Issuu

ISSN 2670-2487

Tämä on Vaasan yliopiston viestintätieteilijöiden ainejärjestölehti Camp. Kyseessä on sitoutumaton opiskelijalehti, jonka toimittamisesta vastaavat vapaaehtoiset viestinnän opiskelijat. Toimitus on avoin kaikille CoMedia ry:n jäsenille. Mikäli mielit mukaan tekemään terävää opiskelijamediaa tai sinulla on meille jotain muuta asiaa, ota rohkeasti yhteyttä!

Cumpi vai Campi?

TikTok

Instagram

24%

Campin tehtäviin kuuluu toimia viestijöiden sekä muiden ylioppilaskuntalaisten informaatiolähteenä. Lisäksi toimimme CoMedian äänenkannattajana sekä tiedotuskanavana järjestön ja jäsenistön välillä. Tarjoamme myös mahdollisuuden viestinnän opiskelijoille saada kokemusta toimittajan työstä. Tavoitteenamme on tarkastella viestintäjärjestöämme sekä Vaasan yliopistoa monesta näkökulmasta. Camp ilmestyy viisi kertaa vuodessa.

76%

Konfliktin... Kohtaaja

Välttelijä 36% 64%

PÄÄTOIMITTAJA Katri Pulkkinen

TAITTAJA Mira Tarkkanen

ETUKANNEN KUVA Katri Pulkkinen

Kirjasto

Kahvila

32%

ETUKANNEN MALLI

68%

Daniel Rasela

TÄMÄN NUMERON TOIMITUS Hanna Ahopelto, Sara Güven, Milla Heininen, Viivi Hinssa, Juliana Hulkkonen, Tiia Jyrkkä, Jenna Laine, Aino Leveälahti, Oona Myller, Anna Nikkanen, Veera Niskanen, Marko Silventoinen, Katriina Soukka, Jenni Tiainen, & Veera Väisänen

Unelmoitko vaihdosta? En oikeastaan

Todellakin

33% 67%

JULKAISIJA CoMedia ry

YHTEYSTIEDOT camp@comediary.com @camplehti www.comediary.com/camplehti

Sisällys AJANKOHTAISTA

OPINNOT & TYÖELÄMÄ

MIELIPIDE

ILMIÖ

Pääkirjoitus Puheenjohtajan ajatuksia Fuksigallup

4 5 6

10 Elämä Campin jälkeen Lennonit — ryhmä rohkeita suunnannäyttäjiä 11 14 Kirje Kanadasta

Sometutka Kolumni Perhosen päättymätön lento Cruunu vai Claava: Opiskelen, siis olen?

Varoitus: Saattaa herättää tunteita Kansalaisaloitteen vaikutus yhteiskunnassa: valhetta vai mahdollisuus? Toimitus testaa: Paint pouring Taistelu somen sensuuria vastaan Kokkikoulu: Ylihyvä kanakastike

17 18 20

26 28 30 32

KUVA MIRA TARKKANEN

PÄÄKIRJOITUS

Irti suorittamisen kahleista

issä näet itsesi viiden vuoden päästä? Ai että, kuinka paljon vihaan tuota kysymystä. Sinänsä ihan mukava ajatusleikki, mutta usein se vain johtaa loputtomaan ahdistukseen tulevaisuudesta. Onko olemassa mitään oikeaa järjestystä elää elämää? Menevätkö draaman kaaren vaiheet aina samassa järjestyksessä? Ei niiden ainakaan tarvitsisi. Eikä elämää pitäisi suorittaa missään yhteiskunnan asettamassa “oikeassa” järjestyksessä. Ihailen elämän perinteisestä draaman kaaresta poikkeavia tyyppejä. Artikkelit 70-vuotiaista vanhuksista, jotka valmistuvat lukiosta saavat ainakin omat poskeni kääntymään hymyyn. Eikä se herätä häpeää. Eikä sen myöskään pitäisi.

asiat vievät sinua lähemmäs omia unelmiasi. Tai vaikka sitä omaa autoa. Tai vaikka CoMedian vujuille. Minua ei ainakaan haittaa, vaikka oman elämäni draaman kaari koostuisi viidestä ristiriidasta, vuoristoradasta ja kolmesta loppuratkaisulta tuntuvasta elämänvaiheesta. PÄÄTOIMITTAJA Katri Pulkkinen

Suorituskulttuuri varjostaa identiteettikriisejä. Pitäisi suoriutua kouluista, hankkia elämänkumppani, jonka kanssa elää satavuotiaaksi asti, ostaa oma auto tai sijoituskämppä. Tietyn iän jälkeen alkavat kriisit siitä, kuinka pitäisi hankkia lapsia tai rakentaa omakotitalo, jonka pihalla kipittää kultaisennoutajan pentu. Mitä sitten, jos en osaa ajatella edes huomiseen? Luuletko, että tiedän missä olen viiden vuoden kuluttua? Kysymys herättää unelmoimaan. Haluaisin kuitenkin ajatella, että elämä kyllä vie sinne minne kuuluukin. Ehkä en osta omaa asuntoa tai perusta perhettä vielä 35-vuotiaanakaan. Mitä sitten? Kaikesta ei tarvitse aina suoriutua niin kuin muutkin. Aikaa on kyllä ihan tarpeeksi. Siksi pitäisikin päästää irti suorittamisen kahleista. Jos keskitytään nyt vaan siihen, mikä tällä hetkellä tuntuu hyvältä. Siihen, mikä tuottaa onnellisuuden pirskahduksia. Ehkä ne

AJANKOHTAISTA

KUVA MIRA TARKKANEN

PUHEENJOHTAJAN AJATUKSIA

Merkitykselliset hetket

raaman kaari on mielenkiintoinen käsite ja riippuu mielestäni paljon siitä, minkälaista ajanjaksoa tarkastellaan. Elämä ylipäänsä sisältää aikamoisen draaman kaaren, mutta niin myös esimerkiksi sitsi-ilta tai vaikkapa Love Islandin tuotantokausi. Mitä pidempi ajanjakso sitä suurempi kaari. Pidemmässä kaaressa tuskin näkyy pieniä yksityiskohtia, vaan ennemmin niitä suurempia ja merkityksellisempiä asioita.

Suuremman kaaren ajattelu auttaa laittamaan asioita perspektiiviin ja keskittymään oikeasti merkityksellisiin asioihin. Toisinaan sitä on niin kiinni omassa arjessa, että takertuu helposti pieniin asioihin ja stressaa niin sanotusti turhasta. Omia tuntemuksia ei tule vähätellä, mutta välillä tekee hyvää miettiä, onko mielessä pyörivällä asialla merkitystä vielä vuoden tai kymmenen vuoden päästä. Isovanhempien kanssa keskustelu on monesti todella antoisaa ja avartaa omaa ajattelua monessakin asiassa. Oma Pappani on 95-vuotias sotaveteraani ja hänen kanssaan käydyt keskustelut äärettömän arvokkaita. He ovat olleet Mummoni kanssa naimisissa yli 60 vuotta ja nähneet hyvin erilaisia vuosikymmeniä elämänsä aikana. Siinä kaaressa ei enää näy epäonnistuneiden tenttien tai torjuttujen työpaikkojen kaltaiset asiat. CoMedian 30-vuotisjuhlien lähestyessä olen päässyt aitiopaikalta tarkastelemaan ainejärjestömme vanhoja vuosia ja toiminnan kehitystä. Vujutiimi on ollut yhteydessä CoMedian perustajajäseniin ja Cololta on etsitty koko ainejärjestön historian ensimmäinen pöytäkirja. Esiin kaivettujen tietojen perusteella sanoisin, että CoMedia on ehdottomasti draaman kaaren nousevassa vaiheessa. Perinteisestä juonesta poiketen seuraavaksi ei kuitenkaan ole tiedossa loppuratkaisua, vaan jotakin paljon hienompaa.

PUHEENJOHTAJA Anna Nikkanen

Fuksigallup

KUVAT & TEKSTI JENNA LAINE

Alkusysäys tuntemattomaan Yliopiston ovien avautuminen on monelle tiedonnälkäiselle opiskelijalle yksi elämän merkittävimmistä käännekohdista. Jännityksen intensiteetti yltää huippuunsa peripeteian paikkeilla ja uusi elämänvaihe saa vihdoin alkunsa. Matkan varrella kamppaillaan pääsykoemateriaalien kanssa, eikä peruskonfliktin myönteistä kehitystä ainakaan helpota jo tutuksi tullut vastavoima, maailmanlaajuinen pandemia. Asteittainen palautuminen normaaliin arkeen sysää fukseja kohti kliimaksia ja yhden jos toisenlaisetkin ristiriidat kärjistyvät äärimmilleen. Miltä fuksisyksyn draaman kaari näyttää laskevan toiminnan aikana ja millaisia ajatuksia uusilla viestinnän opiskelijoilla pyörii mielessä ensimmäisten viikkojen loppuratkaisun häämöttäessä?

