä on koitunut monenlaista harmia erityisesti koulu- ja työelämässä. Mitä jos tässä olisikin uusi voimavara, jota käyttää kun tuntuu, että asiat takkuavat?

Sosiaalisessa mediassa törmäämme jatkuvasti meemeihin, jotka ottavat tämän ilmiön esille. Niissä nauretaan ilmiön olemassa ololle ja itsellemme. ”Hahaha, olemmepa noloja kun käyttäydymme näin. Minun tulisi hävetä.”

Todellisuudessa jotkut voivat tuntea todella paljon stressiä ja häpeää siitä, että esseiden ja muiden to do -listassa olevien tehtävien tekeminen jäätää. Stressi on voima, joka puskee meitä eteenpäin, ilman sitä ei tulisi tehtyä tehtäviä. Pahanlaatuinen stressi on kuitenkin asia erikseen ja aivan toinen puheenaihe. Taukojen, pitkienkin sellaisten, tulisi olla osa opiskelua.

Tauot kuitenkin vaivaavat monia. Yhteiskunta

on tehnyt meistä ”tehokkaita” robotteja, jotka toimivat polttoaineetta.

Tarvitseeko tauon pitämistä ja ajan ottamista itselleen pitää kuitenkaan niin pahana syntinä kuin yhteiskunta on meille opettanut? Kaikki länsimaisessa kulttuurissa on rakennettu sen ympärille, että me, toimijat, ihmiset, olisimme mahdollisimman tehokkaita. Ja kuitenkin, juuri ne tauot tekevät meistä tehokkaampia. Töissä olen aina puhunut siitä, kuinka lounaan jälkeen pieni 15 minuutin siesta olisi paikallaan jokaisella työpaikalla. Tehokkuus kasvaisi huomattavasti. Huomaan myös, että juuri deadlinen lähestyessä luovuuteni kukkii ja olen tehokkaimmillani. Ongelma on prosessoitunut alitajunnassani ja motivaatio suorittaa tehtävä loppuun on kasvanut eksponentiaalisesti aikarajoitteen vuoksi.

Tekemisten jättäminen viime minuuteille on aina riski. Mitä olen viimeisten kuukausien aikana oppinut on juuri se, että tehtävät kannattaa aloittaa ajoissa. Niiden tuleekin jäädä lepäämään hyllylle hetkiseksi myöhempää tarkastelua varten. Sorrun kotvimiseen, lähes jokaisen tehtävän kohdalla, mutta silti kannustan edes aloittamaan tehtävät ajoissa. Allekirjoittanut harjoittelee vielä ajoissa olemisen jaloa taitoa muillakin elämän osa-alueilla. Se mitä haluan sanoa on se, että tauot ovat hyväksi työskentelylle. Pidemmätkin sellaiset. Joten ole hyvä, istuudu, ota rennosti, lysähdä sohvalle ja katsele Netflixiä. Olet ansainnut tauon kaikesta.

-15%

19

Övertäjien L[Ø]petys – haastattelussa puheenjohtaja Kortesmaa Teksti: Essi Kokko Kielten opiskelijoiden ainejärjestö Övertäjät ry lopettaa toimintansa joulukuun 2018 jälkeen. Syynä on kielten koulutuksen ja tutkimuksen siirtyminen Jyväskylän yliopistoon.

Tämä Vaasan yliopiston vanhin ainejärjestö aloitti toimintansa vuonna 1982. Sen jäseniin kuuluu niin englannin, ruotsin, suomen ja saksan kielen pääaineopiskelijoita kuin myös entisen VINE-koulutusohjelman ansiosta viestintätieteiden opiskelijoita. Vuoden 2018 hallitus on Övertäjät ry:n viimeinen, joten päätimme tiedustella heidän tunnelmiaan näin hallituskauden lopussa. Övertäjät ry:n puheenjohtaja Eveliina Kortesmaa kertoo olevansa kiitollinen saadessaan hoitaa järjestön toimintaa loppuun asti. Viimeisen puheenjohtajan toimessa on ollut painetta ja vastuuta, mutta hallituksen saaminen kasaan viimeiseksi vuodeksi oli hienoa. Hänen mukaansa nykyinen hallitus on toiminut

Kuvat: Övertäjät ry vuoden aikana hyvin olosuhteet huomioon ottaen. Hallituksen jäsenistä osa on siirtynyt pois Vaasasta, ja osa on valmistumassa, joten haastetta on riittänyt.

Kortesmaa kuvailee rakkaimmiksi muistoikseen ainejärjestötoiminnan matkan varrella tapaamansa ihmiset ja PJBR-tapahtumat. ”PJBR on ollut uniikki ö-tapahtuma, jossa on mahtava ryhmähenki”, Kortesmaa toteaa.

