Camp 5/21

Camp 5/21

ääni

Tämä on Vaasan yliopiston viestintätieteilijöiden ainejärjestölehti Camp. Kyseessä on sitoutumaton opiskelijalehti, jonka toimittamisesta vastaavat vapaaehtoiset viestinnän opiskelijat. Toimitus on avoin kaikille CoMedia ry:n jäsenille. Mikäli mielit mukaan tekemään terävää opiskelijamediaa tai sinulla on meille jotain muuta asiaa, ota rohkeasti yhteyttä!

Campin tehtäviin kuuluu toimia viestijöiden sekä muiden ylioppilaskuntalaisten informaatiolähteenä. Lisäksi toimimme CoMedian äänenkannattajana sekä tiedotuskanavana järjestön ja jäsenistön välillä. Tarjoamme myös mahdollisuuden viestinnän opiskelijoille saada kokemusta toimittajan työstä. Tavoitteenamme on tarkastella viestintäjärjestöämme sekä Vaasan yliopistoa monesta näkökulmasta. Camp ilmestyy viisi kertaa vuodessa.

Cumpi vai Campi?

Apple Music

2%

98% Spotify

Jatkuvasti virikkeitä

PÄÄTOIMITTAJA

55%

Katri Pulkkinen

TAITTAJA Mira Tarkkanen

45%

Hiljaisuus

ETUKANNEN KUVA Katri Pulkkinen

Puhelu 33%

TÄMÄN NUMERON TOIMITUS Essi Erkkilä, Sara Güven, Viivi Hinssa, Oiva Kovanen, Jenna Laine, Teea Lampila, Aino Leveälahti, Oona Myller, Otte Mäkipää, Anna Nikkanen, Veera Niskanen, Laura Repo, Venla Rouhiainen, Aino Sadeniemi, Katriina Soukka, Jenni Tiainen & Eino Viitamies

67% Viesti

Kajarit 28% 72%

JULKAISIJA CoMedia ry

YHTEYSTIEDOT camp@comediary.com @camplehti www.comediary.com/camplehti

Kuulokkeet

Sisällys AJANKOHTAISTA Pääkirjoitus Puheenjohtajan ajatuksia Tiedekatsaus #ViestintäOn Vujuhighlights Back to campus

4

Elämä Campin jälkeen: Oodi järjestötoiminnalle Puhu, viesti, kehity Onpa sulla kaunis ääni

18

Sometutka Joulutervehdys Kolumni Slowed & reverb on vaa spurgujen shoegazee Cruunu vai Claava: Huuhaa leviää kovaa vauhtia – tällä salakavalalla tavalla media huijaa sinua

23

Uskaltaako suutaan avata? Ehkä. Ääniaalloilla Elokapina – ääntä ilmaston puolesta Toimitus testaa: Rentoutuskellunta Kokkikoulu: Jouluiset karpalovalkosuklaakuppikakut

30

5 6 8 10 15

OPINNOT & TYÖELÄMÄ 19 21

MIELIPIDE 25 26 27 29

ILMIÖ 32 34 36 38

KUVA MIRA TARKKANEN

AJANKOHTAISTA

PÄÄKIRJOITUS

Uusia ääniä kohti Vietän todella vähän aikaa täydessä hiljaisuudessa. Musa soi aina kuulokkeista, podcast pyörii taustalla, kahvilan taustahälinä pitää keskittyneenä opiskellessa. En sovi hiljaisuuteen. En osaa välillä myöskään olla hiljaa. “Sanokaa mulle sitten vaan turpa kiinni, kun pälätän liikaa”, kuuluu aina välillä mun suusta. Tämä vuosi on ollut täynnä ääniä. Niitä lamaannuttavia ja pelottavia.

Niitä tunnelmaa luovia kilistelyitä, tuulenvirettä ja naurunpyrähdyksiä tapahtumissa. Ollaan istuttu etätapahtumissa, piknikillä puistoissa, sitseillä ja hermoromahduksen partaalla kirjastossa.

Jokaiseen näistä sisältyy oma äänimaailmansa.

Hassua, miten on vaikeampaa muistella hetkien äänimaailmaa kuin esimerkiksi nähdä nämä muistot mielessä. Ehkä tulenkin tulevaisuudessa kiinnittämään yhä enemmän huomiota juuri tuttuihin ja tunteita herättäviin ääniin ja pyrin ripustamaan muistoja niihin.

Biiseihin on helppo yhdistää tunteita. Ne saavat tuntemaan jotain lyriikoiden, melodioiden tai biittien pohjalta. Ne myös herättävät muistot eloon ja saavat meidät elämään kappaleisiin liitettävät

muistot uudelleen. Tämä vuosi on leimannut lukuisia kappaleita muistiini, joita kuunnellessa voin aina uudelleen palata iloisiin hetkiin. Hittiputki, Happier Than Ever ja Liike on lääke nyt mielen päältä esimerkkeinä.

Joskus pitää kuitenkin palata hiljaisuuteen ja istua ihan vaan omien ajatusten kanssa. Campia ajatellessa ensimmäisenä esiin nousee ylpeyden tunne.

Lehtien tekemiseen on tänä vuonna osallistunut 41 henkilöä. Tämän lisäksi kaikki kuvaajat, haastateltavat ja muut. Aika hurja määrä. Vuoden aikana olemme tehneet yhteensä 92 juttua. En voi olla mitään muuta kuin kiitollinen koko toimitukselle työpanoksesta. On ollut ihanaa kuulla lehden kautta ihmisten ääniä ja vaikuttaa mahdollisesti myös muiden ääniin. 5 lehteä, 198 sivua, lukuisia kokouksia ja sähköposteja. Voin jättää pestini seuraavalle haikein mutta ylpein mielin. Olen saanut myös oman ääneni kuuluviin lehden myötä. Nyt voin siirtyä hiljaisuuteen istumaan uusien kokemusten ja inspiraation kanssa, jota Camp on kuukausien saatossa päähäni iskoistanut. Siispä uusia ääniä kohti. Kiitos.

PÄÄTOIMITTAJA Katri Pulkkinen

4

KUVA SARA ALASUUTARI

PUHEENJOHTAJAN AJATUKSIA

Elämä on CoMediaa Vuoden vaihtuessa päättyy myös vuoden mittainen pestini CoMedia ry:n puheenjohtajana.

Päällimmäisenä tunteena on haikeus, toisena kiitollisuus ja kolmantena huojennus. Vuosi on ollut ikimuistoinen, mutta samalla intensiivinen.

Hallituskautena hienoimpia ovat olleet ne hetket, kun on yhdessä saatu asioita aikaiseksi. Kun CoMedian suurimman tapahtuman, Ahventien approjen, aikana käveli tapahtuma-alueen läpi, kuului riemunkiljahduksia ja naurua joka suunnasta.

CoMedian ansiosta sadat opiskelijat kokoontuivat yhteen pitämään hauskaa. Se tunne kuittasi tapahtuman eteen tehdyt työtunnin moninkertaisesti.

kaystävältäni, tulenko työelämäsä löytämään vastaavaa paloa, mitä CoMedian hallituspestissä minulla on ollut. Hän vastasi hyväntahtoisesti naureskellen, että toivottavasti et! Hän on oikeassa siitä, että en toivo työelämältä toistuvasti yli 12 tunnin päiviä tai uhkaavasti kasaantuvia velvollisuuksia, mutta toivon löytäväni saman yhteisöllisyyden, mitä CoMedialla on.

Kuluneen vuoden aikana CoMedian ja sen jäsenistön eteen on kanssani ahkeroinut 10 upeaa hallituslaista. Hallituskauden tullessa päätökseensä olen iloinen siitä, että matkan varrella löydetyt ihmiset eivät katoa. Voin siirtyä hallitusystävien kanssa kiitollisena sivuun, odottaen innolla Vuosien varrella valtava määrä opiskelijoita on CoMedian tulevia vuosia. tehnyt pyyteetöntä työtä CoMedian eteen. Oli hienoa päästä vuosijuhlassa myöntämään CoMedian Nautinko tästä vuodesta? Todellakin! Teinkö vuohistorian ensimmäiset ansiomerkit ja antaa tunnus- den aikana virheitä ja vääriä päätöksiä? No aivan tusta hyvin tehdystä työstä, sillä jokainen järjes- varmasti! Mutta kuten alumnimme Mirja Palola tömme ympärillä toiminut aktiivi ansaitsee suuren juhlapuheessaan sanoi: ”Täydellisyydentavoittelu kiitoksen. Toinen merkittävä nosto tältä hallitus- on jarru”, joten se ei haittaa! Pääasia, että uskaltaa kaudelta oli päätös ohjata järjestöllemme osoitetut ja yrittää. vuosijuhlamuistamiset Mieli ry:n toimintaan. Jäsenistön hyvinvointi on CoMedialle erittäin tärkeää, ja tuntui hienolta olla mukana edistämässä merkittävän yhdistyksen toimintaa.

Sitä ei aina muistakaan, miten hienoa työtä ainejärjestöt tekevät, kun pystyttää rastitelttaa räntäsateessa tai siivoaa jatkojen jälkeen järjestötalon vessoja. Tapahtumapäivät venyvät usein hallituslaisille pitkiksi, mutta ovat ehdottomasti kaiken vaivan arvoisia. Hallitustoiminta saattaa kuulostaa hurjalta, ja sitä se välillä onkin, mutta vastineeksi saa suuren määrän uusia ystäviä, arvokkaita verkostoja ja tärkeitä taitoja tulevaisuutta ajatellen. Hallitustoiminta on kasvattanut valtavasti ja tuonut eteen tilaisuuksia, mistä ei aikaisemmin osannut edes haaveilla.