Ajatukset liittyen opiskeluun ja opintojen etenemiseen ehtivät muotoutua jonkin verran kesän aikana. Kyseiset odotukset ovat sittemmin vahvistuneet ja on ollut mukavaa huomata, että tutkinnosta pystyy todella tekemään omannäköisen, valitsemalla itseään kiinnostavia kursseja. Onnistuminen on täten itsestä kiinni ja opettaa varmasti vastuuta, josta tulee olemaan hyötyä tulevaisuudessa. Uusi kotikaupunkikin alkaa tuntua pikkuhiljaa kodilta ja uusiin ihmisiin on saanut tutustua toden teolla. Hauskat fuksitapahtumat ovat myös osaltaan edesauttaneet sopeutumista. Etäopiskeluun rupeaa tottumaan, mutta kokonaisvaltaisen kokemuksen puuttuminen, liittyen yliopiston alkamiseen, harmittaa. Odotankin, että lähiopetukseen siirtyminen onnistuisi pikimmiten ja päästäisiin ottamaan kaikki irti yliopistoajasta.

Syksy on alkanut rennoissa merkeissä ja tuntuu, että uudet opiskelijat on otettu avosylin vastaan. Niin Vaasa kuin yliopisto-opinnotkaan eivät olleet kovin tuttuja ennen niiden alkamista ja valtava tietotulva on saanut pään hieman sekaisin. Uskon ja toivon, että asiat selkenevät syksyn mittaan ja omiin opintoihin tulee saamaan enemmän varmuutta. Tällä hetkellä käytössä oleva hybridimalli sopii itselleni paremmin kuin hyvin, ja antaahan se enemmän vapautta kuin perinteinen järjestelmä. Etäopiskelu mahdollistaa osallistumisen silloin tällöin toiselta paikkakunnalta, mutta kampukselle päästessä on aina kivaa nähdä kavereita. Tapahtumista omia suosikkejani ovat olleet ehdottomasti fuksipiknik sekä kampusralli, joissa rakentuneen yhteishengen pystyi aistimaan ja kaikilla tuntui olevan hauskaa!

Vera Rantala

Milla Juvonen

Syksyn aloitus ja fuksiviikot ovat kuluneet tietynlaisessa uusien tuttavuuksien ja kiireisten päivien kuplassa. Olin kuullut paljon hyvää Vaasan opiskelijaelämästä ja sain ympäri Suomea opiskelevilta kavereiltani hyödyllisiä vinkkejä liittyen korkeakouluopiskeluun. Lyhyehköt välimatkat, meren läheisyys sekä yleinen miljöö ovat luoneet kotoisan tunnelman ja uskon, että tulen viihtymään uudessa kotikaupungissa mainiosti. Pikkukaupungin kasvattina siirtymä Vaasaan tuntuikin sopivalta, vaikka tutun ja turvallisen taakse jättäminen on aina jännittävää. Odotan tulevilta kuukausilta ja vuosilta ihan tavallista arkea ja uusien rutiinien muodostumista. Motivaatio itse opiskeluun on kova, enkä malta odottaa kiinnostavia kursseja, joissa pääsee oppimaan alamme eri ulottuvuuksista. Yleisesti viestintä tuntuu omalta jutulta, joten seuraava askel voisi olla itseään eniten kiinnostavan suuntauksen löytäminen!

Katriina Aalto Fiilis kuluneista viikoista on tosi hyvä ja on ollut kivaa, että tapahtumia on onnistuttu järjestämään rykelmittäin, rajoituksista huolimatta. Tulin Vaasaan avoimin mielin, enkä oikein tiennyt mitä odottaa. Nyt alkuun pääsemisen jälkeen alavalinta tuntuu onneksi oikealta ja odotan pääseväni kehittämään itseäni tulevien opintojen aikana! Etäyhteyksin järjestetyt tapahtumat mietityttivät alkuun, mutta ovat yllättäneet ehdottoman positiivisesti. Sen sijaan koululle olisi mahtavaa päästä pian, sillä sosiaalinen piiri on vielä suppea ja harrastukset vähäisiä. Vielä kun lopuistakin rajoituksista päästään, niin Vaasa tulee varmasti näyttämään parhaat puolensa ja opiskelijat pääsevät tutustumaan toisiinsa yli oppiainerajojen.

Ella Anttalainen

Tuntemattomaan kaupunkiin ja ensimmäiseen omaan kotiin muuttaminen jännitti hirveästi, mutta uudet kaverit ja kivat tapahtumat ovat pitäneet kiireisenä ja auttaneet sopeutumaan. Vaasasta on kuoriutunut kaunis ja kompakti kaupunki, jonka tuulisuus pääsi hieman yllättämään. Opiskelijoiden suuren määrän huomasi heti ensimmäisistä päivistä lähtien ja punaisia haalareita vilahtelee siellä sun täällä. Kurssien alkaminen etänä on osoittautunut toimivaksi, eikä luentojen katsominen kotisohvalta käsin ole ollut lainkaan hullumpi järjestely. Etätyöskentely varmasti myös valmentaa tulevaa, dynaamista työelämää varten. Tähänastisista tapahtumista etänä järjestetyt harkkasitsit olivat äärimmäisen onnistuneet ja odotan innolla paljon puhuttuja VYY:n kastajaisia!

Hanna Rautio

Uusi tapa löytää unelmiesi työpaikka tai tekijät. Me uskomme, että kun työelämästä tehdään sekä ihmisten, että yritysten unelmia toteuttava kokonaisuus, ihmiset ovat onnellisempia, yritykset menestyvämpiä ja koko yhteiskunta kestävämpi. Suomen suurimpana työnhakupalveluna tarjoamme työnhakijoille eniten avoimia työpaikkoja, hyödyllisiä vinkkejä työnhakuun tai uuden suunnan löytämiseen sekä aitoja tarinoita työelämästä. Työnantajille räätälöimme vaikuttavimmat digitaalisen ja strategisen rekrytoinnin ratkaisut sopivien työntekijöiden löytämiseksi.

Virittäydy työelämään Duunitorilla osoitteessa duunitori.fi

KAIKKI AVOIMET TYÖPAIKAT

TYÖNHAKUOPAS

DUUNIVAHTI

TYYPPITESTI

KESÄTYÖT

TEKSTI JULIANA HULKKONEN

Elämä Campin jälkeen Rakkaus kirjoittamiseen ja kiinnostus ajankohtaisiin asioihin sai Lotta Mikkilän aloittamaan viestinnän opinnot. Jo fuksina Lotta lähti mukaan Campin toimintaan ja vuonna 2019 hän toimi lehden päätoimittajana. Nyt Lotan loppusuoralla olevat opinnot ovat vuoden mittaisella tauolla, jotta hän voi keskittyä uuteen työhönsä. Ennen Campia Lotta oli päässyt tekemään toimittajan töitä, kun hän lukioaikana työskenteli viikonloppuisin kotipaikkakuntansa Teuvan paikallislehdessä. Yliopisto-opintojen alettua Campin tekeminen houkutteli, koska Lotta halusi kirjoittaa opiskelijoille tärkeistä aiheista ja tutustua uusiin ihmisiin. “Campin tekemisestä on paljon hyviä muistoja ja sitä kautta sain hyviä ystäviä. Töitä hakiessani olen myös pystynyt käyttämään Campia varten kirjoittamiani tekstejä työnäytteinä. “

Campin päätoimittajana oleminen oli Lotalle arvokas ja opettavainen kokemus. “Opin journalistista vastuuta, tiimityöskentelyä ja palautteen antamista. Päätoimittajana ollessa oivalsin kuitenkin, että johtajan rooli ei ole minua varten. Vaikka ideointi ja organisointi oli kivaa, nautin enemmän siitä, että sain vain kirjoittaa.” Tällä hetkellä Lotan päivät kuluvat sosiaalisen median parissa, sillä hän aloitti syksyllä työn Helsingin Sanomien sometuottajana. Uusi työ tuo virkistävää haastetta, koska nyt hän saa kertoa tarinoita myös visuaalisesti. 10

“Nykyinen työ tuntuu kaikista eniten omalta jutulta. Viihdyn uutismaailmassa, mutta pelkkä toimittajan työ ei ole sitä, mitä kaipaan. Olen kiinnostunut viestinnästä monipuolisesti, minkä vuoksi nautin siitä, mitä teen nyt.” Some on ollut Lotalle intohimon kohde jo pitkään. Kun hän oli Campin päätoimittaja, lehdelle perustettiin Instagram-tili, minkä päivittämisestä Lotta tykkäsi paljon. Hän uskookin, että harrastuneisuus on vienyt hänet tähän pisteeseen urallaan. “Haluan korostaa harrastuneisuuden merkitystä työnhaussa. Jos on intohimo johonkin asiaan ja sitä haluaisi tehdä työkseen, kannattaa vaan rohkeasti yrittää. Omia kiinnostuksen kohteita ja osaamista saa hehkuttaa työhakemuksissa, vaikka niitä asioita ei työpaikkailmoituksissa erikseen mainittaisi.” Lotta kokee, että hänellä on ollut hyvä tuuri työnhaussa. Silti myös määrätietoisella asenteella on ollut iso merkitys. Monet ihmettelivät, kun hän haki jo ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen oman alan töitä. Lotalla ei kuitenkaan käynyt muu vaihtoehto mielessä. “Ajattelen, että vaikka olisi vain 70 prosenttia hyvä jossakin asiassa, sitä kannattaa silti tehdä. Se voi hyvin riittää, joten ei kannata yrittää olla täydellinen.”

