Camp 4/18

E T I I K K A

camp 4/2018

1

Tämä on Vaasan yliopiston viestintätieteilijöiden ainejärjestölehti Camp. Kyseessä on sitoutumaton opiskelijalehti, jonka toimittamisesta vastaavat vapaaehtoiset viestinnän opiskelijat. Toimitus on avoin kaikille CoMedia ry:n jäsenille. Mikäli mielit mukaan tekemään terävää opiskelijamediaa tai sinulla on meille jotain muuta asiaa, ota rohkeasti yhteyttä!

Campin tehtäviin kuuluu toimia viestijöiden sekä muiden ylioppilaskuntalaisten informaatiolähteenä. Lisäksi toimimme CoMedian äänenkannattajana sekä tiedotuskanavana järjestön ja jäsenistön välillä. Tarjoamme myös mahdollisuuden viestinnän opiskelijoille saada kokemusta toimittajan työstä. Tavoitteenamme on tarkastella viestintää, järjestöämme sekä Vaasan yliopistoa monesta näkökulmasta. Camp ilmestyy viisi kertaa vuodessa.

Päätoimittaja: Eeli Salmela Taittaja: Elfi Kjellberg Tämän numeron toimitus: Sara Alasuutari, Sara Fromholdt, Viivi Hinssa, Riikka Ilmonen, Johanna Kaukovaara, Henrietta Kuusisto, Emma Marttila, Laura Marttila, Maria Mellanen, Lotta Mikkilä, Antti Orava, Eliisa Räsänen, Elisa Spolander, Juulia Tuominen, Vilma Viertola & Tessa Virta Etukannen kuva: Henrietta Kuusisto Julkaisija: CoMedia ry, Vaasan yliopiston viestintätieteilijät Yhteystiedot: www.comediary.com/camplehti camplehti@gmail.com

2

TÄSSÄ NUMEROSSA 13 Lisää vettä vihamyllyyn 7

(Kiiltokuva)elämät Instagramissa

17 35 Kasvisruoka kunniaan Viestijät vaihdossa: Lämminhenkinen urheilukaupunki Falun

3 4 5

Pääkirjoitus

23

Eettinen markkinointi

Puheenjohtajalta

Ammattina viestintä:

27

puntarissa Gonzoa Tietokone työvälineenä

Camilla Juntunen

-kurssin aloitusluennolla

9 11

Gallup

29

Inhimillisiä vikoja, bugeja

Kirjeitä kotirintamilta:

Mu Pori o kaunis

30

ja glitchejä Kolumni:

Tulevat tapahtumat

Copy + paste -houkutus

12 15

Omia vai sponsoroituja

mielipiteitä?

19

Mitkä ihmeen

liikuntapalvelut?

31 34

Työtä etsimässä Vapaa cana

3

pääkirjoitus Eeli Salmela

V

iestintä sisältää valtavasti tarttumapintoja eettiselle pohdinnalle. Tiedon sekä tietoisuuden levittäminen, mielipiteisiin vaikuttaminen ja tarinankerronta ovat esimerkkejä viestinnällisistä keinoista, joilla jokin asia koitetaan saattaa tietynlaiseen valoon. Pyrkimys omien intressien mukaiseen näyttäytymiseen on ammatillisen viestinnän perusta. Ei kuulosta äkkiseltään järin eettiseltä.

Juuri viestinnän luonteenomainen taipumus vaikuttaa kuulijaan tekee siitä kuitenkin etiikan suihkulähteen. Kysymykset oikeudenmukaisuudesta ja totuudesta pulppuavat joka suuntaan, kun tarkastellaan viestinnän tarkoitusta ja keinoja. Oikeanlaisuuden määrittely asettaa viestijän asemaan, jossa hänen toimintaansa ohjaa jatkuvasti oman arvioinnin lisäksi kasoittain eettisiä ohjeita, oikeudellisia rajoja sekä moraalisia koodeja.

Kuva: Sara Fromholdt

Kysymys siitä, mikä on eettisesti oikeanlaista viestintää, onkin melkoinen. Viestinnän eettinen neuvottelukunta (VEN) listaa ohjeisiinsa seuraavia arvoja: avoimuus ja vuorovaikutteisuus, rehellisyys, luotettavuus & arvostus. Arvoilla on tapana ajautua törmäyskurssille käytännön toiminnan kanssa tällä hektisten tilanteiden erikoiskoesarjalla, jota arkielämäksi tapaamme kutsua. Informaatioympäristön oheistuotteena myytävä ahdistus koettelee epäilemättä viestijän etiikkaa. Kykeneekö esimerkiksi äärimmäisen kiireen ja stressin alainen tiedottaja noudattamaan yllä kuvailtuja arvoja kaikissa työtehtävissään? Liiemmin ei varmankaan päälle voi pelata – kädenlämpöinen viestintä harvemmin koetaan onnistuneeksi.

Tasapainoilu omien pyrkimysten toitottamisen ja eettisen menettelyn välillä jakaa kommunikoivaa kansaa eri osastoihin. Oma totuus -rynnäkkörykmentin valiojoukkoja, kuten vastamedioita tai Yhdysvaltain presidenttiä, eivät sellaiset turhakkeet kuin totuus ja oikeudenmukaisuus pääse hidastamaan. Viestijän tulisi kuitenkin vallitsevien arvojen mukaan suunnata joukko-osastovalintansa toisaalle. Kohde osaston nimi voisi olla ”Muutosvalmiit, visuaaliset, läpinäkyvyyttä edistävät & hallinnollisesti toimivat innovoivat viestijät (lyhentyykin kivasti: mvlehti-viestijät)”.

4 Mediamaiseman sisältöjen muotoutumiseen vaikuttavat monien eri instituutioiden sekä yksittäisten henkilöiden eettiset periaatteet, tai niiden puute. Tavoitteenamme tässä numerossa on näiden periaatteiden tarkastelu sekä tuottajan että kokijan näkövinkkelistä. Minkälaisia ajatusprosesseja liittyy esimerkiksi vihapuheeseen, vaikuttajamarkkinointiin tai Instagram-sisältöjen luomiseen?

Viestinnällinen taju, eli henkilön käsitys siitä kuinka viestiä, on vaikeasti mitattava ominaisuus ja siten hankalahko taito markkinoida työnantajille. Sen vahvuus muodostaa kuitenkin pohjan uskottavuudelle, ja siihen meidän tulisi pyrkiä.

”Mediamaiseman sisältöjen muotoutumiseen vaikuttavat monien eri instituutioiden sekä yksittäisten henkilöiden eettiset periaatteet, tai niiden puute.”

K

uullessani tämän numeron teemasta, aloin miettiä, mitä etikkaa ja eettinen toiminta tarkoittavat ainejärjestökentällä. Perinteisen alkustressin jälkeen päädyin seuraaviin tuloksiin.

puheenjohtajalta Petra Lähdemäki

Ainejärjestönä CoMedialla on linjauksia ja monia tehtäviä.

Vastustamme esimerkiksi opiskelijoille tarjottavia palkattomia harjoitteluita, sillä jokaisen tulisi saada korvaus tekemästään työstä. Vaikka näkyvin osa toimintaa ovat järjestettävät bileet ja muut tapahtumat, on hallituksen tärkein tehtävä edunvalvonta. Se on myös se osa hallitustoimintaa, joka usein jää jäsenelle näkymättömäksi. Edunvalvonnasta huolehtii pääasiassa hallituksen koulutuspoliittinen vastaava (kopo), jonka vastuisiin kuuluu muun muassa osallistuminen edunvalvontavaliokunnan kokouksiin, tapaamiset opettajien ja muun henkilökunnan kanssa sekä uratapahtumien järjestäminen.

Viime syyskokouksessa perustettiin koulutuspoliittinen jaosto, johon kuuluu opiskelijaedustaja jokaisesta viestinnän opinto-ohjelmasta. Yksi kopon tehtävistä on tavata jaoston edustajia, sekä pitää muu hallitus ajan tasalla heidän kuulumisistaan. Jaoston perustamisen kautta olemmekin saaneet paremmat vaikuttamismahdollisuudet sekä laajemman käsityksen siitä, mitä yksikössämme tapahtuu.

Edellä mainittujen päätehtävien lisäksi haluamme pitää tapahtumat mahdollisimman edullisina, käyttää järjestön varoja niin, että ne suunnataan jäsenistön hyväksi tehtyihin asioihin sekä tarjota vaikutusmahdollisuuksia. Saatu palaute on hallitukselle tärkeää, sillä sen avulla toimintaa voidaan kehittää yhä paremmaksi. Palautetta voi antaa CoMedian virallisilla kanavilla, tämän lehden Vapaa cana -palstalla, tai vaikka CoMediakahveilla. Mukavaa aherrusta ja syksyä kaikille, nähdään tapahtumissa!

Kuva: Laura Marttila

5

Ammattina viestintä:

CAMILLA JUNTUNEN Palstalla tarkastellaan, minkälaisia työnkuvia viestintäalalta löytyy, ja keitä ovat niitä hoitavat ammattilaiset. Tällä kertaa haastateltavana on viestintäpäällikkö Camilla Juntunen Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta.

Teksti: Emma Marttila Camilla Juntusen työpäivät Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen viestintäpäällikkönä eivät koskaan ole täysin samanlaisia. Juntunen vastaa Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen sisäisestä ja ulkoisesta viestinnästä, viestintätoimintojen kehittämisestä ja lisäksi hän toimii viestintätiimin vetäjänä. Juntunen on kuitenkin ainoa viestintätiimissä, joka tekee sataprosenttisesti viestintätehtäviä Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksella.

- Työpäiviini kuuluu kaikenlaisten tekstien tuottamista tiedotteista somepäivityksiin ja intrauutisiin. Mukaan mahtuu myös ELY-keskuksen blogin päivittämistä ja visuaalisten elementtien työstämistä. Erilaiset palaverit ovat lisäksi isossa roolissa ja tuleva maakuntauudistus on tuonut työtehtäviin mukaan myös muutosviestintää.

Vaihtelevuus pitää työn mielenkiintoisena

KUKA? Camilla Juntunen, 43 Vaasan yliopiston filosofian maisteri

Työnkuva:

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen viestintäpäällikkö

Asunpaikka: Laihia

Vaihtelevuus on Juntusen mielestä omassa työssä parasta. Mitä enemmän erilaisia hommia on tarjolla, sitä parempi. Työaika on ELY-keskuksella joustava, vaikka suunnilleen tavallisissa toimistotyöajoissa pysytäänkin.

Viestintäpäällikkö päivystää jossain määrin myös työajan ulkopuolella siltä varalta, että tapahtuu jotain akuuttia.

Esimerkiksi kevättulvat vaativat viestinnältä laajempaa päivystystä.

Harrastukset:

Juntusen oma urapolku viestinnän suuntaan on alkanut aikoinaan paikallislehden taittajan töistä. Sen jälkeen hän ehti tehdä markkinointisihteerin töitä sekä toimia messu-

Positiivisella elämänasenteella eteenpäin.

Kaikki omiin lapsiin liittyvät harrastukset. Omana aikana liikunta, esimerkiksi lenkkeily ja hiihto sekä omakotitalon puutarhahommat.

Motto:

6

yhtiössä projektikoordinaattorina. Vaasan Tiepiirin tiedottajan tehtävästä hän siirtyi Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen viestintäpäälliköksi.

- Mieleenpainuvimpana työtehtävänä on jäänyt mieleen jo vuosia sitten Tiepiirin aikaan järjestetty iso henkilöstötilaisuus Vaasassa. Vastasin tilaisuuden ohjelmasta, viestinnästä ja markkinoinnista. Vuosienkin jälkeen sitä järjestelyprojektia muistelee mielellään.

Juntunen opiskeli Vaasan yliopistossa nykysuomea, sivuaineinaan kauppatieteitä ja viestintää.

Työura johdatti hänet viestintätehtävien pariin ja Juntunen toteaakin, että hän kiinnostui opiskeluaikanaan esimerkiksi vuorovaikutuksen tutkimisesta ja markkinointitutkimuksesta, mikä osaltaan ohjasi omalle urapolulle.