Erään tapahtuman jälkeen kyselin haikeana poiPUHEENJOHTAJA Anna Nikkanen

5

Tiedekatsaus

Possua lautaselle?

Ei kiitos, toteaa yhä useampi suomalainen.

KUVITUS VEERA NISKANEN TEKSTI ESSI ERKKILÄ

Suomalaisille ei possu maistu enää entiseen tapaan, uutisoi Yle Kioski (2021) aiemmin tänä syksynä. Lihansyönti on vähentynyt suomalaisten keskuudessa vuodesta toiseen, mutta ilmiössä korostuu erityisesti sianlihan kulutuksen pienentyminen. Keskimäärin suomalaiset kuluttivat 79 kg lihaa henkilöä kohden vuonna 2020, mikä on 0,5 prosenttia edellisvuotta vähemmän. Hyvästä kehityssuunnasta huolimatta parantamisen varaa riittää, sillä keskivertosuomalaisen lautaselta löytyy vuodessa yhä enemmän lihaa kuin kasviksia.

Vähentyneeseen porsaanlihan kysyntään vaikuttaa useita eri tekijöitä. Suomalaiset ovat yleisesti

ihmisten ravinnoksi. Voidakseen hyvin sika tarvitsee virikkeitä sekä runsaasti tilaa, mikä mahdollistaa sille muun lauman kanssa seurustelun.

Sika on luonteeltaan hyvin siisti eläin, joka mieluiten pitää erillään lepo- ja aktiivisuusalueet sekä vessana käyttämänsä alueet. Tämä ei valitettavasti aina käytännössä toteudu.

Nykymuotoiseen sikatuotantoon liittyy monia ongelmakohtia, joista yleisimmät ovat virikkeiden puuttuminen, porsaiden vieroittaminen emakoista sekä karjujen kastrointi ilman kivunlievitystä.

Ongelmat eivät valitettavasti lopu tähän, sillä tuotannossa on havaittu lisäksi muun muassa eläinten stressiperäistä hännänpurentaa, tukehtumisen aiheuttavan kaasun käyttöä teurastuksessa sekä likaisia ja ahtaita karsinoita.

Suomalaiset ovat yleisesti ottaen vähentäneet punaisen lihan Sikatuotanto ei myöskään ole järin ilmastoystävälsyöntiä eettisistä, terveydellisistä listä. IPCC-raportin mukaan liha- ja maitotuotteet aiheuttavat 50-80 prosenttia ruoantuotannon sekä ilmastollisista syistä. ottaen vähentäneet punaisen lihan syöntiä eettisistä, terveydellisistä sekä ilmastollisista syistä. Osa väestöstä puolestaan ei syö porsasta uskonnollisista syistä, mikä sekin osaltaan selittää ilmiötä.

päästöistä. Tiedeyhteisö suositteleekin ruokavaliota, jossa tuplattaisiin kasvisten, pähkinöiden, papujen sekä palkokasvien syönti ja puolestaan vähennettäisiin reippaasti punaisen lihan ja sokerin kulutusta.

Voitaneen siis todeta, että yhteiskunnallisena “Suomalaiset syövät punaista lihaa enemmän kuin suuntauksena punaisen lihan, ja erityisesti sianvirallisissa ravitsemussuosituksissa suositellaan. lihan, kulutuksen vähentäminen on erittäin hyvä On haluttu vähentää punaisen lihan syöntiä ja asia. Vaikka lihaton lokakuu ehti tältä vuodelta jo siirtyä kevyempiin ja vähärasvaisempiin vaihtoe- päättymään, omien ruokailutottumusten haastahtoihin. Sianlihaa on syöty eri lihalajeista eniten, mista sekä kriittistä tarkastelua voi jatkaa ympäri joten ymmärrettävää siksikin, että nimenomaan vuoden. Suuretkin muutokset alkavat pienistä vasen kulutusta on vähennetty”, kertoo Erja Mikkola, linnoista.

Luken tilastopalveluiden erityisasiantuntija.

Sikatuotanto on kooltaan merkittävää. Jotakin Teksti on kirjoitettu Yle Kioskin 28.10.2021 julkaiseman reportaasin pohjalta, joka on saatavissa Kioskin Instagram-tilillä tuotannon laajuudesta kertoo se, että vuositosoitteessa: https://www.instagram.com/p/CU-XHYNtAIe/. tain pelkästään Suomessa teurastetaan noin 1,8 miljoonaa sikaa, joista suurin osa on kasvatettu

7

# TEKSTI TEEA LAMPILA

ViestintäOn

#

ViestintäOn-kampanja sai alkunsa siitä, kun huomattiin, että viestinnän opiskelijat ovat joutuneet kiusaamisen kohteeksi Helsingin yliopistossa maaliskuussa tehdyn kiusaamis- ja häirintätilannekyselyn perusteella.

Viestinnän opiskelijoita on esimerkiksi vähätelty pääainevalinnastaan ja he ovat kyselyn perusteella myös joutuneet kokemaan seksuaalista häirintää opiskelijatapahtumissa. Kysely oli kohdistettu erityisesti Helsingin yliopiston valtiotieteelliseen tiedekuntaan, mutta kiusaamiskyselyyn osallistuneista lähes puolet olivat viestinnän opiskelijoita.

Valtio-opin opiskelijat ry on ottanut kyselyn tulokset esiin ainejärjestölehti Policyssa toukokuun lopussa. Kannanotossa mainitaan pitkään jatkuneesta kiusaamisesta, syrjinnästä ja viestinnän opiskelijoiden häirinnästä esimerkiksi anonyymissä keskustelufoorumi Jodelissa. Policyn mukaan yleinen ilmapiiri on johtanut myös siihen, ettei osa viestinnän opiskelijoista halua enää osallistua tapahtumiin tai olla mukana politiikan ja viestinnän tiedesuunnan, eli Polvin toiminnassa. Policyn kannanoton mukaan viestinnän alan vähättelyyn liittyy selkeästi naisviha.

Kannanotossa korostetaan sitä, kuinka seksistiset puheet ylläpitävät viestinnän arvostusta ja kuinka niillä voi olla vaikutuksia laajemmassa kuvassa esimerkiksi palkan suuruuteen tai etenemismahdollisuuksiin. Polvin yhdenvertaisuusvastaavat myös painottavat sitä, kuinka he tulevat jatkossa kiinnittämään enemmän huomiota häirintään ja kiusaamiseen sekä niihin puuttumiseen.

8

Myös Helsingin yliopisto otti kantaa asiaan lokakuun puolivälissä lähettämällä viestinnän tutkinto-ohjelman opiskelijoille ja henkilökunnalle sähköpostiviestin, jossa kannustettiin toisia kunnioittavaan ja yhdenvertaiseen kohteluun. Kyseisessä sähköpostiviestissä myös kerrottiin, kuinka ’’Valtiotieteellisen tiedekunnan tavoitteena on kouluttaa kriittisesti ajattelevia ja vastuullisia kansalaisia. Kriittiseen ajatteluun ei kuulu kiusaaminen tai vähättely, esimerkiksi poliittisen mielipiteen, sukupuolen tai opintosuunnan vuoksi.’’

Helsingin Sanomien julkaisema artikkeli kiusaamiskyselyn tuloksista lokakuun puolivälissä synnytti internetissä kampanjan, johon osallistuivat keskustelemaan valtakunnallisesti viestinnän parissa työskentelevät sekä viestinnän ammattijärjestöt.

Viestinnän ammattilaiset halusivat osoittaa julkaisujen avulla tukensa viestinnän opiskelijoille. Twitterissä hashtagillä #ViestintäOn julkaistiin noin 100 twiittiä siitä, millainen merkitys viestinnällä ylipäätään on nyky-yhteiskunnassa. Tviiteissä haluttiin lisäksi oikaista viestinnän alaan liittyviä ennakkokäsityksiä.

Esimerkiksi Nokian kaupungin viestintäasiantuntija Miina Salmenharjun tviitissä korostui se, kuinka viestinnän avulla tehdään toimintaa näkyväksi, kirkastetaan kokonaisuuksia, rakennetaan luottamusta ja mainetta sekä vaalitaan vuorovaikutusta ja yhteisöllisyyttä. Myös muut #ViestintäOn-kommentoijat kertoivat samankaltaisia asioita viestinnän alalta.

Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n viestintäpäällikkö Milla Eronen otti myös kantaa viestinnän alan ennakkokäsityksiin. Hänen mukaansa ’’viestinnän ammattilainen on monipuolinen osaaja, eikä riitä, että osaa postata someen, kirjoittaa uutisen tai tuunata tiedotteen maailmalle. Myös substanssin on oltava hallussa’’. Hän korosti lisäksi sitä, kuinka organisaatioissa viestinnän ammattilainen on se, jolla on laajaa ymmärrystä nimenomaan kokonaisuuksista.

Myös Viesti ry:n viestintäpäällikkö Anni Haaparanta sekä viestintäsuunnittelija Nelli Sajakoski kommentoivat asiaa erikseen Helsingin Sanomien mielipidepalstalla. Heidän mielestään ’’ammatillinen ja tulevia työelämän kollegoita arvostava käyttäytyminen lähtee jo korkeakouluopinnoista’’. Heidän mukaansa tutut kasvot kohdataan myös työelämässä, mistä syystä jokaisen viestijän on tärkeää pohtia sitä, millaisen mielikuvan jättää itsestään muille.

Mona Zabihian kertoivat Helsingin Sanomille, ettei viestinnän opiskelijoiden vähättely ole uusi asia. Opiskelijakolmikon mukaan vähättely koskee erityisesti naisia, sillä viestintää opiskelevat miehet eivät ole joutuneet osaksi kiusaamista.