OPINNOT JA TYÖELÄMÄ

KUVAT OLLI PUUMALAINEN TEKSTI MARKO SILVENNOINEN

Lennonit – Ryhmä rohkeita suunnannäyttäjiä

Vaikkakin elämme näennäisesti rauhallisessa maassa, jota kuvaillaan jopa yhdeksi maailman turvallisimmista lintukodoista, ratkaisemattomat konfliktit jatkavat olemassaoloaan myös täällä. Rauhan merkitystä ei voi olla alleviivaamatta, sillä maailman kehittyessä kehittyy myös uusia uhkia hyvinvointiamme horjuttamaan. Useimmat niistä piiloutuvat yhteiskunnan rakenteisiin ja näyttävät kyntensä ilkeinä sanoina, syrjin-

tänä ja ulkopuolelle sulkemisena. ”Rauhan tavoitteleminen nykypäivänä on todella tärkeää kontekstista riippumatta – voidaan puhua esimerkiksi valtioiden välisestä rauhasta, sovinnon tekemisestä ja somerauhasta. Kehorauhasta ja mielenrauhasta. Rauhoittumisesta ja siitä, että jokaisen tulisi voida olla ja tehdä rauhassa sitä, mitä haluaa”, pohtii Lennonit-ryhmässä reilun vuoden verran vaikuttanut Veera Niskanen.

Riidat ratkotaan puhumalla Uudet kokemukset ja tahto vaikuttaa innoittavat rauhanlähettilääksi Lennonit ovat vapaaehtoistoiminnasta koostuva ryhmä rohkeita ja erilaisista taustoista tulevia nuoria, joita yhdistää kiinnostus ja tahto toimia rauhallisen maailman eteen. Rauhanryhmä pyrkii sosiaalista mediaa hyödyntäen edistämään tilaa, jossa konfliktit voitaisiin ehkäistä tarjoamalla nuorille tietoa vuorovaikutus- ja konfliktinratkaisutaidoista. Ryhmää ei ole tituleerattu rauhanlähettiläiksi turhaan, sillä Lennonit toimivat Nobelin rauhanpalkitun, entisen presidentti Martti Ahtisaaren perustaman konfliktinratkaisujärjestö CMI – Martti Ahtisaari Peace Foundationin alaisuudessa. Tällä hetkellä ryhmässä on noin 20–30 aktiivista rauhanlähettilästä, Niskanen avaa.

Lennoneiden tarina alkaa vuodesta 2017, jonka myötä rauhanlähettiläät ovat päässeet jakamaan konfliktinratkaisutaitoja muille saman ikäisille nuorille esimerkiksi kouluvierailuiden yhteydessä. ”Yksi vuosittaisista tapahtumista on valtakunnalliset Ahtisaari-päivät, joiden tarkoituksena on tuoda sovittelun teemoja kouluihin ympäri Suomen. Marraskuisessa tapahtumassa Lennonit ovat perinteisesti jalkautuneet kouluihin puhumaan rauhaan liittyvistä teemoista”, Niskanen kertoo. Hän täsmentää, että tapahtumien ohella ryhmän toiminta koostuu muun muassa yhdessä oppimisesta ja kouluttautumisesta, keskusteluista sekä verkostoitumisesta.

Lennoneihin kuuluminen tarjoaa jäsenilleen ainutlaatuisia tilaisuuksia päästä oppimaan muilta, sillä ryhmä kokoaa yhteen monipuolisen kattauksen eri alojen taitajia. Niskanen innostui hakemaan mukaan siskonsa esimerkistä, joka aloitti ryhmässä vuotta aiemmin. ”Vuoden verran häntä ja toimintaa seuranneena päätin itsekin osallistua”, Niskanen toteaa. ”Lennonit vaikutti täydelliseltä paikalta oppia uutta, tutustua uusiin ihmisiin ja yhdistää omia intressejä ja arvoja: luovuutta, taidetta, tasa-arvoa ja pasifismia. Ja sitä se on ollutkin”. Sitemmin Niskanen on päässyt hyödyntämään taitojaan esimerkiksi koordinoiden ja visualisoiden viime keväänä toteutettua Riidat ratkotaan -kampanjaa sosiaalisessa mediassa. Uutena rauhanlähettiläänä aloittanut Salaado Qasim puolestaan hakeutui mukaan Lennoneihin, sillä häntä innoitti toiminta positiivisen rauhan edistämisen puolesta. ”Haluan erityisesti vaikuttaa maahanmuuttajien aliedustukseen ja rakenteelliseen rasismiin oppilaitoksissa. Suo-

”Haluan erityisesti vaikuttaa maahanmuuttajien aliedustukseen ja rakenteelliseen rasismiin oppilaitoksissa. Suomessa korkeakouluopiskelijoista reilu kymmenen prosenttia on ulkomaalaistaustaisia. Luku ei ole suuri.” messa korkeakouluopiskelijoista reilu kymmenen prosenttia on ulkomaalaistaustaisia. Luku ei ole suuri.”, Qasim kertoo. Ryhmäläiset toteavat, että toiminnasta on tarttunut matkaan tärkeitä oppeja ja eväitä tulevaisuuteen. Vuonna 2019 Lennoneissa aloittanut Roosa Niskanen toteaa, että rauhanlähettiläänä toimiminen on tuonut varmuutta omaa esiintymistä kohtaan puhetapahtumien myötä kertyneen kokemuksen ansiosta. Niskanen opiskelee journalistiikkaa, ja kertookin, että toiminnassa kertynyt mediakokemus on tukenut häntä opinnoissaan.

Uusia rauhanlähettiläitä etsitään vuosittain Uusia lisäyksiä Lennoneiden rauhanlähettiläiksi haetaan aktiivisesti kerran vuodessa, joista viimeisin katras uusia rauhanlähettiläitä liittyi toimintaan juuri alkusyksystä. Veera Niskanen

kertoo, ettei toiminta rauhanlähettiläänä katso ammattia tai omaa erikoisalaa, vaan mukaan toivotaan tekijöitä aina graafikoista kirjoittajiin, puhujiin kuin aktivisteihinkin. Kaikkia tekijöitä yhdistää kiinnostus yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, uuden oppimiseen ja ennen kaikkea rauhantyöhön – ja juuri tällaisista teemoista kiinnostuneelle nuorelle rauhanlähettilästoiminta Lennoneissa sopii, toteaa Niskanen. Vaikka Lennonien fyysinen toimipaikka sijoittuu Helsinkiin, ei kaukainen asuinpaikkakuntakaan koidu kompastuskiveksi – tapaamisiin ja toimintaan voi osallistua ongelmitta myös etäyhteyksien varassa. ”Tapaamme noin kerran kuussa paikan päällä Helsingissä tai Google Meetsin välityksellä. Itse olen pärjännyt hyvin lähes pelkkien etäyhteyksien kanssa”, Niskanen täsmentää. Uusien aktiivien etsinnästä ilmoitetaan Lennonien omissa sosiaalisen median kanavissa (@wearelennons), jotka kannattaakin käydä lisäämässä omalle seurantalistalle.

