Camp 4/23

Camp ISSN 2670-2487

4/23

BALANSSI

1

Tämä on Vaasan yliopiston viestintätieteilijöiden ainejärjestölehtiCamp.Kyseessäonsitoutumaton opiskelijalehti,jonkatoimittamisestavastaavatvapaaehtoisetviestinnänopiskelijat.Toimitusonavoin kaikille CoMedia ry:n jäsenille. Mikäli mielit mukaantekemäänterävääopiskelijamediaataisinulla onmeillejotainmuutaasiaa,otarohkeasti yhteyttä!

Campin tehtäviin kuuluu toimia viestijöiden sekä muidenylioppilaskuntalaisteninformaatiolähteenä.LisäksitoimimmeCoMedianäänenkannattajanasekätiedotuskanavanajärjestönjajäsenistönvälillä.Tarjoammemyösmahdollisuudenviestinnän opiskelijoille saada kokemusta toimittajan työstä.

TavoitteenammeontarkastellaviestintäjärjestöämmesekäVaasanyliopistoamonestanäkökulmasta.

Camp ilmestyy viisi kertaa vuodessa.

Päätoimittaja Aino Rouhiainen

Taittajat Tinja Toukomaa + Sigfrida Moilanen, Lassi ojanperä, Jukka Peltonen

Etukannen kuva Tinja Toukomaa

Tämän numeron toimitus Aino Rouhiainen, Aino Leveälahti, Alina Sydänlammi, Elli Erkkilä, Essi Rankinen, Katriina Soukka, Lassi ojanperä, Sigfrida Moilanen

Editoija

Aino Rouhiainen

Julkaisija CoMedia ry

Yhteystiedot

camp@comediary.com @camplehti 2 www.comediary.com/camplehti

Cumpi vai Campi

Sisällys xxx Pääkirjoitus 4 Puheenjohtajan tervehdys 5

AJANKOHTAISTA Syksyn must haves / starter pack 6-7 Fuksin syksy 8

OPINNOT & TYÖELÄMÄ Tekoäly viestii – kannattaako viestijän jännittää sen olemassaoloa? 10 Haaveissa unelmien tulevaisuus 11-13 parikymppinen tasapainolaudalla 14-15

MIELIPIDE Syksyn juhlaa 16-18

3

KUVA AINO ROUHIAINEN TAITTO TINJA TOUKOMAA

Pääkirjoitus

Löydä oman elämäsi balanssi ja vaali sitä

Syksy alkoi. Syksy meni. Talvi alkoi, joulu on jo ovella. Mihin kaikki aika vain valui? Tuntuu kuin aikaa olisi syksyn alussa ollut niin paljon, että siinä ehtisi yhden kandin tehdä, suunnitella vaihtoa, olla tutorprojektissa mukana ja samalla jotenkin selviytyä muista kursseista ja tietenkin Campin päätoimittajuudesta.

Todellisuudessa kaikki tämä aika, minkä luulin riittävän, ei riittänyt. Kaikki nämä vastuut tuli kyllä hoidettua tai on parhaillaan hoidossa, mutta millä hinnalla.

Voin sanoa, ettei minusta jouluna ole todellisuudessa enää mitään jäljellä.

Halusin toiseksi viimeisen lehteni teemaksi balanssin, sillä se kuvastaa mielestäni hyvin tätä mielenmaisemaa, missä nyt elän. Toisaalta se kuvastaa hyvin myös

sitä, kuinka tärkeää olisi muistaa oman elämänsä balanssi. Balanssi koulun, työn ja vapaa-ajan välillä. Itse olen laiminlyönyt oman jaksamiseni kokonaan ja huomaan sen nyt. Kun oman elämän osa-alueet eivät ole tasapainossa, tulee se kostautumaan jossain vaiheessa.

Viimeistään silloin, kun tuntuu, ettei tunnit, päivät tai viikot enää riitä kaikkeen siihen, mitä pitäisi aikaiseksi saada.

Toisaalta olen myös iloinen siitä, että on tekemistä.

