Skip to main content

Camp 4/26

Page 1

Camp Camp 4/26

7842-0762 NSSI

ISSN 2670-2487

Muut

os


Tämä on Vaasan yliopiston viestintätieteilijöiden ainejärjestölehti Camp. Kyseessä on sitoutumaton opiskelijalehti, jonka toimittamisesta vastaavat vapaaehtoiset viestinnän opiskelijat. Toimitus on avoin kaikille CoMedia ry:n jäsenille. Mikäli mielit mukaan tekemään terävää opiskelijamediaa tai sinulla on meille jotain muuta asiaa, ota rohkeasti yhteyttä!

Cumpi vai Campi Vuosijuhlat-editoin Iltajuhla vai sillis? Sillis 7%

Campin tehtäviin kuuluu toimia viestijöiden sekä muiden ylioppilaskuntalaisten informaatiolähteenä. Lisäksi toimimme CoMedian äänenkannattajana sekä tiedotuskanavana järjestön ja jäsenistön välillä. Tarjoamme myös mahdollisuuden viestinnän opiskelijoille saada kokemusta toimittajan työstä. Tavoitteenamme on tarkastella viestintäjärjestöämme sekä Vaasan yliopistoa monesta näkökulmasta. Camp ilmestyy viisi kertaa vuodessa.

Päätoimittaja Jenny Kauranen

Iltajuhla 93%

Kermalikööri vai konjakki? Konjakki 19%

Taittajat Jenny Kauranen, Sara Annala, Oona Kauppinen, Viivi Korhonen, Venla Kirvesmäki, Muusa Koivusipilä, Astrid Naarmala, Lassi Ojanperä, Nella Saarikoski, Aleksandra Vääränen

Kansikuva

Kermalikööri 81%

Jenny Kauranen

Tämän lehden toimitus Jenny Kauranen, Amanda Aheristo, Sara Annala, Oona Kauppinen, Viivi Korhonen, Venla Kirvesmäki, Muusa Koivusipilä, Venla Maunula, Astrid Naarmala, Henna Pöysä, Nella Saarikoski, Aleksandra Vääränen

Frakki vai tummapuku?

Tumma puku 38%

Frakki 62%

Editoija Jenny Kauranen

Julkaisija CoMedia ry

Yhteystiedot camp@comediary.com @camplehti www.comediary.com/camplehti

Pitkät hihat mekossa vai hihaton mekko?

Pitkät hihat mekossa 40%

Hihaton mekko 60%


Muutos

Camp 4/26

4 5

Pääkirjoitus Puheenjohtajan terveiset

Muutos Ihmissuhteet muutoksessa Fuksin syksy Kämppiselämä Tutorin syksy Viestijä työelämässä

Vuosijuhlat Vujutoimarien terveiset Vujubingo Vujuviikon aikataulu Etiketti Pukeutuminen Vujut vuosien takaa Taittelukoulu

6-7 8 9 10-11 12-13

16 17 18 19 20-21 22-23 24-25

Culttuuri corner Sometutka Korvapuustien resepti Elokuva-arvostelu

27 28 29


Pääkirjoitus Koska vapaa-ajastamme tuli suoritus? Tämä kysymys on painanut mieltäni jo jonkin aikaa. Sosiaalisessa mediassa ei voi välttyä päivityksiltä, joissa suositellaan hyviä selfhelp-kirjoja tai annetaan vinkkejä päiväkirjan mahdollisimman tehokkaaseen hyödyntämiseen. Joka kolmas julkaisu tuntuu esittelevän uutta Strava-ennätystä tai 5 AM -aamuklubin jäsenen my day -videota maailman tuotteliaimmasta päivästä, jossa aikaa ei jää edes hengittämiseen. Elämme aikaa, jossa hyödynnämme vapaaaikaamme yhä enemmän tehokkuuteen ja itsensä jatkuvaan kehittämiseen. Sen aikana pitäisi oppia uusia taitoja, kehittää kuntoaan tai saada ainakin merkintä saavutuksesta sovellukseen. Sosiaalisen median myötä vapaa-ajan suorittamisesta kilpailu siitä, kuka hyödyntää aikansa tehokkaimmin. Yhteiskunnassa, jossa taloudellista ja urallista menestystä arvostetaan korkealle, itsensä kehittämisestä tulee helposti myös vapaaajan tavoite. Kilpailu työpaikoista ja menestyksestä voi luoda paineita kehittyä ja pysyä muiden tahdissa myös työelämän ulkopuolella. Sosiaalinen media tarjoaa tälle ajattelulle alustan: oman kehittymisen lisäksi voimme näyttää muille, kuinka tehokkaasti käytämme aikamme. Mutta milloin vapaaajastakin tuli kilpailu, jossa pitäisi jatkuvasti kehittyä ja suoriutua paremmin?

4

En tuomitse itsensä kehittämisestä. Esimerkiksi liikunta ja uni ovat hyvinvoinnin kannalta tärkeitä, eikä itsensä haastamisessa ole mitään väärää. Mutta milloin aloimme tarvita sormuksia ja urheilukelloja mittaamaan untamme ja miksi unen laadusta ja määrästä tuli tuloksia, joita jaetaan sosiaalisessa mediassa? Milloin palautumisestakin tuli suoritus, jossa kilpailemme siitä, kuka on virkein ja valmiina seuraavaan päivään? Eikö levon tarkoituksena pitäisi olla se, että saamme yksinkertaisesti levätä?