KUVA & TEKSTI TIIA JYRKKÄ

Kirje Kanadasta S

amaan aikaan jännittää, vähän ahdistaa, mutta päällimmäisenä tunteena on kuitenkin innostus. Siltä vaihtoon lähteminen ainakin minulle tuntui. Ensimmäisten päivien aikana kanadalainen opiskelija pyysi, että kertoisin hänelle lukukauden lopussa, oliko vaihto-opiskelu hyvä kokemus. Vastasin jo silloin muutaman päivän jälkeen, että ehdottomasti on. Nyt olen opiskellut noin kuukauden vaihtoyliopistossani University of the Fraser Valleyssa Kanadassa. Yliopisto sijaitsee Vancouverin lähellä Abbotsfordissa, joka on hieman Vaasaa suurempi kaupunki. Tiedän olevani todella etuoikeutettu, että lopulta pääsin lähtemään vaihtoon. Ymmärsin jo hakiessani vaihtopaikkaa Kanadasta, että koronatilanne tulisi tekemään käytännön järjestelyistä tavallista monimutkaisempaa. Vielä muutamaa viikkoa ennen Kanadaan saapumista oli epävarmaa, tulisiko vaihto edes toteutumaan, sillä viisumin saaminen viivästyi koronan vuoksi. Lopulta kaikki kuitenkin järjestyi ja pääsin reissuun. Jo Vancouveriin saapuminen oli jännittävä hetki, mutta eniten epävarmuutta koin ensimmäisinä päivinä asuntolaan muuttamisen jälkeen. Yhtäkkiä kaikki oli uutta: kämppis, kampus, kaupunki ja

kaikki ihmiset ympärillä. Onneksi kurssit alkoivat vasta seuraavalla viikolla, joten minulla oli viikko aikaa totutella uuteen kotiin. Asun soluasunnossa kanadalaisen kämppikseni kanssa. Olen onnellinen siitä, että hän on Kanadasta, sillä minulle tulee jäämään ainakin yksi todella läheinen kontakti täältä. Myös muihin vaihtareihin tutustuminen on tuntunut helpolta, koska asumme kaikki samassa asuntolassa. Lisäksi kaikki ovat aina mukana, mitä ikinä joku ehdottaakaan ryhmächatissa illan ohjelmaksi. Tuo asenne kai yhdistää meitä. Nautin todella paljon tavallisesta arjesta kampuksella, koska saamme osallistua luennoille paikan päällä, opiskella kirjastossa ja viettää aikaa kahvilassa. Parasta ovat olleet kuitenkin viikonloppureissut muiden vaihtareiden kanssa. Vaihtolukukauteni on kuitenkin vasta alussa, sillä vaihtoa on vielä jäljellä lähes kolme kuukautta. Luultavasti nuo kolme kuukautta tuovat mukanaan lisää unohtumattomia reissuja uusien ystävien kanssa, mutta myös tavallista arkea kampuksella. Terkkuja Vaasaan!

Hyvä viestinnän opiskelija, Tiesitkö, että sinäkin olet oikeutettu Journalistiliiton tarjoamaan tukeen ja turvaan? Työelämään siirryttyäsi olet edelleen tervetullut jäseneksi, toimit sitten tiedottajana, toimittajana tai muuna viestintäammattilaisena. Jäsenenämme saat muun muassa • Pressikortin • Lakimiestemme palvelut, kuten neuvontaa työsopimuskysymyksissä ja apua free-palkkioneuvotteluihin. • Matkustaja-, tapaturma- ja oikeusturvavakuutuksen • Pääsyn koulutus- ja muihin tapahtumiimme • Työttömyyskassan jäsenyyden (työsuhteisena) – toimeentulosi on turvattu työttömyyden sattuessa. • Mahdollisuuden liittyä Journalistiliiton kasvavan työosuuskunnan eli Mediakunnan yhteisöön. Mediakunta muun muassa hoitaa puolestasi freetyön laskutuksen ja kirjanpidon. • Ammattilehti Journalistin ja sähköiset jäsenkirjeemme • Oikeuden käyttää liiton lomamökkejä eri puolilla Suomea • Alennusta useista tuotteista ja palveluista

Tutustu palveluihimme tarkemmin osoitteessa journalistiliitto.fi. Ota yhteyttä ja kysy lisää: journalistiliitto.fi/ yhteystiedot. Tervetuloa vahvistamaan joukkoamme – ja edistämään omaa uraasi!

VIESTINTÄTOIMISTO

Pohjoisranta BCW Pohjoisranta BCW sai alkunsa vuonna 1995 perustajiensa halusta uudistaa suomalaista viestintäalaa. Olemme strateginen viestintätoimisto, joka auttaa asiakkaitaan löytämään oman äänensä. Tuomme yhteen analytiikan, strategisen suunnittelun, PR:n, vaikuttajaviestinnän, vaikuttajamarkkinoinnin, talousviestinnän, kriisiviestinnän, valmennuksien sekä visuaalisen tuotannon ammattilaiset. Olemme osa globaalia viestintätoimistoketjua Burson Cohn & Wolfe. Yhdistämällä tietoa, luovuutta ja kekseliäisyyttä BCW asettaa strategisen suunnan asiakkaidensa viestinnälle saaden ihmiset ajattelemaan, tuntemaan ja toimimaan. www.bcw-global.com/fi

SOMETUTKA SOMETUTKA SOMETUTKA SOMETUTKA SOMETUTKA SOMETUTKA SOMETUTKA S TEKSTI SARA GÜVEN & HANNA AHOPELTO

Nro 1.

Second hand

Yhä useammat somevaikuttajat kannustavat käytetyiden vaatteiden ostamiseen uusien sijaan. Vaikuttajat ovat mainostaneet ahkerasti esimerkiksi H&M x Sellpy sekä Zalandon Pre-owned –mallistoja, joista pystyy ostamaan merkkien vaatteita käytettyinä. Second-hand sovellus Tise on myös kasvat-

Nro 2. @abbavoyage

tanut suosiotaan hurjasti vaikuttajien avulla, ja yhteistöitä onkin näkynyt ympäri somea. Heidän Instagramissaan @tise.fi ilmoitetaan aina esimerkiksi uusimmista “dropeista” eli vaate-eristä, jotka tulevat myyntiin.

ABBA ARE BACK! Abba on tehnyt näyttävän paluun ilmoittamalla uudesta albumista sekä Lontoossa keväällä 2022 järjestettävästä hologrammikonsertista. Uusinta Voyage –albumia saamme vielä odottaa marraskuulle, mutta singlet I Still Have Faith in You sekä Don’t Shut Me Down ovat jo julkaistu. Paluunsa kunniaksi Abba on myös

uudistanut sosiaalisen median kanavansa. Erityisesti Abban liittyminen TikTokkiin on herättänyt suurta huomiota ja tili onkin saanut huimat 1,9 miljoonaa seuraajaa vajaan kuukauden aikana. TikTokeissa Abban jäsenet arvostelevat esimerkiksi legendaarisia keikka-asujaan sekä reagoivat muiden käyttäjien versioihin Abban kappaleista.

Medioissa ja somessa on viime aikoina puhuttanut paljon pikaruokaketju Hesburgerin työolot. Keskustelu sai alkunsa elokuun lopulla yrityksen vastuullisuuskampanjasta, jossa Hesburgerin kerrottiin olevan oiva ensimmäinen työpaikka. Sittemmin useat ketjun nykyiset sekä entiset työntekijät

ovat tuoneet esiin ravintoloiden työolojen todellisen tilan. Monet ovat joutuneet työskentelemään ilman taukoja aamusta iltaan, ja vuoroista on saatettu pakottaa lähtemään aikaisemmin ilman palkkaa. Aihe on innoittanut ahkeraan somekeskusteluun työoloista ja työntekijöiden oikeuksista.

Nro 3. Case-Hesburger

Nro 4. Met Gala Amerikassa järjestettävä muotia juhlistava hyväntekeväisyysgaala Met Gala pidettiin syyskuussa teemalla “In America: A Lexicon of Fashion” (suom. ‘’Amerikassa: Muodin sanasto’’). Tänä vuonna huomion punaisella matolla varasti reality-tähti Kim Kardashian, 16

jonka kasvoton kokomusta-asu kirjoitti Amerikan Voguen mukaan gaalan säännöt uudelleen. Tämä asu on niittänyt huomiota edelleen myös Instagramissa ja TikTokissa lukuisten meemien ja vitsien myötä.

MIELIPIDE

A A A A AK A A

KUVITUS VEERA NISKANEN TEKSTI MILLA HEININEN

aikki tietävät, ettei sosiaalinen media näytä kenenkään elämästä koko totuutta, eikä kenenkään elämä ole jatkuvia kiiltokuvia. Jokaisella meistä on joskus huonoja ja tylsiä päiviä, jolloin ei yksinkertaisesti tapahdu mitään. Siitä huolimatta minun on vaikea muistaa tätä itsestäänselvyyttä. Ne kiiltokuvat nimittäin sokaisevat minut. Kun istun yksin kotona ja näen jonkun elävän elämäänsä koko sielunsa voimin, muuttuvat omat huippuhetkeni nopeasti laimeiksi, kädenlämpöisiksi ja hieman mitäänsanomattomiksi. Olen iloinen näiden ihmisten puolesta, mutta tieto siitä, että joku elää juuri nyt unelmiani todeksi, kiskoo mielialaa alaspäin. Enhän minä ole päässyt lähellekään niiden toteuttamista. Minun elämäni on hyvin arkista, täynnä deadlineja ja kotitöitä. Somevirran keskellä soutaessa FOMOsta on tullut tuttu tunne. Nähdessäni muiden elämästä vain ne vaaleanpunaiseksi hattaraksi romantisoidut hetket, huolestun siitä, että koko ajan tapahtuu jotain uskomattoman upeaa, enkä minä ole paikalla kokemassa sitä. Samalla huomaan tarvetta kompensoida tätä tunnetta jakamalla kimalleliimalla koristeltuja hetkiä myös omasta elämästäni. Niin kuin olisi pakko huutaa, että minäkin olen kiinnostava, katsokaa minua! Ja mikä tärkeintä, älkää unohtako minua.