Hyvä viestijä on avoin ja rohkea Pohtiessaan viestijän olennaisia ominaisuuksia Juntunen toteaa, että tärkeimpiä ovat yksinkertaisesti halu viestiä ja kokea intohimoa tiedon välittämiseen muille.

- Viestijän on hyvä olla avoin ja rohkea sekä hyvällä tavalla utelias. Sosiaalisuudesta ja vuorovaikutteisuudesta on hyötyä ja tietynlainen esiintymiskyky on myös tarpeellinen, kirjoitustaitoa unohtamatta. Omassa työssäni suostuttelutaito ja erilaisten ideoiden myyminen kollegoille ovat ajoittain isossa roolissa. Viestinnän merkityksellisyyttä täytyy välillä perustella organisaatiomme muille asiantuntijoille, jotta heidät saa suostuteltua esimerkiksi kirjoittamaan blogiin.

Vinkkinä viestintäalan opiskelijoille Juntunen suosittelee lähtemään mukaan esimerkiksi ainejärjestötoimintaan. Hän on itse käynyt vastaavan polun toimiessaan opiskeluaikanaan sekä oman ainejärjestönsä että myös ylioppilaskunnan hallituksessa.

- Myös harrastuksien kautta on mahdollista hankkia viestintäkokemusta. Oma osaaminen ja aikai-

sempi kokemus täytyy rohkeasti tuoda esiin työhakemuksissa, sillä varsinkin ensimmäisiä oman alan työpaikkoja hakiessa tällaisella kokemuksella on merkitystä.

Juntunen muistuttaa myös verkostoitumisen tärkeydestä. Kotisohvalta täytyy lähteä liikkeelle ja olla aktiivinen.

Mahdollisuus mielenkiintoiseen viestintäharjoitteluun Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus on tarjonnut Vaasan yliopiston viestinnän opiskelijoille jo monena vuotena mahdollisuuden viestintäharjoitteluun kesäisin. Juntunen katsoo, että harjoittelijoiden perehdytykseen on syntynyt rutiinia vuosien saatossa ja ELY-keskuksella on myös jonkinlainen yhteiskunnallinen vastuu tarjota tällaisia mahdollisuuksia opiskelijoille.

”Viestinnän merkityksellisyyttä täytyy välillä perustella organisaatiomme muille asiantuntijoille, jotta heidät saa suostuteltua esimerkiksi kirjoittamaan blogiin.”

- Koen, että annamme opiskelijoille mielenkiintoisen ja monipuolisen mahdollisuuden päästä tutustumaan viestintätyöhön täällä Vaasassa.

Harjoittelijat antavat meille mielettömän työpanoksen ja tuovat taloon uutta osaamista ja tietoa.

Esimerkiksi blogi ja Instagram-tili ovat harjoittelijoiden voimin perustettuja. Pyrimme antamaan mahdollisuuden tehdä sellaisia juttuja, jotka harjoittelijaa viestintätyössä erityisesti kiinnostavat ja joista he haluaisivat oppia.

7

(KIILTOKUVA)ELÄMÄT

Instagramissa Teksti: Elisa Spolander

Instagramia on jo pitkään pidetty somealustana, jossa suurin osa ihmisistä jakaa vain kauniiksi muokattuja kuvia itsestään ja elämänsä hyvistä hetkistä. Millaiset asiat todellisuudessa vaikuttavat julkaisujen taustalla? Neljä henkilöä kertovat, miksi käyttävät Instagramia niin kuin käyttävät.

Opinnäytetyötä vaille valmis sisustusarkkitehti Aino Heinäsuo, 22, sekä tänä syksynä viestinnän opintonsa aloittanut Anna Parkkisenniemi, 21, suhtautuvat Instagramiin ja valokuvaukseen intohimoisesti. Heidän Instagram-tiliensä huolitellut ja kauniit yleisilmeet kertovat siitä, että he käyttävät aikaa niiden toteuttamiseen. Historiaa opiskeleva rap-muusikko Henri Lepistö, 24, sekä alakoulun erityisopettajana työskentelevä Iikka Salmela, 26, suhtautuvat Instagramiin hiukan eri tavalla. Hekin julkaisevat tileillään kuvia elämästään, mutta jakavat siellä enemmän myös niitä hetkiä, joita monet muut jättäisivät ehkä julkaisematta.

Heinäsuo ja Parkkisenniemi näkevät Instagramin paikkana, jossa he voivat toteuttaa omaa luovuuttaan. Tilien tietynlainen estetiikka tulee heiltä luonnostaan. ”Minusta on hauskaa miettiä kuvieni asettelua ja feedini visuaalista ilmettä”, Heinäsuo kertoo.

Parkkisenniemi on aina tykännyt visuaalisesti kauniista asioista. ”Tykkään paljon valokuvaamisesta, kuvanmuokkauksesta sekä tietyistä sävyistä. Valokuvaaminen on minun ja poikaystäväni yhteinen harrastus.”

Lepistö pyrkii Instagram-tilillään tappelemaan maailmaa ja vallitsevia normeja vastaan. Tili on hänen mielestään alusta asti ollut Instagramin yleistä valtavirtaa vastaan. ”En postaa sisältöjä, jotta saisin tykkäyksiä ja seuraajia. Sen sijaan, että postaisin siellä kuvia, joissa näytän hyvältä, postaan kuvia, joissa olen hyvin tympeän näköinen.” Lepistö kokee, ettei Instagram ole kuitenkaan ainut paikka, jossa hän erottuu. Hän erottuu yleensä kaikkialla, minne menee: se on osa hänen persoonaansa.

Salmelalle Instagramin pääasiallinen tarkoitus on pitää yhteyttä kavereihin ja tuttuihin. Hänen tilinsä on yksityinen, joten sen sisältö on tarkoitettu vain ihmisille, jotka hän tuntee. Salmela pyrkii pitämään Instagram-kuvansa niin sanottuina roiskaisuina. ”Yritän olla lavastamatta tilanteita, joista otan kuvia. Pyrin myös julkaisemaan aina sen kuvan, jonka otan ensimmäisenä.” Salme-

8 la ei sen kummemmin mieti kuviensa rakennetta tai sommittelua, koska ei pidä itseään erityisen hyvänä valokuvaajana. ”Kuvieni tietty keskeneräisyys on sellainen, johon monet muut eivät ehkä tyytyisi. Koen erottuvani, koska otan kuvia tylsistä ja arkisistakin aiheista.”

Sekä Heinäsuolla että Parkkisenniemellä on Instagramissa paljon seuraajia. Parkkisenniemen seuraajat lisääntyivät vuosi sitten syksyllä räjähdysmäisesti. ”Pari suosittua Instagram-käyttäjää, joita olin itse seurannut pitkään, löysivät minut ja mainitsivat tilini Insta Storyissaan. Seuraajien nopea lisääntyminen oli minulle täysi yllätys.

En ikinä hakenut sitä tai millään lailla pyrkinyt siihen.”

Parkkisenniemi ei usko, että käyttäisi Instagramia eri tavalla, vaikka hänellä olisi vähemmän seuraajia. Seuraajat kuitenkin vaikuttavat siihen, mitä kieltä hän käyttää julkaisuissaan. ”Suurin osa seuraajakunnastani on muualta kuin Suomesta. Sen takia vältän julkaisemasta tililläni kuvia asioista, jotka vain suomalaiset ymmärtävät.”

Heinäsuo haluaa pitää tilinsä kuvissa tiettyä tasoa yllä ja myöntää, että ottaa joskus ehkä liikakin paineita feedinsä ulkoasusta. ”Välillä saatan julkaista kuvan ja poistaa sen heti, kun alan epäröimään, sopiiko se muiden kuvieni joukkoon.” Heinäsuo käyttää Instagramia myös itsensä markkinointiin ja omien taitojensa esittelyyn. Hän suhtautuu tykkäyksiin kuin palautteeseen. ”Jos kuva ei saa tykkäyksiä, alan miettiä, mikä meni vikaan: julkaisinko kuvan väärään aikaan vai onko siinä jokin pielessä.”

Parkkisenniemi on tehnyt tietoisen valinnan sen suhteen, että haluaa pitää tilinsä sisällöt positiivisina, itsensä ja seuraajiensa takia. ”Instagram-tilini on minun kuvaukseni pienestä osasta tätä maailmaa. Minusta on mukavaa jakaa siellä visuaalisesti kauniita asioita, koska tykkään myös itse nähdä niitä.” Parkkisenniemi painottaa, että ihmiset tekevät myös somen ulkopuolella valintoja sen suhteen, millaisen kuvan antavat itsestään – esimerkiksi käyttämällä tietynlaisia vaatteita.

Kaikki haastateltavat toivovat ihmisten muistavan, ettei Instagram kerro koskaan kaikkea ihmisestä. Vaikka Lepistö ja Salmela pyrkivät antamaan itsestään ja elämästään Instagramissa realistisen kuvan, hekin kuitenkin päättävät, mitä jakavat ja mitä eivät. Parkkisenniemestä Instagram on siitä ihana paikka, että siellä ei ole pakko seurata ketään, jonka julkaisemat sisällöt aiheuttavat itsessä pahaa oloa tai kateutta.

Totuus on se, että Instagram-sisältöjä voi tehdä todella monella tavalla. Jotkut suhtautuvat Instagram-tiliin kuin omaan taiteeseen, toisille se on vaikuttamiskanava. Joillekin se on väline, jonka avulla he jakavat ottamiaan valokuvia tai ilmaisevat itseään. Tärkeää on löytää Instagramista ne tilit ja sisällöt, jotka itseä inspiroivat ja puhuttelevat. Silloin Instagramin todellinen potentiaali pääsee oikeuksiinsa.

Kuvitus: https://401.co.za/products/instagram-like-sticker

9

G A L L U P

Kuten edellisellä aukeamalla havaitsimme, voi Instagramia päivittää monin tavoin. Päätimme selvittää, miten kampuskansa käyttäytyy Instagramissa ja suhtautuu sinne päätyvään sisältöön. Voiko kanssaopiskelijoiden julkaisuihin luottaa?

Teksti & kuvat: Maria Mellanen

Kysymykset kuuluivat: 1. Suunnitteletko julkaisuja etukäteen?

2. Millaisia kriteerejä sinulla on julkaisujen sisältöä kohtaan?

3. Kuinka realistisen kuvan uskot tilisi antavan elämästäsi tai pohditko sitä, kun julkaiset kuvia?

4. Oletko katunut jotain julkaisuasi tai jättänyt jonkun kuvan julkaisematta? Jos et ole julkaissut kuvaa, mikä on ollut syynä siihen?

Riku Hirsimäki, 1. vsk, hallintotieteet 1. Suunnittelen julkaisuja ja niiden aikataulutusta sekä seuraan kuvien tykkääjämääriä.

2. Julkaisen pääasiassa kuvia itsestäni. Haluan näyttää seuraajilleni missä olen ja mitä teen. Huolehdin, että kuvat ovat hyvälaatuisia.

3. En halua valehdella, että elämäni olisi aina ihanaa.

Saatan kuitenkin vähän lavastaa kuvia, jotta ne näyttävät hyviltä.

4. Olen poistanut vanhoja kuvia, jos olen huomannut niiden olevan huonolaatuisia. Muutamia kertoja olen suunnitellut julkaisevani jonkun kuvan, mutta muokatessa olen muuttanut mieleni.

Alissa Juote, 4. vsk, viestintätieteet 1. En suunnittele etukäteen. Saatan huomata, että olen ottanut kivan kuvan ja päätän julkaista sen.

2. Pyrin julkaisemaan hyvälaatuisia ja omaa silmää miellyttäviä kuvia.

3. En usko tilini antavan realistista kuvaa, sillä julkaisen pääasiassa kuvia matkoilta tai tapahtumista. En halua julkaista mitään kovin henkilökohtaista.

4. En ole katunut julkaisuhetkellä, mutta olen poistanut vanhoja kuvia esimerkiksi huonon laadun takia. Olen jättänyt julkaisematta, jos olen jo valmiiksi julkaissut lyhyen ajan sisällä paljon kuvia.