Pysyypähän kiireisenä ja onpa jotain, jota odottaa kaiken tämän uurastuksen jälkeen. Tiedän, että lopussa kiitos seisoo. Tämä on ollut myös todennäköisesti viimeinen kunnon opiskelusyksyni Vaasassa bileineen, kavereineen ja järjestöhommineen. Voin siis todeta, että vaikka syksy otti paljon, se myös antoi paljon. Se antoi taas kerran uusia kokemuksia, uusia projekteja, uusia ihmisiä elämääni ja kaikkein tärkeintä, kasvatti minua vielä lisää ihmisenä.

Ihanaa loppusyksyä kaikille!

Päätoimittaja Aino Rouhiainen 4

KUVA AINO LEVEÄLAHTI TAITTO TINJA TOUKOMAA

Puheenjohtajan tervehdys

Tasapaino on taito

Minulle balanssi on olo, jonka saavuttaminen vaatii paljon jatkuvaa työtä. Tämä vuosi on opettanut minulle paljon taitoja, ja haastanut paljon. Omien kurssien, hallitusvastuiden ja töiden sekä oman vapaa-ajan yhdistäminen on ollut välillä haastavaa. On vaikea myöntää itselle, että kaikkea ei ehdi tekemään yksin. Avun pyytäminen on meille monelle turhankin vaikeaa, mutta siinä ei ole mitään hävettävää.

Balanssin löytäminen on toisinaan ollut jopa mahdotonta. Vuorokaudessa on vain 24 tuntia ja viikossa vain seitsemän päivää. Kiireisinä hetkinä on kuitenkin ollut tärkeää muistaa keskittyä olennaiseen ja priorisoida kaikista tärkeimmät asiat ensin. Minulla on ollut onni, että suurin osa kiireellisistä asioista ovat olleet

minulle mieluisia, eikä niiden tekeminen ole tuntunut pakkopullalta. Se on taas samalla tehnyt asioiden priorisoinnista vaikeampaa, kun kaiken haluaisi tehdä, ja vielä kunnolla.

Minulle tasapainoisen arjen löytämisessä on auttanut kalenteri. Olen itse vannoutunut paperisen kalenterin puolestapuhuja. Se ei tietenkään sovi kaikille, mutta itse koen käsinkirjoittamisen ja fyysisen esineen kantamisen mukana tuovan minulle tavallaan aikatauluttamisesta tietoisemman toiminnon. Olen oppinut minulle parhaiten sopivat tavat aikatauluttaa asioita, joita en muuten välttämättä tekisi. Käyn ryhmäliikuntatunneilla, sillä ne on pakko aikatauluttaa mukaan muihin menoihin sekä pidän viikonloppuna aina yhden päivän siivouspäivänä.

Iso tuki minulle on ollut psykoterapia, jossa olen käynyt nyt hieman yli vuoden. Tämän reilun vuoden aikana olen oppinut paljon työkaluja, joiden avulla olen pärjännyt vaikeampien hetkien yli. Minulla on nyt paremmin kykyjä asettaa rajoja sekä osaan hallita omaa stressiäni, jotta oma hyvinvointini pysyisi myös tasapainossa.

En voi myöskään sivuuttaa ympärillä olevia ihmisiä.

Olen saanut CoMedian ja koko yliopistoyhteisön kautta paljon ihania ihmisiä ympärilleni, ja odotan vielä tutustuvani moneen uuteen ihmiseen. On onni, että meillä on näin tiivis ja lämmin yhteisö. Se on ollut iso voimavara erityisesti tämän hallituskauden aikana.

Tercuin,

Puheenjohtaja Aino Leveälahti 5

TEKSTI JA TAITTO SIGFRIDA MOILAINEN

Resepti täydelliseen koti-iltaan Tunnelma: Kynttilät Syksyyn sopiva soittolista Juoma: Kaakao/chai latte/ tee Tekeminen: Lukeminen/ sarjan katsominen/ pelaaminen/kirjoittaminen Pukeutuminen: Mukavat vaatteet + villasukat

6

Syksystä selviämisen ja romantisoinnin 101 Syksy merkitsee kaikille hieman eri asioita. Jotkut huokaisevat helpotuksesta, kun syyssateet antavat hyvän syyn jäädä kotiin käpertymään – toiset puolestaan eivät tahdo löytää mitään hyvää tästä pimeästä vuodenajasta. Tämä kirjoitus on tarkoitettu etenkin jälkimmäisille. Eli, mistä löytää valoa pimeyteen? Tässä tuleekin vinkit syksystä selviämiseen ja sen romantisointiin.