Pikkujoulubussiristeily on ollut tapahtumakalenterissa jo ainakin vuodesta 1995 lähtien. Myös vuonna 2017 pidetty Övertäjien 35. vuosijuhla saa häneltä kiitosta onnistuneena iltana. Övertäjät ovat olleet mukana myös vuosittaisissa Vaasan ulkopuolisissa tapahtumissa, kuten englannin opiskelijoiden NMES:llä, pohjoismaisten kielten opiskelijoiden Nordistipäivillä ja kääntäjäopiskelijoiden SKÄL-päivillä.

20

ylpeä Övertäjien saavutuksista vuosien aikana. Hän kiittää kaikkia jäseniä ja toimintaan osallistuneita. ”Olemme hengessä mukana jatkossakin”, hän toteaa.

Kortesmaa määrittelee Övertäjät ry:n roolin Vaasan yliopistossa kieltenlukijoiden oikeuksia ajavaksi. ”Surullista on, että yksi palanen lähtee pois Vaasan yliopiston ainejärjestöjen palapelistä”, Kortesmaa summaa. Övertäjät on tehnyt yhteistyötä muun muassa CoMedian, Hallarien ja Tutin kanssa, mutta Kortesmaa kiittelee erityisesti viestijöitä vuosikymmenten yhteistyöstä: ”CoMedia on ollut lähimpänä sekä ainejärjestökäytävällä että toiminnassaan tavallaan sisarjärjestönä”. Kortesmaa kertoo olevansa

Löpettäjäiset eli Övertäjät ry:n muisteluilta järjestettiin 27.10.2018. Osallistujiin kuului niin nykyisiä opiskelijoita kuin alumnejakin.

Iltamassa muisteltiin tapahtumia vuosien varrelta, kuten sitsejä ja jo edellä mainittuja pikkujoulubussiristeilyjä. Fuksilaulun yhteydessä vanhin fuksi löytyi vuodelta 1999, joten muistoja riitti koko illaksi. Kortesmaa kuvailee Löpettäjäisiä onnistuneeksi ja tunnelmaltaan mukavaksi tapahtumaksi. ”Olen iloinen, että tapahtumaan osallistui övertäjiä eri vuosikursseilta ja työelämästä. Osallistujat edustivat hyvin jäsenistöämme”, Kortesmaa kiittelee. Hän on tyytyväinen paikan valintaan, sillä Buffet-ravintola (nykyisin Erkki) Fabriikissa on sijaintinsa vuoksi palvellut humanistiopiskelijoiden vakiruokapaikkana.

Vaikka Övertäjät ry jää historiaan, säilyvät muistot ja kokemukset ö-läisten mielissä. Övertäjien tsemppi-illan puhujan Taina Ukkolan (Käännösalan asiantuntijat ry) mukaan humanisteja tarvitaan aina niin kielitaitonsa, kulttuurintuntemuksensa kuin viestintätaitojensa vuoksi. Yksi aikakausi päättyy, mutta ö-muistot ovat pysyviä.

21

Viestijän päiväkirja Teksti & kuvat: Viivi Hinssa

Vaaleanpunaisten lasien läpi katsoessa yliopistoarki on kirjastossa työskentelyä, luennoilla aktiivisena olemista, lounaalla käymistä opiskelutovereiden kanssa sekä juhlimista yhdessä. Onhan se sitäkin aina välillä, mutta ei se aina ole niin esteettistä kuin joskus lukiolaisena ajattelin. Välillä päivien peruskaava tuntuu samanlaiselta toistolta: herään, syön, käyn luennolla, syön, teen koulutehtäviä, syön ja nukun. Onneksi stressi, lähestyvät deadlinet ja mukavasti arkea piristävä flunssa tulevat mukaan kuvioihin sekoittamaan pakkaa.

Kaaos on vahvasti läsnä arjessa ja juhlassa. Kaaos syntyy omassa päässä, ja sekoittaa sitä kautta tekemistä. Mietin ja listaan stressaavia asioita ja sitten niistä vain jotenkin yhtäkkiä syntyy iso ja sekava kaaos. Kun ahdistun vain enemmän kaikesta, niin ei silloin ainakaan saa mitään tehdyksi. Työt kasaantuvat, ja kaaos vain lisääntyy. Kaaos on kuin pieni lumipallo sarjakuvissa, joka alas rinteeltä pyöriessä kasvaa valtavaksi palloksi.

Niin mitä päässäni liikkuu tällä hetkellä? Deadlineja, ruotsia, jännitystä ja epätoivoa.

Velvollisuudet ja tekemättömät työt tuntuvat painolastilta. En tiedä voiko näin fuksina huudella kenellekään painavasta stressistä, kun toiset painivat kandien ja gradujen kanssa. Saan elämäni kuulostamaan kärsimykseltä ja kauhealta taistelulta. On mulla ihan kivaa oikeasti. Tänään on vain taas tällainen huono päivä. Arjessa on erilaisia päiviä: on huonoja päiviä, on keskiviikkoja, keskiviikosta seuraavia päiviä ja sitten joskus on jopa niitä hyviä päiviä.