10 Mona-Maria Sandström, 2. vsk, viestintätieteet 1. Mietin yksittäisiä julkaisuja, mutten feedini ulkoasua.

2. Julkaisen sellaisia kuvia, jotka tuntuvat itsestä hyvältä tai mikä on sillä hetkellä elämässä tärkeää ja merkityksellistä.

3. Antaa realistisen kuvan, sillä julkaisen paljon kuvia rakkaiden ihmisten kanssa.

4. Olen sekä katunut että jättänyt julkaisematta. Olen jättänyt julkaisematta, jos on tullut sellainen olo, että kuva ei olekaan tarpeeksi hyvä tai sovi julkaistavaksi sillä hetkellä.

Emma-Julia Matikainen, 2. vsk, viestintätieteet 1. Minulla on kaksi Instagram-tiliä, joista toinen on yksityinen. Yksityisen tilin avulla suunnittelen feedini ulkoasua. Käytän myös tiliä esimerkiksi throwback- ja matkakuvien julkaisujärjestyksen suunnitteluun.

2. Haluan jakaa visuaalisia kuvia, joten julkaisuni ovat tarkkaan harkittuja. Ne kuvat, jotka eivät ole tarpeeksi visuaalisia feediin, päätyvät Instagramin storiesiin.

3. Realistisemman kuvan saa katsomalla julkaisut, joihin minut on merkitty. En lavasta kuviani, mutta feediin päätyvät kuvat spesiaalimmista hetkistä.

4. Vanhoja kuvia saatan poistaa, mutta muuten en kadu julkaisujani.

Juuso Aaltonen, 6. vsk, kauppatieteet 1. Julkaisen kuvia spontaanisti, enkä suunnittele niitä etukäteen.

2. Julkaisen arkisia kuvia ja kerään tililleni kuvien muodossa pieniä paloja omasta elämästäni.

3. En ole ikinä pohtinut asiaa, mutta koska julkaisen arkisia kuvia, uskon tilini antavan realistisen kuvan omasta elämästäni.

4. En ole katunut tai poistanut myöhemmin jotain julkaisua. Olen jättänyt julkaisematta kuvia koska julkaisuhetkellä olen ajatellut niiden olevan hölmöjä.

Eveliina Toikkonen, 6. vsk, viestintätieteet 1. En suunnittele kuvia etukäteen, koska olen spontaani kuvien ottaja. Julkaisuvaiheessa pohdin, sopiiko kuva feediini.

2. Minulla ei ole mitään kriteerejä, mutta en halua julkaista mitään vakavampaa sisältöä. Julkaisen mieluummin iloisempaa sisältöä.

3. Olen pohtinut asiaa paljon lähiaikoina, eikä tilini anna realistista kuvaa. Julkaisen kuvia yleensä spesiaalimmista tilanteista.

4. Olen jälkikäteen katunut vanhoja julkaisuja, jotka olen sitten poistanut. En ole kuitenkaan jättänyt julkaisematta mitään.

11

Kirjeitä kotirintamilta: MU PORI O KAUNIS

Viestijöitä, kuten lukuisia muitakin korkeakouluopiskelijoita, saapuu Vaasaan mitä erinäisimmistä Suomen kolkista. Tällä palstalla pohditaan näiden kolkkien ja Vaasan välistä suhdetta, kotirintama kerrallaan.

Teksti: Johanna Kaukovaara

Rakas lukija, Mää miätei et voisi kertoo teil vähä Porist. Tää o aika häävi paikka, mut ei tän ulkopuolisii halut. Monet fundeeraa, et mul fiiraa pääs ku oon ylpee porilaine, mukko pakko se o pitää lippuu korkeel ku tarvii kortteerat Vaasas opintoje aja.

Morjes! Olen Johanna ja kotoisin Porista. Pori on varmasti tuttu Jussi Vareksen jo niin kuluneesta repliikistä ”Mikä vittu teitä porilaisia oikee vaivaa?”. Olet myös saattanut kuulla Yyteristä, missä The Rolling Stoneskin on esiintynyt vuonna 65, Pori Jazzeista sekä tällä(kin) kaudella hieman heikosti menestyvästä jääkiekkojoukkueesta, Porin Ässistä.

Porin ja Vaasan välillä on noin 180 kilometriä aakeeta laakeeta Pohjanmaata, ei yksiäkään liikennevaloja, eikä yhtäkään tiukempaa kurvia. Matka kaupungista toiseen on piinaavan pitkä, vaikka todellisuudessa sen kesto on alle kaksi tuntia. Julkinen liikenne kaupunkien välillä on huono ja rannikkoalueesta huolimatta maisemia matkalla ei ole.

Olen huomannut reilun kolmen vuoden aikana, että Pori ja Vaasa muistuttavat toisiaan tietyissä asioissa suuresti. Vaasa on ollut Suomen pääkaupunki ja Porin pitäisi olla. Eroavaisuuksia kaupunkien välillä on kuitenkin enemmän. Pori on liikenneympyröiden luvattu maa reilulla kuudellakymmenellä ympyrällään ja Vaasassa mokomia on vain kourallinen, eikä kukaan osaa niissä toimia oikein. Porilainen näyttää tunteensa joko riehumalla tai kiroilemalla kovaan ääneen. Oli tunne sitten hyvä tai huono. Vaasalainen taas juroilee hiljaa mielessään, vaikka tunnetila olisi mikä. Loppujen lopuksi Poria ja Vaasaa yhdistää kirjaimellisesti vain länsirannikko ja valtatie numero 8.

Pori, tuo kaikkien suomalaisten vihaama kaupunki, on minulle kuitenkin rakas kotipaikkakunta ja kannan tätä porilaisen titteliä ylpeydellä. Tul sääki ny tutustuu Porii, tai jää vaik tän Vaasaa. On tääki ny ylikiva.

Terveisin,

Johanna

12

13

LISÄÄ VETTÄ VIHAMYLLYYN Teksti: Vilma Viertola Internet mahdollistaa monipuolisen keskustelun käymisen hyvin monenlaisten ihmisten kanssa. Joskus keskustelut lähtevät virtaamaan melko pelottavin seurauksin.

Vaasan perinteikäs ja suosittu Taiteiden yö järjestettiin vuonna 2018 elokuun alussa. Lukuisista näyttelyistä, performansseista, konserteista ja teatteriesityksistä muutamia valikoitui myös Yle Pohjanmaan livestreamiin, joka lähetettiin suorana Yle Areenassa. ”Koetimme valita toisistaan eroavia ja ajankohtaisia esityksiä”, kertovat Yle Pohjanmaan vastaava tuottaja Minna Salomäenpää ja streamia juontanut toimittaja Terhi Varjonen.

Yhdeksi Ylen streamissa näytetyistä esityksistä valikoitui Vaasan ylioppilasteatteri Rampin Tussuteatteri. Ylen streamissa esitettiin lyhyt katkelma näytelmästä ja haastateltiin näyttelijöitä sen synnystä, sanomasta ja yhteiskunnallisuudesta. ”Tussuteatterin sanomana on yleismaailmallinen naisen aseman puolustaminen. Konkreettisesti se, että nainen saa pukeutua ja käyttäytyä juuri niin kuin haluaa ilman pelkoa ahdistelevan tai muilla tavoin ihmisarvoa alentavan käyttäytymisen kohteeksi joutumisesta”, kuvaavat Tussuteatterin näyttelijät Lotta Saarteinen ja Tiina Västi.

Sanoma ei kuitenkaan miellyttänyt kaikkia. Tussuteatterista alettiin keskustella somessa, osittain hyvin kärkkäästi. Keskustelijat olivat pöyristyneitä muun muassa esityksen kielestä ja mahdollisista lapsikatsojista yleisössä. Paikoin kommentointi eteni henkilökohtaisuuksiin Saarteista ja Västiä kohtaan. ”Olen lukenut kommentteja somessa. Ne

herättivät lähinnä huvittuneisuutta ja ihmetystä ihmisten käytöksestä”, toteaa Saarteinen.

Facebookista ja Twitteristä keskustelu levisi edelleen esimerkiksi Ylilaudalle ja Hommaforumille, joissa mielipiteiden vaihto kärjistyi entisestään.

Tussuteatteri päätyi myös vastamedian käsittelyyn MV-lehteen sekä YouTuben HeikkiUutisiin. Keskustelun siirtyessä useampiin kanaviin Tussuteatteria muokattiin esimerkiksi leikkaamalla esityksestä pätkiä pois. ”Koko homma rupesi paisumaan niin absurdeihin mittakaavoihin, että ahdistus somekommenteista vaihtui hyvin nopeasti epäuskoisuuden sekaiseen ihmetykseen”, tuumivat Saarteinen ja Västi.

Yhtäkkiä syvään päähän Tussuteatteriin kohdistunut negatiivinen somejulkisuus ei ollut odotettua. ”Lähinnä ihmetytti, että miten ihmiset jaksoivat suuttua aiheesta, jonka piti olla jo niin loppuunkäsitelty ettei se herätä tunteita enää suuntaan tai toiseen. Itse ainakin elin siinä uskossa”, toteaa Saarteinen. ”Nyt tiedän paremmin.”

Saarteiseen ja Västiin kohdistunut raju kommentointi tuli yllätyksenä myös Ylelle. ”Streamista emme saaneet juurikaan suoraa palautetta. Esitimme pätkän Tussuteatterista näyttelijöiden haastattelun kera Taiteiden yötä seuraavana päi-

14 vänä radiosta, mutta radiosta saamamme palaute oli positiivista”, kertoo Varjonen.

Ylilaudalla näyttelijöitä huoriteltiin ja uhkailtiin väkivallalla.

”Lähetyksen esittäjänä meillä on myös vastuu tilanteessa, ja olimme yhteydessä näyttelijöihin heidän samastaan palautteesta. Selvitimme esimerkiksi, rikkovatko netissä leviävät videot tekijänoikeuksia, mutta ne kuuluivat sitaattioikeuden ja parodian piiriin. Parodiaklippien tekijöillä on oma ilmaisunvapautensa”, selventää Salomäenpää.

Tussuteatterin lisäksi myös Yle sai osansa kritiikistä. ”Emme saaneet suoraa palautetta, mutta epäsuoraa kyllä. Se oli tosin odotettavissa, sillä Yleä seurataan tarkkaan”, kertovat Salomäenpää ja Varjonen. Yleen kohdistunut kommentointi ei kuitenkaan ollut samaa tasoa kuin Saarteiseen ja Västiin kohdistuneet kommentit. ”Se tuli kyllä yllätyksenä.”

Virtauksen patoaminen Suomalaisen sananvapaus on kirjattu paitsi Suomen perustuslakiin, myös esimerkiksi Euroopan ihmisoikeussopimukseen, Euroopan unionin perusoikeuskirjaan sekä YK:n yleismaailmalliseen ihmisoikeuksien julistukseen. Sananvapaus määritellään Suomessa oikeudeksi ilmaista ja vastaanottaa tietoja ja mielipiteitä ilman ennakkosensuuria. Sananvapauteen kuuluu myös sananvastuu, jonka mukaisesti jokainen on vastuussa sanomisistaan.

Internetissä sanavastuu voi paikoin unohtua. Nimimerkein tai anonyymisti kirjoitetut tekstit vaikeuttavat vastuun selvittämistä. Suomen tunnetuin nettipoliisi Marko ”Fobba” Forss on Uuden Suomen blogissaan kirjannut kolme erilaista kategoriaa kommenteille hahmoteltaessa niiden sananvapaudellisia rajoja. Ne ovat asiallinen, asiaton ja laiton. Asiallinen tekstikin voi olla tiukasti kritisoiva, mutta laittomat tekstit ovat selkeästi sananvapautta rajoittavien lakien vastaisia.