1. Hyväksy pimeys, kylmyys ja ajoittaiset huonot kelit. Syksystä pääsee helpommalla, kun ei taistele sellaisia asioita vastaan, joita ei voi hallita.

Pukeudu siis lämpimästi ja ota kaikki irti syksyisistä koti-illoista.

2. Varaa reilusti aikaa palutumiselle. Syksyllä pimeys saattaa vaikuttaa mielialaan, eikä energiaa ole välttämättä samalla tavalla kuin kesällä.

Siksi kiireen keskellä on tärkeä priorisoida omaa jaksamista.

3. Pidä kiinni sinulle tärkeistä rutiineista. Oli se sitten ystävien näkeminen, ulkoilu, harrastus, kirjastossa opiskelu tms. Rutiinien avulla päivät kuluvat nopeammin ja ne voivat auttaa uppoamasta liian syvälle syksyn melankoliaan.

7

TEKSTI ALINA SYDÄNLAMMI TAITTO TINJA TOUKOMAA

Fuksin syksy M

eidän fuksien ensimmäinen syksy Vaasan yliopistossa on pian jo ohi ja on melkein aika toivottaa uusi vuosi tervetulleeksi. Palataan ennen sitä kuitenkin vielä hetkeksi ensimmäisten päivien ja viikkojen tunnelmaan ja muistellaan tätä syksyä.

Perjantaina 1.9.2023 oli meidän ensimmäisen orientaatiopäivämme aika.

Lähdin aamuvarhain Tampereelta ajamaan, jotta olisin Vaasassa kello 10, jolloin ensimmäinen orientaatioluento alkoi.

Kampuksella vastassa oli joukko uusia opiskelukavereita ja meitä ohjaamaan ja auttamaan tulleita tutoreita. Tunnelma oli jännittävä, mutta myös innostunut. Jo ensimmäisenä päivänä saimme tutustua kampukseen ja siellä opiskeluun.

Heti ensimmäisen päivän jälkeen tulikin viikonloppu. Oli mukavaa kaiken sen tietotulvan ja uusien ihmisten jälkeen saada levätä pari päivää tai olisi ollut, jos ei olisi tarvinnut muuttaa Tampereelta Vaasaan viikonlopun aikana. Muistelen kuitenkin monen kertoneen ottaneen rennosti ensimmäisen viikonlopun ajan.

Viikonlopun hengähdystauon jälkeen hypättiinkin sitten heti syvään päähän.

Informaatiota tuli joka suunnasta aikatauluista, kurssivalinnoista, kampuksesta, järjestötoiminnasta ja opiskelijatapahtumista. Viimeisimpiä päästiin myös kokemaan toden teolla, kun

8

jo ensimmäisellä viikolla tapahtumia riitti melkein joka päivälle.

Tapahtumista itselleni parhaiten jäi mieleen ensimmäisen illan bileet, tai pikemminkin ensimmäisen illan etkot. Etkoilla me fuksit saimme pienen maistiaisen siitä, millaista opiskelijaelämä CoMedian jäsenenä tulee olemaan. Meille oli suunniteltu kaikenlaista kivaa ohjelmaa, kuten erilaisia proggiksia, juomapelejä ja kisoja. Minulle ainakin CoMedian etkot oli ensimmäinen hetki, kun tunsin yhteenkuuluvuutta ja yhteisöllisyyttä.

Oli mukavaa saada tutustua paremmin muihin viestinnän fukseihin ja huomata, että samanhenkisiä ihmisiä riittää.

Kaiken kaikkiaan fuksisyksy on ollut stressaava ja uuvuttava, kun on joutunut sisäistämään niin paljon uutta informaatiota ja tottumaan täysin uusiin kuvioihin. Samalla se on kuitenkin ollut upea ja ikimuistoinen, kun on saanut tutustua ihaniin ihmisiin ja käydä toinen toistaan hauskemmissa tapahtumissa.

Haluaisin vielä kerran kiittää meidän ihania tutoreita sekä hallitusta, jotka saivat meidät tuntemaan olomme erittäin tervetulleiksi yliopistoon ja CoMediaan. Puhun varmasti kaikkien fuksien puolesta kun sanon, että teidän tuki ja apu on ollut korvaamatonta tämän syksyn aikana. Kiitos!!