Kaipaan aikaa, jolloin pystyin hyvällä omallatunnolla nauttimaan vapaa-ajastani katsomalla lempisarjojani tai viettämällä aikaa ystävieni kanssa. Haluaisin lähteä kävelylle vain rauhoittuakseni, mutta huomaan joskus miettiväni, pitäisikö samalla kuunnella esimerkiksi itseä kehittävää podcastia, jotta hyödyntäisin aikani paremmin. Sosiaalisessa mediassa on tapahtunut muutos, jota yksittäinen ihminen ei voi pysäyttää. En myöskään haluaisi luopua sosiaalisesta mediasta kokonaan: sen kautta inspiroidun ja pidän yhteyttä eri kaupungeissa asuviin ystäviini ja perheeseeni. On kuitenkin ristiriitaista, että sovellukset, joiden pitäisi tuoda ihmisiä yhteen ja viihdyttää meitä, saavat meidät samalla tuntemaan syyllisyyttä tehottomasta ajankäytöstä. Onko ainoa keino välttyä suorittamisen ihannoinnilta poistaa kaikki sosiaalisen median sovellukset? Sitä en vielä tiedä, mutta aion yrittää vastustaa tätä suorituskeskeisen kulttuurin ihannointia omassa arjessani. Haluan nauttia elämästä nyt enkä vasta saavutettuani seuraavan tavoitteeni. En halua vanhempana muistella nuoruuttani aikana, jolloin yritin käyttää jokaisen vapaan hetkeni mahdollisimman tehokkaasti ja kehittää itseäni paremmaksi versioksi. Kaikkea aikaa ei tarvitse käyttää hyödyksi. Joskus riittää, että sitä käyttää elämiseen.

- Päätoimittaja, Jenny Kauranen


Puheenjohtajan terveiset Isot muutokset syntyvät pienistä tekijöistä, mutta merkityksellisimmät asiat saadaan aikaan silloin, kun pienet tekijät toimivat yhdessä osana kokonaisuutta. Niin myös parhaimmillaan toimivat ainejärjestöt.

ja vanhojen perinteiden idearikasta uudistamista, viestijöiden etujen kehittymistä ja ennen kaikkea sitä muutosta, jonka omalta tuntuvaan yhteisöön kuuluminen saa aikaan ihmisissä.

Yhteisö jossa jäsenet ovat valmiita käyttämään valtavia tuntimääriä pyyteettömään kehitystyöhön ja toiminnan pyörittämiseen, on rikas näistä pienistä tekijöistä. Väsymätön, sinnikäs ja ihailtava työ, jota moni on valmis tekemään puhtaasta sisäisestä palosta aktiivitoimintaan jää liian usein huomioimatta. Pahimmassa tapauksessa toiminnasta tulee itsestäänselvyys. Tätä ei kuitenkaan vaihtaisi millään pois.

CoMedia ry täyttää tänä vuonna 35-vuotta. Paljon on tapahtunut ja vain murto-osan kertomatta jääneistä, historiaa havisevista tarinoista pystyy päättelemään vuosien takaisista campeista, colon vanhoista valokuvakansioista ja järjestön pöytäkirjoista. Ne ovat aina jollain hassulla tavalla kiinnostaneet minua suunnattomasti. Täällä on ollut niin paljon ihmisiä ennen meitä. Kaikki ovat jättäneet jälkensä ja kantaneet kortensa kekoon. Me viestijät olemme aina pitäneet yhtä.

Tänä vuonna parasta on ollut, kun on saanut todistaa monia positiivisia muutoksia järjestömme sisällä. Uusien opiskelijoiden saapuminen osaksi vaasan viestijöiden yhteisöä, upouusientapahtumakonseptien syntymistä

Itse toiminnassa mukana olevat tai sen piiriin kuuluvat: älkää pitäkö tätä toimintaa itsestäänselvyytenä. Jokainen pieni asia colopäivystysvuoro, sitsipöytien kantaminen, haalarimerkkitilaus tai somevideo - vaatii ihmisiä. Comedialaisia. Vuosi lähenee loppuaan. Pian meidän kaikkien on aika keksiä jälleen uusia polkuja kuljettavaksi. Olen kiitollinen ja onnellinen siitä, että olen osaltani saanut olla mukana CoMedian muutoksessa. Mutta vielä enemmän olen kiitollinen niille ihmisille, ketkä tekevät ja ovat vuosien aikana tehneet tämän mahdolliseksi. Järjestö ei olisi mitään ilman jäsenistöä ja ahkeria toimijoita sen takana. Kiitän siis teitä kaikkia. Jäsenistöä, aktiiveja, tämän Campin lukijaa. Ilman teitä muutosta ei tapahtuisi. Ilman teitä ei olisi CoMediaa.

- CoMedian puheenjohtaja, Lotta Naumanen

5


Teksti & taitto: Astrid Naarmala

Muutosten mukana mylleryksessä Ensimmäisenä suurista muutoksista minulle tulee mieleen yliopiston aloitus. Fuksisyksy, pois muuttaneet kaverit ja uudet ihmiset. Samalla se on iso mahdollisuus, samalla saattaa havahtua väliajoin katsomaan taakseen - mitä kaikkea sinne jätti, keitä sinne jätti. Kaikki muutoksen mukanaan tuoma upouusi ja arvaamaton, joka odottaa löytäjäänsä. Samalla ihmissuhteet päätyvät riepotukseen: uusia ihmisiä on enemmän kuin koskaan ja vanhat ystävät asuvat toisessa osoitteessa. Arjen rytmi muuttuu ja vaihtuu joka viikko, eikä sitä oikein edes tiedä, mitä tekee. Mitä tapahtuu omien tulevaisuudensuunnitelmien mennessä ristiin rastiin läheisten omien kanssa? Kun hyvä ystävä erikoistuu luonnontieteisiin ja itse rupeaa humanistiksi? Kun kilometrit kahden ihmisen välillä venyvät satoihin, repeääkö ystävyyssuhde liitoksistaan? Kykenevätkö ihmissuhteet muotoutumaan, venymään ja mukautumaan muuttuviin mikrokosmoksiin?