Jotkut Tussuteatterista kirjoitetut viestit voitaisiin laskea laittomien tekstien piiriin. Sananvapauden väärinkäyttöä on Suomen lain mukaisesti esimerkiksi kiihottaminen kansanryhmää vastaan, yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen ja julkinen kehottaminen rikokseen. Muun muassa Twitterissä näyttelijät toivottiin raiskattavaksi ja

Paluu alkulähteelle Somemyrskyt herättävät entä jos -kysymyksiä.

Entä jos asiat olisikin ilmaistu eri tavalla? Entä jos esitystä ei olisi livestreamattu? Entä jos julkaisualusta ei olisi ollut yhtä julkinen? ”Teatteriesityksen voima on siinä, miten paljon tunteita ja ajatuksia se aiheuttaa. Akateemisin äänenpainoin ja siloitellen sanottuna se ei olisi aiheuttanut kenessäkään mitään tuntemuksia”, pohtivat Saarteinen ja Västi. ”Suomessa taiteenvapaus turvaa taiteelle provosoivatkin keinot herättää keskustelua”, komppaavat Salomäenpää ja Varjonen.

Voisi sanoa, että keskustelua on ainakin nyt herätetty. ”Kertoo paljon, että on vallankumouksellista sanoa naisella olevan oikeus omaan elämäänsä, vartaloonsa ja pukeutumiseensa”, tuumivat Saarteinen ja Västi.

Luultavasti Tussuteatterista aiheutunutta somemyrskyä ei oltaisi voitu välttää. Kognitiivisen psykologian kentällä puhutaan havaintokehästä, jonka mukaan yksilö tekee omaa maailmankuvaansa tukevia havaintoja. Erityisesti verkkokeskusteluissa sama mielipide toistuu ja vahvistuu keskustelun edetessä. Toisten tuki ja vahvistava mielipide tukevat halua mukaan lähtemiselle. Lisää vettä myllyyn, niin sanotusti.

Marko Forssin blogiteksti on saatavilla osoitteessa: http://markofobbaforss.puheenvuoro.uusisuomi. fi/230945-onko-suomessa-riittava-sananvapaus

15

OMIA VAI SPONSOROITUJA MIELIPITEITÄ?

Teksti: Tessa Virta Markkinointitulvassa eläminen on meille arkipäivää, kun mainoksia pursuaa jatkuvasti niin postiluukusta kuin televisio- ja mobiilinäytöiltäkin. Kuluttajiin pyritään vaikuttamaan aiempaa useamman kanavan välityksellä, kun mainonta on levinnyt myös sosiaaliseen mediaan, kuten blogeihin ja Instagramiin.

Sosiaalisen median kaupallistuminen herättää monenlaisia tunteita, mutta mitä asiasta ajattelevat vaikuttajamarkkinoinnin tekijät?

Suosittu muoti- ja lifestylebloggaaja Metti Forssell kertoi Harvest Event -luennollaan somemainontaan kohdistuvan kritiikin johtuvan siitä, ettei sen kaltaiseen mainontaan ole vielä totuttu.

Hänen mukaansa lehdissä esiintyviä mainoksia pidetään tavallisena osana lehtiä, mutta sosiaalisen median mainonta on vielä suhteellisen uusi ilmiö. Fashion Statement -blogia kirjoittava sekä Instagram-tiliään ahkerasti päivittävä Reetta Pellikka on asian suhteen samoilla linjoilla, mutta uskoo kuitenkin, että sosiaalisen median mainontaan suhtaudutaan koko ajan yhä neutraalimmin.

enemmän, kuin pelkillä omilla resursseillaan.

– Minusta oli ja on edelleen upeaa tehdä yhteistyötä ja suunnitella kampanjoita eri yritysten kanssa, hän tarkentaa syitään mainonnan aloittamiseen.

– Minusta on kuitenkin hyvä, että lukijat suhtautuvat kriittisesti kuluttamaansa sisältöön, Pellikka jatkaa.

– Valitsen yhteistyökumppanit erittäin tarkasti siten, että tuote voisi esiintyä blogissani myös ilman blogiyhteistyötä, hän korostaa.

Miksi mainonta sitten on levinnyt myös sosiaaliseen mediaan? Sisällöntuottajana Pellikka pitää blogimainontaa yhtenä markkinoinnin vaikuttavimmista muodoista, joten ei ihme, että kaiken kokoiset yritykset hyödyntävät mainonnassaan sosiaalisen median kanavia – pidimme siitä tai emme. Pellikan mukaan kaupallisen yhteistyön avulla hän pystyy tarjoamaan seuraajilleen

Pellikka pitää tärkeänä myös sitä, ettei kaupallisen postauksen laatu eroa hänen tavallisista julkaisuistaan. Samoja eettisiä kysymyksiä korosti myös Forssell Harvest Eventissä, sillä Pellikan tavoin hänkin kertoi olevansa hyvin valikoiva yhteistyökumppaneiden suhteen. Forssell vannoi, ettei voisi koskaan promota tuotteita, joita hän ei itse ostaisi.

Ketä tahansa Pellikka ei kuitenkaan kelpuuta yhteistyökumppanikseen, vaan vaatii, että yrityksen arvomaailmat sopivat yhteen hänen omien arvojensa kanssa. Pellikka on tehnyt yhteistyötä muun muassa luonnonkosmetiikkabrändin kanssa, sillä hänen kanavansa keskittyvät ekologiseen ja eettiseen muotiin.

16 Perinteisesti markkinoinnilla pyritään nimenomaan vaikuttamaan kuluttajan ostopäätöksiin, mutta Pellikka huomauttaa, että sosiaalisen median mainonta tarjoaa mainostajalle mahdollisuuden käyttää omaa luovuuttaan ja harkintakykyään. Hänen tavoitteensa bloggaajana on pikemminkin inspiroida lukijoita esimerkiksi hyödyntämään jo olemassa olevaa vaatevarastoaan.

– Mulle henkilökohtaisesti on tärkeää se, että mä en kannusta ihmisiä ostamaan ja kuluttamaan mun blogilla tai Instagramilla, Pellikka selventää.

Lukijan näkökulmasta on helpottavaa kuulla, että mainonnan tekijät ajattelevat sekä heidän vaikutusvaltaansa että vastuutansa. Pellikka kertoo esittelevänsä blogissaan ja Instagram-tilillään myös sellaisia tuotteita, joita hän on saanut ilman julkaisuvelvoitetta ja suosittelee niitä puhtaasti omien kokemuksiensa perusteella. Yleisin käytäntö kaupallisessa yhteistyössä kuitenkin on, että mainostaja saa yritykseltä palkkioksi sekä markkinoitavan tuotteen että rahallisen palkkion tekemästään työstä.

Sosiaalisen median mainonnalla on kuitenkin varjopuolensa myös mainostajan kannalta, sillä Pellikka kertoo törmäävänsä valitettavan usein

yrityksiin, jotka yrittävät hyötyä sisällöntuottajista ja saada ilmaista mainosta muutamaa tuotetta vastaan.

– Olisi helppoa myydä suoranaista mainostilaa blogista palkkiota vastaan, mutta se veisi minun uskottavuuteni, myöntää Pellikka.

Hän kokee olevansa vastuussa siitä sanomasta, jota hän viestii eteenpäin ja haluaa siksi seistä ylpeästi jokaisen mainostamansa tuotteen ja yhteistyökumppaninsa takana.

Tavallisesta postauksesta Pellikka erottaa mainonnan merkitsemällä heti postauksen alkuun, että kyseinen julkaisu on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä yrityksen kanssa. Hän kertoo avaavansa yhteistyöpostauksissaan myös muutamin sanoin sitä, mistä postauksessa on kyse ja miten se on toteutettu. Ohjeita säätelee myös kuluttajansuojalaki, jonka mukaan ”Markkinoinnista on käytävä selkeästi ilmi sen kaupallinen tarkoitus sekä se, kenen lukuun markkinoidaan.”

Aivan kuten Pellikka asian tiivistää: – Hyvä kaupallinen yhteistyö on minusta samaan aikaan läpinäkyvä ja selkeästi merkitty, mutta antaa lukijalle enemmän kuin pelkän tuotekuvauksen.

17

VIESTIJÄT VAIHDOSSA

Lämminhenkinen urheilukaupunki Falun Teksti & kuvat: Eliisa Räsänen Falun tunnetaan muun muassa vanhasta kuparikaivoksesta, Taalainmaanhevosesta sekä hiihdon maailmancupin isännöinnistä – mutta millainen se on vaihtokohteena?

Hejsan! Täällä kirjoittelee Eliisa Räsänen, kolmannen vuoden viestinnän opiskelija.

Tällä hetkellä teen opintojani Ruotsin Falunissa, Taalainmaan yliopistossa. Falun valikoitui vaihtokohteekseni oikeastaan hienoisen sattuman kautta, vaikka opiskelu ja asuminen Ruotsissa onkin aina ollut henkilökohtaisella to do –listallani.

Olen pitänyt Ruotsia ja sen kulttuuria yhteisöllisenä ja avoimena ja siitä lähdinkin ottamaan selvää. Lisäksi ruotsin kielen kehittyminen sekä Falunin upeat urheilumahdollisuudet kiinnostivat minua.

Taalainmaan yliopistossa, tai Högskolan Dalarnassa, kuten nimi hienosti ruotsiksi taipuu, on kurssien suorittaminen tähän mennessä ollut melko samanlaista kuin Vaasassakin. Yliopisto tarjoaa runsaasti käytännön kursseja esimerkiksi viestintä-, tuotanto- ja musiikkialoilta, mutta harmikseni meille vaihto-opiskelijoille ei kuitenkaan tarjottu mahdollisuutta osallistua näille ruotsinkielisille kursseille ja suoritankin valitsemani viestinnän kurssit täällä englanniksi. Ruotsin kielitaidon parantaminen on siis jäänyt pitkälti vapaa-ajan ja oman aktiivisuuden varaan.

Vaihto-opiskelun parhaita puolia ovat uudet kokemukset ja ihmiset. Falunissa

opiskelijoiden asumisjärjestely on mahdollistanut meille Erasmus -vaihtareille tiiviin yhdessäolon. Lähes kaikki opiskelijat nimittäin asuvat suuressa opiskelija-asuntolassa, joten kaverin luona voi poiketa kahvilla ihan koska vaan, vaikka aamutossut jalassa. Perinteisen ruotsalaisen kahvittelun, fikan, lisäksi me vaihto-opiskelijat olemme saaneet kokea muun muassa rapujuhlat snapsilauluineen, kaatopaikalta löyhkäävän Surströmming –silakkapurkin avaamisen sekä lukuisia hauskoja illanistujaisia seuraleikkeineen.

Ruotsalaiset itse kokevat olevansa ujoja, hiljaisia ja omaa tilaa tarvitsevia – eli tismalleen sellaisia, joiksi meitä suomalaisia usein kuvaillaan. Itse olen kokenut Ruotsin ja 37 tuhannen asukkaan Falunin lämminhenkisenä ja ruotsalaiset ihmiset me-henkeä uhkuvana kansana. Kaikki asiat tehdään mieluummin yhdessä, koska nå men, onhan se mukavampaa! Mitä siihen kielitaitoon tulee, sain palautetta, että puhun samanlaista selkoruotsia kuin Mumin, mistä olin suomalaisena luonnollisesti todella ylpeä. Ja ehkä se riikinruotsikin vielä ajan kanssa tarttuu.

18

19

MITKÄ IHMEEN LIIKUNTAPALVELUT? Teksti: Lotta Mikkilä Viime maaliskuussa Vaasan yliopisto sai 45 000 euron avustuksen opiskelijaliikunnan kehittämiseen opetus- ja kulttuuriministeriöltä. Tämä oli suuri tuki lähes olemattomiin yliopiston liikuntapalveluihin. Vaasan yliopisto on nimittäin ainut Suomen yliopistoista, jolla ei ole omia liikuntatiloja.

- Ehkä jonain päivänä meillä onkin. Siihen on hyvä tähdätä ja tämä on hyvä alku, kommentoi yliopiston liikuntakoordinaattori Seppo Evwaraye toiveikkaana.