Ihanaa loppuvuotta kaikille ja jaksamista opintoihin! <3

CoMedian jäsenille: Mocktail 5,50€/7,20€ Hanajuomat 5,50€ (olut 0,4l, siideri ja lonkero 0,3l)

Talonviinikannu 22€ (0,75l) + muut opiskelija-alennukset

9

Tekoäly viestii – kannattaako viestijän jännittää sen olemassaoloa?

Vaasan yliopisto kannustaa opiskelijoitaan käyttämään eettisesti ja rajojen mukaan tekoälyä, kertoo yliopiston omat nettisivut. Opiskelijan tulee ilmoittaa, käyttikö tekoälyä opintojakson aikana tehtävien teossa. Nyt kun linjaus on paikallaan, opiskelijoilla on mahdollisuus käyttää uusinta teknologiaa edistämään opiskelujaan. Opintojakson opettaja päättää siitä, saako ja jos, niin miten tekoälyä saa kurssin aikana käyttää. Kuitenkin teknologian käyttö opiskelussa aiheuttaa keskustelua. Keltainen sydän näyttää vihreää valoa ChatGPT:n käytölle, mutta miten punahaalariset ottivat sen vastaan?

Opiskelijana näen tekoälyn sekä positiiviset että negatiiviset puolet. Sitä voi käyttää suunnittelutyökaluna. Sitä voi käyttää pohtimaan aihetta eri näkökulmista. Sitä voi käyttää luomaan mahtavia Vara-Mikan seikkailutarinoita (mihin jokainen opiskelija todellakin sitä käyttää). Toisaalta sitä voidaan käyttää myös vilppimielessä.

Sen avulla voi vaivattomasti tuottaa tekstiä, mielestäni toisinaan myös liian vaivattomasti. Eihän siitä mitään opi, jos kaveri tekee tehtävät puolestasi. Miksi sitten luottaa täysin tekoälyn tuottamaan tekstiin? ChatGPT ja muut tekoälyt helpottavat opiskelijan elämää, kunhan sitä ei käytetä väärin.

Viestinnän opiskelijana tekstin tuottaminen on yksi tärkeimmistä tehtävistämme.

TAITTO JUKKA PELTONEN ChatGPT kun tuottaa tekstiä, voi sen nähdä eräänlaisena kilpailijana. Tässä tulee yksi tekoälyn heikkouksista: Se on tyhmä. Se ei tiedä lähdemateriaaleja. Se ei tiedä yhtään mitään lähdekritiikistä. Joskus se vain keksii omia lähteitä. Nämä osat ovat kriittisiä, varsinkin viestinnän opiskelijalle. Viestinnän opiskelijan pitäisi osata pohtia aihetta monipuolisesti ilman ulkopuolisia tekijöitä. Itse en ole vielä käyttänyt omissa opinnoissani tekoälyä, koska en ole nähnyt sille erityistä syytä – haluan opiskelijana näyttää oman ajatteluni.

Haluan silti rohkaista näkemään tekoälyn eräänlaisena apuvälineenä, eikä kilpailijana. Viestinnän alan kannattaa omaksua niiden käyttö. Tämä teknologia ei tule poistumaan käytöstä, niin miksei sitä hyödyntäisi? Eettiset rajat tulee kuitenkin pitää mielessä. Työnteko helpottuu, kun ottaa rengin mukaan toimintaan. Tulemmeko me näkemään viestinnän alan katoavan tekoälyn takia? Missä vaiheessa teknologia etenee siihen pisteeseen, ettei se tee virheitä? Missä vaiheessa se tuottaa tekstiä niin hyvin, että se vaikeuttaa työnhakuun niille, joilla on pilkut ja some hallussa? Tuskinpa milloinkaan. Viestinnän ala tulee olemaan elossa ja vahvistuu tekoälyn myötä.

Lähde: https://www.uwasa.fi/fi/uutishuone/uutiset/vaasan-yliopisto-rohkaisee-hyodyntamaan-tekoalya-opetuksessa-ja-oppimisessa

Luo uusi Kirjoita vastauksesi tähän Teksti ja taitto: Lassi Ojanperä. Tekstin tekemisessä ei ole käytetty tekoälyä apuna.