6

Tarkoittaako ihmissuhteen muuttuminen sen päättymistä? Minusta ei. Puhun erään ystäväni kanssa huomattavasti harvemmin, kuin vuosi tai kaksi sitten. Silti, kun puhumme, puhumme paljon. Puhumme kaikesta. Välimatka on kuorinut puheluistamme paljon turhanpäiväisyyksiä: saatamme kertoa isoimmat, merkittävimmät ja vaikeimmat asiat sen sijaan, että keskittyisimme pikkuasioihin. Olisi toki mukavaa, jos voisimme tavata useammin ja jakaa kuulumisiamme päivittäin, mutta en silti koe meidän ystävyytemme kokeneen pahanlaatuista kärsimystä edes välimatkan takia. Puhumme ehkä nyt syvällisemmin, kuin koskaan asuessamme samassa paikassa, tai käydessämme samaa koulua. Muutos ei siis ole pahasta. Se tekee kaikesta erilaista, muttei välttämättä huonompaa.


Muutos on myös ikuisen kliseisesti aina mahdollisuus. Mahdollisuus löytää uusia sydänystäviä, oppia uutta muista ja itsestään, sekä kasvaa ihmisenä. Muutoksen järisyttäessä elämän perusrakenteita, voi myös huomata olevansa vapaa. Uusien ihmisten ympäröimänä voi huomata, ettei kellään ole sinusta ennakko-oletuksia. Jos haluaa, voi keksiä itsensä uudelleen, kokeilla kaikenlaista ja uskaltaa. Vaikka menneisyys olisikin vaikea, voi tulevaisuus olla valoisa.

On vielä yksi tärkeä asia, joka liitettäköön muutosten ja ihmissuhteiden yhteismyllerrykseen: yksinäisyys. Kaiken muuttuessa tuntee helposti olevansa yksin. Muutos on välitila, jolloin edessä on sumua, eikä taaksepäin enää pääse. Voi tuntua, että on ainoa, joka etsii paikkaansa - onhan jokainen tavallaan yksin ollessaan uuden edessä. Kukaan muu ei voi tehdä puolestasi päätöksiä, valita tulevaisuuttasi tai olla rohkea puolestasi. Kukaan ei voi poistaa epäilyjä itseäsi kohtaan tai pelkoja sinun pääkopastasi. Niistä asioista on loppujen lopuksi selvittävä itse. Muutos voi olla yksinäistä, mutta sen mukanaan tuoma yksinäisyys ei ole ikuista.

7


Teksti ja taitto: Nella Saarikoski

FUKSISYKSY VAASALAISEN SILMIN Mä oon rakastunut. Nimittäin CoMediaan. Kuinka voikaan olla näin hienoa, hauskaa ja yhteisöllistä? Tuntuu, että saan vihdoin kokea kaipaamaani yhteisöllisyyttä, josta olen jäänyt aikaisemmin koulussa paitsi. Syksyn suurin yllätys onkin ollut, miten paljon uutta ja kivaa voi löytyä paikasta, joka on niin tuttu ja tylsä. Olen asunut Vaasassa nyt 19 vuotta ja niin kauan kuin vain muistan, olen halunnut muuttaa täältä pois. Silti päädyin lopulta jostain syystä laittamaan Vaasan viestinnän yhteishaussa ensimmäiseksi hakutoiveeksi. Keväällä valinta vielä mietitytti, mutta syksyn edetessä voin kertoa, etten ole katunut hetkeäkään. Ehkä en kaivannutkaan uutta kaupunkia, vaan ylipäätään jotain muutosta, jotain uutta.

Pelko siitä, ettei löytäisi omanhenkisiä ihmisiä, kumoutui tässä yhteisössä aika nopeasti. Vaikka törmäisin fuksina Fonassa vanhemman vuosikurssin CoMedialaiseen, olen vakuuttunut, että jonkinlainen yhteys on lähes taattu. Meissä täytyy olla jotain samaa, kun olemme kaikki valinneet saman alan ja päätyneet tähän samaan ”laatu korvaa määrän” -viestijäkuplaan.

Tietyt uudet käsitteet ovat tulleet fuksisyksyn aikana (turhan) hyvin tutuiksi. Näitä ovat ainakin kefo, akateeminen vartti ja deadlinien paukkuminen. En ole tainnut jättää vielä yhtään Fonaa väliin, mutta hei: en myöskään yhtään luentoa! Aktiivinen Fonassa käynti on saattanut myös vaikuttaa deadlinien paukkumiseen, mutta fuksisyksyn piikkiin voi onneksi laittaa yhtä sun toista... Mietin ennen yliopiston alkua myös pääsenkö täällä oikeasti toteuttamaan itseäni. Tähänkin vastaus on ollut aika selkeä: kyllä. Tuntuu, että olen elänyt kuukaudessa sata elämää ja saanut aikaiseksi enemmän kuin koskaan. Olen saanut ideoida, suunnitella, tehdä, järjestää ja hypätä mukaan asioihin, joista en vielä muutama kuukausi sitten tiennyt mitään. Ehkä ensimmäistä kertaa kiire ei edes tunnu kiireeltä. Se on positiivinen ongelma: mitä teen tai jätän tekemättä, kun haluaisin tehdä kaikkea? Onneksi tämä ilmapiiri takaa sen, että kaikkea saa ja voi kokeilla! Ja jos tämä on vasta fuksisyksy, en malta odottaa, mitä kaikkea tulevat vuodet tuovat tullessaan! Cheekin sanoin olen “parasta aikaa elämäs elämäni parasta aikaa”.