Kolmikko kuitenkin toteaa, että Twitter-ilmiöt ovat usein ’’pintakiiltoista kampanjointia’’, mistä syystä heidän mukaansa on keskityttävä yhä aktiivisemmin ratkaisemaan ongelmien juurisyitä, eli nimenomaan yliopistolla tapahtuvaa naisvihapuhetta.

Mikäli CoMedia ry:n tapahtumissa huomataan syrjimistä, kiusaamista tai vähättelyä, voi silloin olla yhteydessä hyviksinä toimiviin Jasmin Koskelaan tai Viivi Hinssaan. Hyviksien mukaan heidän tehtävänään on selvittää tilanne sekä olla häirintätilanteessa turvana. Hyvikset myös ohjaavat osallistujia ottamaan yhteyttä oikeisiin ihmisiin, mikäli tilanne vaatii jatkoselvittelyä.

Keskustelu herätti tunteita myös opiskelijoiden näkökulmasta. Helsingin yliopiston Polvin opiskelijat Anna Enbuske, Lyydia Laukkanen ja

VIESTINTÄTOIMISTO

Pohjoisranta BCW Olemme strateginen viestintätoimisto, joka auttaa asiakkaitaan löytämään oman äänensä.

Seuraava trainee-hakumme aukeaa pian – pysythän kuulolla!

www.bcw-global.com/fi

Vujuhighlights

KUVAT JONNA KAREKIVI TEKSTI KATRI PULKKINEN

CoMedialla ei ole ollut pitkästä historiasta huolimatta varsinaisia palkitsemisperinteitä. Hallitus kuitenkin päätti luoda vuosijuhlia varten merkkiohjesäännön, joka määrittää millaisia ansio- ja kunniamerkkejä järjestö voi myöntää ansioituneille jäsenilleen tai järjestön toimintaa edistäneille tahoille. Merkkejä voidaan myöntää korkeintaan kaksi kappaletta vuosijuhlaa kohtaan. CoMedian ansiomerkki on korkein kunnianosoitus, mitä yksittäinen jäsen voi toiminnastaan saada.

Ensimmäiset koskaan CoMedian myöntämät ansiomerkit nappasivat itselleen Vilma Viertola ja Antti Orava. Viertola on puheenjohtanut järjestön sääntömääräisiä kevät- ja syyskokouksia sekä ollut aktiivisesti mukana myös Campin toiminnassa. Hän on useana vuonna auttanut CoMedian hallitusta järjestötoimintaan liittyvissä asioissa sekä tänä vuonna myös vuosijuhlien järjestämisessä. Orava on toiminut CoMedian hallituksessa, ollut useana vuonna haalariprojektin tukena, osallistunut aktiivisesti Campin toimintaan, pitänyt yliopistoyhteisössä viestijöiden puolia, järjestänyt CoMedian ensimmäisen ulkomaan excursion sekä ollut apuna myös vuosijuhlien järjestämisessä. Hän on lisäksi yksi Hehku-seminaarin perustajista. Molempien toiminta on siis ollut merkittävää niin CoMedian kuin jäsenistön hyväksi.

Molemmille ansiomerkin saaminen tuli täytenä yllätyksenä.

“Sitä fiilistä on sanoin aika vaikeaa kuvailla, kun tajusin jossain kohtaa puhetta, että todennäköisesti sen päätteeksi lausutaan vielä mun nimi. Hymyssä suin ja frakki aivan levällään nousin Vilman kanssa lavalle, jolta onneksi löytyi kauniit sanat kuvaamaan juuri sen hetken fiilistä.”, Orava kertoo.

Viertolallekin ensireaktio oli puhdas shokki ja positiivinen järkytys. “En jotenkin itse tilanteessa ehtinyt miettiä mitään muuta, kuin että wau täällähän on ihan superpaljon porukkaa, jotka ansaitsisi tämän saman kiitoksen. Sanattomaksi veti!”

CoMedian toiminnan pariin Oravan on aina saanut palaamaan ihmiset. “CoMedian ympärillä on ollut aina upeita ihmisiä, joiden kanssa mulla on ollut etuoikeus päästä kokemaan erilaisia projekteja ja tapahtumia. CoMediasta on muodostunut lämminhenkinen yhteisö, jonka pariin on ollut aina vilpittömästi ilo palata.”

“Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, niin päällimmäisenä mieleen jäi kiitollisuus. CoMedia on ollut merkittävä osa opiskeluani fuksivuodesta lähtien ja oon aina ilolla ollut mukana järjestön toiminnassa. CoMedian tekeminen on antanut älyttömän paljon, joten tällainen tunnustus järjestön puolesta tuntuu ihanan lämpimältä ja olen siitä kiitollinen.”, Orava kuvailee.

Viertola samaistuu Oravan fiiliksiin: “Päällimmäisenä fiiliksenä on iso kiitollisuus! En todellakaan osannut odottaa tällaista kunniaa ja merkkaa paljon, että mulle näin tärkeä yhteisö halusi antaa tämän muistoksi. Tuntuu tosi upealta, että mun tekemillä asioilla on koettu olevan tällainen merkitys meidän ainejärjestön toiminnassa!”.

11

Viertola kuvailee CoMedian henkeä harvinaiseksi. Hänelle se on yhteisöllisyyttä, huumoria ja sitä, että uskalletaan kokeilla asioita. “CoMediassa annetaan tilaan yhdessä oppimiselle, kasvamiselle, seikkailuille ja joskus myös epäonnistumisille. Se on tosi palkitsevaa.”

Oravalle mieleenpainuvinta CoMediassa ovat olleet sen tuomat ensimmäiset opiskelijamuistot.

“Oli ne sitten syksyn ensimmäiset sitsit, Ahventien Approt tai maaliskuiset sählyturnaukset ilman minkäännäköistä säbäkokemusta, on ne kaikki käyty läpi comedialaisten kanssa. Se yhteishenki ja yhteenkuuluvuuden tunne on mieleenpainuvinta ja samalla myös parasta CoMediassa.”

Viertolakin korostaa yheishengen merkitystä CoMedian toiminnassa. “Parasta comsulaisuudessa ovat olleet yhteiset kahvihetket, jolloin porukka piipahtelee aj-käytävälle niin paljon, että tilan paloturvallisuusrajoitukset varmasti paukkuu. Siinä ehkä korostuu mulle CoMedian henki: tulet paikalle sitten pidemmäksi tai lyhyemmäksi aikaam oli hirveän kiva nähdä ja törmäillään taas.”

“Isot ciitokset vielä tästä kunniasta, kannan tätä huomionosoitusta ylpeydellä! Pidetään CoMedian lippu korkealla.”

12

13

Y

L

R LOCA U O

TRADE

MARK

W W W. C A R L I N G S . C O M

J

EA

NS STOR

E

CoMedian jäsentarraa näyttämällä saat

-15% kaikista tuotteista Vaasan Carlings -myymälässä.

Carlings Vaasan löydät Espen -kauppakeskuksesta.

KUVAT & TEKSTI VIIVI HINSSA

Gallup

Back to campus Tritonia, Osku ja ainejärjestökäytävä ovat tulleet taas tutuiksi, kun opiskelijat ovat vihdoin ja viimein päässeet palaamaan kampukselle. Ravintoloista saa jälleen maittavaa ruokaa ja rupattelemaan pääsee kavereiden kanssa. Ainejärjestöjen huoneissa on käynyt kova puheensorina, sillä Colon cahveja ja muita käytävän tapahtumia on päästy järjestämään. Yhteisöllisyyden kannalta on erityisen tärkeää, että näemme toisiamme tapahtumien lisäksi myös yliopistolla. Hiljalleen pääsemme siis takaisin aikaisin oppimaamme arkeen kiinni.

Campin toimitus kiersi yliopistolla ja kysyi opiskelijoilta, miltä kampukselle palaaminen on tuntunut.

Otto Runola, 3. vsk., tuotantotalous ja tekniikka

Oscar Mäkinen, 5. vsk., hallintotieteet

Kampukselle palaaminen on paras asia ikinä!

Toivoisin, että useampi opiskelija palaisi tänne, ja ainejärjestöt tekevätkin sen eteen töitä jatkuvasti järjestämällä erilaisia tapahtumia esimerkiksi ainejärjestökäytävällä.

Palaaminen tänne tuntuu oikein hyvältä!

Syksyn ensimmäisessä kahvihetkessä on hieno nähdä taas tuttuja kasvoja. Hyvää pöhinää!

15

Riku Hirsimäki, 4. vsk., hallintotieteet Kotiin on hyvä palata! Pystyy paremmin erottelemaan koulun ja kotona olemisen, koska asiat hoituvat kampuksella. Myös on positiivinen paine opiskella, kun näkee muita opiskelijoita. Opiskelua helpottaa myös se, että kirjasto on niin lähellä.

Ida Kettuoja, 3. vsk., hallintotieteet Parasta kampukselle palaamisessa on se, että taas voi istua Oskussa ja moikata tuttuja, joihin ei etäaikana niin usein törmännyt. Pitkästä aikaa on oikeasti yhteisöllinen tunnelma!

Aino Sadeniemi, 2. vsk., viestintätieteet Koronafuksina olemme kampuksella tänä syksynä oikeastaan ensimmäistä kertaa!

Kampuksella saa paljon enemmän asioita aikaiseksi ja sen lisäksi päivän aikana tulee kivoja kohtaamisia opiskelijoiden kanssa.