22

On niitä päiviä, kun ei vain oikein lähde.

Varsinkin jos on oikein kiire, niin mistään ei tule mitään. Raportit inhottavat, kirja ei löydä luokseni ja yliopistolle kävely tuntuu toivottoman raskaalta. Kalenteri vain täyttyy entisestään ja to do -lista kasvaa. Kotiin päästessäni lysähdän vain sängylleni makaamaan, ja mietin mitä kaikkea pitäisi tehdä. Ja tietenkin negatiivisesta näkökulmasta. Haalarimerkkejäkin täytyisi ommella. Peruskurssin tenttiin täytyisi lukea.

Työartikkeleitakin pitäisi tehdä. Ja taas päädyn peittoni sisään kauhistelemaan julmaa maailmaa.

Ai että, sitten on vielä se keskiviikko. Jos tähän asti on omistanut jonkunlaisen unirytmin, niin ei huolta – keskiviikko tuhoaa sen. Eihän niihin bileisiin välttämättä pakko olisi mennä, mutta täytyyhän sitä nyt verkostoitua. Vaikka keskiviikkoisin ei välttämättä saa mitään opiskeluun liittyviä pakollisia töitä tehtyä, silloin on ainakin kivaa. Torstaiaamulla olo ei välttämättä ole mitä parhain, koska yöunet jäivät lyhyiksi.

Elämää piristää vielä se, että aamulla on luentokin. Väsyneenä se tuttu kaaos tuntuu vielä pahemmalta.

Välillä taas tuntuu, kuin kaikki olisi täysin selkeää ja kaaosta ei olisi näkyvissäkään.

Aamulla herään herätyskelloni ääneen virkeänä, ja teen itselleni aamupuuroa. Aikuisuuspisteitä satelee, kun vapaapäivänä käyn Tritoniassa ja teen ruokaa, ehkä jopa siivoan. Aloitan yhtä raporttia, ettei se sitten jää viimeiseen päivään. On näitä hyviä päiviä, jolloin tuntee itsensä vahvemmaksi kuin koskaan. Nämä päivät tuntuvat juuri niiltä vaaleanpunaisten lasien takaa katsotuilta päiviltä.

Välillä tuntuu oikeasti, että hajoan kaiken stressin alle, muserrun tai tukehdun. Elämäni on ylipäätään, niin yliopistolla kuin arkielämässäkin, hallittua kaaosta. Se on tasapainottelua vastakohtien välillä. Välillä on kivaa ja välillä ei niin kivaa. Tämä vastakohtaisuuksia sisältävä ilmaus on jopa ikuistettu käteeni tatuoinnin muodossa.

Näistä jutuista kuitenkin aina vain jotenkin selviää, olenhan sen jo monesti huomannut. ”Asioilla on tapana selvitä” sanonta on siis aivan totta.

23

VIESTIJÄT VAIHDOSSA

Balin palmujen alla Teksti & kuvat: Juuli Parviainen Aurinkoiset terveiset täältä paratiisista! Minun nimeni on Juuli ja olen 3. vuoden viestintätieteilijä. Olen opiskellut syyslukukauden Indonesiassa kuvankauniilla Balin saarella. Unelmani on aina ollut lähteä vaihtoon opiskelemaan ja kokea, millaista on oikeasti asua ja elää ulkomailla. Yleensä reissailleissa sitä tottuu näkemään vain pienen pintaraapaisun. Halusin hypätä johonkin aivan uuteen ja tuntemattomaan – tässä sitä ollaan.

Olen freemover-vaihdossa, mikä tarkoittaa itse järjestettyä opiskelijavaihtoa. Toki se tietää enemmän työtä, mutta on ehdottomasti kaiken vaivan arvoista. Olin lomailemassa Indonesiassa parisen vuotta takaperin ja rakastuin paikkaan niin paljon, että halusin tulla takaisin. Tällä kertaa niin, etten olisi vain yksi turisti muiden joukossa. Hain oikeastaan alun perin Lombokille, Mataramin yliopistoon, mutta loppukesän tuhoisien maanjäristysten vuoksi minut siirrettiin Balille. Indonesia sijoittuu niin sanotulle ”ring of fire” -alueelle, eli kaikenlaiset luonnonmullistukset ovat täälläpäin hyvinkin yleisiä, valitettavasti. Nyt opiskelen Balin pääkaupungissa Denpasarissa, Warmadewan yliopistossa ja olen todella nauttinut elämästäni täällä.

Koulua meillä on tavallisimmin maanantaista keskiviikkoon. Yliopisto on kooltaan moninkertainen Vaasan yliopistoon verrattuna ja opetus pääsääntöisesti indonesian kielellä. Meille vaihto-oppilaille järjestetään englanninkielisiä kauppatieteiden ja indonesian kielen kursseja.