8

Kuvat: Nella Saarikoski


Kämmpiselämä Uhka vai mahdollisuus? Vaasassa vuokra-asunnoista on pulaa ja yksiöiden hinnat voivat olla korkeat. Tämän myötä monen kaveriporukan tai ystävysten kesken onkin voinut herätä ajatus: ”Mitä jos muuttaisimme kämppiksiksi?” Millaista siis oikeasti on kämppiselämä? Onko se aina ruusuilla tanssimista, vai voiko se hajottaa ystävyyssuhteen? Mitä jos lapsuutemme sarjoissa ja elokuvissa nähdyt täydelliset kämppiselämät ovat vain illuusioita ja kupla puhkeaa muuttaessa ystävän kanssa yhteen?

Olin itse uuden edessä elokuun lopulla, yksinasumisen aikakausi oli loppumassa. Olimme allekirjoittaneet ystäväni kanssa vuokrasopimuksen. Oli aika hyvästellä oma asuntoni ja avata ovi kohti kämppiselämää. Rakastin omaa rauhaani ja rutiinejani. Pelko asunnon ja oman tilani jakamisesta alkoi hiipiä ja pelkäsin, ettei minusta olekaan kämppikseksi. Kävi kumminkin nopeasti selväksi, että pelko oli täysin turha. Jaot siivouksesta ja laskuista selkeennyttivät yhteistä arkea. Huomasin nopeasti nauttivani kotiin saapuessani siitä, miten olohuoneen valo on päällä ja jostain sohvan kulmasta läppärin takaa kuuluu iloinen moikkaus. Yhtäkkiä kämppiselämä toikin päiviin uudenlaista iloa ja lämpöä, tunnetta ystävyydestä, joka kestää.

Teksti ja taitto: Muusa Koivusipilä

Kämppiselämä eroaa yksinasumisesta monilla tavoin. Omaa rauhaa voi olla vaikeampi saada, aamulla ja illalla saa välillä hiippailla ja vältellä ylimääräistä meteliä. Yhtäkkiä omat tavarat löytävät omille paikoilleen nopeammin takaisin, sillä muuten yhteinen tila olisi vuorautunut niillä. Asiat, joihin yksin asuessa ei kiinnitä huomiota, nousevat esille uudessa valossa. Uusi arki vaatii totuttelua, mutta on mielestäni kaiken sen arvoista. Yhteisasumista miettiessä on kumminkin hyvä ottaa huomioon muutamia asioita, jotka ovat itselläni mennet sattumalta nappiin. Siivouksesta on hyvä sopia etukäteen, sekä keskustella mahdollisen kämppiksen käsityksestä yleisestä siisteydestä. Toisen siisti voi olla toisen sotkuinen. Yhteiset tavarat ja ostokset on hyvä käydä läpi, mikä on yhteistä ja mikä omaa. Kaikista tärkeintä on kumminkin mielestäni hyvänä ystävänä toimiminen. Kaikki säännöt voidaan keskustella läpi, mutta se miten kohtelet ja kunnioitat toista arjessa kantaa läpi yhteisen asumisen. Pitkät keskustelut keittiön lampun valossa iltaisin, omien arjen ilojen ja surujen jakaminen, yhteiset naurut, sekä aamuinen laittautuminen yhdessä ovat asioita, joista en haluaisi luopua vielä pitkään aikaan. Tiedän muistelevani tätä aikaa yhdestä opettavimmista, hauskimmista ja spontaaneimmista ajoista elämässäni. Olen onnellinen, että uskalsin itse hypätä tuntemattomaan ja kiitollinen maailman parhaalle kämppikselleni, jonka kanssa saan jakaa arkeni.

9


teksti: Amanda Aheristo, taitto: Jenny Kauranen

PIRUN JÄYKKÄ TUTORSYKSY 2026 Kun keväällä sain puhelun, että minut on valittu viestinnän kanditutoriksi, ajattelin, että tämähän on kiva tapa tutustua uusiin ihmisiin, päästä mukaan järjestämään tapahtumia ja saada muutama uusi kaverikin. Olin todella innoissani, mutta enpä silloin vielä tiennyt, kuinka paljon kaikkea yhteen syksyyn voikaan oikeasti mahtua.

Syksyn aikana ravattiin paljon kaikissa VYY:n järkkäämissä fuksitapahtumissa ja kalenteri olikin hyvin täynnä ohjelmaa. Tutorina pääsee näkemään fuksisyksyn oikeasti aika eri näkökulmasta. Siinä missä fuksit yrittävät selvittää, mitä yliopistolla tapahtuu ja miten ihmeessä opiskelijaelämään pääsee mukaan tai keiden kanssa ystävystyä, tutor yrittää näyttää siltä, että tietää, mitä tekee. Itse yritin ottaa sellaisen ”isosisko”-roolin. Olin helposti lähestyttävä ja rento, mutta pidin kuitenkin tiukasti kiinni ryhmämme aikatauluista. Tärkeintä tässä pestissä on osata itse aikatauluttaa arki hyvin ja pysyä perillä informaatiotulvassa, jotta fuksit saavat kaiken tarvittavan tiedon.