16

Sara Alasuutari, 4. vsk., viestintätieteet Kampukselle paluu on ollut iso voimavara.

Saan asioita paremmin aikaiseksi muualla kuin kotona, ja tutut naamat piristävät päiviä!

Mikko Valtanen, 2. vsk., kauppatieteet Tosi kiva tulla arkena kampukselle, koska se tuo mukavasti rytmiä elämään. Tämän lisäksi täällä näkee aina kavereita! Enemmän on tullut opiskeltua kotona, mutta kampuksen avaamisen jälkeen olen ollut täällä paljon.

Antti Suokas, 2. vsk., kauppatieteet On kivaa, kun kampuksella näkee kanssaopiskelijoita! On mukavaa, kun voi tulla tänne opiskelemaan eikä tarvitse olla ainoastaan kotona.

17

KUVA & TEKSTI OIVA KOVANEN

Elämä Campin jälkeen

Oodi

järjestötoiminnalle Viivi Hinssa on neljännen vuoden viestintätieteiden opiskelija Vaasasta. Hän toimi vuonna 2020 ainejärjestölehti Campin päätoimittajana. Nykyään Viivi työskentelee opintojen ohella sisällöntuottajana ja toimii CoMedia ry:n hallituksessa somevastaavana.

K

iinnostus kirjoittamiseen, tarinoiden kertomiseen ja uuden luomiseen. Nämä ovat syitä, joiden vuoksi Viivin tie vei Campin päätoimittajaksi ja sen kautta myös aktiiviseksi järjestötoimijaksi. ”Kirjoitin esimerkiksi goSupermodeliin novelleja foorumeille viikottain. Journalismi tuli elämääni hiljattain ja lukioikäisenä pääsinkin kirjoittamaan paikallislehteen. Toimittajana toimiminen jännitti minua, mutta rakastin silti kirjoittamista.”, Viivi kertoo.

si juttuaiheita ideoidessa hän sai käyttää runsaasti luovuutta.

Viivi kiinnostui jo heti opintojensa alkuvaiheessa Campin toiminnasta. Kolumnit ovat hänelle erityinen rakkauden kohde ja sellaisen Viivi pääsikin kirjoittamaan heti fuksina syksyn ensimmäisessä Campissa vuonna 2018. Tästä lähtien hän onkin ollut mukana jokaisessa Campin numerossa jollain tapaa.

Päätoimittajana toimimisen lisäksi Viivi loi yhdessä Wiktoria Ripatin kanssa Composti-podcastin. Hänen mielestään Composti onkin hyvä esimerkki siitä, kuinka paljon järjestötoiminta voi antaa, kun on monia erilaisia mahdollisuuksia kehittää ainejärjestöään ja samalla myös itseään.

Viivi suositteleekin kaikkia lähtemään rohkeasti ja ennakkoluulottomasti mukaan järjestötoimintaan, koska siinä on monia hyviä puolia.

”Koska olin niin innostunut Campin toiminnasta ja halusin kehittää sitä, hain päätoimittajaksi, sillä se tuntui luontaiselta jatkumolta. Kun seurasin vierestä minua edeltävän päätoimittajan Lotta Mikkilän toimintaa, hän innoitti samalla myös minua.”

Päätoimittajana olemisesta Viivi oppi paljon. ”Opin mukautumaan muuttuviin olosuhteisiin korona-ajan myötä. Yhtäkkiä tapahtumakalenteria ei voitu julkaista, ensimmäisen lehden julkkareita ei voitu järjestää ja lähikokoukset vaihtuivat Zoomiin pidettäviksi. Juttuaiheita miettiessä tuli ottaa myös maailmantilanne huomioon.”

Viivi on oppinut myös järjestelmällisyyttä ja on kehittynyt erityisesti oikolukemisessa. Tämän lisäk18

Viivi kertoo päätoimittajana toimimisen vaikuttaneen myös hänen toimintatapoihinsa myöhempää järjestötoimintaa ajatellen: ”Päätoimittajana sain keskittyä paljon omaan pestiini, mutta olin lisäksi mukana muussa hallitustoiminnassa. Lisäksi Campin toimituksen kanssa yhteistyön tekeminen kehitti samalla myös hallitustyöskentelyäni.”

”Päätoimittajana parasta oli yhdessä tekeminen, koskettavien tekstien lukeminen ja kirjoittajien kehittymisen näkeminen. Haastavinta oli ehkä johtaminen, sillä se oli itselleni täysin uutta. Onneksi minulla oli vahva ja osaava taustatiimi tukena: taittajat ja somevastaavat.” Viivi haluaa myös nostaa esille, kuinka hänestä on ollut ilo nähdä, miten nykyinen päätoimittaja Katri Pulkkinen on vienyt Campia eteenpäin. ”Oma hallitustoimintani oli tältä erää tässä, ehkä keksin itselleni jotain tekemistä. Kuitenkin, never say never.”, Viivi naurahtaa.

OPINNOT JA TYÖELÄMÄ

TEKSTI AINO LEVEÄLAHTI

PUHU, VIESTI, KEHITY

Puheviestintä on sanallista ja sanatonta vuorovaikutusta ihmisten

Puheviestintä onPuheviestintäosaaminen sanallista ja sanatonta vuorovaikutusta ihmisten välillä. Puheviestintäosaaminen on välillä. on osa ammattitaitoa.

Se on tavoitosa ammattitaitoa.

Se on tavoitteellista viestintää, jossa otetaan muut osapuolet. teellista viestintää, jossa otetaan huomioon muut huomioon osapuolet.

Esimerkiksi kuunteleminen on suuressa roolissa puheviestintäosaamisessa.

Esimerkiksi kuunteleminen on suuressa roolissa puheviestintäosaamisessa.

K

aikki puheviestintätaidot eivät ole yhtä helposti huomattavissa. Äänen voimakkuus ja nopeus ovat helposti huomattavia, mutta esimerkiksi päätelmien tekeminen kuullusta vaatii päättelyä. Kuuntelemisen taitoihin kuuluu puhutun sisällön ymmärtäminen ja havainnointi.

Havainnointiin kuuluu olennaisten asioiden erottaminen, kyky tehdä päätelmiä ja havaintoa sisällöstä sekä rakenteen seuraaminen.

kytkeytyy myös muita tärkeitä puheviestintätaitoja kuten perusteleminen, tavoitteellisuus ja sanoman rakentaminen. Huolellinen valmistelu ja suunnittelu auttaa tavoitteiden saavuttamisessa, jota tukee puheen looginen, ymmärrettävä ja sujuva rakenne.

Puhutun tekstin sujuvuus niin kielellisesti kuin ilmaisun kannalta on tärkeää tavoitteiden saavuttamisen kannalta.

Kuuluisa sanonta ”hyvin suunniteltu on puoliksi tehty” pätee myös puheviestintään. Viestintätilanteeseen valmistautumiseen voi kuulua esimerkiksi tavoitteiden asettamista, muistiinpanojen tekemistä tai viestintätilanteen kulttuuriin tutustumista. Tähän

Loppupeleissä jokainen toimii omalla tavallaan puheviestintätilanteissa. Tärkeintä onkin kehittyä omanlaiseksi viestijäksi.

Tietoisuus omista puheviestintätaidoista ja kehitysSanaton eli nonverbaali viestintä on osa puhev- kohdista auttaa kehittymään. Tämä tietoisuus kehitiestintää sekä sen avulla tapahtuvaa vuorovai- tyy harjoittelun ja palautteen saamisen avulla. Olenkutusta. Kinesiikka, eli kehon avulla tuotettua naisinta on oivaltaa puheviestinnän rooli omassa sanatonta viestintä, kuten eleet ja asento, on elämässä ja asettaa sen mukaisia tavoitteita. monipuolisin nonverbaalin viestinnän ulottuvuus.

Siihen kuuluu kaikki kasvojen ilmeistä ja eleistä Vaasan yliopiston kielikeskus tarjoaa suomen katsekontaktiin. Myös puhetempo, äänenvo- kielen vapaasti valittavia opintojaksoja. Esimeimakkuus ja -korkeus ovat sanatonta viestintää. rkiksi Vahvista esiintymistaitojasi ja Loista esiinNäitä puheen piirteitä kutsutaan puheen paral- tyjänä -kursseilla pääsee kehittämään omia puheviestintätaitojaan. ingvistisiksi piirteiksi.

3 vinkkiä puheviestintätilanteisiin: 1. Suunnittele puheenvuorosi huolellisesti ja harjoittele ennen esittämistilannetta.