Niin kuin kaikki muukin, koulu on hyvin erilaista täällä maailman toisella puolen. Koulussa on esimerkiksi hyvin tiukka pukukoodi: hartiat, polvet ja varpaat tulee aina olla peitettynä, tentissä on ok käyttää puhelinta ja opettajat tulevat tunneille lähes poikkeuksetta myöhässä.

Läsnäolopakosta huolimatta koulunkäynti on

huomattavasti leppoisampaa kuin Suomessa.

Hymyllä pärjää jo aika pitkälle.

Aurinkoa, huojuvia palmuja, kristallin kirkasta vettä ja pilvin pimein halpaa olutta… Tämä on ehkä päällimmäinen mielikuva Balista puhuttaessa, eikö? Sitä se onkin, mutta myös paljon muuta. Kuljen arkisin skootterillani noin 40 kilometriä edestakaisin kouluun ja liikenne tuppaa aina olemaan niin kaoottista, että pelkään välillä henkeni puolesta. Gekot huutavat yötä päivää ja välillä on vaikea saada unenpäästä kiinni. Välillä myös tuntuu, ettei mikään yksinkertaisesti toimi, eikä paikallisten kanssa tahdo löytyä yhteistä kieltä. En kuitenkaan vaihtaisi hetkeäkään. Olen oppinut nauramaan niin vastoinkäymisille kuin myös itselleni. Elämä ei olekaan niin vakavaa, miltä se kotimaassa välillä vaikuttaa.

Vaihto on antanut minulle kaiken, mitä odotin ja vielä enemmänkin. Olen saanut älyttömän monta uutta ystävää, päässyt nauttimaan Indonesian rikkaasta luonnosta, oppinut kulttuurista ja saanut pesussa haalistumattomat rusketusrajat. Kaikista vastoinkäymisistäkin huolimatta tämä on elämäni yksi parhaista kokemuksista, jollei paras. Näitä aikoja tulen varmasti vielä muistelemaan lämmöllä kiikkustuolissa. Olen niin ylpeä itsestäni, että uskalsin ja jaksoin nähdä vaivaa haluamani eteen ja tässä sitä nyt ollaan. Aika mahtava fiilis!

24

25

i d n Ä r b ö l i k n He Ä S S I S I I KR Teksti: Tessa Virta Viime syksynä ilmiöksi muodostuneen #metoo-kampanjan aikaan suomalaisen laulaja-näyttelijän brändi koki kovan kolauksen, kun häntä koskevat häirintäsyytökset levisivät sosiaalisessa mediassa. Somekohun vuoksi mies sai potkut sekä Tähdet tähdet -ohjelmasta että Mamma Mia -musikaalista. Kriisin kierre yltyi entisestään, kun myös perinteiset mediat tarttuivat sen hetken kuumimpaan somekohuun ja yhtäkkiä nimi Tomi Metsäketo oli kaikkialla.

Soveltavan kielitieteen professori Merja Koskelan mukaan Metsäkedon tapaus on hyvä esimerkki kriisistä, jota ei edes olisi olemassa ilman viestintää. Kyseessä on siis moderni kriisi, joka on syntynyt sosiaalisessa mediassa viestinnän avulla.

Kahvipöytäkeskusteluissa juorut leviävät vain suusta suuhun, mutta sosiaalisessa mediassa jokaisesta kommentista jää konkreettinen jälki.

Koskela huomauttaakin, että sosiaalisen median kanavissa on oltava erityisen tarkka siitä, millaiseen keskusteluun osallistuu.

- Sosiaalisessa mediassa on paljon tunnepohjaista viestintää ja siksi sieltä roihahtaa helposti kohuja, Koskela selventää.

- Yksikään sosiaalisen median viesti ei ole yksityinen, Koskela muistuttaa.

Hän vertaa sosiaalisen median keskustelua kyläyhteisöissä pyörineeseen juorumyllyyn, jota pyörittivät erityisesti lähi-Shellin kanta-asiakkaat. Nyt ilmiö on siirtynyt kahvipöydästä somen keskustelupalstoille. Koskelan mukaan on myös tyypillistä, että sosiaalisessa mediassa on paljon samanmielisten ryhmiä, joissa syntyy nopeasti leviäviä kriisejä. Metsäkedonkin kriisi sai alkunsa juuri Facebook-ryhmästä, joka koostuu useista samanmielisistä naisista.

Pahimmillaan ”viattoman” nettijuoruilun seuraukset voivat johtaa jopa oikeuteen saakka – aivan kuten Metsäkedon tapauksessakin kävi.

Kriisi on katsojan silmissä Vaikka sosiaalinen media onkin täynnä kyteviä kohu-uutisia ja perinteiset mediat etsivät herkeämättä sisältöä lööppiotsikoidensa alle, jokaisen somekohun kohdalla ei Koskelan mukaan kuitenkaan voida puhua kriisistä.