Monille yliopiston tarjoamat liikuntapalvelut ovat kuitenkin hieman pimeän peitossa. Liekö ongelma sitten opiskelijoiden vähäisessä kiinnostuksessa vaiko epäonnistuneessa tiedottamisessa.

- Liikuntavuorojen tiedottamisesta vastaa yliopisto. Tässä ollaan kuitenkin vielä niin alussa, että joudumme vielä vähän parantamaan näkyvyyttä, Evwaraye kertoo.

Avustuksen myötä yliopistoliikuntaa on pystytty järjestämään ensimmäistä kertaa kampusalueella, Domus Bothnican Wärtsilä-salissa. Lisäksi uusia lajeja on tullut mukaan.

- Tänä vuonna uutuutena ovat tulleet kamppailulajit ja ryhmäliikuntatunnit. Myös vuoroja Wasa Sports Clubille on lisätty ja nyt keskiviikon ilta-

päivävuoron lisäksi WSC-kuntosalille pääsee tiistai- ja torstaiaamuisin.

Tarjonta on kuitenkin melko suppea verrattuna muihin Suomen yliopistoihin.

- Emme ole riittävän tarjonnan tasolla. Tähän on vielä tosi paljon lisättävää, Evwaraye myöntää.

Yliopistoliikunnan tämän hetken tärkein tavoite on kehittää liikunnan kirjoa kampuksella ja lisätä matalan kynnyksen liikuntaa opiskelijoille ja henkilöstölle.

- Liikunta tuo uutta sisältöä opiskelijaelämään ja energiaa opiskeluun. Kun on terve keho, on usein myös terve mieli.

Yliopistoliikunnan vuoroille voi osallistua ostamalla liikuntatarran, jota myydään ylioppilaskunnan palvelutoimistolla. Opiskelijalle tarra kustantaa 30€ tai 50€, riippuen ostaako sen kattamaan lukukauden taikka lukuvuoden. Evwaraye haluaa rohkeasti kannustaa jokaista opiskelijaa kokeilemaan itselleen uusia lajeja.

- Tämä on sellainen vaihe ihmisen elämässä, että jos joillain ei ole vielä muodostunut nuoruudesta tervettä ja liikunnallista elämäntapaa, niin nyt on hyvä paikka päästä siihen käsiksi ja niin sanotusti suoristaa kelkka.

20

AIKA

MA

TI

KE

TO

8-9

WSC Salitreeni/ Aamunavaus venyttely

WSC Salitreeni

9-10

WSC Salitreeni

WSC Salitreeni

10-11

WSC Salitreeni

WSC Salitreeni

11-12

WSC Salitreeni

WSC Salitreeni

PE

LA

SU

14-15

Jääkiekko Sulkapallo 14.00-15.00/ WSC salitreeni 14.00-18.00 CheerWSC leading workout 16.0016.30-17.30 17.15

15-16

16-17

Jalkapallo/ Lihaskuntojumppa

Sähly 18.00-19.30

MaanantaiMix

Pilates

Sähly 18.00-19.30

Jooga

Koripallo/ Amerikkalainen jalkapallo 19.3021.00

17-18 18-19

19-20

Cheerleading 16.0017.15

Lentopallo/Amerikkalainen jalkapallo 19.3021.00

Lähde: https://www.univaasa.fi/fi/for/student/well-being/sports/timetable/

Koripallo 16.0017.30

Kamppailu 19.0020.00/ Ultimate 19.3021.00

-15%

23

Eettinen markkinointi puntarissa

Teksti: Riikka Ilmonen

Markkinoinnin etiikka on yhä enemmän pinnalle nostettava puheenaihe. Aikamme markkinatalouskilpailussa kamppailevat vastakkain liiketoiminnan maksimointi ja eettisyyden periaatteet. Kuinka nämä kaksi toisistaan niin erillään olevaa suuntaviivaa saadaan punottua yhteen, vai saadaanko lainkaan?

Mainonnan eettinen neuvosto (MEN) (Lähde: Mainonnan eettinen neuvosto) - valvoo mainonnan ja markkinoinnin noudattavan hyvän tavan mukaisuutta - soveltaa kansainvälisen kauppakamarin ICC:n markkinointisääntöjä ja neuvoston hyvää markkinointitapaa koskevia pe- riaatteita - kieltää sukupuolisyrjinnän, alaikäisille suunnatun, ihmisarvoa loukkaavan tai vääristetyn markkinoinnin - mainonnassa ei tule käyttää naista tai miestä seksiobjektina sukupuolta alentavalla tavalla - markkinointiviestin tulee noudattaa kulttuurin ja sosiaalisen arvojen normeja - ei ota kantaa mainonnan harhaanjohtavuuteen, tai totuuden- ja lainvastaisuuteen.

Mainonnan eettinen neuvosto (MEN) on elinkeinoelämän itsesäätelytoimielin, joka seuraa mainonnan eettisyyttä. Neuvostolle voi lähettää lausuntopyyntöjä tietyn mainonnan eettisyydestä, josta se tarvittaessa antaa huomautuksen kyseiselle organisaatiolle. Neuvosto ei kuitenkaan ota kantaa kaikkiin osa-alueisiin, joissa voidaan nähdä epäkohtia, kuten mainonnan harhaanjohtavuuteen. Tarkasteltavasta mainoksesta neuvosto antaa yritykselle lausuntonsa, joka voi olla vapauttava tai huomautus.

Huomautukseen päädytään, mikäli mainos ei ole MENin linjausten mukaisesti hyvää tapaa noudattava. Kuluttajansuojalaissa puolestaan kielletään totuudenvastaisen tai harhaanjohtavan tiedon antaminen markkinoinnissa.

Haastattelimme markkinoinnin ja mainonnan asiantuntijoita kuullaksemme, mikä on heidän näkökulmansa asiaan. Kysymyksiin vastasivat luova johtaja Mikko Vartiainen C2 Advertisingilta, sekä CTO/Digital Designer Julius Aho, Senior Art Director Pekka Berg ja CTO/Digital Designer Maria Sumuvuori Sloganilta.

Johdatteluna aiheeseen Sumuvuori määritteli eettisen markkinoinnin olevan ensi kädessä vastuunkantamista mainonnan viestintätavasta ja sisällöstä. ”Mainonnalla voi olla todella suuria kulttuurisia vaikutuksia pidemmässä mittakaavassa. Kun tehdään mainontaa ja markkinointia, myös ohjataan ihmisten näkemystä siitä mitä he asioista ajattelevat”, hän kuvailee.

24

Markkinoinnin ja mainonnan luonne Suomessa mainonnan etiikka on hyvällä mallilla yritysten ja mainostoimistojen osalta. Meillä hyveenä on rehellinen ja suoraselkäinen asenne, mikä heijastuu myös markkinointiin. ”Suomalaiseen mainontaan ja sen sisältöön voi luottaa. Isossa mittakaavassa ja Suomen ulkopuolella mainonnassa on eettisiä ongelmia, eikä linja ole sama kuin meillä”, toteaa Vartiainen. Lähtökohdat ovat muualla eriävät. Eettinen markkinointi ei siis ole itsestäänselvyys, vaan sitä on syytä ylläpitää. Vartiaisen mukaan markkinoinnin eettisyyttä on seurattava. Hän myös toivoo, että tiettyjen toimialojen markkinointia seurattaisiin vielä tarkemmin, ja antaa esimerkiksi pikaluottoyritykset. “Eettinen neuvosto tutkii ja antaa lausuntoja, mutta heillä ei valitettavasti ole päätäntävaltaa.”

Eettisen kentän pelaajat Markkinointitoimistojen ammattilaiset osaavat nykyään pitkälti hahmottaa työssään eettisen mainonnan raamit ja punaisen langan, sekä omaksua nämä periaatteet työnsä rutiiniksi. Myös toimeksiantajat ovat hyvin perillä markkinoinnin eettisistä säännöistä. Vartiainen kertoo, että eettinen ja luotettava mainonta on lähtökohta sekä vaatimus tilaajan taholta. ”Läpinäkyvyys on isoin aikamme trendi. Valheellinen mainonta ei kannata, sillä totuus loppujen lopuksi paljastuu”, hän kertoo. Haastateltujen mainostoimistojen mukaan Suomessa yrityksillä on yleisesti vahva eettinen perusta toiminnassaan, jolloin myös markkinoijien on helppo mukailla eettistä mainontaa.

Kuluttajat ja kohderyhmät tarkastelevat omista näkökulmistaan, minkälainen mainonta on epäeettistä. Kyseenalaiseen mainontaan reagoidaan nopeasti ja voimakkaasti. ”Maalaisjärjellä pääsee pitkälle, mikä on ok ja mikä ei. Yleisö loppujen lopuksi määrittää rajan, mikä menee liian pitkälle” summaa Sumuvuori. ”Hyvin nopeasti media reagoi, jos mennään rajan yli”, Aho täydentää.

Suomalaisessa rehtiydessä saattaa piillä myös markkinointia hiertäviä piirteitä. Eettisen painostuksen alla markkinointi ja mainonta saattaa osin rajoittua, vaikka se olisi hyvän tavan mukaista. Yrityksillä on pelko saattaa itsensä huonoon valoon väärinymmärretyn tai liian huomiota herättävän mainoksen myötä. Näin ollen mainonta liikkuu melko kapealla ja turvallisella alustalla maassamme. Tällöin markkinoinnin ja mai-

25

nonnan todellinen potentiaali saattaa jäädä käyttämättä. ”Suomessa uskalletaan tehdä harmillisen vähän rohkeampaa markkinointia, minkä takia jää usein paljon hyvää tekemättä”, kommentoi Berg.

Vartiainen määrittelee maamme mainonnan luonteen syyksi perinteitä. Markkinat ovat kuitenkin hänen mukaansa muuttumassa. Markkinointi on kääntymässä huomion herättämiseen ja ansaitun median saamiseen, mikä tarkoittaa kolmansilta osapuolilta saatua huomiota. Myös ansaittua näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa ei ole syytä vähätellä. ”Toiminta on muuttumassa mediaeurojen laskemisesta siihen, että herätetään huomiota, kohua ja saadaan ihmiset puhumaan mainonnasta. Näin juttu oikeasti tulee huomatuksi. Huomio ei tule enää siitä, että käytetään hirveästi euroja mediatilaan, vaan että mediatila käytetään taktisesti”, Vartiainen kuvailee.

26

Vastuu, syyllinen ja ohjautuvuus Pohdimme haastateltujen kanssa, kuka on vastuussa epäeettisestä markkinoinnista ja mainonnasta. ”Yritys viime kädessä, mainostoimisto kuitenkin kantaa aina oman vastuunsa”, Berg määrittää. Vartiainen on samoilla linjoilla: ”Vastaanottajaa ei voida pitää vastuullisena. Yhteiskunta määrittelee raamit ja sen sääntöjen puitteissa toimitaan”, hän selventää.

Kuluttajilla on omat eettiset arvonsa, joiden avulla he voivat äänestää jaloillaan. ”Ihmiset valitsevat itselleen sopivia asioita, jolloin voi suosia itselleen eettisesti sopivia yrityksiä”, Berg täsmentää. Sumuvuori hahmottaa eettisten kysymysten ohjautuvuutta vaikuttavien osatekijöiden toimesta, eikä näe asioihin yksiselitteistä syytä. ”Syyllinen on sanana tässä asiayhteydessä hieman ontuva, ennemminkin vaikuttaja. Tietyt eri tekijät vaikuttavat toisiinsa. Puskaradio on kuitenkin kaikista tehokkain keino, joka vaikuttaa kuluttajiin. Siihen taas on yrityksen vaikea vaikuttaa, muuten kuin toimimalla eettisesti kohderyhmälleen”, hän selvittää.

Vartiainen nostaa esille, että yleensä epäeettisyyden juuret ovat lähtöisin päätöksestä toimia tietyllä tavalla. ”On helppo löytää ketjusta kohta, jossa on päätetty toimia epäeettisesti.” Lisäksi sosiaalisen median myötä yhteiskunnassamme on noussut esiin julkisuuden henkilöitä, jotka johdattelevat ihmisten mielipiteitä ja käyttävät piilomainontaa. ”Ongelmaksi voi tulla se, kuinka paljon annetaan valtaa henkilöille, jotka muokkaavat ihmisten asenteita”, Vartiainen lisää. ”Myös mainostajille annetaan mahdollisuus ruokkia kulutushypeä ja sosiaalisia paineita.