10

TEKSTI JA KUVAT ELLI ERKKILÄ TAITTO JUKKA PELTONEN

11

Väsyneitä iltoja, rakkauden löytämistä, ilon kyyneleitä, suuria tunteita, rauhallisia koti-iltoja, ystävien synttäreitä, poskia kuumottavien viestien lähettämistä, asuntokauppoja, uusia yhteistyökuvioita, yllättäviä keskusteluja, suhteiden syventymistä, suuria menetyksiä, elämän kantamista, herkistymisiä, saunailtoja, epävarmuuden sietämistä, uuteen hyppäämistä, ennakkoluulojen väistymisiä, uuteen ihmiseen luottamista, uuden elämän syntymistä, intohimoihin keskittymistä, menneiden haikailua, muistojen kultaamista, sohvalla rentoutumista, kaikkensa antamista, itseensä keskittymistä, läheisistä huolehtimista, kynttilöiden sytyttämistä, jännityksestä valvomista ja onnellisena nukahtamista.

E

n haaveile tulevaisuudessa suorittavani elämää mahdollisimman korkealle. En odota mahdollisimman hyväpalkkaista työpaikkaa tai täydellistä perhettä. En unelmoi olevani fyysisesti virheettömässä kunnossa tai täydellisessä asukokonaisuudessa päivittäin. En halua elämäni sisältävän kovin paljoa pakollista suorittamista.

Nuorempana ajattelin, että minun on pakko saada aikuisena omakotitalo, hyväpalkkainen työpaikka, täydellinen aviomies, kolme lasta ja söpö koira. Olen monesti pelännyt yksin jäämistä ja huonoa taloudellista tilannetta. Todellisuudessa ei ole mitenkään kestävää tai omalle onnellisuudelle edullista suorittaa pakolla näitä tavoitteita omien pelkojen vuoksi.

Tällä hetkellä nuoruuden unelmien tulevaisuuteni kuulostaa jopa pelottavan tylsältä.

Sosiaalisessa mediassa on lähiaikoina näkynyt julkaisuja ja meemejä siitä, kuin-

12

ka omakotitalo, kahdeksasta neljään -työ ja kolme lasta ovat heidän pahin pelkonsa. Olen hiljattain alkanut ainakin osittain samaistumaan näihin ajatuksiin. Haluaisin edelleen tulevaisuudessa perheen sekä omistusasunnon, mutta varsinkin ajatus palkkatyössä käymisestä päivittäin on alkanut ahdistaa. Palkkatyön täytyisi olla aidosti itselleni merkityksellistä ja itseäni kehittävää, jotta löytäisin tarpeeksi motivaatiota käyttää siihen ison osan arjestani.

Haluaisin työn myös sisältävän paljon vapautta liikkua paikasta toiseen. Koronavuosien aikana etätöiden tekeminen yleistyi paljon, jolloin totuin itsekin vapauteen tehdä koulujuttuja toisesta kaupungista käsin.

Kahdeksasta neljään -työpaikka, joka on lisäksi sidottu kiinni tiettyyn paikkakuntaan, rajoittaa todella paljon omaa arkea. Arki on kuitenkin sitä elämää, jota suurimman osan ajasta elämme, joten haluan pitää sen mielekkäänä.

U

nelmoin tulevaisuuteni olevan isojen suoritusten sijaan arjen mukavia hetkiä. Olen yrittänyt päästää hiljalleen irti arjessa suorittamisesta, sillä suorittaessa unohtaa usein keskittyä tähän hetkeen ja omaan onnellisuuteen. Suorittaminen on pohjimmiltaan selviytymiskeino, jota olen huomannut käyttäväni kokiessani vaikeita tunteita. Myös paine ja pelko saavat ihmisen suorittamaan. Pelko yksin jäämisestä tai köyhyydestä voi saada ihmisen suorittamaan pohjimmiltaan onnetonta parisuhdetta tai jäämään omien arvojensa vastaiseen työpaikkaan. Suorittamista vähentäessä saattaa huomata olevansa onnellisempi, kun “epäonnistuu” suorittamassaan tavoitteessa. Epäonnistuminen on osa kasvamista ja epäonnistumisen jälkeen tapahtuvatkin usein isoimmat oivallukset. En näe epäonnistumista nykyään enää yhtä pelottavana ja huonona asiana kuin nuorempana. Usein oma epäonnistuminen ei näyttäydy ulkopuolisille epäonnistumisena, vaan rohkeutena. Monesti epäonnistumiset eivät edes näy muille ollenkaan, joten uuden yrittäminen kannattaa.

kanut viime aikoina kuulua sanavarastooni, ja toivon sen kuuluvan myös tulevaisuudessa. Sanonnalla tarkoitetaan jonkin asian tekemistä ainoastaan asian hauskuuden takia, vaikka siinä ei juurikaan olisi järkeä.