Kuva: Amanda Aheristo

Tutoreilla koulu alkoi viikkoa ennen fuksien orientaatiota tutorkoulutuksilla, mikä oli mielestäni ihan mukavan pehmeä lasku kesätöiden jälkeen takaisin opiskelija- ja Vaasa elämään! Muistan edelleen, kuinka paljon jännitti seistä Ankkurin etuovilla odottamassa ikiomaa fuksiryhmää heidän ensimmäisenä päivänänsä. Mutta kaikki meni super- hyvin ja viestijät (niin kuin aina) olivat kaikki niin ihania!

10

Kuva: Amanda Aheristo


Kaikki tapahtumat olivat ihania, mutta tottakai kuluttavia niin rahan kuin energian puolesta. En kuitenkaan vaihtaisi yhtäkään niistä pois mistään hinnasta! Oma lemppari tapahtumani koko syksynä oli ehdottomasti ekan illan bileet ja varsinkin niiden etkot viestijöiden kanssa <3

Kuva: Helmi Savolainen

Parasta tutoroinnissa on kuitenkin ehdottomasti ihmiset. On ollut mahtavaa nähdä, kuinka aluksi siitä omasta vähän ujosta porukasta muodostuu pikkuhiljaa oma yhteisö ja yhteishenki alkoi kukoistamaan. Ensimmäisinä päivinä kaikki eivät välttämättä tunteneet ketään, mutta muutaman tapahtuman jälkeen nauru alkoi kuulumaan ja porukka löysi omat ihmisensä. Oli ihana seurata vierestä, miten lukemattomat hedelmäsalaatti leikit tuottivat tulosta! Ja mikä parasta, me tutoritkin tutustuttiin poikkitieteellisesti toisiimme ja sain uusia kavereita projektin aikana! Haastavinta oli sitten taas ehdottomasti tutorpaidan peseminen, jotta sen sai kuivana joka päivä päälle… Kyseinen paita piti olla päällä joka päivä orientaatioviikolla sekä kaikissa fuksitapahtumissa. Oli siis välillä hieman haastavaa, kun kotiin tultiin fonasta kyseinen paita päällä klo 2 yöllä ja seuraavana aamuna sen kanssa tuli olla kampuksella jo klo 10. Jossain vaiheessa alkoi myös tuntua, että oma puhelin oli jatkuvasti liimattu omaan käteen, kun piti jakaa niin paljon informaatiota kaikkiin mahdollisiin suuntiin.

Tottakai tutorsyksyyn mahtuu myös niitä hetkiä, kun väsyttää, aikataulut menevät uusiksi ja tekisi mieli vain käpertyä sohvalle. Kaikkiin viesteihin vastaaminen, tapahtumien järjestäminen ja omien opintojen hoitaminen eivät aina ole se helpoin yhdistelmä. Välillä mietin, että miksi ihmeessä kalenterissa on taas jotain, joka ikiselle päivälle. Sitten seuraavassa tapahtumassa naurettiin porukalla niin, että vatsaan sattui, ja muistin taas, miksi tähän tuli lähdettyä mukaan. Nyt kun syksy alkaa olla jo hyvässä vauhdissa, voin todeta, että onhan tässä tullut tehtyä yhtä sun toista. Oon saanut tutustua mahtaviin tyyppeihin, kokea uusia juttuja ja olla mukana tekemässä fuksien ensimmäisistä yliopistoviikoista vähän hauskempia. Samalla on tullut huomattua, että tutorointi anto itsellekin paljon enemmän kuin osasi odottaa ja opin uusia puolia myös itsestäni. Jos siis mietit tutoriksi lähtemistä, niin voin lämpimästi suositella! Luvassa on kiirettä, naurua, ehkä muutama uneton yö ja todennäköisesti enemmän viestejä kuin haluaisit myöntää. Mutta ennen kaikkea luvassa on uusia kavereita, hyviä muistoja ja syksy, jota ei ihan heti unohda <3

11


teksti: Henna Pöysä, taitto: Jenny Kauranen

Ensimmäinen kosketus viestinnän työhön Miltä näyttää kesä viestinnän harjoittelijana kansainvälisessä sähköistämisen ja automaation teknologiayrityksessä? Olen Henna, toisen vuoden viestintätieteiden opiskelija, ja sain viime kesänä mahdollisuuden työskennellä ABB:n maaviestinnässä (Country Communications). Viestimme asioista, jotka koskevat kaikkia työntekijöitä ABB:llä Suomessa, ja lisäksi maaviestintä tekee ulkoista viestintää Suomessa ABB Oy:n aiheista. ABB:llä työskentelee Suomessa noin 5 500 henkilöä, ja se toimii noin 20 paikkakunnalla. Tuotantokeskittymät sijaitsevat Helsingissä, Vaasassa, Porvoossa ja Haminassa. Päädyin tehtävään ABB:n yleisen kesätyöhaun kautta, ja suosittelenkin sitä kaikille ABB:stä kiinnostuneille.