Nuoriin vaikuttaminen ja massapaineet ovat kyseenalaisia, sillä vaikuttajamarkkinoilla on vaikea määritellä rajaa siihen, mikä on eettisesti väärin”, hän jatkaa.

Haasteet datan keruussa ja tiedon käyttötarkoituksessa Mainonnan eettisyyteen liittyviä tulevaisuuden haasteita on vaikea ennustaa nykytilanteen perusteella. On kuitenkin mahdollista hahmotella skenaarioita, joissa eettistä mainontaa ja markkinointia uhataan uudella tavalla. ”Datan keruu ja todentaminen menee todella pitkälle. Suomessa ja EU:ssa on jonkin verran direktiivejä, jotka suojelevat tätä, mutta esimerkiksi Yhdysvalloissa mainonnan pystyy kohdentamaan suoraan tulojen mukaan, mikä on mielestäni vähintään kyseenalaista eettisyyden näkökulmasta”, Aho kuvailee. ”Näissä tilanteissa mennään yhtäkkiä todella syvälle eettisyyden suhteen” Berg mainitsee.

Mainonnan ja markkinoinnin kohdentaminen oikealle segmentille henkilötietoja käyttämällä ei välttämättä sinänsä ole ongelma.

Näin ihmiset saavat itselleen potentiaalisia ja kiinnostavia mainoksia. Sen sijaan ongelmaksi voi muodostua se, miten ja mitä tietoja käytetään. Varallisuusasteen luokittelun lisäksi ihmisiä lokeroidaan muillakin kriteereillä, joiden perusteella kohdennetaan mainoksia. Vartiainen avaa tilannetta: ”Maailmalla on mainostauluja, jotka näyttävät ihmisille mainoksia ulkoisten ominaisuuksien perusteella. Taulu pystyy erittelemään muun muassa katsojan iän ja sukupuolen, joiden perusteella se valikoi kohderyhmälle kuuluvan mainoksen.” Tulotason perusteella tehtäviä mainosluokitteluita on nähtävissä paikoittain markkinoinnissa. Vartiainen pitää tätä ehdottoman epäeettisenä. ”Markkinointi muuttuu mahdollisesti radikaalisti epäeettiseen suuntaan. Tällöin on kehitettävä sääntöjä suojelemaan kuluttajaa.”

Tulevaisuudessa kuluttajien tulee siis olla entistä tietoisempia kohdistetusta markkinoinnista. Tiedonkeruun on pysyttävä eettisten raamien sisällä, jolloin sen hyödyntämistä voidaan valvoa.

27

G O N Z OA

TIETOKONE TYÖVÄLINEENÄ -KURSSIN ALOITUSLUENNOLLA Teksti: Eeli Salmela On taas se aika vuodesta. Auditorio Levón täyttyy sadoista opiskelijoista, pelonsekaisesta tunnelmasta sekä korkealentoisista haaveista oppia käyttämään tietokonetta. Lujitan psyykeeni ja suuntaan kohti takariviä, hetki on sopiva gonzojournalistisen poteron kaivamiseen. Hieman täristen avaan läppärini ja sijoitan aamupalan sen viereen, vilkuilen sivuille, ajattelen lähimmäisiäni. Edessä on kasvatuksellinen matka akateemisen ihmiskäsityksen ytimeen. Kestääkö toimittajan pää?

28 Tietokone työvälineenä on pakollinen kurssi kaikille Vaasan yliopiston opiskelijoille, mikä selittää osin ilmassa leijuvaa kollektiivista hämyä.

Pelkkä poikkitieteellinen pakollisuus ei kuitenkaan ole riittävä selitys sille, miksi tästä kurssista on muodostunut suoranainen instituutio. Olen kuullut kauhutarinoita, joiden mukaan valmistuminen saattaa hyvinkin viivästyä kyseisen tietoteknisen savotan vuoksi. Itse olen aloitusluennolla nyt kolmatta kertaa, joten olen kokenut tämän pintaa syvemmältä. Excellonkeroiden ja wordsuomujen meressä olen nähnyt, kuinka ihmismieli musertuu.

Levόn täyttyy pääosin juuri opintonsa aloittaneista henkilöistä, jotka ovat autuaan tietämättömiä siitä, mitä tuleman pitää. Takariviin muodostuu vähemmistöksi vanhempien tieteenharjoittajien klubi. Tämän jengin puheenvuorot saavat positiivisuuteni horjumaan. Yksi kertoo olevansa paikalla kuudetta kertaa ja valmistumisen todella viivästyvän tämän kurssin takia. Toinen puolestaan korostaa tilaisuuden hengellistä merkitystä sanakääntein: ”On ollut ihan liian hyvä olo ihmisenä viime aikoina, aika palata maan pinnalle.”

Jännitykseni pitkittyy, sillä luento alkaa 11 minuuttia myöhässä. Aloitusdia heijastuu viimein näkyviin kuin taivalten enkelikuoro, hehkuen valoa synkistyvään sielunmaisemaani. Luennoitsija aloittaa viime vuosiin verrattuna lohdullisesti, käsiteltävät asiat eivät ole kuulemma rakettitiedettä. Tämän oikeastaan tiesinkin, sillä suoritin kurssin hyväksytysti viime vuonna. Kurssin myyttinen asema opiskelijapiireissä ei nähdäkseni perustu sillä vaadittaviin suorituksiin, vaan siihen, minkälainen ilmapiiri tätä koko sirkusta ympäröi.

Alkulöpinöitä seuraa kasvatussessio, joka saa Mooseksen käskynjaon näyttämään näpertelyltä. Saarnan alkaessa salin täyttää epäuskoinen tunnelma. Mieleeni juolahtaa, onkohan itsenäistyvien aikuisten lähestyminen uhmakkaalla paasauksella sittenkään pedagoginen riemuvoitto.

Joidenkin keskittyminen pettää, pulinaa alkaa kuulua sieltä täältä. Itse varon tätä visusti, sillä vallitseva ilmapiiri saa vanhan kunnon Water-

gate-taktiikan tuntumaan mahdollisesti läsnäolevalta. Parempi pitää suunsa kiinni ja välttää hankaluuksia.

Vuorossa on yksityiskohtainen sotasuunnitelma Technobothniaan kulkemisesta. Kuvailu lasiseiniin törmäilystä kestää siinä määrin pitkään, että alan uumoilla katatonisen mielentilan valtaavan pääni hetkenä minä hyvänsä. Onneksi puhe siirtyy yhtäkkiä ZIP-tiedostoihin. Itselleni tuntemattomista syistä tämä aihe saa tunnelman kohoamaan, ja ennen kuin ehdin kunnolla analysoida tilannetta, esittelee luennoitsija jo tekstinkäsittelyä rokkistaramaisin elkein. Toisille tämä on liikaa: huomaan opiskelijan hiippailevan salista ulos.

Nyt, kun henkilökohtaista vastuuta on juuri peräänkuulutettu kolmatta kertaa ja harjoitusryhmien täyttymistilannetta kuvataan räjähdysmäiseksi, erehdyn supisemaan. Tästä koituu välittömästi harmia. Puhe ilmoittautumisista on herättänyt vierustoverissani epäilyksiä. Hän tietää pimeän taustani. Siis sen, että olen jo suorittanut tämän kurssin. Eteerisen pauhun yhteen hiomassa kollektiivissa ei ole tilaa ulkopuoliselle. Katselen tätä kärsimysnäytelmää kolmatta kertaa kuulumatta edes yleisöön.

Luennon seuraavat hetket vietän horroksessa.

Muistelen välikohtausta, joka sattui marraskuisena aamuna Excel-harjoitusryhmän tapaamisessa. Eräs opiskelija luhistui tehtävien edessä puhjeten kyyneliin. Olin itsekin keskiviikkoisen verkostoitumisen jäljiltä vähintäänkin kyseenalaisessa jamassa, joten tapaus kolhaisi huteraa mieltäni kuin Titanic jäävuorta. Sielullinen tuska ei liene tämän kurssin tarkoitus, mutta kaupanpäällisiksi sitä saa.

Havahdun luennon ollessa jo loppumetreillä.

Luennoitsija kohottaa äänensä huudon rajamaille tarjotessaan opetuslapsilleen vielä vähän opastusta kohti valoa. Hitaasti oivallan selvinneeni. Aivot tuntuvat toimivan edelleen, ainakin ymmärrän poistua muiden mukana auditoriosta. Taidan tulla ensi vuonna uudestaan, ihan vaan tunnelman takia.

29

Inhimillisiä vikoja, bugeja ja glitchejä Teksti: Henrietta Kuusisto Kuntsin modernin taiteen museossa on esillä Glitch Art -näyttely, joka konkretisoi ja tuo iholle teknologiaan liittyviä virheitä. Näyttelyn tavoitteena on tarjota uusia näkökulmia teknologiaan ja sitä myöten todellisuuteen. Camp lähetti toimittajan paikalle kurkistamaan erheiden maailmaan.

Ensimmäisenä näyttelyyn astuessani mieleni valtaa nostalgia. Palautan mieleeni Windows XP:n virheäänenä toimineen riitasoinnun ja sen aiheuttamat minisydänkohtaukset. Näytöllä välkkyvät nuori Ben Stiller ja Winona Ryder pistävät miettimään saavuinko aikakoneella ysärille vai johonkin kummalliseen millenniumin Tetris-simulaatioon.

Näyttelyn rekonstruktiot ”glitcheistä” muistuttavat olemassaolollaan digitalisaation aiheuttamista uhista, mutta toisaalta myös irvailevat hyväntahtoisesti ihmisen rajoittuneelle ymmärrykselle siitä, mistä ne tulevat ja mikä niitä aiheuttaa.

F-Secure -tietoturvayrityksen tutkimusjohtaja Mikko Hyppösen Virusmuseo -teos esittää 80- ja 90-lukujen haittaohjelmia.

Hyppösen videoinstallaatiot muistuttavat siitä, kuinka aikanaan kyberhyökkäykset saattoivat olla humoristisen olomuotonsa takia vaikeita tulkita vaarallisiksi. Nykyään elämme tietosuojauhkien kulta-aikaa, eikä virus enää välttämättä ilmoita itsestään ponnahtamalla ruudulle, vaan ilmenee esimerkiksi pankkitililtä hävinneen summan kautta. Koska teknologia on vahvasti sidoksissa nykyihmisen omaisuuteen ja identiteettiin, seurauksetkin ovat vakavampia kuin parikymmentä vuotta sitten.

Näyttelytila vaikuttaa levottomalta, mutta on kaikessa hämmentäväisyydessään kumman rauhallinen. Siinä missä alkupuolen teoksia voi tulkita positiiviksi johdatteluiksi aiheeseen, menevät loppupuolen teokset syvemmälle virheiden negatiiviseen puoleen.

Näyttely pyrkii tulkitsemaan virheitä inhimillisinä asioina. Tämä herättääkin mielenkiintoisen muna vai kana -tyyppisen kelan siitä, tekeekö teknologia virheitä itsestään vai onko ihminen aina virheen alku ja loppu.

Turkulaisen IC-98 -taiteilijakaksikon Abendland -teos tarjoaa tähän vastausta, jossa nähdään utopistinen tulevaisuus ilman teknologiaa – ja ilman ihmistä. Teos toivoo luonnolle voittoa, eikä ihmisellä ole paikkaa Abendlandin luonnossa. Teos on synkkä, mutta ehdottomasti ajatuksia herättävä.

Hollantilaisen kuvataiteilija Bouke de Vriesin Memory vessel drug jars -teos päättää näyttelyn. Siinä rikkoutuneet posliiniesineet kasataan takaisin vanhaan muotoonsa lasipurkkiin. Teos toimii metaforana uudelleensynnylle, joka onkin yksi näyttelyn yhteiskuntaa kommentoivista teemoista.