Mielestäni uusien asioiden kokeilua ei aina tarvitse perustella järjellä, ainoastaan kokeilunhalu voi riittää perusteluksi.

Uuden kokeilun lisäksi toivon tulevaisuudeltani kuitenkin myös turvallisuutta – turvallisia ihmisiä ja turvallisen kodin. Jonkun rauhallisen paikan ja tärkeän ihmisen, jonka viereen voi käydä nukkumaan iltaisin. Haluan tarpeeksi turvallisen ympäristön, jossa epäonnistuminen on sallittua. En unelmoi pelkästään positiivisista asioista, vaan myös vastoinkäymisistä. Negatiivisten asioiden tiedostamista ei välttämättä kutsuta niistä unelmoimiseksi, mutta toivon kokevani jotain sellaista, mistä luopuminen tuntuu uskomattoman pahalta. Tärkeintä unelmieni tulevaisuudessa on tuntea mahdollisimman paljon.

Oma motivaationi yrittää uutta kumpuaa ensisijaisesti halusta kokea ja tuntea. Vaikka epäonnistuisin, olen ainakin saanut kokea jotain, mitä en ole ennen kokenut.

Unelmieni tulevaisuuteen kuuluvatkin vaihtelu ja monenlaiset tunteet. En halua tulevaisuudestani tasapaksua ja ennalta arvattavaa. Sanonta “do it for the plot” on al-

13

TEKSTI ESSI RANKINEN TAITTO TINJA TOUKOMAA

Parikymppinen tasapaino laudalla Opiskelijana arki tuntuu olevan jatkuvasti murroksessa. Tuntuu, että on lähes mahdotonta hengähtää ja huokaista helpotuksesta, sillä muutos odottaa tauotta nurkan takana. Kun arjen rakentuminen opiskelijakaupunkiin tasapainottuu, häämöttää kesäsuunnitelmien laatiminen kotikaupunkiin seuraavaksi To Do-listalla.

Rentoutuminen ja täydellisen mielenrauhan saavuttaminen tuntuu lähes tavoittamattomalta mielenmaisemalta, sillä mieli on kaiken aikaa täynnä pakollisia velvoitteita ja tulevaisuuden hahmottelua.

Kauhistuttaa mahdollisuus siitä, ettei kyse ole ainoastaan väliaikaisesta, epävakaasta elämäntilanteesta vaan sen

”

sijaan aikuisuudesta, jossa tasapaino on vain illuusio. Onko realistisempi tavoite arjessamme tasapainotella, mutta ei löytää tasapainoa?

Tasapainolautaa kallistaa tällä hetkellä opinnot, vapaa-aika sekä työt.

Opintoihin sisältyy kurssien lisäksi myös ainejärjestötoimintaa. Vapaa-ajasta taistelee ystävät, perhe, harrastukset sekä omat tarpeet. Ja jotta kuormittuminen olisi taattua, on palettiin lisättävä työt sekä oman alan työpaikan metsästäminen.

Tehtävää löytyy aina, minkä vuoksi onkin tärkeää osata tasapainotella ja löytää omat keinonsa käsitellä paineita ja kuormitusta.

Itselleni merkittävin tekijä

”

Kauhistuttaa mahdollisuus siitä, ettei kyse ole ainoastaan väliaikaisesta, epävakaasta elämäntilanteesta vaan sen sijaan aikuisuudesta, jossa tasapaino on vain illuusio.

Onko realistisempi tavoite arjessamme tasapainotella, mutta ei löytää tasapainoa?

14

”

”

Tasapainottelun avainasemassa onkin armollisuus itseään kohtaan. On tärkeää lopettaa itsensä vertaaminen muihin sekä keskittyä luomaan oman näköistänsä arkea.

”

tasapainottelun edistämisessä on ollut pohtia, mitkä asiat kuormittavat ja tuottavat suurimpia paineita.