2. Kiinnitä huomiota äänenkäyttöön. Pienet tauot helpottavat kuuntelijaa.

3. Pysy rentona. Jännittyneisyys näkyy usein nonverbaalisena viestintänä.

Lähde: blogs.helsinki.fi/kielijelppi/

20

KUVITUS VEERA NISKANEN TEKSTI OTTE MÄKIPÄÄ

Onpas s u l l a kaunis ä ä n i

Ä

äni on tärkeä työkalu niin arjessa kuin työelämässä. Äänen tuottamiseen arkipäivän keskusteluissa ei tarvitse kiinnittää erityistä huomiota, ääni syntyy kuin itsestään. On kuitenkin tilanteita, jolloin siitä tulisi pitää erityistä huolta. Monessa työssä puhe kuuluu oleellisesti työpäivään, ja ääni onkin yksi työhyvinvoinnin osa. Meidän tuleekin entistä paremmin kiinnittää huomiota äänemme hyvinvointiin, pitääksemme sen kirkkaana ja pystyäksemme myös jatkossa hyödyntämään ääntämme niin työssä kuin arjessa. Äänihuulet voivat vaurioitua, kurkku ärsyyntyä ja limakalvot kärsiä. Nämä voivat johtaa äänen muutoksiin tai kadottamiseen. Äänen terveydestä tulisikin pitää aktiivisesti huolta. Ihan tavalliset asiat kuten kovassa melussa puhuminen tai huutaminen, mutta myös kylmä ja kuuma juoma vaurioittavat ääntä. Omalla toiminnallaan voi vaikuttaa äänen hyvinvointiin suurestikin. Joskus ääni kuitenkin vaurioituu meistä riippumattomista syistä. Molemmissa tapauksissa sen hyvinvointia voi edistää käyttämällä erilaisia äänenhuoltotaktiikoita. Näitä taktiikoita olisi hyvä sisällyttää arkeen ihan meistä jokaisen, sillä hyvä ääni kaipaa huoltoa ja ylläpitoa. Äänenhuollon taktiikoita on paljon. Olemme tottuneet huoltamaan lihaksistoamme urheilusuorituksen jälkeen, mutta moni ei tule ajatelleeksi äänen suorituksen vaativan samanlaista huoltoa. Äänenavaus on ehkä monille tuttu, mutta ääni tulisi aina esimerkiksi puheen tai esityksen jälkeen myös sulkea. Se rauhoittaa kurkkua ja äänihuulia sekä auttaa niitä palautumaan rasituksesta. Sulkemisen voi tehdä samoin kuin avauksenkin: toista ”oo” tai ”tsss” ääntä 10–15 kertaa rauhallisesti hengittäen. Voit myös ylläpitää äänesi terveyttä välttämällä kuiskaamista, yskimistä, rykimistä, kovaan ääneen puhumista ja huutamista. Esimerkiksi rykimisen ja yskimisen sijaan

22

voit kokeilla juoda vettä. Älä kuitenkaan juo vettä liian kylmänä tai kuumana, sillä lämpötilaerot ärsyttävät kurkkua. Esimerkiksi jäiden laittaminen juomaan on huonoksi äänelle, myös kuumien juomien tulisi antaa jäähtyä ennen nauttimista.

Arkisista asioista tupakoinnilla, alkoholilla, kahvilla ja teellä on negatiivinen vaikutus. Ne kuivattavat kurkkua. Niin tekee myös tulinen ruoka, kun taas limaisuutta lisäävät esim. banaani ja maito, joten ihan kaikelta ääntä haittaavalta on vaikea välttyä.

Huolehdi myös kotisi huoneilmasta, varsinkin talvella ilma on kovin kuivaa. Kuiva ilma ja pöly ärsyttävät kurkun limakalvoja. Myös kaiku on äänelle raskasta, samoin kuin suurelle yleisölle esiintyminen. Pyri aina käyttämään äänenvahvistimia kuten mikrofonia puhuessasi suurelle määrälle ihmisiä. Myös hyvä ryhti ja niska-hartiaseudun hyvinvointi vaikuttaa positiivisesti ääneen. Muista myös hidastaa puhenopeuttasi äänesi väsyessä sekä lepuuta ääntäsi, kun olet kipeä. Kaikista tärkein äänen hyvinvointiin liittyvä muistisääntö on kuitenkin tämä: jos tunnet kipua puhuessasi, lopeta! Anna äänesi levätä.

Lähteet: Työterveyslaitos & Ääniluotsi

Äänenhuollon lyhyt oppimäärä KYLLÄ:

EI:

• vesi • hyvä ryhti • äänen avaus ja sulku • hyvä huoneilma

• • • •

yskiminen rykiminen huutaminen k y l m ä / ku u m a juoma • kivun sivuuttaminen

s

TEKSTI JENNI TIAINEN & OONA MYLLER

sometutka Nro 1. Reissumies Reissumies-leipäpussi on saanut marraskuun ajaksi uuden ilmeen. Perinteisen Reissumiehen tilalla nähdään Dakota Robin, PastoriPike sekä Marko Jantunen. Kampanjan tarkoituksena on edistää monimuotoisempaa mieskuvaa. Kuvat tummaihoisesta sekä sukupuolivähemmistöön kuuluvista Reissumiehistä herättivät kuitenkin kuumia tunteita sosiaalisessa mediassa. Muutos herätti joissain jopa halua boikotoida tuotetta. Kampanjan yhteydessä heräsi sosiaalisessa mediassa myös keskustelua suvaitsevaisuuden ja monimuotoisuuden arvostamisen eroista. Kiivaan keskustelun lisäksi Reissumies sai kampanjastaan myös paljon kiitosta.

Nro 2. Yritykset TikTokissa TikTokissa suosiotaan ovat kasvattaneet yritysten tilit. Perinteisestä viestinnästä ja markkinoinnista on luovuttu ja on siirrytty aikakauteen, jossa yritykset osallistuvat suosittuihin trendeihin ja suhtautuvat brändiinsä itseironisesti. Esimerkiksi Duolingo-pöllö on twerkannut Adelen tahtiin, uhkaillut ihmisiä kommenteissa ja julistanut rakkautensa Dua Lipaa kohtaan. Yritykset ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa muiden käyttäjien kanssa, ja monet ovat esimerkiksi ottaneet käyttöön @emilyzugay suunnittelemia huumorilla tehtyjä logoja.

Nro 3. #oranssitpäivät Oransseja päiviä vietetään 25.11.–10.12. Oranssit päivät ovat YK:n tasa-arvojärjestö UN Womenin kampanja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Kampanjan aikana UN Women rohkaisee käyttämään hashtageja #oranssitpäivät, #väkivaltaavastaan, #orangetheworld sekä #pukeudeoranssiin.

Kampanja alkaa 25.11, joka on naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen päivä, jolloin UN Women pyytää kaupunkeja valaisemaan maamerkit oransseiksi.

Nro 4. Tosi-tv:n eettisyys Temptation Island Suomen 10. kauden osallistujien keskuudesta on noussut esille useita rikossyytteitä. Esimerkiksi yksi sinkuista on saanut syytteen törkeästä raiskauksesta ja törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Sosiaalisessa mediassa ihmiset vaativat Nelosta perumaan kauden esittämisen, mutta Nelosen mukaan ohjelman sisältöön tai esittämiseen ei tehdä muutoksia. Ohjelman esittäminen luo hyväksymisen kulttuuria rikoksen ympärille sekä voi olla hyvin vahingollista seksuaalisen väkivallan uhreille. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Temptation Island Suomi päätyy somekohun kohteeksi. Esimerkiksi Yle MOT julkaisi keväällä 2021 Tosi-tv:n kohtuuton hinta -dokumentin, jossa käsiteltiin tosi-tv-ohjelmien osallistumisesta seuranneita varjopuolia.

MIELIPIDE

23

KUVITUS JULIA LEHTINEN

KUVITUS VEERA NISKANEN TEKSTI JENNA LAINE

Kolumni

Ei ole mikään konsti olla rohkea, jos ei pelkää – Tove Jansson

Mä oon aina ihaillut rohkeita ihmisiä. Oon ihaillut ihmisiä, jotka sanoo ääneen haluamansa ja myös toteuttaa sen. Rohkeat eivät ole heikkoja tai tarvitse apua. Rohkeat ovat fyysisesti voimakkaita. Mieluiten tietenkin miehiä. Lapsena en uskaltanut hypätä muiden perässä järveen, vaan jäin laiturille istumaan. En uskaltanut “herätellä kaloja” hyppimällä tasajalkaa luistelukoulussa, vaan ryömin luistimeni kanssa ulos kaukalosta. Kietouduin äidin jalkaan joka ovensuussa ja itkin, kun mua jännitti mennä kauppakeskuksen liukuportaita.

Ala-asteen rinnakkaisluokan poika nimitteli mua nössöksi, kun en halunnut ehdoin tahdoin lyödä häntä vatsaan taisteluleikissä. Niin oudolta kuin se ehkä kuulostaakin, yhtenä aamuna päätin, että mustakin tulee rohkea. Kai oman identiteetin pystyy kääntämään päälaelleen vielä vuosia myöhemminkin, jos auttamattomasti niin tahtoo.

Muutin uuteen maahan, hyppäsin laskuvarjolla lentokoneesta, kalliokiipeilin, kävelin säännöllisesti pimeillä kaduilla ja juttelin niitä näitä tuiki tuntemattomille. Poistuin omalta mukavuusalueeltani jatkuvasti, koska olin kuullut sen tekevän hyvää.

urheana, joten katsoin niitä pimeässä peiton alla.

Otin tatuoinnin kivuliaimpaan keksimääni paikkaan, jotta kukaan ei enää kutsuisi mua nössöksi.

Fyysinen rohkeus lienee rohkeutta kohdata kärsimystä ja kuoleman uhkaa, jota uhmasin kävellessäni yöllä miljoonakaupungin pahamaineisella asuinalueella. Ajattelin, että “jos tästä selviän”, pystyn mihin vain. Moraalinen rohkeus puolestaan käsittää kyvyn toimia oikein välittämättä vähättelystä, häpeästä ja skandaalista. Onhan rohkeNykyään saan kuulla ihmisiltä, että olen pelo- us yksi kardinaalihyveistä, jotka äärimmäisinä ton. Teinkö mä itsestäni tarkoituksenmukaisesti hyveinä kannattelevat koko inhimillisyyttä. rohkean? Ehkä. Ehkä pakotin itseni kokeilemaan asioita, jotka olivat joskus pelottaneet ja Rohkeus on kuitenkin kaiken kaikkiaan subjeksiksi estäneet mua elämästä elämääni tiivinen kokemus, enkä mä pidä sitä enää asiana, täydellä volyymilla. Rohke- joka määrittelee mua ihmisenä. En myöskään us määritellään usein määrittele muiden ihmisten rohkeutta niiden asiuskalluksena tehdä asioi- oiden perusteella, joita he elämässään tekevät. ta välittämättä kivusta, Puhuessani ammattilaiselle omista kipukohdisvaarasta tai uhkailusta. tani, jännitin kokonaisvaltaisemmin kuin rotkon Tiesin, että kauhue- yllä kiljuessani. Omien ajatusten sanoittaminen lokuvista innostuvaa hirvittää enemmän kuin mikään, eikä ihme. Pelkoihmistä voidaan pitää jen ääneen sanominen voi auttaa niiden tunnistamisessa ja hallinnassa, mutta kenenkään ei tarvitse tehdä itselleen pelottavia asioita, jos ei halua.