Glitch Art -näyttely on esillä Kuntsin modernin taiteen museossa 22.9.2018 – 13.1.2019

Taustan kuva: Antonio Roberts, The Unstable Mediums –series, 2015 (video)

30

kolumni

Viivi Hinssa

Kuva: Sara Alasuutari

O

COPY + PASTE -HOUKUTUS

lipa kerran ala-astelainen tyttö, jolla oli paljon unelmia ja ideoita. Hän oli todella kiinnostunut piirtämisestä. Eräs luokkalainen alkoi matkimaan häntä järjestelmällisesti, ja käytti omanaan tytön luomia piirustuksia. Se tuntui tytöstä pahalta, koska häneltä varastettiin idea. Myöhemmin blogia kirjoittaessaan tyttö löysi toisesta blogista omaa tekstiään, joka oli törkeästi kopioitu. Vuosia kului, ja tyttö törmäsi suomalaisesta poliitikosta kertovaan uutiseen, jossa tätä syyllistettiin plagioinnista. Poliitikko joutui vastaamaan teoistaan, toisin kuin tytön oikeuksia rikkoneet.

Onko plagiointi siis hyväksyttävää, jos siitä ei joudu vastuuseen?

Olenko itse syyllistynyt plagiointiin? Kyllä, varmasti. Varsinkin tietämättömänä ala-astelaisena musiikin esitelmään tiedot kopioin suoraan artistin nettisivuilta. Ajattelin, että voisin jotenkin kierrellä itseni näistä omantunnon tuskistani, mutta en vain voi.

En ole vain “lainannut” toisen tekstiä tai vain “muutellut” sanajärjestystä. Plagioinnin määritelmä on nimittäin aika yksinkertainen. Jos käytät jonkun toisen tekstiä tai muuta luomusta omanasi mainitsematta alkuperäistä tekijää, on se plagiointia.

Näin yliopisto-opiskelijana esseet ja muut työt ovat osa jokapäiväistä elämää. Etsimme tietoa eri lähteistä päivittäin, ja käy-

tämme hyödyksemme useiden tutkijoiden julkaisuja. Lähteiden merkitsemistä ei voi painottaa tarpeeksi. Vaikka ottaisit vain “vähän ideaa” toisen tekstistä omaasi, olet siltikin velvollinen kertomaan ideasi lähteen.

Plagiointi on tehty meille nykyaikana todella helpoksi: pari klikkausta nettisivuilla, copy + paste ja se oli siinä. Nopea helpotus stressiin kuulostaa hyvältä, mutta se ei tee plagioinnista yhtään sallitumpaa. Plagioinnista ei tee hyväksyttyä sekään, että siitä ei joudu vastuuseen. Siinä vain huijaa itseään, eikä loppujen lopuksi opi mitään. Enkä koe sitä järkeväksi, että jättää käyttämättä tilaisuuden oppia. Plagioimalla rikkoo myös alkuperäisten kirjoittajien tekijänoikeuksia.

Tässä on myös kääntöpuolensa, kun kiinnijääminen on tehty nykyaikana yhä helpommaksi. Ala-asteella plagioinnista kiinnijääminen oli riippuvainen opettajasta: joskus opettajaa kiinnosti googlata epäilyttävät tekstit, joskus taas ei. Yliopistossa plagiointi on lähes mahdotonta, koska Turnitin-järjestelmä löytää huijarit.

Copy + paste houkuttaa, mutta ajattele edes itseäsi ennen näiden näppäinten painamista. Tytönkin tarina olisi ollut onnellisempi, jos toiset olisivat ajatelleet enemmän.

31

Teksti: Antti Orava

TYÖTÄ ETSIMÄSSÄ Onkohan kaikki muut tehnyt jonkun videohakemuksen vai erottuisinko sellaisella? Tai riittääköhän tää Canvalla tehty hakemus vai pitäisiköhän tää tehdä InDesignilla, että ne varmasti tietää kuinka hyvä oon sen käytössä?

Onneksi laitoin hyvissä ajoin hakemuksen, rekry päättyy vasta viikon päästä.

Siis se rekry päättyi jo kolme viikkoa sitten, miten ne ei oo vastannut yhteenkään meiliin tai puheluun? Olinko todella niin huono?

Voisiko joku kertoa, että mikä tässä mättää? Oon kirjoittanut jo 20 hakemusta, räätälöinyt jokaisen erikseen vastaamaan työpaikan vaatimuksia, mutta ei yhden yhtä viestiä. Edes vahvistusta siitä että mun hakemus on vastaanotettu.

Jemina laittoi just viestiä et se oli pyydetty jo viikko sitten haastatteluun, mulle ei tullut mitään…

Vihdoin ne soitti että pääsen haastatteluun, sentään joku näistä hakemuksista tärppäsi!

Ei ees haittaa maksaa näin viimetinkaan 35€ junalipuista suuntaan, jos vaikka #hesakesä onnistuis tänä vuonna!

Vitsit jäi kyllä aika tosi hyvä fiilis haastiksesta, ne kyseli paljon ja kerroin vielä enemmän. Siellä ne oli ihan hymyssä suin ja kyselivät jopa aika henkilökohtaisia. Ihan kuin niitä olis kiinnostanut mun tausta oikeesti ja sit ne vielä sanoi että olen erittäin potentiaalinen, melkein varma, vaihtoehto. Niin, ja että ne soittaa ihan pian takaisin asiasta.

Kohta on mennyt kaks viikkoa, sieltä ei oo kuulunut yhtään mitään vaikka oon koittanut soittaa ja laittaa säpoi Jemina soitti et ne oli ottanut Mikan töihin, mutta millä ilveellä se muka sai sen duunin? Mitä sillä on mitä mulla ei ole? Se on vuoden alempana opinnoissa, sillä ei oo mitään aiempaa alan kokemusta, eikä se oo edes osallistunut aj-toimintaan ja opintorekisteriinkin se on repinyt pelkkiä ykkösiä ja kakkosia!

Miksei mistään muista paikoista edes kuulu mitään? Nään vaan noidenkin firmojen somesta että kaikkialle on jo valittu uudet kesäharkkarit…

Kirjoitin melkein 40 hakemusta, pääsin vaan pariin haastatteluun.

Siis miten en tänäkään vuonna saanut oman alan töitä?

32

Edellä olevien kaltaisia fraaseja on varmasti useampikin opiskelija laukonut milloin Oskun pöydissä, milloin torilla kaiken kansan kuullen ja milloin oman yksiönsä seinille. Niihin liittyy usein tuska siitä, ettei omaa panosta työnhaussa olla työnantajan toimesta huomioitu halutulla tavalla.

Edellä mainittuun epämiellyttävään tuntemukseen liittyvät epäilyt siitä, etteivät potentiaaliset työnantajat huomioi sitä, kuinka yritysten sivuja on mahdollisesti väijytty jo pidemmän aikaa aukeavan rekryn toivossa ja itse työhakemuksiinkin upotetaan yleensä työtunteja toinen toisen perään. Entäpä ne lukuisat unettomat yöt, joita on vietetty vapaaehtoista ainejärjestötoimintaa edistäessä? Ajan jo kullatessa alumnien muistot ovat he kertoneet uusille hakijoille näiden olevan juuri niitä hommia, joita työnantajat arvostavat erityisen paljon.

Vaivannäöstä huolimatta saattaa opiskelija jäädä vilkuttamaan viestinnän työpaikkojen laivalle, jonka lähtö saa toukokuisella rannalla olijat ymmälleen siitä, mitä juuri tapahtui.

Yleensä asiaa ei ainoastaan ihmetellä, vaan ihmetys muuttuu myös pettymykseksi ja harmitukseksi.

Vaikka työnantajille on Henri Pulkkisen omaisesti yrittänyt todistella, että myönteistä rekrytointipuhelua vastaan olisi sydän juosten saavuttu suoriutumaan mitä vaativimmista tehtävistä, ei vastausta puheluihin ja sähköposteihin välttämättä tule lainkaan.

Lähtökohtaisesti rekrytointia ylläpitävän osapuolen vastaamattomuus ei kokonaan kaada käsitystä tahosta hyvänä työnantajana, mutta tällainen käytös ei varmastikaan sitä myöskään kohenna. Sen sijaan yksilön näkökulmasta asialla voi olla huomattavasti pitkäkantoisemmat jäljet. Ei ole yksi tai kaksi opiskelijaa, jotka ovat todenneet, etteivät aio vastaisuudessa enää hakea yritykseen, tai tukea sen toimintaa, mikäli tämän kyvykkyys kommunikoida on

aiemman esimerkin tasoista. Onko tällainen verinen loukkaantuminen huonosti hoidetusta rekrytointiprosessista sitten terve ratkaisu?

Todennäköisesti ei, mutta se on helppoa. Se on huomattavasti helpompaa kuin yrittää löytää tällaisesta tilanteesta hopeareunus ja pyrkiä kehittämään itseään seuraavaa hakemusta varten.

Miten siis edetä, kun työnhaku tuottaa pettymyksen? Ensi alkuun tilanne on aivan hirveä, oma sydän on revitty parille hakemuspaperille ja työnantajaan pyritty tekemään vaikutus keinolla millä hyvänsä, kuitenkaan vastakaikua saamatta. Ja nyt ei ole mitään tekemistä 90 päivän aikana ennen kuin seuraava lukukausi alkaa.

Aurinko paistaa kuitenkin lopulta myös VOASin opiskelija-asuntoihin ja tilanteesta kuin tilanteesta on mahdollista ottaa oppia. Sinulle, joka luet tätä, ei huolta: En aio opettaa kuinka saat täydellisen harjoittelu- tai kesätyöpaikan. Olen itse nimittäin paininut täysin samojen asioiden kanssa ja kantapään kautta oppinut kysymään muilta, itseäni viisaammilta, neuvoa. Samoin tein nyt, kysyin itseäni viisaammilta mille asioille kannattaa antaa arvoa ja mitä torjutuksi tulemisesta voi oppia.

Duunitorin toimittaja Aki Ahlroth ohjasi minut Anna Mäkelän vuonna 2017 kirjoittaman artikkelin pariin. Siinä annetaan viisi tärkeää vinkkiä niille, joilla on jäänyt työpaikka saamatta.

Nostan artikkelista esille pääpointit, jotka kannattaa sisäistää jo ennen hakemuksien lähettämistä: - Torjunta ei ole henkilökohtaista. Se, että jää ilman työpaikkaa ei määrittele sinun arvoasi ihmisenä tai työntekijänä.

- Hyväksy tunteesi. Tuloksesta riippumatta rekrytointiprosessi herättää tunteita ja ne on hyvä tunnistaa sekä käsitellä juuri sinulle ominaisella tavalla. Kun heränneitä tunteita on

33

päässyt purkamaan ja käsittelemään niin voit siirtyä eteenpäin kohti uusia mahdollisuuksia.

- Kiitä mahdollisuudesta. Vaikka vastaus ei olisi ollut se mitä toivoit, niin osoita kuitenkin kiitollisuutta mahdollisuudesta osallistua hakuun. Näin osoitat kiinnostustasi työnantajaa kohtaan ja jäät todennäköisemmin heidän mieleensä.

- Pyydä palautetta. Osoita työnantajalle, että haluat kehittyä jatkoa varten kysymällä palautetta. Kaikkia tekijöitä ei välttämättä itse tule otettua huomioon ja onkin hyvä pyytää vinkkiä siinä kohtaa taholta, jonka palvelukseen toivoisi pääsevänsä.

- Luota itseesi. Sekä työpaikkoja että rekrytointeja tulee ja menee. Vaikka jokin ovi tuntuisi uniikilta ja siltä juuri itselle sopivalta, niin sen sulkeutuessa on mahdollista löytää uusia ovia, joita ei aiemmin ole ottanut huomioon. Itseluottamus vie työnhaussa yllättävän pitkälle, pidä siitä huolta.