Pohjimmaisena syynä on noussut lähes jokaisen osa-alueen kohdalla yhteiskunnalliset odotukset. Paineet syntyvät kiireen tunteesta, minkä nuoruusvuodet luovat. Kaksikymppisenä eletään kuin taisteltaisiin aikaa vastaan.

Tunne siitä, että on jatkuvasti jäljessä muita eikä kohtaa yhteiskunnassa vallitsevia odotuksia. Paine olla parempi, edempänä sekä kaikkialla ja kaikkea samaan aikaan. Tarve elää ja tehdä on suuri. Etenkin sosiaalinen media luo vaikutelmaa, jonka mukaan muut suorittavat elämää superihmisen tavoin.

Ainakin itse tunnen syyllisyyttä siitä, etten pysty samankaltaiseen ylivoimaisuuteen.

Tasapainottelun avainasemassa onkin armollisuus itseään kohtaan. On tärkeää lopettaa itsensä vertaaminen muihin sekä keskittyä luomaan oman näköistänsä arkea. Armollisuus omia voimavaroja ja kykyjä kohtaan auttaa tavoittamaan itselleen sopivaa ajankäyttöä ja saavuttamaan mahdollisimman tasapainoiselta tuntuvan arjen. Esimerkiksi oma arkeni tuntuu tasapainoiselta, kun se sisältää velvollisuuksien lisäksi myös muita

itselleni tärkeitä osa-alueita, jotka tukevat hyvinvointiani sekä jaksamistani.

Kun onnistun sisällyttämään päiviini vaihtelevuutta sekä ennen kaikkea hallitsemaan sitä, olen synnyttänyt itselleni mielikuvan tasapainoisesta arjesta.

Ratkaisevin tekijä oman tasapainoisen arkeni tavoittelussa on ollut kuitenkin muistaa eläväni parikymppisiäni. Elämän ensimmäiset aikuisuusvuodet eivät ole tunnettuja tasapainoisuudestaan taikka selkeydestään. Parikymppisenä opettelemme vasta käsittelemään aikuisuutta, jossa velvollisuudet sekä vastuut yllättävät ja haastavat. On syytäkin tuntea olevansa hukassa ja hakoteillä. Tasapainon löytäminen vie oman aikansa arjessa, jossa omat rutiinit ja tavat vasta muodostuvat.

Parikymppisenä on aika kokea ja kokeilla, olla itsekäs ja itsenäinen sekä luopua ”mitä jos” -ajattelusta. Tasapainon ennättää löytää myöhemminkin.

15

TEKSTI JA KUVAT KATRIINA SOUKKA TAITTO JUKKA PELTONEN

O

n kylmä ja pimeä ilta, repaleinen sumu leijailee ilmassa tehden kaikesta epämukavan aavemaista. Vedän takkia tiukemmin ympärilleni ja nopeutan askeleitani.

Yritän olla vilkuilematta ympärilleni hillitäkseni villinä laukkaavaa mielikuvitustani. Tunnen kuitenkin jo pelon kutittelevan selkäpiitäni, ja kadun päätöstäni jättää reppu kotiin. Nyt selkäni tuntuu liian paljaalta, liian haavoittuvaiselta. Edessäpäin paljaat puut kehystävät hautausmaan portteja. Kiroan katujen tyhjyyttä, enkä voi estää mieltäni toistamasta usein kuulemaani legendaa hautausmaalla vaeltavasta sielusta.

Ohittaessani hautausmaata tunnen, kuinka joku koskee kasvojani ja vaistomaisesti käännyn katsomaan. Kylmät väreen juoksevat selkääni pitkin ja sydän hyppää kurkkuun. Jonkin matkan päässä, erään haudan edessä seisoo vaalea nainen paljain jaloin, katsoen suoraan minuun. Hänen ihonsa näyttää lähes harmaalta vaaleita hiuksia ja synkkää iltaa vasten. Jähmetyn paikoilleni enkä saa katsettani irti naisesta. Tunnen jonkin kylmän valuvan selkääni pitkin ja vihdoin saan itseni liikkeelle.

Käännyn ja lähden rivakasti kävelemään kohti kotia. Hapuilen takin selkämystä, yrittäen saada selville mitä päälleni valui, mutta yllätyksekseni se on täysin kuiva.