Toisaalta ilman pelkojen voittamiskokeiluani olisin varmasti jäänyt paitsi monesta, joten kai voisin suositella vastaavaa muillekin, syvälle juurtuneita käyttäytymismalleja karttaville.

26

TEKSTI EINO VIITAMIES & VENLA ROUHIAINEN

E

rikoinen keskustelunavaus eräässä deittipalvelussa sai meidät pohtimaan suhtautumistamme musiikkiin, herättäen myös ajatuksia siitä kuinka paljon piilevää toksisuutta musiikkiyhteisöt kätkevät sisäänsä.

den eksklusiivisia yhteisöjä, joiden osaksi on lähes mahdoton päästä. Kaikessa ristiriitaisuudessaan yhteisöjen sisäiset konventiot ovat haitallisia, eikö musiikista keskusteleminen olisi huomattavasti mielekkäämpää yhteisön ollessa moninaisempi ja avoimempi? Rajatut yhteisöt taas Moni kokee musiikin erittäin henkilökohtaisena aiheuttavat keskustelun kaventumista ja tekevät asiana. Musiikki lisää yhteenkuuluvuudentunnet- keskusteluista yksinkertaisesti tylsempiä, sillä onta, ja on kytköksissä sekä kuulijan identiteettiin han musiikin tuomista tunteista ja ajatuksista puettä omanarvontuntoon. Tällöin ‘’vääränlainen’’ huminen huomattavasti nautinnollisempaa, kun musiikki saattaa aiheuttaa häpeän tunteita. Moni keskusteluun voi osallistua kuka tahansa, eikä voi kuitenkin välttyä näiltä tunteilta, mikäli he ketään suljeta ulkopuolelle. ovat onnistuneet löytämään ympärilleen samanmielisiä henkilöitä, eivätkä tällöin pelkää tuom- ‘’Slowed & reverb on vaa spurgujen shoegaituksi tulemista. Musiikki voi mahdollistaa monille zee’’, on kommentti, joka tiivistää yhteisöjen positiivisia ja universaalisti jaettavissa olevia toksisuuden ja vääristyneet ajatukset. Kyseinen kokemuksia, ja näin ollen se voi toimia monien kommentti on latautunut ajatuksella, jossa “ei merkityksellisten ystävyyssuhteiden pohjana. niin hyvin tuotettu” efektoitu musiikki, olisi jollain tavalla huonompaa kuin esimerkiksi 1980-luvulla Musiikkiyhteisöissä on jo jonkin aikaa puhuttu syntynyt shoegaze-tyylisuunta. Shoegazen tuntoksisista käyttäytymismalleista, joita varsinkin tomerkkeinä voidaan pitää vastaavanlaisia efek“skenessä” olevat miesoletetut tuppaavat tois- toituja kitarasoundeja, joita esiintyy slowed and tamaan. Portinvartijuutta eli “gatekeeppingiä” reverb-kappaleissa. Kommentti toimii hyvänä esvoidaan pitää tästä hyvänä esimerkkinä. Termillä imerkkinä yhteisöissä vallitsevista hierarkioista ja tarkoitetaan jo yhteisössä olevien mielipidevaiku- ajatusmalleista, joissa teoksia, genrejä ja artistettajien, erityisesti miesoletettujen, pyrkimystä ky- ja luokitellaan sen mukaan miten suurena niiden seenalaistaa muiden omistautumista, tietämystä “taiteellista” arvoa pidetään. Tällaisten ajatusmallja oppineisuutta. Tällainen toiminta mahdollistaa ien ongelmallisuutta on käytännössä turha edes muiksi koettujen sulkemisen ulos yhteisöstä, luo- avata. Miksi emme voi vain kollektiivisesti päät-

27

tää, että jokaisella on oikeus tykätä ja keskustella mieleisestään musiikista, ja että jokaisen mielipide on aivan yhtä tärkeä, olit sitten hardcore-fani tai vain satunnainen musiikinkuluttaja.

Kirjoittaessamme tätä tekstiä, huomasimme sen peilaavan myös omia entisiä käyttäytymismallejamme. Olemme toimineet samoin, kuin kuvailemamme henkilöt toimivat, kyseenalaistaen muiden mahdollisuuksia olla osana yhteisöä tai asettaen oman musiikkimakumme muiden yläpuolelle. Toksinen käytös on siis yhteisön sisään rakennettua ja se aiheuttaa häpeää henkilöille, jotka eivät kuulu yhteisöön. Musiikista keskusteltaessa esiin nousee usein termi guilty pleasure, jolla tarkoitetaan kappaleita, joita kuunnellaan yksin tai joiden kuuntelemista ei haluta julkisesti myöntää.

Tällaiset kappaleet ovat usein valtavirtaa tai muutoin taiteelliselta arvoltaan “heikompia”, ja ne ovat usein viihdetarkoitukseen kaupallisessa mie-

lessä luotuja tuotteita. Suorana käännöksenäkin guilty pleasure termin suomennoksella, salainen pahe, on negatiivinen kaiku. On mahdollista, ettei kappaleen itsensä kuuntelua koeta häpeälliseksi, mutta sen myöntäminen, että pitää kyseisestä biisistä voi joskus tuottaa kyseisen tunteen.

Musiikin kuuntelun ei kuuluisi olla häpeällistä.

Musiikista pitämisen ei kuuluisi olla häpeällistä.

Hyväksytyksi tulemisen tarpeen ei myöskään tulisi ulottua jokaiselle elämän alueelle. Varsinkaan jos näiden elämän osa-alueiden lähtökohtainen tarkoitus on tuottaa iloa. Jokainen saa nauttia haluamastaan musiikista, oli se sitten omasta tai muiden mielestä kuinka noloa tahansa. Annetaan kaikille musiikinkuuntelurauha ja keskitytään vaikka ennemmin siihen, miksi toisen musiikkimaun sheimaaminen on koskaan koettu millään tavalla aiheelliseksi tai hyväksi ideaksi.

Hyvä viestinnän opiskelija, Tiesitkö, että sinäkin olet oikeutettu Journalistiliiton tarjoamaan tukeen ja turvaan?

Työelämään siirryttyäsi olet edelleen tervetullut jäseneksi, toimit sitten tiedottajana, toimittajana tai muuna viestintäammattilaisena. Jäsenenämme saat muun muassa • Pressikortin • Lakimiestemme palvelut, kuten neuvontaa työsopimuskysymyksissä ja apua free-palkkioneuvotteluihin.

• Matkustaja-, tapaturma- ja oikeusturvavakuutuksen • Pääsyn koulutus- ja muihin tapahtumiimme • Työttömyyskassan jäsenyyden (työsuhteisena) – toimeentulosi on turvattu työttömyyden sattuessa.

• Mahdollisuuden liittyä Journalistiliiton kasvavan työosuuskunnan eli Mediakunnan yhteisöön. Mediakunta muun muassa hoitaa puolestasi freetyön laskutuksen ja kirjanpidon.

• Ammattilehti Journalistin ja sähköiset jäsenkirjeemme • Oikeuden käyttää liiton lomamökkejä eri puolilla Suomea • Alennusta useista tuotteista ja palveluista

Tutustu palveluihimme tarkemmin osoitteessa journalistiliitto.fi.

Ota yhteyttä ja kysy lisää: journalistiliitto.fi/ yhteystiedot.

Tervetuloa vahvistamaan joukkoamme – ja edistämään omaa uraasi!

TEKSTI SARA GÜVEN

Cruunu vai Claava

Huuhaa leviää kovaa vauhtia

— tällä salakavalalla tavalla media huijaa sinua

K

likkiotsikot ovat puhuttaneet paljon viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Niiden lisääntynyt kasvu ja merkitys mediassa on herättänyt huomiota lähinnä negatiivisissa merkeissä. Ennen informaatioon ja tiedonsaannin kasvattamiseen nojaava uutisointi on vaihtunut nopeisiin ja huomiota herättäviin otsikoihin, joiden tavoitteena on kerätä klikkejä ja lisätä uutismedioiden mainostuloja. Klikkiotsikoiden tavoitteena onkin koukuttaa lukija usein jopa hämäräperäisellä otsikolla. Monesti tilanne on kuitenkin todellisuudessa hyvin erilainen, kuin otsikko antaa ymmärtää.

haimmillaan se koukuttaa ja tempaisee mukaansa sekä pahimmillaan vie kiinnostuksen pois muuten mielenkiintoisesta aiheesta. On siis pohjimmiltaan tärkeää, että otsikkoon sidotaan jopa viihteellisiä piirteitä sekä huomiota herättäviä sanavalintoja.

Toisaalta otsikon tulee olla myös informatiivinen, eikä sen kuuluisi johdatella lukijaa harhaan, kuten usein klikkiotsikoilla on tapana. Usein klikkiotsikoita käytetään niin sanotusti harmittomien aiheiden parissa ja niitä hyödynnetään luomaan esimerkiksi julkkisjuoruista kiinnostavampia.