Kolumni

Someparadoksia purkamassa Vaihtovuosi Etelä-Afrikassa, roadtrip Norjan vuoristossa, unelmien harkkapaikka ja vapauden kesä Helsingissä. Loputon kuvavirta puhelimessani kertoo tarinaa satujen päähenkilöistä, joiden elämä on pyrähtelyä tähtihetkestä toiseen. Minä katson tätä virtaa ihaillen, ja samalla tunnen häivähdyksen kateutta. Milloin on minun tähtihetkieni vuoro?

huomaamattani ruokkineeksi myös muiden kateuskierteitä. Jonkun toisen mielestä juuri minun feedini ja stoorini saattavat olla täynnä jotain sellaista, mitä hän kaipaa elämäänsä. On nurinkurista, että tämä jotenkin helpottaa oloani — en ehkä olekaan ainoa, joka tuntee näin. Tietoisuus siitä, että muutkin saattavat painia näiden samojen tunteiden kanssa, ei kuitenkaan auta pidemmällä aikavälillä. Kierre ei katkea, jos mikään ei koskaan muutu. Alkaa näyttää siltä, että ratkaisun avain on minussa itsessäni ja omien ajattelutapojeni tietoisessa muuttamisessa. Kun näen jonkun tekevän unelmistani totta, haluan inspiroitua tavoittelemaan niitä vielä kovemmin. Haluan muistaa, että Instagram ei kerro koko totuutta oikeastaan mistään. Kaikkein eniten kuitenkin haluan oppia arvostamaan omaa arkeani ja elämääni riippumatta muiden kokemuksista — minä kun se oman elämäni main character olen.

Yrittäessäni parantaa omaa oloani tulen melkein

KUVA IIDA VALME TEKSTI VEERA NISKANEN

Perhosen päättymätön lento Vuonna 2017 Rumba kuvaili Yeboyahin esikoissingle Broflakea “myrskyvaroitukseksi”. Ja niinhän siinä kävi. Kotelosta kuoriutui perhonen, jonka siiveniskut saivat minussa aikaan tunnemyrskyn, josta en halua toviin toipua. Voisin väittää, että helsinkiläisartisti Yeboyahin

eli Rebekka Kuukan debyyttialbumi Perhosefekti on ollut yksi tämän vuoden odotetuimmista kotimaisista pitkäsoitoista. Kuuluin itsekin malttamattomien odottajien joukkoon. Vuonna 2019 julkaistu Elovena EP teki vaikutuksen niin tarinankerronnan ja melodioiden vuoropuhelulla kuin visuaalisuudellakin. Tuoreelta esikoisalbumilta julkaistut singlet Mitä tarviit, Kredi (feat. NCO), Just se ja Tekee mieli eivät nekään jättäneet kylmäksi. Saatoinkin olla lievästi innostunut avatessani kokonaisuuden ensimmäisen kerran Spotifysta. Huomioni kiinnitti jo pelkän nimen perusteella intron ja Mitä tarviit -singlelohkaisun jälkeinen Herkkä: kaksi ja puoli minuuttia kestävä upbeat-oodi tunteiden näyttämiselle ja niistä puhumiselle, jonka toivoisi kestävän ikuisesti. Yeboyah kuvailee herkkyyttä voimavaraksi, “taikavoimaksi, jonka avulla lennetään”. En muista milloin olisin kuullut, että ominaisuus, josta olen itsekin kokenut ajoittain epävarmuutta, sanallistettaisiin noin kauniisti – samalla kuitenkin gangstasti, asenteella. Voi kuinka toivoisin, että jokainen omien tunteidensa patoaja ja erityisherkkyyksien kanssa elävä herkkä sielu laittaisi tämän kuulokkeisiinsa. “Tehään tunteiden näyttämisestä freshii”. Kun kuuntelin kappaleen ensimmäisen kerran, itkin. Ja tiedätkö mitä? Se oli aika freshii.

“Miks oisin ulkona, ku voin olla himassa”. Näin introverttina kyseinen lyriikka sai sisäisen 18

minäni hihkaisemaan “Can relate!” niin kovaa, kuin sisäinen minäni vain pystyy. Albumin puoliväliä värittävä Yamaha juhlii jokaisen oikeutta tehdä tai olla tekemättä, halua mennä tai olla menemättä. Mielestäni on hienoa, että yksin olemisesta ja oman ajan tarpeesta voidaan tehdä musiikkia siinä missä villeistä illanvietoista ja klubi-iltamistakin. Ekstroverttius ei ole millään tavalla introverttiutta superiorimpaa. Tai toisinpäin. Sama tematiikka jatkuu myöhemmin myös Omaa lomaa -kappaleella. Välillä parhaat reivit voivat olla yksin omien huonekasvien kanssa. Linnunlaulusta alkava Onnellinen taas tarjoaa samaistumispintaa varmasti monelle, myös itselleni. Yeboyah onnistuu sanoittamaan lähes täydellisesti omat ajatukseni ja kokemukseni viimeisen vuoden ajalta. Ainainen kiire, jaksamisen puute ja uupuminen ovat isoja ja jopa surullisen ajankoh-

taisia teemoja nyky-yhteiskunnassa. Kasvimetaforilla koristellun kappaleen melodiakulussa on kuitenkin keveyttä. Valoa, elämäniloa ja toivoa. “Vuoden teema: tasapaino”. Itsensä kuunteluun kannustava muistutus, johon ajattelin ainakin itse tarttua. Näen musiikin vahvasti väreinä ja kuvina. Visuaalisen Elovena EP:n tavoin Perhosefekti suorastaan hivelee synesteettistä puoltani. Singlejulkaisut Mitä tarviit, Kredi ja Just se saivat aiemmin tänä vuonna ympärilleen musiikkivideot, joiden visuaalinen maailma jatkuu luontevasti myös albumin puolelle. Vihreää, oranssia, keltaista, pumpulia, vesiputouksia, kukkia, aaltoja ja usvaa. Kuvia, jotka muodostuvat verkkokalvoille pelkästään albumin vastaavan tuottajan Yrjänän loihtimista tuotannollisista elementeistä. Mitä tarviit -kappaleen ensimmäiset 30 sekuntia ovat kuin suoraan elokuvasta, puhumattakaan acapellana kaikuvista kuorolauluista albumin aloittavalla ja lopettavalla raidalla. Myös Hassan Maikalin keväällä julkais-

tun Betonitarha-debyyttialbumin tuotannosta päävastuussa olleen taikurin kädenjälkeä ei voi kuin ihastella. Ihailen suuresti Yeboyahin tapaa kirjoittaa. Sitä, miten isoista ja vaikeistakin teemoista voidaan keskustella musiikin keinoin. Sitä, miten äänimaisemien avulla voidaan puhua ja puhutella. Sitä, miten kolmetoista kappaletta voi tarjota niin paljon samaistumispintaa niin monelle. Riimit tulevat suoraan sydämestä vahvojen tuotantojen ja melodisten elementtien sävyttämänä. Albumin päättävä Musta tyttö magiaa yhdessä Rosa Costen kanssa on tästä upea esimerkki. Levyllä kuuluu rakkaus niin itseä kuin ympäröiviä ihmisiä kohtaan. Kaikkea ympärillä olevaa kohtaan. Kuuntelijaa lennätetään herkkyyden ylistyksestä keinuvaan itseilmaisua juhlivaan anthemiin. Rakenteita kritisoidaan ja setämiehiä räpätään suohon. Maailmalle tarjotaan se, mitä se tarvitsee.

KUVITUS VEERA NISKANEN TEKSTI OONA MYLLER & VEERA VÄISÄNEN

Cruunu vai Claava

Opiskelen, siis olen? Tuijotan Zoomissa mustia ruutuja ja pohdin, olenkohan koskaan tavannut kyseisiä ihmisiä kasvotusten. En osaa yhdistää nimiä kasvoihin, enkä voi olla varma, ovatko he edes samalla alalla kuin minä. Kun kuvittelin opiskelijaelämän iloja, mielessäni ei ollut tämä kasvoton musta massa.