12

Harjoittelun alussa sain kattavan perehdytyksen, jonka aikana opin ABB:n toimintavaoista, viestinnän käytännöistä sekä monista viestinnän työssä tarvittavista työkaluista. Näitä työkaluja käytetään esimerkiksi erilaisten sisältöjen julkaisuun, artikkeleiden laatimiseen ja datan analysointiin. Perehdytys antoikin hyvät lähtötaidot eri digialustoihin, joten varsinaisiin työtehtäviin oli helppo päästä kiinni. Pääsin myös perehtymään tekoälytyökaluihin ja hyödyntämään niitä työssäni. Kesätyön aikana työtehtäväni olivat hyvin monipuoliset, sillä ne koostuivat sekä sisäisestä organisaatioviestinnästä että ulkoisesta viestinnästä. Sisäisen viestinnän tehtäviin kuului päivittäinen uutisten julkaiseminen intranetin etusivulle ja uusien intranetsivujen luominen ja myös isompien kokonaisuuksien päivittäminen. Ulkoiseen viestintään taas kuului materiaalien kokoamista, julkaisuja sosiaaliseen mediaan mukaan lukien somesisällön kuvaamista ja ulkoisten verkkosivujen sisältöjen päivittäminen sekä tulosten seuraaminen. Lisäksi kesän aikana pääsin auttamaan käännöstyössä, joka myös oli täysin uusi kokemus. Kaiken kaikkiaan toimin apukätenä tiimilleni missä tahansa he apua tarvitsivat.

Kuva: Henna Pöysä


Kesä ABB:llä opetti minulle paljon viestinnän työstä ja siitä, miten opinnoissa käsiteltyjä asioita voidaan soveltaa työelämässä. Erilaisten digitaalisten työkalujen käytön lisäksi työtehtävät opettivat minulle, kuinka monesta vaiheesta valmiin sisällön julkaiseminen voi koostua. Ymmärsin, ettei viestintä ole pelkästään sisältöjen tuottamista, vaan siihen kuuluu paljon muutakin: tiedonhakua, harkintaa, kokonaisuuksien hahmottamista ja huolellista viimeistelyä. Opin myös ensi kertaa mitä tarkoittaa tarkastella sisältöä niin sanottujen viestinnällisten linssien läpi. Tämä tarkoittaa esimerkiksi kriittisyyttä ja kykyä arvioida erilaisia tekstejä ja kiinnittää huomiota paitsi kielen selkeyteen myös siihen, vastaako se yrityksen viestinnällisiä linjauksia. Onnistuminen viestijänä vaatii jatkuvaa tiedon kartoittamista, ja sainkin osallistua monenlaisiin globaaleihin ja paikallisiin viestinnän infosessioihin, kokouksiin ja koulutuksiin. Ehdoton plussa ABB:llä onkin globaali toimintaympäristö, jossa tapahtuu koko ajan ja oppii monenlaisia asioita. Erityisesti kesästä jäi mieleen kolmen viikon ajanjakso, jolloin tiimini muut jäsenet olivat kesälomalla ja olin pääosin yksin vastuussa maaviestinnästä. Tämä ajanjakso konkretisoi, kuinka paljon olin oppinut kesän aikana erilaisista toimintatavoista ja julkaisuprosesseista, joita osasin nyt hyödyntää itsenäisesti. Sain tuona aikana myös yhteydenottoja muilta työntekijöiltä, jotka tarvitsivat apua erilaisissa asioissa. Huomatessani, että osasinkin auttaa heitä ja tiesin, miten heidän kannattaa edetä, varmuuteni omasta osaamisestani kasvoi.

Kaiken kaikkiaan kesä opetti minulle paljon sellaista, mitä ei voi oppia pelkästään luentosalissa istumalla. Oli mielenkiintoista nähdä, miten viestintä toimii käytännössä ja millaisia asioita sen taustalla täytyy huomioida. Kesän jälkeen viestinnän opinnot näyttäytyvät itselleni hieman eri näkökulmasta, sillä osaan nyt yhdistää opittuja asioita konkreettisiin työelämän tilanteisiin. Harjoittelu oli hyvä muistutus siitä, että kaikkea ei tarvitse osata valmiiksi, vaan tärkeintä on olla valmis oppimaan uutta. Vinkkejä oman alan työnhakuun 1. Uskalla hakea - Työ ABB:llä oli minulle enemmän mitä osasin koskaan odottaa ja onnekseni saan jatkaa töitä vielä kesän jälkeenkin Uskalla hakea tuntikeräilijänä. viestinnän tehtäviä, vaikka olisit vasta ensimmäisen vuoden opiskelija, sillä et voi koskaan tietää, mihin se johtaa. 2. Älä pelkää olla aloittelija - Perehdytys ABB:llä oli hyvin kattava ennen varsinaisia tehtäviä. Tarkoituksena on opettaa ja antaa mahdollisuus opiskelijoille. Tarkoitus ei ole, että tietäisit valmiiksi kaiken. 3. Ole aktiivinen ja utelias - ABB tarjoaa mahdollisuuksia sekä verkostoitumiseen että lisäkoulutukseen. Itse suoritin turvallisuuskoulutuksen, osallistuin useisiin webinaareihin eri aiheista ja pääsin tutustumaan tehtaiden toimintaan. Lisäksi osallistuin kesän aikana kesätyöntekijöiden kesäjuhlaan, jossa pääsin tutustumaan muihin kesätyöntekijöihin. Aktiivisuus tuo varsinaisen työkokemuksen lisäksi paljon muitakin arvokkaita kokemuksia!