26

- Ensimmäisenä kysytään, että onko kyseessä oikeasti kriisi, Koskela painottaa.

kriisi parhaassa tapauksessa myös kääntää positiiviseksi julkisuudeksi.

Hänen mukaansa julkisuuden henkilöiden on kestettävä kritiikkiä, jolloin somekohu ja nettikirjoittelu voi tuntua vain henkilöstä itsestään kriisiltä. Siksi Koskela korostaakin sitä, että kohutilanteissa on aina myös pohdittava, kenen näkökulmasta tilanne on kriisi. Iltapäivälehtien näkökulmasta Metsäkedon tapaus nähtiin luultavasti lähinnä houkuttelevana uutisaiheena, kun taas Metsäkedon toimeentulon kannalta kyseessä oli todellinen kriisi.

- Kriisi sanan merkityksessä on alun perin sekä uhka että mahdollisuus, Koskela huomauttaa.

Mikäli pohdinnan jälkeen tilanne todetaan kriisiksi, on tilanteessa Koskelan mukaan neljä toimintavaihtoehtoa: ei reagoida ollenkaan, perustellaan, puolustellaan tai kiistetään koko asia. Konkreettisisiksi toimiksi Koskela luettelee muun muassa faktojen kertomisen, virheen myöntämisen ja anteeksipyynnön. Vallitseva kriisitilanne on kuitenkin aina todella arka, joten hätiköityjä päätöksiä on syytä varoa. Pahin virhe on kuitenkin valehtelu.

Jotta oikea keino löydettäisiin, on Koskelan mukaan ensin määriteltävä oma kohderyhmä.

Kohderyhmään kuuluvat kaikki, jotka ovat julkisuuden henkilön toimeentulon takana, kuten esimerkiksi artistin yleisö. Koskelan mukaan on vähintäänkin yhtä tärkeää valita myös oikea kanava, jonka kautta kohderyhmä parhaiten tavoitetaan. Sosiaalinen media ei välttämättä tavoita kaikkia, jolloin on turvauduttava myös esimerkiksi perinteisiin medioihin.

- Toisaalta myös liika keskustelu voi olla haitaksi, Koskela huomauttaa.

- Maineen ylläpitäminen on julkisuuden henkilölle elämän mittainen projekti, toteaa Koskela.

Hänen mukaansa yhden faktaviestin pitäisi riittää, jonka jälkeen kannattaa siirtyä sosiaalisen median keskusteluista syrjään ja seurata tilannetta etäältä. Koskelan mukaan ihanteellisessa tilanteessa sosiaalisesta mediasta voi kuitenkin ammentaa myös positiivista henkeä. Kriisitilanteessa huomio voidaan siirtää pois vihaajista, kun keskitytään vain puolustajiin, kuten fanijoukkoon.

Vaikka maine kokisikin kriisin ohessa pienen tai suuremmankin kolhun, maine ei ole vielä mennyttä. Somekohun tuomaa julkisuutta voi myös hyödyntää, mikäli tilanne käännetään ”kohukehäksi”, kuten Koskela ilmiötä nimittää.

Tällöin kohuja käytetään hyväksi julkisuuskuvan edistämisessä ja vähintään kerran kuussa luodaan jokin uusi kohu, jotta henkilön kasvot pysyisivät julkisuudessa ja nimi ihmisten muistissa.

Uhka vai mahdollisuus?

Koska nopeasti leviäviä kriisejä on nykyään lähes mahdoton piilottaa julkisuudelta, voidaan

Hänen mukaansa jokaisesta kriisistä voi siis oppia jotain uutta: - On löydettävä keino, jolla kriisi käännetään voimavaraksi. Näin henkilöbrändiä voidaan muokata ja parhaassa tapauksessa jopa vahvistaa.

- Ihan sama mitä puhutaan, pääasia, että puhutaan, tiivistää Koskela lainaten tuttua lausahdusta.

27

COMEDIAN SYYSKOKOUS

Teksti & kuva: Maria Mellanen

CoMedian hallitus vuodelle 2019.

CoMedian syyskokous on aina jännittävä, sillä siellä valitaan seuraavan vuoden puheenjohtaja sekä hallitus. Tämän vuoden syyskokous järjestettiin keskiviikkona 28.11.

Kokouksessa käytiin läpi hallituksen laatima toimintasuunnitelma sekä budjetti vuodelle 2019.

Toimintasuunnitelmassa ensi vuoden tärkeiksi teemoiksi nostettiin koulutuspolitiikka, yrityssuhteet sekä yhdistyksen sääntöjen uusiminen. Säännöt on viimeksi uusittu vuonna 2016, mutta niissä on vanhentunutta tietoa sekä epäselvyyksiä. Lisäksi viime toukokuussa voimaan tulleen GDPR:n takia säännöt tulisi tarkistaa.