Etenkin mediassa Vaasan viime vuoden ankaraan koronatilanteeseen löytyi vain yksi syyllinen: me opiskelijat. Koronafuksiudesta on jäänyt mieleen ulkopuolisten paheksuvat katseet, kun olen liikkunut julkisesti haalarit päälläni. On ristiriitaista, että haalareiden tulisi olla riemun ja ylpeyden aihe, mutta nyt niistä on jäänyt vain ikävä leima otsaan. En koe kuuluvani yhteisöön. En tunne koulun

käytäviä taikka sitsisääntöjä. Jos käyn kampuksella syömässä, tuntuu, että kaikki näkevät lävitseni ja tietävät, että olen vielä hukassa. Opiskelijaidentiteetti on käsitteenä tuntematon. Yleinen mantra kuuluu, että kaikki on omasta asenteesta kiinni ja sen kuin vain menet ja teet. Näin helppoa opiskelijaidentiteetin luomisen siis pitäisi olla. Kynnys on kuitenkin vuodessa vain kasvanut ja kasvanut. Korona on pakottanut meidät kaikki eristyksiin melkein kahdeksi vuodeksi, ja nyt kun paluu normiin on tapahtumassa, ei tiedä miten sosiaalisissa tilanteissa käyttäytyä. Eristyneisyys on varmasti laukaissut monissa sosiaalisten tilanteiden pelkoa.

Me, tämän tekstin kirjoittajat, olemme onnekkaassa asemassa, sillä ystäviä on löytynyt ja yhteisöllisyyttä on pyritty luomaan. Ehkä tulevaisuudessa voimme nauraa, kuinka paljon etäsitseistä on voinutkin innostua. Tosiasia on se, että jotkut ovat joutuneet viettämään ensimmäisen opiskelijavuotensa aivan yksin. Voimme kuitenkin olla kiitollisia siitä, että yliopiston toimesta tilanteeseemme on reagoitu. Toivottavasti pian ei tarvitse enää tuijottaa mustia Zoom-ruutuja ja voimme yhdessä olla oman elämämme filosofeja: opiskelemme, siis olemme!

R LOCA U O

Toisaalta normaaliaikaan palaaminen jännittää. Normaaliarjesta ei ole vielä kokemusta, joten kaikki tuntuu uudelta ja ehkä jopa hieman ahdis-

tavalta. Olo on kuitenkin myös toiveikas. Uusista opiskelijatapahtumista kuuleminen herättää innostusta. Olemme vasta opintojen toisella vuodella, joten aikaa vielä on. Päivä päivältä haalarit pukevat meitä paremmin.

TRADE

MARK

W W W. C A R L I N G S . C O M

NS ST

E R O

CoMedian jäsentarraa näyttämällä saat

-15% kaikista tuotteista Vaasan Carlings -myymälässä. Carlings Vaasan löydät Espen -kauppakeskuksesta.

TEKSTI JENNI TIAINEN

ILMIÖ

Miten kuvailisit rakastuneisuuden tunnetta yhdellä sanalla? Mitkä ovat olleet vaikeimmat hyvästisi? Kenen seurassa voit olla kaikkein haavoittuvaisimmillasi? Kuinka avoin uskallat olla, kun korttipeli kysyykin juuri niitä vaikeimpia kysymyksiä?

We’re not really strangers, WRNS, on korttipeli, jonka tarkoituksena on auttaa luomaan vahvoja, merkityksellisiä ihmissuhteita. Se kannustaa pelaajiaan olemaan avoimia ja tarkastelemaan itseään ja toisiaan upouusista näkökulmista. Kyseessä on siis tunteilla pelaamista – hyvällä tavalla ja ketään satuttamatta. Itse pelin uniikkiuden lisäksi huomiota on herättänyt yrityksen tunteisiin pohjautuva perinteisiä rajoja rikkova somemarkkinointi.

sinut eniten?”. Viimeisenä on kortti, joka antaa pelaajille tehtäväksi kirjoittaa toisilleen viestin. Viestin saa avata ja lukea vasta sitten, kun pelaajat ovat lähteneet eri teille. Kysymysten lisäksi peli sisältää Wildcard -kortteja, jotka antavat pelaajalle jonkin tehtävän kysymyksen sijaan.

We’re not really strangers -korttipeliin kuuluu kolme pakkaa, jotka taso tasolta syventävät pelaajien välistä suhdetta. Ensimmäisen pakan kysymykset liittyvät ensivaikutelmaan. Pelaajat kertovat toisistaan tekemiään olettamuksia kysymyksien, kuten ”mitä tyylini kertoo minusta?” ja ”millaisen ensivaikutelman sait minusta?” avulla. Toisessa pakassa sukelletaan syvemmälle. Kortit pyytävät muun muassa kertomaan siitä, mikä oli viimeisin asia, josta valehtelit äidillesi, ja mikä on kovin, ei-fyysinen kipu, jota olet kokenut. Kolmannen pakan kohdalla pelaajat pohtivat sitä, mitä ovat pelin aikana oppineet itsestään ja toisistaan. Kortit sisältävät kysymyksiä, kuten ”miksi uskot, että tapasimme?”, ”minkä arvioisit olevan minun vahvuuteni?” ja ”mikä minussa yllätti

Kuten peli itsessäänkin, myös markkinointi perustuu tunteisiin. Markkinointiin uniikkiutta tuo se, että se ei näytä markkinoinnilta. Julkisilla paikoilla on perinteisten mainoskuvien ja valotaulujen sijaan pelkkiä tunteita herättäviä lauseita, joita ei ohikulkija ensisilmäyksellä osaisi yhdistää mihinkään tiettyyn yritykseen, tai erottaisi edes katutaiteesta. Jakamalla kuvia näistä teksteistä omilla sosiaalisen median tileillään he tuovat myös huomiota WNRS:lle – tarkoituksellisesti tai tahattomasti. Jopa yrityksen Instagram-tiliä @werenotreallystrangers selatessa välttyy mainostamisen tunteelta. Tilillä jaetut julkaisut sisältävät lähes poikkeuksetta jonkin tunteisiin vetoavan lauseen tai kysymyksen yritykselle ominaisella punavalkoisella värimaailmalla. Vain

WNRS on julkaissut myös lisäpakkoja alkuperäisen kolmen lisäksi. Kortteja löytyy muun muassa Forgiveness-, Self-love- ja Breakup-versioina.

harvoin julkaisut sisältävät kuvia itse pelistä, ja silloinkin vain yksittäisestä kortista, jonka tarkoituksena on luoda keskustelua kommenteissa. Myös TikTok-tililtä @werenotreallystrangers löytyy saman henkistä sisältöä. Yrityksellä on myös toinen Instagram-tili, @wnrsfinalnotes, jossa he jakavat kuvia pelin lopussa kirjoitetuista viesteistä. Kuvan viestistä voi lähettää julkaistavaksi joko anonyymisti tai omalla nimellään. Brändin koko sosiaalisen median sisältö rikkoo yritystileille miellettyjä raameja. Varsinaisista tuotteista ei juurikaan puhuta, kuvat ja videot huokuvat estetiikkaa ja välittämistä tarkkaan harkitun mainostamisen sijaan, ja kuvateks-

teissä virallisuus ja oikeakielisyys on jätetty romukoppaan. Sometilit rohkaisevat itsemyötätuntoon, haastavat seuraajiaan ajattelemaan omaa elämäänsä sekä luovat yhteisöllisyyden tunnetta. Ehkä juuri normaaliksi inspiraatiotiliksi naamioitumisen ansiosta WNRS on kerännyt mainetta ja noussut suureen suosioon. Yrityksen Instagram-tili onkin kerännyt yli neljä miljoonaa seuraajaa. Sekä pelin itsessään, että sen ympärille rakentuvan sosiaalisen median sisällön on tarkoitus saada tunteita pintaan ja auttaa luomaan vahvempi yhteys niin muihin kuin itseensäkin. Yrityksen iskulause on siis syystäkin ”Warning: Feelings may arise”.

VENN VAASA

tankkiviinit 4,00 € /12cl

#vennvaasa #comediary REWELL CENTER, VAASA

COMEDIA ry

Tulevat tapahtumat

Syksy 2021

Lokakuu

14.10. Cahvit @Colo klo 12-14 20.10. Ahventien Appro 27.10. Vuosijuhlasitsit Marraskuu

2.11. Kauneusilta @Cava 4.11. Etiketti- ja viini-ilta @VENN 12.11. CoMedian 30. Vuosijuhla Lisää tapahtumia on tiedossa, joten pysykää kuulolla CoMedian somekanavilla!