13


i a d e r y M : o n C

35.

vuo

t a sij u h l

13.11.2026


Terveisiä vuosijuhlavastaavilta! Vujujen loppukiri lähestyy ja juhlavaatteet on aika etsiä kaapinperukoilta. Tässä Lassin ja Viivin vinkit viime hetkille ennen vuosijuhlaviikkoa! Hanki vujuille asu, jossa sulla on juhlava ja miellyttävä olo. Kannattaa juhlapäivälle varata tarpeeksi aikaa laittautumiseen, varsinkin pitkien hiusten laittoon, ettei tule kiire! Kannattaa käydä kavereiden kanssa vuosijuhlaviikon tapahtumissa, sillä ne on järjestetty teitä varten! Esimerkiksi karaokeilta antaa mahtavan tilaisuuden fiilistellä vujuja kavereiden kanssa! Vuosijuhlaviikko on tapahtumarikas, joten olemme pyhittäneet torstain lepopäiväksi. Muistathan myös levätä ennen vujuja! Älä ota liikaa stressiä vuosijuhlista, sillä nyt on aika nauttia ikimuistoistesta kokemuksesta ja juhlia CoMedia ry:tä Nähdään vuosijuhlilla!<3 Juhlaterkuin, Lassi & Viivi

16


Vujubingo Osallistu vujujoogaan

Osallistu etikettiiltaan

Osallistu vuosijuhlille

Osallistu karaokeiltaan

Osallistu sillikselle

Ota kuva vujutiimiläisen kanssa

Tutustu CoMedian verkkosivuilla vuosijuhliin

Opi uusi etikettisääntö

Löydä joku, joka on osallistunut jonkun muun aj:n vujuille

Laula karaokessa

Tilaa juotavaa tapahtumassa

Käy juttelemassa Tutin vujuvastaavan kanssa

Taittele kuntanauhasta ruusuke

Opi uusi asia CoMediasta

Löydä tapahtumasta jonkun muun alan opiskelija

Laula mukana karaokeillassa

Tee hyvämielinen jäynä Lassille

Ota kuva vujutapahtumassa

Houkuttele kaveri mukaan oheistapahtumaan

Selvitä, millä vujuilla Viivi on ollut

Lue Campin päätoimittajan teksti

Hanki vujuille asu

Keksi runo vujuista ja esittele se vujutiimiläiselle

Taittele konjakkikorvat

Näille vuosijuhlille on lanseerattu vujubingo. Täytä pysty-, vaaka- tai vinorivi ja näytä valmis rivi vujuvastaavalle. Voit voittaa palkinnon!

17


MARRASKUU MA

18

TI

KE

TO

PE

LA

SU

26

27

28

29

30

31

1

2

3

4

5

6

7

8

9

10

11

12

13

14

15

16

17

18

19

20

21

22

23

24

25

26

27

28

29

30

1

2

3

4

5

6

Vujuviikko 9-15.11. Lisätietoa @vuosijuhlat_comediary

Teksti ja taitto: Aleksandra Vääränen


Teksti ja taitto: Sara Annala & Aleksandra Vääränen

E t i k e tt i Juhliin on saavuttava ajoissa. Hartiahuivin saa ottaa pois vasta, kun pääruoka saapuu tai illan emäntä riisuu omansa. Ruokailuvälineitä käytetään illallisella aloittaen uloimmasta veitsi- ja haarukkaparista. Illan puhujia kunnioitetaan ja maltetaan kuunnella. Laseja ei kilistetä skoolatessa. Vuosijuhlassa keskeistä on arvokas ja juhlallinen pukeutuminen. Pukukoodiin kuuluvat myös akateemiset kuntamerkit. 19


Teksti ja taitto: Sara Annala & Aleksandra Vääränen

Täyspitkä iltapuku Juhla-asuksi käy täyspitkä iltapuku tai kansallispuku. Täyspitkä iltapuku tarkoittaa maahan tai nilkkoihin ulottuvaa juhlavaa ja arvokasta juhla-asua eli yleensä mekkoa. Etiketin mukaan hartiat on peitettävä, joten hihattoman iltapuvun kanssa puetaan hartiahuivi. Asusteeksi valitaan asuun sopiva kirjekuorilaukku. Kenkien tulee olla kärjestä umpinaiset. Pitkät hiukset on laitettava Asun kiinni juhlavasti. kruunaavatkin kaunis meikki, kampaus sekä pirskahteleva juhlafiilis. 20


Frakki tai tumma puku

Valitsit asuksi sitten frakin tai tumman puvun on niiden alle puettava valkoinen frakki- tai kauluspaita. Frakin kanssa käytetään lisäksi valkoista taskuliinaa sekä valkoista rusettia. Tumman puvun kanssa puetaan juhlava solmio, joka voi olla esimerkiksi avekkisi mekon värinen. Kengät ovat yleensä mustat ja juhlavat. Jotta asu on yksityiskohtia myöten siisti ja juhlava on kenkien kanssa puettava mustat tai ihonväriset sukat. 21


Vujut vuosien takaa CoMedia on ollut Vaasan yliopiston viestintätieteiden ainejärjestön opiskelijoiden arjessa mukana 35 vuotta. Ainejärjestöä on juhlittu monesti vuosien varrella. Tässä muutama nosto aikaisemmilta vujuilta!

CoMedia 33v CoMedian viimeiset vuosijuhlat olivat vuonna 2023. Juhlista vastasi Viivi Hinssa ja Sara Alasuutari sekä vuosijuhlatiimi. Juhlat järjestettiin ravintola Berny’s:ssä 10.11. Iltajuhlissa esiintyi Elias Kaskinen. Kuvat: Iida Kulhua

22


CoMedia 30v Kuvat: CoMedian Instagram

CoMedia 28v Kuva: CoMedian Instagram

CoMedia 25v Kuva: CoMedian Instagram

23


24


25


Muistutus: Jo annettujen vinkkien lisäksi muista hankkia akateemiset kuntanauhat ajoissa. CoMedian kuntanauha Cololta. VYY:n punakeltainen kuntanauha VYY:n palvelutoimistolta. Harjoittele myös kuntanauhan taittaminen ruusukkeeksi ajoissa, niin ei tarvitse panikoida sen kanssa samana päivänä.