Sitten oli vuorossa puheenjohtajan valinta. Hakemuksia oli tullut yksi ja hakija oli Johanna Kaukovaara. Kaukovaara on toiminut vuoden 2018 ajan hallituksessa sihteerinä. Puheenjohtajatentissä hän nosti yrityssuhteiden kehittämisen ja jäsenten osallistamisen toimintaan tärkeimmiksi tavoitteiksi. Kaukovaara valittiin avoimella vaalilla vuoden 2019 puheenjohtajaksi.

Istuva hallitus oli valmistellut esityksen seuraavan vuoden hallituksesta. Esityksessä ehdotettiin sihteeriksi ja tietoturvavastaavaksi Emmi Nuutilaa, talousvastaavaksi Eevi Ursinia, tiedottajaksi Iris Aarolaa, koulutuspoliittiseksi vastaavaksi Janita

Tuohinoa, yrityssuhdevastaavaksi Emmi Ikosta, somevastaavaksi Eliisa Räsästä, päätoimittajaksi Lotta Mikkilää ja projektivastaaviksi Sara Alasuutaria, Sini Mari Karhua ja Miia Mattilaa. Hallituksen valinta suoritettiin suljetulla vaalilla ja äänet jakautuivat seuraavasti: 1 ei, 1 hylätty ja 25 kyllä.

Esitys tulevasta hallituksesta siis hyväksyttiin.

Tuleva puheenjohtaja Kaukovaara oli innoissaan valinnastaan, vaikka hän kertoikin jännittäneensä puheenjohtajatenttiä. Vaikka muita hakijoita ei ollut, halusi Kaukovaara antaa tentissä hyvän kuvan itsestään, sillä hän halusi ansaita paikkansa puheenjohtajana. Valitusta hallituksesta hän oli mielissään, sillä kaikki sen jäsenet ovat innokkaita ja osaavia.

Nykyinen puheenjohtaja Petra Lähdemäki jättää kahden vuoden hallitusuransa haikein mielin, mutta kokee, että vuosien aikana on saatu paljon aikaan ja kaikki kivet ovat tulleet käännetyiksi. Tulevaa hallitusta hän muistuttaa pitämään toisistaan huolta ja olemaan jäsenistön tukena.

29

Camp testaa: GLÖGIT Teksti & kuvat: Antti Orava

Vuoden alussa makunystyröitä moukaroitiin edullisimmilla kyykkyviineillä, nyt kokemuksesta karaistuneena Campin toimitus sonnustautui tonttulakkeihinsa ja otti tehtäväkseen arvioida kauden kuumimmat glögit. Maistelijaraatimme valitsi suurennuslasin alle neljä eri glögiä, kaksi alkoholitonta ja kaksi hieman terävämpää kurkunlämmikettä.

Suoritimme arvion kahdella eri mittarilla: pisteytysarvioinnilla sekä karkkitangoilla.

Näistä pisteytys toimii universaalisti ymmärrettävänä ja selkeänä mittarina. Karkkitangoilla mitataan suutuntumaa ja joulunhengen määrää. Kyseessä on abstraktimpi mittari, jonka tarkoituksena on tuoda esille, kuinka juhlaan sopiva juoma on kyseessä.

Blossa 2018 15%, 14.98€/0.75l (19.97€/l) Esitieto: Keltainen, makean sitruksinen, kypsän appelsiininen, timjaminen, hennon rosmariininen, kevyen kanelinen.

Blossa on tunnettu siitä, että vuodesta toiseen pulloja hamstrataan kuin muumimukeja konsanaan. Tämän vuoden pullo ei toimitusta kuitenkaan säväyttänyt. Värit ja yleinen olemus tuntuivat olevan hieman vinksallaan, eivätkä ne vastanneet odotuksia. Mutta eiväthän kaikki pidä Hattivatti -mukistakaan, joten miltä tämän kansan suosion saaneen brändin vuoden 2018 juhlaglögi maistui? Toimituksen vapaat kommentit varmasti vastaavat tähän. Näin myös juoman pisteytys: 22/100 ja 2 karkkitankoa.

Kommentteja glögistä: ”Tää polttaa kun tätä vaan hengittää, pitää juoda hengittämättä.” ”Lämmitettyä bensaa.” ”Ihan kuin tequilaa, tulee kaikki huonot valinnat mieleen.”

Rocky Road Glögg 15%, 11.48€/0.75l (15.17€/l) Esitieto: Runsaanpunainen, kypsän marjainen, vaahtokarkkinen, pähkinäinen, kevyen suklainen, kanelinen, kardemummainen.

Rocky Road Glögg -pullon estetiikasta vastannut henkilö on ilmeisesti ammentanut inspiraationsa keskiverto tatuointiliikkeen mallikatalogista tai Ed Hardyn lippiksistä. Mauttomuudesta huolimatta pullantuoksuinen glögi on ennakkosuosikkia Blossaa menestyneempi, sillä toimitus pisteytti sen seuraavasti: 38/100 ja 2 karkkitankoa.