KUVITUS MILLA HEININEN TEKSTI SARA GÜVEN

Kansalaisaloitteen vaikutus yhteiskunnassa

valhetta vai mahdollisuus?

hteiskunnassamme mahdollisuuksia vaikuttamiseen löytyy monia. Voimme olla yhteydessä päättäjiin, kirjoittaa mielipidekirjoituksia paikallisiin lehtiin tai vedota suoraan ministereihin ja kansanedustajiin. Tästä huolimatta suorin väylä siihen, miten voimme yksilönä konkreettisesti muokata yhteiskuntamme lakeja ja sääntöjä Suomessa, on kansalaisaloite. Tänä vuonna 2012 käyttöön otettu vaikuttamisen muoto on kohonnut vuosien varrella yhä suositummaksi, ja aloitteiden määrä on kasvanut entisestään.

teenaan on saada haluttu aloite läpi ja kiinnittää siihen mahdollisimman paljon huomiota. Tällä hetkellä allekirjoituksia kerää muun muassa ehdotus kansanedustajien vähentämisestä sataan ja aloite anonyymin rekrytoinnin kirjaamisesta lakiin. Kuitenkin vain harva aloitteista etenee lopulliseen päämäärään, eduskuntaan.

Aloitteita tehdään jatkuvasti yksityishenkilöiden toimesta, mutta usein taustalla on sitoutumaton tai poliittinen kansalaisjärjestö. Heidän tavoit-

“Kansalaisaloite antaa kansalaisille mahdollisuuden saada lakialoitteensa eduskunnan käsiteltäväksi. “

Oikeusministeriön hallinnoiman Kansalaisaloite. fi sivuston mukaan kansalaisaloitteen päämääräinen tavoite on seuraava:

Aloite onkin helppo tapa saada oma ääni kuuluviin – sen vireillepanoon tarvitsee viisi äänioikeutettua Suomen kansalaista ja lakiehdotuksen tai ehdotuksen lainvalmisteluun ryhtymisestä. Aiheen tulee myös olla selkeä ja perusteltu asiakokonaisuus. Allekirjoituksia kerätään pääsääntöisesti verkossa pankkien tunnistautumisen avulla, mutta myös esimerkiksi fyysisillä keräyspisteillä. Päästäkseen eduskunnan käsittelyyn tarvitaan 50 000 allekirjoitusta täysi-ikäisiltä Suomen kansalaisilta kuuden kuukauden sisään aloitteen vireillepanosta. (Eduskunta, 2021) Kansalaisaloitteet tekevät yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta helppoa ja mediaseksikästä. Toimituksemme kysyi lukijoilta, kuinka moni on joskus allekirjoittanut jonkin aloitteen. Saimme 66 vastausta, joista 62 oli joskus tehnyt näin.

“Kansalaisaloite antaa kansalaisille mahdollisuuden saada lakialoitteensa eduskunnan käsiteltäväksi. “

Erityisesti viimeisen vuoden aikana monet aloitteet ovat niittäneet suurta huomiota sosiaalisessa mediassa, jossa myös monet kannattajat ovat mainostaneet aloitteita omille seuraajilleen. Yksi tällaisista aloitteista on vuoden 2021 huhtikuussa jätetty Oikeus olla -aloite. Aloitteen Instagram-sivuilla sen tavoitteita kuvataan seuraavasti: “Aloite tavoittelee oikeudenmukaista translakia, joka perustuu transihmisten itsemäärämisoikeuteen, kunnioittaa lasten oikeuksia ja on linjassa Suomea sitovien kansainvälisten sopimusten kanssa (esimerkiksi YK:n Lasten Oikeuksien sopi-

mus ja Euroopan ihmisoikeussopimus).” (Oikeus olla, 2021, 6. huhtikuuta). Kyseinen aloite keräsi tarvittavat 50 000 allekirjoitusta kasaan alle kahdessa kuukaudessa ja se on lähetetty eduskunnan käsittelyyn 24.09.2021. Yhteensä se keräsi yli 60 000 allekirjoitusta. Vaikka kansalaisaloitteen avulla kannustetaan lakimuutosten tekemiseen ja kansalaisten näköisen yhteiskunnan rakentamiseen, menee harva aloite läpi eduskunnan käsittelyssä. Tällä hetkellä aloitteita on allekirjoitettavissa 45 ja viimeisen yhdeksän vuoden aikana niitä on tehty yhteensä 1276 (tarkistettu 04.10.2021). Näistä 49 on edennyt eduskunnan käsittelyyn, joista ainoastaan kolme on mennyt sellaisenaan läpi. Itsessään eduskuntaan pääseminen ei siis olekaan mahdotonta: 48 vastaajaa 55:stä kertoi allekirjoittamansa aloitteen päässeen eduskuntaan. Kenties tunnetuin eduskunnan hyväksynnän saaneista aloitteista on ollut vuoden 2013 Tahdon -aloite. Sen myötä Suomen lakiin tuli myönnytys tasa-arvoisesta avioliittolaista, joka niitti paljon huomiota koko maassa. Sittemmin kyseisen lain kumoamisesta on myös tehty aloite, joka keräsi yli 100 000 allekirjoitusta, mutta ei kuitenkaan saanut eduskunnan hyväksyntää. Vaikka aloitteet harvoin saavuttavatkaan toivottua lopputulosta, koki 49 vastaajaa viidestäkymmenestä kansalaisaloitteen toimivaksi kansalaisvaikuttamisen muodoksi. Se kannustaa myös kansalaisaktiivisuuteen ja ympäröivän maailman kriittiseen tarkasteluun. Jo sosiaalisessa mediassa saavutettava huomio voi kannustaa muita toimenpiteisiin tarttumiseen ja aktiivisuuteen. Tämän myötä asiat elävät ympärillämme aloitteen vanhenemisenkin jälkeen, muutos voidaan kenties saavuttaa myös muiden keinojen avulla.

Toimitus testaa:

Paint pouring Olen halunnut kokeilla paint pouring –maalaustekniikkaa jo pitkään, mutta en ole saanut aikaiseksi. Nimensä mukaisesti paint pouring –tekniikalla tehdään abstraktia taidetta kaatamalla juoksevaksi ohennettua maalia taulupohjalle. Ystäväni on tehnyt upeita tauluja kyseistä tekniikkaa hyödyntäen ja oli lupautunut opettamaan minua, mutta silti ajan löytäminen tuntui muka liian työläältä. Toimitus testaa – osiota varten otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni, otin yhteyttä ystävääni ja kutsuin itseni maalaustreffeille.

Mietin etukäteen mitä sävyjä haluaisin tauluihini ja päädyin vihreä-siniseen meriteemaan. Niinpä kävin ostamassa maalit sekä sekoituskuppeja, kaivoin vaatekaapin pohjalta vaatteet, jotka voin uhrata maalin armoille ja suuntasin ystäväni luo. Valmistelimme maalausalueen ja aloimme hommiin. Hyvin itsekriittisenä ihmisenä en ole täysin tyytyväinen lopputulokseen, mutta ensikertalaiseksi onnistuin hyvin. Aion varmasti kokeilla tätä uudelleen ja suosittelen kaikkia kiinnostuneita tekemään samoin!

KUVA & TEKSTI KATRIINA SOUKKA

Tarvitset: alustan, suojavaatteet, taulupohjan, akryylimaalia, vettä tai Pouring-Fluidia, sekoitusastioita, korokkeen, jolla taulupohjan saa irti maasta sekä vanhan hiustenkuivaajan tai pillin.

Valitse haluamasi sävyt ja sekoita maalit, etenkin valkoista maalia menee paljon. Ohenna maali juoksevaksi Pouring-Fluidin tai veden avulla.

Tähän vaiheeseen on eri tekniikoita. Voit esimerkiksi kaataa kaikki maalit varovasti yhteen kuppiin ja kipata koko kupin haluamaasi kohtaan taulussa, tai voit valuttaa maaleja yksitellen haluamassasi suhteessa taulun poikki.

2. Aseta taulupohja korokkeiden, kuten tiiliskivien tai meidän tapauksessamme maalipurkkien päälle. Suojaa ympäristö. Taulun alle kannattaa asettaa esimerkiksi pahvia, jonka päälle ylimääräinen maali valuu.

3. Kaada pohjaväriä niin, että taulupohja peittyy kokonaan sen alle.

5. Levitä maalit, joko liikuttelemalla taulupohjaa tai puhaltamalla siihen joko itse, tässä voit käyttää apuna pilliä tai hiustenkuivaajaa. Voit lisätä maalia levittämisen välissä.

6. Kun olet tyytyväinen lopputulokseen jätä taulu kuivumaan suojattuun paikkaan siksi aikaa, että maali on täysin kuiva. Tähän saattaa mennä jopa vuorokausi, joten valitse paikka sen mukaan.