Suomen Mentorit ry:n toiminnanjohtaja Laura Ihamuotila ruoti asiaa kanssani ja vastasi seuraaviin kysymyksiin: Mikäli rekrytointiprosessissa tulee torjutuksi, mitä tulisi ottaa huomioon? ”Meillä on Suomessa paljon yrityksiä ja valitettavasti kaikki rekrytointiprosessit eivät ole täydellisiä. Suurten organisaatioiden haut voivat olla massiivisia, niissä ei välttämättä viestitä oikein ja riittävästi. Hakijan tulisi kuitenkin huomioida organisaatioiden kohtaamat haasteet suurten rekryprosessien kanssa.

Usein puhutaan huippukolmion kolmesta hakijasta, joihin hakuprosessissa keskitytään.

Vaikka et kuuluisi tähän ns. ”huippukolmioon”, ei se tarkoita, että olisit huomattavasti huonompi tai taidottomampi vaihtoehto. Erot ovat

usein hyvinkin pieniä ja päätöksiin vaikuttavat myös henkilöstöhallinnon omat suuntaukset sekä puhtaasti tuuri.”

Onko torjutuksi tulemisessa hopeareunusta? ”Suosittelen soittamaan rekrytoivaan yritykseen tai vaihtoehtoisesti meilaamaan heille.

Heiltä on hyvä tiedustella, että olisiko hakemuksesta/haastattelusta mahdollista saada palautetta. Tämä on hyvä tapa erottua muista hakijoista, rekrytoiva taho voi kenties merkata CV:n tulevaisuudessa aukeavien paikkojen varalta.”

Mitä hyötyä Suomen Mentoreista on työelämään siirryttäessä? ”Pian valmistuva/juuri valmistunut hyötyy mentorointi-ohjelmastamme, vaikkei olisikaan etsimässä työelämälleen vielä suuntaa. Ohjelmassamme opetetaan monia työelämätaitoja, esimerkiksi kuinka vapaa-aika ja työ saadaan sovitettua yhteen tai kuinka tulevaisuuden näkymät on mahdollista hahmottaa selkeämmin.

Lisäksi keskitymme asioihin, joita ei välttämättä suoraan korkeakoulusta opi, kuten yksilön vahvuuksien kartoittamiseen.”

Olen samaa mieltä Mäkelän ja Ihamuotilan kanssa siitä, että edellä mainitut ovat tärkeitä asioita huomioida rekrytointiprosessissa ja sen jälkipyykissä. Entä tuntuivatko nämä vinkit sinusta itsestäänselvyyksiltä ja tarpeettomalta kertaukselta? Mikäli kyllä, niin hienoa, se tarkoittaa, että tiedostat nämä asiat jo entuudestaan ja pystyt hyödyntämään niitä jatkossakin.

Jos nämä asiat taasen tuntuivat edes osittain uusilta, kannattaa niiden pohtimiselle uhrata hetki.

Anna Mäkelän artikkeli saatavilla osoitteessa: https://duunitori.fi/tyoelama/ kun-jaat-ilman-tyopaikkaa/

34

VAPAA CANA Olipa mielessäsi julkisen keskustelun kannalta painava mielipide, tähän lehteen liittyvä kommentti tai maailmankaikkeutta kielellisesti hahmottava runo, on tämä palsta oivallinen kanava sinun viestillesi. Palstan nimi kuvastaa sen koostumusta, joka on sekoitus sananvapautta ja comedialaisten äänenkäyttöä.

Pidä viestisi lyhyehköinä ja asiallisina. Pidätämme oikeuden jättää epäasialliset viestit julkaisematta. Viestin voit lähettää joko sivuiltamme (www.comediary. com/camplehti) löytyvän lomakkeen avulla, tai sähköpostiimme (camplehti@ gmail.com). ricollinen WebOodi meni rikki, liekö tää opintojeni vika tikki. Web on verkosto, oodi ylistyslaulu heikko hermosto, vakava naamataulu.

EI VITTU KYTÄT ricollinen

– Runotyttö59

Vapaa Cana on kuin Fight Club, siitä ei saa puhua ja siksi kukaan ei tiedä siitä.

Elämä on vain yksi surullinen tarina, johon mahtuu muutamia ilon pyrkimyksiä © muinaiset roomalaiset

– Tyler Kuinka pitkälle voi perseillä ilman, että tulee banneja tapahtumiin?

Eikö yksisarvista pystytä rauhoittamaan, kun laukkaa laitumillakin siististi jonottavista ohi?

Soittaa syksyn tuuli, juoppolalli sen ojaansa kuuli.

Saapastellen Tervahoviin astui, mokkakengät sateella kastui.

– Einoleinotar

– PohtivaFuksi

Mediatutkimus on yks työmaa – Niih

Voiks comedian sitsijonoon vaan kävellä siihen kohtaan mikä näyttää itestä hyväl?

On se kumma kun ei tutorit osaa jonottaa sitsilippuja niinku muut kuolevaiset Olen ehkä juurtunut Oskuun.

CoMedian hallituksen vastaus sitsilippujen jonotuskäytäntöihin liittyen: Emme järjestönä hyväksy toisten ohittamista lippuja ostaessa. Kykymme valvoa jonon järjestystä on kuitenkin rajallinen, itse myyntitapahtuma työllistää toimijoitamme sen aikana runsaissa määrin. Kannustamme lipun hankkijoita hyvään käytökseen ja toisten jonottajien kunnioittamiseen, yhteishengessä meillä on kaikilla mukavampaa.

35

Mathildassa lounastaa aamupäivän aikana noin 1400 ruokailijaa, joista 25-30% valitsee lautaselleen lihattoman vaihtoehdon.

KASVISRUOKA KUNNIAAN Teksti & kuvat: Sara Alasuutari Kasvisruokailu on puhuttanut ihmisiä ympäri Suomen jo useamman vuoden ajan.

Vegevalikoimat ruokakaupoissa ja ravintoloissa paranevat koko ajan ja mediassa kannustetaan ihmisiä tekemään eettisiä valintoja ruokailun suhteen. Kampusravintoloiden tarjonta muodostaa suuren osan usean opiskelijan päivittäisestä ruokavaliosta. Miten Vaasan yliopiston ravintolat suhtautuvat kasvisruokailuun ja siihen liittyviin eettisiin kysymyksiin?

Vaasan kampusalueella sijaitsee yhteensä kahdeksan Juvenes-Yhtiöt Oy:n omistuksessa olevaa opiskelijaravintolaa. Tervahovin ytimessä sijaitseva Mathilda on varmasti tuttu jokaiselle yliopiston opiskelijalle. Yliopistoravintoloiden ravintolapäällikkö Hanna Lillthors kertoo kasvisruoan menekin opiskelijaravintoloissa kasvaneen huimasti alkaneen lukuvuoden aikana, mikä motivoi ravintoloita panostamaan kasvisruokaan entistä enemmän. Kasvisruokavaihtoehdot on nostettu ensimmäisiksi ravintoloiden ruokalistoilla.

Mathildassa syö aamupäivän aikana noin 1400 ihmistä, joista arvioilta 25-30% valitsee yhden tarjolla olevista kasvisvaihtoehdoista. Aikaisemmin

määrä on ollut alle 20%. Kasvisvaihtoehtoehtojen määrä itsessään ei ole muuttunut, mutta nykyisin tarjolla on aikaisempaa enemmän täysin vegaanisia vaihtoehtoja.

Tarjolla on päivittäin kuusi ruokalajia, jotka jaotellaan hinnan perusteella kolmeen eri kategoriaan: halpa, rohee ja street food. Lisäksi tarjolla on combo-salaattipöytä. Rohee-kategoriassa on päivittäin tarjolla sekä liha-, että kasvisruokaa 2,60 euron hintaan. Halpa-kyltin alta löytyy puolestaan kolme vaihtoehtoa, joista yksi on liharuoka, toinen kasvisruoka ja kolmas keitto, joka kuuluu myös kasvisvaihtoehtoihin. Halpa kasvisruokavaihtoehto on aina vegaaninen. Halpalounaasta opiskeli-

36 ja köyhtyy vaivaiset 0,85 euroa. Salaattipöydässä ei ole automaattisesti tarjolla kasvisruokailijoille sopivaa proteiinivaihtoehtoa, mutta sitä on aina mahdollista saada henkilökunnalta pyytämällä.

Lillthors painottaa, että henkilökunta on ravintoloissa ruokailijoita varten ja valmiina vastaamaan kysymyksiin ruokiin ja niiden sisältöön liittyen.

Myös omaan ruokavalioon sopivia vaihtoehtoja voi erikseen pyytää henkilökunnalta, mikäli sellaista ei ole tarjolla.

“Tavoitteemme on, että jokaiselle löytyy jotakin.

Helposti tulee sellainen olo, ettei kiireistä henkilökuntaa viitsi vaivata, mutta aina täytyy löytyä aikaa auttaa”, Lillthors korostaa.

Tarjolla olevat ruokavaihtoehdot määritellään Juveneksen tuotekehityksessä Tampereella. Tuotekehityksessä valmistellaan kuuden viikon ruokalista, johon ravintoloilla on mahdollisuus tehdä pieniä muutoksia paikallistasolla. Suurin suunnanmäärittäjä ateriavaihtoehtojen muotoutumisessa on Kela, jonka suosituksissa määritellään muun muassa ruoan rasvojen ja suolan määrä.

Suositukset huomioivat myös allergeenit. Suositusten mukaisesti valmistettavat ruoat takaavat ateriatuen, jonka avulla opiskelijoille voidaan tarjota ruokaa edullisesti.

Neljännen vuoden opiskelija Lauri Söderholm on päätynyt kokeilemaan Mathildan kasvisvaihtoehtoja ensimmäistä kertaa tänä syksynä. Söderholmin ruokavalio on ennestään hyvin lihapainotteinen, mutta kasvisruokailuun hän suhtautuu positiivisin mielin. “Tietoisuus asiasta kasvaa koko ajan ja haluan tehdä edes pieniä tekoja asioiden muuttumisen eteen. Tuntuu siltä, että aikaisemmin asia oli helpompi sivuuttaa, mutta nykyään se on näkyvästi esillä myös mediassa”, Söderholm toteaa. Tavoitteena on lisätä kasviksien osuutta ruokavaliossa pikkuhiljaa.

Mathildan tarjonnasta erilaiset kastikkeet ovat Söderholmin mieleen, sillä niistä on helppo lähteä liikkeelle. Lokakuun alussa tarjolla ollut kasviscurry jäi mieleen helposti lähestyttävänä ja maistuvana vaihtoehtona kanakastikkeelle. Myös papubolognese vaikutti hyvältä valinnalta.

Lillthorsin mielestä ihmisten halu muuttaa ruokailutottumuksiaan on pelkästään positiivista. Opiskelijaravintoloissa eettisyyttä pidetään tärkeänä, joten kasvisruoka on etusijalla sen pienemmän hiilijalanjäljen takia. Jokaisen ruoan reseptissä on listattu sen tuotannon aiheuttamat päästöt.

Lisäksi jätteen määrää tarkkaillaan. Esimerkiksi lihapyöryköiden tarjoaminen lounaalla luo suuren määrän muovijätettä. Suurin osa kasviksista taas saapuu keittiölle pakkaamattomina. Myös ruokahävikin määrään kiinnitetään huomiota ja sen minimoiminen onkin Lillthorsin mukaan ravintoloiden tärkein prioriteetti. Edellisenä päivänä valmistettua ruokaa voidaan esimerkiksi hyvin laittaa tarjolle halparuoaksi seuraavanakin päivänä.

Mathildassa tarjoillaan joka päivä kolmea eri kasvisruokavaihtoehtoa, joista vähintään yksi on aina vegaaninen.

Ekologisuuden lisäksi kampusravintoloiden ruokalistoihin on Lillthorsin mukaan haluttu panostaa. Ruokalistat ovat ravintoloiden lisäksi listattuna Juveneksen verkkosivuilla. Kunkin annoksen ravintoarvot sekä ainesosat saa näkyviin klikkaamalla ruokalajien nimiä. Listat löytyvät osoitteesta: https://www.juvenes.fi/vaasa