SOMETUTKA Alkusyksystä 2026 ihmisiä puhututtaneet aiheet sosiaalisessa mediassa...

Sosiaalisesta mediasta tuttu Veronica Verho on valittu Tanssii tähtien kanssa -ohjelman uudeksi juontajaksi. Verho on saanut osakseen runsaasti huomiota, sillä hänen harteillaan on isot saappaat täytettävänä Vappu Pimiän jälkeen. Myös Verhon vaatetusvalinnat suorissa lähetyksissä ovat herättäneet keskustelua: Pyritäänkö Verhon tatuoinnit peittämään?

Suomalaisten rakastama ruisleipä on suosittu New Yorkin Sohon Ryeleipomossa, jossa yhden leivän hinta on huimat 60 dollaria (noin 52 euroa). mukaan leivän Ilkka-Pohjalaisen tarjoillaan myös tuttua kanssa suomalaista tuotetta. Nimittäin Valion, Seinäjoella valmistamaa voita.

Slovakilaislähtöinen nouseva pop-artisti Adéla on tullut järisyttämään musiikkiskeneä. Alunperin Netflixin Dream Academystä tutuksi tullut artisti rakentaa nyt itselleen lupaavaa uraa. Erityisestä hänen albuminsa kaksi kappaletta Ain’t in LA ja Nicole Kidman ovat nousseet viraalihiteiksi.

27

Teksti ja taitto: Venla Kirvesmäki Kuvat: @mariieveronicaofficial (Instagram), Helsingin Sanomat, ADÉLA (Ain’t in LA, YouTube)


Resepti ja taitto: Oona Kauppinen

Korvapuustit RESEPTI Ainekset: 5 dl maitoa 50g tuorehiivaa tai 2 ps kuivahiivaa 2 kpl kananmunia 2 dl sokeria 175 g voita 2 tl suolaa 1 rkl kardemummaa (reilu) noin 16 dl vehnäjauhoja Täyte: 250 g voita 4 dl fariinisokeria 8 rkl kanelia

28

Valmistus: Lämmitä maito noin +42 asteiseksi ja lisää hiiva. Vatkaa kananmunat rikki ja lisää sinne maitoseos Lisää sokeri, kardemumma ja suola Seuraavaksi lisätään 10 dl vehnäjauhoja ja aletaan vaivaamaan Jauhoja lisätään sen mukaan, miltä taikina näyttää (jos liikaa jauhoja � tulee kuivia) Vaivaamisen loppu puolella lisätään voi Kohotus noin 1h Sekoita vatkaimella voi, fariinisokeri ja kaneli Levitä taikinan päälle täyte Pullat kannattaa voidella kananmunalla ja päälle voi laittaa raesokeria Laita uuniin 225°C noin 10 min Nautiskele <3

Ohje on alunperin TikTokista @oonamaliar


teksti: Venla Maunula, taitto: Jenny Kauranen

Kerro kaikille – elokuva - arvostelu ohjaus Alli Haapasalo, pääosissa Marketta Tikkanen, Krista Kosonen, Aamu Milonoff, Jakob Öhrman, Noora Dadu Draama, Historiallinen, Kotimainen

Ohjaaja Alli Haapasalon uusi historiallinen draamaelokuva on kaunis kuvaus Seilin saaren historiasta ja vie katsojan mukanaan naisille tarkoitetun suljetun mielisairaalan tapahtumiin. 9.10.2026 ensi-iltansa saanut Kerro kaikille on kaunis teos naiseudesta, vapaudesta ja sen menettämisestä sekä mielenterveyden kanssa kamppailusta. Voimaelokuva kertoo tarinan Alma Aaltosesta (Marketta Tikkanen), joka odotusten vastaisesti päättää olla tyytymättä hänelle annettuun kohtaloon. Sen sijaan hän kulkee omia polkujaan maailmalla. Näistä rikkomuksista rangaistuksena yhteiskunta sulkee Alman Seilin saarella sijaitsevaan suljettuun mielisairaalaan. Kerro kaikille käsittelee kauniisti tarinan naisten yhteiseloa ja heidän välillään pikkuhiljaa kasvavaa ystävyyttä. Tarina inhimillistää mielenterveysongelmien kanssa kamppailevat hahmot kauniilla ja koskettavalla tavalla,

joka herkistää empimättä katsojan. Katsoja pääsee mukaan hahmojen elämän käänteisiin, ja kokemaan heidän mukanaan niin iloa kuin menetystä ja surua. Elokuva on kuvattu lumoavasti ja isossa osassa on Seilin saaren kaunis miljöö sekä vaihtuvat vuodenajat. Tarinan mielenkiintoiset hahmot ja heidät sattumuksensa pitävät katsojan otteessaan koko elokuvan läpi. Äänisuunnittelu on elokuvassa isossa osassa, eikä säveltäjät Vilma Jää ja Kalle Vainio, jätä katsojaan kylmäksi musiikin suhteen. Kerro kaikille on kaunis ja koskettava elokuva, joka kertoo inhimillisesti Seilin saaren historiaa. Elokuva vie katsojan taaksepäin ajassa ja herättelee pohtimaan vapautta ja sen pois viemistä.

Arvosana 4/5

29


Turn static files into dynamic content formats.

Create a flipbook