KUVA SATU PERJO TEKSTI AINO LEVEÄLAHTI

Taistelu somen sensuuria vastaan

aikki sai alkunsa, kun Katja Välikangas piirsi ystäviensä kanssa toistensa vulvia. Hänen @vulvapositiivisuus nimiseltä Instagram-tililtä löytyy kokemustarinoita, vulvapiirroksia sekä seksuaalikasvatusta. ”Halusin saada mahdollisimman moninaista vulvakuvastoa esille ja rikkoa sitä kautta tabuja. Olin piirtänyt useamman ystäväni vulvan, kun mietin, haluaisiko joku tuntematonkin tähän mukaan. Ja kyllä halusi.” Jotkut eivät saa koulussa tai kotona seksuaalikasvatusta. Sosiaalinen media tarjoaa seksuaalikasvatukselle matalan kynnyksen alustan. ”Olen itse saanut huonoa seksuaalikasvatusta, enkä halua ihmisten saavan tänä päivänä samanlaista penetraatiokeskeistä kasvatusta. Haluaisin, että nähtäisiin moninaisemmin seksuaalisuus, nautinto ja kaikki, mikä seksuaalikasvatukseen kuuluu. Minulla on toive inklusiivisesta ja sensitiivisestä puhetavasta, joka ei olisi heteronormatiivista.” Facebookin omistama Instagram noudattaa Facebookin yhteisönormeja. Nämä yhteisönormit kieltävät alastomuuden muussa kuin synnytykseen tai terveydenhoitoon liittyvissä tilanteissa. Myös naisen nänni on kiellettyjen listalla, ellei kyseessä ole imetys, synnytys tai muu terveydenhoitoon liittyvä tilanne.

Yhteisönormit eivät suoraan kiellä seksuaalikasvatusta; alustalla ei saa julkaista yksityiskohtaisia tai vihjailevia kuvia yhdynnästä, ellei kyseessä ole seksuaalikasvatus. Suora seksin tavoittelu on kiellettyä. Instagram määrittelee vihjaaviksi elementeiksi muun muassa ”tavanomaisesti seksuaalisiksi tulkitut emojit”. Seksuaalikasvattajat saavat aiheettomia varoituksia, livekieltoja sekä heidän postausten näkyvyyttä rajoitettaan huomattavasti. Varoituksia tulee vaikka tekisi kaiken Instagramin yhteisönormien mukaan. ”Instagram on poistanut kaksi tiliäni kokonaan sekä kolme tiliä, jotka ovat vielä tallella, mutta niillä on tietynlaisia kieltoja: en saa pitää livelähetyksiä, käyttää hashtageja tai tehdä kaupallisia yhteistöitä”, Välikangas sanoo. Algoritmin mieleen ovat tilit, joiden postaukset saavat paljon tykkäyksiä, jakoja sekä tallennuskertoja. Myös kommentoimalla voi auttaa taistelussa sensuuria vastaan. Algoritmista on kuitenkin tullut jo niin älykäs, että se tulkitsee emojit sekä lyhyet alle neljän sanan kommentit spämmiksi. Kommentoidessa kannattaa käyttää pitkiä lauseita tai vaikka tägätä kaverin tilin kommentteihin. Sensuurilla yritetään hiljentää seksuaalisuudesta, seksistä ja seksityöstä puhuvia tilejä.

”Yritetään kahlita ylemmällä tasolla seksuaalisuutta, sen toteuttamista ja siitä puhumista” Vulvapositiivisuus-tilillä on yli 7 000 seuraajaa. Normaalisti tarinoita katsoo 4000-5000 seuraajaa, mutta sensuuri on laskenut katsojaluvut alle tuhanteen. Tiliä ei aina löydy hausta, eivätkä kaikki katsojat pysty vastaamaan tarinoissa oleviin kyselyihin. ”Seksityön parissa työskentelevät ja seksistä puhuvat joutuvat helposti poistouhan alle, koska ajatellaan että se olisi prostituutiota. Sensuurilla yritetään ennaltaehkäistä väkivaltaa, vaikka nimenomaan asioista puhumalla sitä ennaltaehkäistään. Järjestelmä ei vaan tajua sitä.”

Jotkut eivät saa koulussa tai kotona seks u a a l i ka s v a tu s t a . Sosiaalinen media tarjoaa seksuaalikasvatukselle matalan kynnyksen alustan.

Sensuuria pyritään välttämään keinolla millä hyvänsä. Seksologian piireissä sensuurin pelossa orgasmi muutetaan 0rgasmiksi ja seksi s3ksiksi. Myös käyttämällä munakoiso-emojia tai sanaa nautinto, voi joutua sensuurin uhriksi. ”Maksoin 200 euroa, että saan vaihdettua IP-osoitteeni aina haluamaani paikkaan, ettei Instagramin pystyisi tunnistamaan osoitettani ja piilottamaan postauksia. En oikeastaan jaksa enää taistella vastaan. Joskus välttelen tiettyjä sanoja, aina en jaksa. Kun käyttää tiettyjä provosoivia sanoja, Instagram piilottaa julkaisut.” Seksuaalikasvattajat tekevät tärkeää työtä samalla taistellen sensuuria vastaan. Se kuuluu ihmisen yleisiin ihmisoikeuksiin. Se ei ole vain raskaudenehkäisymenetelmiä ja seksitauteja. Seksuaalikasvatus opettaa nauttimaan ja ymmärtämään omaa seksuaalisuuttaan ja kehoaan. Yhteiskuntamme edelleen opettaa häpeää omista kehoista ja seksuaalisuudesta. Sosiaalinen media tavoittaisi monta häpeän kanssa kipuilevaa, mutta sensuuri kuitenkin piilottaa tai poistaa postaukset ja tilit. Seksistä ja seksuaalisuuteen liittyvien tilien ja postausten sensurointi vain lisää niitä jo valmiiksi ympäröivää stigmaa ja häpeää. Seksin sekä seksuaalisuuden kuitenkin pitäisi olla positiivinen ja nautinnollinen asia, eikä jotain mitä pitäisi hävetä. Jokaisella tulisi olla mahdollisuus nauttia elämästä tuntematta häpeää omasta kehostaan.

KUVA & TEKSTI VIIVI HINSSA

Kokkikoulu:

Ylihyvä kanakastike Joskus nuudelien keittämisen sijaan haluaakin tehdä ruokaa hieman pidemmän kaavan mukaan. Perunoiden, makaronin ja jauhelihan lisäksi voi kaivata jotain hieman erilaista. Silloin on hyvä aika malttaa mieli ja tehdä

ylihyvää kanakastiketta! Tämä herkku vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Kuitenkin reseptin voi toteuttaa myös nopeammallakin aikataululla, kun marinoimisaikaa lyhentää reilusti tai jättää sen välistä.

Marinadin valmistus

Marinadi

1. Pilko kanat suikaleiksi tai muiksi pienemmiksi

450–550 g kanaa 1 dl soijaa 1 dl Sweet Chili -kastiketta 3 rkl sitruunamehua 5 kynttä valkosipulia pilkottuna pieneksi 2 rkl paprikajauhetta 1 rkl valkosipulijauhetta 2 tl sokeria tai 1 rkl hunajaa ½ dl öljyä 1 rkl jauhoja

paloiksi. Valmissuikaleita voi halutessaan käyttää.

2. Valmista marinadi sekoittamalla ainekset keskenään. Kaada seos sen jälkeen kanojen sekaan kulhoon. Tämä marinadiresepti on todella reilu, mutta seos käy valmistusvaiheessa myös kastikkeena.

3. Peitä kulho kannella tai elmukelmulla. Tämän jälkeen laita se jääkaappiin marinoitumaan mahdollisimman pitkäksi ajaksi. Kana on sitä parempaa, mitä kauemmin se marinadissa on. Yön yli on paras vaihtoehto.

Kastike 2 punasipulia 4 porkkanaa 1 punainen paprika Halutessaan voi lisätä ananasta 1 teelusikka inkivääritahnaa 1 dl Sweet Chili -kastiketta 200 g tomaattikastiketta Oman maun mukaan lisää soijaa

Kastikkeen valmistus 1.

Nosta kana jääkaapista huoneenlämpöön kasvisten valmistuksen ajaksi.

Tee kasviksista tikun muotoisia paloja. Porkkana kannattaa pilkkoa ohuiksi paloiksi, sillä se kypsyy hitaasti.

Paista kasvikset pannulla öljyn kera, siir-

rä ne kulhoon odottamaan. Voit halutessasi maustaa niitä.

4. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.

PS. Kanakastikkeesta tulee todella ylihyvää, kun lisäät mukaan haluamasi määrän cashewpähkinöitä.

5. Kaada pannulle öljyä, nosta kanat marina-

dista pannulle niin, että nestettä tulee mahdollisimman vähän mukana. Ruskista kanat ja tarkista kypsyys. Sen jälkeen kaada loput marinadista kanojen sekaan.

6. Valmista kastike sekoittamalla ainekset yhteen. Tämän jälkeen kaada seos pannulle kanojen sekaan. Tarkista maku. Lisää halutessasi pähkinät.

7. Siirrä kastike uunivuokaan ja anna kastikkeen olla uunissa 200 asteessa noin tunnin ajan.

8. Keitä lisukkeeksi esimerkiksi riisiä. NAUTI! 33