Kommentteja glögistä: ”Uuuu, tuoksuu ihan pullalta!” ”Tää on sellainen HD-glögi, eli Helppo Dokaa.” ”Onnistuu olemaan voimakas olemalla löysä.” ”Tää on niinku pumpkin spice latte, tosi basic.”

30

Hans Välimäen vuosikertaglögi 2018, Mustikka-Laventeli 0%, 5,99€/1l (5,99€/l) Esitieto: Alkoholiton punaviini, sokeri, mustikkatäysmehu, sitruunamehu, mausteet (kaneli, kardemumma, pomeranssinkuori).

Hans Välimäki on tuottanut kaksi glögiä, joista testiimme on päätynyt mustikan ja laventelin vivahteinen versio. Pullo on suuri ja valikoimastamme esteettisesti miellyttävin. Glögin hinta jakaa osittain samoja arvoja: se on suuri, mutta juuri sen takia se ei ole välttämättä opiskelijalle järin miellyttävä. Välimäen glögin suurin valtti on pullon esteettisyys, se sopii joulun alla kotiin kuin kotiin, tiiviisti suljettuna näyttämään kauniilta hyllyssä. Toimitus arvosteli glögin seuraavasti: 33/100 ja 2,5 karkkitankoa.

Kommentteja glögistä: ”Tää vois ihan hyvin olla joku uusi Finrexin maku!” ”Jos oot niitä, jotka fiilistelee joulua jo lokakuussa, nii tää on sulle.” ”Tää ei oo hyvää, eikä tää oo pahaa, mut on tää enemmän pahaa.”

Marli Premium -glögitiiviste 0%, 1,99€/0,5l (3,98€/l) Esitieto: Glögitiiviste, sokeri, rypäle-, mustaherukka-, ja mustikkatäysmehu tiivisteestä, luonnonmausteet (mm. kaneli, pomeranssinkuori, mausteneilikka, kardemumma, inkivääri).

Marlin Premium - glögitiiviste on testimme edullisin sekä pienimpään ja vaatimattomimpaan pulloon pakattu haastaja. Se on kuin Rocky joka astelee kehään Ivan Dragoa, Välimäki 2018 -pulloa vastaan. Marli on pienempi kuin vastustajansa, mutta kullanvärinen haarniska antaa sille tarvittavaa itsevarmuutta ollakseen varteenotettava. Havaitsimme, että muuten erinomaisen makuinen tiiviste oli ainakin Marlin blandausohjeiden mukaan turhan laimeaa toimituksen makuun. Tästä huolimatta se ansaitsi seuraavat pisteet: 92/100 ja 4 tankoa.

Kommentteja glögistä: ”Ihan kun olis tullut kotiin.” ”Kilpailun ainoa glögi.” ”Vika ja eka.”

31

AIHEELLINEN AIKAMATKA Teksti: Eeli Salmela Ajan hammasrattaiden jatkaessa vääjäämätöntä raksutustaan on välillä hyvä pysähtyä miettimään, että mitä oikein tuli tehtyä. Nyt on sellainen hetki. Ota siis glögiä huulille, käperry takkatulen loimuun ja verhoa mielesi historiallisella viitekehyksellä. Lähtekäämme aikamatkalle menneeseen vuoteen. Pakkaa matkalaukkuun intoa ja rohkeutta, edessä on sekava selonteko ainejärjestölehden toimittamisesta. Matkasta kun puhutaan, ei eksymistä sovi unohtaa. Harhailemme siis iloisin mielin myös hämärille sivupoluille.

Eihän siinä ehtinyt liiammin pohtia. Tuskin oli joululoman nostattama sumu ehtinyt hälvetä päästä, kun sitä jo huomasi painostavansa ystäviä, tuttuja, tutun tuttuja ja vastaantulijoita liittymään toimitukseen. Tämä on sikäli suotuisa tilanne, että viestijöiden keskuudessa pätevien ja innokkaiden tyyppien löytäminen on helppoa. Onneksi toimituksen muodostuminen ei jäänyt pelkkien painostuskarkeloiden varaan, vaan kiinnostuneita tekijöitä ilmaantui muutoinkin. Sitten ei muuta, kun pullaa ja viinirypäleitä kaupasta hakemaan.

Esteettisesti kyseenalainen, mutta tinkimättömän tyylikäs yksiö muuntuu mediakonsernin konferenssitilaksi ainakin melkein ja vuoden ensimmäinen toimituksen kokous voidaan evästysten ravitessa potkaista käyntiin.