Klikkiotsikoiden käyttö herättää kysymyksen journalistisesta vastuusta. Usein kiireessä saaKlikkiotsikoiden ympärillä pyörivää keskustel- tetaan luottaa otsikoiden antamaan informaaua on myös kasvattanut Facebookissa toimiva tioon jopa suurissa kansainvälisissä tapahtumisKlikinsäästäjä -profiili, jonka tavoitteena on ki- sa. Suurin osa lukijoista rakentaa myös kuvaa innittää huomiota otsikoiden viihteellisyyteen uutiskentästä sosiaalisessa mediassa näkemiensä ja usein myös järjettömyyteen. Jukka Ruukki otsikoiden perusteella. Kuitenkin viihteellinen (2016) on pohtinut asiaa myös tieteellisyyden otsikon käyttö tällaisessa kontekstissa johdatnäkökulmasta ja siitä, miten klikkimäisyyden telee väärään suuntaan ja saattaa luoda täysin lisääntyminen tiedeuutisoinnissa rakentaa eliitin valheellisiakin käsityksiä aiheesta. Otsikot ovat osana kahvipöytäkeskusteluja ja tarjoavat mahja tavallisen kansan välistä kuilua. dollisuuden helppoon small talk -aloitukseen. Jos Otsikon rooli uutisessa on hyvin näkyvä ja kuitenkin otsikot itsessään sisältävät valheellista merkittävä. Usein halumme lukea tietty artikkeli tai harhaanjohtavaa tietoa, voi niiden vaikutus rakentuu otsikon sanavalintojen perusteella. Par- huuhaan levittämiseen olla merkittäviä.

29

Uskaltaako suutaan avata?

Ehkä.

TEKSTI VIIVI HINSSA

L

apsena sanat traktori, kaktus ja orava tuottivat minulle vaikeuksia. Tavut eivät tuntuneet loogisilta ja muistan ulkona huutaneeni: puussa on ovara! Sitten kaikki nauroivat, siitä kai ne traumat alkoivat. Kasvaessani puhe ei kehittynyt toiveistani huolimatta vahvuudekseni, sillä hiljainen äänenvoimakkuus ja puheen epäselvyys tulivat minun ongelmikseni. ”Älä häpeä omaa olemassaoloasi”, ehei, pelkään vain ääntäni.

Lukiossa koin hetkellisen valaistumisen, ja ajattelin, että minustahan voisi tulla isona radiotoimittaja. Muutaman päivän sisällä kuitenkin tajusin, ettei puhetyö olisikaan minun juttuni. Tämä johtui ainoastaan siitä, että menen sanoissa sekaisin helposti ja puheeni on välillä epäselvää – tai näin ainakin opin muilta. Unelmoin myös hienojen puheiden pitämisestä, vaikka ylioppilasjuhlissa.

Mutta ei, en ole puhujatyyppiä.

Nykyään, kun innostun ja puhun nopeasti sanat menevät helposti sekaisin. Sanat takertuvat kurkkuun ja tavut tulevat väärässä järjestyksessä.

Suutun itselleni usein, sillä mikä siinä puhumisessa voi olla niin vaikeaa? Olen pyrkinyt kehittämään puhettani sekä ääntämistäni, mutta silti kuulen ehkä liiankin usein: niin mitä, en saanut oikein selvää? Nyt pitäisi sitten olla kielenkäytön ammattilainen, kun kerran viestijöitä ollaan.

Kaikki ovat kohdanneet hetkiä, joissa puheessa sekoilu on tuottanut hupaisia hetkiä. Välillä itsekin hymähdän, jos sanat tulevat ulos ihan toisena, mitä oli aloittaessaan meinannut. Kuitenkin oma puheeni on vuosia ollut minulle herkkä paikka, jolloin omille ääntämisvirheille on vaikea nauraa. Parasta on, kun puhesekoilut ymmärretään liiallisella humalatasolla. Kiitos ymmärtämisestä, en osannut ennen tätä yhtä juomaa muutenkaan puhua.

Olen aina jännittänyt esiintymistä, mutta en ole enää varma jännitänkö ihmisten edessä olemista vai yksinkertaisesti suuni avaamista. Vaikka niin sanontoja vihaankin, niin omalla kohdalla esiintymisessä pätee kuuluisa ”harjoitus tekee mestarin”. Yliopistoaikani alkutaipaleella menin sitsikansan eteen toastina, vaikka kovaa puhuminen tuskin kovin mahtavasti onnistui. Viime vuoden Instagram-livessä jäädyin ja pelkäsin niin paljon, että unohdan ystävieni nimet. Tänä vuonna olen sekoillut sanoissani kaiken kansan edessä, sillä Zoom-toastina etäsitsit vaihtuivatkin nopeasti itäsitseiksi. Se hävettää edelleen.

Kuitenkin nyt vuosijuhlissa halusin päästä jakamaan kunniamaininnan todella paljon, puhumisesta huolimatta. Approjen jatkoille lupauduin ajattelematta auttamaan juontamisessa. Kuten tästä saattaa huomata, hiljalleen hakeuduin tilanteisiin, jossa suu on pakko avata. Tämä olkoon kliseinen opetustarina, että peloista voi päästä yli.

Kaikki eivät pääse, ja se on myös ihan ok.

Pelko ei enää rajaa minua, mutta jännitys on ja pysyy. Ehkä olen myös hieman kasvanut henkisesti, jotta voin tavuongelmieni kanssa mennä lavalle ja saada ihmiset uskomaan, että puhesekoiluni johtuu iloliemestä. Minusta ei tullut radiotoimittajaa, mutta ainakin olen uskaltanut avata suuni.

Vaikka sieltä tulisikin ulos jotain aivan muuta kuin oli tarkoitus.

Onneksi pahan paikan tullen voin onnellisesti pitäytyä kirjoittamisessa, kun puhuminen tuntuu liian pelottavalta. Yritän kuitenkin pysyä kliseisessä opetustarinassani.

31

KUVITUS & TEKSTI VEERA NISKANEN

Laitan kuulokkeet päähän. Painan play.

Suljen silmät.

Tunnen, kuinka jossain takaraivon kohdalla projektori alkaa raksuttaa. Tosi hiljaa, mut kuitenkin niin, et intro ei peitä sitä alleen. Kuva selkenee.

Yhtäkkiä verkkokalvoilla näkyy värejä. Ja muotoja. Tuntuu, et en nää mitään – yritän tarkentaa – mut samalla tuntuu, et nään kaiken.

Melodiasta alkaa erottua linjoja. Samat linjat näkyy mun luomien alla. Ja sanat iskee niin, et tunnen, kuinka keuhkot ja raajatkin tuntee. Ne iskee uudestaan ja uudestaan. Iskee melkein kun paniikki, mut tää tuntuu hyvältä.

Puristan silmiä tiukemmin kiinni ja nään liikettä. Liikettä, joka liikuttaa.

Rytmit luo aaltoja. Ääniaaltoja. Tai pikemminkin hyökyaaltoja, jotka vyöryy jostain iiristen takaa ja iskeytyy vasten silmäluomien muodostamaa aallonmurtajaa. Osa aalloista ei kuitenkaan pysähdy vaan jatkaa matkaa. Tunnen kyyneleen poskella. Mut se on hyvä kyynel.

Uusia kuvia. Taas uus ääni. Kuulostaa jotenkin kirkkaalta. Uus ja vanha ääni käy vuoropuhelua. Ikään kun keskustelua, mut ne sulautuu niin hyvin yhteen, et melkein mahdoton sanoa kumpi on äänessä. Kuulen molemmat.

Ihailen tätä maisemaa.

Kuulen oikeella ja vasemmalla sointuja. Sointuja, jotka lähtee toisiaan kohti.

Ne ohittaa toisensa jossain optisen kiasman kohdalla, vaihtaa paikkaa.

Puristan silmiä tiukemmin kiinni, et kuulen ja nään ne kaikista hiljasimmatkin sanat. Sanat, jotka on jo itsessään maalauksia, kuvia.

Yritän keskittyä.

Tulee hiljasta.

Avaan matkasta väsyneet, mut inspiroituneet silmät.

Otan kuulokkeet varovasti pois päästä.

Alan kuvittaa mun mielikuvia.

ILMIÖ

Elokapina

– ääntä ilmaston puolesta

Y

mpäristöliike Elokapina on puhuttanut niin mediassa kuin kahvipöydissäkin syksyn mittaan. Kansainvälisen Extinction Rebellionin Suomen haara, Elokapina, harjoittaa väkivallatonta kansalaistottelemattomuutta tavoitteidensa saavuttamiseen. Liike kertoo sivuillaan vaativansa muun muassa ilmastohätätilan julistamista, parempaa valtiollista tiedottamista ilmastokriisin etenemisestä, sekä päästötavoitteiden kiristämistä. Vaikuttamisen keinona kansalaistottelemattomuus herättää paljon soraääniä, vaikka sillä on kautta historian saatu merkittäviä muutoksia aikaan. Kansalaistottelemattomuus on demokratiassa olennainen vaikuttamisen muoto, ja sen tarkoitus on herättää huomiota.

34

Toisaalta Elokapinan mielenilmaukset herättävät mielestäni osittain myös kohtuuttoman paljon vihaa. Kuinka monen helsinkiläisen elämään Mannerheimintien katkaiseminen todella vaikuttaa?