Vilkaisen pakonomaisesti vielä taakseni ja kylmäävä tunne valtaa minut. Hautausmaalla ei näy ketään. Nainen on kadonnut.

16

P

itkä ja pimeä syksy on taas täälä ja on aika kaivaa esiin kynttilät ja kauhuelokuvat. Halloween on olennainen osa syksyä, mutta mistä se juontaa juurensa ja miten se on päätynyt meille Suomeen?

Halloween sanana tulee englannin kielen sanoista “All Hallows’ Eve”, joka viittaa myös Suomessa tunnettuun pyhäinpäivään. Vaikka nykyään halloween liitetään usein Yhdysvaltoihin, on sen sinne tuoneet alun perin irlantilaiset ja skotlantilaiset siirtolaiset.

Halloween on alkujaan kelttiläinen sadonkorjuun juhla, jolloin luonnon kuollessa uskottiin tämän maan ja yliluonnollisen välisen verhon katoavan.

Myös suomalainen kekri liittyy osittain halloweeniin, vaikkakin se on työläisten sadonkorjuun juhla, joka liittyy vahvasti maatalouskulttuuriin, kun taas halloween liittyy vanhoihin kansanuskomuksiin.

Yhteistä kekrillä, halloweenilla sekä pyhäinpäivällä on kuitenkin vainajien muistaminen ja kunnioittaminen. Kristinuskon tullessa alkuperäinen kelttiläinen halloween muutettiin sopimaan sen oppeihin, jolloin päivä omistettiin kristinuskon marttyyreille. Suomeen juhla on rantautunut vuonna 1950.

Perinteisesti halloweenin juhlintaan kuuluu ‘trick-or-treating’, naamiaisasut, kurpitsojen kaivertaminen sekä erilaiset kauhuelementit. Allekirjoittanut ei kuitenkaan kestä kauhua, joten itse aion lähinnä kääriytyä vilttiin, polttaa kynttilöitä ja katsoa syksyisiä elokuvia ja sarjoja. Joka syksyn suosikkeja ovat Gilmore Girls, Harry Potterit ja Little Women. Syksyä ja halloweenia voikin onneksi juhlia juuri haluamallaan tavalla, tai olla juhlimatta. Jos syksyn juhlistaminen kiinnostaa, mutta kaipaat inspiraatiota, löydät seuraavalta sivulta listan ideoita.

17

Vinkit syksyn ja halloweenin juhlimiseen: Kauhuelokuvat tai muut syksyiset elokuvat: Kauhuelokuvat ovat perinteinen osa halloweenin juhlistamista, mutta jos kauhu ei kiinnosta, löytyy myös useita syksyisiä elokuvia, joiden kautta pääsee oikeaan tunnelmaan.

Satokauden herkut: Syksyllä kurpitsat, omenat ja päärynät ovat sesongissa, joten niitä kannattaa hyödyntää kokkailuissa ja leipomuksissa. Samettinen myskikurpitsakeitto valmistuu kädenkäänteessä, päärynä maistuu juustojen kanssa ja omenasta saa taiottua omenapiirakan tai nopeammin omenapaistoksen.

Kynttilät ja kotoilu: Kylmät syysillat on ihanaa viettää kotona viltin alla, kynttilöiden valossa. Ota kuumaa juomaa, hyvä elokuva ja käperry sohvan nurkkaan.

Tapahtumat: Jos haluat päästä juhlistamaan halloweenia po-

18

rukalla, järjestä teemabileet ystävien kesken tai osallistu ainejärjestöjen ja Vyy:n järjestämiin tapahtumiin, joita löytyy Kideappista.

Edesmenneiden muistaminen: Niin halloweeniin kuin pyhäinpäiväänkin kuuluu jo edesmenneiden muistaminen, joten käy viemässä kynttilä haudalle tai käy hautausmaalla vain kävelyllä ihastelemassa kynttilämerta.

Syksyisistä illoista nauttiminen: Syksy on pitkä ja pimeä, joten siitä kannattaa ottaa kaikki ilo irti. Syksyn melankoliassa on oma viehätyksensä. Hyggeile, käy ruskaretkillä tai vain meren rannassa kävelyllä, ihastele iltaista sumua tai ihastele tähtitaivasta. Syksyllä on myös hyvät mahdollisuudet nähdä revontulia, joten yötaivasta kannattaa vilkuilla vihreiden liekkien varalta.

19