Kuluu viikkoja. Läppärit sauhuavat, ideat lentelevät ja kameroiden räpsähdykset kaikuvat ympäri Vaasan toimittajien taltioidessa todellisuutta

ympäriltään. Siihen päälle kun lisätään aimo annos visuaalista suunnittelua ja taittoa, saadaan kokoon sapluuna, jota hyödyntämällä voi tehdä lehteä. Vanhan viisauden mukaan ensimmäinen kerta voi olla melkoisen jännittävä kokemus. Ja näin se on tälläkin kertaa, lehti lähetetään painoon samettihousujen puntit tutisten. Kihelmöivän prosessin päätteeksi koittaa aika, jolloin on syytä järjestää julkaisutilaisuus. Kyseessähän on juhla, joten ei muuta, kun kuohuvaa ostamaan ja telttaa lainaamaan.

Maaliskuun vipeltäessä jo puolivälinsä paremmalla puolella puksuttaa päivänvaloon aivan erityinen tiistai. Campin historian tiettävästi ensimmäinen julkaisutilaisuus pidetään yhteistyössä Suomen Journalistiliiton kanssa retkeilyteemalla.

Skumpat vartovat kauniisti laseissaan, kun vieraita alkaa saapua paikalle. Puitteet ovat messevät, vaikkei teemaan mainiosti istuvaa telttaa saatu-

32 kaan pystytettyä. Hetki jos toinenkin sen parissa kyllä sählättiin, kunnes saavutettiin loppupäätelmä, jonka mukaan maahan hakattaviin kiinnikkeisiin perustuva rakennelma on perin hankala koota sisätiloihin. Tilaisuus sujuu lavastehaasteista huolimatta hienosti, painotuoreet lehdet asettuvat mutkattomasti lukijoiden käsiin.

Lämmön lisääntyessä ja siivekkäiden viritellessä sinfonioitaan vuoden toista lehteä tehdään hyvän pössiksen saattelemana. Toimituksellisen aikataulun kaava alkaa nyt kehkeytyä kokoon, viimeiset viikot ennen julkaisuhetkeä vaikuttaisivat olevan kiireellisemmän puoleisia. Samalla hahmottuu onneksi toinenkin kaava: Campin tekijät ovat sisukkaita ja taidokkaita toimissaan, eikä heitä hetkauteta moisilla aikamääreillä. Toinen lehti julkaistaan vappuhulinoiden pyörteessä, suven kynnyksellä. Ei muuta, kun kesälaitumille kirmailemaan ja fuksijulkaisua tekemään.

No tämä kirmailu on kyllä sangen kankeaa, mutta lehteä tehdään jälleen. Ei kai tässä pääse rutinoitumaan, jumiutumaan paikalleen? Hallitseva vuodenaika tarjoaa oivaa lääkettä sen välttämiseksi. Taittopalaverin voi esimerkiksi pitää majakassa ja lehden painamisesta neuvotella erämaasta käsin. Pitkä, kuuma kesä soljuu eteenpäin taustalla, kun ylioppilastalolla jo kuoritetaan kirjeitä uusille opiskelijoille. Kuoriin sujahtelevat fuksijulkaisut heijastelevat auringon säteitä kauniisti pinnoistaan.

Koittaa syksy, vaan ei pimeys. Toimituksen kokoukset siirretään pidettäviksi kampukselle.

Liekö syynä keväällä käytetyn konferenssitilan siisteyden romahtaminen, siitä ei ole varmaa tietoa. Se, kuinka lehden tekoon liittyy nyt juuri yliopistotaipaleensa aloittaneita opiskelijoita, on ilahduttavaa. Vuoden neljäs numero saattaa tekijöitään kiehtovien tilanteiden äärelle. Maskeeraustiimi on juuri viimeistellyt kreikkalaisten ihanteiden mukaisen etiikan nykyaikaisen visualisoinnin, kun kuvausryhmä saapuu paikalle. Ei muuta, kun Vaasan kaduille pauhaamaan ja kansikuvia ottamaan.

Marraskuu lankeaa maan ylle pimeine syövereineen, mutta toimituksen valo ei sammu. Viimeisen numeron tekoon tartutaan urheasti. Tämän myötä alamme saapua nykyhetken tiimoille. Ei muuta, kun aikakonetta telakalle ja loppusanoja kirjoittamaan.

Ei tässä liiammin ehtinyt pohtia. Päätoimittajuuteni on pian ohi, vuosi kului huumaavaa tahtia.

Olen mitä kiitollisin teille, rakkaat lukijat. Ilman teitä ei olisi mitään mieltä tehdä lehteä. Haluan myös osoittaa ihailuni kaikille toimitukseen osallistuneille: Olette aivan mahtavia! Samaten suuntaan kiitollisuutta callitustovereilleni, ai että mitä jengiä! Toivon seuraajalleni, Campille ja koko CoMedialle mitä valoisinta tulevaisuutta.

Koska matkalle on hyväksi sykähdyttävä päätepiste, tässä teille sellainen: Minä olen Vapaa cana -palstalla vuoden ajan vaikuttanut Runotyttö59.