Ehkä tunteita ei herätä niinkään mielenilmauksen todellinen haitta, vaan lähinnä ajatus siitä. Eduskuntatalon edustan voi kiertää ja samaan päämäärään pääsee monia reittejä. Mutta mielenosoituksen sijainti menee silti tunteisiin. Suvi Auvisen aivopesula -podcastissa (jakso 2) Auvinen toteaa, että keskeinen sijainti pakottaa katsomaan ongelmaa kohti.

Mielenosoitus herättää väistämättä huomiota, eikä sitä voi ohittaa. Elokapina on saanut myös runsaasti mediahuomiota.

KUVAT ELOKAPINA EXTINCTION REBELLION FINLAND TEKSTI AINO SADENIEMI

Elokapinan toiminnan kritisoimisesta tulee myös mieleen ”tone policing”, joka on tuttu ilmiö aktivisteille. Elokapina tuo ilmastokriisin näyttävästi tapetille, mutta monet kiinnittävät huomionsa ilmastokriisin sijaan tapaan, jolla kriisi tuodaan esille.

Näin itse ongelma sivuutetaan, ja keskitytään ilmastokriisin kannalta epäolennaisiin asioihin. Oikeasta tavasta vaikuttaa voi kiistellä vaikka maailmanloppuun, mutta se ei varsinaisesti edistä itse asiaa.

tivisimin vaikutusta, mutta se ei voi olla ainoa keino. Painetta päättäjiin täytyy kohdistaa niin somessa kuin eduskuntatalon edustalla. Ilmastokriisin edetessä radikaalimpia keinoja on pakko ottaa käyttöön, sillä aika käy vähiin.

Haluaisin ajatella, että pienetkin asiat riittävät.

Osa minusta uskookin niin. Mutta kun katson Mannerheimintiellä istuvia mielenosoittajia ja näen heihin kohdistuvan vihan, tunnen väistämätMielestäni on hieman kyseenalaista kritisoi- tä oman toimintani riittämättömäksi. Aina voi da aktivistien toimintatapoja, mikäli ei itse ole kääntää katseen toisaalle. En toimi, koska minulvalmis laittamaan tikkua ristiin vaikuttaakseen la ei ole riittävästi vaikutusvaltaa. Suomi ei toimi, yhteiskuntaan. Ja toisaalta, kaikkien ei tarvitse koska sillä ei ole riittävästi vaikutusvaltaa. Euistua Mannerheimintiellä osoittamassa mieltä, rooppa ei toimi, koska Kiinalla ja Yhdysvalloilla eikä kaikilla ole siihen edes mahdollisuutta. Vai- on enemmän vaikutusvaltaa. Kiinaa ei kiinnosta, kuttamisen tapoja on monia. Mutta pitääkö muut eikä Yhdysvaltojakaan riittävästi. Missä vaiheessa toimintatavat talloa sen vuoksi, että itse haluaa käännämme katseen itseemme, ja tajuamme, että toimia toisella tavalla? jostain on pakko aloittaa?

Elokapinasta uutisoitaessa myös poliisi mainitaan monesti. Poliisin toimintaa Elokapinaa kohtaan on kritisoitu ja voimankäyttöä katsottu kohtuuttomaksi. Lokakuussa 2020 poliisin uutisoitiin käyttäneen pippurisumutetta rauhanomaisiin mielenosoittajiin, ja nyt syksyllä 2021 yli 50 mielenosoittajaa otettiin kiinni. Suomessa on perinteisesti ollut korkea luottamus poliisiin, mutta Elokapinan suhteen poliisi on toiminut jo useamman kerran kyseenalaisesti. Herää kysymys, kuka poliisiin voi luottaa? Black Lives Matter -liikkeen myötä poliisiväkivallasta on ollut keskustelua jo pidemmän aikaa. Valitettavasti poliisitkin ovat ihmisiä, joilla on mielipiteitä ja ideologioita, mitä on lähes mahdotonta sivuuttaa täysin.

Digitalisoituneessa kapitalistisessa yhteiskunnassa on myös aiheellista pohtia, jääkö yksilötason vaikuttaminen helposti sosiaaliseen mediaan tai kuluttajavalintoihin. En halua vähätellä someak-

KUVA & TEKSTI LAURA REPO

Toimitus testaa:

Rentoutuskellunta

Y

mpäröivä maailmamme on täynnä erilaisia ääniä: musiikkia, naurua ja hälinää.

Kaikki nämä arkiset äänet saivatkin minut miettimään, millaista olisi hetki ilman kaikkia näitä ääniä. Irtiotto kaikista mahdollisista äänistä olikin virkistävä ajatus ja innoittikin minut kokeilemaan rentoutuskelluntaa, missä tarkoituksena on minimoida kaikki mahdolliset ärsykkeet.

turvallinen olo, koska tiesi pois pääsyn olevan mahdollista milloin tahansa. Lisäksi myös se, että pystyi itse säätelemään tankissa olevia valoja loi turvallisuuden tunnetta.

Jos kuitenkin kellunta täysin pimeässä ja äänettömässä tilassa tuntuu ahdistavalta, voi vaihtoehtoisesti kellunnan ajaksi valita erilaisia rauhoittavia äänitteitä taustalle. Tankin valotusta pystyy Rentoutuskelluntaa suoritetaan yleensä sulje- myöskin hallitsemaan itse tankista käsin. Itse tussa tankissa, joka on noin puolillaan todella kuitenkin halusin testata millaista oli kellua täysin suolapitoista vettä. Veden korkea suolapitoisuus ilman kuulo- ja näköärsykkeitä. kannattelee kehoa ilman suurempia ponnisteluja.

Kehonlämpöisen veden ja ilman välisen rajan olisi Oli rentouttavaa hetkeksi päästä eroon kaikista tarkoitus kellunnan aikana hälvetä niin, että tuntu- mahdollisista äänistä ja muista ärsykkeistä. Tunisi kuin kelluisi tyhjyydessä. Häiritseviä ääniä koe- nin kestävä kellunnan aikana on helppoa kadottaa tettiin minimoida laittamalla korvatulpat ennen ajantaju ja tunti kuluikin yllättävän nopeasti rentkelluntaa, eikä muutenkaan tilassa ollut mitään outuessa. Kellunnan loppumisen merkiksi musiikvoimakkaita ääniä häiritsemässä rentoutumis- ki hiljalleen voimistui ja antoi pehmeän laskun ta. Näköaistin ärsykkeitä puolestaan minimoitiin todellisuuteen ja ympäröivään äänimaailmaan. sillä, että kelluntatankista sai valot kokonaan pois päältä, jolloin tankissa oli täysin pimeää.

Jos haluaa kotona kokeilla saman tyylistä rentoutumisharjoitusta, voi vaikka kokeilla laittaa valot Ollessaan täysin paikoillaan tankin sisällä saat- pois päältä ja maata hetken lattialla hiljaisuudessa, toi kuulla vain oman hengityksensä äänen, mut- keskittyen vain omaan hengitykseen. Opiskelun ta jos vähänkin liikahti kuului pienten aaltojen ja muiden kiireiden keskellä voi olla joskus vaikea ääni, kun vesi osui tankin reunoille. Pimeässä muistaa rentoutua, joten on hyvä antaa aina väolo loi eräänlaista äärettömyyden tunnetta, mut- lillä itselleen aikaa ja olla hetki tekemättä mitään. ta ei mielestäni ahdistavalla tavalla. Tankissa oli

36

VENN VAASA

tankkiviinit 4,00 € /12cl

#vennvaasa #comediary REWELL CENTER, VAASA

COMEDIA ry

KUVA & TEKSTI KATRIINA SOUKKA

Jouluiset karpalovalkosuklaakuppikakut Joulu lähestyy ja nyt voi jo fiilistellä sitä tuomalla joulun makuja ja tuoksuja kotiin. Näillä helpoilla kuppikakuilla kruunaat pikkujoulupöydän tai herkuttelet jouluelokuvan äärellä kuuman glögin kanssa. Leipominen on myös täydellistä vastapainoa opiskelulle ja viimeisistä deadlineista selviytymiselle. Herkullista joulun odotusta kaikille!

Ps. Jos jollakin on päässyt köksän tuntien termit unohtumaan, niin mm tarkoittaa maustemittaa.

Kuppikakut:

Valkosuklaakuorrute:

3 kananmunaa 2,5 dl sokeria 250 g sulaa voita 200 g piparkakkurahkaa 4 dl vehnäjauhoja 1,5 tl leivinjauhetta 1,5 tl piparkakkumaustetta (tai 2 mm kanelia, 2 mm pomeranssinkuorta, 1 mm inkivääriä ja 1 mm neilikkaa) 2 dl jäisiä karpaloita

100 g valkosuklaata 100 g maustamatonta tuorejuustoa 50 g pehmeää voita 1 dl tomusokeria

Vaahdota munat ja sokeri kiinteäksi vaahdoksi.

Lisää joukkoon piparkakkurahka ja voisula. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne taikinaan.

Kääntele jäiset karpalot taikinan sekaan. Annostele kuppikakkuvuokiin ja paista 225°C uunin keskitasolla n. 13 minuuttia. Anna jäähtyä ennen kuorrutusta.

Sulata valkosuklaa vesihauteessa tai mikrossa, anna jäähtyä. Vatkaa pehmeä voi ja tomusokeri vaahdoksi. Sekoita jäähtynyt valkosuklaa tuorejuuston sekaan ja lisää se voisokerivaahtoon. Jos kuorrute tuntuu liian pehmeältä, anna sen kiintyä hetki jääkaapissa. Pursota tai levitä kuorrute kuppikakkujen päälle. Voit halutessasi koristella kuppikakkuja esimerkiksi suklaarouheella.

39

Eniten avoimia työpaikkoja duunitori.fi